Mihin lapset tarvitsevat näin paljon rautaa?

Rautaa kuluu paljon kasvuun. Sitä tarvitaan myös aivojen hippokampuksen nopeasti kehittyvänä ajanjaksona, joka alkaa sikiövaiheessa ja jatkuu varhaiseen vastasyntyneen vaiheeseen sekä aina 3-vuotiaaksi asti. Rauta on tärkeä neurotransmissiossa, hermosolujen rakenteiden kehityksessä ja neurokemiallisissa prosesseissa. Lasten rautaongelmia on tutkittu paljon. On havaittu, että riittämätön raudan saanti saattaa aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä ja vaikuttaa jopa akateemiseen menestykseen teini-iässä.

”Raudanpuute, erityisesti hermoston nopean kehityksen aikana imeväisellä ja leikki-ikäisellä on liitetty tutkimuksissa myös ylivilkkauteen ja oppimiskyvyn häiriöihin. Rautaa ei kannata aliarvioida,” kommentoi Laura Visnapuu, rautaan erikoistunut yrityksen Nôgelin yksi perustajista, joka on täydentänyt koulutusta ravitsemustieteen ja yleislääketieteen parissa.

Pystyykö tavanomaisella ruoalla tyydyttämään lasten päivittäisen raudantarpeen?

Imeväisiässä päivittäisen raudantarpeen tyydyttäminen on erittäin haasteellista. Raudan suositeltava saanti on hyvin suuri näin pienelle ihmiselle. Taaperoiässä eli 1-3-vuotiailla tämä on haasteellista pienten ruokamäärien takia. 7-10-vuotias lapsi pystyy käytännössä syömään riittävän isoja ruokamääriä, jotta päivittäinen 9 mg raudan suositeltava saanti toteutuisi. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että ruoka on terveellistä eikä lipsumiseen ole varaa.

Jos perheessä ei suosita täysjyvätuotteita eikä palkokasveja, ruokamäärien tulisi olla suurempia, koska raudan pitoisuus laskee. Jos käytetään paljon maitotaloustuotteita on taas kalsiumin saanti runsasta, joka vähentää sekä kasvi- että eläinperäisen raudan imeytymistä. Silloin myös nälkä helposti poistuu eikä raudanpitoiselle ruoalle jää tilaa.

Elintarvikkeiden raudalla täydentäminen on vanha ja tunnettu tapa raudan saannin tukemiseksi

Raudalla täydennetty lastenruoka tukee lasten päivittäistä raudansaantia. Se sopii kaikille lapsille päivittäiseen käyttöön kotiruoan lisäksi. Nôgelin lastenruokiin rauta lisätään Euroopan komission ohjeiden mukaisesti ruoan energiamäärän perusteella. Nogelin lastenruoat sisältävät 3 mg rautaa/100 kcal.

Raudalla täydennettyä lastenruokaa voi käyttää heti kiinteitä ruokia aloittaessa eikä tarvita tietoa rautavarastoista eikä hemoglobiinista, sillä lastenruoka ei ole rautavalmiste. Nôgelin lastenruokiin ei lisätä muita vitamiineja eikä kivennäisaineita kuten kalsiumia. Kaikki Nôgelin lastenruoat ovat gluteenittomia ja luomua.

Nôgelin lastenruuissa käytetään rautabisglysinaattia, joka on korkean biosaatavuuden rautasuola, joka ei helposti reagoi ruoan sisältämien yhdisteiden kanssa ja sopii siten täydellisesti lastenruokiin. Raudalla täydennetyn lastenruoan käyttöä ei tarvitse rajoittaa ainakaan imeväis- ja taaperoiässä, missä päivittäiset ruoka-annokset ovat pieniä eikä yksinomaan kotiruoalla pysty tyydyttämään päivittäistä raudantarvetta.

Pussukka-välipalat ovat terveellisiä ja käteviä myös isommille lapsille. On hyvä huomioida, että kovasti urheilevien lasten päivittäinen raudantarve on isompi, joten raudalla täydennetty välipala on helppo tapa lisätä päivittäistä raudansaantia.

Nôgelin raudalla täydennetty luomu lastenruoat on saatavilla Prismoista, isommista S-Marketeista ja valikoiduista Keskon kaupoista. ”Välipalapuurot ovat saatavilla maaliskuusta alkaen verkkokaupastamme nogelorganics.fi ja Lapsimessuilta! Syksymmällä niitä löytyy myös ruokakaupoista”, Visnapuu vinkkaa.

Kiinnostaako lasten rauta-asiat? Tule Lapsimessuille!

”Tule Lapsimessuille! Olemme Kasvulavalla 13.4 sunnuntaina kello 14:00-14:30 kertomassa lasten rauta-asioista – tule keskustelemaan ja kyselemään tärkeästä aiheesta!”, kannustaa Laura Visnapuu.

Tunnetuin oppimisvaikeus lienee lukemisen erityisvaikeus, josta joskus käytetään nimitystä lukihäiriö.

Oppimista voivat vaikeuttaa monet seikat

Oppimista voivat hankaloittaa myös muut seikat kuin varsinaiset oppimisvaikeudet. Esimerkiksi tarkkaavuuden ongelmat voivat vaikuttaa kykyyn oppia.

Toisaalta oppimisvaikeus voi esiintyä samanaikaisesti jonkin muun poikkeavuuden kanssa.

Vastaamalla tietovisan seitsemään kysymykseen saat tietää, kuinka perillä olet oppimisvaikeuksista!

Tee tietovisa alta

Testin lähteenä on käytetty Terveyskirjastoa.

Lasten painoindeksiä ei tosin voi suoraan verrata aikuisten tuloksiin, koska lapsen kehon mittasuhteet ovat erilaisia kuin aikuisella. Lisäksi lapsen keho muuttuu kasvun ja iän myötä jatkuvasti. Siksi lapsen painoindeksi muutetaan vielä erityisellä kertoimella aikuista vastaavaksi painoindeksiksi.

Aiemmin on havaittu, että lapsen painoindeksi usein kehittyy tietyllä tavalla. Perinteinen tyypin 1 -painoindeksikäyrä lähtee jyrkkään nousuun pian syntymän jälkeen lapsen ensimmäiseen ikävuoteen asti, jolloin lapsi saavuttaa maksimaalisen painoindeksin.

Sen jälkeen painoindeksi lähtee laskuun ollen matalimmillaan 4–6 vuoden iässä. Tämän jälkeen painoindeksi lähtee jälleen nousuun kohti aikuisiän tasoa.

Nyt Oulun yliopistossa tehty tutkimus on tunnistanut kaksi uutta lapsuuden painoindeksikäyrän tyyppiä. Ne haastavat käsityksen siitä, miten painoindeksi kehittyy syntymästä nuoruuteen.

Pelkkä painoindeksi ei ole riittävä mittari

Tutkimuksessa tunnistetut tyypit 2 ja 3 eroavat tyypistä 1 siinä, missä tahdissa lapsen painoindeksi vaihtelee ajan myötä.

Tyypin 2 käyrät nousevat jyrkemmin ennen vauvaiän painoindeksihuippua ja laskevat sen jälkeen. Vauvaiän painoindeksihuippu tapahtuu samaan aikaan kuin tyypin 1 käyrillä, mutta tämän jälkeen nähtävä alin kohta jatkuu tyypin 1 käyriä pidempään.

