Selittämätön lapsettomuus koskettaa noin neljäsosaa pareista, jotka ovat hakeutuneet hedelmöityshoitoihin.

Siinä, koska määritelmää aletaan käyttää, on jonkin verran eroja. Yleensä katsotaan, että spontaanin raskauden mahdollisuus on vielä riittävä, vaikka raskaus ei olisikaan alkanut vuoden yrittämisen jälkeen.

Miten selittämätön lapsettomuus diagnosoidaan?

Lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin hakeutuu vuosittain arviolta 3000–4000 paria tai itsellistä naista. Naisilla yleisimmät lapsettomuuden syyt ovat munarakkulan kypsymishäiriöt ja munanjohdinvauriot. Miehellä lapsettomuutta aiheuttaa puolestaan siittiötuotannon häiriöt.

– Lapsettomuuden taustalla on harvoin yksi konkreettinen selvä syy, kuten ettei ovulaatiota ole lainkaan, munanjohtimet ovat tukossa tai siittiöitä ei ole lainkaan. Yleensä lapsettomuustutkimuksissa löytyy yksi tai useampi tekijä, joka alentaa hedelmällisyyttä, naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri Aila Tiitinen sanoo.

Hedelmällisyyttä alentavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ikä, paino tai elintavat. Myös ajoittainen ovulaatiohäiriö, siittiöiden alentunut määrä tai liikkuvuus sekä endometrioosi voi olla lapsettomuuden taustalla.

– Selittämätöntä lapsettomuutta voi esiintyä miehillä ja naisilla eikä tätä voi tietenkään edes erotella, jos tutkimuksissa ei löydy syytä lapsettomuudelle, Tiitinen huomauttaa.

Hoitokeinoja on useita

Mikäli lapsettomuutta aiheuttavaa tekijää ei ole tiedossa, lapsettomuustutkimukset voidaan aloittaa vuoden raskausyrityksen jälkeen.

– Tutkimuksissa selvitetään parin molempien osapuolten esitiedot ja terveyshistoria sekä tehdään kliininen tutkimus. Lisäksi tutkitaan ainakin sperma-analyysi, selvitetään kierron säännöllisyys (ovulaatio) ja arvioidaan munanjohtimien aukiolo, Tiitinen havainnollistaa.

Jos syytä lapsettomuudelle ei löydy ja diagnoosiksi tulee selittämätön lapsettomuus, vaikuttaa seuraaviin askeliin ja hoitomuodon valintaan Tiitisen mukaan useampi asia.

– Selittämättömän lapsettomuuden hoidon valintaan vaikuttaa esimerkiksi naisen ikä, lapsettomuuden kesto ja se, millaisia pieniä muutoksia tutkimuksissa on havaittu. Ja tietysti parin omat toiveet.

Selittämätöntä lapsettomuutta voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Diagnoosin jälkeen jäädään välillä odottamaan riippuen siitä, miten hyväksi spontaanin raskauden mahdollisuus arvioidaan.

– On eri asia, onko raskautta yritetty siinä kohtaa vuosi vai viisi vuotta. Vaihtoehtoina on ovulaation tukeminen hormonihoidolla, siihen mahdollisesti liitettävä inseminaatio tai sitten koeputkihedelmöitys, Tiitinen luettelee.

Selittämättömällekin lapsettomuudelle on onnellisia loppuja

Ei ole tilastoja siitä, kuinka moni lapsettomuudesta kärsivä ei hakeudu lapsettomuustutkimuksiin, moniko ei hakeudu tutkimusten jälkeen lapsettomuushoitoihin tai moniko keskeyttää ne.

Voidaan kuitenkin todeta, että useimmiten selittämätönkin lapsettomuus päätyy hoitojen tuella toivottuun lopputulokseen.

– Yleisesti todetaan, että 80 prosenttia lapsettomuushoitoihin tulevista saa lapsen, jos he käyttävät ne hoitomahdollisuudet, joita on saatavissa, Tiitinen toteaa.

Arviolta jopa 15 prosenttia pareista kärsii tahattomasta lapsettomuudesta jossain vaiheessa elämäänsä.

Lapsettomuustutkimuksiin voi hakeutua terveyskeskuksen, gynekologin tai yksityisen lapsettomuusklinikan kautta.

Lähteet: Terveyskirjasto, Duodecim: Hedelmöityshoidot Suomessa, Duodecim: Lapsettomuuden hoidon valinta

Tahattomasti lapsettomat miehet ovat kertoneet Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:lle satuttavista kommenteista ja pilanteosta, joita he ovat kohdanneet.

Yllä olevat lainaukset ovat Lapsettomien yhdistys Simpukan someseuraajien kuulemia. Monet heitoista on ehkä tarkoitettu vitseiksi, toiset tarkoituksella ilkeiksi. Niitä yhdistää se, että ne huonontavat tahattomasti lapsettoman oloa entisestään.

Mies ei ole vain mukana kulkeva sivuhahmo

Lapsettomien yhdistyksen Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio pitää huolestuttavana sitä, että myös ammattilaiset saattavat vähätellä miesten lapsettomuussurua, mikä ilmenee eräässä Simpukka ry:lle saapuneessa kokemuspuheenvuorossa.

Toive lapsen saamisesta on kuitenkin yleensä yhtä suuri molemmilla vanhemmilla. Mies ei ole tällöin vain mukana kulkeva sivuhahmo.

– Lapsettomuushoidoissa miehen rooli ei lopu siemennestenäytteen antamiseen. Parin ollessa hoidoissa kummallakin on lapsitoive, suru lapsettomuudesta ja raskas kokemus hoidoista. Myös puoliso tarvitsee tietoa, tukea ja huomioimista, kertoo Savio tiedotteessa.

Lapsettomuus saatetaan liittää miehisyyteen ja maskuliinisuuteen

Väestöliiton vuonna 2015 julkaiseman arvion mukaan voidaan puhua yli 100 000:sta lapsettomuutta kokevasta miehestä. Tilastokeskuksen mukaan puolet 35-vuotiaista miehistä ja kolmannes naisista on lapsettomia.

Miesten lapsettomuus on harvemmin vapaaehtoisesti valittua. Sen sijaan sitä määrittelee usein elämäntilanne, kuten kumppanin puute. 

Savion mukaan avoin puhe miesten lapsitoiveesta, hedelmällisyydestä, lapsettomuushoidoista ja lapsiperheellistymisen esteistä tuovat ilmiötä näkyvämmäksi.

– Kumppanin raskaaksi tekeminen saatetaan liittää julkisessa keskustelussa maskuliinisuuteen ja miehisyyteen.

Hedelmällisyyshaasteet ovat kuitenkin hyvin yleisiä myös miehillä, vaikka usein ajatellaan syyn olevan naisen hedelmällisyydessä.

– Mitä enemmän on avointa, hyväksyvää ja normalisoivaa puhetta, sitä tutummaksi lapsettomuuden kokemus tulee suurelle yleisölle ja lapsettomuuden tabuilmiö pienenee.

Matti ja Sari tunnustautuvat haastattelussa perhekeskeisiksi ihmisiksi, mutta hartaasta toiveesta huolimatta lasta ei kuulunut pitkään aikaan. Lapsettomuuden syy ei selvinnyt.

– Tuntui turhauttavalta, kun aikaa kului, mutta mitään ei tapahtunut. Samalla kriisi lähensi minua ja Mattia, Sari muistelee Seurassa.

Matti on samaa mieltä. Hän kertoo ajatelleensa myöhemmin, että vaikeuksillakin on ollut tärkeä merkitys omaksi itseksi kasvamisessa.

Lopulta haave toteutui

Esikoistytär Armin syntymän aikaan Sari Haapamäki oli 36-vuotias. Kahta vuotta myöhemmin perhe täydentyi vielä toisella tyttärellä, Elsillä. Kuopuksen ollessa vuoden ikäinen Matti jäi vuorostaan kotiin.

Vaikka molemmat näyttelijävanhemmat tekivät epäsäännöllistä työtä, lasten- ja kodinhoito sujuivat. Korvaamattomana apuna pikkulapsiarjessa oli Sarin äiti.

Tätä nykyä pariskunnan tyttäret ovat 15- ja 13-vuotiaita. Seuralle vanhemmat paljastavat, että Matti on vanhemmista lepsumpi, kun taas Sari vaatii läksyissä ja rajoissa enemmän.

– Matin mielestä teinien kuuluukin heitellä vaatteita lattialle, kun itse ajattelen, että niiden noukkimiseen ei mene kuin sekunti, Sari kuvailee.

Miten Matti Ristinen ja Sari Haapamäki tapasivat toisensa? Entä mitä he tuumaavat yhdessä työskentelemisestä? Lue koko juttu Seuran numerosta 5/24 tai verkosta seura.fi!

Toivo oli mennä, sillä lasta ei kuulunut vuosien yrittämisestä huolimatta. Valtonen paljastaa asian Gogin kantabaari -podcastissa, jossa tunnettu mediakasvo Constantinos ”Gogi” Mavromichalis haastattelee Valtosta.

– Elämäni suurin haave on ollut tulla äidiksi. Tuntui kauhean epäreilulta, miksi se on niin vaikeaa.

Unelma ei kuitenkaan ottanut toteutuakseen helpoimman kautta. Anniina ja hänen aviomiehensä aloittivat hedelmöityshoidot. Hormonicocktail sai kuitenkin Anniinalle aikaan vaihdevuosioireiden kirjon. Podcastissa hän myös kuvailee, että välillä olotila muistutti murrosikää.

– Kasvoihini nousi rokon kaltaisia paiseita, jotka olivat kutisevia ja kipeitä.

Vielä tuolloin Anniina ei halunnut töissään paljastaa, että oireet johtuvat nimenomaan yrityksistä saada lapsi. Niinpä hän kertoo todenneensa kauhistelevalle meikkaajalle, että on saanut jostain ikävän allergisen reaktion.

– Henkisesti ja fyysisesti se oli yhtä helvettiä.

Raskaaksi koeputkihedelmöityksellä

Epäonnistumiset raskaaksi tulemisessa alkoivat tuntua osalta normaalia arkea.

– Olen luontaisesti optimistinen ihminen, mutta sen prosessin aikana musta tuli täysin pessimistinen.

Anniina kertoo miehensä olleen heistä toiveikkaampi puolisko. Lopulta raskaaksi tuleminen onnistui koeputkihedelmöityksellä. Sen jälkeen huono olo jatkui vielä alkuraskauden verran, kun Anniina kärsi väsymyksestä ja raskauspahoinvoinnista.

Anniina kiittelee työkavereitaan, jotka tsemppasivat häntä ennen suoria lähetyksiä, kun Anniina epäili, pystyykö menemään kameran eteen.

– He lupasivat keksiä jotain, jos minun olisi tarvinnut lähteä vessaan.

Lue myös: Huolestuttaako hedelmällisyys? Hedelmällisyystesti voi antaa osviittaa siitä, millaiset ovat mahdollisuudet lapsen saamiseen

Hänen poikansa perheessä on kahdet kaksoset, 4-vuotiaat ja 13 kuukauden ikäiset. Nuorimmaisten synnytyksen jälkeen miniältä jouduttiin poistamaan kohtu, mutta perheeseen olisi toivottu lisää lapsia.

Nancy ehdotti pojalleen, että hän voisi toimia vauvan sijaissynnyttäjänä.

Helmikuussa Nancy Hauckin kohtuun siirrettiin alkio, ja marraskuun alussa hän synnytti lapsenlapsensa.

Voisiko näin tehdä Suomessa?

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Cambria Hauck (@cambriairene) jakama julkaisu

Suomessa sijaissynnytys ei ole mahdollista

– Suomessa sijaissynnytykset on laissa kielletty. Kohtua ei voi vuokrata eikä lainata, ei rahasta eikä hyvää hyvyyttään, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eero Varila Dextran Lapsettomuusklinikalta.

Sijaissynnytys tarkoittaa sitä, että alkio viedään toisen naisen kohtuun kasvamaan. Synnytyksen jälkeen raskauden läpikäynyt nainen luovuttaa lapsen toiselle vanhemmalle tai pariskunnalle kasvatettavaksi. Synnyttäjä luopuu äitiydestä ja lapsi siirtyy adoption kautta vanhemmilleen.

– Sijaissynnytykset kiellettiin Suomessa vuonna 2006, kun hedelmöityshoitolaki tuli voimaan. Sitä ennen Suomessa tehtiin 11 sijaissynnytyshoitoa. Kokemukset olivat hyviä, mutta nyt niitä ei voida tehdä, Varila kertoo.

Hedelmöityshoitolakiin toivotaan muutosta sijaissynnytyksen osalta.

– Sijaissynnytys voi olla tarpeen silloin, kun omaa kohtua ei ole synnynnäisen vian tai leikkauksen takia, tai jos kohtu on pysyvästi vaurioitunut esimerkiksi kasvainten tai useiden kaavintojen tai tulehduksen takia, Varila sanoo.

Varila itse on sitä mieltä, että sijaissynnytykset tulisi sallia myös Suomessa.

– Sijaissynnyttäjä voi auttaa toista pelkästään auttamisen takia, kuten ne kaikki 11 tapausta Suomessa olivat. Näissä synnytyksissä sijaissynnyttäjä oli useimmiten sisar tai oma äiti.

Varila sallisi myös sellaisen järjestelyn, jossa sijaissynnyttäjä on perheen ulkopuolinen. Sijaissynnytys voisi olla rahallisesti korvattavissa.

– Sijaissynnyttäjän on oikeus saada kohtuullinen korvaus, mutta ei mitään suuria summia. Viranomaiset voisivat määritellä sopivan korvauksen, Varila ehdottaa.

Vanheneminen vaikuttaa munasoluihin, ei kohtuun

Yhdysvalloissa sijaissynnytys on yleinen ilmiö. Nancy Hauckin tapauksesta poikkeuksellisen tekee hänen 56-vuoden ikänsä – yleensä sijaissynnyttäjät ovat nuorempia.

Suomessa ikä on yksi kriteeri esimerkiksi hedelmöityshoidoille.

Hedelmöityshoitoja tarjotaan vain alle 40-vuotiaille ja hoitokertojen määrä on rajattu yleensä kolmeen. Yksityisellä puolella ikäraja on 45– 46 vuotta, jos hedelmöityshoidoissa käytetään naisen omia munasoluja.

Laissa ei kuitenkaan ole asetettu ikärajaa, minkä ikäiselle hedelmöityshoitoa voi tarjota. Hedelmöityshoitolaissa todetaan vain, että hedelmöityshoitoa ei saa antaa, jos raskaus aiheuttaisi naisen iän tai terveydentilan vuoksi huomattavan vaaran naisen tai lapsen terveydelle.

– Monissa maissa hedelmöityshoidon yläikäraja on 50 vuotta. Suomessa ei ole selkeää lain asettamaa ikärajaa, mutta käytännössä yli 50-vuotiaille ei meillä anneta hedelmöityshoitoa omilla munasoluilla. Tulokset ovat lähes toivottomia, ja riskit lisääntyvät merkittävästi, Varila kertoo.

Luovutetuilla munasoluilla hoitoa olisi periaatteessa mahdollista tehdä minkä ikäiselle potilaalle tahansa.

–  Meillä Suomessa näissä asioissa ollaan kuitenkin järkeviä. Meidän täytyy ottaa huomioon riskit ja se, että lapsella olisi turvallinen lähtökohta elämään. Kyseenalainen maailmanennätys on 74-vuotiaan synnytys.  Sellainen on täysin epäeettistä lapsen kannalta, Varila toteaa. 

Naisen ikä vaikuttaa munasoluihin ja alkioihin, mutta ei kohtuun. Reilusti yli 40-vuotias terve nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää luovutetuilla munasoluilla tai alkiolla. Kuten Nancy Hauckin tapaus osoittaa – myös sijaissynnytys on mahdollista.

– Munasolujen määrä ja laatu heikkenevät iän myötä. Ikä heikentää raskausmahdollisuutta ja keskenmenojen riski kasvaa. Mutta ongelmat johtuvat nimenomaan munasoluista, ja harvemmin kohdusta, Varila sanoo.

Vaikka sijaissynnytys ei ole Suomessa mahdollista, voi lapsi saada alkunsa esimerkiksi luovutetuista munasoluista.

Oli tausta mikä tahansa, Varila kehottaa olemaan siitä lapselle avoin.

– Lapselle kannattaa rehellisesti kertoa, mikä hänen tarinansa ja taustansa on.

Lue myös: Koskettava tositarina: Ystävän lahjamunasolulla raskaaksi

Listauksen tarkoituksena on muistuttaa, että keskenmeno voi tapahtua kelle tahansa ja kukin kokee kipeän menetyksen omalla tavallaan. Keskenmenoa on oikeus surra juuri niin kauan kuin siltä tuntuu.

Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen

Kuvataiteilija ja näyttelijä Manuela Bosco, 41, ja laulaja-lauluntekijä Tuure Kilpeläinen, 53, saivat nuorimman lapsensa pääsiäisenä 2022. Tytär on pariskunnan uusperheen kuudes lapsi ja heidän toinen yhteinen lapsensa.

Ennen kuopuksen syntymää Manuela kuitenkin sai kaksi keskenmenoa.

– Se oli fyysisesti rankkaa, ja sen jäljiltä jäi tyhjyys, hän kuvaili tuntemuksiaan Anna-lehdelle antamassaan haastattelussa.

Haastattelussa Manuela kertoo, että hän tunsi pelkoa sekä syytti tapahtumista itseään. Luonnossa oleminen ja usko hyvään auttoivat häntä toipumaan menetyksistä.

Lauri Ylönen

The Rasmus -yhtyeen laulaja Lauri Ylönen, 44, ja hänen kihlattunsa Katriina Mikkola kokivat peräti neljä keskenmenoa yrittäessään toista yhteistä lastaan. Parilla on vuonna 2017 syntynyt poika Oliver ja vuonna 2021 syntynyt tytär Ever.

Anna-lehdelle antamassaan haastattelussa Lauri kuvailee rooliaan puolisonsa tukijana. Laulaja koki, että hänen oli yritettävä olla vahva pettymysten edessä.

– Oli raskasta, kun toivo nousi ja sammui niin monta kertaa.

Lauri arvelee, että keskenmenot olivat erityisen raskaita Katriinalle.

– En usko, että mies voi täysin edes ymmärtää, mitä nainen käy kehossaan noissa tilanteissa läpi.

Sampo ja Minttu Kaulanen

Kauppiaspariskunta Sampo Kaulanen ja Michele Murphy-Kaulanen olivat sopineet, etteivät he koskaan mene naimisiin saati hanki lapsia. Toisin kuitenkin kävi, kun Sampoon iski vauvakuume.

Seuralle antamassaan haastattelussa vuonna 2017 pariskunta kertoi, että Michele sai kaksi keskenmenoa ennen Rianna-tyttären syntymää.

