Kuitenkin kaikki synnytyksessä mietityttävät ajatukset ja asiat, myös synnytyspelko, on hyvä ottaa puheeksi neuvolassa tai esimerkiksi yksityisen kätilön vastaanotolla jo varhain.

– Yksi yleinen tapa hallita pelkoa on välttämiskäyttäytyminen. Kun pelko on kovaa ja synnytykseen liittyvät asiat ahdistavat, odottaja alkaa vältellä kaikkea synnyttämiseen liittyvää, jotta ahdistus painuisi taka-alalle. Silloin voi jäädä välistä synnytysvalmennus ja muuta tärkeää tietoa, joka itse asiassa helpottaisi pelkoa, toteaa tutkija ja kätilö Laura Sandström.

Hallinnan tunne on tärkeä osa sitä, että voi luottaa synnytyssairaalan henkilökuntaan. Jos tietoa välttelee, vaikuttaa se päätösten tekemiseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa negatiivisesti hallinnan tunteeseen.

Mikäli kärsit tällä hetkellä synnytyspelosta, kannustammekin lempeästi jatkamaan artikkelin lukemista.

Mihin synnytyspelko kohdistuu?

Synnytystä pelätään monista syistä. Tutkimuksissa on havaittu, että tyypillisimmillään seuraavat asiat huolestuttavat synnytyspelosta kärsivää:

• voimakas kipu
• hallinnan tunteen menettäminen
• sairaalan resurssit
• toimenpiteet
• vaurioituminen synnytyksessä
• oma tai lapsen kuolema

Monet peloista limittyvät toisiinsa. Kivun pelon taustalla voi olla pelko siitä, että esimerkiksi kemiat eivät kohtaa synnytystä hoitavan kätilön kanssa, mikä vaikuttaa hallinnan tunteeseen ja luottamukseen siitä, tuleeko kuulluksi.

Suomessa synnyttäjä kohtaa synnytystä hoitavan kätilön vasta synnytyssairaalassa, joten jo se voi herättää pelkoa. Esimerkiksi Uudellamaalla synnyttäjää saattaa pelottaa myös se, että sairaala, jossa on ajatellut synnyttävänsä, onkin täynnä.

Kuulluksi tulemiseen ja kivun hyvään hoitoon vaikuttaa sekin, jos odottajaa pelottaa kätilöiden ja muiden ammattilaisten olevan hyvin kiireisiä ruuhkan tai resurssien takia.

Omaa synnytyspelkoa tarkastellessa kannattaakin pitää mielessä, että tietyn pelon taustalta voi löytyä useita syitä. Kun pelon syyt hahmottuvat, sitä on helpompi lieventää.

On myös hyvä huomata, että ensisynnyttäjän ja uudelleen synnyttävän pelot eroavat todennäköisesti toisistaan. Ensisynnyttäjälle synnytys on vielä tuntematon tapahtuma, mutta uudelleensynnyttäjän pelko johtuu usein huonosta tai traumaattisesta synnytyskokemuksesta, jota on tärkeää käsitellä. Tästä syystä aiempaa synnytystä olisi aina hyvä käydä läpi.

Miten synnytyspelkoa hoidetaan?

Synnytyspelkoon kannattaa aina hakea apua. Synnytyspelon hoito vaihtelee hyvinvointialueittain. Hyvinvointialueet tarjoavat muun muassa pelkopolikäyntejä tai pelon käsittelyä ryhmämuotoisesti ammattilaisen johdolla.

Aivan erityisen vaikuttavaa synnytyspelon lievittämiseksi ovat laadukkaat synnytysvalmennukset.

– Synnyttäjille olisi hyvin tärkeää päästä vierailemaan synnytyssairaalan tiloissa rauhallisella hetkellä, jotta heille sisäistyisi se, että synnytyshuone on vain huone, ei sen kummempaa.

Osassa hyvinvointialueista esimerkiksi pelkopolikäynteihin kuuluu fyysinen vierailu synnytyshuoneeseen. Toisissa aivan tavallisiin synnytysvalmennuksiin kuuluu se, että pääsee käymään synnytyssairaalan tiloissa. Tilaisuus kannattaa hyödyntää, sillä vierailun on havaittu olevan tehokkaampi kuin virtuaalisen synnytyssaliesittelyn.

Myös uudelleensynnyttäjälle tiloihin tutustuminen voi olla tärkeää jo siitä syystä, että edellisestä synnytyksestä on voinut kulua jopa 20 vuotta tai aiempi synnytys on tapahtunut toisessa sairaalassa.

Ensisynnyttäjien ryhmämuotoisissa tapaamisissa, kuten HUSin Nyytti-ryhmissä, käydään synnytyspelkoa läpi psykologin johdolla. Usein ryhmän parissa vierailee myös kätilö.

– Nyytti-ryhmän tapaamiset ovat tutkitusti tehokas tapa hoitaa synnytyspelkoa. Riippuu kuitenkin valitettavasti asuinpaikkakunnasta, onko vastaavaa tarjolla.

Miksi synnytyspelkoa kannattaa hoitaa?

Synnytyspelko voi aiheuttaa raskauden aikana unettomuutta, fyysisiä kiputiloja ja myös muita epämääräisiä oireita. Ahdistuksen tiedetään myös lisäävän masennuksen riskiä.

Pelko voi vaikuttaa vuorovaikutussuhteen luomiseen vauvaan.

– Kun pelko valtaa kokonaan mielen, ei ole aikaa miettiä vauvaa ja luoda häneen kiintymyssuhdetta.

Vaikutuksia voi näkyä myös parisuhteessa, jos odottajan pelko on kaiken kattavaa ja musertavaa eikä hän pysty toimimaan normaalisti.

Synnytyspelkoisten tiedetään tutkimusten valossa käyttävän enemmän erikoissairaanhoidon palveluita. Heillä on myös enemmän liitännäissairauksia.

Synnytys saattaa pitkittyä, jos synnyttäjä on äärimmäisen jännittynyt ja peloissaan. Silloin synnytystä aletaan usein vauhdittaa, mikä voi johtaa seuraaviin toimenpiteisiin. Tämä puolestaan lisää riskiä siihen, että synnyttäjä on tyytymätön synnytykseen.

– Suomestakin on tutkimuksia siitä, että synnytyspelko on yhteydessä syntyvyyden laskuun. Kaikista tärkeintä on kuitenkin yksilön kokemus ja se, mitä synnytyspelko voi aiheuttaa perheelle.

Mitä voin itse tehdä synnytyspelolle?

Avun hakemisen lisäksi Sandström vinkkaa, että synnyttäjän on lupa valita synnytyssairaalansa.

– Ymmärrän, että kaikille ei ole realistista lähteä esimerkiksi 100 kilometrin päähän synnyttämään, mutta tämäkin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä.

Nykyään on myös paljon tarjolla yksityisiä doula-palveluita. Ilmaiseksi doulan saattaa saada avukseen kolmannen sektorin järjestöjen kautta.

Doula voi olla kätilö tai muuten synnytykseen huolellisesti perehtynyt henkilö, joka toimii synnyttäjän tukihenkilönä. Doula ei toimi kätilönä synnytyksessä, mutta hänen tehtävänään on kuunnella synnyttäjän toiveita ja pitää tämän puolia.

On myös yksityisiä kätilöiden vastaanottoja, joissa synnytyspelkoa on mahdollista käydä läpi maksua vastaan, jos esimerkiksi kokee, että oman synnytyssairaalan pelkopolikäynnit eivät riitä.

Kannattaa myös välttää lukemasta tai kuulemasta huonoista synnytyskokemuksista. Ne eivät palvele silloin, kun itse odottaa lähestyvää synnytystä. Kannattaa myös muistaa, että huonot kokemukset saavat yleensä enemmän huomiota kuin hyvät.

Erilaiset jooga-, pilates- ja meditaatioharjoitukset voivat tukea synnytyspelon käsittelyä, sillä niissä usein harjoitellaan itsensä rauhoittamista muun muassa hengityksen avulla.

– Meillä on tänä päivänä paremmat mahdollisuudet hoitaa kipua kuin koskaan ennen. Synnytys on myös paljon muuta kuin vaikeita kokemuksia.

Vauvan laskeutuminen lantioon voi tapahtua joillain jo hyvissä ajoin ennen synnytystä. Toisilla laskeutuminen tapahtuu kuitenkin vasta juuri ennen ponnistusvaihetta, minkä takia synnytyksen ajankohtaa tai kulkua ei voi ennustaa sikiön laskeutumisen perusteella.

Vauvan pään kiinnittyminen lantioon

Vauvan laskeutuessa synnytyskanavassa odotellaan kääntymistä synnytyksen kannalta suotuisaan asentoon. Kun tarjoutuva osa painuu entistä syvemmälle lantioon, puhutaan vauvan kiinnittymisestä.

Ensisynnyttäjillä kiinnittyminen tapahtuu usein, vaikkakaan ei aina, pari–kolme viikkoa ennen synnytystä – yleensä noin raskausviikolla 38–40.

Uudelleensynnyttäjille on puolestaan tyypillistä, että vauvan pää kiinnittyy vasta synnytyksessä juuri ennen ponnistusvaihetta.

Vauvan laskeutuminen ja kiinnittyminen voi aiheuttaa oireita

Vauvan laskeutumisen saattaa huomata vatsan muuttuvasta muodosta ja sitä seuraavasta, yleensä kevyemmästä, olosta.

– Äiti saattaa huomata laskeutumisen siitä, että kohdunpohja laskeutuu alaspäin ja hengittäminen saattaa olla kevyempää. Alapäässä voi sen sijaan tuntua painetta, Tyksin synnytysosaston apulaisosastonhoitaja Paula Tukkinen kertoo.

Hengittämisen helpottuminen johtuu siitä, ettei kohdunpohja paina enää synnyttäjän palleaa niin kuin aikaisemmin. Lantiossa vauvan pää voi kuitenkin alkaa painaa virtsarakkoa, mikä voi lisätä virtsaamisen tarvetta.

Mikäli vauva ei laskeudu tai pää kiinnity, vauva voi olla epäsuotuisassa tarjonnassa.

– Tarjonnan muuttamiseen on olemassa erilaisia asentohoitoja, joilla useasti pystytään auttamaan ja vauvan pää saadaan laskeutumaan. Joissakin tilanteissa päädytään sektiosynnytykseen.

Mistä tietää, että vauva on laskeutunut?

Vauvan laskeutumista tai kiinnittymistä ei välttämättä tunne tai tiedä tapahtuneen, eikä tarvitsekaan.

– Jokaisen synnytys on yksilöllinen ja vauvan laskeutumisesta ei kannata ottaa stressiä. Vaikka vauva viihtyisi pitkään korkealla, synnytys voi yhtä lailla edetä täysin normaalisti, Tukkinen sanoo.

Raskauspäivystykseen on aina syytä mennä tarkistuttamaan tilanne, mikäli lapsiveden epäilee menneen. Tietyin kriteerein tarkastuksen jälkeen voi päästä vielä kotiin odottamaan sitä, että synnytys käynnistyy kunnolla, vauva laskeutuu alemmas ja pää kiinnittyy.

Mikä asento auttaa vauvaa laskeutumaan?

Liike on useimmiten lääke vauvan laskeutumista ajatellen. Vauvan laskeutumiseen auttaa liikkuminen.

– Hyviä keinoja ovat esimerkiksi kyykkääminen, jalan nosto tuolille ja lantion keinutus sekä erilaiset lantion avaukset ja venytykset, Tukkinen luettelee.

Myös sivuttainen porraskävely voi auttaa, koska se keinuttaa lantiota ja laittaa alavartalon lihakset töihin. Myös keskivartalon tukilihakset saavat näin treeniä.

Liika taakse nojaava istuminen voi sen sijaan vaikeuttaa vauvan kiinnittymistä toivotuimpaan raivotarjontaan. Istuminen takanojassa ristiluun päällä tai jalat ristissä polvi toisen päällä voi houkutella vauvaa avotarjontaan.

Kannattavampaa on siksi istua ryhdikkäästi tai jopa eteenpäin nojaten. Jumppapallon päällä on hyvä auttaa vauvaa laskeutumaan istumalla suorassa ja keinuttelemalla lantiota.

Lähteet: Terveyskirjasto, Terveyskylä

Kaksplus selvitti vastaukset tavallisiin synnytyksen jälkeistä seksiä koskeviin mietteisiin. Kysymyksiin vastaa gynekologi ja seksuaalineuvoja Anna Parkusjärvi.

Milloin yhdynnät saa aloittaa synnytyksen jälkeen?

On suositeltavaa, että ensimmäinen yhdyntä synnytyksen jälkeen tapahtuisi vasta jälkivuodon loputtua. Veriseen vuotoon liittyy aina infektioriski. Jälkivuoto kestää noin kahdesta kuuteen viikkoa.

Joskus kuulee sanottavan, että yhdynnät saisi aloittaa vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä oleellisempaa on vuodon loppuminen ja mahdollisen sektiohaavan paraneminen.

Jälkitarkastuksia tehneenä olen kohdannut pariskuntia, jotka ovat aloittaneet yhdynnät ongelmitta vuodon loputtua mutta ennen tarkastukseen tuloa.

Mitä tulee huomioida seksissä sektion jälkeen?

Sektio eli keisarileikkaus on iso leikkaus, jossa ompeleita on useammassa kudoskerroksessa. Siitä toipuminen ottaa aikansa.

Sektion kohdalla on joskus turvallisinta odottaa jälkitarkastukseen ennen kuin yhdynnät taas aloitetaan. Toisaalta tässäkin on keskeisintä odottaa jälkivuodon loppumista ja sektiohaavan paranemista sekä kuunnella omaa oloaan.

Mitä hormoneille tapahtuu synnytyksen jälkeen?

Synnytyksen jälkeen kaikki hormonitasot romahtavat oksitosiinia lukuun ottamatta. Estrogeenitason lasku kuivattaa limakalvoja ja testosteronin väheneminen vähentää seksuaalista halua. Limakalvojen kuivuus puolestaan vähentää nautintoa ja voi aiheuttaa kipua ja epämukavuutta.

Hormonitasojen ja halujen normalisoituminen on yksilöllistä. Siihen vaikuttavat monet asiat: miten synnytys on mennyt, onko perheessä useampia lapsia ja mitä parisuhteelle kuuluu uudessa elämäntilanteessa.

On hyvä muistaa, että seksin pariin ei tarvitse kiirehtiä synnytyksen jälkeen. Asiaan voi palata sitten, kun seksi tuntuu taas ajatuksen tasolla hyvältä.

Miten yhdyntäkipua voi ehkäistä?

Joskus seksi saattaa synnytyksen jälkeen tehdä kipeää. Paikallisestrogeeni lievittää limakalvojen kuivuutta. Paikallisestrogeeniä myydään apteekeissa ilman reseptiä, mutta annostus on aina hyvä varmistaa neuvolasta. Lääkäri voi myös määrätä reseptin.

Yhdyntää synnytyksen jälkeen on hyvä odottaa siihen asti, että mahdolliset repeytymät ovat parantuneet ja ompeleet sulaneet. Sitä ennen yhdyntäseksi on todennäköisesti kivuliasta ja epämukavaa. Ensimmäisillä kerroilla on hyvä edetä rauhallisesti ja omaa oloaan kuulostellen.

Lisäksi liukuvoidetta kannattaa käyttää aina seksissä, niin synnytyksen jälkeen kuin muulloinkin. Liukuvoide lisää nautintoa ja suojaa limakalvoja.

Mitä tehdä, jos halut eivät synnytyksen jälkeen kohtaa?

Valmius seksiin synnytyksen jälkeen voi ymmärrettävästi poiketa kumppanien välillä: toinen toipuu synnytyksestä ja käy läpi hormonaalisia muutoksia, toinen ei. Halujen eriparisuudesta ei kannata huolestua, koska se on normaalia.

Ei-synnyttäneen vanhemman on tärkeää huomioida, että toisen toipuminen on kesken. Synnyttäneen vanhemman olisi puolestaan hyvä huolehtia, ettei kumppani jää sivuhenkilön rooliin perheen uudessa elämäntilanteessa. Molempien on hyvä muistaa, ettei seksi ei ole ainoa keino osoittaa rakkautta tai huomioida toista.

Kommunikaation merkitystä ei voi tässä tilanteessa korostaa liikaa. Tunteista kannattaa puhua avoimesti ja kuunnella toista. Hyvä tunneyhteys auttaa pääsemään väliaikaisten vaikeuksien yli.

Miten seksi voi muuttua tunnetasolla synnytyksen jälkeen?

Ensimmäinen yhdyntä tai muu seksi synnytyksen jälkeen jännittää useimpia. Synnyttänyt vanhempi ei välttämättä koe kehoaan vielä omakseen, ja myös kumppani saattaa pohtia, sujuuko kaikki samaan tapaan kuin aiemmin.

Jos ensimmäiset seksikerrat eivät sujukaan toivotusti, kannattaa itselleen ja kumppanilleen antaa aikaa. Uusi tilanne voi vaatia totuttelua. Tässäkin epävarmuuksista ja tuntemuksista kommunikoiminen kumppanille on tärkeää. Myös neuvolan ammattilaisille saa puhua tunnoistaan.

Lapsen saaminen voi parantaa vanhempien välistä tunneyhteyttä ja tehdä seksistä jopa nautinnollisempaa ja läheisempää kuin ennen. Se kuitenkin edellyttää, että synnytyksestä on ensin toipunut.

Millainen hormonaalinen ehkäisy sopii synnyttäneelle?

Synnytyksen jälkeen riski laskimotukokselle on merkittävästi kohonnut. Estrogeenia sisältäviä ehkäisyvalmisteita ei voi käyttää imetyksen aikana, koska ne lisäävät laskimotukoksen riskiä entisestään. Yhdistelmäehkäisypillerit, ehkäisyrengas ja -laastari ovat siis jonkin aikaa poissa laskuista.

Imettäjä saa aloittaa yhdistelmäehkäisyn aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua synnytyksestä. Jos ei imetä, tulee silti odottaa vähintään kolme kuukautta. Yhdistelmäehkäisy saattaa vähentää maidoneritystä.

Hormonikierukka, kuparikierukka, minipillerit ja ehkäisykapseli sopivat sen sijaan myös imettäjälle. Monesti kierukka voidaan asentaa jälkitarkastuksen yhteydessä, jos se on synnyttäneen toive.

Täysimetys ehkäisee raskautta, jos vauva on alle puolen vuoden ikäinen, hän ei saa muuta ravintoa kuin rintamaitoa, imetys tapahtuu korkeintaan neljän tunnin välein päivin ja öin eivätkä kuukautiset ole vielä alkaneet. Imetykseen ei kuitenkaan kannata luottaa ainoana ehkäisykeinona kovin pitkään synnytyksen jälkeen, jos ei halua tulla uudelleen raskaaksi.

Joskus perheen toiveissa on uusi raskaus nopeallakin aikataululla. Alatiesynnytyksen jälkeen tälle ei yleensä ole estettä.

Sektion jälkeen suositellaan, että seuraava raskaus saisi alkunsa aikaisintaan vuoden kuluttua keisarileikkauksesta. Tällä pyritään varmistamaan, että kohdun arpi on varmasti parantunut.

Naistenklinikan lapsivuodeosastoilla 61 ja 52 tapahtuneet laiminlyönnit ovat karua luettavaa, ja ne ovat järkyttäneet myös asiantuntijoita. Kyseisille osastoille keskitetään vaativaa hoitoa tarvitsevia synnyttäjiä.

Kirjeen alullepanija Janika Niskanen synnytti toisen lapsensa Naistenklinikalla alkuvuonna 2024. Synnytyksen jälkeen hän huolestui sairaalassa saamastaan hoidosta ja seurasi samalla, miten muita osastolla olevia synnyttäjiä kohdeltiin.

– Olo oli turvaton, vaikka vaikean synnytyksen päätteeksi äiti tarvitsisi erityisen paljon tukea, hoivaa ja apua. Tuntui, että kaikkea hoitoa piti osata itse vaatia.

Myöhemmin Niskanen tavoitti Facebookin kautta muita vuoden 2024 aikana Naistenklinikalla synnyttäneitä ja kyseisille lapsivuodeosastoille joutuneita äitejä. Kirjettä laatimaan perustettiin työryhmä, johon liittyi myös useita asiantuntijoita, kuten kätilö ja tutkija Laura Sandström, kätilö sekä seksuaaliterveyden ja väkivaltatyön asiantuntija Susanna Ruuhilahti sekä psykologi Liisa Vaalasranta.

Jokainen kirjeen allekirjoittanut kertoo kokeneensa osastolla ongelmia.

Lääkkeiden saamista piti itse vahtia

Kirjeessä äidit kuvailevat kohdanneensa lapsivuodeosastoilla turvattomuutta, tarpeiden ohittamista ja yksinäisyyttä. Moni kertoo joutuneensa itse vahtimaan, että saivat asianmukaiset lääkkeet. Monesti hoitaja ei tiennyt, mitä lääkkeitä oli äidille antamassa. Myös lääkkeiden annostelu oli epäpätevää.

Synnytyssairaalaan saapuessaan Niskasen verenpaine korkealla. Kolme vuorokautta kestänyt synnytys oli vaikea ja kivulias.

Korkean verenpaineen vuoksi Niskasella epäiltiin raskausmyrkytystä. Lääkäri määräsi hänelle verenpainelääkityksen synnytyksen jälkeen.

– Yksi hoitajista jätti lääkkeen antamatta vastoin lääkärin ohjeita. Kun kysyin asiasta lääkäriltä myöhemmin, hän oli vihainen tapahtuneesta, sillä verenpaineeni nousivat uudestaan korkealle noin vuorokauden kuluttua synnytyksestä, Niskanen kertoo.

Eräs kirjeen allekirjoittanut äiti kertoo, että hänelle oli määrätty synnytyksen jälkeen epiduraalipumppu kovia kipuja lievittämään, sillä hän oli joutunut synnytyksen yhteydessä isoon leikkaukseen.

– Osastolla useat kätilöt tai hoitajat eivät osanneet käyttää epiduraalipumppua, ja se oli todella pelottavaa. Laite piippasi usein, ja jouduin tämän takia painamaan kutsunappulaa usein, mutta vain harvat hoitajat tiesivät, mitä laitteelle pitää tehdä, äiti kuvailee kirjeessä.

Pelottavinta oli, kun pumpusta piti antaa lisäannos.

– Tätä ei osannut monikaan antaa, ja pumppua ihmetteli kerralla monta hoitajaa ja kätilöä. Näin tapahtui useita kertoja. He opettelivat minulla sen käyttöä, painelivat nappuloita ja lukivat ohjeita. Välillä kuului ”oho” ja ”hups”.

Osa hoitajista oli myös haluttomia tiputtamaan lääkettä ja punasoluja potilaan suoneen. Myös Niskanen koki asian omalla kohdallaan. Hän oli menettänyt synnytyksessä yhteensä neljä litraa verta.

– Koska hoitaja oli haluton pistämään uutta kanyylia, hän laittoi punasolut tippumaan jo umpeutuneeseen suoneen, minkä seurauksena veret valuivat pitkin lattioita ja sänkyjä. 

Kirjeen allekirjoittaneet epäilevät, että osastoilla useammalla hoitajalla ei ollut toimenpiteeseen riittävää osaamista.

Tieto ei kulkenut

Synnyttäjät ovat myös huomanneet, että Omakantaan on ilmestynyt virheellisiä kirjauksia. Niskasen tapauksessa Omakantaan oli merkitty, että hänellä on ollut spontaani alatiesynnytys, vaikka synnytys käynnistettiin.

Eräs kirjeessä esiintyvä äiti kertoo, että häneltä poistettiin vaikean ja traumaattisen synnytyksen päätteeksi kohtu, jotta äidin henki pystyttiin pelastamaan. Tieto ei välittynyt hoitajille, jotka kävivät rutiininomaisesti painelemassa äidin vatsaa olettaen, että kohtu on paikallaan.

– Minulla repesi myös virtsarakko synnyttäessä. Hoitajat kauhistelivat veristä pissapussia ja pohtivat, onko se normaalia. Asia olisi pitänyt selvittää hiljaisuudessa, eikä kauhistella potilaan kuullen. Tätä tapahtui usean hoitajan toimesta.

Kotiutus märkivän sektiohaavan kanssa ja kuumeisena

Yksi kirjeen järkyttävimmistä kokemuksista on itselliseltä äidiltä, jonka vauva syntyi kiireellisellä sektiolla.

Keisarileikkauksesta oli kulunut vain kaksitoista tuntia, kun hoitaja tuli ensimmäisen kerran kysymään, olisiko äiti jo halukas lähtemään kotiin. Ennen tätä kovissa kivuissa ollut äiti ei ollut päässyt sängystä ylös, jälkivuotoa tuli niin paljon, että sänky oli aivan veressä, eikä hän ei ollut päässyt pesulle synnytyksen jälkeen.

Seuraavana päivänä hoitaja tuli jälleen tiedustelemaan, olisiko äiti valmis lähtemään kotiin, vaikka sektiohaava oireili.

– Tässä kohtaa minulla oli alkanut ilmestyä laajeneva mustelma alavatsalle, jälkivuoto ”ryöpsähteli”, haavan aluetta poltteli ja iho meni allergisen reaktion takia ihottumalle teippausten alueella. – – Vaihdoin itse veriset alustat sängystäni ja peitin pahimmat sotkut lakanalla, jotta pystyin pitämään vauvan vieressäni. Suihkuun en päässyt vieläkään.

Äiti pyysi apua sairaalan sosiaalityöntekijältä, jonka avulla hän sai pari päivää lisäaikaa. Lopulta hänet kuitenkin kotiutettiin haava märkivänä ja kuumeisena. Siitä seurasi kierre, jossa äiti joutui useamman kerran palaamaan sairaalaan vaikeasti oireilevan haavan kanssa. Lopulta sektiohaavan alue oli hoidettava uudella leikkauksella.

Nukkuminen osastolla oli vaikeaa

Kirjeestä selviää, että äitien kokemuksia yhdisti kaikkien muiden epäkohtien lisäksi myös kokemus siitä, ettei osastolla tuettu synnyttäneiden nukkumista.

Niskanen kertoo pyytäneensä kolme päivää kestäneen synnytyksen jälkeen useita kertoja mahdollisuutta nukkua keskeytyksettömästi. Hän oli niin väsynyt synnytyksestä, että nukahteli tahtomattaan, mikä ei ollut vauvan kannalta turvallista.

Unta häiritsivät hoitajien kovaäänisesti ja kirkkailla valoilla tekemät hoitotoimenpiteet viereisten sänkyjen synnyttäjille.

Niskanen pyysi myös, että vauva otettaisiin hetkeksi hoitajien hoiviin, jotta hän saisi nukuttua tovin.

Vasta kun Niskasen verenpaineet alkoivat olla vaarallisen korkealla, eikä niitä saatu laskettua lääkkeillä, vauva suostuttiin ottamaan hetkeksi hoitajien huomaan.

Hoitajien kiire, vähäinen määrä ja heikko ohjaus näkyivät myös siinä, että imetysohjaus jäi monen synnyttäjän kohdalla olemattomaksi.

Monet äidit myös kiittelevät niitä muutamia hoitajia ja kätilöitä, jotka pystyivät heikoista resursseista huolimatta tarjoamaan hyvää hoitoa. Äitien kertomuksista välittyy, että oli kuitenkin täysin arpapeliä, millainen kohtaaminen seuraavana vuorossa olevan hoitajan tai kätilön kanssa olisi.

– Näiden synnyttäjien kohtalo ei kuulostava kadehdittavalta, mutta valitettavasti synnytyssairaalan sulkeminen osuu aivan kaikkiin synnyttäjiin. Suomen alhaisesta syntyvyydestä huolimatta maakunnan synnytyssairaalat ovat tupaten täynnä, toteaa Tehyn naistentautien ja synnytysten toimialan pääluottamusmies Eeva Hiila. Hänellä on yli 18 vuoden kokemus kätilön työstä.

Isku on kova myös työntekijöille, jotka saivat syyskuussa kuulla, että synnytystoiminta ajetaan alas joulukuun alkuun mennessä. Koko henkilökunta joutui odottamaan 21. marraskuuta asti tietoa siitä, missä heidän uusi työpaikkansa sijaitsee. Tässä vaiheessa sairaalan sulkemiseen oli aikaa enää vain hieman yli viikko.

Muutama työntekijöistä irtisanoutui jo aiemmin tai ehti etsiä itselleen uuden työpaikan.

”Riittävä määrä kätilöitä ja synnytystiloja takaa hyvän alun uudelle elämälle”

Hiila on järkyttynyt siitä, miten lyhytnäköisesti turvallista ja tehokasta hoitoa tarjonnut synnytysyksikkö on lähdetty sulkemaan.

– Lohjan sairaalan matalat sektioluvut kertovat muun muassa siitä, että siellä on ollut riittävästi resursseja hoitaa synnytyspelkopotilaita. Moni synnyttäjä Uudeltamaalta on valinnut sairaalakseen Lohjan, sillä sieltä saatu hoito on ollut hyvässä maineessa.

Lohjan synnytysyksikölle on myönnetty kansainvälinen Baby Friendly Hospital -sertifikaatti, jonka myöntämisen yhtenä vaatimuksena on se, että synnytysyksikkö on ylläpitänyt ja kehittänyt kiitettävästi imetystä edistäviä käytäntöjä.

Imetyksellä on puolestaan lukuisia hyötyjä, kuten se, että se laskee naisten rintasyöpäriskiä ja vähentää lapsen riskiä sairastua diabetekseen.

Myös vuonna 2016 suljetulla Porvoon synnytysyksiköllä oli kyseinen sertifikaatti.

Hiila tuhahtaa toivovansa, ettei yksikään sairaala enää hakisi kyseistä sertifikaattia, sillä juuri ne yksiköt, joille se on myönnetty, ovat päätyneet Suomessa suljentauhan alle.

– Riittävä määrä kätilöitä ja synnytystiloja takaa hyvän alun uudelle elämälle. Jos niistä kiristetään, maksajaksi joutuu myöhemmin vääjäämättä yhteiskunta. On lyhytnäköistä yrittää tällaisilla keinoilla siistiä HUSin taloutta paremmalle tolalle.

Synnytysyksikön korvaaminen on vaikeaa

Hiilan mukaan yksi syy Lohjan synnytyssairaalan sulkemiseen löytyy sosiaali- ja terveysministeriön vaatimuksesta, jossa synnytysyksikössä täytyy hoitaa tuhat synnytystä vuodessa.

– Olen sitä mieltä, että tuo lukema on täysin tuulesta temmattu, jotta yksiköitä pystyttäisiin sulkemaan. Synnytysturvallisuudella näitä päätöksiä ei ainakaan voi perustella. Suomen matala äiti- ja lapsikuolleisuus perustuu paitsi loistavaan neuvolajärjestelmään myös syntymätyöhön.

Viime kädessä syyttävä sormi osoittaa eduskuntaan. Sillä olisi mahdollisuus puuttua ministeriön vaatimukseen ja rahoituslakiin, jossa Suomen terveydenhuoltoa tarkastellaan Hiilan mukaan kapeakatseisesti.

Sulkua on perusteltu myös sillä, että Naistenklinikalle on avattu uusi synnytysyksikkö Aallokko. Myös Jorviin on valmistumassa laajennus, jossa synnytyssaleja tulee olemaan nykyisen yhdeksän sijaan kaksitoista.

– Määrä ei riitä korvaamaan Lohjan synnytysyksikköä. Tilat tulevat jäljelle jääneissä sairaaloissa olemaan äärimmäisen täynnä, Hiila toteaa.

Miten käy ultraäänitutkimusten?

Lohjan sairaalaan synnytysosastojen sulkemisen jälkeen sairaalassa tehdään vielä äitiysvastaanottoja kuten Lohjan alueen ultraääniseulontoja, synnytyspelkovastaanottoja ja vastasyntyneen tarkistuksia. Naistentautien vastaanotoilla voidaan tehdä tutkimusten lisäksi kohdun ja kohdunsuun tähystyksiä.

Ennen vastaavia vastaanottoja on sairaalassa tarjottu myös muille Uudellamaalla asuville, sillä kaikki eivät ole mahtuneet Helsingin Bulevardilla sijaitsevaan yksikköön.

– Jätetäänkö noin 30-40 prosenttia tutkimuksista joulukuussa tekemättä, vai millä asia aiotaan ratkaista? Hiila kysyy.

Työntekijöillä tunti aikaa päättää, ottaako uuden työpaikan vastaan

Kaksplus yritti tavoittaa haastatteluun kätilöitä, jotka työskentelisivät Lohjan sairaalassa vielä viimeisellä viikolla. Uuden työpaikan itselleen etsinyt kätilö Venla Ranta totesi sähköpostitse, että haastateltavan löytyminen voi olla vaikeaa, sillä jäljellä olevan henkilöstön energia on vähissä.

Voimia ovat kuluttaneet muun muassa yksipuoliset neuvottelut, joiden kerrottiin julkisuuteen kestäneen noin vartin työntekijää kohden. Tehyn mukaan työntekijöillä oli tilaisuuden jälkeen tunti aikaa ilmoittaa työnantajalle, ottaako vastaan uuden paikan vai potkut.

– Näillä synnyttämisen ja lapsivuodeajan ammattilaisilla on kodit, asuntolainat ja perheet Lohjalla. Aikaikkuna sairaalan sulkemiselle ja uuteen työpaikkaan siirtymiselle on täysin kohtuuton, Hiila sanoo.

Hiilaa huolettaa se, että entuudestaan työvoimapulasta kärsivältä alalta karsiutuu tekijöitä pois.

– Tällaisilla toimilla ajetaan järkyttävän rautaisia ammattilaisia pois alalta. Kätilön ammatti on maailman paras työ, mutta sitä on saatava tehdä riittävillä resursseilla ja palkalla naisten ja vastasyntyneiden oikeuksia kunnioittaen.

Hyvästit heitetään yhdessä

Pääluottamusmies Hiila tietää, että Lohjan työntekijät ovat jo hyvissä ajoin sopineet yhdessä, mitä synnytyssairaalan viimeisenä aukiolopäivänä tapahtuu. Kun sairaalan sulkemisen aika koittaa marraskuun viimeisenä perjantaina, henkilökunta kokoontuu yhteen viimeisen synnyttäjän ja vauvan lähdettyä rakennuksesta.

Kätilöt, lääkärit ja hoitajat astelevat yhdessä ulos sairaalasta, jota pisimmän siellä uran tehneet ammattilaiset ovat puolustaneet sulkemiselta vuodesta 1994 lähtien.

Lopullisesti synnytysosaston valot sammuvat seuraavana päivänä osaston muistotilaisuuden päätteeksi. Sen jälkeen on vain pimeää.

Siksi päätös sulkea Lohjan synnytyssairaala on erityisen surullinen. 

Synnytin alkuvuodesta 2018 Naistenklinikalla, joka oli hyvin täynnä. Helsingin Kätilöopiston synnytysyksikkö oli suljettu vain pari kuukautta aiemmin. Sinne osa helsinkiläisistä synnyttäjistä olisi muuten ohjattu.

Myös Porvoon synnytysyksikkö oli laitettu kiinni säästösyistä vuonna 2016.

Naistenklinikalle riitti siis tulijoita tuona aamuna, kun minun oli sinne lähdettävä. Lapsivesien mentyä yllättäen nukkuessani en voinut jäädä moneksi tunniksi kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, sillä tulehdusriski alkaa nousta lapsivesikalvojen puhjettua.

Supistuksia tuli kuitenkin sairaalan saapuessani vasta harvakseltaan, ja niitä päätettiin tehostaa ballonkilla, jotta synnytys saataisiin vauhtiin.

Balonkin asettamisen jälkeen minut ohjattiin huoneeseen kolmen muun käynnistyspotilaan kanssa. Meidät erotti toisistamme vain verhot.

Kuulin, miten muutaman äidin supistukset alkoivat voimistua. He huusivat tuskissaan, valittivat ja voihkivat. En ollut ensisynnyttäjä, joten tiesin kyllä, mitä olisi edessä. Silti muiden synnyttäjien kivuliaisuuden kuuleminen tuntui aivan ylivoimaiselta: kuin olisin odottanut omaa teurastusvuoroani.

En saanut nousta sängystä kävelemään käytävälle tai edes vessaan, sillä vauvan napanuora olisi lääkärin mukaan saattanut luiskahtaa ulos.

Toivoin hartaasti hädissäni, että kohdunsuu aukeaisi mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin huoneesta pois. Valitettavasti synnyttäjän kokema stressi vain hidastaa synnytyksen etenemistä ja voi näin ollen haitata myös vauvan turvallisuutta.

