Huolestua ei kannata, sillä vauvan kuolaaminen on täysin normaali kehitysvaihe.

On olemassa monia syitä sille, miksi vauva kuolaa. Hampaiden puhkeaminen on yksi yleisimpiä syitä kuolaamiselle, mutta se ei aina yksin selitä asiaa.

Miksi vauva kuolaa?

Vauva kuolaa, koska suun alueen motoriset taidot ja lihaksisto ovat vielä kehittymässä, eikä vauva osaa vielä niellä sylkirauhasista erittyvää sylkeä tehokkaasti.

Syljellä on monta tärkeää tehtävää, kuten suun terveyden ylläpitäminen ja ruoan pilkkominen.

– Kuolaaminen voi johtua monesta syystä, kuten hampaiden puhkeamisesta, ravitsemuksen muutoksista, pureskelusta, tietyistä ikävaiheista ja jopa ilman kosteudesta tai lämpötilasta, lasten hammashoitoon erikoistuva hammaslääkäri Fanny Mussalo kertoo.

Kuolaaminen on yksilöllistä. Toinen vauva voi kuolata vain vähän, kun taas toinen kuolaa paljon, jopa niin runsaasti, että vaatteita joutuu kuolalapusta huolimatta vaihtamaan useamman kerran päivässä.

Kumpikin on Mussalon mukaan täysin normaalia.

Milloin vauva aloittaa kuolaamisen?

Vauvan kuolaaminen alkaa näkyä yleensä silloin, kun vauva oppii tukemaan päätään. Keskimäärin tämä tapahtuu reilun kahden kuukauden iässä.

Kuolaaminen lisääntyy hieman myöhemmin, kun vauva alkaa ensin viedä käsiään ja sitten leluja suuhun.

Tämäkin on täysin normaalia ja osa vauvan tavallista kehitystä, jolloin vauva tutkii ympäröivää maailmaa suullaan. Ensin vauva hahmottaa, että hänellä on kädet, oppii tuomaan ne kasvojensa eteen ja sitten suuhun.

– Kädet ovat vauvan ensimmäiset lelut. Käsien imeskely on siis normaali vaihe vauvan kehityksessä. Myöhemmin vauva oppii tarttumaan leluihin ja esineisiin, ja tutkii niitäkin viemällä suuhun. Vaikka käsien ja lelujen imeskely voi lisätä kuolaamista, ei siitä tule huolestua, eikä sitä tarvitse mitenkään estää, lastentautien erikoislääkäri ja kliininen opettaja, LT Lotta Immeli toteaa.

On kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei vauva saa suuhunsa mitään vaarallista, kuten myrkyllisiä aineita tai pieniä esineitä, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran, Mussalo ja Immeli huomauttavat.

Milloin vauva lopettaa kuolaamisen?

Vauvan kuolaamisen määrä lisääntyy usein silloin, kun hampaita on puhkeamassa. Tämä on lääkäreiden mukaan tavallista eikä siitä tarvitse olla huolissaan.

Immelin ja Mussalon mukaan kuolaaminen vähenee tyypillisesti noin 1,5–2 vuoden iässä, kun lapsen suun motoriset taidot kehittyvät.

– Vauvan runsas kuolaaminen ja nyrkin syöminen ovat erittäin tavallisia ilmiöitä, eikä niihin tarvitse puuttua. Iho huulten ympärillä ja suun alla voi joskus tosin ärtyä kuolaamisesta.

Joillain lapsilla kuolaaminen voi jatkua neljän vuoden ikään asti ja olla vielä ihan normaalia. Se ei välttämättä kerro mistään huolestuttavasta, mutta siitä kannattaa kertoa lastenneuvolassa.

– Jos lapsen runsas kuolaaminen jatkuu yli neljän vuoden iässä, kannattaa asia ottaa puheeksi, Mussalo ja Immeli kehottavat.

Immeli ja Mussalo jakavat terveysaiheista videosisältöä Lääkäriliiga-nimisellä kanavalla Instagramissa vauvaperheille ja Tiktokissa nuorille. Kanavat on perustettu Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen aloitteesta ja yhdistys tukee kanavien toimintaa.

Lähde: Duodecim

Asia on havaittu Turun yliopiston tutkimuksessa, jossa selvitettiin epigeneettistä periytymistä.

Epigenetiikka tutkii perinnöllisen tiedon siirtymistä jälkeläiselle ilman, että sitä on koodattu DNA:han tai RNA:han.

Ympäristön aiheuttamat muutokset saattavatkin periytyä sukusolujen kautta sukupolvelta toiselle.

Kaltoinkohdelluilla miehillä muutoksia DNA:n alueella

Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksen tutkijat ovat todenneet aiemmin, että lapsuuden kaltoinkohtelu liittyy miesten jälkeläisten aivojen ominaisuuksiin.

Tuoreessa tutkimuksessa tämä yhteys lapsuuden kaltoinkohteluun todettiin useissa mahdollisesti aivojen kehitykseen vaikuttavissa siittiöiden ominaisuuksissa.

– Seuraavaksi haluamme tutkia kaltoinkohtelua, siittiöiden epigenomia ja jälkipolven ominaisuuksia yhdessä. Epigeneettisen periytymisen osoittaminen ihmisillä uudelleenkirjoittaisi periytymisen sääntöjä, joten tarve jatkotutkimuksille on selkeä, tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, aivotutkija ja tutkijalääkäri Jetro Tuulari toteaa tiedotteessa.

Tutkimuksessa todettiin matalampi DNA-metylaatiotaso kolmella DNA:n alueella ja useita kymmeniä eroavaisuuksia pienten RNA-molekyylien tasoissa miehillä, joilla oli runsaasti lapsuuden kaltoinkohtelukokemuksia. Heitä verrattiin miehiin, joilla kyselylomakkeilla mitattuja kaltoinkohtelukokemuksia oli vähän. 

Laajin ihmisillä tehty tutkimus

Tutkimukseen osallistui 55 keski-ikäistä miestä. Muiden terveystekijöiden vaikutus suljettiin pois, kuten iän, painon ja tupakoinnin.

– Epigeneettinen periytyminen on kiehtova tutkimusaihe, joka on tutkimusryhmäni päämielenkiinnon kohde. Tämä tutkimus oli toistaiseksi suurin ja laajin ihmisillä tehty tutkimus. Käynnissä on useita hankkeita, joissa ilmiötä tutkitaan sekä eläinmalleilla että ihmisillä, tutkimuksen senioritutkija, professori Noora Kotaja kertoo tiedotteessa.

FinnBrain on Turun yliopistossa vuonna 2010 käynnistetty yli 4000 perheen syntymäkohorttitutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen.

Kolmen kuukauden ikäinen vauva on oppinut yhdistämään mielessään vanhemman kasvot, sylin ja äänen tyynnyttäväksi kokonaisuudeksi, joiden yhdistelmä saa hänet rauhoittumaan ja tuntemaan mielihyvää.

Jokainen näistä osa-alueista on vauvalle oleellinen. Vauvan näkö on kehittynyt paljon siitä, mitä se oli hänen ollessaan vastasyntynyt. Silmän keskiosassa sijaitseva tarkan näkemisen alue vahvistuu suurin harppauksin ensimmäisen neljän kuukauden aikana.

Nyt vauva pystyykin jo seuraamaan esineitä, jotka kulkevat läheltä hänen kasvojaan, kuten esimerkiksi vanhemman kuljettamaa lelua. Ihmiskasvot ovat kuitenkin vauvalle kaikista mieluisinta ja kehittävintä katseltavaa. Mikä sen parempaa kuin saada tutkailla rakkaiden perheenjäsenten reaktioita ja eleitä.

Vauva 3 kk | Kehityksen virstanpylväät

Kolmen kuukauden ikäisen vauvan kehitys kulkee tiettyjä suuntaviivoja pitkin. Kaikki vauvat ovat kuitenkin yksilöitä, mikä on hyvä muistaa. Myös neuvolassa seurataan, miten vauva on kehittynyt seuraavan listauksen osa-alueissa.

• 3 kk iässä vauva oppii tarttumaan asioihin, ja hän yrittää tavoitella niitä. Vauva saattaa jopa osata heiluttaa esineitä. Myös käsien puristaminen nyrkkiin ja auki alkaa onnistua.
• Käsien ja katseen yhteistoiminta kehittyy. Katseen avulla vauva pystyy koordinoimaan käsiään. Tämä auttaa, kun vauva haluaa napata kiinni jostakin itseään kiinnostavasta asiasta.
• Vauva hallitsee päänsä liikkeitä ja osaa kääntää päätään ilman, että koko vartalon tarvitsee kääntyä. Selinmakuulla vauvan pää on keskiasennossa, ei enää sivulle kääntyneenä. Hän saattaa yrittää nostaa päätään ja rintakehäänsä ollessaan vatsallaan.
• Jalat ja vatsalihakset vahvistuvat. Vauva pystyy selällä ollessaan pitämään jalkojaan koukussa ilmassa. Kolmen kuukauden ikäiset vauvat nauttivat usein siitä, että saavat potkutella jaloillaan.
• Vauva hymyilee tarkoituksellisesti, erityisesti vanhemmilleen. Vauva jokeltelee ja ääntelee vastavuoroisesti.
• Kolmannen elinkuukauden aikana vauvat alkavat oppia nauramaan. Onko mitään ihanampaa, kun kuulla pienen vauvan iloista ääntelyä.
• Kun vauva alkaa lähestyä neljän kuukauden ikää, hän saattaa jo yrittää pyörähtää vatsalta selälleen. Tämän taidon harjoittelu voi ottaa tovin, ja yleensä se alkaa onnistua viiden kuukauden iässä.

Vauvan uni | Kolmikuiset heräilevät vielä öisin

Kolmen kuukauden ikäinen vauva tarvitsee suunnilleen 16 tuntia unta vuorokaudessa. Yleensä unet jakautuvat siten, että vauva nukkuu suunnilleen 10 tuntia yön aikana, ja loput tunneista kuluvat päiväuniin, joita tämän ikäinen voi nukkua kolmet päivässä.

Moni 3 kk ikäinen vauva heräilee edelleen öisin useita kertoja, vaikka unirytmi kehittyykin jatkuvasti yhtenäisempien unien suuntaan. Tieto saattaa helpottaa etenkin silloin, kun vanhempi alkaa toivoa vauvan yöheräilyn hiipumista.

Imetys ja ravinto 3 kk iässä | Vauva viihtyy rinnalla tiheään

Osalle vauvoista sattuu tiheän imun kausia erityisesti kolmen kuukauden iässä. Vauva saattaa viihtyä hyvin tiheästi rinnalla, mikä voi tuntua vanhemmasta uuvuttavalta.

Kun vauvalla on tiheän imun kausi, hän saattaa vaikuttaa tavallista tyytymättömältä. Rinnat saattavat tuntua tavallista tyhjemmiltä, kun vauva on jatkuvasti syömässä. Tätä ei kuitenkaan tarvitse pelästyä. Tiheällä imulla vauva varmistaa, että rinnat tuottavat tulevaisuudessa hänelle enemmän maitoa.

Tiheän imun kaudet kestävät muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Toisista vanhemmista seuraa

Tuntuuko olo välillä yksinäiseltä? Kolmekuisen vauvan kanssa vanhempainvapaalla ollessa ei välttämättä kohtaa muita aikuisia ellei kohtaamisia erityisesti järjestä päiviin.

Saattaa tuntua teennäiseltä lähteä tapaamaan varta vasten muita vanhempia, joita ei entuudestaan tunne. Vauvan kanssa saattaa myös tuntua hyvin työläältä lähteä sosiaalisiin kohtaamisiin. Perhekahviloihin ja muihin kohtaamispaikkoihin kannattaa kuitenkin suunnata rohkeasti, sillä yleensä samassa elämäntilanteessa olevien kanssa jutustelu edistää vanhemman hyvinvointia.

Samalla tavalla kuin kasvokkain vietetyt hetket ovat vauvan kehitykselle tärkeitä, myös aikuinen tarvitsee elävän elämän kohtaamisia vertaistensa kanssa. Videopuhelut tai soitto ystävälle voivat olla arvokkaita juttutuokioita, mutta näiden lisäksi kannattaa satsata tapaamisiin ystävien tai muiden vanhempien kanssa.

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava), Imetyksen tuki ry ja Baby Center

Minne meidän perheemme vauva katosi? Tätä miettii moni vanhempi jo silloin, kun lapsi täyttää 11 kuukautta. Vastasyntyneestä nyytistä on kasvanut tekeväinen ja pystyvä porhaltaja. Lapsi ilmentää ihastuttavaa persoonaansa päivä päivältä selvemmin.

Vauvavuoden loppuhuipennus on siis alkanut, mikä voi saada vanhemman herkistymään ja voivottelemaan ajan kulun nopeutta. Nyt vauvavuoden taiasta ehtii vielä nauttimaan hetken. Onneksi ajatuksia voi omistaa myös lähitulevaisuuden iloisille asioille, kuten 1-vuotissynttäreiden suunnitteluun.

Vauva 11 kk motorinen kehitys | Kävely on vakavaa puuhaa

Vauvat oppivat kävelemään omassa tahdissaan. Jotkut ottavat huteria ensiaskeleitaan jo kymmenkuisina, toiset tepastelevat ensi kertaa puolentoista vuoden tienoilla. Yhdentoista kuukauden iässä vauva on saattanut oppia kävelemään, tai sitten ei – askeleet tulevat aikanaan!

Vauvan ensimmäinen askel saattaa olla jopa vahinko, josta vauva yllättyy itsekin. Usein yllättymisen seurauksena hän kupsahtaa maahan. Aluksi käveleminen vaatiikin vauvalta ajattelua ja keskittymistä. Sen takia lapsi näyttää ensimmäisillä kerroilla niin tavattoman totiselta, kun hän tietoisesti pyrkii eteenpäin.

Yhdentoista kuukauden ikäinen vauva vasta totuttelee kehonsa uuteen painopisteeseen. Jalkojen kesyttäminen vie hieman aikaa. Uusi kävelyn taito saa lapsen hihkumaan riemusta mutta myös parkumaan suuttumuksesta, koska jalat eivät aina tottele niin ketterästi kuin hän tahtoisi.

Vauvan hampaiden hoito | Huomio suun terveyteen alusta asti

Vanhemmalla on vastuu lapsen suun terveydestä heti ensimmäisen hampaan puhkeamisesta lähtien, jolloin päivittäinen hampaidenpesu aloitetaan. Yksitoistakuisen vauvan hampaiden harjaus voi kuitenkin olla helpommin sanottu kuin tehty.

Vauva ei yleensä malttaisi pysyä paikoillaan tai mielellään ottaisi harjaa suuhunsa. Vanhempi voi yrittää lieventää hammaspesuun liittyvää venkoilua tekemällä pesuhetkestä miellyttävän rutiinin. Harjaushetken ajan voidaan vaikkapa kuunnella lapselle miellyttävää laulua. Riittävän hyvän harjausjäljen voi varmistaa lapsen ylähuulta nostamalla, jolloin hampaat näkee paremmin. Lapsen ensimmäinen hammastarkastus tehdään yksivuotiaana, jolloin suun hoitoon saa myös vinkkejä ammattilaiselta.

On hyvä muistaa, että kariesbakteeri tarttuu. Siksi vauvan ruokailuvälineet tai tutti eivät saa päätyä vanhemman suuhun esimerkiksi silloin, jos vanhemman tarkoituksena on näyttää mallia ruokailutilanteessa tai putsata maahan pudonnutta tuttia.

Ksylitolituotteiden käyttö on sallittua ja suotavaa heti ensimmäisen hampaan puhjettua, kunhan valitsee helposti suussa hajoavan ja riittävän pienen pastillin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että liiallinen ksylitolituotteiden käyttö voi aiheuttaa vatsavaivoja.

Kohti taaperon rutiineja | Aikainen treeni hyödyttää tulevaisuudessa

Suun terveydestä huolehtiminen ja hammaspesu kahdesti päivässä eivät ole ainoita asioita, jotka jäävät pysyväksi osaksi lapsen arkea myös vauvavuoden jälkeen. Myös ruokailuun, pukemiseen ja vessa-asioihin liittyvät rutiinit ovat olennaisia taaperon arjessa. Vauvavuoden loppu on erinomainen aika ryhtyä harjoittelemaan tiettyjä asioita etukäteen!

Tuttipullosta vieroittaminen tulee ajankohtaiseksi viimeistään vuoden iässä. Monet lapset osaavat juoda pilli- tai nokkamukista jo sitä aiemmin. Tuttipullosta luopumista on hyvä harjoitella varhain, sillä pitkään kestävä tuttipullon käyttö altistaa leuan virheasennoille, purentavirheille sekä liialliselle maidon saannille.

Yhdentoista kuukauden iässä vauva on aktiivinen toimija, ja hän mielellään osallistuu kaikkeen tekemiseen. Vanhemman kannattaa antaa lapsen osallistua, vaikka lopputulos olisi vähän sinnepäin. Riisuutumistilanteissa lapsi voi esimerkiksi harjoitella sukkien poisottoa.

Pottatreeni voi kuulostaa melko varhaiselta puuhalta tässä vaiheessa, mutta panostus siihen on sijoitus tulevaan. Ei voi olettaa, että yhdentoista kuukauden ikäinen vauva olisi valmis käymään potalla, mutta siihen tarvittavia valmiuksia voi ryhtyä treenaamaan hiljalleen. Potan voi hankkia vessaan hyvissä ajoin, jotta esine on lapselle tuttu ennen varsinaisen pottatreenin aloittamista. Kun lapsi on itse kiinnostunut potasta ja tottunut sen olemassaoloon kotona, potan käytön opettelu helpottuu.

Vauvan läheisimmät ihmiset | Suosimisen merkkejä ilmassa?

Kun vauva on 11 kk, eroahdistus ja vierastaminen ovat yleensä menneet ohitse. Näissä ilmiöissä on kyse siitä, että vauva hätääntyy vanhemman poistuessa lähettyviltä ja parahtaa itkuun, kun päätyy jonkun muun kuin läheisen hoitajan syliin.

Sen sijaan vauvavuoden lähestyessä loppuaan ja taaperovaiheen kuluessa joissain perheissä kohdataan uusi ongelma: lapsi saattaa ryhtyä kahden vanhemman perheissä suosimaan toista vanhempaansa. Käytännössä tämä voi näkyä siten, että vain äiti saa laittaa vauvan unille tai vauva sallii vain isän pukevan hänet. Suosion kohde voi myös vaihdella täysin ennakoimattomasti.

Vaihe on raskas sekä vauvan suosimalle että välttelemälle vanhemmalle. Arjen rutiinit voivat hankaloitua merkittävästi, jos tiettyjä toimia säestää aina itku ”väärän” henkilön sattuessa kohdalle.

Suosiminen on seurausta lapsen oman tahdon kehittymisestä. Erityisen tyypillistä se on uhmaikäisillä lapsilla, jotka alkavat hiljalleen harjoitella itsenäistymistä. Aikaisimmillaan uhman merkkejä voi näkyä jo vauvaiässä. Tällöin asiaa hankaloittaa entisestään se, että 11-kuinen ei vielä osaa sanoin ilmaista harmistustaan.

Suosimiseen ei kannata lähteä mukaan, vinkkaa Väestöliiton kannustavan vanhemmuuden asiantuntija Anita Novitsky Kaksplussan haastattelussa vuodelta 2021. Hänen vinkeillään tilannetta voi ratkoa rakentavasti ja koko perheen mukavuus edellä.

Lähteet: Hammaslääkäriliitto ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Vauva 10 kk on aktiivinen perheenjäsen, joka viestii mielihaluistaan ja havainnoistaan läheisilleen aiempaa tehokkaammin. Vauvavuoden lähestyessä loppuaan vauvasta kasvaa aina vain itsenäisempi ja taitavampi yksilö.

Kymmenen kuukauden iässä lasten väliset erot voivat kuitenkin olla suuria, joten vauvan ylenpalttinen vertailu ikätovereihin on turhaa. Vanhemman kannattaa keskittyä iloitsemaan pikkuisensa omantahtisesta kehityksestä. Jokainen kymmenkuinen on täysi kymppi omana itsenään!

Neuvolassa pienen porhaltajan edistysaskelia seurataan niin, että mahdolliset viiveet huomataan ja niihin osataan reagoida oikea-aikaisesti. Jos vanhemmalla herää huolta tai kysyttävää lapsen kehityksestä, hän voi olla neuvolaan matalalla kynnyksellä yhteydessä.

Vauva 10 kk motorinen kehitys | Etusormi viuhuu tiuhaan

Kun vauva on 10 kk, hän ymmärtää joitain sanoja sekä yksinkertaisia kehotuksia. Vauva ei kuitenkaan kykene tuottamaan ymmärrettävää puhetta vielä itse, joten viestinnän keinovalikoimaan kuuluu olennaisena osana etusormella osoittelu.

Vauva havainnoi kiinnostuneena ympäristöään ja suuntaa etusormeaan häntä kiehtovia asioita kohti. Monesti osoittelua seuraa äännähtelyä ja jokeltelua – ehkä lapsi yrittää jo alustavasti tapailla havainnon nimeämiseen tarvittavia sanoja! Myös pinsettiote on kymmenen kuukauden iässä kovassa käytössä, koska vauva poimii etusormensa ja peukalonsa väliin pieniä esineitä tuon tuostakin.

Kymmenkuinen vauva leikkii yhä useammin istuma-asennossa ilman tukea. Hän alkaa olla taitava esineiden liikuttelussa lattiaa pitkin. Taputusleikissä hän matkii hienosti vanhemman näyttämää mallia.

Vauvan liikunnallinen kehitys | Vauhtia ja potentiaalisesti vaarallisia tilanteita

Kymmenen kuukauden iässä lapsi osaa jo ryömiä ja kontata. Hän pyrkii päättäväisesti kohti seisoma-asentoa ja monesti onnistuukin seisomaan tukea vasten. Muutama askel saattaa luonnistua esimerkiksi sohvanreunasta kiinni pidellen.

Liikkumisen monipuolistuttua lapsi alkaa säädellä siirtymien kiireellisyyttä. Kun on aikaa katsella ja ihmetellä, vauva seisoskelee tai istuu rauhassa paikoillaan. Paikasta toiseen siirtyminen onnistuu kontaten, mutta jos tulee kiire, edetään ryömimällä – ja kovaa!

Kymmenenkuisella lapsella riittää liikkumisessa enemmän intoa kuin taitoa. Seisomaan nouseminen usein onnistuu, mutta laskeutuminen takaisin maahan voi olla hankalampi operaatio. Vauva muksahtelee ja pyllähtelee päivittäin. Vanhempi voi lohduttautua tiedostamalla, että pieni keho on joustava eikä vauva mene noin vain rikki, kunhan perusturvallisuus on kunnossa.

Kieltosana ”ei” saattaa jäädä vauvalta täysin huomiotta, vaikka hän periaatteessa sanan sisällön ymmärtäisikin. Vanhemman tehtävänä on puuttua peliin ripeästi, jos vauva etenee uhkaavasti kohti rappusia tai muita vaarallisia paikkoja. Kodin turvallisuus lapsiportteineen ja -lukkoineen on hyvä päivittää ajan tasalle.

Vauva 10 kk ravinto | Pieniä askelia kohti taaperon ruokavaliota

Pian vauvavuosi on ohitse. Se tietää myös joitain muutoksia lapsen ruokavalioon ja ravitsemussuosituksiin.

Kymmenen kuukauden ikä on loistava ajankohta siihen, että lasta ryhtyy hiljalleen vieroittamaan tuttipullosta. Mitä kauemmin pullo on käytössä, sitä hankalampaa siitä luopuminen lapselle on. Kymmenkuista voi kannustaa juomaan pilli- tai nokkamukista siirtymävaiheena kohti tavallista juomalasia.

Tuttipullosta vieroittaminen on tärkeää, jotta lapsi ei altistuisi leuan virheasennoille, purentaongelmille tai liialliselle maidon saannille. Jos lapsi täyttää mahansa maidolla, hänelle ei enää maistu kiinteä ruoka, jota hän kuitenkin tarvitsee. Ohjeita tuttipullosta vieroittamiseen löydät täältä.

Pitkin vauvavuotta lasta on hyvä totuttaa erilaisiin makuihin. Usein uudet ruokatuttavuudet vaativat useamman maistamiskerran, että lapsi oppii mieltymään niihin. Matkat makujen maailmaan sekä säännöllisen ateriarytmin noudattaminen edesauttavat monipuolista ruokavaliota ja siten koko terveyttä.

Ruokailuhetket ovat tässä iässä melko sottaisia sessioita. Lapsi suorittaa tieteentekijän ottein kokeitaan: mitä tapahtuu, kun kastiketta kahmaisee kouraansa ja heittää saaliin maahan? Sotkeminen ja levottomuus ruokapöydässä voivat viestiä myös siitä, ettei lapsella ole vielä nälkä ja hän yrittää vain keksiä muuta tekemistä syömisen sijaan.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Vastavuoroista hellyyttä

Kun vauva on 10 kk, hän alkaa ilmentää hellyyttä ja läheisyyttä vastavuoroisesti. Vanhemmalla voikin tirahtaa tippa linssiin, kun oma pikkuinen alkaa vastata halauksiin ja silitykseen.

Vauvalle jutustelu, katsekontaktin luominen sekä kaikenlainen paijaaminen ja helliminen riittävät jokapäiväiseen kehityksen tukemiseen. Toisin sanoen erillisiä leikkihetkiä tai sirkustemppuja ei tarvita, normaali arki on tarpeeksi. Tavaroiden antaminen ja ottaminen käyvät leikistä, samoin se, että vauvan nähden piilottaa esineen ja antaa hänen etsiä sen. Yhdessä lukeminen ja loruttelu ovat mainioita ajanviettotapoja.

Vanhemman on tärkeää vastata lapsen leikkikutsuun, mutta öisin aika pyhitetään nukkumiseen ja rauhoittumiseen. Kymmenkuinen vauva voi toisinaan olla edelleen eri mieltä siitä, milloin on aika leikkiä ja milloin aika rauhoittua. Hämärän tultua vauvan hurmaava hihkunta on sääli ohittaa, mutta systemaattiset iltarutiinit auttavat lasta hahmottamaan, mihin vuorokaudenaikaan tehdään mitäkin.

Jotkut vauvat kärsivät vielä kymmenkuisina eroahdistuksesta. Tänä ajanjaksona siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan voi olla haastavaa. Lasta ei saa yrittää karaista eroahdistuksen jyllätessä, vaan hän tarvitsee paljon hellyyttä ja rakkautta. Pikkuhiljaa turvallisuudentunne vankistuu ja lapsi pystyy olemaan vanhemmasta sujuvammin erossa.

Lähteet: MLL ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Jalkoihin voimaa

Yksitoistaviikkoinen vauva alkaa löytää kehonsa yhä uudemmalta laajuudelta. Kolmen kuukauden ikä kolkuttelee jo ovella. Yleensä silloin on nähtävissä, että vauva alkaa entistäkin tomerammin jumpata ja potkutella jalkojaan – etenkin silloin, kun on innoissaan.

Jalkojen vahvistaminen valmistaa vauvaa sitä päivää varten, kun hän alkaa itse varata painoa omille jaloilleen. Vaikka vauva on vasta pieni, koittaa tuokin päivä yllättävän pian: ei mene kuin muutamia kuukausia, kun vauva alkaa jo tyypillisesti harjoitella taitoa.

Vauvan terveys | Hikka on pienillä vauvoilla tavallinen ja usein myös harmiton

Nikotteleeko yksitoistaviikkoinen vauva? Niin tekee moni etenkin alle puolivuotias pienokainen. Hikan aiheuttaa pallean äkillinen supistumistila. Vauvoilla hikan taustalla on usein se, että syödessä vauva on niellyt ilmaa vatsaansa.

Vaikka hikka on yleensä harmiton, saattaa sitä ilmetä erityisesti vauvalla, jolla on muutenkin vatsavaivoja. Tällöin vauvalla saattaa olla kireä pallealihas, mikä lisää nikottelua.

Hikkaan voi auttaa se, että vauvaa ruokkii, kun hän ei ole vielä vahvasti nälissään. Silloin vauva syö rauhallisemmin ja ilmaa kulkeutuu vähemmän vatsaan.

Vauvan ravinto | Kannattaako vauvalle antaa vettä?

Rintamaito, kuten maito yleensäkin, sisältää paljon vettä, jopa lähes 90 prosenttia. Myös korvikemaito on pitkälti vesipohjaista.

Vaikka maidossa on paljon vauvalle tärkeitä ravintoaineita, saa vauva myös runsaasti vettä maitoa nauttiessaan.

Keho myös muokkaa äidinmaidon laatua tarpeen mukaan. Kuumalla säällä rintamaito on hieman tavallista vesipitoisempaa, ja vauva saattaa haluta käydä rinnalla useammin.

Näin ollen alle puolivuotias vauva, joka ravinto koostuu vielä rinta- tai korvikemaidosta ja d-vitamiinilisästä, ei tarvitse vettä – ei edes kesähelteellä.

– Vesi voi rajoittaa saadun rintamaidon tai korvikkeen määrää, ja se on haitallista vauvalle, toteaa kätilö Maiju Starck äitiysneuvola Perhe-Artesta Kaksplussalle.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Yksinkertainen leikki naurattaa

Yksitoistaviikkoisen vauvankin kanssa voi jo leikkiä. Vauvalle on hyvin tärkeää saada olla vuorovaikutuksessa lähimpien hoivaajiensa kanssa – ruokinnan ja vaipan vaihtamisen lisäksi vauvan kanssa voi myös leikkiä ja lorutella.

Brittitutkija Caspar Addyman on hurahtanut vauvojen huumorin tutkimukseen. Hän selvitti tutkimusryhmineen, mikä naurattaa vauvoja eniten. Ei ole kukkuu-leikin voittanutta totesi Addyman vauvojen reaktioiden perusteella.

Addymanin mukaan kukkuu-leikin salaisuus ei ole vain siinä, että vauva yllättyy. Pienet vauvat todellakin luulevat, että esine tai ihminen katoaa, kun se ei ole heidän näköpiirissään.

Ennen kaksivuotissyntymäpäivää lapselle alkaa kehittyä käsitys esinepysyvyydestä. Se tarkoittaa, että lapsi ymmärtää asian olevan olemassa siitä huolimatta, vaikka hän ei sitä näkisi.

Nauramista yllyttää se, että hassun asian jakaa toisen ihmisen kanssa.

Kukkuu-leikin avuksi voi ottaa esimerkiksi harson, joka lasketaan kevyesti vauvan kasvojen päälle. Kun harso vetäistään pois vauvan päältä, vauvan eteen paljastuvat vanhemman hymyilevät kasvot.

Lähteet: MLL ja Imetyksen tuki ry

Onneksi olkoon, nyt kotona asustaa 1-vuotias ihanuus! Vauvavuosi on virallisesti ohitse, mikä voi herättää vanhemmassa niin riemua kuin haikeutta. Miten nopeasti aika rientääkään, moni miettii tässä vaiheessa.

Kun vauvasta on kasvanut 1-vuotias taapero, muutos näkyy myös fyysisesti. Lapsen ensimmäiseen syntymäpäivään mennessä hänen painonsa on yleensä kolminkertaistunut ja hän on kasvanut pituutta 25–30 senttimetriä sitten syntymähetken. Kasvanut ja voimistunut keho pystyy entistä hienompiin saavutuksiin.

Taaperon taituruudesta riemuitsevat niin vanhemmat kuin yksivuotias itsekin. Lapsi on halukas kokeilemaan uusia kykyjään, tutustumaan ympäristöönsä ja puuhailemaan entistä itsenäisemmin. Hänellä on loputon luottamus omiin taitoihinsa, joten vanhempi saa pysyä tarkkana lapsen kokeillessa ja opetellessa uusia asioita. Toisaalta luvassa on paljon jaettuja onnistumisen kokemuksia.

1-vuotias tepsuttelee kohti seikkailuja – Askel kerrallaan!

Kun vauva on 12 kk, hän usein jo seisoo ilman tukea ja ottaa askeleita tuettuna. Hän on oppinut myös hyödyllisen taidon: seisoma-asennosta istumaan laskeutumisen.

Lapsi oppii kävelemään itse keskimäärin yksivuotiaana. Oppimisessa on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja. Jotkut vauvat ottavat ensiaskeleitaan ennen 1-vuotissyntymäpäiväänsä, toiset lähempänä 1,5 ikävuotta. Ei kannata siis säikähtää, jos lapsen itsenäisiä ensiaskeleita odotetaan vielä 1-vuotissynttäreiden jälkeen.

Aluksi kävely on melko kömpelöä. Lapsi tepsuttelee jalat harallaan, ja asento on ylipäätään tanakka. Kehitys kohti sulavampia liikkeitä on kuitenkin hämmästyttävän nopeaa. Usein jo puolen vuoden kuluttua lapsen askellus on varmaa ja sujuu monilta jopa takaperin.

Kävelyn ohella 1-vuotias alkaa hallita kehoaan muutenkin paremmin. Hän alkaa hiljalleen opetella syömään itse ja riisumaan vaatteitaan. Vaihe vaatii vanhemmalta sotkun sietämisen kykyä, sillä syöttötuolista tipahtelee tämän tästä niin ruokaa kuin muita lapsen käteen sopivia tai hänen liikeradalleen osuvia esineitä. Hienot posliinit on parempi pitää vielä kaapissa!

Yksivuotiaan kielellinen kehitys | Mikä mahtaa olla ensimmäinen sana?

Kun lapsi on noin vuoden ikäinen, perheessä alkaa uudenlaisen vuorovaikutuksen kausi. Taapero alkaa nimittäin hahmottaa sanoja, ymmärtää kuulemaansa ja muodostamaan pikkuhiljaa puhetta itsekin.

Lapsen ensimmäinen merkityksellinen sana kuullaan keskimäärin 1-vuotiaana. Monesti ensimmäinen sana kuvaa jotain arkista asiaa tai henkilöä. Sanavarasto alkaa laajeta yksilölliseen tahtiin. Taapero on kiinnostunut sanoista, joten hän matkii ja tapailee niitä. Innokkaana oppijana 1-vuotias on varsin valloittavaa juttuseuraa.

Ympäristön virikkeet vaikuttavat siihen, miten nopeasti lapsi oppii puhumaan. On hyvä muistaa, että puheen oppimisen nopeuteen vaikuttavat ulkoisten virikkeiden ohella niin lapsen persoonallisuus kuin hänen yksilölliset ja perinnölliset ominaisuutensa. Yksivuotiaalle kuitenkin kannattaa sanallistaa meneillään olevaa toimintaa, vastailla hänen äännähdyksiinsä sekä nimetä hänelle asioita. Yhdessä lukeminen ja loruttelu tukevat kielellistä kehitystä erinomaisesti.

Vaikka 1-vuotias ei vielä tuota paljon puhetta, hän ymmärtää sitä yllättävän paljon. Taapero alkaa hahmottaa yksinkertaisia kehotuksia, kuten ”Anna kirja”. Vanhempi saa ihastella arjessa kerta toisensa jälkeen, kun lapsi osoittaa käsittävänsä hänelle sanotut asiat.

1-vuotiaan uni | Häiriöitä ja helpotusta höyhensaarilla

Eroahdistusvaihe alkaa yleensä olla takana päin, kun vauva on täyttänyt 12 kk. Usein vuoden ikäinen lapsi alkaa nukahtaa hieman helpommin verrattuna vaiheeseen, jona itkukohtaukseen riittää vanhemman poistuminen huoneesta. Ellei lasta ole vielä siirretty omaan sänkyynsä ja huoneeseensa nukkumaan, eroahdistusvaiheen mentyä ohi voi olla siihen hyvä hetki.

