Minnin, 37, rintatulehdukseksi luulema kipu olikin syöpää: ”On todella rankkaa sairastua pienten lasten äitinä”
Kolmen lapsen äidin Minnin rintasyöpä oli ensin jäädä lääkäreiltä huomaamatta. Syöpähoidot ovat rankkoja kelle tahansa, mutta pienten lasten äidille levon järjestyminen on vielä tavallista vaikeampaa.
Syksyllä 2023 Minni puki vaatteita peilin edessä, kun spottivalo kohdistui suoraan hänen rintaansa. Hän huomasi, että rinnan iho meni kuopalle.
Hälyttävä merkki, Minni tiesi.
Lääkärikäynnin, ultran, mammografian ja näytteenoton jälkeen pelko pahimmasta osoittautui aiheelliseksi: Minnillä todettiin hormonipositiivinen, tiehytperäinen rintasyöpä, joka oli levinnyt jo kainalon imusolmukkeisiin. Hän oli vasta 37-vuotias ja kolmen alaikäisen lapsen äiti. Nuorin lapsista oli vasta kaksivuotias.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että näinkö lapseni jäävät ilman äitiä. Totta kai itselläni heräsi kuolemanpelko, mutta silti päällimmäisenä ajattelin, etten ole valmis jättämään lapsiani, Minni kertoo.
Minni tiesi tilanteensa olevan huono jo hoitopöydällä maatessaan, kun lääkäri halusi ottaa lisää kuvia toisesta rinnasta. Koepalojakin otettiin monia.
– Olin kuin puusta pudonnut, että minullako on nyt todella syöpä. Iski paniikki, Minni muistelee.
Diagnoosin odotus oli piinaavaa ja tuntui ikuisuudelta. Tutkimusten tuloksia piti odotella viikkoja.
– Tuntui käsittämättömältä, että niiden perään piti soitella. Toivon, että joku olisi soittanut edes rauhoitellakseen, vaikkei tarkempaa tietoa syövän laadusta vielä ollut.
Lue myös: Mammografiaan ennemmin tai myöhemmin – tämä tutkimuksesta on hyvä tietää
Syövästä kertominen lapsille oli vaikeaa
Vaikka sairastuminen pelotti Minniä, hän pelkäsi enemmän sitä, miten kertoa siitä lähipiirilleen ja etenkin lapsilleen. Perheen elämään kun on mahtunut viime vuosina muitakin katastrofeja ja vakavia sairastumisia.
– Tuntui pahalta, että taas meidän elämämme pysäyttää kaikkien muidenkin elämän ja tulemme tarvitsemaan jälleen läheisten apua. Mietin, emmekö saa koskaan elää turvallista elämää, kun toipuminen muistakin vastoinkäymisistä oli vielä kesken.
– On todella rankkaa, että pienten lasten äitinä pitää sairastua.
Minni osasi odottaa, ettei 2- ja 5-vuotiailla lapsilla olisi kovin suurta ymmärrystä asian vakavuudesta, mutta teini-ikäiselle esikoiselle kertominen oli vaikeaa. Nuori mies on menettänyt jo isänsä.
– Oli kova paikka kertoa syövästä 15-vuotiaalle, jolla on ollut muutenkin rankka elämä. Se oli molemmille hirveä tilanne. En tietenkään maalaillut kauhukuvia siitä, että äitikin voi kuolla, vaan olen halunnut pitää toiveikkuutta yllä.
Minni on halunnut olla sairaudestaan avoin lapsilleen ja onkin vastannut heidän kysymyksiin parhaansa mukaan. Perheen pienimpiä on auttanut aihetta käsittelevä kirja, missä on muun muassa kerrottu miltä rinnanpoiston jälkeen voi näyttää. Minnin 5-vuotiaalle tytölle oli kova paikka kuulla, että äidistä tulee kalju.
– Kun hiuksia alkoi lähteä pari viikkoa hoitojen alettua, lapset olivat vieressäni, kun ajoin hiukseni pois. Yritin tehdä siitä heille positiivisen jutun, vaikka olinkin itkenyt asiaa. Olemme myös itkeneet välillä yhdessä sitä, miten tyhmä äidin syöpä on, Minni sanoo.
Sairastuminen muutti arkea
Minnin rintasyöpä vaati vuodessa kolme leikkausta ja pitkiä, rankkoja hoitojaksoja. Niiden aikana saamastaan tuesta ja avusta hän kiittää vanhempiaan ja isosiskojaan. Huonon vointinsa takia Minni ei ajoittain voinut hoitaa lapsiaan lainkaan.
– Vanhempani eläköityivät vähän aikaa sitten ja ovat auttaneet todella paljon lasten hoitamisessa ja kuskaamisessa. Lapset olivat mummolassa nopeasti kuin kotonaan. Kaksi ihanaa siskoanikin auttavat aina koko sydämestään.
Nuorimmat lapset jatkoivat päiväkodissa, jotta heidän arkensa pysyisi mahdollisimman normaalina. Aina heitä ei kuitenkaan voitu viedä sinne päiväkodissa jylläävien tautien ja Minnin heikentyneen vastustuskyvyn takia. Lapset viettivät isovanhemmillaan myös öitä.