Usean tunnin odottelun jälkeen pääsin iltapäivällä synnytyssalin rauhaan. Muistikuvani tästä vaiheesta ovat toki kivuliaat mutta silti onnentäyteiset. Sain vihdoin vetäytyä rauhassa omaan synnytyskuplaani. Vielä saman päivän aikana sain perheemme nuorimman tulokkaan syliini kätilöiden ja puolisoni tsempatessa minua ensiluokkaisesti.

En ole ainoa synnyttäjä, joka on kokenut käynnistysolot epäinhimillisinä ja asiattomina. Naistenklinikan uuteen vastavalmistuneeseen Aallokko-siipeen rakennettiin valitusten myötä huoneita, joissa synnyttäjät voivat odotella synnytyksen käynnistymistä omassa rauhassa tukihenkilönsä kanssa.

Toivon todella, että tällaisten huoneiden määrä tulee Uudenmaan synnytyssairaaloissa riittämään Lohjan synnytyssairaalan sulkemisen jälkeen. Synnytysyksiköt eivät saisi olla niin ahtaita, että niiden olot aiheuttavat synnytyspelkoa.

Alustavien tulosten mukaan synnytyspelko vähenee sovelluksen käyttäjillä synnytyksen lähestyessä, kun taas kontrolliryhmässä se näyttää nousevan. Myös keisarileikkausten osalta tulokset lupaavat hyvää.

– Tutkimusryhmässä yksikään raskaana oleva ei ilmaissut haluavansa keisarileikkausta, kun taas kontrolliryhmässä joka kymmenes päätyi siihen synnytyspelon vuoksi, projektin lääketieteellinen johtaja Aura Pyykönen kertoo tiedotteessa.

Tutkimukseen osallistuu parhaillaan kaksisataa tänä vuonna synnyttänyttä. Heidät on jaettu puoliksi tutkimus- ja kontrolliryhmiin. He ovat samalla normaalisti mukana neuvolaseurannassa.

– Tavoitteena on sovelluksen avulla nostaa psyykkistä resilienssiä ja tunnehallintaa, lisätä pystyvyyden ja toimijuuden tunnetta. Naiset usein kokevat epävarmuutta ennen synnytystä, koska synnytysvalmennus on niin niukkaa.

Pyykönen muistuttaa, että pelottavat tunteet synnytystä kohtaan ovat odotusaikana normaaleja. Synnytyspelko myös usein voimistuu synnytyksen lähestyessä.

On eri asia, jos pelko haittaa normaalia elämää ja pyörii mielessä jatkuvasti. Tutkimukset osoittavat, että synnytyspelko altistaa huonolle synnytyskokemukselle ja huono synnytyskokemus taas altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Synnytyspelko itsessään on riski synnytyksen jälkeiselle masennukselle.

Tunteiden tunnistamista ja niiden ymmärtämistä

Natal Mind -sovelluksessa käyttäjä valitsee tunteita negatiivisesta positiiviseen ja passiivisesta aktiiviseen, sekä kuhunkin tunteeseen liittyvän voimakkuuden.

Näiden valintojen pohjalta käyttäjälle näytetään tunnesanastoa, jonka avulla hän ymmärtää paremmin tunteitaan ja oppii säätelemään niitä. Lisäksi hän saa harjoitteita tunteisiin liittyen. Niiden avulla voi oppia rentoutumaan, kommunikoimaan tarpeistaan tai valmistautua synnytykseen yhdessä kumppanin kanssa.

Sovelluksesta löytyy myös digiterapeutteja, jotka on suunniteltu tekoälyä apuna käyttäen.

Seuraava askel on kehittää versio tukihenkilölle, sillä hänen roolinsa on merkittävä odotusaikana ja synnytyksessä.

– Synnytysvalmennus on tosi niukkaa nykyään, ja siksi on paljon tiedon puutetta ja epävarmuutta, ja se vaikuttaa synnytyksen lopputulokseen, Pyykönen kertoo

Kaupallinen johtaja Annika Järvelin kertoo, että sovellus on herättänyt kiinnostusta myös muualla maailmalla. Etelä-Afrikan ja Ruandan kliinikot ovat hyvin ovat odottavaisia pilotin suhteen, sillä raskaus- ja lapsivuodeajan mielenterveyden hoito on näissä maissa hyvin puutteellista.

”Kyllä se hiukan jokaisen synnytyksen jälkeen jännitti, sattuuko seksi. Ekat kerrat menivät ’suoritetaan tämä pois alta’ -mentaliteetilla. Heti seuraava seksikerta olikin sitten ihan normaali.”

”Seksi jännitti kovasti, koska pelkäsimme molemmat, että minuun sattuu. Itse pelkäsin, että kaikki tuntuu erilaiselta ja omat paikat olisivat niin löysät, ettei mikään tunnu miltään. Pelot olivat turhia. Kaikki meni hienosti, mutta seksi ei tuntunut samalta vielä ekalla kerralla, koska tilannetta jännitti niin kovasti.”

”Jännitti ja jopa pelotti, mutta yhdessä saimme seksin sujumaan taas vähän ajan kuluttua. Ekojen kertojen aikana yhdyntä sattui jonkin verran, mutta etenimme varovasti.”

Yllättäviä havaintoja

”Mies kertoi minun olevan tiukempi, vaikkei minua parsittu mitenkään.”

”Seksi ei tuntunut miltään, kirjaimellisesti. Helpotti, kun alapää ei ollutkaan täysin pilalla ja ei ollut kipuja. Seuraavalla kerralla tuntui jo normaalilta.”

”Luulin että olisin ollut ammottava aukko, kuin kaikuva messuhalli. Mutta ihme kyllä, paikat lopulta palautuivat.”

”Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pelotti. Kuin olisi menettänyt neitsyyden uudelleen! Seksi kuitenkin tuntui paljon paremmalta kuin ennen synnytystä. Jotenkin sitä oli herkempi. Toisen synnytyksen jälkeen seksi tuntui täysin normaalilta saman tien, enkä jännittänyt.”

”Ensimmäinen kerta jännitti. Itse asiassa paikkani tuntuivat jopa kireämmältä kuin ennen synnytystä. Vaati uudestaan totuttelua.”

”Ensimmäisen synnytyksen jälkeen tuntui kuin alapää olisi ollut jauhelihaa. Jännitti miltä seksi tuntuisi, mutta se tuntui hyvältä, kuten aina.”

Kun seksi olikin pettymys

”Ei tuntunut aivan samalta kuin ennen. Emätin ei ollut vielä täysin palautunut synnytyksestä. En kokenut yhtä suurta nautintoa kuin ennen synnytystä. Meni hetki aikaa, että paikat palautuivat normaaliin.”

”Alatiesynnytyksen jälkeen seksi tuntui pitkään raastavalta. Halutti, mutta alapää oli tulessa. Ehkä vähän pelottikin koko juttu, sekin varmasti vaikutti. Liukuvoide helpotti asiaa ja siitä se sitten lutviutui pian.”

”Se jännitti ja pelotti. Lopultakin kaikki sujui hyvin, mutta kokemus oli jotenkin valju. Odotin, että seksi paranisi synnytyksen myötä, mutta minulle näin ei kuitenkaan käynyt.”

”Tuntui jännittävältä. Kuin harrastaisi seksiä ensimmäistä kertaa, kun oma keho oli niin vieras. Oli puutunutta tunnetta ja vaikeuksia nauttia, rinnat valuivat maitoa, ei mitenkään hehkeää.”

”Ensimmäisen synnytyksen jälkeen lantionpohjan lihakseni menivät jumiin, joten seksi oli epämiellyttävää ja kivuliasta. Sain avun fysioterapiasta ja TENS-laitteesta.”

Hiljaa hyvä tulee

”Seksi oli ihan yhtä nautinnollista kuin aiemminkin. Toki verenvuoto vähän vaikutti mukavuuteen, mutta laitoimme sänkyyn pyyhkeet ja rakastelun jälkeen kävin suihkussa.”

”Minulle jouduttiin tekemään synnytyksessä episiotomia. Olin todella kipeä heti synnytyksen jälkeen. Seksi synnytyksen jälkeen pelotti, mutta tuntui hyvältä, kun otettiin asia huomioon, käytettiin liukastetta ja edettiin varoen.”

Odotuksia parempaa

”Sektion jälkeen yhdyntä sattui jonnekin alavatsaan ja pelkäsin paljon arven kipuilua, jota ei kuitenkaan tullut. Luulen, että jännitin lihaksia vähän liikaa, kun yritin vetää pömpöttävää alavatsaa sisään. Alatiesynnytyksen jälkeen yhdyntä tuntui fyysisesti paremmalta kuin koskaan ennen. Aiemmin se sattui alapäähän ainakin vähän.”

”Repesin synnytyksessä, ja siitä johtuen ensimmäinen kerta hieman jännitti. Oli kuitenkin ihanaa päästä pitkästä aikaa toisen lähelle. Oli erittäin positiivinen yllätys, että orgasmiherkkyys oli parantunut ja seksi tuntui aiempaa paremmalta.”

Kokemukset on kerätty Kaksplussan syksyllä 2024 teettämästä lukijakyselystä.

– Kansainvälisesti syksysynnytyksestä puhutaan silloin, kun lapsi syntyy noin 2–3 tunnin sisään säännöllisten supistusten alkamisesta, HUSin apulaisylilääkäri, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Antti Puhakka kertoo.

Muuten syöksysynnytys ei yleensä poikkea normaalista synnytyksestä, vaan etenee samalla tavalla – ainoastaan huomattavasti nopeammin.

Tietyt tekijät voivat altistaa syöksysynnytykselle

Sitä, miksi jotkut syöksysynnyttävät ja toiset eivät, ei tiedetä tarkalleen. Puhakan mukaan tietyt tekijät voivat kuitenkin altistaa sille, että syöksysynnytys on todennäköisempi.

– Syöksysynnytykselle altistavia tekijöitä ovat muun muassa aiemmat nopeat synnytykset, uudelleensynnyttäjyys, äidin nuori ikä, ennenaikainen synnytys, sikiön pieni syntymäpaino sekä kohonnut verenpaine.

Monien synnytysominaisuuksien tiedetään olevan periytyviä. Syöksysynnytyksessä on kuitenkin kyse niin monitekijäisestä ominaisuudesta, ettei syöksysynnytyksen perinnöllisyyttä voida Puhakan mukaan pitää itsestäänselvyytenä.

Paras mittari synnytyksen kestolle voikin usein olla synnyttäjän oma aiempi kokemus.

Syöksysynnytys on todennäköisempi uudelleensynnyttäjällä

Syöksysynnytys on mahdollista ensisynnyttäjälläkin, mutta riski tähän on paljon pienempi kuin uudelleensynnyttäjillä; vain noin 1–3 prosenttia ensisynnytyksistä tapahtuu syöksynä.

– Jos esikoinen on syntynyt hyvin nopeasti, on varsin suuri todennäköisyys seuraavienkin lasten nopealle synnytykselle.

Todennäköisyys on Puhakan mukaan kohtuullisen suuri, jopa 20–30 prosentin luokkaa.

– Tulevissa synnytyksissä tilanne ei kuitenkaan ole välttämättä sama, vaikka taustalla olisi nopea synnytys. Esimerkiksi sikiön tarjontavirhe voi pidentää synnytyksen avautumisvaihetta huomattavankin paljon, Puhakka toteaa.

Yleensä avautumisvaihe, eli latenssi- ja aktiivinen avautumisvaihe, kestää ensisynnyttäjillä noin 7–9 tuntia. Vaiheen pitkittymisen yleisimpiä syitä ovat sekä juuri sikiön virhetarjonnat  että kohdun supistusheikkous.

Ponnistusvaihe kestää tavallisesti noin 30–90 minuuttia. Lyhimmillään ponnistusvaihe voi kestää vain muutaman minuutin ja pisimmillään puolestaan jopa paria tuntia huolimatta siitä, onko ensi- vai uudelleensynnyttäjä.

Syöksysynnytyksessä ei ehdi välttämättä saada kivunlievitystä

Jos synnyttäjällä on taustallaan hyvin nopeasti edennys syöksysynnytys ja häntä pelottaa saman toistuminen, voi synnytyksen käynnistäminen olla seuraavalla kerralla mahdollinen.

– Käynnistystä ei lähtökohtaisesti ehdoteta vain sen vuoksi, että edellinen synnytys oli nopea, Puhakka kertoo.

Usein käynnistykseen päädytään kuitenkin siinä tapauksessa, että syöksysynnytyksen kokenut odottaja itse haluaa varmistaa esimerkiksi hyvän kivunlievityksen saamisen tai sairaalasynnytyksen.

– Vaikka syöksysynnytys on useimmiten ”hyvä” synnytys, voi kokemus olla hurja, ja seuraavaan synnytykseen toivotaan kontrolloidumpia olosuhteita, Puhakka avaa.

Syöksysynnytys tulee yleensä yllätyksenä, eikä kivunlievitystä ehdi välttämättä saada. Suunniteltu käynnistys voi näin ollen mahdollistaa synnyttäjälle riittävän kivunlievityksen hänen sitä toivoessa.

Onko syöksysynnytys haitallinen synnyttäjälle tai lapselle?

Nopeasti etenevä synnytys on yleensä vauvalle turvallinen, koska vauva altistuu synnytyssupistusten tuomalle stressille hyvin vähän aikaa. Synnyttäjälle syöksysynnytys on sen sijaan suurempi riski.

– Äidin riskeihin liittyy muun muassa alttius repeämiin, kun kudokset eivät ehdi myötäämään nopeasti syntyvän vauvan tieltä. Myös verenvuotoriski on äidille isompi kuin normaalisynnytyksissä.

Yksi huomioitava riski liittyy Puhakan mukaan myös siihen, ettei syöksysynnytys tapahdu välttämättä sairaalaolosuhteissa.

– Muualla kuin sairaalassa tapahtuneessa synnytyksessä vastasyntyneen lämpimänä pitäminen, mahdollinen virvottelu ja äidin vuodon hallinta voi olla haasteellisempaa.

Uudessa synnytysyksikössä synnyttäjien toiveet lempeästä ja luonnonmukaisesta synnytysympäristöstä on huomioitu. Yksikkö on tarkoitettu synnyttäjille, joilla ei ole ennakkoon todettuja riskitekijöitä.

Yksiköstä löytyy muun muassa kaksi ammehuonetta, joogaliinoja ja TENS-laitteita. Kaikki ne lukeutuvat lääkkeettömiin keinoihin lievittää synnytyskipua.

Huoneiden värimaailmalla ja sisustuksella on pyritty mahdollisimman luonnolliseen ja levolliseen tunnelmaan. Myös tukihenkilölle löytyy oma vuodepaikka, mikä tarkoittaa, että hän voi pysytellä koko synnytyksen ajan synnyttäjän vierellä.

– Meidän ei tarvitse erottaa perheenjäseniä synnytyksen aikana. Se on ollut yksi suunnittelun johtotähdistä, osastonhoitaja Marjo Lyyra kertoo.

Jos vauva tarvitsee synnytyksen jälkeen virvoitteluun apua, löytyvät kaikki välineet tähän samasta huoneesta. Kaikki muukin lääketieteellinen apu on yksikössä saatavilla.

Synnyttäjää ei lähdetä siirtämään Aallokosta riskisynnyttäjien yksikköön Luotsiin, jos synnytyksen riskiluokitus yllättäen kasvaa. Toisiin tiloihin siirtyminen on tarpeen vain silloin, jos synnytys on hoidettava sektiolla.

Panostusta estetiikkaan ja yksityisyyteen

Teemaväri uusissa synnytyshuoneissa on vihreä. Ovet ovat kaunista ja tyylikästä tammipintaa. Pesuhuoneiden lattiat ovat yllättäen tiilenpunaiset.

Suunnittelussa haluttiin kunnioittaa Naistenklinikan alkuperäistä henkeä ja tuoda näin historian havinaa mukaan 90 vuoden takaa, jolloin sairaala vihittiin käyttöön. Menneen kunnioittaminen näkyy myös käytävillä, jossa on suurennoksia vanhoista, Naistenklinikalla otetuista valokuvista.

Seinillä on Laura Itkosen taideteoksia, jotka koostuvat erilaisista keraamisista muodoista ja valaistuista osista.

Seurantahuoneet ovat niin ikään vihreän, mutta myös sinisen sävyisiä. Niistä löytyy wc- ja peseytymistila ja tukihenkilölle oma vuode.

Tämä on muutos entiseen, koska aiemmin seurantahuoneet olivat jaettuja. Yksityisyys on ollut yksi merkittävistä toiveista seurantahuoneiden osalta. Seurantahuoneissa synnyttäjä voi odotella synnytyksen käynnistymistä, mikäli hänen tilanteessaan sitä ei voi tehdä kotona. Huoneissa on saatavilla muun muassa ilokaasua.

Viidennestä kerroksesta löytyvät myös uudistetut perhehuoneet. Niissä on myös huomioitu toive yksityisyydestä ja siitä, että tukihenkilö voi olla koko ajan mukana.

Molemmissa huoneissa on erilaisia valaistusmahdollisuuksia, joista voi valita esimerkiksi himmeämmän valaistuksen imetystä varten. Hoitaja tai lääkäri voi puolestaan käyttää kirkkaampaa valoa toimenpiteen tai tutkimuksen aikana.

Uusi yksikkö on voitto myös kätilötyön kannalta

Kätilö Pia Bärlund viilettää suoraan synnytyksen vuoronvaihdosta esittelemään uusia tiloja. Hän on haltioissaan yksiköstä, joka edistää myös kätilöiden työtä synnytysten tukena. Kätilöiden tehtävä on vahvistaa synnyttäjän luottamusta omaan kehoonsa ja hallinnan tunteeseen.

– Ammeessa ollessaan synnyttäjä voi katsella katon pieniä tuikkuvaloja, joista muodostuu oikeita tähtikuvioita, kuten Otavan tähtikuvio. Myös ikkunoista näkyy luonto: talvella lumisade, keväällä puolestaan lintujen lentelyä, Bärlund kertoo.

Osastonhoitaja Marjo Lyyra puolestaan kertoo, että tilojen suunnitteluun on osallistunut valtavan innokas joukko kätilöitä. Kätilöopiston ja sen luonnonmukaista synnytystä tukeneen Haikaranpesä-yksikön sulkeuduttua jäi tarve vastaavalle yksikölle.

– Kätilön näkökulmasta on upeaa, että Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa on yksikkö, jossa voidaan normalisoida synnytystä ja syntymää. Yksikkö on kuitenkin aivan kaiken lääketieteellisen avun keskellä, Bärlund toteaa.

Apulaisylilääkäri Tarja Myntti näkee uuden yksikön avaamisen myönteisenä. Sen lisäksi, että se on vastaus synnyttäjien toiveisiin ja mahdollisuus käyttää entistäkin enemmän kätilötyön keinoja, on uusien lisätilojen saaminen hyvä asia.

– Meillä tulee olemaan paremmat resurssit vastata synnyttäjien määrään, mikä lisää synnytysturvallisuutta.

Sikiökalvot ovat raskauden kannalta tärkeitä. Ne muodostuvat suonikalvosta ja vesikalvosta. Suonikalvosta on kehittynyt kohtuun istukka sinne, mihin alkio on kiinnittynyt. Vesikalvon muodostama lapsiveden täyttämä ontelo puolestaan ympäröi ja suojaa sikiötä raskauden ajan.

Kun sikiökalvot puhkeavat, eli kalvoihin tulee reikä, pääsee lapsivettä valumaan ulos. 60–80 prosentissa lapsivedenmenoista synnytys käynnistyy spontaanisti vuorokauden tai kahden sisällä. Aina sikiökalvot eivät kuitenkaan puhkea itsestään, mutta silloinkin ne saatetaan joskus puhkaista suunnitellusti.

Sikiökalvojen puhkaiseminen yleensä vauhdittaa synnytystä

Elleivät sikiökalvot ole puhjenneet itsestään, ne voidaan kalvojen puhkaisu tehdä synnytyksen avautumisvaiheessa. Synnytyslääkäri arvioi kohdunsuun tilanteen mukaan sen, onko kalvojen puhkaisuun edellytykset. Kun kohdunsuu on jo siinä määrin auki, että sen läpi pääsee tunnustelemaan vauvan tarjoutuvan osan alapuolella kulkevia sikiökalvoja, voidaan nämä kalvot puhkaista mekaanisesti.

– Tilannearviossa arvioidaan sikiön tarjoutuvan osan korkeus, eli painaako se jo riittävän hyvin kohdunsuulle, kuinka monta senttimetriä kohdunsuu on auki, onko kohdunkaulakanavaa vielä jäljellä, miten se sijaitsee synnytyskanavaan nähden ja kuinka pehmeä se on, Taysin naistentautien ja synnytysten apulaisylilääkäri, naistentautien ja synnytysten sekä perinatologian erikoislääkäri Outi Palomäki luettelee.

Sikiökalvot puhkaisemalla saadaan aikaiseksi lapsivedenmeno, mikä yleensä vauhdittaa synnytystä. Kalvojen puhkaisu voidaan tehdä myös synnytyksen käynnistämiseksi.

Kalvojen puhkaisu mahdollistaa sikiön tarkemman tarkkailun

Kalvojen puhkaisu voidaan toteuttaa myös silloin, jos synnytyksessä tarvitaan ulkoista seurantaa tarkempaa, kohdunsisäistä sikiövalvontaa. Sikiön vointia tarkkaillaan yleensä sykekäyrällä synnyttäjän vatsan päältä. Anturi voi kuitenkin liikkua herkästi ja siksi käyrä voi olla epätarkka esimerkiksi silloin, jos synnyttäjä liikkuu tai hänen vatsanpeitteensä ovat paksut.

Sikiökalvojen puhkeamisen tai puhkaisun jälkeen on mahdollista kiinnittää emättimen kautta spiraalinmuotoinen elektrodi suoraan vauvan päänahkaan, mikä mahdollistaa vauvan sykkeen tarkemman seurannan. 

Kalvojen puhkaisu ei vahingoita lasta eikä äitiä. Se tehdään tavallisen sisätutkimuksen yhteydessä eikä satu, mutta alkaa yleensä tehostaa supistuksia. Tämä edesauttaa synnytystä.

Puhkaisun jälkeen lapsivettä valuu syntymään asti

Kalvojen puhkaisemisen jälkeen lapsivettä voi holahtaa ulos suuri määrä kerralla. On myös tavallista, että lapsivettä valuu lapsen syntymään asti vaihtelevia määriä. Synnytys käynnistetään Suomessa nykyään noin vuorokauden kuluessa lapsivedenmenosta, jos se ei ala itsestään.

– Tampereen yliopistollisessa sairaalassa puhkaistiin kalvot vuonna 2023 eri syistä 42 prosentilta synnyttäjistä, Palomäki kertoo.

Aina kalvojen puhkaisu ei kuitenkaan ole yksinään riittävä toimenpide synnytyksen käynnistämiseksi. Palomäen mukaan sen kanssa käytetään yleensä oksitosiinilääkitystä supistustoiminnan tehostamiseksi.

– Sekä luonnolliseen että kalvojen puhkaisulla aikaansaatuun lapsivedenmenoon liittyy kehossa tapahtuvia synnytyksen käynnistymistä tai etenemistä edesauttavia tapahtumia. Näiden käynnistymisen nopeudessa ja voimakkuudessa on eroja, jotka johtuvat muun muassa raskausviikoista tai synnyttäneisyydestä, eli onko ensi- vai uudelleensynnyttäjä, Palomäki kertoo.

Kalvojen puhkaisu nostaa infektioriskiä

Kalvojen puhkaisuun liittyy mahdollinen haitta silloin, jos synnytys pitkittyy kovasti sikiökalvojen puhkeamisen jälkeen – kun lapsivesi on mennyt, alkaa infektioriski sekä äidin että lapsen osalta vähitellen kasvaa.

Jos synnytyksen aikana alkaa kehittyä infektion merkkejä eikä synnytys ole etenemässä selkeästi, voidaan tarvita muita keinoja synnytyksen nopeuttamiseksi. Mutta onko aikarajaa sille, kuinka pian vauvan pitäisi syntyä, kun kalvojen puhkaisu on tehty?

– Jokainen synnyttäjä on yksilö ja synnytys ainutkertainen, joten absoluuttiset aikarajat eivät oikein sovi synnytysten hoitoon. Kuitenkin, jos synnytyksen aikana on kehittynyt infektio ja syntymä ei olisi näköpiirissä, voidaan synnytystä joutua vauhdittamaan keisarileikkauksella tai imukuppiulosautolla sellaisessa tapauksessa, jossa kohdunsuu on jo täysin auki ja vauvan tarjoutuva osa riittävän matalalla, Palomäki selventää.

Lähteet: Terveyskylä, Terveyskirjasto

Naistenklinikan anestesia- ja leikkausosaston lääkäri Ville Häkkinen toteaa, että pitkään kiertänyt urbaanilegenda ei pidä paikkaansa.

– Ei ole mitään tutkittua tietoa siitä, että tatuoinnin läpi pistämisestä olisi jotain haittaa. Nykykäsitys on se, että saa pistää, mutta sitä pyritään välttämään.

Epiduraali on erittäin yleinen kivunlievityskeino synnytyksessä. Vuonna 2023 Suomessa epiduraalipuudutusta käytettiin 57,6 prosentissa synnytyksistä.

Tarvittaessa alaselän tatuoinnin voi useimmiten kiertää.

– Vaikka tatuointi olisi minkälainen tahansa, yleensä siitä löytyy aukko, josta epiduraalin voi laittaa. Tällöin tatuointi myös säilyy paremmin, Häkkinen sanoo.

Asiaan törmätään enää harvoin synnytyssaleissa. Nykyään alaselän tatuointeja näkyy aiempaa vähemmän, koska muoti on ajan saatossa muuttunut.

Mistä urbaanilegenda sai alkunsa?

Vuonna 2004 kalifornialainen anestesialääkäri julkaisi tapausselostuksen 34-vuotiaan naisen synnytyksestä. Selostuksessa hän arveli synnytyksen jälkeisten kipujen tulleen tatuoinnin läpi laitetusta epiduraalipuudutuksesta. Tälle ei kuitenkaan ollut perusteita.

– Tämä on ainoa tapaus, joka on ikinä julkaistu ja voisi liittyä tatuoinnin vaikutukseen, Häkkinen toteaa.

Tapausselostus nosti aiheesta keskustelun käyntiin. Sama lääkäri on kirjoittanut aiheesta enemmänkin ja pyrkinyt nostamaan aihetta esille myös ammattilaisten keskuudessa.

Tatuointi ei ole este epiduraalille

Häkkinen kertoo laittaneensa urallaan useita tuhansia synnytyspuudutuksia. Tatuointi ei ole hänen mukaansa ollut koskaan este puudutukselle.

Jos epiduraalipuudutusta ei voida jostain syystä laittaa, se johtuu Häkkisen mukaan muista syistä kuin tatuoinnista.

– On paljonkin syitä, miksi epiduraalia ei voida laittaa. Ne liittyvät esimerkiksi veren hyytymiseen, lääkityksiin tai sairauksiin. Tatuointi voisi ainoastaan estää epiduraalin vain, jos se olisi hyvin tuore.

Harva kuitenkaan tatuoi alaselkäänsä ollessaan viimeisillään raskaana, joten ongelmaa ei käytännössä esiinny.

– Luontoharrastukset ovat lähellä sydäntäni. Monet lomat on tullut vietettyä Suomen Lapissa ja Norjassa. Eteen tuli tilaisuus kokeilla, miltä Lapissa asuminen tuntuu. Minulle ja miehelleni löytyivät työpaikat Inarin kunnasta.

Ivalo kuuluu Inarin kuntaan, jossa syntyy vuosittain noin 50 vauvaa. Alueen syntyvyys on pysynyt viime vuodet 40–50 lapsen vuositasolla.

Jenna Komulainen työskentelee äitiysneuvolassa. Lisäksi Ivalossa on kolme terveyskeskuksen vuodeosastolla työskentelevää kätilöä. Muutama kätilön toimi on kunnassa avoinna.

Jenna solmi aluksi puolentoista vuoden työsopimuksen. Pariskunta päätti jäädä.

– Vuosi sitten ostimme omakotitalon Saariselältä. Toistaiseksi ei ole hinkua muuttaa minnekään muualle.

Saariselän latuverkosto lähtee Jennan takapihalta.

– Kesällä maastopyöräilemme ja retkeilemme, syksy kuluu koiran kanssa metsästäen. Lapsia meillä ei ole. Arkea ilostuttaa kaksivuotias pohjanpystykorva.

Inarilaiset synnyttävät harvemmin ambulanssissa

Palkkaamalla kätilöitä on pyritty varmistamaan synnyttämisen turvallisuus pitkien välimatkojen Lapissa. Jenna kertoo, että vuodeosaston kätilöt työskentelevät sairaanhoitajina. Tarpeen mukaan he ovat kuitenkin saatavilla, jos synnyttäjää täytyy lähteä saattamaan synnytyssairaalaan tai kohdunsuun tilanne pitää tutkia.

– Jos vauva ei liiku kohdussa, voimme ottaa terveyskeskuksessa sydänkäyrän. Kaikissa tilanteissa ei tarvitse lähteä ajamaan 300 kilometrin päähän Rovaniemelle.

Tavoitteena on, että synnytykset tapahtuvat aina synnytyssairaalassa. Viimeksi Ivalon terveyskeskuksessa syntyi vauva kaksi vuotta sitten.

Synnyttäjät osaavat hyvin ennakoida ja lähtevät sairaalaan hyvissä ajoin, Jenna kertoo. Nyrkkisääntö kuuluu, että jos on ollut kaksi tuntia säännöllisiä supistuksia, pitää tulla näytille terveyskeskukseen.

– Täällä otetaan sydänkäyrää ja arvioidaan, missä vaiheessa synnytys on. Arvioimme myös, onko turvallista lähteä Rovaniemelle omalla kyydillä vai onko parempi, että kätilö lähtee ambulanssiin mukaan saattamaan.

Ambulanssisynnytyksiä, eli synnytyksen hoitoa sairaalamatkan varrella, tapahtuu Ylä-Lapissa harvemmin kuin pääkaupunkiseudulla.

– Pääkaupunkiseudun synnytyssairaalat ovat tupaten täynnä ja synnyttäjiä pyydetään odottamaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Siksi lapsia syntyy pääkaupunkiseudulla myös ambulanssissa.

Toki matkasynnytyksiä tapahtuu myös Ylä-Lapissa.

– Viime kesänä hoidin yhden synnytyksen parkkipaikalla kahvilan pihassa. Rovaniemelle oli vielä matkaa 200 kilometriä. Kaikki meni hyvin.

Synnytyksiä käynnistetään vähän

Osa synnyttäjistä lähtee Rovaniemelle odottamaan lasketun ajan tienoilla tai viikkoa aiemmin. Perheiden täytyy kustantaa itse majoituksensa kaupungissa. Osa majoittuu tuttavien luona, jotkut vuokraavat asunnon tai ottavat hotellihuoneen.

– Käynnistettyjä synnytyksiä on tällä alueella hyvin vähän. Pyrkimyksenä on, että käynnistykselle täytyy olla lääketieteellinen syy, Jenna kertoo.

Jos odottajalla on ollut nopeita synnytyksiä, käynnistystä saatetaan ehdottaa, mutta pääsääntöisesti odottajat valitsevat tavallisen sairaalasynnytyksen.

Kotisynnytykset eivät ole Ylä-Lapissa suositeltavia, koska matka sairaalaan on liian pitkä.

– Kotisynnytystä pohditaan vaihtoehtona aiempaa useammin. Kehotan harkitsemaan sairaalasynnytystä tai etsimään kotisynnytyksen paikan läheltä sairaalaa.

Ylä-Lapissa välimatkoja ei Jennan mukaan ajatella niin pitkinä kuin muualla Suomessa. Osalle synnyttäjistä sairaalamatka aiheuttaa kuitenkin huolta ja pelkoa.

– Siitä jutellaan. Täällä terveyskeskuksen päivystykseen pääsee yleensä nopeasti ja jonottamatta. Siellä on yleensä vastassa tuttu ihminen. Terveyskeskuksen henkilökunta luo omalla toiminnallaan turvallisuuden tunnetta. Odottajat kokevat olevansa hyvissä käsissä.

Jenna Komulaisen mielestä Ylä-Lapin synnytyksissä vallitsee pääsääntöisesti lämmin fiilis ja kodinomaisuus, vaikka sairaalamatkaa onkin taitettu satoja kilometrejä.

Lappiin muuttaa lapsiperheitä muualta Suomesta

Ylä-Lappiin on muuttanut viime aikoina entistä enemmän perheitä muualta Suomesta. Etätyö mahdollistaa monille Lapin maisemissa asumisen.

– Parasta täällä on luonto ja maisemat. Jos ajatus Lappiin muuttamisesta kiehtoo, voin kyllä suositella kokeilemaan, Jenna Komulainen sanoo.  

– Oma kokemukseni on, että paikalliset ottavat muualta muuttaneet hyvin vastaan. Elämä täällä on ehdottomasti kiireettömämpää. Kiireettömyys ja luonto auttavat palautumaan myös töistä nopeammin.

Hitaampaan elämään on hyvä varautua. Arjessa täytyy ottaa huomioon se, ettei kaikki tapahdu heti. Palveluita on vähemmän, mutta kaikki tarvittava löytyy.

Kuopiossa Jennan työmatka oli lyhyempi, mutta aikaa siihen kului saman verran kuin Lapissa johtuen Ivalon vähäisestä liikenteestä. Talven Jenna myöntää olevan pitkä, mutta hänen mielestään se ei ole niin pimeä kuin monet ajattelevat. Lumi valaisee yllättävän paljon.

– Kaamos on todella kaunis ja toisaalta lyhyt valoisan aika laittaa väkisin rauhoittumaan, silloin levätään. Kesää kohti energiatasot nousevat ja arjesta tulee aktiivisempaa. Luonnon rytmissä eläminen sopii minulle.

”Asuminen Ivalossa on vaivannäön arvoista”

Opiskeluvuosien jälkeen Johanna Alatorvinen, 37, päätti palata Lappiin. Liiketalouden opinnot olivat johdattaneet hänet lukion jälkeen Ouluun ammattikorkeakouluun, sieltä Englantiin yliopistoon ja työharjoitteluun Belgiaan.

Opiskeluvuosina Johanna ei vielä tiennyt, haluaako hän palata. Monet lapsuudenystävät oli palanneet ja perustaneet perheensä Inarin ja Ivalon seudulle.

Johanna lähti tekemään opintojensa lopputyötä kotiin.

– Istuin kahvilla äitini ja mummoni kanssa, kun sattumalta huomasin lehdestä hakuilmoituksen vuoden pituiseen Inarinsaamen kielen ja kulttuurin koulutusohjelmaan, Johanna muistelee.

– Ajattelin, että saan vuoden aikaa miettiä, mitä haluan elämältäni.

Ivalosta löytyi myös puoliso. Parilla on kolmen kuukauden ikäinen esikoistytär, kolme porokoiraa ja poroja. Johannan mies työskentelee poronhoidon parissa. Ennen äitiysvapaata Johanna työskenteli viestintäsihteerinä Saamelaiskäräjillä.

Synnytyssairaalaan satoja kilometrejä

Johanna kertoo, ettei häntä odotusaikana juuri mietityttänyt 300 kilometrin välimatka synnytyssairaalaan. Pohjoisimmista Inarin alueen kunnista on Rovaniemelle 500 kilometriä.

– Olen kasvanut ja elänyt täällä. Täällä on totuttu siihen, että synnyttäminen tapahtuu Rovaniemellä ja sinne pitää osata lähteä hyvissä ajoin.

Kun Johanna ja hänen puolisonsa olivat lapsia, alueen synnytykset hoidettiin Ivalon terveyskeskuksessa. Sitten Ivalon synnytysosasto lakkautettiin.

Myös sikiöseulonnat, eli kromosomipoikkeavuuksien seulonta ja rakenneultra, tapahtuvat Rovaniemellä äitiyspoliklinikalla. Mikäli kyseessä on riskiraskaus, joka vaatii erikoissairaanhoidon seurantaa, voi käyntejä äitiyspoliklinikalla olla useampia raskauden aikana.

Jos raskaus vaatii vielä vaativampaa seurantaa, voi seuranta tapahtua Oulun yliopistollisessa sairaalassa, johon Ivalosta on matkaa 500 kilometriä.