Taapero kaipaa edelleen kosolti unta. Keskimäärin 1-vuotias nukkuu 12–13 tuntia vuorokaudessa, mutta jo pienillä lapsilla on yksilöllisiä eroja unentarpeessa. Osa vuoden ikäisistä lapsista nukkuu yhä kahdet päiväunet, mutta yhdetkin riittävät monille. Tuntimäärän kyttäämisen sijaan on parempi havainnoida lapsen vointia. Jos hän herää virkeänä unilta, on pääasiassa hyväntuulinen ja jaksaa ongelmitta päivän mittaan, uni on todennäköisesti riittävää.

On tavallista, että 1-vuotias yhä heräilee öisin. Keskimäärin heräilyjä on yksi tai kaksi yössä. Jos yksivuotiasta edelleen imetetään, on öisiä imetyskertoja hyvä rajata yhteen tai kahteen per yö. Imetyskertojen rajaaminen yöllä suojaa lapsen hampaita liiallisilta happohyökkäyksiltä.

Yleensä 1-vuotias lapsi nukahtaa hyvin illalla, koska päivän touhut ja seikkailut väsyttävät. Toisinaan voi käydä niinkin, että taapero on niin innoissaan uusista taidoistaan, ettei malttaisi nukkua. Säännölliset rutiinit auttavat ylläpitämään unirytmiä. Vuoden iässä runsaaksi heräilyksi luokitellaan neljä tai useampi herääminen yössä. Jos nukkumisessa on ongelmia, kannattaa kääntyä rohkeasti neuvolan puoleen, jotta koko perhe saisi levätyksi.

Näin 1-vuotias syö | Tuttipullosta luopuminen ja muutoksia ruuassa

Vuoden ikäinen lapsi alkaa hiljalleen syödä samaa ruokaa kuin muu perhe, toki mahdolliset allergiat huomioiden. Perheen pienimmän ruoka erotellaan muiden ruuasta ennen suolaamista ja voimakasta maustamista. Ruuan soseuttaminen tasaiseksi ei enää ole tarpeen, kunhan isommat lihapalat, keitetyt perunat ja kasvikset pilkkoo pieniksi suupaloiksi.

On mahdollista, että 1-vuotias ei ole vielä omaksunut muun perheen ruokailurytmiä. Hänen varalleen kannattaa pitää pieniä annoksia jääkaapissa tai pakkasessa, jotta äkkiä iskeneeseen nälkään voi vastata yhtä nopeasti.

Noin 9–12 kuukauden iässä tuttipullosta luopuminen on ajankohtaista, jotta lapsi kiinnostuu tarvitsemastaan kiinteästä ruuasta. Pullosta luopuminen myös ehkäisee purentavirheitä ja leuan virheasentoja. Tuttipullon vaihtaminen nokka- tai pillimukiin on hyvä välietappi, kun edetään juomalasin käyttöä kohti. Äidinmaito ei ole enää lapselle välttämätöntä, mutta taaperoimetystä saa halutessaan jatkaa.

Lisätietoa 1-vuotiaan ruokasuosituksista löytyy täältä.

Lapsen tärkeimmät ihmiset | Itsenäistyminen näkyy myös leikissä

Yksivuotias rakastaa yhteisiä leikkejä vanhemman kanssa. Jo vauvavuoden lopulla tutuiksi tulleet kurkistus- ja taputusleikit ovat edelleen varmoja hittejä. Leikkilorut saavat sekä taaperon että vanhemman hyvälle tuulelle. Leikistä käy myös esineiden antaminen ja ottaminen, jolloin asioita ja tekemistä voi samalla nimetä puheen kehittämisen tukena.

Yksivuotias alkaa leikkiä aiempaa itsenäisemmin. Hän pystyy säilyttämään mielikuvaa vanhemmastaan yhä pidempiä aikoja, mikä rohkaisee touhuilemaan ja seikkailemaan omin päin. On tavallista, että lapsi puuhaa hetken omiaan, käy välillä ikään kuin tankkaamassa turvallisuutta vanhemman sylissä ja palaa hetken kuluttua takaisin leikkeihinsä.

Sen sijaan yksivuotiaat tai vähän varttuneemmatkaan ikätoverit eivät varsinaisesti leiki yhdessä, vaan enemmänkin puuhailevat vierekkäin omiaan. Kun lapset leikkivät keskenään, aikuisen läsnäoloa tarvitaan edelleen, jotta leikkijät pysyvät sovussa ja turvassa.

Aikaisimmilla linnuilla uhmaiän ensimmäiset merkit alkavat näkyä jo yksivuotiaina. Useimmilla uhma alkaa pari-kolmevuotiaana, mutta ei ole täysin tavatonta, että itsenäistyvä 1-vuotias alkaa jo testata vanhempaa ja hakemaan rajoja. Jos pikkutaapero alkaa osoittaa uhman merkkejä, lue vinkit tilanteen käsittelemiseen.

Lähteet: Martat, MLL, Uniliitto ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Kymmenen viikon ikäinen vauva nauttii aikuisen hymyilevistä kasvoista. Hän alkaa ponnistella, jotta saisi tuotettua ihanan hymyn aikaiseksi uudestaan ja uudestaan.

Kun vauvalla on paha olla tai hän stressaantuu, aikuisen kosketus ja ääni ovat parhaita rauhoittajia.

Vauva alkaa nyt hahmottaa itsensä erilliseksi vanhemmastaan. Aivan pieni vauva ajattelee olevansa yhtä lähimmän hoivaajansa kanssa. Kahden–kolmen kuukauden iässä hän alkaa kokea itsensä erilliseksi olennoksi. Silloin vauva alkaa hiljalleen käsittää, että tunne, jonka toisen ihmisen kosketus herättää, on lähtöisin muualta kuin hänestä itsestään.

Vauvan ravinto | Maito on vielä pitkään parasta ravintoa

Kymmenviikkoisen vauvan ravintoa on edelleen joko rinta- tai korvikemaito, vaikka hän lähestyykin pian kolmen kuukauden ikää. Nykypäivän vanhempia voi hämmentää se, että iäkkäämmät sukupolvet saattavat kyseenalaistaa vauvojen nykyaikaisen ravintosuosituksen.

Menneinä vuosikymmeninä kiinteiden ruokien, johon myös soseet lukeutuvat, maistattelu aloitettiin nykyistä aiemmin. Esimerkiksi kahdeksankymmentäluvulla täysimetystä suosittiin vain 2–5 kuukauden ajan.

Tutkimusten valossa on kuitenkin selvää, että jos vauva kasvaa neuvolan tarkastusten mukaan hyvin pelkällä rintamaidolla ja d-vitamiinilisällä, ei kiinteitä ole tarvetta aloittaa ennen kuuden kuukauden ikää.

Pelkästään korviketta syövien vauvojen kiinteiden maistelu aloitetaan neuvolan opastuksella noin neljän kuukauden iässä.

Vauvan terveys | Minkä väristä kakkaa?

Kymmenenviikkoisen vauvan, kuten muidenkin maitoa pääasiallisena ravintonaan nauttivien vauvojen, kakka on keltaista. Virusinfektio tai rokote voi tehdä ulosteesta vihertävää. 

Joskus kakan seassa voi huomata pieniä verisiä viiruja. Ne ovat yleensä vaarattomia: kyseessä voi olla pieni haavauma peräaukossa, ihottuma tai itsestään paraneva peräsuolen tulehdustila.

Lääkäriin on syytä lähteä, jos vauvan kakka on valkoista tai mustaa. Sama koskee tilannetta, jossa vauvan kakka on muuttanut yllättäen väriään ja vauvalla on muitakin oireita, kuten kuumetta tai poikkeuksellista itkuisuutta.

Vauvan uni | Kohinasta apua nukkumiseen?

Oletko kuullut white noise -kohinasta? Kymmenen viikon ikäinen vauva saattaa vielä hyötyä kohtuääniä muistuttavasta äänimaailmasta, ja rauhoittua nukkumaan sitä kuunnellessaan.

Toisaalta kohina voi myös auttaa peittämään muita ääniä, mikäli vauva säpsähtää herkästi hereille melussa.

Kohinan volyymin ei tarvitse olla kovalla: esimerkiksi sateen ropinaa vastaava äänitaso riittää.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Yhtenäiset yöunet ovat vielä monelle haave

Vauvan heräily ja oman väsymyksen sietäminen ovat asioita, jotka saattavat jännittää tulevaa vanhempaa jo odotusaikana.

Onneksi hormonit helpottavat hiukan erityisesti imettävää äitiä, jonka vastuilla yöherätykset usein ovat, jos vauva vielä herää öisin syömään.

Tuttu kehotus nukkua silloin, kun vauva nukkuu saattaa tuntua rasittavalta. Erityisen ongelmallista tämä on esimerkiksi silloin, jos vauva ei saa unta kuin liikkuvissa vaunuissa.

Hokemassa on kuitenkin myös oma järkensä. Erityisen tärkeää olisi, että vanhempi saa yössä kahden unisyklin verran katkeamatonta unta. Tämä vastaa aikuisella noin kolmen tunnin unia. Vaikka kolme tuntia yhtenäistä unta kuulostaa vähältä, sillä on hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta tärkeä merkitys.

Jos yöaikaan tällaisen unimäärän saavuttaminen tuntuu mahdottomalta, kannattaa yrittää nukkua mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi päivällä tai illalla, kun toinen vanhempi tai muu aikuinen voi pitää vauvasta huolta.

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava) ja Imetyksen tuki ry

Vauvavuoden viimeinen neljännes on alkamassa, ja se voi herättää vanhemmassa sekä ylpeyttä että haikeutta. Yhtäältä on upeaa seurata lapsen kehitystä, toisaalta vauvan kasvaminen muistuttaa vauva-ajan lyhyydestä.

Yhdeksänkuinen lapsi on jo selvästi isompi ja taitavampi kuin tuhiseva vastasyntynyt, mutta edelleen pieni ja vauvamainen. Ikävaihetta kuvaamaan on keksitty oma sanakin, vaapero, joka tarkoittaa vauvan ja taaperon välimuotoa.

Vauvojen yksilölliset erot ovat yhdeksän kuukauden iässä suuria. Vanhemman ei kannata huolestua, jos jokin tässä artikkelissa mainittu virstanpylväs on vielä saavuttamatta. Ammattilaiset neuvolassa pitävät huolen siitä, että mahdolliset viiveet huomataan ja niihin voidaan tarvittaessa reagoida.

9 kk vauvan motorinen kehitys – Kohti korkeuksia

Kun vauva on 9 kk, hän alkaa ponnistella kohti pystyasentoa. Yleensä yhdeksän kuukauden ikäinen osaa nousta polviseisontaan tukea vasten. Hän osaa myös nousta istumaan makuulta, joskaan ei vielä suoraan vaan kyljelleen kierähtämisen tai konttausasennon kautta.

Jos vauva on jo oppinut, miten noustaan seisomaan, hän alkaa harjoitella laskeutumista hallitusti takaisin maahan. Vauvan jalkapohjat alkavat olla oikeanlaisessa asennossa pystyyn pääsyä ajatellen. Kun jalat ovat tukevasti maassa, lapsi rakastaa pomppimista ja hytkymistä. Liikehtimällä hän testailee jalkojensa kestävyyttä.

Yhdeksänkuinen vauva saattaa päästä jopa vaappumaan jaloillaan eteenpäin, kunhan hän saa kävelyyn tukea. Vauva voi ottaa ensimmäisiä haparoivia askeleitaan, kun joku pitelee häntä käsistä tai jos hän saa työntää lelukärryjä astelemisen tukena.

Yhdeksän kuukauden iässä vauva osaa tarttua lusikkaan ja kupin korvaan, joten syöminen alkaa sujua entistä itsenäisemmin. Sotkua on kuitenkin edelleen luvassa, sillä hienomotoriikka ei ole vielä hioutunut huippuunsa. Lapsesta on myös hauskaa kokeilla, mitä tapahtuu, kun syöttötuolin korkeudelta pudottelee asioita maahan!

Toinen uusi taito on pinsettiote, jolla lapsi alkaa poimia pieniä esineitä tai vaikkapa leivänmurusia peukalon ja etusormensa väliin. Vanhempi saa olla tarkkana, ettei suuhun päädy mitään sopimatonta.

Vauvan kielellinen kehitys – Sanat alkavat hahmottua

Vauvan kielellinen kehitys alkaa jo kohdussa, koska siellä hän oppii tunnistamaan läheistensä ääniä. Heti syntymän jälkeen vauva alkaa opetella erilaisia viestimisen keinoja, joista sanat ja puhuminen kehittyvät itkemisen, äännähtelyn ja elehtimisen vanavedessä.

Monet vauvat alkavat ymmärtää ensimmäisiä sanoja noin yhdeksän kuukauden iässä. Lapsen omaa ensimmäistä sanaa saadaan yleensä odottaa noin yhden ikävuoden paikkeille.

Jo ennen vauvan ensimmäistä sanaa hänen jokeltelustaan voi tunnistaa äidinkielelle tyypillisiä painotuksia ja äänteitä. Jokelteluun kannustaminen on tärkeää kielen ja puhumisen oppimisen kannalta. Vanhemman kannattaa reagoida vauvan äänteisiin ja täydentää niitä. Esimerkiksi jos vauva osoittaa tuttia ja sanoo samalla ”u”, vanhempi voi täydentää toteamalla ”tutti”.

Noin 7–9 kk ikäinen vauva viestii muutenkin tarkoituksenmukaisemmin kuin aiemmin: hän ojentaa käsivarsiaan päästäkseen syliin tai osoittaa esineitä, jotka mielii haltuunsa tai joista on sillä hetkellä puhe.

Vaikka sanojen ymmärtäminen alkaa hiljalleen luonnistua, lapsen kieltämisessä pelkästään sanan ”ei” lausuminen ei useimmiten vielä riitä. Jos vauva on hakeutunut vaarallisiin puuhiin, vanhemman on syytä keskeyttää touhu nappaamalla lapsi syliinsä ja johdattaa hänet turvallisempien aktiviteettien pariin.

Oikeus varhaiskasvatukseen alkaa – Ajoituksesta päättävät vanhemmat

Vanhempi tai lapsen muu huoltaja päättää siitä, osallistuuko lapsi varhaiskasvatukseen ja milloin mahdollinen päiväkotitaival alkaa. Lain turvaama oikeus varhaiskasvatukseen alkaa sen kalenterikuukauden alussa, jona lapsi täyttää yhdeksän kuukautta.

Lapselle taataan pääsy samaan hoitopaikkaan, vaikka hän viettäisi välillä vanhemman kanssa vanhempainvapaata. Ehtona kuitenkin on, että poissaolo varhaiskasvatuksesta kestää enintään 12 viikkoa ja että poissaolo on ennalta ilmoitettu.

Päivähoidon aloittaminen voi koetella lasta, jos se tapahtuu vierastamisvaiheen ollessa voimakkaimmillaan. Yhdeksän kuukauden iässä on tyypillistä, että vauva kärsii eroahdistuksesta ja vierastaa muita aikuisia kuin vanhempiaan.

Onneksi vierastaminen on ohimenevä vaihe, joka kuuluu vauvan normaaliin kehitykseen. Tärkeintä on, että vauva saa vierastus- ja eroahdistusiässä erityisen paljon hellyyttä ja läheisyyttä.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Leikkiminen monipuolistuu

Kun vauva on 9 kk, hän on useimmiten kiinnostunut muista lapsista. Hän tarkkailee lapsia uteliaana ja saattaa äityä tutkimaan heitä joskus kovakouraisestikin.

Sosiaalinen kanssakäyminen saa muitakin uusia sävyjä. Yhdeksänkuinen alkaa nauttia yhä monipuolisemmista leikeistä vanhemman ja muiden läheisten kanssa. Taattuja hittejä ovat kurkisteluleikki, taputusleikki ja sormilorut.

Monimutkaisempiin leikkeihin kannustavat vauvan uudet, hienot taidot. Yhdeksän kuukauden iässä lapselle on kehittynyt kyky muodostaa muistikuvia tutuista ihmisistä ja esineistä. Toisin sanoen vauva alkaa ymmärtää, että asiat ovat olemassa, vaikka ne katoaisivat hetkeksi näkyvistä. Lapsen nähden voi piilottaa esimerkiksi lelun sohvatyynyn taakse, minkä jälkeen vauva ymmärtää etsiä sitä sieltä. Juju jaksaa naurattaa häntä pitkään!

Lähteet: MLL ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Yhdeksän viikon iässä vauvan motoriset valmiudet kehittyvät jatkuvasti. Hänestä on kehittymässä varsinainen jumppaaja.

Vauvaa voi jo pitää lyhyitä hetkiä vatsallaan, mikä vahvistaa lihaksistoa ja kehittää valmiuksia pään kannattelemiseen. Vatsalla makoileminen on raskasta, joten harjoitteet kannattaa pitää lyhyinä ja mielekkäinä. Vauva viihtyy vatsallaan paremmin, jos hän voi samalla katsella jotakin mukavaa, esimerkiksi vanhempansa kasvoja.

Kun vauva alkaa väsyä, vanhempi kääntää hänet takaisin selinmakuulle lepäämään.

Vauvan terveys | Vyöhyketerapiasta apua itkuisuuteen?

Yhdeksänviikkoista vauvaa saattavat vaivata vatsanpurut, sillä suolisto on vielä kehittymätön. Vauvan oloa voi yrittää helpottaa vauvahieronnalla.

Monet kokevat vauvan saavan apua vyöhyketerapeuttisesta hieronnasta, vaikka sen toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. Kevyestä jalkapohjien hieronnasta ei kuitenkaan ole mitään haittaakaan, joten sitä voi hyvin kokeilla kotona. Hierominen tarjoaa vauvalle miellyttävää läheisyyttä ja luo turvallisuuden tunnetta.

Yhdeksänviikkoisen vauvan uni | Säpsähdykset saattavat herätellä

Tuntuuko, että syliin nukahtanut vauva herää heti, kun hänet laskee sänkyyn nukkumaan? Yhdeksänviikkoisella vauvalla on edelleen tallella moron-heijaste, refleksi, joka laukeaa, kun vauva pelästyy jotakin. Vauva saattaa säikähtää esimerkiksi kovaa ääntä tai omien raajojensa liikkeitä.

Vauvan on turvallisinta nukkua selällään, sillä se pienentää kätkytkuoleman riskiä. Selälleen laskiessa vauva saattaa kuitenkin helposti säpsähtää hereille, joten hänet kannattaakin laskea sänkyyn kylki edellä. Sen jälkeen aikuisen on hyvä tukea vauvaa molemmin käsin, jotta selälle asettuminen sujuu mahdollisimman vakaasti.

Yhdeksänviikkoinen vauva kannattaa röyhtäyttää ennen nukahtamista. Myös ilmavaivojen saattamisessa ulos kannattaa avustaa esimerkiksi jalkoja kevyesti pumppaamalla, jotta vauvan mahaa ei kipristä nukkuessa.

Kapaloinnista saattaa olla myös apua vauvan rauhoittamiseen, sillä se muistuttaa vauvaa kohtumaisista olosuhteista.

Toisaalta kannattaa muistaa, että yhdeksänviikkoinen vauva on vielä hyvin pieni ja nukkuminen on vielä monilla hyvin epäsäännöllistä. Unesta ei kannata ottaa stressiä, mutta edellä mainittuja asioita voi halutessaan testata parempien unien takaamiseksi.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Masennus saattaa yllättää

Vauvan vanhempi maalailee usein raskausaikana mielessään kuvia siitä, millainen vanhempi hänestä tulee vauvalle – lähes kaikki haluavat olla lapselleen parhaita mahdollisia vanhempia.

Joskus jopa epärealistisen kovat odotukset vauva-arjesta voivat olla osaltaan syynä masentumiseen. Tunne siitä, ettei ole kaikkea sitä, mitä oli vanhempana kuvitellut olevansa, saattaa saada tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi.

Masennus on kuitenkin yleensä monen tekijän summa. Jos huomaa olevansa hyvin alavireinen vielä viikkoja vauvan syntymän jälkeen tai jos samaa havaitsee kumppanillaan, kannattaa asia nostaa herkästi esille neuvolassa. Vanhemmalla on oikeus saada mielenterveyden haasteisiin tukea, sillä se on koko perheen etu, etenkin vauvan.

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava) ja Uniliitto ry

Mitä isommaksi vauva kasvaa, sitä suuremmiksi vauvojen yksilölliset erot käyvät. Moni kahdeksankuinen vauva ryömii ja konttaa innoissaan pitkin lattioita, kun taas toiset jättävät koko vaiheen ja väliin liikuttelevat itseään muilla tavoin.

Joitain yleistyksiä kahdeksan kuukauden ikäisistä vauvoista voi tehdä, mutta lukiessa on hyvä muistaa, että kukin vauva kehittyy omaan tahtiinsa ja on hyvä sellaisenaan kuin on.

Vauva 8 kk hinkuu liikkumaan – keinolla millä hyvänsä!

Kahdeksan kuukauden iässä vauvan halu liikkua ja siirtyä paikasta toiseen on suurta. Lapsi on tässä kekseliäs: hän saattaa ryömiä, kontata, hilata itseään eteenpäin takapuoli lattiassa tai tallustella ympäriinsä karhukävelyllä eli kämmenet ja jalkapohjat lattiassa.

Innokkaimmat ikiliikkujat ryhtyvät kipuamaan pystyyn tukea vasten. Suurenmoinen saavutus päättyy usein itkuun, sillä kumara ja puoliseisova asento saa vauvan jalkalihakset tärisemään. Pikkuinen seikkailija ei pääse pystyasennosta enää omin avuin istumaan tai pitkälleen, joten vanhemman apu laskeutumisessa on tarpeen.

Koska vauva liikkuu entistä enemmän ja vauhdikkaammin, vanhemman kannattaa tarkistaa koti vaarojen varalta. Lapsiportit ja -lukot ovat tässä iässä tarpeen, samoin huonekalujen asianmukainen kiinnitys ja vanhanaikaisten pistorasioiden suojaaminen.

Vauvan uni | Nukkumista häiritsevät monet asiat

Vauvan ensimmäiset hampaat ovat odotettavissa 4–8 kuukauden iässä. Hampaiden tulo voi aiheuttaa itkuisuutta, ärtyisyyttä ja fyysisiä oireita, kuten vetistä nuhaa sekä löysempiä ulosteita. Kaikki tämä heijastuu vauvan uneen.

Nukahtamis- ja nukkumisvaikeuksia voi aiheutua myös muista syistä. Kun vauva on 8 kk, liikunnallinen ja motorinen kehitys voivat innostaa häntä niin, ettei hän malttaisi rauhoittua yölläkään unille vaan haluaisi jatkaa hienojen taitojensa harjoittamista. Kahdeksankuinen potee tyypillisesti myös eroahdistusta, mikä voi vaikeuttaa nukahtamista omaan vuoteeseen.

Tärkeintä vauvan unen ja vanhemman levon varmistamisessa on säännöllisen päivärytmin vaaliminen. Kun tavat ja iltarutiinit toistuvat samanlaisina, vauva alkaa ennakoida, milloin on aika rauhoittua ja milloin on aika tehdä muuta. Jos vauvalla on vaikeuksia nukahtaa, kannattaa tarkistaa päiväunien määrä. Noin 8–10 kuukauden iässä moni vauva tarvitsee enää kahdet päiväunet kolmien nokosten sijaan.

8 kk ikäinen vauva ei kaipaa digimediaa – kirjoista hän kiinnostuu sitäkin enemmän

Pieni lapsi ei kaipaa digitaalista mediaa elämäänsä, muistuttaa Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Esimerkiksi televisioruudun välkkyvät valot ja kovat äänet kiinnostavat vauvaa, mutta ne voivat tarjota liikaa aistiärsykkeitä hänen kehittyville aivoilleen.

Vanhemman on tärkeää huolehtia myös siitä, ettei hänen oma mediankäyttönsä vie liikaa aikaa. Ruudun liiallinen tuijottaminen voi johtaa siihen, ettei vauva saa riittävästi kaipaamaansa huomiota ja virikkeitä vuorovaikutukseen.

Lähestyessään vuoden ikää lapsi alkaa kiinnostua kuvakirjoista, jos niitä tarjotaan hänelle. Loruttelu ja lukeminen kannattaa aloittaa jo pian syntymän jälkeen, mutta noin kahdeksankuisena vauva tykkää selailla pahvisia tai kankaisia kuvakirjoja itsekin. Liian ohut paperi saa kuitenkin tottumattomissa käsissä kyytiä!

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Eroahdistus vaivaa

Suunnilleen 7–9 kuukauden iässä monet vauvat vierastavat ja saattavat kärsiä eroahdistuksesta. Kahdeksan kuukauden ikäiselle vauvalle on alkanut selvitä, että hän on vanhemmastaan erillinen olento ja että jotkut ihmiset ovat tutumpia kuin toiset. Nämä havainnot saavat aikaan sen, että vauva haluaisi olla koko ajan huolehtijansa lähellä.

Siispä kun vauva on 8 kk, vanhemman ei tarvitse säikähtää, että aiemmin niin iloinen porhaltaja alkaa pillahtaa itkuun mitä pienimmistä syistä ja tarraa tuon tuosta kiinni vanhemman lahkeeseen. Itku ei välttämättä heti helpota, vaikka vauvan näköpiiristä poistunut vanhempi ilmestyisi pian takaisin. Vaihe on vaativa, mutta kuuluu normaaliin kehitykseen.

Vierastamisesta tai eroahdistuksesta kärsivää lasta ei tule yrittää karaista. Päinvastoin: hän tarvitsee erityisen paljon hellyyttä ja syliä. Kun lapselle antaa aikaa, lopulta uteliaisuus elämään saa voiton. Sitä odotellessa vauva voi tähystellä maailmaa turvallisesti vanhemman sylistä.

Lähteet: MLL, Uniliitto ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Kahden kuukauden ikäinen vauva alkaa avautua maailmalle ja sosiaalisille kohtaamisille: hänestä on parasta saada katsella hymyileviä ihmiskasvoja, vastata hymyyn ja jutustella.

Kahden kuukauden iässä vauva alkaa usein höpötellä ja kujerrella. Nämä ovat keskustelun ensimmäisiä askelia. Vauvasta on ihanaa, kun vanhempi kuuntelee ja tauon tullessa vastaa vauvan jokelteluun.

Vauva 2 kk | Katse ja puheen hahmottaminen kehittyvät vauhdilla

Kahden kuukauden iässä vauva pystyy jo seuraamaan katseellaan esineitä ja tekee sitä mielellään. Mikä olisikaan mukavampaa kuin tutustua omaan kotiin vanhemman sylissä ympärilleen katsellen ja ihmetellen. Kirkkaat värit ja asiat, jotka innostavat vanhempaa, kiinnittävät usein vauvankin huomion.

Kahden kuukauden iässä vauvan nyrkissä olleet kädet alkavat aueta useammin, ja hän laittaa niitä välillä suuhunsa. Näin vauva alkaa harjoitella käsiensä löytämistä.

Vauva osaa jo melko hyvin kannatella päätään, kun hän on vatsallaan tai pystyasennossa sylissä. Niska tarvitsee kuitenkin vielä tukea, sillä äkkinäisissä liikkeissä se saattaa retkahtaa.

Kun vauvaa nostaa käsistä selinmakuulta, pää tulee viimeisenä, mutta ei kuitenkaan niin retkottaen kuin vastasyntyneenä.

Vauvan ravinto | Hörpytys avuksi

Kahden kuukauden ikäinen vauva nautiskelee vielä usein rintamaitoa tai korviketta. Syömishalukkuus voi vaihdella päivästä riippuen.

Joskus saattaa kuitenkin tulla hetki, jolloin imettävän äidin on hoidettava oma menonsa. Jos vauva on täysimetetty eikä syö korviketta, kannattaa maitoa yrittää pumpata maitoa tai kerätä lähtöä edeltävältä imetyskerralta herunutta maitoa maidonkerääjään.

Joskus rintamaitoon tottunut vauva saattaa hämmentyä siitä, että maitoa tarjotaankin tuttipullosta. Jos vauva ei huoli pulloa, maitoa voi kokeilla varovasti hörpyttää tai antaa pienellä lusikalla vauvan suuhun.

Äidinmaitoa kannattaa lämmittää ja tarjota pieniä määriä kerrallaan, jolloin sitä ei mene hukkaan, jos vauvalle ei maistukaan kuin hörppy tai muutama.

Vauvan terveys | Rotavirusrokote annetaan 2 kk iässä

Kahden kuukauden ikäiselle vauvalle tarjotaan neuvolassa ensimmäinen annos rotavirusrokotetta. Myöhemmät annokset vauva saa kolmen ja viiden kuukauden iässä.

Rotavirusrokote annetaan suun kautta, ja se suojaa vauvaa vakavalta rotaviruksen aiheuttamalta vakavalta ripuli- ja oksennustaudilta.

Rokotteesta liikkuu huhuja, että se aiheuttaisi vauvalle vatsavaivoja. Todellisuudessa rokote on hyvin siedetty, kertoo Terveystalon lastensairauksien ja lasten allergologian ylilääkäri Péter Csonka Kaksplussalle.

– Kyseessä on pienille lapsille aidosti vaarallinen tauti. Koska rokote on turvallinen ja tutkittu, ei ole mitään syytä jättää välistä, Csonka sanoo.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Jaettu vanhemmuus

Erityisesti moni täysimetetty vauva on kahden kuukauden iässä vielä hyvin tiiviisti äidissään kiinni, mutta vanhemmuutta kannattaa yrittää jo tässä vaiheessa jakaa.

Silloin, kun vauva on kylläinen, hän voi hyvin viettää aikaa toisen vanhemman hoidettavana tai muuten syliteltävänä.

Kotona vauvaa hoitavan vanhemman on hyvä kokeilla välillä lyhyitä irtiottoja ja lähteä vaikkapa kävelylle. Sen lisäksi, että se tekee äidille hyvää, lujittaa se myös vauvan ja toisen vanhemman suhdetta.

Lähteet: MLL, Imetyksen tuki ry ja Suomalainen vauvakirja (Otava)

Valitettavasti näin suoraviivainen johtopäätös ei välttämättä pidä paikkaansa, niin mukava kuin ajatus tyytyväisestä vauvasta onkin.

Miksi vauva hymyilee unissaan?

Tiede ei ole onnistunut vielä selvittämään, mitä vastasyntynyt vauva tarkalleen ottaen kokee hymyillessään. Todennäköisesti nukkumisen aikainen hymy on refleksi, jonka tarkoituksena on kehittää hymyilyyn tarvittavia valmiuksia.

Vauvat ilmeilevät unissaan muutenkin kuin hymyillen. He saattavat nukkuessaan esimerkiksi kurtistaa kulmiaan tai imeskellä huuliaan.

Yhdysvaltalaisen Parents-lehden haastattelema lääkäri Amaka Priest toteaa, että refleksinomaisen ilmeilyn tarkoituksena on kenties vahvistaa eri ilmeisiin tarvittavia kasvolihaksia. Refleksihymy voi levitä vauvan kasvoille myös silloin, kun hän saa helpotusta ilmavaivoihinsa. Silloin hymy vaikuttaa jo tarkoituksenmukaisemmalta!

Niin tai näin, unissaan hymyilevä vauva on ihana näky. Vaikkei vanhempi voi olla täysin varma, miksi vauva hymyilee unissaan, ei ainakaan ole syytä olettaa, että ilme viestisi vauvan ahdingosta tai että siihen olisi muuten puututtava.

Entä ensimmäinen tietoinen hymy?

Unen aikaisen ilmeilyn ansiosta on tavallista, että vanhempi bongaa lapsen ensimmäisen hymyn tämän nukkuessa. Kuitenkin jos vauvan ensimmäiseksi hymyksi lasketaan tarkoituksellinen ja vuorovaikutuksessa syntyvä hymy, voidaan sitä odottaa parin ensimmäisen elinkuukauden kuluessa.

Jo vastasyntyneellä on motorinen valmius hymyilyyn, mutta tietoisen hymyilyn alkaminen on yksilöllistä. Hymyn ilmaantuminen on yksi kehityksen mittari. Voi vaatia lisäselvityksiä, jos hymyä ei ole esiintynyt kolmeen ikäkuukauteen mennessä.

Yleensä vauvan ensimmäinen vuorovaikutteinen hymy nähdään ensimmäisen ikäkuukauden lopulla tai toisen kuukauden aikana. Vauvan synnynnäinen temperamentti vaikuttaa siihen, miten paljon hän reagoi hymyllä ympäristöönsä ja sosiaalisiin tilanteisiin. Vauvaa voi kannustaa hymyilemään juttelemalla, laulamalla ja tietenkin hymyilemällä vauvalle itse.

Silti on hyvä muistaa, että keskenään erilaiset temperamentit ovat yhtä arvokkaita. Luonteeltaan varautuneempi vauva ansaitsee yhtä paljon hellyyttä ja huomiota kuin vauva, joka vastaa pirteästi vanhemman hymyyn.

Seitsemän kuukauden iässä vauvojen yksilölliset erot ovat suuria niin liikunnallisessa kehityksessä kuin muiltakin osin. Vanhemman ei tarvitse murehtia siitä, jos naapurin seitsenkuinen osaa jo istua ilman tukea ja oma pienokainen ei. Kaikki kehittyvät omaan tahtiinsa, ja asiaa seurataan ammattitaidolla neuvolassa.

Vauvan kasvaminen tuo hiljalleen mukanaan uusia rutiineja, kuten hammaspesujen aloittamisen. Perhe joutuu ehkä tilapäisesti säätämään tottumuksiaan vauvan ehdoille sopiviksi, jos pikkuinen esimerkiksi vierastaa perheen ulkopuolisia tai hänen eroahdistuksensa on todella voimakasta. Raskailtakin tuntuvilla vaiheilla on tärkeä kehityksellinen tehtävä.

Vauva 7 kk kehitys | Hei, me istutaan!

Seitsenkuinen vauva osaa istua tukea vasten tai omien käsiensä tukemana. Aikaiset linnut osaavat istua jo ilman tukea. Vanhemman on hyvä muistaa, että tässä iässä kukin lapsi kehittyy omaan tahtiinsa eikä vauvaa tarvitse erikseen opettaa istumaan.

Yksilöllisten erojen haitari on laaja: jotkut seitsenkuiset vauvat ryömivät, toiset jopa konttaavat ja kolmannet hakeutuvat ahkerasti nelinkontin ja heiluvat lähtökuopissaan. Se vaihtelee, oppiiko vauva ensin istumaan ja sitten ryömimään vai toisin päin.

Seitsemän kuukauden iässä vauvan mieli on kehoa edellä. Hän saattaa turhautua, kun taidot eivät vielä riitä vaikeimpiin hankkeisiin, kuten ylähyllylle kurkotteluun tai konttaamiseen. Sinnikkyyden puutteesta seitsenkuisia ei kuitenkaan voi syyttää, vaan he jatkavat edelleen ahkerasti opettelua.

Vauvan suun terveys | Harjaostoksille heti tarvittaessa

Lapsen ensimmäiset hampaat ilmaantuvat keskimäärin seitsemän kuukauden iässä. Tässäkin yksilölliset erot ovat suuria, sillä joillekin ensimmäiset hampaat puhkeavat jo nelikuisina. Toiset odottelevat purukalustoaan 1-vuotissynttäreihin asti. Hampaiden puhkeaminen ei ole yleisen kehitystason mittari.

Yleensä ensimmäisenä ilmaantuvat alaetuhampaat. Hampaiden tulo voi vaikuttaa vauvan mielialaan ja vointiin monin tavoin. Lapsi voi olla aiempaa ärtyisämpi ja hänen voi olla vaikeaa nukkua tai rauhoittua unille. Osalla lapsista hampaiden ilmaantumisen aikaan esiintyy vetistä nuhaa, huonompaa ruokahalua ja löysempiä ulosteita.

Jo vauvan ensimmäinen hammas vaatii huolellista harjausta, koska uudet hampaat ovat herkkiä bakteereille ja happohyökkäyksille. Hammaspesusta on tultava päivittäinen rutiini ensimmäisestä hampaasta lähtien. Vanhemman on hyvä muistaa, ettei vauvan lusikkaa tai tuttia sovi putsailla omassa suussa, sillä bakteerit kulkeutuvat aikuisen syljen mukana vauvan suuhun.