Tyypin 3 käyrien kehitys tapahtuu ajallisesti suurin piirtein kuten tyypin 1 käyrillä, mutta profiilit ovat epäsäännöllisempiä eivätkä niin selkeitä kuin muissa tyypeissä.

– Tulokset vahvistavat kliinikoiden käsitystä, että pelkkä painoindeksi ei ole riittävä mittari lasten painon arviointiin, toteaa tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Anni Heiskala Oulun yliopistosta tiedotteessa.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan onnistuttu selvittämään, mikä vaikuttaa siihen, millä käyrällä lapsi kasvaa.

Joka tapauksessa tutkimus osoittaa, että kehityksen ajoituksessa on eroja. Ne pitäisi Heiskalan mukaan huomioida paremmin lapsuuden painoindeksin tutkimuksessa.

– Kehitystyyppien tunnistaminen voi auttaa ymmärtämään painoindeksin yksilöllistä vaihtelua, mikä on tärkeää lihavuuden ehkäisyn ja hoidon kohdentamisessa, Heiskala sanoo.

Tutkimus on julkaistu International Journal of Obesity -lehdessä.

Tähän artikkeliin on koottu tietoa siitä, miten pippeli muuttuu lapsen kasvaessa, mitä hygienia-asioita vanhemman täytyy huomioida ja miten lapselle kannattaa puhua pippelistä.

Pippeli kiinnostaa lasta

Pikkulapset viihtyvät alasti. Jahka pieni poika on havainnut pippelinsä olemassaolon, hän monesti kiinnostuu elimestään ja tykkää kosketella ja räplätä sitä. Usein vauvatkin koskettelevat pippeliään.

Lapsi oppii jo varhain yhteyden sukuelinten koskettamisen ja hyvänolontunteen välillä. Lapsen itsetyydytys eli unnuttaminen saattaa hämmentää vanhempaa, mutta on hyvä tiedostaa, että omasta kehosta kiinnostuminen kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen.

Sekin on normaalia, että pienen pojan pippeli jöpöttää ajoittain. Erektio voi olla seurausta stimulaatiosta: pippeli voi hankautua esimerkiksi vaatteita vasten tai lapsi voi leikkiä sukuelimellään. Toisaalta pikkupoikakin voi saada erektion vaikkapa aamulla herätessä, kuten teinit tai aikuiset miehet.

Pippeli on pojalle ylpeyden ja ilon aihe, eikä vanhemman kannata latistaa iloa kieltämällä tai hyssyttelemällä lasta. Lapselle on kuitenkin hyvä opettaa, millaisissa tilanteissa on sopivaa koskettaa itseään intiimialueilta ja missä tilanteissa näistä aiheista keskusteleminen on soveliasta.

Pippelin puhdistaminen ja hoito

Poikavauvan vaipanvaihdossa on hyvä tiedostaa pari seikkaa. Pippelin ansiosta pissasuihkujen vaara on olemassa, joten vaipanvaihtajan kannattaa varautua ottamalla pieni pyyhe käden ulottuville.

Kun pojalle laittaa uutta vaippaa, pippeli on hyvä suunnata alaspäin, jotta pissa pysyy paremmin vaipassa.

Vaipanvaihdon yhteydessä, kylvyssä ja suihkussa pippeli ja takapuoli pestään pelkällä vedellä. Pestessä on tärkeää huomioida, että kaikki poimut tulevat puhdistetuiksi. Esinahan alta ei kuitenkaan saa pestä niin kauan, kun esinahkaa ei saa helposti vedettyä taakse.

Esinahan liikuttaminen väkisin voi aiheuttaa kipua, repeämiä ja repeämien myötä tulehduksia tai arpeutumista.

Esinahan ahtaus on varhaislapsuudessa tavallista. Pippeli voi myös tulehtua kireän esinahan takia. Esinahka yleensä löystyy pojan kasvaessa, jolloin myös esinahan alta pesemisen voi aloittaa.

Näin puhut pippelistä lapselle

Kaikista kehonosista on hyvä puhua lapselle niiden oikeilla nimillä. Jo vauvalle voi jutustella esimerkiksi peseytymisen yhteydessä, että nyt on aika pestä pippeli. Luonnollinen suhtautuminen lapsen kehoon edistää lapsen tervettä minäkuvaa ja hyvää itsetuntoa.

Noin parin-kolmen vuoden iässä lapsi äkkää, että naiset ja miehet näyttävät erilaisilta. Silloin havainnot voi vahvistaa toteamalla, että pojilla tosiaan on pippeli ja tytöillä pimppi. Tässä vaiheessa voi jo lapsentasoisesti selittää, että muut eivät saa koskea ilman lupaa uimapuvun peittämille alueille.

Viimeistään leikki-ikäisenä lasta alkaa kiinnostaa, mistä vauvat tulevat. Tähänkin kysymykseen on tärkeää vastata lapsentasoisesti ja rehellisesti. Voi esimerkiksi kertoa, että isä antaa äidille vauvansiemenen, josta kasvaa äidin mahassa vauva.

Vaikka vanhempaa nolottaisi puhua lapselle sukuelimistä tai seksuaalisuudesta, on tärkeää pyrkiä kunnioittavaan ja positiiviseen äänensävyyn. Pelottelu, häpeily tai pilailu eivät kuulu seksuaalikasvatukseen.

Pippeli muuttuu murrosiässä

Pippeli eroaa aikuisen miehen peniksestä niin koonsa kuin ominaisuuksiensa puolesta. Murrosiässä pojan kivekset ja penis alkavat kasvaa ja hän saavuttaa sukukypsyyden.

Murrosikä alkaa kivesten kasvamisella. Penis alkaa suurentua noin vuotta myöhemmin. Yleensä penis saa lopullisen mittansa reilun 14 vuoden iässä, keskimäärin parin vuoden kuluessa murrosiän alkamisesta.

Murrosiän alkupuolella poika alkaa saada myös yöllisiä siemensyöksyjä. Ne ovat merkki sukukypsyyden saavuttamisesta, koska siemensyöksyissä erittyvä siemenneste sisältää kivesten tuottamia siittiöitä. Nuorelle on tärkeää kertoa asiallisesti ehkäisystä ja sen merkityksestä jo ennen varsinaisen seksielämän aloittamista.

On hyvä muistaa, että jokainen poika kehittyy omaan tahtiinsa. Murrosikä alkaa joillain aiemmin, toisilla myöhemmin. Myös murrosiän eri vaiheiden kestossa on yksilöllisiä eroja.

Lähteet: MLL, Sujuvaaseksuaalikasvatusta.fi, Terveyskirjasto, Terveystalo, Väestöliitto

Nämä kysymykset tulevat monen vanhemman mieleen viimeistään lapsen kouluiässä, kun suurin osa lapsen pysyvistä hampaista on puhjennut. Aika harvalla hampaat asettuvat kauniiseen riviin heti itsestään.

Lapsen purenta onkin yksi monista tärkeistä asioista, joita lasten säännöllisissä suun terveystarkastuksissa tutkitaan. Joillekin lapsille kehittyy purentavirheitä, jotka vaativat lisätutkimuksia ja mahdollisesti myös hoitoa.

