Asia on havaittu Turun yliopiston tuoreessa tutkimuksessa.

Lapsilta tutkittiin motorisia taitoja, joihin kuuluvat hienomotoriikka, karkeamotoriikka ja tasapaino sekä mahdollinen kehityksellinen koordinaatiohäiriö.

Äidin ylipainolla yhteys lapsen koordinaatiohäiriöihin

Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla äideillä oli painoindeksin mukaan ylipainoa tai lihavuutta. Heidän ravitsemustaan seurattiin kyselyllä ja ruokapäiväkirjoilla.

Tutkimukseen osallistuneista lapsista 14 prosentilla havaittiin kehityksellinen koordinaatiohäiriö 5–6 vuoden iässä. Luku on lähes kolminkertainen verrattuna lapsilla keskimäärin todettuun esiintymiseen. 

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että lapset, joiden äideillä oli korkeampi kehon rasvamassan määrä tai rasvaprosentti, oli suurempi riski kehitykselliselle koordinaatiohäiriölle 5–6 vuoden iässä.

Sen sijaan raskausdiabeteksen ja motorisen kehityksen välillä ei havaittu yhteyttä.

Odottajien ravitsemuksen tukeminen avainasemassa

Tutkimuksessa saatiin tuloksia myös sen puolesta, että terveelliseksi määritellyllä ruokavaliolla on yhteys lapsen parempaan motoriseen kehitykseen 5-6 vuoden iässä.

Yhteys on nähtävissä erityisesti karkeamotoristen taidoissa, kuten juoksemisessa ja hyppäämisessä.

Vastaava asia havaittiin äidin kalankäytön ja lapsen hieno- ja karkeamotoristen taitojen välillä.

Terveellinen ruokavaliotyyppi kattoi muun muassa kasviksia, hedelmiä, ruisleipää ja kalaa, joista saadaan lapsen kehitykselle tärkeitä vitamiineja ja mineraaleja. Kala on lisäksi merkittävä lähde pehmeille rasvoille, etenkin omega-3-rasvahapoille, joita tarvitaan sikiön aivojen kehityksessä. 

– Raskausajan ravinto-ohjauksen kohdentaminen äideille, joilla on ylipainoa tai lihavuutta jo ennen raskautta, hyödyttäisi äitejä itseään, esimerkiksi hillitsemällä liiallista raskausajan painonnousua, tutkimusryhmän johtaja professori Kirsi Laitinen pohtii tiedotteessa.

– Samalla se tukisi heidän lastensa motorista kehitystä.

Kuitenkin kaikki synnytyksessä mietityttävät ajatukset ja asiat, myös synnytyspelko, on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa tai esimerkiksi yksityisen kätilön vastaanotolla jo varhain.

– Yksi yleinen tapa hallita pelkoa on välttämiskäyttäytyminen. Kun pelko on kovaa ja synnytykseen liittyvät asiat ahdistavat, odottaja alkaa vältellä kaikkea synnyttämiseen liittyvää, jotta ahdistus painuisi taka-alalle. Silloin voi jäädä välistä synnytysvalmennus ja muuta tärkeää tietoa, joka itse asiassa helpottaisi pelkoa, toteaa tutkija ja kätilö Laura Sandström.

Hallinnan tunne on tärkeä osa sitä, että voi luottaa synnytyssairaalan henkilökuntaan. Jos tietoa välttelee, vaikuttaa se päätösten tekemiseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa negatiivisesti hallinnan tunteeseen.

Mikäli kärsit tällä hetkellä synnytyspelosta, kannustammekin lempeästi jatkamaan artikkelin lukemista.

Mihin synnytyspelko kohdistuu?

Synnytystä pelätään monista syistä. Tutkimuksissa on havaittu, että tyypillisimmillään seuraavat asiat huolestuttavat synnytyspelosta kärsivää:

• voimakas kipu
• hallinnan tunteen menettäminen
• sairaalan resurssit
• toimenpiteet
• vaurioituminen synnytyksessä
• oma tai lapsen kuolema

Monet peloista limittyvät toisiinsa. Kivun pelon taustalla voi olla pelko siitä, että esimerkiksi kemiat eivät kohtaa synnytystä hoitavan kätilön kanssa, mikä vaikuttaa hallinnan tunteeseen ja luottamukseen siitä, tuleeko kuulluksi.

Suomessa synnyttäjä kohtaa synnytystä hoitavan kätilön vasta synnytyssairaalassa, joten jo se voi herättää pelkoa. Esimerkiksi Uudellamaalla synnyttäjää saattaa pelottaa myös se, että sairaala, jossa on ajatellut synnyttävänsä, onkin täynnä.

Kuulluksi tulemiseen ja kivun hyvään hoitoon vaikuttaa sekin, jos odottajaa pelottaa kätilöiden ja muiden ammattilaisten olevan hyvin kiireisiä ruuhkan tai resurssien takia.

Omaa synnytyspelkoa tarkastellessa kannattaakin pitää mielessä, että tietyn pelon taustalta voi löytyä useita syitä. Kun pelon syyt hahmottuvat, sitä on helpompi lieventää.

On myös hyvä huomata, että ensisynnyttäjän ja uudelleen synnyttävän pelot eroavat todennäköisesti toisistaan. Ensisynnyttäjälle synnytys on vielä tuntematon tapahtuma, mutta uudelleensynnyttäjän pelko johtuu usein huonosta tai traumaattisesta synnytyskokemuksesta, jota on tärkeää käsitellä. Tästä syystä aiempaa synnytystä olisi aina hyvä käydä läpi.

Miten synnytyspelkoa hoidetaan?

Synnytyspelkoon kannattaa aina hakea apua. Synnytyspelon hoito vaihtelee hyvinvointialueittain. Hyvinvointialueet tarjoavat muun muassa pelkopolikäyntejä tai pelon käsittelyä ryhmämuotoisesti ammattilaisen johdolla.

Aivan erityisen vaikuttavaa synnytyspelon lievittämiseksi ovat laadukkaat synnytysvalmennukset.

– Synnyttäjille olisi hyvin tärkeää päästä vierailemaan synnytyssairaalan tiloissa rauhallisella hetkellä, jotta heille sisäistyisi se, että synnytyshuone on vain huone, ei sen kummempaa.

Osassa hyvinvointialueista esimerkiksi pelkopolikäynteihin kuuluu fyysinen vierailu synnytyshuoneeseen. Toisissa aivan tavallisiin synnytysvalmennuksiin kuuluu se, että pääsee käymään synnytyssairaalan tiloissa. Tilaisuus kannattaa hyödyntää, sillä vierailun on havaittu olevan tehokkaampi kuin virtuaalisen synnytyssaliesittelyn.

Myös uudelleensynnyttäjälle tiloihin tutustuminen voi olla tärkeää jo siitä syystä, että edellisestä synnytyksestä on voinut kulua jopa 20 vuotta tai aiempi synnytys on tapahtunut toisessa sairaalassa.

Ensisynnyttäjien ryhmämuotoisissa tapaamisissa, kuten HUSin Nyytti-ryhmissä, käydään synnytyspelkoa läpi psykologin johdolla. Usein ryhmän parissa vierailee myös kätilö.

– Nyytti-ryhmän tapaamiset ovat tutkitusti tehokas tapa hoitaa synnytyspelkoa. Riippuu kuitenkin valitettavasti asuinpaikkakunnasta, onko vastaavaa tarjolla.

Miksi synnytyspelkoa kannattaa hoitaa?

Synnytyspelko voi aiheuttaa raskauden aikana unettomuutta, fyysisiä kiputiloja ja myös muita epämääräisiä oireita. Ahdistuksen tiedetään myös lisäävän masennuksen riskiä.

Pelko voi vaikuttaa vuorovaikutussuhteen luomiseen vauvaan.

– Kun pelko valtaa kokonaan mielen, ei ole aikaa miettiä vauvaa ja luoda häneen kiintymyssuhdetta.

Vaikutuksia voi näkyä myös parisuhteessa, jos odottajan pelko on kaiken kattavaa ja musertavaa eikä hän pysty toimimaan normaalisti.

Synnytyspelkoisten tiedetään tutkimusten valossa käyttävän enemmän erikoissairaanhoidon palveluita. Heillä on myös enemmän liitännäissairauksia.

Synnytys saattaa pitkittyä, jos synnyttäjä on äärimmäisen jännittynyt ja peloissaan. Silloin synnytystä aletaan usein vauhdittaa, mikä voi johtaa seuraaviin toimenpiteisiin. Tämä puolestaan lisää riskiä siihen, että synnyttäjä on tyytymätön synnytykseen.

– Suomestakin on tutkimuksia siitä, että synnytyspelko on yhteydessä syntyvyyden laskuun. Kaikista tärkeintä on kuitenkin yksilön kokemus ja se, mitä synnytyspelko voi aiheuttaa perheelle.

Mitä voin itse tehdä synnytyspelolle?

Avun hakemisen lisäksi Sandström vinkkaa, että synnyttäjän on lupa valita synnytyssairaalansa.

– Ymmärrän, että kaikille ei ole realistista lähteä esimerkiksi 100 kilometrin päähän synnyttämään, mutta tämäkin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä.

Nykyään on myös paljon tarjolla yksityisiä doula-palveluita. Ilmaiseksi doulan saattaa saada avukseen kolmannen sektorin järjestöjen kautta.

Doula voi olla kätilö tai muuten synnytykseen huolellisesti perehtynyt henkilö, joka toimii synnyttäjän tukihenkilönä. Doula ei toimi kätilönä synnytyksessä, mutta hänen tehtävänään on kuunnella synnyttäjän toiveita ja pitää tämän puolia.

On myös yksityisiä kätilöiden vastaanottoja, joissa synnytyspelkoa on mahdollista käydä läpi maksua vastaan, jos esimerkiksi kokee, että oman synnytyssairaalan pelkopolikäynnit eivät riitä.

Kannattaa myös välttää lukemasta tai kuulemasta huonoista synnytyskokemuksista. Ne eivät palvele silloin, kun itse odottaa lähestyvää synnytystä. Kannattaa myös muistaa, että huonot kokemukset saavat yleensä enemmän huomiota kuin hyvät.

Erilaiset jooga-, pilates- ja meditaatioharjoitukset voivat tukea synnytyspelon käsittelyä, sillä niissä usein harjoitellaan itsensä rauhoittamista muun muassa hengityksen avulla.

– Meillä on tänä päivänä paremmat mahdollisuudet hoitaa kipua kuin koskaan ennen. Synnytys on myös paljon muuta kuin vaikeita kokemuksia.

Jos raskaus ei ole ollut suunnitelmissasi, kannattaa ensimmäiseksi tutustua artikkeliimme yllätysraskaudesta.

Selvitä, millä raskausviikolla olet

Kaksplussan raskauslaskuri antaa syöttämiesi tietojen avulla arvion siitä, kuinka pitkällä raskaus on ja mihin laskettu aika ajoittuu.

Jos et tarkalleen muista, milloin viimeiset kuukautiset alkoivat, ei hätää. Neuvolassa autetaan myös raskauden keston selvittämisessä, ja arviota voidaan tarkentaa ultraäänitutkimuksessa.

Jokaisella raskausviikolla sikiön kehityksessä tapahtuu uusia asioita ja raskaus etenee. Tietoa kunkin raskausviikon ominaispiirteistä ja -tapahtumista löydät Kaksplussan raskausviikkokalenterista.

Liittymällä Plussalaiset-palveluun saat juuri sinun tilanteeseesi räätälöityä tietoa.

Ole yhteydessä neuvolaan

Kun positiivinen raskaustesti on tehty, on aika olla yhteydessä neuvolaan. Voit soittaa heti samana päivänä, jolloin neuvolasta katsotaan sopivaan ajankohtaan ensimmäinen neuvolakäynti.

Puhelussa kannattaa mainita, jos elämäntilanteessa on jotakin erityistä tai siitä, että raskaus on tullut yllätyksenä. Tällöin neuvolan kanssa voidaan pohtia, voisiko ajan varata hyvinkin lyhyen ajan päähän, jotta pääset jakamaan ajatuksiasi ja mahdollisia huoliasi hoitajan kanssa.

Yleensä ensimmäinen käynti sovitaan raskausviikoille 8–12. Tällöin ei yleensä vielä tehdä ultraäänitutkimusta.

Tarkista lääkityksesi ja ruokavaliosi

Kun positiivinen raskaustesti on tehty, on tärkeä varmistua siitä, että käyttämäsi lääkkeet soveltuvat raskaana olevalle. Toki asia on hyvä tarkistaa lääkäriltä ja apteekista jo ennen kuin raskautta alkaa suunnitella.

Myös päihteiden käyttö on syytä jättää kokonaan pois. Jos tarvitset tukea lopettamiseen, kannattaa tästäkin mainita neuvolassa.

Raskaana olevan suositusruokavalio eroaa hiukan tavallisista ruokasuosituksista.

Ota rauhassa – raskautesi etenee, vaikka raskausoireita ei olisi

Jos raskausoireita ei vielä ole, saattaa odottajaa huolestuttaa. On hyvin yksilöllistä, ilmaantuuko raskausoireita ollenkaan. Toisilla taas esimerkiksi pahoinvointi iskee lähes heti positiivisen raskaustestin jälkeen.

Jos raskausoireet alkavat vaivata heti ensimmäisellä kolmanneksella, saattaa hyvinkin käydä niin, että ne helpottavat toisen kolmanneksen aikana.

Liiku voimiesi mukaan, mutta muista myös levätä

Raskausaikana liikuntaa ei kannata unohtaa. Liikunta ja terveelliset elämäntavat tukevat jaksamista ja kasvavan alkion hyvinvointia. Omaa jaksamista on kuitenkin syytä kuunnella.

Pohdi, kenelle ja milloin haluat raskaudesta kertoa

Jännittävä uutinen tekisi ehkä toisaalta mieli kertoa kaikille ympärillä oleville. Kannattaa pohtia rauhassa, keille raskaudesta kertoo.

Esimerkiksi työnantajalle raskaudesta ei tarvitse vielä alkuraskaudessa antaa tietoa.

Kelalle raskaudesta ilmoitetaan äitiysavustuksen hakemista varten, kun raskaus on kestänyt 154 päivää (n. 5 kuukautta) ja olet saanut raskaustodistuksen lääkäriltä tai neuvolasta. 

Positiivinen raskaustesti herättää ajatuksia – keskustelkaa avoimesti

Raskaus herättää monenlaisia tunteita niin odottajassa kuin mahdollisessa kumppanissa. Vaikka kaikista tuntemuksista ei aina ole helppo puhua, kannattaa kuitenkin yrittää. Se vahvistaa läheisyyttä ja ymmärrystä tulevien vanhempien välillä.

Sekä baby showerin että nesting partyn ideana on juhlistaa syntyvää vauvaa ja tulevia vanhempia. Nesting party on kuitenkin baby showeria käytännönläheisempi ja vähemmän juhlava tapa muistaa perhettä.

Baby showerissa hemmotellaan eritoten tulevaa äitiä ja annetaan vauvalle lahjoja. Nesting partyn ideana puolestaan on, että lähipiiri kokoontuu perheen kotiin tekemään askareita. Yhdessä voidaan vaikkapa kokata ruokaa valmiiksi pakastimeen tai koota lastenhuoneen kalusteita.

Nesting party -termille ei toistaiseksi ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä. Meikäläisittäin voitaisiin puhua pesänrakennusjuhlista tai pesimisjuhlista.

Nesting party on siitä viehättävä konsepti, että se murtaa ajatusta yksin pärjäämisen vaateesta. Sen sijaan, että vanhempien täytyisi yksin selviytyä kaikista vauvaan liittyvistä valmisteluista, läheiset tulevat apuun. Samalla vietetään aikaa yhdessä.

Eräässä mielessä nesting party on sukua itäsuomalaiselle rotinaperinteelle, sillä molemmissa on kyse käytännön avusta. Rotinoilla tarkoitetaan ruokalahjaa, joka tuodaan vastasyntyneen perheelle. Pesimisjuhlat kuitenkin järjestetään jo ennen vauvan syntymää, jotta kaikki on valmiina perheen kotiutumista varten.

Miten nesting party eroaa baby showerista?

Baby showerissa annetaan lahjoja ja huomioidaan tulevaa äitiä. Juhlan puitteet ovat usein tarkkaan mietityt.

Usein juhliin sisältyy ruokatarjoilua ja vauvaan liittyviä ohjelmanumeroita, kuten lapsen syntymäpäivän tai tulevan nimen arvuuttelua. Monesti juhlat järjestetään yllätyksenä äidille. Baby showeria voi tietyssä määrin verrata morsiamen polttareihin: ennen yhteistä h-hetkeä naisporukka muistaa ystäväänsä erikseen.

Nesting party -konseptissa on kyse talkoista, joihin kutsutaan perheen lähipiiriä. Pesimisjuhliin ei välttämättä tuoda lahjoja, eikä juhlissa yleensä ole viihdyttäviä ohjelmanumeroita. Tarkoituksena on tehdä porukalla kotiaskareita tai pieniä remonttihommia, jotta koti olisi valmis vauvan tuloa varten. Tästä syystä juhlien järjestäminen yllätyksenä voi olla hankalampaa.

Perinteisimmässä muodossaan baby shower -juhlissa muistetaan vain odottavaa äitiä ja vauvaa. Monesti vieraslista koostuu odottajan naispuolisista läheisistä, ja vieraita voi toisinaan olla paljonkin.

Myös nesting party -juhlat voidaan toteuttaa tällaisella kokoonpanolla, mutta konsepti taipuu hyvin siihenkin, että molemmat vanhemmat ovat juhlissa paikalla ja talkoisiin osallistuu kummankin ystäviä. Vieraita on kuitenkin pääsääntöisesti vähemmän kuin baby showerissa.

Näin järjestät pesimisjuhlat

• Mieti vieraslista huolella. Alle kymmenen vierasta riittää. Kaikkien vieraiden olisi hyvä olla läheisiä perheelle.
• Valitse päivämäärä noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Varaa kokoontumiselle aikaa joitain tunteja.
• Laadi realistinen suunnitelma, mitä muutamassa tunnissa ehditään tehdä. Hahmottele etukäteen, mitä kukin vieras voi tehdä omien vahvuuksiensa mukaan.
• Hanki ajoissa tarvittavat työvälineet ja tarvikkeet.
• Hanki hyvää syötävää ja juotavaa. Voit laatia valmiiksi myös soittolistan siivittämään askareiden tekoa.
• Älä ota hommaa liian vakavasti: kyse on mukavasta yhdessäolosta ja vanhempien muistamisesta, ei työleiristä!

Ideoita nesting party -juhlien ohjelmaan

• Kodin yleissiivous
• Säilytystilojen järjestely valmiiksi
• Aterioiden valmistaminen etukäteen pakastimeen ensimmäisiä päiviä varten
• Vauvan vaatteiden peseminen, viikkaaminen ja järjestely
• Vauvantarvikkeiden järjestely
• Lastenhuoneen kalusteiden kokoaminen
• Lastenhuoneen sisustaminen, kuten seinien maalaaminen
• Vaipanvaihtopisteen laittaminen valmiiksi
• Synnyttäjän sairaalakassin pakkaaminen
• Puolison sairaalakassin pakkaaminen
• Vauvan turva-istuimen asentaminen valmiiksi autoon
• Vauvan vaunujen asentaminen valmiiksi
• Vauvaan liittyvän elektroniikan, kuten itkuhälyttimien tai kohinalaitteen virittely valmiiksi

Kumpi on parempi, nesting party vai baby shower?

On makuasia, valitseeko mieluummin baby showerin vai nesting partyn – tai haluaako ylipäätään viettää vauvajuhlia. Jos tuleva äiti on käytännönläheinen eikä juuri nauti huomion keskipisteenä olemisesta, pesimisjuhla voi olla raikas vaihtoehto hänen muistamiseensa.

Nesting party voi tulla kyseeseen myös silloin, jos perheessä on jo entuudestaan lapsia. Kun vauvanvaatteita ja -leluja jo löytyy, helistimiä ja nuttuja ei välttämättä kaipaa enempää. Jotkut ensiodottajat puolestaan toivovat saavansa ihania muistoja baby showerista ja samalla tarvikkeita vauvalle.

Mikään ei estä järjestämästä baby showerin ja nesting partyn sekoitusta, jossa saa hyödyntää molempien juhlien parhaita puolia. Tuleva äiti voidaan esimerkiksi yllättää lahjoin ja hemmotteluin, mutta yhtenä ohjelmanumerona voi olla jonkin askareen tekeminen yhdessä valmiiksi vauvaa varten.

Lähteet: The Bump, Parents.com

Samoihin aikoihin Pyykönen perusti Isla terveys -nimisen etävastaanoton kollegansa Marjo Pantin kanssa, jotta hän pystyisi tarjoamaan palveluitaan asiakkaille myös Lapista käsin.

Pyykösellä oli jo tuolloin käsitys siitä, että monia odottajien vaivoja olisi mahdollista hoitaa etävastaanotolla. Hänet kuitenkin yllätti se, miten etävastaanotolle hakeutui nimenomaan hankalasta raskauspahoinvoinnista kärsiviä.

Sittemmin Pyykönen on havainnut asiakkaidensa kertomuksissa toistuneen saman kaavan. He eivät ole saaneet neuvolasta apua tukalaan oloonsa, joten he ovat suunnanneet hänen vastaanotolleen toisten potilaiden suosittelemana.

”He ovat aivan loppu”

Raskauspahoinvoinnista kärsivät potilaat tarvitsevat usein myös fyysisiä tutkimuksia, mutta apua oloon voi saada jo etävastaanotolta.

– Ongelma on usein se, että ensinnäkin heidän olotilaansa ei ole otettu neuvolassa vakavasti ja toiseksi he ovat aivan loppu. Usein puoliso on se, joka on varannut ajan, koska odottajan omat voimat eivät enää riitä.

Etävastaanotto voi olla Pyykösen mukaan tällöin huojentava kokemus potilaalle, joka ei ehkä jaksa edes nousta sängystä ylös.

Raskauspahoinvoinnin luonteeseen ja vakavuuteen Pyykönen käyttää muun muassa kyselypohjaa, jonka asiakas täyttää etänä. Jo se antaa paljon tietoa lääkärille siitä, millaista hoitoa potilaalle suunnitellaan.

Pyykönen on huolissaan siitä, miten terveydenhuollossa ei aina hahmoteta sitä, miten toivottomaksi jatkuva pahoinvointi voi olon vetää. Oksentamisen määrää saatetaan pitää huonovointisuuden mittarina, vaikka hankala raskauspahoinvointi on paljon muutakin.

Hän huomauttaa myös, että oksentamista on helpompi vähentää lääkityksen kautta kuin itse pahoinvointia. Sekin kuitenkin vaatisi paneutunutta hoitoa lääkäriltä.

– Ihminen voi olla hirveän sairas, vaikka ei oksentaisi koko ajan. Voimakkaan kuvotuksen kourissa voi olla vaikea tehdä tai ajatella yhtään mitään muuta. Tuntuu itsestäni aika hurjalta, että potilaalla saattaa olla useita kuukausia täysin näköalaton olo.

Pyykönen myös muistuttaa, että raskausajan hoitamattomat vaivat saattavat altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle, mikä voi heijastua koko perheen hyvinvointiin.

Synnytyspelon hoitaminen etänä onnistuu usein hyvin

Synnytyspelkopotilaan kohtaaminen fyysisellä vastaanotolla kuulostaa vähimmältä, mitä synnytyspelosta kärsivälle voi tarjota. Pyykönen kuitenkin näkee, että etävastaanotolla tulokset voivat olla jopa parempia.

– Fyysisellä vastaanotolla lääkärin ja potilaan suhdetta saattaa leimata tietty valta-asetelma. Potilaan saattaa olla helpompi avautua huolistaan etänä, ja kohtaaminen saattaa tuntua tasaveroisemmalta.

Synnytyspelon on havaittu lisääntyneen, joka Pyykösen mukaan johtuu osittain synnytysvalmennuksen puutteesta syntyvästä epävarmuudesta ja epätietoisuudesta.

Etävastaanotolla odottaja voi käydä läpi kysymyksiä, jotka häntä pelottavat ja ahdistavat synnytyksessä. Tällöin ei yleensä tarvita fyysistä tutkimusta.

Joskus fyysisiä tutkimuksia tehdessä voi potilasta huolettavat kysymykset jäädä syvällisemmin käsittelemättä.

Pyykönen nostaa esiin esimerkiksi tapauksen, jossa odottaja pelkää vauvan olevan liian iso alateitse synnytettäväksi.

– Tällöin saatetaan tehdä ultraäänitutkimus lähivastaanotolla, jossa todetaan, että vauva on tavallisen kokoinen. Tämä vastaus ei vielä poista odottajan huolta – tarvitaan perinpohjaisempaa keskustelua odottajan ja lääkärin välillä.

Ultraäänitutkimusta on pidetty tärkeänä osana äitiysterveydenhuollon tutkimuksia. Pyykönen näkee, että näillä tutkimuksilla on paikkansa, ja ne ovat hyvä lisä lähivastaanotoilla.

Lääkärin kannalta kuitenkin esimerkiksi kohdunsuun tilanne kertoo enemmän. Tämä on esimerkki siitä, että kaikkea tarpeellista ei voi kuitenkaan tutkia etänä.

– Myös poikkeavat verenvuodot ja supistelut sekä vauvan asento ja koko ovat asioita, joita ei voi etänä selvittää.

Miksi synnytys meni niin kuin meni?

Synnyttäjää saattaa vielä kotonakin mietityttää, miksi synnytys hoidettiin tietyllä tavalla. Neuvolassa ei kuitenkaan välttämättä osata vastata kaikkiin synnytyksen hoitoon liittyviin kysymyksiin.

Tällöin etävastaanotolla voidaan käydä läpi rauhassa sitä, miksi tilanteessa todennäköisesti päädyttiin tiettyihin ratkaisuihin. Tällä voidaan ehkäistä sitä, että synnytyksestä ei jäisi traumaa äidille.

– Ylipäätään työssäni etävastaanotoilla olen päässyt näkemään sen, miten tärkeää asiakkaan kiireetön kuuntelu on ja miten paljon läsnä olevalla kohtaamisella voi saada hyvää aikaan.

Odottajien ravitsemuksessa on parannettavaa, sillä usean raskaana olevan syöminen jää ravitsemussuosituksista jälkeen, selvisi maaliskuussa 2024 Turun yliopiston väitöstutkimuksessa.

Asialla on väliä paitsi äidin myös sikiön kannalta: kehno ruokavalio altistaa sikiön esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeille myöhemmin elämässä.

Ravitsemussuositukset ja raskaus: täsmennykset vasta tulossa

Vuoden 2024 loppupuolella päivitettiin nimenomaan koko kansan ravitsemussuosituksia. Uusien suositusten pohjalta tullaan antamaan täsmennetyt suositukset myös raskaana oleville.

– Uudet ravitsemussuositukset ja raskaana olevien nykyiset suositukset ovat monilta osin kuitenkin hyvin yhteneväiset esimerkiksi kasvikunnan tuotteiden osalta. On tiettyjä ruoka-aineita, joita raskaana ollessa säännöstellään tai suositellaan kokonaan välttämään, kuten esimerkiksi lakritsi, Koivuniemi sanoo.

Uusissa suosituksissa kasvisten, hedelmien ja marjojen saannin vähimmäissuositus on noussut 500 grammasta 500-800 grammaan päivässä. Odottajien suosituksissa lukema on edelleen vanhojen suositusten mukaisesti 500 grammaa.

Koivuniemen tutkimuksen mukaan odottajista puolet syö päivittäin riittävän määrän kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kolmasosalle ne eivät maistuneet päivittäin ollenkaan.

Ruokavaliota voi kapeuttaa muun muassa raskauspahoinvointi mutta myös tottumukset ja harhaluulot ravitsemuksesta.

– On vaikea ennustaa, miten odottajien ravitsemus käytännössä muuttuu uusien suositusten myötä, mutta toivoisin, että suositusten saama runsas julkisuus muistuttaisi siitä, että kasvikset, hedelmät ja marjat ovat ruokavalion perusta.

Hyötyjä niiden nauttimisessa on lukuisia. Niistä saa paljon tärkeitä vitamiineja, kivennäisaineita ja kuituja sekä muita hyödyllisiä yhdisteitä.

Tärkeänä Koivuniemi näkee myös sen, että odottajan ruokailutottumukset voivat vaikuttaa koko perheen myöhempiin ruokailuihin.

– Jos kasviksia ja hedelmiä ottaa enemmän mukaan ruokavalioon, niitä voi päätyä myöhemmin runsaammin myös lapsen popsittavaksi.

Kasvikunnan tuotteilla pystyy koostamaan hyvän odottajan ruokavalion

Uusissa suosituksissa korostuu eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasvikunnantuotteilla. Muun muassa eläinperäisen proteiinin tilalle suositellaan kasviperäisiä proteiininlähteitä.

– Lihassa on usein paljon tyydyttynyttä rasvaa ja leikkeleissä myös suolaa. En näe mitään negatiivista siinä, jos odottaja vähentää näiden käyttöä tai jättää ne kokonaan pois. Suomalaiset saavat ylipäätään liikaa tyydyttynyttä rasvaa ja suolaa ruokavaliostaan.

Joissakin kasviproteiinivalmisteissa voi olla myös paljon lisättyä suolaa. Asia kannattaa tarkistaa pakkausselosteesta. Koivuniemi mainitsee mainioina proteiininlähteinä esimerkiksi tofun, soijapavun ja muut palkokasvit.

Riittävästä proteiinin saannista huolestuneille Koivuniemellä on rauhoittava viesti:

– Kasvikunnan tuotteilla pystyy koostamaan täyspainoisen ja terveellisen ruokavalion. Sekasyöjäkin voi saada niukasti proteiinia ruoasta, jos syöminen on hyvin yksipuolista.

Mikäli syö myös eläinkunnan tuotteita, kannattaa tutkailla, miten kalaa voisi lisätä ruokapöytään lihan sijasta.

– Odottajat syövät aika vähän kalaa. On kuitenkin vain muutamia rajoituksia tiettyjä kalalajeja tai kypsyysastetta koskien. Kalan syömistä ei kannata arastella, sillä siitä saa muun muassa omega 3 -rasvahappoja, D-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa.

”Liikaa ei kannata stressata”

Riittävästä raudan saannista puhutaan tällä hetkellä paljon. Koivuniemi kehottaa ottamaan asian puheeksi neuvolassa, jos oma raudan tarve mietityttää.

– Rautaa on täysjyväviljassa ja monissa kasvikunnantuotteissa. Yleensä sitä saa riittävästi, jos syö monipuolisesti.

Kuitenkin esimerkiksi runsaat kuukautiset, synnytyksessä syntyneet vuodot tai imetys voivat kuluttaa rautavarastoja.

Niihin, kuten muihinkin ravitsemuksellisiin asioihin, voi alkaa hyvin paneutua jo silloin, kun lasta alkaa suunnitella.

– Liikaa ei kuitenkaan kannata stressata. Odottavalla äidillä on paljon mielen päällä. Kannattaa muistaa, että tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu myös herkuttelu silloin tällöin. Syömisen ei aina tarvitse olla täysin yksi yhteen suositusten kanssa.

Veri laimenee raskauden aikana, joten veren hemoglobiinipitoisuus laskee normaalisti jo alkuraskaudessa. Kehossa kiertävän veren määrä voi lisääntyä raskauden aikana jopa noin 40 prosenttia.

Syynä yleensä turvonneet limakalvot

Kun raskaana olevan verimäärä kasvaa odotusaikana, limakalvot turpoavat, paksuuntuvat ja kuivuvat helpommin. Nenä voi tuntua helpommin limaiselta ja tukkoiselta. Onkin tavallista, että raskaana olevilla voi olla nenän tukkoisuutta pahimmillaan jopa useita kuukausia putkeen.

Limakalvojen turpoaminen aiheuttaa myös sen, että ne vuotavat herkemmin verta. Nenäverenvuoto on peräisin nenän limakalvon verisuonista; joko laaja-alaisesta verestyksestä limakalvolla tai sitten yksittäisestä verisuonesta.

Raskaus voi vaikuttaa niin nenän, suun kuin alapäänkin limakalvoihin. Nenän turvotus pahenee yleensä maatessa, miksi myös kuorsaaminen on raskaana hyvin tavallista. Kuorsausta voi yrittää helpottaa esimerkiksi käyttämällä isompaa tyynyä pään tukena asennon kohottamiseksi.