Koti vauvankestäväksi | Yhtäkkiä ympäristö on täynnä vaaroja

Viimeistään nyt on aika tehdä turvallisuuskatsaus kotiin. Moni seitsemän kuukauden ikäinen vauva on päässyt itsenäisesti liikkeelle ja haluaa tutkia kaikkea, mitä vastaan tulee. Hän on myös yllättävän ketterä, vaikka aikuinen vahtisi silmä kovana.

Vanhemman vastuulla on huolehtia, ettei vauva kiinnostu pistorasioista tai ole vaarassa pudota portaita. Lapsiportti on hyvä sijoitus portaiden molempiin päihin.

Alahyllyillä ei saa säilyttää kemikaaleja tai mitään terävää tai helposti särkyvää. Vauvaa kiehtovat voimakkaat värit ja kiinnostavat tekstuurit, eli näiden osalta on syytä olla erityisen tarkkana. Tarkista, ettei seinälistoista törrötä nauloja ja ettei pöytäliinaa tai huonekasvin lehvää saa kiskaistua alas vaarallisesti. Myös säännöllinen imurointi on hyvä muistaa, jotta roskat tai lattialle pudonneet ruuat eivät herätä vauvan mielenkiintoa.

Kevyet huonekalut on syytä kiinnittää seinään lapsiturvallisesti, ja etenkin alalaatikoissa on hyvä olla lapsilukot tai stopparit. Vaikka seitsemän kuukauden ikäinen ei vielä osaa avata kaikkea, sen aika koittaa pian – ja silloin kotona kannattaa olla kaikki vauvankestävästi valmiina!

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Tehokkaampaa viestintää ja vierastamista

Noin 6–9 kuukauden ikäisenä vauva alkaa tajuta, että hän on vanhemmastaan erillinen olento. Samalla hän oppii erottamaan, ketkä henkilöt ovat hänelle tuttuja ja ketkä eivät.

Näiden havaintojen seurauksena seitsenkuinen vauva voi alkaa vierastaa muita kuin läheisimpiä perheenjäseniään. Muukalaisten listalle saattavat joutua jopa isovanhemmat tai perhetutut, jotka ovat ennenkin olleet vauvan elämässä läsnä. Vauvan äkillinen mielenmuutos voi harmittaa läheisiä, mutta onneksi vaihe on ohimenevä ja kuuluu normaaliin kehitykseen.

Kun vauva on 7 kk, hän saattaa kärsiä myös eroahdistuksesta. Vanhemman poistuessa vauva voi pillahtaa itkuun eikä järkytys välttämättä laannu heti vanhemman palatessa, vaan itku voi olla herkässä yhä jälleennäkemisen hetkellä.

Toisaalta vauvan ja hänen läheistensä vuorovaikutus saa uudenlaisia ulottuvuuksia, kun vauvan kommunikointi hioutuu. Noin 7–9 kk iässä vauva alkaa elehtiä aiempaa mielekkäämmin, kuten osoittelemaan tavoittelemiaan esineitä tai ojentelemaan käsivarsiaan kohti henkilöä, jonka syliin hän mielii. Vierastamisvaiheen jälkeen vauvalle onneksi kelpaavat taas muutkin kuin vanhempien sylit.

Lähteet: MLL, Terveyskirjasto ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Seitsemänviikkoinen vauva lähestyy hyvää vauhtia kahden kuukauden ikää. Vauva ja vanhemmat alkavat käydä toisilleen yhä tutummiksi.

Jo ensimmäisten elinkuukausien aikana vanhemmat alkavat ehkä huomata lapsessaan tiettyjä temperamenttipiirteitä. On ainutlaatuista päästä tutustumaan oman lapseen ja hänen tapoihinsa reagoida asioihin, vaikka ne eivät olisikaan vanhemmalle aina helppoja.

Vauvan kehitys | Seitsemänviikkoinen vauva ja temperamentti

Reagoiko seitsemänviikkoinen vauva itkemällä esimerkiksi valon vaihteluihin? Viihtyykö hän leikkimaton päällä pötköttelemässä, kun taas ystäväsi saman ikäinen vauva ei viihdy kuin sylissä?

Temperamentilla tarkoitetaan synnynnäisiä eroja itsesäätelyssä ja reaktiotavoissa. Temperamenttierot perustuvat ihmisten aivojen erilaisuuteen.

Temperamentti vaikuttaa muun muassa siihen, miten voimakkaasti lapsi on taipuvainen ilmaisemaan tunteensa ja kuinka kauan tunnepuuska kestää.

Toisaalta erot temperamenteissa vaikuttavat myös siihen, millaisista asioista vauvasi nauttii. On vauvoja, jotka haluavat olla jatkuvasti aikuisen kehon läheisyydessä. Toiset taas viihtyvät muutenkin, vaikka heillekin säännölliset sylittelyhetket tekevät hyvää.

Jos siis olet ihmeissäsi siitä, miksi oma vauvasi reagoi johonkin asiaan eri tavalla kuin ystäväsi vauva, asia selittyy luultavasti temperamentilla. Toki myös vireystilalla ja kylläisyyden asteella on aina oma vaikutuksensa vauvan hyväntuulisuuteen.

Usein jo lapsen ensimmäisten elinkuukausien aikana on nähtävissä, miten herkästi vauva hermostuu ja turhautuu. Temperamentti näkyy myös siinä, elääkö vauva tarkan sisäisen rytmin ohjaamana vai iskevätkö nälkä ja väsymys kellosta riippumatta.

Osa temperamenttipiirteistä säilyy läpi elämän, osa taas peittyy ajan myötä kasvatuksen ja kypsymisen myötä. On hyvä muistaa, että ei ole olemassa hyviä tai huonoja temperamenttipiirteitä – kaikissa niissä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa!

Vauvan ravinto | Ruokailukello

Seitsemänviikkoinen vauva saattaa haluta ruokailla hyvinkin tiheästi tai sitten säännöllisten taukojen siivittämänä. Kaikki tämä on normaalia ja yksilöllistä vaihtelua.

On kuitenkin tiettyjä yleisiä suuntaviivoja sille, miten vauva ruokailee vuorokauden aikana.

• Klo 9-16: Vauvan ”virka-ajan” ruokailu on melko säännöllistä. Syömishetkiä rytmittävät uni, heräämiset ja lyhyet seurusteluhetket. Vauva vaikuttaa melko tyytyväiseltä, ja vanhempi voi liikkua hänen kanssaan sekä käydä perhekerhoissa ja asioilla.
• Klo 16-19: Vauvat muuttuvat iltaa kohden usein päivään verraten levottomiksi ja tyytymättömiksi. Vauva saattaa imeä maitoa rinnasta vain hetken. Hän itkeskelee enemmän ja kaipaa läheisyyttä sekä hyssyttämistä. Näihin kantamistalkoisiin kannattaa pyytää apua läheisiltä, mikäli omat voimat meinaavat hiipua.
• Klo 19-22: Myöhäisempi iltaruokailu on vauvalle usein tankkaamisen aikaa. Iltaisin rinnoista heruu rasvaisempaa maitoa, jonka tarkoituksena on auttaa vauvaa pysymään kylläisenä yöaikaan. Imettävästä äidistä saattaa kuitenkin tuntua, että hänet on sidottu sohvaan. Imetysmaratoneihin kannattaa varata riittävästi vettä ja purtavaa. Telkkarista voi katsoa vaikka omaa mieliohjelmaa tai lukea kirjaa.
• Klo 22-24: Vauva saattaa hetkeksi virkistyä, mutta alkaa kuitenkin hiljalleen suunnata yöunille. Vauvan nukahtaminen kestää noin 20 minuuttia. Kannattaa siis odottaa tämä aika ennen kuin vauvaa siirtää. Vanhemman olisi tässä vaiheessa hyvä suunnata itsekin nukkumaan, sillä vauvan pisin yhtäjaksoinen unipätkä ajoittuu usein alkuyöhön.
• Klo 1-6: Vauvan uni alkaa muuttua levottomaksi, ja hän saattaa herätä tunninkin välein syömään. Yöstä kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helppo esimerkiksi suunnittelemalla vauvan sängyn paikan siten, että vanhemman on helppo nostaa vauva yöllä syömään.
• Klo 6-9: Vauvaa alkaa heräillä uuteen päivään. Hän saattaa olla tovinkin hereillä ja syödä hyvän ”aamiaisen”. Toisaalta vauva saattaa vielä nukahtaa toviksi, jolloin vanhemmallakin on mahdollisuus torkkua.

Vauvan terveys | Tarvitseeko korvia puhdistaa?

Yleensä vauvojen korvat eivät kaipaa puhdistamista. Vauvan korvaa ei siis kannata kaivella vanupuikoilla, etenkään sellaisilla, jotka on tarkoitettu aikuisten korvien puhdistukseen.

Jos vauvan korviin kertyy runsaasti vaikkua, voi kokkareet puhdistaa vaikka nenäliinalla tai vauvojen korviin tarkoitetulla vanupuikoilla.

Vauvan korvakäytävä tärykalvolle on todella lyhyt, joten tavallisilla vanupuikoilla putsaaminen saattaa vahingoittaa sitä.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Muihin vauvaperheisiin tutustuminen kannattaa

Ensimmäisten viikkojen totuttelun jälkeen seitsemänviikkoisen vauvan kanssa voi alkaa hakeutua kohtaamisiin muiden vauvaperheiden luo. Usein vertaistuki on tässä elämänvaiheessa arvokasta, vaikka vauvan kanssa kotoa lähteminen ei aina kuulostaisikaan houkuttelevalta.

Erilaisiin perhekerhoihin ja vauvaharrastuksiin kannattaa suunnata avoimin mielin. Joskus niistä saattaa löytyä jopa hyviä, pidempiaikaisia ystäviä vanhemmille itselleenkin.

Toisaalta odotuksia ei kannatta asettaa liian korkealle. Vauvatapaamisia voi myös verrata kohtaamisiin työkavereiden kanssa. Ihmiselle tekee hyvää tavata muita ja vaihtaa kuulumisia silloinkin, kun kyse ei ole sen syvemmästä ihmissuhteesta. Tapaamisissa voi saada uutta näkökulmaa ja ymmärrystä elämään pienokaisen kanssa.

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava), Imetyksen tuki ry

On hämmästyttävää, miten paljon voi tapahtua puolessa vuodessa. Tarvitaan vain kuusi kuukautta, ja naps – avuttomasta vastasyntyneestä on kasvanut aktiivinen vauva.

Kuuden kuukauden ikäinen vauva pitää huolen siitä, että vanhempi pysyy valppaana. Uudet taidot ihastuttavat koko perhettä, mutta saattavat johtaa myös aiempaa rauhattomampiin öihin.

6 kk vauvan kehitys | Perheessä on uusi aktiivinen jäsen

Kuusikuinen vauva kääntyilee vatsalta selälleen ja takaisin. Kierähtelemällä vauva tekee päämäärättömiä tutkimusmatkoja, joiden aikana hän päätyy toisinaan mielenkiintoisiin kohteisiin, kuten pöydänjalan juureen tai isosisaruksen lelujen keskelle.

Osa vauvoista osaa tässä iässä jo ryömiä, kun taas toisilla taito kehittyy vasta selvästi myöhemmin. Motoristen taitojen kehitys onkin tässä iässä yhä yksilöllisempää, ja on hyvä muistaa, ettei se se kerro lapsen yleisestä kehitystasosta.

Puolivuotias saattaa ryhtyä myös kohoilemaan kohti istuma-asentoa. Toiset loikoilevat kyljellään ja tutkivat samalla leluja. Kun puolivuotiasta nostaa kainaloista, hän varaa jo jaloilleen. Jotkut kuusikuiset vauvat pystyvät jopa seisomaan tuettuina, mutta he eivät pääse vielä omin avuin pois asennosta. Myös käsien irrottaminen lattiasta on hankalaa ilman, että kellahtaisi kumoon.

Kuuden kuukauden iässä tavaroita on hauskaa kurkotella ja niihin tartutaan kursailematta. Hoitajan silmälasit tai pöydällä oleva muki saavat kyytiä, kun pikkuinen koura lähestyy.

Vauvan kanssa seurustelu on kuuden kuukauden iässä hauskempaa kuin koskaan aiemmin, sillä pikkuinen on varsin viehättynyt kyvystään käyttää omaa ääntään. Vauva tykkää hihkua ja liittää äänteitä peräkkäin. Äb-bäb-bäb, nyt jutellaan!

Vauvan ravinto 6 kk iässä | Enää pelkkä maito ei riitä

Suomessa suositellaan täysimetystä 4–6 kuukauden ikään asti. Viimeistään puolivuotiaana lapsi tarvitsee muutakin ravintoa kuin maitoa kasvaakseen ja kehittyäkseen.

Kiinteät lisäruuat ovat alussa pikkuisia maisteluannoksia, kuten lusikankärjellinen perunamuusia tai muutama teelusikallinen hedelmäsosetta. Aluksi kuusikuinen voi kartella happamia ja karvaita makuja, mutta vanhemman ei kannata luovuttaa: yleensä syöminen alkaa sujua, jahka vauva tottuu uusiin ruokiin.

Kiinteiden aloittaminen ei kuitenkaan tarkoita rintamaidon tai korvikkeen hylkäämistä. Suositus kuuluu, että osittaisimetystä jatkettaisiin noin vuoden ikään asti tai niin pitkään kuin perhe haluaa.

Erään tutkimuksen mukaan puolesta vuodesta yhteen vuoteen asti imetetyt lapset syövät muita lapsia terveellisemmin 3–5-vuotiaina, mutta tätä pidempi imetys ei näyttäisi tuovan lisähyötyjä.

Puolivuotiaan uni | Hyviä ja huonoja uutisia

Kun vauva on 6 kk, hän nukkuu keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa. Vanhemman on kuitenkin hyvä tiedostaa, että unentarpeessa on yksilöllisiä eroja jo pienestä pitäen.

Puolivuotiaan vauvan pisin unijakso ajoittuu yleensä yöhön. Jotkut kuusikuiset vauvat jaksavat nukkua jo koko yön yhtä soittoa, toiset kaipaavat aamuöistä maitosyöttöä.

Kuuden kuukauden ikä on otollinen siihen, että vauvan siirtää nukkumaan omaan huoneeseensa. Tässä vaiheessa lapsi yleensä sopeutuu muutokseen mutkattomasti, mikäli vanhemmat toivovat siirtämistä. Ennen puolivuotispäivää omassa huoneessa nukkumista ei suositella.

Varjopuolena tässä iässä on, että liikunnallisten taitojen kehittyessä lapsi ei välttämättä malttaisi nukkua. Hän käyttäisi nukkumiseen varatun ajan mielellään ryömimisen tai muun hauskan taidon opetteluun. Univaikeudet ovat puolivuotiailla yleisiä. Unta voivat häiritä myös hampaiden puhkeaminen ja halu seurustella vanhemman kanssa. Yöllinen tarve sosiaaliselle kanssakäymiselle korostuu, jos päivällä ei ole puuhailtu yhdessä tarpeeksi.

Paras tapa turvata rauhallinen uni ja perheelle sopiva uni-valverytmi on pitää kiinni rutiineista ja säännöllisestä päivärytmistä. Puolivuotiaan kanssa on hyvä puuhailla yhdessä päivän mittaan, jotta vauvan hellyys- ja huomiokiintiö täyttyy jo valoisaan aikaan. Kun iltarituaalit toistuvat samoina joka ilta, vauva oppii, että ne tarkoittavat yöunille valmistautumista.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Kuusikuinen vauva voi vierastaa

Puolivuotias vauva alkaa tajuta, että hän on vanhemmistaan erillinen olento. Samalla hän on alkanut erottaa, ketkä henkilöt ovat hänelle vieraita ja ketkä tuttuja. Tämä havainto johtaa usein vierastamiseen –joskus jo kuuden kuukauden iässä, joskus vähän myöhemmin.

Vierastamisvaiheessa vauva voi pitää jopa isovanhempiaan uppo-outoina muukalaisina. Sen sijaan vauva ei yleensä vierasta toisia lapsia, vaan pitää heitä luotettavina lajitovereina.

Vierastaminen voi tuntua vanhemmasta raskaalta, koska vauva haluaisi pysytellä vain vanhemman likellä. Vastaavasti puolivuotias osoittaa mieltään, kun joutuu mielestään vieraaseen syliin. Ylipäätään vauva voi muuttua itkuisemmaksi ja ärtyisämmäksi.

Päivähoidon aloittaminen voi koetella lasta, jos se tapahtuu vierastamisvaiheen ollessa voimakkaimmillaan. Onneksi vierastaminen on ohimenevä vaihe, joka kuuluu vauvan normaaliin kehitykseen 6–9 kk iässä.

Lähteet: Imetyksen tuki ry, MLL, Terveyskirjasto, Terveyskylä ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Viiden kuukauden ikäinen vauva on tuota pikaa saavuttamassa tärkeän etapin eli puolivuotissyntymäpäivänsä. Edistys hänen kyvyissään ja kehityksessään on sen mukaista!

Vauva 5 kk | Oman elämänsä helikopteri

Viisikuinen vauva oppii vauhdilla uusia motorisia ja fyysisiä taitoja. Enää hän ei jaksaisi olla paikoillaan, vaan pyrkii saamaan kehoaan liikkeelle.

Vatsallaan maatessaan vauva muistuttaa pientä helikopteria, sillä kaikki raajat huiskivat ja liikehtivät kiivaasti. Toisinaan viiden kuukauden ikäinen vauva päättää hyljemäisesti nousta ihmettelemään maailmaa käsivarsiensa varaan tukeutuen.

Viisikuisen mielestä mikään ei ole parempaa herkkua kuin omat varpaat. Keksittyään, miten hän voi ohjata jalat suuhunsa, ei uudesta lempipuuhasta tule loppua.

Pikkuhiljaa vauva oppii peruuttamaan mahallaan, pyörimään napansa ympäri ja kierähtämään kyljeltä toiselle pitkin lattiaa. Tulevina kuukausina vauhti vain kiihtyy! Viisikuista motivoivat liikkumaan lelut, joiden tavoittelu ja kiinnisaaminen tuottavat hänelle riemua. Viiden kuukauden kieppeillä lapsi oppii myös siirtämään tavaroita kädestä toiseen.

Vauvan ravinto 5 kk iässä | Uusia makuja kiinteillä ruuilla

Suomessa suositellaan täysimetystä 4–6 kuukauden ikään asti. Useimmille vauvoille äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi ensimmäisten kuuden kuukauden ajan, mutta joskus kiinteät ruuat tulevat tarpeen jo ennen puolivuotissyntymäpäivää. Oikealle ajoitukselle saa vinkkejä neuvolasta.

Kiinteiden ruokien maistelu voidaan aloittaa aikaisintaan neljän kuukauden iässä. Lapsi on motorisesti valmis syömään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsee pään ja silmien koordinaation ja pystyy tavoittelemaan ruokia kädellään.

Kiinteät lisäruuat ovat alussa pienen pieniä maisteluannoksia, kuten lusikankärjellinen tai muutama teelusikallinen. Ensin maisteluannoksia kannattaa antaa vasta imetyksen tai korvikemaidon antamisen päätteeksi. Niin lapsi ei tule kylläiseksi jo kiinteistä ruuista ja kieltäydy maidosta.

Äidinmaito ja äidinmaidonkorvike maistuvat makealta, joten vauva on tottunut makeaan makumaailmaan. Hän saattaa vierastaa eritoten karvaita ja happamia makuja mutta tykätä hedelmistä. Vanhemman ei kuitenkaan kannata luovuttaa heti, jos lapsi vastustelee uusien makujen maistelua. Kunhan lapsi tottuu uusiin ruokatuttavuuksiin, syöminen alkaa sujua.

Viisikuinen vauva rakastaa rutiineja

Vauvan ensikuukausina unirytmiin on hankalaa vaikuttaa. Pieni vauva nukkuu paljon, missä ja milloin sattuu. Kuitenkin ensimmäisten 3–4 kuukauden jälkeen vanhempi voi hoivatavoillaan yrittää muuttaa vauvan unitottumuksia ja täten pyrkiä siihen, että saisi itsekin nukkua yöllä levollisemmin.

Vauvan hyvän yöunen perusta on säännöllinen päivärytmi, jossa seurataan tiettyjä ruokailu-, ulkoilu- ja päiväuniaikoja. Lisäksi vauva tarvitsee joka päivä vanhemman kanssa olemista ja seurustelua.

Vakiintunut päivärytmi auttaa viisikuista hahmottamaan yön ja päivän eron. Samanlaisina toistuvat rutiinit luovat vauvalle paitsi turvallisuuden tunnetta myös selkeyttävät koko perheen aikatauluja.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Vuorovaikutus syvenee

Kun vauva on 5 kk, hän on oppinut erottamaan tutut ja tuntemattomat ihmiset. Hän alkaa hiljalleen kääntyä kuulemansa äänen suuntaan. Yleensä viisikuinen vauva viihtyy paremmin ympäristössä, jossa on rauhallisia ääniä, kuin täydessä hiljaisuudessa.

Viisikuisesta vauvasta sukeutuu ahkera keskustelija. Hänen viestintänsä nojaa kehonkieleen ja ääntelyyn. Tässä iässä vauva tykkää jokellella niin ihmisille kuin leluilleen. Lisäksi vauva alkaa hymyillä omalle peilikuvalleen.

Viisikuinen vauva tai muutkaan vauvat eivät tarvitse mediaa. Ruutuja enemmän vauvan huomio kiinnittyy ihmiskasvoihin ja -ääniin. Vanhemman katsekontakti on viisikuisen kehitykselle ja turvallisuudentunteelle korvaamattoman tärkeä. Siksi on hyvä huolehtia, ettei vanhemman oma mediankäyttö vie liiaksi aikaa suhteen luomiselta vauvaan.

Vanhempaa ilahduttaa vauvan uusi hieno taito: pienokainen oppii kääntämään katseensa asiasta ja ihmisestä toiseen. Yhtäkkiä perheessä on entistä osallistuvampi ja tarkkaavaisempi seuralainen!

Lähteet: Imetyksen tuki ry, MLL, Terveyskirjasto, Terveyskylä ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Nelikuinen vauva näkee maailman kirjaimellisesti uudella tavalla. Näkökyvyn kohentumisen ansiosta vauvalle paljastuu ihmeellisiä ulottuvuuksia, joiden hahmottaminen vaikuttaa niin ympäristön havainnointiin kuin vanhemman kanssa vuorovaikuttamiseen.

Muutenkin neljän kuukauden ikä on vauhdikkaan edistyksen aikaa. Uusien taitojen oppiminen ja prosessointi voivat kuitenkin näkyä tilapäisinä käytöksen muutoksina.

Vauva 4 kk | Maailma avautuu kaikilla aisteilla

Neljän kuukauden ikäisenä vauva alkaa harjoittaa tasapainoaistiaan ja painon siirtämistä sivusuuntaan. Hiljalleen hän oppii noukkimaan tavaroita sivuiltaan, tarttumaan esineisiin yhdellä kädellä sekä ottamaan kiinni tavaroista koko kämmenellään.

Yhteisnäkö, eli vauvan kyky katsella molemmilla silmillä samaa kohdetta, kehittyy noin 3–6 kuukauden iässä. Nelikuinen vauva oppii myös kohdistamaan katsettaan. Hän voi ensimmäistä kertaa päättää, minne hän katsoo ja miten pitkään.

Vauva tarvitsee yhä tuntoaistia tavaroiden ja oman kehonsa hahmottamiseen. Nelikuinen vauva tavoitteleekin monesti varpaitaan ja saattaa kupsahtaa touhussa kyljelleen. Varsinaisen kääntymisen hän oppii noin kuukautta myöhemmin.

Neljän kuukauden ikäinen vauva vie suuhunsa kaiken, minkä löytää. Suulla tunnusteleminen auttaa häntä hahmottamaan esineitä. Vanhempi saa siis olla tarkkana, ettei vauvan suuhun päädy mitään vaarallista. Valvotusti vauvalle voi tarjota erilaisia pintoja tunnusteltavaksi: nyppyläiset, karvaiset ja rosoiset pinnat kiinnostavat pientä tutkijaa enemmän kuin sileät asiat.

Nelikuinen vauva kuuntelee ympäristöään tarkoin ja tuottaa itsekin ääntä jokeltelemalla ja kiljahtelemalla. Usein vauva naureskelee iloisesti.

Vauvan uni | Hulinavaihe voi häiritä nukkumista

Hulinoilla tarkoitetaan nelikuisille vauvoille tyypillistä käytöstä, johon kuuluu levottomuutta, aiempaa tiheämpää yöheräilyä sekä muutoksia ruokahalussa.

Hulinat johtuvat siitä, että vauva ikään kuin herää ulkomaailmalle: hän oppii ymmärtämään arjessa toistuvia rutiineja, hahmottamaan kehonsa rajoja sekä syömään tahdonalaisesti. Kaiken uuden oppiminen kuormittaa vauvaa, mikä voi purkautua levottomuutena.

Hulinat kuuluvat ikävaiheen normaaliin kehitykseen, joten vanhemman ei tarvitse olla muutoksista huolissaan. Vaihe saattaa olla raskas, mutta onneksi hulinat ovat yleensä ohitse muutamassa viikossa.

Uudenlainen itkuisuus yöllä tai nukahtamisvaikeudet voivat toisinaan johtua myös hampaiden puhkeamisesta. Ensimmäinen alahammas ilmaantuu yleensä noin 4–8 kuukauden iässä. On hyvä muistaa, että hampaiden puhkeaminen on erittäin yksilöllistä eikä ole yleisen kehitystason mittari.

Jos vauva on kärsinyt koliikista, vanhempi voi lohduttautua tiedolla, että valoisammat ajat ovat nurkan takana. Yleensä koliikkioireilu päättyy viimeistään noin neljän kuukauden iässä.

Imetys ja ravinto 4 kk iässä | Ensimmäiset muutokset ovat mahdollisia

Suomessa suositellaan täysimetystä 4–6 kuukauden ikään asti. Useimmille normaalipainoisina syntyneille vauvoille äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi ensimmäisten kuuden kuukauden ajan. Kiinteiden maisteluannosten kanssa ei tarvitse kiirehtiä, jos vauva kasvaa hyvin pelkän rintamaidon voimalla.

Aina imetys ei kuitenkaan onnistu, äidinmaito ei riitä vauvalle ravinnoksi tai äiti ei halua jatkaa imetystä suositusten mukaista minimiaikaa pidempään. Jos lapsi saa pelkästään äidinmaidonkorviketta, kiinteät lisäruuat aloitetaan aikaisintaan neljän kuukauden iässä.

Imetyksen tuki ry kuitenkin suosittelee, että jos yli neljän kuukauden ikäinen lapsi tarvitsee äidinmaidon lisäksi muuta ruokaa, on parempi aloittaa kiinteät ruuat kuin siirtyä äidinmaidonkorvikkeeseen. Suoraan kiinteisiin ruokiin siirtyminen luo paremmat lähtökohdat siihen, että myös imetys voi jatkua.

Kiinteiden aloitus edellyttää, että vauva on vähintään 4 kk ja hän osaa istua tuettuna, kannatella ja kääntää päätään sekä hallita silmiensä ja käsiensä yhteistyötä, jotta ruuan tavoittelu luonnistuu.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Ensikosketuksia muuhun maailmaan

Vanhemman ja vauvan vuorovaikutus saa neljän kuukauden iässä uusia ihania piirteitä, koska vauva on oppinut kohdentamaan katsettaan. Vauva voi aloittaa seurustelun katsomalla vanhempaa silmiin. Vastaavasti jos vauva ei ole ”juttutuulella”, hän karttelee toisen katsetta.

Pienokaisen hulinat tai varsinkin koliikki voivat väsyttää vanhempaa, mikä on ymmärrettävää ja normaalia. Jos vauva-arki käy ylivoimaiseksi yhä lisääntyvän valvomisen ja vauvan itkuisuuden takia, vanhemman kannattaa kääntyä matalalla kynnyksellä neuvolan puoleen.

Nelikuinen vauva on jo niin iso, että perhe voi halutessaan aloittaa yhteisen harrastuksen. Vauvamuskari eli musiikkileikkikoulu tai vauvauinti ovat monille mieleen. Myös kotona riittää yhteistä mukavaa puuhaa: vauvan kehitystä voi tukea loruttelemalla ja musisoimalla.

Lähteet: MLL, Imetyksen tuki ry, Terveyskirjasto ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Kuusiviikkoinen vauva ei ole enää vastasyntynyt – silti hän on vielä hyvin pieni vauva. Monet vanhemmat saattavat kokea, että nyt elämä vauvan kanssa on vaativimmillaan. Tunteelle on selkeä syy, sillä useimmiten vauvan itkuisuus on korkeimmillaan juuri näihin aikoihin.

Myös tiheän imun kausi osuu usein suunnilleen kuuden viikon tietämille. Vaikka ikävaihe saattaa olla vaativa, on mukaviakin asioita tiedossa.

Vauvan kehitys | Kuusiviikkoinen vauva ja itkuisuus

Alle kolmen kuukauden ikäiset terveet ja normaalisti kehittyvät vauvat itkevät keskimäärin kaksi tuntia vuorokaudessa. Itkuisuus on tutkitusti huipussaan noin kuusiviikkoisena. Hyvä uutinen on, että itkuisuus alkaa tämän jälkeen hiljalleen laskea ja vähenee selkeästi kolmen kuukauden jälkeen.

Etenkin illat saattavat olla pitkiä vauvan kanssa, jonka itkuisuuteen ei tunnu auttavan mikään. Vanhempien kesken vuorottelu ja esimerkiksi kuulosuojaimet auttavat jaksamaan vaikeimman yli.

Itkusta kannattaa mainita neuvolan hoitajalle kuin lääkärillekin. On hyvä tarkistaa, että vauvan itkun taustalla ei ole sairautta tai muuta vaivaa. Itkua on myös helpompi kestää, kun vanhempi voi luottaa siihen, että vauvalla ei ole suurta hätää.

Toisaalta vauvan vuorovaikutustaidot kehittyvät nyt nopeaan tahtiin. Vauva hymyilee ensimmäisen kerran yleensä noin viiden tai kuuden viikon iässä. Suunnilleen samoiin aikoihin vuodatetaan myös ensimmäiset kyyneleet.

Pienokaisen toiminta saattaa nyt vaikuttaa muutenkin erilaiselta ensiviikkoihin verrattuna. Vauvan näkö kehittyy jatkuvasti ja hän katseleekin aiempaa tarkkaavaisemmin vanhempiaan ja erilaisia esineitä. Näön kehittymisen myötä myös vauvan oma vuorovaikutus alkaa hiljalleen muotoutua aiempaa leikillisemmäksi ja monipuolisemmaksi.

Vauva oppii nopeasti vanhempiensa ihastuneista ilmeistä, äänistä ja kosketuksista, mistä asioista saa parhaan palautteen, ja alkaa hiljalleen tehdä lisää tämänkaltaisia asioita.

Vauvan ravinto | Tiheää imua

Tiheällä imulla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin vauva tankkaa maitoa erityisen ahnaasti ja lyhyin syömisvälein. Vauvan tarkoituksena on kasvattaa maitomäärää, jotta maidontuotanto rinnoissa kasvaisi tulevaa tarvetta varten.

Vauva saattaa muutenkin olla tavallista tyytymättömämpi ja itkuisempi sekä herätä yöllä useammin kuin muuten.

Tiheän imun kausi kestää suunnilleen 2-7 päivää. Toisaalta ensimmäiset elinviikot voivat tuntua vanhemmasta tauottomalta tiheän imun kaudelta, kun vauva viihtyy jatkuvasti rinnalla.

Kaikki apu läheisiltä tai vaikka naapureilta on tervetullutta näinä aikoina. Lähettyvillä kannattaa olla syötävää, jota voi nappailla yhdellä kädellä. Lähellä kannattaa muutenkin pitää tarvikevalikoimaa, kuten harsoja ja vanhemman vesipulloa. Kirja tai tv-ohjelma voi myös tuoda piristystä tiheän imun hetkiin.

Vauvan uni | Ulkona nukuttaminen

Vauvat nukkuvat usein paremmin ulkona vaunuissa tai kantoliinassa kuin sisällä, etenkin leudolla tai viileällä kelillä.

Sääolosuhteet on kuitenkin syytä ottaa tarkasti huomioon.

Lasitettu parveke lämpenee auringonpaisteessa nopeasti. Myös suojaisen vaunukopan lämpötila nousee auringossa. Niinpä vauvan vaatetus on syytä suunnitella sen mukaan, nukkuuko vauva suojaisalla parvekkeella vai täysin ulkoilmassa vanhemman lenkkeillessä.

Talvipakkaseen totutellaan askel kerrallaan. Kaksiviikkoinen, terve vauva voi jo ulkoilla alle kymmeneen asteen pakkasessa noin vartin verran kerrallaan. Tällöin vauvan keuhkot saavat totutella pakkasilmaan. Seuraavat ulkoilut voivat kestää aina vartin pidempään.

Kuusiviikkoinen vauva voi nukkua talvisäässä 1-1,5 tuntia, jos uni hänelle maittaa. Kun vauva tulee kolmen-neljän kuukauden ikään, voi hän nukkua halutessaan ulkona pidempäänkin.

Jos pakkasta on enemmän kuin 15 astetta, on parempi, että vauva nukkuu sisällä.

Vauvan tärkeimmät ihmiset |  Mikä vauvalle nimeksi?

Oma erityinen pienokainen ansaitsee tietenkin jokaisen vanhemman mielestä kauniin nimen kannettavakseen. Lapsen nimen valitseminen lieneekin yksi vaikeimmista valinnoista kahden vanhemman perheessä, tai sitten – voihan olla, että olette hyvin yksimielisiä siitä, miten lapsi nimetään.

Joka tapauksessa nimen pohtiminen kannattaa käynnistää kunnolla viimeistään nyt. Silloin vanhemmilla on vielä aikaa pyöritellä ja makustella erilaisia vaihtoehtoja. Lapsen nimi täytyy nimittäin ilmoittaa viimeistään kolmen kuukauden kuluessa syntymästä väestötietojärjestelmään.

Apua nimen ideoimiseen löytyy muun muassa Kaksplussan nimikoneesta tai lukuisista muista, teemoittain rakennetuista nimikoosteista!

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava), Imetyksen tuki ry

Viisiviikkoinen vauva saattaa esitellä ensimmäisen hymynsä. Toistaiseksi on vielä mysteeri, mitä näin pieni vauva kokee, kun hän hymyilee. Pienen vauvan hymy vaikuttaa refleksinomaiselta, mutta se voi ilmetä tilanteessa, jossa vauvan hoivaaja hymyilee lapselle.

Hymyilyn, kuten niin monen muunkin asian, alkaminen on yksilöllistä. Hymyn tulisi kuitenkin näkyä kasvoilla viimeistään kolmen kuukauden iässä, sillä siitä pystytään arvioimaan vauvan kehitystä.

Vauvan hymyily muuttuu hänen varttuessaan yhä vuorovaikutteisemmaksi.

Vauvan kehitys | Viisiviikkoinen vauva ja kiintymyssuhde

Ensimmäisen yhteisen vuoden aikana vauvan ja vanhempien välille muodostuu paljon puhuttu kiintymyssuhde. Kyseessä on vauvalle elintärkeä suhde, joka rakentuu vuorovaikutuksessa lähimmäisiin hoivaajiin.

Vaikka kyseessä on tärkeä ja jopa vaativalta kuulosta kehitysprosessi, on lopulta kyse hyvin arkisista asioista: vanhemmat luonnostaan tarjoavat lapselle hoivaa, yrittävät helpottaa vauvan itkuista oloa ja pitävät vauvaa runsaasti sylissä.

Myös kylpyhetket, pukemiset, syöttämiset ja vaipanvaihdot ovat hetkiä, joissa vauva peilaa itseään vanhempaan.

