Saako lapselle sanoa, että heräteostoksiin ei ole varaa – vaikka oikeasti olisi? Asiantuntija vastaa
Varattomuuteen ei asiantuntijan mielestä kannata vedota, jos rahaa todellisuudessa on. Tiukasta taloustilanteesta voi sen sijaan kertoa ikätasoisesti pienellekin lapselle.
Kun lapsi kinuaa perheen kauppareissulla lelua tai vanukasta, vanhempi saattaa toppuutella: nyt ei osteta, koska ei ole varaa.
Monissa lapsiperheissä rahat ovat vähissä, jolloin ostokset on pakko suunnitella eurolleen etukäteen. Toisaalta jotkut torjuvat lasten pyynnöt vetoamalla varattomuuteen, vaikka muutaman euron lisäkustannus ei todellisuudessa horjuttaisi perheen taloutta.
Jälkimmäiselle porukalle Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija Erika Viding sanoo, että taktiikkaa kannattaa vaihtaa.
– Jos rahaa oikeasti on, kulutusvalinnat kannattaa perustella muilla tavoilla. Voi esimerkiksi sanoa, että hetken mielijohteesta ei osteta mitään tai että nyt ollaan ruokaostoksilla, joten ei osteta leluja.
Vidingin mukaan on kasvatuksellisesti arvokasta perustella oikeilla syillä, miksei lapsen jokaiseen mielitekoon suostuta. Isomman lapsen kanssa voi myös keskustella siitä, voisiko hän itse osallistua hankintaan pienellä summalla.
Varattomuuteen perusteetta vetoaminen on sen sijaan epäjohdonmukaista. Lapsi saattaa ihmetellä, miksi vanhemmat voivat ostella joskus kivoja juttuja, vaikka rahat eivät koskaan riitä lapsen toiveisiin. Ennen kaikkea jatkuva varattomuuteen vetoaminen voi herättää lapsessa turhaa huolta.
Entä, kun ei oikeasti ole rahaa?
Etenkin merkkipäivien ja loma-aikojen lähestyessä perheiden väliset varallisuuserot korostuvat. On hankala paikka, kun lapsi pyytää liian kallista lahjaa tai ihmettelee, miksi kaverit pääsevät ulkomaille mutta oma perhe ei.
Vaikeita tilanteita voi syntyä myös arkisin kaupan käytävillä, jos budjetti ei koskaan anna periksi edes muutamalla eurolla.
Viding opastaa vanhempia kertomaan lapsille perheen taloustilanteesta rehellisesti, mutta ikätasoisesti.
– Esimerkiksi ulkomaanmatkoista puhuttaessa voi suoraan sanoittaa, että kaikki perheet ovat erilaisia ja rahaa menee perheissä erilaisiin asioihin. Sitten voidaan yhdessä pohtia, mitä vahvuuksia omalla perheellä on ja mitä muuta voitaisiin tehdä yhdessä.
Vidingin mukaan lapsi alkaa viimeistään alakoululaisena hahmottamaan, mitä raha on ja mistä sitä saa. Mitä isompi lapsi, sitä yksityiskohtaisemmin asioita voi selittää. Isot murheet eivät kuitenkaan kuulu pienille harteille, Viding painottaa.
– Oli perheen taloustilanne mikä tahansa, tulee lapselle tehdä selväksi, että lapsella ei ole syytä huolestua. Perheen raha-asioista huolehtiminen on vanhempien tehtävä.
Jaa oma kokemuksesi