Nenäverenvuoto raskausaikana vaivaa joka viidettä

Normaalisti nenäverenvuotoa esiintyy vain noin kuudella prosentilla naisista. Ilman raskautta nenäverenvuodon tyypillisimpiä aiheuttajia ovat useimmiten allergiat, vilustuminen tai poskiontelotulehdus.

Raskaana olevista satunnainen nenäverenvuoto voi vaivata kuitenkin jopa joka viidettä.

Syy veren määrän lähes kaksinkertaistumiseen raskausaikana on kuitenkin tärkeä – se nimittäin tukee kasvavaa vauvaa.

Verenvuoto nenästä on raskaana yleensä harmitonta ja johtuu nenän runsaiden pienten verisuonten murtumisesta kuivumisen yhteydessä.

Mikäli nenäverenvuoto raskaana on todella runsasta tai jatkuvaa, kannattaa siitä puhua äitiysneuvolassa.

Nenäverenvuotoa voi yrittää ehkäistä

Kuivat limakalvon vaativat kosteutusta. Raskaana ollessa turvallisia hoitokeinoja ovat ainakin keittosuolatipat ja öljypitoiset suihkeet.

Ilman reseptiä ostettavien nenäsuihkeiden ja -tippojen käyttöä ei sen sijaan suositella raskaana oleville, joten sopivan tuotteen käytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa.

Koska kuiva ilma lisää nenäverenvuodon riskiä, ​​voi ilmankostuttimen käyttö olla avuksi. Myös nenän säännöllinen huuhtelu ja limakalvojen paikallishoitoon tarkoitetut A-vitamiinitipat ovat turvallisia raskausaikana ja voivat lieventää taipumusta nenäverenvuotoon. 

Riittävää nesteiden juontiakin suositellaan, koska hyvin nesteytettynä limakalvot eivät kuivu ja halkeile niin todennäköisesti.

Verimäärän muutosten takia hemoglobiinin aleneminen on raskausaikana yleistä, minkä takia lisäraudan tarvitseminen tulee monille ajankohtaiseksi jossain vaiheessa raskautta. Aiheeseen kannattaa kysyä apua neuvolasta.

Lähteet: Terveyskirjasto: Raskausajan tavallisia vaivoja, Terveyskirjasto: Nenäverenvuoto, Yliopiston Apteekki, Preglife, UT Southwestern Medical Center

Kohtukuoleman yleisyys on Suomessa alle 3/1000 synnytystä vuodessa. Vuonna 2023 kohtukuolemia tapahtui 124.

Kohtukuolemaluvut ovat Suomessa maailman alhaisimpia. Kansainväliset vertailut eri maiden välillä ovat tosin hankalia, sillä kohtukuoleman määrittelevä raskausviikkoraja vaihtelee.

– Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee käyttämään kansainvälisissä vertailuissa 28 raskausviikon viikkorajaa. Tällöin Suomessa kohtukuolemat ovat vieläkin harvinaisempia, noin 1,8/1000 synnytystä. Vastaava luku on Iso-Britanniassa 3,8/1000 ja Intiassa 12,9/1000, lääketieteen tohtori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maria Pekkola kertoo.

Kohtukuolema voi johtua monesta asiasta

Kohtukuoleman syyt ovat moninaiset. Yleisin syy on istukan vajaatoiminta ja siihen liittyvä sikiön kasvuhidastuma. Lisäksi istukka voi irrota ennenaikaisesti aiheuttaen kohtukuoleman.

Myös napanuorakomplikaatiot (solmut tai kiertyminen tiukasti kaulan ympäri) ja sikiön eri syistä johtuva anemia selittävät osan kohtukuolemista.

Muita syitä ovat esimerkiksi infektiot tai geneettiset syyt, kuten kromosomihäiriöt tai -geenivirheet ja sikiön epämuodostumat.

– Infektioiden osuus kohtukuoleman aiheuttajana korostuu kehitysmaissa, Pekkola toteaa.

Aina kohtukuoleman syy ei selviä

Kuolleena syntyneelle lapselle tehtävä ruumiinavaus, istukan tutkiminen kudosnäytteineen sekä geneettiset testit ovat tärkeimpiä ja hyödyllisintä tietoa kohtukuoleman syistä tuottavia tutkimuksia.

Istukasta ja syntyneestä lapsesta otetaan lisäksi tulehdusnäytteitä ja äidistä laajasti verikokeita, jotta kuolinsyy voitaisiin selvittää.

Tarkoista tutkimuksista huolimatta syy kohtukuolemalle ei valitettavasti läheskään aina selviä. Selittämättömien kohtukuolemien osuus vaihtelee tutkimuksissa 10–50 prosentin välillä.

– Vaikka äidistä, sikiöstä tai istukasta löydetään kuoleman jälkeisissä tutkimuksissa jokin poikkeavuus, voi olla vaikeaa osoittaa, että ilmiö on ollut riittävän voimakas aiheuttamaan kohtukuoleman. Esimerkki tästä on kaulan ympäri kiertynyt napanuora, jota tavataan myös täysin hyväkuntoisilla vastasyntyneillä, Pekkola havainnollistaa.

Kohtukuoleman jälkeisten tutkimusten ja syy-seuraussuhteiden tulkintaan osallistuvat usein synnytyslääkäri, patologi ja perinnöllisyyslääkäri.

Kohtukuoleman riskitekijöitä

Kohtukuolemien ehkäisemisessä on tärkeää kartoittaa ja minimoida raskauden kannalta olennaisia riskitekijöitä.

Merkittävimmät kohtukuoleman riskiä lisäävät tekijät ovat ensisynnyttäjyys, äidin yli 35 vuoden ikä, lihavuus, tupakointi, raskautta edeltävä diabetes, raskautta edeltävä verenpainetauti sekä pre-eklampsia eli raskausmyrkytys.

– Myös monisikiöraskaus on merkittävä riskitekijä. Erityisesti, jos raskaus on niin sanottu monokoriaalinen, jolloin sikiöillä on yhteinen istukka, Pekkola lisää.

Kohtukuoleman kohonneeseen riskiin vaikuttaa lisäksi matala koulutustaso ja huono sosioekonominen tilanne. Pekkola kertoo etnisellä taustallakin olevan merkitystä.

– Yhdysvalloissa afroamerikkalaisilla naisilla on todettu kaksinkertainen kohtukuoleman riski verrattuna eurooppalaisen etnisen taustan omaaviin naisiin, vaikka raskauden seuranta olisi toteutunut samalla tavalla.

Raskauden seuranta on tärkeää kohtukuoleman ehkäisemiseksi

Verenpaine- ja verensokeritason optimoiminen sekä normaalipainon tavoittelu ennen raskautta ovat tärkeitä toimia kohtukuoleman ehkäisyssä.

Raskautta suunnitteleville naisille suositellaan myös foolihappolisää, koska sen riittävä saanti ehkäisee alkion hermostoputken sulkeutumishäiriöitä.

Myös raskauteen liittyvien tilojen ja kroonisten sairauksien optimaalinen hoito on tärkeää kohtukuoleman ehkäisyä. Neuvolassa seurataan esimerkiksi verenpainetta ja virtsanäytteitä proteiinivirtsaisuuden havaitsemiseksi, jotta pre-eklampsia voidaan tunnistaa varhaisvaiheessa. Pre-eklampsian estoon käytetään lääkehoitoa valituille riskipotilaille.

Raskausdiabetes pyritään tunnistamaan sokerirasituskokeella. Tyypin 1 diabeetikon raskautta seurataan erikoissairaanhoidossa.

Kaikille raskaana oleville tarjottavat kaksi seulontaultraäänitutkimusta ovat suositeltavia. Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana tehtävä tutkimus on tärkeä kromosomihäiriön riskin arvioimiseksi, mutta myös mahdollisen monisikiöraskauden havaitsemiseksi sekä raskauden keston tarkistamiseksi. Raskauden keston tarkka määrittäminen on tärkeää seurannan ja oikea-aikaisen synnytyksen kannalta.

Toisen raskauskolmanneksen aikana tehtävässä ultraäänitutkimuksessa taas tarkistetaan sikiön rakenteet systemaattisesti, jolloin mahdolliset poikkeavuudet kehityksessä voidaan havaita.

Äitiysneuvola on avainasemassa sikiön kasvuhäiriön havaitsemisessa. Mikäli häpyluun yläreunan ja kohdunpohjan välinen mitta on raskausviikkoihin nähden pieni tai putoaa mittauksessa alemmalle käyrälle, on sikiön kasvun arvioiminen ultraäänellä tarpeen.

– Samalla voidaan arvioida istukan toiminnan riittävyyttä tutkimalla muun muassa napanuoran verisuonivirtauksia. Sen sijaan normaalisti kasvavan sikiön loppuraskauden rutiininomaisista ultraäänitutkimuksista ei ole todettu olevan hyötyä, Pekkola sanoo.

Kohtukuolema johtaa synnytyksen käynnistämiseen

Kohtukuoleman toteamisen jälkeen synnytys käynnistetään. Kohdunsuuta voidaan kypsytellä lääkkeellisesti tai mekaanisesti kohdunkaulan sisäsuulle asetettavalla ballongilla. Myös sikiökalvot voidaan puhkaista synnytyksen jouduttamiseksi.

Synnyttäjä ja puoliso voivat halutessaan mennä kohtukuoleman todettua vielä yöksi kotiin, mutta pidempää odottelua vältetään riskien takia.

– Kohtukuolema saattaa altistaa veren hyytymisjärjestelmän häiriöille, Pekkola selventää.

Synnytyksen aikana on mahdollista saada kivunlievitystä kuten normaalitilanteessakin. Keisarileikkaus tulee Pekkolan mukaan kyseeseen vain harvoin, sillä sen välttäminen on tärkeää seuraavien raskauksien ja synnytysten vuoksi.

– Keisarileikkaus lisää muun muassa istukan kiinnittymishäiriöiden riskiä seuraavissa raskauksissa. Siksi keisarileikkaukseen tulisi aina olla synnytysopillinen syy, kuten synnytyksen estävä etinen istukka, tarjontavirhe tai runsas verenvuoto. 

Kohtukuolema ja sen käsittely edellyttää psyykkistä hoitoa

Synnytys kohtukuoleman yhteydessä on henkisesti todella raskas prosessi. Pekkola korostaa, että hoitavan kätilön läsnäolo on tilanteessa tärkeää.

– Käsin kosketeltavien muistojen, kuten hiuskiehkuran tai jalanjäljen, tarjoaminen on tärkeää, jotta vanhemmilla on mahdollisuus muodostaa traagisesta tilanteesta myös kauniita muistoja. Kätilön tai hoitavan lääkärin tehtävä on auttaa vanhempia myös vaikeiden päätösten tekemisessä, kuten ruumiinavausluvan antamisessa.

Kohtukuoleman kokeneille vanhemmille tarjotaan synnytyssairaalassa synnyttäneen fyysisen hoidon lisäksi henkistä tukea. Vanhemmille tarjotaan mahdollisuus tavata sairaalapastoria, psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa tai psykiatria. Käytännön järjestelyissä, kuten hautajaisjärjestelyissä auttaa Pekkolan mukaan sosiaalityöntekijä.

– On myös hyvä käytäntö, että hoitohenkilökunta on yhteydessä neuvolaan tapahtuneesta, jotta hoito erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajapinnassa toteutuisi sujuvasti.

Tutkimustiedon perusteella näyttäisi siltä, että Suomessa henkistä tukea saa sairaalahoidon aikana riittävästi, mutta tuki sairaalasta kotiutumisen jälkeen jää usein riittämättömäksi.

– Äitiysneuvoloilta ei välttämättä löydy erityisosaamista kohtukuolemaperheiden tukemiseen, sillä tapahtuma on Suomessa kovin harvinainen. Tukikäynnit esimerkiksi sairaalan poliklinikalla voisivat olla ratkaisu tähän, Pekkola ehdottaa.

Kaikki kohtukuoleman kokeneet äidit ovat oikeutettuja 105 päivän äitiysrahaan ja isät 18 päivän isyysrahaan, minkä lisäksi voidaan kirjoittaa sairaslomaa.

Kohtukuolema ei ole este uudelle raskaudelle

Kohtukuoleman käsitteleminen vie aikaa. Synnyttäneen jälkitarkastus tehdään neuvolassa normaalisti eli noin 5–12 viikon kuluttua synnytyksestä, mutta esimerkiksi kuolinsyyn selvittämisessä voi mennä kuukausia.

– Kaikki kuolinsyyn selvittämisessä tarvittavat tutkimustulokset ovat käytettävissä vasta noin kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä. Vasta silloin voidaan järjestää tulosten kuuleminen, Pekkola kertoo.

Vanhemmille voidaan tarjota kohtukuoleman jälkeen niin sanottu ensitukiryhmäistunto, jossa on tarkoituksena tarjota tukea ja verkostoitumismahdollisuuksia vaikeassa tilanteessa. Istunnon vetää tehtävään koulutettu terveydenhuollon ammattilainen, mutta mukana on myös koulutettu vertaisvanhempi. Siihen voivat osallistua myös isovanhemmat ja sisarukset.

Kohtukuoleman jälkeiseen uuteen raskauteen suunnitellaan seuranta yksilöllisesti. Kohtukuoleman kokeneiden raskaudet sujuvat pääsääntöisesti hyvin, mutta istukkaperäisten komplikaatioiden riski on lisääntynyt verrattuna muihin uudelleensynnyttäjiin.

Riski kohtukuolemalle ei näyttäisi olevan suurentunut, mikäli täysiaikaisen sikiön menehtymiselle kohtuun ei löytynyt syytä.

– Seuraavan raskauden seurannassa huomioidaan aiemman kohtukuoleman ajankohta ja syy sekä perheen psyykkiset tarpeet. Seuranta toteutuu äitiysneuvolan ja äitiyspoliklinikan yhteistyönä. Synnytys käynnistetään ongelmattomassa tilanteessa viimeistään lasketussa ajassa, usein raskausviikolla 39, Pekkola sanoo.

Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveyskirjasto

Vauvan laskeutuminen lantioon voi tapahtua joillain jo hyvissä ajoin ennen synnytystä. Toisilla laskeutuminen tapahtuu kuitenkin vasta juuri ennen ponnistusvaihetta, minkä takia synnytyksen ajankohtaa tai kulkua ei voi ennustaa sikiön laskeutumisen perusteella.

Vauvan pään kiinnittyminen lantioon

Vauvan laskeutuessa synnytyskanavassa odotellaan kääntymistä synnytyksen kannalta suotuisaan asentoon. Kun tarjoutuva osa painuu entistä syvemmälle lantioon, puhutaan vauvan kiinnittymisestä.

Ensisynnyttäjillä kiinnittyminen tapahtuu usein, vaikkakaan ei aina, pari–kolme viikkoa ennen synnytystä – yleensä noin raskausviikolla 38–40.

Uudelleensynnyttäjille on puolestaan tyypillistä, että vauvan pää kiinnittyy vasta synnytyksessä juuri ennen ponnistusvaihetta.

Vauvan laskeutuminen ja kiinnittyminen voi aiheuttaa oireita

Vauvan laskeutumisen saattaa huomata vatsan muuttuvasta muodosta ja sitä seuraavasta, yleensä kevyemmästä, olosta.

– Äiti saattaa huomata laskeutumisen siitä, että kohdunpohja laskeutuu alaspäin ja hengittäminen saattaa olla kevyempää. Alapäässä voi sen sijaan tuntua painetta, Tyksin synnytysosaston apulaisosastonhoitaja Paula Tukkinen kertoo.

Hengittämisen helpottuminen johtuu siitä, ettei kohdunpohja paina enää synnyttäjän palleaa niin kuin aikaisemmin. Lantiossa vauvan pää voi kuitenkin alkaa painaa virtsarakkoa, mikä voi lisätä virtsaamisen tarvetta.

Mikäli vauva ei laskeudu tai pää kiinnity, vauva voi olla epäsuotuisassa tarjonnassa.

– Tarjonnan muuttamiseen on olemassa erilaisia asentohoitoja, joilla useasti pystytään auttamaan ja vauvan pää saadaan laskeutumaan. Joissakin tilanteissa päädytään sektiosynnytykseen.

Mistä tietää, että vauva on laskeutunut?

Vauvan laskeutumista tai kiinnittymistä ei välttämättä tunne tai tiedä tapahtuneen, eikä tarvitsekaan.

– Jokaisen synnytys on yksilöllinen ja vauvan laskeutumisesta ei kannata ottaa stressiä. Vaikka vauva viihtyisi pitkään korkealla, synnytys voi yhtä lailla edetä täysin normaalisti, Tukkinen sanoo.

Raskauspäivystykseen on aina syytä mennä tarkistuttamaan tilanne, mikäli lapsiveden epäilee menneen. Tietyin kriteerein tarkastuksen jälkeen voi päästä vielä kotiin odottamaan sitä, että synnytys käynnistyy kunnolla, vauva laskeutuu alemmas ja pää kiinnittyy.

Mikä asento auttaa vauvaa laskeutumaan?

Liike on useimmiten lääke vauvan laskeutumista ajatellen. Vauvan laskeutumiseen auttaa liikkuminen.

– Hyviä keinoja ovat esimerkiksi kyykkääminen, jalan nosto tuolille ja lantion keinutus sekä erilaiset lantion avaukset ja venytykset, Tukkinen luettelee.

Myös sivuttainen porraskävely voi auttaa, koska se keinuttaa lantiota ja laittaa alavartalon lihakset töihin. Myös keskivartalon tukilihakset saavat näin treeniä.

Liika taakse nojaava istuminen voi sen sijaan vaikeuttaa vauvan kiinnittymistä toivotuimpaan raivotarjontaan. Istuminen takanojassa ristiluun päällä tai jalat ristissä polvi toisen päällä voi houkutella vauvaa avotarjontaan.

Kannattavampaa on siksi istua ryhdikkäästi tai jopa eteenpäin nojaten. Jumppapallon päällä on hyvä auttaa vauvaa laskeutumaan istumalla suorassa ja keinuttelemalla lantiota.

Lähteet: Terveyskirjasto, Terveyskylä

Kaksplus selvitti vastaukset tavallisiin synnytyksen jälkeistä seksiä koskeviin mietteisiin. Kysymyksiin vastaa gynekologi ja seksuaalineuvoja Anna Parkusjärvi.

Milloin yhdynnät saa aloittaa synnytyksen jälkeen?

On suositeltavaa, että ensimmäinen yhdyntä synnytyksen jälkeen tapahtuisi vasta jälkivuodon loputtua. Veriseen vuotoon liittyy aina infektioriski. Jälkivuoto kestää noin kahdesta kuuteen viikkoa.

Joskus kuulee sanottavan, että yhdynnät saisi aloittaa vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä oleellisempaa on vuodon loppuminen ja mahdollisen sektiohaavan paraneminen.

Jälkitarkastuksia tehneenä olen kohdannut pariskuntia, jotka ovat aloittaneet yhdynnät ongelmitta vuodon loputtua mutta ennen tarkastukseen tuloa.

Mitä tulee huomioida seksissä sektion jälkeen?

Sektio eli keisarileikkaus on iso leikkaus, jossa ompeleita on useammassa kudoskerroksessa. Siitä toipuminen ottaa aikansa.

Sektion kohdalla on joskus turvallisinta odottaa jälkitarkastukseen ennen kuin yhdynnät taas aloitetaan. Toisaalta tässäkin on keskeisintä odottaa jälkivuodon loppumista ja sektiohaavan paranemista sekä kuunnella omaa oloaan.

Mitä hormoneille tapahtuu synnytyksen jälkeen?

Synnytyksen jälkeen kaikki hormonitasot romahtavat oksitosiinia lukuun ottamatta. Estrogeenitason lasku kuivattaa limakalvoja ja testosteronin väheneminen vähentää seksuaalista halua. Limakalvojen kuivuus puolestaan vähentää nautintoa ja voi aiheuttaa kipua ja epämukavuutta.

Hormonitasojen ja halujen normalisoituminen on yksilöllistä. Siihen vaikuttavat monet asiat: miten synnytys on mennyt, onko perheessä useampia lapsia ja mitä parisuhteelle kuuluu uudessa elämäntilanteessa.

On hyvä muistaa, että seksin pariin ei tarvitse kiirehtiä synnytyksen jälkeen. Asiaan voi palata sitten, kun seksi tuntuu taas ajatuksen tasolla hyvältä.

Miten yhdyntäkipua voi ehkäistä?

Joskus seksi saattaa synnytyksen jälkeen tehdä kipeää. Paikallisestrogeeni lievittää limakalvojen kuivuutta. Paikallisestrogeeniä myydään apteekeissa ilman reseptiä, mutta annostus on aina hyvä varmistaa neuvolasta. Lääkäri voi myös määrätä reseptin.

Yhdyntää synnytyksen jälkeen on hyvä odottaa siihen asti, että mahdolliset repeytymät ovat parantuneet ja ompeleet sulaneet. Sitä ennen yhdyntäseksi on todennäköisesti kivuliasta ja epämukavaa. Ensimmäisillä kerroilla on hyvä edetä rauhallisesti ja omaa oloaan kuulostellen.

Lisäksi liukuvoidetta kannattaa käyttää aina seksissä, niin synnytyksen jälkeen kuin muulloinkin. Liukuvoide lisää nautintoa ja suojaa limakalvoja.

Mitä tehdä, jos halut eivät synnytyksen jälkeen kohtaa?

Valmius seksiin synnytyksen jälkeen voi ymmärrettävästi poiketa kumppanien välillä: toinen toipuu synnytyksestä ja käy läpi hormonaalisia muutoksia, toinen ei. Halujen eriparisuudesta ei kannata huolestua, koska se on normaalia.

Ei-synnyttäneen vanhemman on tärkeää huomioida, että toisen toipuminen on kesken. Synnyttäneen vanhemman olisi puolestaan hyvä huolehtia, ettei kumppani jää sivuhenkilön rooliin perheen uudessa elämäntilanteessa. Molempien on hyvä muistaa, ettei seksi ei ole ainoa keino osoittaa rakkautta tai huomioida toista.

Kommunikaation merkitystä ei voi tässä tilanteessa korostaa liikaa. Tunteista kannattaa puhua avoimesti ja kuunnella toista. Hyvä tunneyhteys auttaa pääsemään väliaikaisten vaikeuksien yli.

Miten seksi voi muuttua tunnetasolla synnytyksen jälkeen?

Ensimmäinen yhdyntä tai muu seksi synnytyksen jälkeen jännittää useimpia. Synnyttänyt vanhempi ei välttämättä koe kehoaan vielä omakseen, ja myös kumppani saattaa pohtia, sujuuko kaikki samaan tapaan kuin aiemmin.

Jos ensimmäiset seksikerrat eivät sujukaan toivotusti, kannattaa itselleen ja kumppanilleen antaa aikaa. Uusi tilanne voi vaatia totuttelua. Tässäkin epävarmuuksista ja tuntemuksista kommunikoiminen kumppanille on tärkeää. Myös neuvolan ammattilaisille saa puhua tunnoistaan.

Lapsen saaminen voi parantaa vanhempien välistä tunneyhteyttä ja tehdä seksistä jopa nautinnollisempaa ja läheisempää kuin ennen. Se kuitenkin edellyttää, että synnytyksestä on ensin toipunut.

Millainen hormonaalinen ehkäisy sopii synnyttäneelle?

Synnytyksen jälkeen riski laskimotukokselle on merkittävästi kohonnut. Estrogeenia sisältäviä ehkäisyvalmisteita ei voi käyttää imetyksen aikana, koska ne lisäävät laskimotukoksen riskiä entisestään. Yhdistelmäehkäisypillerit, ehkäisyrengas ja -laastari ovat siis jonkin aikaa poissa laskuista.

Imettäjä saa aloittaa yhdistelmäehkäisyn aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua synnytyksestä. Jos ei imetä, tulee silti odottaa vähintään kolme kuukautta. Yhdistelmäehkäisy saattaa vähentää maidoneritystä.

Hormonikierukka, kuparikierukka, minipillerit ja ehkäisykapseli sopivat sen sijaan myös imettäjälle. Monesti kierukka voidaan asentaa jälkitarkastuksen yhteydessä, jos se on synnyttäneen toive.

Täysimetys ehkäisee raskautta, jos vauva on alle puolen vuoden ikäinen, hän ei saa muuta ravintoa kuin rintamaitoa, imetys tapahtuu korkeintaan neljän tunnin välein päivin ja öin eivätkä kuukautiset ole vielä alkaneet. Imetykseen ei kuitenkaan kannata luottaa ainoana ehkäisykeinona kovin pitkään synnytyksen jälkeen, jos ei halua tulla uudelleen raskaaksi.

Joskus perheen toiveissa on uusi raskaus nopeallakin aikataululla. Alatiesynnytyksen jälkeen tälle ei yleensä ole estettä.

Sektion jälkeen suositellaan, että seuraava raskaus saisi alkunsa aikaisintaan vuoden kuluttua keisarileikkauksesta. Tällä pyritään varmistamaan, että kohdun arpi on varmasti parantunut.

Kaksplus selvitti vastaukset tavallisiin raskautta ja seksiä käsitteleviin mietteisiin. Kysymyksiin vastaa gynekologi ja seksuaalineuvoja Anna Parkusjärvi.

Saako raskaana harrastaa seksiä?

Saa. Normaalitilanteessa ei tarvitse pelätä, että seksi olisi haitaksi raskaudelle. Seksin harrastaminen raskausaikana on jopa suotavaa sikäli, että seksi hoitaa parisuhdetta. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella omaa oloaan ja jutella seksistä raskausaikana kumppanin kanssa.

Milloin seksi raskaana voi olla haitallista?

Yhdyntäseksiä ei pidä harrastaa, jos raskausaikana on veristä vuotoa, ennenaikaisia supistuksia tai jos lääkäri on todennut ennenaikaisen syntymän riskin. Orgasmin saaminen ei kuitenkaan ole vaarallista. Vaikka yhdynnästä siis joutuisi pidättäytymään, muunlainen hellä seksi raskaana ei ole kiellettyä.

Joskus jompikumpi osapuoli voi pelätä, että yhdyntä tai muu seksi olisi haitaksi vauvalle. Ajatus on varsin inhimillinen ja ymmärrettävä, mutta jos mitään edellä mainituista riskeistä ei ole, pelko on aiheeton.

Ihmisillä on paljon uskomuksia ja väärää tietoa. Jos jokin asia mietityttää, sen voi rohkeasti ottaa puheeksi neuvolassa. Neuvolan ammattilaisilta saa kysyä mitä tahansa.

Miten raskaus vaikuttaa seksiin ja seksuaalisuuteen?

Alkuraskaudessa moni odottaja kärsii väsymyksestä ja pahoinvoinnista, mikä voi johtaa halujen vähenemiseen. Lisäksi on luonnollista, että raskaus ohjaa ajatuksia ylipäätään muuhun kuin seksiin. Fyysisiä muutoksia on alkuraskaudessa vasta vähän, mutta alavatsassa voi olla tuntemuksia ja arkuutta. Myös nännit voivat olla kipeät ja arat. Toisaalta jotkut pitävät siitä, että nännien tuntoherkkyys voimistuu raskaana.

Keskiraskaudessa monen odottajan olo kohenee, kun pahoinvointi ja väsymys väistyvät. Olo voi olla suorastaan hehkeä. Kun lantion alueen verenkierto vilkastuu ja hormonitasot ovat korkealla, limakalvotkin ovat kosteammat. Orgasmit voivat kestää pidempään ja olla voimakkaampia kuin ennen.

Raskausvatsan kasvaessa yhdyntäseksiasentojen vaihtelu on usein tarpeen. Lähetyssaarnaaja-asennossa nainen on selällään, mutta raskauden edetessä kohtu voi selinmakuulla painaa isoja verisuonia. Se puolestaan vaikuttaa kohdun verenkiertoon, mikä vaikeuttaa sikiön hapensaantia. Lisäksi selinmakuu voi tuntua epämiellyttävältä. Yhdyntä esimerkiksi takaapäin tai kyljellään ovat parempia vaihtoehtoja.

Loppuraskaudessa moni odottaja potee jälleen väsymystä, mikä voi heijastua seksielämään. Raskaus ja seksi voivat tuntua oudolta yhtälöltä joko itsestä tai kumppanista, koska vatsa on kasvanut isoksi ja lapsen liikkeet tuntuvat selvästi. Lisäksi lähestyvä synnytys voi jo vallata ajatukset.

Mitä jos raskaus vie omat tai kumppanin halut?

Parisuhteen kaaressa seksielämän vilkkaus vaihtelee. Välillä on seksiä enemmän, välillä vähemmän. Jos seksin vähyys harmittaa, kannattaa muistaa, että raskaus ei kestä loputtomiin. Ei ole syytä huolestua siitä, jos omat halut eivät ole ennallaan, koska sekä hormonaalinen että sosiaalinen tilanne ovat muuttuneet.

Monissa tapauksissa odottajan muuttuva keho lisää osapuolten välistä seksuaalista halua, mutta joskus voi käydä päinvastoin. Raskaana oleva saattaa tuntea olonsa kömpelöksi tai kumppani ei viehäty hänestä samalla tavalla kuin ennen. Siitäkään ei kannata huolestua, ja tuntemuksista kannattaa aina jutella kumppanin kanssa.

Usein kyse on pikemminkin kumppanien halujen eriparisuudesta ja -tahtisuudesta kuin haluttomuudesta. Kommunikaatio on avain: kumppanin kanssa kannattaa puhua toiveista ja tuntemuksista avoimesti. Jos seksiä harrastaa, on tärkeää, että molemmat tahtovat sitä ja seksi tuntuu kummastakin hyvältä.

Voiko seksi käynnistää synnytyksen loppuraskaudessa?

Ei voi, se on myytti. Moni on kuullut väitteen, että seksi, siivous tai saunominen käynnistäisivät synnytyksen. Sinänsä nämä kaikki kolme asiaa ovat tervetulleita raskauden loppumetreillä: seksi tuo hyvää mieltä, siivoamisen jälkeen koti on siisti ja saunomisen jälkeen keho on puhdas ja olo rento. Mutta synnytyksen alkamiseen niillä ei ole vaikutusta. Synnytys käynnistyy, kun on käynnistyäkseen.

Naistenklinikan lapsivuodeosastoilla 61 ja 52 tapahtuneet laiminlyönnit ovat karua luettavaa, ja ne ovat järkyttäneet myös asiantuntijoita. Kyseisille osastoille keskitetään vaativaa hoitoa tarvitsevia synnyttäjiä.

Kirjeen alullepanija Janika Niskanen synnytti toisen lapsensa Naistenklinikalla alkuvuonna 2024. Synnytyksen jälkeen hän huolestui sairaalassa saamastaan hoidosta ja seurasi samalla, miten muita osastolla olevia synnyttäjiä kohdeltiin.

– Olo oli turvaton, vaikka vaikean synnytyksen päätteeksi äiti tarvitsisi erityisen paljon tukea, hoivaa ja apua. Tuntui, että kaikkea hoitoa piti osata itse vaatia.

Myöhemmin Niskanen tavoitti Facebookin kautta muita vuoden 2024 aikana Naistenklinikalla synnyttäneitä ja kyseisille lapsivuodeosastoille joutuneita äitejä. Kirjettä laatimaan perustettiin työryhmä, johon liittyi myös useita asiantuntijoita, kuten kätilö ja tutkija Laura Sandström, kätilö sekä seksuaaliterveyden ja väkivaltatyön asiantuntija Susanna Ruuhilahti sekä psykologi Liisa Vaalasranta.

Jokainen kirjeen allekirjoittanut kertoo kokeneensa osastolla ongelmia.

Lääkkeiden saamista piti itse vahtia

Kirjeessä äidit kuvailevat kohdanneensa lapsivuodeosastoilla turvattomuutta, tarpeiden ohittamista ja yksinäisyyttä. Moni kertoo joutuneensa itse vahtimaan, että saivat asianmukaiset lääkkeet. Monesti hoitaja ei tiennyt, mitä lääkkeitä oli äidille antamassa. Myös lääkkeiden annostelu oli epäpätevää.

Synnytyssairaalaan saapuessaan Niskasen verenpaine korkealla. Kolme vuorokautta kestänyt synnytys oli vaikea ja kivulias.

Korkean verenpaineen vuoksi Niskasella epäiltiin raskausmyrkytystä. Lääkäri määräsi hänelle verenpainelääkityksen synnytyksen jälkeen.

– Yksi hoitajista jätti lääkkeen antamatta vastoin lääkärin ohjeita. Kun kysyin asiasta lääkäriltä myöhemmin, hän oli vihainen tapahtuneesta, sillä verenpaineeni nousivat uudestaan korkealle noin vuorokauden kuluttua synnytyksestä, Niskanen kertoo.