Tavalliseen elämään kuitenkin kuuluu se, että vanhemmat ovat välillä väsyneitä. Kukaan ei jaksa olla sataprosenttisesti hyväntuulinen ja pirteä. Asiantuntijat korostavatkin, että tavallinen vanhemmuus, jossa vanhempi on kiinnostunut vauvan maailmasta ja ottaa hänet huomioon, on lapselle riittävän hyvää.

Vauvan uni | Milloin päivätorkuille?

Välillä vanhemman saattaa olla vaikeaa tietää, milloin viisiviikkoinen vauva kannattaa laittaa nukkumaan. Jos vauva ei meinaa nukahtaa päiväunille, voi olla kyse siitä, että hänen unipaineensa ei ole vielä riittävän suuri tai hän on jotakin muuta vailla.

Tyypillisiä väsymyksen merkkejä ovat lasittunut katse ja vähemmän aktiivinen olemus. Myös haukottelu, silmien hierominen ja korvien hypistely ovat tyypillisiä väsymysmerkkejä. 

Toisaalta vanhemmalle ei yleensä ole mahdollista jatkuvasti seurata vauvan väsymyksen merkkejä. Pieni vauva kannattaa laittaa unille noin 1,5-2 tunnin kuluttua heräämisestä.

Kun vauva kasvaa, hän viihtyy pidempiä jaksoja hereillä.

Ennen päiväunia kannattaa vaihtaa vauvan vaippa ja tarjota vauvalle maitoa. Näin vauvan on mukavampi nukkua.

Vauvan terveys | Kylpyhetki

Viisiviikkoisen, kuten muidenkin pienten vauvojen, pesemiseen riittää yleensä vesi. Iho on vielä ohut ja herkkä, joten pesuaineiden käyttö ei ole suositeltavaa. Jos pesuainetta on jostain syystä välttämätöntä käyttää, kannattaa valita hyvin mieto ja hellävarainen pesuaine, mieluiten vauvoille tarkoitettu.

Kuivaihoisen lapsen kylpyveteen voi lorauttaa hieman öljyä tai perusvoidetta.

Kylpyhetki voi olla mihin aikaan päivästä, mutta monet suosivat iltakylpyä, sillä lämpimällä vedellä on usein rauhoittava vaikutus. Kylpyä voi myös kokeilla itkuisen vauvan rauhoittamiseen, jos vauva vaikuttaa tyytymättömältä ilman ilmeistä syytä.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Äidin jälkitarkastus

Synnytyksen jälkitarkastus tehdään yleensä äitiysneuvolassa 5–12 viikon sisällä synnytyksestä. Tähän mennessä äiti on yleensä ehtinyt toipua monilta osin synnytyksestä: synnytyselimet ovat ehtineet palautua raskaudesta, jälkivuoto yleensä loppuu ja episiotomia- ja repeämähaavat ovat parantuneet. Jos ongelmia on, ne ovat ehtineet tulla esille, ja lääkäri voi puuttua niihin.

Toisaalta jälkitarkastus on myös hyvä hetki ottaa puheeksi muitakin kuin fyysistä toipumista koskevat asiat. Mietityttääkö perhedynamiikka tai oma jaksaminen? Miten ehkäisy kannattaisi hoitaa?

Sisätutkimus ei ole pakollinen osa jälkitarkastusta. Sisätutkimusta kuitenkin suositellaan, jos äidillä on edelleen vaivoja, kuten veristä jälkivuotoa, limakalvojen arkuutta, kipuja, hankalaa virtsankarkailua, infektio-oireita tai laskeumavaivoja.

Isille tai vauvan toiselle vanhemmalle ei tiettävästi vielä monessakaan neuvolassa tarjota omaa, jälkitarkastusta vastaavaa käyntiä. Jos vanhempi kuitenkin sellaista kaipaa, neuvolaan kannattaa rohkeasti varata aika.

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava)

Kuukauden ikäinen vauva kehittyy vauhdilla, eikä häntä enää pidetä vastasyntyneenä. Neljän viikon aikana vauvassa on tapahtunut jo paljon kasvua. Vanhempi saattaa huomata vauvan muuttuneen, vaikka ei itsekään olisi aivan varma, mikä on nyt erilaista kuin kuukausi sitten. Toisinaan yhden kuukauden ikää kutsutaan jopa toiseksi syntymäksi.

Vauva 1 kk | Jutustelu kannattaa

Kuukauden ikäisen vauvan kädet ovat edelleen tiiviisti nyrkeissä. Hän kuitenkin yrittää jo hiukan nostella päätään.

Neljäviikkoinen vauva kuuntelee edelleen mielellään vanhempiensa ääntä – vauvalle kannattaakin jutella vastasyntyneestä asti. Pienokaiselle puhumisesta ei kannata ottaa paineita, mutta hänelle voi höpötellä sopivissa hetkissä. Jutustelu tukee vauvan puheen kehittymistä tulevaisuudessa. Tuttujen äänien kuuleminen voi myös rauhoittaa vauvaa.

Yleensä aikuiset puhuvat luonnostaan vauvalle korkeammalta ja pehmeämmällä äänellä kuin tavallisesti. Lepertelypuhe on vauvalle merkityksellistä, koska sen sointi kertoo vauvalle lämpöisistä ajatuksista ja välittämisestä.

Kuukauden ikäisen vauvan oma ääntely on vielä melko sattumanvaraista, mutta vauva saa hyvää harjoitusta vanhemman puhetta kuulemalla. Kuukausien kuluessa vauvan ääntely kehittyy niin, että se alkaa selvemmin noudattelemaan keskustelun rytmiä.

Kun vanhempi seurustelee vauvan kanssa, vanhemman kasvot ovat usein lähellä vauvaa. Kuukauden ikäinen vauva katseleekin jo tarkkaavaisesti vanhemman kasvoja.

Vauvan uni | Kuukauden ikäinen vauva ei tunne yön ja päivän eroa

Kuukauden ikäinen vauva ei ole vielä löytänyt yön ja päivän eroa, vaikka vanhemmat kuumeisesti saattavatkin odottaa unipätkien painottumista öihin. Kun vauva ei nuku samaan aikaan kuin vanhempansa, kannattaa kodin ympäristön olla uneliaisuuteen kannustava.

Kun vauva herää yöllä, kirkkaita valoja ei kannata napsauttaa ehdoin tahdoin päälle. Vauvalle kannattaa puhua hiljaisella ja rauhallisella äänellä, jos jutustelu on tarpeen.

Jo pienelle vauvalle voi opettaa iltarutiineja esimerkiksi vaihtamalla hänelle erillisen yöpuvun ja lukemalla lorun tai lyhyen sadun ennen nukahtamista.

Makuuhuoneesta kannattaa tehdä yöllä pimeä. Tämä on tärkeää etenkin valoisina kesäkuukausina, kun Suomessa riittää valoa yömyöhään, ja aurinkokin nousee aikaisin. Lapsen synnyttyä kannattaa ehdottomasti satsata pimennysverhoihin, joilla makuuhuoneen saa hämäräksi.

Kuukauden ikäisen vauvan unesta ei kannata vielä ottaa paineita. Joissakin perheissä jo yhden kuukauden ikäinen vauva saattaa nukkua läpi koko yön, mutta kovin yleistä se ei ole.

Vauvan terveys | Ihovoiteita vai ei?

Vastasyntyneen iholla on usein näppylöitä ja se hilseilee. Kyse on normaalista vaiheesta, jolla tavoin iho reagoi syntymän jälkeen. Hilseily loppuu usein parissa viikon kuluessa.

Yleensä vauva pärjää ilman rasvaa, sillä terveellä ja hyväihoisella vauvalle talirauhaset toimivat. Ne pitävät huolen siitä, että iho pysyy kosteutettuna.

Jos kuitenkin vauvalla ilmenee kuivia kohtia esimerkiksi takamuksessa, jota pestään paljon, kannattaa avuksi ottaa kosteuttava perus- tai vauvavoide.

Jos takapuoli on kovin punakan ja ärtyneen oloinen vaippaihottuman vuoksi, kannattaa kokeilla sinkkivoidetta. Se usein edistää ihon toipumista.

Ihon hyvinvointia edistää se, että pesun tai kylven jälkeen taipeet, ihopoimut ja pakaroiden väli kuivataan huolella, jotta niihin ei jää kosteutta hautumaan.

Myös säännölliset ilmakylvyt tekevät hyvää takapuolen iholle, joka on pääsääntöisesti melko ilmatiiviisti vaipan suojassa. Jos takapuoli alkaa kovasti punoittaa, kannattaa vaippaa vaihtaa useammin.

Vauvan ravinto | Hyvä imetysasento

Miellyttävä imetysasento tukee imetystä, ja se on kivutonta ja mukavaa niin äidille kuin vauvalle. Lisäksi hyvä imetysasento ja -ote auttavat vauvaa saamaan rinnasta riittävästi maitoa, millä on vauvan kasvun kannalta merkitystä.

Vaikka aluksi imetys saattaa jännittää, omat hartiat ja selkä kannattaa tietoisesti rentouttaa. Lähelle kannattaa varata vesikannu, sillä imettävä äiti tarvitsee paljon nestettä.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Miten synnyttäjä uskaltaa liikkua?

Ensimmäisinä viikkoina synnytyksen jälkeen kannattaa välttää lajeja, jotka sisältävät hypähtelyjä tai pomppimista, sillä lantiopohjalihakset ovat vielä palautumassa synnytyksen jäljiltä.

Esimerkiksi kävelylenkit ja sovelletut jooga, -pilates tai jumppaharjoitteet sopivat hyvin liikuntalajeiksi, joilla voi aloittaa pehmeästi ja tunnustellen liikkumisen.

Lantionpohjajumppa on myös hyvä aloittaa kevyin tunnusteluin. Aluksi lihasten jännittäminen saattaa tuntua hankalalta, mutta hiljalleen lihakset alkavat taas löytyä. Lantionpohjalihasten vahvistaminen tukee elämänlaatua ja ehkäisee muun muassa virtsankarkailua.

Tässä elämänvaiheessa liikuntahetkistä kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman nautinnollisia ja rentouttavia. Ne ovat tilaisuuksia, joissa synnyttänyt äiti voi hoitaa itseään ja nauttia siitä, ettei raskausvatsa rajoita liikkumista. Omaa kehoaan kannattaa arvostaa valtavan työn jälkeen, jonka se on tehnyt raskausaikana ja synnytyksessä.

Neuvoja liikkumiseen ja vastauksia kehon toipumisesta saa esimerkiksi neuvolasta ja äitiysfysioterapeuteilta.

Lähteet: THL, Terveyskylä, MLL ja Suomalainen vauvakirja (Otava).

Vatsalla makoilu kannattaa

Kolmeviikkoinen vauva on edelleen hentoinen kuten vastasyntynyt. Hän kuitenkin harjoittelee jo liikkeitä ja motorisia taitoja, vaikka vanhempi ei tätä vielä välttämättä huomaakaan.

Viikon loppupuolella vauva saattaa jo hiukan yrittää nostaa päätään, kun hänet asettaa vatsamakuulle esimerkiksi vanhemman rinnan tai vatsan päälle.

Vaikka vauva on tärkeää nukuttaa nimenomaan selällään kätkytkuolemariskin minimoimiseksi, on vauvalle hyväksi, että hän saa hereillä ollessaan viettää aikaa myös vatsallaan. Tällöin muun muassa niskan ja selän lihakset vahvistuvat, mikä auttaa jatkossa vauvaa kannattelemaan päätään, ryömimään ja istumaan.

Vauvan ravinto | Tuttia vai ei?

Vauvan itkuisuus lisääntyy yleensä syntymän jälkeen kahdesta viikosta eteenpäin. Eniten itkuisuutta ilmenee noin parin kuukauden ikäisillä vauvoilla, ja se laskee huomattavasti kolmen kuukauden iässä.

Itkuisuuteen tekee usein mieli etsiä helpotusta, mikä on luonnollista. Monesti kevyt tärinä, esimerkiksi vaunulenkillä, tai vauvan heijaaminen sylissä jumppapallolla istuen saattavat helpottaa itkuisen vauvan oloa.

Vanhempien saattaa tehdä mieli tarjota vauvalle tuttia. Imetyksen tuki ry kuitenkin muistuttaa, ettei sitä kannata tarjota vauvalla ensimmäisten elinviikkojen aikana, jos toiveena on imetys.

Tutissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se voi vaimentaa vauvan luontaista hakeutumista rinnalla. Pienellä vauvalla on kova tarve imeä rintaa. Kun imeminen kohdistuu tuttiin, voi olla, että vauva ei hakeudu rinnalle yhtä hanakasti, mikä voi vaikuttaa myös maitomäärään.

Tutti voi myös häiritä oikean imuotteen opettelua, sillä tuttia ja rintaa imetään eri tavoin.

Keskosvauvoille ja sairaille vauvoille sen sijaan tuttia saatetaan tarjota jo varhaisessa vaiheessa tyydyttämään imemisen tarvetta, sillä he eivät välttämättä pääse rinnalle terveydellisten esteiden vuoksi.

Vauvan terveys | Kolmeviikkoisen vauvan heijasteet

Nälkäisenä kolmeviikkoinen vauva on valpas ja tekee usein liikkeitä, joiden pyrkimyksenä on tehostaa rinnalle pääsemistä: vauva voi huitoa käsillään, väännellä kehoaan ja kasvojaan sekä maiskuttaa suullaan. Pienikin vauva voi yrittää tehdä ryömimistä muistuttavia liikkeitä, kun rinta on aivan lähettyvillä.

Kyseessä olevat liikkeet ovat refleksejä eli heijasteita. Niiden tarkoitus on pitää vauva hengissä ja edesauttaa selviytymistä maailmassa. Ne enteilevät tahdonalaisia liikkeitä, ja siksi niiden kehitystä seurataan neuvolassa.

Vastasyntyneillä on useita heijasteita, jotka katoavat tulevien elinkuukausien aikana.

Vauvan uni | Mikä rauhoittaisi kolmeviikkoisen vauvan itkuisia iltoja?

Vauvahieronta on yksi tapa helpottaa vauvan itkuista oloa. Hieronta voi auttaa muun muassa vatsanpuruihin tai lihasjännityksiin, jotka tekevät vauvan olosta epämukavan.

Hieronta lisää myös vanhemman ja vauvan läheisyyttä.

Jos vauva ei rauhoitu hetken kuluttua hieronnan aloittamisesta, on hyvä jättää asia sikseen ja kokeilla myöhemmin uudestaan. Voi olla, että hieronta ei olekaan juuri sillä hetkellä asia, jota vauva kaipaa.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Läheisyyttä myös vanhempien kesken

Vauva muuttaa väistämättä parisuhdetta ja vanhempien ajankäyttöä. On totta, että monet kokevat etenkin esikoisen syntymän pienenä kriisinä.

Psykologi Jaakko Sahimaa kertoi Kaksplussan haastattelussa, millaista oli, kun hänestä tuli kertaheitoilla isä kaksosille.

– Tunneonnen laskua ei tarvitse pelästyä, Sahimaa totesi Kaksplussalle.

Vauva-aika onkin poikkeuksellisen intensiivinen vaihe, jossa erityisesti imettävä vanhempi on hyvin kiinni vauvassa. On kuitenkin tärkeää, että molemmat vuorottelevat vauvan hoitamista ja saavat myös lepohetkiä.

Toisaalta vanhempien ja vauvan yhdessä viettämä aika voi olla antoisaa ja myös lujittaa parisuhdetta. On ihanaa ihastella yhdessä oman pienokaisen kasvua ja kehitystä.

Terve, pieni vauva kulkee myös kätevästi mukana monissa paikoissa. Siksi parisuhdetta ja muuta elämää ei tarvitse jättää tauolle. Pariskuntana voi edelleen käydä yhdessä esimerkiksi kahviloissa ja ravintoloissa treffeillä tai ihan vain kävelemässä yhdessä.

Intiimielämääkin voi jatkaa, kun se molemmista vanhemmista tuntuu luontevalta ajatukselta ja esimerkiksi äidin repeämät ovat parantuneet.

Ensimmäiseen rakastelukertaan synnytyksen jälkeen kannattaa suhtautua lempeästi ja kokeilevalla mielellä. Se voi jännittää ja tuntua, kuin olisi jälleen ensimmäisen kerran äärellä. Omista tuntemuksista kannattaa yrittää puhua toiselle, vaikka se ei välttämättä helppoa olisikaan.

On hyvä myös muistaa, että seksistä ei kannata vauvan tultua ottaa paineita. Toiset ovat valmiita seksiin hyvinkin pian synnytyksen jälkeen, toisille oikea hetki on vasta myöhemmin.

Hellittely ja ystävällinen puhe on tärkeää: erityisesti synnyttänyt äiti yleensä kaipaa sitä, että saa kuulla rakastavia ja kehuvia kommentteja puolisonsa suusta, sillä muuttunut vartalo saattaa mietityttää.

Myös uudet roolit saattavat tuntua välillä hämmentäviltä. Näistäkin ajatuksista on hyvä yrittää puhua ääneen.

Lähteet: Imetyksen tuki ry, Baby Center ja Suomalainen vauvakirja (Otava)

Pikkuinen nauttii läheisyydestä

Kaksiviikkoista vauvaa hoitavan aikuisen lämpö ja läheisyys ovat tärkeitä lapsen kehitykselle. Tämän ovat osoittaneet lukuisat tutkimukset.

Vastasyntyneen vauvan, kuten muidenkin pienten lasten, hermosto on hyvin herkkä. Uusi elämä äänineen, tuoksuineen ja valoineen on täysin erilainen kuin maailma kohdussa. Emme tiedä varmaksi, miten vauvat kokevat äkillisen vaihdoksen täysin erilaiseen ympäristöön, mutta voimme arvella, että sen on oltava ainakin jollain tasolla stressaavaa.

Niinpä vanhemman lempeä syli tarjoaa samankaltaista rauhoittavaa läheisyyttä kuin vauvalla on kohdussa ollut.

Vauvan ravinto | D-vitamiinia myös vauvalle

Iholla oleminen on yleensä hyvä apu monenlaisiin imetysongelmiin. Ihokontaktia kannattaakin lisätä erityisesti silloin, kun toiveissa on, että maidon määrä kasvaisi tai imuote paranisi.

Aikuisen iholla oleminen pitää vauvan lämpimänä sekä verensokerin ja peruselintoiminnot tasaisina. Lisäksi ihokontakti herättelee vauvan imemishalua ja taipumusta hakeutua rinnalle.

Kahden viikon ikäiselle vauvalle aletaan antaa D-vitamiinitippoja, sillä vauvan omat D-vitamiinivarastot alkavat ehtyä raskausajan jäljiltä jo kahden viikon iässä. Äidinmaidossa D-vitamiinia tutkimustiedon mukaan ei ole. Myös korvikeruokituille vauvoille annetaan D-vitamiinia riippuen siitä, paljonko korvikkeessa sitä on jo entuudestaan.

D-vitamiinia tarvitaan luuston normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Pitkäaikainen d-vitamiinin puutos voi johtaa lapsille riisitautiin.

Osalle vauvoista D-vitamiinitipat voivat aiheuttaa vatsanväänteitä. Tällöin kannattaa testata toisenlaista D-vitamiinivalmistetta apteekin suositusten mukaan.

Vauvan terveys | Päälaen karsta

Kaksiviikkoisen vauvan päähän voi ilmestyä hiusten joukkoon keltaista karstaa. Kyseessä on tali-ihottuma, joka on täysin vaaratonta, eikä sitä tarvitse poistaa.

Jos karstaa haluaa ehdottomasti poistaa, on hyvä tietää, että sitä ei kannata rapsuttaa kuivana. Ennen rapsuttelua päänahkaan kannattaa hieroa öljyä, jonka voi antaa vaikuttaa jopa yön yli. Tällöin karsta on pehmeämpää ja irtoaa helpommin.

Vauvan uni | Päivän ja yön opettelua

Vaikka kaksiviikkoinen vauva hakee vuorokausirytmiään vielä useiden viikkojen ajan, voivat vanhemmat edesauttaa sen syntymistä: illan ja yön tullen valaistusta kannattaa vähentää ja muutenkin rauhoittaa koti lähestyvää nukkumaanmenoa ajatellen.

Hyvin pienenkin vauvan kanssa voi jo harjoitella ihmisille totunnaisia iltarutiineja, kuten yöpuvun vaihtamista ja iltasadun lukemista. Näistä ei kuitenkaan kannata ottaa paineita aivan ensimmäisinä elinviikkoina.

Hiljalleen vauva alkaa oppia päivän ja yön eron ja unet alkavat painottua enemmän yöaikaan.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Muista huolehtia myös omasta ravinnosta

Tuoreiden vanhempien on hyvä muistaa pitää huolta myös omasta ravinnon ja vitamiinien saannista.

Puolison kannattaa myös auttaa synnyttänyttä ja imettävää äitiä ruokailujen ja juomisen kanssa, sillä ne tuppaavat usein unohtumaan intensiivisen vauvan ruokkimisen ja hoitamisen lomassa.

Imettäminen kuluttaa nestettä ja myös muun muassa äidin rautavarantoja. Suositeltavaa on juoda lasillinen joka imetyskerran yhteydessä. Vitamiini- kalsium- ja rautalisä eivät välttämättä ole pahitteeksi.

Nyt voi myös ottaa ilon irti ruoka-aineista, joita raskausaikana on rajoitettu. On kuitenkin muutamia ruoka-aineita, kuten kofeiini ja alkoholi, joiden kanssa on edelleen syytä olla tarkkoina.

Mahdollista apua kaupassa käymiseen ja ruoan valmistukseen kannattaa pyytää muilta läheisiltä rohkeasti, jos elää ilman aikuista kumppania.

Lähteet: Imetyksen tuki ry, Ruokavirasto.fi ja Ensi- ja turvakotien liitto

Tervetuloa perheeseen!

Yksiviikkoinen vauva on maailman suloisin, joskin vastasyntynyt myös tarvitsee paljon läheisyyttä – riippuen tietenkin yksilöllisistä piirteistä. Toiset vauvat ilmoittavat tarpeensa kiihkeämmin kuin toiset.

Etenkin esikoisen vanhempaa saattaa hämmentää, että vauva voi itkeskellä paljonkin: nälästä, väsymyksestä tai esimerkiksi ilmavaivoista. Tyytyväisetkin pikkuvauvat voivat muuttua iltaa kohden itkuisiksi.

Jos vauva ei rauhoitu lainkaan, kannattaa olla yhteydessä omaan neuvolaan.

Vanhempi voi alkaa hiljalleen aavistaa vauvan tarpeita. Tämä vie kuitenkin aikaa, joten itselleen kannattaa olla armollinen. Välillä voi olla vaikea tietää, mistä vauvan itku johtuu. Tärkeintä on, että yrittää helpottaa vauvan oloa.

Yhden viikon ikäiset vauvat eivät vielä erota vanhemman kasvoja tarkasti etäältä. Vauva näkee korkeintaan 20–30 senttimetrin päähän. Näkökyvylle sekä vanhemman ja vauvan suhteen luomiselle on kuitenkin tärkeää, että molemmat saavat katsella toistensa kasvoja lähietäisyydeltä. Vauvalle häntä hoitavat läheiset ovat koko maailma!

Vauvan ravinto | Maito maistuu kellon ympäri

Yksi viikkoa vanha vauva tilaa itselleen maitoa, ja siksi hän saattaa viihtyä rinnalla lähes vuorokauden ympäri. Tiheällä imulla vauva pyrkii varmistamaan, että rinnat tuottavat maitoa riittävästi jatkuvasti kasvavan vauvan tarpeeseen.

Jos vauvaa ruokitaan korvikkeella, saattaa välillä pulloon jäädä enemmän maitoa, kun taas toisilla kerroilla vauva voi nauttia koko annoksen. Tarkempia ohjeita korvikkeen käyttöön saat neuvolasta.

Myös vauvan riittävä kakkaaminen ja pissaaminen kertoo siitä, että vauva saa tarpeeksi ravintoa. Tuore vanhempi voi halutessaan merkitä vauvan vaipanvaihtojen määrän ylös ensimmäisinä viikkoina. Tilanne on hyvällä mallilla, kun vaippoja kastuu suunnilleen 5–7 päivässä.

Vauvan terveys | Napatynkä saattaa jo irrota

Napatyngän puhdistus on osa vastasyntyneen hoitamista. Napa pitää puhdistaa vähintään kerran vuorokaudessa tai useammin, jos siinä on punoitusta.

Joillakin vauvoilla napatynkä voi irrota jo tällä viikolla!

Vauvan uni | ”Nukun, kun siltä tuntuu”

Yksiviikkoisen vauvan vuorokausirytmi ei ole vielä kehittynyt. Pikkuvauvat nukkuvat paljon ja nimenomaan silloin, kun he sitä kaipaavat. Terveen ja täysiaikaisen vauvan voi antaa nukkua pitkiäkin pätkiä, mutta monet vauva heräilevät pitkin yötä.

Valvovan vauvan vanhempaa voi lohduttaa tieto siitä, että paljon heräilevällä vauvalla on vähemmän hengityskatkoksia.

Muistathan nukuttaa vauvaa selällään. Sen on todettu vähentävän kätkyt-kuoleman riskiä.

Vauvan tärkeimmät ihmiset | Aika keskittyä uuteen perheenjäseneen

Jos vain mahdollista, nyt kannattaa ottaa rennosti! Tekemättömistä kotitöistä tai ympäröivästä maailmasta ei tarvitse juuri nyt toivottavasti stressata – parasta on keskittyä vauvaan ja hänen hellimiseensä. Myös vanhemmat tarvitsevat lepoa, erityisesti synnyttänyt vanhempi.

Jos äiti imettää vauvaa, on se hänen pääasiallinen tehtävänsä juuri nyt. Puolisolla tai muilla läheisillä on erittäin tärkeä rooli, jotta äiti jaksaa läpi tiheän imetyksen: ruoan valmistaminen, äidin juomisesta huolehtiminen ja muilla tavoin olon mukavaksi tekeminen ovat tärkeässä osassa hyvinvointia.

Alatiesynnytyksen jälkeen äidin alapää on usein vielä tässä vaiheessa arka, tai jopa kipeä, riippuen siitä, millaisia toimenpiteitä synnytyksessä on käyty läpi. Puolison tuki on tässäkin tärkeää, jotta äiti pääsee esimerkiksi suihkuttamaan puhtaaksi mahdollisia repeämiä tai sektiohaavaa ja vaihtamaan jälkivuodon vuoksi sidettä.

Imetykseen kannattaa herkästi pyytää apua, jos rinnanpäät kipeytyvät kovasti. Myös rintatulehduksen ehkäisemiseen ja hoitoon kannattaa kaiken varalta tutustua, jos sellainen tulisi vastaan.

Mieliala voi vaihdella synnytyksen jälkeen ensimmäisten viikkojen ajan. Jos alakulo on hyvin voimakasta ja jatkuvaa, kannattaa herkästi ottaa asia puheeksi neuvolassa. Kyseessä voi olla synnytyksen jälkeinen masennus, johon tarvitaan ammattilaisten apua.

Myös toisen vanhemman mieli voi olla myllerryksessä suuren elämänmuutoksen äärellä. Vaikka puhuminen asiasta ei olisi helppoa, kannattaa rohkeasti yrittää. Toisille isille tai neuvolan ammattilaisille avautuminen antaa usein perspektiiviä ja keventää oloa. Myös isän jatkuva alakulo voi äityä masennukseksi, johon tarvitaan apua.

Apua kannattaa toki pyytää muutenkin, etenkin läheisiltä, sillä vauvan ensimmäiset viikot ovat hyvin intensiivistä aikaa koko perheelle: onhan sylissänne elämänne suurin ihme, joka tarvitsee juuri nyt vanhempiensa täyden huomion.

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava), Terveyskylä, Imetyksen tuki ry ja MLL

Tuoreessa tutkimuksessa on kuitenkin havaittu seikkoja, joilla pienten keskosten kielellistä kehitystä pystytään tukemaan.

Puheterapeutti Eva Ståhlberg-Forsén selvitti väitöstutkimuksessaan, että varhaiset keskusteluvuorot teho-osastolla eli hoivaajan vastaaminen lapsen ääntelyyn vaikutti positiivisesti lapsen sanaston kehitykseen.

Lisäksi selvisi, että mitä enemmän pikkukeskonen sai molempien vanhempien sylihoitoa tai ihokontaktia, sitä paremmat sanaston taidot lapsella oli 18 kuukauden korjatussa iässä.

Sylittely ja läheisyys tärkeintä

Erityisesti isän läheisyydellä havaittiin positiivista vaikutusta kielelliseen kehitykseen.

– Isien läheisyyden merkitys on tärkeä löydös. Sitä ei ole juurikaan tutkittu varsinkaan kielenkehityksen kannalta, Ståhlberg-Forsén kertoo tiedotteessa.

Sen sijaan suuri määrä vanhempien ja hoitohenkilökunnan sanoja oli negatiivisesti yhteydessä sanaston tarkkuuteen. Tässä määrässä oli mukana kaikki lapsen ympärillä puhuttu puhe, myös hoitohenkilökunnan puhe. 

Sanojen sekä läheisyyden ja läsnäolon määrä vaihteli teho-osastolta kerätyssä tutkimusaineistossa paljon.

– Sanaston kehityksen kannalta pelkkä läsnäolo ei ollut niin keskeistä, vaan nimenomaan ihokontakti tai sylissä pitäminen molempien vanhempien kanssa. Myöskään sanojen määrä ei ollut ratkaisevaa, vaan varhaiset vastavuoroiset keskusteluvuorot vauvan ja hoivaajan välillä, Ståhlberg-Forsén kertoo.

Vaikka istumaan oppimista voi edesauttaa, vauvan istuttaminen liian aikaisin tai liian pitkään voi olla haitallista.

Istumaan oppiminen on monen taidon summa

Vastasyntyneen liikkuminen perustuu reflekseihin, mutta hiljalleen vauvat oppivat hallitsemaan liikkeitään päästä alaspäin. Vastasyntynyttä tulisi pitää sylissä asennoissa, joissa selkä pyöristyy ja lonkat koukistuvat. Monipuoliset kantoasennot tuovat erilaisia aistituntemuksia ja auttavat vauvaa myötäilemään vanhempansa liikkeitä, mikä auttaa tasapainon ja lihasvoiman kehityksessä.

Vastasyntynyttä voi auttaa löytämään keskilinjansa pitämällä vauvaa ”suorassa linjassa” selkä pyöreänä esimerkiksi ”seurusteluasennossa”, jossa kädet saavat tilaa sivuille.  On hyvä muistaa, että tuetustikin istuminen edellyttää selän suoruutta. Vauvan lihasvoimia ja oikeita liikeratoja voi tukea oikeaoppisilla käsittelyasennoilla. 

– Vauva kannattaa nostaa kyljen kautta ja vaatteet vaihtaa hoitopöydällä kiertämällä vauvaa puolelta toiselle tukevalla reisiotteella. Istumaan oppimista edeltävät monet motoriset asiat kuten käsien ja varpaiden löytäminen, leluihin tarttuminen (noin 3kk), kääntyminen selältä vatsalle (noin 4–6kk) ja ryömiminen (noin 6–8kk). Kaikki nämä edistävät istumaan oppimista, terveydenhoitaja ja kätilö Susanna Tamminen luettelee.

Vauvan keho on valmis istumaan vasta, kun hän hakeutuu istuma-asentoon itse

Vauvan istumaan oppimista tukee myös se, että hän saa makoilla tarpeeksi vatsallaan.  Ensin vauva alkaa harjoitella makuulla käsiin tukeutumista ja ylävartalon kohottamista ylös alustasta, sen jälkeen konttausasentoon pääsemistä.

Vapaan liikkumisen mahdollistaminen kovalla alustalla on avainasemassa motorisen kehityksen edistymisessä, sillä istumaan oppiminen edellyttää laajaa kehonhallintaa ja tasapainoa. Yleensä vauva oppii ensin istumaan ja sitten vasta istumaan nousemisen.

– Pientä vauvaa ei voi opettaa istumaan, vaan istumisen oppiminen on ikään kuin laajemman kehityksen seuraus, Tamminen huomauttaa.

Jotkut vauvat nousevat jo ennen ryömimistä konttausasentoon ja siitä istuma-asentoon. Tammisen mukaan vauvan keho on valmis istumaan vasta, kun hän pystyy hakeutumaan istuma-asentoon itsenäisesti lattialla ollessaan – yleensä tämä opitaan noin 10 kuukauden iässä.

Vauvan istuttaminen liian aikaisin voi olla haitaksi

Jos vauvan kehoa kuormitetaan liian pitkään väärällä tavalla, voi se johtaa kehon lihastoiminnan epäsymmetrisyyteen, motorisen kehityksen viivästymiseen tai väärien liikemallien oppimiseen.

– Ensisijaisesti vauvan ennenaikainen istuttaminen ei tuo motorisiin valmiuksiin minkäänlaista hyötyä, vaan sillä aiheutetaan epämukavuutta kypsymättömälle keholle. Terve lapsi kuitenkin ilmaisee eleillään ja viime kädessä äänellään lisääntyneen kuormituksen, joten vanhemman ei tarvitse pelätä liian aikaisen istuttamisen haittoja, Tamminen rauhoittelee.

Hän muistuttaa, että vauvaa voi pitää aikuisen sylissä istuma-asennossa, kun asentoa tuetaan riittävästi omalla keholla tai käsillä kyljistä. Tukea voi vähentää, kun vauvan vartalon hallinta kehittyy ja lihasjäntevyys lisääntyy.

Kun vauva osaa nousta istumaan itsekseen, istumista ei tarvitse rajoittaa.

Milloin vauva voi istua syöttötuolissa?

Vauvan istuminen tulee monilla ajankohtaiseksi arjessa jo noin 4–6 kuukauden kohdalla kiinteiden aloituksen myötä tai vaunukopan jäädessä pieneksi. Paras paikka maistelujen aloittamiseen on Tammisesta vanhemman syli.

– Mitä pienempi vauva on sen enemmän keho tarvitsee tukea istumisessa. Vauva on valmis istumaan tuetusti lyhyitä aikoja syöttötuolissa, kun hänelle on kehittynyt suojarefleksit sivuille ja selkä on suoristunut. Suojarefleksien kehittymisen huomaa siitä, että vauvaa kallistaessa hän alkaa ottaa kädellä vastaan.

Suojarefleksien kehittyessä vauva alkaa myös reagoida liikkeeseen ja pyrkii estämään kellahtamisen. Valmius pehmustein, vöin tai pyyhkein tuettuun lyhytaikaiseen istuma-asentoon syöttötuolissa ruokailun ajan alkaa usein 5–7 kuukauden iässä. 

– Yleensä vauvan istuminen syöttötuolissa onnistuu ilman tukea noin 8–12 kuukauden iässä, kun hän pystyy kurottelemaan ruokaa pöydältä, viemään sitä suuhunsa sekä korjaamaan asentoaan takaisin keskilinjaan selkä suorana, Tamminen toteaa.

”Keho- ja kehitysrauha jokaiselle”

Vauvojen motorinen kehitys vaihtelee suuresti kehon jäntevyydestä, temperamentista ja ympäristöstä riippuen. Tamminen kehottaa rohkaisemaan vauvaa ensisijaisesti monipuoliseen liikkumiseen kuin istumiseen.

– Soisin, että jokaiselle vauvalle suotaisiin keho- ja kehitysrauha eikä taitojen opettelulla kilpailtaisi. Lapsi oppii varmasti istumaan ilman harjoittelua aikanaan.