– Olivathan ne keskenmenot rankkoja ja pettymys suuri, mutta minulle lähinnä siksi, että Sampon haave ei toteutunut, Michele kuvaili tuolloin.

Ernest Lawson

Näyttelijä-juontaja Ernest Lawson, 35, avautui perheensä kipeästä kokemuksesta vuonna 2021 Instagram-tilillään sekä Kolme Käännekohtaa -podcastissa.

Ernestin vaimo sai keskenmenon vuonna 2019.

– Se suru oli murskaava. Tuntui että tukehtuu. On se vieläkin siellä, Ernest kuvaili tapahtuman aiheuttamia tuntemuksia julkaisussaan.

Toisaalta aika on tuonut suruun uusia sävyjä.

– Ilman tuota menetystä meidän perhe ei olis just tällänen. Ja että ilman sitä menetystä me ei oltais saatu meidän toista, täydellistä tytärtä.

Ernestillä ja hänen vaimollaan on vuonna 2017 ja vuonna 2020 syntyneet tyttäret.

Vappu Pimiä

Koko kansan tunteman juontajan Vappu Pimiän, 45, ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon.

– Keskenmeno tuli aivan raskauden alussa, emme ehtineet käydä edes ultrassa. Oli se silti kova kolaus, Vappu kuvaili Kaksplussalle vuonna 2012.

Uusi raskaus sai alkunsa pian keskenmenon jälkeen. Vapun ja hänen puolisonsa Teemu Huuhtasen perheeseen kuuluu tätä nykyä kaksi tytärtä.

Keskenmenon kokeneiden päivä

• Keskenmenon kokeneiden päivä on 15. lokakuuta.
• Ensimmäisen kerran keskenmenon kokeneiden päivää vietettiin vuonna 2002.
• Suomeen muistopäivän on tuonut Simpukka ry, joka on tahattomasti lapsettomien yhdistys.

Artikkelia on päivitetty 10.10.2023.

Olemme molemmat hiljaa. Susanna pyyhkii kyyneleitään, kuten myös minä. En usko, että on olemassa montaa ihmistä, joiden sisuskaluja suru ei viiltäisi Susannan tarinaa kuunnellessa.

En, vaikka me molemmat päädymme vielä haastattelun päätteeksi hymyilemään. Minä ennen kaikkea sille, että Susanna on tässä – kaiken kokemansa jälkeen.

Kirjeitä merkittäviin hetkiin

Naistenpäivänä maaliskuussa 2020 Susanna Juntusen kohdunkaulansyöpäseula näytti viimein negatiivista.

Takana oli pimeä talvi. Ennen kaikkea siksi, että Susanna oli syksyllä saanut tietää sairastavansa kohdunkaulansyöpää.

Sairastuminen oli tullut täytenä yllätyksenä terveellistä ja liikunnallista elämää suosivalle Susannalle.

– Olin aina ollut varovainen ja pitänyt hyvää huolta itsestäni. Luulin urheilijana tuntevani kehoni, mutta syöpä pääsi silti kehittymään huomaamattani, Susanna pohti Kaksplussan taannoisessa haastattelussa.

Diagnoosin saatuaan hän oli keskittänyt ajatuksensa 1-vuotiaaseen Peetu-poikaansa sekä hyvinvointialan yritykseensä.

Aluksi tilanne näytti siltä, että syöpä oli levinnyt imusolmukkeisiin. Silloin Susanna alkoi varautua niihin aikoihin Peetun elämässä, joita hän ei olisi enää näkemässä.

– Suunnittelin kirjoittavani kirjeitä niihin merkittäviin hetkiin Peetun elämässä, joissa toivoisin olevani mukana kannustamassa häntä. Pyysin, että niitä luettaisiin noina tärkeinä hetkinä, Susanna kertoo.

Sitten selvisikin, että syöpä on vain kohdun alueella. Edessä olisi leikkaus, jossa koko kohtu olisi parasta poistaa.

Susanna ja hänen miehensä toivoivat perheeseen kuitenkin kovasti vielä toista lasta. Siksi pienempi leikkaus sai riittää alkuun. Kohtu tultaisiin poistamaan vasta myöhemmin.

Niin alkoi kaksosraskaus

Puoli vuotta leikkauksen jälkeen, kun luonto loi uuttaa elämää ja kevätaurinko lämmitti, Susanna oli vaikean valinnan äärellä: tulisivatko hän ja hänen miehensä yrittämään lasta keinohedelmöityksellä?

Lääkärit olivat havainneet Susannan munatorvien menneen tukkoon marraskuisen kohtuleikkauksen tietämillä.

Susanna oli 33-vuotias. Halusiko hän todella toista lasta niin paljon, että olisi valmis henkisesti ja fyysisesti raskaisiin lapsettomuushoitoihin?

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Susanna Juntunen | coach & mentor (@susannajuntunen_) jakama julkaisu

– En ollut ehtinyt ajatella asiaa loppuun. Päätös ikään kuin pakotettiin tekemään kiireesti. Pelkäsin, että katuisin myöhemmin sitä, että en yrittänyt, Susanna kertoo nyt.

Pariskunnan oli päätettävä nopeasti, halusivatko he yrittää toista lasta. Kohtu täytyisi poistaa lopullisesti mielellään mahdollisimman pian – viimeistään toisen lapsen jälkeen.

Syksyllä 2021 alkoivat keinohedelmöityshoidot. Susannalta ja hänen mieheltään kerätyt sukusolut hedelmöitettiin laboratoriossa ja pakastettiin alkionsiirtoa varten.

– Mitään suunnitelmia ei voinut tehdä, sillä oli jatkuvasti oltava valmiina hoidon erilaisiin vaiheisiin, Susanna muistelee.

Hieman ennen joulua Susannan kohtuun istutettiin pakastealkio. Se kiinnittyi kohdun seinämään.

Pariskunnan hartaasti toivoma joululahja oli saapunut etuajassa.

Myös Peetu sai pian kuulla, että hän saattaa saada pienen sisaruksen. Susanna ja hänen miehensä päättivät kertoa asiasta esikoiselleen varhain, sillä Susannalla oli rankkaa pahoinvointia ja olo oli usein huono. Tuntui järkevältä antaa lapselle selitys äidin pahoinvoinnille.

Raskausviikolla 7 Susannalle tehtiin ultraäänitutkimus, jossa näkyi, että alkio oli jakautunut identtisiksi kaksosiksi.

Susannan aiemman kohtuleikkauksen vuoksi raskaus oli lähtökohtaisesti riskiraskaus jo yhdellekin sikiölle. Kohtu ei välttämättä tulisi kestämään kaksosraskautta.

Lääkärit tekivät erilaisia arvioita siitä, miten suuret riskit raskaus aiheuttaisi niin Susannan kuin sikiöiden hengelle.

Lääkäreiden ennusteet olivat liian synkkää katsottavaa: ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella raskaus keskeytettiin.

– Sen päätöksen olisin halunnut jättää tekemättä. Uskon, että raskauden keskeyttäminen voi jättää monelle jonkinlaisen trauman, vaikka päätös olisi oikea, Susanna sanoo.

Keskeytyksen jälkeen selvisi, että kohtu olisi pikimmiten poistettava. Uutta raskautta ei enää kannattaisi yrittää.

– En halunnut alkaa leikkiä ylijumalaa lääkäreiden suosituksia vastaan.

Lopulta Susanna pääsi leikkaukseen loppukesästä 2022.

– Uskon, että nyt oloni alkaa kohentua, kun kohtu on poissa ja laskettu aika takana. Tähän asti olen miettinyt, minkä kokoisia kaksoset olisivat, Susanna kertoo.

Kokonainen perhe

Jääkö Peetu jostain paitsi, kun ei saa sisaruksia?

Susanna ja hänen miehensä pohtivat raskauden keskeyttämistä paljon Peetun kannalta.

Kipeä päätös on tuntunut Susannasta oikealta. Siitä huolimatta asiasta kertominen yli 10 000 someseuraajalle pelotti.

– Pelkäsin, että saisin syytteleviä kommentteja. Sitten rohkaistuin: kukaan muu ei ole elänyt elämääni ja tiedä minua paremmin, hän toteaa.

Vaikka surutyö jatkuu edelleen, Susanna toivoo, että ”isot asiat” olisivat toistaiseksi poissa ja hän pystyisi viimein keskittymään täysillä Peetun äitiyteen.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Susanna Juntunen | coach & mentor (@susannajuntunen_) jakama julkaisu

Peetulle Susanna on kertonut, että heille ei tulekaan pientä sisarusta.

– Totesimme Peetulle, että meidän perheemme on nyt kokonainen.

Nyt kun kohtu on poistettu, Susannan olo on kevyempi.

– Toiveiden murskaantuminen on ollut kaikista raskainta. Silti olen alkanut näkemään sen, että asiat ovat meillä todella hyvin näinkin.

Susanna lohduttautuu psykologinsa toteamuksella: lapsi ei traumatisoidu siitä, että on perheen ainokainen.

Riikka ja hänen aviomiehensä Janne saivat poikansa Amoksen 12 vuoden yrittämisen jälkeen. Tarina, joka Riikalla on kerrottavanaan, ei kuitenkaan ole vain kertomus vastoinkäymisistä, jotka lopulta palkittiin unelmista suurimmalla.

Matkan varrella Riikka nimittäin onnistui jossain sellaisessa, mistä hän ei ollut osannut edes haaveilla.

Lue myös: Pienen pojan isä vaikeni 8 vuoden piinasta – ”Nostan hattua niille, jotka kykenevät avautumaan kun tilanne on päällä”

Palava toive

Riikka Lauanne alkoi haaveilla lapsesta 22-vuotiaana. Kahta vuotta aiemmin hän oli alkanut seurustella Jannen kanssa.

Ensin pariskunta ei yrittänyt lasta kovin vakavissaan. Lapsitoive oli kuin iloinen ajatusleikki. Mutta kun lasta ei kuulunut parin vuoden sisällä, Riikka alkoi huolestua.

– Kun tajusin, että tämä ei tapahdukaan ihan helposti, halu onnistua kasvoi. Hiljalleen aloin tahtoa lasta palavasti. Mitä tahansa teinkin, ajatus lapsesta pyöri taustalla.

Tavallinen kaava oli, että Riikka tuli raskaaksi, mutta seuraavalla kerralla testi ei enää näyttänyt kahta viivaa. Hän koki muutaman keskenmenonkin. Niistä jokainen tapahtui hyvin aikaisilla viikoilla.

Lue myös: Raskaus, jota ”ei lasketa” – kemiallinen raskaus on monelle suru, jollaista ei ennen ollut olemassa

Riikka ja Janne kävivät tutkimuksissa. He kuitenkin päättivät olla hakeutumatta lapsettomuushoitoihin, koska ongelma ei ollut hedelmöittymisessä, vaan raskauden jatkumisessa.

Riikka oli joka kuukautiskierrossa vakuuttunut, että tällä kerralla tärppää.

– On käsittämätöntä, miten ihminen voi uskoa läpi vuosien mahdottomaan, mutta niin minä tein. En tiedä, voiko sellaista toivoa kokonaan blokata.

Pettymyksen hetket ja huoli silti romauttivat hänet kerta toisensa jälkeen. Aika oli henkistä vuoristorataa. Lapsettomuuden kokemus alkoi nakertaa Riikkaa sisintä myöten.

– Lapsettomuus oli minulle todella paha kriisi. Aloin miettiä jopa, että mikä on arvoni naisena ja ihmisenä, jos en saa lasta.

Uskomus kerrallaan

Kun yrittämistä oli takana kolme vuotta ja Riikka oli täyttänyt 25, hän havahtui omaan tuskaansa.

Riikka ajattelee, että kriisi on aina asia, joka puhdistaa ja avaa näkymiä johonkin muuhun. Jos vakava sairastuminen tai läheisen kuolema saa jonkun pohtimaan elämäänsä ja minuuttaan, Riikalle tällainen havahduttaja oli lapsettomuus.

–  Aloin kohdata kaikkea, mitä minulla oli sisälläni, ja siellä oli paljon tuskaa. Lapsettomuus ei suinkaan ollut ainoa asia, joka painoi.

Riikka aloitti meditoimisen ja ryhtyi käsittelemään menneisyytensä kipukohtia. Hän oivalsi, että lapsena koettu vanhempien avioero ja sitä seuranneet tapahtumat olivat jättäneet häneen jäljet.

Samalla hän alkoi pohtia ja purkaa uskomuksiaan yksi kerrallaan. Hän haastoi itseään: miksi ajattelen, että lapsettomana olisin jonkinlainen hylkiö?

Riikan perhe asuu ison osan vuodesta Teneriffalla.

Riikka puhuu itsensä arvostamisen ja henkisen kasvun prosessista. Hän arvioi, että viimeistään 30-vuotiaana hän oli päässyt irti pinttyneistä ajatuksistaan ja oppinut arvostamaan itseään.

Viimeiset vuodet ennen tietoa Amoksen tulosta Riikka oli tyytyväinen elämäänsä. Hän päästi sisäisen taiteilijansa valloilleen ja keskittyi luovaan tekemiseen.

–  Se, että pystyin löytämään onnen jo ennen Amoksen syntymää, voi tuntua mahdottomalta, mutta onnistuin silti. Pidän sitä elämäni suurimpana saavutuksena.

35-vuotiaana, yhteensä yli 12 vuoden toivomisen jälkeen, Riikasta tuli äiti. Tietysti se oli suuri käänne. Kun Riikka sai Amoksen syliinsä, hänestä tuntui kuin jokin viimeinen palanen olisi loksahtanut paikoilleen.

Lähes tavallinen äiti

Riikka Lauanne uskoo, että lapsettomuuden kokemus kasvatti häntä paremmaksi vanhemmaksi kuin mitä hän olisi ollut aiemmin. Toisaalta hän ei koe, että hän eroaisi paljoakaan tavallisesta suomalaisesta ensisynnyttäjästä ikänsä tai elämäntilanteensa puolesta.

– Olen ajatellut, että lapsettomuuden jälkeen lasta rakastaa täysillä ja häneen haluaa panostaa sataprosenttisesti, mutta niin varmaan suurin osa vanhemmista tekee muutenkin.

Paitsi lapsi, myös ajattelutavan muuttuminen mullistivat Riikan koko elämän.

Lapsettomuuden tuska ei koskaan ole värittänyt Riikan muistoja ajalta, joka edelsi lasta. Tuntuu kuin paha olo olisi pyyhkiytynyt kokonaan pois.

Se ei johdu vain siitä, että toive lapsesta toteutui, Riikka korostaa.

– Niinä vuosina ymmärsin, että olen ihan yhtä arvokas, olin äiti tai lapseton. Annoin itselleni luvan rakastaa itseäni ja elää mielekästä aikuisuutta ilman lasta. Sen sisäistäminen muutti koko elämäni ja minäkuvani.

Riikka Lauanne

• 37-vuotias taideterapeutti, taiteilija ja positiivisen psykologian maisteri.
• Asuu perheineen Teneriffalla ja Suomessa.
• Perheeseen kuuluvat aviomies Janne ja reilun vuoden ikäinen poika Amos.
• Kirjoittaa itsetuntemusaiheista Atlantin lootus -blogia sekä naiseuteen keskittyvää Flowwolf -blogia.
• Ylläpitää myös blogeihin liittyviä Instagram-tilejä.

Lue myös: Kun Nina oli kuolla lapsettomuushoitoihin, lääkäri keskeytti ne – sitten aviomies soitti: ”Meistä tulee vanhempia”

Podcast

Mitä kaikkien tulisi tietää lapsettomuushoidoista? 5 + 1 totuutta – Asiantuntija: "40-vuotiaan munasolu on ollut olemassa jo 40 vuotta"

Lapsettomuus

Lapsettomuuden monet kasvot: "Muistan lapsen syntymäpäivän ja sen, minkä ikäinen hän nyt olisi"

Lapsettomuus

Myös sekundäärinen lapsettomuus on suru: "Rattaat ja pinnasänky on myyty"

”Omasta takaa” hoitoon tarvitaan vähintään kohtu, toimivat munasarjat sekä vähintään yksi toimiva munanjohdin. Niinpä inseminaatiolla voidaan hoitaa paitsi erilaisia pariskuntia, myös itsellisiä naisia.

Lue myös: Yksin vauvaa odottanut Kira, 40: En aio kieltää lastani puhumasta isästä, jota emme tunne

Inseminaatiossa siittiöitä ruiskutetaan suoraan kohtuonteloon. Ennen varsinaista inseminaatiota edeltää valmisteluja, joilla varmistetaan, että naisen kuukautiskierto on oikeassa vaiheessa hoidon aikaan ja h-hetki muutenkin otollinen hedelmöittymiselle.

Milloin inseminaatio on aiheellinen?

Inseminaatio on varteenotettava hoitomuoto monenlaisissa tapauksissa.

Jos lapsettomuuden syynä on lievä spermavika, voidaan kokeilla inseminaatiota. Liikkuvia siittiöitä tulee kuitenkin olla riittävästi. Siemennesteen laatu tarkistetaan laboratoriotutkimuksilla.

Lue myös: Jo joka kahdeskymmenes vauva Suomessa syntyy hedelmöityshoidoilla

Inseminaatio on mahdollinen vaihtoehto, jos lapsettomuuden syyksi epäillään kohdunkaulan limasta johtuvia tekijöitä. Jos lapsettomuuden syytä ei tarkalleen tiedetä, inseminaatiohoitoon usein yhdistetään munarakkulan kypsytyshoito.

Inseminaatiohoidon onnistuminen edellyttää, että vähintään toisen munanjohtimen täytyy olla terve, sillä hedelmöittyminen tapahtuu munanjohtimessa.

Luovutettuja siittiöitä tarvitaan paitsi naisparien ja itsellisten naisten hoidossa, myös silloin, jos miehen siittiöt puuttuvat, ne ovat viallisia tai niitä on liian vähän.

Mikäli käytetään luovutettuja siittiöitä, lapsella on oikeus täysi-ikäisenä saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä. Vanhemmat eivät kuitenkaan voi saada tätä tietoa.

Inseminaatio ajoitetaan tarkasti

Inseminaatio voidaan tehdä naisen luonnollisessa kuukautiskierrossa tai silloin, kun hän käyttää hormonilääkityksenä letrotsolitabletteja.

Varsinainen hoito alkaa ovulaatiotestistä, joka tehdään kotona. Ovulaatiotesti mittaa virtsan LH-hormonin pitoisuutta. Pitoisuus on korkeimmillaan noin vuorokauden ennen ovulaatiota.

Tällöin inseminaatio tehdään 12–42 tuntia positiivisen testin jälkeen.

