Suurimmassa vaarassa ovat pienet vastasyntyneet, sillä heille RS-virus aiheuttaa valitettavan usein sairaalahoitoa vaativan taudin – jopa 15 prosenttia alle kolmikuisista potilaista joutuu tehohoitoon sairaalahoitonsa aikana.

Nyt kuitenkin asiaan on tulossa muutos, sillä Suomessa on alettu tarjota RS-viruksen aiheuttamaa tautia vastaan lääkeainetta alle kolmekuukautisille vauvoille. Syntyville vauvoille lääke on mahdollista antaa kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä synnytyssairaalassa.

Jos vauva ei ole ehtinyt saada synnytyssairaalassa vasta-ainelääkettä ja on alle kolme kuukautta vanha, voi esimerkiksi HUSin alueella varata ajan neuvolaan lääkkeen antamista varten.

– Vasta-aine antaa lapselle hyvän suojan vakavaa RSV-infektiota vastaan koko talven epidemiakauden ajaksi. On tärkeää suojata vastasyntyneet ja riskiryhmiin kuuluvat RS-virukselta, sanoo lasten infektiolääkäri Tea Nieminen HUSin Uudesta lastensairaalasta. 

Riskiryhmässä olevat lapset saavat lääkkeen alle 1-vuotiaana

RS-viruksen erityiseen riskiryhmään kuuluvat pienten vastasyntyneiden lisäksi esimerkiksi ennenaikaisesti syntyneet sekä lapset, joilla on Downin oireyhtymä.

Heille vasta-ainetta tarjotaan marraskuussa HUSin alueella ajanvarauksella Uudessa lastensairaalassa, Jorvin sairaalassa ja Hyvinkään sairaalassa. Muille riskiryhmille, kuten sydänsairautta tai vaikeaa immuunivajetta sairastaville lapsille, vasta-ainetta tarjotaan sairauden hoidosta vastaavalla vastaanotolla.

Vasta-ainelääke on ollut Suomessa käytössä jo aiemmin, mutta vasta nyt sitä saadaan tarjottua kaikille vastasyntyneille.

– Aiemmin käytössämme ollutta valmistetta piti antaa kerran kuukaudessa, ja sitä tarjottiin erityisiin riskiryhmiin kuuluville vauvoille. Nyt tarjottava lääke annetaan imeväisille vain kerran epidemian alkaessa, mikä mahdollistaa sen laajemman käytön  kaikille pienille vauvoille.

Vasta-aine, joka on nimeltään nirsevimabi, pistetään lihakseen rokotteen tavoin. Kyseessä ei ole rokote, vaan valmiste, joka sisältää vasta-aineita.

Rokotteet puolestaan aktivoivat elimistön omaa puolustusjärjestelmää tuottamaan vasta-aineita taudinaiheuttajia vastaan.

Nirsevimabia annettu jo 2 miljoonalle vauvalle

HUSin alueella uudelle vasta-aineelle on ollut kysyntää. Suurin osa synnytyssairaaloista lähtevistä vauvoista on saanut nirsevimabia kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä.

– Lääkkeenantoon liittyy vain vähän haittoja. Sen jälkeen voi olla pientä lämmönnousua. Allergisiin reaktioihin varaudutaan toki aina, kun mitä tahansa lääkettä pistetään. Reaktiot ovat kuitenkin harvinaisia.

Maailmalla, kuten Yhdysvalloissa, Espanjassa ja muissa Euroopan maissa, lääkettä on jaeltu runsaasti jo viime talvikaudella, yli kahdelle miljoonalle vauvalle.

– Tulokset RSV-taudin ehkäisystä ovat olleet erinomaisia.

Pienen vauvan silmät rähmivät ja vuotavat usein melko herkästi, minkä takia silmien puhdistaminen on tarpeen joka päivä. Silmien rähmiminen johtuu siitä, että pienen vauvan kyynelkanavat ovat vielä ahtaat.

Ahtaus kyynelkanavissa helpottaa yleensä vuoden ikään mennessä, kun kyynelkanavat avartuvat. Yleensä vauvan silmät eivät punoita silloin, kun kyseessä on ahtaista kyynelkanavista johtuva rähmiminen.

Mikäli vauvan silmät rähmivät paljon ja tilanne mietityttää, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa tai muualla terveydenhuollossa.

Vauvan silmien puhdistus on vaivatonta

Puhdistamiseen tarvitaan vain puhtaalla hanavedellä kostutettu puhdistuslappu, jolla pyyhitään silmät ulkonurkasta sisänurkkaan, eli nenää kohti.

Lappu on hyvä vaihtaa puhtaaseen jokaisen pyyhkäisyn jälkeen. Molemmat silmät puhdistetaan omalla lapulla, jotta bakteerit eivät siirry silmästä toiseen.

Ahtaiden kyynelkanavien toimintaan voidaan myös helpottaa painamalla hyvin silmän sisänurkkaa muutamia kertoja hellästi ja kevyesti puhtaalla vanupuikolla, jolloin kyynelkanavassa mahdollisesti oleva erite tulee ulos.

Lähteet: Terveyskirjasto ja HUS

Vauva saattaa vanhemman nukkuessa lähteä liikkeelle kontaten ja tippua sängystä. Siksi sängyn asetteluun ja korkeuteen kannattaa kiinnittää huomiota tai siirtää vauva nukkumaan pinnasänkyyn siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa liikkua itse.

Entä miten pitää toimia, jos vahinko on jo ehtinyt tapahtua? Kysyimme asiaa Uuden lastensairaalan ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mikko Haaralta, joka on perehtynyt erityisesti lasten ja nuorten vaivoihin. Hän työskentelee myös Mehiläisessä.

Toimi näin, jos vauva tippui sängystä

Jos vauva tippui sängystä, tulee lapsen vointia tulee tarkkailla putoamisen jälkeen.

– Jos lapsi jää putoamisen jälkeen itkuiseksi, oksentaa, on käsittelyarka tai hän varoo käyttämästä jotakin raajoistaan, on syytä suunnata päivystykseen, Haara listaa.

Jos lapsi vaikuttaa sängystä putoamisen jälkeen olevan oma itsensä, eikä päässä ole isoa kuhmua, yleensä riittää seuranta kotona. Päivystyksestä voi aina pyytää puhelimitse ohjeita, jos tilanne huolettaa.

Haaran kokemuksen mukaan päivystystyössä vastaan tulee vastaan vain harvoin vauvoja, jotka olisivat loukkaantuneet sängystä putoamisen seurauksena.

– Sänky on sen verran matalalla, ettei siitä putoaminen yleensä aiheuta loukkaantumista.

Vastaanotollaan Haara törmää useammin siihen, että vauva on tipahtanut hoitopöydältä. Silloin vauva tulee alas jo huomattavasti korkeammalta.

– Vauvaa ei saisi jättää hetkeksikään yksin tasolle, josta hän voi pudota. Pienet vauvat ovat hyvin nopeita liikkeissään.

Solisluunmurtumia Haara kohtaa työssään jonkun verran.

– Kun pieni lapsi tippuu, hän ei ota kädellä automaattisesti vastaan, kuten isommat.

Jos vauva tai lapsi satuttaa päänsä, kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä terveydenhuoltoon.

– Lapsen aivot ovat aikuisia pehmeämmät, Haara muistuttaa.

Murtuma vauvalla selvitetään perin pohjin

Murtumat vauvoilla ovat harvinaisia, sillä ne vaativat yleensä voimakkaan vääntymisen tai iskun, jolle vauvat eivät tavallisesti altistu. Kun lapsi oppii kävelemään, muksahduksia ja kompastumisiakin sattuu enemmän.

Syy vauvan murtumalle selvitetään terveydenhuollossa aina huolella.

– Yleensä vanhemmat ymmärtävät, että pyrimme selvittämään taustat tarkasti, sillä murtuman taustalla voi myös olla esimerkiksi luustosairaus, mikä toki on harvinaista, mutta vaatii hoitoa.

Kaksplus vertaili neljän suuren vakuutusyhtiön vauvavakuutuksia. Esimerkkihakija on pääkaupunkiseudulla asuva 21-vuotias ensisynnyttäjä, jolla ei ole vakuutuksia ennestään vertailussa mukana olevissa vakuutusyhtiöissä. Vakuutusta haettiin lapselle ennen syntymää.

Vauvavakuutus myönnetään rakenneultran jälkeen

Vauvan sairauskuluvakuutus on lähtökohtaisesti hintava: vakuutus maksaa vakuutusyhtiöstä riippumatta satoja euroja vuodessa. Eri vakuutusyhtiöiden hinnoissa ja ehdoissa on suuria eroja.

Vakuutusten keskinäinen vertailu on haastavaa, koska vakuutuksien vuosimaksu vaihtelee paljon hakijan henkilökohtaisten asioiden perusteella. Myös korvattavien hoitokulujen määrä ja omavastuu vaihtelevat eri yhtiöissä, joten vertailussa mukana olleet vakuutukset eivät olleet yhteismitallisia.

Pääsääntöisesti vakuutuksen saa syntymättömälle lapselle aikaisintaan rakenneultraäänitutkimuksen jälkeen, joka tehdään raskausviikoilla 18–22. Ultrassa havaitut rakenneviat tai sairaudet voivat vaikuttaa vakuutuksen saantiin.

Vauvavakuutusvertailu: Kaksplussan vertailemat vakuutukset

Vakuutusmaksun suuruuteen vaikuttavat valitut enimmäiskorvaukset, korvausmäärät, omavastuun suuruus, asuinpaikka ja äidin ikä. Esimerkiksi tässä vertailuissa kalleimmassa vakuutuksessa eli Lähitapiolan vakuutuksessa on 100 euroa pienempi omavastuu kuin muissa vakuutuksissa. Vertailun halvimmassa vakuutuksessa eli Fennian vakuutuksessa taas hoitokulujen korvausmäärä on pienin.

Lisäksi vuosimaksuun vaikuttaa suuresti se, onko kyseiseen vakuutusyhtiöön keskittänyt muita vakuutuksia.

Tarkemmat tiedot vakuutuksien sisällöistä ja kattavuuksista löytyvät vakuutusyhtiöiden sivuilta.

Vauvavakuutusten vertailu ei ole helppoa

Vakuutuksien vertailu on yllättävän työlästä ja vaikeaa, sillä hinta-arvioihin vaikuttavat monet eri asiat ja osa niistä riippuu hakijan henkilökohtaisesta tilanteesta.

Jokaisella vakuutusyhtiöllä on myös erilaiset tavat arvioida vakuutuksen hintaa. Suurimmalla osalla on verkkosivuillaan laskurit, mutta esimerkiksi Lähitapiolalla vakuutusta haetaan pyytämällä tarjousta verkkosivujen kautta, jonka jälkeen vakuutusyhtiö ottaa hakijaan yhteyttä.

Joissakin tapauksissa hinta-arvion saaminen vaatii ainoastaan henkilötunnuksen ja lasketun ajan syöttämisen laskuriin ja laskuri laskee vakuutuksen hinnan automaattisesti. Toiset yhtiöt saattavat kuitenkin pyytää enemmän henkilötietoja ja ottavat yhteyttä vakuutuksen hinnasta ainoastaan puhelimitse.

Monen vakuutusyhtiöiden verkkosivuilla on mahdollisuus keskustella asiakaspalvelijan kanssa chatissa ja saada ohjeita vakuutuksen hakemiseen tai hinta-arvion saamiseen. Yksi yhtiö soitti hinta-arvion jälkeen välittömästi takaisin tarjotakseen sopivaa vakuutusta.

Vauvan silmätulehduksen oireita ovat silmän punoitus, vetistäminen ja rähmiminen. Myös silmäluomet voivat turvota. Jos vauvan silmä rähmii, ei kyseessä aina kuitenkaan ole silmätulehdus.

Näin vauvan silmätulehdus hoidetaan

Jos vastasyntyneen vauvan silmätulehdus on tarttunut synnytyskanavasta, oireet alkavat vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana. Joskus tulehdus alkaa jo synnytyssairaalassa.

Tulehduksen aiheuttaja selvitetään ottamalla silmäeritteestä bakteeri-, klamydia- ja virusnäytteet. Näyte otetaan silmän pinnalta vanupuikkoa muistuttavalla näytetikulla.

Lievä sidekalvontulehdus vastasyntyneellä hoidetaan antibioottisilmätipoilla. Ennen tippojen laittamista rähmäistä silmää voi puhdistaa hellästi kostealla vanupuikolla.

Tippojen laittaminen vauvalle ei välttämättä ole kovin helppoa. Vaikka tippa jäisi ensin suljetun luomen päälle, lääke valuu lopulta luomivakoon, jos vauvan päätä pystyy pitämään tovin paikoillaan.

Muita syitä vastasyntyneen vauvan silmätulehdukselle

Klamydiatartunta vastasyntyneellä on mahdollinen, mutta harvinainen. Vauva voi saada silmäänsä klamydiatartunnan synnytyskanavasta.

Jos vauvan silmätulehdus on klamydian aiheuttamaa, oireet alkavat suunnilleen 5–14 päivän kuluttua synnytyksestä. Antibioottitippojen lisäksi vaaditaan suun kautta otettava antibioottikuuri.

Hoito on vielä järeämpää, jos tulehduksen aiheuttajaksi paljastuu tippuri tai herpes. Silloin tulehdus vaatii niin paikallista kuin suonensisäistä antimikrobihoitoa, jota annetaan sairaalassa. Gonokokkibakteerin eli tippurin aiheuttaman silmätulehduksen oireet alkavat yleensä viiden päivän sisällä synnytyksestä.

Vauvan silmätulehdus muiden vaivojen kylkiäisenä

Lapsen silmätulehdus voi ilmaantua flunssan jälkitautina siinä missä korvatulehduskin. Tarvittaessa sitä hoidetaan antibioottitipoilla. Silmien huolellinen puhdistaminen on tärkeää.

Silmätulehdus ja korvatulehdus voivat esiintyä samanaikaisesti tai välittömästi peräkkäin, koska toisinaan aiheuttajana on sama bakteeri. Korvatulehdus voi esimerkiksi alkaa muutaman päivän kuluessa silmätulehduksen oireilusta.

Terveyskirjasto kehottaa hakeutumaan lääkäriin, jos silmän rähminen ei ota loppuakseen tai lapsi muuttuu hoidon aikana levottomaksi. Jos oireilun taustalla onkin korvatulehdus ja infektiota aletaan hoitaa antibioottikuurilla, sama lääke usein tepsii myös silmätulehdukseen.

Vauvan silmä rähmii myös, koska kyynelkanavat ovat ahtaat

Vauvan silmien rähmimisen ja vetistelyn taustalla ei aina ole silmätulehdus, vaan kyse voi olla myös kyyneltiehyiden ahtaudesta. Valtaosalla vauvoista vaiva paranee itsestään ensimmäisten kuukausien aikana.

Jos vauvan silmä rähmii tai vetistää mutta ei punoita, luultavasti kyse on kyynelkanavan tukoksesta. Sen sijaan jos vauvan silmän sidekalvo eli valkoinen osa punoittaa, kyseessä on todennäköisemmin silmätulehdus.

Vauvan silmien jatkuva rähmiminen ja vetistely kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa. Jos vaiva ei parane itsestään kahdeksan kuukauden ikään mennessä, kyynelkanava voidaan avata sairaalassa. Toimenpide vaatii nukutuksen.

Myös roskan joutuminen silmään voi aiheuttaa ärsytystä ja punoitusta. Jos on syytä epäillä, että silmäoireiden taustalla on roska, kannattaa hakeutua lääkäriin. Yleensä roska on helposti ja turvallisesti ammattilaisen poistettavissa.

Lähteet: Terveyskirjasto: Silmän sidekalvotulehdus lapsella; Terveyskirjasto: Vastasyntyneen terveysongelmia; Terveyskylä: Silmä rähmii tai vetistää; Terveyskylä: Vastasyntyneen silmätulehdus

Vauvalla korvan suun ja tärykalvon välinen matka on hyvin lyhyt. Tavallista vanupuikkoa vauvan korviin ei sovi missään nimessä työntää. Vauvan korvien puhdistus onnistuu pelkällä paperilla.

Jos suuaukon ympärille, korvakäytävän ulkopuolelle, alkaa kertyä vaikkua, sen voi helposti pyyhkiä hellävaroen pois kostealla nenäliinalla.

Korvakäytävästä vaikkua ei tarvitse alkaa puhdistaa, vaikka kaupoissa myydäänkin vauvoille tarkoitettuja vanupuikkoja, jotka ovat malliltaan erilaisia kuin aikuisten vanupuikot. Liiallinen puhdistaminen voi johtaa korvakäytävän tulehtumiseen.

Puhdistamisesta voi siis olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lapsen korvien puhdistus ja huuhtelu

Sama puhdistusohje pätee myös vanhemmille lapsille. Korvakäytävään ei tarvitse erikseen kajota.

Lapset voivat valittaa, että korvat menevät lukkoon. Tällöin yksi syy voi olla se, että vaikkua on niin paljon, että tärykalvo ei ole enää yhteydessä ulkoilmaan. Tällöin myös kuulo heikentyy.

Kouluikäiset lapset voivat valittaa korvien ”lukkiutumista”. Syitä korvatuntemuksiin on kolme: Korvakäytävä voi olla täynnä vaikkua, jolloin tärykalvo ei ole enää yhteydessä ulkoilmaan ja kuulo on heikentynyt. Muita syitä voivat olla korvatulehdus tai korvan limaisuus.

Jos lapsen korva vaikuttaa ”pysyvän lukossa”, kannattaa korvaa mennä näyttämään lääkärille. Lapsen korvia ei kannata alkaa itse huuhtoa.

Lähteet: Suomalainen vauvakirja (Otava) ja Terveyskirjasto.fi

Suomen lastenlääkäriyhdistys ja useat muut asiantuntijatahot, kuten HUSin huuli-ja suulakihalkiokeskus, ovat julkaisseet virallisen kannanoton sen puolesta, että vauvoja ei leikattaisi kuin painavien perusteiden saattelemina.

Julkaisussa nostetaan esille se, että kieli- ja huulijänteiden leikkaamisesta leviää väärää tietoa niin sosiaalisessa mediassa kuin terveydenhuollon ammattilaisten parissa.

”Olemme huolissamme tilanteesta, sillä kohtaamme työssämme jatkuvasti kielijänteiden kireyteen liittyvään ylidiagnostiikkaan ja tarpeettomaan hoitoon liittyviä ongelmia”, kannanotossa todetaan.

Asiantuntijoiden mukaan ratkaisua vauva-ajan tavanomaisiin ongelmiin lähdetään nyt hakemaan hyvin matalalla kynnyksellä huuli- tai kielijänneleikkauksesta. Kuitenkin vain 13 prosenttia imetysongelmista selittyy kireällä kielijänteellä.

Jänteiden kireyksien ohella on olemassa monia syitä, jotka voivat vaikuttaa imetyksen onnistumiseen. Tällaisia ovat kannanoton mukaan esimerkiksi lapsen ennenaikaisuus, suun alueen muu rakenteellinen ongelma, alentunut lihasjäntevyys, lapsen temperamentti, suun alueen aistimusten tai hermoston erityispiirteet ja mahdolliset ongelmat, äidin lääkitykset, imettäjän terveyden tai mielenterveyden ongelmat sekä erilaiset rinnan anatomiaan ja fysiologiaan liittyvät hankalasti tunnistettavat tekijät.

Leikkauksesta voi olla haittaa

Imetysohjausta pitäisi olla saatavilla vauvaperheille matalalla kynnyksellä ja riittävästi, kannanotossa todetaan. Syömisvaikeudet aiheuttavat perheissä stressiä ja ovat todellinen huolenaihe, mutta huuli- tai kielijänneleikkaus ei lääkärien mukaan tuo automaattisesti ratkaisua tilanteeseen.

Leikkaukseen tulisi heidän mukaansa päätyä vain erikoissairaanhoidossa tehdyn perusteellisen arvion myötä.

Leikkauksesta voi olla lapselle jopa haittaa. Jos lapsella on neurologista poikkeavuutta, voi leikkaus aiheuttaa kielen hallinnan vaikeuksia, myös pitkäaikaisia sellaisia. Pienileukaisilla vastasyntyneillä kielen vapauttaminen voi lisätä riskiä hengitysvaikeuksille, kun kieli vetäytyy suussa taakse päin.

Myös kivun näkökulmasta on tärkeää, että operaatio on hyvin harkittu.

”Vauvalle ja pienelle lapselle suu on mielihyvän lähde, tutkimisen ja kommunikoinnin väline, joten sen operoimisille ja kivun tuottamiselle on oltava vahvat perusteet.”

Finnit vauvalla eivät kuitenkaan ole vaarallisia, vaikka toisinaan ne voivat näyttää hurjilta. Tärkeintä on selvittää, onko kyse finneistä vai hoitoa vaativasta ihon bakteeritulehduksesta.

Mistä vauvan finnit johtuvat?

Vastasyntyneen vauvan iho on ohut ja herkkä ulkoisille ärsykkeille. Siksi vauvoilla voi esiintyä monenlaisia iho-oireita.

On tavallista, että parin päivän kuluttua synnytyksestä vauvan iho alkaa hilseillä. Tähän auttaa pehmentävä voide.

Pian synnytyksen jälkeen vauvan iholle voi ilmaantua myös näppylöitä. Ne ovat lähes poikkeuksetta vaarattomia, Terveyskirjasto lohduttaa.

Tunnista näppylät toisistaan

Kuten aikuistenkin näppylät, vauvan finnit syntyvät ihohuokosten tukkeutumisen seurauksena. Vauvan kasvoihin voi nousta pieniä valkoisia näppyjä eli milioita, jotka häviävät itsestään muutamassa viikossa.

Ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen vauvan iholle voi syntyä myös punaisia läiskiä, jotka muistuttavat hyönteisen pistoja. Näissä läiskissä on vaaleampi näppylä tai märkärakkula keskellä. Kuukauden ikäisellä vauvalla niitä voi ilmaantua kaikkialle kehoon. Kyseisten läiskien syy on tuntematon, mutta onneksi ne katoavat itsestään muutaman viikon kuluessa.

Viidenneksellä vauvoista ilmenee myös näppylöitä, joita voisi kutsua vastasyntyneen finneiksi. Ne ovat seurausta äidiltä saadusta hormonista. Nämäkin vauvan finnit ovat vaarattomia ja häviävät muutamassa kuukaudessa.

Toisinaan ihon näppylät voivat olla hikinäppyjä, jotka johtuvat vauvan hikirauhasten kehittymättömyydestä. Ulkonäöltään ne ovat kastepisaroita muistuttavia kirkkaita rakkuloita, joiden läpimitta on 1–2 millimetriä. Hikinäppyjä voi ehkäistä vauvan hikoilua vähentämällä. Jos hikinäppyjä kuitenkin ilmaantuu, ne katoavat muutamassa päivässä itsestään.

Milloin pitää mennä lääkäriin?

Vauvan finnit ovat sinänsä harmittomia. Joskus iholle voi kuitenkin ilmaantua märkärupi, jonka aiheuttavat stafylokokki- ja streptokokkibakteerit. On myös mahdollista, että vastasyntyneelle puhkeaa herpesviruksen aiheuttama rakkulainen ihottuma.

Terveyskirjasto ohjeistaa, että hoitoon on syytä hakeutua aina, jos vastasyntyneen tai imeväisen ihoon ilmaantuu rakkuloita tai vesikelloja, iho rupeaa punoittamaan tai ihoon ilmaantuu märkimistä.

Tavalliset vauvan finnit tai muut näppylät voi sen sijaan ottaa puheeksi neuvolakäynnillä. Tarvittaessa näppyläistä ihoa voidaan hoitaa voiteilla.

Lähteet: Terveyskirjasto: Vastasyntyneen terveysongelmia; Terveyskirjasto: Iho-ongelmat vastasyntyneellä

Mistä vauvan hikka johtuu ja pitääkö sille tehdä jotakin? Entä miksi sikiön hikka vaivaa jo kohdussa?

Mitä hikka on ja mistä se johtuu?

Lyhykäisyydessään vauvan hikka, eli nikotus on pallean äkillinen supistustila.

Pallea on sisäänhengityslihas, joka erottaa keuhkot vatsaontelosta. Joskus pallean supistelu voi johtaa hallitsemattomaan ja voimakkaaseen sisäänhengitykseen.  Tällöin hengitysrytmi sekoittuu ja alamme hengittää ulos tahtomattamme silloin, kun pitäisi hengittää sisään. Samalla äänihuulet sulkeutuvat, josta johtuu hikalle ominainen ääni.

Hikan perimmäistä syytä ei tunneta, mutta sen voi laukaista muunmuassa ruokatorveen tai mahalaukkuun kohdistuva ärsytys kuten liiallinen tai hyvin nopea syöminen, ilmavaivat tai mahahapon nouseminen ruokatorveen refluksitaudissa.