Lapsen kasvua ja kehitystä tuleekin arvioida aina kokonaisuutena eikä yksittäisen taidon mukaan. Neuvolasta voi pyytää apua vauvan istumavalmiuksien havainnointiin. Jos vauva tarvitsee motoriseen kehitykseen tukea, voi neuvolasta saada lähetteen fysioterapeutille.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Väestöliitto

Hulinoina puhuttu ajanjakso voi olla vauvavuoden ensimmäinen yllättävä ja raskas vaihe. Se on kuitenkin positiivinen merkki valtavasta kehitysharppauksesta, jolloin vauvan toiminta alkaa muuttua tietoiseksi. Hän alkaa muun muassa hahmottaa kehonsa rajoja, syömään tahdonalaisesti, ottaa kontaktia hoivaajaan ja ymmärtää arjessa tapahtuvia asioita ja rutiineja.

Pitääkö hulinoista olla huolissaan?

Neljän kuukauden hulinoita ei kannata ajatella huonona unitaantumana, vaan vauvan heräämisenä ulkomaailmalle. Kun hänelle kehittyy valmiudet rytmisyyteen ja uusiin taitoihin, muodostuu aivoissa yhteyksiä eri asioiden välille, mikä kuormittaa pientä.

Vauvavuonna ”yön läpi nukkuminen” tarkoittaa muutenkin vain viittä tuntia yhtäjaksoista, alkuyöhön ajoittuvaa unta. Sen jälkeen on tavallista, että vauva havahtuu herkästi noin 45 minuutin pituisen unisyklin jälkeen ja tarvitsee apua nukahtaakseen uudelleen. Kun hulinat ovat käynnissä, vauva tarvitsee tyypillisesti tarvita entistä enemmän tukea vanhemmalta.

Erota vauvan hulinat todellisesta hädästä

Merkkejä neljän kuukauden hulinoiden alkamisesta ovat yöheräilyjen ja levottomuuden lisääntyminen, päiväunien lyhentyminen tai jääminen väliin sekä ruokahalun muuttuminen. Vauva saattaa harjoitella uusia taitoja kuten kääntymistä lähes jatkuvasti, eli vanhempien jaksamisen haasteeksi myös öisin.

Hulinoita ei kannata kuitenkaan kammoksua. Varsinaiset unihäiriöt, jotka vaatisivat puuttumista asiaan, ovat vauvoilla todella harvinaisia. 

– Vasta, jos vauva on yöllä kivuliaan oloinen, kasvu tai painonnousu hidastuu merkittävästi tai vauva nukkuu suu auki tai kuorsaa, kannattaa kääntyä terveydenalan ammattilaisen puoleen, vuorovaikutuskeskeinen uniohjaaja Laura Jalkanen ohjeistaa.

Vauvan hulinoihin hän kehottaa sen sijaan suhtautumaan tärkeänä kehitysvaiheena.

– Vauvan aivoissa tapahtuu paljon kuhinaa, kun uusia hermoratoja muodostuu. Lyhyesti, jos vauvallasi on hulinat, onneksi olkoon: sinulla on normaalisti kehittyvä vauva!

Vauvan unta voi häiritä moni asia

On tyypillistä, että unen tarve vähenee unitaantumissa. Kun vauvalla on hulinat, öitä voi yrittää saada eheämmiksi pidentämällä hereilläoloaikoja päivisin tai viivästyttämällä nukkumaanmenoa.

Kannattaa myös tarkastella perheen päivärutiineja ja pohtia, onko niissä tapahtunut muutoksia. Esimerkiksi lomamatkat, yökyläilyt tai sekaisin menneet päiväunet voivat vaikuttaa herkästi vauvan yöuniin.

Huomioi myös nälän mahdollisuus: ympäristöstään kiinnostunut nelikuinen voi syödä päivällä kärsimättömästi ja tankata siksi yöllä, kun häiriötekijöitä ei ole. Hän voi myös alkaa muodostaa tietoista yhteyttä syömisen ja nukahtamisen välille riippuen, mihin on tottunut.

Kuinka kauan vauvan 4 kk hulinat kestävät?

Hulinointi voi olla joillain lähes huomaamatonta, kun taas toisilla hyvinkin voimakasta ja pitkäkestoista.

Hulinoiden kesto on yksilöllistä ja pitkälti kiinni lapsen temperamentista ja unen tarpeesta: toisella vauvalla hulinavaihe kestää kauemmin kuin toisella. Jos vauvalla on vähänkin taitoja itsenäiseen nukahtamiseen, on hulinavaihe kuitenkin yleensä ohi muutamissa viikoissa.

Vauvan oppiminen alkaa kuitenkin olla kiivainta noin viiden kuukauden ikäisestä, minkä takia neljän kuukauden hulinoiden aikaan saattaa ajautua huomaamattomasti vauvan heräilyjä ylläpitävälle tielle.

Mikäli hulinoiden lisäämiin yöheräilyihin reagoimisesta muodostuu itseään ylläpitävä kierre eli uniassosiaatio, voi vaihe jäädä päälle pidemmäksikin aikaa.

Öitä kannattaa suunnitella etukäteen

Vauvan yöunia ei voi ennakoida, mutta niihin reagoimista voi. Uniohjaajan mukaan erilaisiin öihin varautuminen voi auttaa välttämään kumppanille tiuskimista väsyneenä.

– On helpompaa korjata omaa suhtautumista ja omia unitottumuksia kuin vauvan. Vanhemman kannattaa mennä edes parina iltana viikossa nukkumaan samaan aikana vauvan kanssa, jotta saisi pidemmän unipätkän alkuyöhön. Toisen vanhemman kanssa voi myös sopia, että hän hoitaa vaikka alkuyön heräilyt, Jalkanen kehottaa.

Hän suosittelee vanhempia myös sopimaan etukäteen, miten mahdollistaa kummallekin lepoaikoja ja omaa aikaa iltapäiviin ja iltoihin.

– Vanhemmat voivat pohtia koodisanan, josta toinen tietää että nyt mennään jaksamisen rajoilla ja toinen voi ottaa vauvan hetkeksi. Lyhytkin hetki auttaa palauttamaan voimavaroja!

Lähteet: Uniliitto, Imetyksen tuki ry, Muksuperheen uni

Sitteriä ei kuitenkaan suositella käytettäväksi pitkiä aikoja kerrallaan.

– Lapsen kehitystä ajatellen on tärkeää antaa erilaisia aistikokemuksia erilaisista asennoista kuten selinmakuu, päinmakuu, kylkimakuu ja eri asennot sylissä. Sitterissä asento on staattinen eikä näin ollen edistä lapsen motorista kehitystä, fysioterapeutti Niina Ojanperä selventää.

Sitteri ei ole hyvä nukkumapaikka

Tarkkaa aikasuositusta sitterin käyttöön ei pystytä Ojanperän mukaan antamaan.

– Joskus vanhemman tarve laskea lapsi turvallisesti johonkin on viisi, joskus 20 minuuttia. Sitterin käytöstä ei ole suoranaisesti haittaa lapsen motoriselle kehitykselle.

–  On kuitenkin tärkeää, että lapsi saa pienestä alkaen harjoitella useita kertoja päivässä lattialla olemista sekä selin- että päinmakuulla, jotta motoriset taidot pääsevät kehittymään.

Sitteriin nukuttamista ei suositella, vaikka pienestä torkahtamisesta aikuisen valvoessa ei aiheudukaan välitöntä vaaraa. Pidemmille unille sitteri ei ole kuitenkaan sopiva väline.

– Suositusten mukaisesti lapsi tulisi nukuttaa selinmakuulla, joten sitterissä nukuttamista ei voida suositella. Sitterissä asentoa ei saa täysin selinmakuulle, jolloin lapsen hengitys voi nukahtaessa vaikeutua, Ojanperä muistuttaa.

Ergonomia ennen kaikkea

Lapsen asennon tulisi olla sitterissä symmetrinen. Lisäksi painon tulisi jakautua tasaisesti ja asennon tulisi tukea lapsen selkää, päätä ja niskaa. Lapsen pitäisi pystyä myös liikuttamaan siinä ollessaan käsiään ja jalkojaan vapaasti.

– Jos sitterin asentoa pystyy säätämään, tulisi pienellä lapsella olla alin asento ja asentoa tulisi nostaa pystymmäksi, kun lapsi oppii hallitsemaan päätään paremmin, Ojanperä lisää.

Sittereissä ja moottoroiduissa keinuissa on merkkikohtaisia eroja, mutta yleensä niihin voi laskea jo kahden viikon ikäisen, terveen ja normaalikokoisen vauvan, joka on käynyt ensimmäisessä neuvolatarkastuksessa.

– Merkkikohtaiset erot kuten se, onko sitterissä pienen vauvan pään sekä vartalon asentoa tukevia pehmusteita tai säädettävää makuuasentoa, voi vaikuttaa suosituksiin sitterin käytössä, Anne Kavonius Lastentarvikkeesta kertoo.

Babybjörnin sitteri on yksi suosituimmista, vaikkei se kallistu täyteen makuuasentoon

Eri merkeissä on eroja esimerkiksi siinä, miten sitteriä saa säädettyä. Moottorilla toimivissa keinuissa ei pysty kallistamaan asentoa, koska keinuvassa liikkeessä asento on yleensä enemmän pystyyn tuettu.

Sitteriä ostaessa tulee huomioida ergonomia ja paljonko sitä käyttää, sekä millaista liikettä haluaa: heijausta, pomppivuutta vai myös stabiilin sitterin. Jos sitteriä käytetään vain vähän, halutaan sen Kavoniuksen mukaan yleensä olevan kevyt ja helppokäyttöinen.

Hyvin suositussa Babybjörnin sitterissä asiakkaita miellyttää Kavoniuksen mukaan eniten sen mahdollistama pomppiva liike.

– Babybjörnin sitteri eroaa keinusittereistä eniten sen bouncing-ominaisuudella, jonka ansiosta vauva pystyy liikuttamaan itseään hyvin herkästi. Babybjörnissä ei tosin tule erillisiä pään pehmusteita eikä se kallistu täyteen makuuasentoon, mutta asiakkaat luottavat monesti muiden suosituksiin ostopäätöksessä.

Joskus vanhemmat saattavat huolestua liiallisesti keskushermoston kehittymisestä johtuvista unipulmista, kertovat unitutkijat.

Jos vanhempi itse on väsynyt, lapsen ensimmäisten vuosien yöheräilyt saattavat tuntua raskaalta. Aikuisjohtoisilla nukahtamisrutiineilla voi rauhoittaa jonkin verran koko perheen unia. Niiden avulla on mahdollista edistää sitä, että vauvan unirytmi alkaa hiljalleen muotoutua.

Lue myös: Näin tuet vauvan vuorokausirytmin muodostumista

Aikuisjohtoiset nukahtamisrutiinit tarkoittavat sitä, että päivä- sekä yöuniin liittyy 3-5 selkeää rutiinia, jotka toistuvat lähes aina samalaisina. Rutiinien tulisi kestää yhteensä korkeintaan puoli tuntia.

Iltarutiineja voivat olla esimerkiksi:

• Iltapala / Iltasyöttö
• Iltapesu ja hiusten harjaus
• Yöpuvun pukeminen
• Halaus / silittely / iltasatu / unimusiikki
• Valon sammuttaminen ja nukahtaminen

Unitutkija Juulia Paavosen mukaan lasta ei kannata opettaa siihen, että hän saa yöllä herätessäänkin tietynlaista ”palvelua”, esimerkiksi pitkäkestoista uneen silittelyä. Samankaltaisena toistuvasta yöseurustelusta, kantamisesta tai pitkäkestoisesta silittelystä voi muodostua lapselle uniassosiaatio: lapsen on vaikea päästä takaisin uneen ilman näitä ohjelmanumeroita.

Lue myös: Vauvan unirytmi kehittyy hiljalleen — Näin opetat vauvalle päivän ja yön eron

Vastasyntynyt nukkuu useimmiten syötöstä syöttöön ja tarvitsee maitoa aina kun tarvitsee, useimmiten noin kolmen tunnin välein. Yleensä noin puolen vuoden ikäiset lapset eivät tarvitse enää ruokaa yöllä. Silloin yösyöttöjä voi vähentää. Yösyöttöjen vähentämistä ja lopettamisesta löytyy paljon hyviä ohjeita.

Yöllä vauvan hoidon on hyvä olla rauhallista ja vähäeleistä. Valaistusta ei kannata lisätä eikä vauvan kanssa tarvitse jutella.

Vauvan unirytmi muodostuu pikkuhiljaa. Noin puolet lapsista pääsee jo 2-3 kuukauden ikään mennessä kiinni säännölliseen unirytmiin. Tyypillisesti nämä lapset heräävät kolmen kuukauden iästä alkaen 1-2 kertaa yön aikana tai nukkuvat täyspitkät yöunet ilman heräämisiä.

Keskimäärin kymmenen prosenttia lapsista herää neljä kertaa yössä tai useammin 6-12 kuukauden iässä. Puolentoista vuoden ikään mennessä yöheräilyt ovat useimmiten vähentyneet 2-3 kertaan yössä.

Hyviä tapoja auttaa lasta uneen

Suositeltu tapa auttaa yli puolivuotias lapsi takaisin uneen on tassukosketus. Eläinmaailmassakin isä tai emo auttaa pienokaista nukkumaan laittamalla tassun hänen selkänsä päälle.

Tukevan tassukosketuksen avulla lapsi tietää, että vanhempi on paikalla ja turvana. Hän voi rauhassa nukahtaa uudelleen, ilman silittelyä, juttelua tai syömistä. Isän iso ja rauhoittava kämmen rauhoittaa usein hyvin takaisin untenmaille.

Myös valaistuksella on merkitystä. Liiallinen valaistus on yhteydessä nukahtamisvaikeuksiin ja yöheräilyyn. Lapset kannattaa opettaa nukkumaan hämärässä: vauvan unirytmi kehittyy nopeammin, kun hän selkeästi erottaa yön päivästä.

Huonot vaiheet kuuluvat kehitykseen

Lapsille univaikeuksia voivat aiheuttaa nälkä tai liian täysi vatsa, kivut, tulehdukset ja allergiat sekä muutokset arjessa, kuten esimerkiksi päivähoidon aloitus.

Monet lapset nukkuvat tavanomaista levottomammin noin 7-8 kuukauden iässä. Tämä liittyy voimakkaan kehityksen vaiheeseen. Lapsi oppii vauhdilla uusia taitoja, jotka saavat lapsen pomppimaan pystyyn yölläkin. Tukea vasten seisomaan oppinut lapsi voi harjoitella uutta taitoaan pitkin yötä nousemalla seisomaan sängyn laitaa vasten.

Myös 3-4 vuoden iässä voi tulla levottomien unien aika. Lapsi saattaa nähdä painajaisia ja herätä öisin itkemään. Tämä johtuu yleensä aivojen kehitysvaiheesta. Lapsen kieli, ajattelu ja mielikuvitus kehittyvät, mikä voi vaikuttaa myös yöuniin.

Lue myös: Vauvan uni: 7 asiaa, joista moni vanhempi stressaa mutta jotka ovat vauvan unelle täysin luonnollisia

Lähde: Pikkulasten normaali unen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät, Duodecim 2022

Usein vauvan pään aukileet voivat tuntua etenkin ensikertaa vanhemmiksi tulleista hurjalta. Osaa saattaa huolettaa niiden pehmeys ja se, kuinka kauan ne pysyvät auki.

Aukileilla on tärkeä tarkoitus. Lapsen syntyessä hänen kallonsa luut eivät ole täysin kiinni toisissaan. Tämä mahdollistaa vauvan mahtumisen ulos synnytyskanavasta, kun kallon läpimitta pienenee puristuksessa.

Joustavat kallon luut myös mahdollistavat lapsen aivojen ja pään nopean kasvun hänen ensimmäisen elinvuotensa aikana.

Aukileiden sulkeutuminen

Aukileet ovat luutumattomia alueita vauvan päässä, kallon luiden saumakohdissa. On hyvä muistaa, että ne ovat täysin normaaleja ja ne sulkeutuvat lapsen kehittyessä.

Vauvan päässä on kaksi aukiletta, yksi päälaen korkeimman kohdan edessä ja toinen takaraivolla.

Näitä pehmeitä kohtia eli aukileita on lapsen päässä noin kolmeen ikävuoteen asti.

Pään takalaen aukile sulkeutuu yleensä noin kahden kuukauden ikään mennessä.

Päälaen aukileen sulkeutuminen on hitaampi prosessi. Se sulkeutuu yleensä noin 1,5–2 vuoden ikään mennessä. Viimeistään sen tulisi sulkeutua neljänteen ikävuoteen mennessä.

Aukileiden ennenaikainen sulkeutuminen on harvinaista. Aukileiden kokoa ja kallon normaalia kasvua seurataan neuvolassa, joten mahdolliset ongelmat eivät jää huomaamatta.

Mitä tapahtuu, jos vauvan aukiletta vahingossa painaa?

Vauvan aukiletta on hyvä suojella kovalta paineelta. Sen vahingossa painamista ei silti kannata murehtia: aukileen alla on vielä kova aivokalvo suojaamassa aivoja, eikä vauvan aivoja siis voi erehdyksessä vahingoittaa sormin painamalla.

Vauvan päätä voi koskettaa aukileen kohdalta varoen. Päätä voi siis hyvin esimerkiksi silittää ja hiuksia harjata huoletta.

Teräviä pistoja ja kolautuksia on kuitenkin syytä välttää. Käsittelethän vauvaa aina varoen.

Jos aukile on painunut kuopalle, vauvalla voi olla jano

Jos vauvan päälaella oleva aukile näyttää painuneen kuopalle normaalista poikkeavalla tavalla, voi se viestiä siitä, että lapsi tarvitsee enemmän nestettä.

Huomaathan kuitenkin, että monilla lapsilla aukile on tyypillisesti hieman painuksissa normaalistikin.

Jos aukile pullottaa, tilanteen pitäisi helpottaa pian

Esimerkiksi raju itkeminen tai oksentaminen voi nostaa kallonsisäistä painetta hetkellisesti. Tämä saattaa näkyä lievänä pinkeytenä aukileessa.

Jos aukile ei itkun tai oksentamisen lakattua palaa normaaliksi tai näyttää turvonneelta silloinkin, kun vauva on rentona, taustalla saattaa olla jokin ongelma.

Aukileen sykkiminen on normaalia

Normaali aukile on pehmeä ja tasainen. Joskus vauvan aukile saattaa kuitenkin näyttää sykkivältä. Tämä on täysin tavallista, eikä siitä tarvitse huolestua.

Milloin on syytä huoleen?

Jos vauvan aukile selvästi tuntuu tai näyttää hyvin erilaiselta kuin tavallisesti, on hyvä kääntyä neuvolan tai lääkärin puoleen. Näin kannattaa toimia esimerkiksi siinä tilanteessa, jos aukile on selvästi turvonnut ilman syytä.

Lähteet: Suomen lääkärilehti

Lapsen psykososiaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan THL:n mukaan esimerkiksi kaksivuotiaista puhuttaessa sitä, että lasta kannattelee yleinen turvallisuudentunne, joka kannustaa häntä suhtautumaan maailmaan uteliaasti sekä kokemaan siitä iloa ja onnistumista.

Jos lapsen psykososiaalinen kehitys kulkee kohdillaan, tukee se lapsen iänmukaisia itsenäistymispyrkimyksiä sekä edistää tasapainoista tunne-elämää ja hyvää käyttäytymistä.

Lue myös: Aivotutkija kertoo, miten vauvan aivot kehittyvät: ”Pienen lapsen aivoja ei tarvitse sparrata, hyvä arki on paras tuki”

Tutkimuksen mukaan pikkulapsen psykososiaalista hyvinvointia edesauttaa se, että äidin ihmissuhteet puolisoon ja muihin aikuisiin ovat läheisiä ja vakaita.

– Tukemalla äitien sosiaalisia verkostoja ja vahvistamalla kiintymyssuhdetta vauvaan varhaisessa vaiheessa voidaan vaikuttaa positiivisesti lapsen sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen, toteaa päätutkija, yliopistonlehtori Erja Rusanen Helsingin yliopistosta.

Sen sijaan läheisyyden puute, ahdistuneisuus sekä epäluottamus äidin ihmissuhteissa heijastuivat lapsen suurempiin tunne-elämän ongelmiin kaksivuotiaana.

Lapsen psykososiaalinen kehitys kärsii heikosta kiintymyssuhteesta

Tutkimus pitkälti vahvisti jo aiemmin tehtyjä havaintoja.

Lapsen psykososiaalinen kehitys heikkeni vielä kahden vuoden iässä, jos äidillä oli loppuraskaudessa negatiivisia odotuksia sen suhteen, miten hän kykenee pitämään lapsestaan huolta ja jos hän kiintyi lapseen heikosti tämän ollessa 3–8 kuukautta.

Tällöin kaksivuotiaan lapsen käytös viesti epäluottamusta siihen, että hän voi turvautua missä tahansa tilanteessa vanhempaan ja että hänen tarpeisiinsa vastataan.

Jos äiti luottaa loppuraskaudessa huonosti kykyynsä pitää huolta lapsesta, lapsen psykososiaalinen kehitys voi myöhemmin järkkyä.

Aiemmat tutkimukset ovat jo todistaneet yhteyden äidin ja vauvan välisen vahvan kiintymyssuhteen sekä lapsen hyvän fyysisen, psykologisen ja sosiaalisen kehityksen välillä. THL:n mukaan tuore tutkimus on kuitenkin aikaisempia tutkimuksia laajempi sekä osallistujamäärältään että seuranta-ajaltaan.

Tässä tutkimuksessa lisäksi havainnoitiin, miten äidin ihmissuhteet puolisoon ja muihin aikuisiin vaikuttavat pikkulapsen hyvinvointiin.

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimus toteutettiin keräämällä tietoa äideltä neljänä eri ajankohtana: viimeisen raskauskolmanneksen aikana sekä lapsen ollessa kolmen, kahdeksan ja kahdenkymmenenneljän kuukauden ikäinen. Toisin sanoen tutkimushenkilöitä seurattiin kahden vuoden ajan.

THL kertoo, että tutkimukseen osallistui 1667 äitiä, joista 943 vastasi kyselyihin jokaisena neljänä ajankohtana.

Tutkimuksessa rajattiin pois muut tekijät, joihin lapsen psykososiaalinen kehitys voisi olla yhteydessä. Näitä olivat äidin ikä, koulutus, terveydentila, lasten lukumäärä sekä mahdollinen masennus ja stressi.

Lue myös: Ensimmäinen tutkimus maailmassa: Raskausajan mindfulness-harjoittelu vaikuttaa merkittävästi vauvan tulevaan stressinsietokykyyn

Kasvatus

Kiintymysvanhemmuus – mitä se oikeastaan tarkoittaa ja koska omistautuminen menee överiksi?

Koti

Pienikin lapsi kannattaa laittaa kotitöihin – sillä voi olla yllättäviä vaikutuksia kehitykseen

Vauvan kehitys

Vauvan uni: 7 asiaa, joista moni vanhempi stressaa mutta jotka ovat vauvan unelle täysin luonnollisia

Aivojen kehitys on hidas mutta mielenkiintoinen prosessi. Vauvan aivot ovat muodoltaan aikuisen aivojen näköiset ja kaikki aivojen osa-alueet ovat muodostuneet.

Vauva ei kuitenkaan vielä ole oppinut hallitsemaan liikkeitään, koska neuroneita eli hermosoluja on valtavasti eikä niiden välille ole vielä muodostunut kovinkaan paljon yhteyksiä.

Vastasyntyneen aivoissa on käynnissä prosessi. Hermosolujen ympärille muodostuu valkeaa ainetta eli myeliiniä sekä yhteyksiä hermosolujen välille. Myeliini on rasvaa, joka nopeuttaa ”järjen juoksua” eli tiedonkulkua hermosolujen välillä.

Vastasyntyneellä on vain noin 2500 yhteyttä hermosolujen välillä. Kolmen vuoden ikään mennessä yhteyksiä on 15 000.

Aivojen kehitys tapahtuu itsestään

Aivojen jäsentymisprosessi näkyy vastasyntyneen liikehdinnässä: Vauva ei kykene hallitsemaan lainkaan käsiensä ja jalkojen liikkeitä, vaan huitoo ilmaa epämääräisesti.

– Kehitys etenee päästä jalkoihin. Kun hermosolut myelinisoituvat, lapsi oppii ensin kannattelemaan päätään ja käyttämään käsiään, sitten keskivartaloa ja lopulta jalkojaan, kertoo lasten aivojen kuvantamiseen erikoistunut aivotutkija Jetro Tuulari Turun yliopistosta.

Lapsella on jo syntyessään monia yllättäviä kykyjä.

– Lapsen kuulo kehittyy jo kohdussa raskauden viimeisen kolmanneksen aikana lähes valmiiksi. Lapsi pystyy erottamaan kohdussa ääniä ja oletettavasti niiden tunnesävyjä. Aivokuvantamisen perusteella vastasyntynyt erottaa surullisen äänensävyn muista äänistä.

Lapsen näkökyky ei ole vastasyntyneenä vielä täysin kehittynyt. Silmien liikkeisiin ja katseen tarkentamiseen tarvittavat taidot kehittyvät tyypillisesti kolmen kuukauden ikään mennessä.

Vauvalla on jo syntymästään saakka sosiaaliset valmiudet liittyä omaan perheeseensä ja kulttuuriinsa.

– Vastasyntynyt jopa itkee kieliympäristölleen tyypillisellä tavalla. Esimerkiksi ranskalainen vauva itkee tutkimusten mukaan eri tavalla kuin saksalainen vauva, Tuulari kertoo.

Aivojen kehitystä tapahtuu jopa 28-vuotiaaksi saakka

Lapsen aivojen kehitys on ikään kuin omenapuun oksien leikkaamista, Tuulari kertoo.

– Tarpeettomia oksia leikataan pois, jotta puu tuottaa parempaa satoa. Samalla tavoin aivoista karsiutuu pois tarpeettomia soluja, ja hyödylliset, paljon käytetyt neuronipolut vahvistuvat.

Eräiden lähteiden mukaan vastasyntyneen aivoissa on 100-200 miljardia hermosolua. Aikuisikään tultaessa puolet aivojen hermosoluista on karsiutunut pois, noin 89 miljardiin hermosoluun. Tarpeettomien solujen karsiutuminen tehostaa ja jämäköittää aivojen toimintaan.

Hermosolujen määrä karsiutuu, solujen välisten yhteyksien sekä valkoisen aineen määrä kasvaa.

Näin lapsesta tulee kuukausi kuukaudelta järkevämpi ja taitavampi. Aivojen jäsentymisprosessi jatkuu tutkimusten mukaan 25–28 vuoden ikään saakka.

Voivatko vanhemmat vaikuttaa lapsensa aivojen kehitykseen?

Mutta kuinka paljon vanhemmat voivat tehdä asian eteen?

– Vanhemmat voivat vaikuttaa vauvan aivoihin ensisijaisesti tarjoamalla hyvää perushoivaa, turvallisuutta ja mahdollisuuksia ikätasoiseen leikkiin. Normaalitilanteessa lapsen aivojen kehitystä ei kovin helposti saa pilalle, se on niin vahvaa biologiaa, Tuulari sanoo.

– Aivojen kehitys on evoluutiossa syntynyt prosessi. Vanhemmat voivat luottaa siihen, että kehitys etenee ja neuvola reagoi, jos tarvetta on. Hyvä arki ja leikki ovat paras tuki lapsen aivoille.

Hyvät sekä huonot kokemukset vaikuttavat aivoihin.

Erityisesti lapsen arjessa toistuvat kokemukset jättävät jälkensä neuronipolkuihin. Kun arki muotoutuu voittopuolisesti myönteisistä kokemuksista, satunnaiset vastoinkäymiset voivat jopa vahvistaa lapsen ja perheen toimintakykyä.

– Joskus kirjoitetaan ja puhutaan siihen sävyyn, että vanhempien pitäisi rakentaa lapsensa aivot. Olen sitä mieltä, että lapsi rakentaa itse omat aivonsa vanhempien tuella, Tuulari sanoo.

– Aivoissa on lukemattomia eri osia, joista jokaisella on oma erityinen tehtävänsä ja toiminnallisesti tärkeä roolinsa osana kokonaisuutta. On hankala lähteä poimimaan, mihin kaikkeen vanhemmat voivat vaikuttaa ja mihin eivät.

Tuularin mukaan vauvan aivot eivät tarvitse mitään erityistä aivojumppaa, sparraamista tai harrastuksia. Tavallinen arki on parasta vauvan aivoille.

– Vauvojen aivojumpasta ja harrastuksista ei varmasti ole haittaa. Lisääntynyt huomio ja yhdessäolo viitekehyksestä huolimatta voivat saada aikaan positiivista vaikutusta.

Myöskään kodin stressin vaikutuksista lapsen aivoihin ei Tuularin mukaan tarvitse kantaa korostunutta huolta, mutta vanhempien on hyvä seurata omaa hyvinvointiaan, jotta pystyvät olemaan toistensa ja lapsen tukena.

– Jokaisessa kehitysvaiheessa lapsi saa uusia valmiuksia, ja näiden kehityksen virstanpylväiden kohdalla vanhemmuuteen vaaditaan pientä päivitystä. Näissä kohdissa on aihetta myös iloita, että on saanut tukea lapsen kehitystä jo näin pitkälle, Tuulari toteaa.

Kun vanhemmat vastaavat itkuun mahdollisimman pian, eli esimerkiksi antavat maitoa, ottavat vauvan syliin tai vaihtavat märän vaipan, vauva tuntee olevansa turvassa ja rakastettu.

– Vauvan itkuun reagoidaan siis hyvin pitkälti ongelmanratkaisukeskeisesti; mietitään, mikä lapsella on hätänä ja vastataan siihen, kertoo Heidi Livingston, psykologi ja toinen Fanni-tunnetaitosarjan kehittäjistä.

Lue myös: Vauvan uni: 7 asiaa, joista moni vanhempi stressaa mutta jotka ovat vauvan unelle täysin luonnollisia

Noin 1-vuotiaasta lähtien tilanne alkaa muuttua, kun lapsi alkaa kokea ja ilmaista tunteitaan monipuolisemmin. Lapsen käsityskyky laajenee, mikä herättää hänessä sekä uudenlaisia tunteita että paremman kyvyn ymmärtää tunnekokemuksia.

Taaperon jokaiseen itkuun ei enää tarvitse vastata välittömästi, kuten vauva-aikana.

Livingstonin mukaan kun lapsi pelästyy kovaa ääntä tai suuttuu siitä, ettei saakaan haluamaansa välipalaa, ei olekaan enää olennaista ratkaista tilannetta mahdollisimman pian, vaan auttaa lasta sietämään ja käsittelemään omia tunteitaan.

– Opettelussa tärkeää on se, että lapsi ymmärtää, mitä hänessä tapahtuu; kehossa on tunne, jolla on nimi. Tunne heräsi jostakin hyvästä syystä, se tulee ja menee.

Lue myös: Oi vauvavuosi – 9 asiaa, jotka oikeat äidit tekisivät nyt toisin

Anna lapsen tunnekokemukselle tilaa

Itku on lapselle luonnollinen tapa kokea ja ilmaista ikävä tunne.

– Tunteen kokeminen ei ole vaarallista, ja se on hyvä lapselle viestittää sekä sanoin että elein. Yksi tärkeä keino viestittää tätä on olla lapsen tunteiden äärellä ilman, että yrittää vimmatusti ratkaista tunnetta pois, Livingston sanoo.

Pettymystään itkevän lapsen harhauttaminen esimerkiksi uuteen leikkiin voi toki saada itkun loppumaan, mutta tällöin lapsen tunnekokemukselle ei jää tilaa eikä hän ehdi käsitellä sitä.

– Monesti me aikuisetkin harhautamme itsemme tunnekokemuksista esimerkiksi tekemällä jotain turruttavaa, kuten katsomalla sarjaa. Jos emme käsittele tunnetta, eli emme ymmärrä sitä, kuuntele sitä tai säätele sitä, se vie meiltä lopulta paljon energiaa ja vaikuttaa hyvinvointiin.

Lue myös: Yhdeksän kuukauden iässä tulee usein unitaantuma – onko unikoulu ratkaisu?

Kun lapsi on rauhoittunut, on aika käsitellä tapahtunutta

Mitä sitten tehdä, kun taapero tai leikki-ikäinen itkee? Paras reagointitapa riippuu Livingstonin mukaan tilanteesta.

Jos lapsen tunne on voimakas, vanhemman on hyvä olla lapsen lähellä saatavilla tuomassa turvaa ja tarjoamalla mahdollisuus esimerkiksi tulla syliin rauhoittumaan.

– Vanhempi voi tilanteessa olla hiljaa, lohduttavainen ja empaattinen.

Vasta kun lapsi on rauhoittunut ja kykenee juttelemaan ja ottamaan vastaan puhetta, häntä kannattaa auttaa jäsentämään tapahtunutta.

“Huomasin, että sä pelästyit todella paljon sitä, että palohälytin alkoi soida. Se olikin kova ääni, se tuli savusta, kun meidän pannukakku paloi vähän. Me ollaan turvassa, kaikki on hyvin.”

“Mä huomasin, että sua suututti, ettei meillä ollut välipalakeksiä, vaikka sä olit suunnitellut jo, että syöt sellaisen. Tosi harmi juttu”. 

Kun tilanne on rauhoittunut, on hyvä auttaa lasta siirtymään eteenpäin mukavaan toimintaan.

– Voimakkaat tunteet jäävät herkästi päälle ja leimahtavat uudestaan, jos lapsi ei saa selkeää siirtymää eteenpäin.

Lievempien tunteiden kohdalla lapsen tunteiden sanoittamista voi tehdä jo itkun aikana.

– Luottaisin tässä vanhempaan, joka tuntee lapsensa. On hyvä olla tietoinen siitä, että usein vanhemman ratkaisukeskeinen puhe lietsoo tunnekuohussa olevan lapsen tunnetta voimakkaammaksi, mutta tietenkin väärinkäsitykset voi korjata nopeasti. Kuten jos lapsi vaikka luulee, että talo palaa, kun palohälytin pärähti soimaan.

Vauvan itkuun kannattaa reagoida ongelmanratkaisukeskeisesti, eli miettiä, mikä lapsella on hätänä ja vastata siihen.

Tee toimintasuunnitelma etukäteen, niin lapsen tunnekuohua voi olla helpompaa sietää

Oman lapsen itkun kuunteleminen voi olla vanhemmalle haastavaa.

– Toisen ihmisen voimakkaat tunteet tarttuvat, ja on raskasta olla vieressä, kun toisella – etenkin itselle rakkaalla ihmisellä – on tunnekuohu, Livingston toteaa.

Jos itkun sietäminen on erityisen vaikeaa ja herättää esimerkiksi aggressiota, kannattaa tarkastella, mistä se voisi johtua. Miten esimerkiksi itseen suhtauduttiin lapsena, kun itketti tai vihastutti?

Lapsen tunnekuohun sietäminen voi myös olla helpompaa, jos on miettinyt etukäteen, miten aikoo tilanteessa itse toimia.

Vanhempi voi esimerkiksi päättää, että aikoo istua parin metrin päässä, keskittyy ajattelemaan mukavia asioita lapsestaan ja hyräilee omaa lempilauluaan.

– Voi myös miettiä itselleen etukäteen jonkin rauhoittavan lauseen, kuten ”tunteet eivät ole vaarallisia” tai ”lapsi itkee seurassani, sillä kokee olonsa niin turvalliseksi, että uskaltaa ilmaista kaikkia tunteitaan”.

Lue myös: Näin pysyt järjissäsi itkevän vauvan kanssa – 9 keinoa

Tunnetaitojen opettelu auttaa lasta säätelemään voimakkaita tunteita

Jos oma lapsi ilmaisee tunteitaan hyvin herkästi itkulla, ja päivät tuntuvat olevan itkua täynnä, se voi tuntua vanhemmasta hyvin raskaalta.

– Itkeminen voi johtua hyvin monenlaisista asioista. Jos lapsesta on huolta, kannattaa ehdottomasti jutella asiasta esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai perheneuvolassa.

Toisaalta jotkut lapset ovat herkempiä kokemaan ja ilmaisemaan tunteita, joten voi olla omalle lapselle myös täysin tyypillistä itkeä paljon.