Kaikkia lasten purentavirheitä ei kuitenkaan korjata julkisessa terveydenhuollossa. Oikomishoidon tarve lapsilla voi syntyä kahdesta eri syystä: joko hampaiden virheasentojen tai leukojen epäsuotuisan kasvun takia.

– Lapsilla varhaisoikomishoitoon ryhdytään, jos havaitaan, että purennan poikkeama aiheuttaa riskin leukojen normaalin kasvun häiriintymiselle tai hampaiden normaalille puhkeamiselle, oikomishoidon erikoishammaslääkäri Heidi Arponen kertoo.

Lapsen ristipurentaan ja muihin purentavirheisiin ei aina tarvita oikomishoitoa

Lapsen lievää purentavirhettä ei välttämättä tarvitse hoitaa lainkaan. Ensimmäisten pysyvien alaetuhampaiden puhkeaminen vinoon on Arposen mukaan hyvinkin tavallista, eikä siitä tarvitse olla huolissaan.

– Tilanne korjautuu yleensä itsestään ja vaikka oikomishoitoa alaetuhampaiden tasoittamiseksi tarvittaisiinkin, on sen ihanneajankohta vasta myöhemmin, kun maitoposkihampaat alkavat vaihtua.

Lapsen ristipurenta ei myöskään ole välttämättä haitallista, mutta monesti näin kuitenkin on.

– Usein ristipurenta lapsella on haitallista, jos se pakottaa alaleuan virheelliseen asentoon ja voi näin haitata leuan kasvua. Lapsi tulee suurella todennäköisyydellä tarvitsemaan oikomishoitoa myöhemmin, jos maitohampaistossa on ahdasta, Arponen toteaa.

Minkä ikäisenä lapsi voi saada hammasraudat?

Lasten purentavirheiden hoito ja oikomishoito aikataulutetaan aina yksilöllisesti purennan kehitystä seuraten.

Erilaisia purennan poikkeamia hoidetaan eri kehitysvaiheissa – jotkin purentavirheet voidaan hoitaa jo maitohammasvaiheessa, kun taas toisten purentavirheiden hoidossa odotetaan lapsen pituuskasvupyrähdykseen.

– Periaatteessa oikomishoidolla ei ole alaikärajaa, mutta käytännössä oikomishoitoa on harvoin tarve tehdä ennen ensimmäisten pysyvien hampaiden puhkeamista noin 6-vuotiaana, Arponen vastaa.

Lapsi saa lähetteen oikomishoidon tarpeen arvioon suun terveystarkastuksen yhteydessä. Ihanteellisin aika sille, milloin kannattaa hankkia hammasraudat lapselle ja aloittaa lapsen oikomishoito, määräytyy Arposen mukaan paitsi hampaiden puhkeamisen myös leukojen kasvun mukaan.

– Kaikkein varhaimmin, noin 6–8-vuotiaana, hoidetaan usein hampaiden ristipurentaa ja liian hidasta yläleuan kasvua eteenpäin. Monet hampaiden virheasentoon liittyvät ongelmat voidaan hoitaa vasta myöhemmin, kun pysyvät hampaat ovat puhjenneet ala- ja yläkouluikäisillä.

– Esimerkiksi liian pieni alaleuka hoidetaan yleensä vasta murrosiän nopean kasvun vaiheessa, jos siihen ei liity riskiä hampaiden vaurioitumiselle.

Mitä lapsen hammasraudat maksavat?

Tarveperusteisesti annettava oikomishoito on julkisessa terveydenhuollossa maksutonta alle 18-vuotiaille.

Hammasraudat lapselle ovat siis ilmaiset, mikäli edellytykset niiden tarvitsemiseksi täyttyvät alueen ja kansallisen purennan hoidon tarpeen pisteytyksen mukaan.

Pelkästään esteettisistä syistä tehtävää oikomishoitoa ei tehdä lapsillekaan julkisessa terveydenhuollossa. Siihen hoitoon voi hakeutua yksityiselle puolelle. Oikomishoidon hinta vaihtelee siellä hoidon laajuudesta riippuen.

Kuinka kauan lapsen oikomishoito kestää?

Lapsen oikomishoito vaatii sitoutumista, sillä oikomishoito kestää yleensä vähintään vuoden. Joskus leukojen kasvun ohjaaminen voi viedä jopa useita vuosia.

Lasten oikomishoidon käytännöt ja välineet voivat olla vanhemmille tuttuja omasta lapsuudesta. Esimerkiksi niskaveto on edelleen käytössä.

– Monet vanhemmat tunnistavat ja muistavat lapsensa saaman oikomiskojeen omasta lapsuudestaan, koska oikomishoidon perusperiaatteet ovat pysyneet pitkälti muuttumattomina, Arponen sanoo.

Hän lisää, että oikomishoitoon on kehitetty vuosien saatossa kuitenkin jotakin uutta.

– Esimerkiksi synnynnäisesti puuttuvien hampaiden korvaaminen on nykyään helpompaa kuin aikaisempina vuosikymmeninä. Lasten oikomishoidossa voidaan käyttää apuna muun muassa leukaluihin tilapäisesti asennettavia miniruuveja, jotka tehostavat joitakin hoitoja.

Lähteet: Hammaslääkäriliitto, Suomi.fi

Suomessa suun terveydenhuolto on maksutonta alle 18-vuotiaille. Lapset ja nuoret kutsutaan suun määräaikaistarkastuksiin tietyin väliajoin.

Lasten hammastarkastukset pidetään näinä ikävuosina

• 1- tai 2-vuotiaana
• 3- tai 4-vuotiaana
• 5- tai 6-vuotiaana
• 1. luokalla
• 5. luokalla
• 8. luokalla
• 16–17-vuotiaana (vaihtelee sairaanhoitopiireittäin)

Lasten hammastarkastukset sisältävät yleensä suunhoito- ja terveystottumusten kartoituksen ja sekä suun terveydentilan, kehityksen että hoidon tarpeen selvityksen.

Määräaikaisten suun terveystarkastusten lisäksi lapsella voi olla yksilöllisesti määriteltyjä tarkastuksia.

Lasten suun terveydenhoito on pitkälti ohjaavaa ja ennaltaehkäisevää.

Mitä lasten hammastarkastuksissa tapahtuu?

Edellytykset suun terveyden ylläpitämiselle luodaan lapsuudessa, ja maitohampaiden puhkeamisvaihetta painotetaan tärkeänä suun terveyden kannalta.

Joidenkin kohdalle ensimmäinen hammastarkastus saattaakin osua jo aikaan ennen kuin lapselle on puhjennut yhtäkään maitohammasta.

Lasten hammastarkastukset ovat perusta suun terveydentilan kehittymisen seuraamiseen ja edistämiseen. Tarkastuksissa voidaan tunnistaa alkavat hampaiden reikiintymisen merkit ja mahdolliset purennan kehityksen poikkeamat.

Lisäksi tarkastukset auttavat havaitsemaan sekä hallitsemaan kariesta, joka aiheuttaa hammaskiilteen vaurioitumista ja hampaiden reikiintymistä. Mitään aterinta tai tuttia ei tule siirtää omasta suusta lapsen suuhun kariesriskin takia. Yleensä kariesbakteerin saa äidiltä.