Sikiön hikka valmistaa keuhkoja

Joskus raskaana olevat äidit voivat tuntea vatsanpeitteellä rytmikästä liikehdintää. Kyseessä on sikiön hikka, jonka yleensä odottava äiti tuntee raskauden viimeisellä kolmanneksella. Hikan erottaa melko selvästi sikiön muusta liikehdinnästä, kuten potkuista ja venytyksistä: se on tasainen ja rytmikäs, aivan kuten hikka meillä kaikilla muillakin.

Hikka ei ole sikiölle haitaksi, vaan nikottelu auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen. Kun sikiö nikottelee, sen pallea puristuu kasaan ja keuhkotilavuus kasvaa. Sikiö voi myös saada hikan nielaistuaan lapsivettä.

Odottava äiti ei voi tehdä sikiön hikalle mitään muuta kuin odottaa rauhassa sen loppumista. Koska sikiön hikka on vaaratonta, kannattaakin vain pysähtyä nauttimaan pienokaisen ihmeellisestä liikehdinnästä.

Vauvan hikka on yleinen kiusa

Hikka on yleinen vauvan yleinen vaiva. Etenkin alle pulivuotisilla vauvoilla hikka on varsin normaali ilmiö. Tarkkaa syytä vauvojen nikottelulle ei ole, mutta yksi syy löytyy hermoston kypsymättömyydestä: hermosto kontrolloi kaikkia kehomme lihaksia. Palleahermon ärsyyntyminen voi aiheuttaa tahatonta pallean supistumista, mikä johtaa nikotteluun.

Imetyksellä on iso merkitys hikan syntymisessä erityisesti vastasyntyneiden vauvojen kohdalla. Hikan välttämiseksi olisi tärkeää imettää vauvaa silloin kuin vauva ei ole liian nälkäinen ja levoton. Näin ylimääräisen ilman pääsyä vatsaan voidaan ehkäistä.

Vauvan hikka voi johtua myös liiallisesta tutin imeskelystä ja tuttipullon liian suuresta tai pienestä tuttiosasta. Itkuisella ja vatsavaivaisella vauvalla on usein kireä pallealihas, mikä myös voi lisätä nikottelua. Syitä vauvan nikotteluun voi etsiä myös kehittymättömästä ruoansulatusjärjestelmästä, sillä nimenomaan ruoansulatushäiriöt stimuloivat palleaa liikaa, ja seurauksena saattaa olla hikka.

Miten helpottaa vauvan hikkaa?

Hikan hoitamisesta ei yleensä tarvitse olla huolissaan. Vauvan hikka lähtee yleensä aivan yhtä odottamattomasti kuin se on ilmestynytkin.

Mikäli hikkaa esiintyy silloin kun vauva imee, kannattaa kokeilla vauvan asennon vaihtamista ja röyhtäyttämistä. Mikäli vauva syö liian suurella ruokahalulla, olisi hyvä lopettaa imettäminen ja odottaa vauvan rauhoittumista, jotta vatsaan ei mene ilmaa. Imetyksen jälkeen vauva on hyvä pitää pystyssä liiallisen ilman poistamiseksi. Kireään pallealihakseen voi saada apua myös vauvahieronnasta.

Vain hyvin harvoin hikka pitkittyy. Lastenlääkärin puoleen kannattaa kuitenkin kääntyä harvinaisissa tapauksissa, joissa hikka aiheuttaa vauvalle voimakasta itkua tai hikka jatkuu yrityksistä huolimatta hyvin pitkään.

Vauvan ja sikiön hikka on siis yleinen, mutta vaaraton vaiva.

Lähteet: Terveyskirjasto

Tutkimuksessaan kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri Anja Kärki seurasi lasten unta kuukauden, kahdeksan kuukauden sekä kahden vuoden iässä. Nuorimmissa kahdessa ikäryhmässä Suomen vuodenaikojen vaikutus uneen tuli selvästi esiin, mutta kahden vuoden ikäisillä lapsilla vaikutus oli vähäisempää.

– Näyttää siltä, että vauvat saattavat olla taaperoita herkempiä vuodenaikojen vaihtelulle. Samoin kuin aikuisilla, valoisa vuodenaika saattaa lyhentää myös pikkuvauvojen unen kestoa, mutta pikkuvauvojen unen rakenne ei näytä kärsivän valoisista kesäkuukausista. Kahdeksan kuukauden ikäisillä vauvoilla sen sijaan kevät, jolloin etenkin illan valon määrä lisääntyy nopeasti, heikensi unen laatua, Kärki sanoo tiedotteessa.

Harva unitutkija kannattaa kellojen siirtelyä

Kellojen siirtäminen kesä- ja talviaikaan aiheuttaa monissa lapsiperheissä harmia, sillä ne usein sotkevat myös lasten sisäistä kelloa ja totutut rutiinit vaikeutuvat.

Tutkimuksessa selvisi, että äkillinen muutos kellonajassa näyttää heikentävän 8-kuukautisten vauvojen unen laatua tässä ikäryhmässä.

– Kellojen siirtelyhän ei perustu mihinkään järkisyyhyn, enkä ole koskaan tavannut unitutkijaa, joka kannattaisi kellojen siirtelyä, Kärki sanoo.

Tutkimustulosten perusteella jo vauvavuoden aikana on suositeltavaa noudattaa säännöllistä valo-pimeysrytmiä muun säännöllisen elämänrytmin ohella.

Aamuun ja päivään on hyvä keskittää valoaltistus ja aktiivinen tekeminen, kun taas iltaisin ja öisin on syytä rauhoittua ja vähentää valoaltistuksen määrää.

Makuuhuoneen tulisi olla iltaisin ja öisin niin hyvin pimennetty kuin mahdollista, eli kunnon pimennysverhot ovat tarpeellinen hankinta jokaiseen kotiin.

Anja Kärjen neurofysiologian alaan kuuluva väitöskirja Associations between Finnish Seasons and Sleep in Early Childhood tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopistossa 15.12.2023.

Moron heijaste on synnynnäinen ja refleksimäinen liike, joka muistuttaa säpsähtämistä tai säikähtämistä. Liike voikin aiheutua vauvan pelästymisestä tai kovan äänen seurauksena, mutta erityisen tyypillinen se on silloin, kun vauvan asettaa selälleen esimerkiksi hoitopöydälle.

Miten Moron heijaste näkyy?

Kun lapsen ylävartalon annetaan pudota lyhyen matkaa, kuten juuri selälleen laskiessa, lapsi heittää symmetrisesti sekä ylä- että alaraajansa sivuille.

Moron heijasteessa vauvan kädet tekevät ison kaaren, joka muistuttaa syleilyotetta. Liike on sen verran äkillinen, että vanhempi voi erehtyä tulkitsemaan sitä säikähtämiseksi sellaisissakin tilanteissa, jossa siitä ei ole kyse.

Moron heijaste on vaaraton. Yleensä se lakkaa esiintymästä noin kolmen kuukauden iässä. Lääkärikäynti tai keskustelu neuvolassa ovat Terveyskirjaston mukaan paikallaan vain siinä tapauksessa, jos heijasteliikkeitä tulee useita peräkkäin.

Heijastetta voi hillitä

Moron heijaste on saanut arkikielessä lempinimen morottaminen. Termin alkuperä ei kuitenkaan liity tervehtimiseen vaan juontaa juurensa itävaltalaislääkäri Ernst Moroon (1874–1951), jonka mukaan refleksi on nimetty.

Vaikka liikkeestä ei sinänsä ole haittaa, sitä voi halutessaan hillitä kahdella tavalla. Ensinnäkin lapsen voi asettaa hoitopöydälle tai muulle alustalle varovasti kylki edellä, jolloin liikettä ei ilmene.

Joskus vastasyntynyt voi morottaa maatessaan alustalla, jolloin liikkeen saa rauhoittumaan tuomalla harovat kädet yhteen lapsen rinnan päälle. Kikasta voi olla hyötyä, jos Moron heijaste vaikeuttaa esimerkiksi vaipan vaihtamista.

Synnynnäisten heijasteiden ilmenemistä ja häviämistä tutkitaan neuvolassa osana lapsen kehityksen seurantaa. Muita vastasyntyneiden heijasteita ovat esimerkiksi imemisheijaste, kävelyheijaste ja niin sanottu sukeltajan heijaste.

Sukeltajan heijasteessa on kyse refleksistä, jossa vauva suojaa ilmatiehyitään sulkemalla henkitorvensa kurkunkannen avulla. Sukeltajan heijasteen tunnistaa korahtavasta kurkkuäänestä, joka kuuluu esimerkiksi kylpemisen, syöttämisen tai kasvoille puhaltamisen yhteydessä.

Lähteet: Terveyskirjasto: Säpsähtely vastasyntyneenä, Terveyskirjasto: Vastasyntyneen terveysongelmia, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Varsinkin tuoreille vanhemmille rohina on uusi asia, johon he eivät ole välttämättä osanneet valmistautua. Hyvä uutinen on, että varsinaista valmistautumista ei tarvitakaan, sillä kyse on normaalista ilmiöstä. Sellaisenaan rohina ei ole vaarallista, jos vauva on makuuasennossa.

Mistä vauvan hengityksen rohina johtuu?

Osalla vastasyntyneistä vauvoista hengitystorven rustot ovat niin pehmeät, että makuuasennossa henkitorvi painautuu kasaan. Silloin hengitystorvessa kulkeva ilma saa aikaan rohisevan äänen. Rohinaa ei kuulu, kun lapsi on pystyasennossa.

Yleensä vauvan hengityksen rohina korjautuu muutaman kuukauden iässä.

Rohinan ohella vauvan hengityksestä voi kuulua tuhinaa. Tuhinan syynä on puolestaan nenäontelon ahtaus. Nuhassa ääni luonnollisesti korostuu, varsinkin, jos sieraimiin kertyy räkää.

Myös tuhina on sellaisenaan vaaratonta. Terveyskirjasto opastaa, että nuhan yhteydessä tuhinaa voi helpottaa tiputtamalla vauvan sieraimeen keittosuolatippoja, joita saa apteekista ilman reseptiä.

Näissä tilanteissa lääkäriin

Vauvan hengityksen rohina on syytä tutkituttaa, jos rohinaa ilmenee pystyasennossa, jos lapsella on usein hengitystieinfektioita tai jos lapsi kärsii hengitysvaikeuksista. Hätätilanteissa on soitettava hätänumeroon 112.

Terveyskirjaston mukaan nenän jatkuva tukkoisuus ja tuhina voivat harvoin johtua sieraimen takaosan tukoksesta. Harvinaisia rohinan syitä ovat puolestaan kurkunpään synnynnäinen kehityshäiriö, verisuonten laajentumat tai henkitorven painaumat. Ne vaativat tutkimuksia ja hoitoa.

Valtaosalla pienen vauvan hengityksen rohina ja tuhina ovat kuitenkin vaarattomia. Terveyskirjasto kiteyttää, että keskeistä on seurata lapsen hengittämistä, eli pelkkä rohina ei ole itsessään vaarallista. Asiasta voi kuitenkin puhua neuvolakäynneillä, jos se huolettaa.

Vastasyntyneen vauvan jatkuvasta aivastelustakaan ei ole syytä hakeutua lääkäriin, ellei vauvalla ilmene samanaikaisesti kuumetta tai muita flunssan oireita. Pienen vauvan aivastelu johtuu yksinkertaisesti siitä, että aivastamalla hengitysteistä poistuu taudinaiheuttajia, joihin vauva ei vielä ole aikuisten tapaan tottunut. Lisäksi vauva ei osaa vielä niistää, joten aivastaminen on ainoa tapa päästä eroon nenän tukoksista.

Lähde: Terveyskirjasto: Vastasyntyneen terveysongelmia; Terveyskirjasto: Hengitysvaikeus lapsella

Hieronta-alustan virkaa voi toimittaa hoitopöytä. Vauvaa voi hieroa myös sängyllä tai lattialla hoitoalustan päällä.

Vauvan jalkapohjien hieronta fokuksessa

Vauvan jalkahieronta käsittää vauvan koko jalan varpaista lonkkaan asti. Olennaisena osana hierontaan kuuluu vauvan jalkapohjien hieronta.

Vyöhyketerapeuttisesta näkökulmasta ajatellen jalkapohjasta löytyvät koko kehon heijastealueet, joita hieromalla eri ruumiinosien kivut ja vaivat helpottavat. Vyöhyketerapia on vaihtoehtohoitoa, jonka tehokkuudesta ei ole tieteellistä näyttöä.

Vauvan jalkahieronta voi silti olla kokeilun arvoista, koska vauvahieronnalla ylipäätään on positiivisia vaikutuksia. Hierominen lisää läheisyyttä ja vauvan turvallisuuden tunnetta, mikä tekee siitä mainion tavan luoda suhdetta vauvaan.

Parhaimmillaan vauvan jalkahieronta on vanhemman ja vauvan yhteistä laatuaikaa, josta voi olla hyötyä myös vauvan rauhoittamisessa.

Itkevää vauvaa ei kuitenkaan tule hieroa väkisin. Jos vauva ei rauhoitu hieronnan alkaessa, on parempi rauhoittaa hänet ensin ja yrittää sitten uudestaan.

Vauvan jalkahieronta alusta loppuun

Äitiysfysioterapeutti Nuppu Zeitlin-Hult suosittelee, että vauvan jalkahieronnan aloittaa lypsyliikkeellä aina lonkasta varpaanpäihin asti. Liike tehdään molemmin käsin ja samalla öljyä levittäen.

Seuraavaksi hierotaan vauvan varpaiden varret ja päät yksitellen pikkuvarpaasta isovarpaaseen.

Varsinainen vauvan jalkapohjien hieronta alkaa päkiän alueelta, jossa vyöhyketerapian mukaan sijaitsevat rintarangan alueheijasteet.

Päkiän alapuolella isovarpaan tyvinivelen alta löytyvät puolestaan vatsalaukun heijasteet, joiden kohdalla pyöritellään noin 20 sentin kolikon kokoista ympyräliikettä myötäpäivään.

Vauvan jalkapohjien hieronta etenee jalan keskiosaan, jossa tehdään spiraaliliikettä. Nuppu Zeitlin-Hultin mukaan tätä aluetta koskiessa vauva saattaa tulla itkuiseksi, jos tämä kärsii vatsanväänteistä. Zeitlin-Hult kuitenkin sanoo, että kyseistä liikettä tekemällä vatsavaivat voivat helpottaa.

Seuraavaksi tehdään ympyräliikettä kantapään alueella, josta vyöhyketerapian näkökulmasta löytyvät lantion alueheijasteet.

Vauvan jalkahieronta jatkuu sivelemällä jalkateriä pitkillä vedoilla.

– Ihan isovarpaan tyvinivelen alta löytyy niskan alue, joka on vauvoilla tosi tärkeää hieroa. Tätä vanhemmat voivat tehdä hyvin kotona, Zeitlin-Hult vinkkaa.

Niska on Zeitlin-Hultin mukaan tärkeä, sillä se joutuu usein koetukselle synnytyksessä.

Seuraavaksi hierotaan vauvan jalkapöytiä, joita sivellään varpaiden juuresta kohti nilkkaa. Nilkka on jälleen niskan alueheijaste, josta voi hankausotteen ja pyöritellä huolellisesti.

Sitten vuorossa ovat sääret. Ensin hierotaan isolla otteella, minkä jälkeen tehdään ovaalinmuotoista liikettä säären ulkosyrjään. Zeitlin-Hultin mukaan ovaaliliike rauhoittaa vauvaa.

Polvitaipeessa tehdään pyörivää liikettä samanlaisella hankausotteella kuin nilkoissakin. Tämän jälkeen siirrytään reiden alueelle.

Zeitlin-Hultin mukaan reidenkin ulkosyrjästä löytyy alue, jonka hierominen rauhoittaa vauvaa. Ovaalinmuotoista liikettä voi toistaa kymmenisen kertaa.

Ota mallia videolta

Anna.fi: Päänsärky tai tinnitus voi johtua leuan alueen jumeista – näin hierot ja rentoutat purentalihaksia kotona

Lisäksi vauvahieronnalla on myönteinen vaikutus vauvan ja vanhemman varhaiseen vuorovaikutukseen.

Vauvaa on helppoa hieroa kotona, koska se ei vaadi erityisiä tarvikkeita. Riittää, että kotoa löytyvät hieronnalle sopiva alusta sekä hierontaan soveltuvaa hajusteetonta öljyä.

Vauvahieronta sujuu helpoiten hoitopöydällä, mutta vauvaa voi hieroa myös lattialla tai sängyllä hoitoalustan päällä.

Ennen hieronnan aloittamista on hyvä varmistua siitä, että hieronta-alusta ja hierojan kädet ovat lämpimät. Korut kannattaa ottaa pois käsistä, ja kynsien on hyvä olla lyhyet.

Vauvahieronta vuorovaikutuksen syventäjänä

Hierontatuokio on vauvan ja vanhemman yhteinen hetki. Hieronnan voi aloittaa juttelemalla vauvalle rauhallisesti, katsomalla silmiin ja kertomalla, mitä on tapahtumassa.

Vauvahieronta ei onnistu, jos vauva on kovin itkuinen. Itkevää vauvaa ei tule hieroa väkisin. Jos vauva ei rauhoitu hieronta-alustalle, tulee hänet rauhoittaa ensin ja yrittää sitten uudestaan.

Vauvan hierominen on lempeä tapa luoda suhdetta uuteen tulokkaaseen. Vauvan turvallisuudentunne kasvaa kosketuksesta ja läheisyydestä. Koskettaminen auttaa vauvaa myös hahmottamaan kehoaan.

Samalla vanhempi oppii, millaisesta kosketuksesta ja silityksestä vauva pitää.

Vauvan vatsan hieronta

Vauvahieronta alkaa kyljistä. Laita öljyä käsiin ja sivele vauvan kylkiä. Liikettä voi hieman keinutella puolelta toiselle, jotta vauva tottuu kosketukseen ja vatsa rentoutuu.

Alkulämmittelyn jälkeen hiero vauvan kylkiä pyörivin liikkein. Niitä voi toistaa muutaman kerran. Lisää öljyä käsiin ja siirry vatsan alueelle.

Äitiysfysioterapeutti Nuppu Zeitlin-Hult näyttää tämän jutun lopussa olevalla videolla, miten voi tehdä pitkiä vetoja vauvan rintakehän alueelta lantiolle asti. Tämän jälkeen seuraa vatsan täristys, jossa käytetään kahta tai kolmea sormea noin kahden sentin päässä navasta. Vähempikin riittää, jos vauva on todella vatsavaivainen.

Vauvahieronta etenee vaiheeseen, jota Zeitlin-Hult kutsuu ”kakkajumpaksi”. Sivele vauvaa rintalastan alapuolelta lantioon asti. Toista liike noin kuusi kertaa kummallakin kädellä.

Tämän jälkeen tartu vauvaa lantion alta videon osoittamalla tavalla. Pyöritä vauvan lantiota reilulla liikkeellä kuusi kertaa niin, että vauvan hartiat pysyvät kiinni alustassa.

Lopuksi silitä vauvan alavatsaa puolikuun muotoisilla vedoilla. Aloita navan yläpuolelta ja siirry toisella kädellä navan alapuolelle niin, että kokonaisuudessaan piirrät ikään kuin ympyrän. Toista liike kuusi kertaa.

Zeitlin-Hult vinkkaa, että kakkajumpaksi kutsutun osuuden voi toistaa tarvittaessa monta kertaa päivässä, jos huomaa, että vauvalla alkaa olla ilmaa vatsassa.

Video: Näin sujuu vauvahieronta

Lähteet: Äitiysfysioterapeutti Nuppu Zeitlin-Hult, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Tays

Syntymävaurioiden kokonaismäärä puolittui tutkimusjakson aikana. Yksittäisistä vauriotyypeistä eniten vähenivät solisluun murtumat ja hartiapunoksen vauriot.

Solisluun murtumat lukeutuvat yleisimpiin syntymävaurioihin. Muita tavanomaisimpia vaurioita ovat muun muassa pinnalliset pään alueen verenpurkaumat ja olkahermopunoksen vauriot.

Vaikka vakavat syntymävauriot ovat Suomessa olleet verrattain harvinaisia, on kaikenlaisten syntymävaurioiden väheneminen ylipäätään hyvä merkki.

– Vastasyntyneen syntymävaurio voi aiheuttaa perheelle huolta, lapselle kipua tai esimerkiksi käden toiminnan ongelmia. Siksi aiheen tutkiminen onkin tärkeää, Kekki painottaa tiedotteessa.

Lue myös: Kuinka paljon painaa Suomen suurin 2010-luvulla syntynyt vauva?

Vaurioiden vähentymistä selittänee ainakin muutama tekijä

Lapsen suuri syntymäpaino ja odottajan ennen raskautta todettu diabetes lisäsivät riskiä syntymävauriolle.

Myös synnytyksissä, joissa lapsen hartioiden ulosautto oli ollut vaikea tai joissa oli tarvittu imukuppiavustusta, todettiin vaurioita useammin kuin tavallisissa alatiesynnytyksissä.

– On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki syntymävauriot eivät ole ennakoitavissa tai estettävissä. Syntymävaurioita todetaan myös ongelmattomasti sujuneiden synnytysten jälkeen.

Tutkimuksessa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämien Syntyneiden lasten rekisterin ja Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin tietoja. Aineistossa olivat mukana kaikki Suomessa vuosina 1997–2017 elävänä syntyneet lapset ja heillä todetut syntymävauriot.

– Kattava ja luotettava rekisteriaineisto mahdollistaa tällaisten harvinaisten asioiden tutkimisen. Vastaavanlaista kansallista selvitystä vastasyntyneiden syntymävaurioista ei ole aiemmin tehty, Kekki kertoo.

Maija Kekin väitöskirja Neonatal birth injuries tarkastetaan perjantaina 18. elokuuta Tampereen yliopistossa.

Etenkin lämpimällä kesäkelillä vaunujen lämpötila saattaa nousta jopa vaarallisen korkeaksi. Lisäksi vauvat ja lapset kestävät kuumuutta aikuista heikommin.

Huomioi ainakin nämä asiat, kun nukutat vauvaa vaunuihin kesällä:

Vaunujen sijainti

Vaunut kannattaa asetella varjoisaan paikkaan tai valita kävelyreitti, jossa pääsee kävelemään välillä myös varjoon.

Missään nimessä vaunuja ei kannata jättää suoraan auringonpaisteeseen etenkään silloin, kun vauva matkustaa vaunujen koppaosassa.

Vaunukoppa on suojaisampi ja siten myös lämpimämpi kuin isommilla lapsilla käytössä oleva ratasosa. Isompien lasten rattaissa ilma vaihtuu enemmän, vaikka niissäkin on yleensä kuomua lukuun ottamatta niin kutsuttuja sateenvar

Taaperoakaan ei kuitenkaan kannata jättää nukkumaan rattaissa porottavaan auringonpaahteeseen.

Vauvan vaatetus

Vauvat ja lapset jäähtyvät aikuisia nopeammin, joten on ymmärrettävää, että vauvan haluaa pukea takuulla lämpimästi.

Kovilla helteillä vaunukopassa varjossa nukkuvalle vauvalle saattaa kuitenkin riittää hyvin jopa pelkkä vaippa ja peitoksi ohut harso tai kevyt peite. Usein vauvan niskaa kokeilemalla selviää, onko vauva hikinen.

Toisaalta vauvalle voi pukea ohuen, t-paitamallisen puuvillabodyn, jos pelkkä vaippa ei riitä.

On kuitenkin huomattava, että vaikka vauva olisi unilla vaunujen suojassa hyvin vähällä vaatetuksella, on hänet herättyään suojattava myös hyvin auringolta.

Vauvojen ja pienten lasten ei tulisi oleskella pitkiä aikoja suorassa auringonpaisteessa. Vauvojen ja pienten lasten iho on suojattava lähtökohtaisesti vaatetuksella, aurinkohatulla ja aurinkolaseilla.

Rannalla leikkivälle taaperolle voi sivellä aurinkorasvaa ihoon, mikä se esimerkiksi uima-asun mallin vuoksi on tarpeen.

Suojaan itikoilta

Kuvittele itsesi nukkumassa hyttysiä kuhisevassa varjopaikassa. Ei mikään mukava ajatus.

Vaunuissa kannattaakin kuljettaa mukana kesällä hyttyssuojaa, jonka voi kaivaa tarpeen tullen esille. Kaupungin puistossa hyttyset eivät välttämättä parveile, mutta esimerkiksi kesämökillä saattaa varjosta vaunuihin hakeutua useampi inisijä.

Onko vaunuverho välttämättä tarpeen?

Vaunuverho suojaa vauvaa muun muassa häikäisevältä ja porottavalta auringolta. Toisaalta harsomainenkin vaunuverho kuomussa nostaa entisestään vaunujen lämpötilaa.

