Jos lapsen kuolaaminen on kuitenkin merkittävää vielä kolmen ikävuoden jälkeenkin, voidaan sen mahdollisia syitä alkaa pohtia.

Miksi lapsi kuolaa?

Sylkirauhaset erittävät vuorokaudessa noin puolitoista litraa sylkeä, jonka tarkoitus on kostuttaa ja puhdistaa suun limakalvoja.

Kuolaaminen on suuontelon etuosaan kertyvän syljen tahatonta valumista ulos suusta. Kuolaamista voi esiintyä yksittäisenä oireena tai se saattaa liittyä laajempiin oireyhtymiin.

– Tavallisimmin pitkittynyt lapsen kuolaaminen johtuu suualueen ja kielen sensorisista eli aistimuksellisista tai motorisista eli liikkeellisistä toimintaan liittyvistä pulmista, puheterapeutti Meriitta Ahtikari kertoo.

Yli 3-vuotias lapsi voi kuolata Ahtikarin mukaan esimerkiksi pään asennon, purentaan liittyvien ongelmien tai hampaiston kehitykseen ja ikeniin liittyvien pulmien takia.

– Rakenteellisiin poikkeamiin voi liittyä myös lapsen huuli- ja suulakihalkiot, pieni leuka, suurentuneet risat, kireäkielisyys tai se, että kieli voi olla iso suhteessa lapsen muuhun rakenteeseen.

Lapsen kuolaaminen voi johtaa erilaisiin haittoihin

Lapsen kuolaaminen voi runsaana ja pitkittyneenä aiheuttaa suun ympäristön haittoja, kuten ihottumaa tai muita tulehduksellisia ihomuutoksia.

– Kuolaaminen voi tuntua myös epäesteettiseltä ja vaikuttaa kaverisuhteisiin, Ahtikari lisää.

Jos lapsi kuolaa paljon, voi kuolaamisen yhteydessä esiintyä myös suuhengitystä, nenän tukkoisuutta, risojen suurenemista, infektioita tai allergioita. Myös äännevirheet ja joskus äänen sointihäiriöt voivat haitata kuolaavia lapsia.

Lapsen kuolaamista voidaan yrittää hoitaa, mikäli kuolaaminen on haitaksi tai pitkittyy. Vauvoilla ja taaperoilla runsaastakaan kuolaamisesta ei tarvitse vielä kuitenkaan huolestua.

Kuolaamisen hoidossa pyritään estämään syljen valuminen tai vähentämään sitä. 

– Usein, mikäli lapsen kuolaamisessa on kyse niin sanotusta hyvänlaatuisesta kuolaamisesta, voi ohjaus ja neuvonta esimerkiksi hygieniaan liittyen auttaa. Mutta arvioinnin perusteella lapsen kuolaamiseen voidaan tarvita toimenpiteitä tai terapiaa, Ahtikari toteaa.

Lapsen kuolaamista voidaan hoitaa monin menetelmin

Lapsen kuolaamisen hoidossa esitietojen huolellinen keruu on tärkeää, sillä joskus on mahdollista hoitaa kuolaamisen syytä, kun taas joskus ainoastaan itse oiretta.

Lapsen kuolaamista voidaan pyrkiä vähentämään yhdistämällä eri hoitomenetelmiä siten, että hoito kohdistetaan kaikkiin suun ongelmiin, joita kuolaamisen yhteydessä esiintyy.

– Puheterapeutti voi auttaa lapsen tietoisuuden tukemisessa suun alueen toimintoihin liittyen. Esimerkiksi huuliosulun harjoittelemiseen on olemassa erilaisia apuvälineitä, ja kuntoutuksessa harjoitellaan muun muassa suun sulkemista, syljen nielemistä ja yleisestikin suun alueen puhtaana pitämistä, Ahtikari luettelee. 

Lapsen kuolaamisen hoidon tavoitteeseen pääsyä tuetaan erilaisin sanallisin, auditiivisin, visuaalisin tai tuntoaistimuksiin liittyvin menetelmin. Suun motoriikan kuntoutuksessa käytettävillä terapioilla on myös vaikutusta puheen artikulointiin.

– Esimerkiksi Castillo Moralesin terapia on laajalti Suomessakin tunnettu terapiamuoto. Terapialla voidaan vaikuttaa imemis-, nielemis- ja pureskelutoimintoihin, ilmeiden hallintaan sekä hengityksen ja puheen tuottoon erilaisilla manuaalisilla käsittelyillä, kuten sivelyllä, vedolla, painamisella tai vibraatiolla, Ahtikari selventää.

Lapsen kuolaamisen hoitoon on myös apuvälineitä, kuten ORA-koje, jolla parannetaan kielen ja/tai leukojen asentoa. Jos lapsen kuolaaminen huolettaa, on asia hyvä tuoda esille neuvolassa.

Lähde: Duodecim

Mihin lapset tarvitsevat näin paljon rautaa?

Rautaa kuluu paljon kasvuun. Sitä tarvitaan myös aivojen hippokampuksen nopeasti kehittyvänä ajanjaksona, joka alkaa sikiövaiheessa ja jatkuu varhaiseen vastasyntyneen vaiheeseen sekä aina 3-vuotiaaksi asti. Rauta on tärkeä neurotransmissiossa, hermosolujen rakenteiden kehityksessä ja neurokemiallisissa prosesseissa. Lasten rautaongelmia on tutkittu paljon. On havaittu, että riittämätön raudan saanti saattaa aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä ja vaikuttaa jopa akateemiseen menestykseen teini-iässä.

”Raudanpuute, erityisesti hermoston nopean kehityksen aikana imeväisellä ja leikki-ikäisellä on liitetty tutkimuksissa myös ylivilkkauteen ja oppimiskyvyn häiriöihin. Rautaa ei kannata aliarvioida,” kommentoi Laura Visnapuu, rautaan erikoistunut yrityksen Nôgelin yksi perustajista, joka on täydentänyt koulutusta ravitsemustieteen ja yleislääketieteen parissa.

Pystyykö tavanomaisella ruoalla tyydyttämään lasten päivittäisen raudantarpeen?

Imeväisiässä päivittäisen raudantarpeen tyydyttäminen on erittäin haasteellista. Raudan suositeltava saanti on hyvin suuri näin pienelle ihmiselle. Taaperoiässä eli 1-3-vuotiailla tämä on haasteellista pienten ruokamäärien takia. 7-10-vuotias lapsi pystyy käytännössä syömään riittävän isoja ruokamääriä, jotta päivittäinen 9 mg raudan suositeltava saanti toteutuisi. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että ruoka on terveellistä eikä lipsumiseen ole varaa.

Jos perheessä ei suosita täysjyvätuotteita eikä palkokasveja, ruokamäärien tulisi olla suurempia, koska raudan pitoisuus laskee. Jos käytetään paljon maitotaloustuotteita on taas kalsiumin saanti runsasta, joka vähentää sekä kasvi- että eläinperäisen raudan imeytymistä. Silloin myös nälkä helposti poistuu eikä raudanpitoiselle ruoalle jää tilaa.

Elintarvikkeiden raudalla täydentäminen on vanha ja tunnettu tapa raudan saannin tukemiseksi

Raudalla täydennetty lastenruoka tukee lasten päivittäistä raudansaantia. Se sopii kaikille lapsille päivittäiseen käyttöön kotiruoan lisäksi. Nôgelin lastenruokiin rauta lisätään Euroopan komission ohjeiden mukaisesti ruoan energiamäärän perusteella. Nogelin lastenruoat sisältävät 3 mg rautaa/100 kcal.

Raudalla täydennettyä lastenruokaa voi käyttää heti kiinteitä ruokia aloittaessa eikä tarvita tietoa rautavarastoista eikä hemoglobiinista, sillä lastenruoka ei ole rautavalmiste. Nôgelin lastenruokiin ei lisätä muita vitamiineja eikä kivennäisaineita kuten kalsiumia. Kaikki Nôgelin lastenruoat ovat gluteenittomia ja luomua.

Nôgelin lastenruuissa käytetään rautabisglysinaattia, joka on korkean biosaatavuuden rautasuola, joka ei helposti reagoi ruoan sisältämien yhdisteiden kanssa ja sopii siten täydellisesti lastenruokiin. Raudalla täydennetyn lastenruoan käyttöä ei tarvitse rajoittaa ainakaan imeväis- ja taaperoiässä, missä päivittäiset ruoka-annokset ovat pieniä eikä yksinomaan kotiruoalla pysty tyydyttämään päivittäistä raudantarvetta.

Pussukka-välipalat ovat terveellisiä ja käteviä myös isommille lapsille. On hyvä huomioida, että kovasti urheilevien lasten päivittäinen raudantarve on isompi, joten raudalla täydennetty välipala on helppo tapa lisätä päivittäistä raudansaantia.

Nôgelin raudalla täydennetty luomu lastenruoat on saatavilla Prismoista, isommista S-Marketeista ja valikoiduista Keskon kaupoista. ”Välipalapuurot ovat saatavilla maaliskuusta alkaen verkkokaupastamme nogelorganics.fi ja Lapsimessuilta! Syksymmällä niitä löytyy myös ruokakaupoista”, Visnapuu vinkkaa.

Kiinnostaako lasten rauta-asiat? Tule Lapsimessuille!

”Tule Lapsimessuille! Olemme Kasvulavalla 13.4 sunnuntaina kello 14:00-14:30 kertomassa lasten rauta-asioista – tule keskustelemaan ja kyselemään tärkeästä aiheesta!”, kannustaa Laura Visnapuu.

Ulkopuolisuus on myös varsin pysyvä tila. Lapsena ulkopuolisuutta tai torjuntaa kokenut joutuu usein vastaavaan asemaan myös aikuisiässä. Hän oppii odottamaan toisilta ihmisiltä ulkopuolelle jättämistä.

Ystävyys on niin lapsille kuin aikuisillekin monesti haastavaa. Aikuiset tahtovat auttaa lasta ystävyyssuhteiden solmimisessa, mutta jos lapsilla ei synkkaa ja yhteisleikit eivät tunnu hauskoilta, lapsia on vaikea vaatia leikkimään yhdessä.

Kaveri- ja leikkitaitojen vahvistaminen voi auttaa lasta. Mutta mitä näiden taitojen vahvistaminen tarkoittaa käytännössä?

Tarkkaile aluksi näitä asioita lapsesi leikissä

– Leikkiminen on samanlainen asia kuin piirustustaito. Jokainen osaa tavallaan leikkiä, sanoo lastenpsykiatri Marie Korhonen. 

Korhonen kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, miten lapsi vie yksin puuhaillessaan leikkiä eteenpäin ja osaako hän leikkiä vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Leikkien sisältö, mielikuvituksen käyttö ja vuorovaikutus kertovat siitä, millainen leikkijä ja kaveri lapsi on.

Tarkkaile näitä asioita, kun lapsi leikkii itsekseen:

• Osaako lapsi joustaa leikissä ja ottaa toisten ideat huomioon?
• Millainen kyky lapsella on käyttää mielikuvitusta leikissä?
• Luoko lapsi itse leikin juonta mielikuvituksen kautta vai tuleeko juoni suoraan jostakin mediasta?
• Leikkiikö lapsi jatkuvasti samaa leikkiä ja mitä toiset lapset ajattelevat toistuvasta leikistä?

Mutta ei kaikkien tarvitse leikkiä samalla tavalla. Ei ole olemassa yhtä ”normaalia” tapaa leikkiä.

– Olemme kaikki erilaisia. Yksi voi ajatella, että hänen leikki-ideansa ovat aivan huippuja ja niitä täytyy oikopäätä ryhtyä toteuttamaan. Toinen taas tykkää siitä, että toiset keksivät ideoita ja hän on mukana leikissä, Marie Korhonen sanoo.  

Yksi tärkeä säännönmukaisuus leikissä ja kaveruudessa kuitenkin on: sen pitäisi tuntua mukavalta.

Leiki yhdessä lapsesi kanssa

Jos lapsen on vaikea joustaa leikeissä ja ottaa toisia huomioon, aikuinen voi olla vierellä ja sivumennen auttaa joustamisessa.

Jos taas lapsen leikit tuntuvat toisista vähän tylsiltä, aikuinen voi auttaa rikastamaan leikkiä tuomalla siihen omia ideoitaan ja leikkimateriaaleja.

Korhosen mielestä on tärkeää, että lapsella on yhteisiä leikkihetkiä vanhempansa kanssa. Vanhemman kanssa leikkiessään lapsi saa turvallisia kokemuksia siitä, millaista on leikkiin heittäytyminen. 

– Lapsen kanssa leikkiessä aikuisen kannattaa ehdottaa myös omia ideoitaan. Jos lapsi kieltäytyy aikuisen ehdotuksista tai jättää ne huomiotta, aikuinen voi näyttää, miten tylsältä tuntuu, kun omia ideoita ja ajatuksia ei oteta lainkaan huomioon, Korhonen sanoo.

Näin lapsen kanssa pääsee käsittelemään sitä, miksi toisten huomioonottaminen on tärkeää kaveruudessa.

Opeta lapsellesi nämä 7 ystävyyden periaatetta

Kaveritaidot kuvaavat sitä, miten lapsi liittyy ja osallistuu yhteiseen toimintaan, miten hän ylläpitää vuorovaikutusta ja kaveruutta toisten lasten kanssa ja miten hän ymmärtää ihmissuhteiden lainalaisuuksia.

Kaveruudesta kannattaa jutella lapsen kanssa sanoilla, joita lapsi ymmärtää.

Nämä seuraavat seitsemän periaatetta auttavat lasta ymmärtämään, miten syntyy kestäviä ystävyyssuhteita.

1. Harkitse, mihin leikkiin haluat mennä mukaan

Kun haluat liittyä leikkiin, ole huomaavainen. Seuraa hetki, mitä toiset puuhaavat ja kysy ystävällisesti, voitko tulla mukaan.

Jos toisista tuntuu ikävältä, että joku liittyy mukaan jo vauhdissa olevaan leikkiin, siitä ei kannata pahoittaa mieltä. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos olet leikkinyt tosi hauskaa leikkiä jo jonkin aikaa hyvän kaverisi kanssa ja yhtäkkiä mukaan pitää ottaa uusi kaveri, jota et ehkä tunne kovin hyvin. Joskus leikkiin liittyminen sopii, toisinaan ei. Mieti, mihin muuhun leikkiin voisit ryhtyä tai keksitkö kivaa puuhaa, jota voit tehdä yksin.

On tärkeää, että aikuiset järjestävät myös sellaisia ohjattuja leikkejä, joissa lapset tutustuvat toisiinsa ja leikkivät muidenkin kuin lähimpien kavereidensa kanssa. Sillä tavalla voi syntyä uusia kaveruuksia.   

Ryhmässä kannattaa sopia, että jos joskus haluaa leikkiä yksin tai kaverin kanssa eikä halua ottaa muita mukaan, siitä voi kertoa ystävällisesti: Haluaisimme leikkiä kahdestaan. Voimme leikkiä sinun kanssasi toisella kertaa, mutta tähän leikkiin emme nyt halua muita mukaan.

Ei ole ystävällistä sanoa: Et saa tulla tai Me ei leikitä sun kanssa.

2. Ystävä on auttavainen ja luotettava

Ystävät eivät yleensä kiusaa eivätkä puhu sinulle rumasti. Ystävä auttaa ja lohduttaa, kun sinulla on kurja mieli. Monesti ystävä ymmärtää, miltä sinusta tuntuu ja puolustaa sinua.

Ystävillä on kivaa yhdessä. Ystävykset ovat kiinnostuneet samalaisista puuhista ja ilahtuvat nähdessään toisensa. 

Ystävyys on niin kuin siemen, jonka istut multaan. Kun hoidat sitä ystävällisillä sanoilla ja teoilla, siemenestä alkaa kasvaa kukka.

3. Haluatko olla ystävä vai suosittu?

Jotkut haluavat, että kaikki tykkäävät heistä ja ihailevat heitä. He haluavat olla suosittuja ryhmässä ja saada ympärilleen paljon kavereita. Mutta ”olla suosittu” ei tarkoita samaa kuin ystävä.

Suositut kaverit saattavat olla joskus ilkeitäkin ja kiusata toisia. Heille on tärkeää, että ympärillä on kavereita ja että he ovat joukon johtajia. Suosion tavoittelu voi johtaa siihen, että tällaisen tyypin kaverit vaihtuvat jatkuvasti eikä hänellä ole varsinaisesti oikeita, kestäviä ystävyyssuhteita.

Sillä ei ole oikeastaan väliä, oletko suosittu. Arvokkaampaa on, että sinulla on oikeasti hyviä ystäviä, osaat arvostaa heitä ja pidät hyvää huolta ystävyyssuhteistasi. 

Millä tavalla sinä voit vaikuttaa siihen, että sinun ja ystäviesi leikit sujuvat mukavasti eikä riitaa synny? Kun tulee riita, mitä voit sanoa ystävällesi?

4. Kerro, kuka sinä olet ja mitä tykkäät tehdä

Jos olet aina hiljaa ryhmässä etkä kerro toisille, mitä ajattelet ja millaisista asioista olet oikeasti kiinnostunut, toiset alkavat helposti tehdä omia päätelmiään sinusta. Toiset saattavat keskittyä huomaamaan pelkästään asioita, joissa et ole kovin taitava tai käyttäydyt ryhmän kannalta ikävällä tavalla.

Siksi on todella tärkeää näyttää toisille, mitä hyviä ja reippaita puolia sinussa on, mitkä ovat sinun vahvuutesi eli missä asioissa olet taitava.

5. Jos joku on ilkeä sinulle, ei kannata ilkeillä takaisin

Vaikka toisten käytös välillä ärsyttää, ihmisille ei kannata puhua määräillen eikä töykeästi. Ilkeät sanat ja töykeä käytös painuvat syvälle muistiin ja usein ihmiset alkavat varoa ja vältellä sellaista kaveria, joka on ollut ilkeä ja satuttanut.

Jos joku on ilkeä sinulle, voit vastata kohteliaasti takaisin, että en pidä siitä, että minulle puhutaan tuolla tavalla tai että tuo mitä sanot minusta, ei kyllä ole lainkaan totta.

Ärsyttävät ja kiusaavat tyypit yrittävät saada sinut hermostumaan ja tekemään jotakin tyhmää. Älä suostu olemaan typerys toisten silmissä, vaan vastaa takaisin järkevästi ja kävele pois, mukavampien ihmisten seuraan.  

6. Kun pyydät anteeksi, tarkoita sitä

Lapsia kehotetaan joskus montakin kertaa päivässä pyytämään toisiltaan anteeksi ikävää käytöstä. Anteeksipyynnöllä saadaan nopeasti tilanne ratkaistua ja päästään eteenpäin. Mutta jos anteeksipyyntö ei ole vilpitön ja aito, ja ikävä käytös toistuu taas hetken kuluttua, lopulta käy niin, että toiset eivät enää halua leikkiä kanssasi.

Anteeksipyyntö ei ole pelkästään yksi sana, vaan siihen täytyisi yhdistyä myös ajattelua: Miksi pyydän anteeksi ja tarkoitanko sitä todella. Jos et ole valmis vielä pyytämään tai antamaan anteeksi, voit kertoa sen: Tarvitsen aikaa, ennen kun voin pyytää oikeasti anteeksi. Voidaanko palata tähän vähän myöhemmin?

7. Huomaatko, mikä on rajua leikkiä ja mikä kiusaamista?

Monet lapset leikkivät luonnostaan raisuja leikkejä, vähän samalla tavalla kuin karhunpoikaset painivat keskenään. Jotkut lapset tykkäävät enemmän raisuista leikeistä kuin toiset.

Jos sinusta tuntuu, että kaverisi leikit muuttuvat helposti liian rajuiksi, mutta haluat kuitenkin olla hänen kanssaan, voit kokeilla leikkiä lähellä turvallista aikuista, jonka tiedät osaavan puuttua tilanteeseen, jos leikki menee liian hurjaksi.

Mikä sitten on kiusaamista? Jos jollekin lapselle tehdään jatkuvasti kiusaa tai nimitellään ikävästi eikä lopeteta, vaikka hän pyytää lopettamaan, se on kiusaamista.

Hyvä sääntö on, että kavereita voi pyytää kaksi kertaa lopettamaan ikävältä tuntuva käytös. Jos he eivät lopeta, lähde pois leikistä, kerro aikuiselle ja etsi mukavampia leikkikavereita.

Monissa päiväkodeissa ja kouluissa julistetaan kiusaamisen nollatoleranssia. Psykologit ja lastenkirjailijat Heidi Livingston ja Julia Pöyhönen kertovat, että ajatus kampanjoinnin taustalla on hyvä, mutta se saa aikuiset usein lähestymään kiusaamista liian yksioikoisesti.

– Kiusaamisen-käsite on hyvin latautunut ja jos lasten välillä on kurjaa käytöstä, herää aikuisilla paine lopettaa se välittömästi, Livingston sanoo.

Kiusaamista ei voi poistaa vain kieltämällä

Kiusaamisen käsittelyssä on riski, että puututaan vain käytökseen. Lasten kanssa saatetaan käydä läpi, millainen käytös ei ole ok ja seurataan, loppuuko huono käytös keskustelun jälkeen.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kiusaaminen ei synny tyhjästä. Jos emme ymmärrä syitä, jotka johtivat lasten väliseen konfliktiin, on hyvin todennäköistä, että se uusiutuu.

Kiusaaminen on samaan aikaan sekä yksilön, ryhmän että yhteiskunnan ongelma. Kiusaamiseen vaikuttaa lapsen hyvinvointi, hänen tarpeensa tulla ryhmässä pidetyksi, huomioiduksi ja arvostetuksi sekä yhteiskunnan normit toisten kohteluun.

– Kiusaamista on aina ollut ja tulee aina olemaan, sillä lapset vielä harjoittelevat tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja, Pöyhönen toteaa.

Kiusaamista ei voi poistaa vain kieltämällä jyrkästi lapsia kiusaamasta toisiaan. He tarvitsevat parempia työkaluja tilanteiden ratkaisuun.

– Meidän pitäisi ymmärtää kiusaamista ilmiönä paremmin ja antaa siitä tietoa jo aivan pienille lapsille. Kiusaamisen ehkäisyssä ja laannuttamisessa olennaista on ottaa selvää, miksi lapsi toimii kuten toimii ja opettaa lapselle vaihtoehtoisia tapoja toimia. Jos taustalla olevia syitä ei selvitetä, ongelma toistuu, Livingston lisää.

Kuka tahansa saattaa kiusata

Lapsiryhmässä on monia asioita, joita lapsen pitää ottaa jatkuvasti huomioon. Se vaatii hyviä sosiaalisia taitoja, jotka kuitenkin monella ovat vasta kehittymässä.

Kuka tahansa lapsi saattaa käyttäytyä huonosti silloin, kun hän esimerkiksi hakee omaa paikkaansa ryhmässä, pelkää jäävänsä yksin tai voi huonosti.

Lapsille on tavanomaista kohottaa omaa epävarmaa oloansa haukkumalla muita ja painamalla heitä alaspäin. Vaikeat, käsittelemättömät tunteet aiheuttavat usein ikävää käytöstä.

Kyse on siis paljon myös siitä, miten ryhmässä voi tulla nähdyksi, arvostetuksi ja huomioiduksi. Turvallisessa ryhmässä jokainen lapsi voi olla juuri sellainen kuin on.

Lasten väliset konfliktit eivät aina näy aikuisille ja lastenkin voi olla vaikea hahmottaa, mitä niissä tapahtuu. Vaikka kyseessä ei olisi varsinainen kiusaamistilanne, on tärkeää puuttua lasten käytökseen ajoissa, jotta kiusaamista petaavia toimintamalleja ei pääse vahvistumaan ryhmässä.

Kun lapselle ei anneta keinoja käsitellä vaikeita tunteita ja tilanteita, vaan huono käytös pelkästään kielletään, hän turvautuu todennäköisesti kiusaaviin toimintamalleihin kerta toisensa jälkeen.

– Työkokemuksemme mukaan oikeanlainen tieto on avain kiusaamisen ehkäisyyn. Mitä paremmin lapset ymmärtävät sosiaalisia tilanteita, kiusaamisen syitä ja sitä, miten eri tilanteissa voi toimia, sitä helpompi heidän on selviytyä niistä ja toimia rakentavasti. Samalla aikuiset voivat tukea lasten sosiaalisten taitojen kehittymistä ja luoda turvallisempia ryhmiä, Livingston toteaa.

Molempia lapsia pitää kuulla

Jakaakseen tietoa kiusaamisesta Pöyhönen ja Livingston ovat kirjoittaneet lapsille suunnatut satukirjat Fanni ja kiusattu kaveri ja Miu ottaa kädestä (Kumma). Molemmat teokset julkaistaan helmikuussa 2025.

He ovat kehittäneet myös työpajakonseptin, jossa jalkaudutaan päiväkoteihin ja kouluihin auttamaan lapsia ja aikuisia kiusaamisen ehkäisyssä.

Fanni ja kiusattu kaveri -teoksessa on kirjan jälkiosassa paljon tietoa ammattilaisille ja vanhemmille kiusaamisesta ja sen ehkäisemisestä. Psykologit esittelevät kirjassa viisiosaisen mallin, joka tukee aikuista auttamaan kiusaamisen käsittelyssä.

Kiusaamisen kitkeminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä jokaisen lapsen tarpeisiin ja taustan ymmärtämiseen kuluu varhaiskasvattajilla ja opettajilla resursseja. Tämä tulisi huomioida heidän työnsä suunnittelussa.

– Panostaminen kuitenkin kannattaa, sillä se maksaa itsensä takaisin myös opintomenestyksessä. Uhkaavassa ympäristössä on aika vaikea keskittyä, Pöyhönen toteaa.

Kiusaamisen selvittelyssä olennaista on jutella kaikkien osapuolten kanssa erikseen, jotta heillä on mahdollisuus toisaalta kertoa oma näkökulmansa ja toisaalta tilaa tuntea empatiaa myös muita osapuolia kohtaan.

Huonosti käyttäytynyt lapsi on herkästi häpeissään ja puolustuskannalla, kun hänelle on tehty selväksi, että ei voi toimia tietyllä tavalla.

– Lapsi saattaa esimerkiksi nauraa hohottaa suojatakseen itseään, kun aikuinen yrittää ottaa selvää, miksi lapsi käyttäytyi epätoivotulla tavalla. Tämä on tietenkin aikuisen kannalta todella epäkiitollinen tilanne, Pöyhönen sanoo.

Tällöin on hyvä muistaa katsoa tarkemmin käytöksen taakse ja sanoittaa ajatuksiaan ääneen: mikä voisi motivoida lasta toimimaan tällä tavalla?

Kun lapsi kokee, että aikuinen on myös hänen puolellaan ja haluaa auttaa häntä, hänen on paljon helpompi kantaa vastuunsa tilanteesta.

Hän näkee työssään lastenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, että vanhemmat ovat aidosti omistautuneita lapsen hyvän kehityksen tukemiseen.

Lasten oireet eivät ole muuttuneet aiemmista vuosikymmenistä eikä lasten keskittymiskyky ole heikentynyt. Mutta lapsia ympäröivä yhteiskunta on muuttunut, ja se heijastuu lapsiin. 

– Lasten voi olla vaikea keskittyä leikkimään ja toimimaan niissä puitteissa, jotka aikuiset ovat heille rakentaneet, Korhonen toteaa.

Ongelman ydin on liian pehmeä kasvatus

Korhonen on tutkinut äidin masennuksen vaikutusta lapseen sekä mielenterveysongelmien ylisukupolvisuutta. Hän kohtaa työssään erikoissairaanhoidossa ”jäävuoren huipun”.

– Kolmella prosentilla lapsista psyykkiset ja neurologiset oireet ovat niin vakavia, että he tarvitsevat erikoissairaanhoitoa. Se on jäävuoren huippu, joka meille ohjautuu, Korhonen kertoo.

Pinnan alla on kotien seinien sisäpuolelle kätkeytyviä arjen haasteita, jotka jäävät paljolti piiloon.

Keskeinen syy lasten käytösongelmiin ei Korhosen mielestä ole se, etteivätkö vanhemmat asettaisi lapsille rajoja ja kasvattaisi heitä. Kyse on enemmänkin kielteisen vuorovaikutuksen kehästä, joka lapsen kasvuympäristöön on muodostunut.

Ongelman ydin on pikemminkin pehmeät kasvatuskeinot ja se, ettei lapselle haluta tuottaa pettymyksiä.

– Lasten kanssa neuvotellaan huomaamatta. Vanhemmat haluavat puhua lapselle kauniisti ja kohteliaasti, jolloin pyyntö saatetaan pukea huomaamatta kysymysmuotoon. Tähän on hyvä kiinnittää huomioita, Korhonen sanoo.

Lapsi ymmärtää vanhemman lempeät sanat niin, että lapsi saa päättää, syökö hän mitään vai ei, millaiset vaatteet hän pukee päälleen ja lähdetäänkö päiväkodista kotiin vai ei.

– Jos lapsi ei saa päätä, lähdetäänkö vai jäädäänkö, silloin asiaa ei kysytä. Pieni lapsi ei ymmärrä konditionaalimuotoa. Lempeä ”nyt meidän on aika lähteä” on riittävän kohtelias lapsen näkökulmasta.

Kun aikuinen päättää, lapsi tuntee turvaa

Aikuisuusjohtoisuus on tarpeen lapsen turvallisuuden tunteen kannalta.

– Jos lapsesta tuntuu, että aikuinen ei kykene kannattelemaan tilannetta, lapsi ryhtyy kannattelemaan sitä itse – ja se on lapselle turvatonta, Korhonen sanoo. 

Aikuisjohtoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsen mielipidettä tarvitse kuunnella.

– Omien mielipiteiden perustelu on todella tärkeä taito ja sitä kannattaa harjoitella lapsen kanssa. Neuvottelutaitoja on myös hyvä oppia. Aikuisen täytyy kuitenkin tietää, mikä on lapselle hyväksi.

Paras hoito on vanhemmuuden vahvistaminen

Marie Korhosen mukaan ensisijainen hoito uhmakkuudessa ja käytöshaasteissa on vanhemmuuden vahvistaminen.

– Mitä pienempi lapsi, sitä keskeisempää on työskennellä vanhempien kanssa ja vähemmän työskennellään suoraan lapsen kanssa

Vanhempien kannattaa keskittyä aivan ensimmäiseksi vahvistamaan perheen arjen rakennetta, joka muodostuu päivittäisistä rutiineista, selkeästä aikataulusta, tavoista ja yhdessä sovituista periaatteista.

Toinen tsekkauksen aihe on perheen aikuisjohtoisuus. Vanhemman tulee kannatella arjen tilanteita selkeästi ja luotettavasti. Lapselle kannattaa myös kertoa selvästi, ymmärrettävästi ja toistuvasti, mitä häneltä odotetaan. 

– Elämme aikaa, jossa ihmiset miettivät paljon sitä, mitkä ovat minun oikeuteni ja miten minua saa kohdella. Tämä heijastuu lapsiin. Kun lapsi sanoo aikuiselle: ”Sinä et saa koskea minuun”, se ei kyllä tule lapsen maailmasta, vaan aikuisten, Korhonen sanoo.

Joskus aikuisjohtoisuus on sitä, että aikuinen tarttuu lasta kädestä, ottaa syliin, ohjaa lempeästi olkapäistä tai kantaa lasta vastusteluista huolimatta. 

Perheen myönteinen vuorovaikutus on rajojen asettamisen perusta. Myönteistä vuorovaikutusta ja iloa tulisi olla arjessa monin verroin enemmän kuin tiukkaa puhetta.

Kun lapsi voi luottaa vanhempaansa ja saa toistuvasti kuulla olevansa hyvä, rakas ja taitava, hänen on helpompaa asettua turvallisesti omien vanhempien sekä toisten aikuisen asettamiin rajoihin. 

Puheterapeutti Assi Aherto on ilmiöstä harmissaan. Hän haluaisi kaikkien muistavan, että pienet lapset eivät pidä ääntä tai puhu kovaäänisesti aikuisia kiusatakseen.

– Lapset vielä harjoittelevat ymmärtämään, millainen äänenvoimakkuus sopii ja riittää mihinkin tilanteeseen.

Monissa arjen tilanteissa vanhemman täytyy ohjata lasta hiljenemään. Kirjastossa tai kesken toisen ihmisen puheenvuoron ei sovi puhjeta pulputtamaan, varsinkaan kovalla äänellä.

Jatkuva kielteinen palaute äänenkäytöstä voi kuitenkin haitata paitsi puheen kehitystä myös lapsen minäkuvan muodostumista.

Kovaääninen lapsi harjoittelee vielä äänenkäyttöään

Aherton mukaan lapsen varhaiset itsesäätelytaidot kehittyvät noin kolmevuotiaaksi asti. Äänenkäytön voimakkuuteen vaikuttavat myös aistitietojen yhdistäminen, tunnesäätelytaidot sekä puhemotoriikan ja puheen tuottamisen taidot.

Pienet lapset kokeilevat äänen tuottamista kiljahduksin ja karjahduksin. Niissä volyymi on toisinaan kova.

– Lapsen puheen kehitykseen kuuluu onomatopoeettisten äänteiden harjoittelu. Pikkulapset matkivat esimerkiksi eläimiä oppiakseen äänteitä ja äänenkäyttöä.

Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen alkaa puolestaan kypsyä noin 4–5-vuotiaana. Aikaisintaan silloin lapsi voi ymmärtää, että jos esimerkiksi kahvilassa kailottaa kovaan ääneen, voi käytös häiritä muita asiakkaita. Aherto kuitenkin painottaa, että lapset kehittyvät tässäkin asiassa yksilöllisesti.

Äänenvoimakkuuteen vaikuttavat myös lapsen temperamentti, totuttu äänenkäytön tapa ja tunnetilat, kuten vihastuminen tai innostuminen. Lisäksi kaikilla ihmisillä lapsista aikuisiin on erilaiset äänet ja äänenvoimakkuudet, mikä perustuu kurkunpään ja hengityselimistön rakenteisiin.

Hyssyttele lasta harkiten

Toistuva kielteinen palaute äänenkäytöstä voi hämmentää lasta. Kun aikuinen käskee lasta olemaan hiljempaa asiaa sen enempää perustelematta, pyynnön syy ei aukea lapselle.

Jos huomaa hyssyttelevänsä lasta yhtenään, on paikallaan pohtia, onko lapsen äänenkäyttö todellisuudessa häiritsevää. Joskus kyse on pikemminkin siitä, että lapsen kovaäänisyys hävettää vanhempaa julkisella paikalla tai vanhempi on niin rasittunut, ettei jaksaisi kuunnella kovia ääniä kotona.

Aherton mukaan hyssyttelyn seurauksena lapselle voi syntyä kielteinen kuva itsestään toimijana ja ryhmän jäsenenä. Se voi vaikuttaa kielteisesti myös lapsen oppimisen iloon, jos puhutaan päiväkoti- tai kouluympäristöstä.

– Päiväkodeissa ja kouluissa ne, joilla äänenkäyttö ei vielä ole hanskassa, saavat helposti paljon negatiivista palautetta. Siihen toivoisin kulttuurin muutosta, Aherto toteaa.

Moittimisen sijaan Aherto kehottaa ohjaamaan lasta lempeästi. Kannustava palaute, pyynnön perusteleminen ja kuvatuki ovat monesti myös tehokkaita tapoja puuttua asiaan.

– Voi esimerkiksi sanoa, että sinulla on tosi hieno ääni ja osaat käyttää sitä voimakkaasti, mutta sellainen ei nyt sovi tähän tilanteeseen. Tai että kuulen ihan hyvin, voit kyllä puhua hiljempaa.

Maailmaan mahtuu ääntä

Sopivaksi mielletty äänenkäyttö on kulttuurisidonnaista. Jossain toisessa kulttuurissa tällaisen artikkelin kirjoittaminen ei välttämättä tulisi edes mieleen, mutta Suomessa varsinkin julkista metelöintiä katsotaan vinoon.

Aherto toivoisi, että jokainen haastaisi omia ajattelutapojaan, jos pikkulasten äänenkäyttö tuppaa ärsyttämään. On valitettavan yleistä ajatella, että pikkulapset ovat aina vain häiriöksi aikuisten rauhalle.

Ylipäätään Aherto kaipaisi enemmän lapsimyönteisyyttä.

– Lapset ovat arvokkaita olentoja ja he harjoittelevat erilaisia taitoja. He tarvitsevat paljon enemmän armollista suhtautumista ja ymmärrystä siitä, että he eivät ole valmiita.

Aikuisetkaan eivät ole valmiita ja täydellisiä ihmisiä, joten sen vaatiminen lapsilta on paljon pyydetty.

