Sairaanhoitaja Veera eli perheineen unelma-arkea Australiassa, mutta palasi silti Suomeen – kotimaassa perhe kauhistui arkisista asioista
Veera Laiho ei tarvinnut Australiassa talvivaatteita ja sairaanhoitajan palkka riitti mukavaan elämään. Mikä siis sai perheen palaamaan Suomeen?
Millaista on myydä koko omaisuus ja muuttaa toiselle puolelle maailmaa lapsiperheenä vain muutamassa kuukaudessa?
Sen tietää Veera Laiho, joka etsi miehensä kanssa omistusasuntoa Australian Gold Coastilta vielä viime helmikuussa, kunnes he muuttivatkin ensimmäistä kertaa perheenä Suomeen kevään lopussa.
– Kyllä tässä vuodessa riittää kertomista! Nopean muuton lisäksi piti löytää Suomesta asunto, työpaikat molemmille ja päiväkoti lapselle. On ollut kiirettä, Veera nauraa.
Veera muutti Australiaan seitsemän vuotta sitten päästäkseen oravanpyörästä ja kokeakseen jotain ihan uutta.
Hän on koulutukseltaan sairaanhoitaja, mutta oman alan töitä ei meinannut löytyä Australiasta millään, ei edes avustajana. Siksi Veera meni apukäsiksi paikalliselle farmille working holiday -viisumilla.
– Siellä tapasin ensimmäisellä viikolla virolaisen mieheni, joka oli asunut Australiassa jo vuosia. Muutimme puoli vuotta myöhemmin Gold Coastiin hänen työn perässä, Veera kertoo.
Lopulta Veerakin sai enemmän alaansa vastaavia töitä hoitajana suomalaisesta vanhainkodista Brisbanessa. Työmatka kesti lähes tunnin, mutta järjestely toimi hyvin, kunnes neljä vuotta myöhemmin parin esikoinen syntyi ja Veera jäi vanhempainvapaalle.
Synnytys Australiassa oli ilmaista
Palkallista vanhempainvapaata saa Australiassa viisumilla tietyin ehdoin. Veera olisi saanut noin 15 000 Australian dollaria, jos Sienna-tytär olisi syntynyt kolme viikkoa myöhemmin. Tietty maassaoloaika viisumilla ei ollut täyttynyt, joten hän ei saanut tukia lainkaan.
– Onneksi pystyin jäämään kotiin säästöjen ja miehen palkan turvin yhdeksäksi kuukaudeksi, kunnes Sienna meni osittain päivähoitoon.
Moni ulkomailla asuva suomalainen harkitsee synnyttämistä Suomessa. Veeralla se ei kuitenkaan käynyt mielessä, sillä synnytys Australiassa on ilmaista ja terveydenhuolto hyvällä tasolla.
– En maksanut penniäkään synnytyksestä tai raskauden aikaisista lääkärikäynneistä.
Neuvolajärjestelmää Australiassa ei kuitenkaan ole. Sen sijaan raskaana olevat ja synnyttäneet käyvät tarkastuksissa haluamallaan yksityisellä klinikalla yleensä samalla, tutulla lääkärillä. Veeralla oli kaksi ”omalääkäriä”, joista toiselta hän sai apua akuutteihin asioihin ja toiselta neuvontaa ajanvarauksella.
– Vauvan synnyttyä käteen ojennettiin ”punainen kirja”, missä luki milloin on hyvä käydä lääkärillä ja mitkä rokotukset tulisi hankkia. Vastuu lääkärikäynneistä ja lapsen kasvun seurannasta on Australiassa pääosin vanhemmalla.
Veeran onneksi hänen äitinsä on neuvolatyöntekijä, joten tämä osasi neuvoa tarvittaessa. Veerasta on hyvä, että Suomessa palveluista kerrotaan kaikille eikä niitä tarvitse etsiä itse.
– Australiassa piti osata pyytää ja hakea palveluita itse, Veera kertoo ja muistelee, että he hakeutuivat kerran kätilön vastaanotolle, kun vauvan paino ei ollut noussut.
Australiasta puuttui tukiverkosto
Suomalais-virolaista perhearkea ehdittiin pyörittää Australiassa kolmen vuoden ajan, kunnes muutto Suomeen koitti.
Sienna-tytär oli oppinut puhumaan englantia ja viihtyi päiväkodissa. Veera oli puolestaan saanut sairaanhoitajan töitä ja Australian kansalaisuuden.
Päätös elämän siirtämisestä Suomeen tehtiin nopeasti, mutta tarkoin perustein.
– Mietimme, millaisen lapsuuden haluamme Siennalle. Meillä oli Australiassa muutama kaveripariskunta, mutta ei käytännössä tukiverkkoa. Päätimme, että haluamme Siennan ympärille tässä kohtaa mieluummin läheisiä ihmisiä kuin rannan, vaikka Australiassa erinomaisesti viihdyimmekin, Veera avaa.
Myös Suomen luonto ja liikkumisen vapaus, ajatellen jo esimerkiksi lapsen muutamien vuosien päästä taittamaa koulumatkaa, houkuttelivat perhettä. Lisäksi Gold Coastin jäähalli alkoi olla niin huonossa kunnossa, että se oltiin aikeissa sulkea, mikä harmitti aktiivisesti jääkiekkoa harrastavaa paria.