Ensimmäisessä hammastarkastuksessa keskitytään näihin asioihin:

• Vanhempien ja lapsen hampaiden harjaus
• Vanhempien ja lapsen fluori- ja ksylitolituotteiden käyttö
• Ruokatottumukset (sokerin käyttötiheys, janojuoma)
• Tutin käyttö – pitkä tutin käyttö voi lisätä riskiä maitohampaiden reikiintymiseen, minkä lisäksi pitkäaikainen tutin, tuttipullon ja peukalon imeminen voi aiheuttaa purentavirheitä

Alle kouluikäisten suun terveystarkastuksen tekee suuhygienisti, hammashoitaja tai tarpeen mukaan hammaslääkäri. Lisäksi terveydenhoitaja tekee yhden arvion suun terveydentilasta lapsen ollessa 1‒6-vuotias.

Kouluikäisten lasten hammastarkastukset

Koululaisten hammastarkastukset ajoittuvat ensimmäiselle, viidennelle ja kahdeksannelle luokalle. Nämä tekee hammaslääkäri, suuhygienisti tai täydennyskoulutuksen saanut hammashoitaja.

Koululaisten hammastarkastuksissa keskitytään esimerkiksi hampaiden säännöllisen harjaamisen korostamiseen. Nuorten hammastarkastuksessa esiin nousee myös päihteiden käytön haitat suun terveydelle.

1. luokan hammastarkastuksessa:

• kiinnitetään huomiota pysyvien hampaiden puhkeamiseen ja purennan kehittymiseen (ensimmäiset pysyvät poskihampaat puhkeavat yleensä 6–8-vuotiaana)
• korostetaan lapsen omahoidon ja hyvien terveystapojen kehittymistä
• puututaan mahdollisiin poikkeamiin

Huoltajat ovat usein tervetulleita ensimmäisen luokan hammastarkastukseen.

Viidennen luokan aikaan lapsella alkaa niin sanottu hampaiden toinen vaihduntavaihe, jolloin loput maitohampaat vaihtuvat pysyviin hampaisiin.

5. luokan hammastarkastuksessa:

• kiinnitetään huomiota varsinkin kulmahampaiden puhkeamiseen
• painotetaan hyviä tapoja ruokailuun, makean käyttöön ja juomiin liittyen – virvoitusjuomien käyttö voi aiheuttaa hammaskiilteen eroosiota
• korostetaan suun puhdistamisen tärkeyttä – puhkeavat ja vasta puhjenneet hampaat reikiintyvät helposti

Yläkouluikäisenä suun terveyttä uhkaa runsas makean syönti, virvoitusjuomien käyttö ja huolimaton tai riittämätön suun puhdistus.

8. luokalla hammastarkastuksessa:

• korostetaan napostelutyyppisen ruokailutavan huonoutta
• kiinnitetään huomiota mahdolliseen tupakointiin tai muiden päihteiden käyttöön
• arvioidaan purennan poikkeamista johtuvaa oikomishoidon tarvetta 
• opastetaan nuorta käyttämään hammaslankaa ja ehkäisemään hammaskiveä

Lasten suun terveyden lisähoito tapahtuu yksilöllisesti

Jos lapsella tai nuorella on erityinen riski sairastua suusairauksiin, järjestetään hänelle tehostettua ehkäisevää suun terveydenhuoltoa ja lisätarkastuksia.

Etenkin lasten hammastarkastuksissa esiin nousevat mahdolliset luuston kasvuun vaikuttavat vakavat purentavirheet pyritään hoitamaan usein jo ennen kouluikää. Myös reiät paikataan aina tarvittaessa.

Lapsella voi myös olla hammaskiveä, minkä hoito tapahtuu rutiinihammastarkastuksen tai ylimääräisen tarkastuksen yhteydessä.

Maitohampaita voidaan joskus myös joutua poistamaan, mikäli ne eivät irtoa pysyvän hampaan tieltä ongelmattomasti.

Jos lapselle tai nuorelle tulee äkillistä hammassärkyä tai muu kipeä suun alueen vaiva, on oman hyvinvointialueen suun terveydenhuollon päivystys oikea paikka ottaa yhteyttä.

Lähteet: THL, Suomi.fi, Sosiaali- ja terveysministeriö, NEUKO-tietokanta

Entuudestaan tiedetään, että perintötekijät vaikuttavat Touretten oireyhtymän puhkeamiseen. Oireyhtymän tarkat syntymekanismit eivät kuitenkaan ole toistaiseksi selvillä.

Turun yliopistossa on valmistunut tiettävästi ensimmäinen väitöskirjatutkimus, jonka aiheena on Touretten oireyhtymä Suomessa.

Väitöskirjan on tehnyt LL Susanna Leivonen, joka havaitsi tutkimuksessaan, että kaikki äidin psykiatriset häiriöt olivat yhteydessä lapsen 2–3-kertaiseen Touretten oireyhtymän riskiin.

Isän sairauksista vain kahdella yhteys lapsen Touretteen

Isän psykiatrisista sairauksista vain pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuushäiriöt olivat yhteydessä lapsen Touretten oireyhtymään tai krooniseen tic-häiriöön.

– On tiedetty, että samoissa perheissä esiintyy usein tic-häiriöitä, pakko-oireista häiriötä ja ADHD:ta, mutta äidin psykiatristen sairauksien yhteys Touretten oireyhtymään ja krooniseen tic-häiriöön tässä laajuudessa on uusi asia, Leivonen toteaa yliopiston julkaisemassa tiedotteessa.

Tutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena. Aineisto koostui vuosina 1991–2010 syntyneistä henkilöistä, jotka olivat saaneet Touretten oireyhtymän tai krooninen tic-häiriön diagnoosin, sekä heidän verrokeistaan.

Myös tupakoinnilla yhteys Tourette-riskiin – yhdellä ehdolla

Leivonen selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, mikä yhteys raskauteen, synnytykseen ja vanhempiin liittyvillä tekijöillä on Touretten oireyhtymään.

Selvisi, että äidin raskaudenaikainen tupakointi oli yhteydessä Touretten oireyhtymään silloin, kun lapsella tai nuorella oli myös ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.

Samalla tutkimuksessa havaittiin, että ensimmäisellä lapsella oli isompi riski saada Touretten oireyhtymä kuin sitä seuraavilla lapsilla.

Oireyhtymän esiintyvyys on noin 0,5 prosenttia väestöstä. Se on tavallisempi pojilla kuin tytöillä.

Osa Touretten oireyhtymästä kärsivistä henkilöistä oireilee vain lievästi, mutta mutta oireet ovat invalidisoivia. Tästä huolimatta Touretten oireyhtymää on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin muita neuropsykiatrisia häiriöitä, kuten ADHD:ta ja autismikirjon häiriötä, tiedotteessa kerrotaan.

Tilastot hätkähdyttävät: erityislapsen sisaruksilla on jopa kolminkertainen riski sairastua masennukseen. Sisarukset oppivat pienestä asti, että joku muu tarvitsee huomiota enemmän.

– Omien tunteiden sivuuttamisesta saattaa tulla osa identiteettiä. Heidän voi olla vielä aikuisenakin vaikea ottaa tilaa, psykologi Maiju Tokola Terapiatalo Tunnetilasta sanoo.