– Kun minulla oli laskettu aika, täällä oli pakkasta yli 30 astetta. Mietin, miten koirien ja porojen hoito järjestetään kovassa pakkasessa, jos lähdemme nyt Rovaniemelle synnyttämään, Johanna kertoo.

Onneksi sää alkoi lauhtua ja raskaus meni 11 päivää yli lasketun ajan. Johanna oli saanut ajan yliaikaisuuskontrolliin Rovaniemelle lauantaiksi, kun raskausviikkoja oli 41+3. Säännölliset supistukset alkoivatkin perjantain ja lauantain välisenä yönä.

– Olin saanut äitiysneuvolasta selkeät ohjeet, miten pitää toimia supistusten alkaessa. Herätin mieheni aamuneljältä ja lähdimme ensin terveyskeskuksen päivystykseen tarkistamaan tilanteen.

Terveyskeskuksessa arvioitiin, onko turvallista lähteä omalla autolla Rovaniemelle. Kätilö antoi lähtöluvan.

– Ehdimme käydä Rovaniemellä kontrollissa ja kaupungilla. Mieheni meni yöksi potilashotelliin ja minä osastolle sairaalaan. Tyttäremme syntyi sunnuntain puolella.

Johanna ei koe 300 kilometrin synnytysmatkaa kohtuuttomaksi. Ylä-Lapissa siihen on totuttu. Asuminen Ivalossa on hänen mielestään vaivannäön arvoista.

– Täällä on kaikki, mitä elämältäni tarvitsen. Perheeni ja ystäväni ovat täällä ja tietenkin luonto. En ole kertaakaan katunut, että palasin tänne.  

Ensimmäisen haastateltavan Jenna Komulaisen elämää Lapissa voi seurata Instagramissa: @unelmanalappi.

Synnytyssairaala valitaan neuvolakäyntien yhteydessä. Periaatteessa synnytyspaikan saa valita jopa oman hyvinvointialueen ulkopuolelta. Sosiaali- ja terveysministeriön viestinnästä vahvistetaan Kaksplussalle, että tällöin äitiysneuvolasta tehdään lähete haluttuun synnytyssairaalaan.

Terveydenhuollon kansallinen valinnanvapaus ei kuitenkaan koske Ahvenanmaata. Mantereella asuva ei siis voi valita hoitopaikkaansa Ahvenanmaalta tai päinvastoin.

Ruuhkatilanteessa voi joutua muualle kuin toivottuun sairaalaan

Käytännössä synnytyspaikan valinta oman hyvinvointialueen ulkopuolelta tai pitkän välimatkan päähän on harvinaista.

– Periaatteessa se on mahdollista, mutta käytännössä hyvin rajallista. Silloin tulisi olla hyvät suunnitelmat ja loppuraskaudessa pysytellä lähellä haluttua synnytyssairaalaa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Gissler toteaa.

Lopulliseen synnytyspaikkaan vaikuttavat myös muut tekijät kuin synnyttäjän toiveet. Esimerkiksi ruuhkatilanteessa synnyttäjä voidaan ohjata toiseen sairaalaan tai synnytys voi käynnistyä muualla kuin kotipaikkakunnalla.

Joskus raskaus tai synnytys vaatii erityistä seurantaa, jolloin paikka valikoituu synnyttäjän ja vauvan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Esimerkiksi HUS-alueella riskisynnytykset keskitetään Naistenklinikalle.

Vajaa viidennes synnyttää oman hyvinvointialueensa ulkopuolella

THL:n ennakkotietojen mukaan 82 prosenttia vuoden 2023 synnytyksistä tapahtui synnyttäjän omalla hyvinvointialueella. Toisin sanoen 18 prosenttia synnytyksistä hoidettiin jollain muulla kuin synnyttäjän omalla hyvinvointialueella.

Itä-Uudenmaan sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueilla ei ole omaa synnytyssairaalaa, joten alueiden synnyttäjät päätyvät useimmiten Helsinkiin. Myös monet espoolaiset synnyttävät Helsingissä.

– Välimatkat ovat pitkiä muualla paitsi Uudellamaalla, Gissler sanoo.

Pohjanmaan hyvinvointialue erottuu tilastoista. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2023 vain 66 prosenttia pohjanmaalaisista synnyttäjistä on synnyttänyt omalla hyvinvointialueellaan.

Tämä johtuu Gisslerin mukaan siitä, että Pietarsaaren synnytysosaston lopetettua toimintansa lähin sairaala on noin 40 kilometrin päässä Kokkolassa eli Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Vaasa, joka kuuluu Pohjanmaan hyvinvointialueeseen, sijaitsee puolestaan noin sadan kilometrin päässä.

Muualla Suomessa synnytetään pitkälti omilla hyvinvointialueilla. Varsinais-Suomessa lukema on 99 prosenttia, Pirkanmaalla ja Lapissa 97 prosenttia ja Satakunnassa 96 prosenttia.

Tällä hetkellä Suomessa on 23 synnytyssairaalaa, mutta määrä todennäköisesti laskee tulevaisuudessa. Vuonna 2023 seitsemässä sairaalassa oli alle tuhat synnytystä, mikä on sosiaali- ja terveysministeriön asettama raja synnytystoiminnalle.

THL:n erityisasiantuntija Anna Heino toteaa tiedotteessa, että keisarileikkausten osuuden nousu on jatkunut useamman vuoden ajan. Syitä ovat muun muassa synnyttäjien kasvanut keski-ikä ja se, että iän myötä perussairaudet yleistyvät.

– Lähtökohtaisesti sektiolle pitää Suomessa aina olla lääketieteelliset perusteet, mutta totta kai päätös synnytystavasta tulee aina tehdä yhdessä raskaana olevan kanssa keskustellen, Heino sanoo.

Tutkimukset ovat osoittaneet sektion yhteyden moniin terveydellisiin haittoihin, kuten lapsen heikompaan vastustuskykyyn tai synnyttäjän komplikaatioihin. Toisaalta keisarileikkaus voi turvata sekä synnyttäjän että vauvan terveyden tai pelastaa heidän henkensä.

Tiedotteessa Heino mainitseekin, että sektioiden matala osuus ei ole itseisarvo.

– Samalla sektio kuitenkin on terveydenhuollon resursseja vaativa iso toimenpide, josta toipuminen voi usein kestää pitkään, hän toteaa.

Keisarileikkausten osuus ensisynnyttäjillä on korkeampi kuin uudelleensynnyttäjillä. Ennakkotietojen mukaan 24,7 prosenttia ensisynnyttäjien synnytyksistä päätyi keisarileikkaukseen vuonna 2023.

Heinon mukaan on perusteltua odottaa, että keisarileikkausten osuus kaikista synnytyksistä nousee entisestään. Ilmiö liittyy siihen, että jos ensimmäinen synnytys päätyy keisarileikkaukseen, on suurempi todennäköisyys, että myös seuraavat synnytykset päätyvät keisarileikkaukseen.

Sektioiden ohella synnytyksen käynnistäminen on viime vuosina yleistynyt. Viime vuonna THL tiedotti, että vuoden 2022 synnytyksistä 35 prosenttia käynnistettiin. Osuus oli suurin koko tilastointihistorian ajalta.

Samana vuonna sektioon päätyi 19,6 prosenttia synnytyksistä.

THL:n tiedotteessa todetaan, että kehittyneissä maissa keisarileikkausten osuus synnytyksistä suositellaan olevan korkeintaan 15–20 prosenttia. Suomi on nyt hienoisesti ylittänyt tämän rajan.

– Ulkona liikkuminen oli painajaismaista.

Johanna oli menettänyt synnytyksessä pitkittyneen ponnistusvaiheen vuoksi puolitoista litraa verta. Määrää pidetään massiivisen verenvuodon rajana. Silti sairaalassa katsottiin, ettei Johanna tarvitsisi verensiirtoa eli punasolutankkausta tai rautatiputusta suoneen.

Johanna ei osannut ajatellakaan, että silmien valonarkuudella voisi olla tekemistä alhaisen varastoraudan, eli ferritiiniarvon kanssa. Hemoglobiini oli näyttänyt kohoavan synnytysosastolla tasaisesti. Kotiinlähtöpäivänä se oli jo lähes sata. Sairaalassa todettiin, että arvo nousisi kyllä itsestään.

Vauvavuosi oli ollut jo pitkään ohi, mutta Johanna oli edelleen lastensa pikkulapsiaikaan valtavan väsynyt ja häntä huimasi jatkuvasti. Myös unettomuus vaivasi Johannaa, vaikka lapset nukkuivat vauvavuosien jälkeen täysiä yöunia.

Kun kuopus oli seitsemänvuotias, Johanna nukkui ensimmäisen kerran enemmän kuin neljä tuntia putkeen. Unettomuutta ylläpitivät rytmihäiriöt, joita ilmaantui pahimmillaan viitenä yönä viikossa. Niille ei kuitenkaan löydetty selkeää syytä.

Johannan ranteissakin havaittiin ongelmia. Rannekanavaoireyhtymän vuoksi molemmat ranteet leikattiin.

Alle neljäkymmentävuotias Johanna alkoi kärsiä vaihdevuosien kaltaisista oireista: kuukautisvuotojen väli lyheni ja hikipuuskia ilmaantui jatkuvasti vailla syytä.

”Miten paljon täytyy vuotaa?”

Johanna oli alkanut epäillä, voisivatko hänen vaivansa johtua matalista rautavaroista, vaikka hemoglobiini olikin hyvä. Hän törmäsi vuonna 2020 sisätautilääkäri Esa Sopin teokseen Rauta on kova aine, jonka mukaan kaikki Johanna epämääräiset oireet yhdistyivät raudanpuutteeseen.

Johanna kävi mittauttamassa ferritiiniarvonsa keväällä 2023 omakustanteisesti. Sitä ennen hän oli syönyt puolitoista kuukautta rautatabletteja. Ferritiiniarvo oli 14.

Nykyisenä alarajana pidetään 30, jota alhaisempien arvojen katsotaan kielivän raudanpuutteesta, etenkin, jos henkilöllä on siihen viittaavia oireita.

Suun kautta nautittavien rautatablettien avulla monet Johannan oireista alkoivat helpottaa. Vatsa oli kuitenkin koetuksella, eivätkä rautavarastot kohonneet juurikaan.

Lopulta Johanna päätyi lääkärinsä kanssa rautainfuusioon, jossa rautaa annetaan suoraan suoneen. Hoidon hän maksoi itse, ja sen hinnaksi tuli useita satoja euroa.

Rautainfuusio vaatii aina lääkärin lähetteen, sillä toimenpiteeseen liittyy allergisen reaktion riski, mikä on kuitenkin harvinainen. Ilman selkeää tarvetta rautainfuusiota ei anneta.

Nyt kun hoidosta on kulunut muutama kuukausi, Johanna on saanut yöunensa takaisin. Myös kognitiiviset kyvyt tuntuvat vahvistuneen, ja hän jaksaa paremmin keskittyä esimerkiksi opintoihinsa.

Vähäinen varastorauta vaikuttavaa olleen syynä Johannan kirjaviin, vuosia kestäneisiin oireisiin. Hän itse harmittelee sitä, miten monta vuotta kului ennen kuin ratkaisu löytyi.

– Miten paljon verta täytyy vuotaa, että äidit oikeasti saavat apua raudanpuutokseen?

Johanna näkee omankin tilanteensa ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteiden tuottamana ongelmana, jossa varastoraudanpuutteeseen ei ole tartuttu riittävän hanakasti.

Ennen kahden elävän lapsen syntymää Johannalla oli ollut kohdun ulkoinen raskaus, jonka vuoksi hän vuosi kuukauden päivät, vaikka raskaus keskeytettiin.

– Kun kuulin varastoraudasta seitsemän vuotta sitten, ajattelin, että kyseessä on taas jokin uusi terveystrendi. Kokemukseni on kuitenkin muuttanut käsityksen.

Kätilö ja tutkija Mikko Tarvonen avasi syitä asialle Helsingin yliopiston Tiedekulmassa järjestetyssä Naisten terveyden ilta -tapahtumassa.

Syntymän turvallisuutta voi hänen mukaansa vertailla eri maiden kesken tarkastelemalla esimerkiksi napanuorasta otettavaa hapetusarvoa, joka on Suomessa maailman paras. Suomessa vastasyntyneillä esiintyy hyvin vähän vaikeaa happivajetta.

– Meillä Helsingin Naistenklinikalla on turvallisempi syntyä kuin Britannian kuninkaallisten suosimissa synnytyssairaaloissa Lontoossa, hän kertoo tilaisuudesta taltioidulla videolla.

Tämän toteamuksen Tarvonen heittää kertomansa mukaan usein huumorilla ilmoille ollessaan Isossa-Britanniassa luennoimassa.

”Rima on nostettu korkealle”

Tarvonen kiertää ympäri maailmaa kertomassa ja kouluttamassa turvallisen synnytyksen ja syntymän edellytyksistä.

Erityisen ratkaisevana tekijänä Tarvonen pitää sitä, miten Suomessa seurataan sikiön sydänääniä. Sikiön sydänäänten ja äidin supistusten sähköinen seuranta KTG-laitteella on käytössä 90 prosentissa teollistuneista maista.

Tarvosen mukaan oleellista on se, että vasta valmistuneilta kätilöiltä vaaditaan Suomessa erityisen hyvää osaamista KTG-laitteen tuottaman tiedon tulkinnassa. Tämä varmistetaan sillä, että jokaisen synnytyssairaalassa työskentelevän kätilön ja lääkärin pitää läpäistä asiaa koskeva tentti ja koulutus.

– Synnytyssalissa työskentelevän nuoren kätilön täytyy olla perustaidoiltaan yhtä hyvä kuin kahdeksan vuotta erikoistuneen sikiölääketieteen erikoislääkärin. Rima on nostettu korkealle. Meillä pyritään siihen, että osaaminen korkeaa ja tasalaatuista. Tästä ollaan maailmalla valtavan kiinnostuneita.

Kätilöiden ja synnytyslääkärien on tärkeää pystyä lukemaan laitteen tuottamaa tietoa tarkasti, koska sydämen sykekäyrässä saattaa esiintyy muutoksia, jotka ennakoivat sikiön hapenpuutetta kohdussa tai jotka kertovat sikiön jo altistuneen hapenpuutteelle.

Jos kätilö tai lääkäri tällaisen huomion tekee, pystytään tilanteeseen puuttumaan hetimmiten.

”En tiedä, onko Suomessa maailman turvallisinta synnyttää”

Synnyttäjien repeämiä ja isoja vuotoja pystytään myös numeerisesti tarkastelemaan, mutta äidin kokemus synnytyksestä ei ole yhtä yksiselitteinen vertailukohde kuin syntymän turvallisuus vauvalle.

Synnyttäjän kokemusta turvallisuudesta on vaikeampaa verrata, sillä siihen vaikuttavat kulttuuriset tekijät, kuten myös tilanne, jossa asiaa kysytään äidiltä.

– Kun minulta kysytään, onko Suomessa turvallisinta syntyä, vastaan, että on. Mutta kun kysytään, onko turvallisinta synnyttää, vastaan, että en tiedä.

Synnytyskuvaamisen ammattilaiset kilpailevat vuosittain Kansainvälisen synnytysvalokuvaajien yhdistyksen järjestämässä arvostetussa valokuvakilpailussa.

Esittelemme kymmenen vaikuttavaa kuvaa, jotka esittävät synnytyksen juuri niin intiiminä, kauniina ja raakana kuin se todellisuudessa on. Herkimpien lukijoiden on hyvä tiedostaa etukäteen, että osa kuvista on hyvin yksityiskohtaisia.

Kilpailussa oli yli 20 erilaista kategoriaa, joihin kuuluu muun muassa syntymän hetki, postpartum eli synnytyksen jälkeinen aika sekä vaikeudet ja menetys.

Kilpailun voittajan on valinnut raati. Myös valokuvaajien yhdistyksen jäsenet pääsivät valitsemaan omat suosikkinsa. Tähän juttuun on kerätty kilpailun voittajakuvat ja synnytyskuvaajien yhdistyksen jäsenistön valitsemat suosikit.

Koko kilpailun voittaja

Koko kilpailun voitti argentiinalainen Nora Dalmasso sektiosynnytyksessä ottamallaan kuvalla ”Holding Hands”.

Kuva: ”Holding Hands”, Nora Dalmasso, Nora Dalmasso Fografia, Argentiina

Synnytys-kategorian voittaja

Kuva: ”Relax, Soften, Open”, Chinelle Rojas,  Tampa Birth Photographer, USA

Yksityiskohdat-kategorian voittaja

Kuva: ”Ponte Entres os Mundo”, Luma Braz, Luma Braz Fotografia, Brasilia

Postpartum-kategorian voittaja

Kuva: ”A whole story in one image”, Jessica Innemee, Vi-Photography, Alankomaat

Vaikeudet ja menetys -kategorian voittaja

Kuva: ”Generation Lost”, Kyra Wijnhausen, Earth Side Doula Care, USA

Jäsenten suosikit

Alla vielä otoksia, jotka valokuvaajien yhdistyksen jäsenet valitsivat suosikeikseen eri kategorioista.

Kuva: ”The weight of loss”, Kyra Wijnhausen, Earthside Doula Care, USA

Kuva: ”By Morning Light”, Nicole Hamic, Nicole Hamic, Doula and Photographer, USA

Kuva: ”Tue Love”, Sophie Bailey, WIld Mama Photography, Iso-Britannia

Kuva: ”Power Couple”, Larissa van de Geer, Larissa Shootsmemories, Alankomaat

Kuva: ”Beyond the Veil”, Julie Francom, Julie Francom Birth Stories, USA

Lisää kilpailuun osallistuneita kuvia voit katsoa täältä.

Ääneni kiristyessä jälleen huudoksi supistuskivun tullen, doulan matala ”oooo”-äänne ohjasi minut lempeästi takaisin lantionpohjaa rentouttavaan ääntelyyn. Doula myös kehotti minua rentouttamaan leukalihaksiani ja lantionpohjan aluetta, jotta vauva pääsisi helpommin etenemään.

Supistusten lomassa huomasin, että ammeen reunalle oli ilmestynyt laventelin tuoksuinen liina, ja pian doula ojensi minulle juotavaa. Taustalla soi rauhoittava musiikki, ja valot oli himmennetty. Omat voimavarani eivät riittäneet muuhun kuin supistuksista selviämiseen. Ajatus kotoisasta valaistuksesta tai lempeästä musiikista tuntui synnytystuskissa kaukaiselta, mutta doulan niistä huolehtiessa, huomasin että ne toivat rentoutta synnytykseen.

Yhteistyömme tuntui saumattomalta. Otin vastaan jokaisen supistuksen puolisoni ja doulan tukemana, enkä kokenut tarvetta epiduraalipuudutukselle.

Lopulta sylissäni oli pieni ihmisen alku.

Doulapalvelu on kallis, mutta hintansa arvoinen

Olin harkinnut puolisoni kanssa pitkään ottaako doulan mukaan synnytykseen vai ei. Doulapalvelun hinta hirvitti, mutta lopulta vaakakupissa painoi enemmän minun ja vauvamme hyvinvointi. Näin jälkikäteen voin sanoa, että doula oli jokaisen maksetun euron arvoinen.

Doulan eli synnytystukihenkilön läsnäolon on todettu parantavan synnytyskokemusta, lyhentävän synnytyksen kestoa sekä vähentävän tarvetta lääkkeelliselle kivunlievitykselle, imukuppiavustukselle ja keisarinleikkaukselle. Doulan läsnäolon on myös havaittu ehkäisevän vauvojen matalia Apgarin pisteitä.

Näistä syistä suosittelen doulapalvelun käyttöä:

Doula auttaa hahmottamaan omia toiveita ja lievittää pelkoja

Yhteiset tapaamiset ennen synnytystä tarjoavat mahdollisuuden keskustella synnytyksen kulusta ja siihen liittyvistä toiveista ja peloista. Doulan kanssa keskusteleminen voi auttaa jäsentämään synnytykseen liittyviä toiveita ja lievittää pelkoja.

Doula voi tulla tueksi jo kotiin

Synnytyksen alkuvaiheeseen ja sairaalaan lähdön ajoittamiseen liittyvät epävarmuudet hälvenevät, kun kotona on asiantunteva henkilö tukena.

Kätilötaustainen doula voi tarvittaessa hoitaa synnytyksen itsenäisesti

Mikäli doula on taustaltaan kätilö, on synnytysten ammattilainen apuna, jos synnytys tapahtuisi kotona tai tien päällä.

Myös kumppani saa tukea ja ohjausta

Kivuista kärsivän synnyttäjän tukeminen ei välttämättä ole helppoa, ja tilanne voi herättää kumppanissa hyödyttömyyden ja avuttomuuden tunteita. Tieto siitä, että synnyttäjä saa ammattimaista tukea omista taidoista riippumatta, voi olla kumppanille helpotus. Doula voi myös opastaa kumppania synnyttäjän tukemisessa.

Doula auttaa sietämään kipua

Doula voi lievittää synnyttäjän kipuja monin eri tavoin. Keinovalikoimaan voivat kuulua esimerkiksi opastaminen erilaisten asentojen ja liikkeiden sekä äänenkäytön kanssa, kosketus ja hieronta, akupainanta sekä aquarakkuloiden tekeminen. Doulalla saattaa olla käytössä myös esimerkiksi gua sha -kampa, TENS -laite ja rebozo-liina.

Synnytys etenee paremmin

Doula auttaa synnyttäjää rentoutumaan ja ohjaa häntä toimimaan tavoilla, jotka edistävät lantionpohjan lihasten rentoutumista. Tämä on eduksi niin äidille kuin lapselle, sillä rennot lantionpohjan lihakset edistävät synnytystä.

Doula tuntee synnyttäjän toiveet

Yhteiset tapaamiset ennen synnytystä mahdollistavat sen, että doula tuntee synnyttäjän toiveet sairaalan kätilöitä syvällisemmin.

Doula huolehtii siitä, että synnyttäjä saa mahdollisuuden seurata synnytykseen liittyviä toiveitaan, vaikka ne meinaisivat synnyttäjältä itseltään unohtua kipujen tai väsymyksen takia.

Sairaalan henkilökunta vaihtuu, doula pysyy

Sairaalan kätilö ei välttämättä ehdi olla synnyttäjän tukena koko ajan, ja lisäksi kätilöiden työvuorot saattavat loppua synnytyksen yhä jatkuessa. Doula sen sijaan keskittyy tukemaan ainoastaan omaa asiakastaan (ja tämän kumppania) ja on varautunut olemaan läsnä pitkään.

Mahdollisuus jälkipuintiin

Doula tarjoaa mahdollisuuden keskustella synnytyksestä jälkikäteen. Keskustelussa on mahdollista käydä läpi synnytystä ja jutella esimerkiksi mieltä vaivaamaan jääneistä asioista.

Lähteet: Duodecim

Äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutti Ira Rissanen kehottaa raskaana olevia aloittamaan lantionpohjan hoitamisen viimeistään kolme viikkoa ennen synnytystä. Mikäli rentoutusharjoitukset eivät ole ennestään tuttuja, suosittelee Ira aloittamaan harjoittelun mahdollisimman pian. Osa lantionpohjan lihaksista venyy synnytyksessä kolminkertaiseksi, joten lantionpohjan lihasten olisi hyvä olla joustavat ja rentoutuskykyiset.

– Mitä helpommaksi rentouttaminen tulee, sitä helpompi rentoutta on hakea myös synnytyksessä, toteaa Ira.

Iran vinkit lantionpohjan lihasjännitysten helpottamiseksi:

1. Hengitysharjoitus

• Tee pyyhkeestä rulla, ja aseta se tuolille pitkittäin. Istu pyyherullan päälle hajareisin.
• Tarkista, että et pure hampaitasi yhteen. Jätä hampaiden väliin rako.
• Hengitä sisään, ja tunne kuinka rintakehä laajenee lempeästi joka suuntaan.  Anna vatsan olla rentona. Se saa pullahtaa ulospäin.
• Tunne istuinluut pyyherullaa vasten. Mieti missä on häntäluu ja häpyluu. Kuvittele näiden luiden muodostavan salmiakkikuvion pyyherullan päälle. Anna sisäänhengityksellä lantionpohjan levitä rullaa vasten salmiakkikuvion mukaisesti.
• Toista muutaman minuutin ajan 4–5 kertaa viikossa.

2. Lantion pyörittely

Pyörittele lantiota seisten, vaikkapa tanssinomaisesti musiikin tahdissa. Lantiota voi pyöritellä myös nelinkontin tai jumppapallon päällä istuen.

Hevosenkenkävenytys

• Nosta toinen jalka tuolille, ja aseta vastakkaisen käden peukalo emättimeen noin 4 senttimetrin syvyyteen. Käytä tarvittaessa apuna liukuvoidetta tai intiimialueelle sopivaa öljyä.
• Aloita venyttämällä/painamalla varovasti sivulle takaviistoon. Liu’uta peukaloa kohti emättimen alaosaa.
• Toista muutamia kertoja.
• Vaihda tuolilla olevaa jalkaa ja peukaloa, ja tee sama toiselle puolelle.

Voit halutessasi pyytää kumppaniasi tekemään venytyksen puolestasi. Venytys tehdään hevosenkengän muotoisesti emättimen alaosaan.

Intiimialueen öljyäminen

Intiimialueen ihon ja limakalvojen kunto vaikuttaa lantionpohjan tuntemuksiin. Kuivuus ja punoitus kannattaa hoitaa pois, jotta intiimialueen huono kunto ei aiheuta lisäkipua ja vaikeuta siten rentoutumista. Välilihaa ja limakalvoja voi hoitaa intiimialueelle sopivalla öljyllä.

Purentalihasten rentouttaminen

Lantionpohjan ja purentalihasten välillä on yhteys. Jos purentalihakset ovat jännittyneet, sitä ovat todennäköisesti myös lantionpohjan lihakset. Hampaiden narskuttelijoiden ja niiden, joilla on tapana purra hampaita yhteen, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota purentalihasten rentouttamiseen. Joskus voi olla tarpeen käydä purentalihashieronnassa.

Joskus kannattaa hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle

Ira suosittelee fysioterapeutin vastaanotolle hakeutumista, mikäli oma harjoittelu ei tuota toivottavaa tulosta, lantionpohjassa on kipuja tai jos virtsaamisen tai ulostamisen kanssa on ongelmia.

– Jos tunnet, että rentouttaminen on haastavaa ja et ole varma, miten lantionpohjasi toimii, on se myös hyvä syy ottaa yhteyttä, toteaa Ira.

Lantionpohjan toimintahäiriöiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn erikoistunut fysioterapeutti voi auttaa monella tapaa lantionpohjan toiminnan kanssa.

– Fysioterapeutti voi esimerkiksi käsitellä lantionpohjan sisätutkimuksen yhteydessä jännityksessä olevia lihaksia, jolloin rentouttaminen onnistuu kotonakin helpommin, kertoo Ira.

Synnytykseen valmistautuvien kannattaa hakeutua fysioterapeutin luokse ajoissa, jotta rentouttamisen ehtii oppia ja harjoitteiden tekemiselle jää riittävästi aikaa.

Lepistö paljastaa Instagram-tilillään saaneensa juuri purettua viimeiset muuttolaatikot, kun pienokainen päätti aloittaa matkansa vatsan tälle puolen.

Synnytys tapahtui hyvin vikkelästi, vain kahdessa tunnissa.

– Tervetuloa meidän jengiin pikkuinen! Viimeisten muuttolaatikoiden purkamisen jälkeen hän päättikin tehdä grand entrancensa tehokkaasti parissa tunnissa. Vauhti taitaa olla verissä, en ymmärrä…Paras pikkujouluylläri, Lepistö kirjoittaa Instagram-postauksensa yhteydessä.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Laura Lepistö (@lauralepisto) jakama julkaisu

Raskaaksi tuleminen ei ollut entiselle kilpaurheilijalle itsestäänselvyys

Lepistö kertoi Anna-lehdelle vuonna 2021, että hänen oli tietoisesti höllättävä kierroksia, jotta raskaaksi tuleminen mahdollistui.

Tiukka treenitahti ja lukuisat taitoluistelukilpailut pitivät Lepistön vuosia kiireisenä. Vaikka luistelu on ollut hänelle vuosia suurin intohimon kohde, se jätti jälkensä: kun Lepistö lopetti kilpailemisen, hän jatkoi edelleen hektistä elämänrytmiä yrittäjänä.

Lopulta toive raskaudesta ja asiantuntevan lääkärin kommentit saivat hänet havahtumaan.

– Oli pysäyttävää, että kroppani oli edelleen ylivirittyneessä tilassa. Aloin hiljalleen ymmärtää, että arkeni oli ollut aikamoista juoksemista. Kehoni toiminta ei ollut päässyt urheilu-uran jälkeen palautumaan normaali­tilaan, koska olin painanut uran jälkeenkin täysillä menemään melkein kymmenen vuotta, Laura sanoo.

Kaksplussan lukijat kertovat, millaisille hetkille he ovat naureskelleet vielä jälkikäteenkin.

”Avautumisvaihe meni rauhallisesti, kunnes sanoin, että nyt tuntuu siltä, että on ponnistettava. Kätilö ehti katsoa ja huutaa, että isä ottaa nyt päästä kiinni. Kätilö itse alkoi vetää kiireesti hanskoja käteen ja soittaa apua. Vauva oli jo ulkona, kun kätilö sai hanskat käteen. Ponnistusvaiheeksi kirjattiin yksi minuutti, sillä kätilö totesi, että ’lyhyempää tähän nyt ei voida laittaa’.”

”Epiduraalia laitettaessa ei saanut heilua, ja kun supistus tuli, puristin kätilöä lujaa. Supistuksen jälkeen pahoittelin, että olin puristanut häntä takapuolesta. Lopulta ilmoitin, että nyt tulee ponnistustarve ja haluan kääntyä selälleni. Kätilöt asettautuivat alapäähän, mutta vauva olikin ilmestynyt jo pöydälle.”

”Ensimmäisellä kerralla tuli joka rööristä tavaraa lattialle, syliin ja sängylle. Oksensin miehenikin päälle. Polleana olin nousemassa itse sängystä, paitsi etteivät jalat kantaneetkaan, joten läsähdin (onneksi saivat vähän otettua kiinni) vatsalleni poikittain toiselle sängylle.”

”Toisen kanssa olin joutunut käyttämään loppuraskaudesta kipulääkkeitä aika paljon, joten vatsa oli aivan kovalla. Kolmen viikon tavarat piti ”synnyttää” ennen vauvaa. Kätilö vain tokaisi, että tämän jälkeen se vauva ei tunnu enää missään.”

”Roikuin ilokaasussa koko synnytyksen ajan. Olin ihan pöllyssä ja kuvittelin omiani. Kun ponnistusvaihe alkoi, kätilö sääti ilokaasua pienemmälle ja sanoi, että ’nyt pitäisi osallistua tähän synnytystapahtumaan’. Mulla oli vielä seuraavana päivänäkin maskin jälki naamassa.” 

”Kätilöharjoittelija oli seuraamassa ensimmäistä synnytystään. Olin kamalissa kivuissa, ja hän tuli pyyhkimään hikeä otsalta. Minä karjuin suoraa huutoa hänelle, että mene helvettiin siitä ja katso, miten aikuiset hoitaa homman. Nappasin pyyhkeen ja länttäsin sen naamani päälle ja jätin siihen. No onneksi tämä opiskelija tuli vielä osastolle minua jututtamaan parin päivän päästä, niin saatoin pyytä anteeksi.”

”Kun ilokaasu oli kärrätty pois ja puoliso saapui synnytyssaliin, heilutin kättä ja huusin, että ’täällä on hyvä meno’.” 

Helsingin yliopiston julkaisemassa tiedotteessa todetaan, että käynnistetyssä synnytyksessä on suurempi riski keisarileikkaukselle ja huonolle synnytyskokemukselle kuin spontaanisti käynnistyneessä synnytyksessä. Joskus synnytyksen spontaania käynnistymistä ei kuitenkaan voida jäädä odottamaan, vaan äidin tai lapsen etu vaatii synnytyksen käynnistämistä lääketieteellisin keinoin.  

Aiemmin synnytyksen käynnistystä on vältetty keisarileikkausriskin kohoamisen pelossa. Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan synnytyksen käynnistäminen ei kuitenkaan lisää, vaan saattaa jopa vähentää keisarileikkauksen todennäköisyyttä, jos käynnistystä verrataan sellaisiin raskauksiin, jotka vielä jatkuvat.  

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Katariina Placen väitöstutkimus osoittaa, että pitkittyneen ensiraskauden käynnistämisen aikaistaminen nykykäytännön mukaisesta raskausviikolta 41+5–42+1 raskausviikolle 41+0 saattaisi vähentää toimenpidesynnytysten osuutta.  

– Tutkimuksessamme raskausviikolla 41+0 käynnistetyistä joka kolmas nainen synnytti imukupin avulla tai keisarileikkauksella. Seurantaryhmässä vastaavan toimenpidesynnytyksen koki liki joka toinen. Aikaisemmin käynnistetyissä synnytyksissä synnytyksen jälkeistä verenvuotoa oli myös vähemmän, Place kertoo tiedotteessa. 

Vastasyntyneiden voinnissa tai keisarileikkausten määrässä sen sijaan ei havaittu tilastollista eroa, vaikka viitettä aiemman käynnistyksen hyödyistä olikin mahdollista havaita. Tilastollisia menetelmiä käyttäen eron todeksi näyttäminen olisi kuitenkin vaatinut huomattavasti suuremman tutkimusaineiston.

Käynnistys on riskitekijä huonolle synnytyskokemukselle 

Synnyttäjät kokivat käynnistyksellä alkaneet synnytyksensä melko positiivisina. Suurin huonon kokemuksen riski liittyi synnytyskomplikaatioihin: keisarileikkaukseen ja tavanomaista suurempaan verenvuotoon. Nämä ovat yleisiä syitä huonolle kokemukselle myös spontaanisti käynnistyneissä synnytyksissä. Ensisynnyttäjien kokemus omasta pärjäävyydestään oli kuitenkin uudelleensynnyttäjiä huonompi.

– Jokaiselle ensisynnyttäjälle pitäisi antaa riittävästi valmennusta ja tukea, jonka avulla synnyttäjän oma pärjäävyys uudessa ja arvaamattomassa tilanteessa vahvistuisi. Jos käynnistykseen päädytään, tulee järjestelmämme tunnistaa käynnistys riskitekijäksi huonolle kokemukselle ja tarjota tukea sekä käynnistysprosessin että synnytyksen aikana.

Aiemmin epäonnistuneen käynnistyksen tai pysähtyneen synnytyksen vuoksi keisarileikatuista synnyttäjistä suurin osa eli 73 prosenttia synnytti alakautta jatkossa. Aiempi epäonnistunut käynnistys sekä käynnistys nykyisessä synnytyksessä olivat kuitenkin merkittäviä riskitekijöitä alatiesynnytyksen epäonnistumiselle. 

Aikaistettu käynti ainakin ensisynnyttäjille 

Lasketun ajan ylittämisen jälkeen istukan toiminta heikkenee ja riskit sikiön voinnin huonontumiselle kasvavat. Myös sikiön menehtymisen riski kasvaa, etenkin kun raskaus etenee yliaikaiseksi, eli yli 43. raskausviikon. Riski on silloinkin edelleen pieni. Silti synnytyksen käynnistäminen saattaisi olla hyödyllistä jo ennen kuin yliaikaisuuden riskit raskaudelle kohoavat merkittävästi.

Suomessa ensimmäinen ”yliaikaiskontrolli” on hyvin sujuneissa tavallisissa raskauksissa yleisimmin raskausviikolla 41+5. Joissakin toisissa maissa ja Suomessakin joissakin sairaaloissa käyntiä on jo aikaistettu esimerkiksi raskausviikolle 41+0.  
 
– Ehdotan tutkimuksemme perusteella varhennettua loppuraskauden käyntiä raskausviikolle 41+0 ainakin ensisynnyttäjille, sillä heillä on tutkitusti suurempi riski moniin raskauskomplikaatioihin. Tuolloin arvioitaisiin todennäköisyydet synnytyksen spontaanille käynnistymiselle ja keskusteltaisiin odottajan omien toiveiden mukaisesta loppuraskauden hoidosta, eli käynnistyksestä tai seurannasta noin raskausviikolle 42 asti.

Placen tutkimuksessakin puolella seurantaryhmän naisista synnytys käynnistyi itsekseen, ja heillä toimenpidesynnytyksiä oli yhtä vähän kuin raskausviikolla 41+0 käynnistetyillä.  