Kaksplussan lukijat kertovat, mikä lapsen saama raivari on painunut heidän mieleensä.

Vähän huomaavaisuutta, kiitos!

”Tyttäreni hermot menivät pienenä, kun hän työnsi metroon näkymättömät nuken rattaat. Hän laittoi ne tyytyväisenä metron välikköön, jarrut kiinni ja meni istumaan penkille. Sitten yksi nuori mies sattui menemään seisomaan näiden näkymättömän rattaiden päälle. Voi sitä surua, ja äiti yritti pidättää nauruaan! Oli kyllä hyvin loukkaantunut ja vihainen tytteli loppumatkan.”

Jokin myönnytys sentään

”Pojallani oli 3-vuotissynttärit viikonloppuna. Kerroin, että hän voi viedä maanantaina keksejä päiväkotiin tarjottavaksi. Hän olisi halunnut viedä ne perjantaina. Itkun, raivon ja huudon välissä hän huusi: ’Vien niille rumia keksejä!'”

Aikuisten juonittelua

”6-vuotias tyttäreni itki, koska hänen kahden serkkunsa nimissä on d-kirjaimet, kun taas hänen nimessään ei ole. Olemme kuulemma siskokset suunnitelleet tämän yhdessä.”

Kuluttajan vapaus

”Isoveljeni oli saanut alle kouluikäisenä mökkimatkan kauppareissulla raivarit, kun äitini ei ollut antanut hänen ostaa kondomipakettia. ’Ikinä en saa mitään omilla rahoilla ostaa!'”

Kaiken maailman vaatimuksia

”Meidän tytär huusi 2-vuotiaana kahvilassa naama punaisena, että osta pillupullaa! Ihmisiä nauratti kovin. Tyttö tarkoitti hillopullaa eli munkkipossua. Oli tuo puhuminen vielä vähän hakusessa.”

”Lapsemme itki pienenä päiväkotiin mennessä, että haluaa kuun taivaalta. Kiukku tuli, kun en ihan onnistunut.”

Ruokakriitikot vauhdissa

”Poika raivostui puolitoistavuotiaana, kun keitetty kananmuna hajosi.”

”Meillä tyttö aikoinaan raivosi puolitoista tuntia, kun en tehnyt hänelle puolukoista mustikkasoppaa.”

”Lapseni sai 4-vuotiaana raivarit, kun en ollutkaan laittanut ruokaa mursunlihasta (?!) ja vain pieninä siivuina. Ruokana oli jauhelihakastiketta ja perunoita…”

Huono vaihtokauppa

”Minun tytsyni sai huutoitkupotkuraivarin siitä, kun hammaskeiju oli käynyt, vienyt hampaan ja jättänyt 20 senttiä. Noh, seuraavana yönä hammas palasi tyynyn alle. Ei mikään keiju olisi jaksanut sitä huutoa kuunnella!”

Kokemukset on kerätty Kaksplussan Facebook-sivulta.

Psychiatric and Mental Health Nursing -lehdessä julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan tarinoiden kuunteleminen vahvistaa lapsen mielenterveyttä ja resilienssiä, vastoinkäymisistä palautumista ja mielen joustavuutta. Katsauksessa tarkasteltiin yhtätoista tutkimusta vuosilta 2012–2022.

Tutkijoiden mukaan tarinankerronta on varsin helppo ja tehokas keino lasten mielenterveyden edistämiseen.

Tutkimustulokset osoittavat myös, että tarinankerronta vaikuttaa myönteisesti lapsen mielikuvituksen, luovuuden ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen.

Tulokset eivät yllätä kirjallisuuden tutkija Maria Laaksoa Tampereen yliopistosta. Vaikka lastenkirjat ovat muuttuneet yhä viihteellisemmiksi, niiden keskeinen tehtävä on yhä edelleen kulttuurin ja arvojen välittäminen.

– Aikuiset haluavat siirtää lapsille satukirjojen kautta niitä arvoja, joihin itse uskovat, Laakso sanoo. 

Uusissa lastenkirjoissa opettaminen ei ole ilmeistä, vaan arvoihin kasvatetaan hyvän tarinan sivutuotteena.

Lastenkirjat opettavat vastoinkäymisistä selviämistä

Maria Laakson mukaan melkeinpä kaikki lastenkirjat kertovat vastoinkäymisistä selviytymisestä.

– Kertomukset rakentuvat lähes aina siten, että päähenkilö kohtaa vastoinkäymisiä, ja siitä syntyy kertomuksen jännite. Saamme seurata, miten päähenkilö vastoinkäymisensä selättää. 

Kertomukset ovat hyvä keino ennakoida ja harjoitella erilaisia elämässä vastaantulevia vaikeita, surullisiakin asioita. Kirjalliset kertomukset voivat valaa lapseen uskoa selviämisestä tarjoamalla positiivisia tarinamalleja. 

– Kirjallisuus voi tällä tapaa lisätä lapsen resilienssiä erilaisten vastoinkäymisten kohtaamisessa. Lastenkirjallisuuden tarinoissa vaikeuksista selvitään ja elämä jatkuu, vaikka välillä olisikin hankalaa ja surullista.

Suomessa lastenkirjojen hahmot ovat usein eläimiä tai valtaväestöä, mutta ilahduttavasti lapsille suunnatuissa kirjoissa esiintyy koko ajan enemmän kulttuurista moninaisuutta.  

Tunnetaidot esillä nykylastenkirjallisuudessa

Entisaikojen sadut eivät olleet lastenkirjallisuutta lainkaan, vaan kiertävää suullista perinnettä, ja suunnattuja ihan kaiken ikäisille. Sadut olivat ajanvietettä ja opetuksia elämästä.

Joskus kansantaru saattoi päättyä lapsen kuolemaan, kuten Pieni tulitikkutyttö – surullinen tarina myötätunnon ja auttamisen tärkeydestä – tai Jörö-Jukka, jonka tarkoitus oli opettaa lapsia hauskalla tavalla, mutta monet pitävät tarinoita kammottavina.

– Kansanperinteen varoituskertomukset saattavat joskus loppua lohduttomalla tavalla. Kasvattava metodi oli tällöin pelottelu, Maria Laakso pohtii.

Mitä lähemmäs nykypäivää tullaan, sitä enemmän lastenkirjallisuuden odotetaan koskettavan ja ilahduttavan lukijoitaan. Laakso arvelee tämän juontavan lasten lukutaidon heikentymiseen liittyvistä huolista ja pyrkimyksestä lukuinnon herättämiseen.

– Nykyisin korostetaan lukutaidon tärkeyttä, ja siksi odotamme lastenkirjojen houkuttelevan lapsia lukemaan. Tämä ei tarkoita, että nykylastenkirjallisuus olisi huonossa mielessä viihteellistä, hän sanoo.

Opettavaisuus on yhä läsnä lastenkirjallisuudessa.

– Nykyisin lastenkirjallisuudessa on pinnalla esimerkiksi tunnetaitojen opettelu, joka on eräänlaista opettavaisuutta sekin. 

Laakso uskoo, että lastenkirjallisuuden sosiaalisuutta edistävä vaikutus voi johtua kirjallisuuden kyvystä opettaa empatiaa. Kertomus houkuttelee eläytymään jonkun toisen kokemukseen.

– Toisten tunteiden huomioiminen ei ole myötäsyntyinen kyky, vaan lapset opettelevat sitä. Kirjallisuus on oiva keino opettaa samastumaan toisten tunteisiin ja kokemuksiin. 

Lastenkirjailija paljastaa: mietinkö kirjojeni opettavaisuutta?

Ella ja kaverit -kirjasarjan ja useita muita suosittuja lastenkirjoja kirjoittanut Timo Parvela ei pohdi tarinoita kirjoittaessaan lasten kehitystä tai tarinan opetusta, vaikka onkin taustaltaan luokanopettaja.  

– Omien lasteni kautta olen oppinut, että en paljonkaan kykene kasvatuskeinoin vaikuttamaan lasten kehitykseen, saati sitten kirjoillani, hän sanoo.

Parvelan mielestä tarina voi olla turvallinen satama, johon lapsi ja aikuinen ankkuroituvat hetkeksi.

– Jos joku lapsi löytää kertomuksestani rohkaisua, samastumispintaa tai vain tuokioksi viihdykettä, olen onnistunut.

Muistamme lapsuudestamme ne asiat, jotka ovat tuottaneet voimakkaan tunnekokemuksen.

– Kirjan lukemiseen liittyy usein sekä tarinan sisältä tulevia impulsseja että itse lukuhetkeen liittyviä tunnekokemuksia. Parhaimmillaan kokemus on sellainen, että se seuraa meitä koko loppuelämän, kuten minulle kävi, kun tätini luki minulle ja serkulleni Veljeni Leijonamielen eräällä joululomalla.

Kieli on myös mielen työkalu ja mitä laajempi kielellinen työkalupakki on käytössä, sitä paremmin olemme valmistuneita kohtaamaan elämän tarjoamat haasteet.

ADHD:n nopealle yleistymiselle voidaan tutkijoiden mielestä etsiä syitä ympäristön muutoksesta, koska geeniperimä tai aivojen kehitystahti ei ole muuttunut yhtä nopeasti.

– Kyllä hypoteesini on, että älylaitteet ovat mahdollisesti yksi syy ADHD-diagnoosien määrän kasvun takana. Teoriaa voi pitää aika vahvana, kun tiedämme millaisia vaikutuksia puhelimilla ja sovelluksilla on, Länsi-uudenmaan hyvinvointialueen tutkimusjohtaja, nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola sanoo.

Lyhytjänteinen tekeminen voi pahentaa ADHD-oireilua. Kosola kehottaa kaikkia suhtautumaan ruutuaikaan harkiten, mutta etenkin, jos lapsella on ADHD.

– Lapsi, jolla on ADHD, tarvitsee korostettua johdonmukaisuutta ja vahvistusta siihen, että puhelimella ei olla läksyjä tehdessä tai ollessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se heikentää lapsen vielä muutenkin kehittyvää keskittymiskykyä.

”Tarvittaisiin ryhtiliike vanhemmilta”

Älylaitteissa ja niiden suosituissa sovelluksissa on Kosolan mukaan useita huonoja puolia lapsen keskittymiskykyä ajatellen.

Tärkeimmäksi hän nostaa esiin sen, kuinka koukuttavia somesovellukset ovat – on huono asia tottua lapsena sovellusten nopeaan tempoon ja siihen, ettei syötteelle näy loppua. Varsinkin, jos lapsella on ADHD.

– Vasta 25 ikävuoden hujakoilla aivojen etuotsalohko, mikä on vastuussa pitkäjänteisemmästä toiminnasta, alkaa olla täysin valmiina. Jos lapsi oppii, että koko ajan pitää tapahtua jotain, on siitä poisoppiminen vaikeaa. Vaikeudet korostuvat heillä, joilla on ADHD.

Kosola toivoisi vanhempien kiinnittävän erityisesti yhteen asiaan huomiota lasten älylaitteiden valvonnassa.

– Kaikissa kodeissa pitäisi kiinnittää huomiota älylaitteisiin nukkumaanmenon lähestyessä, tähän tarvittaisiin ryhtiliike vanhemmilta. Puolet yläkoululaisista nukkuu liian vähän, mikä heikentää keskittymiskykyä, oppimista, mielenterveyttä ja fyysistä terveyttä.

Kansalliset suositukset älylaitteiden käytöstä kannustavat perhettä perustamaan puhelinparkin, jonne laitteet kerätään yöksi.

ADHD-lapsen kanssa voi opetella keskittymisen tehostamista

ADHD-oireet lievenevät valtaosalla iän myötä, kun taidot kehittyvät. Kosola kehottaa myös opettelemaan vilkkaan lapsen kanssa sitä, miten purkaa energiaa sopivana aikana.

– Viikonloppuna voi mennä aamupalan jälkeen heti pihalle, missä saa juosta ja touhuta. Sitten on taas helpompi keskittyä sisällä johonkin rauhallisempaan tekemiseen. Perheen ollessa yhdessä tulisi huomioida, ettei kenenkään älylaite kilahtelisi koko ajan.

Kosola kertoo, että kouluikäisen ADHD-lapsen keskittymistä häiritsee älylaitteiden lisäksi herkästi muutkin häiriötekijät ympärillä.

Vilkkaan tai ADHD-diagnoosin saaneen lapsen keskittymistä voidaan tukea esimerkiksi asettamalla tämän pulpetti seinän viereen, jolloin puolet ympärillä tapahtuvista asioista on karsittu ja houkutus kääntyillä ympäriinsä pienenee. 

– Voi myös sopia, että oppitunnin aikana saa käydä vaikka kahdesti jalottelemassa tarpeen tullen. Hallinnan tunteen ja myönteisen tekemisen kautta päästään usein parempaan lopputulokseen kuin vain rajoittamalla tekemistä, Kosola lisää.

Älylaitteista ei ole ADHD:lle hyötyjä, mutta haittoja kyllä

Älylaitteilla on oma osansa lasten ja nuorten liikunnan ja unen määrän vähenemisessä. Tämä on Kosolasta erityisen haitallista lapsille, joilla on ADHD.

– Syntyy noidankehä, kun älylaitteiden käyttö kasvaa ja liikunnan, ulkoilun ja unen määrä vähentyy. Kaikki tämä vaikuttaa keskittymiskykyyn haitallisesti. 

Aivot kuormittuvat paljon tehtävien välillä hyppimisestä, minkä takia lapsena tulisi saada keskittyä yhteen asiaan kerrallaan – siis leikkiä leikkiessä ja oppia oppiessa, eikä vilkuilla viestejä tai ohjelmia samalla.

Myöskään se, mitä lapset tekevät älylaitteilla, ei ole yksi ja sama, sillä toiset sisällöt ovat toisia haitallisempia. Tiedetään, että lyhyet, nopeita palkintoja validoivat toiminnot heikentävät lapsen jo ennestään puutteellista tarkkaavaisuutta. Etenkin ADHD-lapsilla ja nuorilla tulisi suosia pitkiä elokuvia tai hidastempoisia ohjelmia, jos antaa jotain katsoa.

– Pikku Kakkonen on pääsääntöisesti oikein hyvää sisältöä. Valitettavan monissa piirretyissä on hirveän nopea tempo, kurjaa kielenkäyttöä tai kiusaamista. Kaiken älylaitteilla nähtävän ja tehtävän tulisi olla lapsen ikätasolle sopivaa. Kosola muistuttaa.

Hän lisää, että etenkin alle kouluikäisille näytettävissä sisällöissä kannattaa olla tarkkana.

– Suhtaudun aika nihkeästi digin käyttöön alle kouluikäisillä, ellei ole kunnolla tutkittu hyötyjä lapselle. Suuri osa päiväkodin älylaitteiden käytöstä perustuu digi-intoiluun eikä kehitykseen.

ADHD:hen liittyy lisääntynyt riski lukivaikeuteen

Tuoreet älylaitesuositukset suosittelevat 2–6-vuotiaille lapsille ruutuaikaa korkeintaan tunnin päivässä. Kosola huomauttaa, että vaikka on olemassa sovelluksia tai pelejä, joiden voisi ajatella olevan lapselle kehittäviä, älylaitteet eivät ole yleensä paras vaihtoehto oppimiselle.

– Ei ole esimerkiksi sama tehdä palapeliä tabletilla tai oikeasti. Tabletilla paloja laitetaan paikoilleen vain yhdellä sormella pyyhkäisemällä, kun taas oikeaa kolmiulotteista palaa joutuu pyörittelemään ja upottamaan oikeaan kohtaan.

ADHD:hen liittyy lisääntynyt riski lukivaikeuteen, minkä avuksi Suomessa on kehitetty erinomainen Ekapeli. Kosola kuitenkin neuvoo, että sitäkään ei saisi käyttää rajattomasti.

Oman älypuhelimen hankintaa suositellaan lykkäämään lapsille ainakin yläkouluikään, ja some-alustojen käyttöä 15–16-vuotiaaksi.

– Niin kauan kuin lapsi on alle 18 vuotta, on huoltajalla vastuu ja myös oikeus kantaa se vastuu älylaitteisiin liittyen, Kosola painottaa.

Älä anna puhelimen korvata kehityksen kannalta tärkeää tekemistä

Suositukset korostavat, ettei alle kaksivuotiaille suositella älylaitteita lainkaan. Tämä pohjautuu siihen, että pienten kontaktit ihmisten kanssa ovat täysin korvaamattomia.

– Pieni lapsi ei hahmota vielä edes olevansa erillinen olento, vaan oppii nähdessään aikuisen reagoivan ilmeillä ja sanoittamalla maailmaa. Lapsi ei yhdistä ruudulta näkemäänsä todelliseen maailmaan millään tavalla, Kosola huomauttaa.

Hän lisää, että päiväkoti-ikäiset tarvitsevat unta niin ison osan vuorokaudesta, että hereilläoloaikaan jää paljon opeteltavaa – pitäisi harjoitella esimerkiksi hienomotoriikkaa kynää käyttämällä ja karkeamotoriikkaa juoksemalla sekä kiipeilemällä.

– Noin kolmevuotiaana lapsi alkaa leikkiä toisten kanssa ja ymmärtää, milloin hän itse ja milloin toinen saa päättää mitäkin. Älylaitteet kyllä koukuttavat vilkkaankin lapsen hetkeksi hämmentyneenä ruudun ääreen, mutta siitä voi seurata enemmänkin haittaa, Kosola sanoo.

Ilmiöstä on puhuttu viime aikoina mediassa, eikä aina positiiviseen sävyyn. Vanhempia ja koulujen opettajia on saattanut huolestuttaa lasten pukeutuminen ja eläytyminen eläimiksi.

Mistä therianismissa oikein on kyse? Mitä eläinhahmossa viihtyvän lapsen vanhemman pitäisi ilmiöstä ajatella?

Mitä therianit ovat?

Therianit ovat ihmisiä, jotka kokevat olevansa osittain tai kokonaan eläimiä. Nimitys on peräisin antiikin Kreikasta. Kreikan sana therion tarkoittaa eläintä tai petoa ja usein sillä viitataan villieläimiin tai suurpetoihin.

Vaikka therianismi on nykyään varsin yleistä lasten ja nuorten keskuudessa, eläimiin samastuminen ja eläinleikit eivät kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö.

– Melkein kaikki ovat varmasti joskus lapsena leikkineet eläintä. Missä tahansa elämän vaiheessa voi kokea samaistuvansa johonkin eläimeen. Se on täysin normaalia, sanoo digitaalisen nuorisotyön asiantuntija Noora Lambert Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuortennetistä.

Yleisimpiä therianeja kiinnostavia eläimiä ovat erilaiset kissaeläimet, sudet ja karhut.

– Vaikkei therianeilla ole fyysisiä eläimen piirteitä, heillä on psykologinen kokemus siitä, että he ovat nykyisessä tai aiemmassa elämässään olleet eläimiä. Jokin tietty eläin vetää heitä voimakkaasti puoleensa, Lambert sanoo.

Vaikka eläimiin samastuminen onkin vanha ilmiö, sosiaalinen media ja netti ovat tehneet siitä suosittua tässä ajassa. Lapset saavat therianismista entistä helpommin tietoa ja siitä myös puhutaan avoimemmin.

– Keskustelupalstallamme nuoret voivat jutella muiden nuorten kanssa asioista anonyymisti, kysellä toisiltaan therianismista ja tutustua muihin therianeihin. On tärkeää lisätä lasten ja nuorten ymmärrystä asiasta, jotta he oppisivat ymmärtämään, mitä therianina oleminen oikeasti tarkoittaa. Uskon, että se vähentäisi myös kiusaamista, jota therianit voivat valitettavasti joskus kokea, Lambert sanoo.

Therianismi lisää luovuutta ja itseilmaisua

Mikä therianina olemisessa sitten lapsia viehättää?

– Olen kuullut keskustelupalstalla juttelevilta nuorilta, että therianina oleminen on yhteisöllistä ja vahvistaa voimakasta yhteenkuuluvuutta muita therianeja, luontoa ja eläimiä kohtaan. Se kehittää myös luovuutta, mielikuvitusta ja itseilmaisua. Ja mikä hauskinta, siitä tulee mieletön seikkailun tunne, Lambert kertoo.

Tärkeä osa therianismia ovat shiftit, joissa muunnutaan eläimeksi ja quardobicsit, joissa juostaan tai hypitään tietyn eläimen tapaan.

– Quardobicsit kehittävät motoriikkaa, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Therianina oleminen on usein aika fyysistä puuhaa. Samalla se kehittää myös itsetuntemusta, tunnetaitoja ja empatiaa eläimiä kohtaan.

– Therianius opettaa hyväksymään itsensä ja muut ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat ja sen avulla opitaan myös tärkeitä kaveri­taitoja. Therianit muodostavat tiiviin ja vahvan yhteisön, Lambert toteaa.

Artikkeli on muokattu Koululaisen numerossa 12/24 ilmestyneestä jutusta.

– Aivoille tulee taata rauha kehittyä ja kartuttaa kokemuksia, jotka johdottavat aivoja terveellä tavalla. Se on perusta koko elämänkaaren aikaiselle hyvinvoinnille ja elämänhallinnalle, tiivistää kasvatustieteiden professori ja neuropsykologian erikoispsykologi Nina Sajaniemi.

Hän on perehtynyt ihmismielen kehitykseen ja toimintaan erilaisissa ympäristöissä. Sajaniemi on johtanut useita tutkimushankkeita osana yliopistotyötään, työskennellyt terveydenhuollossa ja kirjoittanut muun muassa lastenkirjan Nestori neuroni ja hämmästyttävät aivot (Santalahti, 2023).

Sajaniemi kertoi Kaksplussalle, mihin asioihin vanhempien tulisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta lapsen aivot saisivat hyvän alun kehitykselleen.

Alle kouluikäiset kannattaisi pitää erossa digilaitteista

Aivot kehittyvät käytettäessä. Siksi on oleellista, millaisessa ympäristössä lapsi toimii ja käyttää aivojaan. Myös sillä on merkitystä, miten lasta ohjataan ja tuetaan.

Aivot tarvitsevat rauhaa ja lepoa kehittyäkseen. Riittävä ja hyvänlaatuinen uni on oleellista aivojen kannalta. Sen saavuttamiseen tarvitaan joutilasta aikaa ja rauhoittumista, erityisesti iltaisin.

– Lasten ei ole hyvä katsella Youtube-videoita tai pelata digilaitteilla illalla ennen nukkumaanmenoa. Oikeastaan alle kouluikäisten lasten olisi hyvä pysytellä kaukana digilaitteista ylipäätään.

Rauhoittuminen voi olla esimerkiksi sitä, että käperrytään sohvannurkkaan lukemaan tai katsotaan rauhallista, laadukasta lastenohjelmaa.

Vauhdikkaiden fyysisten leikkien aika on aiemmin illalla.

Myös yhdessä ihmettely ja jutustelu lähekkäin on mitä parasta rauhoittumista lapsen aivoille.

– Terve kasvu ja kehitys edellyttävät kasvokkaista vuorovaikutusta ikätovereiden ja perheenjäsenten kanssa ilman ruutua.

Sajaniemi on antanut useita haastatteluita ruutuajan haitoista lasten kehitykselle ja pitänyt aiheesta monia puheenvuoroja erilaisissa tilaisuuksissa.

– Digilaitteiden tarjoama runsas ärsyketulva koukuttaa lapsia, jotka eivät ymmärrä itse, mitä oikeasti tarvitsisivat. Ne eivät valmista aivoja pitkäjänteiseen toimintaan, joka on lopulta aivoille kaikista palkitsevinta.

Lapset välttelevät epämieluisia asioita

Aivot kaipaavatkin vanhemman apua tunteiden säätelyyn. Lapset, kuten niin monet muutkin elolliset olennot, toimivat mieluiten mielihyväperiaatteen mukaan.

Lapsen vielä kehittyvissä aivoissa aktivoituu voimakas stressijärjestelmä, kun heiltä ollaan kieltämässä jotakin mieluista tai heidän pitäisi tehdä jotakin, mikä ei heti palkitse tai huvita.

Lasten itkupotkuraivarit ovat tästä mainio esimerkki: lapsi näyttää tunteensa voimakkaasti, koska hän ei pysty vielä itse säätelemään tunnetilaa, jonka epämieluisan asian tekeminen aiheuttaa.

Silloin vanhemman on pysyteltävä rauhallisena ja johdonmukaisena rinnallakulkijana ja osoitettava, että tilanteista päästään yli.

Näin lapsen pitkäjänteisyys tai tunnesäätelytaidot saavat pohjan kehittyä. Mitä enemmän aikuinen pystyy tukemaan lasta, sitä vahvemmaksi lapsen oma toiminnanohjaustaito kehittyy.

Lapsen palkitsemiseen ruutuajalla ei kannata lähteä.

– Monet vanhemmat sanovat, että nyt kun teet sen tai tuon, niin sitten saat vähän enemmän aikaa Youtubessa tai pelaten. Se on karhunpalvelus lapselle. Lyhytvideoiden katsominen vaarantaa lapsen aivoterveyden.

Lapsi jäljittelee vanhemman tekemistä

Lapsi tarvitsee ennen kaikkea tosielämän toimintaa, jossa ollaan aktiivisia, liikutaan, kokeillaan ja tutustutaan ympäristöön.

– Aivojen kehityksen näkökulmasta erityisen tärkeää on se, että lapsi pääsee tarkkailemaan vuorovaikutustilanteissa, mitä muut ihmiset tekevät.

Lapsi haluaa usein kokeilla ja jäljitellä sitä, mitä esimerkiksi omat vanhemmat tekevät. Yhteinen toiminta ja jaettu kiinnostus ovat ihmislajille luontaisia asioita.

– Lapsi alkaa pitää niitä asioita tärkeinä, mitä vanhemmat pitävät tärkeinä ja mihin vanhemmat käyttävät aikaansa. Lapset eivät näe, mitä aikuiset digilaitteilla tekevät. He näkevät vain sen, että laite on aikuiselle tärkeä.

Siksi vanhemman antama esimerkki digilaitteiden käytöstä on merkittävä. Jos vanhempi älypuhelimen selaamisen sijaan käyttää aikaansa esimerkiksi kirjan lukemiseen tai ruoanlaittoon, saa se lapsenkin ennen pitkään yleensä kiinnostumaan asiasta.

– Hyvässä kasvuympäristössä lapsi havaitsee, että aikuiset tekevät merkityksellisiä asioita, eivätkä viihdy pitkiä aikoja digilaitteiden äärellä.

Yhteistä ihmettelyä Sajaniemen mukaan ei voi liikaa korostaa. Hän tarkoittaa sillä asioiden havainnointia erilaisista näkökulmista.

– Se auttaa ja tukee kielen, sosiaalisten taitojen ja tunnesäätelyn kehitystä.

Asioiden äärelle pysähtyminen kasvattaa myös lapsen luottamusta ja läheisyyden kokemusta. Se antaa tunteen siitä, että tapahtui mitä tapahtui, vanhempi on häntä tukemassa.

Aivot eivät kehity suorittamalla

Sajaniemen mainitsemat asiat ovat lopulta hyvin arkisia ja kaikkien saatavilla. Mitään erityistä aivojumppaa esimerkiksi tehtäväkirjojen äärellä ei ole tarpeen järjestää kotona päämäärätietoisesti. Parasta aivoille on perheen kanssa yhdessä oleminen.

Kirjojen lukeminen yhdessä on kuitenkin yksittäinen teko, joka harjaannuttaa Sajaniemen mukaan aivoja parhaiten koulutietä varten. Myös askartelu ja piirtäminen ovat hyviä esimerkkejä käsillä tehtävistä puuhista, jotka tekevät aivoille hyvää.

Kaikenlainen ulkona liikkuminen ja leikkiminen ovat myös oppimisen kannalta hyviä asioita.

– Yhteisen toiminnan avulla lapsi myös oppii hiljalleen oikean ja väärän eron.

Pissan pyyhkimisen lapset oppivat yleensä suunnilleen 3-4-vuotiaina, kakan pyyhkimisen 5-6-vuotiaina. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan hyvä eskarivuoden tavoite on, että lapsi osaisi pyyhkiä itse vessassa käytyään.

Etenkin tytön alapää on tärkeä pyyhkiä edestä taakse päin, jotta takapuolesta ei siirry bakteereja virtsa-aukolle, jossa ne voivat aiheuttaa tulehduksen. Asia kannattaa opettaa lapselle itselleenkin.

On myös hyvä aluksi seurata, että lapsi pesee kädet huolellisesti saippualla pyyhkimisen jälkeen. Lapselle voi selittää, miksi ulostebakteerien peseminen käsistä on tärkeää.

Hauska keino opetella pyyhkimistä

Pyyhkimistäkin voi kuivaharjoitella. Vaikuttaja Amanda Jenner on esitellyt Instagram-tilillään näppärän keinon: kiinnitä kaksi ilmapalloa yhteen narulla, jolloin ne näyttävät pakaroilta. Kiinnitä sitten ilmapallot tuolin taakse. Näin lapsi voi tuolilla istuessaan kokeilla, miltä pyyhkimisliike tuntuu paperin kanssa.

Halutessasi voit lisätä harjoitukseen ”ulosteen” mukaan. Jenner käyttää videollaan Nutella-tahnaa, joka on tarkoitus pyyhkiä ilmapallojen välistä pois.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Amanda Jenner (@expertamandajenner) jakama julkaisu

Mielikuvitus on myös olennaista kognitiivisten kompetenssien ja sosiaalisen älyn kehittymisen kannalta. Vaikka mielikuvituksesta voi olla myös haittaa esimerkiksi erilaisten pelkojen kehittymisen ja asioiden liioittelemisen tai valehtelemisen suhteen, on lapsen mielikuvittelu pääasiassa harmitonta.

Mielikuvitusystävä kertoo kyvystä leikkiä ja mielikuvitella

Lapsen mielikuvitus alkaa käydä vilkkaana yleensä 3–4-vuotiaana. Näihin aikoihin on yleistä, että lapsi kehittää itselleen yhden tai useamman mielikuvitusystävän. Mutta mistä mielikuvitusystävässä on kyse?

– On lähtökohtaisesti hyvin harmitonta ja aivan ihanaa, jos lapsella on mielikuvitusmaailmassaan kaveri. Mielikuvitusystävillä voi ola erilaisia funktioita ja rooleja. Ne voivat esimerkiksi auttaa käsittelemään tunteita tai tuoda lohtua eri tilanteissa, psykologi-psykoterapeutti Aino Juusola Terveystalosta kuvailee.

On yleistä, että mielikuvitusystävä auttaa lasta harjoittelemaan sosiaalisia taitoja – varsinkin silloin, jos ystäviä ei ole saatavilla tai lapsi ei uskalla olla tai käydä jotain läpi heidän kanssaan. 

– Mielikuvitusystävä voi olla lapselle myös tapa käsitellä erilaisia muutoksia. Lapset käyvät leikeissä usein läpi tosielämän tapahtumia, Juusola täydentää.

Mielikuvitusystävä on yleisintä alle kouluiässä

Mielikuvittelu on voimakkaimmillaan noin 4–6-vuotiaana. Mitä pienempi lapsi on, sitä vaikeampi hänen voi olla hahmottaa kunnolla eroa mielikuvitusmaailman ja todellisuuden välillä. Sitä, mikä on totta ja mikä ei tai mitä lapsi on leikkinyt päiväkodissa oikeasti ja mitä ei, voi olla joskus vaikea käsittää.

– Yleensä lapset ymmärtävät eron mielikuvitusystävien ja oikeiden välillä kuitenkin hyvin. Voi olla, että mielikuvitusystävistä kerrotaan muille ylpeästi ikään kuin salaisuutena, että tietää jotain, mitä toinen ei. Vaatii kognitiivista kyvykkyyttä ylläpitää mielikuvitusmaailmaa, Juusola kertoo.

6–7-vuotiaasta lapsella alkaa kehitysvaihe, jolloin kaverit tulevat yhä tärkeämmiksi. Myös erillisyys, käsitys itsestä ja omasta identiteetistä lisääntyy. Silloin mielikuvitusystävät jäävät Juusolan mukaan monilla pois, kun oikeiden ystävien seura, tuki ja palaute alkaa olla lapselle yhä isompi asia.

– Mielikuvitusystävät ovat yleisimpiä alle kouluiässä, mutta niitä voi esiintyä alakoulun ensimmäisillä luokillakin. Vähän vanhempana lapsi voi ajatella esimerkiksi jonkun julkkiksen seurakseen mielikuvitelmiin.

Lapsen mielikuvitusystävään kannattaa suhtautua kunnioittavasti

Vanhemman kannattaa olla kiinnostunut lapsen mielikuvitusystävästä. Juusolan mukaan lapsen tunteet mielikuvitusystävästä voivat olla hyvin vahvoja, minkä takia niitä kannattaa käsitellä siten, miten muidenkin asioiden kohdalla.

– Lapsen mielikuvitusystävään kannattaa suhtautua kunnioittavasti. On hyvä olla utelias mielikuvitusmaailmasta. Tosielämä ja mielikuvitus eivät välttämättä mene sekaisin, vaikka lapsi haluaisi joskus ottaa mielikuvitusystävänsä mukaan perheen ruokapöytään tai muualle.

On kuitenkin ymmärrettävästi vedettävä rajansa sille, miten paljon mielikuvitusystävä voi osallistua lapsen ja perheen elämään. Joskus mielikuvitusystävän voi sopia jäävän kotiin odottamaan siksi aikaa, kun perhe käy esimerkiksi ravintolassa.

– Mielikuvitusystävään liittyvät lapsen tunteet, kuten pettymys, validoidaan ja sanoitetaan. Aikuinen antaa selityksen sille, miksi tilanteissa toimitaan tietyllä tavalla. Lapsen pettymys voi tulla esimerkiksi itsemääräämistahdosta tai kiintymyksestä. Se on aitoa siinä missä muutkin tunteet, vaikka tilanteet olisivat mielikuvituksellisia, Juusola korostaa.

Lapselle voi osoittaa kunnioitusta olemalla vähättelemättä hänen mielikuvitustaan tai kertomatta hänen mielikuvitusystävästään muille ilman hänen lupaa. Juusola neuvoo, että lapselta voi esimerkiksi kysyä, haluaisiko tämä tutustuttaa mielikuvitusystävän päiväkodin aikuiselle tai isovanhemmalle. Silloin lapsella säilyy päätäntävalta asiassa.

Huolestua tulee vasta liiallisesta eristäytymisestä

On yleistä, että lapsi leikkii mielikuvitusystävän kanssa esimerkiksi yksinäisenä. Mielikuvitusystävästä ei lähtökohtaisesti tarvitse huolestua, mutta asiaan kannattaa Juusolan mielestä kiinnittää huomiota, mikäli lapsi alkaa eristäytymään todellisuudesta.

– Jos lapsi eristäytyy paljon mielikuvitusmaailmaansa eikä hakeudu tai halua lainkaan muiden seuraan, kannattaa asiasta keskustella esimerkiksi päivähoidossa tai lasten- ja perheneuvolassa. Tukea voi hakea myös silloin, jos lapsi ahdistuu mielikuvituksen seurauksena tai mielikuvitusystävä rohkaisee huonoihin tekoihin.

Yleensä mielikuvittelu on täysin harmitonta.

– Se kehittää lasten monia taitoja varsinkin nykymaailmassa, missä kaikki tulee heille hyvin valmiina. Aikuistenkin olisi joskus hyvä mielikuvitella enemmän, Juusola sanoo.

Tutkimuksessa selvitettiin näiden kolmen tukimuodon yhteyttä 2,5–4-vuotiaiden lasten kielen kehitykseen. Jokainen tukimuoto erikseen oli positiivisesti yhteydessä lasten aktiiviseen sanavarastoon sekä kokonaiskielelliseen tasoon.

– Mitä enemmän vanhemmat lukivat, kertoivat tarinoita tai lauloivat lapsilleen kotiympäristössä, sitä paremmat olivat lasten tuottava sanavarasto sekä kielellinen kokonaistaso, puheterapeutti ja logopedian väitöskirjatutkija Riikka Mustonen kertoo tiedotteessa.

Lisäksi huomattiin, että lukeminen ja tarinoiden kertominen kehitti lapsen fonologisia taitoja. Lapset osasivat esimerkiksi tuottaa ja yhdistää äänteitä paremmin.

Tarinat rikastuttavat lapsen kielitaitoa

Lapsen kieli kehittyy parhaiten yhteisissä hetkissä, joissa hän kuulee elävää ja rikasta kieltä. Leikki-ikäiset hyötyvät muun muassa siitä, että kuulevat monipuolista sanastoa ja erilaisia lauserakenteita.