Eräs kirjeen allekirjoittanut äiti kertoo, että hänelle oli määrätty synnytyksen jälkeen epiduraalipumppu kovia kipuja lievittämään, sillä hän oli joutunut synnytyksen yhteydessä isoon leikkaukseen.

– Osastolla useat kätilöt tai hoitajat eivät osanneet käyttää epiduraalipumppua, ja se oli todella pelottavaa. Laite piippasi usein, ja jouduin tämän takia painamaan kutsunappulaa usein, mutta vain harvat hoitajat tiesivät, mitä laitteelle pitää tehdä, äiti kuvailee kirjeessä.

Pelottavinta oli, kun pumpusta piti antaa lisäannos.

– Tätä ei osannut monikaan antaa, ja pumppua ihmetteli kerralla monta hoitajaa ja kätilöä. Näin tapahtui useita kertoja. He opettelivat minulla sen käyttöä, painelivat nappuloita ja lukivat ohjeita. Välillä kuului ”oho” ja ”hups”.

Osa hoitajista oli myös haluttomia tiputtamaan lääkettä ja punasoluja potilaan suoneen. Myös Niskanen koki asian omalla kohdallaan. Hän oli menettänyt synnytyksessä yhteensä neljä litraa verta.

– Koska hoitaja oli haluton pistämään uutta kanyylia, hän laittoi punasolut tippumaan jo umpeutuneeseen suoneen, minkä seurauksena veret valuivat pitkin lattioita ja sänkyjä. 

Kirjeen allekirjoittaneet epäilevät, että osastoilla useammalla hoitajalla ei ollut toimenpiteeseen riittävää osaamista.

Tieto ei kulkenut

Synnyttäjät ovat myös huomanneet, että Omakantaan on ilmestynyt virheellisiä kirjauksia. Niskasen tapauksessa Omakantaan oli merkitty, että hänellä on ollut spontaani alatiesynnytys, vaikka synnytys käynnistettiin.

Eräs kirjeessä esiintyvä äiti kertoo, että häneltä poistettiin vaikean ja traumaattisen synnytyksen päätteeksi kohtu, jotta äidin henki pystyttiin pelastamaan. Tieto ei välittynyt hoitajille, jotka kävivät rutiininomaisesti painelemassa äidin vatsaa olettaen, että kohtu on paikallaan.

– Minulla repesi myös virtsarakko synnyttäessä. Hoitajat kauhistelivat veristä pissapussia ja pohtivat, onko se normaalia. Asia olisi pitänyt selvittää hiljaisuudessa, eikä kauhistella potilaan kuullen. Tätä tapahtui usean hoitajan toimesta.

Kotiutus märkivän sektiohaavan kanssa ja kuumeisena

Yksi kirjeen järkyttävimmistä kokemuksista on itselliseltä äidiltä, jonka vauva syntyi kiireellisellä sektiolla.

Keisarileikkauksesta oli kulunut vain kaksitoista tuntia, kun hoitaja tuli ensimmäisen kerran kysymään, olisiko äiti jo halukas lähtemään kotiin. Ennen tätä kovissa kivuissa ollut äiti ei ollut päässyt sängystä ylös, jälkivuotoa tuli niin paljon, että sänky oli aivan veressä, eikä hän ei ollut päässyt pesulle synnytyksen jälkeen.

Seuraavana päivänä hoitaja tuli jälleen tiedustelemaan, olisiko äiti valmis lähtemään kotiin, vaikka sektiohaava oireili.

– Tässä kohtaa minulla oli alkanut ilmestyä laajeneva mustelma alavatsalle, jälkivuoto ”ryöpsähteli”, haavan aluetta poltteli ja iho meni allergisen reaktion takia ihottumalle teippausten alueella. – – Vaihdoin itse veriset alustat sängystäni ja peitin pahimmat sotkut lakanalla, jotta pystyin pitämään vauvan vieressäni. Suihkuun en päässyt vieläkään.

Äiti pyysi apua sairaalan sosiaalityöntekijältä, jonka avulla hän sai pari päivää lisäaikaa. Lopulta hänet kuitenkin kotiutettiin haava märkivänä ja kuumeisena. Siitä seurasi kierre, jossa äiti joutui useamman kerran palaamaan sairaalaan vaikeasti oireilevan haavan kanssa. Lopulta sektiohaavan alue oli hoidettava uudella leikkauksella.

Nukkuminen osastolla oli vaikeaa

Kirjeestä selviää, että äitien kokemuksia yhdisti kaikkien muiden epäkohtien lisäksi myös kokemus siitä, ettei osastolla tuettu synnyttäneiden nukkumista.

Niskanen kertoo pyytäneensä kolme päivää kestäneen synnytyksen jälkeen useita kertoja mahdollisuutta nukkua keskeytyksettömästi. Hän oli niin väsynyt synnytyksestä, että nukahteli tahtomattaan, mikä ei ollut vauvan kannalta turvallista.

Unta häiritsivät hoitajien kovaäänisesti ja kirkkailla valoilla tekemät hoitotoimenpiteet viereisten sänkyjen synnyttäjille.

Niskanen pyysi myös, että vauva otettaisiin hetkeksi hoitajien hoiviin, jotta hän saisi nukuttua tovin.

Vasta kun Niskasen verenpaineet alkoivat olla vaarallisen korkealla, eikä niitä saatu laskettua lääkkeillä, vauva suostuttiin ottamaan hetkeksi hoitajien huomaan.

Hoitajien kiire, vähäinen määrä ja heikko ohjaus näkyivät myös siinä, että imetysohjaus jäi monen synnyttäjän kohdalla olemattomaksi.

Monet äidit myös kiittelevät niitä muutamia hoitajia ja kätilöitä, jotka pystyivät heikoista resursseista huolimatta tarjoamaan hyvää hoitoa. Äitien kertomuksista välittyy, että oli kuitenkin täysin arpapeliä, millainen kohtaaminen seuraavana vuorossa olevan hoitajan tai kätilön kanssa olisi.

Talvelle osuvassa raskaudessa on hyviäkin puolia, mutta talviodottajat ansaitsevat ymmärrystä ja sympatiaa kanssaihmisiltä ainakin viidestä syystä.

1. Talvivaatteiden osto käy kalliiksi

Pakkasen kiristyessä kunnon untuva- tai toppatakki tulee tarpeeseen, mutta isoksi kasvanut vatsa määrittää vaatteiden kokohaitarin uusiksi. Suhteellisen kertakäyttöiseksi jäävä jättitakki on kallis hankinta, jos sen päättää hankkia uutena.

Onneksi Black Friday -alennukset osuvat monen talviodottajan kannalta sopivaan saumaan, jolloin vaatteita ja tarvikkeita voi saada normaalia edullisemmin niin itselle kuin vauvalle. Sitä paitsi sopivien raskausvaatteiden etsiminen voi johdattaa mahtavien kirpputorilöytöjen luo.

2. Pimeys verottaa

Raskauspahoinvointia, väsymystä ja hormoneiden heilahtelua ei varsinaisesti helpota se, että ulkona on koko ajan pimeää ja sateista. Normaalitilassakin mielialaa voi olla vaikeaa pitää korkealla vuoden synkimpänä aikana.

Toisaalta kotoilusta nauttiville talven pimeys voi olla lahja. Kaikki ymmärtävät, että odottaja tarvitsee välillä lepoa ja rauhaa. Kerrankin kotiin vetäytymistä ei joudu selittelemään!

3. Liukastumisvaara

Raskausaikana liikunta tekisi hyvää, mutta keliolosuhteista riippuen lenkkeily tai kuntosalille lähteminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Peilijäällä liukastelu ei tunnu turvalliselta ajatukselta, kun mukana on pieni kyytiläinen.

Lohdutuksena todettakoon, että kohtu ja lapsivesi suojaavat sikiötä iskuilta hyvin. Normaali kaatuminen siis harvoin vaarantaa raskautta. Mutta kukapa haluaisi liukastua – ehkä odottaja voi löytää uusia suosikkilajeja etsiessään vaihtoehtoisia liikuntatapoja talviselle raskausajalle.

4. Säryt ja kolotukset kiusaavat

Raskaana voi tulla kaikenlaisia kremppoja ja vaivoja, ja kylmenevä keli harvoin helpottaa asiaa. Selkäjumit ja suonenvedot saattavat siis tulla valitettavan tutuiksi.

Jos ei muuten, niin kesäodottajien vastoinkäymisten muisteleminen voi hetkellisesti lohduttaa. Ainakaan kaikki paikat eivät ole ihan niin turvoksissa kuin helteellä!

5. Avantouinti jää kenties tauolle

Joskus voi tuntua siltä, että raskaana kaikki kiva on kiellettyä. Moni hyvästelee suositusten valossa lakritsin ja sushin, mutta suositusten lista ei aina ole yksiselitteinen. Esimerkiksi avantoon meneminen ei varsinaisesti ole kiellettyä, mutta ei välttämättä suositeltuakaan.

Aiemmin Kaksplussan haastattelema kätilö totesi, että avantouimista ei kannata aloittaa raskausaikana. Jos lajia on harrastanut jo pidempään, tilanne saattaa olla toinen. Tällöinkin tulee silti tiedostaa, että kylmä vesi voi aktivoida ennenaikaisia supistuksia.

No, hyviä uutisia avannon reunalle ruikuttamaan jääneille: onpahan jotain, mitä ensi vuonna odottaa!

– Näiden synnyttäjien kohtalo ei kuulostava kadehdittavalta, mutta valitettavasti synnytyssairaalan sulkeminen osuu aivan kaikkiin synnyttäjiin. Suomen alhaisesta syntyvyydestä huolimatta maakunnan synnytyssairaalat ovat tupaten täynnä, toteaa Tehyn naistentautien ja synnytysten toimialan pääluottamusmies Eeva Hiila. Hänellä on yli 18 vuoden kokemus kätilön työstä.

Isku on kova myös työntekijöille, jotka saivat syyskuussa kuulla, että synnytystoiminta ajetaan alas joulukuun alkuun mennessä. Koko henkilökunta joutui odottamaan 21. marraskuuta asti tietoa siitä, missä heidän uusi työpaikkansa sijaitsee. Tässä vaiheessa sairaalan sulkemiseen oli aikaa enää vain hieman yli viikko.

Muutama työntekijöistä irtisanoutui jo aiemmin tai ehti etsiä itselleen uuden työpaikan.

”Riittävä määrä kätilöitä ja synnytystiloja takaa hyvän alun uudelle elämälle”

Hiila on järkyttynyt siitä, miten lyhytnäköisesti turvallista ja tehokasta hoitoa tarjonnut synnytysyksikkö on lähdetty sulkemaan.

– Lohjan sairaalan matalat sektioluvut kertovat muun muassa siitä, että siellä on ollut riittävästi resursseja hoitaa synnytyspelkopotilaita. Moni synnyttäjä Uudeltamaalta on valinnut sairaalakseen Lohjan, sillä sieltä saatu hoito on ollut hyvässä maineessa.

Lohjan synnytysyksikölle on myönnetty kansainvälinen Baby Friendly Hospital -sertifikaatti, jonka myöntämisen yhtenä vaatimuksena on se, että synnytysyksikkö on ylläpitänyt ja kehittänyt kiitettävästi imetystä edistäviä käytäntöjä.

Imetyksellä on puolestaan lukuisia hyötyjä, kuten se, että se laskee naisten rintasyöpäriskiä ja vähentää lapsen riskiä sairastua diabetekseen.

Myös vuonna 2016 suljetulla Porvoon synnytysyksiköllä oli kyseinen sertifikaatti.

Hiila tuhahtaa toivovansa, ettei yksikään sairaala enää hakisi kyseistä sertifikaattia, sillä juuri ne yksiköt, joille se on myönnetty, ovat päätyneet Suomessa suljentauhan alle.

– Riittävä määrä kätilöitä ja synnytystiloja takaa hyvän alun uudelle elämälle. Jos niistä kiristetään, maksajaksi joutuu myöhemmin vääjäämättä yhteiskunta. On lyhytnäköistä yrittää tällaisilla keinoilla siistiä HUSin taloutta paremmalle tolalle.

Synnytysyksikön korvaaminen on vaikeaa

Hiilan mukaan yksi syy Lohjan synnytyssairaalan sulkemiseen löytyy sosiaali- ja terveysministeriön vaatimuksesta, jossa synnytysyksikössä täytyy hoitaa tuhat synnytystä vuodessa.

– Olen sitä mieltä, että tuo lukema on täysin tuulesta temmattu, jotta yksiköitä pystyttäisiin sulkemaan. Synnytysturvallisuudella näitä päätöksiä ei ainakaan voi perustella. Suomen matala äiti- ja lapsikuolleisuus perustuu paitsi loistavaan neuvolajärjestelmään myös syntymätyöhön.

Viime kädessä syyttävä sormi osoittaa eduskuntaan. Sillä olisi mahdollisuus puuttua ministeriön vaatimukseen ja rahoituslakiin, jossa Suomen terveydenhuoltoa tarkastellaan Hiilan mukaan kapeakatseisesti.

Sulkua on perusteltu myös sillä, että Naistenklinikalle on avattu uusi synnytysyksikkö Aallokko. Myös Jorviin on valmistumassa laajennus, jossa synnytyssaleja tulee olemaan nykyisen yhdeksän sijaan kaksitoista.

– Määrä ei riitä korvaamaan Lohjan synnytysyksikköä. Tilat tulevat jäljelle jääneissä sairaaloissa olemaan äärimmäisen täynnä, Hiila toteaa.

Miten käy ultraäänitutkimusten?

Lohjan sairaalaan synnytysosastojen sulkemisen jälkeen sairaalassa tehdään vielä äitiysvastaanottoja kuten Lohjan alueen ultraääniseulontoja, synnytyspelkovastaanottoja ja vastasyntyneen tarkistuksia. Naistentautien vastaanotoilla voidaan tehdä tutkimusten lisäksi kohdun ja kohdunsuun tähystyksiä.

Ennen vastaavia vastaanottoja on sairaalassa tarjottu myös muille Uudellamaalla asuville, sillä kaikki eivät ole mahtuneet Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan yksikköön.

– Jätetäänkö noin 30-40 prosenttia tutkimuksista joulukuussa tekemättä, vai millä asia aiotaan ratkaista? Hiila kysyy.

Työntekijöillä tunti aikaa päättää, ottaako uuden työpaikan vastaan

Kaksplus yritti tavoittaa haastatteluun kätilöitä, jotka työskentelisivät Lohjan sairaalassa vielä viimeisellä viikolla. Uuden työpaikan itselleen etsinyt kätilö Venla Ranta totesi sähköpostitse, että haastateltavan löytyminen voi olla vaikeaa, sillä jäljellä olevan henkilöstön energia on vähissä.

Voimia ovat kuluttaneet muun muassa yksipuoliset neuvottelut, joiden kerrottiin julkisuuteen kestäneen noin vartin työntekijää kohden. Tehyn mukaan työntekijöillä oli tilaisuuden jälkeen tunti aikaa ilmoittaa työnantajalle, ottaako vastaan uuden paikan vai potkut.

– Näillä synnyttämisen ja lapsivuodeajan ammattilaisilla on kodit, asuntolainat ja perheet Lohjalla. Aikaikkuna sairaalan sulkemiselle ja uuteen työpaikkaan siirtymiselle on täysin kohtuuton, Hiila sanoo.

Hiilaa huolettaa se, että entuudestaan työvoimapulasta kärsivältä alalta karsiutuu tekijöitä pois.

– Tällaisilla toimilla ajetaan järkyttävän rautaisia ammattilaisia pois alalta. Kätilön ammatti on maailman paras työ, mutta sitä on saatava tehdä riittävillä resursseilla ja palkalla naisten ja vastasyntyneiden oikeuksia kunnioittaen.

Hyvästit heitetään yhdessä

Pääluottamusmies Hiila tietää, että Lohjan työntekijät ovat jo hyvissä ajoin sopineet yhdessä, mitä synnytyssairaalan viimeisenä aukiolopäivänä tapahtuu. Kun sairaalan sulkemisen aika koittaa marraskuun viimeisenä perjantaina, henkilökunta kokoontuu yhteen viimeisen synnyttäjän ja vauvan lähdettyä rakennuksesta.

Kätilöt, lääkärit ja hoitajat astelevat yhdessä ulos sairaalasta, jota pisimmän siellä uran tehneet ammattilaiset ovat puolustaneet sulkemiselta vuodesta 1994 lähtien.

Lopullisesti synnytysosaston valot sammuvat seuraavana päivänä osaston muistotilaisuuden päätteeksi. Sen jälkeen on vain pimeää.

Mustavalkoisella videolla Ilta kävelee puolisonsa vierelle sivusuunnassa niin, että kauniisti pyöristynyt raskausvatsa tulee hyvin näkyviin.

– On aika siirtyä seuraavalle tasolle, englanninkielisessä kuvatekstissä iloitaan sydämen kera.

Videota seuraa liuta mustavalkoisia kuvia, joista viimeisessä tuleva isä suutelee vaimonsa vatsaa.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Troy Silva (@troy_silva_) jakama julkaisu

Raskausuutinen on kerännyt runsaasti kommentteja niin laulajakollegoilta kuin sosiaalisen median vaikuttajilta. Esimerkiksi artistit Kasmir, Suvi Teräsniska ja Maija Vilkkumaa onnittelevat pariskuntaa julkaisun kommenttikentässä.

Ilta ja Troy Silva alkoivat seurustella vuonna 2020 ja menivät naimisiin heinäkuussa 2021.

Ilta tuli tunnetuksi laulettuaan rap-artisti Cheekin kappaleella Sillat vuonna 2015. Sittemmin hän on julkaissut kaksi omaa albumia.

Tänä syksynä Ilta on osallistunut Vain elämää -musiikkiohjelman 15. kaudelle.

Siksi päätös sulkea Lohjan synnytyssairaala on erityisen surullinen. 

Synnytin alkuvuodesta 2018 Naistenklinikalla, joka oli hyvin täynnä. Helsingin Kätilöopiston synnytysyksikkö oli suljettu vain pari kuukautta aiemmin. Sinne osa helsinkiläisistä synnyttäjistä olisi muuten ohjattu.

Myös Porvoon synnytysyksikkö oli laitettu kiinni säästösyistä vuonna 2016.

Naistenklinikalle riitti siis tulijoita tuona aamuna, kun minun oli sinne lähdettävä. Lapsivesien mentyä yllättäen nukkuessani en voinut jäädä moneksi tunniksi kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, sillä tulehdusriski alkaa nousta lapsivesikalvojen puhjettua.

Supistuksia tuli kuitenkin sairaalan saapuessani vasta harvakseltaan, ja niitä päätettiin tehostaa ballonkilla, jotta synnytys saataisiin vauhtiin.

Balonkin asettamisen jälkeen minut ohjattiin huoneeseen kolmen muun käynnistyspotilaan kanssa. Meidät erotti toisistamme vain verhot.

Kuulin, miten muutaman äidin supistukset alkoivat voimistua. He huusivat tuskissaan, valittivat ja voihkivat. En ollut ensisynnyttäjä, joten tiesin kyllä, mitä olisi edessä. Silti muiden synnyttäjien kivuliaisuuden kuuleminen tuntui aivan ylivoimaiselta: kuin olisin odottanut omaa teurastusvuoroani.

En saanut nousta sängystä kävelemään käytävälle tai edes vessaan, sillä vauvan napanuora olisi lääkärin mukaan saattanut luiskahtaa ulos.

Toivoin hartaasti hädissäni, että kohdunsuu aukeaisi mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin huoneesta pois. Valitettavasti synnyttäjän kokema stressi vain hidastaa synnytyksen etenemistä ja voi näin ollen haitata myös vauvan turvallisuutta.

Usean tunnin odottelun jälkeen pääsin iltapäivällä synnytyssalin rauhaan. Muistikuvani tästä vaiheesta ovat toki kivuliaat mutta silti onnentäyteiset. Sain vihdoin vetäytyä rauhassa omaan synnytyskuplaani. Vielä saman päivän aikana sain perheemme nuorimman tulokkaan syliini kätilöiden ja puolisoni tsempatessa minua ensiluokkaisesti.

En ole ainoa synnyttäjä, joka on kokenut käynnistysolot epäinhimillisinä ja asiattomina. Naistenklinikan uuteen vastavalmistuneeseen Aallokko-siipeen rakennettiin valitusten myötä huoneita, joissa synnyttäjät voivat odotella synnytyksen käynnistymistä omassa rauhassa tukihenkilönsä kanssa.

Toivon todella, että tällaisten huoneiden määrä tulee Uudenmaan synnytyssairaaloissa riittämään Lohjan synnytyssairaalan sulkemisen jälkeen. Synnytysyksiköt eivät saisi olla niin ahtaita, että niiden olot aiheuttavat synnytyspelkoa.

Alustavien tulosten mukaan synnytyspelko vähenee sovelluksen käyttäjillä synnytyksen lähestyessä, kun taas kontrolliryhmässä se näyttää nousevan. Myös keisarileikkausten osalta tulokset lupaavat hyvää.

– Tutkimusryhmässä yksikään raskaana oleva ei ilmaissut haluavansa keisarileikkausta, kun taas kontrolliryhmässä joka kymmenes päätyi siihen synnytyspelon vuoksi, projektin lääketieteellinen johtaja Aura Pyykönen kertoo tiedotteessa.

Tutkimukseen osallistuu parhaillaan kaksisataa tänä vuonna synnyttänyttä. Heidät on jaettu puoliksi tutkimus- ja kontrolliryhmiin. He ovat samalla normaalisti mukana neuvolaseurannassa.

– Tavoitteena on sovelluksen avulla nostaa psyykkistä resilienssiä ja tunnehallintaa, lisätä pystyvyyden ja toimijuuden tunnetta. Naiset usein kokevat epävarmuutta ennen synnytystä, koska synnytysvalmennus on niin niukkaa.

Pyykönen muistuttaa, että pelottavat tunteet synnytystä kohtaan ovat odotusaikana normaaleja. Synnytyspelko myös usein voimistuu synnytyksen lähestyessä.

On eri asia, jos pelko haittaa normaalia elämää ja pyörii mielessä jatkuvasti. Tutkimukset osoittavat, että synnytyspelko altistaa huonolle synnytyskokemukselle ja huono synnytyskokemus taas altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Synnytyspelko itsessään on riski synnytyksen jälkeiselle masennukselle.

Tunteiden tunnistamista ja niiden ymmärtämistä

Natal Mind -sovelluksessa käyttäjä valitsee tunteita negatiivisesta positiiviseen ja passiivisesta aktiiviseen, sekä kuhunkin tunteeseen liittyvän voimakkuuden.

Näiden valintojen pohjalta käyttäjälle näytetään tunnesanastoa, jonka avulla hän ymmärtää paremmin tunteitaan ja oppii säätelemään niitä. Lisäksi hän saa harjoitteita tunteisiin liittyen. Niiden avulla voi oppia rentoutumaan, kommunikoimaan tarpeistaan tai valmistautua synnytykseen yhdessä kumppanin kanssa.

Sovelluksesta löytyy myös digiterapeutteja, jotka on suunniteltu tekoälyä apuna käyttäen.

Seuraava askel on kehittää versio tukihenkilölle, sillä hänen roolinsa on merkittävä odotusaikana ja synnytyksessä.

– Synnytysvalmennus on tosi niukkaa nykyään, ja siksi on paljon tiedon puutetta ja epävarmuutta, ja se vaikuttaa synnytyksen lopputulokseen, Pyykönen kertoo

Kaupallinen johtaja Annika Järvelin kertoo, että sovellus on herättänyt kiinnostusta myös muualla maailmalla. Etelä-Afrikan ja Ruandan kliinikot ovat hyvin ovat odottavaisia pilotin suhteen, sillä raskaus- ja lapsivuodeajan mielenterveyden hoito on näissä maissa hyvin puutteellista.

Tähän tietoon ja ensisynnyttäjien kohoavaan keski-ikään ei kannattaisi kuitenkaan perustaa lapsihaaveita, sillä raskauden onnistuminen 40–45-vuotiaana on harvinaista.

– Kun munasolujen määrä ja laatu heikkenee, ei sitä pystytä korjaamaan edes hedelmöityshoidoilla, Väestöliiton johtava tutkija Venla Berg kertoo.

Hänen mukaansa julkinen keskustelu voi joskus vääristää kuvaa, joka ihmisillä hedelmällisyysasioista on.

– Monissa mediassa nähdyistä yli 40-vuotiaiden, tai varsinkin lähes 50-vuotiaiden, raskauksissa on todennäköisesti käytetty lahjamunasoluja. Suomessa julkisella ei tehdä hedelmöityshoitoja yli 40-vuotiaille, koska kustannus–hyöty-suhde tällaisissa hoidoissa on heikko.

Siispä suuret onnittelut, mikäli todella olet raskaana 40-vuotiaana! Kokosimme asioita, joita raskauteen nelikymppisenä liittyy.

Raskauden seuranta on tavallista

Raskaudelle yli 35-vuotiaana on terminsä: geriatrinen raskaus. Suomessa sanaa ei kuitenkaan käytetä puhekielessä eikä Bergin mukaan tutkimustyössäkään, mutta siihen saattaa silti 40-vuotiaana odottajana törmätä.

40-vuotiaana raskauden ja synnytyksen riskit kohoavat, mutta kyseessä ei automaattisesti ole riskiraskaus. Voi olla, että raskauden seuranta ei poikkea mitenkään siitä, että odottaja olisi vuosikymmenen tai parikin nuorempi.

Berg kannustaa kaikkia kuitenkin miettimään, haluaako lykätä itselleen mahdollisesti suurta haavetta perheestä niin pienten onnistumisprosenttien varaan, jos vaihtoehtoja on.

– Jos ajattelee, ettei halua yrittää lasta liian aikaisin, on ymmärrettävä, ettei lapsihaave välttämättä toteudu myöhemmin ollenkaan. Tahaton lapsettomuus voi olla aikuisuuden suurimpia kriisejä ja verrattavissa läheisen menettämiseen.

Iäkkäämpien vanhempien lapset voivat pärjätä muita paremmin

Jos raskaaksi tuleminen, raskaus ja synnytys yli 40-vuotiaana sujuu hyvin, ovat yli 40-vuotiaille vanhemmille syntyneen lapsen tulevaisuuskuvat monilta osin lupaavampia kuin muilla.

On tutkittu, että iäkkäämpien vanhempien lapset ovat keskimäärin terveempiä, koulutetumpia ja elävät pidempään.

– Täytyy muistaa, että vaikka riskejä on raskaudessa yli 40-vuotiaana muita enemmän, eivät ne tietenkään aina realisoidu. Iäkkäämmillä äideillä on hyvänä puolena keskimäärin paremmat tulot kuin nuorilla äideillä, minkä lisäksi elämänkokemuksen myötä tullut viisaus ja rauha vanhemmuuteen voi olla suuri etu, Berg kuvailee.

Iäkkäämpien vanhempien lapset ovat myös pärjänneet paremmin älykkyystesteissä ja olleet pidempiä kuin nuoremmille vanhemmille syntyneet. Pituus puolestaan korreloi yleisen terveyden kanssa.

”Suurin riski raskaudessa 40-vuotiaana on, ettei raskaus onnistu”

Vanhemmaksi tulemisessa yli 40-vuotiaana on hyvätkin puolensa, mutta raskausajan riskeistä on hyvä olla tietoinen. Miehet ja naiset ovat hedelmällisimmillään reilu 20-vuotiaina. Naisten hedelmällisyys kääntyy jyrkkään laskuun noin 35-vuotiaana, miesten 40-vuotiaana.

– Raskauteen liittyy monia riskejä sekä naisen että miehen iästä johtuen. Suurin riski raskaudessa 40-vuotiaana on kuitenkin se, ettei raskaus onnistu. Ihmiset eivät ole ylipäätään kovin hedelmällisiä ajatellen sitä, että todennäköisyys tulla raskaaksi yhdestä kierrosta on hedelmällisimmilläänkin 20–24-vuotiaana vain noin 20–25 prosenttia, Berg nostaa.

Mitä iäkkäämpi nainen on, sitä suuremmaksi riskit kasvavat raskausmyrkytykselle ja -diabetekselle, kromosomipoikkeamille sekä keskenmenolle. Yli puolet 40-vuotiaiden raskauksista päättyy keskenmenoon.

Myös synnytyskomplikaatiot, kuten istukan liian aikainen irtoaminen tai sektioon päätyminen, ovat yleisempiä 40-vuotiailla.

40-vuotias odottaja voi olla myös väsyneempi, sillä unenpuute vaikuttaa jaksamiseen iän myötä enemmän. Berg muistuttaa kuitenkin, että riskien toteutuminen on suhteessa pientä.

– Suuri osa yli 40-vuotiaiden raskauksista menee kuitenkin hyvin.

Yli 40-vuotiaiden parisuhde voi olla vakaammalla pohjalla

Vaikka lapsen saaminen 40–44-vuotiaana on lisääntynyt Suomessa, on se edelleen harvinaista. Siispä saatat hyvinkin olla saman ikäisen lähipiirisi ainoa odottaja, mikä voi kohdistaa raskauteesi uteliasta huomiota.

Toisaalta apukäsiä lastenhoitoon saattaa löytyä helpommin, jos verkostosi ovat jo laajat ja tuttavien lapset kenties kasvaneet isoiksi tai muuttaneet pois kotoa.

Raskaus yli 40-vuotiaana tuo mukanaan myös muita etuja. Iäkkäämmät vanhemmat ovat tyypillisesti onnellisempia kuin nuoremmat. Tutkimusten mukaan iäkkäämpien ihmisten parisuhteet ovat vakaampia ja takaavat näin lapsille turvallisemman kasvuympäristön.

– Parisuhde on yli 40-vuotiaana todennäköisemmin pidempi ja vakaampi kuin nuoremmilla. Toisaalta lasten saaminen myöhemmällä iällä voi johtaa pienempään lasten syntymäväliin, minkä tiedetään taas olevan yhteydessä suurempaan eroriskiin, Berg kertoo.

Raskaus 40-vuotiaana voi lyhentää synnytysten välejä

Erityisesti korkeakoulutetut naiset saavat nykyään ensimmäisen lapsensa aiempaa myöhemmin, mikä puolestaan on tiivistänyt lasten syntymäväliä. Sekä lyhyissä että pitkissä syntymäväleissä on kuitenkin puolensa.

– Lyhyet syntymävälit lisäävät riskejä raskausaikaan ja synnytykseen, kun raskaana olevan keho ei ole ehtinyt toipua edellisestä kerrasta.

Etenkin alle vuoden sisään synnytyksestä uudelleen raskaaksi tuleminen kasvattaa keskenmenoriskiä, mahdollisuutta siihen, että lapsi syntyy ennenaikaisena tai pienipainoisena.

– Yli viiden vuoden synnytysväli palauttaa synnyttäjän ikään kuin ensisynnyttäjän tasolle. Äidin ikääntyminen samaan aikaan taas nostaa riskejä, Berg selittää

Lähteet: Väestöliitto, Yle, Myöhemmän äitiyden edut

Näin vinkkaa Helsingin kaupungin neuvolan terveydenhoitaja Katja Belmabrouk. Useimmiten yllätysraskaus paljastuu ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Yhtäkään sitä pidemmälle edennyttä yllätysraskautta Belmabrouk ei vielä ole työvuosiensa aikana kohdannut.

– Tilannetta kannattaa alkuun miettiä rauhassa. Tässä kohtaa ajatusten selkiyttäminen ja mahdollisen kumppanin kanssa keskusteleminen kannattaa.

Jos raskaus on tullut yllätyksenä, on tärkeää miettiä omia toiveitaan sekä sitä, haluaako tulla vanhemmaksi. Kaikissa näissä pohdinnoissa tukea ja apua saa neuvolasta.

Jos pari on pitänyt yhtä jo pitkän aikaa ja suhde voi hyvin, voi yllätysraskaus olla Belmabroukin mukaan helpompi hyväksyä. Usein tällaisella parilla saattaa olla entuudestaan lapsia, ja tieto raskaudesta otetaan lopulta ilolla vastaan.

– Kokemukseni mukaan tällainen pariskunta on jo ehtinyt ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä puida asioita läpi. Toki on hyvä muistaa, että vaikeillekin tunteille on lupa, ja niistä kannattaa puhua neuvolassa.