– Minulle oli tärkeää, että pystyin elämään normaalia äidin elämää edes hetkittäin. Mutta varsinkin sytostaattihoidon jälkeen olin aina ihan kanttuvei. Synkimpinä hetkinä tuntui, että olin kokonaan lasten elämän ulkopuolella ja katkeroiduin siitä, kun muut saivat tehdä lasteni kanssa asioita, joita olisin itse halunnut tehdä.
Pienten lasten sairastavana vanhempana tarvittavan levon järjestäminen on vaikeaa. Minni kertoo käyneensä hoitojen myötä läpi kaikki tunneskaalat pelosta väsymykseen ja vihaan.
– Oli kamalaa joutua toistamaan lapsille sitä, että äiti ei voi vaikka haluaisi, kun äiti on niin kipeä. En jaksanut kuunnella itseäni. On järkyttävän rankka paikka, kun ei pysty olemaan sellainen vanhempi kuin haluaisi. Olisin halunnut elää normaalia arkea sen sijaan, että makaan kaljuna, turvonneena ja kipeänä sohvalla. Hyvä, jos jaksoin tehdä ruoan lapsille.
Syöpä ehti levitä turhaan
Tutkimuksissa hoitajat rauhoittelivat Minniä vakuuttaen, että hänestä pidettäisiin hyvää huolta. Tuki oli Minnille tärkeää, mutta hänen oli alkuun vaikea luottaa terveydenhuoltoon aiemman huonon kokemuksensa takia.
Hän oli käynyt lääkärissä nimittäin jo saman vuoden keväällä toisen rinnan aristamisen ja siinä huomaamiensa muutosten vuoksi, mutta hänet tutkittiin pintapuolisesti ja kaiken vakuutettiin olevan hyvin.
– Lähdin vastaanotolta silloin huojentuneena. Kesällä imetin vielä ja ajattelin kipuilevan rinnan ja kainaloon ilmestyneen patin johtuvan varmaan sitten rintatulehduksesta, vaikka ihmettelinkin sen tulevan imetettyäni jo yli kaksi vuotta, Minni muistelee.
Kun Minnin syöpä lopulta löydettiin lokakuussa 2023, esiastetta oli jo 18,5 sentin alueella eli käytännössä koko rinnassa, ja joukossa oli useampi syöpäkasvain. Jos syöpä olisi löydetty hänen hakeutuessaan hoitoon ensimmäisen kerran, syöpä ei olisi välttämättä ehtinyt levitä niin suureksi tai kainaloon.
– Kun kuulin, että syövän esiastetta oli ollut jo useamman vuoden ajan, ajattelin, että tiesin siellä olleen jotain hämminkiä. Voi kun voisi luottaa siihen, että kaikki terveydenhuollossa tekevät asiat niin kuin kuuluu!
Sytostaatti- ja sädehoitoihin mennessään Minni otti välillä lapset mukaan sairaalaan. Siellä he pääsivät herkuttelemaan kahvilan hillomunkeilla ja seikkailemaan sairaalan käytävillä. Näin sairaala ei näyttäytynyt heille niin pelottavana paikkana.
– Painotin lapsille, että sairaalassa on tosi taitavat lääkärit huolehtimassa äidistä.
Viimeisen sädehoidon jälkeen lapset olivat kanttiinissa Minniä vastassa. Perhe hurrasi yhdessä sitä, että enää ei tarvitsisi rampata sairaalassa.
– Oli ihana, että lapsilla oli myös iloisia juttuja matkan varrella. Edelleen he hihkuvat, kun ajamme sairaalan ohi, että tuolla on äitin sairaala.
Lapset antavat sisua jatkaa
Nyt syöpä on saatu leikattua kokonaan rinnan poiston yhteydessä, Minni on saanut sytostaattihoidot ja käyttää estolääkitystä. Hän on oletettavasti parantunut syövästä, vaikka riski uusimisesta onkin korkea.
– Koko myräkkä on vienyt yhden vuoden. Ainakin toinen menee toipuessa. Korkea uusimisriski on jollain tavalla kuitenkin etuoikeus, koska nyt saan tarkkaa seurantaa.
Minnin elämää varjostaa parantuneesta tilanteesta huolimatta ahdistus ja pelko. Henkinen toipuminen on pitkä prosessi, eikä tulevaisuutta ole yhtä helppo kuvitella kuin ennen syöpää.
– Olen aina ajatellut, että tulen joskus isovanhemmaksi ja parhaat vuodet ovat tietyllä tavalla vasta edessä, kun työelämä ei aiheuta niin paljon stressiä. Pelottaa, jääkö kaikki se kokematta, ja miten lapset pärjäisivät eri elämäntilanteissa ilman äitiä.
Lähitulevaisuudelta Minni toivoo kutsumusammattiinsa kouluttautumista ja takaisin työelämään pääsyä. Vielä on kuitenkin kerättävä voimia.
– Toivon, että mielikin kohenisi fyysisen kunnon kohenemisen myötä. Pienten lasten vanhempana sairastumisessa on onneksi se hyvä puoli, että lapset antavat sisua ja tsemppiä jatkaa. Ilman lapsia olisin varmaan jäänyt makuuhuoneeseen suremaan itseäni ja elämääni.
– Otan nyt ilon irti kaikesta, mitä voin tehdä lasteni kanssa.
Jaa oma kokemuksesi