Jos käytetään gonadotropiinihormonihoitoja, sopiva ajankohta toimenpiteelle päätetään kaikututkimuksen perusteella. Inseminaatio toteutetaan 24–42 tuntia sen jälkeen, kun nainen on ottanut hCG-pistoksen eli koriongonadotropiinipistoksen, joka käynnistää ovulaation.

Mikäli kyseessä on mies-naispari ja hoidossa käytetään miehen omia siittiöitä, mies vie tuoreen siemennestenäytteen laboratorioon toimenpidepäivänä. Jos hoidossa käytetään luovutettuja tai muusta syystä aiemmin pakastettuja siittiöitä, ne sulatetaan samana päivänä kuin inseminaatio tehdään.

Lue myös: Näin ikä vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen

Ennen kohtuun ruiskuttamista siemenneste pestään, jotta parhaiten liikkuvat siittiöt erottuisivat muista.

Pestyt siittiöt saadaan kohtuonteloon ohuella muovikatetrilla. Siittiöt pääsevät inseminaatiossa nopeammin munatorveen kuin suojaamattomassa yhdynnässä.

Inseminaatio itsessään kestää vain vähän aikaa, eikä se vaadi seurantaa poliklinikalla.

Onnistumisprosentti on melko alhainen

Inseminaation onnistuminen on siemennesteen laadun ja oikean ajoituksen summa. Mahdollisuus onnistua pienenee, kun nainen ikääntyy.

Onnistumisprosentti on  melko alhainen: alle 37-vuotiailla naisilla 10–15 prosenttia hoitokertaa kohden.

Terveyskirjaston tietojen mukaan alle 30-vuotiailla aloitetuista inseminaatiohoidoista liki 14 prosenttia eteni synnytykseen, mutta 40 vuotta täyttäneillä vain hieman yli kolme prosenttia.

Lue myös: Mitä kaikkien tulisi tietää lapsettomuushoidoista? 5 + 1 totuutta – Asiantuntija: ”40-vuotiaan munasolu on ollut olemassa jo 40 vuotta”

Hoitokertoja voidaan toistaa 3–4 kertaa. Jos inseminaatio ei tehoa, monissa tapauksissa voidaan harkita siirtymistä koeputkihedelmöitykseen.

Inseminaatiohoitoja tehdään Suomessa useita tuhansia vuosittain.

Lähde: Terveyskirjasto, Terveyskylä

Lue myös: Adoptioneuvonta alkoi, ja Tiia, 30, ja Riku, 36, lopettivat hedelmöityshoidot – onni hartaasti odotetusta adoptioluvasta yllätti tänä kesänä

Vauvahaaveet

Laura Lepistö paljastaa Annassa lapsettomuuskamppailunsa – kova urheilu-ura jätti jälkensä: "Pelkäsin, saanko koskaan lasta"

Minun tarinani

Vapaaehtoisesti lapseton Minna Aittala otti yksin hoiviinsa ex-miehen 7-vuotiaan lapsen: "En pidä itseäni äitinä"

Minun tarinani

Mira on hankkinut kolme lasta yksin hedelmöitysklinikalla: ”Olen ylpeä tavastani perustaa perhe”

Joidenkin mielestä vapaaehtoinen lapsettomuus on itsekäs päätös. Se, että nainen haluaa jättää lapset hankkimatta, on monille vaikea pala.

– Mutta eikö lasten hankkiminenkin ole itsekästä? Eihän lapsia hankita valtiolle veronmaksajiksi tai yrityksille työvoimaksi. Eikö lapsia hankita juuri itsekkäistä syistä, siksi että halutaan saada lapsi, Susanna Jääkangas kysyy.

Susanna ei ole koskaan halunnut saada lasta – yksinkertaisesti siitä syystä, ettei hän pidä lapsista.

– En ole koskaan pitänyt lapsista, mutta eihän sellaista saa sanoa ääneen. Niin ajatteleva leimataan huonoksi ihmiseksi. Kun ystäväni alkoivat perustaa perheitä, tunne siitä, etten halunnut omia lapsia vain vahvistui. Tapasin ystäviäni tuoreiden vauvojensa kanssa ja mietin aina uudelleen, voisiko lasten saaminen olla minunkin juttuni, hän kertoo.

– Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ollut pienintäkään kiinnostusta perheen perustamiseen. En edes tiedä, voisinko saada lapsia, sillä asiasta ei ole koskaan ollut tarvetta ottaa selvää.

Taru Väkimiehen päätös olla hankkimatta lapsia juontaa hänen lapsuuteensa.

– Vanhempieni avioliitto ei ollut onnellinen. Koin perhe-elämän todella ahdistavana ja muistan jo teini-ikäisenä ajatelleeni, etten halua sellaista koskaan itselleni. Parikymppisenä ajatus maapallon ylikansoittumisesta vahvisti päätöstäni olla hankkimatta lapsia. Silloin ajattelin, että voisin joskus adoptoida lapsen, koska maailmassa on niin paljon kotia tarvitsevia lapsia.

Vapaaehtoinen lapsettomuus kariutti parisuhteen

Parisuhde voi ajautua karille, jos molemmat osapuolet eivät ole yhtä mieltä lasten hankkimisesta. Susannan pitkäaikainen parisuhde päättyi, koska hän ei halunnut lasta.

– Minulle päätös oli ollut jo pitkään selvä. Silloinen kumppanini toivoi, että muuttaisin mieleni ja etenisimme suhteessamme, kuten kuului edetä. En voinut hankkia lasta vain siksi, että toinen halusi sitä. Vaihtoehtoina oli jäädä ja ruveta lisääntymään tai erota, joten päätin pakata laukkuni ja lähteä. Sen jälkeen löysin miehen, joka onneksi oli lapsensa jo tehnyt, Susanna kertoo.

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla myös bonusperheen ”äidin” valinta, kun kumppanilla on lapsi aiemmasta suhteesta. Kuvituskuva.

Taru meni naimisiin 30-vuotiaana miehen kanssa, joka ei myöskään halunnut lapsia.

– Ajattelimme kumpikin, että maailmassa oli jo tarpeeksi porukkaa. Päätimme, että jos joskus tulisimme toisiin ajatuksiin, voisimme harkita adoptiota, Taru muistelee.

– Seurasin läheltä ystävieni perhe-elämää ja kun heillä oli hankaluuksia vauvojensa kanssa, olin helpottunut, ettei minun tarvinnut hankkia lapsia. Opin nopeasti arvostamaan vapauttani. Toki minullakin joskus oli kymmenen minuutin vauvakuume, joka syttyi, kun sain pienen vauvan syliini. Vauva oli maailman suloisin ja avuttomin, mutta vauvakuume meni silti ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Onko uusperheessä velvollisuus huolehtia kumppanin lapsista?

Tarun avioliitto kariutui kymmenen vuoden jälkeen. Sen jälkeen hän vietti vuosia sinkkuna, kunnes tapasi nykyisen kumppaninsa, jolla on lapsia.

– Muutimme yhteen, sillä olin valmis kokeilemaan perhe-elämää. Kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen jouduin toteamaan, että tarvitsen edelleen oman yksityisyyteni. Jatkoimme seurustelua, mutta muutimme erillemme. En halua arjessani miettiä muiden tarpeita, vaan tehdä asiat niin kuin haluan itse ne tehdä. Ehkä se sitten on itsekkyyttä, Taru miettii.

Susannakin on seurustellut pitkään miehen kanssa, jolla on lapsia. Aiemman parisuhteensa kariuduttua vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, Susanna halusi jo uuden suhteen alkumetreillä tehdä selväksi, että jos kumppani haluaisi lisää lapsia, suhde kannattaisi lopettaa heti.

– Hän onneksi hyväksyi päätökseni, eikä itsekään halunnut enempää lapsia. En ole halunnut ottaa äitipuolen roolia. En koe, että minulla on velvollisuuksia kumppanini lapsia kohtaan. En laita ruokaa tai pese lasten pyykkejä, vaan se on mieheni tehtävä, koska kyseessä ovat hänen lapsensa. Monet varmasti osallistuvat uusperheessä lasten hoitoon paljonkin, mutta itse olen valinnut tällaisen linjan.

Mikä sinussa on vikana, kun et halua lapsia?

Susannan vanhemmat toivoivat pitkään, että vapaaehtoinen lapsettomuus olisi vaihe.

– Nyt kun täytän tänä vuonna 44, perheeni on pikkuhiljaa hylännyt ajatuksen siitä, että saisin omia lapsia, Susanna kertoo.

Hänen kahdesta siskostaan toinen on Susannan tavoin lapseton omasta tahdostaan.

– Toisella siskollani on lapsia ja vanhemmillani siten lapsenlapsia, joihin keskittyä. Se on onneksi vähentänyt painettani omien lasten hankkimiseen.

Tarun perhe on hyväksynyt hänen päätöksensä olla hankkimatta lapsia.

– Suvussamme on aina muutamien sukupolvien välein ollut nainen, jolla ei ole ollut lapsia. Oman tiensä kulkija, joka on tehnyt omat ratkaisunsa. Kukaan perheestäni ei ole kysynyt minulta, aionko tehdä lapsia tai painostanut minua millään tavoin.

Sen sijaan vieraat ihmiset ovat kommentoineet Tarun ja Susannan päätöstä välillä rajullakin tavalla.

”Minulle on sanottu, ettei nainen voi olla kokonainen ilman lapsia.”

– Minua on säälitty, ihmetelty ja moitittu ratkaisuni vuoksi, Taru huokaa.

– Joku on joskus kysynyt, mikä minussa on vikana, kun en halua lapsia. Minulle on myös sanottu, että nainen ei voi olla kokonainen, jos hän ei hanki lapsia. Vielä joitakin vuosia sitten minulle saatettiin sanoa, että älä huoli, kyllä sinä vielä ehdit.

Susannaa on varoiteltu siitä, että hän saattaisi katua päätöstään myöhemmin.

– Olen itse ajatellut sen niin päin, että entä jos minä katuisin lapsen hankkimista. Minulta on monesti kysytty, kuka minut hoitaa, kun olen vanha. Eihän vanhempi voi olettaa, että lapsi hoitaa hänet siinä vaiheessa. Entä jos lapsi asuu kaukana tai ei muuten vain halua hoitaa vanhempaansa?

Vapaaehtoinen lapsettomuus: surutyötä päätöksestä

Kumpikaan naisista ei ole katunut valintaansa tai tullut toisiin ajatuksiin. Taru kuitenkin havahtui hieman ennen 40-vuotispäiväänsä siihen, että häntä alkoi itkettää joka kerta, kun hän näki pieniä lapsia.

– Silloin tajusin tekeväni surutyötä päätökseni vuoksi. Olen kehottanut nuorempia ystäviäni, jotka miettivät lapsettomuutta puntaroimaan päätöstään tarkkaan, etteivät katuisi sitä myöhemmin. Olisi surullista havahtua 50-vuotiaana siihen, että olisi halunnut lapsia, mutta onkin jo liian myöhäistä.

Oma ratkaisu on tuntunut täysin oikealta.

– Olen monesti huokaissut helpotuksesta, että olen pysynyt valinnassani.

Taru täyttää tänä vuonna 50. Hänen kuukautisensa loppuivat äskettäin ja sen vuoksi hän on viime aikoina miettinyt lapsettomuuttaan uudestaan.

– Huomasin, että minullekin iski pieni haikeus siitä, että nyt on oikeasti liian myöhäistä. Toisaalta kuukautisten loppuminen oli helpotus. Olen vuosia seurannut lapsiperhe-elämää läheltä, koska veljelläni ja serkuillani on lapsia. Olen huomannut, että vanhemmat ovat ihanan ylpeitä lapsistaan. Vanhemman ja lapsen välisen rakkauden hehkutetaan olevan jotain aivan ainutlaatuista. Olen miettinyt, että jäänkö jostain olennaisesta paitsi, kun en itse voi kokea sellaisia tunteita.

Taru myöntää tuntevansa välillä haikeutta seuratessaan ystäviensä yhteydenpitoa teini-ikäisten tai jo aikuisiksi varttuneiden lastensa kanssa.

– En tuntenut haikeutta silloin, kun ystäväni perustivat perheitä. Hassua kyllä tunnen haikeutta vasta nyt, kun ystävieni lapset ovat parikymppisiä. Joskus mietin, kuka minusta pitää huolta, kun vanhenen.

”Sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä.”

Susanna ei ole joutunut miettimään ratkaisuaan missään vaiheessa uudelleen. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aina ollut hänelle varma päätös.

– Jotkut ystävistäni ovat äideiksi tultuaan kadonneet lapsimaailmaan. En ole jaksanut tavata ihmisiä, jotka puhuvat loputtomasti korvatulehduksista. Vain sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä ja kykenevät muuhunkin kuin lapsen ympärillä pyörimiseen. Itse en ole missään vaiheessa kokenut menettäneeni mitään, kun en ole hankkinut lapsia. Eläimet ovat minun rakkauteni ja kiinnostukseni kohteita. Minulla on koiria, kissoja, lampaita, kanoja, kaneja ja mehiläisiä. Joku saattaa ajatella, että eläimet ovat minulle lapsen korvikkeita, mutta en itse ajattele niin.

Omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunet ja hyvä seksielämä

Molemmat naiset kokevat voineensa elää enemmän omannäköistään elämää, kun ovat jättäneet lapset hankkimatta. Mitä he ovat saaneet tilalle?

– Olen ollut yli 20 vuotta yrittäjänä. Arvostan vapauttani ja sitä, että olen pystynyt säätelemään aikaani, niin kuin parhaaksi koen. Monesti olen tuntenut helpotusta, ettei minun tarvitse miettiä tuollaisia, kun olen seurannut ystäviäni, jotka rasittuvat lastensa kouluista tulevista viesteistä ja keräyksistä, Taru kertoo.

Susanna kokee, että on voinut paremmin keskittyä mielenkiintoisiksi kokemiinsa asioihin, kun hänen aikansa ei ole mennyt lapseen.

– Arvostan valtavasti omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunia ja hyvää seksielämää. Uskon, että lapsi veisi minulta ne kaikki, hän sanoo.

– En kestä meteliä, hässäkkää tai sitä, että joku on koko ajan vaatimassa minulta jotain. Kyse ei ole siitä, että olisin uraohjus tai ikuinen bilettäjä, joka ei raaski luopua teini-iästään. En vain yksinkertaisesti ole kiinnostunut lapsista.

Lue myös: Miten kohdata ystävä, joka ei voi saada lapsia? 8 kultaista neuvoa

Nyt hoitoja on käynnistetty uudestaan Euroopan fertiliteettiyhdistys ESHRE:n suositusten mukaisesti.

Jo huhti-toukokuun taitteessa sekä julkisella että yksityisellä puolella alettiin tehdä ovulaatioinduktio- ja inseminaatiohoitoja sekä pakastettujen alkioiden siirtoja.

HUS ilmoitti tiedotteessaan, että se jatkaa myös koeputkihedelmöityshoitoja (IVF/ICSI) 14. toukokuuta alkaen. HUSin lisääntymislääketieteen yksikkö on arvioinut epidemiatilanteen sellaiseksi, että koeputkihedelmöityshoidot voidaan aloittaa.

Myös KYSissa IVF-stimulaatiohoidot aloitetaan uudelleen toukokuun 2020 aikana. TAYS, OYS ja TYKS eivät ole vielä kertoneet koeputkihedelmöityshoitojen jatkumisesta.

Tämänhetkisen tiedon mukaan raskaus ei lisää riskiä koronavirustartuntaan. Tartunta ei myöskään näytä lisäävän keskenmenoriskiä tai aiheuttavan haittaa sikiölle.

Lapsettomuushoidot jatkuvat, mutta kaikki eivät vielä pääse niihin

Vaikka lapsettomuushoitoja jatketaan, aivan kaikki eivät vielä pääse hoitoihin. Hoitoon voidaan ottaa vain potilaita, jotka eivät kuulu vakavan Covid 19 -taudin riskiryhmään. Riskiryhmään kuuluvat esimerkiksi diabeetikot, verenpainetautia sairastavat tai immunosuppressiivista lääkitystä käyttävät potilaat.

– Koronavirusepidemia ei ole vielä ohi. Voimme aluksi tehdä hoitoja selvästi normaalia vähemmän, emmekä voi heti hoitaa kaikkia halukkaita, apulaisylilääkäri Varpu Ranta kertoo HUSin tiedotteessa.

Silloin, jos potilaalla ilmene koronavirustartuntaan viittaavia oireita kesken hoitojen, hoidot joudutaan keskeyttämään. Hoito voidaan joutua keskeyttämään myös epidemiatilanteen muuttuessa.

HUSin potilaat voivat ilmoittautua koeputkihedelmöityshoitoihin kuukautisten alkaessa 14. toukokuuta alkaen. Muihin lapsettomuushoitoihin eli ovulaatioinduktio- ja inseminaatiohoitoihin sekä pakastettujen alkioiden siirtoihin on voinut ilmoittautua jo 4.5 alkaen.

Ennen hoitojen aloittamista niiden turvallisuus arvioidaan yksilöllisesti jokaisen potilaan kohdalla.

Tiedotteessa muistutetaan, että poliklinikkakäynneille on tultava ilman tukihenkilöä.

Lue myös: Korona-ajan huoli: Moni äiti jää nyt todella yksin vastasyntyneen vauvan kanssa – ”Saamme päivittäin epätoivoisia yhteydenottoja”

Yksi oireyhtymästä kärsivistä on 35-vuotias Maria. PCOS paljastui hänelle vuonna 2011, kun syytä Marian ja hänen miehensä lapsettomuuteen alettiin tutkia.

– En ollut osannut aavistaa mitään, mutta kun ultrauksessa havaittiin monirakkulaiset munasarjat ja sain diagnoosin, se selitti aika monta asiaa, Maria kertoo.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä voi estää ovulaation

PCOS-oireet alkavat murrosiässä. Oireyhtymästä kärsivillä on usein epäsäännöllinen kuukautiskierto, heidän kuukautisvuotonsa voivat pitkittyä tai kuukautiset voivat jäädä pois kokonaan.

Marian kuukautiset ovat olleet kivuliaat ja epäsäännölliset siitä lähtien, kun ne 13 vuoden iässä alkoivat.

– Kuukautiset saattavat kestää viikon, sitten voi olla viikon tauko, ja sitten ne taas tulevat, Maria kertoo.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä voi aiheuttaa myös aknea ja karvoituksen lisääntymistä erityisesti kasvojen, vatsan ja selän alueilla. Liikakarvoitus eli hirsutismi johtuu munasarjojen mieshormonituotannon voimistumisesta.

Lisäksi monella oireyhtymästä kärsivällä on keskivartalolle sijoittuvaa ylipainoa, sillä tautiin liittyy aineenvaihdunnan ongelmia. Liikakilojen pudottaminen on myös tavallista vaikeampaa.