Lukemisella, laulamisella ja tarinoiden kertomisella on kaikilla oma paikkansa lapsen kielenkehityksessä. Kirjat sisältävät usein arkipuhetta rikkaampaa sanastoa ja monimutkaisempia lauseita. Laulujen melodia ja rytmi voivat puolestaan edistää sanojen oppimista.

Tarinaa kertoessaan aikuisen on hyvä ottaa huomioon muutama seikka, jotka edistävät lapsen oppimista.

– Tarinankertomistilanteessa vanhemman on helppo ottaa lapseen katsekontaktia, käyttää puhetta tukevia eleitä sekä elävöittää tarinaa äänenpainoilla. Nämä keinot voivat auttaa lasta keskittymään tarinan kuuntelemiseen, Mustonen kertoo.

Lukeminen on kaikkein hyödyllisintä

Lukeminen oli tutkimusperheissä kolmesta tukimuodoista yleisintä ja kehittävintä. Se oli myös kolmesta tukimuodosta ainoa, joka on yhteydessä lapsen ymmärtämään sanastoon ja laajemmin puheen ymmärtämiseen.

Mitä enemmän siis luettiin, sitä taitavampi lapsi oli. Tarinoiden kertomisella oli taas vaikutus lasten kieliopillisten taitojen vaihteluun.

– Toivoisin, että nykyisessä digitaalisessa maailmassakin perheet muistaisivat, että yksinkertaiset kasvokkaista vuorovaikutusta sisältävät aktiviteetit ovat paras tapa tukea lapsen kielen eri osa-alueiden kehittymistä, Mustonen sanoo.

Jos haluat siis tukea lapsesi kielen kehitystä mahdollisimman monipuolisesti, ole vuorovaikutuksessa lastesi kanssa: lue, laula ja kerro heille tarinoita usein ja mahdollisimman räiskyvästi.

Vierastaminen ja eroahdistus ovat yleisimmillään, kun lapsi on noin puolen vuoden ikäinen. Vaihe menee useimmiten ohi muutamassa kuukaudessa. Monille vanhemmille saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että parivuotias taapero voi alkaa uudelleen kokea eroahdistusta.

Eroahdistus kuuluu monella lapsella vauva-ajan lisäksi muihin ikävaiheisiin. Esimerkiksi 2-vuotiaana lapsi saattaa alkaa kokea eroahdistusta erityisesti kodin ulkopuolella.

Eroahdistusta saattaakin esiintyä missä iässä vain, mutta useimmiten varsinaisia eroahdistuskausia on erityisesti juuri 1,5–2-vuotiailla taaperoilla.

Eroahdistus voi olla normaali kehitysvaihe tai heijastaa muutosta lapsen elämässä

Vauvan vierastaminen ja taaperon eroahdistus kulkevat usein käsi kädessä: jos lapsi on vauvaiässä vierastanut kovasti, saattaa hän hieman vanhempana kokea uudelleen kauden, jossa erossaolo hoivaajasta ahdistaa. Erityisen alttiita vierastamiselle ja eroahdistukselle ovat temperamentiltaan herkät lapset.

Eroahdistus on osa lapsen normaalia emotionaalista ja kognitiivista kehitystä. 2-vuotiaan eroahdistus johtuu taaperon kiintymyssuhteen kehittymisestä. Meneillään on erillistymiskehityksen vaihe, jossa lapsi alkaa ymmärtää uudella tavalla, että vanhempi on hänestä erillinen yksilö. Lapsi ei kuitenkaan vielä täysin sisäistä sitä, että ero on vain väliaikainen ja että vanhempi palaa takaisin.

Taaperolle erossa oleminen voi olla vaikeaa myös siksi, ettei lapsen käsitys ajan kulusta ei ole vielä kehittynyt. Pieni lapsi ei ymmärrä, mitä tarkoittaa tunnin kuluttua, huomenna tai viikonloppuna.

Voimakasta eroahdistusta voi esiintyä myös taaperoiän jälkeen, jolloin siihen yleensä liittyy jokin muutos elämäntilanteessa. Pikkusisaruksen syntymä, vanhempien ero tai päiväkodin aloitus saattavat laukaista eroahdistuksen isommassakin lapsessa. Eroahdistus voi siis olla normaali kehitysvaihe tai heijastaa muutosta vanhemman ja lapsen suhteessa.

Mikä avuksi, kun 2-vuotiaan eroahdistus häiritsee lapsen arkea?

Eroahdistus helpottaa usein ajan kanssa. Kun lapsi lähestyy kolmen vuoden ikää, hänelle alkaa usein olla helpompaa erota vanhemmistaan ja kestää heidän poissaoloaan.

Aikuinen voi myös helpottaa tilannetta omalla toiminnallaan. Eroahdistuva lapsi tarvitsee toistuvia kokemuksia siitä, että vanhempi tulee takaisin, jotta hän vähitellen oppii sietämään eroja ilman voimakkaita tunnemyrskyjä.

Vanhemman ei tulisi kiukustua, syyllistää lasta tai koettaa väkisin tehdä tästä itsenäisempää, jos lapsi kokee eroahdistusta.

Vaikka eroahdistus on normaalia, sen kanssa voi olla haastavaa elää. Näillä keinoilla vanhemmat voivat tukea lastaan ja helpottaa tämän eroon liittyviä vaikeita tunteita:

1. Rutiinien ylläpito: Selkeät rutiinit auttavat lasta ennakoimaan, mitä tapahtuu. Kun ero tapahtuu ennakoidusti, lapsi oppii vähitellen sietämään erotilanteita paremmin. Ennen hoitoon jäämistä lapselle kannattaa kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu.
2. Hyvästelyrituaalit: Kehitä lyhyt ja yksinkertainen hyvästelyrituaali, kuten halaus ja sanallinen lupaus palata. Muista, että turhan pitkät hyvästelyt saattavat vain lisätä lapsen ahdistusta.
3. Pienet eroharjoitukset: Harjoittele erossaoloa lyhyissä hetkissä, joissa lapsi jää kaksin turvallisen aikuisen kanssa. Tämä auttaa lasta ymmärtämään, että ero on vain tilapäinen ja vanhempi palaa aina takaisin.
4. Rauhallinen suhtautuminen: Lapsi aistii vanhempiensa tunteet. Jos vanhempi on itse ahdistunut tai epäröi, saattaa se pahentaa lapsen tunnereaktiota. Ole siis rauhallinen ja johdonmukainen, kun jätät lapsen hoitoon.
5. Älä lähde, kun lapsi nukkuu: Turvallinen ero lähtee eroamistilanteesta, joka on lapselle näkyvä. Muuten eroahdistunut lapsi kokee, että voi tulla huijatuksi milloin tahansa, mikä saattaa vain pahentaa ahdistusta.
6. Anna lapselle aikaa sopeutua: On luonnollista, että 2-vuotiaan on usein vaikea hyväksyä muutoksia. Lapsen sopeutuminen erossaoloon vie aikaa, eikä muutos tapahdu hetkessä. Ole kärsivällinen ja tarjoa lapselle mahdollisuus käsitellä tunteita omassa tahdissaan. Kuten pienemmälläkin lapsella, myös 2-vuotiaan eroahdistus helpottaa aikanaan.

Lähteet: MLL. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

Ongelmana asiassa on se, että lapselta puuttuu kyky kommunikoida sujuvasti puhumalla, kun oman äidinkielen taitaminen jää vaillinaiseksi. Asioiden ja omien tunteiden sanoittaminen muuttuu vaikeaksi.

– Fraasimaisessa puheessa on se ongelma, että kommunikointi toisten kanssa ei onnistu. Siitä voi olla haittaa lasten kokonaiskehitykseen, Leivonen sanoo Helsingin Sanomissa.

Ongelman juurisyy tulee välillä ammattilaisten silmille jo ensimmäisessä kohtaamisessa.

– Huomaan toisinaan, kuinka vastaanotolle tullessaan lapsi alkaa heti pyytää älylaitetta vanhemmaltaan. Se on aika murheellista.

Lapset viettävät aikaa yksi ruudun ääressä

Kielen kehitys ja sosiaaliset taidot eivät kartu lapsilla, kun he viettävät mittavia määriä yksin ruudun äärellä. Liiallinen ruutuaika on usein pois myös muusta tekemisestä, kuten ulkoilusta ja leikkimisestä.

Leivosen asiakkaita ovat erityislapset, joilla on neurologisia haasteita ja poikkeavuutta kielenkehityksessä. Lisäksi heillä saattaa olla haasteita muussa kehityksessä.

Vanhemmat eivät aina ymmärrä, että lapsen kehityksellisten haasteiden tai niiden osatekijänä voi olla liiallinen ruutuaika. Leivosen mukaan osa vanhemmista on jopa ylpeitä, kun lapsi osaa englantia.

Leivosen mukaan usein vaikuttaa siltä, että myös vanhemmat viettävät kyseisissä perheissä paljon aikaa ruudulla. Ruutuaikaa olisi silloin syytä vähentää kaikilta.

– Jos lapsi ei ole vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa, ei kielen käyttötapoja opita. Erityislapsissa tämä korostuu entisestään.

Kielen kehityksen haasteisiin kannattaa puuttua varhaisessa vaiheessa. Lapsen rauhoittamiseen ja yhdessä olemiseen pitäisi keksiä muita tapoja kuin ruutuajan tarjoaminen.

Kielten opettelua Leivonen ei missään nimessä tyrmää, mutta etenkin alle kouluikäisille sen pitäisi tapahtua vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Lähde: Helsingin Sanomat

– Lapsella pitää olla ymmärrys siitä, minkälainen oma keho on ja miten kehonosat liikkuvat. Lapsen tulee myös hahmottaa eri vaatekappaleiden muotoja ja osia. Lapset kehittyvät näissä taidoissa yksilöllisesti, terveydenhoitaja Veera Merenkivi kuvailee.

Yleensä 2–3-vuotias lapsi alkaa pikkuhiljaa pukea itse. Noin 3–4-vuotiaana hän puolestaan hallitsee itsenäisen pukemisen siten, että tarvitsee apua lähinnä pukeutumisen yksityiskohtien kanssa.

Pukemaan oppimiseen voi liittyä monenlaisia kompastuskiviä

Pukeminen voi tuntua sitä vielä harjoittelevasta lapsesta tylsältä. Pukemaan opettelussa auttaa Merenkiven mukaan ennakointi ja rutiinit kuten se, että pukeminen tehdään aina samassa järjestyksessä.

– Joskus lapsen voi olla vaikea päättää, mistä aloittaa ja muistaa mitä kaikkea pitikään laittaa päälle. Joskus lapsella voi myös olla niin sanotusti liikaa vauhtia eikä hän malta pysähtyä pukemaan.

Vaatteiden valinta voi myös koitua lapsen kanssa taisteluksi, jos lapsella on luja tahto pukemisen suhteen tai hän haluaisi kieltäytyä vaatteiden pukemisesta ylipäätään. Kiireisiä päiväkotiaamuja ajatellen voi olla hyvä valita seuraavan päivän vaatteet jo edeltävänä iltana.

– Kun uhmaikä alkaa, lasta alkaa usein kiinnostaa mitä hänellä on päällään ja hän haluaa ilmaista mielipiteensä vaatteisiin liittyen. Lapset vasta harjoittelevat tunteidensa hallintaa, joten turhauttavat tilanteet voivat olla vaikeita ja aiheuttaa kiukkua, Merenkivi sanoo.

Pukeminen voi myös jännittää lasta, jos hän tietää esimerkiksi tehtävän lähtöä johonkin jännittävään paikkaan, kuten lääkäriin. Vaatteet itsessäänkin voivat aiheuttaa inhotusta, jos materiaali tai pesulaput tuntuvat lapsen mielestä ikävältä.

Pukemaan oppimisessa auttaa kannustus ja kompromissit 

Pukemista on tärkeä saada opetella rauhassa, kuten kaikkia muitakin uusia taitoja. Lapselle tulee antaa aikaa harjoitella eri vaatteiden pukemista ja kehua ja kannustaa häntä siinä. Merenkivi ohjeistaa sanoittamaan lapselle esimerkiksi sen, miksi vaatteet pitää pukea päälle.

– On myös tärkeä kuunnella lasta ja kysyä, mikä pukemisessa harmittaa. Sitten voi yhdessä miettiä ratkaisua.

Joskus kompromissi on hyvä päätös pukemaan opetellessa.

– Voi sopia, että jos lapsi pukee ensin vaikka housut, vanhempi auttaa sitten pukemaan paidan, Merenkivi havainnollistaa.

Myös vanhemman omaa tunnetta pukemistilanteessa kannattaa tarkastella, sillä hermostuneisuus tai kireys tarttuvat lapseen helposti. Alussa voi olla hyvä menetelmä antaa lapsen harjoitella rauhassa ja auttaa tätä kiireessä.

– Vanhempien on hyvä muistaa olla itselleen armollisia. Aina ei voi onnistua ja seuraavalla kerralla yritetään paremmin, Merenkivi kannustaa.

Vinkit lapsen pukemisen opettelun tukemiseen

• Kuvat vaatekappaleista – Voivat toimia hyvänä apuna etenkin pienten lasten kohdalla. Kuvia voi näyttää lapselle kertomaan, mitä hän pukee seuraavaksi.
• Vertaispukeminen – Lapsi voi pukea samaan tahtiin aikuisen kanssa.
• Lapsen osallistaminen – Lapsi saa esimerkiksi valita itse laittaako sinisen vai punaisen paidan.
• Huumori – Aikuinen voi pukea lapsen vaatteita päälleen, mikä yleensä on lapsesta hauskaa.
• Erilaiset vaatelaulut, -leikit ja -lorut
• Tarra palkintotauluun tai helmi palkintopurkkiin – Palkinto siitä, kun lapsi pukee itse, lisää motivaatiota.
• Muista positiivinen palaute!

Näin tämänhetkisen tilanteen näkee New Yorkin yliopiston professori Jonathan Haidt, joka on kirjoittanut teoksen Ahdistunut sukupolvi – Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian (Terra Cognita 2024).

Haidt on sitä mieltä, että nyt tarvittaisiin selkeitä ja yksinkertaisia keinoja, joilla lapsia ja nuoria saataisiin suojeltua älylaitteilta. Hän esitteli Helsingin Sanomien artikkelissa neljä teesiä, jotka ovat hänen mielestään avaintekijöitä nykyisen suunnan muuttamisessa.

Kaksplus kysyi lukijoiltaan, mihin näistä neljästä toimenpiteestä he olisivat vanhempina valmiita tarttumaan. Kyselyssä oli mahdollisuus valita useampi vaihtoehto.

Kyselyyn vastasi yhteensä 1854 henkilöä. Suurimmalla osalla vastaajista oli alakouluikäinen lapsi.

Näin vanhemmat ajattelevat Haidtin teeseistä

Eniten kannatusta Haidtin ehdotelmista sai vaihtoehto ”paljon enemmän leikkiä ja omaehtoista tekemistä ilman vanhempien jatkuvaa hyysäystä ja valvontaa”. Sitä kannatti 1633 henkilöä, eli lähes kaikki kyselyyn vastanneista.

Kyseinen asia ei tule ehkä ensimmäisenä mieleen ruutuajasta ja älylaitteiden haitoista keskusteltaessa. Suomessa lapset saavat kuitenkin melko vapaasti viilettää ulkona ja leikkiä ilman vanhempien jatkuvaa valvontaa, toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Jatkuvassa aikuisen ohjauksessa tapahtuvat puuhat saattavat rajoittaa lasten kekseliäisyyttä, luovuutta ja liikkumista.

Hyvänä kakkosena kyselyssä tuli ”puhelimet lukittuun säilöön koulupäivän ajaksi”. Tätä vaihtoehtoa kannatti 1553 henkilöä. Asia on saanut mediassakin paljon huomiota, ja sitä ovat toivoneet niin vanhemmat kuin asiantuntijat.

Kuitenkin koulupäivä on vain osa lasten ja nuorten päivää. Tärkeää on myös se, mitä tapahtuu kotona älylaitteiden kanssa. Vastaajista yli puolet eli 1225 oli sitä mieltä, että sosiaalinen media tulisi kieltää alle 16-vuotiailta. Älypuhelimen täyskieltoon ennen lukiota uskoi 625 vastaajaa.

Vanhemmat yleensä pitävät älylaitteiden hyvinä puolina muun muassa videopuheluita lasten kanssa. Lapset ja nuoret tarvitsisivat kuitenkin sellaisia älylaitteita, joita vanhempien on helppo ohjata ja jotka ovat riisutumpia ominaisuuksiltaan kuin monet markkinoilta löytyvät älypuhelimet.

Yhä useampi vanhempi on nähnyt ratkaisuna kellopuhelimen, jonka avulla onnistuvat myös videopuhelut mutta johon ei yleensä pysty asentamaan sosiaalisen median sovelluksia.

On hyvin yleistä, että noin viiden vuoden ikäinen lapsi kiinnostuu asioiden keräilystä, varsinkin jos hän tykkää luokitella asioita ominaisuuksien mukaan. Lapsille keräily on leikkiä ja hauskanpitoa. Keräilyn kohteena saattavat olla esimerkiksi tarrat, lelut tai luonnosta löytyneet asiat.

Kokoelmasta saattaa tulla lapselle hyvin tärkeä ylpeydenaihe ja hän saattaa huolehtia ja hoitaa sitä tarkasti. Lapsi voi käyttää päivästä jopa hyvin paljon aikaa siihen, että järjestelee kokoelmaansa, näyttää sitä perheenjäsenilleen ja kertoo siitä muille.

Keräily ei ole lapselle ainoastaan hauskaa puuhaa vaan se myös opettaa lapselle paljon.

Keräillessä matemaattiset kyvyt kehittyvät

Lapsi voi oppia keräilystä esimerkiksi järjestelmällisyyttä. Hänelle saattaa olla tärkeää laskea kokoelman esineet ja seurata kokoelman kasvua. Tästä on hyötyä lapsen matemaattisille kyvyille.

Ihan sama mitä lapsesi keräilee, niin kokoelman järjesteleminen ja ryhmitteleminen eri kategorioihin kehittää lapsen kykyä taulukoida, lajitella ja laskea.

Lapsi kerää samalla lisää tietoa maailmasta

Jos lapsen keräilyharrastus liittyy johonkin tiettyyn aihepiiriin, lapsi kaipaa usein aiheesta lisää tietoa. Jos lapsi esimerkiksi keräilee pieniä eläinhahmoja, häntä saattaa kiinnostaa, mitä eläimet syövät tai missä ne asuvat.  

Pienen keräilijän kanssa kannattaa siis suunnata esimerkiksi kirjastoon, josta lapsi saa vastauksia kysymyksiinsä ja kasvattaa samalla sanavarastoaan ja lukutaitoaan.

Keräily voi luoda ystävyyssuhteita

Myös sosiaaliset taidot saattavat kehittyä keräilyn avulla. Usein lapsi rakastaa esitellä kokoelmaansa ja kertoa siitä ystävilleen. Uusimmat kokoelman osat näytetään toisille ja lapsi saattaa yrittää vaihtaa esineitä kavereidensa kanssa.

Keräily voi siis jopa luoda ystävyyssuhteita samojen kiinnostuksen kohteiden takia ja kohottaa lapsen itsetuntoa.

Keräily opettaa lapselle taloustaitoja

Jos lapsi keräilee asioita, joista pitää maksaa, hänelle on hyvä opettaa samalla rahan käyttöä ja rahan arvoa. Kuinka paljon lapsi saa käyttää leluihin rahaa ja otetaanko ne lapsen omasta säästöpossusta? Samalla lapsi oppii, paljonko rahaa on käytössä ja mitä sillä saa.

Mitä jos keräily muuttuu pakonomaiseksi?

Lapsena erilaisten tavaroiden keräily on hyvin yleistä ja normaalia, mutta jos se muuttuu pakonomaiseksi, voidaan puhua keräilypakosta. Pakonomainen keräily alkaa usein murrosiässä ja pahenee iän myötä. Se voi kuitenkin alkaa missä iässä tahansa.

Pakonomainen keräily tarkoittaa sitä, että henkilöllä on pakottava tarve kerätä asioita ja hän on kyvytön heittämään niitä pois. Keräilypakosta kärsivät saattavat usein olla hyvin omistushaluisia tavaroistaan ja esineistä luopumisen ajatus herättää heissä valtavaa ahdistusta. Keräilypakossa tavaroiden arvolla tai järjestyksellä ei ole merkitystä. Usein tällaisen ihmisen koti on niin täynnä erilaisia tavaroita, että siellä liikkuminen voi olla hankalaa.

Pakonomaista keräilyä voidaan hoitaa esimerkiksi psykoterapian avulla.

Lähteet: MLL, BabyCenter ja Terveyskirjasto

Oon nelivuotias, oppimaan innokas…Millaista arki on neljä- ja puolivuotiaan lapsen kanssa? Ymmärrettävästi hyvin erilaista joka perheessä. Samoja piirteitä piilee kuitenkin usein kaikissa: neljä- ja puolivuotiaat ovat yleensä taitavia pärjäämään perusasioissa ja innokkaita opettelemaan uutta.

Isosisarukset tai vanhemmat lapset voivat olla heille suuria esikuvia, joiden jalanjäljissä olisi jo kiire päästä harjoittelemaan ja näyttämään omatkin taitonsa. 

Neljävuotiaan kasvatus | Rajat sujuvoittavat arkea

4 v 6 kk ikäinen lapsi ei välttämättä arvosta hänelle asetettuja rajoja, mutta ne ovat tärkeitä hänen hyvinvointiaan ajatellen. Rajat luovat lapselle turvaa ja sujuvoittavat arkea esimerkiksi harrastusten, kyläilyjen, ruokailujen, siirtymisten tai nukkumaanmenon suhteen.

Neljä- ja puolivuotias haluaisi kenties päättää kaikesta itse, mutta tarvitsee aikuisen apua erilaisissa valintatilanteissa. Vaihtoehtojen punnitseminen on 4,5-vuotiaalle vielä vaikeaa. Hyvä tapa on antaa lapsen valita kahdesta vaihtoehdosta, jotta lapsen on helpompi päättää. Nelivuotias arvostaa hänelle mahdollistettua päätäntävaltaa.

Neljävuotiasta kiinnostavat asioiden syy-seuraussuhteet ja hän hahmottaa niitä jo jossain määrin. Lapsi ei kuitenkaan vielä ymmärrä esimerkiksi sitä, kuinka korkealta hän voi hypätä vahingoittamatta itseään. Lapsi tarvitsee rajoja myös asioilta, joita hän ei voi vielä ymmärtää, kuten väkivallan tai pornon näkemiseltä.

On hyvä opettaa lapsi sietämään tylsyyttä ja keksimään tekemistä itse. 4,5-vuotias ottaa aikuisen sanoman helpommin tosissaan, kun on todennut sen uskottavaksi esimerkiksi nähtyään aikuisen pitävän kiinni asettamastaan rajasta tai saanut seurauksia sen ylittämisestä.  Määrätietoisuus on tärkeää kasvatuksessa – jos vanhempi päättää jotain, siitä tulee pitää kiinni. Aikuisen asettamat rajat ja ohjeet tukevat lapsen ymmärrystä asioista ja edistävät lapsen kykyä oppia noudattamaan sääntöjä ja ottamaan huomioon muidenkin tarpeet.

Tunne-elämän kehitys | Ihastuminen omaan vanhempaan on yleistä ja harmitonta

Neljävuotias lapsi pitää perhettään hyvin tärkeänä ja osaa tehdä tarkkojakin havaintoja perheensä hyvinvoinnista. On yleistä, että 4 v 6 kk ikäinen ihastuu vanhempaansa tai muuhun hänelle läheiseen aikuiseen. Vaihe menee yleensä nopeasti ohi, mutta sitä ei kuitenkaan kannata sivuuttaa mitättömänä tai hauskana asiana – lapsen ensimmäinen ihastuminen voi olla todella vahva ja kauaskantoinen.

4 v 6 kk ikäinen voi tuntea voimakastakin rakkautta vanhempaansa kohtaan. Lapsi voi alkaa puhua esimerkiksi naimisiin menosta tai toivoa toisen vanhemman poistumista kuvioista. On tärkeää antaa lapsen ilmaista ihastuksena ja puhua tunteistaan avoimesti. Neljä- ja puolivuotias kokee myös pettymyksen tunteen vahvana, minkä takia hänen ihastumisen mitätöinti tai häpeällistäminen voi aiheuttaa hänessä ulkopuolisuuden tai tyhmyyden tunnetta.

Kun lapsi on mustasukkainen ja esimerkiksi suosii toista vanhempaa tai suuntaa kiukkunsa toiseen, on hänelle sanoitettava ihastumiseen ja rakkauteen liittyviä asioita. Kannattaa esimerkiksi kertoa, että kaikkea ihailemaansa ei voi saada tai omistaa, mutta rakastaa saa. Neljä- ja puolivuotiaalle on korostettava, että aikuinen rakastaa erityisellä tavalla toista aikuista, eikä esimerkiksi päiväkodin aikuinen tai oma vanhempi voi mennä naimisiin lapsensa kanssa. 4 v 6 kk ikäinen lapsi voi ilahtua kuullessaan, että hän on kuitenkin joskus tulevaisuudessa mainio kumppani jollekin.

Kuivaksi oppiminen | 4,5-vuotiaan päiväkasteluun kannattaa puuttua

Lapset oppivat yleensä vaipoista pois viimeistään 3–4-vuotiaana. Virtsarakon toiminnan hallitseminen kehittyy kunnolla kuitenkin vasta 4–6 vuoden iässä.

Jos yli 4-vuotiaalla esiintyy jatkuvaa kastelua päiväaikaan, kannattaa asia ottaa puheeksi esimerkiksi päiväkodissa tai neuvolassa. Kastelupäiväkirja, johon merkitään kuinka usein ja missä tilanteissa kastelua tapahtuu, auttaa ensitöiksi hahmottamaan lapsen kastelua kokonaisuutena. Usein pissalla käynti kahden tunnin välein on sopiva tahti tehostaa vahinkojen ennakoimista. Tilanteen parantuessa väliä voi pidentää kolmeen tuntiin.

Pissalla käynti säännöllisesti totuttaa virtsarakkoa säännölliseen toimintaan. Esimerkiksi heti aamulla, ennen ulkoilua tai ruoan jälkeen kannattaa ottaa tavaksi käyttää lapsi vessassa kokeilemassa. Käyntiä ei tulisi lykätä pidättelyllä, kun virtsaamistarve ilmaantuu. WC-käynnistä kannattaa tehdä lapselle mahdollisimman rento ja tarvittaessa palkitseva. Vaikka vahingot eivät haittaisi lasta, on kuivaksi oppimiseen syytä kannustaa.

Jos 4 v 6 kk ikäisen lapsen päiväkastelu ei ole loppuakseen tarkemmalla kotiseurannalla tai palkitsemisen keinoilla, on kannattavaa käydä asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotolla. Lääkärissä poissuljetaan mahdolliset sairaudet, virtsarakon toiminnan säätelyn häiriö tai virtsatietulehdus. 

Lähteet: Väestöliitto, Terveyskirjasto, Voimavaroja vanhemmille – Opas 4-vuotiaan lapsen perheelle

6 vuoden ja 9 kuukauden ikäinen lapsi harjoittelee paljon erilaisia taitoja, joita tullaan tarvitsemaan myös koulutiellä. Kun lapsi on tämän ikäinen, vanhempien on hyvä pohtia lapsen sääntöjä, rajoja ja ruutuaikaa.

Kuusivuotiaan kehitys | Leikkiminen on päivän tärkein tehtävä

Leikkiminen on kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäiselle lapselle kaikki kaikessa. Lapsen pitäisi käyttää suurin osa valveillaoloajastaan leikkimiseen. Leikki kehittää esimerkiksi lapsen sanavarastoa ja ilmaisukykyä.

Tämän ikäinen lapsi tykkää peleistä ja sääntöleikeistä. Hän ymmärtää, että peleissä on säännöt ja pystyy noudattamaan niitä. Sääntöjen seuraaminen saattaa olla hyvin tarkkaa eikä lapsi välttämättä halua ottaa leikkiin mukaan sellaista lasta, joka ei ymmärrä sääntöjen merkitystä. Tässä iässä lapsi osaa jo laskea nopan silmäluvun ja liikutella pelinappulaa oikein, eli myös lautapelit alkavat sujua entistäkin paremmin.

Lapsen mielikuvitus on ahkerasti mukana leikeissä. Arvaus- ja roolileikit saattavat jatkua hyvinkin pitkään. Lapsi ei kopioi leikkejä toiselta lapselta, vaan muokkaa niitä omien kokemuksiensa mukaan.

Lapsen muisti | Rutiinit auttavat lasta hahmottamaan elämää

Päiväjärjestys on edelleen kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäiselle lapselle tärkeä, vaikka se voikin jo olla aiempaa joustavampi. Lasta saattaa piristää, jos arkeen tuo pientä vaihtelua esimerkiksi uuden ruoan tai erilaisten leikkien avulla. Jos lapsen arki toistuu hyvin samanlaisena, poikkeamat voivat tuntua hänestä suurilta juhlahetkiltä.

Kun arki ja viikonloput sujuvat tietyn samantapaisen rytmin mukaan, lapsen on helpompi hahmottaa pidempiä ajanjaksoja. Tässä iässä lapsen muisti on kehittynyt todella hyväksi ja hän saattaa muistaa jopa viime vuonna sattuneita tapahtumia.

Ruutuaika | Pohdi älylaitteiden haittoja ja hyötyjä

Vanhempien olisi hyvä pohtia lapsen ruutuaikaa tarkasti. Apuna voi käyttää ruutuaikasuosituksia. Noin kouluikäiselle lapselle THL suosittelee ruutuajaksi alle kaksi tuntia päivässä.

Koska median käytön tavat muodostuvat jo varhain, kannattaa koko perheen pohtia, milloin älylaitteita saa käyttää ja mitä muita aktiviteetteja päiviin kuuluu. Lapsen päivien tulisi koostua riittävästä liikunnasta, unesta ja ulkoilusta.

Digitaalisen median käyttöä kannattaa ajatella niin, että se tukisi lapsen oppimista ja kehitystä. Siksi olisi hyvä tarkastella myös, mitä ruudun äärellä tehdään. Jos median käyttö on aktiivisempaa kuten tiedonhakua, muokkausta tai keskustelua, sitä ei tarvitse rajoittaa niin paljoa. Digitaalisen sisällön kuluttaminen kuten katseleminen ja kuunteleminen puolestaan on passiivista tiedonkäsittelyä, josta voi liian suurella käytöllä olla haittaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tärkeintä on se, että lapsen arki on monipuolista ja sujuvaa.

Lapsen taidot | Lapsi saa totutella satunnaisesti yksinoloon

Vanhempien on hyvä tiedostaa, että tämän ikäinen lapsi ei vielä voi katsoa pienempien sisarustensa perään. Häntä ei myöskään saa jättää pitkiksi ajoiksi ilman valvontaa. Kuuden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi pärjää kuitenkin itsekseen pieniä hetkiä yksin kotipihallaan ja ehkä satunnaisesti kotonakin. Pääsääntöisesti kuitenkin lapsen on hyvä olla kotona aikuisen kanssa, vaikka yksinoloa voi pikkuhiljaa halutessaan harjoitella.

Aikuisen on myös hyvä tiedostaa, ettei tuttu kotipiha ei ole aina lapselle turvallinen. Leikkiin paneutunut lapsi saattaa huomaamattaan ajautua tapaturmiin. Hän myös unohtaa vielä herkästi vanhempiensa antamat turvallisuussäännöt hetken mielijohteesta.

Jos harjoittelette yksinoloa, on hyvä varmistaa muutama seikka. Lapsi tarvitsee selkeät säännöt ollessaan yksin kotona tai ulkona. Lapselle on tärkeää tietää, kuinka toimia kotona vaaratilanteessa tai jos tuntematon lähestyy häntä ulkona. Käykää läpi yksinkertaiset ohjeet vaaratilanteisiin ja kirjoittaa muistiin hätänumerot. Lapset muistavat tutkitusti alle puolet heille annetuista turvallisuusohjeista – siksi niitä kannattaa kerrata säännöllisesti.

Lähteet: MLL

Kuusivuotias lapsi peilaa itseään paljon muihin. Hänen itsetuntonsa rakentuu pitkälti sen avulla, miten vanhemmat hänestä ja muista ihmisistä puhuvat. Vanhemmilla onkin tämän ikäisen lapsen kanssa tärkeä tehtävä.

Kuusivuotiaan sosiaaliset suhteet | Kaveritaitojen merkitys korostuu

Ystävyyssuhteilla on iso merkitys lapsen kehitykselle, ja tässä iässä kaveritaitojen merkitys korostuukin entisestään. Kaveritaitojen avulla lapsen on helpompi onnistua ystävyyssuhteissa ja nauttia niistä: niitä tarvitaan esimerkiksi ryhmässä toimimiseen ja suhteiden ylläpitämiseen. Päiväkodista kouluun siirtyminen voi olla myös helpompaa, kun lapsi on muodostanut ystävyyssuhteita jo etukäteen. Toisaalta lapset saavat tässä iässä nopeasti uusia ystäviä.

Vanhemman rooliin kuuluu lapsen ystävyyssuhteiden tukeminen ja mahdollistaminen. Aikuisen on myös hyvä tiedostaa, että vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä luo pohjan lapsen sosiaalisille taidoille. Vanhemmat toimivat lapselle esikuvina siinä, miten toisten ihmisten kanssa toimitaan.

Fyysinen kehitys | Kasvukivut ovat yleisiä

Kuusi- ja puolivuotiaalla lapsella voi olla jo kasvukipuja. Ne ovat usein leikki-ikäisen ja kouluikäisen vaivana, mutta eivät onneksi ole vakavia.

Kasvukipuja kokee jossain vaiheessa jopa puolet lapsista. Niitä esiintyy yleensä erityisesti aktiivisilla ja liikunnallisilla lapsilla, jotka rasittavat kehoaan paljon. Ne eivät nimestään huolimatta liity lapsen kasvuun tai kasvupyrähdyksiin.

Kasvukivuille ominaista on symmetrisyys. Usein lapsen molempia sääriä tai polvia särkee samaan aikaan. Kipuja on usein alaraajoissa, mutta myös välillä käsivarsissa.

Jos lapsesi kasvukivut ovat kovia, voit yrittää auttaa häntä hieromalla lapsen jalkoja, tekemällä kylmä-kuumahoitoa suihkussa, kannustamalla lasta venyttelemään tai antamalla hänelle särkylääkettä pahimpiin kipuihin.

Lapsen itsetunto | Ethän moiti lasta

Tässä iässä lapsi tarvitsee paljon kehuja ja rohkaisua. Vaikka lapsen aloitteellisuus ja ahkeruus kehittyvät nyt muutenkin harppauksin, kiitokset ja kehut tukevat näitä ominaisuuksia. Lapsen taitojen kehuminen auttaa häntä muodostamaan positiivisen kuvan itsestään.

Lapsen minuus syntyy siis vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja lapsi näkee itsensä samoin kuin hänen tärkeimmät ihmisensä hänet näkevät. Lapsi suhtautuu itseensä positiivisesti, jos on kuullut perheenjäsentensä puhuvan hänestä ja toisista ihmisistä myönteisesti. Tässä iässä lapsi tietää jo, mitä on vertaaminen ja miettii, mitä muut ajattelevat hänestä. Muiden mielipiteet siis vaikuttavat lapsen itsetuntoon.

Kun lapsi epäonnistuu, häntä ei saisi moittia. Silloin lapsi tuntee itsensä herkästi muita huonommaksi. Jos hän on oppinut suhtautumaan itseensä myönteisesti, epäonnistumiset eivät haittaa: lapsi ei lannistu niin helposti ja haluaa yrittää uudestaan.

Lapsen tunnetaidot | Reilu kuusivuotias osaa purkaa tunteita sanoilla

Kuusi- ja puolivuotias kiukuttelee, mutta vähemmän ja eri tavalla kuin nuorempana. Kiukunpuuskissa tapahtuvat teot muuttuvat sanalliseen suuttumuksen purkamiseen. Tunteiden ilmaiseminen sanoin auttaa lasta hallitsemaan tunteitaan. Tämän ikäisen lapsen tunne-elämän kirjo on hyvin laaja. Lapsi sietää pientä epämukavuutta ja mielipahaa paremmin kuin nuorempana.

Kun lapsi suuttuu, vanhempien on opeteltava kestämään tunteenpurkauksia ja pysymään rauhallisina. Kun aikuinen on rauhallinen, lapsi oppii, ettei hänen raivonsa ole uhka, vaan kurjankin olon kanssa pärjää. Aikuisen tehtävänä on opettaa lapselle, miten tunteita voi käsitellä oikein: asioita ei saa rikkoa eikä itseään tai muita satuttaa.