Kun yllätysraskaus on järkytys

Päätös raskauden jatkamisesta tai sen keskeyttämisestä kannattaa tehdä hätiköimättä, sillä kyseessä on yksi elämän suurimmista päätöksistä.

Neuvolan terveydenhoitajan ja muiden läheisten kanssa kannattaa pohtia omaa elämäntilannetta, tukiverkostoja ja tulevaa vanhemmuutta.

Vaikka yllätysraskaus olisikin alkanut irtosuhteesta, on Belmabroukin mukaan myös silloin yleensä hyvä keskustella toisen vanhemman kanssa, jos se vain on mahdollista.

– Kyseessä on yhteinen lapsi, vaikka viime kädessä päätöksen tekee kuitenkin raskaana oleva osapuoli, sillä kyse on hänen kehostaan. Kaikista tärkeintä on kuulostella omaa tuntemustaan.

Toisen toiveesta tai odotuksista käsin tehdyt päätökset harmittavat yleensä jälkikäteen. On myös hyvä muistaa, että olosuhteet ja ihmissuhteet voivat elämässä muuttua, mutta omia valintoja kantaa mukanaan koko elämänsä.

Belmabrouk kannustaa puhumaan tilanteesta neuvolassa. Leimaamista ja syytöksiä on turha pelätä, vaikka kyseessä olisikin yllätysraskaus.

– Meiltä löytyy varmasti ymmärrystä jokaisen tilanteelle ja tunteille, joiden on tärkeää antaa näkyä. Yksin ei kannata jäädä murehtimaan.

Lähteet: Katja Belmabroukin haastattelu ja Itu-projekti

”Seksiä oli tavallista enemmän. Oma keho tuntui hyvältä ja elinvoimaiselta. Vaikka oli ylipainoa, olo oli seksikäs ja haluttava. Epäilen, että myös miehellä oli osuutta asiaan. Sisälläni kasvoi meidän lapsi, jolloin tunsi yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan entistä enemmän.”

”Raskaana ollessani himot olivat korkealla ja olisin voinut harrastaa seksiä koko ajan. Lopussa vatsa oli hieman tiellä, muttei silti hidastanut menoa. Samana päivänä vielä oli seksiä, kun illalla käynnistyi synnytys.

”Olin todella himokas viimeisen kolmanneksen ajan kaikissa kolmessa raskaudessani. Seksiä oli pari kertaa viikossa ja lisäksi masturboin vähintään kerran päivässä.”

”Kumppanini niin sanotusti puhkesi kukkaan raskauden edetessä. Se teki hänestä kauniimman.”

Aina ei suju

”Raskaus lisäsi omia haluja, mutta vaikutti negatiivisesti yhdyntään limakalvojen kuivuessa niin, etteivät edes erilaiset liukuvoidekokeilut auttaneet asiaa.”

”Halusin puolisoani raskausaikana ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta hänen erilaiset raskausoireensa ja -vaivansa vaikuttivat siihen, että seksi väliltämme hiipui kokonaan.”

”Puolisossa on joka raskauden aikana herännyt huoli siitä, että harrastaminen olisi haitaksi minulle tai vauvalle – vaikka olemme yhdessä selvittäneet, ettei asia ole näin. Hänen halunsa ovat selvästi jääneet tämän huolen jalkoihin. Sen sijaan minä olisin ollut hormonipäissäni valmis lempimään milloin vain ja missä vain, joten törmäyskurssilla olemme olleet.”

”Raskauden aikana mieheni oli todella varovainen, joten seksi alkoi tuntua minusta aika mitäänsanomattomalta, vaikka en ole mieltymyksiltäni mitenkään kovakourainen.”

Hyvää asentoa etsimässä

”Supistuksia tuli herkästi seksin aikana, joten se rajoitti raskausaikana seksin harrastamista. Toki myös hyvien asentojen löytäminen oli hankalampaa.”

”Raskausmahat ovat minusta kiihottavia, joten kumppanin raskaus oli meikäläisen osalta pelkkää plussaa. Tarpeeksi pitkälle edennyt raskaus kuitenkin hankaloitti joitain asentoja.”

”Raskaana ollessa tunsin itseni kauniimmaksi ja itsevarmemmaksi. Mutta koska vatsani oli valtava, jäi yhdyntä välillä puuttumaan, kun mikään asento ei ollut hyvä.”

”Uusi lempiasento löytyi.”

”Ison massun kanssa asennot olivat rajalliset, muuten seksi oli laadultaan samanlaista. Varsinkin alkuraskaudesta vaimo oli jotenkin todella seksikäs!”

”Loppuraskaudesta jotkut asennot olivat epämukavia tai eivät onnistuneet.”

Riippuu kolmanneksesta

”Väsymys, närästys ja pahoinvointi vievät seksihaluja. Ei jaksa innostua, kun on huonovointinen olo jatkuvasti. Keskiraskauden jälkeen seksihalut saattavat lisääntyä. Iso vatsa on tiellä loppuraskaudessa.”

”Raskauden aikainen vointi vaikutti paljon seksiin. Esimerkiksi väsymys ja pahoinvointi aiheuttivat väliaikaista haluttomuutta, mutta raskaushormonit saivat välillä haluamaan seksiä tavallista useammin.”

Kun keho mietityttää

”Itsetuntoni ja mieheni halu minua kohtaan laski muuttuvan ulkomuodon vuoksi. Seksistä tuli kuin arkinen askare, suoritettava äkkiä alta pois.”

”Oma kehonkuva otti pahasti osumaa, eikä äitiyden rooli kohdannut seksuaalisen minän kanssa.”

”Kasvava vatsa haittasi ja mieheni koki sen vähän häiritsevänä. Minä taas kömpelyyden takia en ollut niin sinut itseni kanssa, mikä häiritsi omaa fiilistäni.”

”Huomasin pohtivani usein, mitä puolisoni ajattelee kasvaneesta vatsastani. Olenko hänestä lihava? Puolisoni joutui vakuuttelemaan minulle, että olen yhtä seksikäs ja haluttava kuin aina ennenkin. Mielikuvat ja ajatukset olivatkin täysin pääni sisäisiä, mutta heijastuivat vahvasti omaan kokemukseeni seksistä.”

Mieluisia muutoksia

”Kumppani sai enemmän muotoja ja muuttui sen myötä seksikkäämmäksi.”

”Raskaus lisäsi tuntoherkkyyttäni ja omia halujani. Lisäksi pidän itseäni raskaana erityisen seksikkäänä, samoin pitää mieheni.”

”Seksiä oli hieman vähemmän raskauden aikana kuin ennen, mutta se oli laadultaan parempaa. Olin rennompi ja koin oloni todella seksikkääksi.”

Kokemukset on kerätty Kaksplussan syksyllä 2024 teettämästä lukijakyselystä.

”Kyllä se hiukan jokaisen synnytyksen jälkeen jännitti, sattuuko seksi. Ekat kerrat menivät ’suoritetaan tämä pois alta’ -mentaliteetilla. Heti seuraava seksikerta olikin sitten ihan normaali.”

”Seksi jännitti kovasti, koska pelkäsimme molemmat, että minuun sattuu. Itse pelkäsin, että kaikki tuntuu erilaiselta ja omat paikat olisivat niin löysät, ettei mikään tunnu miltään. Pelot olivat turhia. Kaikki meni hienosti, mutta seksi ei tuntunut samalta vielä ekalla kerralla, koska tilannetta jännitti niin kovasti.”

”Jännitti ja jopa pelotti, mutta yhdessä saimme seksin sujumaan taas vähän ajan kuluttua. Ekojen kertojen aikana yhdyntä sattui jonkin verran, mutta etenimme varovasti.”

Yllättäviä havaintoja

”Mies kertoi minun olevan tiukempi, vaikkei minua parsittu mitenkään.”

”Seksi ei tuntunut miltään, kirjaimellisesti. Helpotti, kun alapää ei ollutkaan täysin pilalla ja ei ollut kipuja. Seuraavalla kerralla tuntui jo normaalilta.”

”Luulin että olisin ollut ammottava aukko, kuin kaikuva messuhalli. Mutta ihme kyllä, paikat lopulta palautuivat.”

”Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelotti. Kuin olisi menettänyt neitsyyden uudelleen! Seksi kuitenkin tuntui paljon paremmalta kuin ennen synnytystä. Jotenkin sitä oli herkempi. Toisen synnytyksen jälkeen seksi tuntui täysin normaalilta saman tien, enkä jännittänyt.”

”Ensimmäinen kerta jännitti. Itse asiassa paikkani tuntuivat jopa kireämmältä kuin ennen synnytystä. Vaati uudestaan totuttelua.”

”Ensimmäisen synnytyksen jälkeen tuntui kuin alapää olisi ollut jauhelihaa. Jännitti miltä seksi tuntuisi, mutta se tuntui hyvältä, kuten aina.”

Kun seksi olikin pettymys

”Ei tuntunut aivan samalta kuin ennen. Emätin ei ollut vielä täysin palautunut synnytyksestä. En kokenut yhtä suurta nautintoa kuin ennen synnytystä. Meni hetki aikaa, että paikat palautuivat normaaliin.”

”Alatiesynnytyksen jälkeen seksi tuntui pitkään raastavalta. Halutti, mutta alapää oli tulessa. Ehkä vähän pelottikin koko juttu, sekin varmasti vaikutti. Liukuvoide helpotti asiaa ja siitä se sitten lutviutui pian.”

”Se jännitti ja pelotti. Lopultakin kaikki sujui hyvin, mutta kokemus oli jotenkin valju. Odotin, että seksi paranisi synnytyksen myötä, mutta minulle näin ei kuitenkaan käynyt.”

”Tuntui jännittävältä. Kuin harrastaisi seksiä ensimmäistä kertaa, kun oma keho oli niin vieras. Oli puutunutta tunnetta ja vaikeuksia nauttia, rinnat valuivat maitoa, ei mitenkään hehkeää.”

”Ensimmäisen synnytyksen jälkeen lantionpohjan lihakseni menivät jumiin, joten seksi oli epämiellyttävää ja kivuliasta. Sain avun fysioterapiasta ja TENS-laitteesta.”

Hiljaa hyvä tulee

”Seksi oli ihan yhtä nautinnollista kuin aiemminkin. Toki verenvuoto vähän vaikutti mukavuuteen, mutta laitoimme sänkyyn pyyhkeet ja rakastelun jälkeen kävin suihkussa.”

”Minulle jouduttiin tekemään synnytyksessä episiotomia. Olin todella kipeä heti synnytyksen jälkeen. Seksi synnytyksen jälkeen pelotti, mutta tuntui hyvältä, kun otettiin asia huomioon, käytettiin liukastetta ja edettiin varoen.”

Odotuksia parempaa

”Sektion jälkeen yhdyntä sattui jonnekin alavatsaan ja pelkäsin paljon arven kipuilua, jota ei kuitenkaan tullut. Luulen, että jännitin lihaksia vähän liikaa, kun yritin vetää pömpöttävää alavatsaa sisään. Alatiesynnytyksen jälkeen yhdyntä tuntui fyysisesti paremmalta kuin koskaan ennen. Aiemmin se sattui alapäähän ainakin vähän.”

”Repesin synnytyksessä, ja siitä johtuen ensimmäinen kerta hieman jännitti. Oli kuitenkin ihanaa päästä pitkästä aikaa toisen lähelle. Oli erittäin positiivinen yllätys, että orgasmiherkkyys oli parantunut ja seksi tuntui aiempaa paremmalta.”

Kokemukset on kerätty Kaksplussan syksyllä 2024 teettämästä lukijakyselystä.

Kätilö Satu Peussan mukaan ei ole tarkalleen tiedossa, miksi raskaus altistaa suonenvedoille. Syyn arvellaan liittyvän alaraajojen verenkiertoon: kun kohtu painaa verisuonia ja hermoja, jaloissa ei kierrä veri samalla tavalla kuin normaalisti.

– Toisena syynä on veikattu, että suonenvedot liittyisivät elimistön suolojen heilahduksiin ja mahdollisiin puutoksiin.

Peussan mukaan suonenvetoja voi yhtäkkiä ilmaantua raskausaikana, vaikka niistä ei olisi kärsinyt aiemmin. Toisaalta raskaus voi lisätä suonenvetoja entisestään, jos niihin on taipumusta. Joillekin odottajille lihaskramppeja ei tule ollenkaan.

Raskausaikana suonenveto alkaa yleensä levossa tai nukkuessa. Yöllinen ajankohta harmillinen, koska raskaana hyvä yöuni voi muutenkin olla kortilla. Kramppeihin voi etsiä helpotusta kotikonstein.

Näin taltutat suonenvedot raskausaikana

Magnesiumin vaikutuksesta suonenvetoihin ei ole tieteellistä näyttöä, vaikka moni vannoo magnesiumin nimeen kramppien taltuttamisessa. Tehosta ei ole takeita, mutta kokeilumielessä magnesiumia saa ottaa ravintolisänä myös raskausaikana, Peussa sanoo.

– Apteekissa on tarjolla raskaana oleville suunniteltuja magnesiumlisiä, mutta en usko, että valitulla tuotteella on sen suurempaa merkitystä.

Suonenvetojen ennaltaehkäisynä Peussa suosittelee kevyttä kävelyä, jumppailua ja venyttelyä. Hyvä nestetasapaino ja monipuolinen ravinto ovat raskausaikana muutenkin tärkeitä, mutta ne ehkäisevät myös suonenvetoja.

– Kun juo riittävästi ja syö monipuolisesti, kroppa ei pääse kuivumaan ja keho saa tarvitsemiaan suoloja tarpeeksi.

Peussa suosittelee kokeilemaan myös jalkojen hieromista tai lämmittämistä esimerkiksi lämpöpussilla. Lämpö ja liike voivat saada lihaksen rentoutumaan. Jotkut saavat raskausaikana avun myös tukisukista tai säärystimistä.

Peussa toteaa, että suonenvedot voivat olla erittäin häiritseviä. Kaikilla kotikonstit eivät tepsi, ja jotkut pääsevätkin vaivasta eroon vasta synnytyksen jälkeen.

– Suonenvedoille ei ole mitään varsinaista hoitoa. Tiedossa ei ole edes selkeää syytä, mistä ne johtuvat. Onneksi krampit eivät ole vaarallisia ja ne menevät ohi.

– Kansainvälisesti syksysynnytyksestä puhutaan silloin, kun lapsi syntyy noin 2–3 tunnin sisään säännöllisten supistusten alkamisesta, HUSin apulaisylilääkäri, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Antti Puhakka kertoo.

Muuten syöksysynnytys ei yleensä poikkea normaalista synnytyksestä, vaan etenee samalla tavalla – ainoastaan huomattavasti nopeammin.

Tietyt tekijät voivat altistaa syöksysynnytykselle

Sitä, miksi jotkut syöksysynnyttävät ja toiset eivät, ei tiedetä tarkalleen. Puhakan mukaan tietyt tekijät voivat kuitenkin altistaa sille, että syöksysynnytys on todennäköisempi.

– Syöksysynnytykselle altistavia tekijöitä ovat muun muassa aiemmat nopeat synnytykset, uudelleensynnyttäjyys, äidin nuori ikä, ennenaikainen synnytys, sikiön pieni syntymäpaino sekä kohonnut verenpaine.

Monien synnytysominaisuuksien tiedetään olevan periytyviä. Syöksysynnytyksessä on kuitenkin kyse niin monitekijäisestä ominaisuudesta, ettei syöksysynnytyksen perinnöllisyyttä voida Puhakan mukaan pitää itsestäänselvyytenä.

Paras mittari synnytyksen kestolle voikin usein olla synnyttäjän oma aiempi kokemus.

Syöksysynnytys on todennäköisempi uudelleensynnyttäjällä

Syöksysynnytys on mahdollista ensisynnyttäjälläkin, mutta riski tähän on paljon pienempi kuin uudelleensynnyttäjillä; vain noin 1–3 prosenttia ensisynnytyksistä tapahtuu syöksynä.

– Jos esikoinen on syntynyt hyvin nopeasti, on varsin suuri todennäköisyys seuraavienkin lasten nopealle synnytykselle.

Todennäköisyys on Puhakan mukaan kohtuullisen suuri, jopa 20–30 prosentin luokkaa.

– Tulevissa synnytyksissä tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä sama, vaikka taustalla olisi nopea synnytys. Esimerkiksi sikiön tarjontavirhe voi pidentää synnytyksen avautumisvaihetta huomattavankin paljon, Puhakka toteaa.

Yleensä avautumisvaihe, eli latenssi- ja aktiivinen avautumisvaihe, kestää ensisynnyttäjillä noin 7–9 tuntia. Vaiheen pitkittymisen yleisimpiä syitä ovat sekä juuri sikiön virhetarjonnat  että kohdun supistusheikkous.

Ponnistusvaihe kestää tavallisesti noin 30–90 minuuttia. Lyhimmillään ponnistusvaihe voi kestää vain muutaman minuutin ja pisimmillään puolestaan jopa paria tuntia huolimatta siitä, onko ensi- vai uudelleensynnyttäjä.

Syöksysynnytyksessä ei ehdi välttämättä saada kivunlievitystä

Jos synnyttäjällä on taustallaan hyvin nopeasti edennys syöksysynnytys ja häntä pelottaa saman toistuminen, voi synnytyksen käynnistäminen olla seuraavalla kerralla mahdollinen.

– Käynnistystä ei lähtökohtaisesti ehdoteta vain sen vuoksi, että edellinen synnytys oli nopea, Puhakka kertoo.

Usein käynnistykseen päädytään kuitenkin siinä tapauksessa, että syöksysynnytyksen kokenut odottaja itse haluaa varmistaa esimerkiksi hyvän kivunlievityksen saamisen tai sairaalasynnytyksen.

– Vaikka syöksysynnytys on useimmiten ”hyvä” synnytys, voi kokemus olla hurja, ja seuraavaan synnytykseen toivotaan kontrolloidumpia olosuhteita, Puhakka avaa.

Syöksysynnytys tulee yleensä yllätyksenä, eikä kivunlievitystä ehdi välttämättä saada. Suunniteltu käynnistys voi näin ollen mahdollistaa synnyttäjälle riittävän kivunlievityksen hänen sitä toivoessa.

Onko syöksysynnytys haitallinen synnyttäjälle tai lapselle?

Nopeasti etenevä synnytys on yleensä vauvalle turvallinen, koska vauva altistuu synnytyssupistusten tuomalle stressille hyvin vähän aikaa. Synnyttäjälle syöksysynnytys on sen sijaan suurempi riski.

– Äidin riskeihin liittyy muun muassa alttius repeämiin, kun kudokset eivät ehdi myötäämään nopeasti syntyvän vauvan tieltä. Myös verenvuotoriski on äidille isompi kuin normaalisynnytyksissä.

Yksi huomioitava riski liittyy Puhakan mukaan myös siihen, ettei syöksysynnytys tapahdu välttämättä sairaalaolosuhteissa.

– Muualla kuin sairaalassa tapahtuneessa synnytyksessä vastasyntyneen lämpimänä pitäminen, mahdollinen virvottelu ja äidin vuodon hallinta voi olla haasteellisempaa.

Helsingin yliopiston ja HUSin tutkimusryhmän äskettäin valmistuneessa tutkimuksessa on havaittu, että aineenvaihdunnallisia häiriöitä alkaa esiintyä jo alkuraskaudessa.

– Siksi painonhallintaan tulisi tarjota apua mahdollisimman varhain, mieluiten jo ennen kuin raskaus alkaa, toteaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Heidi Sormunen-Harju Helsingin yliopiston julkaisemassa tiedotteessa.

Tuoreessa tutkimuksessa kartoitettiin suomalaisten äitien ja vastasyntyneiden lasten terveydentilaa laajasti. Tutkimus koostuu useista osatöistä, joiden tulokset on julkaistu kansainvälisissä lääkärilehdissä.

Riskit kasvavat ylipainon mukana

Laajimmassa tutkimuksessa analysoitiin noin 50 000 naisen terveystiedot ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa. Raskaushäiriöiden riski kasvoi kaikilla naisilla painoindeksin noustessa, mutta raskausdiabeteksen riski oli toisessa raskaudessa huomattavasti korkeampi, jos häiriö oli esiintynyt jo ensimmäisen raskauden aikana.

Tutkimuksessa näkyi selvä yhteys äidin ylipainon ja aineenvaihduntahäiriöiden välillä. Äidin aineenvaihdunnalliset häiriöt näkyivät usein myös vastasyntyneen lapsen verinäytteessä.

Sormunen-Harjun mukaan ylipainoisten äitien aineenvaihdunnalliset häiriöt ilmenivät useimmiten jo raskauden alussa, ennen kuin raskausdiabetesta oli edes diagnosoitu.

– Riskissä olevien naisten tunnistaminen mahdollistaa tukitoimien oikean kohdentamisen. Tällöin jo pelkästään elintapoja korjaamalla voidaan lievissä tapauksissa saada tuloksia aikaan, ja vaikeampia pystytään hoitamaan lääkinnällisin keinoin.

Äidin lihavuus lisää esimerkiksi raskausdiabeteksen, raskausmyrkytyksen, kohonneen verenpaineen ja sikiön liikakasvun riskiä. Myös pitkän aikavälin komplikaatioita, kuten tyypin 2 diabetesta sekä sydän- ja verisuonisairauksia esiintyy enemmän ylipainoisilla äideillä ja heidän lapsillaan kuin muilla.

Uudessa synnytysyksikössä synnyttäjien toiveet lempeästä ja luonnonmukaisesta synnytysympäristöstä on huomioitu. Yksikkö on tarkoitettu synnyttäjille, joilla ei ole ennakkoon todettuja riskitekijöitä.

Yksiköstä löytyy muun muassa kaksi ammehuonetta, joogaliinoja ja TENS-laitteita. Kaikki ne lukeutuvat lääkkeettömiin keinoihin lievittää synnytyskipua.

Huoneiden värimaailmalla ja sisustuksella on pyritty mahdollisimman luonnolliseen ja levolliseen tunnelmaan. Myös tukihenkilölle löytyy oma vuodepaikka, mikä tarkoittaa, että hän voi pysytellä koko synnytyksen ajan synnyttäjän vierellä.

– Meidän ei tarvitse erottaa perheenjäseniä synnytyksen aikana. Se on ollut yksi suunnittelun johtotähdistä, osastonhoitaja Marjo Lyyra kertoo.

Jos vauva tarvitsee synnytyksen jälkeen virvoitteluun apua, löytyvät kaikki välineet tähän samasta huoneesta. Kaikki muukin lääketieteellinen apu on yksikössä saatavilla.

Synnyttäjää ei lähdetä siirtämään Aallokosta riskisynnyttäjien yksikköön Luotsiin, jos synnytyksen riskiluokitus yllättäen kasvaa. Toisiin tiloihin siirtyminen on tarpeen vain silloin, jos synnytys on hoidettava sektiolla.

Panostusta estetiikkaan ja yksityisyyteen

Teemaväri uusissa synnytyshuoneissa on vihreä. Ovet ovat kaunista ja tyylikästä tammipintaa. Pesuhuoneiden lattiat ovat yllättäen tiilenpunaiset.

Suunnittelussa haluttiin kunnioittaa Naistenklinikan alkuperäistä henkeä ja tuoda näin historian havinaa mukaan 90 vuoden takaa, jolloin sairaala vihittiin käyttöön. Menneen kunnioittaminen näkyy myös käytävillä, jossa on suurennoksia vanhoista, Naistenklinikalla otetuista valokuvista.

Seinillä on Laura Itkosen taideteoksia, jotka koostuvat erilaisista keraamisista muodoista ja valaistuista osista.

Seurantahuoneet ovat niin ikään vihreän, mutta myös sinisen sävyisiä. Niistä löytyy wc- ja peseytymistila ja tukihenkilölle oma vuode.

Tämä on muutos entiseen, koska aiemmin seurantahuoneet olivat jaettuja. Yksityisyys on ollut yksi merkittävistä toiveista seurantahuoneiden osalta. Seurantahuoneissa synnyttäjä voi odotella synnytyksen käynnistymistä, mikäli hänen tilanteessaan sitä ei voi tehdä kotona. Huoneissa on saatavilla muun muassa ilokaasua.

Viidennestä kerroksesta löytyvät myös uudistetut perhehuoneet. Niissä on myös huomioitu toive yksityisyydestä ja siitä, että tukihenkilö voi olla koko ajan mukana.

Molemmissa huoneissa on erilaisia valaistusmahdollisuuksia, joista voi valita esimerkiksi himmeämmän valaistuksen imetystä varten. Hoitaja tai lääkäri voi puolestaan käyttää kirkkaampaa valoa toimenpiteen tai tutkimuksen aikana.

Uusi yksikkö on voitto myös kätilötyön kannalta

Kätilö Pia Bärlund viilettää suoraan synnytyksen vuoronvaihdosta esittelemään uusia tiloja. Hän on haltioissaan yksiköstä, joka edistää myös kätilöiden työtä synnytysten tukena. Kätilöiden tehtävä on vahvistaa synnyttäjän luottamusta omaan kehoonsa ja hallinnan tunteeseen.

– Ammeessa ollessaan synnyttäjä voi katsella katon pieniä tuikkuvaloja, joista muodostuu oikeita tähtikuvioita, kuten Otavan tähtikuvio. Myös ikkunoista näkyy luonto: talvella lumisade, keväällä puolestaan lintujen lentelyä, Bärlund kertoo.

Osastonhoitaja Marjo Lyyra puolestaan kertoo, että tilojen suunnitteluun on osallistunut valtavan innokas joukko kätilöitä. Kätilöopiston ja sen luonnonmukaista synnytystä tukeneen Haikaranpesä-yksikön sulkeuduttua jäi tarve vastaavalle yksikölle.

– Kätilön näkökulmasta on upeaa, että Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa on yksikkö, jossa voidaan normalisoida synnytystä ja syntymää. Yksikkö on kuitenkin aivan kaiken lääketieteellisen avun keskellä, Bärlund toteaa.

Apulaisylilääkäri Tarja Myntti näkee uuden yksikön avaamisen myönteisenä. Sen lisäksi, että se on vastaus synnyttäjien toiveisiin ja mahdollisuus käyttää entistäkin enemmän kätilötyön keinoja, on uusien lisätilojen saaminen hyvä asia.

– Meillä tulee olemaan paremmat resurssit vastata synnyttäjien määrään, mikä lisää synnytysturvallisuutta.

Tieto selvisi Itä-Suomen yliopiston, Kuopion yliopistollisen sairaalan sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa, jossa seurattiin lähes tuhatta äiti-lapsiparia raskausajalta lapsen seitsemään ikävuoteen asti.

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että raskaudenaikaisella liikunnalla on positiivisia vaikutuksia sekä äidin että lapsen terveyteen. Nyt äidin liikunnan yhteys lapsen astman kehittymiseen havaittiin ensimmäistä kertaa.

Astma on lasten yleisin krooninen sairaus Suomessa. Tutkimusta johtanut dosentti Pirkka Kirjavainen toteaa, että isän ja äidin tupakoinnin lopettaminen on tunnetusti tehokas tapa pienentää lapsen riskiä sairastua astmaan. Hänen mukaansa on huomionarvoista, että liikunnan merkitys näyttäisi olevan samaa mittaluokkaa astman ehkäisyssä.

– Tulokset ovat erittäin lupaavia astman ehkäisyn kannalta. On ilo huomata, että jo kohtuullisilla liikuntamäärillä äiti voi vaikuttaa merkittävästi paitsi omaan, myös lapsensa terveyteen, Kirjavainen kommentoi yliopiston tiedotteessa.

Suuremmalla liikuntamäärällä ei lisävaikutusta

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee raskaana oleville noin 2,5 tuntia kohtalaisen rasittavaa liikuntaa viikossa.

Tutkimustulokset eivät viitanneet siihen, että viikoittaisen liikuntamäärän lisäys kolmesta kerrasta suuremmaksi olisi ollut yhteydessä vieläkin pienempään astmariskiin.

Aiemmin on osoitettu, että äidin liikunta vaikuttaa sikiön aktiivisuuteen ja hengitysliikkeisiin. Näin ollen raskaudenaikainen liikunta vahvistaa vastasyntyneen lapsen keuhkojen toimintaa.

– Vielä emme tiedä, miksi äidin liikunta näkyi lapsen pienempänä astmariskinä, mutta yksi mahdollisuus on, että se tukee sikiön keuhkojen kypsymistä, arvioi väitöskirjatutkija Emma-Reetta Musakka yliopiston tiedotteessa.

Raskausajan liikunnan määrän ja rasittavuuden merkityksestä astman ehkäisyssä tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia, tiedotteessa todetaan.

Heimlichin otteessa asetutaan autettavan taakse, laitetaan toinen käsi nyrkkiin pallean kohdalle ja tartutaan nyrkkiin toisella kädellä. Sitten nykäistään rivakasti niin, että paine kohdistuu samaan aikaan sekä taakse- että ylöspäin.

Ensihoidon osastonylilääkäri Heini Harve-Rytsälä HUSista kertoo, että Heimlichin otteen saa hätätilanteessa tehdä myös raskaana olevalle riippumatta siitä, miten pitkällä raskaus on.

– Ensiapuohjeet ovat samoja raskaana oleville kuin muillekin aikuisille. Lähtökohtana on se, että syntymättömän vauvan parasta hoitoa on äidin paras hoito. Jos äidillä on vierasesine hengitysteissään ja hän ei saa kunnolla happea, ei vauvakaan saa kunnolla happea.

Oikein tehtynä Heimlichin otteesta ei muutenkaan aiheudu haittaa sikiölle. Vaikka kohdun pohja ulottuu ylävatsaan asti loppuraskaudessa, nykäyksen paine kohdistetaan ylöspäin miekkalisäkkeeseen eikä kohtuun.

Heimlichin ote on viimeinen keino

Harve-Rytsälä tähdentää, että Heimlichin otteeseen tulee turvautua vasta, kun muut toimenpiteet eivät ole auttaneet – oli tukehtumisvaarassa oleva henkilö raskaana tai ei.

Ensisijaisesti vierasesine yritetään poistaa aikuisen hengitysteistä niin, että ylävartaloa taivutetaan alaspäin ja lyödään kämmenellä lujasti lapaluiden väliin yskimisen tehostamiseksi.

– Jos lyönnit lapaluiden väliin eivät auta ja hengitystiet ovat niin tukossa, että ihminen ei pysty puhumaan ja pahimmillaan taju alkaa jo hämärtyä, muuta vaihtoehtoa kuin Heimlichin ote ei ole.

Ensiavun antamista ei tule Harve-Rytsälän mukaan arastella, vaikka autettava olisi raskaana. Todennäköisesti enemmän vahinkoa aiheutuu siitä, ettei tee mitään.

Maallikko ei pysty tekemään muuta kuin lyömään tukehtumisvaarassa olevaa selkään, soittamaan hätänumeroon ja suorittamaan Heimlichin otteen. Jos henkilö menee elottomaksi, tulee aloittaa elvytys.

Harve-Rytsälä huomauttaa myös, että tukehtumisvaarassa olevalle vauvalle tai pikkulapselle ei saa tehdä Heimlichin otetta samoin kuin aikuiselle. Pikkulasta tai vauvaa käsitellessä otteet ovat hellempiä: lapsi asetetaan selälleen aikuisen syliin ja rintalastan päältä painetaan sen verran, että rintalasta joustaa alaspäin.

Lohdullinen viesti lääkäriltä

Mikäli ruokaa päätyy henkitorveen yksin ollessa eikä tilanne pian helpota, olisi hyvä soittaa hätänumeroon 112 vielä, kun pystyy puhumaan.

– Olisi myös tärkeää hakeutua ihmisten ilmoille eikä esimerkiksi piiloutua vessaan yskimään, Harve-Rytsälä toteaa.

Harve-Rytsälä painottaa, että terveen aikuisen ihmisen tukehtuminen ruokaan tai muuhun vierasesineeseen on äärimmäisen harvinaista. Kuolemaan johtavissa tapauksissa on useimmiten taustalla jokin nielemistä vakavasti vaikeuttava neurologinen sairaus tai päihtymystila.

– Raskaana moni asia huolettaa, mutta tätä ei tarvitse pelätä tai miettiä, uskaltaako yksin enää syödä. Onneksi nielemisrefleksissä on turvamekanismeja: jos ruokaa meinaa mennä väärään kurkkuun, yleensä kurkun kansi ehtii sulkeutua. Ja jos henkitorveen pääsee jotain, alkaa automaattisesti yskittää.