Jos siis vaunut ovat muutenkin varjoisessa paikassa auringolta suojassa, ei vaunuverho ole välttämättä ollenkaan tarpeen.

Lapsen länkisääret

Länkisääret ovat tyypillisesti kaikilla vastasyntyneillä.

– Se on täysin normaali, fysiologinen löydös, toteaa lasten ortopedi, professori ja ylilääkäri Jaakko Sinikumpu.

Länkisääristä puhutaan silloin kun polvet ovat kaarella ulospäin.

– Parin, kolmen vuoden kuluessa reisiluun ja sääriluun välinen kulma oikenee ja valtaosalla tuon ikäisistä ja sitä vanhemmista lapsista on vähintään muutaman asteen pihtipolvikulma, sanoo Sinikumpu.

Yleensä länkisääret erottuvat silloin, kun lapsi ensimmäisiä kertoja nousee pystyyn. Länkisääret voivat aluksi huolestuttaa vanhempia, mutta useimmiten kyseessä on ohimenevä vaihe.

Länkisääriä on Sinikummun mukaan kuitenkin hyvä tarkastella, sillä huomattava länkisäärisyys voi olla merkkinä siitä, että alaraajojen biomekaaninen toiminta ei ole oikea.

– Toisin sanoen kehon paino ei siirrykään lonkkanivelestä reisiluun kautta polven keskipisteeseen, eikä siitä edelleen sääriluun kautta nilkan keskipisteeseen, vaan painojakauma vinoutuu. Pitkällä aikavälillä tämä on alaraajan isoille nivelille kuluttavaa ja voi aiheuttaa kipua.

Länkisääret erottuvat yleensä silloin kun lapsi ensimmäisiä kertoja nousee pystyyn.

Joissakin tapauksissa silmiinpistävää länkisäärisyyttä esiintyy ravintoköyhän ruuan vuoksi.

– Jos D-vitamiinia ei saa riittävästi tai se ei imeydy, kalsiumin ja fosfaatin määrä elimistössä vähenee. Näistä voi seurata riisitauti eli luuston heikentymä, jonka yksi silmiinpistävin löydös ovat länkisääriksi käyristyneet alaraajat. Puutteellisesta ruokavaliosta johtuvat alaraajojen akselivirheet ovat Suomessa onneksi harvinaisia, sanoo Sinikumpu.

Lapsen pihtipolvet

Länkisäärivaiheen jälkeen lapsen alaraajoissa esiintyy normaalisti pihtipolvisuutta. Pihtipolvissa polvet ovat taipuneet sisäänpäin.

Pihtipolvisuus on pahimmillaan noin kolmen vuoden iässä, minkä jälkeen alaraajat vähitellen suoristuvat. Kouluikään mennessä jalkojen asento on yleensä tasoittunut.

– Isommilla lapsilla lievä pihtipolvikulma on normaalia, sanoo Sinikumpu.

Alaraajojen muoto on usein myös perinnöllistä.

– Joissakin tapauksissa pihtipolvipotilaalla voi olla muitakin alaraajojen asentovirheitä, kuten reisiluun ja sääriluun kiertohäiriö. Tietyissä tapauksissa pihtipolvikulma voi edesauttaa polvilumpion epävakautta ja sen pyrkimistä sijoiltaanmenoon polven ulkosyrjälle, sanoo Sinikumpu.

Miten länkisääret ja pihtipolvet todetaan ja koska pitää mennä lääkäriin?

Jos lapsella on pihtipolvet tai länkisääret, lapsen alaraajoihin liittyvän huolen voi aluksi ottaa esille neuvola- tai koululääkärikäynnin yhteydessä. Asia on hyvä ottaa puheeksi etenkin silloin, jos lapsi kompastelee paljon tai on kömpelö.

Kouluikään mennessä jalkojen asento on yleensä tasoittunut. Jos näin ei ole, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.

Lapsen ylipainoa tulisi välttää, sillä se ei tee nivelille hyvää.

Alaraajojen tutkiminen tehdään riisuttamalla lapsi pikkuhoususilleen, ja tarkkailemalla alaraajojen asentoa lapsen seistessä tukevasti kahdella jalalla.

–  Molemminpuolinen, tyypillisesti käyttäytyvä lievä länkisäärisyys, joka ei pahene, edellyttää harvoin lääkärin tutkimuksia, toteaa Sinikumpu.

Jalkojen virheasennot voivat pitkällä aikavälillä olla rasittavia nivelille ja aiheuttaa esimerkiksi nivelrikkoa.

Sen sijaan oireileviin alaraajoihin osaa lasten ortopedi parhaiten antaa vastauksia.

– Oireilevat alaraajat, vamman kuten murtuman jälkeen, taikka nivel- tai luutulehduksen tai jonkin muun sairauden jälkeen alkanut tai yhä lisääntyvä pihtipolvi- tai länkisäärilöydös voi vaatia kirurgista hoitoa, sanoo Sinikumpu.

Samassa yhteydessä ortopedi tutkii myös jalkaterät, nilkat, polvet ja lonkat, sekä tutkii mahdolliset alaraajojen pituuspuolierot.

–  Vammasta, sairaudesta tai kehityshäiriöstä johtuvan kasvuhäiriön ensitutkimuksia on röntgenkuvaus, ja mahdolliset muut tarkemmat tutkimukset määritellään tapauskohtaisesti, kertoo Sinikumpu.

Lue myös: Taaperon hassut jalat voivat huolestuttaa – näin tunnistat, onko kävelyssä oikeasti ongelma

Lähteet: Haastattelu, lasten ortopedi, professori ja ylilääkäri Jaakko Sinikumpu ja Terveyskylä

Terveystalon lastentautien erikoislääkäri, lasten allergologi Péter Csonka huomauttaa, että maitorupi-nimitys on harhaanjohtava. Kyseessä on atopia, joka on krooninen ihotauti. Ihottuman taustalla ovat ihon rakenteelliset ominaisuudet ja ihon oman immuunijärjestelmän poikkeava toiminta.

– Ihottuma ei liity maitoon mitenkään. Lasten atopian tunnistaminen on helppoa, sillä käytännössä punoittava, kutiseva ja osittain ihoa rikkova ihottuma on käytännössä lapsilla aina atopiaa. Muut samalta näyttävät ihosairaudet, kuten psoriasis, ovat alle kouluikäisillä lapsilla hyvin harvinaisia, Csonka kertoo.

Atopia, astma ja allergiat kulkevat käsi kädessä

Taipumus atooppiseen ihottumaan johtuu Csonkan mukaan geeneistä ja ympäristöstä. Usein sama taipumus voi johtaa astman tai allergian puhkeamiseen.

– Nämä kaikki kolme ovat toistensa riskitekijöitä. Atopia itsessään ei kuitenkaan johdu allergiasta, eikä vaivasta pääse eroon esimerkiksi välttämällä tiettyjä ruoka-aineita, Csonka sanoo.

Maitorupi voi kuitenkin johtaa ikävään noidankehään.

– Atooppinen ihottuma johtuu tulehduksesta. Jos tulehdus on voimakasta, iho kutisee ja punoittaa herkemmin. Kutina saa raapimaan ihoa, ja tilanne pahenee, kun tulehdus voimistuu raapimisen takia, Csonka sanoo.

Tulehdus ja kutina kuriin – maitorupi vaatii kosteutusta

Tulehduksen ja kutinan lievittäminen onkin pienen lapsen atooppisen ihottuman hoidossa avainasemassa.

– Olennaista on, että iho pysyy puhtaana ja riittävästi kosteutettuna. Päivittäinen pesu ei pahenna ihottumaa, jos iholle levittää perusvoidetta. Ihoa ärsyttäviä karheita vaatteita kannattaa välttää. Moni atoopikko joutuu välttämään esimerkiksi villasta valmistettuja vaatteita, sillä ne pahentavat herkästi oireita, Csonka kertoo.

Voimakkaan atopian hoitoon kannattaa pyytää apua lääkärin pakeilta.

– Voimakasta tulehdusta ei voi helpottaa perusvoiteilla ja oireisiin kannattaa hakea apua matalalla kynnyksellä.

Käytännössä lasten atopiaa hoidetaan useimmiten miedoilla kortisonivoiteilla. Jos näistä ei saada riittävästi apua, lasten atopiaan erikoistunut lastenlääkäri tai ihotautilääkäri voi määrätä myös tehokkaampia voiteita tai isommille lapsille ihon alle annosteltavia lääkkeitä.

Maitorupi on tärkeää hoitaa kuntoon.

– Lääkäriin kannattaa suunnata mieluummin liian varhain kuin liian myöhään. Jos iho on koko ajan rikki, lapsi voi herkistyä ihon kautta erilaisille allergeeneille, Csonka huomauttaa.

Vaikka atooppinen ekseema voi olla kivulias ja ikävä vaiva, lääkärillä on siitä kärsivien lasten vanhemmille toivoa herättävä tieto:

– Suurimmalla osalla oireet lievittyvät ja osalla ne häviävät kokonaan lapsen kasvaessa. Vaikeimmillaan atooppinen ihottuma on usein kuuden kuukauden iästä kahteen ikävuoteen. Nelivuotiaana valtaosalla on jo iho täysin kunnossa, Csonka sanoo.

Lue myös: Onko lapsellasi atooppista ihottumaa? Rasvaa, kylvetä ja vältä ihon ärsyttämistä

Seura.fi: Kutinaa, kirvelyä ja rasvausta – Näin Iina-Emilia löysi sopeutui elämään ihosairauden kanssa

Hoitomuotona osteopatia on turvallinen kaikenikäisille. Hoito sopii hyvin jo vastasyntyneelle.

– Oikeastaan on parempi mitä aikaisemmin vauva pääsee osteopaatin käsittelyyn ja mahdolliset kohtuajan ja synnytyksen aiheuttamat jumit saadaan hoidettua pois, sanoo osteopaatti Susanna Manninen.

Vauvat voivat saada osteopaatin vastaanotolla apua monenlaisiin ongelmiin.

– Yleisemmin hoitoon hakeudutaan vauvan itkuisuuden, vatsavaivojen, refluksin, kehon toispuoleisuuden ja imuoteongelmien kanssa. Näiden lisäksi apua voi saada myös esimerkiksi korvatulehduskierteisiin, uniongelmiin, kehitysviivästymiin, kireään kielijänteeseen ja levottomuuteen, Manninen listaa.

Osteopatia on turvallista, lempeää ja hellävaraista

Osteopaattinen hoito perustuu anatomian ja fysiologian hyvään osaamiseen, minkä perusteella kehoa ohjataan toimimaan oikein. Käyntikerta vauvan kanssa osteopaatilla kestää noin 30–45 minuuttia. Ensimmäisellä kerralla osteopaatti käy vanhemman kanssa läpi vauvan oireilua ja raskausaikaa, sekä synnytystä. Tämän jälkeen osteopaatti tutkii vauvaa pöydällä ja aloittaa hoidon lempein ottein.

– Hoito etenee aina vauvan ehdoilla. Otteet ovat lempeitä ja hellävaraisia, Manninen kertoo.

Mannisen mukaan 2–6 hoitokertaa riittää, riippuen ongelman laadusta ja tilanteesta.

Osteopaattinen hoito räätälöidään jokaiselle yksilöllisesti.

– Hoitoon on turvallista hakeutua myös jo raskausaikana, hän sanoo.

Sairaana olo ei ole este osteopaattiselle hoidolle, eikä rajoituksia hoidolle noin yleisesti Mannisen mukaan ole. Poikkeuksena ovat tarttuvat taudit, sekä henkeä uhkaavat tilat, kuten aivoinfarkti tai verenvuoto.

– Myös sairaana hoito tukee hyvin kehon toimintaa ja sen tervehtymistä. Mikäli kyseessä on jotakin vakavampaa ja osteopaatilla herää huoli tai epäilys jostakin asiasta, hän ohjaa asiakkaan lääkärin vastaanotolle.

Osteopatia on nimikesuojattu ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran hyväksymä ja valvoma terveydenhuollon hoitoala. Osteopaatin koulutus kestää neljä vuotta joko yksityisessä oppilaitoksessa tai ammattikorkeakoulussa.

Osteopaatti selvittää syyt oireiden takana ja hoitaa niitä

Osteopatian perusajatus on poistaa esteet kehosta, jotka ovat terveyden tiellä ja auttaa kehoa itse parantamaan itseään.

– Tätä pystyy soveltamaan jokaiseen tilanteeseen ja tämän takia osteopatialla pystytään hoitamaan niin laaja-alaisesti eri ongelmia. Jokaisen oireilun takaa löytyy aina syy ja hoitamalla syytä, alkaa keho tervehtymään ja toimimaan taas niin kuin sen kuuluukin, Manninen kertoo.

Mannisen mukaan esimerkiksi kireä kielijänne vauvoilla liittyy tyypillisesti suun alueen kireyksiin, jotka kuitenkin vaikuttavat lantioon asti. Osteopatia voi tuoda vaivaan helpotusta.

– Vapauttamalla jännitteet, kielen ja suun alueen motoriikka normalisoituu ja vältytään pitkittyneiltä suun alueen ongelmilta, sekä muilta kehon oireiluilta.

Koliikkivauvoilta löytyy Mannisen mukaan lähes aina jotain kehon jumeja, jotka aiheuttavat itkuisuutta ja vatsavaivoja.

– Jos synnytys on pitkä tai todella lyhyt, jää helposti vauvan kehoon jännityksiä. Tyypillistä on synnytyksestä kallonpohjaan jääneet jännitykset, jotka aiheuttavat ärsytystilan sieltä lähtevään hermotukseen suolistoon.

Osteopatia voi auttaa esimerkiksi vauvan uniongelmiin tai koliikkiin.

Uniongelmissa on usein taustalla samat syyt, eli kallonpohjaan on saattanut jäädä synnytyksestä jännitystila päälle ja hermosto jäänyt ylivirittyneeseen tilaan.

– Tämä ilmenee usein juuri öisin, milloin pitäisi pystyä rauhoittumaan, Manninen kertoo.

Lue myös: Onko osteopatiasta apua vauvan uniongelmiin?

Kotiliesi.fi: Mitä osteopaatti tekee? Osteopatia voi auttaa jopa stressiin

Kyseiset bakteerit myös saavat aikaan vauvalle hyvinvointia edistävän bakteeriston, joka muun muassa auttaa pilkkomaan ravintoaineita ja hyödyntämään vitamiineja.

Helsingin yliopiston, Massachusetts Institute of Technologyn ja Harvardin yliopiston Broad-instituutin tutkijoiden uudessa tutkimuksessa huomattiin lisäksi merkittävä asia: äidin suolistomikrobiston vaikutukset ulottuvat myös pidemmälle lapsuuteen.

Tutkijat selvittivät, miten äidin ja vauvan suoliston mikrobiomit muuttuvat raskauden ja ensimmäisen elinvuoden aikana.

Cell-lehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen, jossa vahvistetaan geenien siirtyminen äidin ja vauvan suolistobakteerien välillä.

Imeväisten suolistobakteerien genomeista löytyi satoja geenejä, jotka olivat peräisin äidin bakteereista. Osa näistä geeneistä vaikuttaa myös vauvan kognitiivisen järjestelmän kehittymiseen.

Bakteerien geenejä siirtyy koko ensimmäisen elinvuoden ajan

Tulokset osoittavat, että kyseessä ei ole kertaluontoinen siirtymä synnytyksen yhteydessä vaan jatkuva prosessi, joka on käynnissä koko vauvan ensimmäisen elinvuoden ajan.

– Tämä voi olla vielä yksi äidin ja lapsen välisen pitkän siteen etu, sillä se tarjoaa enemmän mahdollisuuksia näille hyödyllisille geenin siirtymisille, tutkija Tommi Vatanen Helsingin yliopistosta kertoo tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan on myös mahdollista, että vauvojen mikrobit saavat geenejä muiltakin ihmisiltä, jotka ovat heidän kanssaan tekemisissä. Tällaisia henkilöitä voivat olla muun muassa sisarukset ja sukulaiset.

Aihe vaatii kuitenkin lisää tutkimista.

Tutkijat selvittivät myös varhaisruokinnan vaikutusta imeväisten mikrobiomiin.

– Jatkotutkimuksen myötä tulevaisuudessa voisi olla mahdollista pienentää sairauksien riskiä muuttamalla suoliston bakteeristoa tai täydentämällä sitä tarkoituksenmukaisilla mikrobiston aineenvaihduntatuotteilla, Vatanen toteaa tiedotteessa.

Lue myös: Tutkijat: Ripaus äidin kakkaa maitoon keisarinleikkauksen jälkeen, niin vauvalle kehittyy terve suolisto

Ulosteen väri saattaa vaihdella. Väristä puolestaan voi saada osviittaa, jos jokin kehossa ei ole kunnossa.

Toisaalta ulosteen väriin vaikuttavat ravinto ja suoliston bakteerikanta. Myös se, kuinka pitkään uloste on ollut suolessa, vaikuttaa ulosteen väriin.

Vihreä uloste pienellä vauvalla on melko tavallista

Yleensä pienen vauva kakka on kellertävää. Kuitenkin rintamaitoa tai korviketta juovan vauvan kakka saattaa saada muitakin sävyjä. Uloste voi olla vihreää, limaista tai rusehtavaa.

Kun lapsi alkaa maistella kiinteitä ruokia ja varttuessaan syödä niitä reilummin, alkaa ulosteen väri muistuttaa enemmän tyypillistä kakan väriä ja ulkomuotoa.

Virusinfektio tai rokote voi tehdä ulosteesta vihertävää. Myös stressin on havaittu vaikuttavan ulosteen väriin.

Joskus imeväisikäisillä on veriviiruja kakan seassa, mikä on yleensä vaaratonta. Veriviirut voivat johtua peräaukon haavaumasta, ihottumasta tai itsestään paranevasta peräsuolen tulehdustilasta.

Lääkäriin on kuitenkin suunnattava, jos vauvan kakka on valkoista tai mustaa. Sama pätee silloin, jos kakan väri poikkeaa vauvan tavanomaisesta kakan väristä ja vauva oireilee kuumeilemalla, laihtumalla tai olemalla epätavallisen itkuinen.

Puhu kakasta myönteiseen sävyyn

Vaikka huolestuisit vauvan tai lapsen kakan väristä, kannattaa kauhistelu jättää sikseen. Muuten on vaarana, että lapsi käsittää niin, että kakassa tai ulostamisessa olisi jotain ikävää tai hävettävää.

Kakka viestii asioita terveydestä. Siksi on vain suotavaa, jos isompi lapsi pystyy kertomaan avoimesti tekemistään havainnoista, jotka koskevat hänen omaa ulostettaan.

Jos kakkajutuista kielletään puhumasta tai lapselle tehdään selväksi, että ne ovat noloja tai ällöttäviä, ei lapsi välttämättä uskalla ottaa puheeksi mahdollisia ulosteen muutoksia.

– Pottailu ja oma keho kiinnostavat taaperoa. Se on tärkeä osa kehonkuvan ja itsetunnon rakentamista. Potalla vertaillaan, mitä itsellä ja kaverilla on, niin kehossa kuin potassakin, joten kakka-pissa-pierujuttujen kuuluukin olla taaperoiässä pinnalla. Me aikuiset voisimme arvostaa tätä lapsille merkittävää kehitysvaihetta ja sen kiehtovuutta, toteaa lastenpsykiatri Raisa Cacciatore Kaksplussan artikkelissa.

Lähde: Terveyskirjasto – Ulosteen värin vaihtelu imeväisiässä

Jos lapsella on todettu RS-viruksen aiheuttama tauti, täytyy hänen välttää ainakin alle puolivuotiaita vauvoja. Heille virus voi aiheuttaa vakavan hengitystieinfektion. Tällöin keuhkoputkeen kertyy paksua limaa, ja hengittäminen vaikeutuu.

RSV:n aiheuttamaa sairautta ei voi taudinkuvan perusteella erottaa muista virusten aiheuttamista hengitystieinfektioista. Varmuus, että taudin aiheuttaja on RS-virus, vaatii aina laboratoriotestin.

Lue myös: Rotavirusrokote puree erinomaisesti rajuun tautiin – harva lapsi saa rokotteesta vatsanväänteitä

RS-viruslääkkeelle suositeltu myyntilupaa

Euroopan lääkevirasto on nyt suositellut Astra Zenecan ja Sanofin kehittämälle Beyfortus-nimiselle vasta-aineelle myyntilupaa, Suomen rokotetutkimuksesta kerrotaan.

Lääkkeen tehoa ja turvallisuutta on tutkittu terveillä keskosilla ja täysiaikaisilla vauvoilla.

Suomen lääkeviraston testaajina on puolestaan ollut vasta yli 60-vuotiaita.

Yksi annos suojaisi vauvoja RS-virukselta koko tautikauden eli talven ajan. Euroopassa virusta esiintyy erityisesti talvisin.

RSV-tartunnan voi  saada moneen kertaan. Yleisesti ottaen ensimmäinen tartunta aiheuttaa voimakkaamman taudin kuin seuraavat tartunnat. Jatkossa oireet ovat yleensä lievempiä.

RS-virus ei kuitenkaan ole vain eurooppalaisten lasten ongelma. Lääkeviraston tiedotteen mukaan esimerkiksi vuonna 2015 RS-virus aiheutti maailmanlaajuisesti 33 miljoonaa hengitystieinfektiota alle 5-vuotiaille. Heistä jopa 3,2 miljoonaa joutui sairaalahoitoon.

Noin 59 600 lasta kuoli viruksen aiheuttamaan tautiin. Suurin osa kuolemista tapahtui alhaisen tulotason ja keskitulotason maissa.

Niinpä jos lapsella ilmenee hengitysvaikeuksia, on otettava viipymättä yhteyttä lääkäriin.

RS-viruksen itämisaika on noin 4–6 päivää.

Lue myös: Vauvarokko on nimensä mukaisesti pikkulasten tauti, joka on sangen vaaraton – korkeaan kuumeeseen liittyy kuitenkin yksi riski

Karsta on peräisin vauvankinasta, eli jo kohdussa iholle muodostuneesta rasvaisesta suojakalvosta sekä päänahan eritteistä. Se muodostuu kuolleista ihosoluista ja talirauhasten erittämästä rasvasta.

Karsta on lähtökohtaisesti harmitonta eikä sitä ole pakko hoitaa mitenkään, jos lapsi ei kärsi siitä. Pääasiassa se on vain esteettinen vaiva.

Monesti niillä vauvoilla, joilla on paljon hiuksia, on karstaakin enemmän kuin kaljupäisillä vauvoilla. Toisille lapsille karstaa ei tule lainkaan.

Karstaa ei saa yrittää poistaa kuivana

Joillakin vauvoilla voi olla päässä paksukin kerros lohkeilevaa, kellertävää karstaa. Lähtökohtaisesti isokaan määrä karstaa ei kuitenkaan ole vaarallista lapselle.

Yleensä karsta katoaa itsestään, mutta se voi viedä aikaa. Jos näin ei kuitenkaan käy tai päänahka kutiaa, karstaa voi pehmittää hieromalla siihen hellästi öljyä tai perusvoidetta. Hieroa voi sormenpäillä tai pehmeällä hiusharjalla.

Öljyn tai voiteen voi antaa halutessa vaikuttaa karstaan yönkin yli, ja harjata varovasti uudelleen sitten, kun karsta on pehmentynyt. Jos päänahka vaikuttaa ärtyneeltä, siihen voi laittaa hydrokortisoniakin.

Karstaa ei kuitenkaan tule rapsuttaa kuivana, koska se voi rikkoa vauvan ohutta ihoa.

Vaikeampi karsta kannattaa tarkistuttaa

Kuiva karsta voi jäädä päänahkaan kiinni lujastikin. Sitä kannattaa käydä näyttämässä lastenneuvolassa tai lääkärissä siinä tapauksessa, jos vauvan hiuspohjan alue alkaa punoittaa, tulehtua tai hilseillä.

Kyseessä voi olla mahdollisesti vaikka psoriaasi.

Yleensä karstaa ei joudu kuitenkaan hoitamaan lainkaan, ja esimerkiksi leikki-ikäisillä karstan ilmeneminen on jo hyvin harvinaista. Monet neuvolatyöntekijät eivät ole törmänneet karstaan leikki-ikäisillä välttämättä koskaan.

Karsta ei ole kuitenkaan mahdotonta leikki-ikäisellä. Siinä iässä erotusdiagnostiset vaihtoehdot on kuitenkin hyvä ottaa huomioon: tästä syystä leikki-ikäisen päänahan ihomuutokset on hyvä käydä arvioimassa aina lääkärin vastaanotolla.

Lähteet: Neuvolalääkärin haastattelu, Yle, Yliopiston Apteekki

Lue myös: Rotavirus voi olla hengenvaarallinen – etenkin pienten lasten vanhempien on syytä olla tarkkana

Moni jättää rokotteen silti väliin. Rokotteesta ja sen haittavaikutuksista kiertää sitkeitä huhuja, vaikka rokote on ollut lapsille annettavien rokotusten rokotusohjelmassa jo vuodesta 2009.