Erityislapsen sisarusta ei saa unohtaa, vaikka vanhempien jaksamista koeteltaisiinkin erityislapsen kanssa. Miten siis huomioida haastavassa tilanteessa myös perheen muita lapsia?

Vaille jäämistä voi olla vaikea huomata

Muutama vuosi sitten (2018–2021) toteutettiin hanke nimellä ”Näkymätön sisarus”. Tämän Leijonaemot ry:n hankkeen tarkoituksena oli tukea erityislapsen perheen jaksamista. Perheitä haastateltiin aina yhdessä ja näin kerrytettiin hyödyllistä tietoa myös erityisten sisarusten kokemuksista.

– Oli tärkeää, että terveet sisarukset saivat äänensä kuuluviin. Oli ihanaa, miten yllättyneinä he olivat, kun joku tuli heidän takiansa, Maiju Tokola kertoo.

Hän oli toteuttamassa hanketta yhdessä kollegansa, psykologi Riikka Airon kanssa.

Erityislapsen tarpeet ahmaisevat usein suuren osan vanhempien päivän tunneista. Vanhemmilla voi samalla olla jatkuva huoli terveen lapsen hyvinvoinnista, mutta rahkeet eivät vain riitä kaikkeen. Maiju Tokola huomauttaa, että monet odottavat esimerkiksi psykologille pääsyä monta vuotta.

– Vanhemmat saattavat vältellä kysyä sisarusten kokemuksia ja tunteita suoraan, koska voivat kokea, ettei heillä kuitenkaan ole annettavaa heille, Riikka Airo kertoo.

Tokola jatkaa, että erityisen sisarukset saattavat myös väittää voivansa hyvin ja haluta auttaa enemmän. Näin vanhemman voi olla vaikea nähdä vaille jääminen.

Erityislapsen sisarus kaipaa omaa aikaa vanhemman kanssa

Jokainen lapsi kaipaa kahdenkeskeisiä hetkiä vanhemman kanssa. Kun voimavarat ovat vähissä, pienikin hetki, kuten kirjan lukeminen yhdessä, on parempi kuin ei mitään. Lapselle olennaisinta on tunne siitä, että häntä arvostetaan ja rakastetaan omana itsenään.

Hankkeessa kävi ilmi, että kun vanhemmilla ei ollut aikaa, pelkästään sen sanominen ääneen, että he haluaisivat viettää yhteistä aikaa erityisen sisaruksen kanssa, oli lapsille tärkeää.

Psykologien mukaan vanhempien tulee myös sallia lapsen kielteiset tuntemukset, jos erityisen lapsen takia vaikkapa peruuntuu yhteisen ajan suunnitelmat.

– Erityisen sisarus saa olla vihainen, Maiju Tokola painottaa.

Riikka Airo kertoo myös kekseliäästä tavasta, miten yhdessä perheessä pyydettiin omaa aikaa. Erityisen sisarus laittoi silloin magneetin jääkaapin oveen.

Omat tarpeet ovat yhtä arvokkaita kuin erityisenkin

Toinen piirre erityisten sisarusten identiteetissä on usein reippaus ja kiltteys. He saavat hyväksyntää ja huomiota olemalla reippaita ja itsenäisiä tai vaikka auttamalla sisarustaan. Silloin voi olla hankala tuoda esiin omia pettymyksiä tai tarpeita.

Psykologit muistavat tapauksen, jossa erityisen sisaruksen harrastus oli lopetettu, kun erityislapsi sai huonoa palautetta siellä.

– Eräs haastatelluista koki hankalaksi osallistua harrastuksiin, joissa käytetään jalkoja, kun sisar ei pystynyt kävelemään. Hänen oli vaikea kestää sisaruksen pahaa mieltä vammastaan.

Erityisenä sisarena eläminen saattaakin vaikuttaa moniin valintoihin, myöhemminkin elämässä.

– Vanhempien onkin tärkeää kannustaa siihen, että lapsi saa irtautua sisaruksesta ja iloita kaikesta elämässä. Hänen asiansa ja haaveensa ovat yhtä arvokkaita, ja hänellä saa olla kunnianhimoa. On oikeus pelata vaikka sählyä, vaikka sisarus ei siihen pystyisi. Kaikki elämä ei saa pyöriä erityisen ympärillä, Tokola korostaa.

Vanhemmat voivat valmistaa lasta kohtamaan nolot tilanteet

Vaikka mustasukkaisuus ja ristiriidat ovat luonnollinen osa sisarussuhdetta, ne voivat korostua erityislapsen perheessä. Erityisen sisarus saattaa myös kokea syyllisyyttä mustasukkaisuudestaan.

– Jos nämä tunteet joutuu tukahduttamaan, se voi johtaa esimerkiksi masennusoireisiin, Riikka Airo sanoo.

Maiju Tokola nostaa myös esiin yllättävän havainnoin: osa saattoi kokea syyllisyyttä siitä, että on itse terve.

– Sisaren erityisyys tuntui tuskalliselta kestää, jolloin iloitseminen omasta terveydestä tuntui kielletyltä.

Myös häpeän tunne voi olla voimakas. Myöhemmin teini-iässä saatetaan esimerkiksi pohtia, voiko seurustelukumppania tuoda kotiin, ja miettivätkö muut, periytyykö sisaruksen erityisyys. Pienet lapset kylässä myös tietysti helposti kyselevät, mikä sisarusta vaivaa. 

– Vanhempi voikin kysyä suoraan erityisen sisarukselta, tuntuuko sinusta nololta, jos vaikka julkisessa tilanteessa sisarus käyttäytyy hankalasti. Yhdessä voidaan myös harjoitella, mitä siihen voi vastata, jos joku kaveri ihmettelee tai kyselee sisaruksesta. Sillä tavalla antaa luvan vaikeille tunteille, Riikka Airo kannustaa.

Erityislapsen sisaruksilla paljon vahvuuksia

Erityisen sisaruus ei kuitenkaan ole vain elämää synkkien pilvien alla. Elämä erityisen kanssa voi kehittää lapsessa valtavasti empatiaa, kärsivällisyyttä ja vastuuntuntoa.

– Samalla on myös tärkeää elää ikätasoista elämä ja että vanhemmat rohkaisevat nauttimaan asioista ja tekemään omia juttuja, Riikka Airo ohjeistaa.

Maiju Tokola toteaa, että erityisen sisar saa usein kokea itsensä osaavaksi ja tärkeäksi sekä ikäistään vanhemmaksi. Hän voi päästä myös ihan erilaiseen maailmaan sisään, vaikkapa silloin, jos sisarus on autistinen.

Psykologit muistelevat tapausta, jossa erityinen sisarus odotti joka päivä ikkunassa sisarensa paluuta.

– Useimmat ihmiset eivät saa koskaan kokea tuollaista, Tokola toteaa.

Erityisen sisarukset kokevat myös usein, etteivät pelkää erilaisuutta. Erityisen sisaruksena eläminen lisääkin kykyä suvaitsevaisuuteen.

– On paljon vahvuuksia, joita saa elämään – jos vain hankalistakin tunteista voi puhua, Tokola kiteyttää.