– Luonnollista synnytyksen käynnistymistä haluavat voisivat jatkossakin siis odottaa halutessaan raskausviikon 41+5 yliaikaisuuskäyntiä, hän sanoo.

Vaikka fyysisesti Leivon raskaus oli sujunut hyvin, lähestyvä synnytys pelotti. Koko edellisen syksyn ajan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitoalueen sairaalat olivat olleet otsikoissa hirvittävien ruuhkien takia.

– En silti halunnut ajatella kielteisesti vaan uskoa siihen, että varmasti saamme parasta mahdollista hoitoa.

Leivo synnytti Naistenklinikalla heinäkuun loppupuolella 2023. Lapsi syntyi tilastollisesti vuoden kiireisimpään aikaan, sillä Suomessa heinä- ja elokuu ovat yleisimmät syntymäkuukaudet. Lisäksi Naistenklinikka on HUS-alueen ja koko Suomen suurin synnytyssairaala.

Leivon mukaan kiire näkyi osastolla. Synnytys ja sen jälkeinen hoito eivät toteutuneet niin kuin Leivo toivoi. Syyksi hän arvelee resurssien puutetta.

Kymmenen kätilön käsissä

Suomessa on huutava pula sairaanhoitajista. Julkisen alan eläkevakuuttaja Keva on arvioinut, että pelkästään Uudellamaalla on 6000 sairaanhoitajan vaje. Valtakunnallisesti hoitajia puuttuu yli 16 600.

Kätilöistäkin on Kevan mukaan alueittain pulaa. Työvoimavaje ei ole yhtä katastrofaalinen kuin sairaanhoitajien kohdalla, mutta synnytyskokemuksen kannalta sillä voi olla merkitystä, kuinka monta kätilöä osallistuu synnytykseen.

Leivo arvioi, että hän kohtasi sairaalassa ollessaan vähintään kymmenen eri kätilöä, joilla oli muitakin asiakkaita hoidettavanaan. Leivo sanoo ymmärtävänsä sen, että kätilöt hoitavat samanaikaisesti monia potilaita ja että kätilöt vaihtuvat työvuorojen tahtiin, mutta kohtaamisista jäi hänelle irrallisuuden ja kiireen tuntu.

Ensisynnyttäjänä Leivo tunsi olonsa epävarmaksi, sillä hänen mukaansa kätilöillä ei ollut aikaa jäädä ohjeistamaan häntä tai kertomaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Synnytyksen käynnistymistä odotellessa hän sai ohjeeksi painaa nappia, jos tarvitsisi apua tai tukea.

– Ensin joutui odottamaan kauan ja sitten tuli joku, joka kertoi, että teidän kätilönne on varattu ja tulee mahdollisimman pian. Kuitenkaan paikalle saapunut henkilö ei jäänyt auttamaan, vaan kiirehti seuraavaan paikkaan.

Suomen Kätilöliiton puheenjohtajan Päivi Oinosen mukaan on tavallista, että isommissa sairaaloissa kätilöt hoitavat useaa synnytyksen eri vaiheissa olevaa synnyttäjää yhtä aikaa. Oinonen kommentoi aihetta yleisellä tasolla.

– Kätilöillä ei ole isommissa sairaaloissa mahdollista antaa synnyttäjille jatkuvaa tukea synnytyksen avautumisvaiheessa.

Se on harmi, koska Oinosen mukaan kätilön läsnäolo voi vähentää kivunlievityksen tarvetta, synnytykseen puuttumista ja toimenpiteitä. 

Kiire alusta asti

HUS-alueella toimii neljä synnytysyksikköä: Naistenklinikka, Espoon sairaala, Hyvinkään sairaala ja Lohjan sairaala. Naistenklinikalle ohjataan ensisijaisesti riskisynnyttäjät ja ne, joiden synnytyksessä vaaditaan erityisiä toimenpiteitä.

Nina Leivon synnytys käynnistettiin ballonkimenetelmällä, sillä raskaus oli yliaikainen. Leivo kertoo, että hänet ja hänen puolisonsa ohjattiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä huoneeseen, jossa oli muitakin avautumisvaiheessa olevia synnyttäjiä. Vuoteita erottivat vain verhot.

– Minusta tuntui, että olin laumasynnyttämässä. Aloin kiinnittää huomiota naisiin, jotka pitivät ääntä, kun heihin sattui. Kun itse olin vielä alkuvaiheessa, ei tuntunut hirveän kivalta ajatukselta, että joutuisi olemaan yhteishuoneessa vielä silloinkin, kun käy niin kipeää.

Leivo kysyi hoitohenkilökunnalta useaan kertaan, olisiko hänen mahdollista päästä omaan rauhaan. Vastaus kuului, että käynnistysosastolla huoneita ei ole vapaana.

Naistenklinikalla työskentelevä kätilö ja kätilöiden luottamusmies Riikka Hirvassalo sanoo, että käynnistettyjen synnytysten yhteisodotushuone ei ole pysyvä järjestely. Hänen mukaansa käynnistysyksikön synnyttäjillä on tällä hetkellä käytössään omat huoneet.

Hirvassalo kuitenkin vahvistaa, että ruuhka-aikoina synnytyssaleista on pulaa ja tällöin synnyttäjät voivat joutua odottamaan paikan vapautumista. Edellisen synnyttäjän siirtäminen salista synnyttäneiden osastolle ja synnytyshuoneen siivous vievät aikaa.

Niin Leivokin sai myöhemmin kuulla lääkäriltään, kun lapsi oli jo syntynyt. Sitä ennen hän oli kuitenkin kokenut lukuisia epätietoisuuden hetkiä.

Hirvassalon korviin kuulostaa yleisesti ottaen omituiselta, että hoitohenkilökunta ei informoisi potilaita tapahtumien kulusta. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei tunne tapauksen yksityiskohtia.

– Kyllä me yleensä pyrimme siihen, että pidämme asiakkaat tietoisina siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Leivon kokemus oli erilainen. Hän toivoi, että lapsivesikalvot puhkaistaisiin vasta synnytyssalissa epiduraalin jälkeen, mutta siihen ei hänen mukaansa suostuttu. Ponnistusvaiheen alkamista odotellessa Leivolle tarjottiin ilokaasua, jonka käytössä kukaan ei Leivon mukaan ehtinyt opastamaan häntä.

Ponnistusvaiheessa kätilö vaihtui. Leivo kertoo, että paikalle saapunut uusi kätilö kehotti lapsen isää seuraamaan monitorista supistuksia ja ohjaamaan, milloin Leivon pitäisi ponnistaa. Leivon mukaan pariskunta pyysi monta kertaa apua, mutta kätilö keskittyi soittamaan puheluita.

Synnytys päättyi imukupilla avustamiseen. Hoitokertomuksessa lukee, että imukupin käytön syynä oli äidin väsymys.

– Kukaan ei kuitenkaan ennen imukupin käyttöä kysynyt, olinko väsynyt. En todellakaan ollut väsynyt, vaikka ponnistusvaihe oli pitkittynyt ja vauva isokokoinen.

Kaikista käänteistä huolimatta Leivo kokee, että lapsen synnyttyä varsinainen kaaos vasta alkoi.

Hätää ja epäselvyyttä

Leivo sai nähdä vastasyntyneen lapsensa, minkä jälkeen hoitohenkilökunta ilmoitti, että nyt mennään leikkaussaliin. Leivolle jäi kuitenkin epäselväksi, minkä toimenpiteen hän tarvitsisi.

– Olin peloissani ja kauhuissani tilanteesta, jota kukaan ei selittänyt. Mutta minulta kysyttiin vain, haluanko nukutuksen vai en.

Leivo kieltäytyi nukutuksesta. Leikkaussalista päästyään hän ajatteli viimein saavansa tietää, mitä hänelle on synnytyksessä ja leikkaussalissa tapahtunut. Hän kertoo kysyneensä asiaa useilta heräämössä työskennelleiltä henkilöiltä mutta jääneensä vaille vastausta.

Pian Leivolle tuotiin hänen puhelimensa ja ilmoitettiin, että Leivon puoliso on yrittänyt tavoitella häntä. Leivo soitti puolisolleen ja sai kuulla, että vauva oli viety teho-osastolle.

– Mieheni itki puhelimessa, että hän on yksin synnytyshuoneessa. Hän sanoi, että kukaan ei ole selittänyt hänelle mitään eikä hän tiedä, mitä nyt tapahtuu.

Puoliso ohjattiin lopulta aulaan odottamaan lisätietoja. Leivon mukaan vasta parin tunnin kuluttua hänen puolisonsa tavoitti lääkärin, joka pystyi kertomaan, että vauva oli viety teholle keuhkoihin joutuneen lapsiveden takia.

Leivo itse oli yhä epätietoinen siitä, mitä hänelle oli leikkaussalissa tehty ja miksi. Viimein heräämöön saapui hoitaja, joka lupasi perehtyä asiaan.

– Hoitaja sanoi, että hän ei täysin ymmärrä kaikkia termejä ja lyhenteitä, mutta hän yrittää. Sitten hän sanoi, että sulkijalihakseni olisi revennyt kokonaan.

Leivo järkyttyi kuulemastaan. Hän kertoo odottaneensa noin 5–6 tuntia heräämössä, että joku ehtisi siirtää hänet vuodeosastolle, jonne heräämön henkilökunta soitti monta kertaa ilmoittaen siirron tarpeesta. Lopulta illan tullen Leivo siirrettiin ja hänen puolisonsa ohjattiin kotiin.

Seuraavana päivänä aamukierroksella lääkärit kertoivat Leivolle, että kyse ei ollut niin vakavasta synnytysvauriosta vaan pienestä nirhaumasta, joka oli muodostunut sulkijalihaksen suuntaisesti.

Sittemmin Leivo on lukenut tiedoistaan, että kyse olisikin ollut toisen asteen repeämästä, joka piti ommella leikkaussalissa runsaan verenvuodon takia. Leivo kertoo olevansa yhä epätietoinen siitä, mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut.

Leivo ja vauva pääsivät kotiutumaan sairaalasta viikon kuluttua synnytyksen käynnistämiseen saapumisesta.

”Hankala tilanne kaiken kaikkiaan”

Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinonen toteaa yleisellä tasolla, että kiiretilanteissa synnyttäjät voivat joutua odottamaan hoitoa. Synnyttäjien lisäksi hoitohenkilökunta kärsii tilanteesta.

– Toistuva kiire, kuormitus, jatkuva synnyttäjien tarpeiden priorisointi ja se, että ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin ammattitaito mahdollistaisi, voivat aiheuttaa eettistä kuormitusta.

Oinonen mainitsee, että erityisesti loma-ajat ja flunssakaudet vaikuttavat hoitohenkilökunnan saatavuuteen. Sen allekirjoittaa kätilö Riikka Hirvassalo, joka kertoo, että sairauslomien aikana Naistenklinikan hoitajat ja kätilöt joutuvat paikkailemaan toistensa poissaoloja ylitöillä.

– Ei ole koulutettuja kätilöitä, joita voisi ottaa suoraan riviin. Kyllä hankala tilanne on kaiken kaikkiaan, Hirvassalo sanoo.

Hirvassalo katsoo, että ainut keino tilanteen parantamiseksi olisi työntekijöiden lisääminen. Tällä hetkellä kätilöt tekevät hyvin laajalla skaalalla työtehtäviä synnytysten hoidosta ruokien tarjoiluun, mikä Hirvassalon mukaan aiheuttaa kiirettä osastoilla.

Onko työvoimavaje aiheuttanut hoidon laadun huonontumista?

– Siihen minä en voi mitenkään uskoa. Meillä on niin vahva hoitajan etiikka, että varmasti teemme aina parhaamme, on tilanne mikä tahansa.

Naistenklinikan johtavan ylihoitajan Kirsi Heinon mukaan henkilökunnan saatavuus on hiukan parantunut kuluneen syksyn aikana. Hän kertoo, että Naistenklinikan vakituiset vakanssit on pääosin täytetty, mutta määräaikaisten sijaisten saaminen on vaikeampaa.

– Sijaisten hankkiminen etenkin kesällä ja muina aikoina, jolloin on paljon hoitajia lomilla, on haasteellisempaa. Toiminnan luonteeseen kuuluvat päivystyksellisyys ja synnytysten keskittyminen kesäaikaan.

Vaikka odottavien äitien lasketut ajat ovat tiedossa, ruuhkahuippujen ennustaminen on vaikeaa: vauvat tulevat maailmaan, kun ovat tullakseen. Synnytyskokemuksensa perusteella Nina Leivo kuitenkin toivoisi, että hoitohenkilökuntaa olisi enemmän.

HUSin sairaaloissa on viime vuosina syntynyt noin kolmannes koko maan lapsista. Se tarkoittaa noin 16 000 vauvaa vuodessa.

– Pystyykö siellä noin isoja määriä pyörittämään, jos ei ole henkilökuntaa? Se ehkä minua mietityttää eniten, Leivo sanoo.

Kätilöt ovat kuormittuneita

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoo, että valtakunnallisesti henkilökuntatilanne on parantunut viime vuoteen verrattuna. Hakijoita on ollut aiempaa enemmän sekä vakituisiin että määräaikaisiin työsuhteisiin, minkä lisäksi määräaikaisia kätilöitä on vakinaistettu.

Rytkösen tiedot perustuvat hänen teettämäänsä taustaselvitykseen, johon vastasi Tehyn seitsemän luottamusmiestä ympäri Suomen. Vastaukset on saatu kolmesta yliopistollisesta synnytyssairaalasta ja neljästä keskussairaaloiden synnytyssairaalasta, mukaan lukien HUSista.

Rytkösen mukaan kaikki selvitykseen vastanneet luottamusmiehet ovat kertoneet, että tällä hetkellä henkilöstötilanne on hyvä.

– Yksi luottamusmies oli sitä mieltä, että hakijoiden lisäys johtuu suurimmaksi osaksi Tehyn neuvottelemista normaalia isommista palkankorotuksista. Jaan itse saman näkemyksen. Palkkauksella ja työoloilla on suora yhteys työhyvinvointiin sekä hoitajapulaan, Rytkönen kommentoi.

Toisaalta ylitöitä tehdään jokaisella synnytysosastolla edelleen paljon ja sijaisia äkillisiin puutoksiin on huonosti saatavilla, koska työ vaatii erikoisosaamista. Joidenkin synnytyskätilöiden työnkuviin on tullut muutoksia, sillä kätilöitä kierrätetään eri osastoilla tarpeen tullen. Ilmiö on Rytkösen mukaan seurausta siitä, että synnytysten kokonaismäärä on vähentynyt.

Samalla se, että synnytyksistä yhä suurempi osa käynnistetään ja esimerkiksi koronan takia jotkut synnyttäjät tarvitsevat eristystä, vaatisi sairaaloilta lisäresursseja.

– Vakituinen henkilökunta joustaa, jotta puutokset saadaan paikattua. Joskus on tilanteita, ettei ketään saada äkillisiin puutoksiin. Tämä kaikki kuormittaa valtavasti kätilöitä.

Rytkönen katsoo, että pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma uhkaa romuttaa hyvän kehityksen hoitohenkilöstön saatavuudessa. Alalla ollaan nyt huolestuneita siitä, mihin hallitusohjelmaan sisältyvät työntekijöiden oikeuksien heikennykset ja sote-rahoituksen kiristäminen johtavat. Pelkona on, että toteutuessaan ne syventäisivät sote-kriisiä ja pahentaisivat hoitajapulaa.

Onko meillä varaa tällaisiin kokemuksiin?

Nina Leivo kertoo pohtineensa, että synnyttäjä voi helposti päätyä vähättelemään kokemiaan epäkohtia, jos lopputulema on kuitenkin toivotunlainen eli sairaalasta kotiutuvat hyvinvoiva äiti ja lapsi.

– Minulla on silti oikeus olla pettynyt ja harmistunut tilanteeseen, vaikka lapsi on terve ja loppujen lopuksi kaikki meni tosi hyvin. Minua ei pelottaisi mennä uudestaan synnyttämään, mutta minua pelottaisi mennä uudestaan Naistenklinikalle.

Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinonen toteaa, että kätilön antama tuki vaikuttaa synnyttäjän ja tukihenkilön turvallisuuden tunteeseen, tiedon saantiin ja synnytyskokemukseen. Synnytyskokemus on synnyttäjälle henkilökohtaisesti tärkeää, mutta se on myös koko yhteiskunnan asia.

– Synnytyskokemuksella on vaikutusta tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin ja siten mahdollisesti myös lapsilukuun, huomauttaa Oinonen.

Siinäkin on pohtimista Suomessa, jonka syntyvyystilastot ovat jo pitkältä ajalta karua luettavaa.

Kaksplussan lukijat kertovat, millaisille hetkille he vielä jälkikäteenkin naureskelevat.

”Itsellä hätäsektioon mennessä lähti käsi tärisemään, ehkä lääkkeiden tai puudutteiden vuoksi. Muistan hetken, kun tuijotin kättäni, joka taputtelee tahattomasti lääkärin takapuolta, ja lääkärin ilmeen, kun hän katsoo, mitä oikein touhuan. Joku lohdutti lähelläni, että ’sidotaan nuo sun kädet ihan juur’.”

”Esikoista synnyttäessäni olin ottanut aika reippaasti ilokaasua ja katselin pimeää televisioruutua, josta heijastui juuri sopivasti kaikki paikat, kun siinä jalat haarallaan makasin. Hihittelin sitä hyvän tovin – mies ja kätilö katsoivat, että nytkö se sekosi.”

”Lapseni syntyi perätilaisena, ja ponnistusvaiheessa synnytyslääkäri totesi: ’Rouva on hyvä ja ponnistaa vaan, varpaat näkyy jo!’ Meinasi alkaa naurattamaan, kun tuli mielikuva alapäässä heiluvista varpaista. Mutta kun ponnistusaika oli kaikkinensa 4 minuuttia, ei ollut aikaa nauraa.”

”Ponnistusvaiheen alettua kätilö napsautti valon päälle ja osoitti lampun kohti alapäätä. Tuumasin ääneen, että ’tyttö sinä olet tähti’.” 

”Esikoista synnyttäessäni ihana kätilö sanoi: ’Sulla taitaa toi ponnistus jäädä noihin poskiin.’ Naurettiin molemmat siinä kohtaa.  Vähän aikaa meni, että sain kohdistettua ponnistukset sinne, minne kuului…”

”Istukka ei meinannut millään tulla ulos. Hoitaja joutui painamaan voimakkaasti ja oikein pumppasi vatsan päältä. Sittenpä istukka lensi sängyn vastakkaiseen seinään, jossa oli joku meriaiheinen taulu ja roiskeita oli joka puolella.”

”Kun viides lapsi syntyi, ehdin puhua vaikka mitä sekavia ilokaasun avustuksella. Kaikkea noloa maan ja taivaan välillä tuli suustani. Noloin ja mieleenpainuvin muisto on se, kun kutsuin kätilön ja miesystäväni ilonpitoon: ’Ens viikonloppuna mennään ryyppää ja huoriin, mää tarjoon.’ ”

”Itse tilanteessa ei ollut hauskaa, mutta näin jälkeen päin naurattaa. Kätilö käski ponnistaa, ja minä karjuin tuhannen raivona kätilölle, että ’ota siä ensin se nyrkki pois mun ahterista’. Tähän kätilö vastas, että se on vauvan pää. Hetken mietin, että miten se väärään rööriin oli joutunut, kunnes tajusin sen olevan ihan oikeassa paikassa. Kipu vaan tuntui myös muualla.”

”Sain makeat naurut, kun mies näki istukan ja huudahti: ’Hei, me saatiin mustikkapiirakka kaupanpäälle!'”

Paljuun synnyttänyt äiti, Anniina Jalkanen, kertoi, ettei itse aluksi lämmennyt ajatukselle paljusynnytyksestä. Synnytyksen edetessä lämmin palju alkoi kuitenkin tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Synnytyksessä kaikki meni hyvin, ja se oli perheen mukaan lähes satumainen tapahtuma lämpimänä elokuun aamuna. Lukijalle saattoi kuitenkin herätä kysymys, onko paljuun synnyttäminen hygieenistä ja turvallista.

Kysyimme asiaa Vuoden kätilö 2023 -tittelin saavuttaneelta Maria Viitaniemeltä, joka työskentelee Seinäjoen sairaalassa.

Paljusynnytys syytä suunnitella huolella etukäteen

Paljun käyttö kotisynnytyksessä kuulostaa hieman haasteelliselta, mutta hyvinkin mahdolliselta, mikäli sen käytöstä on sovittu kotilon kanssa sekä mietitty huolella yhdessä synnytykseen osallistuvien kanssa tärkeimmät turvallisuuteen liittyvät yksityiskohdat.

Mikäli vauvan syntymässä tulee eteen ongelmia, ja avustamista tarvitaan, on huomioitava se, että perinteisessä paljussa reunat eivät jousta ja palju on syvempi kuin muoviset, kotisynnytyksessä tavallisimmin käytettävät altaat.

Tätä asiaa kannattaa pohtia ja vaikka kuivaharjoitella kotilon kanssa etukäteen sekä miettiä esimerkiksi se, kuinka täyteen vettä paljun voi täyttää ja missä asennossa synnyttäjän olisi hyvä olla, jotta mahdollinen avustaminen onnistuu.

Etukäteen kannattaa miettiä myös sitä, miten synnyttäjän saa avustettua paljusta pois, jos hänen voimansa ovat vähissä tai jos voinnin kanssa tulee muuten eteen ongelmia.

On hyvä punnita, että kotilon lisäksi tilanteeseen on saatavilla fyysistä apua esimerkiksi synnyttäjän nostamiseksi vedestä pois. Myös paljun ympäristöä kannattaa miettiä mielestäni tarkasti ja huomioida sen sijainti: Pääseekö esimerkiksi tarvittaessa autolla tai ambulanssilla paljun viereen? Mahtuuko synnyttäjä makuulleen turvallisesti paljun viereen tai siirtymään tarvittaessa turvallisesti ja nopeasti paljusta pois muuhun synnytykseen soveltuvaan, synnyttäjälle mieluisaan paikkaan?

Myös syntymän jälkeiset tapahtumat kannattaa miettiä etukäteen huolella, kuten esimerkiksi se, miten synnyttäjä ja vauva pidetään lämpimänä, kun synnytys tapahtuu ulkona. Miten ja missä vaiheessa on hyvä siirtyä pihalta pois ja minne siirrytään?

Paljujakin on nykyään hyvin erilaisia, ja osa paljuista on jo enemmänkin altaita tai ammeita, joten etukäteen huolellinen valmistautuminen sekä mahdollisten ongelmien ja niiden ratkaisemisen miettiminen on nähdäkseni asiassa kaikkein tärkeintä. 

Vuokrapaljua en synnytyksessä ehkä itse käyttäisi, mutta kotona perheen omassa käytössä oleva, hyväkuntoinen palju, jossa on ehjä sisäpinta, sopinee kotisynnytykseen turvallisuusasioiden varmistamisen jälkeen.  

Kiinnittäisin huomiota myös siihen, että palju on pesty ja huuhdeltu puhdistusaineista hyvin ennen synnytyskäyttöä ja että käytettävä vesi on puhdasta. Mitään kemikaaleja ei veteen tule laittaa.

Turvallisuutta ajatellen kamiinan olisi hyvä olla paljun ulkopuolella, ja veden lämpötilasta tulisi huolehtia niin, ettei se ole liian lämmintä eikä liian kylmää. 

Synnytyshän ei ole sairaalassakaan steriili tapahtuma, vaan synnytyksissä käytettävät ammeet ja niihin laitettavat muovit ovat tehdaspuhtaita. Vesi myös muuttuu synnytyksen edetessä puhtaasta enemmän tai vähemmän ”likaiseksi”. Normaalit, naisen kehosta peräisin olevat eritteet kuitenkin kuuluvat synnytykseen muutenkin – synnytettiin sitten sängyllä tai ammeessa.

Kätilö/kotilo/tukihenkilö huolehtii vesisynnytyksessä veden puhtaanapidosta yleensä sen verran kuin tilanteessa on mahdollista ja järkevää.  

Paljusynnytyksen jälkeen palju tulee putsata hyvin. Etukäteen hyvä miettiä, miten vedessä olevat mahdolliset kiinteämmät eritteet saa poistettua vedestä ennen sen laskemista normaalisti käytettävissä olevaan viemärijärjestelmään.

Kysyimme kätilö Maria Viitaniemeltä, mitä tapahtuu, kun supistuksia on hyvin tiheään ja mistä se oikein johtuu.

Lue myös: Spinaalipuudutus on jopa epiduraalia voimakkaampi, mutta silti harvinaisempi kivunlievitys – Lääkäri vastaa miksi

Mitkä ihmeen tiheät supistukset?

Supistustuntemukset ovat hyvin yksilöllisiä, samoin kuin kivun kokeminen. Synnytyksen lähestyessä etenkin ensisynnyttäjä voi joskus kokea, että häntä supistaa koko ajan, vaikka kyseessä ovat vasta alkuvaiheen jomottelut ja poltot vatsalla.

Synnytyksen edetessä ja supistusten voimistuessa synnyttäjä usein itsekin huomaa, mitä kunnon supistukset ovat. Alkuvaiheen jomottelu ei siis useinkaan ole kohdun tiheää supistelua vaan kohdun valmistautumista ja heräämistä tuleviin supistuksiin ja synnytykseen.

Kun kätilön näkökulmasta arvioidaan supistuksia, otetaan huomioon kohdun perustonus eli paine tai jännitys kohdussa silloin, kun synnyttäjää ei supista, supistusten voimakkuus ja kesto sekä määrä, eli montako supistusta on kymmenessä minuutissa.

Supistusten arvioinnissa oleellista on synnyttäjältä saatava tieto ja lisäksi kohdun tunnusteleminen kädellä vatsan päältä.

Supistuksia voi sairaalassa arvioida myös kardiotokografian eli KTG:n avulla, jolloin synnyttäjän vatsan päällä olevien anturien avulla seurataan vauvan sykettä ja kohdun supistelua samanaikaisesti ”ottamalla käyrää”.

Kun puhutaan liian tiheästä kohdun supistelusta, tarkoitetaan tavallisimmin tilannetta, jossa kohtu supistuu kymmenen minuutin aikana enemmän kuin neljä kertaa kymmenessä minuutissa. Tähän tiheään supisteluun liittyy usein se, että supistus ei laukea supistusten välillä kokonaan, vaan kohtu jää normaalia jännittyneemmäksi eikä kohtulihas rentoudu kunnolla.

Supistukset voivat tällöin KTG-käyrässä näkyä myös vuorijonomaisina, monihuippuisina supistuksina.

Spontaanisti liian tiheää supistustoimintaa synnyttäjällä on harvoin, vaikka toki ponnistusvaiheessa supistukset monesti tihentyvät avautumisvaiheeseen verraten.

Liiallinen oksitosiini voi tihentää supistuksia tarpeettomasti

Tiheiden supistusten taustalla onkin usein synnytyksen käynnistykseen tai edistämiseen käytetty oksitosiini, jota annostellaan tahattomasti liikaa tai tilanne, jossa synnyttäjä on poikkeuksellisen herkistynyt synnytyksen käynnistyksessä tai edistymisessä käytetyille lääkeaineille.

Liian tiheästi tulevat supistukset heikentävät istukan verenkiertoa ja sitä kautta kohdussa olevan vauvan hapensaantia. Tämä näkyy vauvan sykekäyrällä muutoksina, jotka kertovat hapenpuutteesta.

Supistusten välissä tulisi pääsääntöisesti olla taukoa vähintään 60–90 sekuntia istukan riittävän verenkierron ja sikiön riittävän hapensaannin turvaamiseksi.

Ensisijaisena hoitona liian tiheään supisteluun on oksitosiinin annostelun vähentäminen tai sen lopettaminen. Oksitosiinin puoliintumisaika on vain joitakin minuutteja, joten edellä mainittu toimenpide usein riittää harventamaan supistuksia.

Tarvittaessa voidaan käyttää myös lääkkeitä kohdun supistelun laukaisemiseksi, etenkin jos supistuksista epäillään olevan haittaa vauvan hyvinvoinnille.

Oksitosiini on kuitenkin yleensä hyvin siedetty niillä annoksilla, joita synnytyksen aikana käytetään. Hormonin käyttöä ja synnyttäjälle annettavaa määrää säädellään ja seurataan yksilöllisesti.

Oksitosiini-infuusio annostellaan tipanlaskijan kautta, joten annostus on tarkka, ja se aloitetaan pienellä määrällä niin, että sitä nostetaan vasteen mukaan pikkuhiljaa.

Kätilö ja lääkäri huolehtivat vauvan hyvinvoinnin seuraamisesta oksitosiini-infuusiota käytettäessä ja pyrkivät  siihen, että oksitosiinia käytetään vain tarpeellinen määrä, jolloin vältytään kohdun liian tiheältä supistelulta.

Lue myös: Latenssivaihe voi kestää jopa päiviä – synnytyksen alkuvaiheessa supistukset tulevat ja menevät

Turun yliopistossa väittelevän väitöskirjatutkija Henriina Hermanssonin tutkimus osoittaa, että keisarileikkauksella syntyneillä oli enemmän astmaa ja allergisia sairauksia sekä lihavuutta 21 vuoden iässä.

Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tutkia synnytystavan vaikutusta lapsen myöhempään terveyteen sekä selvittää, millä mekanismeilla synnytystavan vaikutukset lapsen myöhempään terveyteen välittyvät.

Keisarileikkaus vaikuttaa äidin rintamaidon koostumukseen

Lapsen varhaisen mikrobikontaktin tiedetään olevan yhteydessä myöhempään terveyteen.

Tutkimuksessa havaittiin, että keisarileikkauksella synnyttäneiden äitien rintamaidon mikrobiston koostumuksessa on eroja alateitse synnyttäneiden äitien rintamaidon mikrobistoon verrattuna. Erot rintamaidon mikrobistossa eivät selittyneet äidille synnytyksen yhteydessä annetulla antibioottihoidolla.

– Keisarileikkausten ja ei-tarttuvien tautien välistä yhteyttä on selitetty erilaisella synnytyksen aikaisella mikrobikontaktilla. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että erilainen mikrobikontakti jatkuu myös syntymän jälkeen rintamaidon välityksellä, Hermansson sanoo.

Raskauden aikainen mikrobisto ei muuttunut synnytyksen jälkeen

Odottavan äidin suoliston mikrobiston tiedetään muuttuvan ja tulehdusta lisäävien bakteerien suhteellisen osuuden lisääntyvän raskauden aikana.

Tutkimuksessa todettiin, että nämä raskauden aikaiset muutokset äidin suoliston mikrobistossa säilyivät lähes muuttumattomana synnytyksen jälkeen.

Lisäksi äidin verestä mitattujen tulehdusta lisäävien välittäjäaineiden pitoisuudet nousivat raskauden jälkeen ja ylläpitivät siten elimistön tulehduksellista tilaa raskauden päättymisen jälkeen.

Tutkijat painottavat, että mikäli keisarileikkausten määrä pysyy tulevaisuudessa entisellään, tulisi selvittää turvallisia keinoja varhaisen mikrobikontaktin muokkaamiseen.

– Yksi keino tähän voisi olla erilaiset probioottivalmisteet raskaus- ja imeväisaikana. Probioottivalmisteella tarkoitetaan eläviä mikrobivalmisteita, jotka voivat tukea suoliston hyödyllistä mikrobistoa. Lisää tutkimusta aiheen saralta kuitenkin tarvitaan, toteaa Hermansson.

Lue myös: Elämän kaunein hetki ei sovi kaikkien silmille – Tässä ovat maailman suurimman synnytyskuvakilpailun voittajaotokset

– Aikaisemmin minulla ei ollut parisuhdetta, jossa olisin voinut edes kuvitella perustavani perheen. Sitten kohdalleni osui ihminen, joka halusi myös lapsia. Sen jälkeen päätös perheen perustamisesta olikin helppo ja luonteva, Beata kertoo kirjassa.

Raskaus sujui Beatan mukaan hyvin, vaikka alkuraskauden aikana hän olikin väsynyt ja häntä saattoi heikottaa. Hän pystyikin jatkamaan työskentelyä taitoluisteluvalmentajana pitkälle loppuraskauteen.

Synnytykseen Beata kuvailee suunnanneensa avoimin mielin.

– Minulla ei ollut ajatusta, että yrittäisin synnyttää ilman kivunlievitystä. Menin synnytykseen oman fiilikseni mukaan ja otin vastaan kaiken avun, hän kertoo kirjassa.

Vauvan syntymän jälkeen synnytys sai kuitenkin dramaattisen käänteen.

– Kun poikani Kaspian oli syntynyt, kätilöt huomasivat, että sisääni oli jäänyt istukkaa. Minut piti viedä heti kaavintaan, ja sain ylimääräistä verta.

Beata kertoo kirjassa, että synnytyksen jälkiosio oli hänelle traumaattinen kokemus.

– Leikkauspöydällä kului lopulta pari tuntia.

Kokemus kääntyy positiiviseksi

Beata kertoo kirjassa saaneensa pidellä vauvaa vain pienen hetken sylissään ennen leikkauspöydälle joutumista.

– Olen yrittänyt kääntää tapahtuneen sillä tavalla positiiviseksi, että puolisoni Mikko sai jäädä kahdestaan Kaspianin kanssa siksi aikaa, kun minut vietiin pois.

– Harvemmin isä pääsee kokemaan kahdenkeskistä aikaa vastasyntyneen kanssa, sillä vauva lasketaan yleensä ensin äidin rinnalle ihokontaktiin. Uskon, että heille muodostui sen ansiosta jo tuossa vaiheessa erityinen tunneside toisiinsa, Beata toteaa uutuuskirjassa.

Lähde: Voi vauva! – Eka vuosi vanhempana ja kuinka siitä selvitään (Maiju Majamaa ja Nita Makkonen, Kirjapaja 2023).

Lue myös: Beata Leppilammen omaperäinen kesäkuva paljastaa suloisen vauvamahan – odottaa toista lastaan

Anna.fi: Mikko Leppilampi ryhtyi vuosia sitten muutokseen, joka sai alkunsa tosi-tv-ohjelmasta: ”Voin henkisesti paremmin kuin aiemmin”

Ennakkotietojen mukaan käynnistettyjen synnytysten osuus kaikista synnytyksistä on suurempi kuin kertaakaan aiemmin tilastoinnin aikana.

Synnytys käynnistetään, jos äidin ja vauvan hyvinvointi niin vaatii. Peruste on aina lääketieteellinen, tähdentää THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler tiedotteessa.

– Käynnistykseen turvaudutaan usein esimerkiksi, jos raskaus on yliaikainen tai raskauteen liittyy jokin riskitekijä tai komplikaatio.

Käynnistämisellä pyritään siihen, että vauva syntyisi alateitse. Kuitenkin joka kuudes käynnistetty synnytys johtaa keisarileikkaukseen.

Lue myös: Synnytyksen käynnistäminen: näin se etenee vaihe vaiheelta

Kaikkiaan noin viidesosa vauvoista syntyy sektiolla

Ennakkotietojen mukaan kaikista synnytyksistä vajaassa viidesosassa päädyttiin keisarileikkaukseen. Viime vuoden vauvoista 19,6 prosenttia syntyi sektiolla.

Osuus on THL:n mukaan sama kuin viime vuonna, mutta huomattavasti korkeampi kuin 2000-luvun alkuvuosina.

Suomessa keisarileikkausten osuus on suurempi kuin Ruotsissa tai Norjassa. Syyksi Gissler arvelee mahdollisia eroja maiden synnytyskäytännöissä sekä suomalaissynnyttäjien korkeampaa keski-ikää.

Käynnistäminen on tietyissä ryhmissä yleisempää

Käynnistäminen on yleisin synnyttäjille tehtävä toimenpide. Käynnistäminen voi tapahtua lääkkeellisesti, sikiökalvojen puhkaisulla tai ballonki-menetelmällä.

THL:n mukaan käynnistykset ovat yleisempiä ensisynnyttäjillä ja 40 vuotta täyttäneillä synnyttäjillä. Käynnistyksen todennäköisyys kasvaa myös äidin painoindeksin mukaan.

Synnytykset vähenivät vuonna 2022

Ennakkotietojen mukaan Suomessa syntyi viime vuonna 44 581 lasta. Se on yli yhdeksän prosenttia vähemmän kuin vuonna 2021.

Todennäköisesti koronaepidemian vaikutuksesta synnytysten määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2021, mutta määrä laski jälleen vuonna 2022. Samanlainen kehitys on nähtävissä myös muissa Pohjoismaissa, THL tiedottaa.