Vanhemman tehtävänä on tukea tunteenvallassa olevaa lasta ja antaa lohtua ja ymmärrystä. Vanhemman tulisi parhaansa mukaan yrittää tunnistaa lapsen tunteita ja nimetä niitä. Lapsen kanssa siis iloitaan yhdessä, mutta käydään läpi myös negatiiviset tunteet. Lapsen on tärkeä kokea, että vanhempi tietää miltä hänestä tuntuu ja että tämä auttaa lasta selviämään vaikeistakin tunteistaan. Aikuinen ei saa vähätellä lapsen tunteita. Esimerkin kannalta on myös tärkeää, että vanhempi osaa pukea omat tunteensa sanoiksi ja näyttää ne.

Lähteet: MLL ja Pikkujätti

Neljän vuoden ja kolmen kuukauden iässä lapsi ymmärtää ja yleensä myös osaa kertoa hyvin asioita itsestään, perheestään, mielenkiinnon kohteistaan ja terveydestään. Vilkkaan mielikuvituksensa seurauksena neljävuotias voi tosin kertoa vielä villejä tarinoita, ja kertomusten on tyypillistä katkeilla ja vaihtua aiheesta toiseen.

Neljä vuotta täytettyään lapsen puhe on kieliopillisesti yleensä melko oikeaa, ja ääntäminen jatkuvasti selvempää. Nelivuotisneuvolassa on käyty LENE-tutkimuksen avulla läpi muun muassa lapsen yleisvaikutelmaa, kasvua, motorisia taitoja, vuorovaikutusta, tarkkaavaisuutta sekä silmän ja käden yhteistyötä, mikä on kehittynyt vuodessa huomattavasti yhdessä sorminäppäryyden kanssa.

Motoriset ja sosiaaliset taidot | Neljävuotias lapsi on taitava monessa

Reilu neljävuotias lapsi on monella tavalla taitava: arjen perusasiat, kuten syöminen tai pukeminen, sujuvat yleensä ilman ongelmia ja lapsi liikkuu ja harjoittelee uusia taitoja mielellään. Motoriikka kehittyykin kovaa vauhtia. Neljän vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi osaa usein juosta suoraviivaisesti, tehdä nopeita suunnanvaihtoja, ponnistaa hyppyyn tehokkaammin ja joustaa polvista laskeutuessaan.

4-vuotias osaa yleensä hypätä juoksuvauhdista, heittää palloa pään yläpuolelta yhdellä kädellä, roikkua tangossa tai renkaissa ja kiipeillä jatkuvasti korkeammalle. Majat tai esteradat, joihin pääseminen vaatii fyysistä ponnistelua, ovat monesta lapsesta jännittäviä ja kivoja.

Maja- ja kotileikit ovatkin lapsesta koko ajan mukavampia, kun niihin tulee enemmän mukaan hänen ymmärtämäänsä juonta. 4 v 3 kk ikäinen lapsi ohjaa leikkikavereitaan herkästi leikkikavereitaan toimimaan itse toivomallaan tavalla. Leikeissä voi tässä iässä olla tarkkojakin sääntöjä. Myös mielikuvitusta otetaan koko ajan enemmän leikkiin yksin ja yhdessä. Lapsi osaa myös muuttaa kuulemiaan tarinoita leikeiksi.

Lapsi itsenäistyy | 4 v 3 kk voi käyttäytyä uhmakkaasti

Lapsen uhmaikä tai tahtoikä tarkoittaa tietynlaista itsenäistymisvaihetta, jolloin lapsi haluaa saada valita ja päättää asioista itse. Uhmakkuus on yksilöllistä, mutta ajankohtaista joskus vielä 4 v 3 kk iän paikkeilla.

4-vuotiaan uhmaan voi liittyä monta syytä: se voi esimerkiksi kummuta lapsen vahvasta temperamentista tai elämänmuutoksista. Temperamentti on toisilla luontaisesti voimakkaampi kuin toisilla, aivan kuten aikuisillakin. Useimmiten uhmakkuus ja kiukunpuuskat purkautuvat kotona, jossa lapsi kokee turvallisesti osoittaa tyytymättömyyttään ja purkaa epävarmuuttaan.

4 v 3 kk ikäinen lapsi ymmärtää omaa toimijuuttaan entistä paremmin. Hän tietää, että häneltä odotetaan tietynlaista käytöstä mutta lapsen voi olla vaikea vielä hahmottaa, mistä hän saa päättää ja mistä ei. Koska lapsi oppii koko ajan uusia asioita ja taitoja, haluaa hän luonnollisesti kokeilla niitä ja erilaisia rajoja. 4-vuotiaan voi olla vaikea ymmärtää sitä, miksi jotkin asiat, kuten kovaan ääneen puhuminen tai alasti oleminen, ovat sallittuja toisinaan, mutta eivät aina.

Neljävuotiaan uhmakkuus eroaa taaperoille tyypillisestä uhmasta vanhempien onneksi siten, että nyt lapsella on enemmän sanoja ja tapoja kertoa tunteistaan. Voimakkaan tunnekuohun jälkeen rauhoituttuaan 4 v 3 kk ikäinen osaa yleensä pohtia kiukkunsa syitä ja yrittää löytää yhteisymmärryksen tai hyväksyä aikuisen kieltämän asian kuultuaan sen perustelut.

Useimmilla lapsilla uhmaikä laantuu viimeistään 4–5-vuotiaana.

Neljävuotiaan ruutuaika | Median rooli lapsen elämässä kasvaa

Asioiden merkityksen ja juonen ymmärtämisen parantuminen näkyy myös lapsen yleensä lisääntyvässä kiinnostuksessa mediaa kohtaa. Reilun neljän vuoden ikäinen tajuaa jo ohjelmien ja pelien juonta ja hahmojen toimintaa. Neljävuotiaan kehittynyt keskittymiskyky johtaa entistä pidempien ja monipuolisempien sarjojen houkuttavuuteen.

4 v 3 kk ikäinen lapsi saattaa osata käyttää medialaitteita jopa pelottavan taitavasti – videon pysäyttäminen tai vaihtaminen toiseen kuin myös mainoksen ohittaminen käy monilta käden käänteessä. On kuitenkin huomioitava, että vaikka nelivuotias käyttäisi laitteita taitavasti, ei hän osaa valita ikätasolleen sopivia sisältöjä tai suhtautua niihin kriittisesti.

On ensisijaisen tärkeää, että vanhempi ohjaa ja osallistuu lapsen mediankäyttöön. Aikuinen voi tarkastella 4 v 3 kk ikäiselle sopivaa mediankäyttöä pohtimalla esimerkiksi sitä, miten paljon lapsi käyttää aikaa ohjelmien katseluun tai pelien pelaamiseen, tekeekö hän sitä vanhemman kanssa ja jutteleeko hän näkemästään. Lapsen mediasuhde muotoutuu osin perheen sääntöjen perusteella, mutta sitäkin enemmän näkemänsä mallin ja esimerkin myötä.

4 v 3 kk ikäiset saavat katsoa tai pelata ainoastaan S-ikärajalla merkittyjä sisältöjä. WHO suosittelee 2–4-vuotiaille enintään alle tunnin ruutuaikaa päivässä, ja THL yleisemmin alle kouluikäisille alle kahta tuntia ruutuaikaa päivässä. Lapsen mediankäyttöä kannattaa rajoittaa etenkin ennen nukkumaanmenoa, koska se voi vaikeuttaa rauhoittumista ja nukahtamista.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 3-5-vuotiaiden lasten motoristen perustaitojen kehitys

Kolmen ikävuoden vaihtuessa neljään lapsi on oiva esimerkki siitä, mitä leikki-ikäinen on tyypillisimmillään: innokas, utelias, rehellinen ja reipas. Hän kyselee aikuisilta paljon ja haluaa osallistua pieniin kotitöihin. Leikit ovat pitkäkestoisempia ja siksi aiempaa vaikeampia lopettaa.

Kolmevuotiaasta neljävuotiaaksi lapsen paino nousee noin kolme kiloa ja pituus kasvaa viidestä kymmeneen sentillä. Vauvan pyöreys on hälvennyt, mutta sääret voivat näyttää vielä pihtipolvisilta.

Tässä iässä lapsen on tyypillistä kärsiä nukahtamisvaikeuksista ja vaihdella haarukkaa tai kynää vielä oikean ja vasemman käden välillä. Myös oma ja muiden keho alkaa kiinnostaa aiempaa enemmän.

Univaikeudet ovat yleisiä | Lapsella voi esiintyä sängystä karkailua ja yökastelua

Leikki-ikäinen tarvitsee vuorokaudessa noin 10–13 tuntia unta. Kolmen vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä on yhä tavallisempaa, että päiväunet ovat jääneet pois ja lapsen riittävä unensaanti on yöunien varassa.

Univaikeuksista tyypillisimpiä ovat vaikeus nukahtaa, öiset heräilyt esimerkiksi vessahätään, sängystä karkaileminen tai painajaisten näkeminen. Lapsen levottomuus lisääntyy herkästi ilta-aikaan ja sekä vilkas mielikuvitus että kyselyikä voivat tehdä myös iltasadun kuuntelemisesta levotonta. Aikuisen on syytä asettaa iltarutiineihin selvät rajat, joissa pysytään illasta toiseen.

Useimmat lapset oppivat vaipasta eroon viimeistään 3–4-vuotiaana. Vuoteenkastelu on kuitenkin edelleen tavallista: sitä esiintyy 40 prosentilla kolmevuotiaista. Kuusivuotiaana yökastelua on enää noin 10 prosentilla lapsista.

Oma keho kiinnostaa | Lapsi huomaa itsensä koskettelun tuottavan mielihyvää

Lapsi kiinnostuu kasvaessaan omasta kehostaan, sukupuolieroista ja vauvojen alkuperästä. Kolmen vuoden ja 9 kuukauden ikäisen on tavallista tutkia sukuelimiään ja vertailla ihmisten vartaloita. Utelias lapsi saattaa aloittaa kiinnostavia keskusteluja kehoon liittyen esimerkiksi perheen yhteisessä saunavuorossa.

3–4-vuotiaana lapsilla on herkkyyskausi, jolloin lähes kaikki huomaavat itsensä koskettelun tuottavan mielihyvää. Lapsen suhtautuminen alastomuuteen on kuitenkin vielä luontevaa. Vanhempana ei kannata pelästyä lapsen itsetyydytyskokeiluja tai varsinkaan torua häntä niistä. Lapsi on vilpitön ja suhtautuu vartaloonsa vielä neutraalisti.

Lapselle on tärkeä opettaa, ettei itsensä koskeminen ole väärin tai häpeällistä, mutta se tehdään yleensä yksin eikä muiden nähden. Tämä on tärkeää lapsen seksuaalisen identiteetin kehittymisen kannalta. Lapsen paheksuminen asiassa saattaa johtaa siihen, että hän kokee vartalonsa ja seksuaalisuutensa myöhemmin häpeällisiksi.

Lapsen kehitys | Ensimmäinen LENE-tutkimus lähestyy

Neuvolassa tehdään yleensä neljävuotiaana ensimmäinen LENE-tutkimus (leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio). Se voi jännittää vanhempaa, mutta tarkoituksena on selvittää leikinomaisen tutkimuksen avulla lapsen vahvuuksia ja mahdollisia tuen tarpeita perheen hyväksi.

LENE-tutkimustyön on nähty parantaneen neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyötä. Ennen 4-vuotisneuvolaa perheelle lähetetään kutsu laajaan terveystarkastukseen sekä mahdollisia lomakkeita esimerkiksi vanhempien alkoholinkäyttöön liittyen. Vanhempien luvalla lapsesta siirretään varhaiskasvatuksen arvio neuvolaan.

Lapsi tulee olemaan 4-vuotisneuvolassa tutkimuksen ajan yksin terveydenhoitajan kanssa – yleensä tutkimus kestää noin puoli tuntia. Neljävuotias osaa jo yleensä kertoa hyvin terveydestään ja arkeensa liittyvistä asioista. Huoltajan ollessa läsnä terveydenhoitaja havainnoi puolestaan lapsen ja huoltajan välistä vuorovaikutusta.

Neljän ikävuoden kynnyksellä voi varautua neuvolatarkastuksessa käytävän läpi muun muassa lapsen yleisvaikutelmaa, kasvua, motorisia taitoja, vuorovaikutusta, tarkkaavaisuutta sekä silmän ja käden yhteistyötä. Rokotusten voimassaolo tarkistetaan, joten lapsen rokotusten voimassaoloa ja tarvittavaa täydennystä kannattaa miettiä jo 3 v 9 kk kohdalla.

Lastenneuvolatoiminnalla pyritään turvaamaan seuraavan sukupolven voimavarat ja terveys nykyistä sukupolvea paremmiksi. Tavoitteena on turvata kaikille lapsille riittävä huolenpito sekä tunnistaa mahdolliset kehitystä vaarantavat sairaudet tai muut tekijät varhain.

Lapsen turvallisuus | Turvaistuimen kääntämistä kasvot menosuuntaan voi alkaa harkita

Lain mukaan lapsen on käytettävä asianmukaista turvalaitetta autossa, kunnes hän on 135 cm pitkä. Liikenneturvan suositus on, että  lapsi kulkee autossa selkä menosuuntaan asennetussa turvaistuimessa mahdollisimman pitkään, kuitenkin vähintään neljävuotiaaksi. Liikenneturvan suositukset perustuvat viimeisimpään tutkimustietoon.

On aina vanhemman vastuulla, että lasta kuljetetaan autossa turvallisesti. Vaikka selkä menosuuntaan matkustamisen suositus on vähintään neljävuotiaaksi, se on yleensä mahdollista huomattavasti pidempään. Eri valmistajilta löytyy selkä menosuuntaan olevia turvaistuimia markkinoilla esimerkiksi 125 senttimetrin pituuteen ja 36 kilon painoon asti.

Turvaistuimen on turvallisinta olla takapenkillä. Turvaistuimessa etupenkilläkin matkustaminen on laillista, mutta turvatyynyn pitää olla kytkettynä pois. Jos kolari olisi sattuakseen, selkä menosuuntaan asennetun turvaistuimen ja turvatyynyn yhdistelmä voisi olla kohtalokas.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Varhaiskasvatuksen ja neuvolan Lene-yhteistyö, Liikenneturva, Terveyskirjasto

Kuuden vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi on hyvin aktiivinen. Lapsi tarvitsee edelleen paljon unta, jotta jaksaa keskittyä päivällä touhuamaan ja opettelemaan uutta. Kuusivuotias on kiinnostunut monista asioista kuten kirjoittamisesta, käytännön kokeista sekä uusista leikeistä ja peleistä.

Lapsen puuhat | Kuusivuotias on aktiivinen toimija

Reilu kuusivuotias on reipas puuhailija, jota kiinnostavat erilaiset liikuntaleikit. Lapsi saattaa pitää esimerkiksi pyöräilystä, kiipeilystä, luistelusta, pulkkailusta ja voimistelusta. Myös erilaiset pihaleikit ovat tässä iässä monen suosiossa. Liikkuminen erilaisissa ympäristöissä kannattaa, koska se harjaannuttaa lapsen kehonhallintaa. Lapsi jaksaa tässä iässä usein myös kävellä pidempiä matkoja kuin aikaisemmin ja saattaa nauttia retkeilystä.

Aktiivisuudestaan huolimatta kuusivuotias pystyy myös keskittymään aiempaa paremmin. Hän jaksaa puuhailla asioiden parissa pidempään ja yhtäjaksoisesti, kunnes tehtävä on valmis. Lapsi saattaa tässä iässä suunnitella tekemistä jopa etukäteen edellisenä päivänä. Keskittymistä vaativat tehtävät ovat kuusivuotiaalle hyviä, koska ne valmentavat lasta koulua varten: siellä lapsen pitää pystyä keskittymään tekemiseen jopa puoleksi tunniksi kerrallaan.

Reilu kuusivuotias lapsi pystyy puhumaan jo hyvin sujuvasti ja tulee helposti ymmärretyksi vaikeissakin tilanteissa. Tässä vaiheessa kirjoitettu kieli alkaa usein kiinnostamaan lasta entistä enemmän. Lapsi saattaa tavailla kirjaimia ja opetella sanojen kirjoittamista – joku ehkä osaa jo lukeakin. Myös numerot tulevat jatkuvasti helpommiksi harjoituksen myötä.

Kuusivuotiaan uni | Painajaiset voivat lisääntyä

Kuusivuotias lapsi tarvitsee edelleen 10–12 tuntia unta vuorokaudessa. Koska päivät sisältävät paljon uuden oppimista ja puuhailua, lapsi saattaa monesti olla iltaisin hyvin väsynyt. Jos lapsi ei saa riittävästi unta, keskittymiskyky voi kärsiä ja käytös muuttua huonommaksi.

Kuusivuotiaan mielikuvitus on hyvin vilkas, mikä voi ajoittain aiheuttaa hänelle painajaisia. Pelot ja ikävä unet ovat normaaleja – ne kuuluvat lapsen kehitykseen.

Kun lapsi näkee painajaista, hän tarvitsee tukea aikuiselta. Jos lapsi herää pelokkaana, vanhemman täytyy luoda hänelle turvallinen tunne. Lapsen kanssa ei kannata alkaa yöllä juttelemaan painajaisen aiheesta. Jos lapsi vielä seuraavana päivänä muistaa unensa, niistä voi puhua silloin.

Jos lapsella on univajetta, hän näkee herkemmin painajaisia. Voit siis yrittää ehkäistä huonoja öitä huolehtimalla siitä, että lapsi saa tarpeeksi unta.

Lapsen tärkeimmät ihmiset | Tunteiden jakaminen on lapselle tärkeää

Vanhemman olisi hyvä jättää työpäivän jälkeen aikaa lapsen kanssa jutustelulle ja ajanvietolle. Älä siis ryhdy täiden jälkeen heti kotitöihin, vaan anna aikaa lapsellesi.

Lapsen on tärkeää päästä jakamaan tunteitaan ja ajatuksiaan vanhempiensa kanssa. Vanhemman kannattaa tiedustella lapselta päivän kuulumisia, vaikka hän ei aina ottaisi niitä itsenäisesti puheeksi.

On myös hyvä muistaa, että vaikka kuusivuotias ei enää pyri aikuisen syliin kuten ennen, ei tämä tarkoita sitä, ettei hän yhä tarvitsisi syliä ja lohtua vanhemmiltaan.

Lähteet: BabyCenter ja MLL

Kuudetta ikävuotta lähestyvä lapsi tulee jatkuvasti ahkerammaksi ja aloitteellisemmaksi. Hän rakastaa jakaa omia ajatuksiaan ja nauttii keskusteluista aikuisten kanssa. Tässä iässä lapsi tarvitsee kuitenkin edelleen rajoja – ja ne myös helpottavat arkea huomattavasti.

Lapsen taidot | Vajaa kuusivuotias voi liikkua jo itsenäisemmin

Viiden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi tarvitsee aikuista neuvomaan, kuinka kotiympäristössä ja liikenteessä liikutaan turvallisesti. Lapsi saattaa pärjätä jo itsenäisesti kotipihallaan, mutta vanhemman on hyvä pitää lasta silmällä. Lapsi saattaa myös kaivata välillä vanhemman apua esimerkiksi lelujen tai uusien liikuntamuotojen kanssa.

Vajaa kuusivuotias lapsi tarvitsee selkeät ulkoilusäännöt ja tietoa mahdollisista vaaratilanteista. Hänelle on kerrottava, kuinka toimia uhkaavassa tilanteessa, kuten jos vieras ihminen yrittää tehdä liiallista tuttavuutta. Tuttu ympäristö voi myös muuttua vaaralliseksi, jos lapsi on esimerkiksi hyvin uppoutuneena leikkiinsä.

Ajattelu kehittyy | Valintojen tekeminen voi olla vaikeaa

Tässä iässä lapsen ahkeruus ja aloitteellisuus kehittyvät. Lapsi tarvitsee paljon aikaa, rohkaisua ja ymmärrystä arkisiin askareihin kuten pukeutumiseen ja hampaidenpesuun.

Valintatilanteista voi tässä iässä tulla lapsen kanssa haastavampia, koska hän paneutuu niihin huolellisemmin. Lapsen voi olla vaikea valita kahden samanveroisen vaihtoehdon väliltä: mitä tehdä, kun molemmat lempiherkut ovat kaupassa tarjolla, mutta vain toisen saa ottaa?

Jos lapsi ei vaikeassa valintatilanteessa onnistu tekemään päätöstä, aikuisen on hyvä tehdä se hänen puolestaan asiallisesti ja nopeasti.

Melkein kuusivuotias lapsi erottaa mielikuvan todellisuudesta ja pystyy puhumaan asioista, jotka eivät ole hänen näköpiirissään sillä hetkellä. Lapsi tykkää keskustella ja haluaa jakaa omia asioitaan. Hän kertoo mielellään ja innokkaasti esimerkiksi päivän tapahtumista. Lapsi ymmärtää myös helppoja vitsejä ja sanaleikkejä, mutta ei välttämättä ymmärrä, jos on itse niiden kohteena. Siksi kannattaa olla varovainen vitsaillessaan tämän ikäisen lapsen kanssa, joka saattaa pahoittaa herkästi mielensä.

Lapsi nauttii valtavasti keskusteluista vanhempiensa kanssa. Hän saattaa oivaltaa uusia asioita ja pohdiskelu tuntuu mukavalta. Keskustelusta aikuisen kanssa on lapselle myös paljon hyötyä. Se kehittää lapsen ajattelukykyä, sanavarastoa ja muistia. Lapsi oppii myös helpommin hahmottamaan arkensa tapahtumia. Lapsen kanssa keskustellessa kannattaa kysyä ”miten” ja ”miksi”, koska ne auttavat lasta kertomaan asioista. Kun vältät johdattelevia ja oman kannanottosi sisältäviä kysymyksiä, lapsi kokee tulevansa paremmin kuulluksi.

Sosiaaliset suhteet | Kaverit ovat tärkeitä

Muiden näkemykset ovat melkein kuusivuotiaalle hyvin tärkeitä. Lapsi arvostaa valtavasti ystäviensä mielipiteitä ja haluaa olla heidän kanssaan samanlainen. Hän pukeutuu mielellään samalla tavalla ja leikkii samanlaisilla leluilla kuin ystävänsä.

Nuoremmat lapset katsovat vanhempia lapsia ylöspäin ja pitävät heitä esikuvinaan. Jos vanhempi lapsi käskee ja isä kieltää, lapsen voi olla hyvin vaikea totella isän toivetta.

Lapsen olisi hyvä leikkiä toisten lasten kanssa ainakin muutaman kerran viikossa. Mitä enemmän lapsi leikkii muiden kanssa, sitä enemmän hän oppii ja tutustuu ihmisten erilaisuuteen. Myös vanhempien kannattaa tutustua lapsen ystävien vanhempiin ja heidän koteihinsa.

Kasvatus | Lapselle on syytä asettaa selkeät rajat

Viiden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi on yksilö, jonka täytyy antaa tehdä itsenäisiä valintoja ja hänen mielipiteitään ja toiveitaan tulee kunnioittaa. Vanhempien täytyy silti edelleen vetää tämän ikäiselle myös selkeät rajat, vaikka se aiheuttaisi välillä kiukunpuuskia.

Rajojen asettaminen ei aina ole helppoa puuhaa. Vanhempien on kestettävä pettymyksistä tulevaa kiukuttelua. Lapsen ei voi antaa elää niin, että hän saa kaiken mitä haluaa. Vanhempien on hyvä pysyä tiukkoina rajoista, koska silloin lapsen elämä on selkeämpää. Samalla lapsi oppii, että pettymykset ovat osa elämää.

Kun lapsi on hermostunut, hänen on hyvä antaa rauhoittua ja puhaltaa enimmät höyryt ulos. Lapselle on hyvin tärkeää, että hänellä on aikuinen, joka kuuntelee ja antaa hänen sanoa asiansa loppuun. Aikuisen kannattaa odottaa omaa puheenvuoroaan, kunnes lapsi on sanonut kaiken sanottavansa. Vanhemman täytyy perustella kielto lapselle niin selkeästi, että hän ymmärtää sen. Voit kertoa lapselle, mitä tapahtuu, kun rikkoo sääntöjä. Muista samalla katsoa lasta silmiin: se kertoo lapselle, että aikuinen on tosissaan.

Tunnetaidot | Vanhempi auttaa tunteenpurkauksissa

Jokaiselle lapselle tulee tunteenpurkauksia ja niitä täytyy oppia käsittelemään. Näissä tilanteissa vanhemman täytyy olla lapsen tukena ja apuna. Lapsi ei saa suuttuneena vahingoittaa itseään tai muita eikä rikkoa mitään.

Ärsyyntynyt lapsi tarvitsee lohtua, kuuntelijaa ja ymmärtävää syliä. Osa lapsista saattaa rauhoittua sylissä. Siinä hän ymmärtää olevansa rakastettu, vaikka kokee välillä ikäviä tunteita. Läheisyys pahan olon keskellä kertoo lapselle, että ikävistä tunteista selviää.

Kaikki lapset eivät kuitenkaan kiukun keskellä kaipaa lohduksi syliä, vaan toiset tarvitsevat omaa aikaa ja yksinoloa. Tällaiselle lapselle kannattaa kertoa, että vanhempi on viereisessä huoneessa, jos lapsi kaipaa tukea.

Lähteet: MLL

Ei ole tyypillistä 3,5-vuotiasta lasta, mutta usein kyseiseen ikään liittyy uteliaisuutta oppia uusia asioita. Lapsen perustoimet, kuten pukeminen tai syöminen, sujuvat jo rutiininomaisesti samalla, kun hänellä on jo kiire kysymään näkemistään asioista tai jatkamaan kesken jääneitä leikkejä.

Kolme- ja puolivuotiaan taidot | Motoriset taidot automatisoituvat

Motorinen kehitys on lapsuudessa kaikkein nopeinta. Siihen vaikuttavat sekä lapsen perimä että ympäristön vaikutukset.

Kolme- ja puolivuotiaana lapsen motoriikassa ja hienomotoriikassa tapahtuukin huomattavaa kehitystä. Lapsen motoriset perustaidot alkavat automatisoitua kolmen ikävuoden jälkeen, mikä johtaa suoritusten parantumiseen ja esimerkiksi perusliikuntataitojen yhdistämiseen vähitellen 3,5-vuotiaana.

Motorinen kehitys ja liikkuminen ovat olennaisia asioita lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä. Lapset saavat liikkumisen kautta mahdollisuuden oppia uusia taitoja. Kolme- ja puolivuotiaan lapsen taidot esimerkiksi hyppyjen tai heittojen suhteen alkavat hioutua harjoittelusta hyviksi suorituksiksi.

Pärjääminen liikunnallisissa asioissa tai uusissa tehtävissä voi jännittää 3,5-vuotiasta, mutta kehut ja huomio rohkaisevat harjoittelemaan ja yrittämään uudelleen. Liikkeiden automatisoituminen vaatiikin paljon ohjausta, kokemusta ja harjoittelua. Liikunta on väylä tapa taitojen kehittämiseen.

Kolmen vuoden ja kuuden kuukauden iässä lapsi osaa heittää palloa, mutta ei vielä esimerkiksi tähdätä. Lapsi ei myöskään hahmota vielä hyvin toisten liikkeitä, mikä voi aiheuttaa yhteentörmäyksiä ryhmätilanteissa tai leikkipaikoilla.

Lapsen motorisen kehityksen parantuminen voi näkyä nyt myös aiempaa parempana kynä- tai haarukkaotteena, ruoan paloittelun osaamisena ja esimerkiksi myös pitkien sukkien sujuvana pukemisena. Paljon riippuu kuitenkin edelleen lapsen viitseliäisyydestä yrittää ja tehdä asioita itse. Vitkastelu on tässä iässä hyvin tavallista – varsinkin asioissa tai siirtymissä, joista lapsi ei ole innoissaan.

Sosiaalinen kehitys | Leikistä tulee enemmän yhteistä

Lapsen motorinen kehitys on pohjana myös sosiaaliselle kehitykselle. Kolmen vuoden ja kuuden kuukauden iässä leikit muuttuvat yhä enemmän rinnakaisleikeistä yhteisleikeiksi, ja lapsen empatia ja moraali paranevat.

3,5-vuotiaan empatiakyky, eli kyky ymmärtää muiden tunteita ja eläytyä niihin, kehittyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Empatia on välttämätöntä vuorovaikutustilanteiden sujuvuuden kannalta. Sosiaalinen kehitys kattaakin paljon vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa, mistä jaetut leikit ja pienryhmätoiminta ovat erinomaisia esimerkkejä.

Kolme- ja puolivuotiaana leikki kehittyy limittäisten vaiheiden kautta rinnakkaisesta yhteiseksi. Tätä johdattaa esimerkiksi hiljalleen kehittyvä moraalikäsitys, eli lapsen kyky määritellä oikean ja väärän ero. Tässä iässä, tai viimeistään neljävuotiaana, lapsi alkaa ottaa jo herkästi kantaa siihen, mikä on hänen mielestään oikeudenmukaista.

Yhteisleikin lisääntyminen tuo kuitenkin ymmärrettävästi mukanaan myös konflikteja. On muistettava, että 3,5-vuotiaan keskittyminen ja tunteiden säätely on vielä vaillinaista. Aikuisen tukea ja ohjausta tarvitaan siksi edelleen paljon ryhmässä toimiessa.

Mitä paremmin aikuinen ymmärtää lasten pyrkimykset, sitä paremmin hän voi olla avuksi kolme- ja puolivuotiaiden yhteisleikissä. Riitatilanteissakin on kuitenkin jotain hyvää, sillä ne esimerkiksi kehittävät lasten ratkaisutaitoja sosiaalisissa suhteissa.

Kolmevuotiaan pelot | Mielikuvituksesta on lapselle sekä hyötyä että haittaa

Kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ikäisen lapsen ja hänen lähipiirinsä elämää värittää lapsen vilkas mielikuvitus. Lapsi voi keksiä asioita ja tarinoita päästään hyvässä mutta myös pahassa; mielikuvitus voi nimittäin aiheuttaa lapselle erilaisia suuriakin pelkoja.

Painajaiset ovat tyypillisiä 3–4-vuotiaille lapsille. Ne voivat kertoa myös lasta mietityttävästä huolesta tai stressistä, mutta lapsi voi nähdä painajaisia ihan omista mielikuvituksistaankin. Lapsi osaa nimittäin nyt pelätä mielikuvituksensa tuotteita, kuten mörköjä.

Mielikuvituksesta on kuitenkin pääosin paljon hyötyä. Kolmen vuoden ja kuuden kuukauden ikäisten mielikuvitusleikit kehittyvät entisestään ja muuttuvat jatkuvasti moniulotteisemmiksi, kun vielä alle kolmevuotiaina leikit olivat lyhytkestoisia.

Merkki terveestä mielikuvituksesta voi olla myös se, että sanojen taivuttamista vielä opetteleva 3,5-vuotias taivuttaa niitä välillä mitä erilaisimmilla tavoilla. Tämä kertoo nimittäin lapsen luovasta päättelykyvystä, kun hän ei ainoastaan toista kuulemaansa vaan käyttää sanavarastoaan jatkuvasti enemmän ja eri tavoilla.

Käsityskyky laajentuu | 3,5-vuotias haluaa tietää asioiden syy-seuraussuhteita

Kolme- ja puolivuotiaan lapsen elämää ohjaa myös vahvasti kyselyikä. On meneillään puheen kulta-aika, jolloin sanavarasto kasvaa vauhdilla ja ymmärrys monesta asiasta kehittyy. Maailma ja eri ilmiöt ympärillä alkavat kiinnostaa yhä enemmän.

3,5-vuotiaan lapsen on tyypillistä kysellä paljon. Erityisesti lasta kiinnostavat asioiden syy-seuraussuhteet, minkä takia aikuisen silmissä yksinkertaisistakin kysymyksistä voi seurata monia jatkokysymyksiä; miksi, miksi, miksi?

Lapsen kyselyihin olisi hyvä pyrkiä vastaamaan mahdollisimman yksinkertaisesti juuri siihen, mitä hän kysyy, ilman vaikeita selostuksia. Kyselyikä voi haastaa vanhemman hermoja, kun lapsi haluaa aikuisilta paljon ja perusteellisia vastauksia ja perusteluja kysymyksiinsä. Nukkumaanmenoaikana tai kiireessä lapselle voi kertoa, että nyt ei ole hyvä aika keskustelulle, mutta sitä voidaan jatkaa taas paremmalla ajalla.

Lähteet:  Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 3-5-vuotiaiden lasten motoristen perustaitojen kehitys, 1–3-vuotiaiden lasten leikki, Sydänliitto

Tässä iässä lapsi on hyvin kiinnostunut asioista ja oppimisesta. Hän opettelee erottamaan oikeaa ja väärästä ja saattaa innostua jostakin tietystä aiheesta erityisen syvästi. Välillä kiinnostuksenkohteet vaihtuvat lennosta, mutta toisinaan lapsi saattaa jo syventää oppimistaan jostakin asiasta hyvinkin pitkälle.

Kielen kehitys | Viisi- ja puolivuotias hallitsee hurjan määrän sanoja

Viisi- ja puolivuotias lapsi hallitsee yli parituhatta sanaa, osaa käyttää niitä joustavasti ja puhuu ymmärrettävästi ja sujuvasti. Lapsi osaa myös käyttää puheessaan äidinkielensä taivutussääntöjä ja hän hallitsee numeroita. Tässä iässä lapsi saattaa kiinnostua myös kirjoitetusta kielestä – joku on ehkä oppinut jo lukemaankin.

Vaikka kielelliset taidot ovat jo hyvät, lapsi ymmärtää asioita edelleen hyvin konkreettisesti. Sanat kuten mustasukkainen tai sinisilmäinen tarkoittavat hänelle yleensä vain sitä mitä ovat: ihmistä, jolla on siniset silmät tai jalassaan mustat sukat.

Viisivuotiaan muisti | Rutiinit ovat lapselle tärkeitä

Viisi- ja puolivuotiaan lapsen muisti on jo hyvin kehittynyt. Lapsi saattaa muistaa viime vuoden joulun ja edellisen syntymäpäivänsä tapahtumat. Hän myös nauttii juhlahetkien odottamisesta, juhliin liittyvistä perinteistä ja valmistelusta.

Toisaalta rutiinit ovat lapselle edelleen hyvin tärkeitä. Jotta arki on lapsen näkökulmasta helppoa, päiväjärjestyksen olisi hyvä pysyä pääpiirteittäin melko samanlaisena. Kun arki pysyy rytmiltään samana, lapsi pystyy yhdistämään ajan ja tapahtuman toisiinsa ja oppii ennakoimaan yhä paremmin mielessään, mitä seuraavaksi suunnilleen on edessä. Tämä vahvistaa hänen turvallisuudentunnettaan.

Jotkut lapset ovat hyvin tarkkoja siitä, että asiat toistuvat samalla tavalla kuin on totuttu. Jos viikonlopun rytmi on liian erilainen arkipäiviin verrattuna, voi arkeen palaaminen olla joillekin lapsille haastavaa. Silloin arkirytmiä kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan myös viikonloppuisin yllä, jotta nukahtamiset ja syömiset sujuvat helpommin.

Moraalikäsitys kehittyy | Ethän valehtele lapselle

Viisivuotiaana lapsen moraalikäsitys kehittyy harppauksin. Lapsi ymmärtää oikean ja väärän eron ja hakee vanhemmiltaan varmistusta omiin käsityksiinsä. Tässä iässä lapsella on myös selkeä ymmärrys siitä, mikä on reilua ja mikä ei. Lapsi suuttuu ja vaatii hyvitystä, jos kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.

Lapsen kanssa on hyvä puhua totta, koska valkoisia valheita kuullut lapsi oppii helposti valehtelemaan itsekin. Hän ei myöskään tässä iässä erota toisen säästävää valkoista valhetta totuutta vääristelevästä valheesta. Aikuisen on hyvä muistuttaa lasta vääristä teoista esimerkiksi silloin, jos hän valehtelee tai ottaa toisen tavaroita ilman lupaa. Lapsen täytyy ymmärtää, miksi teko on väärin.

Itsetunto ja taidot | Vaadi lapselta vähemmän

Reilu viisivuotiaan itsetunto on vielä kehittymässä. Tässä iässä lapsi usein vertailee itseään paljon muihin ihmisiin. Jos haluat tukea lapsesi itseluottamuksen kehitystä, muista kiittää yrittämisestä ja onnistumisesta. Kuullessaan kehuja lapsi muodostaa itsestään myönteisemmän kuvan.