– Osa vanhemmista ei ehkä pidä rotavirusrokotetta yhtä tärkeänä kuin muita rokotuksia. Tai sitten ensimmäinen rokoteannos annetaan lapselle, mutta seuraavat jäävät välistä. Tällöin rokotusohjelma jää kesken eikä suojateho vakavaa tautia vastaan ole riittävän hyvä, kertoo Terveystalon lastensairauksien ja lasten allergologian ylilääkäri Péter Csonka.

Rotavirusrokote aiheuttaa vatsaoireita hyvin harvalle rokotetulle

Rotavirusrokote annetaan vauvalle neuvolassa suun kautta kahden, kolmen ja viiden kuukauden iässä.

Toisin kuin moni tuore vanhempi luulee, rokote on myös hyvin siedetty. Vain kolme prosenttia rotavirusrokotteen saaneista lapsista saa rokotteen jälkioireina vatsaoireita.

– Se on todella pieni luku. Rotavirusrokotetutkimuksessa on tilastoitu tarkkaan, miten iso osa on saanut tällaisia reaktioita. Tällä kolmella prosentillakaan oireet eivät ole olleet vakavia, vaan kyse on ollut useimmiten lievästi vetisestä ripulista, Csonka huomauttaa.

Moni jättää rotavirusrokotteen väliin juuri vatsanväänteiden pelossa. Csonkan mukaan pelolle ei ole syytä.

­– Pienillä alle puolivuotiailla lapsilla on muutenkin paljon vatsaoireita. Se, että vauvan vatsaa kipristäisi juuri rotavirusrokotteen takia onkin tutkimuksen valossa melko epätodennäköistä, hän kertoo.

Raju vatsatauti, joka vie pikkulapsen sairaalaan

Csonka on nähnyt työssään konkreettisesti rotavirusrokotteen tuomat hyödyt.

– Aiemmin meillä Suomessakin joutui vuosittain tuhansia lapsia sairaalahoitoon rotaviruksen takia. Lastenosastoilla näky oli välillä lohduton. Rotavirusrokote on onneksi erittäin tehokas. Esimerkiksi viime vuonna rotaviruksen takia joutui sairaalahoitoon vain kuusi lasta, lähes kaikki rokottamattomia, Csonka kertoo.

Rotavirus voi aiheuttaa pienillä lapsilla erittäin voimakkaan ripuli-oksennustaudin, joka voi johtaa pahaan nestehukkaan ja kuivumiseen. Oireiden kesto vaihtelee muutamasta päivästä jopa viikkoon.

– Maailmalla tämä on tauti, johon kuolee lapsia. Suomessa sairaalahoitoon pääsee onneksi nopeasti, eikä meillä ole ollut aikoihin rotaviruksesta johtuvia kuolemantapauksia. Silti yksikin tapaus sairaalassa on liikaa, jos taudin voi välttää helposti rokotteen avulla, Csonka sanoo.

Aiemmin lähes kaikki lapset saivat rotavirustartunnan viiden vuoden ikään mennessä, ja joka neljäs rotavirustautiin sairastunut lapsi joutui käymään lääkärissä oireidensa takia. Tautiepidemiat ajoittuivat useimmiten talveen ja kevääseen.

– Kyseessä on pienille lapsille aidosti vaarallinen tauti. Koska rokote on turvallinen ja tutkittu, ei ole mitään syytä jättää välistä, Csonka sanoo.

Lue myös: Norovirus on lapsiperheiden yleinen piina – ”Virus on helposti tarttuva, mutta tartunnan pystyy välttämään”

Etenkin pienille lapsille rotavirus voi olla jopa hengenvaarallinen.

– Maailmalla lapsia kuolee rotavirukseen ja siitä aiheutuneisiin seurauksiin. Suomessa näin ei ole käynyt aikoihin, mutta sairaalahoitoon päätyy yhä vuosittain viruksen saaneita pikkulapsia, kertoo Terveystalon lastensairauksien ja lasten allergologian ylilääkäri Péter Csonka.

Tautia vastaan on saatavilla tehokas rokote. Sen ansiosta rotaviruksen leviäminen on hidastunut huomattavasti. Silti tauti jyllää yhä vuosittain etenkin rokottamattomien pienten lasten keskuudessa.

– Suurin osa rotaviruksen takia sairaalaan päätyvistä pienistä lapsista on rokottamattomia. Tauti voi olla todella raju, Csonka kertoo.

Rotavirus aiheuttaa vaikeaa vatsatautia kaikkein pienimmille

Rotaviruksen itämisaika kestää parin vuorokauden ajan. Varsinaiset oireet alkavat, kun virus pääsee lisääntymään suolistossa. Taudin yleisimpiä oireita ovat oksentelu, vetinen ripuli, kuume ja vatsakrampit.

– Tartunnan saaneella solut rikkoontuvat ja hajoavat. Vaikka lasta syöttäisi, ravintoaineet eivät imeydy kunnolla. Lapsi menettää paljon nesteitä ja ravintoaineita, eivätkä ne pääse imeytymään, Csonka kertoo.

Hankalimmat oireet kehittyvät yleensä alle 1,5-vuotiaille lapsille. Csonkan mukaan etenkin 6kk–1,5kk ikäiset lapset ovat riskiryhmässä.

– Taudin suurimpia haasteita on se, ettei kyseessä ole mikään lyhytkestoinen vatsatauti. Esimerkiksi noroviruksessa oireet kestävät vain pari päivää, mutta rotaviruksessa oireiden kesto on usein noin viisi vuorokautta, jopa viikon, hän kertoo.

Ja koska oireet jatkuvat niin pitkään, lapsi menettää voimia ja voi pahimmillaan kuivua nopeasti. Aikuisella oireet sen sijaan muistuttavat usein tavallista hieman pitkäkestoisempaa vatsatautia.

Hoitona runsaasti nesteitä – lääkäriin mieluummin liian nopeasti kuin liian hitaasti

Täsmälääkettä rotavirusta sairastavalle ei ole. Csonka muistuttaa, että runsas juominen on oksennus-ripulitautia ja etenkin rotavirusta sairastaessa tärkein hoito.

– Ylimääräiset menetykset ja kalorit täytyy korvata. Apteekista saatavat ripulijuomat, jotka sisältävät elektrolyyttejä, ovat tähän tarkoitukseen erittäin hyviä. Ilman riittävää juomista ja oikeanlaisia juomia elimistön elektrolyyttitasapaino voi mennä sekaisin, Csonka kertoo.

Elektrolyyttejä sisältäviä ripulijuomia voi tarjota pienellekin vauvalle. Aikuisten ripulijuomaa ei kuitenkaan kannata antaa.

– Se, miten paljon juomaa voi antaa, riippuu lapsen painosta. Mutta lyhyt ja helppo nyrkkisääntö on, että kaikki sairauden takia menetetty neste pyritään korjaamaan näillä juomilla, Csonka sanoo.

Aina nesteytyskään ei auta. Csonka huomauttaa, että etenkin pienten lasten vointia on siksi seurattava tarkkaan.

– Jos lapsi väsähtää, virtsantulo loppuu tai silmät painuvat kuopalle, tauti on päässyt jo pitkälle ja on suunnattava viipymättä lääkäriin. Lääkäriin kannattaakin mennä jo ennen vaikeampien oireiden ilmaantumista. Sairaalassa lapsi saa riittävän nesteytyksen nenämahaletkun tai suonensisäisen nesteytyksen avulla, Csonka kertoo.

Tarkkaa syytä sille, miksi lapset saavat kuumekouristuksia, ei tiedetä. Ne kuitenkin väistyvät iän karttuessa, eikä kouristusten ole havaittu haittaavan oppimista tai myöhempää kehitystä missään vaiheessa elämää.

Lue myös: Mikä ihmeen jaksokuume? Mystinen lastentauti paranee nielurisaleikkauksella

Kuumekouristuksen oireet

Lapsen kuumekouristus alkaa tyypillisesti yhtäkkiä. Alussa lapsen keho jännittyy, jonka jälkeen kädet ja jalat alkavat nykiä symmetrisesti. Kouristuksen aikana lapsi on tajuton, eikä häneen saa kontaktia.

Myös pieniä hengityskatkoksia voi ilmetä kouristuksen aikana. Silmät voivat harhailla, ja joidenkin lasten kohdalla kuumekouristus tekee heistä velton.

Joissakin tapauksissa lapsen suusta voi tulla veristä vaahtoa, jos lapsi on kouristuksen aikana purrut kieleensä tai posken limakalvoon.

Kuumekouristuksen saavan lapsen kuume on tavallisimmin yli 38,5 °C. Joskus kuumekouristus lapsella on ensimmäinen merkki korkeasta kuumeesta.

Lapsen lämpö on tärkeää mitata, jotta osataan epäillä kuumekouristusta.

Tyypillisesti kuumekouristus kestää 1–2 minuuttia ja enintään 15 minuuttia, jonka jälkeen lapsi tulee tajuihinsa. Kouristuksen jälkeen lapsi on usein väsynyt. Joissain tapauksissa lapsi voi kouristusten jälkeen olla sekava, oksenteleva tai kivulias.

Lue myös: Mikä kuumemittari on paras lapsen lämmön mittaamiseen? Lastenlääkäri kehottaa tekemään mittauksesta leikin

Kuumekouristuksen hoito ­– Milloin lääkäriin?

Kuumekouristuksen aikana on tärkeää estää lasta vahingoittamasta itseään. Lapsi ei esimerkiksi saisi päästä tippumaan sängyltä. Lapsi kannattaa mahdollisuuksien mukaan asettaa kylkiasentoon, ja tarkkailla, että hengitys on esteetöntä.

Ensimmäisen kuumekouristuksen jälkeen on hyvä ottaa yhteys päivystykseen, jossa lapsi on lääkärin toimesta hyvä myös tutkia.

Samalla voidaan poissulkea muun muassa vakavat keskushermostoperäiset tulehdukset, ja todeta, onko kyseessä varmasti ollut kuumekouristus.

Ensimmäisen kuumekouristuksen jälkeen on aina hyvä ottaa yhteys lääkäriin.

Mikäli kuumekouristelu jatkuu yli viiden minuutin ajan, jalkojen ja käsien nykimisliikkeet ovat toispuolisia, tai lapsi on kohtauksen jälkeen sekava, oksenteleva, kivulias tai muuten poikkeava, vanhempien on kiireellisesti syytä ottaa yhteyttä päivystykseen. Etenkin pitkittyneen kohtauksen yhteydessä olennaista on hengityksen lisäksi verenkierron turvaaminen.

Kuumekouristuksen saaneelle lapselle voidaan määrätä seuraavien kohtausten varalle ensiapulääke, joka lyhentää kohtauksen kestoa.

Kuumekouristukset muistuttavat epileptistä kohtausta, mutta niiden ennuste on hyvä, eikä kuumekouristuksia sairastaneiden lasten ole havaittu sairastuvan epilepsiaan muita lapsia useammin.

Miten ehkäistä kuumekouristus lapsella?

Kuumekouristukset uusiutuvat seuraavien kuumesairauksien yhteydessä noin joka kolmannelle potilaista. Ne ovat melko herkästi perinnöllisiä. Toimivaa estolääkitystä kuumekouristuksiin ei ole, eikä kuumelääkkeistä ole apua kouristusten ehkäisyssä.

Lohduttavaa on, että kouristuksia pidetään hyvänlaatuisina lapsuusiän kohtauksina, jotka häviävät yleensä noin seitsemään ikävuoteen mennessä. Tyypillisimmin kuumekouristuksista kärsivät alle kolmevuotiaat lapset. He myös sairastavat eniten hengitystieinfektioita.

Päiväkodissa hoidettavat lapset saavat kuumeisia infektioita selvästi useammin kuin koti- tai perhepäivähoidossa olevat lapset.

Mikäli kuumekouristukset ovat toistuvia, lapsen hoitopaikan vaihtaminen voi auttaa.

Lähteet: Potilaan lääkärilehti, Lääkärilehti, Terveyskirjasto, Mehiläinen

Lääketieteen lisensiaatti Henni Hiltusen väitöstutkimuksessa ilmeni, että energiansaanti voi olla yhteydessä kasvutuloksiin korjattuun kahden vuoden ikään saakka.

Korjatulla iällä tarkoitetaan ikää, joka on määritetty lapsen lasketun ajan perusteella. Keskosena syntyneen lapsen kasvua arvioidaan alkuvaiheessa korjatun iän, ei varsinaisen kalenteri-iän mukaan.

Lue myös: Silittäminen toimii vauvan kipulääkkeenä – auttaa erityisesti keskosvauvoja

Erittäin ennenaikaiseksi keskoseksi luokitellaan vauva, joka on syntynyt ennen raskausviikkoa 28+0. Luokitteluun voidaan käyttää myös painoa, jolloin pienen pieni keskonen on vauva, jonka paino on syntyessä alle yhden kilon.

Tutkimuksesta ilmeni myös, että ennenaikainen syntymä voi vaikuttaa suolistomikrobiston tilaan. Sen tasapaino on tärkeää vauvan hyvinvoinnin kannalta. Suolisto osallistuu osaltaa ravinnon hyödyntämiseen.

Suolistomikrobiston tasapaino vaikuttaa vauvan terveyteen.

– Varhaisen suolistomikrobiston koostumus oli hyvin yksilöllinen, monimuotoinen sekä yksipuolinen verrattuna täysiaikaisesti syntyneiden lasten suolistomikrobistoon kahdessa eri tutkimuskohortissa, Hiltunen kertoo tiedotteessa.

Täysiaikaisina syntyneillä lapsilla suolistomikrobiston tietynlainen koostumus ja muutokset on yhdistetty muun muassa astmaan ja suolistosairauksiin.

Keskoslasten suolistomikrobiston muodostumisesta tiedetään entuudestaan hyvin vähän.

Ennenaikainen syntymä on maailmanlaajuinen terveysongelma

Vuosittain noin 15 miljoonaa lasta syntyy ennenaikaisesti. Se tarkoittaa siis syntymää ennen 37. raskausviikon täyttymistä.

– Keskoslapsi kohtaa alkuvaiheissa usein monia haasteita, ja vaikka keskoslasten selviämisennuste on parantunut, ovat he vaarassa sairastua vakaviin sairauksiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Erityisesti kasvuhäiriö on yleinen keskoslasten kliininen ongelma, Hiltunen kertoo.

Onnistuneesti järjestetty ravitsemushoito ja maitoravinto parantavat Hiltusen mukaan keskosten kasvuennustetta.

Tutkimus toteutettiin ulosteensiirrolla hiirelle, joka sai erittäin ennenaikaisen keskosen ulostetta.

LL Henni Hiltunen esittää väitöskirjansa ”Preterm infant growth – with a focus on early nutrition and initial gut microbiota” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 6.5.2022 klo 12.

Lue myös: Tiesitkö oikeasti tämän antibiooteista? Vastaus kuuteen yleiseen väittämään

Löydös on merkittävä, koska runsas sienimikrobisto yhdessä bakteerimikrobiston kanssa voi olla osasyynä pitkäaikaisiin haittavaikutuksiin. Antibiooteilla tiedetään jo olevan vaikutusta suoliston bakteerimikrobistoon, mutta sienimikrobistoa koskevaa tutkimusta on tehty aiemmin vain vähän.

Nyt tulokset vaikuttavat siltä, että myös sienimikrobistolla olisi suoliston epätasapainossa oma roolinsa.

– Tutkimuksemme tulokset viittaavat vahvasti siihen, että suoliston bakteerit säätelevät sienimikrobistoa ja pitävät ne kurissa. Kun antibiootit häiritsevät bakteerien toimintaa, sienet, erityisesti Candida, pääsevät lisääntymään, kertoo tohtorikoulutettava Rebecka Ventin-Holmberg yliopiston tiedotteessa.

Muutokset pidempiaikaisia kuin aikuisilla

Antibiootit ovat yleisin lääke, jota määrätään imeväisikäisille. Suoliston kehitys on tuolloin tärkeimmässä vaiheessa, Helsingin yliopisto tiedottaa.

Aiemmin on jo osoitettu, että antibioottien aiheuttamat muutokset lapsilla ovat pitempikestoisia kuin aikuisilla.

– Antibiooteilla voi olla haitallinen vaikutus sekä bakteeri- että sienimikrobistoon, mistä voi seurata esimerkiksi antibioottien aiheuttama ripuli, toteaa Ventin-Holmberg.

Lue myös: Vauvan ripulin tunnistaa näistä 3 seikasta – suolojen korvaamiseen auttaa tuttu keino

– Lisäksi antibiootit aiheuttavat suurentuneen riskin kroonisten tulehdussairauksien, kuten tulehduksellisen suolistosairauden (IBD), kehittymiselle, ja niillä on todettu olevan yhteys myös ylipainoon.

Pitkäaikaisten vaikutusten uskotaan johtuvan vähintään osittain suoliston mikrobiston epätasapainosta. Ventin-Holmbergin mukaan aiheesta kaivataan vielä lisää tutkimusta, jotta suoliston mikro-organismeja ja niiden välisiä yhteyksiä ymmärrettäisiin paremmin.

– Antibioottien vaikutusten tutkiminen on tärkeää, jotta voidaan kehittää menetelmiä, joilla suolistomikrobiston häiriöitä, kuten kroonisia tulehdussairauksia, voidaan välttää.

Näin tutkimus tehtiin

Tutkimukseen osallistuin imeväisikäisiä lapsia, joilla oli RS-virustauti ja jotka eivät koskaan aiemmin olleet saaneet antibiootteja.

Osa tutkittavista lapsista sai antibioottihoitoa. Hoitoa saaneilla lapsilla suoliston sienimikrobisto runsastui ja monipuolistui verrattuna verrokkiryhmään, joka ei saanut samaa hoitoa. Vaikutukset näkyivät vielä kuusi viikkoa antibioottihoidon aloittamisen jälkeen.

Lue myös: Tutkijat: Ripaus äidin kakkaa maitoon keisarileikkauksen jälkeen, niin vauvalle kehittyy terve suolisto

Lapsen terveys

Vanhempi, ota haltuun nämä faktat lasten siitepölyallergioista – lääkitystä ei ole järkeä aloittaa "hyvissä ajoin"

Lapsen terveys

Yllättävän monia lasten oireita voi hoitaa etävastaanotolla – etälääkäri kertoo, mitä toivoisi vanhempien huomioivan ennen vastaanottoa

Ruoka

Jo pieni määrä kalaa saa Liljan, 4, oksentelemaan rajusti tuntikausia: ”FPIES on niin huonosti tunnettu, että ensihoitajatkin vähättelivät tilannetta”, kertoo äiti

Lastentautien erikoislääkäri Kaija Hartiala Mehiläiseltä kertoo, mitä vauvan ripulista on syytä tietää ja milloin vauva kannattaa viedä lääkäriin.

Lue myös: ”Oksennus valui pitkin rappusia alakertaan” – perheiden kamalimmat vatsatautikokemukset

Mistä tietää, että imeväisikäisellä on ripuli?

– Imeväisen suolen toiminta on hyvin yksilöllistä. Toisilla vauvoilla on rintamaitokakkaa joka vaipassa. Toisessa ääripäässä ovat vauvat, joilla suuri määrä kakkaa tulee joka toinen viikko.

Ripulin tunnistaa siitä, että ulosteen koostumus muuttuu. Sitä tulee usein ja runsaasti ja se on usein vaippaan imeytyvää. Vatsatautiin liittyy useimmiten myös oksentelua. Tartunta on tällöin tullut vanhemmilta perheenjäseniltä.

Vauva saa myös suoloja rintamaidosta tai korvikkeesta.

Miten tulee toimia, jos epäilee, että vauvalla on ripuli?

– Jos vauva on saanut rotavirusrokotteen, hän ei ole kuumeinen ja syö rintamaitoa tai korviketta, voi yleisvointia seurata kotona, kertoo Hartiala.

Noroviruksen aiheuttamissa ripuleissa merkittävä kuivuminen on harvinaista. Jos pissaa tulee normaalisti, sylki on normaalia ja juoksevaa sekä kädet ja jalat ovat lämpimät, ei ole merkittävää kuivumista.

Jos ripulointi on runsasta, on hyvä antaa ylimääräistä nestettä.

–  Alle 6 kuukauden ikäinen ripuloiva vauva on hyvä viedä herkästi lääkärin arvioon. Isompi lapsi puolestaan silloin, jos pissaa tulee vähän, lapsi alkaa väsähtää tai on kuumeinen.

Lue myös: Lapsen vatsavaivojen syy pitää selvittää – näin tunnistat ja hoidat lapsen laktoosi-intoleranssin

Vauvan ripuli: Millaista nesteytystä suositaan?

– Imeväiselle annetaan ensisijaisesti normaalia useammin rintaa tai korviketta sen mukaan, mitä vauva normaalisti saa, ohjeistaa Hartiala.

Jos ripulia tulee runsaasti, on hyvä antaa myös joko apteekista saatavaa suola-sokeriliuosta, kuten Floridalia tai Osmosalia, tai mehua.

– Apteekin suola-sokeriliuoksen ongelmana on kuitenkin sen maku, ja monet lapset kieltäytyvät juomasta sitä.

Nesteen saaminen on tärkeintä mutta myös suolan menetyksen korvaaminen. Rintamaito ja korvike sisältävät suolaa, ja se yleensä riittää korvaamaan menetyksen.

– Taaperoikäisille suositellaan usein juomisen lisäksi sipsejä, joista suolan saa mukavammassa muodossa kuin liuoksista.

Lue myös: Imetysdieetti vai ei? Harkitse, jos oireet ovat rajuja eikä mikään tunnu auttavan

Kotiliesi.fi: Näin veriryhmä voi vaikuttaa terveyteen – yksi veriryhmä sairastuu muita helpommin norovirukseen

Synnynnäiset sydämen rakennepoikkeavuudet ovat melko harvinaisia. Suomessa syntyy vuosittain noin 500 lasta, joilla todetaan sydänvika.

Ei täysin tiedetä, mistä sydämen rakennepoikkeavuudet johtuvat. Sekä perimällä että ulkoisilla tekijöillä, kuten raskaudenaikaisilla virusinfektioilla, voi olla niihin vaikutusta.

Jos lapsella epäillään sydänvikaa, hänet ohjataan sydänlääkärin tutkimuksiin. Siellä sydäntä kuunnellaan, otetaan sydänfilmi eli EKG ja röntgenkuva sekä tehdään sydämen ultraäänitutkimus.

Lasten sydämen rakenneviat: Usein tilannetta jäädään seuraamaan

Sydämen rakenneviat voivat olla moninaisia, mutta yleisimpiä vikoja on noin kymmenkunta.

Yleisin lapsen sydänvika on kammioväliseinäaukko, jolloin sydämen kammioita erottavassa seinämässä on reikä. Tämä todetaan yli 100 lapsella vuosittain.

Jos reikä on suuri, sen aiheuttama oikovirtaus lapsen sydämessä aiheuttaa oireita usein ensimmäisten elinviikkojen aikana.

Tavallisesti tilannetta jäädään seuraamaan. Pieni aukko voi kasvaa umpeen itsestään, mutta suuri aukko vaatii leikkausta myöhemmin.

– Vain harva sydänvika vaatii kiireellistä hoitoa tai leikkausta, toteaa Ilkka Jaakkola, lasten kardiologian erikoislääkäri HUSista.

Jaakkolan mukaan kiireellisimmät, leikkausta vaativat sydänviat ilmenevät yleensä jo vastasyntyneenä, ja ne tunnistetaan terveydenhuoltojärjestelmässä hyvin vastasyntyneen kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä.

– Osa vakavammistakin sydänvioista on puolestaan sellaisia, että leikkaus voidaan tehdä aikaisintaan kolmen kuukauden tai jopa kahden vuoden iässä, vaikka se olisi vastasyntyneenä jo todettukin.

Esimerkiksi juuri oikovirtausta aiheuttavat viat vaativat harvoin leikkausta ennen vuoden ikää.

– Osa lapsista voi tarvita seuranta-aikana jonkin sydäntä tukevan lääkityksen, mutta suuri osa vioista ei vaadi lääkitystä, Jaakkola kertoo.

Melko tavallinen sydämen eteisväliseinän aukko on puolestaan sydänvika, joka aiheuttaa harvoin haittaa varhaislapsuudessa.

– Se kontrolloidaan tyypillisesti vasta 2–3 vuoden iässä, eikä isokaan aukko yleensä aiheuta oireita ennen kouluikää.

Myös aortan kaaren ahtauma havaitaan usein jo vastasyntyneenä, mutta diagnoosi voi paljastua myöhemminkin koulutarkastuksessa lapsen korkean verenpaineen tai sydämen sivuäänen myötä.