Helsingin yliopistossa tehty väitöstutkimus osoittaa ensimmäistä kertaa, että raskauteen liittyvät aivoverenkiertohäiriöt ovat yleistyneet myös Euroopassa. Aiemmin vastaavia tuloksia on saatu vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Verho muistuttaa kuitenkin, että raskauteen liittyvä aivoverenkiertohäiriö on erittäin harvinainen. Suomessa sairastuu vain 11–15 naista per vuosi.

– Raskaana olevien ei kannata ruveta pelkäämään, mutta taudin olemassaolo on hyvä tiedostaa, hoidettavissa olevia riskitekijöitä ehkäistä ja hoitaa hyvin ja neurologisiin oireisiin reagoida, tutkija sanoo.

Tutkimuksessa selvisi, että merkittävimmät riskitekijät aivoverenkiertohäiriöille raskaana ovat ikä, raskauden aikainen kohonnut verenpaine, tupakointi 12. raskausviikon jälkeen ja migreeni.

Kaksi erityisen altista hetkeä

Aivoverenkiertohäiriön riski on tutkimuksen mukaan suurin synnytyksen yhteydessä ja noin 2–3 viikkoa synnytyksen jälkeen. 

Nykyään neljäsosa synnyttäjistä on yli 35-vuotiaita. Ikä itsessään on aivoverenkiertohäiriön riskitekijä. Koska synnyttäjät ovat aiempaa iäkkäämpiä, heillä on myös enemmän perussairauksia. Perussairaudet lisäävät entisestään aivoverenkiertohäiriön riskiä.

Raskaus puolestaan altistaa laskimotukoksille. Myös verisuonisairaudet kasvattavat laskimotukoksen riskiä.

Tutkija Liisa Verhon mukaan neuvolassa olisi hyvä käydä läpi odottajan verisuoniriskitekijät ja pyrkiä vaikuttamaan niihin elintapaneuvonnalla. Esimerkiksi tupakointi, ylipaino, kohonnut verensokeri, kolesteroli ja korkea verenpaine ovat haitaksi.

– Äitiä ei saisi unohtaa heti synnytyksen jälkeen ja erityisesti suuren riskin omaavien äitien tiiviin seurannan olisi hyvä jatkua 2–3 viikkoa synnytyksen yli, Verho toteaa tiedotteessa.

Aivoverenkiertohäiriön uusiutumisriski myöhemmissä raskauksissa on merkittävä, vaikka käytössä olisi estohoito.

Tähkänen kertoo Instagram-tilillään, että pienokaisen on määrä syntyä tammikuussa 2025.

– Kerrankin sanon: tammikuuta odotellessa, iloinen Tähkänen kirjoittaa tunnelmistaan videon yhteydessä.

Julkistamisvideolla Tähkänen toteaa, että lapsi on tuonut elämään paljon rakkautta, mutta myös kaaosta.

– Mitä jos tuplais molemmat? Challenge accepted, hän toteaa videolla.

Muun muassa näyttelijät Helmi-Leena Nummela ja Monika Lindeman onnittelevat Tähkästä vuolaasti.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Inna Tähkänen I Näyttelijä I Ohjaaja (@innatahkanen) jakama julkaisu

Tähkäsen esikoinen syntyi 27. toukokuuta 2023. Näin ollen tulevilla sisaruksilla tulee olemaan ikäeroa alle kaksi vuotta.

Viime äitienpäivänä Tähkänen kertoi Instagram-tilillään, että äidiksi kasvaminen ei ollut hänelle pelkästään helppoa.

– Musta tuntui viime kesänä, kun vauvamme syntyi, ensin oudolta, vieraalta ja jopa nololta kutsua itseäni äidiksi. Nyt se tuntuu ihanalta, koska lapseni on juuri hän.

Utuisessa kuvassa pariskunta poseeraa rannassa syleillen. Nellillä on yllään valkoinen mekko, joka paljastaa kauniisti pyöristyneen vatsan.

– Tervetuloa perheeseen, pikkuveli, Ernest kirjoittaa julkaisussa sydämen ja aihetunnisteen #marraskuiset kera.

Ennestään perheeseen kuuluvat vuonna 2017 ja vuonna 2020 syntyneet tyttäret.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Ernest "Erkku" Lawson (@ernestlawson_) jakama julkaisu

Parhaillaan Ernest Lawson juontaa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Hänet tunnetaan myös sketsisarja Putouksesta. Koulutukseltaan Ernest on kasvatustieteen maisteri, ja ennen näyttelijän uraansa hän työskenteli luokanopettajana.

Ernest ja Nelli menivät naimisiin vuonna 2015. He tapasivat toisensa yliopistossa ja tutustuivat teatteriryhmän produktiossa.

Kotilieden haastattelussa vuonna 2023 Ernest paljasti aina halunneensa isäksi.

– Minulle siunaantui kaksi tytärtä. Tyttäreni ovat tärkeintä, mitä minulla on. Minut yllätti, miten suurta rakkaus ja kiintymys lapseen voivat olla, hän totesi tuolloin Kotiliedelle.

Nousen juomaan. Saman tien tunnen, kuinka kiristys leviää taas vatsalle. Nojaan yöpöytään ja hengitän, hen-gi-tän. Supistus on tällä kertaa lyhyt, ja hetken päästä pääsen jatkamaan matkaani lavuaarille. Omatunto pistelee; tämä on minulta nimenomaisesti kielletty. Minulla on lupa vain mennä vessaan, kaikessa muussa pitäisi turvautua kätilöihin. Jatkuva muiden varassa eläminen ottaa luonnolle: ”kynä tipahti, saisiko ikkunan auki, kännykkälaturin johto pitäisi kurkottaa seinään, saanko mehua, peitto karkasi lattialle…” Syyttelevää sisintäni rauhoittaakseni päätän käydä samalla vessassa.

Pytylle istuessani vauva potkaisee virtsarakkoa kiukkuisesti. Hyvä ajoitus, naurahdan itsekseni. Vatsa aaltoilee, siinä katsellessani näen, miten lapsen pepun kohoama siirtyy ylemmäksi ja muljahtaa äkkiä näkymättömiin. Vielä on tilaa kuperkeikoille. Pelko kouraisee taas sydäntäni: ihan liikaa tilaa, ihan liian pieni ihminen. Pysy vielä siellä, pysythän!

Yksinäistä odottelua

Viidentenä päivänä pieni sairaalahuoneeni, josta ensin olin niin kiitollinen, alkaa ahdistaa. Ulkona paahtaa helle. Pieni huoneeni on tukahduttavan kuuma, sillä sen eristyseteinen estää läpivedon, kun molempia ovia on lähes mahdoton pitää samaan aikaan auki.

Telkkarikaan ei kiinnosta. Eihän sieltä tule kesällä kuin uusintoja. Olen lukenut kirjat, jotka olen tuonut sairaalaan mukanani; ei ole toivoakaan, että pääsisin valitsemaa lisää , eikä mies osaa tuoda mitään sopivaa aivohöttöluettavaa. Ikisuosikkini Täällä Pohjantähden alla on liian painava käsillä kannateltavaksi, ja vatsan päälle laskettaessa se aiheuttaa supistuksen. Eivätkä sen ihmiskohtalot varsinaisesti kohota mielialaa.

Iltavuoron kätilö tulee esittäytymään: ”No mutta, minä katsoinkin jo, että loman aikana on listaan ilmestynyt tuttu nimi! Mitenkäs jakselet?” Ääni on myötätuntoinen, sipaisu olkaan lämmin. Itku tulee heti, yksinäisyys ja ahdistus purskahtavat ulos kuin kirsikkatomaatin siemenet puraistessa. Kätilö rutistaa lujasti, silittää tukkaa. Sitä minä juuri kaipaan, ihmistä. 

”Kuulepas, täällä on toinenkin äiti vähän samanlaisessa tilanteessa. Kysyisinkö, kelpaisiko hänelle seura?” Maailma kirkastuu, itken ja nauran yhtä aikaa helpottuneena siitä, että on mahdollista puhua jollekin, jakaa tätä tuskastuttavaa turhautumista, toivon ja epätoivon ristiaallokkoa. Että maailma olisi muutakin kuin tämä hiljainen koppi, joka täyttyy elämästä vain, kun perhe tupsahtaa piipahdukselleen.

Epätoivon hetkiä

Tuijotan tiukasti Tainan ja itseni väliin vedetyn keltaisen verhon reunaa. Se liehahtaa tasaisin väliajoin, kun toisella puolella makaavan Iinan puolison tuoma pystytuuletin pyörähtää sitä kohti. Vatsalla lepäävä käsi rekisteröi, miten kohtu kiristyy taas tiukaksi keräksi, kovettuu vatsanpeitteiden alla kivikovaksi. Selkää särkee, tekee mieli keinuttaa lantiota. Haluan olla yksin, siksi verhot on tilapäisesti vedetty paikalleen. Tekee mieli hakeutua pimeään koloon kippuraan, yksin hiljaisuuteen. Huonekaverit aistivat epäsosiaalisen tuuleni ja ovat poikkeuksellisen vaisuja.

Supistus voimistuu poltteeksi, huulteni välistä karkaa ähkäisy. ”Onko kaikki hyvin?” Taina kysyy. Ynähdän vastaukseksi ja yritän tasoittaa hengitykseni. Tainaa ei kuitenkaan puijata; sen verran monta tuntia olen kesän aikana tässä hänen vieressään supistellut, että hän tuntee merkit. Verho viuhahtaa pois välistämme, Tainan silmät kiinnittyvät minuun. ”Soita kelloa! Suahan supistaa ihan selvästi!” Alan itkeä. ”En minä jaksa, ei tartte, kyllä tää tästä, mää en jaksa enää tätä makaamista, tuun hulluksi!” Taina hapuilee soittokellon käteensä ja painaa sitä päättäväisesti. Nuori, vastavalmistunut Elina-kätilö ilmestyy välittömästi ovelle. Taina osoittaa minua sanaakaan sanomatta, ja Elina näkee mistä on kyse.

”Ei Nifanginia”, anelen. ”Siitä tulee pää kipeäksi, ja kun olen joutunut ottamaan sitä nyt jo viitenä päivänä peräkkäin, en kestä enää! On se vauva jo melkein 28-viikkoinen. Kyllä se selviää vaikka jo syntyisikin!” Elina istuu sängylleni ja juttelee hiljaa. Kohta hän hakee lääkärin, joka seuraa hetken supistuksia ja tekee ratkaisunsa. 

Makaan synnytyssalissa, supistukset repivät alavatsaa. Kädessä on tippa; Tractocile on vahvinta mitä voi antaa. Jos se ei auta, vauva syntyy nyt. Yhtäkkiä en halua sitä, en missään tapauksessa. Muistan päivät, joina istuin keskoskaapin vieressä, käsi sen sisällä vauvan päällä. Kaapista huokui 37-asteista, kosteaa ilmaa, paitani kastui hetkessä, hiukset liimaantuivat kasvoihin. Varttitunnin jälkeen olo oli kuin saunassa. Sählypallon kokoisessa päässä olevaan pikkuruiseen nenään tunkeutui hengityskoneen letku, rintani valuivat maitoa. Kaipasin saada lapseni syliin, enkä tiennyt saisinko koskaan, elävänä. Yksi kerta sitä lajia riittää, tämän lapsen kanssa en ole valmis samaan.

Pahaa enteilevät sykekäyrät

Sykeanturin vyö kiristyy vatsalleni, Jaana liu’uttaa anturia etsien hyviä ääniä. ”Siellä, ollaanpa sitä vauhdikkaita!” Hymyilen huoneen äänimaailman rikastuessa nopealla, viuhuvalla jumpsahtelulla. Lapsivesi on mennyt yöllä. Tiedän, ettei ole enää pitkä aika siihen, että tapaan lapseni.

Jaana hiljentää laitteen ääntä, sanoo tulevansa kohta takaisin ja lähtee reippaasti huoneesta. Me jäämme kuuntelemaan jumpsutusta. ”Hassua että se on noin nopea, vaikka ei tämä minusta nyt ole mitenkään erityisen vilkkaalla tuulella,” sanon. ”Jos sitä jännittää,” sanoo Taina. Hän on synnyttänyt kaksosensa pari päivää sitten ja on lähdössä tänään kotiinsa Poriin. Nauramme yhdessä.

Varttitunnin päästä minua ei naurata. Syke huitelee edelleen yli sadanseitsemänkymmenen. Niin paljon olen sykekäyriä äitiysaikanani nähnyt, että tiedän, ettei se ole hyvä. Soitan kelloa, Jaana tulee ovelle. Samassa huomaan, että syke hidastuu vähitellen ja jää jumputtamaan 150 lyönnin tasolle. ”Rauhoittuihan se, heti kun soitin sut paikalle!” henkäisen helpottuneea Jaanalle.

Helpotusta ei kestä kauan, syke kipuaa takaisin korkealle. Tunnen pari supistusta, ja niiden myötä syke laskee taas normaalitasolle tihentyen pian uudestaan. Jaana seisoo vieressäni seuraten käyrää silmillään ja vatsani kovettumista kädellään. ”Pyydetäänpä lääkäri paikalle, ihan varmuuden vuoksi.” Kylmä koura, joka oli hiljalleen puristunut sydämeni ympärille, kiristää jälleen otettaan. Älä väsy, pieni sydän, älä nyt, kun olemme voittaneet jo viisi viikkoa lisää kasvuaikaa!

Kiireellä sektioon

Synnytyssaleissa on kiire, kätilö ehtii luokseni vain piipahtamaan. KTG-laitteen ääni on hiljennetty, mutta silmät hakeutuvat jatkuvasti näyttöruutuun ja sen alta koko ajan tulostuvaan paperiin, joka viikkautuu lattialle omia aikojaan. Vauvan syke laskee alle 180 lyönnin vain supistuksen jälkeen, ja piipahtaa välillä päälle kahdensadan.

Muutaman minuutin välein supistus tuntuu pistävänä ja polttavana virtsarakossa, mutta kun käyn vessassa, en saa tiristettyä pisaraakaan ulos, vaikka olen pissannut viimeksi aamulla. Olen pyytänyt katetrointia jo pariin kertaan, mutta kätilö vakuuttelee, että synnytys voi joskus huijata luulemaan rakon olevan täynnä. Sisätutkimus kertoo, ettei synnytys ole edennyt, vaan vauva on yhä korkealla

Kipu ja pissahädän tunne pahenee hetki hetkeltä. Lopulta, hätäni ja uupumukseni keskeltä, vaadin lääkärin paikalle. Kello lähestyy viittä iltapäivällä. Vauvan syke on ollut takykardinen jo ainakin kuusi tuntia. Lääkäri tuleekin nopeasti ultralaitteen kanssa: ”Täällä on ensin virtsarakko ja sitten vauvan pää!” Vihdoin katetri sallii minulle ihmeellisen helpotuksen, kun toista litraa pissaa suhisee ensin yhteen, sitten toiseen alusastiaan.

Lääkäri haluaa laittaa vauvan päähän scalp-anturin, ja nyt se onnistuukin, sillä vauva on melkeinpä tipahtanut tarjolle. Mutta kun ruudulle alkaa piirtyä tiuhaa, pientä siksak-ommelta muistuttava sykekäyrä, minua viedään saman tien. Vain hetki, kun sektiosalin ovi sulkeutuu perässämme. Maski ehtii tuskin painua kasvoilleni, kun olen jo unessa.

Tummatukkainen tyttö

Avaan silmäni. Kurkkuun sattuu vimmatusti, janottaa. En juuri tunne vatsaani, mutta tiedän, että se on taas tyhjä. Liu’utan sormiani alemmaksi: miten päin mahani on leikattu auki? Hätäsektiossa tehdään yleensä pystyviilto, ja se tarkoittaisi minun kohdallani hyvästejä tulevaisuuden vauvahaaveille. Helpotuksekseni huomaan, että haavasidoksia on vain siellä missä ennenkin: on menty sisään vanhan arven kohdalta.

Lääkäri tulee vierelle: ”Onneksi olkoon, tyttö tuli! Ja hän voi oikein hyvin, yritti vähän itkeäkin heti!” Sitten hän vakavoituu: ”Vaikka ei kyllä kaukana ollut. Lopussa sydänkäyrä näytti siltä, että olimme jo oikeastaan varmoja, ettemme ehdi ajoissa.” Yritän puhua, ääni on pientä kähinää. ”Niin, sinulla oli se hengitysputki, sen jäljiltä on aina vähän ikävä tunne kurkussa. Minäpä sanon kätilölle, että tuo sulle vähän jääpaloja imeskeltäväksi.”

Mieheni ilmestyy sängyn vierelle kasvot hehkuen, suutelee ja ojentaa valokuvan. Siinä täydellisen kaunis vauva makaa silmät kiinni, näkyvissä ei ole ainuttakaan letkua tai piuhaa. ”Eikö sillä ole hengityskonetta tai mitään?” saan kähistyä yllättyneenä. ”Ei ollut niin kiirettä, ettei olisi ehditty ottaa tällaista naturellia kuvaa,” vastaa lääkäri hymyillen. Katson kuvaa uudestaan ja rakkaus tulvii lävitseni. Sipaisen kuvan pintaa hentoisten, tummien hiuskiharoiden kohdalta. ”Magdaleena, pikkuinen tyttö!”

Nimimerkki ”Yhden naisen hautomo”

Äitiysavustuksesta ei peritä veroa. Edellytyksenä avustuksen saamiselle on, että asuu pysyvästi Suomessa ja todistaa joko olevansa raskaana tai tulleensa adoptiovanhemmaksi. Vakinaisesti ulkomailla asuvilla tai esimerkiksi turvapaikanhakijoilla ei ole oikeutta äitiysavustukseen.

Äitiysavustus luotiin alun perin vähävaraisten äitien tueksi. Sitä alettiin jakaa Suomessa vuodesta 1938 alkaen. Avustus tuli kaikkien synnyttäjien saataville vuodesta 1949.

Äitiysavustus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen keksintö. Aikanaan avustuksen aloittamista vauhditti huoli vähenevästä syntyvyydestä ja suurista lapsikuolleisuusluvuista. Nyky-Suomessa lapsi- ja äitikuolleisuus ovat maailman pienimpiä, mutta syntyvyys on historiallisen matalaa.

Äitiysavustus otetaan useimmiten vastaan äitiyspakkauksena

Kela on vastannut äitiysavustuksen jakamisesta vuodesta 1994 alkaen.

Nykyisin lähes kaikki ensisynnyttäjät valitsevat äitiyspakkauksen. Kaikista äitiysavustukseen oikeutetuista kolmannes valitsee sen rahana.

Äitiyspakkaus koostuu vauvan vaatteista ja hoitotarvikkeista. Pakkaus uudistuu vuosittain, mutta tuotevalikoima pysyy vuodesta toiseen pääosin samanlaisena. Tuotteissa pyritään ekologisuuteen sekä sukupuolineutraaliin värimaailmaan.

Äitiyspakkaus on kuitenkin pienentynyt ajan saatossa: vaikka vuonna 2024 pakkaukseen kuului 39 tuotetta eli yksi enemmän kuin vuonna 2023, vuoden 2022 pakkauksessa tuotteita oli 43. Vuonna 2021 tuotteita 50 ja sitä edellisenä vuonna 55.

Pakkaus on kutistunut inflaation vaikutuksesta. Tuotteiden hinnat nousevat, joten 170 eurolla ei saa saman verran tuotteita kuin ennen.

Äitiysavustus monikkoperheissä

Jos perheeseen odotetaan esimerkiksi kaksosia tai kolmosia, myös äitiysavustuksen saa moninkertaisena.

Äitiysavustus moninkertaistuu niin, että toisesta lapsesta saa kaksi avustusta, kolmannesta kolme avustusta ja niin edelleen. Kaksosista saa siis yhteensä kolme avustusta ja kolmosista kuusi avustusta.

Hakija saa valita, ottaako perhe avustukset äitiyspakkauksina, rahana vai molempina. Esimerkiksi kaksosia odottava voi halutessaan saada kaksi äitiyspakkausta ja yhden rahasumman.

Näin äitiysavustusta haetaan

Äitiysavustusta haetaan Kelasta ensisijaisesti asiointipalvelu OmaKelan kautta. Halutessaan hakemuksen voi lähettää myös paperipostina.

Äitiysavustusta tulee hakea viimeistään kahta kuukautta ennen laskettua aikaa.

Äitiysavustushakemuksessa pyydetään liitteeksi raskaustodistusta, josta ilmenee, että hakija on käynyt terveystarkastuksessa ennen neljännen raskauskuukauden päättymistä ja että raskaus on kestänyt 154 päivää eli noin viisi kuukautta.

Raskaustodistuksen saa lääkäriltä tai neuvolasta. Todistuksen voi kuvata kännykällä ja lähettää sen Kelalle kuvatiedostona hakemuksen yhteydessä. Jos jokin tarvittava liite jää hakuvaiheessa puuttumaan, OmaKelaan ilmestyy muistutusviesti ja ohje puuttuvan liitteen mukaan saamiseksi.

OmaKelasta näkee, kun hakemus on ratkaistu. Päätös saapuu myös kirjeitse kotiin, ellei ole OmaKelassa ilmoittanut luopuvansa paperipostista.

Miten ja milloin äitiysavustus saapuu perille?

Jos äitiysavustuksen on valinnut rahana, se maksetaan ilmoitetulle pankkitilille.

Äitiyspakkauksen valinneet saavat paketin noin kahden viikon kuluessa sen myöntämisestä. Äitiyspakkauksen noutopaikka määräytyy hakijan postinumeron perusteella, joten noutopaikkaa ei voi muuttaa.

Lähde: Kela, Kela: Äitiysavustuksen historia

THL testasi uutta menetelmää yhteistyössä Veripalvelun kanssa. Veripalvelu keräsi tutkimuksen 3000 verinäytettä vuonna 2023 Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Vantaa-Keravan, Kymen ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueilta.

Raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä selvitettiin mittaamalla anonyymeistä verinäytteistä fosfatidyylietanoli eli PEth. PEth on punasolujen solukalvoissa oleva poikkeava fosfolipidi, jota muodostuu vain etanolin vaikutuksesta.

Tälläkin hetkellä PEth on Suomessa yleisesti käytössä alkoholinkäytön kartoituksessa, koska sen avulla pystyy havaitsemaan runsaan alkoholinkäytön aiemmin kuin esimeriksi maksa-arvoja seuraamalla. Nykyisillä määritysrajoilla PEth ei kuitenkaan paljasta vähäistä päivittäistä alkoholinkäyttöä tai satunnaista humalajuomista, tiedotteessa kerrotaan.

Tutkimuksessa käytettiin nykyistä PEth-tutkimusta huomattavasti alhaisempaa määritysrajaa, jolla pystyttiin selvittämään myös vähäinen raskaudenaikainen alkoholinkäyttö. Tutkimuksessa selvisi, että viisi prosenttia raskaana olevista oli käyttänyt alkoholia raskauden aikana.

– Jos alkoholin käyttö tunnistettaisiin äitiysneuvolan päihdeseulonnassa jo varhaisessa vaiheessa, voitaisiin terveysriskejä ehkäistä tehokkaammin ja saada päihdehoidon tarpeessa olevat henkilöt hoidon ja seurannan piiriin, sanoo THL:n ylilääkäri Margareeta Häkkinen tiedotteessa.

Alkoholin käyttäminen raskausaikana aiheuttaa huomattavia terveysriskejä sekä odottajalle että sikiölle. Täysraittius on ainoa turvallinen vaihtoehto odotusaikana, koska alkoholi häiritsee sikiön kasvua ja keskushermoston kehitystä kaikissa kaikissa raskauden vaiheissa.

Artikkelin otsikkoa on päivitetty klo 10.48.

Saavuimme vanhan kartanon pihaan. Venyttelin ja ravistelin itseäni pitkän ajomatkan jälkeen. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan ja ohjattiin yläkertaan majoittumaan. Laitoimme yhteistuumin lakanat sänkyyn ja katsoimme kelloa. Pian olisi aika lähteä alakertaan leirin aloitushetkeen.

Päätin vielä käydä vessassa. Silloin huomasin, että alushousuni olivat veressä. Kauhistuin ja aloin itkeä. Mieheni kanssa pohdimme, mitä pitäisi tehdä.

Mies soitti Seinäjoelle lähimpään synnytyssairaalaan. Minä vääntelin hädissäni käsiäni ja yritin tunnustella, vieläkö lapsi kohdussani liikkui. Minut pyydettiin puhelimeen. Sopersin raskausviikot, arvion veren määrästä ja kerroin pääasiat raskauden kulusta. Saimme ohjeen ajaa saman tien sairaalaan.

”Tänne saa tulla vasta tiistaina”

Kesäilta oli kaunis. Ihailin pohjalaisia suuria taloja ja kiinnitin huomiota merkityksettömiin yksityiskohtiin. Olin peloissani, kun viimein saavuimme sairaalan pihaan. Onneksemme opastekyltit olivat selkeät ja ohjasivat meidät suoraan synnytysosaston ovelle.

Soitimme ovikelloa. Odotimme. Odotimme. Soitimme ovikelloa uudestaan. Hetken kuluttua joku tuli avaamaan ja totesi: ”Tänne saa tulla vasta tiistaina.” Emme saaneet sanaa suustamme. Mieleen tuli ikiaikainen kertomus pariskunnasta, jolle ei ollut tilaa majatalossa. Kävi ilmi, että sairaalassa oli ollut remontti, joka valmistuisi vasta seuraavalla viikolla. Sen vuoksi synnytysosasto oli eri paikassa. Opasteet oli laitettu jo valmiiksi, sillä tokihan kaikki alueen synnyttäjät tiesivät tilanteen.

Meidät ohjattiin oikeaan paikkaan. Alkuhaastattelun jälkeen pääsin käyrille. Sykkeen perusteella vauvalla näytti olevan kaikki hyvin. Lääkäri kävi meitä katsomassa. Verta tuli edelleen, mutta hän ei löytänyt vuodolle syytä. Kohdunsuu oli kiinni, ja kaikki näytti olevan kunnossa. Varmuuden vuoksi minut kuitenkin otettiin yöksi osastolle.

Kalvojen puhkaisulla vauhtia synnytykseen

Seuraavana aamuna verta ei enää juurikaan vuotanut. Minut tutkittiin uudestaan, ja sain luvan lähteä pois. Lääkäri totesi, että synnytys saattaisi olla käynnistymässä ja vihjaisi, että olisi varmaankin parempi lähteä leirille menon sijaan ajamaan kotiin päin. Niinpä koukkasimme hakemaan tavaramme leirikartanosta ja aloitimme pitkän matkan takaisin kotiin.

Kului aikaa, eikä vauva osoittanut mitään merkkejä siitä, että haluaisi tulla ulos. Oma oloni alkoi käydä tukalaksi. Verenpaine oli koholla, jalat turposivat. Laskettu aika tuli ja meni.

Lopulta aloin kärsiä öisistä supistuksista, jotka lannistavasti loppuivat aamulla. En saanut nukuttua. Neuvolakäynneillä valittelin väsymystäni. Viimein terveydenhoitaja soitti äitiyspoliklinikalle ja sain kutsun tulla käymään.

Mieheni kanssa ajoimme sairaalaan. Vaapuin perille tuskaisena ja epätoivoisena. Meidät kohtasi reipasotteinen lääkäri, joka totesi: ”Jos puhkaisen kalvot, saatte vauvan syliin ennen kuuden uutisia.” Ratkaisu kuulosti hyvältä. Siirryimme synnytyssaliin.

Vauva liukui ulos yhdellä työnnöllä

Kalvojen puhkaisun jälkeen supistuksia vauhditettiin lääkkeillä. Kivut muuttuivat sietämättömiksi. Paikalle kutsuttiin anestesialääkäri. Sain epiduraalipuudutuksen, ja kivut katosivat. Samalla alkoivat kadota myös vauvan sydänäänet.

Hänelle laitettiin anturi päähän, ja minut ohjattiin nelinkontin sängylle. Happimaski kasvoillani pohdin, mitä tästäkin vielä seuraisi. Hetken hengiteltyäni vauvan syke tasaantui. Sain luvan kääntyä. Äheltäessäni ja etsiessäni parempaa asentoa aloin tuntea outoa liikettä jalkojeni välissä. Tajusin, että vauvan päässä oleva anturi liikkui. Ehdin huomauttaa asiasta miehelleni, mutta heti sen jälkeen alkoi ponnistuttaa. Kätilö kirjasi synnytyksen tapahtumia koneelle ja kuuli keskustelumme. Hän tuli lähemmäs ja komensi topakasti: ”Ei saa ponnistaa, minulla ei ole hanskoja kädessä!” Mies kannusti vieressä ja kehotti ponnistamaan.

Siinä kaksien ristiriitaisten neuvojen mietin hämilläni, osaisiko mieheni ottaa kopin. Onneksi kätilö oli nopea ja sai hanskat käteensä. Vauva liukui ulos vain yhdellä työnnöllä. Kuului ensimmäinen parkaisu.

”Onneksi olkoon, tyttö tuli!” ilmoitti kätilö. Samassa ilmestyi ovensuuhun hänen kollegansa, joka totesi homman edenneen nopeasti.

Rinnoilleni nostettiin tyttö, jolla oli tuuheat, tummat hiukset. Mies rutisti minua lujasti. Syntymäajaksi kirjattiin 17.42. Kuuden uutisia emme sinä iltana katsoneet, mutta muistimme lääkärin lupauksen. Meillä oli läheisillemme kerrottavana vain yksi suuri uutinen.

Rouva Huu

Alle vuoden ikäisiltä lapsilta hunaja on kielletty, koska se voi sisältää Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä. Bakteeri voi tuottaa lapselle vaarallista botuliinimyrkkyä. Imeväisikäisillä lapsilla on vaara sairastua imeväisbotulismiin, sillä heillä itiöt voivat muuntua kasvukykyisiksi myrkkyä tuottaviksi bakteereiksi lapsen kehittymättömän suolistomikrobiston vuoksi.

C. botulinum -bakteerin itiöitä tavataan useasti vesistöissä, pölyssä ja maaperässä, josta ne saattavat päätyä satunnaisesti esimerkiksi hunajaan tai vihanneksiin.

Raskaana olevan ei kuitenkaan tarvitse huolestua, vaan hunajaa voi käyttää raskauden aikana ihan normaalisti. Clostridium botulinum -bakteerin itiöt ovat yli vuoden ikäisille harmittomia. Ne eivät voi vaurioittaa sikiötä tai siirtyä äidinmaidon tai äidin kautta lapseen.

– Raskaana oleville tai imettäville ei ole erityistä suositusta hunajasta, eli sitä saa käyttää, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Satu Jyväkorpi vahvistaa.

Vaikka hunaja on odottajalle turvallinen tuote, sitä ei kuitenkaan kannata syödä raskauden aikana liikaa, koska se sisältää paljon sokeria. Erityisesti raskaudenaikaisesta diabeteksesta kärsivien on tärkeää seurata verensokeritasojaan ja pitää sokerinkäyttönsä maltillisella tasolla.

– Ravitsemuksellisesti hunaja rinnastuu sokeriin, jolloin sitä ei tulisi raskausaikana käyttää suuria määriä, Jyväkorpi muistuttaa.

Hunajalla on paljon terveysvaikutuksia

Hunajalla on myös paljon hyötyjä. Sitä käytetään esimerkiksi yskän hallitsemisessa, siitepölyallergian siedätyksessä, haavojen hoidossa sekä erilaisissa ihonhoitotuotteissa.

Hunajan suotuisia vaikutuksia on myös tutkittu paljon. Erään Suomalaisen tutkimuksen mukaan kotimaiset lajihunajat tehoavat moniin bakteereihin. Hunajasta voisi siis nykytiedon valossa olla apua korvatulehdusten hoidossa tai ruokamyrkytysten estämisessä. 

– Ravitsemuksellisesti hunajalla ei ole erityisiä terveyshyötyjä, mutta lääketieteellisesti sitä on tutkittu antibakteeristen ominaisuuksiensa vuoksi. Esimerkiksi Käypä hoito -suosituksessa sanotaan, että hunaja ilmeisesti helpottaa oireita yli 1-vuotiaiden lasten yskän lyhytaikaisessa hoidossa paremmin kuin lumelääke tai ei hoitoa.

Hunajan teho yskän hoidossa perustuu sen korkeaan sokeripitoisuuteen ja sen sisältämään vetyperoksidiin, joka on hyvin pitkävaikutteista ja tehokasta.

Lähteet: Hunaja.net

– Jossain vaiheessa raskautta napakorun joutuu poistamaan. Maha ja lävistyksen alue venyy, jolloin alkuperäinen koru voi olla aika tiukka.

Napakoru voi raskausaikana myös alkaa oireilla ihon kireyden takia.