Kun epäonnistumisia sattuu, vanhemman tulisi suhtautua niihin myönteisesti ja kannustavasti. Jos lasta moititaan, tuntee hän herkästi itsensä muita huonommaksi. Jatkamaan kannustaminen saa lapsen yrittämään seuraavallakin kerralla parhaansa. Älä kuitenkaan vaadi lapselta liikaa.

Vanhempien on tärkeä opettaa lapselle, että kaikkien tunteiden näyttäminen on sallittua. Lapsen on myös hyvä oppia ymmärtämään, että hän saa olla väsynyt eikä aina tarvitse jaksaa.

Samaan aikaan lapsi alkaa käsittää, että hänellä on oikeus saada hellyyttä ja hoitoa. Jos lapsen tarpeisiin vastataan, hän ymmärtää olevansa tärkeä. Kun lapsi saa vanhemmiltaan läheisyyttä ja myötätuntoa, hän oppii näyttämään niitä muille. Lapsi rohkaistuu myös hakemaan lohtua vanhemmistaan vaikeissa tilanteissa, jos on saanut sitä aikaisemmin.

Unitottumukset | Lapsi opettelee tunnistamaan väsymisen

Rutiinien merkitys on viisivuotiaalle edelleen tärkeä myös nukkumaanmenossa. Omaan sänkyyn meneminen ja iltasadun lukeminen saavat lapsen rauhoittumaan illalla helpommin. Myös kiireetön iltapalahetki ja rento keskustelu vanhemman kanssa tuovat turvallisuudentunnetta ja iloa lapsen elämään.

Vanhempien on hyvä huomioida lapsen jaksaminen ja auttaa häntä tunnistamaan sen vaihteluita. Jos vanhemmat opettavat lasta tunnistamaan väsymyksen merkkejä ja sanoittavat lapselle, milloin hän on väsynyt, hän oppii itse yhdistämään olotilansa väsymykseen. Hiljalleen lapsi ymmärtää, että väsyneenä levätään ja mennään nukkumaan, minkä myötä illat voivat helpottua.

Lähteet: MLL ja BabyCenter

Reilu viisivuotias lapsi itsenäistyy vauhdilla, mutta kaipaa silti vanhempiensa seuraa päivittäin. Lapsi saattaa vertailla itseään muihin ja pitää muiden ajatuksia itsestään hyvin tärkeinä. Vaikka lapsi voi tuntua vanhempien mielestä jo isolta, hän kaipaa edelleen rohkaisua ja valtavasti tukea.

Kehitys 5 v 3 kk iässä | Lapsenpyöreys alkaa vähentyä

Viiden vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi kasvaa vauhdilla ja saattaa kadottaa lapsenpyöreytensä. Kehonhallinta kaipaa tässä iässä monilla vielä harjoitusta ja usein lapsi on myös innokas opettelemaan sitä. Samaan aikaan hän saattaa olla hyvin malttamaton ja esimerkiksi kompuroida usein omiin jalkoihinsa.

Moni lapsi tykkää tässä iässä kiipeillä, voimistella, keinua, juosta ja laskea mäkeä. Nämä kaikki erilaiset pihaleikit ja liikkuminen ulkona kehittävät lapsen liikkeiden hallintaa. Usein lapsi jaksaa myös kävellä entistä pidempiä matkoja ja tykkää retkeilystä luonnossa.

Viisivuotiaan taidot | Lapsi itsenäistyy, mutta ei aina luota kykyihinsä

Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä itsenäisemmäksi hän tulee. Lapsi tarvitsee edelleen vanhempiensa tukea, koska hänen itsetuntonsa ja luottamuksensa omiin kykyihinsä voi horjua milloin vain.

Tässä iässä lapsi ymmärtää, mitä on vertaaminen. Lapsien keskuudessa on hyvin yleistä ja normaalia kilpailla toisia vastaan siitä, kuka on esimerkiksi nopein tai paras. Lapsen itsetunto ja minuus syntyy vahvasti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa ja siksi lapselle on tärkeää, mitä muut ajattelevat hänestä. Lapsi itsekin huomioi toisten ihmisten käyttäytymistä ja saattaa mainita siitä jopa ääneen.

Viisivuotias peilaa itseään toisten sanoista: hän oppii näkemään itsensä sellaisena kuin hänelle tärkeät ihmiset näkevät hänet. On tärkeää, että lasta edelleen kehutaan ja rohkaistaan, koska se vahvistaa lapsen itsetuntoa ja -luottamusta. Lapsi oppii puhumaan itsestään positiivisesti, jos on kuullut usein läheisten puhuvan toisistaan ja muista ihmisistä niin.

Viisivuotiaan leikki | Muista arvostaa lapsen leikkejä

Vanhempien on hyvä arvostaa lapsen leikkiä ja varata hänelle siihen aikaa ja tilaa. Leikkiä ei saisi keskeyttää turhaan. Lapselle olisi hyvä kertoa etukäteen, koska puuhat on lopetettava, sillä hän tarvitsee aikaa leikkinsä lopettelemiseen.

Viiden vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi rakastaa usein roolileikkejä. Aikaisemmin kun lapsi leikki, roolit olit hyvin erillisiä. Tässä iässä kuitenkin leikkiminen muuttuu niin, että roolit alkavat täydentävät toisiaan: samassa leikissä ei ole enää neljää äitiä tai kolmea linja-autonkuljettajaa, vaan leikissä on tilaa poliisille ja varkaalle. Viisivuotiaana lapsi alkaa viimeistään usein myös jakaa myös omia ajatuksiaan leikistä muille kanssa leikkijöille. Hän saattaa sanoa esimerkiksi: ”Nyt nämä menevät kauppaan” ja ”Se tykkää tuosta.”

Leikeissä käytetään usein runsaasti mielikuvitusta ja ne kestävät usein pitkään. Lapsi yhdistää leikkeihinsä omia kokemuksiaan ja pystyy tekemään leikeissä asioita, joita ei muuten vielä osaa. Hän saattaa sopia erimielisyydet keskustelemalla tai noudattaa tiukasti sääntöjä.

Lapsen tärkeimmät ihmiset | Vanhempien kanssa vietetty aika on lapselle tärkeintä aikaa

Reilu viisivuotiaan tunteet saattavat heitellä laidasta laitaan ja lapsi voi olla välillä rauhaton. Vanhempien täytyy muistaa, että myös viisivuotias tarvitsee heiltä tukea, huolenpitoa ja hellyyttä aivan niin kuin nuorempanakin.

Vanhemman tehtävänä on tukea lapsen itsenäistymistä ja kehittymistä. Lapsi tarvitsee vanhempiensa tukea tunteiden käsittelyssä ja vaikeissa tilanteissa kuten kiukunpuuskissa. Toisaalta aikuisen on tärkeää myös kannustaa ja rohkaista lasta aloitteellisuuteen.

Lapselle tärkein hetki päivisin on usein vanhempien kanssa vietetty yhteinen aika. Tekemisen ei tarvitse olla erikoista, vaan normaali yhteinen tekeminen kuten kotiaskareet, televisio-ohjelman katselu tai uimahalliretki tuo lapselle suurta iloa ja kasvattaa perheen yhteishenkeä. Vanhemmat ovat lapselle tärkeimmät ihmiset maailmassa!

Vaikka lapsi siis kasvaa ja itsenäistyy hän kaipaa edelleen paljon vanhempiensa turvaa ja seuraa. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka jaksaa keskittyä häneen ja on kiinnostunut lapsen asioista.

Lähteet: MLL

Hurraa, pian lapsellasi on kaksivuotissyntymäpäivä! Vuoden ja yhdentoista kuukauden ikäinen taapero ei malta pysyä aloillaan muutamaa minuuttia pidempään ja haluaa tehdä asiat itse, ilman apua. Rutiineja seuraamalla arki voi tuntua vauhtihirmun kanssa helpommalta.

Motorinen kehitys | Lapsi ei malta pysyä paikoillaan

Tässä iässä lapsen vauhti vain kasvaa eikä hän pysy paikoillaan usein paria minuuttia kauempaa. Arjen pakolliset menot, kuten kaupassakäynti saattavat vaikeutua tämän takia. Kannattaa kuitenkin nauttia touhukkaasta pienokaisesta ja vauhdikkaasta ajasta, joka sisältää myös paljon onnistumisien aikaansaamia riemunkiljahduksia.

Taapero on oppinut tähän mennessä paljon motorisia taitoja, joita hän alkaa hiljalleen yhdistellä toisiinsa. Lapsi osaa esimerkiksi nousta portaita ja laskeutuu niitä alas turvallisesti takaperin, onnistuu ylittämään pienen esteen ja nauttii rajojensa haastamisesta esimerkiksi leikkipuiston kiipeilytelineessä.

Jos tuntuu siltä, ettei lapsen energiavarasto hupene koskaan, kannattaa hänelle keksiä päivän aikana paljon aktiviteetteja, joissa höyryjen päästäminen onnistuu. Voitte käydä purkamassa energiaa esimerkiksi leikkipuistossa, museossa tai ulkoilemassa. Vauhdikkaan päivän jälkeen usein unikin yleensä maistuu paremmin.

Taidot kehittyvät vauhdilla | Taapero haluaa tehdä asiat itse

Kun lapsi oppii uusia asioita, halu tehdä niitä itse kasvaa. Taapero tahtookin usein tehdä kaiken itse eikä apu välttämättä enää kelpaa hänelle kuten ennen. ”Minä itse” toistuu puheessa usein ja halu itsenäistyä on suuri.

Kuitenkaan lapselle ei voi antaa kaikkea, mitä hän haluaa. Hänen voi antaa valita yksinkertaisia asioita, kuten omia vaatteitaan. Aikuisen on kuitenkin hyvä ottaa huomioon se, että ellei lapsella aidosti ole tilanteessaan valinnanmahdollisuutta, sitä ei pidä antaa hänelle puheessakaan. Koska lapsi ei koe kiirettä aikuisen kanssa samalla tavoin, hänelle esimerkiksi ”tulisitko syömään” ja ”tule syömään” voivat olla kaksi täysin eri asiaa.

Taaperon muisti | Lapsi muistaa asioita eri tavoin kuin ennen

Tässä ikävaiheessa voi huomata taaperon muistin kehittyvän. Kun lapsi oli pieni, hän ei vielä ymmärtänyt, että kadonnut lelu on vielä jossain tallella. Nyt hän kuitenkin saattaa muistaa, että jätti pikkuauton mummolaan. Lapsi saattaa myös yhdistää kirjoissa ja ohjelmissa näkyviä asioita tosielämään: esimerkiksi kirjassa oleva koira saattaa muistuttaa häntä naapurin koirasta.

Tässä iässä lapsi alkaa usein kokeilla myös mielikuvitusleikkejä. Hän saattaa ottaa esimerkiksi muovisen hedelmän ja esittää syövänsä sen. Monimutkaisemmat mielikuvitusleikit tulevat kuitenkin vasta muutaman vuoden päästä mukaan.

Taaperon kasvatus | Rutiinit ovat hyvin tärkeitä

Lapselle on tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät ja auttavat häntä tunnistamaan vireystilansa vaihteluita. Kun vanhempi kertoo lapselleen, koska tämä on väsynyt, lapsi oppii yhdistämään olotilansa väsymykseen ja sitä seuraavaan lepoon.

Arjen rutiinit ovat lapselle tärkeitä. Päiväjärjestyksen olisikin hyvä toistua suurin pirtein samanlaisena. Silloin lapsen on helpompi yhdistää mitä päivisin tapahtuu tiettynä kellonaikana ja esimerkiksi nukkumaanmeno ja syömiset voivat olla helpompia, kun lapsi osaa valmistautua niihin.

Lapsen on helpompi siirtyä tekemisestä toiseen, jos hän osaa valmistautua siihen. Tähän auttaa myös tilanteiden sanoittaminen lapselle. Lapselle kannattaa siis kertoa etukäteen mitä on tapahtumassa kuten: ”Kohta keräämme lelut, syömme aamupalaa ja lähdemme päiväkotiin.” Lapsi osaa näin valmistautua tulevaan ja tuntee olonsa turvallisemmaksi.

Vanhemman kannattaa huomioida myös lapsen vireystila ja auttaa lasta tunnistamaan se itse. Jos aikuinen kertoo lapselle tämän olevan väsynyt, lapsi oppii yhdistämään olotilansa tulevaan lepohetkeen.

Uhmaikä | Miten rauhoittaa tunnekuohun vallassa oleva taapero?

Yleensä tahto- tai uhmaikä alkaa vähän ennen tai jälkeen 2-vuotispäivän. Sen kesto on usein hyvin vaihtelevaa ja yksilökohtaista. Useimmiten se hellittää viimeistään 4–5-vuotiaana, mutta monilla myös jo paljon aikaisemmin. 

Aikuisen reaktio vaikeisiin tilanteisiin vaikuttaa hyvin paljon lapsen käyttäytymiseen. Jos aikuinen osaa hallita omia tunteitaan, näyttää hän hyvää esimerkkiä myös lapselleen.

Tässä muutama vinkki, miten voit rauhoittaa voimakkaan tunteen vallassa olevaa lasta:

• Pysy itse rauhallisena, koska tunteet tarttuvat ja vanhemman empaattinen ote asioihin rentouttaa lasta.
• Älä jätä lasta yksin, vaan ole lähellä ja osoita hänelle tukesi. Näytä, ettet pelkää lapsen raivoa, vaan anna hänen purkaa tunteitaan. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea rauhoittuakseen, koska ei osaa vielä käsitellä suuria tunteita itse.
• Osoita ja kerro lapselle, että ymmärrät hänen tunteensa. Lapselle on hyvin tärkeää tulla ymmärretyksi.
• Harjoittele lapsen kanssa tunteiden säätelyä esimerkiksi keskustelemalla. Voit kertoa lapselle, että kaikilla ihmisillä on paljon erilaisia tunteita, mutta ne pitää ilmaista satuttamatta toisia ja itseään. Voitte harjoitella myös rauhoittumistapoja ja selvittää lapselle ominaisimman keinon rauhoittua.

Lähteet: MLL ja BabyCenter

Kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi on jatkuvasti omatoimisempi. Pukeminen, ruokaileminen ja vessassa käyminen sujuvat tässä iässä yleensä jo hyvin – leikki-ikäisen erottaakin taaperoista ja vauvoista selvästi.

Reilun 3-vuoden iässä lapsi on tyypillisesti suorasanainen, meneväinen ja utelias. Taitojakin löytyy jo monia, kuten ketterä kulkeminen tai pallon heittäminen pitkällekin, mutta viitseliäisyydessä on tässä vaiheessa huomattavasti eroja. Toiset yli 3-vuotiaat haluaisivat edelleen vanhempiensa pukevan heille vaatteet tai kantavan heitä jonkin matkan, kun taas toiset haluavat tehdä kaiken jo itse.

Elämä nyt | Kolmevuotiaan elämään voi osua suuria muutoksia

Moni lapsi aloittaa päiväkodin tai siirtyy siellä isompien ryhmään 3-vuotiaana. Kun muutoksesta on kulunut hetki, voi kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi alkaa reagoida siihen tunteikkaasti uutuudenviehätyksen hälvennyttyä. On normaalia jännittää päiväkotiin menemistä vähän aamusta toiseen – yleensä harmi kuitenkin muuttuu iloksi nopeasti vanhemman jatkettua matkaansa päiväkodista.

Kolmevuotiaan elämään voi osua myös sisaruksen syntymä. Paras tapa lievittää lapsen mustasukkaisuutta uudesta perheenjäsenestä on osoittaa hänelle paljon huomiota ja hellyyttä. Kolmevuotiasta voi osallistaa vauvanhoitoon esimerkiksi antamalla pieniä tehtäviä tehtäväksi tai vähintään ottamalla hänet mukaan hoitotoimiin. 3-vuotias on kuitenkin vielä niin pieni, ettei häneltä tule vaatia apua tai reippautta vauvaa kohtaan.

Jos sisaruksen tulo aiheuttaa aineellisia muutoksia kuten pinnasängystä tai turvaistuimesta luopumista, kannattaa kolmevuotiasta totutella tällaisiin muutoksiin ajan kanssa ennen vauvan syntymää. Näin 3-vuotias ei kohdista mahdollista harmitustaan vauvaan ajatellen, että tämä on syypää muutoksiin.

Syöminen 3 v 3 kk iässä | Ruokailu alkaa sujua siistimmin

Kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi osaa käyttää ruokaillessaan lusikkaa itsenäisesti jo hyvin ja syöminen on monilta osin aiempaa sujuvampaa. Maitomuki ei kaadu yhtä usein kuin uhmakkaana kaksivuotiaana eikä ruokalappua enää yleensä tarvita. Haarukan käyttökin voi olla jo toimivaa, vaikka moni käyttää sitä tässä iässä vielä lusikan tavoin eli kauhamaisesti.

Kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi tietää perheen tai päiväkodin ruokailutavat ja osaa pyytää lisää sekä kiittää. Luonteen rohkeus tai ujous ja puheen kehitys vaikuttavat tähän kuitenkin vielä – varsinkin vieraassa ympäristössä.

Reilu kolmevuotias haluaa kuitenkin harjoitella itsenäistä toimijuutta mahdollisimman paljon, ja 3-vuotiaan onkin normaalia alkaa syödä aiempaa harkitummin. Lapsi ymmärtää nyt sen, että vaikka hän ei söisi tällä kerralla paljon, tulee myöhemmin taas uusi ateria. Kodin ruokakätköt on löydetty ja pakkausten avaaminen voi käydä kolmevuotiaalta käden käänteessä. Vanhemman onkin hyvä noudattaa toistuvasti selvää linjaa siitä, että vanhempi päättää, mitä syödään ja lapsi saa päättää, miten paljon syö.

Lapsen kehitys | 3-vuotias ei laita kaikkea enää suuhun

Vauvat tutkivat esineitä ja asioita suun avulla. He tunnustelevat suullaan tavaran muotoa, kokoa ja materiaalia siten, että tieto välittyy suun kautta aivoihin. Vauvana opittu tapa laittaa kaikki suuhun väistyy useimmiten noin 2-vuotiaana, mutta voi jatkua joillain lapsilla vielä pidempään.

Jatkuvan suuhun laittamisen takia pieniä osia sisältävät lelut on kielletty alle 3-vuotiailta. Kiellon tarkoituksena on estää suuhun laittamisen ja nielemisen riskeinä olevia vammoja, tukehtumisia ja kuolemia.

Kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi osaa tutkia esineitä tunnustelemalla, katsomalla ja kuuntelemalla. Kaikkea ei siis enää yleensä tässä iässä laiteta suuhun. Tätä edesauttaa myös kehittyvä ymmärrys oikean ja väärän välillä. Hiekkaa tai lunta voi kuitenkin vielä olla tapana maistella, vaikka esineiden kanssa tapa olisi väistynyt.

Kolme vuotta ja kolme kuukautta oleva lapsi onkin ylittänyt tietyn etapin: monet lelut tai leikkipaikat on merkitty ”ei alle 3-vuotiaille” -kiellolla, mikä ei enää koske lasta. Lapsi itse ei tätä vielä osaa havaita, mutta vanhemmista voi tuntua maailman avautuvan lapselle hieman enemmän.

Muutos voi tuoda mukanaan mieluisia mahdollisuuksia esimerkiksi pienempien legojen tai suurempien liukumäkien suhteen. Toisaalta 3-vuotiaan asioinnista täytyy maksaa yhä useammin ravintolassa ja poikkeuksetta esimerkiksi huvipuistossa ja lentokoneessa.

Lapsi voi ajatella itsensä isoksi saadessaan uusia vapauksia, harrastuksen tai vaihdon isompien lasten ryhmään päiväkodissa. Erityisesti vanhemman on hyvä kuitenkin muistaa, että kolmevuotias on edelleen pieni. Kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäisen lapsen itseohjautuvuus, käytös ja tunteiden säätely ovat vielä vaillinaisia, minkä takia hän tarvitsee vanhemman valvontaa ja apua vielä pitkään.

Uni 3 v 3 kk iässä | Päiväunet voivat jäädä pois

Jotkut lapset jättävät päiväunet pois jo ennen kolmen vuoden ikää. On täysin yksilöllistä, tarvitseeko lapsi vielä reilun kolmen vuoden iässä päiväunia. Paras tapa arvioida lapsen päiväunien tarvetta on se, jaksaako lapsi valvoa ja touhuta pirteänä normaaliin nukkumaanmenoaikaan saakka ilman päiväunia.

Kolmen vuoden ja kolmen kuukauden ikäiselle on tavallista, että jos päiväunille ei tule mentyä, voi uni yllättää illemmalla esimerkiksi autossa tai normaalia nukkumaanmenoaikaa aiemmin. Myös levottomuus lisääntyy herkästi päivän loppua kohden, jos lapsi ei ole saanut levättyä.

Voi olla, että reilu 3-vuotias nukahtaa helposti päiväkodissa, vaikka kotona hän ei päiväunia enää nukkuisikaan. Päiväkodissa on yleensä huomattavasti enemmän aktiviteetteja, virikkeitä ja melua kuin kotioloissa – niiden myötä lapsi myös väsyy eri tavalla. Varsinkin vanhempien lasten ryhmään vaihtaminen voi aiheuttaa sen, että jo unohdetut päiväunet voivatkin tulla taas tarpeellisiksi.

Leikki-ikäisen lapsen unentarve on noin 10–13 tuntia vuorokaudessa. Vaikka 3-vuotias ei nukkuisi enää päiväunia, on hänelle tärkeä mahdollistaa rauhallinen lepohetki jossain vaiheessa päivää.

Lähteet: MLL, Sydänliitto, Terveyskirjasto

Puheen kehitys | 1 v 10 kk ikäinen osaa jo paljon

Kun lapsi lähestyy kahden vuoden ikää, sanavarasto on yleensä rakentunut noin kahdenkymmenen sanan ympärille. Taapero saattaa sanoa myös kaksisanaisia lauseita aikuisen mallin mukaan. Tässä iässä puheen kehitys on hyvin nopeaa, mutta lapsen käsityskyky on vasta kehittymässä. Aikuisen onkin hyvä muistaa, ettei lapsi vielä ymmärrä monimutkaisia käsitteitä.

Taapero viestii toiveitaan usein myös erilaisten eleiden avulla. Eleenä voi olla esimerkiksi käden nostaminen merkiksi siitä, ettei jaksa syödä enempää. Tällaiset eleet saattavat olla hyvin epäselkeitä perheen ulkopuolisille, mutta niihin tottuneet vanhemmat ymmärtävät hassut merkit usein hyvin.

On normaalia, että tässä iässä lapsi ei välttämättä osaa ääntää puhettaan kovin selkeästi ja äännevirheet esimerkiksi kirjaimissa s ja r ovat yleisiä. Virheistä ei kannata huolestua eikä lapselta pidä vaatia selkeää puhetta. Kun lapsi tekee virheen, sitä ei kannata korjata, vaan aikuinen voi toistaa sen oikeilla äänteillä. Tämä opettaa lapselle hiljalleen, kuinka sana oikeasti sanotaan.

Vaikka taapero ei vielä osaisikaan ilmaista itseään selkeästi, hänelle täytyy luoda tunne, että häntä ymmärretään ja hänen asioitaan pidetään tärkeinä ja kiinnostavina. Anna lapselle aikaa selittää asiat, koska se lisää hänen itseluottamustaan ja haluaan kommunikoida.

Rajojen asettaminen | Elämä ei saa olla pelkkää kieltämistä

Mitä saa tehdä ja mitä ei? Tätä kysymystä taaperot pohtivat ahkerasti haastaessaan rajojaan. Lapsi tarkkailee omien tekojensa vaikutuksia ja päättää näin, mitä kannattaa tehdä. Vajaa kaksivuotiaan lapsen vanhemmilta vaaditaan paljon sinnikkyyttä ja sietokykyä, ja kiukkukohtaukset ja protestit kuuluvat tiheästi arkeen.

Lapselle kannattaa asettaa järkevät ja perustellut rajat. Elämä ei kuitenkaan voi taaperon kanssa olla ainoastaan kieltämistä. Lapsi tarvitsee paljon ihailua, hellimistä ja kiitosta. Lapset usein rakastavat olla huomion keskipisteenä ja saada vanhemmiltaan huolenpitoa. Vanhemmat voivat vaikuttaa kannustamalla ja luottamalla jopa siihen, kuinka oma-aloitteinen ja aktiivinen lapsesta tulee.

Uni 1 v 10 kk iässä | Nukkumaanmeno voi olla vaikeaa

Lapsen lähestyessä kahden vuoden ikää nukkumaanmenon hetkestä saattaa tulla aiempaa haastavampi. Lapsi jatkaa omien rajojensa koettelua myös iltaisin, joten nukkumaanmeno voi pitkittyä. Vanhemmalta vaaditaan iltaisin paljon määrätietoisuutta ja johdonmukaista asennetta. Toisaalta aikuisen täytyy olla lempeä lasta kohtaan, vaikka tilanne olisi vaikea.

Vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapsi nukkuu riittävästi, koska uni on lapsen kehityksen kannalta erittäin tärkeää. Olisi hyvä, että vanhempi pohtisi, mitä tunteita nukkumaanmenon vaikeudet hänessä aiheuttavat. Nostavatko ne esiin kielteisiä ajatuksia tai epäonnistumisen tunteita? Lapsi on hyvä aistimaan ilmapiiriä, joten jos aikuinen tuntuu lapsesta kärsimättömältä tai kiireiseltä, saattaa nukkumaanmeno vaikeutua entisestään.

Mielen kehitys | Tunteet alkavat hiljalleen eriytyä

Vuoden ja kymmenen kuukauden ikäisen taaperon tunteet alkavat eriytyä toisistaan iloksi, suruksi, kiukuksi, pettymykseksi, peloksi ja hämmästykseksi. Lapsi tuntee myös syyllisyyttä ja häpeää.  

Myös lapsen sosiaaliset taidot voivat kehittyä, kun lapsi alkaa pikkuhiljaa tuntea myötätuntoa toisia kohtaan ja oppii myös lohduttamaan muita.

Vanhemman kannattaa harjoitella erottamaan oman lapsena erilaisia tunnetiloja, koska se on lapsen tunne-elämän kehittymiselle tärkeää. Koska lapsi ei vielä tässä iässä osaa itse täysin nimetä tai tunnistaa tunteitaan, hän tarvitsee siihen vanhemman apua. Vanhemman tärkeänä tehtävänä onkin avustaa tunteiden tunnistamisessa ja ikävien tunteiden kohtaamisessa.

Lähteet: MLL

Remuamisleikeissä on kuitenkin paljon hyvää ja kehittävää lasten kannalta. Tätä mieltä on kasvatuksen asiantuntija Tiia Trogen, joka esittelee teoksessaan Leiki kanssani – leikillisyys vanhemmuuden tukena (Kirjapaja, 2024) erilaisiin tilanteisiin sopivia leikkejä ja niiden merkitystä lapselle.

Kirjassa todetaan, että remuamisleikit vahvistavat lihaksia, parantavat motorisia taitoja, liikkuvuutta sekä koordinaatiota. Ne myös edistävät sosiaalisia taitoja ja vähentävät aggressiivisuutta, koska niistä on apua tunteiden säätelyssä ja purkamisessa. Lapsi pääsee säätelemään valtaa ja voimaa. Hänen on huomioitava muut leikkiin osallistujat.

Leikkien on kuitenkin oltava vapaaehtoisia ja niistä on päästävä pois silloin, kun lapsi sitä haluaa.

Trogenin mukaan remuamisleikit ovat hyviä etenkin niin, että myös aikuinen osallistuu niihin. Lasten annetaan välillä päästä niin sanotusti niskan päälle ja lopulta voittaa, mutta aikuinen voi antaa hyvän vastuksen. Kun aikuinen osallistuu leikkiin, hän voi samalla säädellä sitä, että leikki on kaikille lapsille mukavaa.

Remuamisleikillä voi myös ratkoa ongelmatilanteita, kun lasta harmittaa tai siirtymätilanteet eivät suju. Niissä leikkijöiden välejä vahvistaa myös kosketus ja hassuttelu.

Kolme esimerkkiä remuamisleikistä

Trogenin teoksessa esitellään kolme erilaista remuamisleikkiä. Niitä voi myös keksiä itse.

• Villasukkahippa. Leikissä yritetään saada vastustajalta villasukat pois ennen kuin vastustaja saa ne itseltään pois. Leikkialueen on hyvä olla rajattu. Leikkiin voi sopia sääntöjä: ei saa purra, satuttaa eikä kutittaa.
• Ihmistyyny. Yksi on nukkuja ja muut nukahtamiseen liittyviä esineitä. Nukkuja asettelee toiset tyynyiksi, peitoiksi, yöpöydäksi ja yövaloksi jne. Sitten hän käy nukkumaan ja ihmettelee, miksi tyyny hötkyy ja peitto nauraa.
• Solmun veto. Vaatii vähintään kolme leikkijää. Yksi on avaaja ja irtivetäjä. Muut leikkijät tekevät solmun ottaen kiinni toisistaan. Jos lapset ovat solmun osia ja aikuinen avaaja, voivat lapset yrittää pitää kaikin voimin kiinni toisistaan. Avattuja kohtia ei saa kuitenkaan enää uudestaan sulkea. Leikki loppuu, kun koko solmu on avattu.

Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen taapero kaipaa paljon vuorovaikutusta. Puhe on kehittynyt, hiljaisia hetkiä on harvoin ja kysymystulvat voivat olla loputtomia. Lapsi kaipaa myös leikkeihin seuraa, vaikka monet sosiaaliset taidot saattavat olla vielä puutteellisia.

Puheen kehitys | Taaperolla on paljon sanottavaa

Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisellä lapsella on usein paljon asiaa. Sanat ja lauseet ovat kuitenkin vielä hyvin yksinkertaisia. Useimmiten tämän ikäinen lapsi jakaa ajatuksiaan kaksisanaisilla ja hieman pidemmillä lauseilla. Vaikka taapero vastaa kysymyksiin monesti vain toteamalla ”kyllä” tai ”ei”, hän hallitsee jo kymmeniä sanoja.

Tässä iässä taapero on myös kysymysten mestari. Missä, mitä, miksi ja miten toistuvat puheessa usein. Lapsi siis alkaa olla kiinnostunut asioiden syistä. Taapero saattaa kysellä samoja asioita moneen kertaan, koska ei välttämättä ymmärrä saamaansa vastausta tai haluaa kuulla sen uudestaan.

Vaikka loputtomat kysymykset saattavat tuntua vanhemman näkökulmasta raskailta, niihin kannattaa vastata aktiivisesti. Kysymykset auttavat lasta ymmärtämään maailmaa ja uteliaisuus edistää hänen oppimistaan. Kun lapsi saa vastauksia kysymyksiinsä, hän oppii uusia sanoja ja rohkaistuu ilmaisemaan itseään.

Taaperon ruokailu | 1 v 9 kk on näppärä syömään

Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi saattaa osata jo syödä jonkin verran omatoimisesti. Moni taapero osaa itsenäisesti jo täyttää lusikan ruoalla, viedä ruoan suuhun, ottaa haarukkaan ruokaa ja juoda kupista. Jos lapsesi ei vielä hallitse näitä taitoja, ei kannata huolestua: ruokailutaidot kehittyvät yksilölliseen tahtiin. Joskus voi olla kyse myös siitä, ettei taapero välttämättä halua syödä itse, vaikka taidot siihen riittäisivätkin.

Sotkuinen syöminen on myös hyvin yksilökohtaista. Jotkut lapset sotkevat ruoalla hyvin paljon, kun taas toiset ahdistuvat likaisesta paidan helmasta tai pöydälle kaatuneesta mukista.

Sosiaaliset suhteet | Vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen kaipaa leikkikaveria

Kun lapsi lähestyy kahden vuoden ikää, alkaa hän kaivata leikkikavereita eri tavalla kuin aiemmin. Tässä iässä lapsi saattaa itsenäisesti aloittaa leikin toisen lapsen tai aikuisen kanssa. Kuitenkaan aina leikit eivät aina ikätoverin kanssa onnistu sujuvasti, koska lapsi ei tässä iässä vielä ymmärrä, että lelut on jaettava toisten kanssa.

Lapset saattavat olla hyvinkin jääräpäitä lelujensa suhteen ja käyttäytyä jopa väkivaltaisesti ikätoveriaan kohtaan. Lapsi saattaa purra, vetää hiuksista tai lyödä toista lasta. Tämä johtuu siitä, ettei hän ymmärrä vielä, että toiseen sattuu ja kohtelee toista lasta kuin esinettä.

Aikuisen pitää huolehtia sopuisasta leikkiympäristöstä. Vanhemman on hyvä olla leikeissä läsnä ja lähettyvillä, jotta hän voi ohjata lasta toimimaan oikein. Kun lapsi oppii jakamaan lelujaan muiden kanssa, leikkiminen usein helpottuu.

Samoilla leluilla ja rinnakkain leikkiminen onnistuvat usein ikätoverin kanssa parhaiten. Paremmin leikki saattaa sujua myös hieman taaperoa vanhemman lapsen kanssa.

Taaperon uni | Ovatko painajaiset ja kauhukohtaukset tuttuja?

Taaperot eivät vielä näe painajaisia niin usein kuin leikki-ikäiset ja sitä vanhemmat lapset. Kuitenkin kaikki näkevät niitä joskus ja ne saattavat olla varsinkin pienille lapsille hyvinkin järkyttäviä. Jos taapero näkee painajaisia, hän usein heräävät niihin ja unen saaminen uudestaan voi olla vaikeaa.

Voit auttaa pelästynyttä lasta lasta nukahtamaan esimerkiksi ottamalla hänet syliin tai hipsuttamalla hänen selkäänsä. Lapsen vieminen vanhempien sänkyyn voi houkutella, mutta sitä ei välttämättä kannata tehdä, koska vanhempien välissä nukkumisesta tulee herkästi tapa. Usein lapset nukahtavat uudestaan omaan sänkyynsä, jos heitä rauhoittelee. Seuraavana aamuna paha uni usein on jo unohtunut.

Yölliset kauhukohtaukset ovat hyvin erilaisia kuin painajaiset. Ne vievät ihmisen unenaikana pelkotilaan, jonka aikana yleensä huutaa tai itkee kauhuissaan. Kauhukohtaus eroaa painajaisesta niin, että lapsi ei herää sen aikana ja aamulla hän ei muista saaneensa kohtausta.

Yöllisiä kauhukohtauksia ilmentyy eniten 4–12-vuotiailla lapsilla, mutta Kaksplussan aiemmin haastatteleman uniasiantuntijan mukaan niitä voi hyvin tulla myös taaperoille. Jos lapsesi saa kauhukohtauksen, ei kannata huolestua. Kohtaus voi olla pelottava, mutta se on vaaraton.

Koska lapsi on kohtauksen aikana unessa, hänen lohduttamisensa on haastavaa. Jos lohduttaminen auttaa lastasi kohtauksen aikana, voit hyvin tehdä sitä. Älä kuitenkaan pakota lastasi fyysiseen kontaktiin tai rajoita hänen liikkeitänsä, jos ne eivät ole vaaraksi hänelle. Ole vain lapsesi lähellä rauhallisesti ja varmista, että hän ei satuta itseään.

Lähteet: Babycenter, Terveyskirjasto ja MLL. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

Milloin esikoulu alkaa?

Eskarireppu pakataan yleensä sen vuoden syksyllä, kun lapsi täyttää 6 vuotta. Osa esikoulun aloittavista lapsista on siis vielä 5-vuotiaita.

Vuonna 2021 aloitettiin kaksivuotisen esikoulun kokeilu 5-vuotiaille lapsille. Kokeilu kohdistui viisivuotiaisiin niin, että heidän päiväänsä varhaiskasvatusyksikössä sisältyi myös esiopetusta. Tarkoituksena oli selvittää muun muassa kaksivuotisen esiopetuksen vaikutuksia esimerkiksi lasten kehitys- ja oppimisedellytyksiin, sosiaalisiin taitoihin ja terveen itsetunnon muodostumiseen.

Kokeilu päättyi toukokuussa 2024 ja sen seurantatutkimuksen tulokset julkaistaan keväällä 2025. Toistaiseksi esikoulu on vielä yksivuotinen.

Mitä esikouluun mennessä pitää osata?

Esikoulun pedagogiset menetelmät on suunniteltu noin 6-vuotiaiden lasten tarpeisiin. Ne perustuvat edelleen vahvasti leikkiin, kuten varhaiskasvatuksessa muutenkin. Virallisesti esiopetus on edelleen osa varhaiskasvatusta.