Lapsilla todetaan lisäksi läppävikoja, joiden oireet voivat vaihdella runsaasti niiden vaikeusasteen mukaan. Kaikki läppäviat eivät nykyään vaadi varsinaista sydänleikkausta, vaan osa voidaan hoitaa katetriteitse tehtävillä toimenpiteillä.

Nämä oireet voivat kertoa pienen lapsen sydänviasta

Vaikeat sydänviat tunnistetaan yleensä jo pian lapsen syntymän jälkeen tai vauvavuoden aikana.

Riippuu paljon rakenneviasta, ovatko oireet lieviä vai vaikeita. Monet lasten sydänviat aiheuttavat aluksi epämääräisiä oireita, sillä sydämen vajaatoiminta voi kehittyä vähitellen.

Mutta millaiset oireet tulisi kotioloissa ottaa vakavasti?

Lasten kardiologi Ilkka Jaakkola listasi pyynnöstä seitsemän tyypillistä oiretta, jotka voivat herättää epäilyn lapsen sydämen rakenneviasta.

1. Imeväisikäisen huono painonnousu ja kasvu, poikkeava rasittuminen ja väsähtäminen esim. imettäessä. 
2. Lapsi ei jaksa olla hereillä eikä vaadi spontaanisti ruokaa, ja hänet joudutaan herättämään syöttöjä varten.
3. Lapsen jatkuvasti koholla oleva hengitystiheys, myös nukkuessa ja niin sanottujen apulihasten käyttö hengittäessä (hengityksen mukana pumppaava vatsa).
4. Lapsen pieneenkin rasitukseen tai syöttämiseen liittyvä hikoilu.
5. Sinertävä iho. Suun ympäryksen sinerrys on tavallista myös terveillä imeväisillä, mutta jos kieli tai huulet ovat selvästi siniset, on jatkoselvittely tarpeen.
6. Lapsen alaraajat aina selvästi viileämmät käsiin verrattuna.
7. Itkuisuus, joka ei rauhoitu tavanomaisin ja aiemmin toimivin keinoin (tämä voi olla merkki monesta muustakin ongelmasta, mutta on aihe lääkärin arvioon).

Lapsella näitä oireita havaitessa tulee hakeutua lääkäriin.

Lähteenä lisäksi: Terveyskirjasto

Vauvan terveys

Jäykkäkouristus on erityisen vaarallinen lapsille – tarkista, onko myös oma jäykkäkouristusrokotteesi voimassa

Lapsen terveys

Sydämen sivuääni kuuluu jopa puolella lapsista, mutta useimmiten se on viaton – näissä tapauksissa ohjataan jatkotutkimuksiin

Kasvatus

Apua, lapseni on kateellinen! Älä tukahduta tunnetta + muut vinkit lapsen kateuden kohtaamiseen

Tieteilijät suhtautuvat kahtiajakoisesti niin kutsuttuihin vaihtoehtohoitoihin. Myös vyöhyketerapiaa kyseenalaistetaan, sillä Suomessa sen vaikutuksia ei juurikaan ole tutkittu tieteellisesti.

Tästä huolimatta moni vanhempi kokee, että koliikkivauva tai muuten vatsaoireinen ja levoton vauva saa apua vyöhyketerapiasta.

Lue myös: Suomalainen tutkimus osoittaa: Vyöhyketerapia voi jopa poistaa koliikin?

Vauvan vyöhyketerapia on koko kehon terapiaa

Vyöhyketerapia tunnetaan ehkä parhaiten jalkapohjien paineluun ja hierontaan keskittyvästä hoitomuodosta, jossa jalkapohjien eri alueiden ajatellaan vaikuttavan muualle kehoon.

Erilaisia heijastealueita voi olla myös reisissä, säärissä, päässä, kasvoilla ja korvissa eli ympäri vartalon.

Vauvojen hoito onkin usein koko vartalon vyöhyketerapiaa. Vauvojen vyöhyketerapia on hyvin lempeää. Vauvoille ei tuoteta kipua, ja hoito tehdään vauvan ehdoilla.

Vauvahieronnasta vauvojen vyöhyketerapia eroaa siten, että vauvahieronta on kokonaisvaltainen, hyvää tekevä käsittely.

Vyöhyketerapiassa hoitoa voidaan kohdentaa niihin heijasteisiin, joihin liittyy jokin ongelma, kuten vaikkapa ruoansulatusvaivat.

Myös vyöhyketerapia tarjoaa vauvalle rentouttavan hetken, jossa vauva saa nauttia. Kosketusta ja ihokontaktia pidetään hyvin tärkeänä osana pienten vauvojen hoitoa. Siksi vyöhyketerapiaan voi tuoda myös oireettoman vauvan, joka voi hyötyä lempeästä kosketuksesta.

Koliikkivauvaa hoitaessa käsittely tehdään suoliston, niskan ja selän heijasteisiin. Heijasteita haetaan eri puolilta kehoa.

Kuten vauvahieronnassa, myös vyöhyketerapiassa käytetään usein hierontaöljyä, jotta hoito tuntuu vauvasta pehmeältä ja miellyttävältä.

Lue myös: Kuuluuko sektioarpea hieroa? Äitiysfysioterapeutti punnitsee hyödyt

Hoitoa voidaan antaa jo hyvin pienelle vauvalle

Vauvaa voidaan hoitaa hyvinkin pian syntymän jälkeen, kirjoittaa vyöhyke- ja fysioterapeutti sekä kouluttaja Anna-Kaarina Lind teoksessaan Vyöhyketerapia ja refleksologia koliikkivauvan hoidon tukena – opas vanhemmille ja muille vauvaa hoitaville (2008, Medika Nova).

Hoito voi auttaa vauvaa toipumaan synnytyksessä tulleista jännitystiloista ja rasituksista. Miellyttävällä kosketuksella on myös mukavaa toivottaa vauva tervetulleeksi maailmaan.

Lind suosittelee aloittamaan hoidon ennen koliikkioireiden alkamista – ja jos koliikkioireita ilmenee, hoidon aloittamisen kanssa ei hänen mukaansa kannata viivytellä.

Hoitoaika kannattaa ajoittaa muutama tunti ennen yleisintä itkuaikaa. Monilla vauvoilla itkuisin aika on illalla, mutta asiassa on yksilöllisiä eroja.

Hoitohuoneen tulee olla lämmin, noin 23–24 asteinen, sillä vauva on hoidon aikana ilman vaatteita. Hoitoon on hyvä tulla kylläisenä, jotta nälkä ei pääse yllättämään.

Hoitotilassa ei suositella olevan musiikkia tai esimerkiksi suitsukkeita, koska vauva saattaa reagoida vieraisiin ääniin ja hajuihin voimakkaasti.

Hoidon aikana saattaa pehmeälle alustalle lirahtaa pissa. Pissainen alusta ja pyyhe on hyvä vaihtaa hetimmiten, jotta vauvan ei tule kylmä.

Kotihoito-ohjeet tarvittaessa

Vauvan vyöhyketerapia onnistuu myös kotona, jos vanhemmilla on voimia, kiinnostusta ja halua toteuttaa hoitoa kotioloissa.

Lind kuitenkin muistuttaa, ettei asian pitäisi olla vanhemmille rasite. Jos vanhemmat ovat hyvin uupuneita, kotihoito-ohjeiden kanssa voi odottaa.

Parhaimmillaan kotihoito edistää vauvan ja koko perheen hyvinvointia sekä tarjoaa mukavan ja rentouttavan tavan vanhemmalle tutustua omaan vauvaansa.

Lähde: Anna-Kaarina Lind: Vyöhyketerapia ja refleksologia koliikkivauvan hoidon tukena – opas vanhemmille ja muille vauvaa hoitaville (2008, Medika Nova).

Vauvan terveys

Suomalainen tutkimus osoittaa: Vyöhyketerapia voi jopa poistaa koliikin?

Vauvan terveys

3 tuntia itkua 3 päivänä viikossa – tunnista vauvan koliikin oireet

Minun tarinani

Kolmosvauvojen koliikki johti äidin masennukseen

Kotiliesi.fi: Vyöhyketerapiaa kotona – lue helpot ohjeet, ja sinäkin osaat!

Lue myös: Tuhkarokko on maailman tarttuvimpia virustauteja – Suomessakaan ei olla epidemioilta täysin turvassa, koska kaikki eivät ota rokotetta

Miten jäykkäkouristus oireilee?

Oireet alkavat 1-3 viikon kuluttua tartunnasta. Tyypillisin ensioire on leukalukko eli leukojen jäykistyminen.

Leukojen jäykkyys aiheuttaa ivallisen näköisen irvistyksen. Sairastuneella ilmenee kuumetta, levottomuutta ja päänsärkyä.

Päivien tai viikkojen kuluessa alkavat kouristukset, jotka voivat olla voimakkaita. Lopulta kouristukset ja jäykkähalvaus etenevät vartalon lihaksiin ja raajoihin.

Useampi kuin joka kymmenes kuolee tartunnan saatuaan. Kuoleman useimmiten aiheuttaa hengityshalvaus tai sydämen toimintahäiriö.

Jos tautiin ei menehdy, halvauksista toipuminen kestää useita kuukausia.

Miten jäykkäkouristus tarttuu?

Tartunnan saaminen edellyttää, että iho rikkoutuu ja haavaan pääsee likaa maaperästä. Haavan ei tarvitse olla suuri, jotta tartunta voi tapahtua.

Jos haava ei pääse hengittämään ja se on likaantunut, hapenpuute suosii maaperässä piileksivää tetanusbakteeria. Maaperän lisäksi bakteeria on yleisesti koirien suussa.

Suomessa viimeisimmät tautitapaukset ovat olleet peräisin pyöräilyssä saadusta haavasta, koiran puremasta sekä ruusun piikin pistosta. Todennäköisimmin tauti tarttuu syvistä pistohaavoista.

Jäykkäkouristus ei tartu ihmisestä toiseen.

Lue myös: ”Se nainen jätti meidän Mikaelin yksin metsikköön” – Paimenkoira hyökkäsi lapsen kimppuun, ja koiranomistajan käsittämätön reaktio raivostutti äidin

Jäykkäkouristus on onneksi erittäin harvinainen. Likaiset haavat on kuitenkin hyvä puhdistaa kunnolla.

Milloin pitää mennä lääkäriin?

Haavan saaminen sinänsä ei ole aihe huoleen, koska jäykkäkouristus on niin harvinainen. Hoitoon kannattaaa kuitenkin hakeutua, jos:

• epäilet, että haavaa ei ole saatu puhdistettua
• epäilet, että haavaan on jäänyt paljon maaperän ainesta
• kyseessä on syvä pistovamma, joka on tullut likaisesta piikistä (kuten ruosteisesta naulasta)
• haavassa on paljon rikkoutunutta kudosta tai verihyytymiä

Lue myös: Yllättävän monia lasten oireita voi hoitaa etävastaanotolla – etälääkäri kertoo, mitä toivoisi vanhempien huomioivan ennen vastaanottoa

Vain jäykkäkouristusrokote suojaa

Jäykkäkouristukseen ei valitettavasti ole olemassa tehokasta hoitoa. Ainoa keino taudin torjumiseksi on rokote.

Jäykkäkouristusrokote annetaan Suomessa useita kertoja elämässä, ja sen ansiosta tauti on hävinnyt Suomesta lähes kokonaan.

Rokotteen ottaminen on vapaaehtoista ja ilmaista.

Rokotusohjelman mukaan jäykkäkouristusrokote annetaan seuraavasti:

• vauvoille kolmen, viiden ja kahdentoista kuukauden iässä
• 4-vuotiaille
• 14–15-vuotiaille
• 25-vuotiaille
• 45-vuotiaille
• 65-vuotiaille
• 65 vuodesta ylöspäin 10 vuoden välein

Jäykkäkouristusrokote täytyy uusia sekä lapsuudessa että aikuisiällä.

Vauvaiässä annettavat rokotteet ovat viitosrokotteita, jotka jäykkäkouristuksen lisäksi suojaavat kurkkumädältä, hinkuyskältä, poliolta sekä Hib-taudeilta, kuten aivokalvontulehdukselta, kurkunkannentulehdukselta ja verenmyrkytykseltä.

Nelivuotiaille annettava rokote suojaa jäykkäkouristuksen lisäksi kurkkumädältä, hinkuyskältä ja poliolta.

Tätä vanhemmille annettavat rokotteet ovat tehosterokotteita, jotka suojaavat jäykkäkouristukselta, hinkuyskältä ja kurkkumädältä.

Ylimääräinen jäykkäkouristusrokote voidaan antaa lääkärin harkinnassa, jos aikuinen potilas saa likaisen haavan ja edellisestä rokotteesta on yli 10 vuotta.

Rokotustiedot kirjataan aina paikkaan, jossa rokote on otettu. Uusimmat rokotukset voi nähdä Omakannasta.

Lähteet: Terveyskirjasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lue myös: Sydämen sivuääni kuuluu jopa puolella lapsista, mutta useimmiten se on viaton – näissä tapauksissa ohjataan jatkotutkimuksiin

Lapsen terveys

Parvorokko on melko harmiton, kunhan se ei tartu raskaana olevaan – tauti alkaa punoituksena poskissa

Lapsen terveys

Kun märkärupi iskee lapseen pahimmalla mahdollisella hetkellä – tositarina synnytyssairaalasta

Lapsen terveys

Korvien putkitus voi olla apu jatkuviin korvatulehduksiin tai liimakorvaan, joka alentaa lapsen kuuloa

Mitä vauvan uniohjauksessa sitten tapahtuu?

Unihiekkaa-palvelun uniohjaaja Laura Jalkanen kertoo, että ohjauksessa saatetaan etsiä apua myös vanhempien jaksamiseen.

– Yksi tehtäväni on muistuttaa, että ensimmäisten elinvuosien aikana uni ja syöminen kulkevat käsikädessä. Esimerkiksi se, ettei vauva halua nukkua omassa sängyssä sekä tietty määrä yöheräämisiä on tavanomaista. Taaperotkin voivat herätä vielä 1–2 kertaa yössä ja se on ihan normaalia. Yöheräilyt ovat vauvalle biologinen keino varmistaa hengissä pysyminen, riittävä ravinnon ja hoivan saanti myös yöaikaan.

Uneksija-palvelun Teija Kautto sanoo osin samaa. Uniohjauksessa ohjataan enemmän vanhempia kuin vauvaa.

Uniohjauksessa mietitään esimerkiksi vauvan tai taaperon uniympäristöä, päivien sisältöä ja sitä, miten lapsen kanssa rauhoitutaan ennen unia.

– Erityisesti vastasyntyneen ohjaus on hyvien unitapojen luomista, lapsen väsymysmerkkien tunnistamisen harjoittelua ja keinoja nukuttamiseen. Isompien vauvojen ja taaperoiden kanssa monesti harjoitellaan myös unitaitoa.

Lue myös: Uniohjaajan vinkit auttoivat 6 viikossa – Luka-vauva, 8 kk, nukkuu nyt täysiä öitä

Yhä useampi hakee apua

Uniohjaajat kertovat, että hakeutuminen ohjaukseen on lisääntynyt. Aiheesta puhutaan enemmän sosiaalisessa mediassa, joka taas entisestään lisää kysyntää.

Syyt hakeutua ohjaukseen vaihtelevat: vanhempia huolestuttaa vauvan unen määrä, yöheräilyt, toimimaton päivärytmi, hankalan uniassosiaation eli nukahtamistavan muuttaminen ja omassa sängyssä nukkumaan opettelu.

Tällä hetkellä Suomessa kuka tahansa voi toimia uniohjaajana koulutus- ja työtaustasta riippumatta. Uniohjausta voi opiskella ulkomaisten järjestäjien kursseilla, joiden sisältö ja kouluttajien tausta vaihtelee.

Lasten vuorokausirytmi vaihtelee ja myös vauvat voivat olla ilta- tai aamuvirkkuja.

Mitä neuvoa seurata?

Uniohjaajien palveluihin tutustuva vanhempi huomaa, että neuvot samanlaisiin pulmiin saattavat vaihdella. Onko unipulmiin siis monta oikeaa ratkaisua?

– Useimmiten kyllä. Esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia voi lähestyä päivärytmiä tarkastelemalla, kiinnittämällä huomiota vanhemman ja vauvan vuorovaikutukseen tai miettimällä onko joku uniassosiaatio, jonka vanhempi kokee hankalana, Jalkanen sanoo.

”Kuten aikuisillakin, nukkumaanmenoajat vaihtelevat paljonkin”.

Yksi tällainen esimerkki on, saako vauvan nukuttaa rinnalle, vai muodostuuko näin tapa, joka hankaloittaa nukahtamista.

– Vauvan voi ilman muuta nukuttaa rinnalle. Luonto on taitavasti suunnitellut helpon tavan vauvan nukuttamiselle. Rintamaito on koostumukseltaan unta edistävää ja rentouttaa myös imettävää vanhempaa. Jostakin uniassosiaatiosta tulee haitallinen vasta sitten, jos vanhempi itse kokee sen haastavana, Jalkanen sanoo.

Kautto näkee asian hieman toisella tavalla.

– Koskaan ei voi sanoa mitä saa tai ei saa tehdä. Kokemukseni mukaan, jos vauva autetaan uneen lähes aina samalla tavalla, alkaa tavasta ensimmäisten kuukausien jälkeen muodostua usein uniassosiaatio. Mitä kauemmin tapa jatkuu, sitä vaikeampi siitä on myöhemmin harjoitella pois.

”Uskon vahvasti päivän rytmittämiseen ja olen nähnyt, kuinka merkittävästi se uniin vaikuttaa”.

Entä onko tärkeää, että vauva menee aina tiettyyn aikaan nukkumaan?

– Ei. Kuten aikuisillakin, nukkumaanmenoajat vaihtelevat paljonkin. Osa vauvoista on luontaisesti enemmän ilta- tai aamuvirkkuja. Vähäuniselle vauvalle illalla seitsemältä nukkumaan meneminen aiheuttaa vain hyvin aikaisen aamun, yövalvomista tai tiheää heräilyä. Moni pärjää mainiosti 9–10 tunnin yöunilla, Jalkanen sanoo.

Kautto ajattelee, että monelle lapselle aikainen rytmi sopii. Samankaltainen rytmi päivästä toiseen auttaa vauvaa nukahtamaan unille helpommin.

– Käytän usein esimerkkinä 19–7 rytmiä. Osalle vauvoista toimii parhaiten nukkumaan meneminen jo puoli seitsemältä ja toisille vasta kahdeksalta. Uskon vahvasti päivän rytmittämiseen ja olen nähnyt monen asiakkaani kanssa, kuinka merkittävästi se uniin vaikuttaa.

Lue myös: Kani joka tahtoi nukahtaa – toimiiko maailman myydyin iltasatu oikeasti?

Jokainen vauva on yksilö

Lasten unihäiriöitä hoitava lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää–Heikkilä on myös huomannut, että enää vanhempia lapsen uniasioissa eivät neuvo pelkästään esimerkiksi neuvolan lääkäri tai terveydenhoitaja.

”Kymmeniä vuosia on mennyt niin, että perheet ovat saaneet selvitä usein yksin asian kanssa”.

Saarenpää-Heikkilä kertoo, että hänen työuransa alussa 1990-luvun alkupuolella aihe ei herättänyt kiinnostusta.

–  On hyvä asia, että uneen kiinnitetään huomiota, koska kymmeniä vuosia on mennyt niin, että perheet ovat saaneet selvitä usein yksin asian kanssa.

Hän sanoo huomanneensa, että neuvot perustuvat osin tieteellisesti tutkittuun tietoon unen biologiasta.

– Mutta aika usein on tehty omia johtopäätöksiä. Kaikissa ohjeissa on jotain mikä on totta, mutta kokonaisuus voi olla sellainen, ettei se auta perhettä.

Saarenpää-Heikkilä kehottaa vanhempia pohtimaan neuvojen todenperäisyyttä. Kaikki sellaiset, joissa lapset nähdään samanlaisina menevät hänestä vikaan. Tarkat ohjelmat eivät toimi.

–  Jo pienet vauvat ovat yksilöitä. Etenkin heidän unentarpeestaan tiedämme, että terveillä vauvoilla nukutun unen määrä vaihtelee. Yksi vauva nukkuu 12 tuntia päivässä ja toinen 18, kumpikin on normaalia.

– Senkin tiedämme tutkimusten perusteella, että lasten vuorokausirytmi vaihtelee. Myös vauvat voivat olla iltavirkkuja tai aamuvirkkuja.

Lue myös: 10 tapaa nukuttaa vauva kohinalla – näin varot, ettei hän jää white noise -koukkuun

Vanhemmille olisi hyötyä vauvan unen perustiedoista

Saarenpää-Heikkilä ajattelee, että kaikki perheet hyötyisivät uniohjauksesta.

–  Kaikilla vanhemmilla olisi syytä olla tiedossa perusperiaatteet unesta aivan kuten ruokailustakin.

Tällä hetkellä perhe saattaa jäädä yksin huonojen unien kanssa, jos mahdollisuutta tarttua maksulliseen uniohjaukseen ei ole tai neuvolasta ei saa ohjeita nukkumiseen.

Tulevaisuudessa tähän on tulossa muutos. Saarenpää-Heikkilä kertoo, että nyt ollaan laatimassa neuvoloille valtakunnallista ohjeistusta vauvan unesta. Se pyrittäisiin antamaan jokaiselle perheelle samaan tapaan kuin perheet saavat nykyään ravitsemusohjeet.

Saarenpää-Heikkilän perusneuvo vanhemmille vauvojen unen suhteen on, että vauva on nukkunut riittävästi, jos hän voi valveilla hyvin.

Hän sanoo joutuneensa luopumaan uransa aikana monesta mielipiteestään. Suhtautuminen unikouluihin, jossa lapsen annetaan huutaa yksin harjoitellessaan itsenäistä nukahtamista, on yksi tällainen. Enää hän ei suosittelisi sellaista.

– Tietyt lainalaisuudet pätevät kaiken ikäisiin: ihmisen pitää olla rento, jotta hän kykenee nukahtamaan. Kohti yksin nukahtamista pitää pyrkiä lempein konstein. Huutoahan unikouluihin liittyy jonkin verran, mutta lohdutusta ja tyynnyttelyä ja etenemistä pienin askelin suosin nykyään enemmän.

Kasvatus

Tutkimus: Vauvan univaikeudet voivat johtaa psyykkiseen oireiluun leikki-iässä

Vauvan kehitys

Uniohjaajan vinkit auttoivat 6 viikossa – Luka-vauva, 8 kk, nukkuu nyt täysiä öitä

Vanhemmuus

Ida-Sofia, 10, saa illalla unilääkkeen mutta herää leikkimään aamukolmelta – isä lepää vain kun perhelomittaja saapuu

Lue myös: Rokkotaudit ja raskaus: Näin rokkotaudit vaikuttavat sikiöön

Vauvarokkoa aiheuttavat herpesviruksen muodot 6 ja 7, eli HHV6 ja HHV7. Näistä ensimmäinen on huomattavasti yleisempi taudinaiheuttaja. HHV6 voi aiheuttaa tavallistakin kuumetautia, tai sitten ihottumaa ilman kuumeilua.

Vauvarokko tarttuu herkästi syljen välityksellä. Oireita ilmaantuu noin 5–15 päivän kuluessa tartunnan saamisesta.

Vauvarokon oireet

Vauvarokko tunnetaan myös nimellä ”kolmen päivän kuume”, mikä kuvaa taudin luonnetta hyvin. Oireilu alkaa kolmesta viiteen päivään kestävällä korkealla kuumeella.

Kuumeen lisäksi voi esiintyä ärtyneisyyttä, löysiä ulosteita sekä silmien punoitusta. Suun limakalvolle voi ilmestyä pistemäisiä kohoumia, ja imusolmukkeet takaraivossa tai korvien takana voivat suurentua. Paikalliset oireet eivät ole yleensä voimakkaita.

Kun kuume laskee, tulee ihottumaa. Ihottuma on punaläiskäistä tai -näppyläistä. Se ilmaantuu ensin korvien seudulle ja leviää sieltä kasvoihin, niskaan, vartalolle ja raajoihin.

Ihottuma ei onneksi kutise. Se oireilee korkeintaan pari päivää – joskus vain muutaman tunnin.

Vauvarokko paranee itsestään, eikä se yleensä vaadi tulehduskipulääkkeitä enempää hoitoa. Tautiin liittyvä korkea kuume voi kuitenkin aiheuttaa kuumekouristuksia. Kuumekouristukset ovat vaarattomia, mutta jos niitä ilmenee ensi kertaa, kannattaa olla yhteydessä päivystykseen.

Vauvarokko tarttuu harvoin aikuiseen

Vauvarokko on nimensä mukaisesti vauvoille tyypillinen tauti. Lasta hoitavan aikuisen ei yleensä tarvitse pelätä tartuntaa, kertoo lastentautien erikoislääkäri Sari Törmänen.

