Mistä voin tietää, voiko lapseni hyvin? Kolme merkkiä paljastavat, miten lapsella menee
Lapsen oireilulle ja huonovointisuudelle on paljon määritelmiä. Mutta millainen on hyvinvoiva lapsi? Lapsen hyvinvointi muodostuu kolmesta tekijästä.
Lapsi keskittyy leikkiin korkeintaan kaksi minuuttia kerrallaan. Päiväkodin pihalla hän hakeutuu aikuisen seuraan eikä halua leikkiä toisten lasten kanssa. Kotona lapsi itkee, ettei halua mennä päiväkotiin. Hän riehuu ja riitelee kaikki illat sisarusten kanssa eikä tottele aikuisia.
Lapsuuteen sisältyy ajanjaksoja, jolloin vanhemmat ovat syystäkin huolissaan lapsensa hyvinvoinnista.
Jos lapsen keskittymättömyys, vetäytyminen, riidanhaluisuus tai itkuisuus jatkuvat useita viikkoja, lapsen asiat eivät ole hyvin. Jokin on pielessä.
– Jos lapsen käytös muuttuu merkittävästi ja muutos jää päälle useiksi viikoiksi, silloin on aihetta pohtia, miksi lapsi ei voi hyvin, sanoo psykoterapeutti Aino Juusola.
Hän on tehnyt vuosia lasten oikeuspsykologisia tutkimuksia ja toiminut lasten psykiatrian saralla. Hän tuntee lasten emotionaalisen ja fyysisen oireilun.
Mutta mistä merkeistä voi varmistua, että lapsella on asiat ihan riittävän ok? Usein asiantuntijat vastaavat: Siitä, että lapsi leikkii. Hänellä on voimavaroja mielikuvituksen käyttämiseen ja leikin ylläpitämiseen.
– Myös huonosti voiva lapsi voi paeta leikin maailmaan, Juusola toteaa.
Toinen lapsen hyvinvoinnin merkki voisi olla iloisuus. Toisaalta vaikeita asioita kokeneet lapset voivat olla ”kestoiloisia”, ylihuomaavaisia, ylivastuuntuntoisia tai riehakkaita.
Lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi muodostuu fyysisestä, emotionaalisesta ja mentaalisesta hyvinvoinnista. Välillä aikuisella voi olla voimavaroja yhden tai kahden hyvinvoinnin osa-alueen kannatteluun. Kun voimavarat taas lisääntyvät, tasapaino osa-alueiden välillä löytyy.
Lapsen hyvinvoinnin voi tunnistaa ainakin näistä kolmesta asiasta:
Lapsella on turvallisia, terveitä ihmissuhteita. Lapsi pystyy luottamaan elämänsä aikuisiin ja yhteys ainakin yhteen turvalliseen aikuiseen on hyvä. Lasta kehutaan ja kannustetaan, ja hän saa realistista palautetta aikuisilta. Jos lapsi ei kunnioita rajoja ja käyttäytyy sopimattomasti, hänelle huomautetaan asiasta ja tuetaan käyttäytymään toisella tavalla. Lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään.
Lapsi saa olla lapsi. Lapsi on kiinnostunut leikeistä, leluista ja toisista lapsista. Hän ei joudu murehtimaan pitkäkestoisesti aikuisten asioita tai vanhempiensa pärjäämistä. Lapsen elämässä voi olla haastavia aikoja ja todella ikäviäkin kokemuksia, jotka hän käy läpi turvallisen aikuisen tukemana ja jatkaa suhteellisen huoletonta lapsuuttaan.
Lapsen fyysisestä hyvinvoinnista pidetään huolta. Lapsi syö ja nukkuu riittävästi. Aikuiset huolehtivat hänen hygieniastaan ja hänellä on aina säähän sopivat vaatteet yllään. Lapsi liikkuu monipuolisesti ja hänen motoriset taitonsa saavat harjoitusta.
Jos jokin häiritsee lapsen hyvinvointia pitkäkestoisesti, vanhempien velvollisuus on puuttua tilanteeseen ja laittaa asiat järjestykseen.
Pahoinvoinnin syy ei löydy useinkaan lapsesta itsestään, vaan lapsuutta häiritsevästä ympäristöstä ja vuorovaikutussuhteista. Useimmiten lapsen elämässä ei ole riittävästi turvallisuutta, aikuisuutta, ennakoitavuutta ja säännöllisyyttä.
Lapsella voi olla neurologisia haasteita ja silti hän on täysin hyvävointinen, jos vuorovaikutussuhteet ovat hyviä ja turvallisia. Vanhemmat saavat riittävästi tukea ja yhteistyö lapsesta huolehtivien aikuisten välillä toimii. Lapsi kokee itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Neurologiset haasteet muuttuvat hyvinvoinnin esteeksi silloin, jos aikuiset ovat pitkäkestoisesti kykenemättömiä ja väsyneitä kantamaan vastuuta vuorovaikutuksen laadusta sekä lapsen myönteisestä, realistisesta kannustamisesta.
Lapsi ei voi olla vastuussa vuorovaikutuksen rakentamisesta. Aikuinen rakentaa hyvää, turvallista yhteyttä lapseen.
Jaa oma kokemuksesi