Lapsia valmistellaan esikouluun yleensä varhaiskasvatuksessa, mutta ei ole olemassa tiettyjä taitoja, joita lapsen pitää osata esikouluun mennessään. Esikoulussa harjoitellaan muun muassa matemaattisten taitojen alkeita ja kirjaimia, mikä auttaa lasta valmistautumaan koulua varten.

Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy omaa tahtiaan. Siksi esiopetuksessa tarjotaan monipuolisesti erilaista oppimista. Lapset harjoittelevat itselleen ajankohtaisia taitoja erilaisin menetelmin, sillä jo esiopetuksessa pyritään huomioimaan se, että lasten tavat oppia vaihtelevat: jollekin on luontevaa oppia liikkumalla, kun taas toiselta oppiminen sujuu parhaiten kuuntelemalla.

Esikoulun tarkoituksena on tukea lapsen kehitystä. Siellä on myös arvioidaan, jos lapsi tarvitsee erityistä tukea etenkin koulutaivalta ajatellen.

Esiopetus on maksutonta mutta osa oppivelvollisuutta

Maksuton esiopetus on säädetty laissa. Niin toiminta, ruokailu kuin oppivälineet ovat perheille ilmaisia. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos lapsi tarvitsee suunnilleen neljän esiopetustunnin jälkeen päivähoitoa, kertyy siitä tavanomaiseen tapaan päivähoitomaksuja.

Lapsella on esiopetuksessa tarvittaessa oikeus myös maksuttomaan tukeen, kuten esimerkiksi avustajaan tai erityisiin apuvälineisiin. Myös maksuttomaan kuljetukseen on oikeus, jos matka esikouluun on yli viisi kilometriä pitkä tai jos se on lapselle liian vaikea, rasittava tai vaarallinen.

Esikoulu on tänä päivänä osa oppivelvollisuutta. Siksi lomien pitämisestä pitää lähtökohtaisesti sopia esikoulun opettajan kanssa. Pidemmistä lomista sovitaan yleensä esikoulun johtajan kanssa.

Eskarilaiset ovat innokkaita ja ylpeitä oppijoita

Monet lapset alkavat kiinnostua viisivuotiaina numeroista ja kirjaimista. Esikouluikäiset ovatkin monesti innokkaita oppijoita. Lapset kuitenkin tarvitsevat paljon kannustusta ja rohkaisua harjoitellessaan uusia taitoja – esikoulu pyrkii vastaamaan erityisesti tarpeeseen.

Lähteet: Opetushallitus

Kohta kaksivuotias taapero kaipaa vanhempiensa seuraa ja nauttii siitä. Yhteinen tekeminen on lapselle tärkeää, koska hän oppii paljon vanhempiaan seuraamalla.

Motorinen kehitys | Näin taidot karttuvat

Vauhti vain kasvaa, kun vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi alkaa ottaa juoksuaskelia. Myös portaiden kiipeäminen voi tässä iässä onnistua, mutta alaspäin tulemisessa saattaa olla vielä hankaluuksia ja lapsi voikin tarvita siinä apua.

Tässä iässä taapero myös harjoittelee hyppimistä, pallon heittämistä ja potkimista. Nämä taidot opitaan kuitenkin usein kunnolla vasta kahden vuoden iässä.

Asiaa ruokailusta | Syökö lapsesi huonosti?

Lapsen ruokailutottumukset muuttuvat ensimmäisen ja toisen ikävuoden välissä suuresti. Ruokahalu saattaa vähentyä huomattavasti toisen ikävuoden aikana. Tämä johtuu siitä, että taaperon painonnousu hidastuu ja ruokahalu pienenee. Muutos on kuitenkin yksilökohtaista ja ruokahalu voi myös vaihdella päivästä toiseen.

Jotta ruokailu menisi mahdollisimman sujuvasti, voit käyttää näitä keinoja apuna:

• Anna lapsen ensin syödä itse ja auta häntä vasta myöhemmin.
• Syö yhdessä lapsen kanssa tai istu hänen vieressään.
• Totuta lapsi uuteen ruokaan tarjoamalla sitä ensin vain pienen palasen. Tarjoa uuden ravinnon kanssa tuttua ruokaa.
• Yritä pitää ruokailuajat säännöllisinä.
• Anna lapselle aikaa lopettaa leikki ennen ruokailua.
• Pyri rauhoittamaan ruokailutilanne vain syömistä ja jutustelua varten.

Fyysinen kehitys | Omaan kehoon tutustuminen alkaa

Tässä iässä taaperoa alkaa hiljalleen usein kiinnostaa oma keho ja sen tutkiminen. Taapero saattaa tutkia itseään koskettelemalla myös omia genitaalialueitaan, joka on aivan normaalia.

Jos taapero koskettelee itseään julkisella paikalla, voit kertoa hänelle, että sitä tehdään vain kotona. Voit yrittää myös hieman kääntää lapsen ajatuksia muualle toisella tekemisellä tai asialla. Sinun ei tarvitse kommentoida koskettelua muuten mitenkään.

Lapsen tärkeimmät ihmiset | Arkinen yhdessä puuhailu on tärkeää

Taapero on usein hyvin kiinnostunut vanhempiensa touhuista ja seuraakin niitä tarkkaavaisesti. Lapsilla on luonnollinen halu hakeutua itselle merkityksellisen ihmisen kanssa vuorovaikutukseen, joten vanhempi saa usein arkisiin puuhiin reippaan seuralaisen. Seuraan hakeutuessa taapero usein matkii vanhempaa ja oppii sen kautta paljon uutta.

Lasta ei kannata kieltää jatkuvasti tekemästä asioita, koska siitä voi syntyä negatiivisen vuorovaikutuksen kehä. Samalla sivuutetaan hyvä oppimisen ja yhdessäolon mahdollisuus.

Jo pienen lapsen lapsen kehitykselle on tärkeää päästä touhuilemaan yhdessä vanhemman kanssa myös arkisten asioiden parissa. Voitkin hyvin antaa taaperon osallistua kanssasi kotitöihin kuten pyykkäämiseen, ruoanlaittoon tai tiskaamiseen. Monesti lapsi innostuu oikeiden kotitöiden tekemisestä ja toiminta on hänelle hyvin palkitsevaa.

Panosta positiiviseen vuorovaikutukseen lapsesi kanssa. Muista leikkiä, laulaa, syleillä, touhuta ja lorutella lapselle. Yhteinen tekeminen tuo iloa kaikille ja taapero tuntee itsensä tärkeäksi ja huomioiduksi.

Kun aikuinen toimii mallina yhdessä puuhatessa, lapsen vuorovaikutustaidot ja tunnesäätely kehittyvät. Myös lapsen kielelliset taidot voivat kehittyä, kun aikuinen sanoittaa samalla omaa ja lapsen tekemistä. Esimerkiksi nimeämisen taidot, puheen ymmärtäminen sekä tuottaminen parantuu. Samalla myös motoriset taidot saavat hyvää harjoitusta.

Lähteet: Babycenter, MLL, Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

7 vuoden ikä katsotaan Suomessa merkittäväksi, kun valtaosalla koittaa koulun alku. Lisäksi seitsemänvuotias alkaa matkustaa joukkoliikenteessä omalla lipulla, saa katsoa kaikille sallittujen elokuvien sekä sarjojen lisäksi K7-merkittyjä sisältöjä ja voi saada ensimmäisen pankkikortin.

7-vuotias lapsi on yleensä aktiivinen, tasapainoinen ja kiinnostunut monista asioista. Kaverit ovat lapselle todella tärkeitä, ja harrastaminen alkaa olla yleistä. Ei ole kuitenkaan yhtä tyypillistä seitsemänvuotiasta.

Persoonallisuuden kehitys | 7-vuotiaalla on omat mielenkiinnon kohteet ja ymmärrystä arjesta

7-vuotias on tyypillisesti innostunut koulun alkamisesta ja uusista asioista ylipäätään. Lasta voi alkaa kiinnostaa toden teolla esimerkiksi eri urheilulajit, musiikki, askartelu tai leipominen. Kaverisuhteet ovat nousseet keskeiselle sijalle elämässä, ja itsensä kokeminen ryhmän tai kaverisuhteen toivotuksi jäseneksi on lapselle tärkeää.

Seitsemänvuotias hallitsee äidinkielensä tavanomaiset rakenteet. Valtaosa oppii myös lukemaan ensimmäisen kouluvuoden loppuun mennessä. 7-vuotiaan ajantaju on laajentunut, minkä ansiosta hän hahmottaa nyt hyvin aikaa kuvaavia käsitteitä, kuten menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden.

7-vuotias osaa myös arvioida entistä paremmin mikä on mahdollista tai mikä ei. Lapsen ajattelu on kuitenkin vielä konkreettista, joten ironian tai huumorin merkitystä kielestä voi olla vaikea hahmottaa. Lapsen muisti ei itsessään kehity juuri tässä vaiheessa elämää, mutta seitsemänvuotias voi oppia helpottamaan muistamistaan erilaisten muistisääntöjen avulla. Ulko-oveen laitettu piirustus avaimista voi esimerkiksi muistuttaa ottamaan kotiavaimen mukaan kouluun lähtiessä.

Itsetunto | Vastoinkäymiset voivat horjuttaa 7-vuotiaan luottamusta itseensä

Lapsi sietää 7-vuotiaana entistä paremmin negatiivisia tunteita esimerkiksi häviöön tai pettymiseen liittyen. Siitä huolimatta epäonnistuminen on vaikeaa ja vastoinkäymiset voivat horjuttaa lapsen itsetuntoa. On normaalia, että epäonnistuminen jossain asiassa, varsinkin suhteessa muihin, voi aiheuttaa lapselle alemmuuden tunteita.

7-vuotias kuitenkin tunnistaa jo melko hyvin taitonsa ja rajansa. Hän yrittää parhaansa ja innostuu entistä enemmän onnistuessaan. Hyppiminen, juokseminen, pallon heittäminen ja muut liikunnalliset taidot ovat yleensä hyvin kehittyneitä. Keskustelut lapsen kanssa voivat olla antoisia ja hauskoja, sillä 7-vuotias osaa vitsailla ja esittää vaikeitakin kysymyksiä sekä ehdotuksia.

Seitsemänvuotiaalle on tyypillistä käyttäytyä entistä hillitymmin ja kuuliaammin. Yhtä tavallista on kuitenkin myös kyllästyä, kiukutella ja kieltäytyä.

Koulun aloitus lähestyy | Muutos jännittää kaikkia

Kaikkia 7-vuotiaita jännittää koulun alkaminen mitä todennäköisimmin edes jossain määrin, varsinkin ensimmäisenä päivänä. Se voi jännittää myös vanhempia. On kannattavaa jutella ensimmäiselle luokalle menevän lapsen kanssa siitä, että muitakin jännittää eikä hän ole tunteidensa kanssa yksin. Jännitystä tai pelkoa ei tule vähätellä tai nolata lasta sen osalta, missään asiassa.

Koulun alkamisen lisäksi lapsi voi jännittää koulumatkan kulkemista, pommiin nukkumista, myöhästymistä tai kenties koulun henkilökuntaa tai muita oppilaita. On tärkeä osoittaa kannustusta ja kiinnostusta lapsen koulunkäyntiä kohtaan, jotta lapsi uskaltaa kertoa myös mahdollisista peloistaan. On tavallista ikävöidä vanhempia koulussa, vaikka olisikin käynyt monta vuotta päiväkodissa. Koulussa opettajien huomion saanti ja turva voi olla hyvin erilaista lapsen aiempiin kokemuksiin verrattuna.

Vanhempien on tärkeä muistaa itse ja kertoa myös lapselle, että kaikki oppivat omassa tahdissaan. Jotkin kouluvalmiudesta kertovat taidot voivat olla jo hyvinkin hallussa ja toiset vaatia puolestaan enemmän aikaa ja harjoitusta. Yksi ensimmäisen kouluvuoden tavoitteista on oppia huolehtimaan koulunkäynnistä ja omista tavaroista. Taidot ovat siis paljon muutakin kuin millä tasolla osaa laskea tai lukea.

Pieni koululainen | Läksyjen teosta rutiini ja avoimet välit opettajiin

Keskimääräisesti 1. luokkalainen osaa suoriutua perustarpeista itsenäisesti, lukea sanoja, laskea yhteen 1–10 lukualueella ja odottaa omaa vuoroaan. Silmän ja käden kehittynyt yhteistyö edesauttaa kirjoittamisen harjoittelussa, ja keskittymiskyvyn ansiosta lapsi jaksaa istua paikoillaan tehden hänelle ohjeistettuja tehtäviä.

7-vuotiaalla on yleensä ainakin yksi kaveri ja hän uskaltaa mennä muiden lasten seuraan. Suhtautuminen koulunkäyntiin on yleensä myönteistä, ja koulussa toimiminen sekä koulumatkan kulkeminen tulevat nopeasti tutuksi. 7-vuotias kykenee myös jo aika hyvin säätelemään toimintaansa, suuntaamaan tarkkaavaisuuttaan, vuorottelemaan sekä sietämään pettymyksiä. Ohjeiden noudattaminen rutinoituu ja helpottuu toistojen kautta.

Läksyjen tekeminen kannattaa ottaa rutiiniksi heti koulun jälkeen iltapäivällä. Mitä nopeammin rutiiniin oppii, sen parempi. Näin myös harrastuksille tai perheen yhteiselle tekemiselle jää enemmän aikaa illalla.

Kouluun ja lapsen opettajiin kannattaa pitää myös hyvä keskusteluyhteys. Lapsen mahdollisten vaikeuksien tai elämänmuutosten kertominen voi olla arka asia, mutta avoimet välit ovat eduksi monella tavalla. Vanhempainillat ja muu koulun ja kodin välinen yhteistyö on tarkoitettua lapsen tueksi. Vanhempien on kuitenkin syytä muistaa, että vaikka kouluun voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä, on opettajalla keskimäärin 20 lasta luokallaan.

Sosiaalisten taitojen kehitys | 7-vuotias alkaa käyttäytyä kaveriensa tavalla

Kouluiässä kavereista tulee lapselle entistä tärkeämpiä, jopa ihailun kohteita. On yleistä, että 7-vuotias haluaa pukeutua samalla tavalla kuin kaverit tai pitää ja inhota samoja asioita heidän kanssa. Ryhmiä alkaa muodostua, ja lapsen on tyypillistä hakeutua samantyylisiksi kokemiensa lasten seuraan.

7-vuotiaana empatiakyky kasvaa ja näkyy tietynlaisena hoivaviettinä; lapsi haluaa osallistua vauvanhoitoon tai kenties toivoo omaa lemmikkiä. Toisten tunteita ymmärretään myös paremmin. Seitsemänvuotiaat pitävät yleensä vuorottelusta, tavaroiden vaihtamisesta ja monenlaisista kaikkia miellyttävistä leikeistä.

Leikkejä voi vaikeuttaa vielä säännöt ja se, että 7-vuotias helposti ”kantelee” muista. Tämä on kuitenkin lapsen tapa hahmottaa erilaisia sääntöjä ja saada varmistusta sille, että hän on ymmärtänyt ne oikein. 

Kaverisuhteista huolimatta 7-vuotias on oma itsensä ja haluaa puuhastella myös omassa rauhassa. Tämä voi näkyä varsinkin kotona siten, että lapsi haluaisi koulupäivän jälkeen tehdä jotain itsekseen eikä välttämättä perheen kesken. Lisäksi alakouluikäisen empatiakyvyn kehittymisestä huolimatta lapsi voi toimia välillä itsekkäästi tai hyökkäävästikin.

Lähteet: Hyvä alku koulutielle, Terveyskirjasto, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Oppi&Ilo

Kuusivuotiaan mielenkiinto siirtyy vanhemmista ystäviin ja omiin kiinnostuksen kohteisiin. 6-vuotias on siirtynyt pois päiväkodista, mutta on koululaisiin verrattuna verrattuna vielä pieni. Esikouluikäinen kehittyy vauhdilla, mikä voi ilmetä voimakkaanakin uhmakautena.

Kuusivuotias harjoittelee esikoululaisena paljon koulussa tarpeellisia kykyjä, kuten silmän ja käden yhteistyötä, sosiaalista kasvua ja motorista kypsyyttä.

Kuusivuotiaan uhma | Kuningasvuosi voi koetella hermoja

Lapsuudessa tulee useampi itsenäistymisvaihe, mutta  selkeimmin ne näyttäytyvät 2- ja 6-vuotiaana. Esikouluiässä puhutaan lapsen kuningasvuodesta, mikä kuvastaa tietyllä tavalla varhaislapsuuden kruunausta.

6-vuotiaan on tavallista olla aiempaa ailahtelevampi ja temperamenttisempi. Häntä voi hämmentää ja harmittaa se, että vaikka hän ei ole enää pieni päiväkotilainen, ei hän ole vielä kuitenkaan ihannoimansa koululaisten kaltainen. Tunnemyrskyt ovat tavallisia ja joissain kodeissa voi tuntua asuvan jopa pieni murrosikäinen. Aikuisten ohjeita ja sääntöjä on tavallista vastustaa voimakkaasti.

Uhmakkuus voi olla toisilla kuusivuotiailla hyvinkin suurta ja selvää, kun taas toisilla levottomuus menee ohi nopeasti ja melko huomaamattomasti.

Itsenäistymisvaihe voi olla vanhemmista koetteleva ja lapsellekin haastava, mutta se on kehityksen kannalta tärkeää. Lapsi alkaa kasvaa 6-vuotiaana itsenäiseksi minäkseen ja irtautua tietyllä tapaa vanhemmistaan. Kuusivuotias on itsenäistymisvaiheen myötä kypsempi ja varmempi itsestään. Siitä huolimatta lapsi hänen on tavallista myös takertua vanhempaansa. Aikuisen on edelleen asetettava turvallisen toiminnan rajoja ohjaamaan lasta.

Ajattelun kehitys | 6-vuotias erottaa oikean väärästä ja tuntee syyllisyyttä asioista

Vaikka 6-vuotiaan käytös olisi ajoittain uhmaavaa ja koettelevaa, ovat 6-vuotiaat yleensä aiempaa joustavampia. Esikouluikäinen on usein innokas oppimaan uutta, muodostamaan mielipiteitä asioista ja kokeilemaan esimerkiksi rohkeasti erilaisia harrastuksia tai ruokia. Pitkät keskustelut ja oivallukset ovat kuusivuotiaille mielekkäitä. Tätä edesauttaa nyt pitkälle kehittynyt ajattelukyky, muisti ja sanavarasto.

6-vuotias osaa myös erottaa oikean väärästä, koska moraali on kehittynyt. Lapsi osaa itse asiassa myös yleensä tuntea syyllisyyttä asioista tai teoistaan silloin, kun siihen on aihetta. 6-vuotias pyrkii jatkuvasti itsenäisempään toimimiseen, mitä voi tukea esimerkiksi antamalla lapselle sopivasti päätäntävaltaa. Kehittyneestä moraalista huolimatta lapsi ei aina vielä kuusivuotiaana ymmärrä, että hänen puheensa voivat loukata muita.

Kuusivuotiaalle on hyvä antaa mahdollisuus neuvottelulle. Lapsen on nimittäin helpompi sitoutua sääntöihin, kun hän on saanut osallistua niiden sopimiseen.

Sosiaalinen kehitys | 6-vuotias haluaa tulla ikäistensä hyväksymäksi

Kun lapsen mielenkiinto siirtyy hiljalleen enemmän vanhemmista ystäviin, korostuu kaverisuhteiden merkitys toden teolla. Ryhmään kuuluminen alkaa olla yleensä jo hyvin tärkeää. 6-vuotias haluaa tulla ikäistensä hyväksymäksi, ja kavereiden mielipiteillä on suuri merkitys.

6-vuotias osaa useimmiten leikkiä hyvin muiden lasten kanssa. Suosittuja leikkejä esikouluiässä ovat sääntöleikit ja -pelit, joihin sisältyy jo lasten ymmärtämää juonta ja tavoitteita. Pienten erimielisyyksien sovittelu alkaa onnistua lasten kesken, mutta aikuisen apua tarvitaan edelleen suurempien kiistojen selvittämiseksi.

Tunteikkassa kuuden vuoden iässä on tyypillistä, että lapsi epäilee kykyjään ja vertaa niitä muiden, varsinkin omien kavereiden, taitoihin. 6-vuotias voi vaatia itseltään liikaa ja kokea alemmuuden tunnetta. On tärkeä kannustaa lasta ja huomioida tämän onnistumisia asettamatta liikaa paineita. Esimerkiksi lähestyvän koulutaipaleen alkamisesta ja kyvyistä suoriutua siellä ei kannata pelotella.

Koulun alku voi jännittää | Tue 6-vuotiaan uskoa omaan pärjäämiseen

Koulutaipaleen lähestymisnen voi jännittää, mutta siihen valmistautumisesta ei kannata tehdä liian suurta tai tavoitteellista asiaa – hyviä koululaistaitoja ovat jo itsenäinen wc:ssä käyminen, käsien peseminen, pukeminen ja omista tavaroista huolehtiminen.

6-vuotiaan kyky keskittyä voi jännittää vanhempia ennen koulun alkua, mutta yleensä turhaan. Keskittymistä voi kuitenkin halutessa harjoitella leikkien ja pelien avulla, kuten oman vuoron odottamistakin.

Siitä, osaako lapsi lukea, laskea tai piirtää hyvin, ei kannata tehdä suurta numeroa – kaikki oppivat omaan tahtiin ja omalla tyylillä. Kuusivuotiaat ovat eriävistä taitotasoistaan huolimatta usein omatoimisia, aktiivisia ja kyvykkäitä monissa asioissa. Päättelykyky paranee mielikuvien kautta loogisemmaksi, ja 6-vuotias puhuu ymmärrettävästi taivuttaen useimmat sanat oikein.

6-vuotiaan uskoa omaan pärjäämiseen on tärkeää tukea niin alkavan koulun, mahdollisten harrastusten ja taitojen harjoittelun kuin arjessa selviytymisenkin osalta.

Lapsen pelot | Kuusivuotias saattaa murehtia asioita

Kuusivuotiaana useiden lasten pituuskasvu vauhdittuu tilapäisesti, mikä voi tehdä lapsen kömpelöksi. Tästä huolimatta 6-vuotiaat nauttivat usein liikkumisesta. Lapsi voi tarvita tavallista enemmän unta aktiivisuuden ja uusien asioiden opettelun seurauksena.

6-vuotiaana on myös tavallista pelätä erilaisia asioita, kuten vanhemmasta erossa olemista. Hoitoon tai yökylään meneminen voi olla lapselle vaikeaa, vaikka se olisi sujunut jo hyvin. Lapsi voi olla takertuva vanhempaansa kohtaan, ja saattaa pelätä jopa itsensä tai jonkun läheisensä vakavan sairastumisen tai kuoleman uhasta. Perheen yhteinen aika ja vanhempien hyväksyntä ovat lapselle ensiarvoisen tärkeitä asioita.

Myös lisääntyvä median käyttö voi aiheuttaa lapselle hämmennystä tai eri sisällöt pelkoja. Yleensä mediankäyttö kasvaa viimeistään koulun alkaessa, joten säännöistä on nyt aika sopia. 6-vuotias saa katsoa vain kaikille sallittuja, S-ikärajallisia sisältöjä. Hän tarvitsee median käytössä opastusta, vaikka osaakin hahmottaa jo ohjelmien tai pelien tapahtumia hyvin.

Vanhemman myönteinen kiinnostus lapsen median käyttöä kohtaan on kannattavaa. Lasta on tärkeä ohjeistaa kertomaan mahdollisista pelottavista sisällöistä ja opettaa, että mediassa on myös jotain vain aikuisille tarkoitettua sisältöä.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Mieli ry, Terveyskirjasto

5-vuotias oppii nopeasti ja jaksaa harjoitella haastaviakin asioita. Toden ja tarun ero selventyy, ja ystävyyssuhteet alkavat olla melko kestäviä. Millaista on olla 5-vuotiaan vanhempi?

Tunne-elämä kehittyy | Tunnemyrskyt voivat kohdistua vanhempiin

Viisivuotias lapsi alkaa olla jo olla melko itsenäinen toimija – hän osaa tehdä paljon asioita, ymmärtää minänsä hyvin ja haluaa touhuta kavereiden kanssa. Lapsen itsekritiikin vahvistuminen voi saada aikaan suuria tunteita varsinkin, jos luottamus omaan osaamiseen suhteessa muihin horjuu.

5-vuotias voi saada suuriakin kiukunpuuskia. Ne voivat kohdistua vanhempiin hyvinkin ärhäkkäästi, mutta sitä ei tarvitse pelätä. Lapsen tunteiden säätelyä edesauttaa edelleen lohduttaminen ja tunteiden nimeäminen yhdessä. Vanhemmat ovat lapselle edelleen maailman tärkeimmät ihmiset, vaikka saattavatkin saada aiempaa enemmän suuttumusta osakseen.

Vanhempien lisäksi myös kavereiden merkitys lisääntyy viisivuotiaalla huomattavasti. Isosisarukset tai vanhemmat lapset voivat olla heille suuria esikuvia, joihin he vertaavat osaamistaan. Viisivuotiaasta voi tuntua, ettei hän halua olla enää pieni vaan tehdä isojen asioita, ja omien taitojen tunnistaminen voi ajoittain olla hankalaa.

Viisivuotiaan taidot | 5-vuotias osaa paljon, itsekritiikistä huolimatta

5-vuotiaat osaavat jo paljon. Monilta onnistuu numeroiden ja esineiden laskeminen jo ainakin kymmeneen, ja jotkut osaavat kirjoittaa ja tunnistaa kirjaimista oman nimensä. Ylipäätään kynätehtävät ovat yleensä 5-vuotiaan mieleen, ja moni nauttii nyt piirtämisestä, värittämisestä tai askartelusta. Lapsella pysyy myös kynä useimmin oikeassa otteessa yhdessä kädessä. Kätisyys varmistuu kuitenkin viimeistään kouluiässä.

Viisivuotias oppii tekemällä ja osallistumalla nopeastikin. Hän jaksaa kiinnostua haastavistakin asioista, ja asioiden loppuun vieminen on hänelle tärkeää. 5-vuotiaasta kotona voi olla mukavaa esimerkiksi leipominen, kotitöissä avustaminen tai muut tavallisista rutiineista poikkeavat tehtävät. 

Sosiaaliset suhteet | Kaverit ja vertaisoppiminen tulevat tärkeiksi

5-vuotias oppii paljon kavereilta ja muilta lapsilta esimerkiksi päiväkodissa tai harrastuksessa. Hänelle voi muodostua tärkeitä kaverisuhteita, ja ensimmäiset ihastumiset ovat myös mahdollisia. Ystävyyssuhteet alkavat myös olla melko kestäviä eikä riitoja synny yhtä helposti kuin ennen.

Riitatilanteiden vähenemiseen vaikuttaa lasten entistä paremmat sosiaaliset taidot. 4-vuotiaana kehittyneiden neuvottelutaitojen lisäksi 5-vuotias osaa joustaa tarpeen tullen ja sanallistaa tunteitaan. Myös vahvistuneet kaverisuhteet auttavat siinä, että kavereiden mielipiteitä kunnioitetaan yhä enemmän.

Onkin kannattavaa huomioida ja hyödyntää vertaissuhteiden merkitystä 5-vuotiaiden oppimisessa.

Viisivuotiaan leikki | 5-vuotias nauttii luomisen mahdollisuudesta

5-vuotiaat pitävät yleensä vapaasta luomisesta ja mielikuvituksensa hyödyntämisestä leikissä. Sen lisäksi, että näistä on heille iloa, on luomisen ja ideoimisen taidoista myös hyötyä älyllisen kehityksen ja oppimisen kannalta. Leikki esimerkiksi kehittää lapsen suunnitelmallisuutta, omatoimisuutta ja vuoropuhelun sekä improvisoinnin taitoa. Myös 5-vuotiaan luova ajattelu ja kyky ymmärtää asioiden ja ihmisten välisiä suhteita kehittyvät leikin avulla.

Leikkien monipuolistumista edesauttaa osaltaan kielen kehitys – 5-vuotias puhuu yhä selkeämmin ja kieliopillisesti oikein. Yksittäisistä äännevirheistä ei tarvitse huolehtia, jos puheesta saa muuten selvää. Sen sijaan on tärkeämpää, että viisivuotias osaa käyttää useita käsitteitä, kuten vähän tai paljon, eilen tai tänään, päivällä tai yöllä ja nopeasti tai hitaasti. Koska 5-vuotias pystyy seuraamaan melko monimutkaistakin juonta, oppii hän myös keksimään itse yhä monipuolisempia tarinoita.

Ajattelu kehittyy | Viisivuotiaalla on jo ymmärrys todesta ja tarusta

Viisivuotias lapsi ymmärtää jo neljävuotiasta paremmin sen, mikä on oikeasti totta ja mikä tarua. Ilmiöiden syyt alkavat kiinnostaa lasta, ja keskustelut vanhempien kanssa ovat entistä moniulotteisempia ja syvällisempiä. Tässä iässä lapsi voi kysellä vaikeistakin aiheista, kuten kuolemasta.

Viisivuotias lapsi on hyvin utelias ja uskoo, että kaikkiin kysymyksiin on olemassa jokin järkevä vastaus. Oivaltaminen tuo hänelle mielihyvää, ja keskustelut vanhemman kanssa ovat tärkeitä. 5-vuotias puuhaa mielellään erilaisten käytännön kokeilujen parissa, jotka tukevat hänen kuulemiaan asioita.

5-vuotias ymmärtää myös sukupuolensa ja samaistuu tyypillisesti samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa. On tavallista, että kahden vanhemman perheessä toisesta tulee lapsen arvostuksen kohde – kuin voittamaton supersankari. 

Suun terveys | Hampaat alkavat heilua 5-vuotiaana

Taitojen lisäksi kehityksessä oleellista on nyt ensimmäisten maitohampaiden irtoaminen. Noin 5–6-vuotiaana lapselle kasvavat pysyvät ”rautahampaat”. Myös hammasrivistön viimeiset, kuudennet hampaat puhkeavat. 

On tärkeä muistaa, että hampaat reikiintyvät herkästi puhkeamisaikana ja sitä seuraavina vuosina. Siksi on erityisen tärkeää huolehtia hampaiden hoidosta. Lapsuuden huono suuhygienia vai pahimmillaan johtaa hampaiden menetyksiin myöhemmällä iällä, sillä jos ensimmäiset poskihampaat ovat reikiintyneet syvälle, on juurihoidon riski tulevaisuudessa isompi.

Varhaiskasvatus | Kaksivuotisen esiopetuksen jatko ei ole vielä tiedossa

5-vuotiaille aloitettiin elokuussa 2021 kokeilu kaksivuotisesta esiopetuksesta. Kokeilun tarkoituksena on ollut muun muassa vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja kehittää esiopetuksen laatua ja vaikuttavuutta.

Kaksivuotinen esiopetuskokeilu on siis kohdistettu ”viskareihin” eli viisivuotiaisiin siten, että heidän päivään varhaiskasvatusyksikössä on sisältynyt myös esiopetusta. Kokeilulla on haluttu selvittää varhaiskasvatuksen sekä esi- ja alkuopetuksen välisiä jatkumoita sekä saada tietoa kaksivuotisen esiopetuksen vaikutuksista esimerkiksi lasten kehitys- ja oppimisedellytyksiin, sosiaalisiin taitoihin ja terveen itsetunnon muodostumiseen.

Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat perustan elinikäiselle oppimiselle. Kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun on osallistunut 105 kuntaa ja noin 10 000 lasta. Kokeilu päättyi toukokuussa 2024, ja seurantatutkimuksen tulokset julkaistaan keväällä 2025.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Opetushallitus, 5-vuotiaiden lasten esiopetusvalmiuksien kehittäminen viskarikansion avulla

4-vuotiaan vanhemmat saattavat huokaista helpotuksesta – tahtoikä, vaipat ja epäselvän puheen arvailu ovat takana päin. Neljävuotias on jo omatoiminen ja yleensä hyvin touhukas, utelias ja luova. Häntä kiinnostaa monet asiat ja huomaavaisuus sekä yhteistyökyky kehittyvät koko ajan.

Neljävuotias on myös aiempaa varmempi ihmisten kanssa, minkä ansiosta esimerkiksi hoitoon jääminen yleensä helpottuu. 4-vuotias haluaa olla ”iso ja pärjäävä”, mutta kaipaa edelleen hoivaa ja ohjausta vanhemmalta.

Sosiaaliset suhteet ja leikit | Neuvottelutaidot kehittyvät 4-vuotiaana 

3-vuotiaat vasta harjoittelevat rinnakkaisleikkien vaihtamista yhteisiksi muiden kanssa, mutta 4-vuotiaalle yhdessä tehtävät asiat ja kaverisuhteet muodostuvat jo hyvinkin tärkeiksi. Neljävuotias nauttii saman ikäisten seurasta, ja hänen neuvottelutaitonsa kehittyvät huomattavasti. Lapsi oppii käyttämään riitatilanteissa enemmän puhetta fyysisyyden sijaan.

Tästä huolimatta 4-vuotiaan liikkeissä alkaa olla enemmän voimaa. Koska tämän lisäksi neljävuotiaan on vielä vaikea hallita tunteitaan, saattaa lapsi käyttäytyä edelleen joskus aggressiivisesti esimerkiksi tönimällä tai repimällä leluja muilta. Samaan aikaan moraalikäsitys kehittyy kuitenkin voimakkaasti ja lapsi pohtii aktiivisesti eroa oikean ja väärän välillä. Neljävuotias ottaa myös herkästi kantaa siihen, mikä on oikeudenmukaista.

Myös tunnetaidot paranevat. 4-vuotias tiedostaa, millaiset ilmeet liittyvät mihinkin tunteisiin ja miten tunteet vaikuttavat toimintaan.

Taidot kehittyvät | 4-vuotias on taidokas

Neljävuotiaat ovat selvästi enemmän lapsia kuin pikkulapsia – he liikkuvat taitavasti juosten, hyppien, kiipeillen ja esimerkiksi pyöräillen. 4-vuotias voi osata hyppiä yhdellä jalalla ja ottaa keinussa vauhtia itse. Myös silmän ja käden yhteistyö sekä sorminäppäryys kehittyvät. Leikkaaminen, käsitöiden harjoitteleminen, napittaminen ja muovaileminen kiinnostavat usein tässä iässä. 4-vuotias myös tuntee päävärit, osaa piirtää enemmän yksityiskohtia sekä luokitella samanlaiset asiat yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi.

4-vuotias innostuu myös yleensä joukkuepeleistä ja sääntöleikeistä. Koti- tai majaleikeissä on yhä enemmän juonta mukana, ja neljävuotias yrittää usein ohjailla leikkitovereita toimimaan itse toivomallaan tavalla. Leikki-ikäisten lasten on myös tyypillistä vertailla itseään ja taitojaan muihin. Häviäminen on vaikeaa ja muiden tasolla pärjääminen vaikuttaa itsetuntoon.

Itsesäätelytaidoissa on kuitenkin vielä eroja: toiset neljävuotiaat ovat hyvin itseohjautuvia, kun taas toiset vaativat vielä melko paljon aikuista avuksi toimimaan arjessa. Liikunnallisten leikkien on todettu tukevan ovat itsesäätelytaitojen harjoittelua, koska niissä yhdistyvät leikki, liikunta ja toimintaa ohjaavat säännöt.

Sukupuoliasiat alkavat kiinnostaa | Puhuthan sukuelimistä oikeilla nimillä

Sukupuolierot kiinnostavat 4-vuotiaita kuten vauvojen alkuperäkin. Neljävuotiaiden on yhtä tavallista haluta tutkia ja vertailla sukuelimiään kuin muitakin heitä kiinnostavia asioita ja esineitä. Lapset voivat alkaa ottaa sanavarastoonsa sukupuolielimiin liitettäviä sanoja sekä kirosanoja.

Neljävuotias suhtautuu alastomuuteen ja omaan kehoon kuitenkin vielä hyvin yksinkertaisesti ja luontevasti. Aikuinen voi ohjeistaa lasta siinä, että itseensä koskemisessa ja tutkimisessa ei ole mitään väärää, mutta se tehdään yleensä omassa rauhassa eikä toisten seurassa. On syytä puhua sukuelimistä niiden oikeilla nimillä eikä häpeällistää lasta uteliaisuudesta tässäkään asiassa.