– Suurin osa aikuisista on kohdannut vauvarokkoa aiheuttavan viruksen lapsuudessaan, joten heillä on veressään vasta-aineita, jotka suojaavat uusintainfektiolta.

Virus voi tarttua aikuiselle, joka ei ole saanut tartuntaa aiemmin. Se on kuitenkin hyvin harvinaista. Jos kaikesta huolimatta niin tapahtuu, on taudinkuva sangen harmiton.

– Aikuisilla, joilla on normaali immuunipuolustus, vauvarokko oireilee vain lievästi. Tauti voi olla aikuisella jopa oireeton.

Lähde: Terveyskirjasto, lastentautien erikoislääkäri Sari Törmäsen haastattelu

Lue myös: Parvorokko on melko harmiton, kunhan se ei tartu raskaana olevaan – tauti alkaa punoituksena poskissa

Lapsen terveys

Tunnista ja hoida hyvin lapsen vesirokko

Lapsen terveys

Miten torjua lapsen flunssa? 9 keinoa, joista yksi on ylivoimaisesti tehokkain

Raskaus

Korona vei Johanna Pulkkisen, 33, keuhko-osastolle viimeisillä raskausviikoilla ja käänsi painon laskuun: "Vauvan vuoksi oli yritettävä syödä"

Termillä kuvataan suurta joukkoa erilaisia alkoholinkäytön aiheuttamia vaurioita, jotka voivat vaihdella lievemmistä sikiön vaikeaan kehitysvammaisuuteen.

Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa syntyy vuosittain 600–3000 lasta, joilla on jonkinlainen pysyvä alkoholivaurio.

Lue myös: Helmis opetteli 3-vuotiaana tiskaamaan, kun äiti oli sammunut – sijaisvanhempien huomassa Helmiksellä todettiin FASD

Alkoholi raskausaikana on yksi suurimmista vaaroista – ja äiti voi vaikuttaa siihen itse

Alkoholi uhkaa sikiön kehitystä ja terveyttä vakavasti. Länsimaissa raskaudenaikainen alkoholinkäyttö on tänä päivänä yksi merkittävimmistä kehitysvammaisuuden aiheuttajista.

Kehitysvammaliiton mukaan Suomessa jopa 14 prosenttia odottavista äideistä jatkaa alkoholin käyttämistä raskauden toteamisen jälkeen.

Alkoholinkäytön aiheuttamat vauriot voivat olla erilaisia riippuen siitä, missä vaiheessa raskautta, kuinka usein ja kuinka paljon alkoholia odottaja käyttää. Vähäisillä alkoholiannoksilla sikiön vaurioitumisen riski on pienempi kuin suurilla annoksilla.

Alkoholinkäyttö raskausaikana vaikuttaa lapsen kasvu- ja kehitysennusteeseen.

Yleistä turvallisen alkoholinkäytön rajaa ei ole kuitenkaan pystytty määrittämään, sillä myös odottajan yksilölliset ominaisuudet, kuten geneettiset tekijät ja ravitsemustila, vaikuttavat sikiön riskiin vaurioitua.

Päätös käyttää tai olla käyttämättä alkoholia onkin merkittävin tekijä, jolla odottaja voi itse vaikuttaa sikiön kehitykseen.

Alkoholin aiheuttamat haitat ja sikiövauriot ovat kokonaan estettävissä sillä, ettei odottaja juo lainkaan alkoholia raskauden aikana.

Lue myös: Kysely paljasti, että suurin osa imettävistä äideistä juo alkoholia silloin tällöin – ”Kun törmäsin suositukseen nollatoleranssista, sain lievän paniikkikohtauksen”

FASD-lapsi tarvitsee monenlaista tukea

Tällä hetkellä arvioidaan, että Suomessa syntyvistä lapsista noin neljä prosenttia on FASD-lapsia.

Määrä on kuitenkin viitteellinen, sillä alkoholin aiheuttamia sikiövaurioita ei aina osata diagnosoida oikein. Etenkin lievät alkoholivauriot voivat jäädä tunnistamatta.

Yhteensä on olemassa yli 400 tautia tai tilaa, jotka esiintyvät tyypillisesti FASD-kirjoon kuuluvilla ihmisillä.

Vakavin alkoholivaurioiden muoto on FAS, eli sikiön alkoholioireyhtymä. Siihen kuuluvat myös tunnistettavat ulkoiset piirteet, kuten pienikokoisuus, tietyt kasvonpiirteet ja pieni pää.

Useimmiten alkoholivaurio ei kuitenkaan näy ulospäin, vaan se vaurioittaa vain keskushermostoa.

Raskaudenaikaisen alkoholinkäytön aiheuttamat vauriot voivat näkyä lapsen oppimisvaikeuksina tai vaikeuksina oman käyttäytymisen säätelyssä tai sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Lähteet: Kehitysvammaliitto, Käypä hoito, Duodecim

Perhe-elämä

Helmis opetteli 3-vuotiaana tiskaamaan, kun äiti oli sammunut – sijaisvanhempien huomassa Helmiksellä todettiin FASD

Imetys ja vauvan ruoka

Kysely paljasti, että suurin osa imettävistä äideistä juo alkoholia silloin tällöin – "Kun törmäsin suositukseen nollatoleranssista, sain lievän paniikkikohtauksen"

Vanhemmuus

Alkoholistiäidin varjossa kasvaneen Katin tarina: MS-taudin verikoe paljasti raskauden

Lue myös: Sikiö kuulee jo raskauden puolesta välistä lähtien – Miten vauva kuulee kohdussa?

Samalla kohina voi peittää alleen muuta mekkalaa, johon vauva saattaisi muuten herätä.

Kohinalla on kuitenkin kääntöpuolensa: vauva voi jäädä siihen koukkuun, jolloin nukahtaminen ei enää ilman rauhoittavaa ääntä suju.

Tätä vakavampaa on tosin se, että white noise -äänen huolimaton soittaminen voi altistaa vauvan kuulovauriolle.

Valkoinen kohina voi olla liian kovalla

Yhdysvaltalainen Emily Oster, joka tunnetaan menestyneenä vanhemmuusguruna ja taloustietelijänä, kirjoittaa Parent Data by Emily -sivustollaan osan white noise -laitteista olevan hämmästyttävän kovaäänisiä.

Oster huomauttaa, että 85 desibelin melulle ei ole suositeltavaa altistua pitkäksi ajaksi. Tutkimuksessa, johon hän viittaa, kuitenkin selvisi osan laitteista kohisevan 85 desibelin lukemissa tai jopa sen ylittävällä voimakkuudella.

Lue myös: Turvallisuus- ja kemikaalivirasto varoittaa unipesästä, jossa on pitkät nyörit ja ilmiselvä kuristumisvaara – ei voi poistaa markkinoilta

Myös suomalaisissa suosituksissa todetaan, että kuulovaurion riski on todennäköinen, jos 85 desibelin melulle altistuu toistuvasti kahdeksan tunnin ajaksi kerrallaan.

– Pienen vauvan kuulo on hyvin herkkä koville äänille, kertoo viestinnän asiantuntija Annette Fagerström Kuuloliitosta.

Kuuloliitolla ei ole tarkkaa tietoa white noise -laitteiden vaarallisuudesta. Fagerström kuitenkin vahvistaa, että jos 85 desibeliä ylittyy, voi kuulo olla vaarassa.

– On hyvä, että lapsi totuttautuu erilaisiin ääniympäristöihin, mutta jatkuvaa melua tulisi välttää. Arjen melua tulisi mieluummin vähentää, ei keinotekoisesti lisätä.

Tarkista äänenvoimakkuus näin

Läpi yön soiva valkoinen kohina koetaan monissa vauvaperheissä hyödylliseksi, mutta sopivaa äänenvoimakkuutta voi olla vaikeaa arvioida ilma apuvälineitä – oli kyse sitten white noise -laitteesta tai mobiililaitteelta soitettavasta tallenteesta. Asia on onneksi helposti ratkaistavissa, Oster lohduttaa.

Vanhempien kannattaa ladata kännykkäänsä sovellus, joka mittaa kohinan äänenvoimakkuutta. Volyymia voi säätää tulosten pohjalta sopivaksi.

Jos äänenvoimakkuutta ei voi jostain syystä muuttaa, kohinaa soittavan laitteen voi sijoittaa kauemmaksi vauvan nukkumapaikasta. Vauvan pediltä voi sitten mitata, josko ääni olisi sopivalla tasolla, Oster opastaa.

Lue myös: Heräileekö vauvasi jatkuvasti öisin? Kokeile unikouluttajan vinkkejä

Vanhemmuus

"Rakastan katsella lastani, kun hän nukkuu" – 3 äitiä kertoo perheen nukuttamisrutiineista

Vapaa-aika

Unilauluja lapsille x 9 – opi sanat leppäkerttuun ja tupakkarullaan, sillä ne ovat kestäneet sukupolvelta toiselle

Vauvan kehitys

Omaan huoneeseen – älä odota liian pitkään! "Ennen herätyksiä oli pahimmillaan 15 min välein"

Lue myös: Mistä apua, kun lapsi kastelee toistuvasti eikö suostu pissalle?

Vauvaikäisillä pissatulehdus voi liittyä hautovaan vaippaan, mutta usein tulehdukselle ei löydy tiettyä syytä. Altistavia tekijöitä voivat tutkimusten mukaan olla kuitenkin ummetus tai hygieniaan tai virtsaamistapoihin liittyvät seikat sekä virtsateiden rakennepoikkeavuudet.

Sen sijaan vanha puhetapa yhdistää tulehdus esimerkiksi kylmällä kivellä istumiseen on todistamatta.

Pissatulehdus lapsella – oireet voivat vaihdella suuresti

Virtsatietulehdus voi oireilla hyvin eri tavoin. Tavanomaiset virtsatieinfektion oireet, eli kirvely pissatessa, tihentynyt tarve käydä pissalla sekä mahdollinen kuumeilu, ovat isommilla lapsilla selkeitä viitteitä tulehdukseen. Myös alavatsakipu tai uudelleen alkanut kastelu voi viestiä virtsatieinfektiosta.

Lue myös: Lapsen vatsavaivojen syy pitää selvittää: Näin tunnistat ja hoidat laktoosi-intoleranssin

Hyvin pienellä lapsella pissatulehduksen oireet voivat olla moninaisia, eivätkä ne välttämättä liity suoraan virtsaamiseen. Oireiden kirjo voi vaihdella kuumeesta ripuliin tai oksenteluun, ja joskus pelkkä lapsen ärtynyt olotila tai kosketusarkuus voi olla infektion merkki.

Erityisesti vauvoilla pelkkä kuume ilman muita oireita paljastuu usein virtsatietulehdukseksi. Joskus oireita ei välttämättä edes ole.

Virtsatieinfektiot ovat vaippaiän jälkeen tavallisempia tytöillä kuin pojilla. Pojan sairastaman pissatulehduksen jälkeen saatetaan tehdä lisätutkimuksia.

Pienen lapsen oireilun syyn tunnistaminen voi olla etenkin kotioloissa haastavaa. Alle kolmen kuukauden ikäisen vauvan kuume ilman hengitystieoireita on syy tutkituttaa virtsanäyte lääkärissä.

Aina epäillessä pissatulehdusta onkin tärkeää hakeutua hoitoon. Infektiota osataan onneksi epäillä herkästi myös terveydenhuollossa: esimerkiksi itkuinen, ärtynyt ja oksentava vauva tai tuntemattomasta syystä kuumeileva lapsi ohjataan usein virtsanäytteen ottoon.

Virtsatietulehdus hoidetaan antibiooteilla

Lapsen virtsatietulehdus todetaan aina virtsanäytteen perusteella. Jos pissatulehdus jää hoitamatta, infektio voi levitä munuaisiin.

Munuaistulehduksen oireita voivat olla pitkittynyt kuume ja väsymys, kipu kyljessä tai selässä sekä virtsan värin muutokset tai veri virtsan mukana. Pissatulehduksen hoito onkin tärkeää, jotta ei pääse syntymään munuaisvaurioita.

Pienillä lapsilla virtsanäyte kerätään vaarattoman toimenpiteen avulla useimmiten virtsapussiin, kun taas isommilta lapsilta näyte saadaan tavalliseen tapaan virtsapurkkiin.

Virtsatietulehdus hoidetaan aina antibioottikuurilla. Pienten lasten kohdalla lääkehoito saatetaan aloittaa suonensisäisesti sairaalassa. Isompien lasten kohdalla hoito on helppo toteuttaa suun kautta annettavilla lääkkeillä kotioloissa.

Vaippaikäisillä tulehdusta voi yrittää ehkäistä helpolla keinolla

Virtsatietulehdusta on vaikea ehkäistä, mutta erityisesti vaippaikäisillä vaipan säännöllisestä vaihdosta ja huolellisesta pesusta vaihtojen välissä on syytä pitää huolta, sillä hautova vaippa altistaa infektiolle.

Vaippaiän jälkeen erityisesti tyttölapsilla ulosteen panttaaminen voi altistaa tulehdukselle. Pissatulehdusta esiintyy ylipäätään tytöillä poikia enemmän.

Tulehduksen uusiutuessa, kuumeisen tulehduksen jälkeen tai pojan sairastaman pissatulehduksen jälkeen ultraäänitutkimus on tavallinen. Tutkimus tehdään mahdollisten virtsateiden rakennepoikkeavuuksien varalta, vaikka näitä on vain muutamalla prosentilla kaikista infektion sairastaneista lapsista.

Lähde: Duodecim, Pikkujätti

Lue myös: Miksi lapsen nenä vuotaa koko ajan? Lääkäri kertoo, mistä pitkittynyt nuha voi johtua

Millaista kuumemittaria lasten- ja lasten infektiotautien erikoislääkäri Annamari Mäkelä Mehiläiseltä suosisi?

– Digitaalinen kuumemittari on lasten kanssa paras. Yksivuotiaan lämpö on ehdottomasti helpoin mitata pepusta, kun laittaa rasvaa reilusti mittarin päähän. Vauvan tapauksessa pepusta mittaaminen on vähemmän kivuliasta kuin kainalosta mittaaminen.

Mäkelä kehottaa tekemään mittauksesta leikin. Jalkoja heiluttelemalla ja loruttelemalla lapsi ei välttämättä huomaa koko asiaa.

Isomman lapsen kohdalla lämpö mitataan kainalosta. Jos se ei millään onnistu ja lapsi rimpuilee, voidaan lämpö yrittää selvittää korvakuumemittarilla.

– Korvakuumemittarin ongelma on, että lapsilla on yleensä korvissa runsaasti vaikkua. Niinpä mittaussäde ei pääse tärykalvolle. Pienellä lapsella korvakäytävä voi myös olla niin kippurainen, että mittaustulos tulee muualta kuin mistä pitäisi.

Miksi kuumemittari on tarpeen?

Lapsen voinnista usein huomaa, kun hän on sairas. Miksi siis kuumemittarilla on selvitettävä kuumeen tarkka lukema, jos muutenkin on selvää, että lapsi on taudin kourissa?

– Yleisvointi on olennaisin. Ei ole väliä, onko kuumetta 37,8 vai 38,2 astetta. Merkittävämpää on saada tietää kuumemittarin avulla, huiteleeko kuume 40 asteessa.

Tosin alle 3 kuukauden ikäisellä vauvalla pienikin lämpöily on syy lähteä sairaalaan tarkistukselle.

Digimittarilla mittaaminen kainalosta vaatii, että lapsi malttaa pysyä hetken aloillaan.

”Kuumeesta ei ole hyötyä”

Mäkelä kehottaa alentamaan kuumetta kuumelääkkeellä, vaikka kuumemittari ei hipoisi 40 astetta. Lapsen olo muuttuu helpommaksi ja ruoka ja juomakin maistuu. Kuumekouristuksen riskikin pienenee.

– Kuumeesta ei ole hyötyä paranemisen kannalta, vaikka niin kuulee joskus väitettävän. Kuume on vain merkki taudista.

Lue myös: Pitääkö lapsi opettaa niistämään? Kysyimme asiantuntijalta

Kun kuumemittari kaivetaan esiin, aikuisen on syytä muistaa, että lapsen kehon lämpötila on illalla luonnostaan korkeampi kuin aamulla. Myös touhuaminen nostaa helposti lapsen lämpötilaa.

– Me lääkärit emme ole yksimielisiä, mikä on kuumeen raja. Toisille se on 38, toisille taas 38,5. Pepusta mitattuna 38 astetta on vielä normaali lämpötila.

Jos lapsi on kovin itkuinen ja käsittelyarka, on syytä olla yhteydessä terveysasemalle.

– Juomisen tärkeyttä kuumeessa ei voi liiaksi korostaa. Pienet lapset haihduttavat paljon nestettä kuumeisena.

Mäkelä muistuttaa, että kuumelääkettä suositellaan annettavaksi suun kautta.

– Peräpuikkoja kannattaa käyttää vain 6 kuukauden ikään asti, sillä sitä vanhemmilla ne eivät imeydy kunnolla.

Parasetamolia ja ibubrofeiinia saa käyttää vuorotellen. Naproksiinia voi antaa yli yksivuotiaalla ibubrofeiinin vaihtoehtona mutta ei kuitenkaan yhdessä sen kanssa, sillä molemmat ovat tulehduskipulääkkeitä.

Kotiliesi.fi: Saako flunssassa urheilla? Lue nämä urheilulääkärin 10 tärkeää neuvoa ennen kuin treenaat

Lapsen terveys

Yllättävän monia lasten oireita voi hoitaa etävastaanotolla – etälääkäri kertoo, mitä toivoisi vanhempien huomioivan ennen vastaanottoa

Vauvan terveys

Vauvan kuume – Näin hoidat pienen vauvan kuumeen

Lapsen terveys

Lapsen kuume: Nämä oireet vaativat lääkärikäyntiä – korkea kuume voi olla vaarallinen

Aina kyse ei kuitenkaan ole pelkästään hormoneista. Muutamalla prosentilla vauvoista on synnynnäisesti löysä lonkkanivel, joka ei tahdo pysyä paikallaan.

Tätä lonkkanivelen sijoiltaanmenoa kutsutaan myös lonkkaluksaatioksi, vaikka varsinainen lonkkaluksaatio on hyvin harvinainen. Siinä reisiluun pää ei ole lantioluiden muodostamassa lonkkamaljassa edes vauvan ollessa lepoasennossa.

Lue myös: Maailman ennenaikaisin vauva juhli 1. syntymäpäiväänsä – 4 kk ennen laskettua aikaa syntyneen pojan selviytymisennuste oli nolla

– Yleisempää on, että nivel on löysä, lonkkamalja matala tai reisiluun pään asento hieman poikkeava. Tällöin se putoaa pois paikaltaan, kun vauvan kääntää selälleen ja polvet kohti kattoa mutta menee taas paikoilleen, kun lonkkaa loitonnetaan, kertoo lastenortopedi Topi Laaksonen Uudesta lastensairaalasta.

Toisilla vauvoilla reisiluun pää pysyy maljassaan asentoa vaihdettaessa, mutta se on työnnettävissä pois paikoiltaan.

– Tällöin lääkäri voi saada liikkeellä aikaan sen, että tämä niin sanottu reisiluun pään nuppi tulee hetkellisesti ja osittain ulos lantion kupista. Lähes kaikilla lonkan löysyydestä kärsivillä vauvoilla reisiluun pää kuitenkin on lonkkamaljassa silloin, kun vauva lepää, Laaksonen kuvailee.

Keskustele: Lonkkaluksaatio: vertaistukea ja kysymyksiä käytännön asioista arjessa

Lonkkaluksaatio yleisempää tytöillä

Lonkan löysyys ja sen sijoiltaanmeno on tyttövauvoilla poikia yleisempää. Sen riskiä lisäävät myös muun muassa vähäinen lapsiveden määrä, monikkoraskaus sekä perätila.

– Oikeastaan kaikki sellaiset syyt, jotka lisäävät ahtautta kohdussa, Laaksonen sanoo.

Lonkkaongelmien esiintyvyydessä on jonkin verran vaihtelua vauvojen etnisen taustan mukaan. Löysyyttä esiintyy enemmän maissa, joissa vauvat on perinteisesti kapaloitu polvet yhteen. Se on puolestaan harvinaisempaa kulttuureissa, joissa vauvoja kannetaan kantoliinassa jalat levällään.

– Ei ole täyttä varmuutta, johtuuko tämä kulttuurista, eli siitä, miten vauvaa hoidetaan heti syntymän jälkeen vai genetiikasta, Laaksonen toteaa.

Lonkan löysyys ja taipumus sen sijoiltaanmenoon kulkee jossain määrin myös suvussa. Se saattaa liittyä esimerkiksi kudostyyppiin, joka antaa helpommin periksi.

– Joskus lonkkaluksaatio voi olla seurausta jostakin oireyhtymästä. Siksi lonkan löysyydestä kärsivät vauvat tutkitaan perusteellisesti lastenpoliklinikan ensikäynnillä. Useimmiten siihen ei kuitenkaan liity muita diagnooseja, kertoo Laaksonen.

Lue myös: Lapselle vakuutus? Lukijat kertovat: ”Vikaa ei ole vakuutuksessa vaan hinnassa”

Lonkkaluksaation hoitona tavallisesti kuuden viikon lastahoito

Synnynnäinen lonkan sijoiltaanmeno, eli lonkkaluksaatio, on vauvalle kivuton. Toisinaan sen havaitseminen voi olla haastavaa, sillä ainut löydös saattaa olla hieman tavallista huonommin loitontuva lonkka.

Jos lääkärillä herää vauvan kotiinlähtötarkastuksessa epäilys lonkan löysyydestä tai sijoiltaanmenosta, vauva ohjataan Uudessa lastensairaalassa lastenortopedin arvioon.

– Tämä tapahtuu vasta pari viikkoa myöhemmin, jotta kudoksiin vaikuttavat hormonit ovat ehtineet poistua vauvan elimistöstä. Hormoneista johtuva lonkkanivelen löysyys ehtii usein korjaantua siihen mennessä, Laaksonen toteaa.

Lonkan hoito riippuu ongelman vaikeusasteesta. Valtaosa vauvoista hoidetaan lastalla tai valjailla, jotka asettavat vauvan jalat leveään sammakkoasentoon. Tällöin reisiluu on asennossa, jossa lonkkanivel pysyy aloillaan, ja sekä reisiluun pää että lonkkamalja kasvavat nivelen ollessa paikallaan.

– Me käytämme lähes poikkeuksetta lastaa, jossa vauva on kuusi viikkoa. Puolivälissä lasta vaihdetaan tarvittaessa suurempaan, kertoo Laaksonen.

Hänen mukaansa vanhemmat usein säikähtävät sitä miltä lasta näyttää, vaikka hoito on vauvalle kivuton. Lasta- ja valjashoito eivät pyri samanlaiseen liikkumattomuuteen kuin vaikkapa kipsaus. Tarkoitus on, että lapsi pystyy heiluttelemaan lonkkaa jonkin verran hoidon aikanakin.

Usein perheille on harmillisinta se, että vauvaa ei voi kylvettää lastahoidon aikana.

– Iho jäisi kosteaksi ja kosteus hautoisi ihoa. Niinpä kuusi viikkoa pitää pärjätä lappupesuilla. Neuvomme myös tuplavaippasysteemin, jossa yksi vaippa on ihon ja lastan välissä ja toinen, isompi vaippa laitetaan lastan yli pitämään ensimmäinen vaippa paikallaan, kuvailee Laaksonen.

Lue Annasta: Tällainen on tavallinen päivä lastensairaalassa – pääsimme Vilho-vauvan, Valman, 5, ja Lindan, 6, mukaan osastolle

Lonkkaluksaation varhainen hoito antaa hyvän ennusteen

Lonkan löysyyden, sijoiltaanmenon ja varsinaisen lonkkaluksaationkin ennuste on yleensä hyvä. Kun lonkat hoidetaan jo vastasyntyneenä, niistä tulee normaalit, eikä ongelmia myöhemmin esiinny.

Jos vauvan lonkan löysyys ja osittainen sijoiltaanmeno jäisivät hoitamatta, seurauksena olisi reisiluun pään liukuminen lonkkamaljassa, ja se johtaisi maljan muotoutumiseen vääränlaiseksi. Tällöin lonkka voisi alkaa oireilla lapsen ehdittyä 10–12 vuoden ikään, ja siinä olisi kuluman merkkejä.

Jos taas kyse on varsinaisesta lonkkaluksaatiosta, jossa reisiluun pää ei ole ollenkaan paikoillaan, tilanne johtaisi hoitamattomana jalkojen pituuseroon ja huomattavaan ontumiseen.