– Tunnetaitojen opettelu auttaa lasta käsittelemään tunnekokemuksiaan ja säätelemään voimakkaita tunteita. Edelleen lapsi tuntee tunteita, mutta osaa ilmaista tarpeitaan ja tunteitaan paremmin ja säädellä oloaan rauhallisemmaksi. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, että tunteet eivät ylly välttämättä itkuun asti vaan lapsi saa tilanteen haltuun nopeammin.

Happymilkmama eli imetyskouluttaja ja vuorovaikutuskeskeinen uniohjaaja Catarina Aminoff taustoittaa seitsemää yleistä vauvan uneen liittyvää seikkaa, jotka voivat stressata vanhempia.

Lue myös: Vauva haluaa nukkua mahallaan – pitääkö hänet kääntää? Asiantuntija vastaa

1. Vauva heräilee läpi yön parin tunnin välein

– Vauvahan ei sitä tiedä sitä, että hän on syntynyt 2020-luvulle ja että kulttuurinen odotus on, että omassa sängyssä nukutaan yksin ja mielellään heräilemättä öisin, kuvaa Aminoff.

Vauvalle on kuitenkin tyypillistä heräillä öisin ensimmäisen vuoden ajan ja senkin jälkeen 1–2 kertaa yössä. Vauvan uni on katkonaista, sillä vauva heräilee sekä nälkään, että tarkistelemaan, että hoivaaja on edelleen lähellä ja että hän on turvassa.

– Vauva on ikäänkuin ohjelmoitu siten, että hän odottaa vanhemman olevan lähellä häntä. Myös yöllä, sillä onhan hän tottunut siihen jo kohdussa. Vauva syö ympäri vuorokauden, sillä rintamaito sulaa melko nopeasti. Yöimetyksillä on myös tärkeä tehtävä maidon tuotannon ylläpitämisessä.

Joskus, jos vauva heräilee tunnin välein, saattaa sekin olla normaalia. Joskus taas taustalla voi olla jokin lääketieteellinen syy. Saattaa olla esimerkiksi tarpeen poissulkea allergioita, raudanpuutetta tai muuta somaattista.

– Raskasta öisin heräily voi joka tapauksessa olla, ja muutosta tilanteeseen saa haluta ja apua hakea, korostaa Aminoff.

Lue myös: 10 väärää hetkeä, jolloin vauva herää aivan varmasti

Monelle perheelle helpotusta tuo paljon se, että yöheräilyjen hoitaminen tehdään mahdollisimman helpoksi. Mitä lähempänä vauva on, sen nopeammin hänet saa yöllä takaisin uneen ja vanhempikin saa jatkettua unia.

Vauvan uni saattaa olla pidempää alkuyöstä, joten voi olla viisasta mennä yöunille samaan aikaan kuin vauva. Myös unisyöttö, eli nukkuvan vauvan syöttäminen, on yksi toimiva tapa saada pidennettyä unipätkää.

Kahden vanhemman perheessä voivat myös erilaiset vuorottelut nukkumisissa olla helpottavia. Esimerkiksi toisen vanhemman nukkuminen toisen vanhemman hoitaessa aamutoimia.

– Moni vanhempi kertoo, että kun on saanut tukea ja helpotusta päiväsaikaan, on jo se helpottanut jaksamista huomattavasti, vaikka yöheräilyissä ei muutosta tapahtuisikaan.

2. Vauva nukahtaa vain syöttöön tai syliin, ei koskaan itsenäisesti

Rintamaito on kuin luotu nukuttamaan vauva, kuvaa Aminoff. Se sisältää esimerkiksi tryptofaania, joka on melatoniinin ja serotoniinin esiaste. Vaikka kaikki vauvat eivät olekaan rinnalle nukahtavaa sorttia, moni vauva kuitenkin nukahtaa rinnalle. Imetyksen hormonit rentouttavat imettävää vanhempaakin, joten monille se voi olla hyvä tapa saada enemmän unta.

Syliin nukahtaminen on myös hyvin tyypillistä vauvan käytöstä.

– Vauva on ollut kohdussa ikään kuin sylissä yhdeksän kuukautta, joten on hyvin todennäköistä, että vauva haluaa tätä hänelle tuttua ja turvallista tapaa jatkaa kohdun ulkopuolellakin.

Myöskään itsenäisyydestä ei tarvitse olla huolissaan.

– Lasta ei voi rakkaudella pilata, vaikka tällainen vanhan ajan kasvatusmyytti vielä elääkin. Osa vauvoista oppii itsenäisen nukahtamisen helpommin ja osa tarvitsee pitkään avustusta nukahtamiseen.

Itsenäisen nukahtamisen taitoon vaikuttaa moni asia, esimerkiksi vauvan ikä, temperamenttipiirteet ja kehitysvaiheet. Tätä taitoa ei ole välttämätöntä opettaa vauvalle, jos se ei tunnu omalle perheelle tärkeältä asialta, vaan lapsen voi auttaa uneen niin kauan, kun sellainen järjestely perheelle sopii.

Mitä lähempänä vauva on, sen nopeammin hänet saa yöllä takaisin uneen ja vanhempikin saa jatkettua unia.

3. Vauva ei osaa yhdistää unisyklejä ja nukkuu pätkäpäiväunia

Pätkäpäiväunet ovat hyvin tyypillisiä vauvoille, eikä niistä yleensä tarvitse olla huolissaan. Tutkimustieto ei ole kuitenkaan tästäkään asiasta yksimielinen. Osa unieksperteistä on sitä mieltä, että lyhyet päiväunet eivät ole palauttavia ja osa taas sitä mieltä, että ovat.

Aminoff suosittelee ottamaan asiaan käytännöllisen lähestymistavan.

– Mikäli vauva herää levänneen oloisena lyhyiltä päiväuniltaan tai on ainakin hetken kuluttua hyväntuulinen, hän on todennäköisesti nukkunut riittävästi. Mikäli taas vaikuttaa siltä, että vauva on väsynyt, voi häntä yrittää saada jatkamaan unia.

Vauvaa voi yrittää saada jatkamaan pätkäpäiväunia perheelle sopivalla tavalla, esimerkiksi imettämällä tai hytkyttelemällä sylissä.

– Niin kutsutut kontaktipäiväunet, eli päiväunet vanhemmassa kiinni, saattavat myös olla hyvä tapa saada hiukan pidemmät unet. Muista napata itsellesi juomista ja kirja tai kaukosäädin käden etäisyydelle ennen kontaktipäikkäreille ryhtymistä, vinkkaa Aminoff.

Unisyklien yhdistämisen oppiminen on monelle vanhemmalle stressin aihe, mutta vauvalle on aivan normaalia tarvita apua sykleistä toiseen siirtymiseen. Aminoff kannustaa siihen ilman huonoa omaatuontoa. Moni vauva alkaa myös iän myötä pidentää päiväunia aivan itse, ilman sen kummempaa interventiota.

4. Vauva nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa

Mikäli tämä sopii vanhemmille, ei tätä tarvitse lähteä muuttamaan, kertoo Aminoff. Moni vauva kokee liikkeen rauhoittavana ja nukkuu hyvin ulkoilmassa.

– Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että liikkeessä nukutut päiväunet eivät olisi vauvalle yhtä palauttavia kuin paikallaan nukutut, vaikka tämän väitteen moni on voinut kuulla.

Mikäli vanhempi haluaa päiväuniaikaan tehdä muutakin kuin lykkiä kärryjä säällä kuin säällä, voi kokeilla suostuisiko vauva nukkumaan esimerkiksi kantovälineessä ja lähteä tästä pikku hiljaa tekemään seuraavaa muutosta, mikäli järjestely ei palvele.

Lue myös: ”Rakastan katsella lastani, kun hän nukkuu” – 3 äitiä kertoo perheen nukuttamisrutiineista

5. Vauva syö öisin, vaikka on jo 10 kk ja eikä hänen pitäisi neuvolan mukaan enää tarvita yösyöttöjä

Moni alle vuoden ikäinen – ja sitäkin vanhempi – syö öisin. Mikäli tämä ei ole perheelle ongelma, ei siihen tarvitse lähteä tekemään muutoksia.

– Useissa lapsen uneen liittyvissä oppaissa sanotaan, että puolen vuoden jälkeen ei vauva yösyöttöjä tarvitse, mutta ne ovat harvemmin vauvan syömiseen erikoistuneen asiantuntijan kirjoittamia. Voi olla, että joku kymmenkuinen ei näitä syöttöjä tarvitse ja joku toinen tarvitsee, summaa Aminoff.

– Jos perheelle syöttäminen yöllä on helppo tapa saada enemmän unta, go for it! En ole vielä tähän päivään mennessä kuullut minua vakuuttavaa perustelua yösyöttöjen lopettamiselle siinä tapauksessa, kun yösyötöt ovat perheen itsensäkin toive. Mikäli vauvan yösyömiset taas kuormittavat, on tottakai aivan sallittua niitä vähentää tai lopettaa.

Rintamaito on kuin luotu nukuttamaan vauva, sillä se sisältää tryptofaania, joka on melatoniinin ja serotoniinin esiaste.

6. Vauvan uni saavutetaan ainoastaan kainalossa

On vauvoja, jotka nukkuvat paremmin ilman kosketusta, omassa rauhassaan, mutta hyvin suuri osa vauvoista odottaa olevansa päivin ja öin hoivaajan välittömässä läheisyydessä. Se on vauvalle lajityypillistä käyttäytymistä, kertoo Aminoff.

– Vauvat kiintyvät aistiensa kautta ja on hyvin tyypillistä, että vauva kokee olevansa turvassa vain, kun hän näkee, tuntee, haistaa ja kuulee vanhempansa, eli on häntä hyvin lähellä.

Vaikkei suunnittelisi nukkuvansa perhepedissä, on tärkeää, että turvallisen perhepetinukkumisen kriteerit ovat tiedossa ja olosuhteet on luotu sen mukaiseksi, jos vanhempi nukahtaakin yösyötöllä vauva kainalossa.

Vanhemman omien tarpeiden ja vauvan tarpeiden välillä tasapainotteluun on olemassa monia erilaisia nukkumisjärjestelyjä.

– Jos perhepeti ei teidän perheessä syystä tai toisesta toimi, vauvan nukkuminen sivuvaunussa eli pinnasängyssä, joka on vanhempien sängyssä kiinni, voi olla toimiva ratkaisu.

Lue myös: Voiko vauvojen ”supernukuttaja” valkoinen kohina eli white noise ollakin vaaraksi pienokaiselle? Minimoi riski näin

7. Vain toinen vanhempi kelpaa nukuttamaan vauvan

Kun vauvan uni saavutetaan ensin vain toisen vanhemman kanssa, voi tämä ymmärrettävästi harmittaa sitä vanhempaa, joka ”ei kelpaa” nukuttajaksi. Aminoffin mukaan harmi on ymmärrettävä, mutta on hyvä muistaa, kiintymyssuhdeteorian valossa esimerkiksi tämä on aivan normaalia vauvalta.

– Vauva muodostaa ensin yhden kiintymyssuhteen ensisijaiseen hoivaajaan, ja hänelle on luontaista vastustella eroa tästä. Usein tilanne helpottuu ajan kanssa.

Mikäli haluaa, voi erilaisin keinoin tukea lasta hyväksymään myös toinen vanhempi nukuttajaksi. Vauvan uni saattaa olla helpompi saavuttaa päiväuniaikaan, joten toinen vanhempi voi kokeilla nukuttaa aluksi päiväunille.

Iltarutiineja voi tehdä aluksi yhdessä (kaksi vanhempaa) ja sitten pikku hiljaa vain toinen vanhempi.

– On hyvä, että lapsella on olemassa monia uniassosiaatioita, jotta toisella vanhemmalla on keinoja nukuttaa, päättää Aminoff.

Anna.fi: Unettava iltajumppa voi auttaa nukkumaan paremmin – valitse iltaisin 1–3 helppoa liikeharjoitusta, joiden avulla rauhoitat levottoman mielen

Nukuttamiseen Luka halusi äidin, isän kanssa alkoi itku. Iltapalan syöminen oli vaikeaa, ja vanhemmat  pystyivät vain haaveilemaan kavereiden mainitsemien uutuussarjojen katsomisesta. Iltaisin ei yksinkertaisesti ollut omaa aikaa. Turhautti.

Rauhattoman yöunen syynä vauvan ennenaikaisuus?

Hannan loppuraskaus oli ollut poikkeuksellinen. Lapsivedet menivät jo viikolla 31, mutta koska infektiota ei ollut, sai Hanna olla kotona avohoidossa ja vain käydä tiiviisti tarkastuksissa sairaalassa. Luka syntyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, 2,4 kilon painoisena. Häntä piti herättää syömään aluksi kolmen tunnin välein. Hanna on miettinyt, onko tällä voinut olla vaikutusta uniin.

Päivärytmikin oli epäsäännöllinen, eikä päivän kulku ollut siksi ennustettavissa. Ongelmana oli myös se, että Luka halusi nukkua sylissä. Sekin sitoi. Hanna oli ajatellut kirjoittaa gradua äitiyslomalla, mutta tietokone pysyi kiinni.

Hanna valitsi lempeän uniohjauksen, jota uniohjaaja suositteli

Lukan ollessa pikkuvauva Hanna oli ajatellut, ettei voi vaikuttaa lapsen uniin. Toisaalta hän oli myös olettanut, että unet säännöllistyisivät ajan kuluessa. Nyt näin ei vaikuttanut tapahtuvan. Lukan ollessa seitsemän kuukautta Hanna päätti etsiä apua.

­– Oma jaksaminen oli suurin asia, miksi hakeuduin uniohjaukseen. Halusin apua, ettei ongelma vain pitkity, hän sanoo.

Hanna koki vauva-arjen uuvuttaneen sen verran paljon, ettei saanut opiskeltua aiheesta itse esimerkiksi kirjoista. Hän oli seurannut somessa eri uniohjaajia. Oli selvää, että heidän perheelleen sopisi parhaiten lempeää ohjausta suosiva uniohjaaja.

– Tuntui, etten voisi tehdä unikoulua, joka rajaisi vuorovaikutusta. En halunnut sellaista, että vauvan annetaan itkeä niin ettei häntä ei auteta rauhoittumaan. Ajattelen vauvan olevan niin avuton, että tarvitsee aikuisen apua tunteiden säätelyssä.

Uniohjaaja: Ratkaisuna säännöllisyys

Yhteydenoton jälkeen Hanna täytti päiväkirjaa uniohjaajalle Lukan unista. Siihen merkittiin, koska poika heräsi ja minkä mittaiset päiväunet olivat. Lisäksi hän kertoi esimerkiksi ruokailusta ja perheen tavoitteista unien suhteen.

Tämän jälkeen oli parin tunnin mittainen puhelu, jossa tilanne käytiin läpi. Sitten perhe sai ohjaajalta suunnitelman:

• Säännöllinen päivärytmi on tärkeä. Aamujen olisi hyvä alkaa aina samaan aikaan.
• Ensimmäisten päiväunien alkamisajankohta on yhdeksän ja puolikymmenen välillä.
• Ruokailut aikataulutetaan.
• Iltarutiini aikaistetaan ja selkeytetään. Illan toimet alkavat puoli seitsemältä, ja varttia vaille poika on kylvyssä.
• Seitsemältä lapsi on sängyssä.

Muutoksia ei tarvinnut tehdä kerralla, vaan pikkuhiljaa. Uniohjaaja soitti seurantapuheluita. Hanna on tyytyväinen, koska moni asia meni ensimmäisen puhelun jälkeen parempaan suuntaan kolmen viikon aikana.

– Päiväunet onnistuivat rattaissa. Yöunta tuli lisää ja vaikka Luka havahtui, hän nukahti imetyksen jälkeen uudelleen, eikä jäänyt enää valvomaan. Illat alkoivat olla sata kertaa parempia, Hanna sanoo.

– Ajattelen, että uniohjaajan apu oli hyvä asia oman hyvinvoinnin kannalta. Tämä toimi meillä.

Unille ilman äitiä

Seuraavana tavoitteena oli, että Luka oppi nukahtamaan iltaunille ilman imetystä.

– Tiesin etten halua itkettää Lukaa. Uniohjaaja kannusti, että tilanne on turvallinen, kun lapsella on tuttu ja turvallinen aikuinen vierellä koko ajan. Ja jos Luka ei rauhoitu, sain imettää ja kokeilla toisen kerran uudestaan.

Muutosta auttamaan iltaunille mentiin unilelun kanssa ja pojalle laulettiin sama unilaulu. Nukahtamiseen liitettiin uusia asioita, joiden on tarkoitus auttaa, kun yhdestä nukahtamiseen liittyvästä asiasta on aika luopua.

Kuusi viikkoa ensimmäisestä unipuhelusta Luka ei enää nukahtanut rinnalle. Hannan mies Teemu voi nyt laittaa Lukan iltaunille. Lisäksi Luka havahtuu enää harvoin ensimmäisen unisyklin jälkeen.

– Kaikki uniohjauksen tavoitteet on saavutettu, Hanna sanoo.

Varsinkin vauvavuonna hampaidentulosta puhutaan paljon. Sitä ihan ensimmäistä maitohammasta voidaan pitää jopa jonkinlaisena merkkipaaluna.

Hammasprojekti alkaa usein vauvavuoden toisella puoliskolla, keskimäärin noin 7 kuukauden iässä. Aikataulu on kuitenkin jokaisella lapsella erilainen. Joillain vauvoilla ikenessä pilkottaa valkoista jo 4-kuukautisena, toisilla sitä saadaan odottaa 1-vuotissynttäreille asti.

– Joskus ensimmäinen maitoetuhammas saattaa olla puhjenneena jopa ennen syntymää, tai se saattaa puhjeta noin kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Ennen syntymää puhjenneita hampaita kutsutaan syntymähampaiksi, eli nataalihampaiksi, ja syntymän jälkeen noin kuukauden sisällä puhkeavia hampaita neonataalihampaiksi, hammaslääketieteen tohtori ja erikoishammaslääkäri Eija Salmela kertoo.

Yleensä ensimmäiset puhkeavat hampaat ovat alaetuhampaat. Näitä seuraavat usein yläetuhampaat, jotka puhkeavat keskimäärin noin 9–10 kuukauden iässä. Noin vuoden ikään mennessä etuhampaat saavat viereensä kaverit. Yleensä näistä niin sanotuista kakkoshampaista ensimmäisenä puhkeavat ylähampaat.

Poskihampaat – kivuliaimmat kaikista?

Kun eturivi on saatu kuntoon, alkaa poskihampaiden tehtailu. Ensimmäiset maitoposkihampaat puhkeavat keskimäärin noin 15 kuukauden iässä. Sen jälkeen väliin tupsahtavat maitokulmahampaat, noin 1,5 vuoden iässä.

– Viimeisimpänä puhkeavat toiset maitoposkihampaat keskimäärin noin 2 vuoden ja 2–3 kuukauden iässä. Puhkeamisaikataulussa on kuitenkin suurta vaihtelua. Mikäli ensimmäinen maitohammas ei ole puhjennut 13 kuukauden ikään mennessä tai kaikki maitohampaat eivät ole näkyvissä 3 vuoden ikään mennessä, on syytä selvittää, mistä puhkeamisviive johtuu, Salmela sanoo.

Purukaluston vastaanottaminen ei ole aina helppoa. Yleisimpiä oireita ovat ienten punoitus ja turvotus, lapsen ärtyneisyys ja kuolaaminen. Salmela kertoo, että joissakin tutkimuksissa maitohampaiden puhkeamiseen on liitetty myös univaikeuksia.

– Puhkeavan maitohampaan aiheuttama ärsytys saattaa häiritä lapsen unta. Toisaalta pienellä lapsella univaikeuksia voi olla myös monesta muusta syystä johtuen.

Toisinaan kuulee sanottavan, että poskihampaiden tulo olisi kaikkein kivuliainta. Asiasta ei ole kuitenkaan tehty kattavasti tutkimuksia, ja Salmela kertoo hampaiden puhkeamisen aiheuttaman ärsytyksen olevan muutenkin hyvin yksilöllistä. Yksi tekijä kuitenkin saattaisi vaikuttaa siihen, miksi poskihampaiden tulo voi aiheuttaa enemmän ärsytystä.

– Poskihampaiden purupinta on suurempi kuin etuhampaiden kärki, ja siten ne saattavat puhjetessaan ärsyttää ientä laajemmalta alueelta, mikä voi toisille lapsille aiheuttaa enemmän oireita.

Hampaiden puhkeaminen vaihduntavaiheessa

Kun lapsi lähestyy esikouluikää, on yleensä aika hyvästellä maitohampaat yksi kerrallaan. On syytä muistaa, että myös pysyvien hampaiden puhkeamisen aikataulussa on vaihtelua.

Ensimmäisenä maitohampaista irtoavat yleensä ne, jotka puhkesivatkin ensimmäisenä, eli keskimmäiset alaetuhampaat. Tämä tapahtuu yleensä vajaan kuuden vuoden iässä, ja tilalle tulevat pysyvät hampaat eli rautahampaat.

– Nämä alaykköset puhkeavat yleensä ensin, ja vain hieman niiden jälkeen puhkeavat niin sanotut kuutoshampaat, eli poskihampaat maitoposkihampaiden takana ylä- ja alaleuassa.

Yläykköset saapuvat myös ensimmäisten rautahampaiden joukossa, yleensä vajaan 7 vuoden iässä. Tämän jälkeen vaihtuvat alaleuasta reunimmaiset etuhampaat ja sitten yläkaarelta vastaavat kakkoshampaat, keskimäärin noin 7–8 vuoden iässä.

– Ajanjaksoa, jolloin maitoetuhampaat vaihtuvat pysyviin ja kuutoshampaat puhkeavat, kutsutaan ensimmäiseksi vaihduntavaiheeksi, Salmela kertoo.

Ensimmäistä vaihduntavaihetta seuraa toinen vaihduntavaihe, kun kulmahampaat sekä ensimmäiset ja toiset maitoposkihampaat vaihtuvat rautahampaisiin. Usein lapsi on tällöin iältään noin 10–12-vuotias.

– Näiden lisäksi kuutoshampaiden taakse puhkeavat toiset pysyvät poskihampaat eli seiskahampaat.

20 vuoden hammasprojekti

Kun seiskahampaatkin ovat paikoillaan, pidetään hammasprojektissa useiden vuosien tauko. Hampaiden puhkeamisen järjestyksessä viimeisenä ovat viisaudenhampaat, ja ne saapuvat yleensä vasta täysi-ikäiselle noin 19–20 vuoden iässä.

– Jos viisaudenhampaat mahtuvat puhkeamaan hyvin, eivätkä oireile mitenkään, niitä ei tarvitse poistaa.

Käypä hoito -suosituksen mukaan osittain puhjenneet viisaudenhampaat, jotka eivät asentonsa vuoksi pääse puhkeamaan kunnollisesti, suositellaan poistettaviksi 25. ikävuoteen mennessä.

– Syynä tähän on se, että osittain puhjennut viisaudenhammas voi aiheuttaa sen ympärille tulehduksen ja toisaalta toimenpidealueen paraneminen heikkenee iän myötä, Salmela kertoo.

20 vuoden projekti saa miettineeksi, miksi hampaat ylipäätään vaihtuvat. Miksi ihminen ei saa pysyviä rautahampaita jo pikkulapsena?

– Syynä tähän on suun ja leukojen kasvu. Ihminen on maitohampaiden puhjetessa huomattavasti pienempi kuin täysikasvuisena aikuisena. Vain pienikokoiset maitohampaat mahtuvat pienen lapsen suuhun.

Neljän lapsen äiti Anette kuvaili vuonna 2018 vauvansa tikahtumiskohtausta Kaksplussan Operaatio äiti -blogissaan seuraavasti:

”Ensin kuuluu tyytymätöntä huudahtelua, sitten itketään 10 sekuntia kovempaa ja yhtäkkiä tulee hiljaisuus. Tässä vaiheessa on jo kiire, koska hiljaisuus ei suinkaan tarkoita itkun loppumista, vaan äänetöntä huutoa ilman hengittämistä. Niinpä niin. Vauva huutaa niin lujaa, että ääntä ei tule ja happikin loppuu kesken. Punaisen kautta siniseksi ja sen jälkeen lievä veltostuminen.”

Affektikohtaus saa alkunsa vauvan hermostumisesta.

– Lapsi alkaa kovasti itkeä. Lyhyen aikaa kestänyttä itkua seuraa äkillinen uloshengityksen pidättäminen: lapsi hengittää huutonsa sisäänpäin ja muuttuu sinertäväksi tai kalpeaksi, lastenneurologi Henna Jonsson kuvailee kohtauksen alkua. Jonsson työskentelee Helsingin Uudessa lastensairaalassa lasten epilepsian ja kohtauksellisten oireiden asiantuntijana.

Tikahtumiskohtaukset jaetaan syanoottisiin tikahtumiskohtauksiin ja kalpeuskohtauksiin. Syanoottiset kohtaukset ovat yleisempiä, niiden aikana lapsen iho muuttuu sinertäväksi. Kalpeuskohtaus tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että lapsi muuttuu kalpeaksi. Pienellä osalla lapsista esiintyy molempia muotoja.

Affektikohtaus kestää vain 10–60 sekuntia, mutta vanhemmista sen kesto saattaa tuntua pidemmältä. Kohtaus voi mennä ohi jo siinä vaiheessa, kun lapsen ihon väri muuttuu. Kohtauksen jatkuessa lapsi saattaa muuttua veltoksi tai jäykäksi ja voi menettää tajunnan muutamaksi sekunniksi, samoin kuin pyörtyessä.

Lapsen vointi palautuu nopeasti ennalleen. Hän saattaa olla affektikohtauksen jälkeen jonkin aikaa väsynyt ja vetämätön, erityisesti jos kohtaus on aiheuttanut hetkellisen hapenpuutteen aivoissa.

Affektikohtaus jää harvoin yksittäiseksi. Tikahtumiskohtaukset alkavat tyypillisesti 6–18 kuukauden iässä, yleensä ennen toista ikävuotta. Suurimmassa osassa tapauksista kohtauksia esiintyy viikoittain ja ja ne jatkuvat yleensä 3–4 vuoden ikään saakka. Kohtauksia tulee harvoin enää kouluiän lähestyessä.

Mistä affektikohtaus johtuu?

Tikahtumiskohtauksia esiintyy noin viidellä prosentilla lapsista, enemmän pojilla kuin tytöillä. Kohtaukset johtuvat siitä, että hermoston säätely on vielä keskeneräistä. Pienillä lapsilla on taipumus reagoida asioihin koko kehollaan johtuen autonomisen hermoston kypsymättömyydestä. Affektikohtaus saattaa olla myös jossain määrin perinnöllinen vaiva.

– Tikahtumiskohtauksia on esiintynyt 20–35 prosentissa tapauksista myös muilla perheenjäsenillä. Monesti toisella vanhemmista on ollut vastaavanlaisia kohtauksia lapsuudessaan, Jonsson kertoo.

Neurologit ovat pohtineet temperamenttipiirteiden vaikutusta affektikohtauksien esiintyvyyteen, mutta selvää yhteyttä kohtausten ja temperamentin välillä ei ole löydetty.

– Lapset, joilla tikahtumiskohtauksia on paljon, voivat tietenkin olla vahvatahtoisia. Mutta harvapa lapsi ei ole tässä ikävaiheessa vahvatahtoinen, Jonsson toteaa.

Intiassa ja Jordaniassa tehdyssä tutkimuksessa on esitetty, että raudan puute saattaa altistaa lapsia tikahtumiskohtauksille. Jonsson ei kuitenkaan yleistäisi tutkimustuloksia suoraan suomalaislapsiin ja syy siihen on selvä.

– Suomessa ravinto on erilaista verrattuna Intiaan ja Jordaniaan, joten näitä tutkimustuloksia ei voi suoraan soveltaa Suomen oloihin. Raudan puute kannattaa kuitenkin selvittää ja rautalääkitystä voidaan harkita, jos siihen on aihetta. Aika harvoin kohtauksia saavilla lapsilla on ollut raudan puutetta.

Jos lapsi saa affektikohtauksen

Affektikohtaus voi tuntua pelottavalta, mutta se ei ole vaarallinen eikä se vaikuta lapsen kehitykseen.

– Vanhempien kannattaa pyrkiä pysymään rauhallisena ja keskittyä turvaamaan lasta, ettei hän satuta millään tavalla itseään, Jonsson neuvoo.

– Jos vanhemmat ovat todella huolestuneita, silloin voi soittaa 112 tai hakeutua lääkäriin. Sitä varten meillä on terveydenhuolto, että tilanteen voi halutessaan tarkistaa.

Jonsson painottaa, että tikahtumiskohtauksien vuoksi ei pitäisi ryhtyä varomaan ja välttelemään lapsen suuttumusta.

– Kohtauksia tulee, jos on tullakseen. Niistä kasvetaan iän myötä pois.

Kun affektikohtaus tapahtuu ensimmäistä kertaa, vanhemmilla herää herkästi epäilys, onko kyse epilepsiasta.

– Epilepsiakohtaus kestää pidempään ja lapsen väsymys on kohtauksen jälkeen voimakkaampaa. Jos kohtaus kestää vain hetken, oireet eivät viittaa epilepsiaan. Epilepsiakohtaukset eivät myöskään ole tilannesidonnaisia eli ne eivät liity suuttumukseen, kipuun tai turhautumiseen.

Perhe-elämä

Lapsen epilepsia – äiti on lähellä joka yö: ”Vivi on alkanut pelätä nukkumaanmenoa”

Minun tarinani

Alexsandra lakkasi puhumasta 3-vuotiaana – mitä hänelle kuuluu nyt?

Minun tarinani

Kohdun ulkopuolista elämää ei ehkä tule, sanottiin Heidille, 39 – hänen sinnikäs tyttönsä osoitti toisin ja kantaa arpensa 2-vuotiaan ylpeydellä

Kysyimme Unijunan unikonsultti Liisa Niskakankaalta parhaat käytännöt, jos harkitsee sisaruksille yhteistä makuuhuonetta.

– Jos isompi lapsi nukkuu jo kohtalaisen hyvin, ja pienempikin vähintään parin viikon ajan, voi nuorempi sisarus siirtyä kokeilemaan lastenhuoneessa nukkumista.

Ennen sitä vanhempien täytyy kuitenkin punnita sitä, onko myös isompi lapsi siirtoon valmis. Liisa kertoo, että joskus vanhemmat itse epäröivät, voiko lapsia jättää huoneeseen kahden kesken.

– Onko esikoinen kovin kekseliäs taapero ja saattaa esimerkiksi heittää jotakin tavaraa pienemmän sänkyyn, mikä voisi olla vaarallista? En siirtäisi esimerkiksi 8 kuukautta vanhaa vauvaa sellaisen esikoisen kanssa samaan huoneeseen, joka on vähän arvaamaton vielä.

Aikuisen on hyvä jäädä hetkeksi kuuntelemaan oven lähettyville vaikkapa kirjaa lukien, miten lasten nukahtaminen sujuu tai jättää itkuhälytin passiin.

Vanhemman lapsen unien kannalta siirtymä saattaa olla hyvä asia.

– Lapsi saattaa usein kokea mustasukkaisuutta, jos vauva tai taapero saa nukkua vanhempien kanssa. Tilannetta voi helpottaa se, että lapset nukkuvat omillaan ja vanhemmat omassa huoneessaan.

Alussa uusi nukkumisjärjestely voi aiheuttaa riemunkiljahduksia ja villejä iltoja. Lasten nukkuminen samassa huoneessa alkaa kuitenkin usein sujua muutaman viikon jälkeen.

Lasten nukkuminen – kerrossänkyyn vai eri peteihin?

Jos lastenhuoneeseen siirtyvä lapsi on alle 2,5-vuotias, on pinnasänky hänelle paras paikka nukkua.

– Pinnasängyssä sopii nukkua pidempäänkin, kunhan lapsi ei innostu kiipeämään ja tippumaan reunan yli.

Toisaalta monille lastenhuoneeseen ei mahdu erillisiä sänkyjä, joten laidallinen kerrossänky saattaa olla pienemmällekin taaperolle ainoa vaihtoehto.

Aluksi uusi nukkumisjärjestely voi aiheuttaa innostunutta hulinaa ja nukkumaanmeno voi viivästyä. Yleensä lapset tottuvat siihen muutamassa viikossa.

Iltasatu kannattaa Niskakankaan mukaan hoitaa esimerkiksi siten, että ensin luetaan pienemmälle, ja isompi voi kuunnella mukana. Pienempi jää nukahtamaan, ja niin luetaan isommalle kirjaa.

Jos pienempi menee huomattavasti aikaisemmin nukkumaan, voidaan isomman satu lukea muualla kuin makuuhuoneessa.

– Yleensä sisarukset tottuvat toistensa ääniin nopeasti, eivätkä heräile niihin. Jos kuitenkin toinen on herkempi nukkuja, voi aluksi käyttää niin kutsuttua vaimennuskohinaa yöllä, joka tasoittaa ääniä.

Miten hoitaa aamuheräämiset?

Illalla nukkumaanmeno yleensä sujuu sisaruksilta hyvin, mutta aamuherääminen voi joskus aiheuttaa ongelmia, jos ensimmäisenä herännyt on äänekkäämpi tapaus.

– Helpompaa voi olla tällöin yrittää saada nukkumisrytmi kuntoon ennen kuin lapsi siirtyy yhteiseen huoneeseen. Jos pienempi herää aina esimerkiksi viideltä ja vanhemmat käyvät nostamassa hänet sängystä, saattaa syntyä kierre. Lapsi ei opi nukahtamaan aamuyöstä uudestaan ja jatkamaan uniaan.

Jos taas pienempi nukkuu vaikka puoli seitsemän korville, ehkä toimivinta on hakea hänet makuuhuoneesta, jotta isompi voi jatkaa uniaan.

Isommalle lapselle voi myös selittää, miksi pienempi herää yöllä itkemään tuttiaan; pieni tarvitsee vielä harjoitusta, jotta löytää tutin itse. Pidemmän päälle on parempi, että lapsi oppii omatoimiset tuttietsinnät.

Niskakangas muistuttaa, että lapsen nukkumapaikka ei saisi muuttua jatkuvasti.

– Nukkumapaikan on tärkeää olla tuttu ja turvallinen, mutta jonkun verran voi ja kannattaa testata eri järjestelyjä. Ottaisin kuitenkin rennon kokeiluasenteen, jos pohtii lasten siirtämistä yhteiseen makuuhuoneeseen.

Vauvan kehitys

Herääkö vauva aamuisin aivan liian aikaisin? Käy läpi 6 kysymystä

Lapsen kehitys

Pinnasängystä lastensänkyyn – älä vaihda liian varhain! Näin siirtymä sujuu helpoiten 

Lapsen kehitys

Uhmaikä on syvältä, mutta ainakin siitä jää parhaat tarinat – "Lapsi sai kohtauksen, kun en antanut syödä ruuvimeisselillä"

Tukiviittomat ovat viittomakielestä irrotettuja yksittäisiä sanoja, joita voidaan käyttää puheen tukena. Niistä voi olla apua arjen tilanteissa etenkin silloin, kun lapsi ei vielä osaa puhua.

– Tukiviittomat sopivat kaikille lapsille kommunikoinnin tueksi. Erityisesti niistä hyötyvät lapset, jotka eivät vielä puhu. Melko sujuvasti puhuville lapsillekin viittomista on apua puheen vahvistamisessa. Lisäksi jos lapsella on kielellisiä haasteita, tukiviittomista on ehdottomasti hyötyä, kertoo Anne.

Anne oli käyttänyt tukiviittomia jo esikoisensa vauva-aikana ja kokenut ne monin tavoin hyödyllisiksi. Helppoja ja selkeitä tukiviittomia opettavia videoita ei kuitenkaan ollut riittävästi tarjolla, joten Anne päätti ryhtyä kuvaamaan niitä itse.