Mielikuvitus ja muisti | 4-vuotias voi kertoa villejäkin tarinoita

Neljävuotiaana mielikuvitus käy vilkkaana ja määrittää lapsen arkea – nyt eletään puhumisen kulta-aikaa. 4-vuotias voi kertoa villejäkin tarinoita ja keksiä omia sanoja tai salakieliä. Puhe on kieliopillisesti melko oikeaa, mutta tarinat voivat vielä katkeilla tai eksyä aiheesta toiseen. 4-vuotias oppii kyselemällä ja yhdistelemällä asioita luovasti mielikuvituksen avulla.

4-vuotias alkaa kuitenkin helposti pelätä erilaisia asioita, kuten ”mörköjä sängyn alla”. Lapsen pelkoihin kannattaa suhtautua kuuntelevasti ja ymmärtävästi luottamussuhteen ylläpitämiseksi. Pelottelu tai yksin jättäminen vaikeiden tunteiden kanssa vain lisäävät lapsen pelkoja.

4-vuotias myös muistaa tapahtumia tarkasti jo pidemmänkin ajan, kuten kuukausien tai vuoden, takaa. Aikakäsitteet eivät ole vielä välttämättä täysin selviä, mutta lapsi ymmärtää nyt miten päivät ja viikot muodostuvat, ja miten toistuvat rutiinit ohjaavat päivän kulkua. Käsitteet, kuten aikaisin, tänään tai huomenna, ovat selviä.

Lapsen tärkeimmät ihmiset | 4-vuotias voi ihastua vanhempaansa

Perhe on 4-vuotiaalle hyvin tärkeä. Hän kaipaa hoivaa ja ohjausta vanhemmalta, ja nauttii keskusteluista vanhemman kanssa. Neljävuotiaana lapsi osaa tehdä tarkkojakin havaintoja perheen hyvinvoinnista.

On mahdollista, että lapsi ihastuu vanhempaansa tai muuhun hänelle läheiseen ja tärkeään aikuiseen, kuten tätiin, setään tai kummiin. Tämä voi johtaa esimerkiksi toisen vanhemman suosimiseen tai mustasukkaisuuteen aikuisten välisestä suhteesta. Vaihe on luonnollinen ja yleensä nopeasti ohimenevä.

Neljävuotias ja media | Digilaitteet alkavat houkutella aiempaa enemmän

Vaipat jäävät yleensä pois viimeistään neljä vuotta täyttäessä, mutta yökastelu on vielä aika tavallista. Varsinaisesta yökastelusta puhutaan yleensä vahinkojen sattuessa vielä 5-vuotiaana tai vanhempana. 

4-vuotiaana neuvolassa tehdään yleensä ensimmäistä kertaa LENE-tutkimus (leikki-ikäisen lapsen neurologinen arvio). Kyseessä on leikinomainen tutkimus, jonka tarkoituksena on tarkastella lapsen vahvuuksia ja mahdollisia tuen tarpeita. Lapsi on yksin terveydenhoitajan kanssa tutkimuksen ajan, eli noin puoli tuntia. Se voi jännittää, mutta neljävuotias osaa jo yleensä myös kertoa hyvin terveydestään ja arkeensa liittyvistä asioista.

4-vuotiaiden lasten vanhempien on huolehdittava siitä, millaista roolin media ja älylaitteet alkavat saada lapsen elämässä. Nelivuotias on nimittäin yleensä kiinnostunut havainnoimaan median esittämää todellisuutta ja erilaiset ohjelmat tai pelit voivat houkuttaa. Lisääntyvä kiinnostus johtuu siitä, että neljävuotias ymmärtää jo ohjelmien ja pelien juonta sekä hahmojen toimintaa ja pyrkimyksiä.

On vanhempien tehtävä varmistaa median käytön olevan kaikille sallitulla S-ikärajalla varusteltuja, jotta niissä ei ole 4-vuotiaalle haitallista sisältöä. Median käytön lisäksi lapselle on varattava päivittäin aikaa myös leikkiin ja rentoutumiseen.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Neljävuotiaan lapsen ja perheen terveys- ja hyvinvointiarvion toteutuminen, Neljävuotiaan lapsen itsesäätelytaitojen kehityksen tukeminen päiväkodissa liikuntaleikkien avulla

Vajaan kahden vuoden isässä lapsi on todellinen touhottaja, joka viihtyy omissa leikeissään entistä pidempään. Hän jaksaa nyt touhuta tovin itsekseenkin eikä yleensä enää vaadi vanhempiaan jatkuvasti vierelleen. Kokeakseen olonsa turvalliseksi, hän kuitenkin tarvitsee aikuisen edelleen lähietäisyydelle.

Mielikuvitus valloilleen | Näin leikki kehittyy 1 v 7 kk iässä

Jos lelut eivät aikaisemmin ole kiinnostaneet taaperoasi, tässä iässä se saattaa muuttua. Kun lapsi lähestyy kahden vuoden ikää, myös leikkiminen kehittyy. Lapsi alkaa pikkuhiljaa leikkiä mielikuvitusleikkejä, joissa lelut ovat erilaisissa tilanteissa. Leikeissä voi alkaa näkyä tuttuja hetkiä arjesta: tässä iässä lapsi ottaa leikkiin usein tilanteita omasta elämästään tai näkemistään asioista.

Vaikka lapsi leikkii aiempaa itsenäisemmin, kaipaa hän leikkiin edelleen usein seuraa. Leikkiminen tuntuu mieluisammalta ja taapero saa siitä enemmän irti, kun hänen kanssaan leikkii toinen lapsi tai aikuinen.

Motorinen kehitys 1 v 7 kk iässä | Liikkuminen monipuolistuu

Taapero jatkaa fyysisten rajojensa kokeilua ja haastaa kehoaan erilaisilla tavoilla. Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen lapsi todennäköisesti nauttii esimerkiksi kävelystä eri suuntiin, juoksun harjoittelusta ja kiipeilystä. Nämä erilaiset liikkumisen muodot kehittävät hänen motorisia taitojaan.

Kun taaperon vauhti kiihtyy kovaksi mutta kehonhallinta ei ole vielä paras mahdollinen, hän saattaa kaatuilla ja menettää usein tasapainonsa. Tässä iässä taaperolla ei ole vielä ymmärrystä etäisyyksistä eikä hän välttämättä osaa pysähtyä niin nopeasti kuin pitäisi. Tämän takia kannattaa kotona kiinnittää erityistä huomiota turvallisuuteen, pehmustaa huonekalujen teräviä kulmia ja laittaa portaikkoon aidat.

Potta tutuksi | Kuivaksi oppimisella ei ole kiire

Lapsi on valmis pottatreeniin, kun hän itse osoittaa kiinnostusta potalla käymistä kohtaan. Usein kiinnostus alkaa noin parin vuoden iässä, mutta tämä vaihtelee yksilöllisesti. Pottatreeni kannattaa aloittaa elämäntilanteessa, jossa ei ole tapahtumassa suuria muutoksia.

Harjoittelu kannattaa aloittaa luomalla rutiineja. Potalla käydään aamuin illoin ja ilman erityisempiä suorituspaineita. Kun tämä sujuu, voi pottailua alkaa harjoittaa useammin esimerkiksi ruokailun jälkeen päivällä.

Älä kuitenkaan pakota lastasi väkisin potalle. Jos pottatreeni pelottaa lasta, kannattaa ottaa treenitauko. Tällöin lapsi ei ole luultavasti vielä valmis aloittamaan harjoittelua, vaan sitä kannattaa yrittää myöhemmin uudelleen.

Muistakaa myös iloita potalla tulleita onnistumisia – jos niitä ei aina tule, se ei haittaa.

Taaperon kasvatus | Käytä käskyjen sijaan kompromisseja

Rajojen asettaminen täytyy tehdä selkeästi ja yksinkertaisesti, koska vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen taapero ei pysty seuraamaan kuin muutamia perusodotuksia. Pidä sääntöjen noudattaminen siis johdonmukaisena, jotta taaperosi ymmärtää ne helpommin.

Muista kohdella lastasi samalla tavalla kuin toivoisit, että sinua kohdellaan: yritä käskyjen sijaan käyttää kompromisseja ja tuo asiat esille lempeästi. Muista, että lapsesi kehittyy jatkuvasti, mutta omaan tahtiinsa, etkä voi odottaa hänen aina toimivan toivomallasi tavalla.

Taaperon uni | Rauhaton nukkumaanmenijä

Ovatko illat muuttuneet vaikeiksi eikä lapsesi nukkumaanmeno tunnu sujuvan? Ei huolta – tämä on taaperoiässä hyvin normaalia.

Vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen taapero alkaa hiljalleen ymmärtää, että maailmassa tapahtuu asioita myös ilman häntä esimerkiksi nukkumaanmenon jälkeen. Television ääni ja vanhempien puhe saattavat aiheuttaa lapsessa turhautumisen tunteita, koska hän haluaisi itsekin olla hereillä ja osallistua muiden puuhiin.

Jotta nukkumaanmeno olisi helpompaa, kannattaa aktiviteetteja illan lähestyessä rauhoittaa. Kerro lapsellesi mitä ilta tuo tullessaan sanoittamalla illan kulua esimerkiksi näin: ”Kohta on hampaiden pesun aika.” Kun taaperolle puhutaan toistuvista, päivittäisistä toiminnoista, hän oppii yhdistämään mielessään tapahtumat ja ajan keskenään.

Vältä sitä, että iltarutiini pitkittyisi, aseta selkeät rajat ja pidä niistä kiinni. Kun päiväjärjestys on likimain sama arkena ja viikonloppuna, nukahtaminen sujuu yleensä sopusammin.

Lähteet: Babycenter, MLL, Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

Leikkejäkin on eri tyylisiä. Toiset leikit sopivat paremmin pukemistilanteisiin, toiset hassutteluun – niin ikään on leikkejä, jotka nostavat vireystilaa, kun taas toiset laskevat sitä.

Kasvatuksen asiantuntija Tiia Trogenin teoksessa Leiki kanssani – leikillisyys vanhemmuuden tukena (Kirjapaja, 2024) esitellään erilaisiin tilanteisiin sopivia leikkejä. Leikki voi olla myös palauttavaa, kuten teoksessa kerrotaan.

Aina aikuinen ei jaksaisi leikkiä – esimerkiksi silloin, jos työpäivän jälkeen olo on nuutunut. Listasimme kuusi rauhoittavaa leikkiä, jotka Trogenin mukaan sopivat erityisesti tällaisiin tilanteisiin. Niitä voi leikkiä myös lötkötellen, mutta kuitenkin niin, että yhteys lapseen palautuu erossa olemisen jälkeen.

Arvaa mitä piirrä

Klassinen leikki, jossa piirretään toisen selkään kuvia ja toinen yrittää arvata, mitä piirros esittää. Tässä leikissä etuna on se, että miellyttävä kosketus rauhoittaa ja rentouttaa.

Autorata selässä

Leikkiin tarvitaan valkoinen t-paita, tekstiilitussi ja pikkuauto. Asetetaan aluksi t-paidan sisään esimerkiksi pala pahvia tai aikakausilehti. Sitten piirretään paidan selkäpuolelle tie tai rata, jota pitkin auto voi kulkea. Kun reitti on selvä, voi auto lähteä ajelulle.

Vauva päiväunilla

Aikuinen saa luvan kanssa olla vauva. Vauvan pitäisi päästä päiväunille. Niinpä lapsen, eli tässä leikissä aikuisen, pitää hoivata vauvaa, jotta tämä vaipuu unten maille.

Unelmien lomamatka

Mielikuvitusleikissä jokainen saa kertoa omasta unelmien lomastaan. Leikissä resurssit ovat rajattomat, joten unelmoida voi mistä vain: raha tai vaikka aika ei ole esteenä tässä leikissä. Ideana on kuvailla kaikkea mahdollisimman tarkasti.

Arvaa, kuka tuttu olen

Arvuuttelija valitsee jonkun perheelle tutun henkilön. Tämän jälkeen muut esittävät kysymyksiä, joihin arvuuttelijan on voitava vastata kyllä tai ei. Vuoro vaihtuu seuraavalle, kun oikea vastaus on löytynyt.

Äänimaisema

Lapset ovat monesti luonnostaan mestareita tuottamaan erilaisia ääniä. He pärryyttelevät, puhisevat ja suhiset luonnostaan leikkien lomassa. Leikissä yksi aloittaa pitämällä jotakin ääntä. Sen jälkeen kukin yhtyy vuorotellen äänimaisemaan lisäämällä yhden äänen siihen. Lopulta voidaan yhdessä pohtia, millainen äänimaailma oli ja missä sellainen voisi olla. Toinen versio leikistä kuuluu niin, että yksi alkaa kertoa tarinaa. Tarinan edetessä muut alkavat tuottamaan tarinaan liittyviä ääniä.

Myös lepoon on lupa

Trogenin teoksessa muistutetaan, että on myös oikein todeta lapselle, että aikuinen tarvitsee esimerkiksi kymmenen minuutin lepotauon, jonka jälkeen yhteinen leikki voi alkaa. Lapsi saa tuona aikana keksiä itse tekemistä tai olla vain jouten, sillä sekin tekee hyvää.

Lähde: Tiia Trogen Leiki kanssani – leikillisyys vanhemmuuden tukena (Kirjapaja, 2024).

Puolitoistavuotias lapsi kehittyy hurjaa vauhtia. Hänen luottamuksensa omia taitoja ja muita ihmisiä kohtaan kasvaa jatkuvasti. Tässä iässä taapero alkaakin tarvita uudella tavalla vuorovaikutusta myös ikätovereidensa kanssa.

Fyysinen kehitys | Lapsen luottamus omiin taitoihin kasvaa

Puolitoistavuotias lapsi osaa yleensä jo kävellä. Aluksi kävely on epävarmaa ja tasapainon pitäminen on vaikeaa, mutta taito vahvistuu vähitellen. Kun itseluottamis vahvistuu, lapsi alkaa kiipeilemään ja juoksemaan.

Vaikka kävely sujuisi, lapsi hakeutuu edelleen usein aikuisen syliin. Tämä voi johtua siitä, että lapsi kaipaa läheisyyttä ja tuntee sylissä olonsa turvalliseksi, ei jaksa kävellä pidempää matkaa tai haluaa muuten aikuisen huomiota.

Puolitoistavuotiaan puheen kehitys | Loputtomat kysymystulvat alkavat

Puolitoistavuotiaana lapsen sanavarasto on keskimäärin jo 30–50 sanaa. Hän saattaa osata myös yhdistää kaksi sanaa toisiinsa ja tokaista esimerkiksi: ”anna lelu”.

Tässä iässä taapero alkaa ymmärtää, että jokaisella eri esineellä on eri nimi. Tämä aiheuttaa usein kysymystulvia, kun lapsi kysyy monia kertoja eri esineistä, mitä ne ovat. 1,5-vuotias taapero sisäistää paljon uusia sanoja, mutta ei osaa vielä sanoa niitä kaikkia.

Vaikka lapsi ei osaa vielä monia sanoja, vanhemmat ymmärtävät usein melko helposti, mitä lapsi haluaa. Viestiminen saattaa tapahtua esimerkiksi äänensävyn kautta tai kehonkielellä, joka auttaa aikuista ymmärtämään lapsen tarpeet.

Taaperon terveys | Puolitoistavuotiaalle tehdään laaja terveystarkastus

Puolitoistavuotiaalle taaperolle tehdään neuvolassa laaja terveystarkastus. Tarkastuksessa lapsi tutkitaan perusteellisesti ja läpi käydään esimerkiksi pituus, paino, keuhkot, sydän ja kuulo. Myös lapsen puhetta ja liikkumisen taitoja seurataan.

Terveystarkastuksessa käydään fyysisen kehityksen lisäksi läpi perheen hyvinvointia, kuten vanhempien ajatuksia lapsen kehityksestä ja kasvatuskäytännöistä. Tämän takia suositellaan, että molemmat vanhemmat olisivat puolivuotistarkastuksessa mukana.

Puolitoistavuotiaan uni | Onko aika siirtyä isojen lasten sänkyyn?

Lapsen siirtyminen pinnasängystä isojen lasten sänkyyn tapahtuu perheissä eri aikoihin, eikä sille ole niin sanotusti oikeaa aikaa. Jos lapsi täytyy siirtää pois pinnasängystä esimerkiksi pienemmän sisaruksen takia, kannattaa siirtymä aloittaa rauhallisesti ja hyvissä ajoin.

Sängyn vaihtamisella ei ole kiire, eikä sitä välttämättä kannata tehdä, jos ei ole pakko. Optimaalinen aika pinnasängystä lastensänkyyn siirtymiselle on vasta noin 2,5–3 ikävuoden kohdalla. Tämä johtuu siitä, että lapsen kyky vastustaa mielitekoja, kuten sängystä poistumista keskellä yötä, kehittyy vasta lähempänä kolmea ikävuotta.

Sängyn vaihtaminen voi hetkellisesti heikentää lapsen unta. Iltaisin nukahtamisesta voi tulla haastavaa ja yöheräilyt saattavat lisääntyä. Lisäksi lapsi saattaa alkaa karkailla sängystä. Huonot yöt voivat myös heijastua päiviin ja heikentää päiväunia, jolloin väsymyksen kierre on valmis.

Kun vaihto kuitenkin tapahtuu, se täytyy tehdä turvallisesti. Jos lapsi pyörii paljon unissaan, voi sängyn viereen lattialle levittää tyynyjä ja vilttejä.

1,5-vuotiaan sosiaalinen kehitys | Taapero tarvitsee vuorovaikutusta muiden lasten kanssa

Puolitoistavuotias taapero alkaa usein olla hyvin kiinnostunut muista lapsista ja ihmisistä. Hän haluaa luoda suhteita varsinkin oman ikäistensä lasten kanssa. Tämän ikäinen lapsi ei kuitenkaan yleensä vielä pidä ikätovereitaan leikkikavereinaan, vaan on kiinnostunut enemmän heidän tarkkailemisestaan.

Suomalaislapsi aloittaa päivähoidon keksimäärin 1,5–2-vuotiaana. Päivähoidossa taaperolle tarjoutuu paljon tilanteita, joissa hän voi kehittää taitojaan muiden lasten kanssa.

Vaikka lapsi ei olisi vielä päivähoidossa, on taaperolle hyvä tarjota mahdollisuuksia leikkiä muiden lasten kanssa, koska näin hän pääsee kehittämään sosiaalisia taitojaan. Vanhemman kannattaa siis mahdollisuuksien mukana järjestää leikkitreffejä muiden saman ikäisten lasten vanhempien kanssa.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että puolitoistavuotiaina lapset edelleen leikkivät lähinnä rinnakkain eivätkä yhdessä – silti tarkkailu ja yhdessä oleminen opettavat hänelle paljon.

Taaperon tärkeimmät ihmiset | Lapsi saattaa suosia toista vanhempaa

Joskus lapsesi roikkuu sinussa loputtomasti ja toisena päivänä vain toinen vanhempi kelpaa seuraksi. Älä huolestu, tämä on aivan normaalia ja lapset tekevät sitä usein ilman syytä. Asetelma voi tuntua kuormittavalta niin suositusta kuin syrjitystäkin vanhemmasta, mutta tilannetta ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.

Toisen vanhemman suosiminen voi olla täysin irrationaalista ja ennakoimatonta. Lapsi saattaa suosia vanhempaa, joka on arjessa enemmän läsnä – tai sitten vanhempaa, joka on vähemmän kotona ja joutuu harvemmin konfliktitilanteisiin taaperon kanssa.

Joskus lapsi saattaa suosia jompaa kumpaa vanhempaa osoittaakseen mieltään: jos toinen vanhempi on ollut esimerkiksi pitkään pois kotoa ja lapsi ei pidä siitä, saattaa hän näyttää sen suosimalla toista vanhempaa.

Lapsen suosimiseen ei ole syytä lähteä liikaa mukaan, sillä se voi vain pahentaa tilannetta. Lasta ei myöskään kannata yrittää lahjoa tai puhua häntä ympäri: paras tapa hoitaa tilanne on antaa sen mennä ohitse itsestään. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hän on tärkeä molemmille vanhemmilleen.

Lähteet: Babycenter, Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

Kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi alkaa muistuttaa monilta osin enemmän leikki-ikäistä kuin taaperoa. Lapsen persoonallisuus näkyy paremmin kuin koskaan aiemmin, ja sekös ilahduttaa koko perhettä!

Vaikka parivuotias osoittaa mieltään railakkaasti ja hänestä voi kuoriutua melkoinen pomottaja, hän alkaa huomioida kanssaihmisiään entistä enemmän. Oman säväyksensä arkeen tuo myös lapsen vilkastuva mielikuvitus.

Keskustelut lapsen kanssa saavat uudenlaista syvyyttä, kun hänen abstraktinen ajattelunsa alkaa kehittyä. Silti lapsi on onnellisimmillaan tavallisessa ja turvallisessa arjessa, jossa kelpaa harjoitella uusia taitoja.

Taaperon fyysinen kehitys | Kohti ison lapsen elkeitä

Yleensä kaikki 20 maitohammasta ovat puhjenneet ennen lapsen 3-vuotissyntymäpäivää. Purukaluston ilmestymistahdissa on kuitenkin yksilöllistä vaihtelua. Huolellinen hampaiden harjaus kaksi kertaa päivässä on välttämätöntä lapsen suun terveydelle.

Moni lapsi oppii kuivaksi pari-kolmevuotiaana. Tässäkin yksilölliset erot ovat suuria. Myös vuorokaudenajalla voi olla merkitystä: päivällä lapsi käy ehkä potalla, mutta saattaa tarvita yöllä vaippaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan noin puolet 3-vuotiaista ovat yökuivia.

Parhaiten pottatreeni luonnistuu, kun lapsi on siihen itse valmis. Pottailun aloitus kannattaa ajoittaa mielellään niin, ettei lapsen elämässä ole meneillään suuria mullistuksia, kuten pikkusisaruksen syntymä tai muutto uuteen kotiin.

Lasta ei saa pakottaa potalle. Jos pottakokemukset ovat epämiellyttäviä, lapsi ryhtyy välttelemään pottaa. Sen sijaan lapsi monesti kiinnostuu potasta itse, jos se on hänelle tuttu esine ja jos siihen ei liity negatiivisia mielikuvia.

Taaperon ajattelun kehitys | Luokittelu ja jaottelu ihastuttavat

Noin kahden–kolmen vuoden iässä lapsen ajattelu kehittyy vauhdilla. Hänen muistinsa alkaa ulottua yhä kauemmaksi. Hän alkaa myös hahmottaa asioiden ja esineiden pysyvyyttä uudella tavalla: piilotettu tavara on yhä olemassa, vaikkei olisikaan enää näkyvissä.

Muutenkin lapsen abstrakti ajattelu kehittyy. Hän alkaa ymmärtää, mitä käsitteet pituus, korkeus, ylhäällä tai päällä tarkoittavat. Tällaisten käsitteiden ymmärtäminen on matemaattisten taitojen pohja. Lapsen matemaattisia taitoja voi alkaa harjoittaa jo taaperoiässä. Lapsi saattaa osata myös laskea suunnilleen kolmeen asti, mutta numeroiden sujuva luetteleminen kymmeneen saakka lienee ulkoa opeteltua.

Kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi on riittävän kypsä näkemään eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Tämän iän tienoilla monen lapsen mielipuuhaa on järjestellä lelujaan koon, värin tai jonkin muun ominaisuuden perusteella.

Koska pari-kolmevuotiaana lapsi on päässyt jaottelemisen makuun, hän voi kiinnostua myös sukupuolten välisistä biologisista eroista. Kyselyikäisenä hän haluaa ehkä tietää, mistä vauvat tulevat. Vaikka aihe tuntuisi vanhemmasta kiusalliselta, on kysymykseen tärkeää vastata totuudenmukaisesti, joskin ikätasoisesti.

Taaperon tunne-elämä | Aimo annos mielikuvitusta

Kun lapsi on kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta, hänen mielialansa voivat vaihdella monta kertaa päivässä. Lapsi ilmaisee tunteitaan yleensä voimakkaasti. Vanhemman tehtävänä on pysyä rauhallisena ja ottaa vastaan kaikki tunteet. Vanhemman rauhallisuus antaa lapselle turvallisen olon ja rauhoittaa tilanteen.

Oman lisänsä arkeen tuo lapsen vilkastuva mielikuvitus, jonka takia painajaisunet voivat yleistyä. Lapsi saattaa pelätä pimeää tai kuvitteellisia olentoja. Hän voi huolestua erikoisista äänistä, leikin lomassa ihoon ilmestyneistä jäljistä tai muista muutoksista, jotka tuntuvat hänestä uhkaavilta. Lapsen pelon kohde voi kuulostaa aikuisesta hassulta tai liioitellulta, mutta on tärkeää, että lapsen tunteen ottaa tosissaan.

Kolmannen ikävuoden tienoilla kotiin saattaa muuttaa uusi asukas, nimittäin lapsen mielikuvituskaveri. Lapsesta saattaa kehkeytyä muutenkin kunnon satuilija. Sepittelyyn tulee suhtautua ymmärtäväisesti, koska alle viisivuotiaat eivät vielä hahmota toden ja epätoden rajaa samoin kuin aikuiset.

Pari-kolmevuotiaana lapsi ei siis täysin ymmärrä totuuden ja valheen eroa. Vanhempi voi kuitenkin lempeästi ohjata häntä oikeaan suuntaan. Rehellisyyttä voi harjoitella tavallisissa arjen tilanteissa esimerkiksi näillä keinoilla.

Taaperon tärkeimmät ihmiset | Toisten huomioinnin harjoittelua

Kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen lapsi ei välttämättä vielä huomioi kanssaihmisiään kovin hyvin. Hänen voi olla vaikeaa jakaa lelujaan tai varsinkaan odottaa vuoroaan. Sen sijaan hän janoaa huomiota ja vaikutusvaltaa.

Tässä iässä lapsesta voi kuoriutua pieni pomottaja: kun sanavarasto laajenee ja puhe kehittyy, hän mielellään komentelee vanhempiaan ja leikkikavereitaan. Aikuisen tehtävänä on hiljalleen opettaa lasta pyytämään kauniisti sekä kiittämään. Vanhemman tulee valvoa ikätovereiden leikkejä, koska he usein ryhtyvät ratkomaan erimielisyyksiään lyömällä, repimällä ja viemällä kädestä.

Toisaalta lapsesta tulee myös empaattisempi ja huomioonottavaisempi, kun kolmevuotissyntymäpäivä lähestyy. Lapsi alkaa kiinnittää huomiota kanssaihmisten tunnetiloihin ja ryhtyä oma-aloitteisesti lohduttamaan, jos näkee, että jollakulla on paha mieli. Lapsi myös yrittää viihdyttää ja ilostuttaa vanhempaansa.

Nämä hetket ovat ikävaiheen mieleenpainuvimpia. Vanhemmasta voi tuntua ihanalta ja liikuttavalta, kun lapsi ensimmäistä kertaa yrittää lohduttaa vaikkapa itkevää vauvasisarusta tai tulee silittämään jopa vanhemman kättä.

Lähteet: Babycenter, MLL, Terveyskirjasto. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

3-vuotias harppaa suurin askelin taaperovaiheesta leikki-ikään. Tavallaan kolmevuotias on vieläkin pieni, mutta toisaalta hän alkaa ymmärtää itsenäisempää toimijuutta ja maailmanmenoa, ja erottaa itsensä jo selvästi vauvoista ja kenties taaperoistakin.

Leikki-ikäisenä lapsi on yleensä vilkas, utelias ja aloitekykyinen. Toimintaa sääteleekin vähitellen tarkoituksellisuus ja omatoimisuus.

Vaikka lapset ovat aggressiivisimmillaan 2-vuotiaina, on 3-vuotiaanakin odotettavissa suuria tunteita, kun lapsen kasvu ja kehitys on huomattavan nopeaa. Lisäksi elämänmuutokset esimerkiksi päivähoidon aloittamisesta tai sisaruksen saamisesta voivat tuoda tunnemyrskyjä tullessaan.

Fyysinen ja motorinen kehitys | 3-vuotias liikkuu riehakkaasti

Kolmevuotias lapsi oppii jatkuvasti uusia taitoja liittyen esimerkiksi laskemiseen, liikkumiseen, laulamiseen tai leikkimiseen vuoropuhelun ja roolien kautta. 3-vuotiaana hienomotoriset taidot alkavat olla sillä tasolla, että esimerkiksi ympyrän piirtäminen, pensselillä maalaaminen, korkean tornin kokoaminen tai lasten saksilla leikkaaminen alkaa sujua.

3-vuotias osaa yleensä pukea, kulkea portaissa pitämättä kiinni kaiteesta ja esimerkiksi potkupyöräillä. On myös yleistä, että mailat ja pallopelit, piirtäminen tai palapelit voivat alkaa kiinnostaa enemmän, kun niissä oppii paremmaksi. Harrastaa ei tarvitse, mutta 3-vuotiaasta alkaen löytyy jo paljonkin harrastustarjontaa leikillisen opettelun tai vanhemman kanssa tekemisen kautta.

Liikkuminen on kolmevuotiaana taidoista huolimatta vielä riehakasta. Sanonta ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita” pätee monen lapsiperheen arkeen. Lepohetket ovat suositeltavia kovan vauhdin keskelle, minkä lisäksi lapsen olisi tärkeää saada päivittäin kiireetöntä aikaa oman leikin luomiseen.

Leikki-ikäinen on hyvin ylpeä taidoistaan ja nauttii niiden esittelystä muille. 3-vuotiaan itsetunnon tiedetään kohenevan siitä, kun hän saa kehuja ja kannustusta tekemiinsä asioihin. Huomion saaminen rohkaisee kolmevuotiasta opettelemaan myös uusia taitoja.

Kielellinen kehitys | Kolmevuotias kyselee paljon ja puhuu lyhyitä lauseita

3-vuotiaana lapsen kielellinen kehitys on nopeaa. Yleensä kolmevuotias puhuu useita sanoja sekä lyhyitä lauseita. Passiivinen sanavarasto on laaja, ja ymmärrys aikamuodoista kehittyy. Kolmevuotias oppii myös persoonapronominit ja ymmärtää jo hyvin kaksiosaisia ohjeita. 3-vuotiailla on tapana myös kysellä paljon. Lapselle olisikin hyvä pyrkiä vastaamaan mahdollisimman yksinkertaisesti juuri siihen, mitä hän kysyy, ilman vaikeita selostuksia.

Kolmevuotiaana lapsi alkaa yleensä taivuttaa verbejä ja yrittää keksiä itse tapoja kertoa asioista sen sijaan, että hän vain matkisi hänelle toistettua puhetta. Lapsi pystyykin jo kuvailemaan asioita, tavaroita tai tapahtumia, jotka eivät ole paikalla tai meneillään vaan tapahtuneet aiemmin.

Sanojen oikein taivuttamisessa menee yleensä vielä aikaa, mutta ei ole huono asia, jos lapsi taivuttaa sanan väärin – se on osoitus lapsen luovasta päättelykyvystä. 3-vuotiaan vilkas mielikuvitus heijastuukin puheeseen, ja joskus vanhempien tai päivähoidon ammattilaisten voi olla vaikea uskoa lapsen kertomaa.

Lapsen puhe voi myös olla vielä epäselvää, takeltelevaa ja toistavaa, minkä lisäksi äännevirheet ovat yleisiä. Kolmen ikävuoden kohdalla on myös tavallista alkaa änkyttämään väliaikaisesti, kun lapsen ajatukset muodostuvat nopeammin mitä suu ehtii muodostamaan sanoja. Kolmevuotiaan änkyttämisestä ei kuitenkaan olla yleensä huolissaan, ennen kuin se on jatkuvaa, voimakasta, kestänyt yli puoli vuotta tai häiritsee päivittäisiä toimia ja kanssakäymisiä.

3-vuotias alkaa myös sopeuttamaan omaa kielenkäyttöään siihen ihmiseen, jonka kanssa hän keskustelee. Kaksikielisillä lapsilla alkaa kolmevuotiaana erottua eri kielten sanavarastot ja kyky vaihtaa kielestä toiseen eri ihmisten kanssa jutellessa.

Tunteet pinnassa | 3-vuotias kokee suuria tunteita

Vaikka lapset ovat aggressiivisimmillaan 2-vuotiaina, mistä puhutaankin yleensä ”uhmaikänä”, on 3-vuotiaanakin odotettavissa suuria tunteita. Tahtoikä on lapsen kehitykseen kuuluva, tärkeä ja normaali kehitysvaihe – 3-vuotias etsii omaa tahtoa, testaa rajoja ja kokee suuria tunteita epäonnistumisista tai pettymyksistä. Lapsi voi turhautuessaan muuttua fyysiseksi muita ihmisiä, kuten leikkitovereitaan tai vanhempiaan, kohtaan. Suuria tunteita ei tarvitse kuitenkaan pelätä: yleensä suuttumus on nopeasti ohimenevää aikuisen huomioidessa ja lohduttaessa lasta.

Kolmevuotias lapsi haluaa harjoitella omatoimisuutta ja toivoo huomiota sekä kiitosta teoistaan. Vaikka arkeen voi kuulua harmia ja riitatilanteita, on 3-vuotias mukautuvampi kuin taapero, koska tämä ymmärtää nyt paremmin perusteluja ja voi tehdä kompromisseja. Aikuisen asettamia rajoja, ohjausta ja ratkaisumalleja tarvitaan kuitenkin vielä vahvasti, koska lapsen oman käytöksen ja tunteiden säätely, itseohjautuvuus, keskittyminen sekä ohjeiden noudattaminen ovat vielä kolmevuotiaana vaillinaisia.

Leikki-ikäisen on tavallista pahoittaa helposti mielensä, ja 3-vuotias tarvitseekin vielä vahvasti vanhemman apua käsittelemään tunteitaan ja miettimään tekojensa seurauksia. Kolmevuotiaana vilkkaana käyvä mielikuvitus voi aiheuttaa lapselle myös erilaisia pelkoja. Myös ero totuuden ja toiveiden välillä on vielä häilyvä.

Sosiaalisten taitojen kehitys | 3-vuotias alkaa innostua kavereista ja yhteisistä leikeistä

3-vuotiaiden sosiaalisissa taidoissa on paljon eroja riippuen esimerkiksi siitä, onko lapsi ollut päivähoidossa jo pari vuotta vai kenties vasta aloittamassa päiväkodissa. Se, miten paljon lapsi on tottunut olemaan muiden ikäistensä tai ylipäätään ihmisten keskuudessa, voi vaikuttaa sosiaalisten tilanteiden jännittämiseen tai niistä innostumiseen.

Ryhmässä oleminen kuitenkin yleensä helpottuu ja aiemmat rinnakkaiset leikit muuttuvat hiljalleen yhteisiksi. Omien lelujen jakaminen voi olla vielä vaikeaa, mutta 3-vuotiaan kyky ottaa muut huomioon kohenee hiljalleen. Leikki-ikäinen alkaa myös sisäistää yhteisiä pelisääntöjä ja ymmärtää eron oikean ja väärän välillä. Lapsi saattaakin tässä iässä tehdä tarkkojakin havaintoja sääntöjä rikkovasta käytöksestä.

Merkityksellisten kaverisuhteiden muodostuessa myös lapsen kyky huomata erot omissa ja muiden taidoissa kehittyy. Pärjääminen suhteessa muihin voi jännittää, minkä lisäksi kolmevuotias voi jo kokea huonommuuden tunnetta jäädessään esimerkiksi ilman paria tai leikin ulkopuolelle. Tästä voi seurata käytöksen ongelmia tai alakuloa.

3-vuotiaan uni | Painajaiset ja yökastelu voivat häiritä unta

Leikki-ikäinen lapsi tarvitsee unta noin 10–13 tuntia vuorokaudessa. 3-vuotiaalla uni koostuu pitkälti yöunista tai yksistä päiväunista niiden lisäksi. Päiväunet jäävät pois esikouluikään mennessä, toisilla jo 2-vuotiaana ja toisilla vasta 5-vuotiaana.

Unen tarve on hyvin yksilöllistä, kuten ilta- tai aamuvirkkuuskin. Hyvä tapa arvioida lapsen päiväunien tarvetta on se, jaksaako lapsi pirteänä normaaliin nukkumaanmenoaikaan saakka ilman päiväunia vai ei. Vaikka 3-vuotias ei nukkuisi enää päiväunia, on hänelle kuitenkin tärkeä mahdollistaa rauhallinen lepohetki jossain vaiheessa päivää.

3-vuotiaalle tyypillisiä univaikeuksia ovat nukahtamisvaikeudet, yöheräily, sängystä karkailu sekä vilkkaasta mielikuvituksesta johtuvat painajaiset. Myös vuoteenkastelu on tavallista, sillä sitä esiintyy 40 prosentilla kolmevuotiaista.