– Iho saattaa alkaa jopa hylkimään korua, Nuotio kertoo.

Lävistyksen kunnolla on Nuotion mukaan huomattavasti merkitystä sille, miten napakoru ja raskaus sopivat yhteen. Jos lävistys ei ole parantunut kunnolla, se voi aiheuttaa odottajalle erilaisia infektioriskejä.

– Vaikka lävistys olisi parantunutkin, sille voi aina sattua jotain. Se voi esimerkiksi tarrata kiinni johonkin ja revetä, mikä saattaa huonolla tuurilla aiheuttaa infektion.

Nuotio ei itse suosittelisi kenellekään pitämään napakorua raskauden aikana.

– Mielestäni se on turha riski. Napa voi myös muuttua raskauden aikana eikä alkuperäinen lävistys välttämättä näytä sopivalta enää raskauden jälkeen.

Raskaus ja napakoru – miten kannattaisi toimia?

Jos napakorusta luopuminen tuntuu vaikealta, voi korua pitää niin pitkään raskauden aikana kuin pystyy.

– Joskus napakorusta voi joutua loppuraskauden aikana luopumaan myös erilaisten tutkimusten takia. Kannattaa kuunnella esimerkiksi neuvolassa, miten terveydenhuollon ammattilaiset neuvovat toimimaan lävistyksen kanssa.

Jos lävistyksen umpeutumisen haluaa estää, voi normaalin napakorun tilalle kokeilla toisenlaista korua, joka on suunniteltu raskautta varten.

– Raskausnapakoru on hyvä vaihtoehto. Ne ovat muovisia, pitkiä ja vähän taipuvia. Niistäkin voi kyllä usein joutua luopumaan viimeistään raskauden loppuvaiheilla, Nuotio kertoo.

Lävistyksen umpeutuminen on yksilöllistä

Napalävistyksen umpeutumiseen vaikuttaa moni asia, kuten kehojen yksilölliset erot. Lävistys myös umpeutuu herkemmin, mitä uudempi se on.

– Alle vuoden vanha lävistys ei välttämättä ole vielä parantunut sisältä kokonaan, joten se saattaa umpeutua takaisin yhteen. Useita vuosia ollut reikä taas saattaa jäädä kokonaan auki, vaikka korun ottaisi pitkäksi ajaksi pois.

Jos napakorun joutuu raskauden ajaksi ottamaan pois, sen ei tarvitse olla lopullinen ratkaisu.

– Moni ei tiedä, että napakorun voi tehdä raskauden jälkeen uudestaan tai että vanhan reiän voi ottaa uudestaan käyttöön. Kotioloissa siinä ei välttämättä onnistu, mutta ammattiliikkeissä siihen on keinot.

Kannattaako napakoru ottaa, jos haaveissa on raskaus?

Jokaisen napakorua harkitsevan omaksi pohdinnaksi jää, kannattaako lävistystä ottaa, jos toivoo raskautta.

– On hyvä ottaa huomioon, että napakorusta jää napaan jonkinlaiset arvet, jos sen poistaa. Lävistyksen teetättäminen maksaa myös jonkin verran, joten kannattaa miettiä, kuinka pian siitä voi joutua luopumaan.

Jos napakorua haluaa pitää, mutta toivoo raskautta, lävistyksestä täytyy siis olla myös valmis luopumaan.

Esikoiseni laskettu aika oli tammikuun alussa ja mieheni kanssa vitsailimmekin, että kunhan lapsi tulee tammikuun puolella, on kaikki hyvin. Uuden vuoden toisena päivänä aloin tuntea kummallisia tuntemuksia, joiden uskoin mahdollisesti olevan supistuksia. Niitä tuli epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta kipu pysyi tasaisena. Yötä vasten kivut loppuivat ja ajattelin kyseessä olevan väärä hälytys. 

Seuraavana aamuna limatulppa irtosi ja googlettelin koko päivän, voisiko se olla jokin merkki lähestyvästä h-hetkestä. Tein itselleni lounasta ja laitoin Netflixin pyörimään. Supistukset alkoivat uudelleen, mutta nyt ne selvästi voimistuivat ja tihentyivät. Yritin lapata lounasta suuhuni supistusten välissä ja muuten makoilin sohvalla yrittäen keskittyä valitsemaani leffaan. Lopulta kivut alkoivat olla sitä luokkaa, että raahauduin kuumaan suihkuun. Istuin suihkun lattialle kuuman veden alla ja yritin hengitellä ohjeiden mukaan.

Kun kuuma suihkukaan ei tuntunut enää helpottavan, laahustin kylpytakki päällä takaisin olohuoneeseen ja soitin miehelleni pyytääkseni häntä kotiin. Kyllä, sen sijaan että olisin soittanut suoraan sairaalaan, soitin puolisolleni. En uskaltanut itse soittaa sairaalaan, jos vaikka vaivaisin heitä turhaan.

Kohti sairaalaa

Kun puolisoni saapui kotiin, makasin sängyllämme kippurassa päälläni edelleen pelkkä kylpytakki, vaikka ulkona oli melkein viisitoista astetta pakkasta. Pyysin miestäni soittamaan heti sairaalaan – en selviäisi enää. Sairaalasta onneksi kehotettiin tulemaan näytille. 

Pukeutuminen oli päivän haastavin suoritus. Supistusten välissä yritin vetää vaatteita päälleni niin rivakasti kuin kykenin. Joka kerta uuden supistuksen iskiessä kaaduin sängylle ja kirosin, miksi olin mennyt suihkuun ja ottanut vaatteet pois. Mieheni joutui laittamaan sukat jalkaani, koska en kivuiltani enää siihen kyennyt.

Onneksi sairaalakassi sentään oli pakattuna valmiiksi. Joskin kiireessä jätin kaikki hygieniatarvikkeet ja hiusharjan ottamatta mukaan. Mieheni naureskeli myös jälkikäteen, että ei hän ollut pakannut itselleen mitään valmiiksi sairaalareissua varten, koska lapsen piti tulla laskettuna päivänä eikä yhtään aiemmin.

Lapsivedet hurahtivat housuuni, kun raahauduin pakkasessa auton takapenkille. Matkalla sairaalaan hengittelin takapenkillä kummallisessa asennossa ja tuijotin pimeää maisemaa, vaikka kello oli vasta puoli kuusi illalla. Moottoritiellä ei tuntunut niin pahalta, mutta jokainen kaupunkiajon käännös tuntui kuin kohtuni olisi siirtynyt viisitoista senttiä sivuun ja rutistanut tieltään kaiken muun. Lapsivettä tihkui siteestä huolimatta housuihini koko matkan ajan. Olin varma, että penkkiin jäisi ikuisiksi ajoiksi märkä tahra.

Parasta olivat pillimehut

Olin ravannut synnytyssairaalassa kontrolleissa raskausdiabetekseni vuoksi niin tiheästi koko viimeisen kuukauden, että osasin navigoida meidät helposti oikeaan paikkaan.

Sairaalassa synnytyksen todettiin käynnistyneen, mutta hyvin hitaasti. Olin vain yhden sentin auki. Ilmoitin, että haluan kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot, koska kipukynnykseni oli puhdas nolla. Meidät ohjattiin synnytyssaliin, jossa sain kehotuksen hengitellä ja tens-laitteen helpottamaan supistuksia. Olin aina ollut huono hengittelemään, oli kyseessä sitten pilates-tunti tai synnytys. Yritin kuitenkin hengitellä kiltisti ohjeiden mukaan, vaikka se ei helpottanut oloani yhtään.

Parasta synnytyksessä olivat sairaalan pillimehut. Olin raskausdiabeteksen vuoksi joutunut noudattamaan erittäin kurinalaista ruokavaliota enkä ollut syönyt sokeria yli kolmeen kuukauteen. Pillimehu maistui taivaalliselta ja lipitin niitä monta tölkillistä aivan onnessani.

Lapsivettä tihkui edelleen koko yön ja aina kun nousin sängyltä ylös, jotain lorahti lattialle ja jaloilleni. Mieheni kuurasi lattioita ja auttoi minua vessaan.

Ensimmäisen kätilömme työvuoro päättyi ja hän harmitteli, ettei näkisi vauvamme syntymää.

Täydellinen romahdus

Yö oli pitkä. Synnytysosastolla oli ruuhkaa ja muistan tuijottaneeni huoneen näyttöä, josta näin kaikkien muiden synnyttäjien supistukset. Seurasin, kuinka synnyttäjä toisensa jälkeen poistui näytöltä ja uusi tuli tilalle. Muiden tilanne vaikutti etenevän, mutta omani ei edennyt pahenevia supistuksia ja katetria lukuun ottamatta mihinkään. 

Epiduraaleja sain lukuisia, mutta niiden vaikutus oli hyvin lyhytaikainen. Toki ne veivät hetkeksi supistuskivut pois, mutta kipu siirtyi jostain syystä jonnekin pakaroideni ja peräaukon tietämille. Mieheni, joka oli aiemmin sanonut että tuskin pystyy h-hetken aikana nukkumaan, veti sikeitä miltei koko yön sohvalla. Minä tuijotin monitoreita, lipitin pillimehuja ja mietin, onko normaalia, että supistuskipu tuntuu peräaukossa ja olisiko sieltä pian kurkistamassa jotain, millä on silmät.

Aamun koittaessa tilanne alkoi heiketä. Minulta mitatut arvot näyttivät huonoilta ja vauvan voimat alkoivat ehtyä. Avautumiseni oli tyssännyt kahdeksaan senttiin ja vastaava lääkäri totesi, että on siirryttävä kiireelliseen sektioon, koska minä tai vauva emme tulisi jaksamaan loppuun asti.

Muistan romahtaneeni täysin. En ollut halunnut suunnitella synnytystä etukäteen, koska tiesin, ettei siihen voi mitenkään itse vaikuttaa. Olin vain halunnut kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Sektion mahdollisuus ei ollut käynyt pienimmässä mielessänikään. 

Lopulta sektio oli helpoin osuus

Itse leikkaus oli nopeampi kuin osasin odottaa ja kuulimme pian vauvamme ensiparkaisun. Poikamme syntyi tammikuun ensimmäisinä päivinä, kun ulkona oli hurjan kovat pakkaset ympäri Suomen. Vauvasta oli povattu isoa raskausdiabetekseni vuoksi, mutta ”jättivauva” painoi lopulta 3,4 kiloa. Pitkä hän toki oli – ja niin suloinen ja kaunis. Vauvalla oli heti syntyessään tarkkaavainen katse. Hänet tuotiin hetkeksi poskeani vasten, mutta hormonihuuruissani en tainnut edes kunnolla tajuta koko tilannetta. Onneksi mieheni otti valokuvia muistoksi.

Leikkaus siis sujui hyvin, mutta ihmettelen leikkaavan henkilökunnan tilannetajun puutetta. Itkin hysteerisesti naama punaisena koko sen ajan, kun minulle puettiin uusi sairaalakaapu ja kun minut kiidätettiin leikkaussaliin. Huone oli täynnä ihmisiä, mutta yksikään heistä ei tuntunut huomaavan paniikkiani. Tuntuu edelleen kummalliselta, ettei kukaan voinut sanoa edes muutamaa rauhoittavaa sanaa. Yksi hoitaja otti minua jossain vaiheessa hetkeksi kädestä kiinni ja puristin hänen kättään kiitollisena. Onneksi mieheni oli tukenani sektion ajan: myös sinä hetkenä, kun pelkäsin tuntevani veitsen vatsallani ja kun itkuni seasta sanoin kuolevani tähän. 

Leikkaus on rutiinia sairaalan henkilökunnalle, mutta olisi mielestäni hyvä muistaa, että synnyttäjille se ei sitä ole.

Loppupeleissä itse sektio oli helpoin osuus: vatsan kokoon karsiminen oli kamalaa. Asentoni oli epämukava, vatsani alkoi murista äänekkäästi, minua väsytti ja heikotti. Joku sanoi, että synnyttäjä taisi nukahtaa, enkä jaksanut korjata häntä.

Kuuntelin, miten henkilökunnan jäsen toisensa jälkeen huusi vain, että ”Hyvin meni tiimi. Lähden nyt. Moikka!” Mietin, jäikö saliin enää ketään paikkaamaan minua vai loppuiko kaikkien vuoro juuri sillä hetkellä, kun vatsani oli leikattu auki.

Syy kiireelliseen sektioon selvisi

Heräämössä odottelin tunnon palaavan jalkoihini ja join lisää pillimehuja. Minulla oli niin kova nälkä, että silmissä musteni. Yksi hoitaja tajusi, että kaikki olivat synnytykseni aikana puhutelleet minua väärällä nimellä: kutsumanimeni on vasta kolmas nimeni. Mieheni oli korjannut hoitajia sinnikkäästi, mutta minä en ollut viitsinyt. 

Kuuntelin, miten oman soppeni takana joku Jari-niminen mies kuorsasi äänekkäästi oman toimenpiteensä jälkeen.

Lopulta pääsin perhehuoneeseen, jossa mies ja poikamme odottivat minua. Sain kuulla, että poikamme keuhkoja oli imuroitu syntymän jälkeen ja hän oli saanut lisähappea. Mieheni oli myös kohdannut matkalla leikkaussaliin aamuvuoroon saapumassa olleen ensimmäisen kätilömme, joka oli hämmästellyt, että olimme edelleen siellä.

Sain myös tietää, että syynä kiireelliseen sektioon oli se, että vauva oli kakannut lapsiveteen ja niellyt sitten vettä keuhkoihinsa.

Jälkikäteen olen harmitellut, että olin synnytyksessäni niin sisällä omissa kivun tuntemuksissani ja sektioahdistuksessani, että tunnuin unohtaneen, miksi koin sen kaiken. Olen ollut myös surullinen siitä, etten saanut kokea perinteistä alatiesynnytystä enkä ensikontaktia vauvaani. Synnytystä ei käyty myöskään jälkikäteen kanssani läpi sairaalan henkilökunnan toimesta, vaikka odotin sitä. 

Onneksi sairaalan henkilökunta oli muuten aivan ihanaa. Olimme sairaalassa kolme päivää, kun vauvamme sokereiden kohentumista seurattiin. Minä söin nautinnollisesti kaikkea ilman raskausajan diabeteksen tuomia rajoituksia ja ihailin, miten mieheni hoiti vauvaa mielettömän hyvin heti ensihetkistä alkaen. Itse vaapuin eteenpäin seiniä pitkin tai nojailin milloin mihinkin yrittäessäni liikkua.

Synnytys pyöri jälkikäteen mielessä

Loppiaisena palasimme kotiin. Huomasimme synnytysosaston taulusta, että sinä päivänä kun tulimme sairaalaan, oli ollut varsinainen ennätysyö: vauvoja syntyi sinä päivänä sairaalassa peräti 13. Ihmekös, että koko yön tuijottamallani monitorilla oli niin vilkasta. 

Kotona hämmästelin edelleen olohuoneen nurkassa pystyssä olevaa joulukuusta. Onneksi mieheni oli sentään tajunnut korjata tekemäni lounaan jääkaappiin ennen lähtöämme. Muuten koko kämppä olisi takuulla haissut tonnikalalta.

Synnytys pyöri mielessäni pitkän aikaa, mutta kuten ystäväni minulle totesi, se hälvenee kyllä. Ja niin on käynyt. Mietin synnytystäni säännöllisesti, mutta enemmän keskityn ihanaan ja juttelevaiseen poikaani. Kaikki synnytyksen ja raskausdiabeteksen vastoinkäymiset olivat sen arvoisia, että poikani syntyi terveenä. Hän on valloittava tapaus. 

En edes muista, miltä supistuskivut tuntuivat. Muistan vain pillimehut ja poikani ensimmäisen parkaisun.

Toki synnytyksen jälkeen tuntui siltä, että olisin synnyttänyt peräaukollani, jossa epiduraalin puuduttavat vaikutukset tuntuivat vielä hyvän aikaa kotiuduttuamme.

Taustalla on pelko odottajan kehon lämpötilan noususta, jonka väitetään aiheuttavan etenkin alkuraskaudesta keskenmenoja ja sikiövaurioita. Selvitimme, saako raskauden aikana paljuilla tai nauttia poreammeen lämpöisestä vedestä.

Teratologisen tietopalvelun osastonylilääkäri Maarit Leinonen kertoo, että lämpimässä vedessä oleskelu on sallittua myös raskauden aikana, kunhan kuuntelee kehoaan ja toimii varovasti.

– Ulkomailla suhtaudutaan varovaisemmin kuumiin kylpyihin ja saunomiseen raskausaikana. Lähtökohtaisesti missään vaiheessa raskautta ei kuitenkaan ole estettä mennä paljuun tai poreammeeseen, hän sanoo.

Raskauden aikana omaa hyvinvointia kannattaa kuitenkin seurata normaalia tarkemmin. Kuuma lämpötila voi aiheuttaa ihmisissä erilaisia reaktioita. Yleisesti ottaen raskaana olevat sietävät kuumuutta normaalia huonommin.

– Kaikkein tärkeintä on kuunnella omaa kehoa. Jos vedessä tulee huonovointisuutta, pitää nousta heti pois. Se on kehon tapa kertoa, ettei kuumuus ole nyt hyväksi.

Veden lämpötila on hyvä pitää maltillisena

Leinonen kertoo, että paljussa tai poreammeessa lillumisella voi olla raskaana olevalle myös positiivisia vaikutuksia.

– Lämpimässä vedessä lilluttelu voi lievittää stressiä ja raskauden aikaisia kiputiloja, Leinonen kertoo.

Veden lämpötilaa olisi kuitenkin hyvä pitää selvästi alle neljänkymmenen asteen ja mahdollisimman lähellä ruumiinlämpötilaa.

– Liian korkea veden lämpötila tuntuu epämiellyttävältä jo veteen mennessä. On hyvin epätodennäköistä, että sikiölle aiheutuisi korkeasta lämpötilasta haittaa ilman, että raskaana olevalle tulisi vedessä varoitusmerkkejä.

Palju raskausaikana – Milloin paljuun tai poreammeeseen ei kannata mennä?

Tietyissä tilanteissa paljuun tai poreammeeseen menemistä kannattaa kuitenkin raskausaikana välttää.

– Jos raskauteen liittyy selvittämätöntä verenvuotoa tai poikkeavaa valkovuotoa, ei paljuun kannata mennä ennen kuin mahdollinen infektio oireiden taustalla on hoidettu.

Myös tapauksissa, joissa odottajan kohdunsuu on avautunut, pitäisi paljua välttää.

– Suljettu kohdunkaula on tärkeä suojaeste sille, etteivät infektiot pääse kohtuun. Jos kohdunsuu on alkanut avautua, liittyy paljutteluun selvästi suurempi infektioriski eikä sinne pidä mennä, Leinonen neuvoo.

Myös ihossa olevat poikkeamat on hyvä ottaa huomioon ennen veteen menemistä.

– Jos raskaana olevalla on hankala ihottumaa tai muita avohaavoja, palju kannattaa jättää väliin. Ihorikot ovat potentiaalisia infektioportteja. Ehjä iho on tärkeä puolustusmekanismi taudin aiheuttajia vastaan, Leinonen kertoo.

Muiden kanssa lämpimässä vedessä lilluttelua kannattaa välttää, jos lähipiirissä on esiintynyt mahatautia.

– Esimerkiksi virusten aiheuttamissa ripuleissa viruksia voi erittyä ulosteeseen vielä monta päivää oireiden loppumisen jälkeen.

Raskauden aikana tapahtuvat muutokset immuunipuolustuksessa voivat tehdä raskaana olevan jonkin verran herkemmäksi infektioille.

– Paljun tai poreammeen hygieniaan on tärkeä kiinnittää huomiota, koska vedessä voi olla erilaisia infektioita aiheuttavia bakteereita. Jokaisen kylpijän täytyy siis huolehtia hygieniaohjeista. Lisäksi palju pitää puhdistaa asiallisesti ohjeiden mukaan.

Ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkola Helsingin yliopistosta toteaa, että yleensä proteiinin riittävästä saannista raskausaikana ei tarvitse olla huolissaan. Ennemmin suomalaisilla tuppaa olemaan raskauden aikana puutetta esimerkiksi folaatista tai pehmeistä rasvoista.

Terveyden kannalta ei kuitenkaan ole yhdentekevää, missä muodossa proteiinin nauttii. Jos proteiinia pyrkii lisäämään pääosin eläinperäisillä tuotteilla, myös kovan rasvan määrä voi kasvaa turhan korkeaksi.

Lihan sijaan Erkkola kehottaisi lisäämään raskaudessa kasviperäisiä proteiinin lähteitä, erityisesti palkokasveja. Palkokasvit sisältävät proteiinin ohella muita raskauden kannalta tärkeitä ravintoaineita, kuten kuitua ja folaattia. Ne ovat myös eläinperäisiä tuotteita ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Proteiinirahkat ja -vanukkaat eivät ole tarpeellisia

Markettien hyllyt notkuvat proteiinipitoisiksi mainostettuja tuotteita, kuten vanukkaita ja rahkoja. Niiden sisältämä kova rasva on jo yksinään hyvä peruste sille, ettei niitä kannata kuluttaa ylen määrin raskausaikana.

Ennen kaikkea Erkkola huomauttaa, että proteiinivanukkaiksi tai -rahkoiksi brändätyt tuotteet eivät yleensä sisällä sen enempää proteiinia kuin tavallinen maitorahka.

– On osin markkinointikikka kirjoittaa isoilla kirjaimilla kylkeen, kuinka paljon annos sisältää proteiinia. Sadassa grammassa proteiinin määrä voi olla sama kuin vastaavissa tavanomaisissa tuotteissa.

Makeutusaineet tai runsas sokeripitoisuus ovat toinen peruste sille, miksi niin sanotut proteiinivanukkaat ja -rahkat eivät välttämättä ole hyväksi raskausaikana. Sen sijaan tavallinen maitorahka on Erkkolan mukaan hyvä tuote myös raskausaikana, koska se sisältää vain vähän rasvaa ja sokeria.

Erkkola toteaa, että raskaana on yleisesti ottaen turvallisempaa nauttia pieni määrä sokeria kuin makeutusaineita. Odotusaikana kokonaan vältettäviä makeutusaineita ovat syklamaatti ja sakariini.

– Makeutusaineita käytetään usein painonhallinnan nimissä, ja suomalaisnaisilla ylipainon kehittyminen monesti lähtee raskaudesta. Siltikään raskausaikana ei tulisi tuijotella ensisijaisesti painoa vaan ruokavalion laatua, Erkkola sanoo.

Liiallinen proteiini on haitaksi raskaudessa

Liiallinen proteiini on pohjimmiltaan ylimääräistä energiaa, joka voi johtaa painonnousuun. Lisäksi suosituksia suurempi proteiinin saanti kuormittaa munuaisia.

– Munuaiset kuormittuvat muutenkin raskauden aikana. Runsas proteiinin saanti voi lisätä myös kalsiumin erittymistä kehosta. Raskausmyrkytys eli pre-eklampsia on aika yleinen Suomessa, ja sen hoidossa on puolestaan tärkeää, että kalsiumia saadaan ravinnosta riittävästi.

Proteiinin ylenpalttinen tankkaaminen johtaa herkästi myös siihen, että ruokavalio yksipuolistuu ja monien muiden tärkeiden ravintoaineiden saanti jää vähäiseksi.

Erkkolan mukaan lautasmallin noudattaminen, ravitsemussuositusten mukaiset ruokavalinnat ja energiatasapainosta huolehtiminen ovat hyviä lähtökohtia niin raskaudessa kuin muulloinkin.

– Jos ruokavalio on ollut kunnossa jo ennen raskautta, en olisi huolissani riittävästä proteiinin saannista, Erkkola summaa.

Olimme toistelleet toisillemme läpi raskauden, ettei mikään mahti sanonut, että tämä raskaus menisi samaa kaavaa kuin ensimmäinen. Silti oli ilmeistä, että olimme kumpikin asennoituneet etuajassa käynnistyvään synnytykseen tälläkin kertaa.

Kaksi päivää lasketun ajan jälkeen otin ohjat omiin käsiini. Tarkemmin ottaen annoin ne vyöhyketerapeutin käsiin käymällä synnytystä käynnistelevässä hoidossa. Malttamattomana (ja selkäkipuisena) olin käynyt hoidettavana jo pari viikkoa aiemminkin, mutta silloin lähinnä rentoutumassa. Tällä kertaa terapeutti lupasi yrittää häätää olostaan nautiskelevaa pikkuneitiä yksiöstään.

Seuraavana iltana olossani tapahtuikin muutos, mutta ei aivan sellainen kun olin toivonut. Sain saunan jälkeen (kyllä vain – kaikki keinot todella olivat käytössä) SI-niveleni totaaliseen lukkotilaan. Yhtäkkiä tuntui, kuin puukkoa olisi työnnetty jalkoväliin, enkä pystynyt kivulta istumaan enkä seisomaan. Kävellessä jalka meinasi mennä alta.

Itkin puolisolle kipua ja kirosin, ettei edes esikoisen synnytys sattunut näin ikävästi. Mies lähinnä innostui, että tämä on merkki – pian se syntyy. Itse toivoin hänen olevan oikeassa lähinnä siksi, että ottaisin sata kertaa mieluummin vastaan supistuskipuja kuin tätä lamauttavaa, viiltävää särkyä.

Sain siirryttyä sänkyyn kylkiasentoon ja siinä imetystyyny polvien välissä pötkötellessäni alavartalosta kuului pamahdus. Poks, aivan kuin joku olisi avannut skumppapullon. Samalla hetkellä kipu katosi. Kenties lantion luut loksahtivat takaisin paikoilleen, tiedä häntä, mutta olin äärimmäisen helpottunut. Vain muutama minuutti tästä tuntui ensimmäinen supistus.

”Kauhukuvissani olisimme liian aikaisin sairaalassa”

Olin kärsinyt pienistä supisteluista jo kuukauden, mutta ne olivat olleet selvästi harjoitussupistuksia. Kipeitäkin välillä, mutta yksittäisiä, eivätkä vielä sellaisia, jotka olisivat vaatineet hengittelyä. Tällä kertaa supistus oli heti toista maata. Totesin puolisolleni, että nyt supistaa ihan oikeasti, kyllä se synnytys taisi sitten kuitenkin käynnistyä. Kello oli tässä vaiheessa puoli yksitoista illalla ja mieskin oli juuri kömpimässä sänkyyn. Kehotin häntä käymään nukkumaan, koska jos lähtö tulisi, pitäisi hänen jaksaa ajaa meidät sairaalaan 50 kilometrin päähän.

Luonnollisesti uni ei meinannut ihan heti maittaa, mutta lopulta taaperoperheen univelka onneksi voitti synnytysjännityksen. Itsekin pysyin sängyssä, avasin puhelimesta supistuslaskurin ja keskityin ottamaan supistuksia vastaan. Niitä tuli heti epäsäännöllisen säännöllisesti, 5–20 minuutin välein, mutta kestoltaan yli minuutin ja tuntemuksiltaan sellaisia, että olin varma synnytyksen käynnistyneen.

Kävin lämmittämässä kaurapussin alavatsalle, yritin torkkua supistusten välit ja lepäillä mahdollisimman pitkään. Kolmen aikaan yöllä supistukset alkoivat olla sellaisia, että kaipasin avuksi TENS-laitetta. Mies havahtui, kun virittelin sitä selkääni ja kysyi, olenko jo soittanut sairaalaan. En halunnut soittaa, koska en halunnut vielä lähteä. Kauhukuvissani olisimme liian aikaisin sairaalassa ja meidät lähetettäisiin kotiin tai joutuisin odottelemaan synnytyksen etenemistä osastolla. Kumpikaan ei sopinut suunnitelmaani luonnollisesti etenevästä lääkkeettömästä synnytyksestä.

Halusin yrittää optimoida saapumisemme sairaalaan niin, että synnytys olisi käynnissä ja pääsisimme suoraan saliin. Olin onnistunut tässä esikoisenkin kohdalla ja synnyttäjän päättäväisyydellä pidin kannastani kiinni nytkin. Lupasin kuitenkin, että soitan heti, jos kotona oleminen alkaa tuntua epävarmalta, ja puolisoni onnistuikin nukahtamaan vielä uudestaan.

Hetkeä myöhemmin tilanne muuttui kertarysäyksellä, kun kaksi supistusta tuli yhtäkkiä aivan peräperää. Lätkäisin makuuhuoneen valot päälle ja ilmoitin miehelle, että nyt mennään, soitan sairaalaan. Ihana kätilö toivotti meidät puhelimessa tervetulleeksi kuullessaan, että ensimmäinen synnytykseni oli edennyt hyvin, supistukset olivat tihentyneet ja meiltä oli ajomatkaa sairaalalle. Niinpä lähdimme aamuviiden hiljaisille teille esikoisen jäädessä kyläilevän mummon kanssa kotiin nukkumaan.

Altaaseen ponnistamaan

Matkalla supistukset jälleen harvenivat ja ehdin vastaanottaa vain nelisen supistusta ennen kuin olimmekin jo perillä. Roikuin auton oven yläpuolella olevassa kahvassa, säädin TENSiä kovemmalle ja puristin toisessa kädessä kampaa. Ei mukavaa, mutta pärjäsin automatkan paljon paremmin kuin olin olettanut. Sairaalaan saapuessamme olin jo kuusi senttiä auki. Toiveideni mukaisesti pääsimme suoraan saliin ja kätilö laittoi ammeen täyttymään.

Olin synnyttänyt myös esikoiseni ammeeseen ja sama oli toiveissa tälläkin kertaa. Ennen veteen pääsemistä otin supistuksia vastaan vuoroin sairaalasänkyyn, vuoroin puolisooni nojaillen ja synnytyslaulaen. Kätilö huomioi toiveeni rauhallisesta, luonnonmukaisesta synnytyksestä äärimmäisen hyvin ja saimmekin olla kaikessa rauhassa hämärässä, hiljaisessa synnytyssalissa.

Seitsemän aikaan aamulla amme oli vihdoin valmis ja kiipesin sinne. Käytimme puolison kanssa esikoisen synnytyksestä hyväksi havaittua taktiikkaa: minä olin polvillani ammeessa ja nojasin sen reunaan, puoliso hieroi aina supistuksen tullen alaselkääni voimakkaasti muovisella, kolmijalkaisella hierontalaitteella. Ja kun sanon hieroi, tarkoitan murjoi väkivalloin, koska mikään hellempi ote ei olisi siinä hetkessä tuntunut miltään.

Kätilö viritteli pyynnöstäni ilokaasun valmiiksi lähistölle ja poistui järjestelemään vuoronvaihtoa. Otin kaasun lisäavuksi, kun supistukset nousivat taas seuraavalle tasolle. Tästä arvasin siirtymävaiheen alkaneen, sillä olin kaivannut myös esikoisen synnytyksessä viimeisiin sentteihin tukea ja turvaa ilokaasumaskista. Ja kieltämättä kaasu myös auttoi taittamaan supistuksen terävintä kärkeä, vaikkei kipua poistanutkaan.

Kätilö – joka varmasti esittäytyi synnytyskuplan ulkopuolella olevalle puolisolleni, mutta jonka nimestä minulla ei ollut tässä vaiheessa mitään tietoa – mainitsi hetken päästä, että kun alan ponnistaa, voisin luopua maskista. Pian tunsinkin, etten voi olla ponnistamatta. Hakeuduin ammeessa pystympään polviasentoon ja nostin toisen jalkani koukkuun. Kaasumaski roikkui mukana, mutta lähinnä siksi, että sen puristaminen kädessä auttoi keskittämään voimaa ponnistukseen.

Ponnistaminen oli paljon raskaampaa ja kiristävää kipua tuntui enemmän kuin esikoisen synnytyksestä muistin. Tuntui, että repeän ja pelotti ponnistaa kipua päin. Mies ja kätilö kuitenkin tsemppasivat ja erään ponnistuksen jälkeen kiristys sitten loppuikin. Vauvan pää syntyi yhä lapsivesipussissa. Tunnustelin päätä kädellä ja lapsivesikalvo puhkesi. Meidän pienellä merenneidollamme oli paljon tukkaa.

Vauva kääntyi itse

Kätilö ohjeisti, että voisin heti ponnistaa uudestaan, niin vauva syntyy. Se ei kuitenkaan tuntunut oikealta ja kysyin, saisinko odottaa seuraavaa supistusta. Onneksi sain tähän kannustusta ja luvan kuunnella kehoani. Sitten tapahtui ehkä synnytyksen maagisin hetki: tunsin, kun vauva kääntyi itse. Ja samassa tulikin uusi supistus, ponnistin ja vauva molskahti ammeen pohjalle. Kumarruin eritteistä sameaan veteen ja nostin pienen tyttömme syliin.