– Perustin Käsipuhe.fi-sivuston vuonna 2017. Siitä lähtien olen kuvannut selkeitä ja yksinkertaisia opetusvideoita tukiviittomista perheiden tueksi.

Tukiviittomat eivät korvaa puhuttua sanaa. Ne kulkevat puheen mukana ja niiden avulla korostetaan tiettyjä sanoja lauseessa.

– Jos sanot lapselle vaikkapa, että ”lähdetään kohta ulos”, voit viittoa lauseesta sanan ”ulos”, jolloin lapsi ymmärtää, että painotat sitä sanomassasi. Mikäli päätät painottaa sanaa ”kohta”, voit viittoa sen lapselle, jolloin hän ymmärtää, että se on sana, jota haluat juuri sillä hetkellä painottaa, Anne neuvoo.

Käsipuhe voi vähentää turhautumisitkuja

Tukiviittomat tuovat helpotusta lapsen ja aikuisen vuorovaikutukseen niin ruokailussa, pukemisessa kuin leikkihetkissä. Lisäksi niistä voi olla apua lapsen kiukun, uhman ja turhautumisen käsittelemisessä.

– Tukiviittomat voi ottaa helposti mukaan ruokailutilanteisiin pienenkin lapsen kanssa. Jos lapselle opettaa tukiviittomat ”kiitos” tai ”valmis”, hän voi niiden avulla ilmaista itse olevansa valmis nousemaan pöydästä ja lopettamaan ruokailun ilman, että hänen tarvitsee turhautua ja heittää lautasta lattialle, Anne vinkkaa.

2. tukiviittoma: ”Syödä”. Käyttö on toisteisuutensa vuoksi helppo ottaa rutiiniksi.

Sivustonsa seuraajilta hän on kuullut usein, miten selkeästi lapsen kiukuttelu ruokapöydässä on viittomien myötä vähentynyt. Tukiviittomilla aikuisen viesti saattaa tavoittaa lapsen jopa paremmin kuin ääntä korottamalla.

– Olen huomannut, että kun käytän tukiviittomia puheen tukena, saan lapsen katsekontaktin itseeni tehokkaammin kuin ääntäni korottamalla, Anne kertoo.

Katsekontaktin muodostaminen lapseen on tukiviittomissa tärkeää, siksi esimerkiksi leikkihetket ovat oivallinen tapa harjoitella tukiviittomia.

– Viittominen ei onnistu, jos ei näe toisen kasvoja. Lapselle voi viittoa vaikkapa leikissä mukana olevia pikkuautoja tai eläimiä. Myös kirjaa lukiessa voi viittoa, jos lapsi ja aikuinen näkevät toistensa kasvot. Kesken lukemisen voi osoittaa kirjasta esimerkiksi jotain eläintä ja kysyä lapselta, mikä eläin tuossa on ja viittoa sen myös hänelle sen jälkeen, kun hän on vastannut.

Lue myös: Vauvan vessahätäviestintä – näin pääset vauvan kanssa eroon vaipoista

Kokeile näitä viittomia, kun lapsi ei osaa vielä puhua

Rutiininomaisista, arjessa usein toistuvista viittomista on eniten hyötyä silloin, kun lapsi ei osaa vielä puhua.

– Monesti viittominen aloitetaan ruokailuun liittyvillä sanoilla, kuten ”lisää”, ”ruoka” tai ”syödä”. Niiden käyttöönottaminen on helppoa, koska ne toistuvat arjen tilanteissa. Myös vaipanvaihtoon liittyvistä viittomista, kuten ”vaippa” tai ”pissa” on paljon apua, koska nekin toistuvat monta kertaa päivässä. Lapsen lempileikille tai -lelulle voi myös ottaa tukiviittoman, joka kulkee arjessa mukana, Anne opastaa.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anne / Käsipuhe (@kasipuhe) jakama julkaisu

3. tukiviittoma: ”Pissa”. Viittoma voi olla hauskuutusta vaipanvaihtoon tai apuna pottailussa.

Tukiviittomia on tärkeä käyttää mahdollisimman säännöllisesti, jotta lapsi oppisi ymmärtämään niiden välisen yhteyden ja mahdollisesti tuottamaan viittomia itsekin.

– Oppiminen ei tapahdu hetkessä.

Mitä tahansa uutta kieltä kestää hetken ymmärtää, että toisen sanomisella tai huitomisella on jokin tietty merkitys. Tarvitaan runsaasti toistoja, jotta lapsi ymmärtää viittoman merkityksen ja voi tuottaa sen itse.

– Käsien käyttäminen, suun ilmeiden ja käsien liikkeiden matkiminen on lapsille luontevaa. Siksi viittomien oppiminenkin on heille suhteellisen helppoa, Anne kannustaa.

Näistä viittomista on iloa, kun lapsi puhuu jo

Tukiviittomista on paljon iloa vielä silloinkin, kun lapsi osaa jo puhua melko sujuvasti. Viittomia voi käyttää esimerkiksi osana leikkejä viittomalla eläimiä, kulkuneuvoja tai sanat ”uudestaan” tai ”yhdessä”. Myös musiikkia voi elävöittää tukiviittomilla.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anne / Käsipuhe (@kasipuhe) jakama julkaisu

4. tukiviittoma: ”Yhdessä”. Saattaa tuoda lohtua esimerkiksi turhautumisitkuun, kun ei vielä yksin osaa tai ole lupaa.

– Olen käyttänyt omien lasteni kanssa runsaasti viittomia ”syödä” ja ”lisää”. Eräs lempiviittomistani on ”leppäkerttu”, joka on mukavan helppo. Olen opettanut sen monesti varsinkin isommille lapsille, jotka ovat innostuneet siitä kovasti, Anne kertoo.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anne / Käsipuhe (@kasipuhe) jakama julkaisu

5. viittoma: ”Leppäkerttu”. Isommat lapset opettavat tätä innoissaan toisilleen.

Käsipuhe-sivuston Anne on käyttänyt tukiviittomia paljon myös pukemistilanteissa.

– Olen tehnyt pukemisesta tukiviittomien avulla leikin, jossa viiton lapsille, mitä vaatteita he laittavat seuraavaksi päälle. Se onnistuu kuitenkin vain silloin, kun lapset ovat vastaanottavaisia ja halukkaita lähtemään mukaan leikkiin.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anne / Käsipuhe (@kasipuhe) jakama julkaisu

6. tukiviittoma: ”Sukka”. Opettelemalla muitakin vaatteita saa aikaiseksi hauskan pukeutumisleikin, jossa vaatteet pannaan ylle viittomakäskystä.

Lue myös:

Vauvan kehitys

Mitä vauvan kanssa voi leikkiä? 9 hauskaa ja kehittävää leikkiä, joista vauva tykkää

Vauvan terveys

Vauvahieronta auttaa vatsavaivoihin ja luo läheisyyttä – Katso helpot ohjeet

Parisuhde

Millaisella seksillä vauva sai alkunsa? Lapsen syntymäpäivä sen kertoo

– Vauvat sopeutuvat muutokseen melko mutkattomasti tuossa iässä, Pikkujätissä uniohjaajana työskentelevä terveydenhoitaja Sari Tammikari kertoo.

Yli kuuden kuukauden ikäiset vauvat alkavat myös reagoida ympäristössä oleviin ärsykkeisiin herkemmin kuin nuoremmat vauvat. Siksi he saattavat herätä uniltaan, kun vanhemmat käyvät nukkumaan tai kun vanhempi liikkuu tai ääntelee unissaan.

Toinen sopiva sauma omaan huoneeseen siirtymiselle on vauvan eroahdistusvaiheen jälkeen. Eroahdistusvaihe tulee vauvoille yleensä 7–12 kuukauden iässä. Sen aikana vauvan siirtäminen omaan huoneeseen voi olla haastavaa.

Aikaisemmin kuin puolivuotiaana vauvan sängyn siirtämistä omaan huoneeseen ei suositella. Alle kuuden kuukauden ikäisen vauvan on turvallisinta nukkua vanhempien kanssa samassa huoneessa, sillä tutkimusten mukaan se vähentää kätkytkuoleman riskiä.

”Kannattaa sallia viereen tuleminen joksikin aikaa.”

Omaan huoneeseen siirtoa ei suositella myöskään silloin, kun perheeseen syntyy sisarus. Siirto tulisi tehdä joko hyvissä ajoin ennen sisaruksen syntymää tai sisaruksen syntymän jälkeen, kun tilanne on rauhoittunut.

– On muistettava, että monissa perheissä vietetään aluksi kuherruskuukautta sisaruksen syntymän jälkeen, ja esikoinen voi aloittaa haastavan käytöksen vasta useamman kuukauden jälkeen sisaruksen syntymästä.

Lisäksi muuttojen ja isojen elämänmuutosten yhteydessä yksin nukkuminen voi myös olla haasteellista.

– Tällöin vanhemman kannattaa sallia viereen tuleminen joksikin aikaa tai mennä itse nukkumaan lapsen huoneen lattialle, kunnes tilanne tasaantuu.

Kaikkien unet voivat parantua, kun vauva nukkuu omassa huoneessa

Lapsen siirtyminen omaan huoneeseen nukkumaan voi parantaa koko perheen yöunia. Jos vanhemman uni on hyvin herkkää ja ohutta, hän saattaa nukkua levollisemmin, kun jokainen vauvan päästämä inahdus ei pääse herättämään.

Vauvakaan ei välttämättä enää heräile toistuvasti öisin tai varhain aamuyöstä, kun hän saa nukkua omassa rauhassaan.

– Etenkin aamuyöllä vauvojen uni on ohutta, ja vanhempien huoneessa aamukolmelta havahtunut vauva voi herätä kunnolla ja aloittaa varsinaisen elämöinnin.

Riippuu kuitenkin vauvasta, kuinka herkästi esimerkiksi erilaiset äänet ylipäätään häiritsevät hänen untaan.

– Osa vauvoista on erityisherkkiä ja vaativat jo varhain riittävästi tilaa ja rauhaa nukkuakseen hyvin. Toiset vauvat ovat patatyyniä nukkujia, eivätkä häiriinny, vaikka taloa kaadettaisiin ympäriltä.

On hyvä huomioida, että huonosti nukkunut vauva ei välttämättä ala automaattisesti nukkua omassa huoneessaan paremmin. Tällöin kannattaa ensin tarkistaa, että tietyt perusasiat ovat kunnossa, ja sitten harkita unikoulua.

Omassa huoneessa nukkuminen voi helpottaa vauvan unikoulun pitämistä. Esimerkiksi pistäytymisen ja tuoliunikoulun tyyppiset unikoulut, joissa vanhempi poistuu nukkumapaikasta tietyn kaavan mukaan, on yksinkertaista toteuttaa vauvan nukkuessa omassa huoneessaan.

Vauva omaan huoneeseen nukkumaan – näin onnistut

1. Ota huomioon lapsen temperamentti

Riippuu hyvin paljon lapsen temperamentista ja luonteesta, kannattaako siirtyminen omaan huoneeseen toteuttaa nopeassa vai rauhallisessa tahdissa. Herkät ja pelokkaat lapset voivat tarvita pitkän siirtymäajan ja päivisin tehtävää kylmäharjoittelua, eli omaan sänkyyn ja huoneeseen tutustumista.

– Tosin vanhemman täytyy muistaa olla johdonmukainen ja luottavainen, ettei hän lietso lapsen pelkoa kokemansa oman huolen kautta.

Joillekin lapsille toimii mutkaton ”kerrasta poikki” -taktiikka, eli että lapsi alkaa tietystä yöstä lähtien nukkua omassa huoneessaan ilman vanhemman seuraa. Tällaiset lapset ovat yleensä joustavia ja pelottomia luonteeltaan.

Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän hänen luonteenpiirteensä vaikuttavat siirtymiseen.

2. Huomio myös oma olotilasi

On tärkeä huomioida myös vanhemman temperamentti sekä väsymystila, kun pohditaan lapsen siirtämistä omaan huoneeseen.

– Vanhempi voi olla niin uupunut ja turhautunut esimerkiksi lapsen yölliseen mekastukseen, että siirto on parasta tehdä nopeasti.

Tai sitten vanhempi kokee suurta eroahdistusta, vaikka lapsi olisikin valmis siirtymään omaan huoneeseensa.

– Nämä eivät ole koskaan yksiselitteisiä asioita vaan monimutkaisia kokonaisuuksia, joissa on tarkkaan pohdittava, mikä tuottaa parhaan tuloksen koko perheen kannalta.

3. Kun vauva tai taapero siirtyy omaan huoneeseen, pitäydy vielä pinnasängyssä

Vauvan ja taaperon on hyvä nukkua vielä omassa huoneessaankin pinnasängyssä, vaikka juniorisänkyyn siirtyminen voisi houkutella vanhempia.

– Alle 3-vuotiailla ei vielä ole välttämättä ymmärrystä pysyä juniorisängyssä, vaan he voivat poistua sieltä monta kertaa illan ja yön aikana. Tähän auttaa kyllä yleensä järjestelmällinen sänkyyn palauttaminen ilman poikkeuksia.

4. Jos huoneessa nukkuu jo isosisarus, toimi näin

Vauvan tai taaperon siirtäminen samaan huoneeseen isosiskon tai -veljen kanssa voi mietityttää. Jos vanhempi lapsi on nukkunut yönsä hyvin, voivatko hänen unensa mennä pipariksi, jos pikkusisarus itkeskelee?

Yleensä lapset kuitenkin nukkuvat mielellään toistensa kanssa samassa huoneessa.

– Isomman sisaruksen kanssa kannattaa jutella asiasta etukäteen ja kertoa, että siirtymävaiheeseen voi liittyä itkuisuutta ja muutamat yöt voivat olla levottomampia. Mutta lisäksi hänelle tulee korostaa, että vauvalla ei ole mitään hätää: hän vain opettelee uutta taitoa. Tämä rentouttaa isompaa sisarusta.

Joskus yöheräilyt tihenevät, kun vauva siirtyy nukkumaan isomman sisaruksen kanssa. Tämä johtuu yleensä siitä, että vanhempi huolestuu isomman sisaruksen unesta ja  alkaa reagoida vauvan ääntelyihin herkemmin yön aikana, jotta itkua ei tulisi.

– Näin toimien ajaudutaan helposti umpikujaan. Jos kestää muutaman hankalamman yön, tilanne tasoittuu vähitellen ja vauvakin alkaa nukkua täysiä öitä.

Jos sisarus herää vauvan elämöintiin yöllä, voi lohduttautua sillä, että hän kyllä kestää muutaman huonomman yön. Vakava univaje vie pidemmän aikaa kehittyäkseen.

– Mitä johdonmukaisemmin vanhemmat jatkavat ja antavat sisarukselle kahdenkeskistä aikaa, sitä nopeammin tilanne tasoittuu.

Reilut kolmekymmentä vuotta sitten ajateltiin, että vauvat ovat yksinkertaisia ajattelijoita, jotka tuhisevat elämänsä ensimmäiset viikot omassa maailmassaan. ”Ensimmäiset viikot vauva vain nukkuu, itkee ja kakkaa”, monet saattavat edelleenkin sanoa.

Vauvan älykkyys on hahmottunut tieteilijöille, kun juuri syntyneelle on tarjottu oman äidin ja vieraan naisen ääntä, äidin lempibiisejä ja muuta musiikkia, äidin parfyymia ja toisenlaisia tuoksuja. Pääsääntöisesti vauvat ovat valinneet aina oman äitinsä äänen ja tuoksun.

Vauvat tottuvat kohdussa makuihin, joita äiti syö raskausaikana paljon. Jos odottava äiti syö paljon porkkanaa ja parsakaalia, ne maistuvat myöhemmin myös vauvalle – ainakin tutkimustulosten mukaan. Jos äiti syö odotusaikana paljon karkkia ja juo makeita mehuja, myös lapsella voi olla taipumusta makeanhimoon.

Myös äidin stressihormonit siirtyvät vauvaan. Äidin odotusajan stressi voi vaikuttaa lapsen temperamenttipiirteiden kehitykseen.

Älykkyys jalostuu naama-ajasta

Aivojen kehitys on evoluution muovaamaa. Evoluutio on virittänyt aivot fyysiseen ja sosiaaliseen selviytymiseen. Vauvan aivot ovat valmiiksi viritetty syömään, oppimaan ja kiintymään omaan perheeseensä.

Vauva on ensihetkistään alkaen kiinnostunut ihmisten kasvoista. Hän tutkii niitä tarkkaavaisesti. Kaikki, mikä muistuttaa ihmiskasvoja, kiinnostaa vauvaa ensimmäisten kuukausien aikana enemmän kuin muut muodot.

Vauvalla on syntymästään saakka myös kyky ja tarve keskustella. Aivan alussa vauva käyttää kehonkieltä silmillään, sitten ilmeillään ja huitomalla käsillään. Noin kuuden viikon ikäisenä hän väläyttää ensimmäisen hurmaavan sosiaalisen hymyn.

Vastasyntyneet osaavat erottaa, mikä on tuttua ja mikä erilaista. Suurimmalle osalle vauvoista vanhempien iloiset ja hymyilevät kasvot ovat tuttua. Jos vanhempi itkee tai näyttää alakuloiselta, vauva saattaa jäädä tuijottamaan vanhemman kasvoja. Surulliset kasvot ovat erilaista.

”Vauvat tarvitsevat paljon naama-aikaa”, toteavat tiedetoimittajat Tiina Huttu ja Kirsi Heikkinen kirjassaan Pää edellä – Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. Naama-aika ja vuoropuhelu ovat perusta lapsen sosiaaliselle kehitykselle, kielen kehitykselle sekä ajattelun taidoille.

Katsekontakti ja vanhempien ilmeiden tarkkailu kehittävät lapsen orastavaa empatiakykyä ja taitoa tulkita toisten ihmisten kehonkieltä.

Vuoropuhelusta vanhempien kanssa lähtee kypsymään monia arvokkaita taitoja: verbaaliset taidot, kommunikoinnin vastavuoroisuus ja hyvä itsetunto. Vanhempien kasvonilmeitä tutkimalla ja yhdessä vanhemman kanssa ympäristöä ihmettelemällä vauva kehittää päättelyn, kategorisoinnin ja ongelmanratkaisun taitoja. Vauvan ensimmäiset kategoriat ovat tuttu – erilainen ja lähellä – kaukana.

Vuorovaikutus vanhempien kanssa ehdottoman tärkeää kielen kehitykselle. Lapsi ei voi oppia kieltä pelkästään televisioita katsomalla tai tabletin näytöltä. Hyvään kielenkehitykseen tarvitaan aitoa vuorovaikutusta.

Vauvat ajattelevat kuin tieteentekijät

”Jokainen lapsi on potentiaalinen tieteentekijä”, toteaa  psykologian professori, filosofi Alison Gopnik kirjassa The Scientist in the Crib.

Vauva ryhtyy tutkimaan maailmaa aisteillaan jo kohdussa. Hän haistaa, maistaa ja kuuntelee. Synnyttyään lapsi jatkaa maailman tutkimista. Jo ensimmäisen puolen vuoden aikana vauva alkaa tehdä kokeita, päätellä asioita ja muodostaa kategorioita.

Vanhemmuus on lapsen tarpeista ja turvallisuudesta huolehtimisen lisäksi myös lapsen aivojen kehittämistä. Lapsen kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, vahvistavatko vai sammuttavatko vanhemmat lapsen ajattelun taitoja sekä synnynnäistä halua tutkia ja oppia.

Molekyylibiologi John Medina summaa kirjassaan Brain rules for the baby selkeitä ”aivosääntöjä” pienten vauvojen vanhemmille.

Jos haluat, että vauvan aivot saavat hyvää jumppaa:

• Puhu vauvalle
• Hymyile ja ilmehdi
• Leiki vauvan kanssa
• Keskity vuorovaikutukseen vauvan kanssa
• Opi tuntemaan lapsesi
• Hallitse omaa ja perheen stressiä

Vanhempien stressihormonit vaikuttavat vauvaan. On tutkittu, että riitaisien perheiden lapsilla on korkeampi stressihormoni kortisolin taso kuin muilla lapsilla. Ensimmäiset kaksi ikävuotta ovat merkittävät lapsen stressinsäätelyjärjestelmän kehitykselle. Stressinhallinnan opettelu alkaa elämän ensihetkistä alkaen. Vanhemmat voivat antaa hyvän mallin, miten stressiä ja tunteita voi rauhoittaa.

Perheissä stressiä aiheuttaa Medinan mukaan erityisesti sosiaalinen eristyneisyys ja yksinäisyys, unenpuute, riitaisa parisuhde ja epäreilu kotitöiden jako. Näihin seikkoihin vaikuttamalla voi suojata myös lasta liialta stressiltä.

Testiin piirtyi kuitenkin haalea viiva. Minja Sinkkonen, 24, katseli sitä ihmeissään. Seuraavana yönä uni ei tullut – niin kuumeisesti hän odotti aamua ja sitä, että pääsisi tekemään uuden testin.

Aamulla itkusta ja riemunkiljahduksista ei meinannut tulla loppua. Raskaus oli aluillaan! Molemmat, Minja ja hänen puolisonsa, ilmoittivat heti ilouutisen vanhemmilleen.

Jostain syystä Minjalla oli kuitenkin aavistus, että kaikki ei ollut kohdillaan. Tunne vaivasi häntä, ja he puhuivat siitä puolisonsa kanssa. Vaikka lapsella olisi jokin poikkeavuus, se ei estäisi heitä jatkamasta raskautta.

Minja ja kasvava vatsa.

Viimein koitti odotettu päivä. Vanhemmat pääsivät näkemään pienokaisensa ultraäänitutkimuksessa. Kätilö totesi, että kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Minja ja puolisonsa ehtivät huokaista helpotuksesta. Mutta kätilö kääntyikin vielä katsomaan vauvaa ja totesi, että turvotusta on ehkä sittenkin.

Helpottuneisuus muuttui välittömästi ahdistukseksi. Ultran jälkeen pariskunta jäi odottamaan lääkärin analyysia turvotuksesta, jonka riskiluku oli 1:39. Se tarkoitti, että vauvalla olisi kohonnut riski Downin oireyhtymään.

– Kun puhelu tuli, itkin jo valmiiksi. Lääkäri sanoi, että ei kannata murehtia. Vauvalla ei kuitenkaan luultavasti olisi Downia.

Minjalta otettiin vielä raskausviikolla 14 verinäyte, jonka jälkeen lääkäri tutkisi niskaturvotuksen ja verinäytteen yhdessä. Vakuutettiin, että lääkäri kertoisi tuloksen puhelimessa.

Sekavin tuntemuksin Minja odotteli lääkärin soittoa. Hän kävi varmuuden vuoksi joka päivä vilkaisemassa Omakanta-palvelua, vaikka tiesi, että puhelu tulisi ensin.

Kun tutkimuksista oli kulunut kaksi viikkoa, Minja kirjautui jälleen Omakantaan. ”Trisomia 21, kromosomipoikkeama”, luki näytteen kohdalla.

Minja mietti, tulkitsiko näytölle ilmestynyttä tekstiä oikein. Paniikissa hän soitti ensimmäisenä puolisolleen. Mies tivasi sairaalalta, miten on mahdollista, että tieto on tullut ensimmäisenä palveluun luettavaksi.

Sairaalassa ei aluksi uskottu puolisoa. Lopulta selvisi, että tieto oli livahtanut vahingossa Minjan näkyville. Sitten Minjakin sai pahoittelupuhelun naistentautien ylilääkäriltä. Silloin Minjan tulkinta sai vahvistuksen. Lapsella tulisi olemaan Downin syndrooma.

Downin syndrooma – millaisen elämän lapseni saa?

– En tiennyt ollenkaan, miten Downin syndrooma voi näkyä pikkuvauvan elämässä, Minja kertoo.

Seuraavia viikkoja sävytti raskas tunnelma. Minja murehti, millaisen elämän lapsi saisi: Miten häntä kohdeltaisiin? Toisiko Downin syndrooma mukanaan sairauksia? Oppiiko lapsi koskaan puhumaan?

– Kysyin itseltäni monta kertaa, että miksi tämä tapahtuu juuri meille. Perinnöllisyystutkimusyksikössä sairaalassa meille kerrottiin, millaisia liittännäissairauksia Downin syndroomaa yleensä seuraa.

Keskustelu lääkärien kanssa tuntui Minjasta toisinaan vain uhkakuvien maalailulta.

– Onneksi suurin osa hoitajista ja lääkäreistä oli kannustavia. Muutaman viikon jälkeen synkkyys alkoi hälvetä. Aloimme odottaa malttamattomina omaa, suloista esikoistamme.

Kun näin hänet, koko diagnoosi unohtui

Downin syndrooman vuoksi Minjan raskautta seurattiin tarkasti. Kipeät supistukset kuuluivat kuvaan koko raskauden ajan, mutta loppuraskaudesta ne pahenivat.

– En tajunnut, että synnytys oli käynnistynyt, koska supistukset olivat minulle arkipäivää, Minja naurahtaa.

Ystävän kanssa tehty kirppiskiertely päättyikin Oulun yliopistollisen sairaalan synnytysosastolle. Vaikka Minjaa pelotti etukäteen paljonkin, synnytys sujui hyvin ja oli elämän parhaita kokemuksia. Äiti sai vauvan heti syliinsä ja sitten rinnalle.

– Kun näin hänet, koko Downin syndrooma unohtui. Siinä hän oli. Meidän ainutlaatuinen tyttölapsemme.

Puolen tunnin kuluttua Minjan tytär meni veltoksi. Vauva vietiin kiireesti teholle saamaan lisähappea.

Minjan tytär tarvitsi lisähappea elämänsä ensimmäisillä viikoilla.

– Se oli kamala hetki. Kuten myös seuraavat kolme viikkoa. Aina kun lähdimme illalla teholta, itkin.

Minja pumppasi maitoa, joka sitten syötettiin vauvalle sairaalassa.

– Pohdin, olenko huono äiti, kun en jäänyt joka yö sairaalaan, vaikka olimme joka päivä aamukymmenestä iltakymmeneen vauvan luona. Siellä oli kuitenkin vaikea saada nukutuksi.

Pariskunta asui Minjan tädin luona vauvan sairaalassaoloajan, sillä omaan kotiin Kemiin on Oulusta matkaa toistasataa kilometriä.

Onnistuuko imetys, vaikka vauvalla on Downin syndrooma?

Down-vauvoille imetystaipaleen käynnistyminen saattaa olla hankalaa pienehkön suun ja alhaisen lihasjäntevyyden vuoksi.

– Hermoilin paljon imetyksen vuoksi, vaikka yritin ajatella, että eihän siinä mitään, vaikka vauvan pitäisi syödä lisämaitoa.

Kun Minjan tytär pääsi vihdoin teholta, imetystä oli ehditty kokeilla muutaman kerran. Aluksi se sujui vain rintakumin avulla. Kävi kuitenkin niin, että vauva hylkäsi pian kumin ja lisäksi vielä pullonkin.

– Hän oli voimistunut niin, että söi ahnaasti rintaa ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Nyt kolmekuukautisen Meea-tyttären vanhemmat odottavat koronaeristyksen päättymistä.

– Onhan tämä raskasta, kun emme voi olla isovanhempien kanssa tekemisissä. Lisäksi ensimmäisiä fysio- ja puheterapia-aikoja on jouduttu siirtämään, Minja kertoo.

Nyt Minjan ja perheensä elämä on asettunut uomiinsa sairaalaviikkojen jäätyä taakse.

Paras tuki Down-uutisen jälkeen onkin tullut parin omilta vanhemmilta. Lapsuudestaan Minja muistaa ihanana ja upeana persoonana äitinsä serkun, jolla on Downin syndrooma. Myös oman blogin kirjoittaminen sekä Down-lasten vanhemmille tarkoitettu Facebook-ryhmä ovat tärkeitä.

– Siitä olisi jo aiemmin ollut hyötyä, mutta tutustuin ryhmään vasta loppuraskaudessa.

Meealla ei ole todettu muita Down-lapsille tyypillisiä liitännäissairauksia kuin muutama poikkeama sydämessä. Lääkärin mukaan niistä ei ole toistaiseksi haittaa, joskin ne voivat myöhemmin vaatia toimenpiteitä. Minja on nyt luottavaisin mielin.

Meea vaikuttaa olevan kuin kuka tahansa vauva.

– Nyt vain haluan olla Meean kanssa kotona. Toivomme, että saisimme Meealle pienen sisaruksen.

Lue myös: Down-lapsen yh-äiti kieltäytyi abortista – lue koskettava tositarina!

Vanhemmuus

Suomalaisnaisen tie vei Kanadaan – tytär syntyi intiaanireservaattiin

Minun tarinani

Äiti kieltäytyi kolmesti abortista: "Perheemme neljästä lapsesta kahdella on kehitysvamma"

Minun tarinani

Lääkkeiden väärinkäyttö: Antti oli kiltti isä, sitten riippuvuus hautasi perheen valheisiin – "Raskainta oli lastensuojelu"

Vauvan kanssa leikkimisestä ei kuitenkaan kannata ottaa paineita, painottaa Leikki leikkinä -blogia pitävä Emma Rapala.

– Jokainen löytää oman luontevan tapansa olla lapsen kanssa. Vuorovaikutus ja yhteys lapseen voi löytyä monella tavalla, Emma sanoo.

Emma on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri, ja hän on työskennellyt niin luokanopettajana kuin päiväkodissakin. Hän on myös pienen pojan äiti.

Joka päivälle ei tarvitse olla uutta leikkiä

Vanhemman ei tarvitse olla huolissaan siitä, jos vauvan kanssa tulee leikittyä päivästä toiseen samanlaisia leikkejä. Vauvalle toistot ja tutut asiat ovat tärkeitä, eikä joka päivälle tarvitse olla uutta lelua, kirjaa, leikkiä tai aktiviteettia.

– Vanhemmasta sama iltasatu ja tuutulaulu joka ikinen ilta voi olla tylsää, mutta vauvalle ne muodostavat turvallisen rutiinin ja ennakoitavuutta arkeen, Emma sanoo.

Siitä, onko vauvalla tarpeeksi paljon kehittäviä leluja, ei kannata stressata. Leikkiminen vauvan kanssa ei vaadi suurta lelumäärää.

– Yleensä vauvat nauttivat ympäristön tutkimisesta ja löytämistään oikeista esineistä.

Konttaamaan ja tukea vasten nousemaan oppineelle vauvalle voi esimerkiksi tyhjentää keittiön alalaatikon ja täyttää sen turvallisilla ja kevyillä kipoilla ja keittiötavaroilla, joita vauva voi tutkia aikuisen tehdessä hommia keittiössä.

Leikkejä vauvan kanssa: 9 erilaista leikkiä vauvavuoteen

Mutta millaisista leikeistä vauva voisi tykätä? Emma vinkkaa yhdeksän leikkiä, jotka sopivat vauvavuoteen ja pitkälle sen jälkeenkin. Mitä pidemmälle listassa edetään, sitä vanhemmille vauvoille leikit tyypillisesti sopivat.

1. Hassuttelu

Kaikenikäiset vauvat nauttivat hassuttelusta, kuten kutittelusta, pusuttelusta ja leikkimielisestä painimisesta. Hassuttelun lomassa vauvalle voi nimetä kehonosia. Vauvalle kannattaa jutella mahdollisimman paljon pienestä pitäen.

Taidot, joita leikki kehittää: kehontuntemus ja kehon rajojen hahmottaminen.

2. Kukkuu-leikki

Kukkuu–leikki on yksi varhaisimpia leikkejä, joista vauvat nauttivat. Leikissä vanhempi peittää käsillään hetkeksi silmänsä ja kurkistaa sitten käsien takaa sanoen ”kukkuu”. Kun lapsi lähestyy vuoden ikää, hän saattaa alkaa matkia leikittäjää ja piiloutua itsekin käsiensä taakse.

Taidot, joita leikki kehittää: objektipysyvyys (=vaikka jokin katoaa hetkeksi näkyvistä, se ei häviä maailmasta) ja vuorovaikutus.

Kukkuu-leikki naurattaa monia vauvoja.

3. Kielellisiä taitoja kehittävät vauvan leikit: laululeikit ja lorut

Vauvat rakastavat musiikkia ja loruttelua. Yhdessä tekeminen ja toisto on tärkeintä: ei se, meneekö laulu nuotilleen.

Vauvalle sopivia laululeikkejä ja loruja löytyy esimerkiksi kirjoista, nettimuskarista ja YouTubesta. Noin kolmikuisen vauvan kanssa voi osallistuja jo vauvamuskariin.

Taidot, joita leikki kehittää: puhuminen, sanavarasto.

4. Temppuilu vauvan kanssa

Hyppyyttely ja erilaiset nostot, laskut ja keinuttelut saavat usein vauvan nauramaan. Samalla luottamus ja suhde vanhempaan kehittyy.

Kokeile esimerkiksi lentokoneleikkiä. Asetu selinmakuulle. Nosta jalat ylös niin, että polvet ovat lantion yläpuolella ja sääret vaakasuorassa. Nosta vauva vatsalleen sääriesi päälle. Pidä häntä kiinni käsistä tai olkapäistä. Keinuta sääriä ylös ja alas.

Neuvokasperhe.fi-sivuston vauvasirkus-liikkeet kehittävät sekä vauvan että vanhemman kehoa.

Taidot, joita leikki kehittää: motoriset taidot ja sosiaaliset taidot.

Lentokoneleikki on monelle vauvalle mieluinen. Leikki käy samalla vanhemmalle lihaskuntotreenistä.

5. Värikylpy vauvalle

Vauvojen värikylvyssä vauva pääsee maalaamaan soseilla. Muun muassa museot ja avoimet päiväkodit järjestävät vauvojen värikylpyjä, mutta sellaisen voi pitää myös itse kotona.

Suojaa ensin lattia esimerkiksi vahakankaalla. Teippaa lattialle paperi ja laita paperin päälle esim. kolme lusikallista erivärisiä marjasoseita. Anna vauvan tutusta omassa tahdissaan soseisiin ja ihmetellä niiden leviämistä paperille.

Vinkki! Anna vauvan maalata vaippasiltaan, sillä sosemaalaus on usein sotkuista puuhaa.

Taidot, joita leikki kehittää: aistitiedon käsittely ja syy-seuraussuhteen ymmärtäminen.

6. Muovipussimaalaus

Kaikki lapset eivät pidä käsiensä likaantumisesta. Muovipussimaalauksessa vauva pääsee taiteilemaan ilman sotkua, mikä on vanhemmallekin mieluista.

Laita ison minigrip-pussin sisälle paksu paperi, jonka päällä on sormiväriä kasoina. Sulje pussi ja teippaa se kiinni lattiaan tai pöytään. Anna lapsen levittää maalia muovipussin läpi.

Taidot, joita leikki kehittää: maalaaminen vaatii usein vartalon keskilinjan ylittämistä, joka tukee motoriikan kehittymistä.

7. Motoriikkaa kehittävät vauvan leikit: hernepussien heittely ja pallon vierittely

Moni vauva innostuu jossain vaiheessa tavaroiden heittelystä. Hernepussi on turvallinen heittoväline. Heitä pussi vauvalle ja rohkaise häntä heittämään se sinulle takaisin. Ihastele ja kehu vauvaa, sillä se tukee hänen itsetuntonsa kehitystä.

Kokeile vauvan kanssa myös pallon vieritystä vuorotellen toiselta toiselle.

Taidot, joita leikki kehittää: motoriset taidot, vastavuoroinen leikki ja vuorottelu.

8. Aistileikki glitterpullon avulla

Rauhoittumispurkki auttaa taaperoa rauhoittumaan, mutta se viihdyttää myös vauvaa. Askartele rauhoittumispurkki Kaksplussan tai Leikki leikkinä -blogin ohjeilla. Anna vauvan ravistella pulloa ja ihmetellä hileiden tanssia pullon sisällä. Jotta glitterpullo sopii vauvan käteen ja on hänelle turvallinen, valitse materiaaliksi pieni muovipullo.