Osalla munasarjojen monirakkulaoireyhtymä vaikeuttaa raskaaksi tuloa, sillä tauti aiheuttaa ovulaation puuttumista. PCOS on tavallisin syy lapsettomuuteen, joka johtuu ovulaatiohäiriöstä.

– En todennäköisesti ovuloi joka kuukausi. Kun lapsettomuushoitojen alkaessa aloin tehdä ovulaatiotestejä, en koskaan saanut tikkuun viivaa.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä ei ole lapsettomuustuomio

Ennen PCOS-diagnoosin saamista Maria ja hänen miehensä olivat yrittäneet lasta yli vuoden ajan. Takana oli myös yksi tuulimunaraskaus.

– Minulla oli tuttavia, jotka raskautuivat vahingossakin ja mietin, että mikä minussa oikein on vikana, etten saa lapsia. Diagnoosin saaminen oli lopulta tavallaan helpotus, koska sain selittävän syyn sille, miksi en tule raskaaksi.

Kun munasarjojen monirakkulaoireyhtymä oli paljastunut, sitä alettiin hoitaa, jotta Marian olisi mahdollista raskautua.

PCOS-po­ti­lailla on useimmiten hy­vät mahdol­li­suudet saa­da lap­sia, jos hedelmällistä ikää on jäljellä, mutta moni tarvitsee siihen jonkinlaista apua.

Marian kuukautiskierto saatiin säännölliseksi metformiinilääkityksellä, jota käytetään tyypillisesti diabeteksen hoitoon. Lisäksi Marialle aloitettiin munasolun kypsytyshoidot.

– Kun lääkäri sanoi, että ovulaatio näytti olevan lähellä, aloin tehdä ovulaatiotestejä. Testit kuitenkin näyttivät negatiivista. Sitten annoin munasolun irrotuspiikin ja heti tärppäsi.

Marian ja hänen miehensä esikoinen syntyi vuonna 2012.

Marian toinen raskaus päättyi surullisesti

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on vaiva, jonka syytä ei toistaiseksi tunneta. Sekä perimällä että ympäristötekijöillä arvellaan kuitenkin olevan yhteyttä asiaan.

Maria epäilee, että hänen äitinsäkin on saattanut kärsiä monirakkulaisista munasarjoista. Hänenkin kuukautisensa ovat olleet kivuliaat ja runsaat, mutta asiaa ei ole tutkittu, sillä Marian äidillä ei ole ollut vaikeuksia raskaaksi tulemisen kanssa.

Kun Maria ja hänen miehensä alkoivat haaveilla toisesta lapsesta esikoisen ollessa parivuotias, heidän oli taas hakeuduttava lapsettomuushoitoihin.

”Kaikki tutkimukset tehtiin uudestaan. Vaikka miehessäni ei ollut todettu vikaa, hänetkin tutkittiin.”

– Ensin raskaaksi tuloa piti yrittää luomusti vuoden ajan, sillä se on julkisella puolella hoitoon pääsyn edellytys. Kun sitten pääsimme hoitoihin, kaikki tutkimukset tehtiin alusta lähtien uudestaan. Vaikka miehessäni ei aiemmin ollut todettu mitään vikaa, hänetkin tutkittiin uudestaan.

Tällä kerralla hoitojen alettua kesti kahdeksan kuukautta, ennen kuin Maria tuli raskaaksi. Raskaus jouduttiin kuitenkin puolessa välissä keskeyttämään. Sikiöllä todettiin triploidia, jonka muoto oli pahin mahdollinen, eikä lapsella ollut edellytyksiä elämään.

– Keskeytyksen jälkeen piti taas odottaa taas vuosi, ennen kuin saimme ottaa yhteyttä, että päästäänkö taas lapsettomuustutkimuksiin. Odottaminen oli tosi turhauttavaa.

Lopulta hoidot päästiin jälleen aloittamaan, ja vuonna 2018 syntyi Marian ja hänen miehensä toinen lapsi.

PCOS-oireet voidaan hoitaa monin tavoin

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymään ei ole parantavaa hoitoa, mutta sen oireita voidaan lieventää.

Hyvät elintavat, kuten terveellinen ruokavalio ja liikunta auttavat pitämään taudin aisoissa, sillä munasarjojen monirakkulaoireyhtymä pahenee painoindeksin kasvaessa. Jo viiden prosentin painonpudotus voi korjata hormonitasapainoa niin, että kuukautiskierto säännöllistyy ja raskaus pääsee alkamaan.

Keskeistä on myös saada kuukautiskierto säännölliseksi. Hoitona voidaan käyttää esimerkiksi ehkäisypillereitä.

Kaikki naiset eivät kuitenkaan reagoi hoitoon yhtä hyvin. Marian kuukautisia on yritetty saada säännöllisiksi niin e-pillereillä kuin minipillereillä, mutta niiden apu on ollut vain hetkellinen.

”On kurjaa, kun kuukautiset tulevat milloin sattuu.”

Ainoastaan lapsettomuushoidoissa käytetty lääke on auttanut Mariaa.

– Vähän mietityttää, kuinka pitkään lääkettä voi käyttää. Siihen asti kunnes tulee menopaussi? On nimittäin tosi kurjaa, kun kuukautiset tulevat miten sattuu. Koska ne ovat myös kivuliaita ja suurivuotoisia, muu elämä häiriintyy. En voi koskaan esimerkiksi olla varma, voinko mennä uimaan silloin ja silloin.

PCOS-oireet lievenevät yleensä 40 ikävuoden jälkeen.

Lue myös: ”Kahden vauvan menettäminen on tehnyt minut nöyräksi elämän edessä”

Vielä kerran äidiksi PCOS:sta huolimatta?

Nyt Maria on jälleen raskaana. Julkisella puolella hän ei enää ole kahden lapsen jälkeen oikeutettu hedelmöityshoitoihin, mutta hän on saanut kuukautiskierron korjaamiseksi saman lääkkeen, jota hän aiemmin käytti lapsettomuushoitoihin.

Raskaus on kuitenkin vielä hyvin alussa, eikä Maria uskalla iloita siitä. Viime syksynä kaksi raskautta päätyi keskenmenoon.

– Silloin mietin, oliko tämä tässä ja olenko enää oikeutettu kolmanteen lapseen.

Jos naisella on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, liittyy raskauksiin suurentunut keskenmenon riski. Maria ei osaa sanoa, johtuivatko keskenmenot oireyhtymästä.

Vaikka lapsen saaminen on epävarmaa, Maria ja hänen miehensä haluavat vielä yrittää.

– En ole koskaan haaveillut useammasta lapsesta, mutta ajattelemme, että sisaruksista olisi tukea ja turvaa toiselleen, ennen kaikkea esikoiselle. Hänellä on kehityshäiriö, eikä elämä ole hänelle kaikista helpointa.

Koska Maria on nyt 35-vuotias, iän puolesta raskaaksi tulemiseen olisi vielä muutama vuosi aikaa.

– Haluaisin kokea vauva-ajan vielä kerran, jos se vain suinkin on mahdollista.

Lähteet: Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä eli PCOS: Potilasohje Kanta-Hämeen keskussairaalan naistentautien poliklinikalle, Terveyskirjasto

Taustalla oli hedelmöityshoitoja Suomessa valvovien viranomaisten eli Fimean ja Valviran kehotus, joka perustui Euroopan hedelmöityshoitojen kattojärjestö ESHREn suosituksiin.

Hoitojen keskeyttämisen perusteluina olivat muun muassa koronaviruksen aiheuttamien komplikaatioiden välttäminen raskauden aikana sekä terveydenhuollon resurssien säännöstely.

Hoitojen lopettaminen tuntuu epäreilulta

Lahtelaisen Sinin, 34, lapsettomuushoidot olivat parhaillaan käynnissä ja seuraavan alkion siirtoa suunniteltiin, kun ilmoitus hoitojen keskeyttämisestä tuli.

– Olo oli todella surullinen, pettynyt, järkyttynyt ja epäuskoinen. Mietin, että voiko tämä todella olla totta ja miksi vielä tällainenkin vastoinkäyminen osuu meidän kohdallemme, Sini kertoo.

Se, että niin sanottuja luomuraskausyrityksiä ei kehotettu välttämään, mutta lapsettomuushoidot lopetettiin, tuntui Sinistä epäreilulta.

”Järjellä ymmärrän asian, mutta silti se tuntuu todella epäreilulta.”

– Toki ymmärrän syyt, joiden takia hoidot on keskeytetty. Hoitavalla taholla on vastuu siitä, että raskaus sujuu ja heidän täytyy arvioida tilannetta. Järjellä ymmärrän asian, mutta silti se tuntuu todella epäreilulta ja järjettömältä.

Lapsettomuushoidot jatkuvat: koronaviruspandemia vakaantumassa

Sini ja hänen puolisonsa ovat olleet lapsettomuushoidoissa julkisella puolella noin vuoden ajan. Kun he kuulivat, että joissain yksityisissä klinikoissa hoitoja yhä jatkettiin, heidän mielessään kävi ajatus yksityiselle puolelle siirtymisestä.

– Hoidot olivat meillä kuitenkin todella kesken, ja siirtyminen olisi ollut hankalaa ja vaikeaa. Lisäksi se olisi ollut taloudellisesti tosi iso satsaus.

”Klinikat laativat tällä hetkellä exit-suunnitelmia, joilla hoidot voidaan taas asteittain käynnistää.”

Sinin lapsettomuushoidot saattavat kuitenkin pian taas jatkua. ESHRE ohjeisti 23. huhtikuuta, että lapsettomuushoidot voidaan aloittaa uudelleen paikallisten sääntöjen mukaisesti ja potilaiden ja henkilökunnan tartuntariski minimoiden, koska Covid-19-pandemia on vakaantumassa.

Moni yksityinen lapsettomuusklinikka on jo käynnistänyt tai käynnistämässä toimintaansa.

Julkisella puolella ainakin KYS on ilmoittanut, että koronaepidemian tilanne sairaanhoitopiirin alueella sallii joidenkin hoitojen käynnistämisen. KYS aloittaa ovulaatioinduktiot, inseminaatiot ja pakastealkion siirrot. IVF-stimulaatioiden suhteen tilanne on toistaiseksi harkinnassa.

– Klinikat seuraavat sekä ESHREn suosituksia että maan ja alueen epidemiatilannetta. Klinikat laativat tällä hetkellä exit-suunnitelmia, joilla hoidot voidaan taas asteittain käynnistää, jaostopäällikkö Anne Vaskunlahti Fimealta kertoo.

Käynnistymisaikataulu riippuu kunkin klinikan tilanteesta ja esimerkiksi henkilöstön sijoittumisesta.

– Ja jos tilanne epidemian osalta muuttuu, myös aikatauluja joudutaan rukkaamaan.

Lapsettomuushoitojen keskeyttämien koronapandemian vuoksi on ollut monien vauvahaaveille taas yksi kolaus lisää.

”En ole enää kovin nuorikaan”

Sini ei vielä ole saanut tietoa siitä, ollaanko heidän lapsettomuushoitojaan pian jatkamassa. Toisaalta hän ei ole aivan varma, tullaanko hoitoja edes jatkamaan heti, kun se on mahdollista. Ensin Sinille saatetaan vielä tehdä lisää kokeita ja tutkimuksia. Myös koronavirustartunnan saaminen mietityttää Siniä raskauden kannalta.

– En osaa sanoa, haluanko, että hoitoja ihan heti jatketaan. Mutta toisaalta en myöskään halua vuosikausia odotella.

Hänen perheessään on jo hedelmöityshoitojen avulla saatu poika, mutta perhe toivoisi vielä saavansa toisen lapsen.

– En ole vielä kovin vanha, mutta hedelmällisyyden näkökulmasta en enää kovin nuorikaan. Muutamia kuukausia voimme ehkä lykätä hoitojen jatkamista, mutta emme hirveästi pidempään.

Koronavirus ja lapsettomuushoidot: Ei selkeää riskiyhteyttä

Toistaiseksi ei ole saatu selkeitä todisteita siitä, että koronatartunnalla olisi haitallista vaikutusta raskauteen.

Lääkärilehden artikkelin mukaan näyttää siltä, että koronavirus ei leviä äidin kautta sikiöön. Siksi myöskään virus ei pääse aiheuttamaan sikiövaurioita.

Raskaana olevat eivät ole koronaviruksen erityistä riskiryhmää. Yksikään raskaana oleva ei tiettävästi ole kuollut koronavirukseen. Tämänhetkisen tiedon valossa raskaana olevien riski saada vakavia oireita ei ole suurempi kuin muilla samanikäisillä naisilla.

Lähteet: THL, Simpukka

Lue myös: Rajoituksia, etävastaanottoja ja videovalmennuksia – tällaista on olla raskaana juuri nyt

Tahattomasti lapsettomien yhdistys Simpukka toivoo, ettei kukaan aprillaisi olevansa raskaana. Aprillipila voi osua kipeästi heihin, jotka eivät toiveestaan huolimatta ole saaneet lasta tai heihin, jotka ovat menettäneet lapsen.

”Lapsi on monelle elämän suurin toive, ja jos se ei toteudu, niin se voi olla vuosia tai jopa koko loppuelämän kestävä kipeä asia. Raskausuutisilla, raskaustesti- ja ultrakuvilla pilailu ei naurata, vaan nostaa monille surun kyyneleet silmiin”, yhdistyksen Instagram-päivityksen kuvateksti kertoo.

Tahaton lapsettomuus on melko yleistä. Terveyskirjaston artikkeli kertoo, että arviolta jopa 15 prosenttia kaikista pareista on jossain elämänsä vaiheessa kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta.

View this post on Instagram

Ethän aprillaa raskausuutisilla. Ystäviesi joukossa on ihmisiä, jotka eivät toiveestaan huolimatta ole saaneet lasta tai ovat menettäneet lapsen. Joka viides suomalainen kohtaa tahatonta lapsettomuutta ja se voi olla monelle hyvin vaikea kriisi. Lapsi on monelle elämän suurin toive, ja jos se ei toteudu, niin se voi olla vuosia tai jopa koko loppuelämän kestävä kipeä asia. Raskausuutisilla, raskaustesti- ja ultrakuvilla pilailu ei naurata, vaan nostaa monille surun kyyneleet silmiin. #lapsettomuus #yksiviidestä #raskaus

A post shared by Lapsettomien yhdistys Simpukka (@simpukkary) on Mar 31, 2020 at 1:19am PDT

”En pystynyt pitämään muiden vauvoja sylissäni”

Sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsinyt Jasmin Kauko kipuili asian kanssa pitkään. Jasmin ei olisi halunnut nähdä raskaana olevia naisia eikä hän pystynyt pitämään muiden vauvoja sylissä.

– Tunteet ovat henkilökohtaisia ja omia. Olivatpa ne jonkun mielestä kuinka kohtuuttomia tahansa, Jasmin kirjoittaa blogissaan.

Lue Jasminin tarina: ”Lapsihaaveesta luopumisen vaikeus: Jasmin, 32, ei pystynyt pitämään muiden vauvoja sylissä”

Lue myös: Sara Forsbergin kipeä diagnoosi lapsettomuudesta: ”Olen aina tiennyt haluavani lapsia”

Koeputkihedelmöityksen hinta on julkisella huomattavasti edullisempi

Lapsettomuushoitoja on saatavilla julkiselta tai yksityiseltä puolelta. Yksityisillä lapsettomuusklinikoilla hoidoista voi joutua maksamaan tuhansia euroja. Lapsettomuushoidot julkisella puolella ovat huomattavasti edullisempia, sillä hoidon hintana ovat vain poliklinikkamaksut ja mahdolliset lääkekulut. Hoitoihin pääsyä voi kuitenkin joutua jonottamaan useita kuukausia.

Esimerkiksi Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) lapsettomuuspoliklinikalle on yleensä 3–6 kuukauden jono. Jonotusajat vaihtelevat paikkakunnittain.

Julkisen puolen lapsettomuusklinikoiden hoitoihin tullaan lääkärin lähetteellä. Hoitoon pääsylle on kuitenkin kriteereitä. Hoitoon pääsee yleensä vain, jos raskauden todennäköisyys on lääkärin mukaan vähintään kymmenen prosenttia. Yli 40-vuotiaita ei julkisella puolella välttämättä enää hoideta. Sen sijaan yksityisillä lapsettomuusklinikoilla ei tiukkaa ikärajaa ole ja hoitoihin pääsee nopeasti.

Yksityisen puolen hoidoista saa Kela-korvausta kolmeen hoitokertaan saakka, mikäli korvausoikeuden ehdot täyttyvät. Tuolloin maksettavaksi jää omavastuuosuus. Korvausta ei makseta enää 43 vuotta täyttäneille.

Hoitokertoja voidaan tarvita useita, jolloin lapsettomuushoidoista maksettava summa saattaa etenkin yksityisellä puolella nousta suureksi. Esimerkiksi viimeisimmän, vuoden 2017 tilaston mukaan lapsen syntymään eteni 18 prosenttia kaikista hedelmöityshoidoista.

Lue myös: Mira on hankkinut kolme lasta yksin hedelmöitysklinikalla: ”Olen ylpeä tavastani perustaa perhe”

Paljonko IVF-hoito maksaa?

Esimerkkilaskelmassa IVF-hoito eli koeputkihedelmöitys tapahtuu julkisella puolella heteroparille ja hoito onnistuu ensimmäisellä kerralla. Koeputkihedelmöityksessä munasolu hedelmöitetään laboratoriossa soluviljelymaljassa ja alkio siirretään kohtuun kasvamaan.

Alla olevan laskelman hinnat ovat IVF-hoidon alusta sen loppumiseen. Ennen varsinaisen hoidon alkamista tehtävät lapsettomuustutkimukset ja hoidon suunnittelukäynti saattavat maksaa erikseen. Laskelmassa käytetyt hinnat ovat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja vuoden 2019 mukaiset.

Nainen:

• käyntejä 4–5 kpl (sis. poliklinikkakäynnit, follikkeliultran, munasolupunktion, alkionsiirron ja alkioiden pakastuksen), jokainen käynti maksaa 37,20€ (v. 2019) = 148,80–186,00 €
• lääkekulut: Kelan vuotuinen omavastuu (lääkekatto) täyttyy yhdessä hoidossa ja se on 572,00 € (v. 2019)

Mies:

• käyntejä 1–2 kpl (sisältää siittiöiden käsittelyn) á 37,20 € = 37,20–74,40 €

 Yhteensä parilta käynnit: 186,00–260,40 € + lääkkeet 572,00 €

= 758,00­–­832,40 €

Lääkekulut ovat samat julkisella puolella ja yksityisessä hoidossa, koska lääkkeet ostetaan aina itse apteekista. Jos saman vuoden aikana on useampi hoito, jäävät lääkekustannukset pois Kelan lääkekaton vuoksi. Yleensä saman vuoden aikana ehditään tehdä 1–2 hoitoa.