Vertaistukea myös sisaruksille

Psykologit nostavat esiin vielä sen, että myös erityisen sisarus tarvitsee vertaisia ympärilleen. Monet hyötyvät siitä, että he saavat kohdata muita samassa tilanteessa eläviä lapsia.

– Terveet sisarukset kantavat lastia, mutta heille ei ole julkisella puolella tukimahdollisuuksia samalla tavalla kuin erityislapsilla, Riikka Airo toteaa.

Myös myöhemmin elämässä voi purkaa erityisen sisaren kanssa kulkemisen aikaansaamia tunteita.

– Sisarussuhde seuraa aikuisuuteen saakka.

ADHD siis koskettaa yhä useampaa perhettä ja yksilöä, mutta tietoa oireyhtymästä on voinut omaksua jokainen, joka on vähänkin seurannut uutisia tai viettänyt aikaa sosiaalisessa mediassa. Toisaalta ADHD:seen liittyy myös virheellisiä uskomuksia.

Tällä tietovisalla voit kokeilla, kuinka hyvin ADHD-faktat ovat sinulla hallussa. Aiheeseen syvästi perehtyneille kysymykset ovat helppoja, mutta muille testi voi opettaa jotain uutta. Vastaa seitsemään kysymykseen ja katso tulos!

Tee tietovisa alta

Tietovisan lähteinä on käytetty Terveyskirjastoa ja Käypä hoito -suositusta.

Muun muassa päiväkodeissa ja kouluissa saattoi törmätä tiedotteisiin, että syyhyä on liikkeellä. Se sai monet kavahtamaan, sillä syyhy aiheuttaa vaikeaa, erityisesti iltaisin pahaksi äityvää kutinaa, jonka rauhoittuminen kestää vielä hoidon jälkeenkin.

Alkuvuodesta 2025 tilanne tuntuu arkihavaintojen perusteella paremmalta. Asian vahvistaa Kaksplussalle Helsingin kaupungin ylilääkäri Sanna Isosomppi.

– Epidemiologisessa toiminnassa selvitämme ja ohjeistamme varhaiskasvatusyksiköiden, hoivakotien ja vastaavien laitosten syyhyepidemiatilanteissa. Näiden osalta syyhytilanne on selvästi rauhallisempi viime vuoden alkupuoleen verrattuna, Isosomppi toteaa.

Miksi syyhytilanne on nyt parempi?

Syyhytapauksista ei kuitenkaan ole tarkkaa tilastotietoa. Myöskään varmaa syytä syyhytapauksien vähenemisille ei ole.

Lääkärit arvelevat, että osittain kyse on luontaisesta vaihtelusta, sillä syyhytapauksia on ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän.

Apteekeista löytyy nykyään bentsyylibentsoaattiemulsio, joka helpottaa syyhyn hoitoa. Sitä saa ilman reseptiä apteekeista. 

– Syyhy hoituu usein ilman yhteydenottoa terveydenhuoltoon apteekista ilman reseptiä saatavilla valmisteilla, kun noudattaa samalla huolellisesti itsehoito-ohjeita, mukaan lukien siivousohjeita, ylilääkäri Isosomppi sanoo.

Myös kasvanut tietoisuus syyhystä ja sen vaatimasta huolellisesta hoidosta on voinut kohentaa tilannetta.

Muun muassa Helsingin kaupungin verkkosivuilta löytyy ajantasainen ohje, kuinka tulee toimia, jos epäilee saaneensa syyhytartunnan. Ohje on suomen ja ruotsin lisäksi käännetty viidelle muulle kielelle. 

Etenkin pienten lasten on vaikea ymmärtää, miten tärkeää hampaiden peseminen aamuin ja illoin on. Motivaatiota voi houkutella esiin valitsemalla hauskan laulun, jota kuunnellaan yhdessä tai jota vanhempi laulaa lapsen hampaita pestessä.

Hampaidenpesulaulun voi laittaa soimaan taustalle, jolloin iloisen melodian kuuleminen piristää niin lasta kuin aikuistakin pesuhetken lomassa.

Valitse hampaidenpesulauluksi tarpeeksi pitkä kappale

Hammaspesulaulun on hyvä olla tarpeeksi pitkä, jotta hampaiden pesu kestäisi vähintään kaksi minuuttia – se on Hammaslääkäriliiton suositus hampaidenpesun kestoksi.

Laulu voi olla tietenkin mikä tahansa mukava laulu, josta lapsi pitää, mutta hauskimmat hammaspesulaulut liittyvät tietenkin itse tapahtumaan.

Listasimme viisi svengaavaa hammaspesulaulua, joiden avulla hampaiden harjauksesta voi tulla perheen yhteinen hauska hetki!

Hammaslaulu

Hammaspeikko älä luule ettei meil oo työkoneet kunnossa

Säiliöauto ja harja-auto oottaa jo jonossa

Säiliöauto ajaa suun luo

Säiliössä tahnaa hampaille tuo

Kun säiliöstä tulee suuhun fluoritahna

Niin hampaiden pintaan tulee kuori vahva

Harja-auto levittää hammastahnaa

Joka hampaan läpi käy, hieroo ja vahaa

Hengityksen tuoksu on raikas

Kun fluoritahnaa on käyny joka paikas

Pesen hampaat aamuin illoin

Hyvin suu voi silloin

Ei pääse plakki kertyy hampaan pintaan

Xylitolia ruuan jälkeen

Enkä napostele, se on tärkee

Näin pidän hampaista huolta

Hammaspeikko älä luule ettei meil oo työkoneet kunnossa

Hammasharja ja Puistopartio on täällä vastassa

Meillä kunnossa työkoneet on

Porukka Hammaspartion

Niin kova on mun hampaan pinta

Kallis oli peikolle tihutyön hinta

Hammaspeikon kaivurin kauha väänty

Katolleen koko kaivuri käänty

Hammasharja sinkoo peikon kuuhun

Äläpäs tule tähän suuhun

Pesen hampaat aamuin illoin

Hyvin suu voi silloin

Ei pääse plakki kertyy hampaan pintaan

Xylitolia ruuan jälkeen

Enkä napostele, se on tärkee

Näin pidän hampaista huolta

Tekijä: Puistopartio

Plakkihakki

Sanat

Onks sulle tuttu peikko, hei, Plakki Hakki tää?

Sen herkkua on karkki, keksi ja mehujää

Kalle popsii kakkuu – sokerihälytys!

Plakki Hakki hyökkää hammasta iskemään

Ping ping ping

Mä olen Plakki Hakki – mua ruoki kakulla!

Sun hampaat on mun työmaa – teen reiän hakulla

Kalle sanoo:

Moi Hakki, sua osaan vastustaa kolme minuuttia hampaita putsaan vaan!

”EIIII, HAMMASTAHNAA!“

Puts puts vaan näin harjailen

Purskutan ja sylkäisen

EII!!

Hakki, heippa hei!

Hakki, nähdä ei!

Taas iskee Plakki Hakki – se vainuu sokerin tuo tikkukaramelli saa Hakin sekaisin.

Makeaa syö Frida: Tikkarihälytys!