Synnytysten määrä väheni vuonna 2022 kaikissa sairaaloissa. Yli kolmannes eli 35 prosenttia lapsista syntyi Uudellamaalla HUS-sairaaloissa.

Lue myös: Miksi synnytyksen käynnistys on yleistynyt selvästi? Synnytyslääkäri kertoo

Valtakunnallinen työryhmä asetettiin etsimään ratkaisua tilanteeseen viime vuonna, kun lasten teho-osastot ruuhkautuivat.

Yksi työryhmän ehdotuksista on, että osa pienten keskosten synnytyksistä ohjattaisiin jatkossa pääkaupunkiseudulta muihin yliopistosairaaloihin. Keskossynnytykseksi katsotaan tilanne, jossa vauva syntyy ennen raskausviikkoa 32.

Ehdotetulla mallilla halutaan turvata HUSin vastasyntyneiden teho-osaston perustoiminnan sujuminen.

Vastasyntyneiden teho-osasto voisi jatkossa muutoksen ansiosta vastata myös kirurgista hoitoa tarvitsevien vastasyntyneiden tehohoidosta. Samalla Uuden lastensairaalan teho-osaston tilanne helpottuisi.

Potilaita on ohjattu muualle jo aiemmin

HUS:in tiedotteessa huomautetaan, että täysin uudesta toimintamallista ei ole kyse: potilasohjausta on aiemminkin käytetty vastasyntyneiden teho-osaston akuuteissa ruuhkatilanteissa. Jatkossa synnyttäjiä ohjattaisiin muihin sairaaloihin siis entistä suunnitelmallisemmin.

Mallin tavoitteena olisi, että perheille tarjottaisiin joko lähintä sairaalaa tai muuten perheen tilanteeseen parhaiten sopivaa synnytyspaikkaa.

Muualle ohjaaminen voisi tarkoittaa Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä Tamperetta, Etelä-Karjalassa Kuopiota ja Länsi-Uudellamaalla Turkua.

– On tarkoituksenmukaista ja turvallista ohjata syntyväksi odotettua pikkukeskosta tai sairasta vastasyntynyttä odottava äiti sellaiseen yliopistosairaalaan, missä tila- ja henkilökuntaresurssi on optimaalinen sekä äidin että vastasyntyneen hoitoon, sanoo synnytysten ja naistentautien päivystystoiminnan linjajohtaja, ylilääkäri Aydin Tekay HUSista tiedotteessa.

HUSin synnytyssairaaloissa syntyy vuosittain noin 150–170 alle 32-viikkoista keskosta. Arvion mukaan heistä noin 20 prosenttia voisi kuulua HUSin ulkopuolelle ohjattavaan potilasryhmään. Tämä tarkoittaa noin kolmeakymmentä synnytystä.

Lue myös: Helmi syntyi raskausviikolla 23 ja joutui tehohoitoon 200 km päähän kotoa

Lähde: HUS

– Ennen jälkitarkastusta, eli noin 8–10 viikkoa synnytyksen jälkeen on hyvin tavallista, että arpialue on vielä kipeä. Kun synnytyksestä on useampi kuukausi aikaa, on epänormaalia, että alue on kovin kipeä, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Nanneli Pallasmaa.

Mikäli pitkään jatkunut kipu välilihan alueella jatkuu, episiotomia-aluetta kannattaa käydä näyttämässä lääkärissä.

Missä tilanteissa episiotomia tehdään?

Episiotomia tehdään silloin, jos vauvan vointi on ponnistusvaiheessa uhattuna ja synnytystä on syytä nopeuttaa vauvan voinnin vuoksi.

– Episiotomiaan voidaan päätyä myös silloin, jos kudokset kiristävät niin paljon, että vakavamman, erityisesti peräaukon sulkijalihaksen repeämisen riski on ilmeinen, sanoo Pallasmaa.

Pallasmaa muistuttaa, että episiotomia tehdään nykyisin vain pahemman haitan välttämiseksi.

Episiotomiassa, eli välilihan leikkauksessa emätintä laajennetaan kirurgisesti synnytyksen helpottamiseksi.

Minkälaisia haittoja episiotomia-arpi voi aiheuttaa?

Episiotomiasta jää aina pysyvä jälki, arpi, joka useimmiten paranee hyvin ja näkyy vain ohuena vaaleampana viivana välilihan iholla. Oleellista on muistaa, että hyvin hoidetun haavan arpi paranee paremmin, eikä välttämättä vaivaa myöhemmin.

– Jos episiotomiahaava on aikoinaan tulehtunut, tai jopa auennut, voi jäädä leveämpi arpi, joka voi kiristää välilihaa esimerkiksi tietyissä asennoissa. Pahimmillaan arpi voi aiheuttaa yhdyntäkipuja ja epämiellyttäviä tuntemuksia jopa vuosia, mutta tämä on onneksi harvinaista, sanoo Pallasmaa.

Pallasmaan arvion mukaan noin joka kymmenennellä naisella, joille on tehty välilihan leikkaus, on vaivaa arvesta pidempääkin.

– Arvioisin myös, että paljon harvemmalla joukolla on oikein voimakasta vaivaa.

Miten episiotomia-arpea voi hoitaa?

– Kun varsinainen haava on parantunut, yleensä viimeistään jälkitarkastuksen jälkeen, arpea voi rasvata, venytellä ja hieroa kevyesti, jos se tuntuu kiristävältä, sanoo Pallasmaa.

Fysioterapeuteilla on usein hyviä ohjeita arpialueiden hoitoon. Pallasmaan mukaan limakalvoja ja arpialuetta voi myös käsitellä estrogeenipitoisilla voiteilla niiden vahvistamiseksi.

– Imettävällä naisella estrogeenitasot ovat matalat, mikä tekee limakalvot ja ulkosynnyttimien ihoalueen ohuiksi ja aroiksi. Jos vaiva jatkuu häiritsevänä imetyksen loputtuakin, voi arpialuetta käydä näyttämässä lääkärillä tai gynekologilla, joka arvioi, onko arven alueella jotain sellaista, mikä vaatisi kirurgista korjausta. Kirurgisen korjauksen tarve on kyllä hyvin harvinaista, sanoo Pallasmaa.

Pallasmaan mukaan suurimman osan pitkittyneistäkin vaivoista saa hoidettua arpea käsittelemällä, venyttämällä ja rasvaamalla.

Lue myös: Episiotomia eli välilihan leikkaus – voiko sen välttää ja miten toipumista voi edistää?

Synnytyskuvaamisen ammattilaiset kilpailevat vuosittain Kansainvälisen synnytysvalokuvaajien yhdistyksen (IAPBP) järjestämässä synnytyskuvakilpailussa. Arvostetun kilpailun voittajan valitsee raati. Myös valokuvaajien yhdistyksen jäsenet pääsevät valitsemaan omat suosikkinsa.

Vuoden 2023 vaikuttavimmat synnytyskuvat on nyt valittu. Otokset paljastavat, miltä synnytys voimakkaimmillaan näyttää.

Kilpailussa oli yli 20 erilaista kategoriaa, joihin kuuluu muun muassa syntymän hetki, postpartum eli synnytyksen jälkeinen aika sekä vaikeudet ja menetys.

Tähän juttuun on kerätty kilpailun voittajakuvat ja synnytyskuvaajien yhdistyksen jäsenistön valitsemat suosikit.

Herkimpien lukijoiden on hyvä tiedostaa etukäteen, että osa kuvista on raa’an realistisia ja yksityiskohtaisia. Alempana artikkelissa on julkaistu myös Vastoinkäymiset ja menetys -kategorian voittajakuva, jonka aiheena on kuolleena syntynyt lapsi.

Koko kilpailun voittaja

Koko kilpailun voitti saksalaisen valokuvaajan Annemarie Fuckelin otos ”Crossing the Veil”.

Kuva: ”Crossing the Veil”, Annemarie Fuckel, Annemarie Lea

Synnytys-kategorian voittaja

Alankomaalainen kuvaaja Jessica Innemee vei voiton Synnytys-kategoriassa.

Kuva: ”Safe Space”, Jessica Innemee, Vi-Photography

Yksityiskohdat-kategorian voittaja

Tämä kuva on puolestaan brasilialaisen Paula Beltraon luomus.

Kuva: ”Waking Up at Sunrise”, Paula Beltrao, Paula Beltrao

Syntymän hetki -kategorian voittaja

Yhdysvaltalainen Mary Beliz ikuisti vesisynnytyksen huipentuman.

Kuva: ”Life Beneath the Surface”, Mary Beliz, Mary Beliz Photos

Dokumentaarinen kuvaus -kategorian voittaja

Myös tämän kategorian voitto meni Yhdysvaltoihin. Kuvan sektiosta otti Jessica Miles.

Kuva: ”Hello, I Have Arrived”, Jessica Miles, Jessica Miles Photography

Postpartum-kategorian voittaja

Synnytyksen jälkeisen hetken ikuisti Natalie Broders, yhdysvaltalainen kuvaaja hänkin.

Kuva: ”The Lovers After”, Natalie Broders, Portland Birth Photographer + Videographer

Vastoinkäymiset ja menetys -kategorian voittaja

Alla oleva otos on australialaisen Ebony Ankinsin kuvaama.

Kuva: ”Noahs Ark”, Ebony Ankins, Ebony Ankins Photography

Jäsenten suosikit

Alla vielä otoksia, jotka valokuvaajien yhdistyksen jäsenet valitsivat suosikeikseen.

Kuva: ”I Call Down My Power”, Nicole Hamic, Nicole Hamic

Kuva: ”First Touch”, Settia Tin of Hello Baby

Lisää kilpailuun osallistuneita kuvia voit katsoa täältä.

Lue myös: Henkeäsalpaavat otokset näyttävät synnytyksen todelliset puolet – vuoden 2022 upeimmat synnytyskuvat

Noin puolet synnyttäjistä käyttää kivunlievityksessä epiduraalipuudutusta. Spinaali- eli selkäydinpuudutukseen päätyi vuonna 2021 vain noin yksi kymmenestä alateitse synnyttäneestä.

Anestesialääkäri kertoo, mikä kahden puudutuksen ero on.

Spinaalipuudutteen ja epiduraalipuudutteen ero

Sekä epiduraali- että spinaalipuudutuksen laittaa aina anestesialääkäri. Puudute laitetaan molemmissa tapauksissa joko synnyttäjän maatessa kyljellään tai istuvassa asennossa synnytyssängyllä.

– Spinaalipuudutuksessa lääkeannos ruiskutetaan suoraan selkäydinkanavaan, kun taas epiduraalissa lääkeannos ruiskutetaan katetrin kautta selkäydintilaa välittömästi ympäröivään alueeseen, kertoo anestesialääkäri Markku Taittonen.

Suurin ero spinaalipuudutteen ja epiduraalin välillä on puudutemäärillä ja puudutteen tehon kestolla.

– Synnytyksen alkuvaiheessa ei ole järkevää laittaa spinaalipuudutusta, koska sen kesto on melko lyhyt. Tästä syystä moni synnyttäjä saa epiduraalin, koska sillä saadaan aikaan pitempikestoinen kivunlievitys ilman uutta pistosta selkään, sanoo Taittonen.

Spinaalipuudutuksessa käytetään tavallisimmin vain yhtä annosta. Se on vaikutukseltaan epiduraalia hieman nopeampi ja voimakkaampi, mutta kestoltaan lyhyempi. Epiduraalikatetrin kautta ruiskutetulla yhdellä lääkeannoksella saavutetaan hyvä kivunlievitys noin pariksi tunniksi. Lisäannoksia voidaan helposti ruiskuttaa katetrissa olevan korkin kautta useampaan otteeseen synnytyksen edistymisen mukaan.

– Spinaalipuudutus on loistava vaihtoehto siinä kohtaa, kun synnytys on jo loppuvaiheessa, kohdunsuu on jo pitkällä auki, ja tarvitaan lyhytkestoinen kivunlievitys, joka kestää noin tunnin verran, sanoo Taittonen.

Spinaalipuudutus onkin monesti hyvä vaihtoehto uudelleensynnyttäjille, joiden kohdalla synnytys monesti etenee nopeammin.

Epiduraalipuudutuksen kipua vähentävä vaikutus alkaa 10–15 minuutin kuluttua puudutuksen ruiskuttamisesta. Spinaalipuudutus toimii jonkin verran nopeammin.

Taittosen mukaan niissä tapauksissa, joissa epiduraali ei anna riittävää kivunlievitystä alavatsan alueelle synnytyksen loppuvaiheessa, voidaan joskus käyttää epiduraalipuudutuksen lisäksi spinaalipuudutetta.

Puudutteiden mahdolliset haittavaikutukset

Oikea ajoitus puudutteiden antamisella on merkittävässä roolissa. Synnytyksen on oltava kunnolla käynnissä ennen puudutusta. Ammattilaiset osaavat yleensä arvioida, milloin on oikea aika antaa puudute.

– Riskit molempien puudutteiden kohdalla ovat aina olemassa, mutta ne on pyritty minimoimaan oikealla ajoituksella ja oikeanlaisilla puudutusainemäärillä.

Taittonen muistuttaa, että jokainen on yksilö ja reagoi puudutteisiin eri tavalla.

– Joidenkin kohdalla puudutteet voivat vähentää ponnistustarvetta ja jonkin verran lisätä ponnistusvaiheen kestoa.

Pitkittynyt ponnistusvaihe voi puolestaan lisätä riskiä imukuppisynnytykselle. Myös tärinä, kutina, liiallinen puutuminen, virtsaamisvaikeus ja lievä verenpaineen lasku voivat olla tyypillisiä sivuvaikutuksia.

Taittosen mukaan epiduraali- ja spinaalipuudutuksen pistokohdalla saattaa olla joitakin päiviä kestävä paikallinen kipu. Harvinaisena puudutusten haittavaikutuksena voi ilmetä joitakin päiviä kestävä pystyasennossa ilmenevä postspinaalipäänsärky.

Spinaalipuudutus käy lähes kaikille – Missä tapauksissa puudutteita ei voi ottaa?

Epiduraali- ja spinaalipuudutus voidaan antaa lähes kaikille synnyttäjille.

– Toisin kuin moni luulee, tatuointi pistosalueella ei ole este puudutteille, Taittonen sanoo.

Sen sijaan esteitä puudutteiden saamiselle ovat veren hyytymishäiriöt, verihiutaleiden vähyys, keskeytymätön verenohennuslääkitys, allergia puudutusaineille, tulehdus selän iholla puudutuksen pistoalueella tai verenmyrkytys.

Lähteet: Haastattelu, anestesialääkäri Markku Taittonen, Terveyskylä, THL Tilastoraportti

Myös seuraava yö kului valvoen. Anni ei saanut unta.

– Olin tavanomaista puheliaampi ja tulin hyvin juttuun kaikkien kanssa, mikä ei ole luonteelleni aivan tyypillistä, hän muistelee.

Kolmen päivän kuluttua perhe kotiutui sairaalasta. Anni on ammatiltaan varhaiskasvattaja, ja pienten vauvojen hoitaminen oli hänelle entuudestaan tuttua.

– Mielestäni kaikki sujui tosi hyvin. Maito nousi runsaana ja imetys lähti hyvin käyntiin. Olin kaiken aikaa tosi tehokas. Pesin pyykkiä aamuyöllä, kun en saanut nukuttua.

Öisin Annilla oli kuumia aaltoja, aivan kuin vaihdevuosissa. Hänelle nousi kuume, joten mies vei Annin Naistenklinikan päivystykseen. Sairaalassa todettiin kohtutulehdus ja Anni aloitti antibioottikuurin.

– Antibiootit aiheuttivat vauvalle ripulin. Valvoin ripuloivan vastasyntyneen kanssa, ja siinä kohtaa kuntoni romahti. Yöllä valvoessa mieleeni alkoi nousta harha-ajatuksia, jotka olivat ensin aika lieviä.

Jälkeenpäin Anni on miettinyt, johtuiko psykoosin puhkeaminen useiden öiden valvomisesta tai kohtutulehduksesta. Hänen suvussaan on myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mikä on yksi lapsivuodepsykoosin riskitekijä.

Kuumat aallot viittasivat siihen, että hänen estrogeenitasonsa oli pohjalukemissa. Alhainen estrogeenitaso on yksi tekijä baby bluesin, synnytyksen jälkeisen masennuksen sekä lapsivuodepsykoosin taustalla. Kun oksitosiini- ja prolaktiini-hormonien tasot kohoavat synnytyksen jälkeen, naishormonien eli estrogeenin ja keltarauhashormonin tasot putoavat alas.

– Olen kuullut monilta lapsivuodepsykoosin sairastaneilta, että maidonnousu oli erittäin runsasta, Anni kertoo.

Psykoosissa aivot yhdistelevät asioita kummallisesti

– Ensimmäinen harha-ajatukseni taisi olla se, että mieheni haluaa minulle pahaa ja saattaa vahingoittaa minua sekä vauvaa. Minusta tuntui, että mieheni on sekoamassa, Anni kertoo.

Hän valvoi vatsavaivainen vauva sylissään ja soitti taukoamatta rentoutusmusiikkia. Anni ei osannut tehdä mitään vauvan ripulille. Aamuyöllä hän soitti Naistenklinikalle, ja sai sieltä puhelinnumeroita ja ohjeita vauvan hoitamiseen.

– Kun aamulla ryhdyin soittamaan saamiini puhelinnumeroihin, minusta tuntui, että minulle on annettu huijausnumeroita, koska kukaan ei vastannut soittoihini. Oli heinäkuu ja kello saattoi olla aika vähän, ehkä siksi kukaan ei vastannut puhelimeen.

Psykoosissa todellisuuden taju hämärtyy. Ihminen ei ole kaiken aikaa kiinni normaalin maailman realiteeteissa. Käyttäytyminen voi alkuvaiheessa vaikuttaa ulospäin normaalilta, mutta jossain vaiheessa muut ihmiset ryhtyvät ihmettelemään sekavaa toimintaa ja erikoisia päätelmiä.

Annin puoliso huolestui muutoksesta vaimonsa käyttäytymisessä ja pyysi apuun oman äitinsä sekä Annin äidin.

– He tulivat meille ja sanoivat, että heitä huolestuttaa tilanteeni. Siinä vaiheessa kukaan ei vielä ymmärtänyt, mitä tapahtuu.

Annilla oli myös virtsatieinfektion oireita, joten perhe sai suostuteltua hänet lähtemään jälleen Naistenklinikalle. Siellä Annin sekavuuteen kiinnitettiin huomiota.

Anni ohjattiin psykiatriselle osastolle ensin tarkkailulähetteellä. Sitten tuli sulkevan hoidon päätös, eli tahdonvastainen pakkohoito, koska Anni ei olisi halunnut jäädä sairaalaan.

”Minun täytyy näytellä mukana tässä jutussa”

Sairaalassa oireet alkoivat nopeasti pahentua.

Esimerkiksi sairaalan alkuhaastattelussa oli paikalla psykiatri, jolla oli päällä täysin mustat vaatteet. Nuorehkolla mieshoitajalla puolestaan oli valkoiset vaatteet.

– Ajattelin, että psykiatri edustaa pahuutta ja hoitaja hyvyyttä, Anni muistelee.

Mieli laukkasi hurjaa vauhtia.

– Pian oivalsin, että oikeasti äitini halutaan saada hoitoon, koska häneen on iskenyt dementia. Tämä kaikki on näytelmää, jotta äitini saadaan sairaalahoitoon, ja minun täytyy nyt vain näytellä mukana tässä jutussa.

Hiljalleen mieli täyttyi järjenvastaisista teorioista, joita Anni piti täytenä totena. Hän esimerkiksi uskoi vakaasti, että muut potilaat olivat näyttelijöitä, jotka on palkattu osastolle esittämään erilaisia rooleja ja vaikuttamaan hänen mieleensä.

Akuutti psykoosi väistyi nopeasti

Hurjista oireista huolimatta akuutti psykoosi väistyi muutamassa päivässä ja Annin todellisuudentaju palasi. Hänellä oli kuitenkin ahdistusoireita, joiden vuoksi osastohoito jatkui vielä kuusi viikkoa. Ahdistusvaiheen aikana Annin toimintakyky oli pohjalukemissa.

– Kun akuutti psykoosi oli ohi, oloni oli toivoton. Ajattelin, etten parane tästä koskaan eikä minusta tule kunnollista äitiä.

Kukaan ei kertonut Annille, millainen sairaus psykoosi on.

– Olisin kaivannut tietoa siitä, miten sairaus paranee ja miten hoitoa jatketaan.

Nykyään Anni toimii Äimä ry:n vertaistukiäitinä ja arvelee, että tiedon jakamisessa on edistytty. Hän uskoo, että materiaalia aiheesta voisi silti olla tarjolla nykyistä paremminkin.

Lapsivuodepsykoosi on harvinainen sairaus, mutta se voi osua kenen tahansa kohdalle. Lääkäritkään eivät pysty määrittelemään tarkasti, mistä sairaus johtuu.

Jos kyseessä on pelkästään lapsivuodepsykoosi, se ei yleensä uusiudu vauvavuoden jälkeen. Seuraavan synnytyksen yhteydessä todennäköisyys on kuitenkin 50 prosentin luokkaa.

Osalla äideistä on jo ennen synnytystä tai heillä diagnosoidaan psykoosin jälkeen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Se voi lisätä uusiutumisriskiä. Myös liian aikaisin lopetettu lääkitys voi saada aikaan psykoosin uusiutumisen vauvavuoden aikana.

Lapsivuodepsykoosin osastohoito kestää nykyisin noin pari viikkoa. Psykoosia seuraa masennuskausi, jonka pituus vaihtelee.

– Minun kohdallani pahimmat masennusoireet kestivät vain kuukauden sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Osalla äideistä masennus jatkuu puolitoista vuotta, ehkä pitempäänkin.

Suhde vauvaan palautui hiljalleen

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen Anni tapasi psykologia vuoden ajan ja psykiatri vastasi masennuslääkityksestä. Toimintakyvyn palautumiseen meni puoli vuotta ja lääkitys purettiin vuoden kuluttua sairastumisesta.

Lähipiiri suhtautui Annin sairastumiseen neutraalisti. Hänen äitinsä auttoi vauvanhoidossa ja vietti perheen kotona vielä viikon Annin kotiutumisen jälkeen.

– Alussa vauvan hoitaminen oli vaikeaa. Minun ja vauvan yhteys oli päässyt katkeamaan. Vauva itki enemmän minun sylissäni kuin mieheni tai äitini sylissä. Suhde vauvaan alkoi vähitellen palautua, kun äitini lähti kotiin.

Annilla oli ollut korkeat mutta realistiset odotukset vauvavuoden suhteen.

– En odottanut, että kaikki menee täydellisesti. Mutta tällaista sairautta en ollut osannut odottaa. En ollut koskaan kuullut synnytyksen jälkeisestä psykoosista enkä todellakaan tiennyt, että tällaista voi tapahtua, hän kertoo.

Ajan kanssa rankka kokemus kuitenkin hälveni niin, ettei se päässyt varjostamaan elämää vauvan kanssa.

– Loppujen lopuksi nautin vauvavuodesta todella paljon. Alkuvaikeuksien jälkeen se oli yksi elämäni onnellisimmista ajanjaksoista.

Masennus on jo normaalia, psykoosiin liittyy ennakkoluuloja

Anni ei esiinny tässä artikkelissa omalla nimellään, sillä psykoosi ei ole asia, jonka hän haluaa kaikille ihmisille itsestään paljastaa. Psykoosikokemuksen työstäminen osaksi omaa elämäntarinaa on vaatinut aikaa.

– Sairaus ei sopinut siihen kuvaan, millaiseksi koen itseni. Olen aina pitänyt itseäni tasapainoisena ja psyykkisesti vahvana. Vertaistukitoiminnassa olen huomannut, että aivan tavalliset äidit sairastuvat psykoosiin. Tämä voi sattua kenelle tahansa.

– Sairastuminen oli kuitenkin aika lyhyt ajanjakso elämässä. Olen parantunut ja siitä kiitollinen.

Ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä psykoosisairauksiin liittyen. Annikin on joskus kohdannut niitä.

Eräs tilanne tuli eteen työpaikan kahvihuoneessa. Työkaverit olivat nähneet ulkona erikoisesti käyttäytyvän ihmisen ja joku pohti, onkohan se lähellä sijaitsevan aluesairaalan suljetulta. Toinen ihmetteli, että onko sielläkin suljettu osasto.

– Olisin voinut sanoa, että totta kai, minäkin olen ollut siellä hoidossa. Ei sitten tullut sanotuksi. Tilanteet tulevat usein niin nopeasti, etten osaa reagoida. Monet nuoremmat äidit ovat tässä asiassa paljon avoimempia. He tuntevat vähemmän häpeää asian tiimoilta.

Mitä jos psykoosi uusiutuu?

Kun Anni tuli uudelleen raskaaksi, sairauden uusiutuminen huolestutti enemmän hänen puolisoaan kuin häntä itseään. Esikoisen syntymästä oli kulunut neljä vuotta.

– Suunnittelimme etukäteen, miten toimitaan, jos psykoosi uusiutuu. Minulla oli vahva luotto siihen, että jos sairaus uusiutuu synnytyksen jälkeen, siitä kyllä parantuu.

Nyt psykoosista on kulunut jo niin kauan, ettei Anni enää aktiivisesti mieti uusiutumisriskiä. Unettomien öiden jälkeen hän on kuitenkin tarkka siitä, että univelka tulee heti nukuttua pois.

– Usein annetaan ymmärtää, että on ihan normaalia valvoa paljon vastasyntyneen kanssa. Unenpuutteeseen kannattaa suhtautua vakavasti ja omia puoliaan täytyy pitää, jotta saa nukkua riittävästi.

Anni ei koe, että hän olisi leimautunut sairastumisensa vuoksi. Neuvolassa hän kävi keskustelemassa psykoosista yhden kerran. Sen jälkeen neuvolakäynnit jatkuivat tavallisesti eikä asiaan palattu. Välillä hän toivoi, että terveydenhoitaja olisi kysynyt myös hänen vointiaan ja jaksamistaan.

Saman läpikäyneille Annilla on yksi viesti: synnytyksen jälkeiset mielenterveyden ongelmat johtuvat paljolti hormoneista.

– Olet ihan hyvä äiti, vaikka sairastuit. Jos tiedossasi on, että sinulla on riskitekijöitä, ne kannattaa kertoa ääneen neuvolassa ja sairaalassa. Mielestäni on tärkeää, että sairastumiseen liittyvät asiat käsitellään eivätkä ne jää vaivaamaan mieltä.

Äimä ry jakaa tietoa ja tukea äitien mielenterveysongelmiin liittyen. Äimän nettisivuilta löytyy kattavasti tietoa ja oppaita muun muassa baby bluesista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja lapsivuodepsykoosista.

On arvioitu, että äideistä noin 10 prosenttia kärsii vaikeasta synnytyspelosta.

– Sekä isien että äitien pelko liittyy ensisijaisesti äidin ja vauvan terveyteen, henkeen ja synnytyksen kulkuun, mutta myös siihen, ettei kivunlievitys ole riittävää tai kohtelu synnytyksessä on epäkunnioittavaa, kertoo väitöstutkija ja psykologi Tuuli Paajanen Itä-Suomen yliopistosta.

Muutamia vuosia sitten Paajanen oli mukana synnytyssalissa, kun hänen siskonsa synnytti.

– Itselläni on kaksi lasta ja ajattelin, että kaksi kertaa synnyttäneenä naisena osaan kyllä olla tukena. Kokemus sai minut havahtumaan siihen, miten vaativa synnytyksen tukihenkilön rooli on. Isän rooli synnytyksessä on rankka.

Silmiä avaava kokemus sai Paajasen keskustelemaan aiheesta myös puolisonsa kanssa.

– Mieheni totesi, ettei hän ollut oikein uskaltanut puhua omasta kokemuksestaan, koska synnytys on kuitenkin synnyttävälle naiselle monin verroin rankempaa.

Paajanen alkoi miettiä, millainen kokemus synnytys voi olla toiselle synnytyksessä mukana olevalle vanhemmalle. Pohdinnasta muotoutui väitöskirjan tutkimussuunnitelma.

Synnytyskokemus voi jarruttaa toisen lapsen saamista

Uusimmassa Perhebarometrissa lähes viidennes yksilapsisten perheiden isistä ja reilu neljännes äideistä kertoi, että toivetta toisen lapsen saamisesta jarruttavat joko kokemukset aiemmasta raskaudesta tai synnytyspelko.

Näiden vastaajien ihannelapsiluku oli kaksi lasta, mutta heidän lapsilukunsa on jäänyt toistaiseksi yhteen esimerkiksi vaikean synnytyksen jälkeen.

– En tiedä, ovatko vaikeat synnytyskokemukset lisääntyneet vai tuodaanko niitä avoimemmin esille, Paajanen toteaa.

Perhebarometri on Väestöliiton vuosittain toteuttama tutkimus, jossa tarkastellaan perhepolitiikkaa, syntyvyyttä sekä pari- ja perhesuhteita.

Uudessa barometrissa nousee esille synnytyskokemusten yhteys perheen lapsilukuun.

– Niiden osuus, jotka kokevat synnytyspelon tai aiempien raskauskokemusten vaikuttavan paljon lastensaantisuunnitelmiin, vaikuttaisi kasvaneen, kertoo tutkija Noora Lehtonen Väestöliitosta.

Lehtosen mukaan näihin tuloksiin olisi syytä reagoida synnytyssairaaloissa ja neuvoloissa. Synnytyspelon ja synnytyskokemusten tiedetään olevan yhteydessä perheen varhaiseen vuorovaikutukseen, vanhemmuuteen ja parisuhteeseen.

Reagointi kuitenkin edellyttäisi Lehtosen mukaan sitä, että palveluihin kohdistettaisiin tulevaisuudessa enemmän resursseja.

– Tämä on paitsi tärkeää syntyvyyden ja oman toivotun lapsiluvun toteutumisen kannalta, erityisesti synnyttäjän ja koko perheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.

”Ennen osattiin synnyttää ilman tällaista ruikutusta”

Tuuli Paajanen tutkii työn alla olevassa väitöskirjassaan synnytyskokemuksia isän ja ei-synnyttävän äidin näkökulmasta. Aihetta on tutkittu vähän Suomessa. Ei-synnyttävien äitien kokemuksia ei ole tutkittu lainkaan.

Usein miehet kertovat, että oman lapsen syntymä on elämän paras hetki. Mutta voiko mies sanoa missään ääneen, että synnytys oli järkyttävä ja pelottava, ja että siitä jäi trauma, viha tai häpeän tunne?

– Monesti synnytykseen liittyvät tunteet voivat nousta pintaan vasta viikkojen tai kuukausien viiveellä. Synnytyssairaalassa pinnassa voi olla vahva helpotuksen tunne siitä, että lapsi ja äiti ovat hengissä.

Paajanen huomauttaa, että miehet pitävät paljon synnytykseen liittyviä tunteita ja ajatuksia sisällään.

– Heillä ei ole oikein paikkaa, missä kokemusta voisi purkaa.

Tuuli Paajanen muistelee nettiartikkelia, jonka hän luki hiljattain. Tarina kertoi perheestä, jossa ensimmäisen lapsen synnytys oli ollut traumaattinen. Lukijoiden kommentit saivat hänet järkyttymään:

”Kyllä ennen osattiin synnyttää ilman tällaista ruikutusta.”

”Naiset olivat ennen vahvempia kuin nämä nykypäivän prinsessat.”

”Ei ihme, että on kaiken maailman traumoja, kun pullamössösukupolvi ei osaa toimia haastavissa tilanteissa.”

Synnytykseen liittyvistä traumoista puhuttaessa usein unohdetaan, että kommentoinnin kohteena ovat toisen ihmisen todelliset traumat.

– Suomessa on tehty suuri työ, että traumoista jo nykyisin voidaan puhua ääneen ja julkisesti, Paajanen toteaa.

Lähteet: Hildingsson, I., Haines, H., Johansson, M., Rubertsson, C., & Fenwick, J. (2014). Childbirth fear in Swedish fathers is associated with parental stress as well as poor physical and mental health. Midwifery, 30(2), 248–254. https://doi.org/10.1016/j.midw.2013.12.012, Terveyskirjasto, Mielenterveystalo

Tutkija ja kätilö Laura Sandström on huolissaan siitä, että Suomessa synnytyspelkoa ei hoideta siten kuin tutkimusten mukaan kannattaisi.

Tällä hetkellä synnytyspelkoinen odottaja lähetetään neuvolasta synnytyspelkopoliklinikalle keskustelemaan kätilön kanssa. Käyntejä tarjotaan yleensä 1-2.

Useissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että tuttu kätilötiimi, joka hoitaa odottajaa niin raskauden, synnytyksen kuin lapsivuodeajan, lievittää pelkoa tehokkaammin.

Mikä tällaisessa mallissa saa aikaan synnytyspelon hellittämisen?

1. Luottamuksen rakentuminen

Jos jo raskausajan tutkimukset olisivat saman kätilön vastuulla kuin todennäköisesti myös synnytys, ehtisi odottaja rakentaa kätilöön luottamuksellisen suhteen.

– Nykymallissa sairaalassa synnyttäjää vastassa on täysin vieras ihminen. Synnytystä pelkäävälle tämä voi olla raastavaa, sillä hänen pitäisi kyetä avaamaan ja selittämään pelkonsa syitä vaativalla hetkellä.

Lue myös: Synnytyslääkäri huolissaan ilmiöstä, joka saa äidit välttelemään terveydenhuoltoa raskausaikana

Kätilö ehtii myös usein vaihtua synnytyksen aikana, sillä synnytys kestää monesti pidempään kuin yhden kätilön työvuoron pituus on.

Tuttu kätilö sen sijaan saattaa jo eleestä ymmärtää, mitä synnyttäjä kaipaa.

– Monilla synnytyspelko kohdistuu nimenomaan siihen, toimiiko kemia kätilön kanssa. Ymmärtääkö kätilö varmasti tarpeitani? Tutun, itse valitun kätilön kanssa tämä ei olisi ongelma.

Hoidon jatkuvuus ja toive omasta kätilöstä ei tarvitse Sandströmin mukaan olla utopiaa. Maailmalta on paljon hyvin esimerkkejä miten kätilöjohtoinen äitiyshuolto toimii. Kätilövetoinen malli on käytössä muun muassa Tanskassa.

Esimerkiksi Ruotsissa on perustettu kokeilu Min barnmorska, johon tulijoita on paljon enemmän kuin kokeiluun on voitu ottaa tässä vaiheessa mukaan.

2. Synnytyspelkoon helpotusta läpi raskauden

Raskausaikana kätilö pystyisi valamaan synnyttäjään uskoa ja auttamaan synnytyspelon käsittelyssä jo ennen synnytystä, sillä kätilö on synnytyksen hoidon ammattilainen.

Kätilö tietää tarkasti synnytyksen etenemisestä ja hoitovaihtoehdoista. Hän voi jo raskausaikana keskustella synnyttäjän kanssa tämän toiveista ja varautua niihin.

Sandströmin synnytyspelkoa käsittelevän osatutkimuksen 187 ensi- ja uudelleensynnyttäjästä yli puolet oli pettyneitä neuvolan toimintaan synnytyspelon hoidossa.

Odottajat olisivat halunneet keskustella tutun kätilön kanssa kielteisistä, synnytykseen liittyvistä tunteista.

Osa kertoi myös, että neuvolassa ei haluttu käydä asiaa läpi vaan vastuu siirrettiin pelkopoliklinikan vastuulle.

– Neuvolan terveydenhoitajat tekevät paljon todella tärkeää työtä, mutta heillä ei ole mitään koulutusta synnytyksen hoitoon. Heidän ammattitaitoaan on muun muassa seurata kasvua, kehitystä ja ravitsemusta.

Maailman terveysjärjestö WHO suosittaa, että raskautta seuraisi nimenomaan kätilö.

Sandströmin tutkimuksessa kävi ilmi, että odottajat vartovat malttamattomina pelkopoliklinikkakäyntiä, sillä se on ainoa mahdollisuus päästä keskustelemaan kätilön kanssa tulevasta synnytyksestä.

– Erinäisten tutkimusten mukaan ne äidit, joilla on tietoa synnyttämisestä, pelkäävät vähemmän kuin ne, joilla vastaavia tietoja ei ole.

Pelkopoliklinikkakäynti osoittautui kuitenkin Sandströmin tutkimuksessa pettymykseksi kahdelle kolmasosalle odottajista.

– Meillä ei ole enää varaa hoitaa synnytyspelkoa tavalla, joka ei perustu tutkittuun tietoon.