Mistä voi tulla lisäkuluja hoitoihin?

Lapsettomuushoitoihin saattaa tulla lisäkuluja

• kirurgisista hoidoista, jos lapsettomuuden syyksi paljastuu endometrioosi, myooma tai munanjohdinvaurio
• inseminaatioista, joissa siittiöitä ruiskutetaan naisen kohtuonteloon munasolun irtoamisen aikaan
• munarakkulankypsytyshoidoista, joiden tarkoituksena on saada aikaan ovulaatio tai vahvistaa sitä
• mikroinjektiosta (ICSI), jota käytetään, jos siittiöitä on hyvin vähän tai ne liikkuvat huonosti
• inseminaatioista tai koeputkihedelmöityshoidoista luovutetuilla sukusoluilla, jos omia sukusoluja ei ole tai ne ovat viallisia.

Lähde: HUS Naistenklinikka/Lapsettomuuspoliklinikka

Hedelmöityshoidoissa olevia vanhemmiksi haluavia on paljon enemmän kuin prosenttiluku antaa ymmärtää. Tilastollisesti hedelmöityshoidoista harvempi kuin joka viides etenee synnytykseen.

Kaksplussan bloggaaja Desire Nyman: Näin meille tehtiin ivf-hoito

Hedelmöityshoitoja aloitettiin lähes 13 000. Määrä kasvoi yhdessä vuodessa ennakkotietojen mukaan 9 prosenttia. Tavallisimmin kyse on koeputkihedelmöityksistä, jossa valmiiksi hedelmöitetty alkio siirretään kohtuun. Alle kolmasosalla hoitomuoto on inseminaatio, jossa munasolu hedelmöitetään odottajan kohtuontelossa.

Hoitojen kokonaismäärä ei ole juurikaan kasvanut koko 2010-luvulla, eikä myöskään hoitojen onnistumisprosentti. Mutta kun samaan aikaan lapsia muuten tehdään vuosi vuodelta vähemmän, hedelmöityshoidoilla syntyneiden osuus kasvaa verrattuna kaikkien vauvojen määrään. Kun nämä vauvat varttuvat kouluikään, tilastollisesti joka luokalla on hedelmöityshoidoilla syntyneitä.

Esimerkiksi vuonna 2017 syntyi noin 50 000 lasta ja heistä runsaat 2 300 hedelmöityshoidoilla.

Suurin ikäryhmä onnistuneissa eli synnytykseen johtaneissa hedelmöityshoidoissa ovat alle 30-vuotiaat naisen iän mukaan. Heitä oli toissa vuonna kolmasosa koeputkivauvojen äideistä.

Turun yliopistollinen keskussairaala kertoo tarvitsevansa paljon spermanluovuttajia Varsinais-Suomen alueelta. Sairaala aloittaa julkisen terveydenhuollon lahjasiittiöhoidot ensi vuoden alusta.

– Luovuttaja voi asettaa siemennesteensä käytölle rajoituksia kuten sallia sen käytön ainoastaan hetero- tai avioparien hoidossa tai vastaavasti ainoastaan naisparin tai itsellisen naisen hoidossa, sanoo Tyks Naistenklinikan lapsettomuushoitoyksikön osastonylilääkäri Antti Perheentupa tiedotteessa.

Luovuttajalle tehdään lääketieteellisiä kokeita luovutusterveyden takaamiseksi. Vain terveet ja tupakoimattomat 18–45-vuotiaat miehet voivat antaa lahjasiittiöitä. Myös sperman laatu testataan.

Kaikki sukusolujen luovuttajat rekisteröidään lain vaatimuksesta. Syntyneellä lapsella on täysi-ikäisenä oikeus saada luovuttajan henkilöllisyys tietoonsa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sekä Tampereen yliopistollinen sairaala aloittivat marraskuun alusta julkisen terveydenhuollon lapsettomuushidot lahjasukusoluilla. Kuopiossa ja Oulussa yliopistolliset sairaalat seuraavat perässä ensi vuoden aikana.

HUS ja Tays aloittivat myös lahjamunasoluhoidot. Munasoluja voi lahjoittaa perusterve 20–35-vuotias nainen, jolla ei ole merkittävää ylipainoa.

Lue myös: 

Isänkin elintavoilla on väliä – isän stressi voi vaikuttaa sikiön aivoihin

Anna.fi: Pekoni ja saunominen heikentävät spermaa – 6 miehen hedelmällisyyttä vahingoittavaa tapaa

Missä määrin vauva-asioista on sopivaa jutella, ja aiheuttavatko ne ystävälle vain tuskaa ja mielipahaa?

Keskustelkaa asiasta yhdessä

Ystävyyssuhdetta ei pitäisi koskaan laittaa tauolle vain siksi, että toisen tunteiden kohtaaminen tuntuu liian haastavalta.

Lapsettomuus on yksityinen ja herkkä aihe. Se voi etäännyttää läheisiäkin ystävyyssuhteita, jos tapoja käsitellä asiaa ei ole yhdessä luotu ja molempien tahoilta hyväksytty. Hyväksyä voi yhdessä myös sen, ettei asiasta puhuta, jos lapseton näin toivoo.

Yhden lapsi ei ole toiselta pois. Lasten kohtaaminen voi tuoda pintaan monenlaisia tunteita.

Tahattomasti lapsettomien yhdistys Simpukka ry on koonnut hyödylliset neuvot siihen, miten kohdata lapseton hänen tunteitaan kunniottaen.

Näin kohtaat lapsettoman ystävän

1. Kuuntele. Ole läsnä ja anna ystävän kertoa kokemuksistaan ja tunteistaan niin, kuin hän itse haluaa. Älä kysele liikaa, sillä se voi tuntua ahdistavalta.

2. Anna ystävän näyttää tunteensa. Vaikka yhden lapsi ei ole toiselta pois, tuoreen vanhemman kohtaaminen voi herättää erilaisia tunteita. Kun molemmat hyväksyvät ne, ystävyyssuhteenne voi paremmin.

3. Jos lapseton loukkaantuu, etkä tiedä miksi, kysy. On tärkeää keskustella avoimesti myös siitä, miten toisen tunteita pystyy paremmin kunnioittamaan.

4. Kerro tunteistasi. Myös sinulla on ystävänä oikeus surra. On hyvä kuitenkin muistaa, että lapsettomuuden suru koskettaa ennen kaikkea itse lapsetonta.

5. Älä neuvo tai rohkaise. Vaikka tarkoittaisit neuvoillasi hyvää, opettavaiset tarinat lapsettomien raskaaksi tulosta usein loukkaavat.

6. Älä sulje lapsetonta ulos. Kutsu ystävä mukaan juhliin ja tapahtumiin, kuten muutkin läheisesi. Älä kuitenkaan loukkaannu, jos hän kieltäytyy kutsusta.

7. Älä suojele liikaa. Kerro ystävälle lapsistasi kuten muillekin, mutta kunnioita hänen tunteitaan.

8. Ole kohtelias. Varo, ettet kysele liikaa tai käytä huonoa makua osoittavia ilmaisuja puhuessasi myös muiden kanssa. Useinkaan et voi olla varma siitä, onko muiden sinkkujen tai parien lapsettomuus valinta vai olosuhde.

Miten ystävyys lapsettoman ystävän kanssa jatkui lapsen saamisen jälkeen? Kommentoi ja kerro oma tarinasi!

Juttu julkaistiin ensimmäisen kerran 11.5.2018.

Kysymyksen esitti hänelle Instagram-seuraaja, kun Sara tarjoutui vastaamaan mihin tahansa itseään koskeviin kysymyksiin. Hän kertoi maanantaina ensimmäistä kertaa julkisuudessa, että on saanut lääkärintutkimuksissa lapsettomuustuomion.

– Kun lääkäri kertoi minulle, etten voi tulla raskaaksi. Se oli todella musertavaa, sillä olen aina tiennyt haluavani lapsia. Se painaa minua tänäkin päivänä ja aina kun joku läheiseni saa vauvan, saan siitä muistutuksen, Sara kirjoittaa Instagram-tarinassaan.

– Mutta ehkä asiassa on positiivistakin. Pitää vain katsoa hyviä puolia. Älä vello sellaisessa, mitä et voi muuttaa.

Sara sai maailmanmainetta viiden vuoden takaisella kielivideollaan, jota on tähän mennessä katsottu yli 20 miljoonaa kertaa. Hän on tullut Suomessa tutuksi myös muun muassa tv-ohjelmista Kaikki vastaan 1 ja Myytinräjäyttäjät ja Talent Suomi.

Sara on viime vuosina jakanut aikaansa sekä Yhdysvalloissa että Suomessa.

Lue myös: Lapsettomuustuomion saanut Jenni, 39, ja miesystävä elivät huoletonta rakkautta – sitten elämä yllätti, ja vauva-arki alkaa yksiössä

Tositarina: ”Halusin auttaa lapsettomia – lahjoitin munasolujani”

– Jo puolen vuoden päästä aloimme toivoa lapsia, mutta raskautta ei kuulunutkaan. Hakeuduimme lapsettomuushoitoihin parin vuoden kuluttua.
Hoidot aloitettiin inseminaatioilla, joita tehtiin seitsemän. Tuloksena oli yksi tuulimunaraskaus.
Pari vaihtoi yksityiselle lääkäriasemalle ja koki kaksi koeputkihedelmöitystä. Yksi raskaus alkoi, mutta päättyi keskenmenoon. Perhe vaihtoi taas julkiseen terveydenhoitoon, sillä yksityisellä hoidot kävivät jo kukkaron päälle. Hoitojonossa Merjalle määrättiin ovulaatiota tehostavaa lääkettä.

Raskaat hoidot uuvuttivat

Tukihoito auttoi, ja Valtteri syntyi vuonna 2013. Jo hänen vauva-aikanaan Merja tuli raskaaksi, mutta viikon 12 ultrassa kohdussa ei enää ollut elämää.

Nyt Merja on alkanut sopeutua ajatukseen, että lapsia ei ehkä enää tule. Rattaat ja pinnasänky on myyty.
– En tiedä, jaksaisinko enää hoitoja. Mielialani vaihtelivat kovasti hoitojen aikana. Pahinta oli, kun meillä ei ollut vielä lasta. Silloin minuun sattui, kun näin raskaana olevia naisia ja äitejä vauvojen kanssa.
Merjan siskolla on Valtteria vuotta vanhempi tyttö. Merjasta tuntuu yhä pahalta, ettei hän pystynyt aikoinaan iloitsemaan siskonsa raskaudesta ja tukemaan häntä oman lapsettomuutensa vuoksi.
Myös Merjan miehelle lapsettomuus on ollut raskasta ja hän on surrut sitä, että Merjalla oli paha olla. Pari on saanut tukea lapsettomuuspsykologilta. Merja söi myös pitkään masennuslääkkeitä, mutta onnistuneen raskauden jälkeen hän pystyi lopettamaan ne.

”Lapsia ei saada”

Valtteri on ainakin kerran kysynyt, voisiko saada siskon. Hänen serkkutytölläkään ei ole sisaruksia, ja tyttö on sanonut, että Valtteri on hänen pikkuveljensä.
Lapsettomuusaika on jättänyt arvet, mutta Merja on huomannut yksilapsisuuden hyvät puolet: aikaa riittää ainokaiselle ja äidin harrastuksille.
– Olen oppinut, että lapsia ei noin vain saada. En koskaan kysy keneltäkään, onko perheenlisäystä tulossa, sillä en voi tietää, millainen prosessi jollakulla on meneillään.

Monet vanhemmat kokevatkin, että kohtukuolemia vähätellään, Helsingin yliopiston väitöstutkimus osoittaa.

Surututkija, pastori Juha Itkosen väitöksen mukaan kohtuun kuollutta lasta pidetään usein vähäarvoisempana menetyksenä kuin elävänä syntynyttä. Myös synnytyksessä tai pian sen jälkeen kuollutta lasta voidaan pitää suurempana menetyksenä.

Ikäeroa näiden ja kohtuun menehtyneen lapsen välillä voi kuitenkin olla vain muutama minuutti.

Vähättely on yleinen reaktio

Vauvan odotus on yksi elämän mullistavimpia asioita, joita ihminen voi kohdata. Kun odotus päättyy kuolemaan kohdussa tai synnytyksessä, järkyttää se ihmistä perustavanlaatuisella tavalla. Kohtukuoleman jälkeisen surun tiedetäänkin olevan pääsääntöisesti samanlaista kuin silloin, jos oma lapsi menehtyy myöhemmin elämänsä varhaisessa vaiheessa.

Jostakin syystä kohtukuoleman kohdanneiden läheiset eivät kuitenkaan osaa käsitellä menetyksestä aiheutuvaa surua – ja vanhemmille jää tunne vähättelystä.

Surututkija Itkonen selittää asiaa niin, että lapsen kuolema on monelle meistä liian traumaattinen asia kohdattavaksi.

– Ympärillä olevat ihmiset usein vähättelevät kohtukuoleman aiheuttamaa menetystä ja kehottavat vain menemään eteenpäin.

Kuoleman jälkeen vaietaan, vaikka siitä tiedetään

Kun vauvaa odottaneet vanhemmat palaavat sairaalasta kotiin, he saavat usein vain kukkia sekä jonkin surua välttelevän toivotuksen, jolla tarkoitetaan hyvää.

”Ei muuta kuin uutta putkeen”, ”onneksi se ei ehtinyt syntyä ja kuolla sitten” tai ”te olette vielä nuoria” tyyliset lausahdukset satuttavat kuitenkin syvästi, ja voivat herättää suurta vihaa.

Toinen yleinen reaktio on, ettei asiasta puhuta yhtään mitään, vaikka se lähipiirissä tiedettäisiin.

Lue myös: Kohtukuolema jätti tyhjän sylin: ”Meille ei tule jouluksi vauvaa, vauva on kuollut”

Itkosen mukaan ystävien ja sukulaisten reaktiot voivat olla osittain seurausta siitä, miten kuolleena syntyneisiin on suhtauduttu menneinä vuosisatoina ja -tuhansina.

−  Eri kulttuureissa ympäri maailmaa kuolleena syntynyt on nähty ”kummajaisena”. Kuolleena syntynyttä lasta ei ole voitu liittää elävien joukkoon syntymään kuuluvan siirtymäriitin, kuten esimerkiksi kasteen kautta, Itkonen kertoo.

Miten surusta selviää?

Lähipiirin suhtautumisella suureen suruun on kuitenkin paljon merkitystä. Vähättelemällä ympäristö ei anna sureville vanhemmille tilaa surun käsittelyyn kuoleman jälkeen: Pitkään prosessiin kuuluu niin menetyksen käsittely ja itse sureminen, kuin myös siitä toipuminen ja selviytyminen eteenpäin.

Surussa selvitytymiseen vaikuttaa häiritsevästi myös se, että aina edes sairaanhoidon ammattilaiset eivät pidä kohtuun kuollutta samalla tavalla lapsena kuin elävänä syntynyttä.

Surevaa vanhempaa auttavat Itkosen mukaan erityisesti ne läheiset, jotka tunnustavat kuolleena syntyneen lapsen todelliseksi ihmiseksi.

Lapsen vanhemmille – erityisesti äidille, joka lasta kantoi – lapsi on ollut tuttu ja hyvin väkevästi elossa, vaikkei hän olisikaan hengittänyt yhtäkään henkäystä kohdun ulkopuolisessa maailmassa.

Usein surun kohdanneet vanhemmat pitävät kiinni siitä toivosta, että heidän lapsensa elää kuoleman jälkeen yhä jossain – ehkäpä taivaassa, enkelinä, tähtenä tai jollain muulla tavoin sanoitettuna. Lapselle nimen antaminen on myös useimmille tärkeää.

Myös se, että kuoleman jälkeen lapset kirjattaisiin vanhempien tietoihin olisi monen vanhemman mielestä lohdullista. Nyt lapsesta ei jää virallista merkintää mihinkään: Suomalainen lainsäädäntö ei tunne kuolleena syntyneitä lapsia, eikä heitä kirjata väestörekisteriin edes äidin tietoihin.

Lähde: Juha Itkosen väitöstutkimus Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun

– Aloin miettiä, voisinko jotenkin auttaa lapsettomuudesta kärsiviä. Olin kuullut munasolujen luovutuksesta ja googlasin siitä tietoa. Tiesin olevani hedelmällinen ja tuumasin, että mikä ettei, Pia kertoo.

Myös Pian mies piti ajatuksesta, ja Pia otti yhteyttä yksityiseen lapsettomuusklinikkaan.

– Ensimmäisellä käynnillä tapasin sairaanhoitajan, joka haastatteli minua: olenko perusterve, onko suvussani perinnöllisiä sairauksia, miksi haluan luovuttaa munasoluja ja niin edelleen.

Sairaanhoitajalta Pia sai tietoa siitä, miten luovutusprosessi etenee. Lisäksi sairaanhoitaja valotti Piaa munasolujen luovutukseen liittyvästä riskistä, munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymästä. Siinä munasarjat täyttyvät nesteellä ja kasvavat, mistä voi seurata muun muassa vatsakipua ja pahoinvointia.

– Riski ei vaikuttanut halukkuuteeni luovuttaa munasoluja, koska tiesin, että oireyhtymä ei olisi hengenvaarallinen.

Keskustelu psykologin kanssa

Pia tapasi myös psykologin, jonka kanssa hän keskusteli munasolujen luovutuksen henkisestä puolesta: mitä Pia esimerkiksi ajatteli siitä, että hän ei ikinä saisi tietää mitään perheestä, jolle hänen munasolunsa menevät? Tai miten Pia suhtautui siihen, että lain mukaan hänen munasoluistaan alkunsa saaneilla lapsilla olisi 18-vuotiaana oikeus saada hänen tietonsa ja ottaa häneen yhteyttä?

– Pohdin, millainen tunne se olisi, jos vuosien päästä saisin yhteydenoton. Tai miltä tuntuisi, kun ei yhtään tiedä, kuinka monta minusta lähtöisin olevaa lasta maailmalla onkaan. Ne eivät kuitenkaan olleet sellaisia pohdintoja, jotka olisivat saaneet minua epäröimään. Olin jo sisimmissäni tehnyt päätöksen.

Kolmannesta luovutuskerrasta oli saanut alkunsa lapsi, jonka vanhemmat toivoivat tälle täyssisarusta. Olisiko Pia valmis luovuttamaan munasoluja vielä kerran?

Esteitä prosessin jatkamiselle ei ollut. Pialle tehtiin gynekologinen tutkimus ja otettiin virtsa- ja verinäytteet. Kaikki testit menivät puhtaasti läpi. Pia aloitti hormonilääkityksen, jolla pyrittiin synkronoimaan hänen ja munasolun vastaanottajan kuukautiskierto.