Riittävän pitkää ja hyvää unta auttaa johdonmukaisena pysyminen – perheen omien iltarutiinien ja nukkumaanmenoaikojen noudattaminen sekä määrätietoisuus asetetuissa rajoissa pysymisen suhteen.

3-vuotiaan terveys | Näin lapsi kasvaa ja kehittyy

3-vuotiaalla kerääntyy vuodessa keskimäärin painoa kolme kiloa ja pituutta 5–10 senttimetriä. Kaikki 20 maitohammasta ovat yleensä puhjenneet. Jalat saattavat näyttää pihtipolvisilta eli reidet ja polvet ovat yhdessä, mutta sääret erillään toisistaan. Siitä huolimatta fyysiset taidot ovat kehittyneet taaperovuosista merkittävästi. Kolmevuotias osaa esimerkiksi hypätä tasajalkaa, seistä yhdellä jalalla, heittää palloa ja kävellä varpaillaan. 

Useimmat 3-vuotiaat osaavat pissata ja kakata pottaan tai pönttöön, ja luopuvat vaipoista yleensä 3–4 vuoden ikään mennessä. On kuitenkin yhtä tavallista, että 3-vuotias on yöllä kuiva kuin että tarvitsee vielä vaippaa. Vahinkoihin ei tarvitse suhtautua kovinkaan vakavasti, sillä yleensä lapsi oppii hallitsemaan virtsarakon toimintaa kunnolla 4–6 vuoden iässä.

Kolmevuotiaalla alkaa olla selkeä tietous minästään ja myös sukupuolestaan.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2–3v, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 3–4v, Terveyskirjasto: Kasvu ja kehitys eri ikäkausina,  Terveyskirjasto: Kastelu, Kaksikielisten 3–5-vuotiaiden lasten puhe ja kielitaidonkehitys

Kahden ja puolen vuoden iässä taapero on utelias ja innokas oppija. Hänellä on myös aiempaa paremmat edellytykset omaksua tietoa, koska muistin ja puheen kehityksessä tapahtuu suuria harppauksia.

Vaikka parivuotiaiden mielialat vaihtelevat ja harmistuksen purkaukset ovat toisinaan voimakkaitakin, taaperon yleisvire on positiivinen. Minne tahansa lapsi meneekään, hän levittää ympärilleen iloa ja valoa. Hän myös rakastaa myönteistä huomiota.

Taaperon muistin kehitys | Muisti mahdollistaa uutta

Taaperoikäinen lapsi alkaa muistaa äskettäin tapahtuneita asioita. Hiljalleen muisti ulottuu muutamien kuukausien taakse. Toisinaan vanhempi saa yllättyä, mitä kaikkea lapsi onkaan pannut merkille! Taapero havaitsee myös, jos jokin arjen yksityiskohta muuttuu. Vanhemman uusi hiustyyli tai olohuoneen uusi järjestys eivät jää häneltä huomaamatta.

Taaperon kehittyvä muisti mahdollistaa myös pidemmän tai sujuvamman erossaolon vanhemmasta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto kuvailee, että tässä iässä lapsen muistikuva vanhemmista on niin vakiintunut, että lapsi pystyy esimerkiksi päivän kestävän eron aikana palauttamaan mieleensä mielikuvansa vanhemmistaan ja saamaan siitä lohtua.

Kun lapsi on kaksi ja puoli vuotta vanha, hänen muistinsa saa aikaan myös hauskoja tilanteita. Taapero on usein yllättävän etevä muistipeleissä tai leikeissä, jossa hänen täytyy etsiä hänen nähtensä piilotettu tavara.

Toisaalta lapsen kuullen saa myös varoa, mitä puhuu. Kirosanat tai muut epätoivotut ulostulot voivat pian toistua pienestä suusta. Rumien sanojen syöttäjänä ei tosin aina ole vanhempi, vaan lapsi on voinut kuulla uuden sanan päiväkodissa, sattumalta kadulla tai vaikkapa radiosta. Vanhempi saakin huomata, että tässä iässä lapsi imee vaikutteita itseensä kuin pesusieni.

Toisaalta myös äännevirheet voivat johtaa tahattomasti rumiin puheisiin: kuka tahansa voi kuvitella, miltä kuulostaa, kun r-vikainen lapsi puhuu metsäretkellä murkuista.

Taaperon kielellinen kehitys | Taidot karttuvat

Yleensä lapsi osaa muodostaa parin tai muutaman sanan mittaisia lauseita viimeistään 2,5-vuotiaana. Tässä iässä hän myös ymmärtää yksinkertaisia, lyhyitä ohjeita. Eri asia on, totteleeko hän vanhemman kehotuksia – varsinkaan tunnekuohun vallassa!

Äännevirheet ovat parivuotiailla tavallisia. Taapero myös taivuttaa useita sanoja väärin. Väärin äännetyistä sanoista tai kokonaan puuttuvista äänteistä ei tarvitse vielä tässä vaiheessa huolestua. Myös sijamuotojen opettelu jatkuu aina nelivuotiaaksi asti. Virheistä moittiminen tai ymmärtämätöntä esittäminen ei kannata, vaan lapselle vastatessa voi lausua oikein sanan, jota tietää hänen tarkoittaneen.

2,5-vuotias lapsi on kyselyiässä. Hän tykittää mitä-, mikä- ja miksi-kysymyksiä nopeampaan tahtiin kuin vanhempi ehtisi vastaamaan. Lapselle vastaaminen kuitenkin palkitsee, vaikka se välillä tuntuisi aikuisesta raskaalta. Vanhempi on taaperon luotettavin tietolähde, jolta tämä oppii paitsi uusia sanoja, alkaa ymmärtää maailman ilmiöitä ja toimintaa.

Lapselle lukeminen, laulaminen ja loruttelu tukevat kielellistä kehitystä ja ovat lisäksi taaperolle mieluista puuhaa. Digilaitteita paremmin kielen ja puheen oppimista edesauttavat lastenkirjallisuuden parissa vietetty aika sekä arjen tavalliset keskustelut.

Jopa viidesosa lapsista kärsii puheen kehityksen viivästymisestä. Lue jutustamme, mistä merkeistä voi tietää, että parivuotias tarvitsee erityistä tukea kielen opetteluun.

Taaperon ruokailu | Mitä tehdä nirsoilulle?

Noin kahden–kolmen vuoden iässä lapset valikoivat ruokapöydässä tarkkaan, mitä he syövät. Syitä ilmiölle on monia.

Valikoiva syöminen saattaa olla evoluution myötä kehittynyt suoja. Kun lapsi pikkuhiljaa irrottautuu vanhemmistaan, on järkevää syynätä ruoka tarkasti, jotta ei tule nielleeksi mitään haitallista. Joskus lapsi kieltäytyy syömästä yksinkertaisesti siksi, että tietää vanhemman tahtovan sitä. Tällöin on kyse uhmaiästä ja oman tahdon harjoittelusta, mikä kuuluu itsenäistymiseen.

Toisinaan nirsoilun taustalla on fyysinen syy: refluksioireilu, kireä kielijänne, suolisto-ongelmat tai jopa karttakieli voivat tehdä ruokailemisesta tai tiettyjen ruokien syömisestä epämukavaa. Voi olla niinkin, että lapsella ei yksinkertaisesti ole nälkä ruokahetken aikana. Silloin hän saattaa myös leikkiä tai sotkea ruualla, koska ei tiedä, mitä muutakaan annokselle tekisi.

Parasta lääkettä nirsoilulle on sinnikkyys ruokien maistattamisessa. Pakottaa ei saa, mutta tarjoaminen kannattaa. Hiljalleen uteliaisuus vie voiton ja lapsen herkät makunystyrät tottuvat uusiin ruokiin.

Ruokapöydästä voi helposti kehkeytyä tahtojen taiston areena. Vanhemman olisi hyvä tarkkailla omaa käytöstään. Yleinen kireys tai suuttuminen eivät edesauta lapsen syömistä, vaan kiinnostus ruokaan herää todennäköisemmin kannustavassa ja myönteisessä ympäristössä.

Taaperon tärkeimmät ihmiset | Ihanaa yhdessäoloa

Kukaan ei rakasta arkea niin kuin parivuotias taapero! Hän paitsi nauttii rutiineista, saa niistä myös turvallisuuden tunnetta ja tukea kehitykselleen. Taaperon mielestä on kivaa viettää aikaa kotona, leikkiä pihapiirissä ja autella vanhempiaan kotitöissä. Hän haluaa olla tarpeellinen ja tuntea itsensä rakastetuksi.

Elämä on 2,5-vuotiaan silmissä aika huikeaa: vanhemmat ovat kaikkitietäväisiä, jokaisen nurkan takaa avautuu ennennäkemätön maisema ja uudet sanat jäsentävät todellisuutta.

Aika ajoin kaiken uuden ja tuntemattoman runsaus voi käydä raskaaksi ja purkautua levottomuutena, raivokohtauksina tai nukkumisen vaikeuksina. Vaihe eittämättä koettelee vanhempaa, mutta on osa normaalia kehitystä. Hankalina hetkinä voi vain ajatella, että näin tämän kuuluukin mennä.

Taapero on takuuvarmasti perheen huomionkipein jäsen, ja huomiota hänelle tulee myös antaa. Kaikenlainen läheisyys ja hellyys tukee lapsen kehitystä ja vahvistaa lapsen ja vanhemman sidettä. Ollakseen onnellinen lapsi tarvitsee huolenpitoa, rakkautta ja rajoja – ja niitä ei tarvitse etsiä arkea kauempaa.

Lähteet: Babycenter, MLL. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

Kahden vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen lapsi on perheenjäsen, joka näkyy ja varsinkin kuuluu kauas. Innokas taapero pitää nimittäin huolen siitä, ettei varmasti jää vaille vanhemman ihailua ja huomiota.

Kehut ja kannustus ovat parasta polttoainetta lapsen kehitykselle ja itsetunnolle. Motoristen ja kielellisten kykyjen karttuessa taapero on valmis ottamaan vastaan yhä enemmän tietoja ja taitoja, joiden myötä ihmeellinen maailma avautuu hänelle päivä päivältä paremmin.

Päättäväisyydestään ja tomeruudestaan huolimatta parivuotias lapsi on pieni ja monissa asioissa yhä avuton. Siksi hän kaipaa myös turvaa ja läheisyyttä – silloinkin, kun hän kiukuspäissään pyrkii vanhempaa karkuun.

Taaperon kehitys | Toistoa, toistoa ja toistoa

Yrittääkö lapsi kiivetä joka paikkaan ja leikkiikö hän ruualla, vaikka kuinka kieltäisit? Kuulostaa varsin normaalilta käytökseltä tässä ikävaiheessa!

Kahden vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen taapero rakastaa toistoja. Niillä on kehityksellinen tehtävä: toistot harjoittavat lapsen motorisia taitoja ja auttavat häntä hahmottamaan, miten maailma toimii. Niinpä toistot ovat periaatteessa hyvästä, joskin vanhemman tulee tietysti suojella lasta vaarallisilta paikoilta ja hiljalleen opettaa häntä esimerkiksi syömään pöydässä siististi.

On tavallista, että parivuotias taapero haluaa leikkiä aina vain samaa leikkiä, hokea samoja sanoja tai selailla yhä uudelleen samaa kuvakirjaa. Kuuntelemalla uudestaan saman tarinan lapsi saa itsevarmuuden puuskia, koska hän tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi samoille lauseille ja sanoille altistuminen tukee häntä kielen ja kieliopin opettelussa.

Vanhemman tulee sallia lapselle toistuva tekeminen, vaikka häntä itseään kyllästyttäisi tehdä kerta toisensa jälkeen samoja asioita. Tutut asiat ja puuhat tuovat turvaa maailmassa, joka on pienen lapsen silmissä valtavan suuri ja tuntematon.

Taaperon persoonallisuus | Minä itse, heti nyt!

Oman tahdon kehittyessä taapero voi suorastaan suuttua, jos häntä yrittää auttaa. Toisaalta hän myös turhautuu, jos liian vaativa hanke ei sujukaan. Vanhempi joutuu hieman tasapainoilemaan siinä, tuleeko lasta auttaa heti vai antaa hänen äheltää aikansa jonkin tehtävän parissa.

Kahden vuoden ja kolmen kuukauden iässä lapsi ei välttämättä ole kovin tehokas apuri kotitöissä, mutta intoa piisaa tehoa enemmän. Lapsen itsetunto kasvaa ja hänen taitonsa kehittyvät, kun vanhempi antaa hänen osallistua arkisiin askareisiin. Onneksi pienikin lapsi voi tehdä ikätasoisia kotitöitä, kuten kerätä lelunsa, kiikuttaa pyykkejä koriin tai tulla mukaan kauppareissuille tai roskien vientiin.

Taapero haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hän janoaa kehuja suorituksistaan. Usein taapero haluaa yleisöä leikeilleen, kuten palapelin kokoamiselle tai piirtämiselle. Tässä iässä lapsi on varsin malttamaton, mutta tarpeeksi kiinnostava tai sopivasti haastava puuha saa hänet keskittymään.

Vanhempi saa monesti arjessa yllättyä siitä, miten taitava lapsesta on tullut. Annapa lapselle kuorittu mandariini käteen säännöllisin väliajoin ja hämmästy, kun hän yhtäkkiä osaakin omatoimisesti erotella lohkot toisistaan!

Taaperon median käyttö | Digiä vain harkituin annoksin

Reilun kahden vuoden ikäistä lasta ei kannata altistaa digimedialle pitkiksi ajoiksi. On parempi ajatus antaa lapsen istua autossa katsellen maisemia kuin työntää hänelle tabletti käteen.

Muutenkin kaksivuotiaan ruutuaika on viisasta ajoittaa niin, että vanhempi on läsnä digihetkissä. Ajat ruudun äärellä eivät saisi paisua kovin pitkiksi tai arkea hallitseviksi. Älylaitteella vietetty aika passivoi, koska se on pois liikkumisesta ja leikkimisestä.

Vanhemman ei kannata katsella televisiosta omia ohjelmiaan, kun lapsi leikkii samassa huoneessa. Parivuotiaasta lapsesta on helppoa ajatella, ettei hän varmaan ymmärrä, mitä aikuisten ohjelmassa tapahtuu. Tunnelma ja äänimaailma kuitenkin välittyvät lapselle ja voivat pahimmillaan aiheuttaa pelkoa. Ohjelman välkkyvät valot ja äänet tekevät muutenkin tilanteesta tarpeettomasti rauhattoman.

Myös monet isommille lapsille tarkoitetut ohjelmat ja elokuvat ovat taaperolle liikaa. Vanhemman onkin tärkeää huolehtia, että parivuotiaalle näytettävät ohjelmat ja pelit ovat ikärajamerkinnältään S. Kaikki muu sisältö voi olla haitallista lapsen ikään nähden – siis jopa 7-vuotiaille lapsille merkitty sisältö.

Taaperon tärkeimmät ihmiset | Protesteja luvassa

Erityisesti toisen ikävuotensa alkupuolella lapsi voi pelätä joutuvansa eroon vanhemmistaan. Etenkin vieraan ihmisen hoitoon jääminen saattaa ahdistaa taaperoa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto huomauttaa, että lapsi voi protestoida eron hetkellä paljonkin, mutta yleensä rauhoittuu pian.

Yksikään taaperotalous tuskin välttyy raikuvilta mielenilmauksilta. Parivuotiaana lapsi harjoittelee tahtomista, joten hänen mielialansa voivat heilahdella rajusti. Ymmärrettävästi lapsen raivoaminen on myös aikuiselle raskasta, ja joskus vanhempaa voi houkuttaa antaa pikku kiukkupäälle periksi.

Tässä vaiheessa on tärkeää muistaa, että vastuu päätöksenteosta on aikuisella. Toisin sanoen kaksivuotiaalta ei pidä kysellä raivareiden estämisen toivossa, haluaako hän mennä nukkumaan tai ulos.

Arjessa saa silti olla itselleen armollinen. Satunnainen periaatteista lipsuminen ei pilaa yhdenkään lapsen kasvatusta, kunhan muistaa, että kokonaiskuvassa johdonmukaisena pysyminen on paitsi tärkeää lapsen turvallisuuden tunteelle, myös avain sujuvampaan arkeen.

Lähteet: Babycenter, MLL. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja asiantuntijahaastatteluja.

Kohta puolitoista vuotias lapsi kasvattaa vauhdilla sanavarastoaan ja tarkkailee uteliaana ympäristöään. Usein tässä iässä taapero näyttää vahvasti myös oman tahtonsa, mikä saattaa ajoittain aiheuttaa vaikeita tilanteita.

Puheen kehitys | Sanavarasto laajenee omaan tahtiin

Taaperon sanavarasto laajenee tässä iässä vähitellen, yksilölliseen vauhtiin. Lapsi matkii usein muiden puhetta ja kokeilee erilaisia sanoja. Joku saattaa tässä vaiheessa muodostaa lauseita siinä, missä toinen vasta tapailee sanoja. Puhe saattaa tulla ulos hieman epäselvänä ja usein vanhemmat voivat olla ainoita, jotka kunnolla ymmärtävät, mitä lapsi sanoillaan tarkoittaa.

Puheen oppimisen nopeuteen vaikuttavat ympäristön virikkeet kuten esimerkiksi se, kuinka paljon lapsen puhetapailuun vastataan ja miten paljon lapselle puhutaan, nimetään esineitä ja asioita ja luetaan kirjoja. Myös lapsen yksilölliset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat puheenkehityksen vauhtiin.

Puheenkehityksen kannalta on hyvä, että lapselle jutellaan paljon ja selkeästi. Jos tuntuu siltä, ettei lapsi ymmärrä mitä sanot, muotoile asia selkeämmin ja toista se uudestaan. Arjessa kannattaa myös aktiivisesti havainnoida asioita lapsen kanssa ja sanoittaa niitä hänelle. Ulkona voi esimerkiksi kertoa: ”Tuossa on koira ja tuossa on keltainen talo.” Tämä auttaa lasta yhdistämään sanat ja havainnot toisiinsa.

Taaperon uhma | Tahtoikä saattaa tuottaa hankalia tilanteita

Lähemmäs puolitoistavuotias lapsi on usein vahvassa tahtoiässä. Hän katselee päivittäin vanhempiensa puuhia ja haluaa itse tehdä asioita samalla tavalla, kuten pestä hampaat itse tai avata autonovet avaimella.

Taaperon voikin hyvin antaa satunnaisesti kokeilla erilaisia asioita itse, kun se on vanhemman mielestä turvallista ja hän voi seurata tilannetta vierestä.

Tahtoikäiselle voikin hyvin antaa valtaa pienissä asioissa: lapsen voi antaa harjoitella päätösten tekemistä antamalla hänen esimerkiksi valita kahdesta paidasta mieluisamman. Muista kuitenkin, että liian monet vaihtoehdot turhauttavat lasta.

1 v 5 kk lapsen ravinto | Nirsoilua ruokapöydässä

Vuoden ja viiden kuukauden ikäinen lapsi on usein hyvin valikoiva syöjä. Koska lapsi voi tässä iässä syödä jo hyvin monenlaisia ruokia, hän osoittaa varmasti mieltään joitakin niitä kohtaan. Usein syömisessä ei ole kyse ruoan mausta, vaan sen rakenteesta. Jotkut ruoat, joita taapero saattoi syödä hetki sitten, eivät maistu enää, koska niiden rakenne ei tunnukaan hyvältä.

Kun tarjoat lapsellesi monipuolisesti terveellisiä ruokavaihtoehtoja, hän luultavasti valitsee niistä itselleen mieluisimmat. Taaperoa ei kannata pakottaa syömään tai kokeilemaan kaikkea. Lapsi yleensä osaa itse hyvin säädellä syömistään tarpeidensa mukaan, kun hänelle antaa tarjolle monipuolisesti terveellisiä vaihtoehtoja.

Taaperon ruutuaika | Lapsi ei tarvitse älylaitteita kehittyäkseen

Taapero on utelias ja havainnoi ympäristöään aktiivisesti, joten tässä iässä häntä luultavasti alkaa kiinnostaa myös erilaiset median muodot kuten musiikki, kuvat ja laitteet. Lähemmäs puolitoistavuotias lapsi saattaa kiinnostua televisiossa olevista väriestä ja äänistä, mutta aikuisen on hyvä tiedostaa, että monet lastenohjelmat saattavat silti olla pienen lapsen kehittyville aivoille liian monimutkaisia ja kuormittavia.

Suositusten mukaan alle 2-vuotiaat eivät tarvitse ruutuaikaa, sillä sen hyötyjä on ollut tutkimuksissa vaikea todentaa. Digimedioiden sijaan taapero hyötyy tilanteista, joissa hän voi harjoittaa tunne- ja vuorovaikutustaitojaan sekä motorisia kykyjään.

Tässä iässä lapsen ruutuaika kannattaakin pitää mahdollisimman lyhyenä. On hyvä huomioida myös se, että kun lapsi on älylaitteella, hän on usein paikoillaan. Silloin on hyvä muistaa, että kehittyvä lapsi tarvitsee päivässä paljon liikettä ja motoristen taitojen harjoittelua.

Lähteet: MLL ja BabyCenter

Tutkimukseen osallistui 1682 lasta, joita seurattiin 11-vuotiaasta 24 vuoden ikään saakka.

Seurannan aikana lasten paikallaanolo lisääntyi keskimäärin kuudesta tunnista yhdeksään tuntiin päivässä. Paikallaanolon lisääntyminen oli yhteydessä etenevään sydämen liikakasvuun ja siitä johtui 40 prosenttia sydämen massan kokonaiskasvusta. Tulokset olivat samansuuntaisia riippumatta lihavuudesta tai verenpaineesta.

– Lapsuuden liikkumattomuuden terveysriskeistä on yhä enemmän tutkimusnäyttöä, joka on syytä ottaa vakavasti.  Meidän täytyy ymmärtää, että kyseessä on varsinainen aikapommi, sanoo lääkäri ja kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

Aikuisilla sydämen vasemman kammion liikakasvu on merkittävä sydänkohtauksen, aivoinfarktin ja ennenaikaisen kuoleman riskitekijä.

Kevyt liikunta pienensi riskiä sydänmuutoksiin

Tutkimuksen mukaan lasten 3–4 tunnin kevyt päivittäinen liikunta oli yhteydessä 49 prosenttia pienempään sydämen massan kasvuun seurannan aikana. Lisäksi isompi määrä kevyttä liikuntaa oli yhteydessä parempaan sydämen toimintaan. Kevyt liikunta havaittiinkin tehokkaaksi tavaksi kumota lapsuuden paikallaanolon haitallisia vaikutuksia.

– Kevyt liikunta on tehokas vastalääke liikkumattomuudelle. 3–4 tuntia kevyttä liikuntaa päivässä karttuu helposti esimerkiksi ulkona leikkimällä, koiraa kävelyttämällä ja vaikkapa kävelemällä tai pyöräilemällä asioille, kauppaan tai kouluun. Kevyttä liikuntaa on myös puistossa ja metsässä kulkeminen, pihatyöt sekä kaikenlainen rento pelaaminen, olipa sitten kyse koripallosta, jalkapallosta, sählystä, golfista tai vaikkapa frisbeen heittelystä. Kannustetaan lapsia suojaamaan sydänterveyttään liikkumalla, Agbaje sanoo.

Reipas tai rasittava liikunta puolestaan näytti lisäävän sydämen massaa noin viidellä prosentilla, mikä johtui pääosin fysiologisista syistä.

Aiemmat tutkimukset samasta aineistosta ovat yhdistäneet liiallisen paikallaanolon matala-asteiseen tulehdukseen, kohonneeseen insuliiniin, lihavuuteen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja valtimoiden jäykistymiseen.

Jos kotona asustaa 2-vuotias taapero, yksi asia on varma: jokaisessa päivässä riittää menoa ja meininkiä!

Kun lapsi on 2-vuotias, moni asia arjessa mullistuu. Lapsen puheen kehitys mahdollistaa aiempaa monipuolisemman kommunikoinnin. Samalla taaperon liikunnalliset ja motoriset taidot avaavat uudenlaisen tekemisen kirjon. Ikävuoden lopulla lapsi osaa jo paljon enemmän kuin juuri kaksi vuotta täytettyään.

Toisaalta kahden vuoden ikä voi myös koetella vanhempaa. On tyypillistä, että taapero potee uniongelmia ja saa kiukkukohtauksia. Onneksi näistäkin karikoista selviää, kun vanhempi pysyy arjessa johdonmukaisena ja tarvittaessa pyytää apua haasteisiin.

Liikunnallinen ja motorinen kehitys | 2-vuotias on näppärä touhuaja

Parivuotiaana lapsi osaa jo kävellä varmoin askelin. Moni 2-vuotias osaa ottaa myös juoksuaskelia, potkia ja heittää palloa sekä kiivetä portaita niin, että astuu molemmilla jaloilla perätysten samalle rappuselle ja vasta sitten ottaa seuraavan askeleen. Useimmat taaperot rakastavat musiikkia, tanssia ja rytmin mukana hytkymistä.

Lapsilla on ketteryydessä synnynnäisiä eroja, jotka tulevat taaperoiässä selvästi näkyviin. Tärkeää on, että myös kömpelömpää liikkujaa kannustetaan, kehutaan ja altistetaan liikkumiselle.

Media kuuluu kaksivuotiaan arkeen vain pienissä määrin. Digilaitteiden käyttöä on tärkeää rajoittaa myös siksi, että ruutujen äärellä lapsi pysyy useimmiten paikoillaan. Liiallinen ruutuaika tarkoittaa muiden haittojensa ohella sitä, että fyysinen aktiivisuus jää päivän mittaan vähäiseksi.

Liikunnallisten taitojen ohella parivuotiaan motoriset taidot kehittyvät huimasti. Kun kynä tai väriliitu alkaa pysyä kädessä, 2-vuotias voi kiinnostua askartelusta tai piirtelystä. Palikoilla rakentelu, palapelien tekeminen ja muu tarkkuutta vaativa puuhailu alkavat luonnistua. Monesti lapsi suorastaan yllättää vanhemman taitavuudellaan!

Kielellinen kehitys | Lauseet haltuun

Parivuotiailla kielellinen kehitys ottaa suuria harppauksia. Noin 2–2,5-vuotiaana lapsi osaa yleensä muodostaa lyhyitä, parin tai muutaman sanan mittaisia lauseita. Tavallisesti 2-vuotias osaa myös noudattaa yksinkertaisia ohjeita.

Erilaiset äännevirheet ovat taaperoilla yleisiä. Virheistä ei yleensä tarvitse huolestua: esimerkiksi r-vikaa ei ole tarpeen yrittää kitkeä ennen kouluikää. Jotkin äänteet saattavat puuttua lapsen puheesta kokonaan. Tyypillisesti taapero myös taivuttaa monia sanoja väärin.

Puhumiseen ja uusien sanojen opetteluun tulee suhtautua kannustavasti, ei virheistä moittien tai sanoja korjaten. Lapselle vastatessa voi lausua oikealla tavalla sanan, jota tietää hänen tarkoittaneen. Lapsen kanssa keskusteleminen ja hänelle lukeminen tukevat kielellistä kehitystä.

Mitä enemmän lapsen puhe kehittyy, sitä enemmän hän haluaa oppia. Moni 2-vuotias kyselee vanhemmaltaan ahkerasti ”miksi”- ja ”mikä” -alkuisia kysymyksiä. Kysymysten tulva on ehtymätön, mutta kysymyksiin on tärkeää vastata totuudenmukaisesti ikätaso huomioiden. Vastaaminen tukee lapsen kielellistä ja älyllistä kehitystä.

2-vuotiaan ruokavalio | Näin taapero syö suositusten mukaan

2-vuotias lapsi syö samaa ruokaa kuin muu perhe mahdolliset allergiat huomioiden. Terveellisiin ruokailutottumuksiin kuuluvat kasvisten tarjoaminen jokaisella aterialla, täysjyvän suosiminen sekä sokerin ja suolan välttäminen. Kalaa suositellaan syötäväksi 2–3 kertaa viikossa.

Murot, myslit ja sokeroidut jogurtit eivät kuulu päivittäiseen ruokavalioon. Maitotuotteissa suositaan vähärasvaisia tai rasvattomia vaihtoehtoja.

Kaksivuotiaasta alkaen D-vitamiinin saantisuositus kasvaa. 2–17-vuotiaat lapset tarvitsevat D-vitamiinilisää ympärivuotisesti 7,5 mikrogrammaa.

Ruokapöydässä 2-vuotias harjoittelee myös motorisia ja sosiaalisia taitoja. Hänellä on oma istumapaikkansa ja astiansa, joista hän saa syödä itse. Uusia makuja maistatetaan monta kertaa, jotta hän tottuu niihin.

Kuivaksi opettelu | Moni 2-vuotias on valmis pottatreeniin

Kuivaksi opetteleminen on yksilöllistä. Osa kaksivuotiaista on valmis oppimaan täysin kuivaksi, toisilla valmius potalla käymiseen kypsyy kolmevuotiaana. Moni 2-vuotias ja sitä vanhempikin lapsi tarvitsee vaippaa yöllä, vaikka päivisin potalla käyminen sujuisi.

Pottatreeni on monivaiheinen prosessi, joka monet aloittavat jo ennen kahden vuoden ikää. Tällöin ideana on, että lapsi tottuu pottaan esineenä, kiinnostuu siitä omaehtoisesti ja alkaa oivaltaa, että potta liittyy tarpeiden tekemiseen.

Tietyistä merkeistä voi päätellä, että lapsi alkaisi olla valmis luopumaan vaipoista. Vaipat saattavat alkaa pysyä kuivina, mikä on merkki kehittyvästä pidätyskyvystä. Lisäksi taapero saattaa alkaa riisua märkää vaippaa oma-aloitteisesti.

Lasta ei pidä pakottaa potalle tai istuttaa siellä väkisin, jotta hänelle ei kehity kammoa pottaa kohtaan. Muutenkin on tärkeää, ettei vessasta käymisestä muodostu numeroa. Vinkkejä kuivaksi opetteluun löydät täältä. Potalle jo kertaalleen oppinut lapsi saattaa ryhtyä myös hangoittelemaan vessaan menoa, jolloin apua saa näistä vinkeistä.

2-vuotiaan lapsen uni | Vastustelua petiin mennessä

Kun lapsi on 2-vuotias, hän kehittyy huimaa vauhtia. Kehityksen nopeus voi heijastua myös nukkumiseen levottomuutena, nukahtamisvaikeuksina tai yöheräilyinä. Lapsi voi alkaa myös vastustella nukkumaanmenoa, koska oman tahdon harjoitteleminen ja testaaminen kuuluvat uhmaikään.

Parivuotias lapsi tarvitsee noin 12–13 tuntia unta. Yksilölliset erot ovat suuria: yksi 2-vuotias pärjää vähemmällä, toinen tarvitsee lepoa enemmän. Myös päiväunien tarve on yksilöllinen. Tuntimäärien laskemisen sijaan on parempi tarkkailla, herääkö lapsi unilta virkeänä ja jaksaako hän hyvin päivällä.

On tyypillistä, että 2-vuotias potee uniassosiaatiohäiriötä. Usein vanhempi valvoo lapsen sängyn vierellä, kunnes tämä on nukahtanut. Kun vanhempi on poistunut huoneesta ja taapero herää yöllä, lapsi saattaa kutsua vanhempaansa takaisin tai kipittää itse vanhemman sänkyyn, jotta kokee voivansa jatkaa unia. Joskus myös sängystä karkailu voi koitua ongelmaksi, jos taapero ei enää nuku pinnasängyssä.

Parasta lääkettä nukkumaanmenon ongelmille ja öisille heräilyille on säännöllisestä päivärytmistä kiinni pitäminen, riittävien mutta ei liiallisten aktiviteettien tarjoaminen päivällä sekä lapsen muista perustarpeista huolehtiminen. Rutiinien noudattaminen ja lapsen käytöksen tunteminen ja ennakointi voivat vaatia hieman harjoittelua, mutta ajan kanssa lapsen viestien tulkitseminen helpottuu ja arki löytää rytminsä.

Lapsen terveys | 2-vuotias on usein kipeänä

Alle 3-vuotiaat lapset sairastavat tyypillisesti jopa 6–8 flunssaa vuodessa. Lisäksi pikkulapset ovat alttiita korvatulehduksille, vatsapöpöille ja muille infektioille. Niinpä vuoden tautisaldo voi kasvaa melkoiseksi.

Jatkuva sairastelu johtuu siitä, että alle kolmevuotiaiden immuunipuolustus on vasta kehittymässä. Onneksi lapsen vastustuskyky alkaa parantua, kun hänelle tulee lisää ikää. Parhaiten flunssaa ja pöpöjä voi torjua huolellisella käsienpesulla.

Kahden vuoden ikä on myös hampaiden puhkeamisen sesonkiaikaa. Etuhampaat ilmestyvät jo vauvaiässä, mutta kolmevuotissynttäreihin mennessä lapselle on yleensä puhjennut kaikki 20 maitohammasta.

Maitohampaat reikiintyvät helposti, joten huolellisesta harjaamisesta kahdesti päivässä on tärkeää pitää kiinni. Alle kolmevuotiaiden lasten hampaiden harjauksessa käytetään riisinjyvän verran hammastahnaa, jossa on 1000–1100 ppm fluoridia.

Mieluisat puuhat ja leikit | Näiden parissa 2-vuotias viihtyy

Alle kolmen vuoden ikäiset lapset viihtyvät toistensa seurassa. He eivät kuitenkaan yleensä vielä leiki yhdessä vaan pikemminkin vieretysten. Toisaalta on havaittu, että jo alle kolmevuotiaat pystyvät solmimaan merkityksellisiä ystävyyssuhteita.

Vaikka pieni lapsi osaa jo osoittaa hellyyttä ja myötätuntoa, 2-vuotias ei ole vielä kovin empaattinen tai huomioonottava muita kohtaan. Hänen on usein vaikeaa jakaa lelujaan muiden kanssa. Aikuisen on tärkeää valvoa lasten keskinäisiä puuhia, sillä jos taapero suivaantuu, hän käy herkästi leikkikaverin kimppuun.

Tomera 2-vuotias rakastaa kotitöihin osallistumista ja tavallista puuhastelua perheen kesken. Vanhemman kannattaa osallistaa pikkulasta arjen askareisiin. Ikätasoisia kotitöitä tekemällä taapero oppii uusia asioita, saa harjoittaa keskittymiskykyään ja on merkityksellisessä vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa. Lasta voi opettaa esimerkiksi keräämään lelut lattialta tai viemään pyykkejä koriin.

Kaksivuotiaana lapsen sanavarasto laajenee. Hän alkaa myös tunnistaa värejä, muotoja, eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Yhdessä kuvakirjojen lukeminen sekä loruttelu ovat lapselle mieluista ja kehittävää tekemistä, samoin piirtäminen, maalaaminen ja askartelu. Jos tekemisen puute iskee, katso lista leikeistä, joista 2-vuotias tykkää lähes varmasti!

Lapsen tärkeimmät ihmiset | Tahtoikä koettelee vanhempaa

Kehitysvaihe, jota kutsutaan uhma- tai tahtoiäksi, lienee pikkulapsiajan pelätyin kausi. Parivuotiaana lapsi alkaa harjoitella omaa tahtoaan ja sen ilmaisua. Taustalla on tarve itsenäistyä vanhemmista ja hallita omaa erillisyyttään.

Vaikka jatkuvan kiukuttelun ja ei-karjaisujen todistaminen on ajoittain raastavaa, vanhemman on hyvä muistaa, että kyseessä on lapsen kehitykselle erittäin tarpeellinen etappi. Uhma- tai tahtoiän kesto vaihtelee yksilöllisesti. Onneksi ajasta jää muistoksi myös hulvattomia tarinoita.

Kiukkuamisesta ja suoranaisesta raivoamisesta huolimatta 2-vuotias on vanhempiensa kultamussukka, joka janoaa hellyyttä, läheisyyttä ja hyväksyntää. Raivarit talttuvat tehokkaimmin, kun vanhempi toimii johdonmukaisesti ja jämäkästi mutta samalla ilmaisten sen, että ymmärtää lasta harmittavan.

Juuri kaksi vuotta täyttänyt lapsi monesti pelkää sitä, että joutuu eroon vanhemmastaan. Hoitoon jääminen varsinkin vieraan luokse voi olla vaikeaa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto huomauttaa. Silti myös muiden aikuisten kuin vanhempien seura tekee lapselle hyvää. Kolmea ikävuotta lähestyessä erossaolo alkaa helpottua.

Lähteet: MLL ja Terveyskirjasto. Lisäksi lähteinä on käytetty Kaksplussassa aiemmin julkaistuja artikkeleita sekä asiantuntijahaastatteluita.