Tuntui käsittämättömältä, että hän oli nyt siinä ja koko synnytys oli ohi. Ihailimme häntä hetken ammeessa, sitten kätilö ja puoliso auttoivat minut sängylle. Yllätyksekseni huoneessa olikin kolme kätilöä, heidän saapumisensa ei ollut läpäissyt synnytyskuplaani lainkaan. Mieheltä kuulin, että kätilöt olivat puhuneet synnytyksen aikana kuiskien tai vain osoitelleet näyttöjä toisilleen. Rauhaani ja keskittymistäni kunnioitettiin äärimmäisen kauniisti. Kiitos siitä vielä Satasairaalan henkilökunnalle.

Vauva syntyi yhdeksän jälkeen aamulla 12 minuutin ponnistusvaiheen tuloksena. Yllätyksekseni merenneitomme ei ollutkaan ihan niin solakka ja siro kuin olin ajatellut. Painoa oli ehtinyt vatsassa kertyä jo 3,8 kiloa. Jälkeenpäin ymmärsin, että siksi ponnistuskokemuskin oli niin erilainen: kun esikoista ponnistin 1,5 tuntia, kudokset ehtivät ammeessa pehmetä ja venyä aivan eri tavalla – ja lisäksi hän oli pikkusiskoaan lähes kilon sirompi. Mutta aivan täydellisiä kumpikin, niin synnytykset kuin vauvatkin.

Merenneidon äiti

Osastonylilääkäri Maarit Leinonen Teratologisesta tietopalvelusta kertoo, että pintaremontin tekeminen on lähtökohtaisesti sallittua myös raskauden aikana. Muutama asia on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, ennen kuin ryhtyy remonttipuuhiin.

Ensinnäkin Leinosen mukaan on tärkeää, että odottaja suojautuu asianmukaisesti. Melutyöhön tarvitaan kuulosuojaimet, pölytyöhön hengityssuojain ja tiettyjä kemikaaleja käsitellessä vaaditaan suojakäsineet.

Odottajan ei kuitenkaan tarvitse suojautua sen huolellisemmin kuin muidenkaan remontin tekijöiden, vaan normaali ohjeiden noudattaminen riittää. Jos ei tiedä, millainen suojavarustus on tarpeen, rautakaupasta voi kysyä neuvoa tuotteiden ostamisen yhteydessä.

Toiseksi Leinonen painottaa, että remontissa käytettävien aineiden ja välineiden turvallisuudesta tulee olla varma.

– Remontoidessa ei saa missään nimessä käyttää autotallista löytyneitä tai naapurilta lainattuja vanhoja maalipurkin loppuja tai muita jämiä. Vain ostamalla uudet tuotteet voi olla varma siitä, mitä ne sisältävät.

Kolmanneksi onkin tärkeää, että raskaana oleva tutustuu huolellisesti tuoteselosteisiin ja noudattaa käyttöohjeita. Esimerkiksi maalatessa on syytä tarkistaa maalin kuivumisaika ja oleskella tilassa vasta, kun ohje niin sallii.

Millaiset maalit ovat turvallisia?

Vesiohenteisilla maaleilla maalaaminen on raskausaikana turvallista. Mahdolliselta pahoinvoinnilta välttyy varmimmin, kun tilan tuulettaa maalaamisen jälkeen hyvin. Leinosen mukaan maalin haju sinänsä ole merkki siitä, että ilmassa leijuisi jotain vaarallista, mutta raskaana oleva saattaa olla herkempi hajuille.

Sen sijaan liuotinohenteisia seinämaaleja tulee välttää raskausaikana. Myös spraymaaleja täytyy välttää, koska ne sisältävät liuottimia ja suihkuttaessa hiukkaset leviävät ilmassa helposti.

Maarit Leinonen huomauttaa, että orgaanisia liuottimia voi esiintyä myös esimerkiksi lakoissa, liimoissa tai lattiavahoissa. Ne voivat ilmaan haihtuessaan kulkeutua hengityksen mukana odottajan keuhkoihin tai läpäistä ihon. Rasvaliukoisina yhdisteinä orgaaniset liuottimet läpäisevät istukan.

Leinosen mukaan useissa tutkimuksissa on osoitettu, että voimakkaalla altistumisella orgaanisille liuottimille on yhteys kohonneeseen keskenmenoriskiin, lapsen pieneen syntymäpainoon, epämuodostumien syntyyn ja hedelmällisyyden alenemiseen.

– Tulokset on yleensä saatu tutkimalla työperäistä altistusta. Kotosalla altistusaika jää varsin lyhyeksi, mutta orgaanisia liuottimia on silti syytä välttää raskausaikana, Leinonen summaa.

Orgaanisia liuottimia ovat esimerkiksi liuotinbensiinit, tolueeni, etanoli, isopropanoli, sekä asetoni- ja glykolieetterit.

Voiko melu vaurioittaa sikiötä?

Leinonen kertoo, että sikiön korvan rakenteet kehittyvät raskausviikkoon 20 mennessä. Sikiö alkaa reagoida kohdunulkoisiin ääniin raskausviikon 24 paikkeilla. Raskausviikon 28 tietämillä sikiön kuulo on täysin kehittynyt.

Leinosen mukaan on epäilty, että jatkuva, lähinnä työperäinen altistus melulle voisi vaikuttaa sikiön kasvuun ja kehitykseen. Erittäin voimakkaat äänet raskausviikon 20 jälkeen voivat mahdollisesti vaurioittaa kehittyvän lapsen kuuloa.

Leinonen kuitenkin toteaa, että satunnaisen pintaremontin yhteydessä mekkalasta ei tarvitse olla huolissaan. Esimerkiksi poraamisen äänenvoimakkuus on 90–100 desibelin luokkaa. Lapsivesi ja äidin vatsanpeitteet vaimentavat meteliä noin 20–35 desibeliä. Tällöin kohtuun asti kantautuva äänenvoimakkuus jää alle ihmiselle haitallisen melurajan.

– Sikiötä ympäröi kohdussa luonnollinen kuulosuojain, Leinonen naurahtaa.

Leinonen pitää siis erittäin epätodennäköisenä, että kotona tehtävä remontti voisi aiheuttaa vauvalle pysyvän kuulovaurion. Raskaana olevan on kuitenkin tärkeää käyttää kuulosuojaimia omaa kuuloaan suojellakseen, jos remontista aiheutuu meteliä.

Minkälaista remonttia ei saa tehdä raskaana?

Siinä missä raskaana on yleisesti ottaen turvallista maalata tai tapetoida, isommat remonttitoimenpiteet hyvä jättää suosiolla muille tai lykätä tuonnemmaksi. Leinonen sanoo, että lähtökohtaisesti odottajan on hyvä välttää rakenteiden purkamista tai niihin muulla tavalla kajoamista.

– Mummoloiden seinän vierellä kannattaa myös jättää tekemättä puutarhan kuopiminen tai maansiirtotyöt, koska talon vieressä saattaa hyvinkin olla lyijypitoista maa-ainesta. Lyijy kiellettiin Suomessa ulkomaaleissa vasta vuonna 1967, Leinonen toteaa.

Leinonen muistuttaa myös asbestikartoituksen tärkeydestä. Ennen vuotta 1994 rakennetuissa kiinteistöissä voi olla asbestia, eli ennen purkutöihin ryhtymistä ammattilaisella on teetettävä kartoitus. Asbestia voi löytyä esimerkiksi saumauslaasteista, lattiapinnoitteista, vinyylilaatoista tai kiinnitysliimoista.

Tietyt remontit vaativat muutenkin ammattilaisen. Esimerkiksi rakenteisiin kohdistuva kylpyhuone- tai keittiöremontti ja sähköjohtojen asentaminen ovat asioita, joita ei saa tehdä omin päin.

Ensimmäinen raskauskolmannes on sikiön elimien ja elinjärjestelmien kehittymisen kannalta kriittisintä aikaa.

– Turhaa kemikaalikuormaa on tietysti syytä välttää koko raskauden ajan, mutta etenkin ensimmäisellä raskauskolmanneksella kannattaa pohtia tarkkaan, onko jollekin aineelle altistuminen välttämätöntä. Toisella raskauskolmanneksella sikiöön kohdistuvat mahdolliset riskit ovat jo pienempiä, Leinonen toteaa.

Seuraava yönä en tuttuun tapaan saanut kunnolla unta. Kahden aikaan aamuyöllä olin juuri saamassa unen päästä kiinni, kun aloin tuntea kuukautiskivun kaltaista toistuvaa jomotusta alavatsallani. Aika pian tunnistin, mistä oli kyse. Supistukset tulivat harvakseltaan ja olivat hyvin lieviä, mutta ne kuitenkin estivät minua nukkumasta kunnolla. Seurailin kehittyvää tilannetta, ja aamuseitsemältä päätin herättää vieressä nukkuvan mieheni, jotta tämä pääsisi ostamaan eväitä synnytykseen lähikaupastamme.

Perjantaipäivä lähti käyntiin rauhallisesti. Supistuksia tuli ja meni noin 10-60 minuutin välein. Pystyin jopa puuhailemaan muita asioita aamupäivällä. Keskipäivällä soitin ensimmäistä kertaa Naistenklinikalle kertoakseni synnytyksen alkaneen. Tämä puhelu oli itselleni vaikea, sillä minulla on synnytyspelko erityisesti sairaaloita ja neuloja kohtaan. En ollut koskaan aiemmin ollut sairaalassa hoidettavana, joten jo tämä ensimmäinen yhteydenotto vaati jonkin verran rohkeutta. En millään olisi halunnut olla vaivaksi.

Synnytys oli vasta käynnistymässä

Päivän mittaan supistukset vähitellen kiihtyivät. Niissä oli kuitenkin sen verran taukoja, että silloin tällöin ehdin ottamaan lyhyitä torkkuja. Yritin myös syödä muun muassa edellisenä päivänä leipomani keksit. Iltapäivän kääntyessä iltaan supistukset olivat pahentuneet pituudeltaan jo 50 sekuntiin ja niitä tuli 6-8 minuutin välein. Tässä vaiheessa aloin popsia Panadolia kipuun, joka vastasi pahaa kuukautiskipua. En pystynyt enää puhumaan supistusten aikana.

Perjantaina iltakahdeksan maissa oloni oli jo sen verran nihkeä, että halusin mennä käymään Naistenklinikalle näytille. Supistuksia tuli noin 5–8 minuutin välein – myöhemmin kävi ilmi, että ne eivät siitä koko synnytyksen aikana nopeutuisi. Olin myös tässä kohtaa ollut käytännössä hereillä noin 36 tuntia, edellisen päivän aamusta: koko aikana olin nukkunut vain alle tunnin kestäneitä, surkeita torkkuja. Latenssivaihekin oli kestänyt jo melkein vuorokauden.

Ajoimme Naistenklinikalle. Supistuksia oli tukala ottaa vastaan autossa, kun en päässyt vapaasti liikkumaan ja hytkymään. Makoilin käyrillä aikani. Kätilö arvioi minun olevan pari senttiä auki, mutta synnytys oli vasta käynnistymässä. Minulle tarjottiin mahdollisuutta jäädä Naistenklinikalle käynnistysosastolle, mutta totesimme yhteistuumin kotona odottelun olevan parempi ratkaisu, sillä ajomatkaa sairaalaan oli vain 20 minuuttia. Paluumatka kotiin oli yhtä tukala kuin tulomatka: ennen autoon istumista otin supistuksia vastaan muun muassa Naistenklinikan porttikongiin ja auton oveen nojaillen.

”Huutoitkin koko yön”

Seuraava yö oli tuskainen. Supistusten voima yltyi, mutta niiden tiheys pysytteli jatkuvasti yli viidessä minuutissa. Otin supistuksia vastaan sohvalla hytkyttelemällä, ja vieressä mieheni yritti nukkua kerätäkseen voimia tulevaan.

Sinä yönä koko kerrostalomme sai varmasti tietää, että täällä synnytetään. Jokaisen supistuksen ajan päästin suustani pitkää ”aaaaa”-ääntä, eri voimakkuuksilla kivun tasosta riippuen. Käytännössä siis huutoitkin koko yön.

Aamuviideltä en enää kestänyt kipua, ja lähdimme jo toistamiseen kohti Naistenklinikkaa. Automatka oli edellistäkin tuskaisempi. Tässä vaiheessa myös puolisoni kuulemma ymmärsi ensimmäistä kertaa, kuinka kivuissa olin. Naistenklinikalle päästyämme könysin kohti synnytyssalia vaihteleviin paikkoihin nojaten.

Viimein aktiivisen synnytyksen katsottiin alkaneen: noin 27 tunnin latenssivaiheen ja melkein 48 tunnin hereilläolon jälkeen.

Epiduraalia piti lisätä kolmesti

Salissa aloittelimme ilokaasulla ja suihkulla. Suihkussa taisin viipyä muutaman tunnin, edelleen voimakkaasti vokalisoiden jokaisella supistuksella. Jossain vaiheessa kätilö antoi kipupiikin, joka onneksi auttoi jonkin aikaa. Lapsivedet eivät kuitenkaan ottaneet tullakseen, joten puolen päivän maissa kätilöt ehdottivat, että tässä kohtaa olisi pelkäämäni epiduraalin aika. Sen jälkeen saataisiin kalvot puhkaistua ja oksitosiinitippa aloitettua.

Anestesialääkärikin kommentoi saapuessaan, että olikin jo miettinyt, milloin nelossali pyytää epiduraalia. Puudutus saatiin onneksi kerralla putkeen, vaikka itkin pelosta ja laiton aikana tuli yllätyssupistus ja minun piti pysyä aivan liikkumatta. Kätilöt tsemppasivat minua hienosti piikkikammoni keskellä.

Epiduraali auttoi onneksi kipuihin ja synnytykseni muuttui enemmän vain kohdunsuun aukeamisen odotteluksi. Sain viimein levättyä, jopa nukuttua pari hassua tuntia. Tätä vaihetta kesti kuitenkin pitkään, sillä oksitosiinitipasta huolimatta kohdunsuu aukeni hitaanpuoleisesti. Epiduraalia piti laittaa lisää peräti kolmesti, aina parin tunnin välein. Vauvan päähän asetettiin myös anturi, jonka ansiosta en ollut enää sidottu sänkyyn. Epiduraalin vaikuttaessa kävelin pitkin synnytyssalia kävelytuen avulla ja mieheni kuljetti vieressäni tippatelinettä. Osan ajasta makoilin sängyllä jumppapallon kanssa.

“Täällähän ensisynnyttäjä ponnistaa seisten!”

Jossain vaiheessa lauantaipäivä oli kääntynyt iltaan, ja alkoi kolmas yöni synnytystä. En ollut nukkunut kunnolla sitten torstaiaamun, joten väsymyksen takia en ollut enää kunnolla tiedostava tai ajantajuinen. Iltakymmeneltä kohdunsuuni oli vihdoin ja viimein suostunut avautumaan täysin, ja pääsisin ponnistamaan. Epäonnekseni tässä kohtaa neljännen epiduraaliannokseni vaikutus loppui, ja aloin ponnistaa ilman puudutuksia pelkällä ilokaasulla. Pelkäsin repeämiä, sillä niistä aiheutuisi tikkejä, joiden laittoa piikkikammoisena pelkäsin hysteerisesti. Aloitin siis ponnistamisen seisten kätilöiden ylpeänoloiseksi ihmetykseksi: “Täällähän ensisynnyttäjä ponnistaa seisten!”.

Seisten ponnistaminen ei kuitenkaan edennyt riittävän tehokkaasti, joten päädyin nopeasti pelkäämääni puolimakaavaan asentoon. Ponnistamisen kivut olivat infernaaliset. Minulle ei annettu pudendaalipuudutusta, sillä sen pelättiin estävän ponnistamisen oikeaan suuntaan, väsynyt ensisynnyttäjä kun olin. Alapääni pumpattiin täyteen paikallispuudutteita, mutta niiden teho tuntui jäävän vajavaiseksi. Vajosin kuplaan, jossa maailmassa oli olemassa vain kipua ja kätilön ponnekas “Uudestaan!”. Ja minähän ponnistin, uudestaan ja uudestaan. Ja huusin kivusta.

”Tämä tyttöhän syntyy vielä tänään”

Aktiivista ponnistamista oli kestänyt jo melkein tunnin, kun sikiön sydänäänet alkoivat heitellä. Tässä kohtaa kutsuttiin paikalle lääkäri. Yhteistuumin totesimme, että koska sikiön pää vetäytyi aina supistusten välissä, synnytystä joudutettaisiin imukupilla ja episiotomialla.

Kello oli puoli tuntia vaille puolenyön, ja totesin viimeisillä voimillani, että tämä tyttöhän syntyy vielä tänään. En enää edes jaksanut odotella supistuksia, vaan päätin puskea tytön maailmaan selkälihasten turvin. Supistusten odottaminen olisi ollut liian kivuliasta. Ponnistusvaiheen seuraaminen vierestä oli kuulemma tuntunut miehestäni siltä, että olisin ollut teuraalla. Metsästäjänä hän tietää, mistä puhuu.

Viimeisiksi jääneillä supistuksilla sitten laitettiin imukuppi ja leikattiin episiotomia. Ja se sattui. Se sattui niin paljon, että suustani pääsi veret seisauttava karjaisu, jollaisia yleensä kuulee vain sotaleffoissa. Tämän karjaisun muistan elävästi edelleen, ja toivon, ettei minun tarvitsisi enää koskaan joutua päästämään sellaisia ääniä. Episiotomian ei ilmeisesti normaalisti pitäisi sattua, mutta koska sikiön pää ei kunnolla painanut välilihaani, tunsin, kuinka sakset pureutuivat lihaani.

Pian episiotomian leikkauksen jälkeen tyttö syntyi klo 23.48. Ponnistaessani tunsin, kuinka hänen vartalonsa poistui kehostani. Ympärilläni hääräsi mieheni, lääkäri ja kolme kätilöä, joiden määrä oli jossain vaiheessa kasvanut. Pieni pörröpäinen tyttö päästi ensimmäiset rääkäisynsä, mutta kuulin ne vain vaivoin oman kivusta huutamiseni alta. Syliini nostettiin tummatukkainen menninkäinen, joka vaikutti tympääntyneeltä keskeytyneiden nokosten takia. Mieheni leikkasi napanuoran, ja tyttö yritti ahneesti imeä rintaa rintakumin avulla. Olin kuitenkin niin väsynyt ja kivuissa, etten muista näitä ensimmäisiä hetkiä tarkasti. 

Keskityin sen sijaan siihen, että revennyttä ja leikattua alapäätäni alettiin tikata kasaan. Ensimmäisen tikin jälkeen sopersin kivuissa kätilölle, että voisinkohan saada vielä yhden annoksen epiduraalia tikkaamista varten. Onneksi tähän suostuttiin, vaikka se ei ollutkaan protokollan mukaista. Olin revennyt sen verran pahasti, että paikalle kutsuttiin myös lääkäri tikkaamaan. Repeämien laadusta kertoo kai jotain se, että lääkärikin oli iloinen, että olin jo saanut epiduraalin.

”Olin pyörtyä verenhukasta, nestevajeesta ja väsymyksestä”

Kello taisi olla kaksi yöllä, kun jäimme miehen ja vauvan kanssa saliin tajuamaan, että synnytys oli ohi. Se oli kestänyt kokonaisuudessaan 48 tuntia, kolme yötä ja ne päivätkin siinä välissä. Aktiivisen synnytyksen kestoksi kirjattiin 20 tuntia. Olin aivan loppu.

Minut ja vauva kärrättiin osastolle odottamaan, että pääsisimme perhehuoneeseen potilashotellin puolelle. Yritys siirtyä hotellille loppui kuitenkin lyhyeen, sillä olin pyörtyä verenhukasta, nestevajeesta ja väsymyksestä jo ennen Naistenklinikan ulko-ovelle pääsyä. Minut kärrättiin takaisin osastolle ja sain tipassa nesteytystä. Olin myös sen verran kivuissa, että sain peruskipulääkkeiden lisäksi opioideja.

Vähitellen vointini koheni. Saimme osastolta harvinaisen perhehuoneen, sillä olin sen verran kivuissa, että vauvan hoitamisesta ilman miestäni ei olisi tullut mitään. Pelkäsin sekä sairaalassaoloa että vauvan hoitoa. Minulla ei ollut mitään kokemusta vauvoista, enkä ollut edes koskettanut kenenkään vauvaa ennen kuin omani nostettiin syliini. En todellakaan halunnut jäädä synnytyksen jälkeen yksin vauvanhoitoa opettelemaan.

Suru-uutinen juuri ennen kotiutumista

Hyvin alkanut osastotoipuminen sai ikävän käänteen kolmantena päivänä synnytyksestä, kun mieheni syöpäsairas isä meni äkisti huonoon kuntoon. Mieheni piti jättää minut yksin vauvan kanssa osastolle, kun hän lähti toiseen kaupunkiin hyvästelemään kuolevaa isäänsä. Romahdin henkisesti, kun yllättäen minun piti jäädä yksin hoitamaan minulle vieraalta tuntuvaa vauvaa. Tähän mennessä en ollut edes halunnut pitää vauvaa sylissä, koska olin niin kivuissa. Vauva oli ollut sylissäni vain imetystä harjoitellessa.

Mieheni tuli onneksi iltaa vasten takaisin, ja seuraavana päivänä minä ja vauva saimme kotiutumisluvan. Juuri ennen kotiinlähtöä saimme kuulla, että mieheni isä on menehtynyt. Niin sitä elämä joskus menee: yksi tulee ja toinen lähtee. Oman lapsen kotiin tuomisen pitäisi olla onnellinen hetki, mutta me saavuimme kotiin surusta itkien.

Niin alkoi taipaleemme kolmen hengen perheenä. Mieheni oli surun murtama, ja itse olin kivun, anemian, väsymyksen ja hormonien takia aivan sekaisin. Sain synnytyksestä mukaani myös synnytysmasennuksen ja PTSD:n, joita olen sittemmin saanut hoidettua Naistenklinikan psykologin avulla. Ainoa positiivinen asia synnytyksestä oli tsemppaavien kätilöiden lisäksi se, että olimme loppujen lopuksi saaneet terveen tytön.

Nimimerkki Rikkinäinen, mutta silti hyvä äiti

Sikiökalvot ovat raskauden kannalta tärkeitä. Ne muodostuvat suonikalvosta ja vesikalvosta. Suonikalvosta on kehittynyt kohtuun istukka sinne, mihin alkio on kiinnittynyt. Vesikalvon muodostama lapsiveden täyttämä ontelo puolestaan ympäröi ja suojaa sikiötä raskauden ajan.

Kun sikiökalvot puhkeavat, eli kalvoihin tulee reikä, pääsee lapsivettä valumaan ulos. 60–80 prosentissa lapsivedenmenoista synnytys käynnistyy spontaanisti vuorokauden tai kahden sisällä. Aina sikiökalvot eivät kuitenkaan puhkea itsestään, mutta silloinkin ne saatetaan joskus puhkaista suunnitellusti.

Sikiökalvojen puhkaiseminen yleensä vauhdittaa synnytystä

Elleivät sikiökalvot ole puhjenneet itsestään, ne voidaan kalvojen puhkaisu tehdä synnytyksen avautumisvaiheessa. Synnytyslääkäri arvioi kohdunsuun tilanteen mukaan sen, onko kalvojen puhkaisuun edellytykset. Kun kohdunsuu on jo siinä määrin auki, että sen läpi pääsee tunnustelemaan vauvan tarjoutuvan osan alapuolella kulkevia sikiökalvoja, voidaan nämä kalvot puhkaista mekaanisesti.

– Tilannearviossa arvioidaan sikiön tarjoutuvan osan korkeus, eli painaako se jo riittävän hyvin kohdunsuulle, kuinka monta senttimetriä kohdunsuu on auki, onko kohdunkaulakanavaa vielä jäljellä, miten se sijaitsee synnytyskanavaan nähden ja kuinka pehmeä se on, Taysin naistentautien ja synnytysten apulaisylilääkäri, naistentautien ja synnytysten sekä perinatologian erikoislääkäri Outi Palomäki luettelee.

Sikiökalvot puhkaisemalla saadaan aikaiseksi lapsivedenmeno, mikä yleensä vauhdittaa synnytystä. Kalvojen puhkaisu voidaan tehdä myös synnytyksen käynnistämiseksi.

Kalvojen puhkaisu mahdollistaa sikiön tarkemman tarkkailun

Kalvojen puhkaisu voidaan toteuttaa myös silloin, jos synnytyksessä tarvitaan ulkoista seurantaa tarkempaa, kohdunsisäistä sikiövalvontaa. Sikiön vointia tarkkaillaan yleensä sykekäyrällä synnyttäjän vatsan päältä. Anturi voi kuitenkin liikkua herkästi ja siksi käyrä voi olla epätarkka esimerkiksi silloin, jos synnyttäjä liikkuu tai hänen vatsanpeitteensä ovat paksut.

Sikiökalvojen puhkeamisen tai puhkaisun jälkeen on mahdollista kiinnittää emättimen kautta spiraalinmuotoinen elektrodi suoraan vauvan päänahkaan, mikä mahdollistaa vauvan sykkeen tarkemman seurannan. 

Kalvojen puhkaisu ei vahingoita lasta eikä äitiä. Se tehdään tavallisen sisätutkimuksen yhteydessä eikä satu, mutta alkaa yleensä tehostaa supistuksia. Tämä edesauttaa synnytystä.

Puhkaisun jälkeen lapsivettä valuu syntymään asti

Kalvojen puhkaisemisen jälkeen lapsivettä voi holahtaa ulos suuri määrä kerralla. On myös tavallista, että lapsivettä valuu lapsen syntymään asti vaihtelevia määriä. Synnytys käynnistetään Suomessa nykyään noin vuorokauden kuluessa lapsivedenmenosta, jos se ei ala itsestään.

– Tampereen yliopistollisessa sairaalassa puhkaistiin kalvot vuonna 2023 eri syistä 42 prosentilta synnyttäjistä, Palomäki kertoo.

Aina kalvojen puhkaisu ei kuitenkaan ole yksinään riittävä toimenpide synnytyksen käynnistämiseksi. Palomäen mukaan sen kanssa käytetään yleensä oksitosiinilääkitystä supistustoiminnan tehostamiseksi.

– Sekä luonnolliseen että kalvojen puhkaisulla aikaansaatuun lapsivedenmenoon liittyy kehossa tapahtuvia synnytyksen käynnistymistä tai etenemistä edesauttavia tapahtumia. Näiden käynnistymisen nopeudessa ja voimakkuudessa on eroja, jotka johtuvat muun muassa raskausviikoista tai synnyttäneisyydestä, eli onko ensi- vai uudelleensynnyttäjä, Palomäki kertoo.

Kalvojen puhkaisu nostaa infektioriskiä

Kalvojen puhkaisuun liittyy mahdollinen haitta silloin, jos synnytys pitkittyy kovasti sikiökalvojen puhkeamisen jälkeen – kun lapsivesi on mennyt, alkaa infektioriski sekä äidin että lapsen osalta vähitellen kasvaa.

Jos synnytyksen aikana alkaa kehittyä infektion merkkejä eikä synnytys ole etenemässä selkeästi, voidaan tarvita muita keinoja synnytyksen nopeuttamiseksi. Mutta onko aikarajaa sille, kuinka pian vauvan pitäisi syntyä, kun kalvojen puhkaisu on tehty?

– Jokainen synnyttäjä on yksilö ja synnytys ainutkertainen, joten absoluuttiset aikarajat eivät oikein sovi synnytysten hoitoon. Kuitenkin, jos synnytyksen aikana on kehittynyt infektio ja syntymä ei olisi näköpiirissä, voidaan synnytystä joutua vauhdittamaan keisarileikkauksella tai imukuppiulosautolla sellaisessa tapauksessa, jossa kohdunsuu on jo täysin auki ja vauvan tarjoutuva osa riittävän matalalla, Palomäki selventää.

Lähteet: Terveyskylä, Terveyskirjasto

Synnytys käynnistyi yöllä. Vessassa käynnin jälkeen lapsivedet menivät. Sitä lorahti niin paljon, ettei tarvinnut miettiä, onko kyse pissasta vai ei.

En herättänyt miestä tässä kohtaa, vaan odottelin jalkeilla noin puoli tuntia. Sitten soitin synnytyssairaalaan, kuten neuvolasta oli ohjeistettu. Koska mitään muuta ei vielä ollut tapahtunut lapsivesien menon lisäksi, sain ohjeeksi tulla seuraavana päivänä puoliltapäivin tarkastukseen. 

Koetin mennä nukkumaan. Silloin, noin tunnin kuluttua lapsivesien menosta, alkoivat supistukset. Tässä kohtaa herätin miehen ja kerroin, että meidän ehkä täytyy lähteä sairaalaan.

Supistukset eivät alkaneet kuten kirjoissa kerrotaan, eli että supistukset kovenisivat pikkuhiljaa ja saattaisivat erityisesti ensisynnyttäjillä jopa lopahtaa. Minulla ne alkoivat kovina ja säännöllisinä heti eivätkä lakanneet missään kohtaa. 

Täydellinen hetki

Kun olin kellottanut kotona supistuksia tunnin, ne eivät osoittaneet hiipumisen merkkejä. Supistukset olivat niin voimakkaita, että koin, etten pärjää enää kotona. Lähdimme ajamaan sairaalaan. Matka kesti noin puoli tuntia. 

Käyriltä pääsimme suoraan synnytyssaliin, sillä olin jo auennut 4–5 senttimetriä. 

Kokeilin ammetta, ja siitä oli apua. Pystyin tosin olemaan siellä vain muutaman minuutin, kunnes voimakas supistus pakotti nousemaan. Sain epiduraalin ja kivut helpottivat. Tässä kohtaa olin jo seitsemän senttimetriä auki.

Sain levättyä sekä vähän syötyä ja juotua parin seuraavan tunnin aikana. 

Kun tuli tunne, että pitäisi saada lisää kivunlievitystä, kätilöopiskelija tarkasti tilanteen ja kertoi, että toista epiduraalipuudutusta ei pystytä enää antamaan. Oli aika ponnistaa. 

Ponnistus kesti 30 minuuttia, mutta koitos tuntui pidemmältä. Lopulta sain syliini terveen tytön.

Silloin kaikki pysähtyi. Ei ollut aikaa, paikkaa, muita ihmisiä. Ei kipua, ei nälkää, ei väsymystä. Se oli täydellinen hetki.

”En jäänyt kaipaamaan mitään”

Jälkeisten synnytys ei tuntunut juuri missään. Paikkojen ompelu, eli vain muutama pinnallinen tikki, tuntui epämukavalta mutta ei kivuliaalta.

Synnytykseni kokonaiskesto oli tasan kahdeksan tuntia. Omien laskujeni mukaan olin kotona tuosta ajasta 3,5 tuntia.

Koen, että oma synnytykseni meni hyvin. Oma kroppa toimi kuten pitikin, ja synnytysosastolla tuli turvallinen olo. Jos tilastoja katsoo, synnytykseni oli ensisynnyttäjäksi nopea ja helppo. 

En jäänyt kaipaamaan mitään. Sain kaiken avun, jonka halusin. Olin etukäteen toivonut ammetta kivunlievitykseen ja sain kokeilla sitä, vaikka synnytykseni eteni nopeasti. Pääsimme hyvän vointimme ansiosta potilashotelliin suoraan synnytyssalista. Kotiuduimme toisena päivänä synnytyksestä.

Haluan kertomuksellani luoda luottamusta pelkojen siivittämään synnytystarinoiden maailmaan. Tällaisen synnytystarinan olisin itse halunnut kuulla. Etenkin loppuraskaudessa olisin kaivannut enemmän tämän kaltaisia positiivisia kertomuksia, joissa ei esiinny komplikaatioita.

Krista

Urheilija ilmoitti raskaudestaan Instagramissa heti kilpailun jälkeen.

– Teille näytti siltä, että palkintokorokkeella oli kaksi urheilijaa, tosiasiassa olikin kolme! Minä, kilpailijani ja maailmaan saapuva pieni vauvani! Hafez tunnelmoi kuvatekstissä vapaasti suomennettuna.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Nada Hafez (@nada_hafez) jakama julkaisu

Pariisin kisat ovat Hafezin kolmannet olympialaiset. Aiemmin hän on kilpaillut Rio de Janeirossa vuonna 2016 ja Tokiossa vuonna 2020.