– Onneksi meillä on hyvä neuvolajärjestelmä, jossa vauvan lonkat tarkistetaan useaan otteeseen. Tapaukset, joissa lonkan sijoiltaanmenoa ei ole huomattu varhain, ovat yksittäisiä, tuumaa Laaksonen.

Synnytys

6 syytä, miksi vastasyntynyt nostetaan äidin rinnalle heti syntymän jälkeen

Vauva

Nämä asiat sairaalassa tutkitaan ennen kuin vastasyntynyt pääsee kotiin

Vauva

Vastasyntynyt tuli taloon – Näin huolehdit vauvasta ensimmäiset viikot

Lue myös: Mitä synnytyksen jälkitarkastuksessa seulotaan ja miten? Asiantuntija kertoo käynnin alusta loppuun

Suomessa vuosittain noin 60–70 vauvaa syntyy kampurajalkaisena. Sen kehittymiseen ei ole yhtä selkeää syytä, vaan se syntyy todennäköisesti usean perimään ja ympäristöön liittyvän tekijän summana. Poikavauvoilla kampurajalka on kaksi kertaa yleisempi kuin tytöillä.

– Suurin osa tapauksista on sellaisia, että suvussa ei ole aiemmin esiintynyt kampurajalkaisuutta. Joskus se voi liittyä johonkin syndroomaan, mutta useimmiten lapsi on muutoin terve. Odottavan äidin tupakointi voi lisätä kampurajalan riskiä vauvalla, kertoo lastenortopedi Topi Laaksonen Uudesta lastensairaalasta.

Kampurajalka hoidetaan toistokipsauksella ja tankokengällä

Yleensä vauvan kampurajalka paljastuu rakenneultraäänitutkimuksessa. Tällöin Uudessa lastensairaalassa fysioterapeutti tapaa vauvan vanhemmat jo raskausaikana ja käy läpi kampurajalan hoitoa. Hoito alkaa tavallisesti, kun vauva on ehtinyt noin kahden viikon ikään ja saanut kotiutua rauhassa.

– Kampurajalan hoito perustuu toistokipsaukseen ja tankokengän käyttöön, jotka yleistyivät Suomessa 2000-luvun alussa. Sitä ennen kampurajalkaa hoidettiin varhaisella leikkauksella, joka johti usein jäykkään ja joskus kivuliaaseenkin jalkaan. Nykyinen hoito on paljon parempi, toteaa Laaksonen.

Toistokipsauksessa kampurajalan virheasentoa korjataan vaiheittain kipsaamalla jalka kerran viikossa. Laaksosen mukaan kampurajalka tarvitsee keskimäärin 4–6 kipsausta. Tämän jälkeen jalan akillesjänne katkaistaan ja jalka kipsataan vielä kolmen viikon ajaksi. Yhteensä jalka on siis kipsissä noin kahden kuukauden ajan.

Lue myös: ”Miksi minulla on tällaiset jalat”, Minka, 5, kysyi äidiltään – varvastelu paljasti kireät akillesjänteet, joiden ainoa hoitokeino saattaa olla katkaiseminen

Vauva tottuu tankokenkään nopeasti

Kampurajalka-hoidossa kipsausta seuraa tankokenkähoito. Siinä vauva saa jalkoihinsa hyvin istuvat kengät, jotka on kiinnitetty hänen hartioidensa levyisen tangon päihin. Hoidon tarkoitus on ylläpitää jalkaterän asentoa, joka on saatu aikaan toistokipsauksella. Laaksosen mukaan tankokenkähoidon kesto jakaa mielipiteitä.

– Me Uudessa lastensairaalassa suosittelemme käyttämään tankokenkää kokoaikaisesti niin kauan, että lapsi oppii seisomaan eli noin kahdeksan-kymmenen kuukauden ikään. Tämän jälkeen ohjeistamme pitämään tankokenkää lapsen nukkuessa siihen asti, että hän täyttää viisi vuotta. Yleisempi hoitolinja taitaa olla vuosi vähemmän, Laaksonen kertoo.

Vauva yleensä tottuu tankokenkään nopeasti, vaikka aivan alussa kenkä voikin aiheuttaa huonounisia öitä perheelle. Tavallisin ongelma on se, että kenkä ei ole riittävän kireällä ja pääsee näin hankaamaan jalan ihoa.

– Pienen lapsen jalka on aika pullakka, ja jalan luinen osuus ja lihakset pääsevät helposti heilumaan, jos kenkä on löysällä. Tällöin iho voi hankautua rikki. Meidän täytyykin usein vakuuttaa vanhemmat siitä, että kengän saa laittaa kireälle, sanoo Laaksonen.

Lue myös: Heräileekö vauvasi jatkuvasti öisin? Kokeile unikouluttajan vinkkejä

Tankokenkähoitoon pitää sitoutua

Suurin riskitekijä tankokengän ja koko kampurajalka-hoidon onnistumisen suhteen on se, että kengät jäävät käyttämättä. On vanhemmille luontaista haluta helpottaa lapsensa oloa, mutta tankokenkähoitoon olisi syytä sitoutua.

– Ymmärrän, että vanhemmat helposti ajattelevat lapsen itkiessä, että syynä on kengän aiheuttama epämukavuus. Mutta jos asialle antaa pikkusormen ja alkaa aina riisua kenkää, voi edessä myöhemmin olla paljon pidempi hoitojakso, leikkaus ja jopa huonompi hoidon lopputulos, Laaksonen sanoo.

Hänen kokemuksensa mukaan tankokenkähoidon onnistumisella on suuri merkitys lopputuloksen kannalta. Kampurajalan asennon palautumisia tapahtuu enimmäkseen silloin, kun tankokenkähoito ei toteudu kunnolla.

– Henkilökohtaisesti kehottaisinkin pitämään tankokenkää myös vaikka pitkillä automatkoilla ja päiväunilla. Se ei ole kenkään tottuneelle lapselle ongelma. Paras lopputulos on yleensä niillä, jotka suhtautuvat tankokenkähoitoon tarmolla.

Lue myös: Lapsen kengän koko – näin valitse lapselle oikeankokoiset kengät

Kampurajalka voidaan hoitaa, lopputuloksena yleensä toimiva ja kivuton jalka

Hyvällä toistokipsauksella ja sitoutuneella tankokenkähoidolla riski jalan asennon palautumiseen on hyvin pieni. Hankalampi, hoitoon huonommin reagoiva kampurajalka liittyy useammin tapauksiin, joissa lapsella on jokin kampurajalkaisuutta aiheuttava muu diagnoosi.

– Jos jalan asento alkaa palautua, tarvitaan tavallisesti uusi kipsaus. Tärkeää on, että vanhemmat reagoivat vähäiseenkin palautumiseen nopeasti. Tällöin asia voidaan korjata helpommin, Laaksonen tuumaa.

Yli 90 prosenttia kampurajalkaisina syntyneistä lapsista saa oikealla hoidolla hyvin toimivan ja kivuttoman jalan, jolla voi juosta, pomppia ja harrastaa ilman rajoitteita. Jalkaan jäävät jäljet ovat lähinnä kosmeettisia. Esimerkiksi kantapää on usein vähän erilainen kuin toisessa jalassa, sillä kantaluun ja ihon välistä rasvaa on hieman enemmän.

– Myös jalkaterä voi olla aavistuksen lyhyempi, mutta hyvin harvalla tämä vaikuttaa niin, että lapsi tarvitsisi erikokoiset kengät. Samoin pohje on usein silmämääräisesti toista kapeampi. Se ei kuitenkaan yleensä vaivaa lasta mitenkään, eikä jalka väsy toista nopeammin, sanoo Laaksonen.

Lue Kotiliedestä: Millaista oli kätilön arki vuosikymmeniä sitten? Näin kunnankätilö kertoo pula-ajan synnytyksistä

Vauvan kehitys

Vauvan kehitys: Näin vauva muuttuu ensimmäisen ikävuotensa aikana

Vauvan terveys

Maailman ennenaikaisin vauva juhli 1. syntymäpäiväänsä – 4 kk ennen laskettua aikaa syntyneen pojan selviytymisennuste oli nolla

Vauvan terveys

Vauvan motorinen kehitys alkaa sylissä – kanna vauvaa 6 eri tavalla

Vaurio käy ilmi yleensä heti synnytyksen jälkeen. Sen tunnistaa siitä, että vastasyntynyt ei liikuta yläraajojaan symmetrisesti.

– Pahimmassa tapauksessa käsi on täysin velttona vartalon vieressä. Lievissä vaurioissa käden ja ranteen liikkeet voivat olla hyviä, mutta lapsi ei liikuta olkaniveltä tai koukista kyynärpäätään, kertoo lasten käsikirurgi Petra Grahn HUS:n Uudesta lastensairaalasta.

Lue myös: Mitä synnytyksen jälkitarkastuksessa seulotaan ja miten? Asiantuntija kertoo käynnin alusta loppuun

Myös raskausdiabetes lisää erbin pareesin riskiä

Olkahermopunoksen syntymävauriosta kärsii Suomessa vuosittain reilu 60 vastasyntynyttä. Sen riskiä lisäävät vauvan suuri koko, hartiadystokia eli vauvan jumiutuminen synnytyskanavaan hartioistaan, perätila tai muu poikkeava tarjonta sekä äidin raskausdiabetes. Myös monikkosynnytys on vaurion riskitekijä.

Jos tiedossa on riskitekijöitä, mahdollisia synnytyksen aikaisia ongelmatilanteita voidaan ennakoida ja näin vähentää vaurion syntymisen riskiä. Esimerkiksi synnytystapa arvioidaan aina tapauskohtaisesti riskitekijät huomioiden.

– Riskitekijöistä tiedetään paljon, mutta tästä huolimatta yli puolessa tapauksista ei ole tunnistettavaa riskitekijää. Niinpä vaurio ei ole täysin vältettävissä esimerkiksi synnytyssalin toiminnalla, sanoo Grahn.

Pienelle osalle jää pysyvä vamma

Vaikka erbin pareesi itsessään on yleensä helppo diagnosoida heti synnytyksen jälkeen, sen vaikeusastetta ei voi täysin luotettavasti ennustaa vastasyntyneellä. Pysyvän vamman riski kasvaa sitä suuremmaksi mitä laajempi vaurio on.

Suurin osa erbin pareesi -diagnoosin saaneista vauvoista kuitenkin toipuu täysin jo ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Tällöin ei ole tarvetta lisäselvityksille.

– Alkuarvion tekee synnytyssairaalan lastenlääkäri kotiinlähtötarkastuksessa. Tarkoitus on, että asiantunteva fysioterapeutti ohjeistaisi jo ennen kotiutusta liikeharjoitteet ja antaisi lisätietoa vammasta perheelle, Grahn kertoo.

Erbin pareesin hoito riippuu vamman asteesta. Erittäin tärkeää on vaurioituneen raajan liikelaajuuksien ylläpito, joka mahdollistaa nivelten normaalin kehityksen. Juuri tähän myös kotiharjoitteet tähtäävät.

Pysyvä vaurio vaatii seurantaa – ja mahdollisesti leikkauksia

Jos vauvalla on erbin pareesin oireita vielä kuukauden iässä, vaurion vaikeusastetta arvioidaan erikoissairaanhoidossa.

– Pysyvän vaurion saaneet tutkitaan vaurion laajuuden mukaisesti. Joskus tehdään erittäin varhaisessa iässä magneettitutkimus ja vaurion korjausleikkaus. Toisilla lihasten ja nivelten toimintaa parantavia leikkauksia voidaan tarvittaessa tehdä koko kasvuiän ajan, kuvailee Grahn.

Olkanivelen kehitys vaatii säännöllistä seurantaa pysyvän vaurion saaneilla lapsilla. Se tapahtuu ultraäänitutkimuksilla ja säännöllisillä arviointikäynneillä ensimmäisen elinvuoden ajan.

Jos kyseessä on pysyvä vaurio, sen vaikutukset lapsen elämään riippuvat vamman vaikeusasteesta. Pahimmassa tapauksessa kädessä voi olla säännöllistä kipua, ja sen liikkeet voivat olla huomattavasti rajoittuneet. Käsi voi myös olla jopa yli 10 senttiä tervettä kättä lyhyempi.

– Lievän pysyvän vaurion saaneilla taas voi olla lähinnä olkanivelen ulkokierto osittain rajoittunut tai ojennusvajetta kyynärvarressa, sanoo Grahn.

Lue myös: Vauva on älykäs jo syntyessään – tiedostaa perheestään yllättäviä asioita

Erbin pareesin esiintyvyys on laskussa

Jos yhdellä lapsella on todettu erbin pareesi, eli olkahermopunoksen syntymävaurio, ja perheeseen on tulossa toinen lapsi, synnytystapa käydään läpi perheen kanssa.

– Sektiosynnytystä suositellaan varsinkin, jos tunnistettavissa on selviä riskitekijöitä, Grahn toteaa.

Olkahermopunoksen syntymävaurion esiintyvyys on laskenut viime vuosina. Grahn uskoo, että yksi merkittävä tekijä on riskisynnyttäjien parempi tunnistaminen.

– Uudellamaalla uskomme myös, että osasyy voi olla kätilöille ja synnytyslääkäreille annettava koulutus liittyen hartiadystokian tunnistamiseen ja hoitoon, hän kertoo.

Lue Kotiliedestä: Millaista oli kätilön arki vuosikymmeniä sitten? Näin kunnankätilö kertoo pula-ajan synnytyksistä

Synnytystarinat

Vauhdilla maailmaan – korjaava synnytyskokemus: "En halunnut samanlaista ponnistusvaihetta kuin esikoisen kohdalla"

Synnytystarinat

Kun ennenaikainen synnytyskipu olikin jotain aivan muuta – sektio pelasti 3 lapsen äidin hengen

Raskaus

Synnytystapa-arvio tehdään loppuraskaudesta – näin lääkärikäynti etenee

Mistä vauvan keltaisuus johtuu?

Keltaisuus on yleisintä ennenaikaisesti syntyneillä vauvoilla, mutta muillakin voi sitä esiintyä. Käytännössä jokaisen vastasyntyneen keltaisuutta arvioidaan synnytyssairaalassa verraten sitä raskausviikkoon, jolla vauva on syntynyt.

Vauvan keltaisuus johtuu siitä, että vauvan elimistöstä poistuu ylimääräisiä punasoluja. Kun punasolut hajoavat, niistä vapautuu keltaista väriainetta, jota kutsutaan bilirubiiniksi.

Vastasyntyneen maksa ei toimi vielä täydellisesti eikä kykene aina hajottamaan näin suurta punasolumassaa nopeasti. Tämän takia osalla vastasyntyneistä iho muuttuu kellertäväksi. Myös silmänvalkuaiset voivat näyttää keltaisilta.

– Bilirubiini on kehon normaali hajoamistuote, eikä lievä kellastuminen ole ollenkaan vaarallista tai itsessään sairauden merkki, toteaa lastentautien erikoislääkäri Jyrki Lähde.

Vauvan keltaisuus on siis tavallista ja useimmiten vaaratonta. Jos väri on kuitenkin voimakas ja vauva on esimerkiksi ruokahaluton ja unelias, hänestä otetaan verinäyte, jolla bilirubiiniarvo saadaan selville.

– Hyvin korkea bilirubiiniarvo on haitallista keskushermostolle ja voi aiheuttaa pysyviä vaurioita lapselle. Keltaisuus voi toisaalta liittyä myös äidin ja vauvan veriryhmien epäsopivuuksiin tai johonkin harvinaiseen sairauteen, kuten synnynnäiseen maksasairauteen tai vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin. Sen takia voimakkaan kellertämisen syy on aina tärkeää tutkia.

Lue myös: Vauvan pulauttelun ja keltaisuuden syyksi paljastui maksakirroosi – hoitona elinsiirto yksivuotiaana

Poikkeava keltaisuus voi liittyä myös huonoon nesteensaantiin eli siihen, ettei vauva saa riittävästi ravintoa jos imetys ei onnistu. Toisinaan puolestaan puhutaan rintamaitokeltaisuudesta eli tilanteesta, jolloin äidin rintamaidon hormonit ylläpitävät keltaisuutta.

Keltaisuus voi olla myös merkki infektiosta, joka voi puolestaan saada aikaan vauvan väsähtämistä ja huonompaa syömistä. Kyseessä voi olla kierre, joten keltaisuutta on tärkeää arvioida myös osana vauvan hyvinvoinnin kokonaisuutta.

Hoitomuotona useimmiten sinivalo

Mikäli bilirubiiniarvot ovat korkeat, vauvalle annetaan sairaalassa sinivalohoitoa. Se edistää kuona-aineiden hajoamista ja hävittää keltaisuuden iholta.

Vuosittain lähes 10 prosenttia Suomessa syntyneistä lapsista saa valohoitoa.

– Valtaosa hoidoista annetaan tilanteessa, jossa ollaan vielä todella kaukana pisteestä, jossa keltaisuus aiheuttaisi suurta riskiä lapselle. Raja-arvot, joita nykyään käytetään, ovat hyvin turvallisia, Jyrki Lähde toteaa.

Lähteen mukaan raja-arvot mahdollistavat, että vastasyntyneiden kohdalla voidaan olla erityisen tarkkoja siitä, ettei mikään mene pieleen – vaikka mahdolliset keltaisuuteen liittyvät sairaudet ovatkin hyvin harvinaisia.

Valohoidon takia ei ole aina välttämätöntä jäädä edes sairaalaan.

– Valohoitolaitteita annetaan myös kotiin. Tällöin vauva on sairaalaseurannassa, mutta saa hoitoa kotona. Pelkästään keltaisuuden takia ei siis tarvitse jäädä sairaalaan, jos vauva on muuten hyvinvoiva.

Valohoito ei ole vauvalle suuri prosessi. Vauva laitetaan vain nukkumaan sinivalolampun alle ilman vaatteita ja silmät suojattuina.

Valohoitoja annetaan yleensä 1–3 päivää, kunnes bilirubiiniarvot ovat laskeneet turvalliselle tasolle.

Keltaisuus häviää iholta myös itsestään useimmiten 1–2 viikossa, kun maksa alkaa toimia paremmin. Joskus keltaisuuden häviäminen voi kuitenkin viedä jopa kuukauden.

– Bilirubiiniarvon seuranta lopetetaan yleensä kun nähdään, että arvot ovat kääntyneet laskuun. Myös neuvolan terveydenhoitaja arvioi tätä kotiutumisen jälkeen.

Kaksi kokemusta vauvan keltaisuudesta

”Tyttö syntyi kolmekiloisena ja häthätää täysiaikaisena. Parin sairaalayön jälkeen kuvittelimme lähtevämme kotiin, mutta vauvan keltaisuus alkoi pistää pikkuhiljaa maallikonkin silmiin.

Lopulta vauva vietti kanssamme viisi yötä synnytysosastolla, varsinainen valohoito aloitettiin puolivälin paikkeilla. Tyttö makasi valopatjalla ja lampun alla eli sai hoitoa kahdesta suunnasta. Se ei ollut harmi eikä mikään, sillä hoitolaitteet viriteltiin hänen omaan sairaalasänkyynsä perhehuoneessa.

Inhottavaa sen sijaan olivat arvomittaukset. Ruuhkaisella osastolla niitä saattoi olla jopa kesken koko perheen unien keskellä yötä. Tuoreille vanhemmille oli sydäntäsärkevää, kun näyteverta vuodatettiin kipua itkevän vauvan kantapäästä monta kertaa vuorokaudessa.

Vielä kotiutumiskuvassa näyttää, kuin meillä olisi turvakaukalossa oikean vauvan sijaan kelmeänkeltainen nukke. Neuvolakortissa on huomio keltaisuudesta 2-kuisenakin, mutta 3-kuisena viimein huojentavat sanat: ’Iho kaunis.'”

Tiina, 36

”Esikoinen syntyi Floridassa. Kotiuduimme sairaalasta kaksi vuorokautta synnytyksestä. Kolmantena vuorokautena menimme lääkärintarkastukseen, jossa lääkäri huomasi heti keltaisuuden ja mittasi bilirubiinit.

Menimme kotiin ja vauva oli tosi väsynyt, mutta ajattelimme sen kuuluvan asiaan. Illalla lääkäri soitti, että arvot olivat niin huonot, että vauvan pitää tulla yöksi valokaappiin sairaalaan – yksin, vanhemmat eivät saisi jäädä.

Tämä kuulosti järkyttävältä, sillä lapsen syntyessäkin hänelle oli välittömästi isketty varashälytin nilkkaan kidnappausvaaran takia (Floridassa on muutama tapaus ollut). Meille oli teroitettu, ettei lasta saa antaa sairaalassa kelle tahansa. Nyt vauva piti jättää sinne yöksi!

Itkin koko yön kotona hysteerisesti, vaikka jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt nukkua. Aamulla syöksyimme heti sairaalaan, jossa arvot oli saatu paremmiksi ja lapsi pääsi kotiin. Lääkäri kertoi myöhemmin etsineensä tietoa pohjoismaalaisten lasten keltaisuudesta, sillä Floridassa asia ei ole niin yleinen.”

Mari, 34

Lähde: Suomalainen vauvakirja (Otava)

Kaksplus kuuluu samaan konserniin Kustannusosakeyhtiö Otavan kanssa.

Vauva

Suuret ikäluokat eivät olekaan vain Raimoja ja Ritvoja – 25 "mummosukupolven" nimeä, joita taas annetaan vauvoille

Raskaus

Viimein selkeä linjaus raskaana olevien koronarokottamiseen – tutkimustieto puoltaa rokottamista, sanoo HUS

Vauva

Helpot ja hauskat vauvakuvat – tee se itse! 10 söpöä ideaa

Pieni Richard-vauva syntyi amerikkalaisille vanhemmilleen 5. kesäkuuta 2020 lähes neljä kuukautta ennen laskettua aikaa.

Vauvan laskettu aika olisi ollut vasta 13. lokakuuta, mutta äidin kokemien komplikaatioiden vuoksi synnytys käynnistyi odottamattomasti, kun raskautta oli takana 21 viikkoa ja 2 päivää.

Lue myös: Synnytystä ennakoivat oireet – Näistä merkeistä tiedät, että synnytys on käynnistymässä

Ensimmäisiä syntymäpäiviään juhlittuaan Richard on täten virallisesti maailman ennenaikaisin vauva, joka on selvinnyt elossa.

Maailman ennenaikaisin vauva pääsi kotiin puolivuotiaana

Vanhempiensa kämmenelle mahtuneen Richardin ennuste oli aluksi kaikkea muuta kuin hyvä. Vauvan ei uskottu selviävän.

Richardia on kutsuttu jo hänen ensipäivistään asti ihmevauvaksi, eikä syyttä.

View this post on Instagram

A post shared by Children's Minnesota (@childrensmn)

Richard painoi syntyessään vaivaiset 340 grammaa, eli vain noin kymmenesosan keskiverron, täysiaikaisena syntyneen vauvan painosta. Pituutta hänellä oli 26 cm, kun tavallisesti pituus on 50 senttimetrin luokkaa.

Richardia hoidettiin sairaalassa yli puolen vuoden ajan. Hän pääsi ensi kertaa kotiin sairaalasta kuusi kuukautta syntymänsä jälkeen, joulukuussa 2020.

– Kun hän tuli kotiin, hänelle annettiin edelleen lisähappea, ja hänellä oli syke- ja happisaturaatiomittari sekä ruokintaletku, Richardin äiti Beth kertoi Guinnessille.

Beth-äidin mukaan nyt vuoden ikäinen Richard on hyvin iloinen lapsi, jolla on aina hymy kasvoillaan.

Muiden ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen vanhemmille äidillä on yksi neuvo: älä anna periksi. Tämä pätee etenkin mahdollisesti pitkiin ja rankkoihin ajanjaksoihin sairaalassa.

– Puolla lastasi niin paljon kuin vain voit. Utele, sillä se on sinun lapsesi, ja ansaitset tietää, mitä milloinkin on tapahtumassa, Beth totesi päättäväisesti.

Vaatteet ja varusteet

Keskosen vaatteet eivät löydy äitiyspakkauksesta – siksi Sinikka ja muut vapaaehtoiset ompelevat Nuppuspakkauksia, joiden bodyt ovat sydäntäsärkevän pieniä

Lapsen terveys

Lapsen syöpä voi liittyä syntymään aikaisilla raskausviikoilla – uusi tieto hälyttää seuraamaan keskosen terveyttä pitkälle lapsuuteen

Lapsi

Jutta sai punapäiset kolmoset, joihin somekansa rakastui: "Jo keskolassa huomasin, miten erilaisia he ovat"

Jotta koronavirus SARS-CoV-2 voi tarttua ihmiseen, sen tarvitsee päästä tiettyyn reseptoriin. Siitä virus niin ikään pääsee tunkeutumaan solun sisälle aiheuttamaan tartunnan.

Soveltuvia reseptoreita löytyy ihmiseltä erityisesti nenän limakalvoilta, mutta tutkimuksen havainnon mukaan vastasyntyneillä niitä on huomattavasti vähemmän kuin aikuisilla. Tutkimuksessa verattiin aikuisten reseptoreiden määrää vastasyntyneiltä löytyviin.