Sandström viittaa tällä myös kustannuksiin, joita hoitamaton tai huonosti hoidettu synnytyspelko aiheuttaa.

Tällaisia seurauksia voi olla muun muassa masennus, joka saattaa vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Lapsia ei myöskään välttämättä haluta synnytyspelon vuoksi tehdä enempää kuin yksi.

3. Rennompi keho, vähemmän operaatioita

Kun synnyttäjä luottaa kätilöönsä, on hän rennompi synnyttäessä. Rentous näkyy siinä, miten keho toimii synnyttäessä.

Kätilövetoisen mallin on tutkimuksissa havaittu vähentävän selkäydinpuudutteiden tarpeen määrää, imukuppisynnytyksiä, episiotomioita sekä vastasyntyneiden tehohoidon tarvetta.

Lisäksi synnyttäjän ei tarvitsisi jännittää sitä, milloin on oikea aika siirtyä synnytyssairaalaan. Kätilövetoisessa mallissa kätilö saapuu synnytyksen alettua synnyttäjän kotiin, jossa hän tekee arvion siitä, milloin on aika lähteä sairaalaan.

Malli toisi yhteiskunnalle säästöjä parhaimmillaan 700 euroa yhtä synnyttäjää kohden. Tämän tiedon Sandström soisi viimeistään herättävän päättäjät.

Myös kätilöt tyytyväisempiä

Sandströmin mukaan kätilövetoinen malli voisi lisätä kätilöiden työtyytyväisyyttä.

Lue myös: ”Synnytyksistä ei voi enää säästää”, sanoo konkarikätilö Eeva Hiila

– Kätilövetoisessa mallissa kätilöllä on paremmat edellytykset hoitaa odottajaa ja synnyttäjää, kuten kannattaisi.

Maailmalta on kantautunut Sandströmin mukaan kokemuksia, jossa kätilöt ovat saattaneet aluksi pelätä esimerkiksi lasketun ajan kohdalle asettuvaa päivystysvastuuta, mutta kokemus onkin muuttunut positiiviseksi.

Päivystysvuorot on jaettu kätilötiimin kesken järkevästi, jolloin yhden kätilön ei tarvitse päivystää useita viikkoja peräkkäin.

– Kätilöiden loppuun palaminen on vähäisempää, ja heidän tyytyväisyytensä heijastuu myös synnyttäjään.

Lähteet:

Forster DA, McLachlan HL, Davey MA, Biro MA, Farrell T, Gold L, et al. Continuity of care by a primary midwife (caseload midwifery) increases women’s satisfaction with antenatal, intrapartum and postpartum care: results from the COSMOS randomised controlled trial. BMC Pregnancy Childbirth. 2016;16:28.

Hildingsson, I., Fahlbeck, H., Larsson, B., & Johansson, M. (2022). ‘A perfect fit’ – Swedish midwives’ interest in continuity models of midwifery care. Women and Birth. https://doi.org/10.1016/j.wombi.2022.04.014

Hildingsson, I., Rubertsson, C., Karlström, A., & Haines, H. (2019). A known midwife can make a difference for women with fear of childbirth- birth outcome and women’s experiences of intrapartum care. Sexual & Reproductive Healthcare : Official Journal of the Swedish Association of Midwives, 21, 33–38. https://doi.org/10.1016/j.srhc.2019.06.004

Lyberg, A., & Severinsson, E. (2010). Fear of childbirth: mothers’ experiences of team-midwifery care — a follow-up study. Journal of Nursing Management, 18(4), 383–390. https://doi.org/10.1111/j.1365-2834.2010.01103.x

Markesjö, G. (2019). Women’s experiences of pregnancy and childbirth in a continuity of care model. A qualitative study at Huddinge Hospital.Karolinsa Institutet.

McLachlan HL, Forster DA, Davey MA, Lumley J, Farrell T, Oats J, et al. COSMOS: COmparing Standard Maternity care with one-to-one midwifery support: a randomised controlled trial. BMC Pregnancy Childbirth. 2008;8:35.

Perriman N, Davis DL, Ferguson S. What women value in the midwifery continuity of care model: A systematic review with meta-synthesis. Midwifery. 2018;62:220-9.

Sandall, J., Soltani, H., Gates, S., Shennean, A., & Devane, D. (2015). Midwife-led continuity models versus other models of care for childbearing women. In Cochrane Database of Systematic Reviews. https://doi.org/10.1002/14651858.CD004667.pub5.www.cochranelibrary.com

Tracy S, Hartz D, Tracy M, Allen J, Forti A, Hall B, et al. Caseload midwifery care versus standard maternity care women of any risk: M@NGO, a randomizedcontrolled trial. Lancet 2014;382:1723–32.

“Synnytys ei ole lääketieteellinen tapahtuma”, he perustelevat valintaansa.

Naisten väitteet ovat hätkähdyttäneet suomalaisasiantuntijoita, jotka eivät suosittele sitä, ettei raskautta seurata lääketieteellisesti.

Lue myös: Maria ja Eveliina valitsivat villin raskauden: “Yhtä luonnollisesti kuin me saadaan vauvat alulle, me saadaan ne myös pihalle”

– Luonnollista on myös se, että lapsi tai äiti kuolee synnytykseen. Tähän terveydenhuoltojärjestelmä varsin usein pystyy puuttumaan, toteaa Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan synnytysopin kliininen opettaja Elli Toivonen.

Toivonen muistuttaa, että lääketieteen keinoin on mahdollista tunnistaa suuri osa sikiön tai äidin terveyttä uhkaavista tilanteista.

– Kun tilanteet tunnistetaan ajoissa, niihin ehditään puuttua ennen kuin riski realisoituu, Toivonen sanoo.

Hän ei kannusta ketään valitsemaan villiä raskautta tai synnytystä yksin kotona.

Toivonen näkee, että villin raskauden suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että mahdolliset raskauskomplikaatiot jäävät toteamatta. Jos minkäänlaista raskauden seurantaa ei ole, komplikaatiot havaitaan vasta, kun ne alkavat jo aiheuttaa oireita tai ongelmia – pahimmillaan vasta synnytyksessä.

– Osa raskauksista ja synnytyksistä saattaa sujua hyvin ilman seurantaakin. Ongelma on se, että kohtalaisen tavallisetkaan raskausajan komplikaatiot kuten verenpaineeseen, raskausdiabetekseen tai sikiön kasvuun liittyvät häiriöt eivät juuri oireile etukäteen, Toivonen kertoo.

Villissä raskaudessa jäävät tunnistamatta nekin tilanteet, joiden tiedetään aiheuttavan huomattavan riskin äidille tai vauvalle. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kaksosraskautta.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi istukan vajaatoiminta ei välttämättä näy eikä tunnu mitenkään ennen kuin sikiö kuolee kohtuun.

– Neuvolaseurannassa sikiön kasvua ja vointia seurataan, tilanne voidaan tunnistaa ja tehostettua seurantaa ja hoitoa jatkaa synnytyssairaalassa, jolloin lapsen ennuste on hyvä.

Verenvuotokin voi olla hätätilanne

On olemassa tiettyjä lääketieteellisiä ongelmia, joiden ennusteen kannalta on erittäin merkityksellistä, havaitaanko ne varhaisessa vaiheessa ja tiedetäänkö ongelmasta synnytyksen hetkellä.

– Äärimmäisenä muttei lainkaan hypoteettisena esimerkkinä on etinen eli kohdunsuun päällä sijaitseva istukka, joka ei välttämättä oireile raskauden aikana lainkaan. Se havaitaan nykyään käytännössä aina sikiöseulonnassa.

Jos istukka on kohdunsuun päällä, eikä asiaa ole huomattu ajoissa, on tämä valtava riski sekä äidille että syntyvälle lapselle. Silloin synnytyksen käynnistyessä ja kohdunsuun avautuessa alkaa verenvuoto, johon sekä sikiö että synnyttäjä kuolevat, jos tilanteeseen ei puututa.

Sairaalaolosuhteissa tilanne vaatii välittömän keisarileikkauksen.

– Jos asia on tiedossa, synnytys hoidetaan suunnitellulla leikkauksella. Silloin äidin ja lapsen ennuste on erittäin hyvä.

Myöskään äidin raskausmyrkytys eli pre-eklampsia ei välttämättä alkuun oireile erityisen näkyvästi.

Silti raskausmyrkytys voi joskus hyvin nopeasti edetä pisteeseen, jossa sekä äidin että sikiön henki on vaarassa.

Tässä tilanteessa varhaisella havaitsemisella ja ennakoinnilla on aivan keskeinen merkitys kuoleman riskin vähentämisessä.

– Pre-eklampsiaan kuolee maailmalla vuosittain edelleen 70 000 äitiä ja 500 000 sikiötä. Suomessa menehtyy 1-2 äitiä vuodessa mistä tahansa syystä, eikä yksittäisiä kuolinsyitä voida yksityisyyden suojan takaamisen vuoksi tilastoida, Toivonen muistuttaa.

Samoin esimerkiksi sikiön synnynnäiset sydänviat ja tietyt rakennepoikkeavuudet ovat sellaisia, että niiden ennuste voi hoidettuna olla oikein hyvä.

Myös äidin verenvuoto synnytyksen aikana tai sen jälkeen voi nykypäivän sairaalassakin olla hätätilanne, vaikka synnyttäjä olisi valmiiksi paikan päällä vuodon alkaessa.

– Useimmat tilanteet saadaan hoidettua sairaalassa yksinkertaisesti antamalla kohdun supistumista tehostavia lääkkeitä. Olennaista on myös menetetyn veritilavuuden korjaaminen suonensisäisellä nesteytyksellä. Jos tämä ei riitä, sairaaloissa on mahdollisuus verensiirtoihin, kirurgisiin toimenpiteisiin vuodon hoitamiseksi, Toivonen sanoo.

On myös hyvä muistaa, että syntyneistä vauvoista jopa 5-17 prosenttia tarvitsee jonkin asteista ensihoitoa tai virvoittelua välittömästi syntymän jälkeen.

Äiti- ja lapsikuolleisuusluvut ovat Suomessa maailman alhaisimpia

Vaikka todelliset hätätilanteet ovat synnytyksissä onneksi suhteellisen harvinaisia, hoitava henkilökunta harjoittelee niitä jatkuvasti ja on valmiina toimimaan välittömästi, kun tilanne havaitaan.

– Esimerkiksi Taysissa hätäkeisarileikkauksessa lapsi syntyy keskimäärin kuuden minuutin kuluessa leikkauspäätöksestä. Vastasyntyneen kuntoa arvioidaan syntymän jälkeen ja elvytystoimet aloitetaan tarvittaessa heti, Toivonen kuvailee.

Lue myös: Yhä useampi valitsee nyt kotisynnytyksen, vaikka niitä ei Suomessa suositella

Vielä 1930-luvulla, jolloin valtaosa synnytyksistä tapahtui kotona, Suomessa kuoli noin 400 synnyttänyttä äitiä sadastatuhannesta. Vuonna 2021 vastaava luku oli 2,6. Synnytyksistä 99,3 prosenttia tapahtui sairaalassa.

Imeväiskuolleisuus puolestaan oli 1930-luvulla Suomessa lähes 90 vauvaa tuhatta syntynyttä kohti. Vuonna 2021 syntyneistä tämä tarkoittaisi siis 4 500 kuollutta vauvaa, jos kuolleisuus olisi edelleen yhtä korkealla tasolla.

Laskua perinataalikuolemissa, eli kuolleena syntyneissä sekä ensimmäisen elinviikon aikana kuolleissa vauvoissa, on tapahtunut vielä viimeisen 20 vuoden aikanakin.

Kuolleisuuslukujen laskuun on vaikuttanut lääketieteellisten toimenpiteiden, kuten antibioottien ja verensiirtojen kehittyminen. Lisäksi suomalainen neuvolajärjestelmä pystyy havaitsemaan ongelmia siinä vaiheessa raskautta, kun niiden kulkuun on vielä mahdollista vaikuttaa.

Riskiraskaudet sekä raskauskomplikaatiot tunnistetaan tehokkaasti kaikkien saatavilla olevassa, maksuttomassa neuvolassa ja niitä seurataan erikoissairaanhoidossa.

– Synnytysten hoito on Suomessa turvallista ja tasalaatuista. Uskoisin Pohjoismaiden matalan äiti- ja lapsikuolleisuuden liittyvän osittain siihenkin, että meillä tehdään vain tarpeellisia toimenpiteitä. Esimerkiksi keisarileikkaukselle on aina lääketieteellinen syy, Toivonen sanoo.

Synnytys voi olla elämän paras kokemus

Toivonen toteaa, että suomalaisperheet tarvitsevat neutraalia ja kannustavaa tietoa synnytyksestä. Hänen mielestään yleisessä keskustelussa korostuvat turhan usein kauhutarinat.

– Myös hoitohenkilökunnan näkemys Suomessa on se, että normaali raskaus ja synnytys eivät ole sairauksia, eikä niihin tule puuttua ilman syytä.

Synnyttäjä saa itse valita esimerkiksi synnytysasentonsa, kivunlievityksensä, taustamusiikin sekä huoneen valaistuksen kirkkauden.

– Kannustamme ottamaan tukihenkilön synnytykseen, ja uudet synnytyssairaalat suunnitellaan perhekeskeisesti.

Vasta jos raskaudessa tai synnytyksessä on ongelmia, joudutaan niiden kulkuun puuttumaan. Tällöinkin tavoitteena on mahdollistaa perheen toivoma hoito niissä rajoissa kuin se on turvallista.

– Parhaimmillaan synnytyskokemus voi olla äidille voimaannuttava, vanhemmuuteen kypsyttävä ja itseluottamusta kasvattava tapahtuma, ja huonoimmillaan vaikeasti traumatisoiva. Joka tapauksessa synnytys on tapahtuma, jonka tunnelmat äiti muistaa loppuelämänsä.

Tästä syystä synnytyskokemuksen huomioiminen on osa nykyaikaista synnytysten hoitoa. Toivosen mukaan huonon kokemuksen taustalla on usein epäonnistunut kommunikaatio, ja siksi asiaan pyritään kiinnittämään jatkuvasti enemmän huomiota.

Synnytyssairaaloissa kartoitetaan synnytyskokemusta, mutta toisinaan heti synnytyksen jälkeen olo on helpottunut, kun tilanne on ohi. Trauma voi nostaa päätään vasta myöhemmin. Näiden tilanteiden tunnistamisessa ja jälkihoidossa neuvola on keskeisessä asemassa.

–  Synnyttäminen voi olla elämän paras kokemus – minusta se voi olla sitä myös synnytyssairaalassa, Toivonen summaa.

Lue myös: 8 yleistä ongelmatilannetta synnytyksessä ja miten ne hoidetaan

Viimeisen neljän vuoden aikana kotisynnytysten määrä on kaksinkertaistunut.

Kätilö ja kouluttaja Anu Lampinen oli ensimmäisiä synnytyksen ammattilaisia Suomessa, joka ryhtyi auttamaan kotisynnytyksissä kätilötyöparinsa kanssa. Molemmat kätilöt olivat tehneet pitkän työuran Helsingin synnytyssairaaloissa.

– Aloitimme vuonna 2010. Odotin, että kohtaisimme paljon vastustusta, mutta yllätyksekseni kukaan kollegoista ei kritisoinut päätöstämme. Kerroimme avoimesti Kätilölehdessä, mihin työskentelymme perustuu, Lampinen muistelee.

Perustana Lampisen päätökselle olivat niin kutsutut Tukholman kriteerit. Tukhomassa oli selvitetty, onko kotisynnyttäminen turvallista ja voiko kunta tukea kotisynnyttämistä myös rahallisesti. Samalla luotiin kriteerit sille, miten kotisynnytyksen turvallisuutta voidaan varmentaa ja millä edellytyksillä kunta voi osallistua synnytyksen kustannuksiin.

Kotisynnytykset Suomessa

Lähde: Tilastokeskus. *Vuoden 2019 luvut eivät ole luotettavat Apotti-järjestelmän käyttöönoton vuoksi.

Anu Lampinen arvelee, että suunniteltujen kotisynnytysten määrän lisääntyminen on seurausta Suomen terveydenhoitojärjestelmän kriisistä sekä siitä, että monet sairaalakätilöt ovat siirtyneet yrittäjiksi. Kokeneita kätilöitä on saatavilla kotisynnytyksiin enemmän kuin ennen.

Monesti kuvitellaan, että kotisynnytyksen valinneet ihmiset ovat elämäntavaltaan vaihtoehtoisia ja omalaatuisia.

– Kotisynnytyksissä, joihin olen Suomessa osallistunut, suurin osa synnyttäjistä on ollut ammattitaustaltaan kätilöitä tai diplomi-insinöörejä. Tutkimusten kautta tiedetään, että kotisynnyttäjät ovat usein korkeasti koulutettuja naisia, jotka lukevat englanninkielisiä tutkimuksia. Monet ovat asuneet maassa, jossa kotisynnytys on normaali synnytystapa.

Kotisynnytyksiä tuetaan muun muassa Englannissa, Hollannissa, Saksassa ja Tanskassa. Ruotsissa kotisynnytyksen voi järjestää yhteiskunnan tuella, jos kyseessä on uudelleensynnyttäjä, aiempi raskaus ja synnytys ovat edenneet ongelmitta ja synnyttäjä on terve.

Suomessa kotisynnytystä ei suositella eikä tueta. Lampisen mukaan kotisynnyttäjien yhteistyö synnytyssairaaloiden kanssa on kuitenkin ollut sujuvaa.

– Kolme kertaa olen ollut tilanteessa, jossa kotisynnytyksestä on siirrytty sairaalaan. En ole kertaakaan kokenut, että synnytyssairaalassa koettaisiin kotisynnyttäjän tulo sairaalaan ongelmana. Sairaalahenkilökunta on jatkanut synnytyksen hoitamista ja olen ollut mukana doulan roolissa.

Lampinen pitää täysin mahdollisena, että jossain vaiheessa Suomessa muutetaan kantaa kotisynnyttämiseen.

Lue myös: ”Synnytyksistä ei voi enää säästää”, sanoo kokenut kätilö

– Ennen 1990-luvun lamaa Suomen synnytyssairaaloissa ei missään tapauksessa kotiutettu äitiä alle kolmen päivän ikäisen vauvan kanssa, koska sydämen sivuääniä ei voi kuulla ennen kolmen päivän ikää. Sitten tuli lama, kustannussäästöt ja alle kolmen päivän ikäisten kotiuttamisesta tulikin aivan tavallista. Samoin voi käydä kotisynnytysten kohdalla.

Tutkimustiedon mukaan kotisynnyttäminen on tietyin kriteerein yhtä turvallista kuin sairaalasynnytys.

Kotisynnytyksen suurimmat riskit ovat vauvan voinnin heikentyminen synnytyksen aikana, synnyttäjän runsas verenvuoto ja repeämät synnytyksen jälkeen sekä vauvan vaikeudet adaptoitua syntymän jälkeiseen ympäristöön. Kokenut kätilö osaa toimia näissä tilanteissa myös kotioloissa, hänellä tulisi olla oikeat välineet ja tarpeen vaatiessa voidaan siirtyä sairaalaan.

Lampisen mukaan kotisynnytys on useimmiten hyväkuntoisen terveen naisen normaalisti etenevä, lääkkeetön synnytys, johon ei tarvitse puuttua. Synnyttäjä kokee emotionaalista turvallisuutta, mahdollinen puoliso on vahvasti läsnä ja tukena, ja synnytysrauha on hyvä.

Ammattikätilön avustama kotisynnytys ei ole perheelle edullista, kulut ovat noin 2000–4000 euroa. Mutta yhteiskunnalle kotisynnytys on edullisempi kuin sairaalasynnytys.

– Monissa maissa komplikaatioihin varaudutaan niin, että kotisynnytyskätilö soittaa synnytyksen alkaessa hätäkeskukseen ja ilmoittaa kotisynnytyksen alkaneen. Jos hätäsiirto sairaalaan tarvitaan, ambulanssin pitää olla lähietäisyydellä.

Kotikätilötiimi voisi olla toimiva vaihtoehto

Anu Lampinen ei hoida enää kotisynnytyksiä kroonisen sairautensa vuoksi. Kotisynnytyskäytäntöjen suunnittelu ja organisointi on hänelle silti yhä edelleen sydämen asia.

– Itse marinoiduin vuosia synnytyssairaalassa ja opin hoitamaan vaativia tilanteita. Mielestäni kotisynnytyskätilöllä on hyvä olla vankka kokemuspohja sairaalasynnytyksistä. Kotisynnytyksessä on myös hyvä olla kätilötyöpari tai kätilö ja doula haastavien tilanteiden varalle.

Monia ongelmatilanteita voi hoitaa myös kotona. Tarjontaa voi pyrkiä korjaamaan asentohoidolla, vauvan syntymän jälkeistä hengitystä voidaan tukea hieromalla, imemällä hengitystiet ja tarvittaessa auttaa hengitysapulaitteella.

Lue myös: Niinan vauva syntyi kodin vessassa: ”En olisi ikinä ajatellut kotisynnyttäväni”

Synnyttäjä voidaan myös katetroida, korvata verenvuotoa suonensisäisillä nesteillä ja auttaa kohtua supistumaan synteettisellä oksitosiinilla.

Kotisynnytyksen jälkeen vauvasta otetaan lähes samat laboratoriokokeet kuin sairaalassakin ja lastenlääkäri voi tarkistaa vauvan voinnin. Perheellä on oikeus käyttää julkisia lastenlääkäripalveluja.

Anu Lampinen työskenteli 1990-luvulla Kätilöopiston Haikaranpesä -perheosastolla, joka teki uraauurtavaa kehitystyötä perhemyönteisen synnytyskulttuurin edistämiseksi.

Haikaranpesässä perhe tuli kätilön asiakkaaksi raskausviikosta 20. alkaen. Perheen ja kätilön välille syntyi luottamuksellinen vuorovaikutussuhde, jolla oli myönteinen vaikutus sekä synnytykseen että kätilön työhön.

Haikaranpesässä oli myös vahva seitsemän kerran synnytysvalmennus, jonka aikana perheet tutustuivat koko kätilötiimiin.

– Minulle tuli hieman yllätyksenä se, ettei se ollutkaan niin tärkeää, että perheellä on tietty oma kätilö. Tärkeää oli se, että kätilö oli osa tuttua ammattilaisten tiimiä, jonka perhe tunsi jo ennen synnytystä. Kotisynnytyksissä voisi toimia samantapainen malli, Lampinen pohtii.

– Olen sitä mieltä, että kotisynnytykset tulisi järjestää niin, että tiimi kätilöitä päivystää ja päivystysvuorossa olevat kätilöt hoitavat synnytyksen työparina.

Jos vauva kuolee kotisynnytyksessä, kätilö voi menettää kätilön oikeudet

Eräs tuttava muistutti Anu Lampista hiljattain, että hän on itse sanonut aikoinaan painokkaasti, että kotisynnyttäminen on vaarallista.

– No, sitten luin kaikki käsiini saamani tutkimukset ja mielipiteeni muuttui.

Kun Lampinen erään Yhdysvaltoihin suuntautuneen opintomatkan jälkeen päätti ryhtyä kotisynnytyskätilöksi, hänen täytyi harkita, onko hän valmis menettämään oikeuden työskennellä kätilönä.

Kotisynnytykset eivät ole Suomessa kiellettyjä, mutta jos vauva kuolee tai vammautuu synnytyksessä, kätilö voi menettää oikeuden kätilön ammatin harjoittamiseen.

– Lapsia kuolee sairaalassakin. En kuitenkaan ole koskaan ajatellut, että kotisynnytyskätilön suurempi riski menettää oikeutensa olisi epäoikeudenmukaista. Koen, että kotisynnytysten hoitaminen ei ole ammattietiikkani vastaista. Luotan ammattitaitooni. Olen synnytyksen ammattilainen yhtä lailla koti- kuin sairaalasynnytyksessä.

Lampinen painottaa, että kaikki kotona tapahtuneet synnytykset eivät ole suunniteltuja, kätilön avustamia kotisynnytyksiä. Osa on matkasynnytyksiä, joissa on ollut tarkoitus ehtiä sairaalaan, mutta lapsi on syntynyt jo kotona.

Pieni osa synnytyksistä on vapaasynnytyksiä, joissa synnyttäjä on valinnut synnyttää ilman ammattilaisten tukea.

– Olen kuullut useamman kerran, että lapsi on syntynyt kotona tai autossa johtuen siitä, että aiempi synnytyskokemus on ollut vaikea ja synnyttäjä on viivyttänyt sairaalaan lähtöä viime tinkaan. Kotisynnytyskriteerejä olisi hyvä miettiä Suomessakin, jotta matkasynnytyksiä voidaan välttää.

Lue myös: Kotona synnyttäminen yhä suositumpaa – synnytyslääkäri varoittaa riskeistä

Synnytyksen jälkeen kohdun tehokas supistuminen alkaa hillitä vuotoa.

Jos synnytyssalissa kohtu vuotaa vielä runsaasti, voidaan kohdun supistumista edistää lääkkeillä tai hoitaa leikkaussalissa muun muassa kaapimalla kohtuun jääneet istukanpalat. Myös ballonkia saatetaan käyttää puristamaan vuotavat verisuonet kiinni.

Runsas jälkivuoto esimerkiksi laskee nopeasti verenpainetta ja tekee olon heikoksi.

Ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen se on veristä ja runsaampaa kuin kuukautisvuoto yleensä.

Sen jälkeen vuodon väri muuttuu: siitä tulee rusehtavaa ja myöhemmin vaaleaa kuin runsaasta valkovuodosta.

Hetkellisesti vuoto voi kuitenkin runsastua, jos synnyttänyt liikkuu paljon. Tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, jos vuoto hiipuu parissa tunnissa liikunnan jälkeen.

Samaa voi tapahtua imetyksen yhteydessä, sillä imetys saa kohdun supistelemaan.

Jälkivuoto kestää yleensä noin kuukauden verran.

Kotona alkanut runsas jälkivuoto voi olla merkki kohtutulehduksesta

Ongelmat alatiesynnytyksen jälkeen ovat harvinaisia. Tosin mitä useampi synnytys on takana, sitä kookkaampi ja alttiimpi kohtu on vuoto-ongelmille.

Myös aiemmat toimenpiteet kuten sektiot ja kaavinnat lisäävät vuotojen riskiä.

Kuitenkin jos kohtuun on jäänyt pala istukkaa, saattaa hiipunut jälkivuoto yllättäen lisääntyä. Runsas vuoto voi tällöin olla merkki kohtutulehduksesta, sillä istukanpalat huonontavat kohdun supistumista.

Muita kohtutulehduksen oireita ovat jälkivuodon hajun muuttuminen epämiellyttäväksi, alavatsakipu ja kuume.

Useimmiten kohtutulehduksen aiheuttavat elimistön omat, kohtuun päässeet bakteerit.

Jälkivuodon aikana synnyttäjä on altis kohtutulehdukselle. Jos epäilee itsellään kohtutulehdusta, on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon.

Antibioottihoito tehoaa usein kohtutulehdukseen hyvällä menestyksellä. Jos kohtuun on jäänyt paloja istukasta, ne poistetaan kaavinnassa.

Kohtutulehduksen ehkäisemiseksi on tärkeää huolehtia hyvästä hygieniasta: Jälkivuodon aikana side on vaihdettava useasti päivässä. Tamponia eikä yhdyntää suositella.

Lähteet: Terveyskyla.fi: Toipuminen synnytyksestä ja Terveyskirjasto: Alatiesynnytyksen jälkeiset ongelmat

Ahdistavat tilanteet kestävät yleensä alle kymmenen minuuttia ja hoitohenkilökunnalla on selkeät toimintaohjeet niiden hoitamiseen.

Osastonylilääkäri Satu Heliövaara-Peippo Hyvinkään sairaalan synnytysosastolta kertoo, miten ongelmatilanteista selvitään.

Tilanne 1: Synnytys ei edisty

– Yleinen ongelmatilanne on synnytyksen edistymättömyys, Heliövaara-Peippo kertoo.

Usein synnytykseen liittyy latenssivaihe, jolloin synnytys etenee hitaammin ja se on normaali osa synnytyksen kulkua. Latenssivaihe voi kestää tunteja, joskus jopa 12 tuntia, kunnes kohdunsuu on auennut kuusi senttiä.

Lue myös: Latenssivaihe voi kestää jopa päiviä – synnytyksen alkuvaiheessa supistukset tulevat ja menevät

– Ensisynnyttäjillä latenssivaihe voi kestää pidempäänkin. Latenssivaiheen jälkeen synnytys lähtee yleensä etenemään nopeammin.

Jos synnytyksessä on yli neljä tuntia kestävä vaihe, jonka aikana synnytys ei etene juuri lainkaan, kätilö ja lääkäri arvioivat, mistä edistymättömyys johtuu. Tarvittaessa arvio tehdään jo aiemmin.

Synnytyksen etenemättömyys voi liittyä epäonnistuneeseen synnytyksen käynnistykseen, kohdun supistusheikkouteen, sikiön epäsuotuisaan asentoon ja joskus sikiön suureen kokoon.

– Jos supistukset eivät ole riittäviä, niitä voidaan voimistaa oksitosiinilla. Sikiön asentoa voi yrittää parantaa asentohoidolla.

Kätilöt voivat neuvoa Spinning babies -liikkeitä, jotka saattavat vaikuttaa vauvan asentoon kohdussa.

– Odottaja voi mennä ammeeseen tai istua jumppapallon päällä, seisoa ja kävellä. Silloin lantion asento hieman muuttuu ja sikiön asento voi parantua edullisemmaksi.

Jos synnytys on käynnistetty eikä se lähde etenemään latenssivaiheesta, todetaan, että synnytyksen käynnistys on epäonnistunut ja täytyy tehdä sektio. Nykyisin noin joka kolmas synnytys käynnistetään.

Noin joka kymmenes alatiesynnytys päätyy kiireelliseen eli päivystykselliseen sektioon. Yleisimmät syyt tähän ovat synnytyksen etenemättömyys tai huoli sikiön voinnista.

– Nimestään huolimatta kiireellinen sektio tehdään rauhassa. Mikäli sikiön voinnista on huolta, leikkaus pyritään tekemään 30 minuutin sisällä. Synnyttäjä saa selkäydinpuudutuksen eli spinaalipuudutuksen tai epiduraalipuudutuksen. Synnyttäjä on siis hereillä leikkauksen ajan ja tukihenkilö saa olla mukana leikkaussalissa.

Vaikka alatiesynnytys päätyisi sektioon, vastasyntynyt ehtii saada hyötyä supistusten kypsyttävistä vaikutuksista. Supistukset vaikuttavat myönteisesti myös äidinmaidon nousuun.

Synnytyksen edistyminen voi hidastua myös ponnistusvaiheessa.

– Jos on tunti ponnistettu ja tuntuu siltä, ettei vauva ole sieltä syntymässä, pyydetään lääkäri arvioimaan tilannetta. Silloin katsotaan, onko edellytyksiä imukuppisynnytykselle.

– Jos lapsen voinnista on huoli, tai äiti on hyvin uupunut, silloin syntymää voidaan nopeuttaa aikaisemminkin imukupilla. Toki pitää varmistaa, että vauvan pää on laskeutunut riittävästi, jotta imuveto voidaan tehdä.

Lue myös: Imukuppisynnytys auttaa vauvan maailmaan – tältä imukuppi todella näyttää

Yleensä synnytyksen edistymättömyys ei vaikuta vauvan vointiin.

Tilanne 2: Sikiön sykekäyrään tulee muutoksia 

Vauvan vointia seurataan synnytyksen aikana sykekäyrän avulla joko ulkoisesti äidin vastanpeitteiden päältä tai sisäisesti kiinnittämällä anturi sikiön päähän.

– Sikiö reagoi synnytyksen kulkuun sykemuutoksilla, se on aivan normaalia. Nämä sykemuutokset johtuvat yleensä ohimenevästä napanuoran puristumisesta supistusten aikana ja sikiön pään laskeutumisesta synnytyskanavaan. Supistukset ja matka synnytyskanavan läpi kypsyttävät vauvaa kohdun ulkopuoliseen elämään, Heliövaara-Peippo kertoo.

Joskus muutokset sikiön sykekäyrässä voivat viitata sikiön hapen puutteen uhkaan, johon syynä voi olla esimerkiksi liian voimakkaat tai tiheät supistukset. Sikiöllä voi myös olla alentuneet resurssit sietää supistuksia esimerkiksi istukan vajaatoiminnasta johtuen.

Vauvan mahdollinen ahdinkotila havaitaan sykeseurannan eli KTG:n avulla. Synnytyksiä hoitava henkilökunta on perehtynyt ja kouluttautunut KTG:n tulkintaan. Tarvittaessa sikiön hapetusta voidaan lisäksi tutkia sikiön päänahkasta otettavalla pienellä laktaattiverinäytteellä.

Tutkimusten mukaan 90 prosenttia sikiön sykelaskusta korjautuu kuudessa minuutissa ja 95 prosenttia yhdeksässä minuutissa, jos edeltävä sykekäyrä on ollut normaali. Yleensä ahdinkotilanne on siis ohimenevä.

Ahdinkoa pyritään ensin korjaamaan niin, että äiti kääntyy konttausasentoon. Silloin napanuoran ja sikiön pään paine helpottaa. Myös vauvan päänahan kutittelu voi korjata sydänäänet.

– Jo se rauhoittaa synnyttäjää, kun kätilö kehottaa kääntymään kontilleen ja kertoo, että kyllä nämä sydänäänet täältä nousevat. Ahdinkoa aiheuttava tekijä on yleensä supistus. Kovan supistuksen voi pysäyttää lopettamalla oksitosiini-tiputuksen ja antamalla tarvittaessa kohtua relaksoivaa lääkettä.

Jos sydänäänet eivät lähde nousemaan, synnyttäjälle kerrotaan rauhallisesti, että nyt on parempi synnyttää sektiolla.

Tilanne 3: Lapsivesi on vihreää

Vihreä lapsivesi johtuu siitä, että vauvalla on ollut kohdussa jonkinlainen ahdinkotilanne ja hän on kakannut lapsiveteen. Ulosteen (mekoniumin) värjäämää lapsivettä havaitaan noin 10–15 prosentissa synnytyksistä.

Usein ahdinkotila on hetkellinen eikä siihen välttämättä liity sikiön hapenpuutteen uhkaa.

Lue myös: Lapsivesi on vauvan hyvinvoinnin ehto

Kun lapsivesi on vihreää, vauvan vointia seurataan tarkasti ensisijaisesti sykekäyrän ja tarvittaessa laktaattinäytteiden avulla.

– Lapsi syntyy yleensä alateitse vihreästä lapsivedestä huolimatta. Jos lapsi vetää vihreää lapsivettä keuhkoihinsa, se voi tapahtua myös sektiossa, Heliövaara-Peippo kertoo.

Syntymän jälkeen seurataan, kuinka vauvan hengitys käynnistyy, onko lapsella infektion merkkejä ja onko hänen voinnissaan jotain poikkeavaa. Jos hengitysteissä on lapsivettä, vauvan hengitys tarvitsee tukea ja vauva viedään virvoitteluun.

Mikäli lapsen hengityksessä on jotain poikkeavaa ja tulehdusarvot ovat koholla, lastenlääkäri aloittaa tarvittavat hoitotoimenpiteet. Hengitystä voidaan tukea ja tulehdusta saatetaan hoitaa lääkkeillä.

Tilanne 4: Verinen vuoto ja istukan ennenaikainen irtoaminen

Istukan ennenaikainen irtoaminen on harvinaista. Se tapahtuu alle yhdessä prosentissa raskauksista.

– Näistäkin suurin osa on osittaisia irtoamisia, Heliövaara-Peippo sanoo.

Kyse on siitä, että istukka irtoaa kohdun seinämästä ennen lapsen syntymää. Verinen vuoto loppuraskauden tai synnytyksen aikana voi olla merkki istukan irtoamisesta.

Jos istukka on irronnut kokonaan, oireena on myös kohdun pinkeys ja kipu. Vuoto on silloin yleensä runsasta. Osittainen irtoaminen voi aiheuttaa niukkaa vuotoa eikä se yleensä aiheuta välitöntä vaaraa sikiölle tai äidille.

– Niukka verinen vuoto loppuraskauden ja synnytyksen aikana on useimmiten vaaratonta ja johtuu kohdunkaulan kypsymisestä ja avautumisesta. Näissä tilanteissa kotona ollessa kannattaa soittaa synnytyssairaalaan, jossa kätilöt esittävät tarkentavia kysymyksiä ja neuvovat puhelimitse.