Vaikka tämän vuoden olympiataival jäi Hafezin osalta tähän, julkaisussaan hän kertoo olevansa ylpeä pääsystään 16 parhaan joukkoon. Hän kutsuu Pariisin olympialaisia erityisiksi.

– Olen kolminkertainen olympiaurheilija, mutta tällä kertaa mukanani oli pieni olympiaurheilija, hän iloitsee.

Julkaisussaan hän kuvailee raskauden olleen ”vuoristorataa” ja kertoo kohdanneensa sekä fyysisiä että emotionaalisia haasteita. Tasapainon löytäminen urheilun ja muun elämän välillä on hänen mukaansa ollut raskasta, mutta kaiken arvoista.

Hafez on kotoisin Kairosta. Vuonna 2022 hän valmistui Kairon yliopistosta, jossa hän opiskeli lääketiedettä.

Maailmalla Hafezin raskaudesta ovat uutisoineet muun muassa Reuters ja BBC. Suomessa asiasta kertoi ensimmäisenä MTV.

Naistenklinikan anestesia- ja leikkausosaston lääkäri Ville Häkkinen toteaa, että pitkään kiertänyt urbaanilegenda ei pidä paikkaansa.

– Ei ole mitään tutkittua tietoa siitä, että tatuoinnin läpi pistämisestä olisi jotain haittaa. Nykykäsitys on se, että saa pistää, mutta sitä pyritään välttämään.

Epiduraali on erittäin yleinen kivunlievityskeino synnytyksessä. Vuonna 2023 Suomessa epiduraalipuudutusta käytettiin 57,6 prosentissa synnytyksistä.

Tarvittaessa alaselän tatuoinnin voi useimmiten kiertää.

– Vaikka tatuointi olisi minkälainen tahansa, yleensä siitä löytyy aukko, josta epiduraalin voi laittaa. Tällöin tatuointi myös säilyy paremmin, Häkkinen sanoo.

Asiaan törmätään enää harvoin synnytyssaleissa. Nykyään alaselän tatuointeja näkyy aiempaa vähemmän, koska muoti on ajan saatossa muuttunut.

Mistä urbaanilegenda sai alkunsa?

Vuonna 2004 kalifornialainen anestesialääkäri julkaisi tapausselostuksen 34-vuotiaan naisen synnytyksestä. Selostuksessa hän arveli synnytyksen jälkeisten kipujen tulleen tatuoinnin läpi laitetusta epiduraalipuudutuksesta. Tälle ei kuitenkaan ollut perusteita.

– Tämä on ainoa tapaus, joka on ikinä julkaistu ja voisi liittyä tatuoinnin vaikutukseen, Häkkinen toteaa.

Tapausselostus nosti aiheesta keskustelun käyntiin. Sama lääkäri on kirjoittanut aiheesta enemmänkin ja pyrkinyt nostamaan aihetta esille myös ammattilaisten keskuudessa.

Tatuointi ei ole este epiduraalille

Häkkinen kertoo laittaneensa urallaan useita tuhansia synnytyspuudutuksia. Tatuointi ei ole hänen mukaansa ollut koskaan este puudutukselle.

Jos epiduraalipuudutusta ei voida jostain syystä laittaa, se johtuu Häkkisen mukaan muista syistä kuin tatuoinnista.

– On paljonkin syitä, miksi epiduraalia ei voida laittaa. Ne liittyvät esimerkiksi veren hyytymiseen, lääkityksiin tai sairauksiin. Tatuointi voisi ainoastaan estää epiduraalin vain, jos se olisi hyvin tuore.

Harva kuitenkaan tatuoi alaselkäänsä ollessaan viimeisillään raskaana, joten ongelmaa ei käytännössä esiinny.

Vauvamahan kasvaessa jännesauma venyy ja suorat vatsalihakset erkaantuvat toisistaan. Joillakin erkauma jää pysyväksi ja osalle se aiheuttaa esimerkiksi selkäkipua tai kosmeettista haittaa.

Jännesauman liiallista venymistä on kuitenkin mahdollista ehkäistä. Äitiysfysioterapeutti Ira Rissasen mukaan olennaista ei ole erkauman kurominen takaisin, vaan jännesauman jäntevyyden ylläpito.

Tunne keskivartalosi

Toisin kuin moni luulee, raskaana olevien kannattaa harjoittaa keskivartaloaan.

– Vatsalihasten erkauma on lihaskalvoisten rakenteiden ongelma, ja nuo kalvorakenteet vahvistuvat muun muassa fyysisestä rasituksesta, kertoo Rissanen.

Tutkimusnäyttöä siitä, mitkä liikkeet erityisesti ehkäisevät vatsalihasten erkaumaa, on Rissasen mukaan toistaiseksi niukasti. Hän kehottaakin kiinnittämään huomiota keskivartalon hallintaan.

– Oleellista on, että keskivartalon lihaksiin pysyy hyvä kontakti läpi raskausajan. Tällöin niihin on helpompi löytää yhteys myös synnytyksen jälkeen.

Erityisesti lantionpohjan ja syvien vatsa- ja selkälihasten harjoituksia voi ja kannattaa tehdä läpi koko raskauden, Rissanen suosittelee. Yleensä suorien vatsalihasten harjoittamista, kuten ylävartalon nostoa selinmakuulla, kehotetaan välttämään raskauden puolivälistä alkaen.

Rissasen mukaan mitään lihasryhmiä ei tarvitse jättää treenaamatta, mutta liikkeet on syytä muokata niin, että vatsan tuki säilyy koko harjoituksen ajan.

– Vatsan tuki tarkoittaa sitä, että tuntee yhteyden keskivartalon lihaksiin ja keskivartalo myös näyttää tuetulta. Vatsan muoto on siis tasainen, eikä sieltä pullistele mitään ulospäin harjoitteita tehdessä.

Helppo harjoitus

Ira Rissanen suosittelee raskaana olevia kokeilemaan seuraavaa keskivartalon harjoitusta:

● Hae hyvä ryhti.
● Aktivoi uloshengityksellä lantionpohja, ja kohota vatsaa lempeästi alhaalta ylöspäin ja hieman tiivistäen sisään. Voit ajatella, että nostat lasta lähemmäs itseäsi.
● Rentouta sisäänhengityksellä.

Harjoituksessa voi auttaa peili tai käsien laskeminen vatsan alaosan päälle. Kädet auttavat havainnoimaan vatsan liikettä, ja sisäänhengityksellä vatsan voi antaa rentoutua käsiä vasten. Harjoitusta voi tehdä omana harjoituksenaan tai yhdistää lihaskuntoharjoituksiin.

Ruokavalion merkitys

Liiallisen vatsalihasten erkauman ehkäisyllä ja ihonhoidolla on Rissasen mukaan yhteneväisyyksiä.

– Jännesauman kalvorakenteet ovat suurimmaksi osaksi kollageenia, jota on myös ihossa. Toisin sanoen nuo kalvoiset rakenteet hyötyvät samoista asioista kuin iho, ja myös haasteita tulee samoista asioista.

Kollageenin tuotantoa voi edistää ruokavaliolla. Elimistö tarvitsee proteiineja kollageenin valmistukseen ja C-vitamiinia tehostaakseen sen tuotantoa. Rissanen kehottaakin huolehtimaan riittävästä proteiinin ja C-vitamiinin saannista.

Myös veden juontiin ja sokereihin kannattaa kiinnittää huomiota. Rissanen muistuttaa, että riittävä veden juonti on lihaskalvoille hyödyllistä, sillä kehon kuivuminen haastaa lihaskalvojen toimintaa. Sen sijaan sokerin nauttiminen on haitallista kollageenille.

Rissanen on huomannut, että moni siirtää turhaan vatsalihasten erkauman kuntoutusta siihen, että lapsiluku on täynnä.

– Raskaana ollessa voi myös kuntouttaa jo olemassa olevaa erkaumaa, hän kannustaa.

Rissasen mukaan erkauman kuntoutuksessa ovat tärkeitä samat asiat kuin sen ennaltaehkäisyssä.

Artikkelin lähteinä on käytetty lisäksi Duodecim-lehteä.

Supistukset alkoivat lauantai-iltana. En ollut saada unen päästä kiinni, mutta lopulta kuitenkin nukahdin. Yö sujui sen verran hyvin, että päätimme aamulla lähteä sovitusti lastenkonserttiin.

Konsertissa tuli jonkin verran supistuksia, mutta särkylääke auttoi ja pystyimme olemaan tapahtumassa loppuun asti. Kotiin tullessa oloni muuttui kipeämmäksi, mutta supistusten väli oli koko ajan vaihteleva: ensin niitä tuli muutaman minuutin välein, sitten niissä oli jopa 15 minuutin tauko.

Lepäilin kotona. Kun iltapäivällä soitin sairaalaan, minua neuvottiin olemaan kotona niin kauan kuin pystyisin ja odottamaan, että supistukset tulisivat kipeämmiksi ja tiheämmiksi. Puhelimessa tilannetta verrattiin esikoiseni synnytykseen, joka oli kestänyt melko pitkään.

Suihkun ja särkylääkkeiden avulla pärjäsinkin kotona vielä pari tuntia. Juuri, kun olimme aikeissa lähteä sairaalaan ja isovanhempi oli tulossa hoitamaan esikoista, vauva päättikin syntyä vauhdilla.

Äkkiä maailmaan

Yhtäkkiä kesken syömisen minulle tuli valtava tarve ponnistaa. Ehdin juuri ja juuri vessaan, jossa lapsivedet menivät. Mieheni soitti hätäkeskukseen ja lastenhoitajaksi ehtinyt isovanhempi auttoi minut keittiön lattialle.

Onneksi isovanhempi otti isomman lapsen hoiviinsa, joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä, että lasta olisi pelottanut liikaa. Esikoinen katseli innoissaan ambulanssien tuloa ja opasti ensihoitajat oikeaan paikkaan.

Ambulanssi saapui viidessä minuutissa, mutta sen jälkeen jouduin odottamaan vielä reilut viisi minuuttia, että lääkäriyksikkö ehtii paikalle. Hoitohenkilökunta yritti laittaa kanyyliä paikoilleen ja aika tuntui todella pitkältä, vaikka kyse oli vain muutamista minuuteista.

Lääkäri saapui, tarkisti tilanteen ja totesi, ettemme ehdi sairaalaan, vaan vauva syntyy kotona. Ei kulunutkaan kuin hetki ja vauva oli jo maailmassa.

Kaiken kaikkiaan aikaa oli kulunut vain 25 minuuttia alkaen ponnistamisen tarpeesta siihen, että vauva oli syntynyt.

Ensimmäiseksi kysyin tietysti, onko vauvalla kaikki hyvin. Hänet oli viety tarkistettavaksi toiseen huoneeseen. Vauvalla oli ollut napanuora löyhästi kaulan ympärillä. Muuten hänellä oli kaikki hyvin, ja hän pystyi parkaisemaan.

Mullistus silmänräpäyksessä

Synnytys oli vähän pelottava mutta ikimuistoinen kokemus. Onneksi niin minulla kuin vauvalla oli kaikki mainiosti ja pääsimme sylikkäin ambulanssilla sairaalaan, jossa meidät molemmat tutkittiin ja hoidettiin.

Lähtö oli aika vauhdikas ja vasta sairaalassa huomasin, ettei minulla ollut mukana mitään tavaroita. Myös mieheni taisi olla hieman yllätyksestä sekaisin, koska hänkin tuli ambulanssin perässä sairaalaan ilman sen kummempia tavaroita.

Hassuinta synnytyksen jälkeen oli se, kun hoitaja ilmoitti sairaalassa, ettei voi käydä kanssani synnytyskeskustelua läpi. Syynä oli, että vauva ei ollut syntynyt sairaalassa. Siitä huolimatta minun piti kuitenkin antaa synnytykselle arvosana. Minulla oli kyllä tarve keskustella, ja puhuinkin tilanteen läpi useaan otteeseen.

Muistan edelleen, miten oudolta tuntui antaa arvosana tällaiselle kokemukselle. Yhtäältä se oli hurjaa ja pelottavaa, toisaalta nopeasti ohi. Jopa niin nopeasti, etten tainnut itse pysyä täysin mukana.

Edelleen tämä lapsi tietää mitä ja milloin haluaa – sitä ehkä syntymähetki jo ennusti.

Pienen yllättäjän äiti

– Luontoharrastukset ovat lähellä sydäntäni. Monet lomat on tullut vietettyä Suomen Lapissa ja Norjassa. Eteen tuli tilaisuus kokeilla, miltä Lapissa asuminen tuntuu. Minulle ja miehelleni löytyivät työpaikat Inarin kunnasta.

Ivalo kuuluu Inarin kuntaan, jossa syntyy vuosittain noin 50 vauvaa. Alueen syntyvyys on pysynyt viime vuodet 40–50 lapsen vuositasolla.

Jenna Komulainen työskentelee äitiysneuvolassa. Lisäksi Ivalossa on kolme terveyskeskuksen vuodeosastolla työskentelevää kätilöä. Muutama kätilön toimi on kunnassa avoinna.

Jenna solmi aluksi puolentoista vuoden työsopimuksen. Pariskunta päätti jäädä.

– Vuosi sitten ostimme omakotitalon Saariselältä. Toistaiseksi ei ole hinkua muuttaa minnekään muualle.

Saariselän latuverkosto lähtee Jennan takapihalta.

– Kesällä maastopyöräilemme ja retkeilemme, syksy kuluu koiran kanssa metsästäen. Lapsia meillä ei ole. Arkea ilostuttaa kaksivuotias pohjanpystykorva.

Inarilaiset synnyttävät harvemmin ambulanssissa

Palkkaamalla kätilöitä on pyritty varmistamaan synnyttämisen turvallisuus pitkien välimatkojen Lapissa. Jenna kertoo, että vuodeosaston kätilöt työskentelevät sairaanhoitajina. Tarpeen mukaan he ovat kuitenkin saatavilla, jos synnyttäjää täytyy lähteä saattamaan synnytyssairaalaan tai kohdunsuun tilanne pitää tutkia.

– Jos vauva ei liiku kohdussa, voimme ottaa terveyskeskuksessa sydänkäyrän. Kaikissa tilanteissa ei tarvitse lähteä ajamaan 300 kilometrin päähän Rovaniemelle.

Tavoitteena on, että synnytykset tapahtuvat aina synnytyssairaalassa. Viimeksi Ivalon terveyskeskuksessa syntyi vauva kaksi vuotta sitten.

Synnyttäjät osaavat hyvin ennakoida ja lähtevät sairaalaan hyvissä ajoin, Jenna kertoo. Nyrkkisääntö kuuluu, että jos on ollut kaksi tuntia säännöllisiä supistuksia, pitää tulla näytille terveyskeskukseen.

– Täällä otetaan sydänkäyrää ja arvioidaan, missä vaiheessa synnytys on. Arvioimme myös, onko turvallista lähteä Rovaniemelle omalla kyydillä vai onko parempi, että kätilö lähtee ambulanssiin mukaan saattamaan.

Ambulanssisynnytyksiä, eli synnytyksen hoitoa sairaalamatkan varrella, tapahtuu Ylä-Lapissa harvemmin kuin pääkaupunkiseudulla.

– Pääkaupunkiseudun synnytyssairaalat ovat tupaten täynnä ja synnyttäjiä pyydetään odottamaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Siksi lapsia syntyy pääkaupunkiseudulla myös ambulanssissa.

Toki matkasynnytyksiä tapahtuu myös Ylä-Lapissa.

– Viime kesänä hoidin yhden synnytyksen parkkipaikalla kahvilan pihassa. Rovaniemelle oli vielä matkaa 200 kilometriä. Kaikki meni hyvin.

Synnytyksiä käynnistetään vähän

Osa synnyttäjistä lähtee Rovaniemelle odottamaan lasketun ajan tienoilla tai viikkoa aiemmin. Perheiden täytyy kustantaa itse majoituksensa kaupungissa. Osa majoittuu tuttavien luona, jotkut vuokraavat asunnon tai ottavat hotellihuoneen.

– Käynnistettyjä synnytyksiä on tällä alueella hyvin vähän. Pyrkimyksenä on, että käynnistykselle täytyy olla lääketieteellinen syy, Jenna kertoo.

Jos odottajalla on ollut nopeita synnytyksiä, käynnistystä saatetaan ehdottaa, mutta pääsääntöisesti odottajat valitsevat tavallisen sairaalasynnytyksen.

Kotisynnytykset eivät ole Ylä-Lapissa suositeltavia, koska matka sairaalaan on liian pitkä.

– Kotisynnytystä pohditaan vaihtoehtona aiempaa useammin. Kehotan harkitsemaan sairaalasynnytystä tai etsimään kotisynnytyksen paikan läheltä sairaalaa.

Ylä-Lapissa välimatkoja ei Jennan mukaan ajatella niin pitkinä kuin muualla Suomessa. Osalle synnyttäjistä sairaalamatka aiheuttaa kuitenkin huolta ja pelkoa.

– Siitä jutellaan. Täällä terveyskeskuksen päivystykseen pääsee yleensä nopeasti ja jonottamatta. Siellä on yleensä vastassa tuttu ihminen. Terveyskeskuksen henkilökunta luo omalla toiminnallaan turvallisuuden tunnetta. Odottajat kokevat olevansa hyvissä käsissä.

Jenna Komulaisen mielestä Ylä-Lapin synnytyksissä vallitsee pääsääntöisesti lämmin fiilis ja kodinomaisuus, vaikka sairaalamatkaa onkin taitettu satoja kilometrejä.

Lappiin muuttaa lapsiperheitä muualta Suomesta

Ylä-Lappiin on muuttanut viime aikoina entistä enemmän perheitä muualta Suomesta. Etätyö mahdollistaa monille Lapin maisemissa asumisen.

– Parasta täällä on luonto ja maisemat. Jos ajatus Lappiin muuttamisesta kiehtoo, voin kyllä suositella kokeilemaan, Jenna Komulainen sanoo.  

– Oma kokemukseni on, että paikalliset ottavat muualta muuttaneet hyvin vastaan. Elämä täällä on ehdottomasti kiireettömämpää. Kiireettömyys ja luonto auttavat palautumaan myös töistä nopeammin.

Hitaampaan elämään on hyvä varautua. Arjessa täytyy ottaa huomioon se, ettei kaikki tapahdu heti. Palveluita on vähemmän, mutta kaikki tarvittava löytyy.

Kuopiossa Jennan työmatka oli lyhyempi, mutta aikaa siihen kului saman verran kuin Lapissa johtuen Ivalon vähäisestä liikenteestä. Talven Jenna myöntää olevan pitkä, mutta hänen mielestään se ei ole niin pimeä kuin monet ajattelevat. Lumi valaisee yllättävän paljon.

– Kaamos on todella kaunis ja toisaalta lyhyt valoisan aika laittaa väkisin rauhoittumaan, silloin levätään. Kesää kohti energiatasot nousevat ja arjesta tulee aktiivisempaa. Luonnon rytmissä eläminen sopii minulle.

”Asuminen Ivalossa on vaivannäön arvoista”

Opiskeluvuosien jälkeen Johanna Alatorvinen, 37, päätti palata Lappiin. Liiketalouden opinnot olivat johdattaneet hänet lukion jälkeen Ouluun ammattikorkeakouluun, sieltä Englantiin yliopistoon ja työharjoitteluun Belgiaan.

Opiskeluvuosina Johanna ei vielä tiennyt, haluaako hän palata. Monet lapsuudenystävät oli palanneet ja perustaneet perheensä Inarin ja Ivalon seudulle.

Johanna lähti tekemään opintojensa lopputyötä kotiin.

– Istuin kahvilla äitini ja mummoni kanssa, kun sattumalta huomasin lehdestä hakuilmoituksen vuoden pituiseen Inarinsaamen kielen ja kulttuurin koulutusohjelmaan, Johanna muistelee.

– Ajattelin, että saan vuoden aikaa miettiä, mitä haluan elämältäni.

Ivalosta löytyi myös puoliso. Parilla on kolmen kuukauden ikäinen esikoistytär, kolme porokoiraa ja poroja. Johannan mies työskentelee poronhoidon parissa. Ennen äitiysvapaata Johanna työskenteli viestintäsihteerinä Saamelaiskäräjillä.

Synnytyssairaalaan satoja kilometrejä

Johanna kertoo, ettei häntä odotusaikana juuri mietityttänyt 300 kilometrin välimatka synnytyssairaalaan. Pohjoisimmista Inarin alueen kunnista on Rovaniemelle 500 kilometriä.

– Olen kasvanut ja elänyt täällä. Täällä on totuttu siihen, että synnyttäminen tapahtuu Rovaniemellä ja sinne pitää osata lähteä hyvissä ajoin.

Kun Johanna ja hänen puolisonsa olivat lapsia, alueen synnytykset hoidettiin Ivalon terveyskeskuksessa. Sitten Ivalon synnytysosasto lakkautettiin.

Myös sikiöseulonnat, eli kromosomipoikkeavuuksien seulonta ja rakenneultra, tapahtuvat Rovaniemellä äitiyspoliklinikalla. Mikäli kyseessä on riskiraskaus, joka vaatii erikoissairaanhoidon seurantaa, voi käyntejä äitiyspoliklinikalla olla useampia raskauden aikana.

Jos raskaus vaatii vielä vaativampaa seurantaa, voi seuranta tapahtua Oulun yliopistollisessa sairaalassa, johon Ivalosta on matkaa 500 kilometriä.

– Kun minulla oli laskettu aika, täällä oli pakkasta yli 30 astetta. Mietin, miten koirien ja porojen hoito järjestetään kovassa pakkasessa, jos lähdemme nyt Rovaniemelle synnyttämään, Johanna kertoo.

Onneksi sää alkoi lauhtua ja raskaus meni 11 päivää yli lasketun ajan. Johanna oli saanut ajan yliaikaisuuskontrolliin Rovaniemelle lauantaiksi, kun raskausviikkoja oli 41+3. Säännölliset supistukset alkoivatkin perjantain ja lauantain välisenä yönä.

– Olin saanut äitiysneuvolasta selkeät ohjeet, miten pitää toimia supistusten alkaessa. Herätin mieheni aamuneljältä ja lähdimme ensin terveyskeskuksen päivystykseen tarkistamaan tilanteen.

Terveyskeskuksessa arvioitiin, onko turvallista lähteä omalla autolla Rovaniemelle. Kätilö antoi lähtöluvan.

– Ehdimme käydä Rovaniemellä kontrollissa ja kaupungilla. Mieheni meni yöksi potilashotelliin ja minä osastolle sairaalaan. Tyttäremme syntyi sunnuntain puolella.

Johanna ei koe 300 kilometrin synnytysmatkaa kohtuuttomaksi. Ylä-Lapissa siihen on totuttu. Asuminen Ivalossa on hänen mielestään vaivannäön arvoista.

– Täällä on kaikki, mitä elämältäni tarvitsen. Perheeni ja ystäväni ovat täällä ja tietenkin luonto. En ole kertaakaan katunut, että palasin tänne.  

Ensimmäisen haastateltavan Jenna Komulaisen elämää Lapissa voi seurata Instagramissa: @unelmanalappi.

Synnytys kävi usein mielessäni. En osannut jännittää, sillä kuvittelin kaiken sujuvan jokseenkin samalla kaavalla kuin esikoiseni synnytyksessä, joka oli kestänyt 23 tuntia. Suunnittelin käyttäväni sairaalaan päästyäni TENS-laitetta, ja supistusten käytyä kovin kivuliaiksi ottaisin epiduraalipuudutuksen.

Ajatus ilman epiduraalia synnyttämisestä tuntui pelottavalta ja kamalalta, joltain, mitä en missään nimessä haluaisi kokea. 

Öinen paniikki-itku vessassa

Noin kuukautta ennen laskettua aikaa mieheni piti lähteä käymään kotimaassaan. Laskeskelimme, että hänen palattuaan jäljellä olisi vielä yhdeksän päivää laskettuun aikaan. Ehtisimme tehdä viime hetken hankinnat ja mies tulisi synnytykseen tuekseni. Esikoisemme oli syntynyt lasketun ajan jälkeen, joten oletin niin käyvän tälläkin kertaa.

Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa ja kolme päivää ennen mieheni paluuta heräsin aamuyöllä outoon oloon. Havahduin ja nousin salamana ylös sängystä, kun tunsin jotain valuvan ja kastelevan housuni sekä sängyn.

Kaikki hyvin. Enää kolme päivää. Ehkä join liikaa vettä illalla, hoin mielessäni matkalla vessaan. Vessaan päästyäni kuitenkin tiesin, mitä valuminen oli. Lapsivettä, aivan samanlaista kuin esikoisen synnytyksen käynnistyessä. 

Tunsin sykkeeni nousevan. Käteni alkoivat täristä. Tuntui kuin rintani päälle olisi vyörynyt valtava kivi, oli vaikeaa hengittää. Aloin itkeä yrittäen olla herättämättä esikoistani. En halua synnyttää yksin. En voi. En pysty siihen, ajattelin.

Soitin miehelleni. Ei vastausta. Seuraavaksi yritin soittaa äidilleni. Ei vastausta.

Panikoin yksin vessassa ja itkin yhä enemmän. Pian äitini kuitenkin soitti takaisin. Kerroin hänelle hysteerisenä, että lapsiveteni menivät. Äitini rauhoitteli minua puhelimessa ja lupasi, että isäni tulee hakemaan esikoisen hoitoon ja vie minut sairaalaan.

Puhelun jälkeen sain myös mieheni kiinni, joka ei ensin uskonut synnytyksen oikeasti käynnistyneen. Enää kolme päivää, hän hoki rauhallisesti. Lopulta sain vakuutettua hänet siitä, että vauva syntyy tänään. En selviä tästä yksin, sopersin hänelle ääni väristen.

Helpotuksen merkkejä

Supistuksia alkoi tulla pikkuhiljaa, mutta automatkalla kohti vanhempieni kotia ne hiipuivat. Jäin vanhemmilleni odottelemaan supistusten kunnollista alkua. Suunnittelimme, että äitini tulee sairaalaan mukaan töistä päästyään.

Oli lohduttavaa ajatella, että en joutuisikaan synnyttämään yksin. Ehtisihän äitini ainakin ponnistusvaiheeseen tuekseni ja turvakseni.

Aamupäivällä supistukset alkoivat, tällä kertaa säännöllisinä. Supistus supistukselta ne kävivät kivuliaammiksi. Hetken päästä kipu alkoi tuntua todella kovalta ja lähdin isäni saattamana kohti synnytyssairaalaa. Sairaalan pihalla sekä loputtoman pitkiltä tuntuvilla käytävillä jouduin pysähtymään monta kertaa, koska en kyennyt kivuissani liikkumaan.

Pääsin seurantahuoneen sängylle makaamaan ja vatsani ympärille asetettiin anturit, joilla seurattiin supistuksia ja vauvan sykettä. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olen vain kolme senttimetriä auki. Tuskastuin ajatellessani, miten kauan joutuisin vielä sietämään supistuskipuja. Sain avuksi toivomani TENS-laitteen, josta oli ollut iso apu esikoisen synnytyksessä.

Kätilön lähdettyä hoitamaan töitään jäin seurantahuoneeseen yksin. Makasin sängyllä ja tuijotin tyhjyyteen. Oloni oli niin pieni ja haavoittuvainen kipujen keskellä. Supistusten aikana yritin lievittää kipua hengityksen ja äänenkäytön avulla. Ajattelin, että pari tuntia pitäisi kestää, kunnes äitini tulisi tuekseni. 

Maattuani seurantahuoneessa puolisen tuntia olin todella kipeä. Huomasin hiljattain voimistuvan paineen tunteen jokaisella supistuksella. Kutsuin kätilön paikalle, ja pyysin päästä vessaan. Tunteen oli pakko olla vessahätää, olinhan äsken ollut vasta kolme senttiä auki.

Kätilö ei kuitenkaan päästänyt minua vessaan vaan ehdotti, että alkaisimme valmistautua toivomani epiduraalipuudutuksen laittoa varten. Hän lähti hakemaan kanylointitarvikkeita. Jäin huoneeseen yksin helpottuneena siitä, että kohta kipu helpottaisi.

”Olin varma, että kuolen kipuun”

Kätilön oltua poissa noin minuutin tunsin hyvin voimakkaan kivun valtaavan kehoni. En pystynyt liikkumaan tai puhumaan, vaan huusin taukoamatta rämpyttäen soittokelloa. Paikalle tuli kaksi kätilöä ja minulle tehtiin uusi sisätutkimus. Kätilö totesi, että kyllä tämä on ihan kokonaan auki. Epiduraalia ei ehdittäisi enää antaa.

En voinut ymmärtää kuulemaani. Huusin tuskissani ja anelin epiduraalia, pelkäsin synnyttää ilman puudutusta. Kätilö ehdotti, että siirtyisimme synnytyssaliin, jonne kutsuttaisiin lääkäri laittamaan minulle pudendaalipuudutus. Hyvä, saan edes jonkin puudutteen, ajattelin.

Toinen kätilöistä lähti hakemaan lääkäriä, kun toinen auttoi minut pyörätuoliin ja kuskasi synnytyssaliin. Huusin edelleen joka supistuksella tuskissani. Olin varma, että kuolen kipuun. Ajattelin miestäni ja äitiäni, halusin vain tutun henkilön vierelleni pitämään kädestä. Ajatus ilman tuttua tukihenkilöä synnyttämisestä pelotti.

Päästyäni makuulle lääkäri tuli paikalle. Hän teki pikaisen tutkimuksen ja totesi, että vauva on jo tulossa. Edes pudendaalipuudutusta ei voinut enää laittaa. Sain ilokaasua viemään supistuskivuilta pahimman terän. Luulin saavani paniikkikohtauksen. Juuri se, mitä pelkäsin, oli käymässä toteen. Joutuisin synnyttämään ilman puudutusta ja tukihenkilöä.

Pahimman pelon voittaminen

Paikalla salissa oli kaksi kätilöä ja lääkäri. Heidän kylmänrauhallinen olemuksensa sai minut rauhoittumaan. Toinen kätilöistä kysyi lempeästi, että mitä jos synnytettäisiin nyt ilokaasun voimin. Eihän minulla muita vaihtoehtoja ollut, mutta kysymys sai minut tuntemaan itseni entistä varmemmaksi. Olen vahva. Pystyn siihen. Ammattilaiset ovat tukenani.

Aloin rauhassa ponnistella jokaisella supistuksella. Supistusten välissä lääkäri ojensi minulle ilokaasua. Ilokaasu helpotti oloani, ja aloin naureskella supistusten välissä, mikä huvitti muitakin. Välillä aloin tuntea oloni hieman sekavaksikin. En kuitenkaan halunnut luopua ilokaasusta, sillä sen avulla sain rohkeutta ponnistaa.

Pian vauvan pää oli jo ulkona. Sain koskea sitä. Vauvalla oli hiuksia, tunsin ne sormenpäissäni. Lapsi alkoi huutaa jo ennen vartalon syntymistä. Vartalon syntyessä huusin itsekin puristaen vierelläni olevan lääkärin käsivartta lujaa. Kipu vartalon syntyessä oli lähes sietämätöntä, mutta kestin sen vauvani ensihuudon kuulemisen voimalla. Kaikesta huolimatta syntymän hetki oli mielestäni kaunis ja rauhallinen.

Ja niin hän oli täällä: 3,2-kiloinen ja 10 pisteen pieni tytönalku. Sain vauvan alavatsani päälle rinnan sijasta, sillä napanuora oli lyhyt. Hetken ajan tuntui kuin maailmassa ei olisi mitään muuta kuin minä ja pieni tyttöni. Katselin haltioissani pieniä sormia, kauniita ruskeita silmiä ja vastasyntyneen viisasta katsetta.

Soitin onnessani nopeat videopuhelut sekä miehelleni että äidilleni hehkuttaen, että minä tein sen, selvisin. Olin onneni kukkuloilla. Minä, joka pelkäsin ilman puudutusta ja tukihenkilöä synnyttämistä, olin juuri tehnyt niin! Ja voisin tehdä uudelleenkin.

Kotiuduimme vuorokauden kuluttua. Pian miehenikin saapui kotiin tapaamaan uusinta perheenjäsentämme ensimmäistä kertaa.

Synnytys oli nopea ja kivulias, mutta erittäin voimaannuttava kokemus. Isossa osassa hyvää synnytyskokemustani olivat kätilöt ja lääkäri – ammattilaiset, jotka kohtasivat minut lämpimästi kannustaen ja tukien. Siitä olen heille ikuisesti kiitollinen. 

Voimaantunut