Plakki Hakki alkaa nakuttaa tietenkin

Ping ping ping

Mä olen Plakki Hakki – rakastan tikkarii

Ahmi makeaa! Tuun onnelliseks niin Frida sanoo: Hei, Hakki, sua osaan vastustaa

Pesen hampaat aina kun menen nukkumaan

”EIIII, HAMMASTAHNAA!“

Puts puts vaan näin harjailen

Purskutan ja sylkäisen

EII!!

Hakki, heippa hei!

Hakki, nähdä ei!

Kun hoidan, Plakki Hakki, huolella hampaat taas kas vesiliukumäen viemäriimme sä saat

ÖH!

Ylös, alas, eteen, ja taakse – uudelleen!

Ei reikää päässyt Hakki hakkaamaan hampaaseen!

Hertan hammaspesulaulu

Tekijä: Alpakkamedia Oy

Mimmien Muista pestä hampaat -laulu

Tekijä: Mimmit

Loiskis-yhtye ja Eija Ahvo: Harjaan hampaita

Tekijät: Tomi Nurmi & Elina Karjalainen

Laulu: Eija Ahvo

Nepsy-diagnoosien yleistyessä aihepiiri koskettaa yhä useampaa perhettä, mutta neuroepätyypillisyyteen liittyvä termistö on tullut monelle tutuksi myös mediaa seuraamalla. Kuinka hyvin sinä olet perillä neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvästä termistöstä?

Vastaa tietovisan kahdeksaan kysymykseen ja katso, miten hallitset nepsy-sanaston!

Tee tietovisa alta

Silmälääkäri Timo Hellstedtin mukaan termi on hieman harhaanjohtava, koska täysin värisokeita ihmisiä on todella vähän. Nykyisin puhutaankin mieluummin värinäön heikkoudesta.

Mistä värisokeus sitten johtuu?

Verkkokalvolla on kolme aistisolutyyppiä, tappisoluja, joista jokainen reagoi eri valon aallonpituuksiin: punaiseen, vihreään ja siniseen. Jokin näistä tappisoluista voi toimia huonosti tai puuttua kokonaan, mikä johtaa värinäön heikkouteen.

Useimmiten värisokeus on periytyvää eli syyt ovat geneettisiä.

Mitä eroa on punavihersokealla ja värisokealla?

Punavihersokeus on yleisin värinäön heikkous. Punavihersokeudessa ihmisen on vaikea erottaa punaista ja vihreää väriä toisistaan. Tämä johtuu siitä, että punaiselle tai vihreälle herkät tappisolut toimivat huonosti tai puuttuvat.

Punavihersokeutta esiintyy enemmän pojilla. Noin kahdeksan prosenttia miehistä on punavihersokeita, kun taas naisilla yleisyys on alle prosentin. Punavihersokeus periytyy pojille äideiltä X-kromosomissa. Nainen voi olla kantaja ilman oireita.

Sinisokeus tarkoittaa sitä, että ihmisen on vaikea erottaa sinistä ja keltaista. Sinisokeita on erittäin vähän, noin promille väestöstä, ja sitä esiintyy naisilla ja miehillä yhtä paljon.

Täydellinen värisokeus, jossa henkilö näkee maailman mustavalkoisena, on hyvin harvinaista. Kun arkikielessä puhutaan värisokeudesta, yleensä tarkoitetaan punavihersokeutta, koska se on yleisin värinäön heikkous.

Miltä maailma näyttää värisokean silmin?

Värisokea näkee maailman väreissä, mutta sävyjen määrä on vähäisempi. Tietyt värit voivat sekoittua toisiinsa, kuten vihreä ja oranssi tai punainen ja vihreä. Esimerkiksi metsässä punaiset marjat voivat näyttää samansävyisiltä vihreiden lehtien kanssa.

Värisokeus on vaaratonta. Värisokean lapsen silmät ovat terveet ja toimivat. Näöntarkkuus ja silmän rakenne ovat normaaleja. Lapsi on nähnyt syntymästään saakka maailman omilla väreillään eli se ei haittaa häntä.

– Lapsen aistimaailma on vain erilainen kuin normaalit värit näkevällä. Tästä ei pidä tehdä numeroa, Hellstedt sanoo.

Miten lapsen värisokeuden tunnistaa?

Värinäkö kehittyy vauvana noin neljän kuukauden iässä, mutta värisokeutta on vaikea tutkia niin pieniltä lapsilta.

Yleensä värinäköä testataan neljän vuoden iässä neuvolassa. Viimeistään sitä seulotaan yläkoulun 8. luokalla kouluterveydenhuollossa ennen toisen asteen opintoja.

Värisokeuden merkkejä lapsella ovat lääkäri Timo Hellstedtin mukaan esimerkiksi nämä:

• Lapsi saattaa sekoittaa värit piirustuksissa, esimerkiksi maalata taivaan vihreäksi ja maan siniseksi.
• Hänellä voi olla vaikeuksia värien nimeämisessä tai erottamisessa ja hän voi sekoittaa esimerkiksi punaiset ja vihreät värikynät.
• Lapsi ei ehkä ole kiinnostunut väritehtävistä tai välttelee niitä.
• Vanhemmalla iällä voi ilmetä vaikeuksia lukea värilliselle taustalle kirjoitettua tekstiä, kuten punaista tekstiä vihreällä taustalla.
• Lapsi voi valittaa päänsärkyä tai epämukavuutta, mikä voi johtua värien erottamisen vaikeudesta.

Onko värisokeudesta lapselle haittaa?

Värisokeudesta ei ole lapselle haittaa nyt tai tulevaisuudessa, mutta se rajoittaa jonkin verran ammatinvalintaa. Tietyt ammatit, kuten lentäjä, veturinkuljettaja, laivan kapteeni, sähkötyöt ja graafiset alat voivat vaatia normaalia värinäköä.

Nykyään yhteiskunnassa huomioidaan värinäön heikkoutta enemmän. Esimerkiksi opasteet suunnitellaan niin, ettei niissä käytetä punaista tai vihreää väriä ja isoissa kaupungeissa on erilliset metrokartat värisokeille.

Kyseessä ei ole ihan pieni rahasumma, sillä tuen määrä on vuonna 2024 108,89 euroa kuukaudessa. Vuodessa summa tekee siis yhteensä yli 1300 euroa. Tukea maksetaan alle 16-vuotiaille asianmukaisen keliakia-diagnoosin saaneille, ja sitä voi saada takautuvasti kuuden kuukauden ajalta.

Kaikki keliaakikkoperheet eivät ole välttämättä olleet asiasta tietoisia, sillä yleinen ruokavaliotuen maksaminen kaikille keliaakikoille loppui vuonna 2015 silloisen hallituksen säästötoimien myötä. Keliakiatuki oli silloin noin parinkymmenen euron luokkaa kuukaudessa.

Aiemmin Kelan hyväksymän keliakiadiagnoosin kriteerit olivat tiukemmat, eikä pelkällä verikokeeseen perustuvalla diagnoosilla saanut vammaistukea. Vuodesta 2018 lähtien diagnoosiksi on Käypä hoito -suositusten mukaan riittänyt myös verikoe, jos keliakiavasta-ainepitoisuudet veressä ovat tarpeeksi korkeat.

Niinpä monissa perheissä, joissa lapsen keliakia on diagnosoitu ennen vuotta 2018 pelkällä verikokeella, vammaistuki on saattanut jäädä hakematta.