Koronavirus ei löydä tietä vauvan soluihin

Lääketiede tuntee useita SARS-CoV-2-virusta kuljettavia reseptoreita. Tutkimuksessa huomioitiin kaksi keskeisintä ja kaksi, erityisesti solun sisään siirtymisessä avustavia reseptoreita.

Koronavirus ei tartu isompiinkaan lapsiin yhtä herkästi kuin aikuisiin.

– Tutkimus osoitti, että näitä neljää reseptoria ilmeni sekä keskosten että täysiaikaisten vastasyntyneiden nenän limakalvoilla selvästi vähemmän kuin aikuisilla, kertoo lastentautien erikoislääkäri Santtu Heinonen Husin Uudesta lastensairaalasta.

Aiemmin toteutetuissa tutkimuksissa on selvinnyt, että lapsilla on ylipäätään aikuisiin verrattuna vähemmän koronavirustartuntaa edesauttavia reseptoreita.

– Tutkimuksemme valaisee osin sitä, miksi vastasyntyneet saavat koronainfektion harvoin ja säästyvät koronatartunnalta usein jopa silloin, kun synnyttävä äiti on siihen sairastunut. Infektion saatuaankin taudinkuva on vastasyntyneillä yleensä lievä. Muihin hengitystievirusinfektioihin he sairastuvat sen sijaan usein vakavammin kuin aikuiset, sanoo Santtu Heinonen.

Tutkimukseen osallistui 28 alle yhden vuorokauden ikäistä vastasyntynyttä, joista 17 oli syntynyt täysiaikaisena ja 11 ennenaikaisesti. Reseptorien määrissä ei vauvojen välillä havaittu eroja.

Tulokset on nyt julkaistu arvostetussa Archives of Diseases in Childhood Fetal & Neonatal -julkaisusarjassa.

Parisuhde

Korona-ajan häät ja kaksi ratkaisua: Minjalta pääsi helpotuksen kyynel, Minttu saa pukeutua häämekkoon kahdesti

Raskaus

Koronarokotus ja raskaus: tämä tiedetään raskaana olevien koronarokottamisesta

Minun tarinani

Vauvavuosi korona-aikana tarkoitti Ellalle, 27, että pikku Eemeli ei koskaan ehtinyt isoisän syliin

Lue myös: Koronarokotus ja raskaus: tämä tiedetään raskaana olevien koronarokottamisesta

D-vitamiinia aletaan yleensä syöttää kahden viikon ikäiselle vauvalle. Siitä eteenpäin saantisuositukset vaihtelevat lapsen iän mukaan. D-vitamiinilisä on välttämätön lisä, olipa lapsella muuten millainen ruokavalio tahansa. Täysimetettykin vauva tarvitsee D-vitamiinia.

­–­ Äidinmaidossa on keskimäärin vain hyvin vähän D-vitamiinia, ja se ei riitä kattamaan vauvan D-vitamiinin tarvetta. Siksi riittävä D-vitamiinin saanti tulee aina varmistaa D-vitamiinilisällä, erikoistutkija Sari Niinistö Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta muistuttaa.

D-vitamiinille asetettu turvallinen, haitaton yläraja 0–6 kuukauden iässä on 25 µg/päivä ja 6–12 kuukauden iässä 35 µg/päivä.

1–10-vuotiaille lapsille määrä on 50µg/päivässä ja yli 10-vuotiaille lapsille ja aikuisille 100µg päivässä.

Älä ylitä, älä alita D-vitamiinin suositusta

Pitkäkestoinen, vakava yliannostus voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja veren kalsiumpitoisuuden nousuun, mistä voi seurata väsymystä, ruokahaluttomuutta, vatsavaivoja ja sydän- ja hermostoperäisiä oireita.

Vuonna 2018 Vaasan seudulla ilmeni tapauksia, joissa verkkokaupan vahvennettu D-vitamiini aiheutti lapsille yliannostuksia. Tapaukset saivat Vaasan keskussairaalan varoittamaan liiallisista D-vitamiinimääristä.

Tilapäinen D-vitamiinilisän annosteluohjetta suurempi määrä ei ole ongelma.

– Kun tilanne havaitaan, asia korjataan heti jatkamalla D-vitamiinivalmisteen käyttöä annosteluohjeen mukaisesti.

Jos vauva on saanut pitkään D-vitamiinia annosteluohjeen vastaisesti, lapsen yksilöllinen tilanne on hyvä arvioida omassa neuvolassa. Samoin kannattaa toimia, jos D-vitamiini on unohtunut useammaksi viikoksi.

– Kun huomataan, että D-vitamiini on unohtunut, asia korjataan heti jatkamalla D-vitamiinivalmisteen käyttöä annosteluohjeen mukaisesti. Ei ole tarpeen ottaa tuplamääriä. Tilapäinen, esimerkiksi viikon unohdus D-vitamiinilisän ottamisessa ei ole ongelma, Niinistö vakuuttaa.

Ylipainoiselle suurempi annos?

Hetkittäin käydään keskustelua myös siitä, pitäisikö D-vitamiinin annostusta säätää kilojen mukaan. Jos esimerkiksi lapsella on runsaasti ylipainoa, olisiko D-vitamiinin saantia syytä lisätä?

– Toistaiseksi ei ole annettu kansallista erillistä D-vitamiinilisän annostelusuositusta ylipainoisille lapsille tai aikuisille, Sari Niinistö toteaa.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että ylipaino on yhteydessä matalampiin verestä mitattuihin D-vitamiinitasoihin.

– Voi kuitenkin olla niin, että ylipainoisilla D-vitamiini on varastoituna runsaampaan rasvakudokseen ja tarpeen vaatiessa se voidaan ottaa sieltä elimistön käyttöön. Näistä asioista tarvitaan vielä lisää tutkimuksia, Niinistö kiteyttää.

Sensomotorisella kehityksellä tarkoitetaan aistien avulla tapahtuvaa liikkumisen oppimista. Esimerkiksi vauvan sensomotoriikkaa voidaan aktivoida värikkäiden lelujen avulla, joita vauva kurkottelee ja tavoittelee.

Vaihtelevat kantotavat antavat vauvalle kokemuksia erilaisista asennoista, kehittävät vartalon hallintaa sekä vahvistavat asentoihin vaadittuja lihaksia painovoimaa vastaan. Näiden kehittyminen on tärkeää vauvan motoriselle kehitykselle muun muassa istuma- ja konttausasennon ylläpidon ja kävelyn kannalta.

Vauvan monipuolisilla asennoilla voidaan ennaltaehkäistä vinokalloisuuden syntymistä ja vartalon epäsymmetriaa. Tutkimustulosten perusteella vauvojen monipuoliset ja vaihtelevat asennot vauvan hereillä ollessa ovat vähentyneet 1990-luvulta lähtien.

Nämä kantotavat hyväksi vauvan motoriselle kehitykselle

Vauvaa kantaessa ja käsiteltäessä on tärkeä ottaa huomioon kuormituksen tasapuolisuus eli vauvaa tulisi kantaa tasaisesti sekä vasemmalla että oikealla puolella. Kuormituksen tasapuolisuus kehittää vauvan vartalon symmetriaa ja ehkäisee kantajan yksipuolista kuormittumista.

Yksipuolinen kantaminen voi esiintyä esimerkiksi vauvan banaaninmuotoisena asentona, jolloin vauvan toinen kylki on aktiivisempi painovoimaa vastaan kuin toinen.

1. Nostaminen ja laskeminen kyljen kautta

Moni kuulee neuvolassa perusohjeen nostaa ja laskea vauva niin, että hän makaa kyljellään. Tämä kehittää vauvan pään kontrollia ja niskalihaksia.

2. Olalla kantaminen

Vauvan kantaminen olalla aktivoi pään kannattelua, rentouttaa vatsan ja sitä voi käyttää röyhtäytysasentona.

3. Vatsamakuulla kantaminen

Vatsamakuuasennossa kantaminen edesauttaa vauvan motorista kehitystä, kun vartalo ojentautuu painovoimaa vastaan.

4. Kylkiasennossa kantaminen

Vauvaa kantaessa kylkiasennossa vauvan molemmat yläraajat ovat vapaita liikkumaan, jolloin hän pystyy tutkimaan ympäristöään käsiensä avulla.

5. Selin kantaminen

Vauvan kantaminen selinmakuuasennossa edesauttaa vauvan kielellisten taitojen oppimista. Tässä asennossa vauva pystyy seuraamaan kantajansa ilmeitä, eleitä ja puhetta.

6. Pystyssä kantaminen

Kannettaessa vauvaa pystyasennossa, vauvan kasvot tulee olla menosuuntaan päin, jolloin hän pystyy tarkkailemaan ympäristöään. Tässä asennossa vauvaa tuetaan takapuolen alta.

7. Lonkalla kantaminen

Vauvaa kantaessa lonkalla vauva pitää aktiivisesti kiinni kantajastaan, jolloin kantajan kuorma helpottuu. Tällöin vauvaa tuetaan selästä tai takapuolesta.

Vauvan motorinen kehitys: hyödynnä asentoja askareissa

Erilaisia asentoja voidaan hyödyntää päivittäisissä toiminnoissa kuten vaipan vaihdossa ja pukeutumisessa. Tällä tavoin vauvalle saa eri aistien kautta tuntemuksia omasta kehostaan ja ympäristöstään.

Lisätietoja ja ohjeita vauvan sensomotorisen kehityksen tukemisesta voi saada esimerkiksi fysioterapeuteilta.

Lue myös: Vauvan motorinen kehitys 1-kuisena ja 2-kuisena – näin pää liikkuu ja kädet alkavat löytyä

Vaatteet ja varusteet

Käteviä kantoreppuja ja kantoliinoja! Esittelemme 11 kiinnostavinta – aloittelijalle, hurahtaneelle ja keskosesta taaperoon

Vauva

Vauva kuin banaani tai hiekkasäkki: Neuvolat lähettävät joka vuosi tuhansia vauvoja fysioterapiaan

Minun tarinani

Ronjan vauva sai kohdussa asfyksian – kukaan ei vielä tiedä miten Saimi, 5 kk, siitä selvisi

Kätkytkuoleman ehkäisykeinoista tärkeimpiä ja tunnetuimpia on se, että vauva tulisi nukuttaa selällään aina puolivuotiaaksi saakka. Selällään nukuttamisen hyödyt vahvistaa uusi tanskalaistutkimus.

Tutkimuksen mukaan lapsikuolleisuus vähentyi Tanskassa lähes 18 prosenttia sen jälkeen, kun vauvan selällään nukuttamisesta tuli maassa yleinen suositus vuonna 1991. Sen puolesta kampanjoitiin terveydenhuollon ammattilaisten kotikäynneillä. Vaikutukset olivat erityisen suuria perheissä, joiden sosioekonominen asema oli matala ja joiden lapsilla oli heikko perusterveys.

Vastaavia kampanjoita kätkytkuolemien riskitekijöiden tiedostamisesta toteutettiin 1980–1990-luvuilla muissakin maissa. Tanskan lisäksi naapurimaamme Norja ja Ruotsi turvautuivat kampanjoinnin voimaan. Myös Suomessa kätkytkuolemat ovat vähentyneet selällään nukuttamisen suosittamisen jälkeen.

Tanskalaistutkimuksessa mainitaan, että Yhdysvalloissa kätkytkuolemat ovat jopa yleisin kuolinsyy 1–12 kuukauden ikäisillä.

Vastasyntyneen nukuttaminen vatsallaan ei ole ainoa riskitekijä

Kyljellään tai vatsallaan nukkumisen tiedetään lisäävän riskiä kätkytkuolemaan, mutta muutkin vaaraa lisäävät tekijät ovat olleet tiedossa jo pitkään.

Kätkytkuoleman ehkäisemiseksi vauvan sängyssä ei saa olla ylimääräistä tavaraa, eikä alle puolivuotiaiden tule käyttää tyynyä. Edes peitto ei ole pienelle lapselle välttämättä tarpeellinen. Lisäksi alkoholin ja tupakan käyttö raskauden aikana suurentavat merkittävästi kätkytkuoleman riskiä.

Tanskalaistutkimus vahvistaa aiemmat arvelut siitä, että lapsen pieni syntymäpaino tai keskosuus osaltaan lisäävät kätkytkuoleman riskiä.

Kätkytkuolema on vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana ja yli puolivuotiailla harvinainen. Tästä syystä yli puolivuotias voi nukkua mahallaan, jos hän osaa jo kääntyillä.

Kätkytkuolema Suomessa

Suomessa tapahtuu noin 15 kätkytkuolemaa joka vuosi.

Tilastokeskuksen mukaan kätkytkuolemien määrä Suomessa on vähentynyt. Vuonna 2000 kätkytkuolema oli 18 vauvan kuolinsyy, mutta vuonna 2018 siihen kuoli kuusi vauvaa. Sen sijaan vuonna 2019 kätkytkuolemaan menehtyi 12 vauvaa.

Raskaudenaikaisen alkoholinkäytön ja tupakoinnin tiedetään olevan sikiölle monin tavoin haitallista, ja näiden päihteiden käytön on todettu lisäävän myös kätkytkuoleman riskiä. Joka seitsemäs suomalaisnainen tupakoi raskautensa aikana, ja tupakoivista odottajista valtaosa tupakoi koko raskauden ajan.

Oirekoodit, joita hätäkeskuksessa tehdään soittajan kuvauksen perusteella, eivät kuitenkaan aina vastaa todellista diagnoosia. Tutkimus osoitti, että vaikka ambulanssin hälytyksen syynä oli esimerkiksi hengitysvaikeus, usein vauvalla olikin jokin muu hätä.

– Aikuisen on vaikeaa tulkita lapsen oireita. Haastavaa on esimerkiksi pienen vauvan hengitysvaikeuden arviointi, kun kipukin voi ilmetä poikkeavana hengityksenä, arvelee väitöskirjatutkija, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Jelena Oulasvirta HUSin tiedotteessa.

Alle puolet vauvoista vietiin ambulanssilla sairaalaan

Lukumäärällisesti tapauksia, jossa ambulanssi hälytettiin alle 1-vuotiaalle, oli vuosina 2013–2017 Helsingissä vähän. Väestömäärään suhteutettuna ensihoitajat kuitenkin kohtasivat selvästi useammin vauvoja kuin vanhempia lapsia.

Suurinta osaa, 60 prosenttia vauvoista ei kuitenkaan tarvinnut kiidättää ambulanssilla jatkohoitoon. Noin 37 prosenttia kuljetettiin ambulanssilla HUSin sairaalapäivystykseen. 11 prosenttia vauvoista saapui sairaalapäivystykseen muilla keinoin, kuten perheen omalla autolla tai taksilla. Tutkimuksen kaikista 1 712 vauvasta viidennes kirjattiin osastohoitoon, joista 28 vauvaa vietiin teho-osastolle.

Vauvat, jotka vaativat sairaalahoitoa, olivat tutkimuksen nuorimpia. He olivat myös muita useammin syntyneet keskosina, heillä oli ollut vastasyntyneinä terveydellisiä ongelmia tai ensihoito oli kohdannut vauvan jo aiemmin edeltävän kolmen vuorokauden sisällä. Kaksi vauvaa todettiin menehtyneeksi ensihoidossa, ja yksi vauva kuoli seuraavan vuoden aikana.

112 voi olla hätääntyneen vanhemman ainoa vaihtoehto – usein selvittäisiin ambulanssitta

Koska suurimmalla osalla ensihoidon kohtaamista vauvoista ei ollut hätää, jonka vuoksi vauva olisi pitänyt viedä ambulanssilla jatkohoitoon, moni perhe näyttää selviävän säikähdyksellä hätäpuheluun johtaneesta tilanteesta.

Tutkijat arvelevat, että vauvojen vanhemmat eivät aina saa yhteyttä muihin palveluihin, jolloin hätääntyneille vanhemmille jää ainoaksi vaihtoehdoksi soittaa 112-numeroon.

– Kynnys soittaa hätänumeroon pienen lapsen kohdalla on toki oltava riittävän matala, mutta vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä ambulanssi ei ole tarkoituksenmukaisin avun ja neuvojen antaja kaikissa niissä tilanteissa, joihin se hälytetään. Tämä ongelma on havaittu muissakin maissa, Oulasvirta toteaa.

Tutkimuksessa ei selvitetty, miksi vanhemmat soittivat juuri hätäkeskukseen, saivatko he ensihoitokäynnistä tarvitsemansa avun ja olisiko jokin muu palvelu voinut auttaa heitä paremmin.

Lue myös:

Vauvan terveys

Vauvan ensiapu: Näin poistat tukoksen vauvan hengitysteistä – Katso video!

Lapsen terveys

Uudet lapsen elvytysohjeet – Katso videot, ja osaat toimia hätätilanteessa!

Vauvan terveys

Kattava ensiapupaketti vanhemmalle: Lue tämä jo ennakkoon!

Tutkimusten valossa on kuitenkin päädytty siihen, että ympäristötekijät voivat muuttaa geenien toimintaa.

Yksi uusimmista, suomalaisista löydöksistä koskee sitä, miten isän lapsuuden stressi vaikuttaa hänen oman lapsensa kehitykseen.

Isän stressi – Ympäristötekijät eivät muokkaa DNA:ta, vaikka voivat vaikuttaa yli sukupolvien

Turun yliopiston FinnBrain-tutkimuksessa on osoitettu,  että isän stressialtistus oli yhteydessä lapsen aivojen valkean aineen radastojen nopeampaan kehitykseen. Nämä radastot muodostavat aivojen eri osia yhdistäviä ”kaapeleita”, ja niiden toiminta on aivojen kannalta keskeistä.

Tutkimuksessa huomioitiin myös äidin varhain elämässään kokema stressi ja muut ympäristötekijät. Yhteys isän stressin ja lapsen aivojen kehityksen välillä säilyi silti.

Stressin tai muiden niin kutsuttujen ympäristötekijöiden ei kuitenkaan katsota muuttavan DNA:n emäsjärjestystä, vaan ympäristö muokkaa geenien toimintaa epigeneettisen mekanismin kautta.

Epigenomi on muuttuva dynaaminen kokonaisuus toisin kuin perimä eli genomi, joka pysyy samana ihmisen elämän ajan.

Nyt tutkijat pyrkivätkin osoittamaan, että isän lapsuudessa kokeman stressin kohdalla kyse on nimenomaan epigeneettisistä muutoksista.

Stressin lisäksi yli sukupolven vaikuttaviin ympäristötekijöihin lukeutuu myös ravinto.

– Oleellista tutkimuksessamme on, että tällainen yhteys ihmisillä on ylipäätään löytynyt, tutkimusta johtava professori Hasse Karlsson kertoo tiedotteessa.

– Jotta voidaan selvittää, välittyvätkö tällaiset yhteydet todellakin siittiösolujen epigeneettisten muutosten kautta, olemme alkaneet kerätä isien siemennestenäytteitä, joista tutkimme yhteistyössä Turun yliopiston professori Noora Kotajan tutkimusryhmän kanssa juuri näitä epigeneettisiä merkkejä.

Karlssonin mukaan on kuitenkin vielä epäselvää, miten tutkijoiden löydös vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen.

Tutkimuksessa oli mukana 72 perhettä, joissa molempien vanhempien varhaisista stressikokemuksista oli saatavissa tietoa. Lisäksi lapsesta oli muutaman viikon ikäisenä otettu aivojen magneettikuva.

Tutkimus on julkaistu JAMA Network Open -julkaisussa.

Lue myös: Isä, ethän nirsoile lapsesi edessä! Lapsi ottaa kypsennettyjen kasvisten syömisessä mallia vahvasti isältä

Vauva

Suosikkibloggaajan vauva syntyi etuajassa: "Kaikki ei mennyt ihan oppikirjan mukaan", Operaatio äiti -Anette kertoo

Vauva

Alice ja Noah olivat Ruotsin suosituimmat nimet vuonna 2020 – kärkikymmenikössä mukana monia Suomessakin suosittuja nimiä

Perhe-elämä

Koira lapsiperheeseen ennen vauvaa – vai vasta lapsen syntymän jälkeen? Luopuminen on vaiettu kipukohta

Neuvolalääkäri kiinnitti luomeen huomiota, kun Daniel oli noin kuukauden ikäinen. Lääkäri otti pojan kasvoista valokuvan ja konsultoi asiasta Lastenklinikan lääkäriä.

Perhe sai lähetteen tarkempiin tutkimuksiin, ja 3 kuukauden iässä Danielin mansikkaluomea kasvoissa alettiin hoitaa beetasalpaajilla.

– Oli pelko siitä, että luomi painaa näköhermoa. Lisäksi se painoi ulkopuolelta silmäluomea kiinni, Päivi Väänänen kertoo.

Suurinta osaa mansikkaluomista ei tarvitse hoitaa mitenkään, mutta silloin, jos luomi haittaa näköä, se vaatii hoitoa.

Mansikkaluomi muuttui huomattavasti alle vuodessa

Päivi ei ollut aikaisemmin kuullut, että mansikkaluomiin olisi jotain hoitokeinoja, saatikka että mansikkaluomia voitaisiin pienentää beetasalpaajilla. Niillä hoidetaan yleensä sydänsairauksia.

Hoitojen aloitus ei kuitenkaan epäilyttänyt pienen pojan äitiä.

– Luotin ammattilaisiin, enkä ollut yhtään huolissani. Kävimme kaikki asiat tosi hyvin läpi lääkärin kanssa, Päivi sanoo.

Hoidot aloitettiin sairaalassa. Beetasalpaajaa sekoitettiin jauheena pieneen määrään maitoa, ja sen jälkeen sitä annosteltiin ruiskulla Danielin suuhun. Lisäksi ensimmäisellä hoitokerralla seurattiin vauvan sykettä ja tarkkailtiin muita arvoja.

Ensimmäisen hoitokerran jälkeen hoitoja jatkettiin kotona. Apteekissa tehtiin varta vasten Danielia varten pieniä annosjauhepusseja, jotka sisälsivät oikean määrän lääkettä.

Beetasalpaajahoito kesti yli puoli vuotta. Kun hoidot olivat ohi, mansikkaluomi kasvoissa oli haalistunut ja pienentynyt huomattavasti.

– Lähtötilanteessa luomessa oli rupi, ja luomi hiukan vuoti. Ensimmäinen muutos oli se, että luomi umpeutui ja rupi lähti pois. Sitten luomen väri muuttui koko ajan vaaleammaksi, ja luomen koko pieneni.

Väänäset olivat todella tyytyväisiä lopputulokseen.

– Luomi on hoitojen jälkeen jatkanut haalistumistaan koko ajan.

Vasemmanpuoleinen kuva on otettu ennen hoidon aloittamista, keskimmäisessä kuvassa lapsi on 1,5-vuotias ja oikeanpuolimmaisessa kuvassa 5-vuotias.

Mansikkaluomi kasvoissa katoaa usein kokonaan

Daniel on kohta kuuden vanha. Hän ei Päivin mukaan kiinnitä oikeastaan lainkaan huomiota luomeensa.

– Päiväkodistakaan ei ole kerrottu, että luomi olisi siellä tullut puheeksi.

Joskus, jos esimerkiksi taloyhtiöön on muuttanut uusia lapsia, Danielin luomesta on saatettu kysellä. Pojan vanhemmat ovat sitten selittäneet, että kyseessä on mansikkaluomi, ja sen jälkeen leikit ovat jatkuneet entiseen tapaan.

Usein mansikkaluomi häviää itsestään kouluiän alkuun mennessä, ja niin saattaa käydä myös Danielin tapauksessa.

– Iho tuntuu kuitenkin luomen kohdalta hieman ohuemmalta kuin muualla kasvoissa. Voi olla, että poskeen jää siis hieman erilainen ihoalue.

Mikäli oman vauvan iholle ilmestyy mansikkaluomi, Päivi kehottaa ottamaan yhteyttä neuvolalääkäriin ja keskustelemaan asiasta.

– Sieltä varmasti löytyy asianmukainen hoitosuunnitelma.

Jos luomi ei aiheuta lapselle kipua tai muuta fyysistä haittaa vaan on lähinnä kosmeettinen seikka, sillä ei myöskään välttämättä lopulta ole kovin paljon merkitystä lapselle.

– Vaikka Danielin luomi on sellaisessa kohdassa kasvoja, josta sen helposti huomaa, luomi ei ole noussut merkittävään rooliin hänen elämässään.

Lue myös:

Vauvan terveys

Mansikkaluomi häviää yleensä itsestään

Vauvan terveys

Haikaranpurema niskassa, enkelinsuudelma kasvoilla – kannattaako vaalentaa laserilla?

Vauvan terveys

Vauvan keltaisuus: Miten vaarallista on, jos vastasyntyneen iho alkaa kellertää?