Mikäli vuoto on runsaampaa tai siihen liittyy kipua, pitää hakeutua välittömästi sairaalaan. Kyseessä voi olla istukan irtoaminen, joka vaikuttaa sikiön hapensaantiin ja voi aiheuttaa äidille verenhukkaa.

Etinen istukka, joka tulee kohdunsuun lähelle tai päälle, voi altistaa istukan ennenaikaiselle irtoamiselle. Noin puolet istukan ennenaikaisista irtoamisista tapahtuu ennen synnytyssupistusten alkamista.

– Istukan täydellinen ennenaikainen irtoaminen on aina hätäsektion aihe. Ennuste on kuitenkin hyvä, jos irtoaminen tapahtuu sairaalassa, jolloin hätäsektioon päästään viiveettä. Jos sikiö on voinut ennen istukan irtoamista hyvin, hän yleensä kestää hetkellisen ahdinkotilanteen.

Tilanne 5: Napanuoran esiinluiskahdus

Napanuoran esiinluiskahdus on harvinainen synnytyskomplikaatio ja sitä esiintyy alle 0,5 prosentissa synnytyksistä.

Lue myös: Tiesitkö nämä mielenkiintoiset faktat napanuorasta?

Kun lapsivesi menee ja sikiön tarjoutuva osa, eli pää tai perä, ei ole vielä laskeutunut, napanuora voi luiskahtaa tarjoutuvan osan ohi emättimen puolelle. Silloin napanuoran verenkierto häiriintyy ja sikiön syke laskee, Heliövaara-Peippo kuvaa napanuoran esiinluiskahdusta.

– Tilanne hoidetaan hätäsektiolla ja työntämällä tarjoutuvaa osaa ylös napanuoraa puristamasta, kunnes sektio aloitetaan. Ennuste on hyvä, jos hätäsektioon päästään viiveettä esiinluiskahduksen tapahduttua.

Tilanne 6: Kohturuptuura eli kohdun repeämä

Kohdun repeytyminen johtuu yleensä siitä, että aiempi sektioarpi repeää synnytyksen aikana.

– On harvinaista, mutta mahdollista, että repeämä voi tulla myös leikkaamattoman kohtuun, Heliövaara-Peippo kertoo.

Repeämiä tapahtuu alle 0,5–1 prosentissa synnytyksistä, jos taustalla on yksi sektio. Riski on hieman suurempi, jos sektioita on ollut useampia, edellisestä sektiosta on alle vuosi aikaa, tai synnytystä käynnistetään.

– Tämän vuoksi kahden tai useamman keisarileikkauksen jälkeen pääsääntöisesti synnytystapana on sektio.

Kohdun repeämä huomataan yleensä niin, että äiti tuntee kipua sektioarven seudulla ja sikiön sykekäyrässä havaitaan laskua. Tilanne hoidetaan hätäsektiolla.

– Joskus kohdunrepeämä voi olla pieni ja oireeton, niin että se huomataan vasta sektiossa.

Tilanne 7: Synnyttäjä uupuu

Hyvä kivunlievitys ja vuorovaikutus henkilökunnan kanssa tukevat synnyttäjän hyvinvointia.

Myös riittävä nesteen ja energian saanti on tärkeää. Synnytyksen aikana voi yleensä juoda ja syödä. Nesteytystä voidaan antaa myös suonensisäisesti ja tarvittaessa laitetaan sokeriliuostippa. Näillä keinoin synnyttäjää voidaan tukea jaksamaan synnytyksen aikana.

– Väsymystä ja uupumusta voi kuitenkin tulla. Jotkut sanovat suoraan, että nyt en enää jaksa. Hoitohenkilökunnan on tärkeää kertoa synnytyksen etenemisestä ja vaihtoehdoista. Ponnistusvaiheessa lääkäri arvioi voiko synnytystä nopeuttaa imukupilla, mikäli synnyttäjä uupuu.

Synnyttäjän osalta tärkeitä seurattavia asioita ovat yleisvoinnin ja synnytyskipujen lisäksi verenpaine, syke sekä lämpö.

– On tärkeää erottaa sikiön ja synnyttäjän syke toisistaan. Verenpaineen nousu voi liittyä esimerkiksi pre-eklampsiaan eli raskausmyrkytykseen, verenpaineen lasku epiduraalipuudutukseen ja kuumeilu infektioon, Heliövaara-Peippo kertoo.

Tilanne 8: Synnyttäjä kuumeilee ja epäillään tulehdusta

Pieni lämmönnousu synnytyksen aikana on normaalia. Jos lämpöä on yli 38 astetta, sikiön syke nousee selvästi ja tulehdusarvot eli leukosyytit nousevat selvästi, on syytä epäillä infektiota eli kohdun ja sikiökalvojen tulehdusta. Joskus esiintyy myös tulehduksellista vuotoa.

Näissä tilanteessa synnyttäjälle aloitetaan suonensisäinen antibioottihoito. Lisäksi synnyttäjää nesteytetään ja annetaan kuumetta alentavaa lääkettä.

– Mikäli synnytyksen aikana epäillään infektiota, on alatiesynnytys ensisijainen vaihtoehto, jos muuta huolta sikiön tai äidin voinnista ei ole, Heliövaara-Peippo sanoo.

Jos vauvalla on syntymän jälkeen infektion merkkejä, lastenlääkäri aloittaa hänelle antibioottihoidon, joka kestää yleensä muutaman päivän.

Vakavat vauriot erittäin harvinaisia

Vastasyntyneet toipuvat lyhytkestoisesta ahdinkotilanteesta hyvin. Usein normaali stimulointi, eli lapsen selän hierominen ja ihon kuivaaminen liinalla, on riittävä toimenpide ja lapsi pääsee äidin rinnalle.

Välillä tarvitaan virvoittelua, jossa vauvan hengitystä avustetaan ja vointia seurataan tarkemmin. Apgar-pisteet annetaan kaikille vastasyntyneille hengityksen, sykkeen, värin, jäntevyyden ja ärtyvyyden perusteella 1 minuutin, 5 minuutin ja 10 minuutin iässä.

Kaikilta vastasyntyneiltä otetaan napaverinäyte. Jos napaveren pH on alle 7.05, sitä pidetään syntymäasfyksian eli hapenpuutteen rajana.

– Myös näissä tilanteissa hapenpuute on ollut yleensä lyhytkestoista ja vauva toipuu nopeasti, Heliövaara-Peippo kertoo.

Pysyvät synnytyskomplikaatioista johtuvat vauriot vastasyntyneellä ovat erittäin harvinaisia.

Myös akuuteissa hätätilanteissa syntyvät vauvat toipuvat pääsääntöisesti hyvin, jos synnyttäjä on sairaalassa ja päästään toimimaan viiveettä. Jokaisessa synnytyssairaassa täytyy olla valmius päästä 10 minuutin sisällä hätäsektioon.

– Hyvä ja avoin kommunikaatio henkilökunnan, synnyttäjän ja tukihenkilön välillä on tärkeää, jotta syntyy luottamus, Heliövaara-Peippo painottaa.

– On tärkeää, että synnyttäjää pidetään tilanteen tasalla synnytyksen etenemisestä ja kerrotaan, mitä ja miksi tehdään. Yhteisenä tavoitteena synnytyksen hoidossa on aina hyvin voivat vastasyntynyt, äiti ja koko perhe.

Lue myös: Kolmannen asteen synnytysrepeämät saanut Anne: ”Oli heti sellainen olo, että tämän voisi tehdä uudestaan”

Kätilölehden artikkelissa Synnytyskipujen hoitoa sadan vuoden takaa (5/2022) kerrotaan kuitenkin kivunlievitykseen innokkaasta perehtyneestä Edvard A. Björkenheimista, synnytys- ja naistentautiopin dosentista.

Björkenheim kirjoitti vuonna 1923 Kätilölehteen katsauksen, jossa hän esitteli senaikaisia kivunlievityskeinoja.

Muun muassa ilokaasu oli havaittu tuolloin tehokkaaksi ja turvalliseksi. Sitä oli kuitenkin vielä kallista ja mutkikasta käyttää, joten ilokaasua oli tarjolla synnyttäjille vain suurissa sairaaloissa.

Sen sijaan kloroformin, eetterin ja brometyylin hengittämisen oli havaittu aiheuttavan enemmän haittaa.

Apua avautumisvaiheeseen mutta ei ponnistukseen

Morfiini ja oopiumi olivat tehokkaita supistuskipujen hoitajia. Jo tuolloin tutkimuksissa oli kuitenkin havaittu, että morfiini pidensi supistusten väliä ja lyhensi niiden kestoa.

Se ei ollut toivottavaa synnytyksen etenemisen ja turvallisuuden kannalta. Ponnistusvaiheessakaan tulokset eivät enää näkyneet suotuisasti.

Yksi erikoisimmista kokeiluista oli kastaa kokaiiniliuokseen tamponeja, jotka sitten työnnettiin synnyttäjän emättimeen.

Kipua kokaiinitamponi lievitti erinomaisesti, mutta sen käyttöä ei kuitenkaan suosittu: synnytyksen aikana oli vältettävä sisätutkimuksia lapsivuodekuumeen ehkäisemiseksi. Kokaiinitamponit saattoivat siis lisätä kohtutulehduksen riskiä.

Hypnoosista vaaraton kivunlievitys

Synnytyskipujen hoitoon testattiin myös äidin nukuttamista, mutta tulokset eivät olleet onnistuneita. Nukutus aiheutti muun muassa sikiölle suuren riskin syntyä kuolleena.

Sen sijaan hypnoosilla, erityisesti synnyttäjien joukkohypnoosilla, huomattiin olevan positiivisia vaikutuksia.

Hypnoosissa osa synnyttäjistä saattoi havaintojen mukaan olla tuskin valveilla, mutta synnytys eteni silti toivotusti rentoutuneessa tilassa. Synnyttäjälle ei jäänyt kuin hataria muistikuvia.

Positiivinen puoli hypnoosissa oli se, että haittavaikutuksia ei havaittu, toisin kuin monilla lääkeaineilla.

Osa lääkäreistä piti kuitenkin hypnoosia arveluttavana ja pelkäsi, että sillä olisi vaikutuksia potilaan hermostoon.

Yläasteen lopussa syttynyt kiinnostus kätilötyötä kohtaan on vain yltynyt alan opintojen myötä, ja Tukiainen odottaa tammikuussa alkavaa harjoittelua synnytysosastolla kuin kuuta nousevaa.

– Raskauden kulku on minusta niin kiehtovaa ja synnytys ainutlaatuista! Vaikka takana on jo monta harjoittelua, jännitän synnäriä eniten. Olen aina tähdännyt sinne ja haluan onnistua ja olla hyvä kätilö, Tukiainen kuvailee.

Hän suorittaa kätilöopintoja Turun ammattikorkeakoulussa neljättä vuotta.

Motivaatio opiskella on säilynyt korkealla alan haasteista huolimatta

Kun Tukiainen kiinnostui teini-ikäisenä kiinnostui kätilön työstä, ei se tai hoitoala muutenkaan ollut mediassa niin paljon esillä kuin viime vuosina.

Hän myöntää, että kiihtyvä keskustelu hoitajien huonosta palkkauksesta ja työolosuhteista on alkanut harmittaa.

– Motivaationi tai kiinnostukseni kätilöksi kouluttautumiseen ei ole missään nimessä horjunut. Tilanne on kuitenkin harmittava ja toivon, että työn suuri vastuu tulisi näkymään aikanaan palkassa.

Vastuuta Tukiainen on jo saanut kokea jo alan harjoitteluissa ja koulun simulaatioissa. Hän ei kuitenkaan epäröi kysyä neuvoa tiukan paikan tullen.

– On tärkeää tunnistaa omat rajat ja mihin pystyy. Nyt opiskelijana voi vielä pyytää apua matalalla kynnyksellä. Ja sitä onkin aina saanut, hän kiittää.

Opetusvideot eivät Tukiaista hetkauta

Vaikka Tukiainen ei ole vielä päässyt tositoimiin synnytysosastolle, hän on opinnoissaan saanut tutustua hoitoalaan monipuolisesti. Haastattelun hetkellä hänellä on käynnissä harjoittelu vastasyntyneiden teho-osastolla.

– Olen päässyt näkemään paljon aina 700 grammaa painavista pienokaisista täysillä viikoilla syntyneisiin vauvoihin, joilla on esimerkiksi jonkinlaisia infektio-oireita.

Sivustaseuraajaksi ei tarvitse jäädä, vaan kätilöharjoittelijat pääsevät osastolla myös tositoimiin.

– Harjoittelu on sisältänyt paljon nenämahaletkuista ja tuttipulloista syöttämistä, verensokerien mittaamista ja elintoimintojen tarkkailua. On hienoa saada opiskelijana vastuuta ja luottoa tehdä paljon.

Tulevaisuudessa siintävissä synnytyksissä Tukiaista jännittää eniten vauvan ulosautto.

– Ulosauton opiskelu on todella kiinnostavaa. Olemme päässeet harjoittelemaan ulosauttoa synnytystorsoilla sekä katsoneet erilaisia opetusvideoita.

– Viimeisimmässä simulaatiossa pääsin esimerkiksi valmistelemaan potilaan sektiota varten. Se mietityttää silti, miten ensimmäisessä tositilanteessa sitten oikeasti reagoi ja millaiseksi kokonaiskuva siitä muodostuu.

Käytännönläheistä opiskelua

Kätilöksi kouluttautuminen ammattikorkeakoulussa kestää kokonaisuudessaan 4,5 vuotta, mistä ensimmäiset 2,5 vuotta on sairaanhoitajan perusopintoja.

Tukiainen oppi jälkikäteen arvostamaan myös kaikkea ennen kätilötyön kursseja oppimaansa, vaikka odotus tuntuikin pitkältä.

– Ymmärrän nyt, että kaikki perusteet pohjalla olivat hyväksi kätilövaiheen alkaessa. Olisi ollut vaikea hypätä suoraan kätilöksi, vaikka sitä ajoittain toivoikin. Hoitoalan sijaisuudet ja keikkatyöt koulun ohessa ovat myös opettaneet tosi paljon. On parasta kuulla jonkun sanovan, että sovin alalle ja minusta tulee varmasti hyvä kätilö.

Tukiainen kiittää opettajia siitä, että he ylläpitivät kiinnostusta kätilön työhön myös hoitoalan peruskursseilla.

– Syöpäkurssilla puhuttiin esimerkiksi paljon naistentaudeista, joita voimme kohdata alalla suuremmalla todennäköisyydellä. Näin mielessäni on pysynyt kirkkaana se, miksi haluan opiskella kätilöksi.

Kansainvälinen synnytysvalokuvaajien yhdistys on järjestänyt synnytyskuvakilpailun vuodesta 2012 lähtien. Voittajan valitsee raati. Myös valokuvaajien yhdistyksen jäsenet pääsevät valitsemaan omat suosikkinsa.

Kilpailussa oli yli 20 erilaista kategoriaa, joihin kuuluu muun muassa syntymän hetki, postpartum sekä vaikeudet ja menetys.

Kansainvälinen valokuvauskilpailu on täynnä toinen toistaan vaikuttavimpia kuvia, joista kokosimme parhaita tähän artikkeliin.

Koko kilpailun voittaja

Koko kilpailun voitti brasilialaisen valokuvaaja Bárbara Avizin otos “A Touch of Love” eli rakkauden kosketus.

Kuva: Bárbara Aviz, Bárbara Aviz Fotografia, Brasilia
”A Touch Of Love”

Syntymän hetki -kategorian voittaja

Syntymän hetki -kategorian voitti australialaisen Ebony Allen-Ankinsin koskettava ”The First Look”.

Kuva: Ebony Allen-Ankins Ebony Allen-Ankins Photography, Australia
”The First Look”

Parhaat yksityiskohdat

”The Tiniest Feet” -kuva palkittiin kategoriassa, jossa kuvattiin yksityiskohtia.

Kuva: Dania Lauren Lauren + Douglas, Australia
”The Tiniest Feet”

Synnytys-kategorian voittaja

Meksikolaiskuvaajan ”Accepting a New Plan”, eli vapaasti suomennettuna uuden suunnitelman hyväksyminen, voitti synnytys-kategorian.

Kuva: Jessica Miles Jessica Miles Photography, USA
“Twins First Latch”

Vastoinkäymiset ja menetys

Kilpailussa oli tänä vuonna uusi, vastoinkäymisiä ja menetystä käsittelevä kategoria. Sen voitti Meike Nagornyn koskettava otos.

Kuva: Meike Nagorny Meike Nagorny m.o.m.e.n.t.s, Saksa
”As Long As I Am Here With You My Perfect Little Baby”

Jäsenten suosikki

Myös valokuvaajien yhdistyksen jäsenet saivat äänestää oman suosikkinsa. Voittajaksi kategoriassa valittiin australialaisen Laura Brinkin valokuva.

Kuva: Laura Brink Rewild Her, Australia
“Blood of My Blood”

Muita palkittuja ja erikoismaininnan saaneita kuvia kilpailusta

Kuva: Lindsey Bartell Lindsey Eden Photography & Doula, USA
”She Roars”

Kuva: Brittney Hogue Brittney Hogue | Birth, Baby, Family, USA
“Nuchal”

Kuva: Renate van Lith, Renate van Lith Fotografie, Alankomaat
“Surrender”

Kuva: Sara Johnson, Sara Hunter Photo, LLC (Yhdysvallat)
”Crying Dad”

Kuva: Jessica Henderson, Jessica Henderson Photography, Australia
”Daughters of A Midwife”

Lue myös: ”Myöhemmin luimme Omakannasta, että vauvamme syntyi elottomana” – pitkä synnytys päättyi sektioon

Työpäivä alkaa puoli kahdeksalta aamulla ja päättyy vartin yli kahdeksan illalla. Näitä pitkiä työvuoroja on kolmen viikon työvuorolistalla aina 3–5.

Pitkissä työvuoroissa on myös puolensa. Silloin ehtii hoitamaan ainakin yhden synnytyksen loppuun saakka.

– Yleensä hoidan 1-2 synnytystä työvuoron aikana, enintään kolme, Eeva kertoo.

Eeva kaataa itselleen kupin kahvia ja istahtaa raportille. Yövuoron vastaava hoitaja kertoo, että yö on mennyt rauhallisesti. Kätilöitä ei ole tarvittu leikkaustoimenpiteissä.

Osa kätilöistä on koulutettu työskentelemään ”leikkurissa” eli sektioissa ja muissa synnytykseen liittyvissä leikkaussalissa tehtävissä toimenpiteissä.

– Kun synnytyssalista lähtee kätilöitä leikkuriin, se sotkee paletin. Silloin työnjako pitää tehdä uusiksi.

– Olemme taistelleet tästä vuosia. Suomen kolmanneksi suurimmalla synnytysosastolla pitäisi olla oma leikkaustiimi, Eeva selventää.

Hän on päättänyt kertoa, millainen kätilön työpäivä oikeasti on.

Synnytysosastolla eteen tulee jatkuvasti äkillisiä leikkaustoimenpiteitä. Jos vauvalla tai äidillä on hätä, pitää leikata. Leikkaussalin henkilöstöresursseja ei voi poimia kymmenen kätilön rivistä. Tai yhdeksän, jos osastolla on alimiehitys.

Eeva on työskennellyt lähes seitsemäntoista vuotta kätilönä. Kun hän oli 8-vuotias, äiti sanoi, että hänellä on kätilön kädet.

Hän näyttää kätensä. Ne ovat pienet ja sirot. Niillä on autettu maailmaan tuhansia uusia ihmisiä.

– Äiti ei vain tiennyt, että pitkistä sormista olisi ollut enemmän hyötyä, Eeva hymyilee.

Eeva hymyilee kaiken aikaa silmillään. Se on kätilön ammattitaitoa ja rakkautta työhön. Kätilön valassakin työtä luvataan tehdä ystävällisesti.

Viime vuosina Eevan hymyssä on kuitenkin ollut hitunen ylimääräistä kireyttä. Hän kokee, ettei työtä voi aina tehdä eettisesti kestävällä tavalla jatkuvien säästötoimien, keskittämisen ja työtehtävien lisäämisen takia.

Ensimmäinen synnytys hoidetaan vessassa

Tänään Eevan kanssa työskentelee kaksi kätilöopiskelijaa. Opiskelijoilla on niin sanotusti normaalipituiset työvuorot. Kolmeen saakka on vuorossa suomalainen kätilöopiskelija ja illalla norjalainen.

– En osaa norjaa, mutta puhutaan englantia, Eeva naurahtaa.

Norjalaiset kätilöopiskelijat ovat olleet viime vuosina kiinnostuneita tulemaan Suomeen työharjoitteluun, koska Suomessa on tunnetusti hyvä kätilöoppi.

– Suomessa kätilökouluun on vaikeaa päästä, Eeva toteaa.

Aamun ensimmäinen synnyttäjä on uudelleensynnyttäjä. Äiti lähtee käymään vessassa ja pian isä tulee sanomaan Eevalle, että tarvitaan apua.

Vauva syntyy vessassa kello 8.15.

– Tällaista tapahtuu aina silloin tällöin. Yllätyksellisyys kuuluu kätilön työhön. Vauvat syntyvät silloin kun he haluavat.

Syntymän jälkeen vauva on tunnin verran äidin rinnalla. Vauva imee rintaa ensimmäisen kerran, istukka syntyy ja mahdolliset repeämät ommellaan. Tämän jälkeen vauva mitataan ja punnitaan. 3 800 grammaa ja 51 senttimetriä suurinta rakkautta on syntynyt.

Kahden tunnin kuluttua perheen on aika siirtyä synnytyshuoneesta lapsivuodeosastolle. Tänään lapsivuodeosastolla on onneksi hyvin tilaa. Joskus siirtyminen voi viivästyä henkilöstöpulan vuoksi.

– Suurin pula kätilöistä on tällä hetkellä lapsivuodeosastoilla. Myös sektioita ja käynnistyksiä joudutaan siirtämään työvoimapulan takia, Eeva kertoo.

Kätilöiden heimo

Eeva kuvailee synnytyssalin kätilöiden työyhteisöä yhtenäiseksi heimoksi. Kätilöt ovat osa sitä ammattilaisten ketjua, joka pitää huolta Suomen matalista äiti- ja lapsikuolleisuusluvuista.

– Meitä on lyhyttä ja pitkää, nuorta ja vanhaa. On rauhallista, hiljaista, puheliasta, temperamenttista ja räiskyvää. Kaikkia meitä yhdistää vankka tahto taata perheelle turvallinen ja hyvä synnytys.

Kätilöiden huumori oma lajinsa. Joskus Eeva unohtaa, ettei emättimestä ja eritteistä ole kovin soveliasta puhua toisten seurassa.

– Emme tee pilaa kenenkään kustannuksella ja kunnioitamme perheiden yksityisyyttä. Kätilöt eivät vain aina ymmärrä lausetta: ”Tämä ei ole sopiva ruokapöytäaihe”.

Monet kokeneet kätilöt ovat lähteneet muille aloille päivätöihin, joissa on parempi palkka ja vähemmän vastuuta kannettavana.

– Kokeneita kätilöitä on lähtenyt alalta niin paljon, että nuoret kätilöt eivät pysty korvaamaan sitä tietotaitoa ihan muutamaan vuoteen, Eeva toteaa.

Hän painottaa, että on ihanaa saada nuoria kollegoita synnytyssaliin. Mutta valitettavasti kokemuspula kuormittaa kokeneita kätilöitä.

Meitä johdetaan epäempaattisesti, Eeva tokaisee

– Kun olin nuorempi, olin ainoa kokematon kätilö vuorossa ja sain kasvaa ajan kanssa. Nyt nuoria kätilöitä voi olla vuorossa 4-5. Se on myös heidän ammatillisen kasvunsa kannalta rasite. Toivon, että he saisivat kasvaa kätilön työhön rauhassa.

– Meidän yksikössämme heitä koulutetaan myös leikkaustoimenpiteisiin. Se viivästyttää heidän ammatillista kasvuaan, sillä se on pois synnytysten hoitamisesta ja perheiden kohtaamisesta.

Synnyttäjän tukeminen avautumisvaiheessa ja ensi-imetyksessä ovat asioita, jotka nuorempi kätilö oppii vanhemmilta kätilöiltä.

– Onneksi psykologiset testit ovat tulleet takaisin kätilökoulun pääsykokeisiin. Kätilön koulutus kestää 4,5 vuotta ja ammattitaitomme on huippuluokkaa. Me kohtaamme synnyttäjän empaattisesti ja teemme aivan kaikkemme, jotta synnytys on turvallinen.

– Samanaikaisesti meitä johdetaan epäempaattisesti, Eeva tokaisee.

”Tutustuminen on sitä, että luen synnyttäjän paperit”

Aamun ensimmäisen synnytyksen jälkeen Eeva vastaa kelloihin, eli avustaa kutsusta toisia kätilöitä synnytyksissä. Tänään hän ehtii pitämään lounastauon. Joinakin päivinä on aikaa ainoastaan viiden minuutin pystylounaaseen.

– Ja rakkohan meillä kätilöillä on valtavan suuri.

Eeva kertoo, ettei kukaan kätilö lähde synnytyksen aktiivisessa vaiheessa syömään tai kahville.

– Ihmisten kohtaaminen on todella iso osa kätilön työtä. Käytännössä tutustun perheisiin niin, että luen ensin synnyttäjän paperit, jonka jälkeen keskustelen perheen kanssa heidän toiveistaan. Perheelle olisi etua siitä, että tuntisimme toisemme entuudestaan. Tutkimusten mukaan se parantaa synnytyskokemusta.

Kahden aikaan Eeva saa päivän toisen synnytyksen. Synnyttäjä on englanninkielinen ja myös kommunikointi norjalaisen kätilöharjoittelijan kanssa sujuu englanniksi.

Synnyttäjä saa epiduraalipuudutuksen ja Eeva auttaa häntä synnytyksen avautumisvaiheessa. Avautumisvaiheen ohjaukseen kuuluu muun muassa eri asentojen hyödyntäminen synnytyksen edistämiseksi.

Tällä kertaa synnytys jää Eevan osalta kesken. Vuoro vaihtuu ja Eeva antaa raportin yövuoron kätilölle, joka tulee jatkamaan synnytystä.

– On ikävää, että kätilö vaihtuu kesken synnytyksen. Jos hoitaisimme aina synnytyksen loppuun, meidän pitäisi olla jatkuvasti soittamassa kotiin, että tänään menee pitkään, Eeva sanoo.

Ruotsissa on osassa synnytysyksiköissä oma kätilö -malli. Siinä kätilö hoitaa äitiä jo raskausaikana ja on myös synnytyksessä mukana. Näillä kätilöillä on normaalisti työvuorot, mutta sen lisäksi he päivystävät hoitaakseen ”omien perheidensä” synnytykset ja saavat siitä päivystyskorvauksen.

– Tätä olisi kiinnostavaa kokeilla Suomessa, se on haaveeni.

Samantapainen työskentelymalli on jo käytössä Lohjan synnytysosastolla, jota ollaan nyt sulkemassa säästösyistä.

Kun vuoro päättyy, kaikki Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin synnytysosastot ovat ”sulussa”. Enempää synnyttäjiä ei voida ottaa sisään resurssipulan vuoksi. Synnyttäjät ohjataan Lahteen, Kotkaan, Hämeenlinnaan ja Turkuun. Näihin kaupunkeihin on Helsingistä 1-1,5 tunnin ajomatka.

– Nyt on käynyt valitettava usein niin, että synnytysosastot ovat aivan täynnä. Raskaana olevia on ohjeistettu soittamaan sairaalaan ja ilmoittamaan tulostaan, jotta heidät voidaan ohjata sellaiseen sairaalaan, jossa on vielä tilaa.

Tilanne herättää kysymyksiä ja epävarmuutta. Entä jos perheellä ei ole omaa autoa tai rahat ovat vähissä? Mitä jos synnytys eteneekin vauhdilla, ehditäänkö toiseen kaupunkiin?

Eeva ei pysty vastaamaan näihin kysymyksiin.

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan niin kutsuttujen matkasynnyttäjien määrä on kasvanut Uudellamaalla. Matkasynnytys tarkoittaa, että synnytys tapahtuu ambulanssissa matkalla sairaalaan.

– Kätilöpula ja synnytysosastojen keskittäminen on mennyt liian pitkälle, joten vastuullisena ammattilaisena puolustan naisten ja lasten oikeuksia turvalliseen syntymään ja synnytykseen, Eeva sanoo vakavana.

Kahdeksan jälkeen illalla Eeva vaihtaa työvaatteet pois ja suuntaa sairaalan parkkihalliin.

Synnytyssairaaloissa on vielä turvallista

Tapaamme seuraavana aamuna sairaalan aulassa. Eevalla on jo työvaatteet päällä. Seuraava työvuoro alkaa tunnin kuluttua.

– Tarkoitukseni ei ole lisätä tällä haastattelulla synnytyspelkoa. Meidän kätilöiden on kuitenkin pakko puhua tästä julkisesti, koska muuten ei tapahdu mitään muutosta, Eeva sanoo.

Nyt hän puhuu Kätilöliiton hallituksen varajäsenen ja Uudenmaan kätilöyhdistyksen puheenjohtajan äänellä.

– Päättäjät luottavat siihen, että kätilöt ovat empaattisia, nöyriä ja hiljaa. Kätilöt ovat yrittäneet jo vuosia kertoa pahasta resurssipulasta työnantajilleen ja päättäjille. Meillä on vakava kätilöpula.

Eeva heräsi kuusi vuotta sitten kätilöiden työolojen huonontumiseen ja päätti ryhtyä julkisesti puhumaan synnyttäjien ja ammattikuntansa puolesta.

– Florence Nightingale on kuollut. Sitä kätilötyyppiä ei valitettavasti ole enää olemassa. Eivät varsinkaan nuoremmat kätilöt suostu tällaisiin työoloihin. He lähtevät muille aloille. Emme saa lisää kätilöitä, jos palkkaukseen ja resursseihin ei tule muutosta.

Yhteiskunnan kuuluisi rahoittaa valmentautuminen synnytykseen ja varhaiseen hoivaan.

Eeva toivoo, että neuvoloissa työskentelisi kätilöitä ja että synnytysvalmennukset siirtyisivät mahdollisimman pian Teamsista läsnäolotapaamisiksi.

Tutkimusten mukaan kätilön ja synnytyshuoneen näkeminen etukäteen vähentävät synnytyspelkoa. Lisäksi synnytysvalmennus lyhentää synnytyksen kestoa ja vähentää kivunlievityksen tarvetta.

– Nykyisin tehdään aivan päinvastoin kuin mitä tutkimusnäytön mukaan pitäisi tehdä, Eeva toteaa.

– Synnytyssairaalassa vaikutetaan isoihin asioihin, kuten perheen vuorovaikutukseen ja imetykseen. Yhteiskunnan kuuluisi rahoittaa valmentautuminen synnytykseen ja varhaiseen hoivaan.

Synnyttäminen Suomessa on toistaiseksi turvallista, mutta Eeva miettii kuinka pitkään, jos työvoimapula vielä pahenee.

– Enää ei voi säästää synnytyksistä. Ison laivan kääntäminen toiseen suuntaan pitää aloittaa nyt. Riippumatta työoloista, me kätilöt olemme täällä synnyttäjää varten. Valitettavasti sitä käytetään hyväksi, että rakastamme työtämme.

Artikkelin työvuoroa koskevat osuudet on tehty Eeva Hiilan muistiinpanoihin perustuen, koska media ei saa tällä hetkellä vierailla HUS:n synnytysosastoilla koronavirustartuntariskin vuoksi. Synnytysten yksityiskohtia on muutettu perheiden yksityisyyden vuoksi.

Entuudestaan tiedetään, että synnytyspelosta kärsivillä synnyttäjillä on suurempi riski negatiiviselle synnytyskokemukselle kuin muilla. Väitöskirjatutkija Mirjam Raudasojan mukaan on kuitenkin uusi löydös, että äidin itsetunnon taso ohjailee sitä, missä määrin synnytyspelko vaikuttaa synnytyskokemuksen muodostumiseen.

– Itsetunnolla voi olla jopa odotettua suurempi merkitys sille, millaiseksi synnyttäjän kokemus synnytyksestään muodostuu. Synnytyspelon vaikutus synnytyskokemuksen laatuun näyttäisi olevan riippuvainen itsetunnon tasosta, Raudasoja kertoo yliopiston tiedotteessa.

Tiedotteen mukaan aiemmassa tutkimuksessa ei ole juurikaan huomioitu, mikä rooli äidin itsetunnolla on synnytyskokemuksen muodostumisessa.

Lue myös: Näin olet synnytyksessä rauhallisempi ja itsevarmempi – 8 voimaannuttavaa keinoa

Hyvä itsetunto on avuksi, vaikka kärsisi synnytyspelosta

Tutkimuksen tulos on yksinkertainen. Mitä korkeampi itsetunto, sitä todennäköisemmin synnytyskokemus on positiivinen. Näin on myös siinä tapauksessa, jos äiti kärsii synnytyspelosta. Sen sijaan jos äidin itsetunto on alhainen, synnytyspelon kielteiset vaikutukset synnytyskokemukseen vahvistuvat.

Tutkimustiedotteessa muistutetaan, että synnytys on merkittävä elämäntapahtuma, jonka yksityiskohdat voivat jäädä tarkasti mieleen koko loppuelämän ajaksi. Synnytyskokemuksen laatu ei siis heijastu äidin hyvinvointiin vain välittömästi synnytyksen jälkeen, vaan se vaikuttaa laajemminkin äitiydessä toimimiseen sekä äidin mielenterveyteen.

Hyvä itsetunto suojaa synnyttävää äitiä, vaikka tämä kärsisi synnytyspelosta.

Lisäksi tiedotteessa huomautetaan, että monet odottajat ja synnyttäjät kärsivät jonkinasteisesta pelosta synnytystä kohtaan. Synnytyspelolla kuitenkin tarkoitetaan niin voimakasta pelkoa, että se haittaa elämää.

Miten tutkimustuloksia voisi hyödyntää?

Synnytyspelko on riskitekijä äidin ja vauvan hyvinvoinnille raskausaikana, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään synnytyspelon psyykkisiä mekanismeja.

Väitöskirjatutkija Raudasoja katsoo, että tuloksia voidaan hyödyntää synnytyspelon hoidon yksilöllistämisessä.

– Myös synnytysvalmennuksissa kaikille vauvaa odottaville voidaan antaa tietoa itsetunnon vaikutuksista sekä opettaa itsemyötätuntoa, mikä voi auttaa heikosta itsetunnosta kärsiviä.

Tutkimusaineisto kerätiin kyselylomakkeilla vuosina 2020–2021. Ensimmäisenä ajankohtana kyselyyn vastasi 125 äitiä, joista yli 90 prosenttia vastasi myös toisen ajankohdan kyselyyn.

Tutkimukseen osallistuneista äideistä liki 12 prosenttia kärsi vakavasta synnytyspelosta.

Lue myös: Oksitosiini synnytyksessä ja imetyksessä – tiesitkö tätä synnyttäjän mysteerihormonista?

Synnytys

Paniikkihäiriötaustainen Emilia luuli kuolevansa synnytyksessä, ja vielä kuukausia sen jälkeenkin

Raskaus

Emättimesi mikrobiomi voi määrittää, milloin synnytys käynnistyy

Synnytystarinat

Synnytystarinakisan voittaja: "Vauva syntyi 8 minuuttia sen jälkeen, kun päätin puhelun hätäkeskukseen"

Videon nimi ”Birthing my baby for him to be put back and 11 weeks later be born again” kääntyy suomeksi kutakuinkin ”synnytän vauvani, jotta hänet laitetaan takaisin ja syntymään 11 viikkoa myöhemmin”.

Kuten arvata saattaa, saman lapsen synnyttäminen kaksi kertaa kuulostaa hieman liian absurdilta ollakseen totta. Siitä huolimatta Ashlean kokemuksista ei draamaa puutu.

Lue myös: Huomiota herättävä vauvavatsa on kerännyt tsemppiviestejä – tällainen on kolmosten äidin raskausmaha

Vauvalle ei ensin luvattu toivoa

23-vuotias Ashlea ja hänen kihlattunsa Noah Detrick saivat kuulla esikoisensa rakenneultraäänitutkimuksessa, että 18-viikkoisella sikiöllä ei ollut kaikki hyvin.