Taidot, joita leikki kehittää: aistitiedon käsittely.

9. Kaatamis- ja kauhomisleikit

Lähempänä vuoden ikää vauvan kanssa voi alkaa leikkiä kaatamis- ja kauhomisleikkejä. Moni lapsi viihtyy lapioiden, kaataen ja kauhoen pitkäänkin.

Esimerkiksi kuivatut herneet, kahvinpavut ja riisi toimivat hyvin kaatamistreenin materiaalina. Leikkiä on hyvä alkaa leikkiä vasta sitten, kun kaikki ei enää mene koko ajan vauvan suuhun.

Kaada isoon astiaan esimerkiksi värjättyä riisiä ja anna lapsen kauhoa sitä käsin ja mittakupeilla.

Taidot, joita leikki kehittää: hienomotoriikka

Lue myös: Mitä 1-vuotiaan kanssa voi leikkiä? Näitä leikkejä taaperot rakastavat

Valo säätelee kehon vuorokausirytmiä, joten kevään valaistuvat aamut voivat aiheuttaa lapsille aikaisia aamuherätyksiä tai vaikeuttaa uudelleen nukahtamista aamuyöllä.

– Vauvalle tai pikkutaaperolle voi makuuhuoneessa olla jo aamuyöstä liian valoisaa. Huoneeseen aamulla tuleva valo herättelee pieniä lapsia herkemmin kuin esimerkiksi teini-ikäisiä, lasten unikonsultti Liisa Niskakangas Unijunasta kertoo.

Moni aikuinenkin havahtuu huoneeseen tulevan valon vuoksi, mutta aikuinen osaa tarkistaa kellosta, onko jo oikeasti aamu vai pitäisikö unia yhä jatkaa. Vauvalle tai pienelle taaperolle sen sijaan on vaikea selittää sanallisesti, että vielä ei ole aamu, vaikka onkin valoisaa.

Huoneesta vähintään niin pimeä, ettei voisi lukea

Yleissääntö uneen on, että pimeässä on helpompi nukkua. Se, millainen pimeys on omalle lapselle riittävää, löytyy kokeilemalla. Monelle huone on kuitenkin liian valoisa silloin, jos hyllyssä olevien kirjojen nimet tai lelujen värisävyt pystyy erottamaan vaivatta.

Sälekaihtimet tai ohuet verhot eivät usein riitä pimentämään makuuhuonetta riittävästi, joten kunnollisiin pimennysverhoihin voi olla järkevää satsata.

Voiko lapsi tottua nukkumaan valossa?

Vaikka pimeässä huoneessa on helpompaa nukkua, osa perheistä haluaa, että lapsi tottuu nukkumaan valoisassa. Tavallisia verhoja järeämpiä pimennyskonsteja ei ehkä haluta käyttää esimerkiksi sen vuoksi, koska mummolassa, mökillä tai reissussa voi kuitenkin joutua nukkumaan ilman pimentäviä verhoja.

– En ole törmännyt tutkimukseen siitä, voiko valoissa nukkumiseen oikeasti opettaa. Oma arvioni on, että kyse on yksilöllisistä eroista valon siedon suhteen. Kannattaa tässäkin asiassa toimia, niin kuin parhaiten sopii omalle perheelle.

Toisaalta huoleen siitä, ettei pimeään makuuhuoneeseen tottunut lapsi enää osaisi nukkua valoisammissa olosuhteissa, on olemassa helppo ratkaisu: imukupeilla ikkunaan kiinnitettävät matkapimennysverhot tai ikkunaan teipatut jätesäkit.

Mikä muu voi olla syynä aamuyön heräilyyn?

Osalla lapsista on taipumusta aikaiseen heräämiseen valoisuudesta riippumatta. Jos makuuhuone on todella pimeä eikä valo varmasti herätä lasta, päivärytmi kannattaa tarkistaa. Kaikenikäisten lasten aikaisten aamujen korjaamisessa päivän rytmityksellä on merkitystä.

Usein 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat alkavat nukkua aamulla pidempään, jos iltaa pikkuhiljaa myöhäistää. Pienten kohdalla tilanne on kuitenkin päinvastoin.

– Varsinkin vauvojen ja taaperoiden kohdalla myöhäinen nukkumaanmenoaika voi aiheuttaa aikaisia aamuja, vaikka se kuulostaa epäloogiselta. Toki jos ilta on hyvin aikainen, on hyvä laskea, ettei noin 10-12 tuntia yöunta tule täyteen jo aamuyöllä ja pyrkiä pikkuhiljaa myöhäistämään rytmiä, Liisa Niskakangas sanoo.

Joskus se, että taapero herää liian aikaisin aamulla, voi johtua myös siitä, että päiväunia nukutaan liikaa.

– Toisaalta yliväsymyskin aiheuttaa aikaisia aamuja. Jos päiväunia nukutaan tavallista vähemmän, sekin voi aiheuttaa aikaisia aamuherätyksiä.

Osa lapsista on herkkiä aikaiselle aamuheräämiselle. Jos heille kertyy univelkaa, he alkavat herätä aamulla aikaisemmin sen sijaan että paikkaisivat univelkaa nukkumalla aamulla pidempään.

– Mikäli oma lapsi kuuluu tähän joukkoon, kannattaa univelka korjata nopeasti laittamalla lapsi muutamana iltana tavallista aikaisemmin nukkumaan.

Leikki-ikäisten kohdalla myös ruutuaika heti aamulla voi lisätä ja ylläpitää aikaista heräämistä. Lapsi saattaa unen jatkamisen sijaan virkistyä nopeasti, kun hän tietää saavansa pian katsella lastenohjelmia. Näin se, että vanhemmat ostavat ruutuajalla itselleen uniaikaa, voikin ylläpitää varhaisten aamujen ongelmaa.

Myös sillä on merkitystä, osaako lapsi nukahtaa illalla itse ja jatkaa unta havahduttuaan yöllä.

– Jos lapsi ei osaa nukahtaa itse, hänellä saattaa olla vaikeuksia jatkaa unia aamulla, jolloin unipaine on vähäinen.

Toki myös kaikki tavalliset epäilyt voivat haitata jo kukonlaulun aikaan: nälkä, kylmyys, kuumuus, märkä vaippa ja hampaiden tulo.

Vanhempana voi turhauttaa, jos taapero herää liian aikaisin

Jotkut lapset ovat luontaisesti hyvin aamuvirkkuja. Jos lapsen rytmiä ei saa myöhäistettyä, kannattaa pitää huolta siitä, että lapsi saa tarpeeksi unta, ja laittaa hänet illalla ajoissa nukkumaan.

– On mukavampaa herätä tyytyväisen lapsen kanssa viideltä kuin väsymystään kitisevän lapsen. Ja jos lapsen saa ajoissa nukkumaan, pääsee itsekin ajoissa nukkumaan.

Jos perheessä on kaksi vanhempaa, voi viikonloppuaamuisin mahdollisuuksien mukaan jakaa aamuvuoroja niin, että kumpikin saa nukkua pidempään toisena aamuna. Toisaalta hyvin aamuvirkkujen lasten vanhemmista usein ainakin toinen on myös aamuvirkku, mikä voi helpottaa tilannetta.

”Kannattaa miettiä, mitkä menot ovat sen arvoisia, että unet jäävät ehkä vähän lyhyemmiksi.”

Vaikka vanhemmat olisivat aamuvirkkuja, herätys aamuviideltä voi silti tuntua kohtuuttomalta. Aikainen rytmi voi tuottaa myös haastetta iltamenojen järjestämiseen.

– Aikaisiin aamuihin taipuvaisten lasten perheet eivät välttämättä saa ymmärrystä tilanteelle lähipiiristä ja se voi turhauttaa vanhempia. Muiden voi olla vaikea ymmärtää väsymyksen ja ylivirittyneisyyden vaikutusta aikaiseen heräämiseen, Niskakangas sanoo.

– Voi myös olla kurjaa, kun illalla pitäisi olla niin aikaisin kotona laittamassa lasta nukkumaan. Tällöin kannattaa miettiä, mitkä menot ovat sen arvoisia, että unet jäävät ehkä vähän lyhyemmiksi.

Kohina on vastasyntyneelle tuttu ja turvallinen äänimaisema. Sikiö alkaa kuulla jo noin 17. raskausviikon tienoilla esimerkiksi äidin puhetta, sydämen ääniä, verisuonten kohinaa ja vatsan kurnimista.

Jos vauvan on vaikeaa nukahtaa tai hän heräilee yöllä useasti, kohinaa tuottavasta laitteesta voi olla apua. White noise voi auttaa myös silloin, jos vauva herää herkästi ääniin, sillä se peittää muuta meteliä alleen.

Miten kohinaa käytetään?

Kohinaa voi käyttää sekä nukahtamisen että yöheräilyn apuna. Se laitetaan päälle, kun lapsi on käymässä nukkumaan. Ääni on hyvä asettaa voimakkuudelle, joka vastaa suihkun ääntä tai kovaa sateen ropinaa.

Kohina on järkevää jättää päälle koko yöksi. Jos vauva herää yöllä, ääniympäristö on sama kuin hänen käydessään nukkumaan ja nukahtaminen uudestaan on helpompaa.

On hyvä huomioida, että kohinaääni ei saa kaikkia vauvoja nukkumaan paremmin. Se ei myöskään estä heräilyä silloin, jos lapsen unta häiritsee jokin fyysinen syy, kuten hampaiden tulo, sairaus, kuumuus tai kylmyys. Jos vauva on yli 6 kuukauden ikäinen ja heräilee yöllä useammin kuin on normaalia, yösyötöistä luopuminen tai jonkinlainen unikoulu voi myös olla tarpeen.

Vain kokeilemalla selviää, helpottaako kohina oman lapsen nukahtamista ja yöunia.

Poimimme 10 kohinaa tuottavaa sovellusta tai laitetta, joista moni ei maksa mitään.

Kohinasovellus puhelimeen tai tablettiin

Muun muassa (1.) Baby Sleep – White noise lullaby ja (2.) White noise lite ovat suosittuja sovelluksia, jotka toimivat sekä Android- että iOS-laitteilla. Vaihtoehtoja on sovelluskaupoissa kuitenkin kymmenittäin.

Baby sleep -sovelluksesta löytyy erilaisten kohinaäänten lisäksi muun muassa imurin, pesukoneen ja auton hurinaa. Myös White Noise Lite -sovelluksessa on useita äänivaihtoehtoja, ja lisäksi pystyy nauhoittamaan omiakin ääniä.

Jos et halua jättää puhelinta tai tablettia vauvan sängyn viereen, bluetooth-kaiutin voi olla fiksu ostos. Muista laittaa puhelimesi lentotilaan, jotta mahdolliset puhelut tai viestit eivät katkaise kohinaa. Suuri osa sovelluksista toimii myös ilman verkkoa.

Vanha radio hyötykäyttöön

Kanavien väliin viritetty (3.) vanha radio tuottaa unettavaa kohinaa. Jos ääni kuulostaa liian terävältä, radion päälle voi laittaa ohuen kankaan.

Vanhasta radiosta saa oivan white noise -laitteen.

Suhiseva unilelu tai laite avuksi

Jos haluat erillisen kohinaa tuottavan laitteen, myös sellaisia on saatavilla.

Yksi vaihtoehto on suhiseva unilelu, joita alkaa olla eri tuotemerkeillä markkinoilla kasapäin – kuten (4.) nallekaveri  Whisbear, (5.) unipupu Moonie, (6.) E-zzy-laiskiainen tai (7.) MyHummy-nalle. Osa suhisevista unileluista on varustettu itkutunnistimella. Tällöin kohina kytkeytyy päälle, jos vauva itkee.

Myös joistain yövaloista, kuten (8.) Skip Hop -pöllöstä, saa päälle valkoista kohinaa.

Spotifysta white noise -soittolista

(9.) Spotifysta löytyy monia soittolistoja ja albumeja hakusanoilla ”white noise” ja ”pink noise”. Kannattaa tarkistaa asetuksista, että soittolistan päättyessä se pyörähtää uudestaan käyntiin, jotta kohina ei pääse loppumaan kesken kaiken eikä päälle pärähdä mikään muu musiikki.

Spotifyn ilmaisversio ei jatkuvaan soittoon toimi, koska mainokset keskeyttävät kuuntelun aika ajoin. Mainoksista on maksettava eroon täysversiolla.

YouTubesta 10 tunnin kohina

(10.) YouTube on täynnä white noise -videoita. Valitse mahdollisimman pitkä video (jopa 10 tunnin mittaisia on saatavilla!), jotta kohina ei pääse loppumaan liian aikaisin eikä mainos tai toinen video pääse lähtemään käyntiin.

Lähteet: Healthline, Sleepy, The Spruce, Unijuna

Lue myös: Tarvitseeko vauva unikoulua? Huolehdi ensin, että nämä perusasiat ovat kunnossa

Muskariin olin aikeissa mennä monet kerrat. Joko se ei sopinut vauvan päivärytmiin, oli muita menoja, satoi, tai ei vain huvittanut. Vauvauinnille olin jo melkein ilmoittautumassa, kunnes huomasin, että ainoa mahdollinen aika oli sunnuntaiaamuna kello kahdeksan. Ei kiitos.

Tiettyyn aikaan sidotut harrastukset tuottivat stressiä jo pelkästään ajatuksen tasolla. Vauva oli arvaamaton, nukkui milloin sattuu ja omakin jaksaminen riippui päivästä.

Sosiaalisessa mediassa äidit, joita en edes tuntenut, hehkuttivat, miten puolivuotias Elmeri osasi sukeltaa ja miten muskarit olivat viikon kohokohta. Minulle harrastukseksi riitti vaunulenkki.

Onko vauvalle harrastus jo ensikuukausina etu elämässä? Onko lapseni tulevaisuus lopullisesti pilalla, kun en vienyt häntä sukeltamaan ja heiluttelemaan marakasseja?

Vauva-aiheisia keskusteluja seuratessa huomaan helpotuksekseni, etten ole yksin. Silti mieltä kalvaa syyllisyys. Ovatko vauvojen harrastukset oikeasti lapselle hyödyllisiä, vai vain hauskaa ajanvietettä, joiden väliin jättämisestä ei tulisi potea huonoa omaatuntoa?

Mitä hyötyä vauvauinnista on?

– Vauvauinnissa vauva tutustuu turvallisesti vesielementtiin ja tavoitteena on luoda lapsesta veden ystävä. Vauvauinnissa vauvan kehitystä tuetaan hänen ikä- ja kehitystasoonsa sopivilla leikeillä ja harjoituksilla, sanoo Minna Nevalainen, Helsingin Uimarien vauva- ja perheuinninohjaaja.

– Vauvauinnissa tarjoutuu myös mahdollisuus saada kokemuksia toisista lapsista.

Vauvalle harrastus voi ehkä olla hyödyksi sitten myöhemmin kouluiässä, kun liikkeelle on lähdetty elämän mittaisella tuntumalla?

– Mukavat kokemukset edesauttavat myöhemmin vesi- ja uimataidon oppimista, tukevat rentoa vedessä olemista ja liikkumista sekä lisäävät vesiturvallisuutta. Toki vauvauinnissa opittuja taitoja on hyvä ylläpitää säännöllisellä uimassa käymisellä, jotta uusien taitojen oppiminen helpottuu, Nevalainen sanoo.

Amerikkalaistutkimuksessa alle 1-vuotiaana aloitetun uimaharrastuksen ei kuitenkaan todettu vähentävän hukkumisen riskiä. Alle 1-vuotiaalle uiminen onkin lähinnä hauska yhteinen aktiviteetti. Vedessä toki vauva pääsee liikehtimään ainutlaatuisessa ympäristössä ja hamottamaan kehoaan eri tavalla kuin kuivalla maalla.

– Vauvauinti on myös vanhempien harrastus, sillä vanhemmat osallistuvat aktiivisesti vauvan kanssa uinnin aikana ohjattuihin leikkeihin ja harjoituksiin. Vauvauinnissa vanhemmat saavat ohjaajalta ohjausta ja vinkkejä siihen, kuinka tukea ja aktivoida omaa vauvaansa vedessä, Nevalainen kertoo.

– Monet vesipelkoiset vanhemmat ovat tulleet vauvauinnissa veden ystäviksi tai ainakin oppineet olemaan rennompia lastensa kanssa. Vauvauinti tukee myös aikuisten oppimista.

Neurologit kiittelevät vauvojen musiikkiharrastamista.

Vauvalle harrastus: kotonakin voi muskaroida

Muskarilla on erilaisia positiivisia vaikutuksia. Laulujen mukana tanssiminen, liikkuminen ja keinuminen herättelevät vauvan rytmitajua. Kun musiikki innostaa lasta liikkeelle, se ruokkii motorista kehitystä. Tutkijoiden mukaan vähän isommilla lapsilla musiikki voi vauhdittaa kielen kehitystä ja myöhemmin vaikuttaa myös luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen.

Vaikka harrastuksilla on kehittävät vaikutuksensa, vauvavuoden aikaisella uimaharrastuksella tuskin on vaikutusta siihen, tuleeko lapsesta seuraavaa Jani Sievinen tai muskarilaisesta Jimi Hendrix. Lapsi ei jää normaalista kehityksestä jälkeen ilman näitä harrastuksia. Vanhemman seura ja syli, ravinto ja uni ovat vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana ne tärkeimmät ja välttämättömimmät.

En ole pilannut lapseni mahdollisuuksia menestyä elämässä tai kehittyä normaalisti ottamalla rennosti vauvavuoden. Musiikkia vauvani on kyllä kuullut syntymästään asti kotonakin ja päässyt heiluttelemaan (ja maistelemaan) marakasseja ja tamburiinia, jota on kiva kolistella lattiaa vasten. Kylpyammeessa lotraaminen on korvannut vauvauinnin.

Nyt vauvani on täyttänyt vuoden. Olemme käyneet tutustumassa niin seurakunnan kerhoon kuin muskariin. Vauvalle harrastus on ollut viihdyttävä, ja äidilläkin oli ihan mukavaa. Ehkä nyt olisi syytä aloittaa myös uimaharrastus. Tai sitten ei.

En ota stressiä. Lapsestani kasvaa varmasti normaali ilman monessa harrastuksessa juoksemista.

Juttuun on haastateltu myös Helsingin Uimarien vauva- ja perheuinnin ohjaaja Riikka Nordström.

Yhdeksänkuukautisen vauvan motorinen kehitys vaihtelee yksilöllisesti. Karkeasti ottaen tämän ikäinen vauva osaa jo nousta polviseisontaan tukea vasten. Hän myös pääsee kipuamaan makuulta istuvilteen, mahdollisesti konttausasennon kautta.

Jos vauva osaa jo seistä tukea vasten, seuraava virstanpylväs on hallittu laskeutuminen maahan. Pyllähdyksiä ja muksahduksia kyllä sattuu tämän tästä pienille ja innokkaille liikkujille.

Kun vauvaa pitää kiinni käsistä, hän saattaa jo yrittää ottaa muutamia askeleita. Jalkapohjat alkavat olla oikeassa asennossa kävelyä ja seisoskelua ajatellen. Kun ne ovat kokonaan maassa, vauvaa alkaa houkutella pomppimisen yrittäminen.

Vauva osaa nyt jo pyöritellä leluja molemmissa käsissä. Hän pystyy myös irrottamaan otteensa lelusta. Vauvasta hauskinta onkin tiputella leluja niin, että aikuinen nostaa lelun hänelle yhä uudestaan ja uudestaan.

Myös tavaroiden ojentaminen ja vastaanottaminen on vauvasta hupaisaa leikkiä.

Vauvan kehitys 9kk: pikkuinen saattaa istuskella ja seisoskella mielellään polvillaan.

Noin kymmenkuisena: Vauhti määrää liikkumistyylin

Kymmenkuinen vauva osaa yleensä jo ryömiä ja kontata. Hän on myös taitava heittelemään esineitä, istumaan ilman tukea ja poimimaan pieniä asioita pinsettiotteella.

Myös seisominen alkaa sujua, vaikka jalat vähän tutisisivatkin. Pienet askeleet saattavat käydä jo eteenpäin esimerkiksi sohvan viertä pitkin.

Silloin, kun vauva haluaa päästä vauhdilla eteenpäin, hän ei vielä yleensä päädy valitsemaan kävelyä etenemislajikseen. Jonkin kiinnostavan esineen luokse vauva lähtee yleensä konttaamaan vauhdilla tai ryömimään.

Leluja, joissa on pyörät, vauva osaa jo kuljettaa lattialla edestakaisin. Hän oppii myös osoittamaan esineitä ja asioita.

Vauvan motorinen kehitys 11kk: Jalat ei vielä tottele ja sekös harmittaa

Yksitoistakuukautinen vauva ei kohta ole enää virallisesti vauva! Jotkut tämän ikäiset saattavat jo ottaa ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Ensimmäiset askeleet ovat tyypillisesti vahinko, josta vauva itsekin hämmentyy ja muksahtaa pyllylleen.

Käveleminen ja jalkojen vuorotahtinen siirtely vaatii hurjasti keskittymistä ja tietoista pinnistelyä. Pikkuhiljaa uusi taito alkaa vahvistua niin, että vauva pystyy havainnoimaan kävellessään enemmän ympäristöään.

Kävelemään opettelu on välillä turhauttavaa puuhaa. Jalat eivät kulje, kuten vauva haluaisi. Sekös harmittaa. Toisaalta uuteen painopisteeseen totuttelu saa myös vauvan usein hihkumaan riemusta.

Jos vauvasi ei vielä ole kiinnostunut liikkumaan pystyasennossa, siitä ei tarvitse huolestua. Kävelemään oppiminen voi tapahtua kymmenen kuukauden iässä tai vasta puolitoistavuotiaana. Normaalin kehityksen puitteissa on siis suuri vaihteluväli, sillä vauvat ja pienet taaperot ovat yksilöitä, joista kukin oppii omaan tahtiinsa. Pienen, suloisen touhottajan matka taaperoksi voi alkaa!

Lähteet: Lastenneuvolaopas, Suomalainen vauvakirja (toim. Matilda Katajamäki ja Outi Gyldén), MLL, Perheen tuki

Lue myös: 

Sylissä paras – Vauvan motorinen kehitys: 1 kk ja 2 kk

Yhdeksän kuukauden iässä tulee usein unitaantuma – onko unikoulu ratkaisu?

Toiset saattavat seitsenkuisina hakeutua konttausasemiin ja heilua ees taas kuin olisivat starttaamaisillaan lähtöruudusta. Joku voi lähteä jo konttaamaan, mutta yleensä tämä tapahtuu vasta kahdeksan kuukauden iässä.

Joiltakin konttaus, ryömiminen tai molemmat jäävät kokonaan välistä. Taitojen oppimisjärjestyksessä on myös eroja. Toiset ryömiä möngertävät vauhdikkaasti eteenpäin ja vasta sitten malttavat kokeilla istumista. Toiset taas panostavat istuma-asennon löytymiseen ensin ja lähtevät vasta sitten liikkeelle.

Usein istuminen vaatii konttausasennon löytämistä, sillä siitä on helppo kavuta pepulleen.

Vaikka sinnikkäät, vielä hiukan haparoivat yritykset tuottaisivat mielipahaa vauvalle, on kuitenkin syytä myös iloon. Monet oppivat näinä kuukausina pitämään molemmissa käsissä esineitä yhtä aikaa. Vauva myös oppii läpsyttämään kädellään pöydän pintaa.

Vauvan kehitys 8kk: Vauhtivaihteessa mikään ei pidätä

Kun ryömimis- ja/tai konttausvaihde löytyy, pientä vauhtihirmua ei meinaa pysäyttää enää mikään. On kuitenkin myös niitä, ketkä jättävät nuo liikkumisen tavat kokonaan välistä.

Tällaisilla lapsilla saattaa olla omia, vaihtoehtoisia tapoja mennä haluamaansa suuntaan. Jotkut liikkuvat istuvilteen joko tuupaten käsillä vauhtia takaperoiseen liikkeeseen tai sitten vetäen käsillään itseään eteenpäin. Toiset taas kulkevat mieluiten karhunkävelyllä eteenpäin.

Seisoma-asento saattaa jo houkuttaa joitakin. Toiset ponnistelevat kovastikin kohti korkeuksia. Tämä saattaa itkettää ja lihakset saattavat täristä, sillä asento on vielä raskas ja vaativa näin pienelle. 9 kuukauden ikään mennessä vauva osaa yleensä jo seistä itse tukea vasten.

Alaspäin suuntautuvat pyllähdykset ja kaatumiset ovat hallitumpia suojarefleksien ansiosta, mutta esimerkiksi seisoma-asennosta laskeutuminen on vielä monille vaikeaa, ja he tarvitsevat siihen aikuisen apua. Lähes kaikki lapset osaavat 9 kuukauden ikään mennessä istua ilman tukea.

Näiden kuukausien aikana vauva erottaa jo pienen pieniä esineitä ja asioita esimerkiksi lattialta. Hän poimii niitä yleensä etusormijohtoisesti. Uteliaasta pikku tutkailijasta parasta on löytää sellaisia jännittäviä esineitä ja asioita, jotka eivät ole vielä aiemmin tulleet tutuiksi. Näin vauva jatkaa uteliaisuuden siivittämiä liikkumisharjoituksiaan.

Lue myös:

Sylissä paras – Vauvan motorinen kehitys: 1 kk ja 2 kk

Lähteet: Lastenneuvolaopas, Suomalainen vauvakirja (toim. Matilda Katajamäki & Outi Gyldén)

Perheen tuki: Vauvan sensomotorinen kehitys

Lue myös: Vauvan musikaalisuus kehittyy parhaiten kotona – näin vauvasi ymmärtää musiikkia

Pelkästään Vantaalla fysioterapeutin vastaanotolla kävi lähes 400 vauvaa eli alle yksivuotiasta neuvolan lähetteellä vuonna 2018. Samana vuonna Vantaalle syntyi 2 500 vauvaa. Monessa suuressa kaupungissa fysioterapialähetteet olivat yhtä tavanomaisia.

Toisaalta vauvojen fysioterapian yleisyys vaihtelee kunnasta toiseen. Esimerkiksi Turussa alle 1-vuotiaita kävi neuvolan kautta fysioterapeutilla noin 80.

– Tavallisista neuvoloista lähetteet koskevat useimmiten lieviin ongelmiin liittyvää neuvontaa, kertoo Turun kaupungin ylilääkäri Hannele Kallio.

Vauvan kehitys voi viivästyä tai hankaloitua, jos hän ei saa tukea motoriikan takutessa tai riittävästi kokemuksia harjoiteltavasta asiasta.

Varhainen hoito on helpompaa

Jos lapsen motorisessa kehityksessä havaitsee jotakin poikkeavaa tai jokin mietityttää, kannattaa siitä kertoa neuvolassa. Moni vanhempi hakeutuu lapsen kanssa itse fysioterapeutin vastaanotolle.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa mahdolliseen ongelmaan puututaan, sitä pienempiä ongelmista yleensä tulee, kertovat fysioterapeutit Tero ja Elisa Nikkarinen rovaniemeläisestä lasten fysioterapia Aurorasta.

Jäntevä vauva alkaa usein kannatella itseään varhain.

Lapsella ei välttämättä ole enää myöhemmässä vaiheessa motivaatiota harjoitella taitoa, jonka muut jo osaavat.

– Välillä kohtaan kouluikäisiä lapsia, joiden kehityksen kannalta olisi ollut parempi saada jo aiemmin tukea motoriseen kehitykseen, Tero Nikkarinen kertoo.

Varhaisessa vaiheessa poikkeavuuksien hoito on helpompaa ja lapsi saa helpommin onnistumisen kokemuksia liikkumisesta, mikä puolestaan vaikuttaa positiivisesti minäkuvaan.

– Toiset vauvat voivat olla kuin hiekkasäkkejä ja ikään kuin ottavat kaiken tuen vastaan minkä saavat. He eivät välttämättä lähde liikkumaan yhtä pian kuin muut samanikäiset. Mutta tuen avulla heidänkin kehityksensä yleensä alkaa edetä normaaliin tapaan, kertoo fysioterapeutti Elisa Nikkarinen.

Syitä, miksi vauva tarvitsee fysioterapeutin tukea, on monia. Tässä niistä muutamia:

Alhainen lihasjäntevyys ja lihasheikkous

Vauvan fysioterapian vastaanotolla selvitetään, mistä vauvan motoriset poikkeavuudet johtuvat. Syynä poikkeavuuteen voi olla esimerkiksi alhainen lihasjäntevyys.

Lihasjäntevyys on yksilöllinen ominaisuus, joka vaikuttaa siihen, millainen vireys ihmisen lihaksistossa on. Jäntevyys kertoo siitä, miten alttiita lihakset ovat jännittymään.

Alhaista lihasjäntevyyttä ei pidä sekoittaa lihasheikkouteen. Lihasheikkoudessa on pohjimmiltaan kyse siitä, ettei lihaksessa ole voimaa.

Jäntevä jäpikkä saattaa myös tarvita tukea

Jos vauva on hyvin jäntevä, hän yleensä lähtee liikkeelle tai kannattelee itseään aikaisin. Liikkeistä saattaa kuitenkin jäädä pois joitakin puolia, jotka olisivat hyödyllisiä motorisen kehityksen kannalta.

– Esimerkiksi ryömiminen voi tapahtua käsien avulla, koska kiertoliikkeet eivät tule luonnostaan helposti ja raajojen eriytynyt liike voi olla niukkaa. Kiertoliikkeiden hallinta on kuitenkin tärkeä osa vartalon hallintaa, Tero Nikkarinen täydentää.

Toisen puolen suosiminen

Joskus käy niin, että vauva käyttää selvästi mieluummin toista kehon puoltaan kuin toista. Aikuiselle tällainen on täysin luonnollista, mutta pienet lapset liikkuttavat kehoaan symmetrisesti normaalitilanteessa.

Toki esimerkiksi pyörähdykset vatsalta selälleen ja toisin päin saattavat sujua aluksi vain toisen kyljen kautta, mutta tilanne alkaa tasapainottua nopeasti.

Esimerkiksi vauva opettelee vatsalleen kääntymistä 3–5 kuukauden iässä. Oppimisessa on yksilöllisiä eroja, mutta tässä vaiheessa lasta kannattaa tukea opettelussa. Pyörähdyksiin vauvaa voi houkutella esimerkiksi lelujen avulla.

Vauva kannattaa myös laskea toinen kylki edellä alas ja kääntää sitten vatsalleen, jotta vauva saa tuntumaa pyörähdyksestä.

Jos pieni lapsi suosii vain toista kehon puolta, esimerkiksi vain vasempaa kättä, kyseessä saattaa olla kehon hahmottamisen ongelma. Asia kannattaa nostaa esille neuvolassa tai fysioterapeutin vastaanotolla.

Banaanivauva

Oleskeleeko vauva selinmakuulla kaarevassa asennossa? Tällainen banaanimaisuus voi johtua yksipuolisista kanto-otteista tai sikiöajan asennosta kohdussa.

Tällöin tulee huomioida se, että kantaa vauvaa tasapuolisesti molemmilla oman vartalon puolilla.

Mielenkiintoiset lelut eivät saisi aina olla samalla puolella vauvaa, jotta hän kääntelisi kehoaan molempiin suuntiin.

Liikkumisen tukeminen vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen positiivisesti.

Tahattomat liikkeet ovat normaaleja

Vauvoilla on tahattomia liikkeitä jo kohdussa ollessaan. Normaalisti vauvalla on niitä syntymän jälkeenkin. Tahattomat säpsähdykset muuttuvat hiljalleen tahdonalaisiksi liikkeiksi.

On kuitenkin vauvoja, joilla näitä tahattomia liikkeitä on vähän. Yksi syy voi olla, että raajat ovat liian rentoina tuottamaan liikettä.

Tämä voi olla merkki neurologisesta ongelmasta. Tällöin vauvan fysioterapia voi auttaa arvioimaan, onko liikkeitä normaalisti ja ovatko ne laadultaan hyviä.

Vauvan fysioterapia: ennen kaikkea kotona

Vauvan fysioterapian ideana ei yleensä ole jumpata vauvaa vastaanotolla.

Fysioterapeutit ovat huomanneet, että vanhemmat haluavat yhä enemmän tietoa ja neuvoa siihen, miten vauvan motorinen kehitys etenisi sujuvasti.

– Positiivista tässä on se, että vanhemmat haluavat tukea vauvansa kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla, Elisa Nikkarinen toteaa.

Tärkeintä on, että lapselle annetaan mahdollisuus tutustua monipuolisesti ympäristöön ja saada kokemuksia erilaisista tilanteista.

– Liikkuminen kehittää lasta paljon enemmän kuin paikallaan olo!

 Lue myös: Nirsoileeko lapsesi ruuan kanssa? Ehkä hän onkin aistiyliherkkä

Jokainen vauva oppii asioita omassa tahdissaan. Vanhempien ei ole syytä ajatella, että vauva olisi kehityksestä jäljessä, jos hän oppii ryömimään myöhemmin kuin lähipiirin vauvat. Toisilla jotkut asiat ottavat enemmän aikaa kuin toiset.

Kuusikuisen kädet ovat ripeävät ja taitavat: Hän osaa tarttua yhdellä kädellä leluun, ja lelujen siirtely kädestä toiseen onnistuu yleensä jo. Puolivuotias vie mielellään esineitä suuhunsa ja tekee tämän jo varsin hallitusti.

Vauva onkin nopea liikkeissään, joten nyt kannattaa viimeistään siirtää vauvalle vaaralliset esineet hänen lähettyviltään. Innokas kurkottelija tavoittelee mielellään yläpuoleltaankin kaikenlaista, mikä voi lopulta tippua hänen päälleen.

Vauvan kääntyminen vatsalta selälle ja selältä vatsalleen ovat hupia. Nämä taidot lapsi yleensä osaa puolivuotiaana. Kääntyilyillä ei vielä ole selvää päämäärää, mutta ainahan matkan varrelle saattaa sattua jotakin jännittävää, kuten lelu tai maton hapsut.

Jotkut vauvat saattavat pystyä pungertamaan itsensä jo tukea vasten seisomaan.

Vauvan motorinen kehitys: matkalla tanakaksi istujaksi

Näihin aikoihin selän lihakset alkavat vahvistua, kun vauva liikuttelee päätä, niskaa ja käsiä. Jotkut saattavat jo etsiytyä istuma-asentoon.

Syöttötuolissa istuminen alkaa yleensä onnistua vauvoilta, jotka ovat ylittäneet puolen vuoden rajapyykin. Ennen syöttötuoliin istuttamista vauvan pitää kuitenkin pystyä istumaan ilman tukea lattialla. Istumista voi harjoitella myös vanhemman sylissä tuetusti.

Toiset vauvat loikoilevat mieluiten kyljellään ja ihmettelevät samalla esimerkiksi leluja. Tämäkin vahvistaa vauvaa istuma-asentoa varten.

Jos vauvaa seisottaa esimerkiksi sylissä, hän varaa painoa osittain molemmille jaloille.

Asennosta toiseen siirtymät ovat vielä vauvalle vaikeita. Jotkut vauvat saattavat pystyä pungertamaan itsensä jo tukea vasten seisomaan, mutta eivät vielä pysty laskeutumaan hallitusti takaisin alas.

Vauva ei myöskään osaa vielä pehmentää kaatumistaan. Hän tarvitsee vielä aikuisen tukea esimerkiksi pyllähdyksiin.

Lähteet: Lastenneuvolaopas, Suomalainen vauvakirja (toim. Matilda Katajamäki ja Outi Gyldén, uudistettu painos 2017).

Perheen tuki: Vauvan sensomotorinen kehitys

Lue myös:

Sylissä paras – Vauvan motorinen kehitys: 1 kk ja 2 kk

Vauvan motorinen kehitys 3 kk, 4 kk ja 5 kk – pieni, kiepsahteleva helikopteri

Näin vauvan näkö kehittyy – punainen on väreistä ensimmäinen