Piikitys alkaa

Sitten oli aika edetä seuraavaan vaiheeseen: piikitykseen.

– Vielä vastaanotolla sanoin, että minähän pistän kaikki piikit itse tuosta vain. Vaikka en ole ikinä ollut piikkikammoinen, en jostain syystä pystynytkään siihen, joten lopulta mieheni pisti piikit vatsaani.

Hormonipiikkien avulla pyrittiin kypsyttämään yhden munasolun sijaan useita soluja. Lisäksi Pian piti pistää jarrutuspiikkejä, jotka estävät munasolujen irtoamisen liian aikaisin. Piikkejä pistettiin noin viikon ajan, ja sivuoireena Pia huomasi lievää vatsan turvotusta.

– Se muistutti alkuraskauden turvotusta ja on kuulemma yleistä.

Piikitysjakson aikana Pia kävi pari kertaa ultrassa, jossa seurattiin munasolujen kehittymistä. Kaikki eteni mallikkaasti, ja viimeiseksi Pian mies pisti häntä irrotuspiikillä, joka saa munasolut irtoamaan.

– Irrotuspiikin neula oli hormonipiikkejä huomattavasti paksumpi ja tylsempi. Pistäminen sattui jonkin verran, ja aine kirveli vatsassa vähän aikaa. Kestin sen ajattelemalla, että se mihin ryhdytään, hoidetaan loppuun.

Punktio tehdään vahvassa kipulääkityksessä

Kypsyneet munasolut imuroitiin piikinomaisella välineellä ultran avulla. Kovin paljon Pia ei itse punktiosta muista.

– Sain niin hyvät kipulääkkeet, että olin melkein unessa. Ehkä pienen nipistyksen tai paineen saatoin tuntea.

Punktion jälkeen Pia sai jäädä lepäilemään rauhassa, ja hoitajat tarjoilivat hänelle voileipiä ja kahvia. Pia sai luovutuksesta korvauksen hänelle aiheutuneista kustannuksista.

Vaikka piikkien pistämisestä jäi hieman ikävät muistot, Pia tunsi vuoden kuluttua olevansa valmis käymään prosessin uudestaan läpi. Tällä kertaa piikitys sujui jo rutiinilla. Kaiken kaikkiaan luovutusprosessi kesti kerralla pari viikkoa.

Toisen vuoden kuluttua Pia luovutti vielä kolmannen kerran. Sitten 35 vuoden ikäraja tuli vastaan.

Voisiko Pia luovuttaa vielä kerran?

Vuoden 2014 keväällä Pia sai yllättäen puhelun klinikalta. Kolmannesta luovutuskerrasta oli saanut alkunsa lapsi, jonka vanhemmat toivoivat tälle täyssisarusta. Olisiko Pia valmis luovuttamaan munasoluja vielä kerran?

– Tuossa tilanteessa ikärajasta olisi voitu joustaa, koska munasoluistani oli jo syntynyt terve lapsi. Sanoin heti, että ihanaa, kun saan auttaa ja että olen kyllä mukana.

Spermanluovutuksesta puhutaan paljon, mutta munasolujen luovutuksesta moni ei tunnu tietävän. Rohkaisen siihen kaikkia, joilla on siihen mahdollisuus.

Asiassa oli kuitenkin yksi mutta: Pia oli raskaana.

Raskaana ollessa munasoluja ei voi luovuttaa. Myös imetys on este luovutukselle, joten Pia sopi klinikan kanssa, että hän palaisi asiaan imetyksen loputtua.

Kun Pia lopetti imetyksen lapsen ollessa 11 kuukautta, Pia ja miehensä saivat odottamattoman yllätyksen: Pia oli uudestaan raskaana.

Uuden raskauden ja imetyksen takia Pia olisi todennäköisesti jo 38-vuotias ennen kuin hän voisi luovuttaa munasoluja uudestaan. Suunnitelmasta oli pakko luopua.

– Kyllä se kosketti, kun perhe ei saanutkaan toivomaansa. Jäi paha mieli, että en voinut auttaa heitä.

Lahjaksi saa hyvän mielen

Pia luovuttaisi munasoluja vieläkin, jos ikä ei olisi esteenä. Hän tietää, että luovutetuista munasoluista on jatkuva pula.

– Spermanluovutuksesta puhutaan paljon, mutta munasolujen luovutuksesta moni ei tunnu tietävän. Rohkaisen siihen kaikkia, joilla on siihen mahdollisuus. Lahjaksi saa niin hyvän mielen ja tunteen, että on tehnyt arvokkaan työn, Pia sanoo.

Pia luovutti ensimmäiset munasolunsa kuusi vuotta sitten. Hän on monesti miettinyt, että 12 vuoden kuluttua hänen ovikellonsa saattaa soida ja oven takana olla yksi hänen munasoluistaan alkunsa saaneista lapsista.

– Kun pohdin asiaa mieheni kanssa, hän totesi, että no, sitten keitellään kahvit ja istutaan alas juttelemaan.

Lasta, joka toisi aamupalan Tarjalle vuoteeseen tai askartelisi onnittelukortin, ei kuitenkaan ole.

Paljon toivottu lapsi

Vuosien rankat lapsettomuushoidot sekä sen jälkeen raskaus, joka jouduttiin keskeyttämään sikiön amnionkurouman takia saivat Tarjan ja hänen miehensä vuonna 2006 päättämään, etteivät he enää yrittäisi saada lasta.

Takana olivat muserruttavat päivät Naistenklinikan perinnöllisyysyksikössä, jossa Tarja oli itkun lomasta nähnyt näytöltä lapsensa heiluttavan kättään. Lapsen, jonka vatsa oli auki ja suolisto sen ulkopuolella, ja jolta puuttui toinen jalka.

Raskaus jouduttiin keskeyttämään. Tarja synnytti kuolleen lapsen.

Katkeruus tuntui pelottavalta

Seurasi puolen vuoden jakso, jolloin Tarja vajosi pohjalle.

– Kun olin saanut laskettua tuhkat ja laitettua muistolehtoon laatan, tuli pimeys. Olin niin rikkinäinen ja lamaantunut, toivoin vain ettei kukaan kysy minulta mitään. Olin kuin säröinen lasi, joka menee pirstaleiksi kun sitä koskettaa.

Päällimmäisinä muistoina ajasta ovat äärimmäiset surun, vihan ja katkeruuden tunteet.

– Mietin, miksi minulle on tapahtunut näin. Katkeruuden tunne oli omaan persoonaani vieras ja niin voimakas, että se pelotti. Aloin myös tuntea kuolemanpelkoa siitä, että menetän läheiset ympärilläni ja jään aivan yksin.

Tarja haki apua ammattiauttajilta, keskusteli paljon äitinsä kanssa ja liittyi Enkelinkosketus-vertaistukiryhmään. Siellä hän tutustui ihmisiin, jotka olivat kokeneet saman kuin hän, ja joiden kanssa asiasta keskusteleminen tuntui luontevalta.

– Ajattelin ehkä liikaakin, että ystäväni, joilla on lapsia, kyllästyvät voivotteluuni eivätkä jaksa kuunnella minua. Puntaroin asiaa paljon myös itsekseni ja aloin purkamaan vyyhtiä, sillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin selvitä.

Vertaistukiryhmät auttoivat Tarjaa suuresti. Niistä löytyi ystäviä, joiden kanssa hän pitää yhteyttä edelleen.

Adoptiosta uusi mahdollisuus

Samoihin aikoihin Tarjan avioliitto päättyi. Tarja pohti, mitä elämältään vielä haluaisi. Hän päätyi aloittamaan adoptioprosessin yksin.

– Mutta sitten elämä taas yllätti. Menin ulkomaille viettämään nelikymppisiäni ja tapasin siellä nykyisen mieheni.

Pariskunta alkoi tapailla tiiviisti ja kulkea kahden maan väliä.

Kun Tarjan Suomessa ollessa vuorossa olisi ollut adoptiovirkailijoiden kotikäynti, Tarja päättikin muuttaa Italiaan uuden miehensä luo.

– Olin aina haaveillut asumisesta ulkomailla ja lähdin toteuttamaan unelmaani.

Prosessi laitettiin siksi aikaa jäihin.

– Lopulta päätimme mieheni kanssa, että meidän yhteiselo on mukavaa juuri näin, kahdestaan.

Myös lapseton voi olla äiti

Kun ajat olivat pahimmat, Tarja hoki itselleen sinnikkäästi, että vuoden päästä kaikki on paremmin.

Nyt tapahtuneesta on 12 vuotta, eikä oman lapsen menettämisen tuska tunnu enää tunteiden myrskyävältä aallokolta, kuten aiemmin.

– Tiedän, että olen äiti. Muistan lapsen syntymäpäivän ja sen, minkä ikäinen hän nyt olisi. En vaivu enää tunteiden vietäväksi kuten aiemmin, mutta välillä olen  hiukan surullinen, alakuloinen ja mietteliäs.

Joskus etenkin pienten lasten kohtaaminen tuntui Tarjasta vaikealta. Pitkään toisten lapset ovat olleet kuitenkin jo ilon asia.

– Kun veljeni lapset olivat pieniä, unohdin kaikki murheet, kun heittäydyin heidän tasolleen ja leikin heidän kanssaan. Oli hauskaa olla heidän tätinsä.

Tulevaisuudessa Tarja haluaisi myös tehdä vapaaehtoistyötä lasten parissa.

– En olisi vuosia sitten pystynyt siihen, ja tästä huomaa, miten paljon olen päässyt eteenpäin. Mutta tämä on ollut kivikkoinen tie, Tarja muistuttaa.

Aika parantaa

Tunnelin päässä on aina valoa, Tarja toteaa.

– Mutta asiat pitää käsitellä, ja apua kannattaa hakea. Jos asiaa saa purettua vaikka lastenvaatteita leikkelemällä, se kannattaa tehdä.

Ihmisten empatiakykyä Tarja välillä ihmettelee.

– Suomessa ollessa tuli joskus tunne, että ihmiset halusivat lähteä pakoon, jos lapsettomuus nousi esille tai siitä halusi avautua. Italiassa sitä ei ihmetelty, vaan siitä kyseltiin lisää.

Tarja saa voimaa luonnosta. Lapsen menettämisen jälkeen hän käveli usein metsässä ja itki.

Hänen mielestään olisi hyvä ottaa enemmän huomioon, mitä toinen ihminen on voinut joutua kokemaan. Kaikki eivät ole lapsettomia omasta tahdostaan.

– Olen kuullut kommentteja siitä, että minun pitäisi miettiä, miten rankkaa äitien elämä lasten kanssa onkaan. Mutta lapsettomat ovat joutuneet miettimään sitä, miten jatkaa elämää, jos lasta on halunnut paljon, mutta sitä ei saa.

Nyt arjen tärkeitä tukipilareita Tarjan elämässä ovat aviomies, oma koira, terveys ja liikunta sekä luonto.

– Ilman lastakin voi elää. Elämä on moninaista, ja minun elämäntehtäväni ei ole lasten tekeminen, vaan oman elämän eläminen niin, että olen tasapainossa itseni kanssa. Kun minulla on hyvä olla, voin jakaa hyvää oloa myös muille.

Äitienpäiväkään ei tunnu enää painavana kipuna rinnassa, niin kuin joskus ennen.

– Annetaan heidän viettää äitienpäivää, joiden on mahdollisuus sitä viettää.

Koeputkihedelmöityksessä hedelmöittyminen hoituu laboratoriossa, ja alkio siirretään kohtuun 3–5 päivän ikäisenä. Digitaalisen kuvantamisen menetelmät ovat kehittyneet viime vuosina niin paljon, ettei alkionsiirtoja tarvitse tehdä enää yhtä monta kertaa kuin aiemmin.

– Nyt pystytään valitsemaan kohtuun siirrettäväksi se alkio, jolla on parhaat kehitysmahdollisuudet, kertoo Väestöliiton Helsingin IVF-klinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari.

Alkioiden pakastamismenetelmät ovat myös muuttuneet ja niiden säilyvyys on parantunut. Geneettinen tutkimus mahdollistaa myös sen varmistamisen, että alkion kromosomit ovat terveet. Tämä on vaativa ja kallis toimenpide, mutta se voidaan tehdä, jos tilanne niin vaatii.

Tarkista nämä asiat ennen hedelmöityshoitoja

Syy ei aina selviä – Lapsettomuushoidot voidaan aloittaa silti

Lapsettomuus johtuu yhtä usein naisesta kuin miehestä. Yleisimpiä syitä ovat munasolun irtoamishäiriö, munanjohdinvauriot, endometrioosi eli kohdun limakalvon sirottumasairaus ja sperman laatuun liittyvät ongelmat. Aina lapsettomuuden syy ei kuitenkaan selviä ollenkaan.

Hoitokeino valitaan lapsettomuuden syyn mukaan. Joskus hoidoksi voi riittää pelkkä hormonilääkitys.

Jos siittiöiden laadussa on ongelmia, voidaan tarvita inseminaatio, jossa laboratoriossa pestyt siittiöt ruiskutetaan naisen elimistöön.

– Jos huoli lapsettomuudesta herää, kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Naisen hedelmällisyys voi laskea jo 35-vuotiaana niin paljon, että tarvitaan hedelmöityshoitoja. Yleensä hedelmällisyys laskee jyrkemmin kuitenkin vasta noin 40-vuotiaana, Suikkari kertoo.

Ikä ja paino vaikuttavat

Ikä vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen siksi, että munasolujen laatu laskee iän karttuessa: kun alle 35-vuotiailla epänormaalien alkioiden osuus on keskimäärin kolmasosa, 44-vuotiailla niitä on keskimäärin jo yli 80 prosenttia.

Iän vaikutus hedelmällisyyteen on kuitenkin yksilöllinen: joillakin naisilla hedelmällisyys jatkuu 10 vuottakin pidempään kuin toisilla.

Miehillä ikä vaikuttaa siittiöiden laatuun siten, että yli 45-vuotiailla niiden laatu alkaa laskea.

Painokin vaikuttaa hedelmällisyyteen. Runsas ylipaino ja selvä alipainoisuus laskevat molemmat hedelmällisyyttä, mutta vaikutukset ovat yksilöllisiä.

Joskus jo pienikin ylipaino vaikuttaa hedelmällisyyteen.

Lapsettomuuden syiden selvittäminen voi tuntua pareista kuomittavalta. Väestöliiton IVF-klinikoilla pyritäänkin antamaan myös henkistä tukea lapsettomuushoidot aloittaville.

– Lapsettomuushoidot aloittavat parit voivat jutella psykologin kanssa, ja me kaikki annamme tukea jokaisella käynnillä. Pidän sitä tosi tärkeänä.

Erityisen vaikeaksi parit kokevat yleensä lahjoitettujen sukusolujen käyttämisen tai sen, että hoidot päättyvät tuloksettomina.

Suikkarin mukaan lapsettomuushoitoja läpi käyvistä pareista osa kokee myös hoitoihin liittyvät toimenpiteet rankkoina.

– Esimerkiksi munasolujen keräämisessä kajotaan naisen kehoon pistämällä neula vatsaontelon puolelle ja imemällä munarakkulat tyhjiksi. Toimenpiteeseen voi liittyä kipua ja verenvuotoa. Yleensä oireet ovat kuitenkin lieviä.

Anne-Maria Suikkarin mukaan lapsettomuushoidoissa käytettyjen lääkkeiden sivuvaikutukset ovat vähentyneet vuosien mittaan.

– On kuitenkin naisia, jotka saavat mielialavaihteluita, turvotusta tai vatsan nipistelyä, kun yhden munarakkulan sijasta kasvatetaankin kymmenen. Se vaikuttaa niin, että hormonitasot ovat korkealla viikon–parin ajan. Myös tuloksen odottaminen jännittää ja koettelee pareja, hän kuvaa.

Kun toista lasta ei kuulu – Lapsettomuushoidot ja sekundaarinen lapsettomuus

Sekundaarinen lapsettomuus voi myös olla syy aloittaa lapsettomuushoidot. Jyväskylän Fertinovan vastaava lääkäri, gynekologi Anna Kivijärvi toteaa, että tilanne aiheutuu usein tekijöistä, joihin ei voi juuri itse vaikuttaa.

Taustalla on samoja syitä kuin muutenkin lapsettomuudessa, kuten munasolun irtoamishäiriö tai endometrioosi, mutta syynä voi olla myös vaikkapa munatorvien tulehdus, joka voi liittyä synnytyksen jälkeiseen bakteeritulehdukseen. Tulehdus voi nousta emättimestä kohtuun ja munatorviin vaurioittaen kohdun limakalvoa niin, että alkion kiinnittyminen vaikeutuu.

Muita naisesta johtuvia sekundaarisen lapsettomuuden syitä ovat munasarjan vajaatoiminta ja huonosti parantunut sektioarpi, jolloin alkion kiinnittyminen kohtuun voi vaikeutua.

Kohdun myoomat eli hyvänlaatuiset sileälihaskasvaimet voivat nekin aiheuttavaa lapsettomuutta. Myoomia tulee yleensä vasta 30. ikävuoden jälkeen. 40-vuotiaista naisista melkein 40 prosentilla on myoomia. Jos ne ovat isoja tai niitä on paljon, ne vaikeuttavat yleensä raskauden alkamista.

Munasolut pakkaseen?

Lapsettomuushoidot ovat yleistyneet ensisynnyttäjien keski-ikän noustessa. Yli 40-vuotiaille naisille tehdään nuorempia naisia enemmän hedelmöityshoitoja luovutusmunasoluilla. Näissä raskauksissa esiintyy enemmän komplikaatioita kuin omilla sukusoluilla tehdyissä IVF-hoidoissa. Tämä johtuu erilaisista elimistön puolustusjärjestelmään liittyvistä tekijöistä. Omia sukusoluja käyttämällä ongelmat voitaisiin välttää.

Viime vuosina on nostettu esiin myös omien munasolujen ennakoiva pakastus vaihtoehtona niille naisille, jotka eivät voi perustaa perhettä silloin, kun biologiset edellytykset olisivat parhaat. Kolmasosa naisista, jotka yrittävät lasta 35–39-vuotiaana, ei saa koskaan omaa biologista lasta.

Hedelmöityshoitoja on tehty pakastettujen munasolujen avulla jo 1980-luvulta lähtien. Hoidoissa on keskitytty esimerkiksi syöpäpotilaisiin, jotka olisivat muuten menettäneet mahdollisuuden omaan lapseen.

Ennakoivaa munasolupakastusta tarjotaan nyt ratkaisuksi terveillekin naisille, joiden lastenhankinta viivästyy. Lapsettomuushoidot ovat kuitenkin kallista: yksi munasolujen keräyskerta maksaa klinikasta riippuen tuhansia euroja, ja keräyksiä voidaan joutua tekemään useita. Hinta voikin nousta yli 10  000 euroon kaikkine hoitokäynteineen.