Tutkimuksessa selvisi, että sikiölle oli kehittynyt selkärankahalkio, spina bifida. Halkio voi johtaa monenlaisiin oireisiin, joiden vaikeusaste vaihtelee tapauskohtaisesti. Mahdollisten seurausten joukkoon kuuluvat esimerkiksi alaraajahalvaus, aivo-selkäydinnestekierron häiriö sekä pidätyskyvyttömyys.

New York Postin julkaiseman artikkelin mukaan Ashlealle ja Detrickille kerrottiin, että heidän lapsensa syntyisi aivokuolleena eikä tämän elämänlaadusta koskaan tulisi hyvää. Ashleaa suositeltiin keskeyttämään raskaus.

Huonot uutiset ymmärrettävästi järkyttivät pariskuntaa. Ammattilaiset kuitenkin arvioivat tilannetta toistamiseen ja vielä kolmannen kerran. Ilmeni, että toivoa olisi sittenkin. Sikiö päätettiin leikata niin, että tämä olisi yhä kohdussa.

Harvinainen toimenpide

Sikiökirurgia on harvinaista. Operaatioiden turvallisuus joudutaan aina punnitsemaan tarkkaan, sillä sikiökirurgiassa sekä äiti että lapsi joutuvat erilaisille riskeille alttiiksi.

Toimenpiteet kasvattavat ennenaikaisen syntymän riskiä ja niiden vaikutukset voivat ulottua jopa äidin seuraaviin raskauksiin asti.

Ashlean ja vauvan vointi kuitenkin todettiin lukuisilla kokeilla niin vakaaksi, että kirurginen operaatio oli mahdollista tehdä. Se toteutettiin kuusi viikkoa sen jälkeen, kun selkärankahalkio oli havaittu.

Leikkauksessa Ashlean vatsaan tehtiin samanlainen viilto kuin keisarileikkauksessa. Lääkärit puhkaisivat sikiökalvot ja suorittivat sikiön selälle korjauksen, minkä jälkeen Ashlean haava ommeltiin kiinni ja äiti määrättiin vuodelepoon. Leikkaus kesti kokonaisuudessaan kuusi tuntia.

New York Post haastatteli Ashleaa, kun tämän raskaus oli edennyt viikolle 27. Haastattelussa Ashlea kertoi, että leikkauksen jälkeen lääkärit arvioivat sikiön tilan kohentuneen. Lääkärit arvelivat, ettei lapsella olisi ”juuri lainkaan vaikeuksia kävellä”.

Leikkauksen onnistumisesta huolimatta artikkelin mukaan on luultavaa, että lapsi tarvitsee fysioterapiaa täysi-ikäistymiseensä asti.

Haastattelun aikaan raskaana ollut Ashlea iloitsi siitä, että hän pystyi tuntemaan vauvan liikkuvan kohdussa.

Räjähtävä somehuomio

Sikiökirurgista leikkausta tuskin voi laskea synnytykseksi. Joka tapauksessa Ashlean julkaisema video, jolla hän kertoi synnyttävänsä lapsen kahdesti, keräsi ilmestyessään runsaasti huomiota.

Toukokuussa 2022 videota oli katsottu yhteensä 2,2 miljoonaa kertaa. Monet ulkomaiset mediat tarttuivat Ashlean tapaukseen. Muun muassa New York Post ja The Sun otsikoivat räväkästi Ashlean videota mukaillen, että lapsi syntyy ensimmäisen kerran toukokuussa ja seuraavan kerran 11 viikkoa myöhemmin.

@jaiden.ashlea

Fetal surgery was a success, this recovery is something else though 😭 #spinabifida #fetalsurgy #openfetalsurgery

♬ original sound – Lisa

Elokuuhun 2022 mennessä Ashlean julkaiseman videon yleisö on paisunut jo 5,2 miljoonaan katselukertaan.

Hitiksi noussutta julkaisua seurasi toinen, tällä kertaa noin minuutin pituinen video, jossa Ashlea selittää tilannettaan omin sanoin. Hänen mukaansa diagnoosi selkärankahalkiosta saatiin raskausviikolla 19, mutta New York Postin mukaan rakenneultraäänitutkimus kuitenkin tehtiin raskausviikolla 18.

@jaiden.ashlea

Reply to @alexxhailey open fetal surgery explained ♥️ sorry i look so rough I’m still on the hospital! #openfetalsurgery #spinabifida #fetalsurgery #LENOVOJUSTBEYOU

♬ original sound – Jaiden Ashlea

Lopulta lapsi syntyi heinäkuussa 2022. Tuolloin odotus oli edennyt raskausviikolle 37. Synnytys oli sektio, ja poika sai nimekseen Levi James.

Mitä perheelle kuuluu nyt?

Lapsen synnyttyä perheen saama mediahuomio on ollut vähäisempää. Ashlea on kuitenkin ahkerasti päivittänyt perheen kuulumisia sometileillään, etunenässä Instagramissa, YouTubessa ja TikTokissa.

Elokuun puolessavälissä Ashlea julkaisi lapsestaan hellyttävän kuvan.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Jaiden | Entreprenueur (@jaiden.ashlea) jakama julkaisu

Ikävä kyllä vauva-arkeen on mahtunut myös huolta. Ennen kuin pieni Levi voitiin kotiuttaa, joutui hän viettämään sairaalassa useita viikkoja.

Kotiuttamisen jälkeenkin vauvan on täytynyt käydä läpi vaativia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Hänen aivokammioistaan on jouduttu poistamaan nestettä, ja lisäksi hänen hengitystään on pitänyt turvata hengityskoneella.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Jaiden | Entreprenueur (@jaiden.ashlea) jakama julkaisu

Vaikeuksista huolimatta Ashlea riemuitsee onnistumisista, jotka tuovat arkeen toivoa. Kun Levi täytti kaksi kuukautta, Ashlea julkaisi Instagramissa rakastavan tekstin.

– Minun suloinen, suloinen Levi-vauvani… Olet niin vahva, vahvuutesi inspiroi minua. Olet elämämme valo ja olet siunannut meitä enemmän kuin kuvitella saattaa, hän kirjoitti sairaalassa otetun kuvan yhteydessä.

Artikkelin lähteinä on käytetty Jaiden Ashlean somejulkaisuja, Terveyskirjastoa, Duodecim-lehteä sekä ulkomaisia lehtiä New York Post ja The Sun.

Lue myös: Metallivauva! Nainen synnytti Metallican konsertissa

Vauva

Tubettaja Roni Bäckistä tulee isä: "Tästä kolmannesta jäsenestä ei tule mitään somejulkkista"

Vanhemmuus

Kun erityislapsen synttäreille ei tullutkaan ketään, Jaana ja Sini saivat uniikin idean – onko tässä somen herttaisin ryhmä?

Vanhemmuus

Somekansa villiintyi kolmen äidin ruuhkavuosipiirroksista, jotka osuvat naulan kantaan – ”Tää on niin totta”

TENS-lyhenne tulee sanoista transcutaneous electrical nerve stimulation. Laite tuottaa elektrodien kautta pientä sähköimpulssia iholle.

Sähkövirtauksen tarkoituksena on paitsi estää kipusignaalin kulkeutumista aivoihin, myös lisätä endorfiinin eli kehon oman kivunlievityshormonin määrää kehossa.

Kätilö Minna Autio vinkkaa, miten TENS-laite voi auttaa odottajia ja synnyttäjiä.

TENS-laitteen käyttö raskaudessa

TENS-laite voi lisätä ennenaikaisten supistusten riskiä. Vaikka riski on pieni, Aution mukaan laitteen käytöstä on hyvä keskustella ensin terveydenhoitajan, lääkärin tai fysioterapeutin kanssa.

Kuitenkin noin raskausviikosta 37 alkaen laitetta voi käyttää kolotusten helpottamiseksi.

– Lasketun ajan lähestyessä laitetta voi käyttää vapaammin esimerkiksi selkäkipujen hoitoon, Autio sanoo.

TENS-laite ja synnytys

TENS-laite on synnytyksessä turvallinen ja lääkkeetön kivunlievitysmenetelmä. Aution mukaan parhaan hyödyn saa irti, jos laitteen ottaa käyttöön heti synnytyksen alkuvaiheessa. Tällöin keho alkaa tuottaa alusta asti endorfiinia, joka hillitsee kipua.

– Synnytyksen aikana elektrodit voidaan asettaa sinne, missä supistukset eniten tuntuvat. Usein elektrodit asetetaan selkään tai reisiin.

TENS-laitteen tehoa eli sähköimpulssin voimakkuutta voi halutessaan nostaa sitä mukaa kuin synnytys etenee. Impulssi ei saisi tuntua kipeältä, eli teho pitää säätää sopivalle tasolle.

Elektrodeja ei kuitenkaan saa laittaa vatsan päälle supistusten aikana.

–  Jälkisupistusten hoitamiseksi elektrodit voidaan asentaa myös alavatsalle, Autio sanoo.

TENS-laitetta ei voi käyttää ammesynnytyksessä tai suihkussa, mutta muuten laite ei poissulje muita lääkkeettömiä tai lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä.

Mistä TENS-laitteen saa?

TENS-laitteiden valikoima on laaja. Osa laitteista on suunniteltu erilaisten kiputilojen tai jännittyneiden lihasten hoitoon, osa on suunniteltu varta vasten synnytyssupistusten helpottamiseksi.

– Usein synnytykseen suunnitellussa laitteessa on perustaso, joka tuottaa jatkuvaa sähköimpulssia, sekä boost-toiminto, jota käytetään supistuksen aikana.

Monet yksityiset kätilöt ja doulat vuokraavat TENS-laitteita. Synnytyssalissa laitteen saa lainaksi, jos niitä on vapaina.

Autio suosittelee TENS-laitteesta kiinnostuneita vuokraamaan laitteen kotiin.

– Kotiin vuokrattuna laitteen saa heti synnytyksen alkuvaiheessa käyttöön.

Jos kokee, että TENS-laitteelle olisi paljon käyttöä, voi sellaisen toki ostaakin itselleen.

Näin ajatteli Emilia, 25, reilu vuoden takaisessa ensisynnytyksessään. Hänellä oli positiiviset odotukset synnytyksestä vielä sen käynnistyessä, mutta tilanne muuttui kivun yltyessä nopeasti toisenlaiseksi.

Hän meni ensimmäistä kertaa synnytyksessä paniikkiin jo osastolla, kun tietoa synnytyssaliin pääsystä ei ollut.

– Kun supistukset alkoivat olla todella kivuliaita eikä TENS-laitteesta tai hengittelystä ollut enää apua, pyysin päästä saliin saadakseni tehokkaampaa kivunlievitystä. Minulle kerrottiin siellä olevan ruuhkaa, että pitäisi odotella. Tiedottomuus kivunlievityksen saamisesta ja synnytyksen etenemistä kärjisti silloin paniikkia, Emilia muistelee.

Kipu aiheutti pakokauhua

Paniikkikohtaus voi aiheuttaa esimerkiksi sydämentykytystä, hengenahdistusta, pahoinvointia ja tukehtumisen tunnetta. Emilialla oli näistä kokemusta jo ennen synnytystä, ja hän teki asian selväksi myös henkilökunnalle.

”Ajattelin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla.”

Hänestä sitä ei kuitenkaan huomioitu.

Kun kolmas epiduraali ei enää tehonnut synnytyksen lopussa, Emilia oli niin sekavassa tilassa kivusta, ettei pystynyt keskittymään mihinkään.

– Koin pakokauhua ja kovaa paniikkia ajatellen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla. Tunsin saavani henkistä tukea ainoastaan mieheltäni.

Ponnistuvaiheessa Emilia oli lakannut ponnistamasta ollessaan niin kovissa kivuissa. Kätilö sai hänen huomion ja energian kuitenkin vielä viimeiseen ponnistukseen, jolla vauva syntyi. 

– Helpotus ja rauha vallitsi heti, kun sain lapsen syliini.

Paniikkikohtaukset eivät jääneet synnytyssaliin

Muutaman viikon päästä synnytyksestä Emilia koki taas sydämensä tykyttävän kahtasataa ja pelkäsi aidosti kuolevansa. Ensisynnyttäjänä hän ajatteli oireiden olevan normaaleja tai kuuluvan baby bluesiin – jälkikäteen hän ymmärtää, että näin ei ollut.

”Tarkkailin jokaista tuntemusta kropassani ja luulin pienestäkin päänsärystä, että tämä oli tässä.”

Koska Emilia ei ollut miettinyt mennyttä synnytystä enää vauvakuplassa, ei hän tajunnut kärsivänsä synnytystraumasta.

Kun parin kuukauden sisällä tilanne alkoi haitata normaalia arkea, kun hän ei uskaltanut ajaa autoa tai lähteä pois kotoa, tajusi hän tarvitsevansa apua.

– Tarkkailin jokaista tuntemusta kropassani ja luulin pienestäkin päänsärystä, että tämä oli tässä. En pelännyt missään vaiheessa kuitenkaan vauvalle käyvän mitään, paitsi menettävän äitinsä, Emilia kertaa rankkaa kokemustaan.

Apua nopeasti

Synnytyksestä puhuminen ei ollut Emilialle aluksi mieluista. Sen lisäksi, että sen ajatteleminen sai voimaan pahoin, hän koki alemmuuden tunnetta muiden sanoessa voivansa tehdä sen uusiksi milloin vain.

Paniikin vaikeuttaessa normaalia elämää Emilia avautui tuntemuksistaan neuvolassa, josta sai lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Tämä auttoi Emiliaa katsomaan tilannetta uudesta näkökulmasta ja käsittelemään kuolemanpelkoa sellaisena kuin se oli; synnytyksen laukaisemana, päänsisäinenä pelkona eikä asiana, mikä tulisi oikeasti tapahtumaan.

”Maksaisin mielelläni siitä, että joku olisi synnytyksessä aidosti minua varten.”

Emilia oli helpottunut siitä, miten nopeasti hän sai tarvitsemaansa keskusteluapua. Nyt yli vuosi tapahtuneen jälkeen hänelle ei tule enää hirvittävää tunnetta synnytyksen ajattelemisesta, vaan hän olisi jopa valmis antamaan sille uuden mahdollisuuden.

– Toki pelkään sitä, jos toinen synnytys olisikin vielä miljoona kertaa kamalampi, mutta haluan toivoa sen olevan korjaava kokemus. Mikäli enää synnytän, harkitsen doulaa mukaan. Maksaisin mielelläni siitä, että joku olisi synnytyksessä aidosti minua varten ymmärtämässä, kannustamassa ja rauhoittamassa, Emilia toteaa.

Paniikkikohtaus ei ole yksistään syy kiireelliseen sektioon

Lähes jokainen raskaana oleva jännittää synnytystä, ja arviolta 6–10 prosenttia heistä kärsii vaikeasta synnytyspelosta. Vaikka Emilia ei pelännyt synnytystä etukäteen, on pelko synnytyksen aikaisesta paniikkikohtauksesta hyvin yleinen.

Synnytyksen käynnistyttyä naisen hormonitoiminta muuttuu ja keho sekä mieli kääntyvät kohti synnytystä, kertoo HUSin Naistenklinikan kätilö Petra Rapila.

– Turvallisuudentunne syntyy sekä tukihenkilön että kätilön tuesta ja läsnäolosta, sekä oikean tiedon antamisesta synnyttäjälle. Paniikkohtaukset ovat lopulta harvinaisia synnytyksen aikana.

Mikäli synnytyksen aikana tulee paniikkikohtaus, ei se ole yksistään syy tehdä kiireellistä sektiota. Silloin on tärkeää, että synnyttäjä saa tarpeeksi tukea tilanteeseen ja pääsee kohtauksen yli.

Synnytyspelkoa ehkäistään parhaiten synnytysten hyvällä hoidolla ja jälkihoidolla.

On Emilian lailla normaalia, ettei traumaa pysty käsittelemään vielä ensipäivinä, vaan vasta jopa viikkoja tai kuukausia synnytyksen jälkeen. Tilanteesta tulisi kertoa neuvolassa kuitenkin mahdollisimman nopeasti tarvittavan hoidon pariin pääsemiseksi.

Emilia esiintyy toisella nimellä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.

Lähteet: Terveyskirjasto

– Synnytyssairaala tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan tarkastella suomalaisten naisten, tasa-arvon ja hoitotyön historiaa, toteaa toimittaja ja kätilö Laura Kosonen.

Kosonen opiskeli kätilöksi kolmekymppisenä ja työskenteli kahdeksan vuotta synnytysosastoilla. Nykyisin hän on toimittajana Ylellä.

– Ensimmäinen työpaikkani kätilönä oli Helsingin Kätilönopiston sairaalassa. Olen työskennellyt myös naistenklinikalla ja myöhemmin Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa, jonne perheemme paluumuutti 2014.

Hänen kirjansa Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa kuvaa Helsingin Kätilöopiston sairaalan historiaa, sairaalan ensimmäisestä synnytyksestä huhtikuussa 1960 viimeiseen parkaisuun lokakuussa 2017. Kättäri suljettiin tuolloin lopullisesti homeongelman vuoksi.

Valta siirtyi synnyttäjältä sairaalalle

Uuden ammatti-identiteetin omaksuminen kolmekymppisenä oli valtava mullistus Kososen elämässä.

Kätilöiden ammattikuntaan ja synnytyssairaalan hierarkiaan sisään pääseminen on yhä mestari-kisälli -tyyppistä perinneammatin opiskelua. Kokeneet kätilöt ovat nuoremmille alalle tulijoille mentoreita, jopa idoleja.

– Kättärillä työskennellessäni aloin miettiä synnytyssairaalan kiehtovaa historiaa. Kätilöopisto perustettiin, kun moderni Suomi oli syntymässä 1960-luvun taitteessa. Yhteiskunta alkoi kehittyä radikaalisti, Kosonen kertoo.

Kun synnytykset siirtyivät kotoa synnytyssairaaloihin 1960-luvulla, synnyttäjältä otettiin aika paljon valtaa pois. Sairaala alkoi ohjata sitä, miten nainen synnyttää.

”Sen, minkä olette ilolla ottaneet vastaan, myös ilolla annatte.”

Kotisynnytyksissä oli yleistä, että synnyttäjä otti supistuksia vastaan pystyasennossa, koska se helpottaa oloa. Synnytyssairaaloissa oli vastassa sairaalaan säännöt. Synnyttäjien tuli maata sängyssä turvallisuuden ja hoitokäytäntöjen vuoksi.

– Synnyttäjät olivat tietynlaisessa herran nuhteessa. Eräs kätilö totesi osuvasti, että synnyttämiseen tuli ”miesnäkökulma”.

Synnyttäjän ei ollut myöskään soveliasta ilmaista avoimesti kipuaan.

Kätilö saattoi tokaista kivuissa vaikeroivalle: ”Sen, minkä olette ilolla ottaneet vastaan, myös ilolla annatte.”

Aborttilaki voimaan

1960-luvulla naisen oikeudesta aborttiin käytiin julkista keskustelua, ja isät ilmaisivat tahtonsa osallistua synnytykseen.

Aborttikeskustelu oli ensimmäinen naisaktivistien kamppailu naisen itsemääräämisoikeudesta synnytyskulttuurissa. Uusi aborttilaki tuli voimaan 1970. Sen myötä abortin on voinut saada sosiaalisin perustein.

1970-luvun lopulla synnyttäminen politisoitui. Sanomalehtien sivuilla käytiin rajua keskustelua synnytyskivun hoidon puolesta ja sitä vastaan. Myös isien osallistumisesta synnytykseen kiisteltiin.

– Näissä keskusteluissa purkautui jotain, mikä oli muutenkin yhteiskunnassa kytemässä. Naisen ja miehen roolit määriteltiin uusiksi.

Taistelu viinasta epiduraaliin

Entisaikoina Suomessa synnytettiin viinan voimalla.

Viinapullo hankittiin palkkioksi kansankätilölle eli paarmuskalle tai pirttimuorille, mutta myös synnyttäjää lääkittiin viinahörpyin – perimätiedon mukaan joskus niin perusteellisesti, että pitkän synnytyksen loppuvaiheessa synnyttäjä ei aina pysynyt humalalta jaloillaan.

Myös synnytyssairaaloissa tarjoiltiin konjakkia synnyttäjälle.

– Lääkekonjakkia on käytetty synnytyssairaaloissa minunkin kätilöurani aikana eli 2000-luvulla. Ei sitä pullotolkulla juotu, vaan lääkelasista tarjoiltiin. Lääkekonjakkia tarjottiin synnytyksen jälkeen lähinnä virtsaamisongelmiin.

1960-luvulla melkeinpä ainoa apua synnytyskivun lievitykseen oli eetterikoppa, joka laitettiin synnyttäjän kasvoille.

Synnytyssairaaloissa oltiin innostuneita ranskalaisen lääkärin Rogér Hersilien ”psykoprofylaktisesta valmennusmentelmästä”, jonka lähtökohtana oli ajatus, että kivuton synnytys on mahdollista, jos nainen oppii synnyttämään oikealla tavalla ja treenaa riittävästi.

Hersilien valmennusmenetelmästä tuli Suomessa vallitseva synnytysvalmennuksen muoto, jota opetettiin 1980-luvun taitteeseen saakka.

”Ensimmäistä kertaa näemme naisen synnyttävän aivot kirkkaina, rauhallisena, keskittyneenä, iloisena ja tuskitta”, Hersilie lupasi luennoidessaan Suomessa sadoille neuvolakätilöille vuonna 1964. Uuden menetelmän innoittamana julkaistiin ”Matin ja Maijan synnytyskoulu” -opas synnyttäjille.

Epiduraalipuudutus alkoi yleistyä Euroopassa 1970-luvun aikana. Synnyttäjät vaativat kärkevissä mielipidekirjoituksissaan epiduraalia myös Suomen synnytyssairaaloihin.

Tunnettu feministi, kirjailija Kaari Utrio oli sitä mieltä, että synnytyskipu on naisasiakysymys ja kuvaili tilannetta synnytyspöydillä ”raakalaismaiseksi”.

Hampaanpaikkaamista varten on useitakin vaarattomia puudutusaineita. On turha väittää, etteikö voitaisi keksiä vaaratonta synnytyskipujen poistajaa. Maailmassa on keksitty napalm, sähköhammasharja ja hiukkaskiihdytin. Kysymys on vain halusta, tärkeysjärjestyksestä.

Gynegologi Mies Reenkola lausahti silloisessa Jaana-lehdessä. Koskee se ensimmäinenkin puhkaiseminen, mutta eivätpä naiset sitä vaadi kivuttomaksi, haluavat vain. Miksi tästä toisesta kivusta sitten niin kauheasti puhutaan. Jos se jonkin verran sattuu, niin mitäs siitä.

Keskustelu kärjistyi poliittiseen välikysymykseen eduskunnassa maaliskuussa 1977.

Lääkintöhallituksen mietintö valmistui tammikuussa 1978. Siinä määriteltiin viisivuotistavoite, joka oli, että 10–20 prosentissa synnytyksistä käytettäisiin epiduraalipuudutusta. Mietinnössä esitettiin perustettavaksi 9 anestesialääkärin ja 10 erikoissairaanhoitajan virkaa. Mietintö jäi kuitenkin ehdotuksen asteelle, ja käytännössä epiduraalipuudutuksen käyttö yleistyi hitaasti.

Epiduraali mullisti kivunlievityksen synnytyksen hoidossa. Useimmilla synnyttäjillä se on ensisijainen kivunlievitys, se mikä eniten lievittää kipua.

– Toki siinä meni lähes 15 vuotta, ennen kun epiduraalipuudutus oli mahdollista synnytyksissä kaikkialla Suomessa ja kaikkiin vuorokauden aikoihin. Sen antaminen kaikille sitä haluaville edellyttää ympärivuorokautista anestesialääkärin päivystystä, Kosonen kertoo.

Isät mukaan synnytykseen

Kun Kätilöopiston uusi sairaala avattiin, avajaispuheessa sairaalan johtaja sanoi, että jopa isillä voisi olla mahdollisuus olla mukana synnytyksessä näissä uusissa moderneissa tiloissa.

Kuusi vuotta myöhemmin sairaalan juhlapuheessa todettiin: Emmeköhän me valmennetusta suomalaisesta aviomiehestä saa henkisen auttajan vaimonsa synnytyksenkin aikana.

– Isien pääsy mukaan synnytykseen on ollut enemmänkin kätilöiden ja lääkäreiden aktiivisuuden ansiota. Juhlapuheissa lausuttiin ääneen, että tähän suuntaan ollaan menossa. Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin siitä tuli arkipäivää.

Vuonna 1972 synnytyksiä hoidettiin 74 sairaalassa, joista 55:ssa isät pääsivät mukaan synnytykseen.

Turun yliopistollisen sairaalan synnytysosaston ylilääkäri vastusti jyrkästi isien osallistumista synnytykseen, minkä seurauksena Turussa isät pääsivät synnytykseen viimeisenä Suomessa, vasta 1981.

– Muutos tapahtui sairaala sairaalalta. Asiasta väiteltiin vielä 1970-luvun lopussa. Siinä vaiheessa Kätilöopistolla isät olivat olleet mukana synnytyksessä jo yli vuosikymmenen.

Isien tulo synnytyssaleihin herätti suurta muutosvastarintaa kätilöiden keskuudessa. Osa kätilöistä koki, että isät ovat huonokäytöksisiä ja häiritsevät heidän työskentelyään.

– Synnytyshuoneeseen tuli yksi maallikko lisää. Isille annettiin aluksi hyvin tarkkoja käyttäytymisohjeita. Valokuvauskoneen käyttö kiellettiin, Kosonen nauraa.

Hänen mielestään isien ei tarvitse potea häpeää avuttomuudestaan tai hölmöstä käytöksestä synnytyssairaalassa. Mikään inhimillinen ei hätkäytä kokenutta henkilökuntaa.

– Tottakai synnytyssalissa on isiä, jotka saattavat pyörtyä, ovat huolissaan ja kokevat, että heidän on tuskallista seurata puolisoa kipeänä, Kosonen toteaa.

– Edelleen synnyttäjätkin murehtivat usein, olinko liian äänekäs tai käyttäydyinkö huonosti. Synnyttäminen on hyvin luonnollista, mutta se ei ole kuitenkaan normaali tilanne. Sitä ei myöskään koske tavalliset käyttäytymissäännöt. Synnytyssaliin mahtuu monenlaista ääntä ja käyttäytymistä.

Henkilökunnan muutosvastarinta johti lopulta siihen, että Kätilöopisto kielsi isiltä pääsyn synnytyssaliin neljän vuoden ajaksi.

Päätöstä perusteltiin sairaalassa havaitulla salmonella-tartuntaketjulla. Hyvin nopeasti selvisi, että tartunta oli saanut alkunsa maitokeittiössä työskentelevältä naiselta, mutta tällä perusteella isät saatiin pois synnytysosastolta. Talon uusi johtaja avasi ovet isille jälleen 1976.

Synnytykseen mukaan pääsy oli pitkään sidottu avioliittoon. Isällä tuli olla todistus suoritetusta psykoprofylaktisesta synnytysvalmennuksesta ja hänen täytyi olla avioliitossa synnyttäjän kanssa.

Isä synnytyssairaalan ovella: Mikäs nyt sitten kiikastaa. Olen käynyt kurssin, tässä paperi.

Kätilö: Niin mutta kun te ette ole naimisissa. Sulhaset ei pääse.

Aktiivisen synnyttämisen aalto ja hörhökätilöt

1980-luvulla käynnistyi aktiivisen synnyttämisen aalto, jossa ensimmäistä kertaa nostettiin esille yksilöllisyyden vaatimus: Naisen tulee saada synnyttää sillä tavalla kuin hän itse haluaa.

Synnytyssairaaloita vastaan hyökättiin voimakkaasti.

Synnytyssaleihin vaadittiin jumppapalloja, keinutuoleja, synnytysjakkaroita sekä synnytysaltaita. Myös akupunktio ja muut lääkkettömät kivunlievityskeinot otettiin käyttöön. Kaikenlaista kokeiltiin, kuten vesisänkyjä ja sähkökäyttöistä synnytystuolia.

Synnytyksessä oli yhä yleisemmin mukana isä tai tukihenkilö, joka voi lämmittää kaurapussia mikrossa ja hieroa synnyttäjää.

Kaikkia kätilöitä uudet asenteet ja asennot eivät miellyttäneet. Synnytyksen hoidon uusiin tuuliin suhtauduttiin epäillen ja niistä kiinnostuneita kätilöitä pidettiin helposti ”hörhöinä” synnytyssalin hierarkiassa.

Perhekeskeinen ajattelu alkoi voimistua 1990-luvun puolivälin jälkeen. 2000-luvun alku oli synnyttämisen kulta-aikaa. Monet käytännöt, joista oli aiempina vuosikymmeninä kamppailtu, olivat vakiinnuttaneet asemansa.

– Kätilöille oli iso muutos, että vanhemmat hoitavatkin itse omaa lastaan ensipäivistä alkaen, Kosonen kertoo.

Perhekeskeisyydesta Haikaranpesään

Perhekeskeistä murrosta tuki uusi tutkimustieto varhaisen imetyksen terveysvaikutuksista.

Synnytyssairaaloissa ryhdyttiin pohtimaan, miten varhaista imetystä voisi tukea synnyttäneiden osastoilla. Imetyksen tukeminen vaatii henkilökunnalta paljon läsnäoloa. Imetystä ei voi tukea kiireessä ja tehokkaasti.

Myös synnytyspelkoa ryhdyttiin hoitamaan synnytyssairaalan toimesta.

Nyytti-ryhmiksi kutsutut synnytyspelkoryhmät alkoivat kokoontua vuodesta 1998. Niitä vetävät koulutetut psykologit, ja osassa kokoontumisista mukana on myös kätilö.

Nykykäsityksen mukaan synnytyspelosta kärsii noin kymmenen prosenttia synnyttäjistä. Pelko on erityisen voimakas ja lamauttava noin viidellä prosentilla odottajista.

Perhehuoneiden ja perheosastojen tuleminen synnytyssairaaloihin ei ollut itsestäänselvyys. Synnytyssairaaloissa on aina pulaa rahasta.

Kätilöosaston ensimmäinen perheosasto sekä kokeellinen, pehmeiden hoitomenetelmien osasto Haikaranpesä sisustettiin henkilökunnan kotoaan tuomilla ja kirpputoreilta hankkimilla räsymatoilla, verhoilla ja tauluilla.

Haikaranpesän esikuvia olivat ruotsalainen ABC-klinikka (Alternative Birth Center) sekä Tammisaaren sairaalan synnytysosasto, joka tunnettiin perhekeskeisenä ja lempeänä synnytyspaikkana. Monet ajoivat 80 kilometriä pääkaupunkiseudulta Tammisaareen synnyttämään.

Haikaranpesä avattiin syksyllä 1994. Samoihin aikoihin kätilöopistolla käynnistyi työ vastasyntyneen ihokontaktin ja imetyksen tukemiseksi.

– Haikaranpesä oli poikkeuksellinen perhekeskeisyydessään. Tosin sielläkin jouduttiin lopulta luopumaan oma kätilö -ideologiasta, Kosonen kertoo.

Kun Helsingin Naistenklinikka meni remonttiin 2010-luvun alussa, Kätilöopistolle piti saada mahtumaan tuhansia synnytyksiä lisää. Haikaranpesän perhehuoneista jouduttiin luopumaan ja niistä tehtiin synnytyssaleja.

– Silloin puhuttiin, että ratkaisu on väliaikainen. Haikaranpesä kyllä vielä perustetaan uudestaan. Näin ei tapahtunut.

Haikaranpesä sekä Tammisaaren synnytysosasto on lakkautettu. Nykyisin Naistenklinikalla on potilashotelli, jonne hyvin toipuvat synnyttäjät pääsevät perhehuoneisiin.

Tehostamisen aikakausi

Kymmenen viime vuoden aikana tehokkuusajattelu synnytyksenhoidossa on muuttanut sairaaloiden toimintakulttuuria.

– Fokus on kääntynyt siihen, miten synnytykset hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti. Moni kätilö on sitä mieltä, että tämä homma on mennyt huonompaan suuntaan, Kosonen sanoo.

”Eettinen ristiriita vaivaa yhä useampia kätilöitä.”

– Tehokkuusajattelussa unohtuu usein se, että potilasturvallisuutta on myös emotionaalinen ja sosiaalinen turvallisuus. Eettinen ristiriita vaivaa yhä useampia kätilöitä.

Yksittäisissä hetkissä työpäivän aikana kätilöt varmasti kokevat, että he voivat tehdä työtään kuten he haluavat. Rakenteiden asettama paine aiheuttaa kuitenkin ristiriitaa.

– Jos aina täytyy venyä äärimmilleen, silloin voi olla tosi vaikea jaksaa kohdata ihmisiä ja muistaa, kuinka ainutkertainen tapahtuma lapsen syntymä on yksittäiselle perheelle. Kätilö saattaa olla koko ajan selviytymismoodissa: ”Nyt tämä sali pitää saada tyhjäksi, kun seuraava synnyttäjä on tulossa”. Silloin aletaan mennä enemmän järjestelmän kuin synnyttäjän ehdoilla, Kosonen toteaa.

– Kiireenhallinta ja resurssit täytyy olla sellaiset, että työtä pystyy tekemään ja jaksaa tehdä. Joku käännehän tässä on pakko tapahtua, koska alan imago on kriisissä.

Ennen kätilöillä oli erittäin pitkät työurat ja alalta lähtö oli poikkeuksellista.

– Kymmenen viime vuoden aikana ammatinvaihto on kiihtynyt aivan valtavasti. Se on silmiinpistävää. Kätilöt eivät enää jaksa ja eettinen ristiriita kasvaa liian suureksi. Omaa elämää ja työtä ei pysty enää yhdistämään.

Monissa sairaaloissa synnytysvalmennus järjestetään etänä Teamsin kautta.

– Se on täysin eri asia kuin kokoontua pienryhmissä ja päästä etukäteen tutustumaan synnytyssairaalaan, etenkin synnytyssaliin.

Kososen mielestä tiedon tarpeen lisäksi pitäisi huomioida myös emotionaalisen turvallisuuden tarve. Tutustumiskäynti luo emotionaalista turvallisuutta: Tänne minä sitten tulen ja tätä reittiä kuljen.

– Synnytysvalmennusten digitalisointi näkyy selvästi synnytyspelko-asiakkaiden määrän kasvussa.

Synnytyspelko-asiakkaiden määrä on kasvanut 2010-luvulta lähtien. Sari Haapion väitöstutkimuksen mukaan kätilön vetämä parin tunnin mittainen synnytysvalmennus sairaalassa vähentää ensisynnyttäjien raskaudenaikaisia pelkoja.

Fokus synnytyskokemukseen

Synnytysaktivismin viimeisin kamppailu on synnytysväkivalta-keskustelu, joka alkoi Suomessa 2019.

– Mielestäni tämä keskustelu liittyy vallankäyttöön sairaalaympäristössä ja suurempaan terveydenhuollon murrokseen. Turvallisuus ja synnytyskokemus on alettu ymmärtää laajemmassa mittakaavassa. Turvallisuus on paljon muutakin kuin medikaalista turvallisuutta, Kosonen toteaa.

Synnytysväkivalta-keskustelu tuli aluksi järkytyksenä monille kätilöille. Heidän tarkoituksensa on ollut hyvä.

Valta-asetelmat terveydenhuollossa ovat kautta linjan muuttumassa. On kyseenalaistettu, miksi lääkäri pitäisi nostaa jalustalle ja miksi potilaan pitäisi aina uskoa henkilökuntaa.

– Asiakas ei tule sairaalaan toteuttamaan sairaalan rakenteita, vaan saamaan hoitoa, jota hän itse haluaa ja josta hän suurelta osin päättää.

Takavuosina kaikki kätilöt nousivat seisomaan, kun lääkäri tuli kansliaan. Sairaaloiden toimintakulttuurissa aletaan vähitellen sisäistää, että eri ammattiryhmillä on eri toimenkuvat, jotka ovat hoidon kannalta yhtä olennaisia ja arvokkaita.

– Synnytys muuttuu kitkan kautta myös synnytyssairaalan sisällä. Nykyisin kätilöillä on aika yhtenäiset käsitykset synnytyksen kulusta. Aiemmin on jyrkempiä ristiriitoja jäykän sairaalakulttuurin ja uusien tuulten välillä, Kosonen sanoo.

– Kaikki synnytyskulttuurin murroskaudet ovat olleet myös ristiriitoja ammattilaisten välillä. Muutos on sairaalassa aina hyvin nihkeää ja hidasta. Monesti taisteluissa mennään kärjistysten kautta dialogiin.

Lainaukset ovat Laura Kosonen kirjasta Suomi synnytti – Kätilöiden kertomaa (S & S 2019).