Perhe sai asua Suomessa Veeran vanhempien vapaassa kerrostaloasunnossa siihen asti, kunnes löysivät omakotitalon Kaarinasta läheltä Veeran saaristolaisjuuria. Nyt perheen naapurissa asuu Veeran paras ystävä, äidin vanhemmat ovat lyhyen ajomatkan päässä ja isänkin sukua Viron puolelta nähdään kuukausittain.
– Gold Coastilla asuntojen hinnat nousivat koronan jälkeen niin järkyttäviksi, että olisimme saaneet tämän ison omakotitalon ja pihan hinnalla sieltä ehkä yhden huoneen kerrostaloasunnon. Muuten kaikki oli siellä kyllä halvempaa, minkä huomaa varsinkin nyt, kun pitää ostaa uudet huonekalut.
Suomeen lähetettiin muutamassa muuttolaatikossa lähinnä vaatteita ja miehen työkaluja.
Kulttuurierot näkyivät eniten päiväkodissa
Sopeutumista Suomeen auttoi Veeran mukaan se, että työt, päiväkoti ja asunto löytyivät nopeasti. Kulttuurishokilta he eivät kuitenkaan välttyneet.
– Australiassa kaikki ovat ystävällisiä ja huomioivat muut. Suomalaiset ovat puolestaan aika juroja, kylmiä ja omissa maailmoissaan. Isoin shokki oli Siennan päiväkoti, mistä ei kuulunut juuri kuulumisia eikä häntä otettu aamulla syliin vastaan kuten Ausseissa, Veera kertoo.
Juteltuaan tilanteesta suomalaisessa äitiryhmässä Veera tajusi, että päiväkodeissa voi olla paljonkin eroja. He päättivät vaihtaa päiväkotia useasta syystä, ja päätös osoittautui hyväksi.
– Olin ihan järkyttynyt suomalaisesta päiväkodista sen ensimmäisen perusteella, mutta onneksi vaihtamalla parani. Sienna nauttii päiväkodin luontorektistä. Ausseissa he olivat lähinnä sisällä.
Mitä ihmisten sosiaalisuuteen tulee, Veeralla on vielä paljon toiveita.
– Eipä kukaan täällä tule auttamaan, kun yritän selvitä kaupassa kyynärsauvojen, ostoskassien ja lapsen kanssa. Ymmärrän, että se ei ole suomalaisille niin luontaista ja kyllä tuntemattomien kova kyseleminen pitkästytti joskus Australiassa, mutta ennemmin valitsisin yliystävällisen kuin välinpitämättömän käytöksen.
Sairaanhoitajan palkka oli Australiassa paljon parempi
Eniten Veera kaipaa Australiasta lämmintä ja aurinkoista säätä sekä sen mahdollistamaa lähtemisen helppoutta. Alkuun Siennaa oli vaikea saada pukemaan tarpeeksi vaatetta ulos, kun hän ei uskonut siellä olevan kylmempää kuin sisällä.
– Australiassa mentiin samoilla vaatteilla ympäri vuoden. Talvella päällä oli korkeintaan pitkähihainen eikä sukkia laitettu kuin työkenkiin. Ulos lähdettiin yleensä ilman kenkiä, joten Siennalla kesti tottua niihin. Suomessa uloslähtöön voi mennä helposti puoli tuntia.
Myös lastenvaatteisiin kuluva raha on kauhistuttanut Australian paluumuuttajaa. Hän kiittää sen osalta kirpputoreja, mitä Australiassa ei juuri ollut.
Veera kaipaa Australiasta myös tuplasti parempaa sairaanhoitajan palkkaansa.
– Oli ihanaa, kun pystyin tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Vapaapäivänä kävimme aina rannoilla ja leikkipuistoissa, Veera haikailee.
”Suomi on kaikin puolin hyvä maa”
Vaikka 3,5-vuotias Sienna puhui vielä kesällä lähinnä englantia, on hänen puhekieli vaihtunut muutamassa kuukaudessa täysin suomeen. Englanti on myös vanhempien pääasiallinen yhteinen kieli, vaikka puheeseen sekoittuukin myös suomea ja viroa.
Veeraa harmittaa toisinaan ajatus, että Australiassa on pian alkamassa ihanan lämmin ja aurinkoinen kesä, mutta on hän tykästynyt Suomen talveenkin.
– Sienna ei ollut nähnyt ennen lunta ja hyppäsi hankeen naama edellä. En meinannut saada häntä sisälle. Ennen vihasin talvea, mutta se tuntuu erilaiselta, kun lapsi on niin innoissaan siitä.
Sitä, onko Suomeen asettuminen pysyvää, perhe ei ole päättänyt. Heillä kaikilla on Australian kansalaisuus, koska Siennakin sai sen jo syntyessään isänsä silloisen permanent resident -viisumin ansiosta. Siispä mahdollisen muuton takaisin pitäisi sujua helposti.
– Mikään ei ole pysyvää, jos mieli muuttuu. Ostimme kuitenkin juuri asunnon emmekä ole ainakaan hetkessä lähdössä mihinkään.
– Suomi on kaikin puolin hyvä maa – sen ymmärtää, kun asuu välillä muualla. Australiassa ei ole mitään vikaa, mutta siellä on erilaista kasvatuksen kannalta. Ja se ratkaisee tässä elämäntilanteessa.
Jaa oma kokemuksesi