Munasolujen ennakoiva pakastus suositellaan tehtäväksi ennen 35 vuoden ikää.

Haastattelujen lisäksi lähteenä on käytetty Viveca Söderström-Anttilan ja Sirpa Mäkisen artikkelia Ennakoiva munasolupakastus (Duodecim).

Juttu julkaistiin Kaksplussassa 5/17.

Jos raskaus ei viimeistään vuoden yrittämisen jälkeen ala, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen, jotta lapsettomuuden taustalla mahdollisesti piilevät syyt saadaan selvitettyä. Listasimme sekundäärisen lapsettomuuden yleisimmät syyt ja miten sitä hoidetaan.

1. Ovulaatiohäiriöt

Ovulaatiohäiriöt eli munasolun kypsymis- ja irtoamishäiriöt ovat yksi yleisimmistä sekundäärisen lapsettomuuden syistä. Ne johtuvat usein munasarjan synnynnäisestä rakenteesta.

Lievä ovulaatiohäiriö merkitsee, että ovulaatioita tulee vain tavallista harvemmin, jolloin raskauden alkamiseen voi kulua pitkä aika. Ovulaatiohäiriöitä voidaan hoitaa hormonilääkityksellä.

2. Naisen ikä

Naisen ikä on yksi sekundäärisen lapsettomuuden syy. Sekundäärinen lapsettomuus lisääntyy synnyttäjien iän kasvaessa. Naisen hedelmällisyys laskee noin 35. ikävuoden paikkeilla, ja vielä jyrkempi lasku tapahtuu noin 40-vuotiaana. Hedelmällisyyden laskun tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa siitä, että kuukautiskierto lyhenee. Kierron lyheneminen johtuu munarakkuloiden määrän vähenemisestä.

Erittäin niukoiksi muuttuvat kuukautiset voivat myös olla merkki hedelmällisyyden laskusta. Syynä on estrogeenivajaus, ja niukkoihin kuukautisiin voi liittyä myös kuumia aaltoja. Vaihdevuosioireita voi tulla nuorillekin naisilla, joilla on munasarjojen vajaatoiminta.

3. Sperman laatu

Miehen heikentynyt sperman laatu voi aiheuttaa sekundääristä lapsettomuutta. Kun ikää tulee lisää, sperman laatu ei enää riitäkään raskauden alkamiseen, vaikka esikoinen olisi saanut alkunsa helposti.

Sperman laadusta johtuvaa lapsettomuutta voidaan hoitaa keinohedelmöityksellä tai koeputkihedelmöityksellä. Noin kolmasosa lapsettomuudesta johtuu miehestä, kolmasosa naisesta ja kolmasosassa syitä löytyy molemmista.

4. Sekundäärinen lapsettomuus – syy voi löytyä elintavoista

Joskus myös elämäntavat voivat olla sekundäärisen lapsettomuuden taustalla. Molempien osapuolten terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus, alkoholin kohtuukäyttö ja painonhallinta edesauttavat raskaaksi tulemista.

Lievä ylipaino on tavallista, eikä se yleensä vaikuta naisen hedelmällisyyteen, mutta poikkeuksiakin on. Joillakin naisilla on herkät munasarjat, jolloin pienikin painonnousu voi aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä. Merkittävä ylipaino vaikuttaa vielä selvemmin hedelmällisyyteen ja lisää myös keskenmenon riskiä.

Alipainokin heikentää naisella raskauden mahdollisuuksia. Vakava alipaino voi aiheuttaa sen, että kuukautiset jäävät jopa kokonaan pois – keho huomaa, ettei ole sopiva hetki tulla raskaaksi.

5. Endometrioosi sekundäärisen lapsettomuuden syynä

Noin joka kymmenes nainen sairastaa kohdun limakalvon sirottumatautia, endometrioosia, joka voi aiheuttaa lapsettomuutta.

Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta esiintyy kohdun ulkopuolella, tavallisesti vatsakalvon pinnalla, emättimen ja peräsuolen välissä tai munasarjojen pinnalla. Pesäkkeet aiheuttavat kroonisen tulehdusreaktion, ja estrogeeni vaikuttaa pesäkkeiden kasvuun.

Endometrioosista johtuvaa lapsettomuutta hoidetaan hormonilääkityksellä tai koeputkihedelmöityksellä.

6. Sekundäärinen lapsettomuus voi olla seuraus myoomista

Myoomat ovat hyvänlaatuisia kohdun lihaskyhmyjä. Niitä on 20–30 prosentilla yli 30-vuotiaista naisista.

Suurin osa myoomista on pieniä, jolloin ne eivät haittaa alkion kiinnittymistä kohtuun. Jos myoomat ovat isoja tai jos niitä on paljon, ne vaikeuttavat yleensä raskauden alkamista.

Joskus myoomia täytyy hoitaa leikkaamalla. Myoomaleikkauksessa on kohdun vaurioitumisen riski.

7. Munanjohdintukkeumat

Jos munanjohtimet ovat täysin tukossa, siittiöt eivät pääse hedelmöittämään munasolua. Ahtaumakin voi estää raskauden, sillä hedelmöittyneen munasolun on päästävä kulkemaan munanjohtimen kautta kohtuun. Ahtaumien seurauksena voi olla kohdunulkoinen raskaus.

Yleisimpiä syitä munanjohdintukkeumiin ovat tulehdukset, jotka voivat liittyä sukupuolitauteihin, kuten klamydiaan tai vaikeaan vatsaontelon tulehdukseen jostain muusta syystä.

Munanjohdinongelmia hoidetaan yleensä koeputkihedelmöityksellä, sillä tukkeutuneita johtimia on vaikea saada leikkaamalla hyvin toimiviksi.

8. Munasarjojen vajaatoiminta

Syitä munasarjojen vajaatoimintaan ovat geeniperimä, kasvaimet, endometrioosi tai munasarjaleikkaus. Myös vaikeat tulehdukset, hormonaaliset häiriöt tai autoimmuunisairaudet voivat aiheuttaa munasarjojen vajaatoimintaa.

Munasarjojen vajaatoiminnasta kärsiville suositellaan, ettei raskauksia lykättäisi pitkälle, jos se vain on elämäntilanteen puolesta mahdollista. Jos vajaatoiminta on vaikea, voidaan tarvita luovutettuja munasoluja. Munasarjojen vajaatoiminta yleistyy iän myötä.

9. Sekundäärinen lapsettomuus – syynä huonosti parantunut sektioarpi

Yleensä sektioarvet parantuvat hyvin eivätkä haittaa seuraavia raskauksia. Joskus käy kuitenkin niin, että sektioarpi parantuu huonosti ja tekee kohtuun alueen, johon alkio ei pääse kiinnittymään kunnolla. Hoitona voidaan tarvita uutta leikkausta.

10. Sairaudet ja lääkitykset

Jotkut vakavat sairaudet voivat aiheuttaa ongelmia ja estää raskaaksi tulemista, oli kyseessä sitten naisen tai miehen sairaus. Esimerkiksi eräät reumalääkkeet ja verenpainelääkkeet voivat heikentää sperman laatua, jolloin seurauksena voi olla sekundäärinen lapsettomuus.

Hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa naisille ovulaatiohäiriöitä.

Juttuun on haastateltu naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriä Anna Kivijärveä, joka työskentelee vastaavana lääkärinä Jyväskylän Fertinovassa. Lähteenä on käytetty myös Aila Tiitisen ja Outi Hovatan artikkelia Lapsettomuus kirjassa Naistentaudit ja synnytykset (Duodecim).

Sekundaarinen lapsettomuus tuli Jasminille ja hänen miehelleen Tonille yllätyksenä, sillä heillä on kaksivuotias tytär Minttu, joka sai alkunsa helposti. Molemmat keskenmenot tapahtuivat ennen kymmenettä raskausviikkoa. Jasmin jaksoi silti olla vielä toiveikas.

– Ekan ja toisenkin keskenmenon jälkeen ajattelimme vielä, että aina on toivoa ja täytyy vain yrittää uudelleen, Jasmin kertoo.

Lue myös: 10 syytä sekundaariseen lapsettomuuteen

Raskaus olikin kohdun ulkopuolella

Kun kolmas raskaus alkoi viime kesänä, Jasminista tuntui erilaiselta kuin edellisillä kerroilla. Hän hakeutui lääkärin vastaanotolle tarkistamaan, onko kaikki hyvin. Yleislääkäri tutki hänet ultraäänellä ja totesi, että näyttää siltä, kuin alkio olisi munanjohtimessa eikä kohdussa.

Päijät-Hämeen keskussairaalassa varmistettiin kohdunulkoinen raskaus. Se hoidettiin antamalla Jasminille pistoksena sytostaatteja, joilla varhaisessa vaiheessa ollut raskaus keskeytyi.

– Tulin tosi pahoinvoivaksi ja kipeäksi sytostaateista, mutta olihan lääkepistos parempi kuin leikkaus.

Kolmas keskenmeno oli niin kova isku, että arki muuttui surusta sumuiseksi. Kohdunulkoinen raskaus voi olla pahimmillaan hengenvaarallinen tila, ja tieto siitä, että tilanne voisi uusiutua, tuntui musertavalta. Jasmin ja hänen miehensä päätyivät yhdessä siihen, että toista lasta ei enää yritetä.

– Oli odotettavissa, että keskenmenot toistuisivat. Oli pakko tehdä tämä päätös myös Mintun takia. En halunnut olla äiti, joka itkee kotona jatkuvasti.

Lue myös: Suru keskenmenon vuoksi: näin selviät siitä

Pariterapia auttoi suruun

Jasmin ja Toni kävivät kerran myös yksityisen pariterapeutin vastaanotolla Jasminin aloitteesta, koska juttelut tilanteen aiheuttamista tuntemuksista menivät helposti riitelyksi. Pariskunnasta tuntui myös, että keskustelut kiersivät kehää. Käynti pariterapeutin vastaanotolla selvitti ajatuksia.

– Minulle tuli yllätyksenä, miten paljon mieskin suri tilannetta. Suru vain ilmeni eri tavalla kuin minulla, Jasmin kertoo.

Tonin suru oli sisäänpäinkääntynyttä hiljaista surua, jota hän ei pystynyt ilmaisemaan; siksi mies tuntui Jasminista kylmältä.

Hän ihmettelee sitä, että heille ei tarjottu sairaalasta mitään tukea.

– Sanottiin vain, että te olette vielä nuoria, yrittäkää lasta uudelleen, Jasmin toteaa.

Vauvautelut ahdistavat edelleen Jasminia. Hän toteaakin, että haluaisi julistaa kaikille vanhemmille lisääntymisrauhan.

– Monien asenne on se, että kun teille tuli yksi lapsi, niin kyllä teille tulee toinenkin.

Lue myös: Sekundaarinen lapsettomuus: milloin ja mihin hoitoon?

”Olen todella kiitollinen yhdestä lapsesta”

Jasmin uskoo, että nyt on oikea hetki siirtyä elämässä eteenpäin. Hän uskoo, että jossain vaiheessa tulee se tunne, että heidän perheensä on kokonainen yksilapsisena ja että elämä on hyvä näin. Pahin synkkyyden tunne alkaa pikkuhiljaa väistyä.

– Suru menetetyistä raskauksista on edelleen läsnä joka päivä, ja tulevaisuus tuntuu hauraalta, mutta uskon, että tästä voi selviytyä.

Kesällä Jasmin palaa hoitovapaalta lähihoitajan työhönsä ja saa sitäkin kautta muuta ajateltavaa.

– Haluaisin sanoa kaikille samassa tilanteessa oleville, että on toivoa onnesta ilman toista lastakin. Olen tosi kiitollinen siitä, että meillä on kuitenkin Minttu.

Tukea lapsettomuuteen: Simpukan nettisivut sekä Heli Pruukin, Raili Tiihosen ja Minna Tuomisen kirja Toisenlainen tie – Tahaton lapsettomuus, kriisi ja selviytyminen (Kirjapaja).

Raskaus alkaa noin 80 prosentilla pareista vuoden kuluessa ehkäisyn lopettamisesta, ja tämän jälkeen vielä puolet tulee raskaaksi seuraavan vuoden kuluessa. Tutkimuksiin voi hakeutua, jos raskaus ei ala yli vuoden yrityksen jälkeen ja aiemmin, jos tiedossa on perussairaus tai muu hedelmöittymistä vaikeuttava seikka.

Apua saa terveyskeskuksesta tai yksityiseltä lapsettomuusklinikalta. Miehille tehdään sperma-analyysi, ja naisilta kartoitetaan muun muassa kuukautiskierto sekä munasolun irtoaminen.

Yleisimpiä lapsettomuuden syitä ovat munasolun irtoamishäiriöt, munanjohdinvauriot, endometrioosi ja sperman laatu. Tupakointi ja paino-ongelmat heikentävät niin naisen kuin miehenkin hedelmällisyyttä.

Miehen hedelmöttömyyden hoitoon on vain vähän hoitokeinoja. On kuitenkin havaittu, että ylipainoisilla miehillä voi olla alentunut siittiöntuotanto ja hitaammat siittiöt kuin normaalipainoisilla.

Lue myös: Mitkä ovat lapsettomuuden yleisimmät syyt?

Lapsettomuushoitoihin yksityiselle vai julkiselle puolelle?

Julkisella puolella naisen hoitojen ikäraja on noin 40 vuotta. Hoitoja on rajoitettu muun muassa pareilta, joilla on jo kaksi yhteistä lasta. Julkisen puolen etu on halvempi hinta, mutta haasteena ovat jonot, jotka vaihtelevat muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen.

Suomessa on 13 yksityistä lapsettomuusklinikkaa. Ne tarjoavat perushoitojen lisäksi erikoistoimenpiteitä kuten alkion kromosomitutkimuksia ja kuvantamismahdollisuutta. Yksityisen puolen etuja ovat nopeus, hoitojen räätälöitävyys ja erikoistoimenpiteet, joita julkisella puolella ei voida tarjota.

Lue myös: Mitä adoptioneuvonnassa kysytään? Näitä asioita kannattaa joka vanhemman pohtia

Miten lapsettomuushoito valitaan?

Lapsettomuutta voidaan hoitaa munasoluja kypsyttämällä, keinohedelmöityksellä tai koeputkihedelmöityksellä. Hoitojen aloittaminen riippuu tutkimustuloksista ja elämäntavoista. Lisäksi naisen ikä sekä aiempien raskauksien kulku vaikuttavat hoitoihin. Usein eri hoitoja yhdistetään keskenään.

Hoitosuunnitelma huomioi sekä miehen että naisen, sillä hyvin hedelmällinen nainen tulee raskaaksi huonommillakin siittiöillä.

Lue myös: Lapsettomuushoitojen vaiettu puoli: masennusta ja kateutta

Mitä lapsettomuushoidot maksavat?

Julkisessa terveydenhuollossa yksi käynti maksaa vajaat 30 euroa henkilöltä, ja käyntejä kertyy yhdestä kymmeniin. Lääkkeet maksavat 60–800 euroa.

Yksityisten klinikoiden hinnat vaihtelevat, ja hoitotoimenpiteet maksavat erikseen. Ensikäynti maksaa 70– 200 euroa ja hoidot 500–5000 euroa. Maksuista saa Kela-korvauksen. Lääkkeet maksetaan itse, vuotuinen omavastuu on 610 euroa.

Lue myös: Aiheuttaako endometrioosi lapsettomuutta? Asiantuntija vastaa

Onko lapsettomuushoidoista hyötyä?

Hedelmöityshoitojen onnistumisprosentti ensimmäisellä hoitokerralla on tavasta riippuen 10–40 prosenttia. Hoitoihin hakeutuvan kannattaakin asennoitua niin, että hoitokertoja pitää käydä läpi useampi kuin yksi.

Juttuun on haastateltu lisääntymislääketieteen professori Aila Tiitistä. Muut lähteet: Duodecim Terveyskirjasto, Väestöliitto.

Lue myös: Milloin on lapsettomuushoitojen aika?

– Lapsettomuushoidoissa henkisen tuen merkitys on suuri, sillä hoitoja voidaan joutua toistamaan ja hoidon aikana voi tulla keskenmenoja, kertoo Väestöliiton Helsingin IVF-klinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari.

Johanna ja hänen miehensä saivat lapsen lapsettomuushoitojen avulla. Johanna joutui käymään läpi hormonihoidot ja munasolujen keräämisen.
– Hoitojen aikana päällimmäisiä tunteitani olivat suru ja pelko. Koin surua lapsettomuudesta ja pelkäsin hoitojen epäonnistumista, hän kuvaa.

Hormonihoidot saivat Johannan mielialan ailahtelemaan, mikä vaikutti parisuhteeseenkin.
– Miehen voi olla vaikea ymmärtää naisen hormonihöyryjä, ja silloin olo tuntuu yksinäiseltä. Koin, että lapsettomuushoidot etäännyttävät siinä mielessä pareja toisistaan, Johanna pohtii.

Vertaistuki auttoi lapsettomuushoitojen aikana

Johannalle oli hoitojen aikana eniten apua vertaistuesta: saman kokeneet ystävät ymmärsivät hänen tuntojaan.
– Minulla oli se onni, että läheisistä ystävistäni usealla oli kokemusta hoidoista ja osa kävi niitä läpi samaan aikaan kuin minä. Luin itse myös verkkokeskusteluja, Johanna vinkkaa.

Vertaistukea voi saada myös lapsettomien Simpukka-yhdistyksestä.

Hän huomauttaa kuitenkin, että lapsettomuudessa vertaistuki voi nostaa esiin myös kateuden tunteita, jos toisten hoidot onnistuvat mutta omat eivät.
– Jälkikäteen ajatellen psykologilla käyminen olisi voinut auttaa enemmän puolisoa ja suhdetta, hän pohtii.

Hoidot kestivät noin 1,5 vuotta ennen kuin raskaustesti näytti plussaa.

Klinikat tukevat lapsettomuushoitoihin tulevia

Väestöliiton IVF-klinikoilla pyritään antamaan henkistä tukea lapsettomuushoitoihin tuleville.
– Parit voivat jutella meillä psykologin kanssa, hoitajat on koulutettu antamaan tukea, ja me kaikki annamme tukea jokaisella käynnillä. Pidän sitä tosi tärkeänä, Anne-Maria Suikkari kertoo.

Erityisen vaikeaksi parit kokevat yleensä lahjoitettujen sukusolujen käyttämisen tai sen, että hoidot päättyvät tuloksettomina. Suikkarin mukaan osa lapsettomuushoitoja läpi käyvistä pareista kokee myös hoitotoimenpiteet rankkoina.
– Esimerkiksi munasolujen keräämisessä kajotaan naisen kehoon pistämällä neula vatsaontelon puolelle ja imemällä munarakkulat tyhjiksi. Toimenpiteeseen voi liittyä kipua ja verenvuotoa. Yleensä oireet ovat kuitenkin lieviä.

Anne-Maria Suikkarin mukaan lapsettomuushoidoissa käytettyjen lääkkeiden sivuvaikutukset ovat vähentyneet vuosien mittaan.
– On kuitenkin naisia, jotka saavat mielialavaihteluita, turvotusta tai vatsan nipistelyä, koska yhden munarakkulan sijasta kasvatetaankin kymmenen. Se vaikuttaa niin, että hormonitasot ovat korkealla parin viikon ajan. Tuloksen odottaminen jännittää ja koettelee myös pareja, hän kuvaa.

Joskus jaksaminen lapsettomuushoitojen aikana käy ylivoimaiseksi

Osalle pareista lapsettomuushoidot ovat niin raskaita, että ne jäävät kesken.
– Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on, että autamme ihmisiä jaksamaan hoidoissa niin kauan, että he saavat toivomansa perheen. Tämä tarkoittaa myös, että käytämme tehokkaiksi osoitettuja menetelmiä, joiden avulla hoito onnistuu mahdollisimman nopeasti, Suikkari sanoo.

Johannan perhe sai kaipaamansa lapsen, ja he olisivat halunneet hänelle myös sisaruksen.

– Toisella kerralla hoidot laukaisivat kuitenkin voimakkaan migreenin, ja ne oli pakko lopettaa. Suren yhä välillä sitä, että lapseni jäi ainoaksi, Johanna sanoo.

Johannan nimi on muutettu.

Mitkä ovat yleisimmin lapsettomuuden syyt?

Munasolujen vanheneminen on yksi yleisin lapsettomuuden syy. Kun tyttö syntyy, hänellä on kaikki munasolut jo mukanaan, eli niitä ei myöhemmin tule lisää. Mitä kauemmin ne ehtivät olla elimistössä, sitä enemmän soluihin ehtii tulla perimän ja ympäristön aiheuttamia vaurioita.

Tällä hetkellä yli 20 prosenttia Väestöliiton lapsettomuusklinikoiden asiakkaista on jo täyttänyt 40 vuotta. Perhe perustetaan yhä useammin myöhemmällä iällä, jolloin yhä useampi tarvitsee myös hedelmöityshoitoja.

Tänä päivänä yleisimmät naisesta johtuvat syyt lapsettomuudelle ovat erilaiset munasolun irtoamishäiriöt, endometrioosi ja munanjohtimien vauriot, jotka ovat tosin viime vuosikymmenten aikana vähentyneet ja lieventyneet.

Miehestä johtuva lapsettomuuden syy on siittiötuotannon häiriö.

Lapsettomuuden syytä ei aina pystytä hoitamaan lapsettomuushoidoilla. Silloin niillä avustetaan hedelmöittymistä ja raskauden alkua. Raskaus on hoidoillakin tarkoitus saada alkuun niin vähällä puuttumisella kuin mahdollista.

Lue, miten voit parantaa raskauden mahdollisuuksia.

Miten tutkitaan, mitkä ovat lapsettomuuden syyt?

Perustutkimuksissa selvitetään yleisimmät lapsettomuuden syyt: tapahtuuko naisen munasolun irtoaminen normaalisti ja oikeassa aikataulussa, mieheltä tutkitaan sperma ja naiselta voidaan tutkia munanjohtimien aukiolo.

Jos epäillään jotakin liitännäissairautta, erillisillä kokeilla voidaan tutkia esimerkiksi endometrioosia, keliakiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Mitä tarkoitetaan selittämättömällä lapsettomuudella?

Selittämättömästä lapsettomuudesta puhutaan, jos perustutkimuksissa ei miehestä tai naisesta löydy selkeää syytä lapsettomuudelle.

Selittämättömästi lapsettomien osuus on kasvanut. On vaikea sanoa, kuinka paljon määrän kasvuun vaikuttavat ympäristötekijät, elämäntavat ja ikä – kaikkia näitä syitä on varmasti mukana.

Yleensä pariskuntia helpottaa henkisesti, jos lapsettomuuden syy voidaan todeta. Selittämätön lapsettomuus on kuitenkin mielestäni toiveikas diagnoosi. Silloin pari tietää, että raskaus voi alkaa, jos sille annetaan esimerkiksi riittävästi aikaa. Itsesyytöksiä kuulemme kaikissa tilanteissa – se on hyvin tavallista.

Lapsettomuushoitojen idea perustuu samaan kuin luonnollinenkin raskaus: kaikista munasoluista tai alkioista raskaus ei käynnisty. Samalla tavalla hoidoissa joudutaan vain yrittämään uudestaan.

Me pyrimme löytämään riittävän hyvän munasolun ja antamaan mahdollisimman hyvät olosuhteet silloin, kun raskaus ei onnistu itsestään helposti.

Missä vaiheessa kannattaa tulla lapsettomuustutkimuksiin?

Tutkimuksiin ja hoitoihin hakeudutaan perustilanteessa niin, että pari jättää ehkäisyn pois ja yrittää raskautta noin vuoden, minkä jälkeen hakeudutaan klinikalle selvittämään tilannetta ja yritetään etsiä lapsettomuuden syyt.

Tai sitten pariskunta tietää jo, että naisella on epäsäännöllinen kuukautiskierto tai miehellä epäily, että hänen hedelmällisyytensä on alentunut. Silloin kannattaa toki tulla heti selvittämään asiaa.

Lue, milloin kannattaa hakeutua lapsettomuushoitoihin.

Lapsettomuuden syyt selvitetään ennen hoitoja

Asioiden selvittäminen ei koskaan tarkoita sitä, että lähdettäisiin suoraan hoitoihin. Ensin selvitetään lapsettomuuden syyt ja sitä, minkälaiset mahdollisuudet on tulla raskaaksi ilman hoitoja tai erilaisilla hoidoilla. Turhaan klinikalle ei tulla koskaan.

Pari voi toki olla lapsettomuudesta huolestunut aiemmin kuin minä lääkärinä olisin huolestunut. Silloin tehtäväni lääkärinä on helpottaa huolta, ja sanoa, että nyt ei vielä tarvitse tehdä mitään. Aina on mahdollisuus antaa tietoa, vastata kysymyksiin ja tehdä perustutkimukset.

Kumpaan kannattaa hakeutua lapsettomuushoitoihin, yksityiselle vai julkiselle puolelle?

Noin 60 prosenttia lapsettomuushoidoista tehdään yksityisillä klinikoilla. Yksityiselle hakeudutaan, jos asiakas ei esimerkiksi täytä julkisella puolen hoitoon pääsyn kriteereitä. Yksityisellä hoitoon pääsee nopeammin ja joustavammin aikatauluin.

Asiakkaat hakevat yksityiseltä myös parempaa palvelua. Hoidot yksityisellä toki maksavat, ja suurin osa kuluista jää Kela-korvausten jälkeenkin asiakkaan maksettavaksi. Hoitovaihtoehtoja on kuitenkin enemmän, ja niitä toteutetaan yksilöllisemmin.

Lue, miten lapsettomuushoidot ovat kehittyneet.

Kuinka kauan hedelmöityshoidot kestävät?

Hoitojen kesto vaihtelee. Jotkut onnistuvat heti ensimmäisestä hoidosta, jotkut jopa heti ensikäynnin jälkeen. Keskimäärin raskaus alkaa 1–2 vuoden aikana.

Sitten on hankalampia tilanteita, jolloin hoitoihin voi taukoineen mennä 6–7 vuotta.

Kuinka kauan hedelmöityshoitoja kannattaa jatkaa?

Meidän velvollisuutemme on kertoa rehellisesti, jos hoitoja ei kannata jatkaa. Sen jälkeen keskustellaan, onko mahdollista käyttää esimerkiksi luovutettuja sukusoluja.

Pariskunnilta kysytään aktiivisesti hoitojen aikana myös heidän henkistä jaksamistaan hoitojen suhteen. Moni jättää hoidot kesken eikä saa lasta siitä syystä, ettei ole ehkä yrittänyt tarpeeksi, esimerkiksi toista tai kolmatta kertaa, jotakin hoitoa.

Hedelmöityshoidot voivat olla henkisesti rankkoja. Millaista apua on tarjolla?

Yritämme tehdä hoidot niin sujuviksi ja helpoiksi kuin mahdollista, jotta hoitoja ei jätettäisi kesken niiden rankkuuden vuoksi.

Lapsettomuuden kaikki kajoavat hoidot tehdään naiselle, vaikka lapsettomuuden syyt olisivat miehessä. Se johtuu naisen anatomiasta ja biologiasta. Ei ole välttämättä miehelle helppoa katsoa sivusta, kun ei voi tehdä tilanteessa mitään.

Henkistä tukea pyrimme tarjoamaan lääkärin, psykologin ja hoitajan taholta. Henkinen tuki liittyy olennaisesti kaikkiin hoidon vaiheisiin, eikä lääkärikään ole puhdas kliinikko. Minäkin lääkärinä käytän hyvin paljon aikaa parin tilanteesta keskusteluun.

Joskus on hyvä käydä tunteita läpi myös hoitotiimin ulkopuolisen psykologin kanssa.

Kysymyksiin vastasi ylilääkäri Anne-Maria Suikkari Väestöliiton Helsingin lapsettomuusklinikalta.

Vatsaontelon kudoksissa saattaa olla endometrioosikudosta siellä täällä, ja myös munasarjoissa voi olla pesäkkeitä.

Munasarjojen ja endometrioosipesäkkeiden tuottama estrogeeni ylläpitää tautia. Vatsaontelon tulehdusreaktio aiheuttaa kipua ja lapsettomuutta.e

Noin 2–10 prosentilla hedelmällisessä iässä olevista naisista on endometrioosi.

Endometrioosia voidaan epäillä sisätutkimuksessa, mutta varmuus siitä saadaan vain tekemällä ns. laparoskopia eli vatsaontelon tähystys.

Endometrioosi ja raskaus: Aiheuttaako sairaus lapsettomuutta?

Lapsettomuuspotilaista jopa 50 prosentilla on endometrioosi. Sairaus heikentää hedelmällisyyttä useilla eri tavoilla, ja saattaa esimerkiksi häiritä munasolujen kypsymistä, ovulaatiota ja hedelmöittymistä.

Sairauden aiheuttamat muutokset voivat myös esimerkiksi heikentää munasolujen ja alkioiden laatua sekä haitata alkion kiinnittymistä kohdun limakalvolle.

Endometrioosi ja raskaus eivät kuitenkaan ole mahdoton yhdistelmä. Sairaus ei estä raskaaksi tuloa, vaan suuri osa endometrioosipotilaista tulee spontaanisti raskaaksi. Mitä vaikeampi tauti on, sitä useammin kuitenkin tarvitaan lapsettomuushoitoja.

Jos endometrioosi on lievä, raskaus alkaa luonnollisesti jopa 65 prosentilla kolmen vuoden seurannan aikana. Hyvin vaikeaa tautimuotoa sairastavien luonnollisen raskauden ennuste on vain muutaman prosentin luokkaa.

Keskenmenotkaan eivät välttämättä johdu endometrioosista, mutta jos niitä on ollut kolme peräkkäin ilman yhtään onnistunutta raskautta, tutkimukset kannattaa aloittaa.

Endometrioosi ja sen hoito

Jos kipulääkkeet eivät riitä, lääkäri ehdottaa hoidoksi yleensä hormonihoitoa. Yleisimpiä hoitomuotoja ovat yhdistelmäehkäisyvalmisteet, jatkuvana annosteltu keltarauhashormoni ja hormonikierukka.

Ehkäisyvalmisteita kannattaa käyttää suojaamaan hedelmällisyyttä siihen asti, kun raskaus saa alkaa.

Jos hormonihoito ei auta potilaan vaivoihin, endometrioosikudosta voidaan poistaa leikkauksella. Laparoskopian eli vatsaontelon tähystyksen yhteydessä voidaan endometrioosipesäkkeitä poistaa ja polttaa.

Leikkaus tehdään myös silloin, jos potilaalla  kiinnikkeitä, jotka häiritsevät munasolun kulkeutumista munanjohtimiin. Leikkauksen tulokset ovat yleensä hyviä, eikä muita hoitoja välttämättä tarvita.

Mistä apua, kun suunnitelmissa on raskaus?

Jos sairastat vaikeaa endometrioosia ja suunnitelmissa on raskaus, voit hakeutua tarvittaessa lapsettomuuteen perehtyneen lääkärin tai gynekologin vastaanotolle.

Useimmat eivät tarvitse hoitoa lainkaan, mutta tilanteen voi halutessaan tarkastaa jo etukäteen. Muista, että suuri osa endometrioosia sairastavista naisista tulee raskaaksi ilman ongelmia.

Endometrioosi ja raskaus

Endometrioosia sairastavan naisen raskaus etenee yleensä ongelmattomasti eikä endometrioosi aiheuta tarvetta lisäseurannalle raskausaikana. Endometrioosi ei myöskään vaikuta synnytystapaan.

Endometrioosioireet ovat monesti raskauden aikana lievempinä.

Raskauden jälkeen imetys antaa usein suojaa endometrioosin uusiutumiselta. Viimeistään imetyksen loputtua on kuitenkin tärkeää muistaa aloittaa hormonaalinen hoito endometrioosin kurissapitämiseksi.

Lähteet: Naistentautien ja synnytysten, perinatologian ja hallinnon erikoislääkäri Erja Halmesmäen haastattelu Kaksplussassa 6–7/2003 sekä Potilaan lääkärilehden artikkeli.

Selvitä ovulaatiolaskurilla, koska on otollisin aika hedelmöittyä.

Artikkeli päivitetty 1.4.2020 klo 17.45. Juttuun lisätty tietoa aiheesta endometrioosi ja raskaus.

Yleisimpiä syitä hakeutua hoitoihin naisilla ovat hormonaaliset syyt (muun muassa munasolun irtoamisen ongelmat), endometrioosi ja munajohtimen vauriot.

Miehillä lapsettomuuden syitä ovat siittiöiden tuotannon häiriöt, kiveksien vauriot ja taudit, lääkitys ja anabolisten steroidien käyttö.

Milloin lapsettomuushoitoihin? – Hakeudu tutkimuksiin jos…

1. Olet yrittänyt raskautta yli vuoden
2. Haluat tietää nopesti syy, miksi et ole tullut raskaaksi
3. Sinulla on epäsäännöllinen kuukautiskierto
4. Olet yli 35-vuotias. Hedelmällisyys laskee naisen täytettyä 30 ja lasku kiihtyy yli 40-vuotiailla. Harvan hedelmällisyys jatkuu silloin enää hyvänä, eikä sitä voi korjata lääkkeillä.

Lue lisää: Näin ikä vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen

Koska lapsettomuushoidot aloitetaan?

Milloin lapsettomuushoitoihin? Jos lasta on yritetty yli kolme vuotta, hoidot voidaan aloittaa heti.

Hoitomuodon valintaan vaikuttaa naisen ikä, kauanko lasta on yritetty ja lapsettomuuden syy.

Juttuun on haastateltu ylilääkäri Anne-Maria Suikkaria.

Hedelmöityshoidot ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana valtavasti ja samalla niiden keinovalikoima on muuttunut ja laajentunut. Nykyään on tarjolla entistä kevyempiä hoitoja, ja ne ovat naiselle helpompia.

– Kehitystyö keskittyy nyt siihen, että hedelmöityshoidot saadaan entistä helpommiksi, jotta niitä ei tarvitse jättää kesken. Tällöin myös hoitojen onnistumisprosentti nousee, Väestöliiton lapsettomuusklinikan Helsingin klinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari kertoo.

Koeputkihedelmöitykset omilla sukusoluilla ovat vähentyneet. Luovutushoidot ovat taas lisääntyneet, sillä yksinäiset naiset hakeutuvat niihin aiempaa enemmän.

Myös keski-ikä hoitoon hakeutuvien keskuudessa on noussut. Nyt hoitoon tullaan noin 35-vuotiaina, ja lähes 30 prosenttia asiakkaista yksityisellä puolella on täyttänyt jo 40 vuotta.

Julkisella puolella hoitoon hakeutuneiden keski-ikä on alempi, koska osassa kunnista lapsettomuushoitoihin ei oteta julkisella puolella yli nelikymppisiä. Julkinen puoli on lisännyt lapsettomuushoitojen resursseja. Nyt hedelmöityshoidot jakautuvat puoliksi yksityisten ja julkisten klinikoiden välillä.

Lue lisää: Milloin lapsettomuushoitoihin?

2. Hedelmöityshoidoissa uusia keksintöjä

Hedelmöistyshoidot ovat tehostuneet uusien keksintöjen myötä. Munasolun luovutushoitoja voidaan tehdä nykyään entistä tehokkaammin, kiitos uuden keksinnön nimeltä vitrifiointi eli pikajäädytys. Menetelmässä solu laitetaan nestemäiseen typpeen. Tällä tavoin voidaan pakastaa munasoluja ja syväjäädyttää myös alkioita.

Miinuksena on hinta. Kallis menetelmä kustantaa tuhansia euroja, eikä se ole vielä Kela-korvattava.

– Tästä ei ole tullut vielä trendiä Suomessa, mutta seuraamme mielenkiinnolla, miten tämä kehittyy maailmalla, Suikkari sanoo.

3. Aiempaa vähemmän sivuvaikutuksia

Kolmas hyvä uutinen koskee lääkkeitä, joiden käyttöä hedelmöityshoidot vaativat. Ne ovat tasalaatuisempia kuin ennen, ja valikoimaa on tullut lisää.

– Lääkärillä on nyt enemmän mahdollisuuksia suunnitella hedelmöistyshoidot yksilöllisemmin. Suikkari sanoo.

Pienemmät lääkemäärät ja lyhyemmät lääkitysajat vähentävät sivuvaikutuksia. Lääkettä voidaan myös antaa kertapistoksina päivittäisten pistosten sijaan.

– Uudempi lääkitystapa aiheuttaa vähemmän vaivoja. Ennen hedelmöityshoidot sisälsivät kuuden viikon lääkityksen, nyt selvitään kahdella viikolla.

Haittapuolena uusissa lääkkeissä on se, että ne ovat kalliita, mutta onneksi suurin osa hoitoon tulevista kuuluu Kelan sairausvakuutuksen piiriin.

Hedelmöityshoidot ja hinta: Keinohedelmöitys 300–600 euroa

Julkisella puolella hoitoihin on jonoa, yksityisellä ei.  Hintahaarukka on suuri ja riippuu siitä, kenen sukusoluja ja mitä menetelmää käytetään. Omilla sukusoluilla yksi inseminaatio eli keinohedelmöitys maksaa noin 300 euroa, luovutetuilla 600 euroa.

Koeputkihedelmöityshoidossa omavastuu on noin 2000 euroa. Lisäksi tulevat lääkekulut.