Millä perusteella keliaakikko voi saada vammaistukea?

Kelan keliaakikkolapselle maksaman perusvammaistuen perusteena on se, että gluteeniton ruokavalio on kuukaudessa lähes 60 euroa kalliimpi kuin niin kutsuttu keskiverto ruokavalio.

Jotta tukea voi hakea, on lapsella oltava lääkärin antama keliakiadiagnoosi, joka on vahvistettu verikokeella tai näytepalalla suolistosta tai ihokeliakiassa ihosta. Tuki myönnetään keliakian toteamisen jälkeen seuraavan kuun alusta.

Kun lapsi täyttää 16 vuotta, perusvammaistuen maksaminen lakkaa. Asiaan on kuitenkin tulossa nyt kauan odotettu muutos.

Vuonna 2025 keliakiatukea maksetaan kaikille alaikäisille

Keväällä 2025 keliakiatuki on palaamassa kaikille alle 18-vuotiaille ja pienituloisille aikuisille.

Hallitus esitti syyskuussa 2024, että keliakiasta aiheutuvia ravintomenoja voitaisiin huomioida Kelan maksamassa toimeentulotuessa 25 eurolla kuukaudessa 1.3.2025 alkaen. Summa olisi henkilökohtainen ja koskisi jokaista keliakiaa sairastavaa perheenjäsentä, joka on täyttänyt 16 vuotta.

Ikärajaus perustuu siihen, että alle 16-vuotiaat lapset voivat jo nykyisellään saada alle 16-vuotiaan vammaistukea.

Tuen saaminen edellyttää asianmukaisesti diagnosoitua keliakiaa.

Keliakialiitto pitää tärkeänä, että tukea maksettaisiin kaikille keliakiaa sairastaville.

– Tuen laajentaminen 16–18-vuotiaille keliakiaa sairastaville nuorille on erittäin tärkeä asia. Keliakiaa sairastavien lasten vanhemmat ovat olleet huolissaan tuen loppumisesta nuorten itsenäistyessä ja muuttaessa omilleen, toteaa Keliakialiiton sosiaaliturvan ja terveydenhuollon asiantuntija Minna Halve liiton uutisessa.

Liiton sivuilta löytyy paljon vinkkejä ja tukea keliakiaa sairastavalle ja hänen perheelleen. Sivuilla on myös kerrottu sairauskulujen vähentämisestä verotuksessa ja keliakian huomioimisesta toimeentulotuessa.

Lähteet: Keliakialiitto – Taloudellinen tuki , Kela

– Kaikkien keskittyminen vaikeutuu nälkäisenä. Siksi erityisesti lasten, joilla on ADHD, kannattaisi suosia kuituja ja hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja. On myös tärkeä syödä riittävästi ja säännöllisesti niin, etteivät ateriavälit veny pitkiksi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Leena Pihlakoski toteaa.

Tutkimusten mukaan mikään yksittäinen ravintoaine ei vähennä ADHD-oireita, eivät edes lupaavana lisähoitona pidetyt omega-3-rasvahapot.

– Kalaöljykapseleista ei varmasti kuitenkaan ole haittaa, Pihlakoski muistuttaa. 

Ruokavaliossa kala on ravitsemuksellisesti omega-3-rasvahappojen keskeinen lähde – erityisesti rasvaiset kalat, kuten lohi ja siika. Säännöllinen kalansyönti auttaa turvaamaan myös D- ja B12-vitamiinien, jodin sekä seleenin riittävän saannin.

Napostelu on ADHD:lle tyypillistä

Monilla lapsilla, joilla on ADHD, on havaittu ravitsemuksellisia puutteita. ADHD-lapsen kohdalla olisikin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että ruokavalio on monipuolinen.

– On tavallista, että ADHD:hen liittyy epätyydyttävä ruokavalio, napostelu ja roskaruoan suosiminen. ADHD:ssa on kärsimättömyyttä ja lyhytjänteisyyttä myös ruokailun suhteen. Moni ADHD-ihminen haalii jotain mukavaa nopeasti suuhun, kun ei jaksa suunnitella tai odottaa, Pihlakoski avaa.

Hän painottaa, että vanhempien on tärkeä katsoa ADHD:n omaavien lasten asiallisen syömisen perään ja yrittää hillitä mielitekoja, jotka eivät painotu terveelliselle puolelle. 

Alhaiset rautatasot voivat myös olla yhteydessä levottomuuden lisääntymiseen ja ADHD-oireiluun, mutta Pihlakoski huomauttaa, että lisäraudan syöminen voi olla haitallista, ellei lapsella ole raudanpuuteanemiaa.

– Raudasta ja matalasta ferritiinistä on puhuttu ADHD:n yhteydessä paljon. Pari vuotta sitten vanhempien oli yleistä etsiä syytä lapsen ADHD-oireille ferritiinitasoista, mutta suomalaisten lastenlääkärien kanta on, ettei ferriitiiniarvojen tutkimiseen ole syytä ilman epäilyä raudanpuuteanemiasta.

Pihlakosken mukaan aiempi stereotyyppinen kuva ADHD-lapsesta pienenä, laihana ja vilkkaana ei pidä paikkaansa, vaan nykyään ADHD:hen liittyy enemmänkin ylipainoisuutta.

Ravintoaineilla suurempi vaikutus kehittyvälle lapselle

Todistetusti huonot valinnat, kuten runsas sokeri ja energiajuomat, tulisi Pihlakosken mielestä karsia ADHD-lapsen ruokavaliosta. 

– Energiajuomat saisivat mennä pannaan erityisesti lapsilla, joilla on ADHD. Ne ovat lapsille ja nuorille vielä haitallisempia kuin aikuisille, koska ravintoaineilla on suurempi vaikutus vielä kehittyvälle lapselle.

ADHD-oireiden yhteyttä ruokavalioon on tutkittu erilaisilla eliminaatiokokeiluilla, joissa ruokavaliosta on jätetty pois tiettyjä ruoka-aineita. Selvää yhteyttä ruokavalion ja ADHD:n välillä tutkimuksissa ei ole kuitenkaan voitu todeta.

– Mutta jos vanhempi huomaa jonkin ruoka-aineen voimistavan lapsen ADHD-oireita, voi siihen tietysti puuttua. Pois jätettävät ruoka-aineet pitää aina valita yksilöllisesti ja vasta, kun oireiden mahdollinen yhteys ruoka-aineisiin on todettu seurantapäiväkirjan avulla.

Hän lisää, että jos lapselta päädytään jättämään pois joitain keskeisiä ruoka-aineita, kuten maito tai viljatuotteet, tarvitaan päätöksen rinnalle ravitsemusneuvontaa siihen, että lapsen ruokavalio pysyy riittävän monipuolisena ja ravitsevana.

Säännöllinen syöminen on ADHD:n A ja O

Aamupala on kenties todella se päivän tärkein ateria lapselle, jolla on ADHD.

– Koska kouluikäiset syövät aamupalan kotona, on vanhempien helpompi seurata sen monipuolisuutta ja riittävyyttä, jotta verensokeri ei pääse laskemaan alas heti aamupäivällä ja vaikeuta keskittymistä tai korosta herkuttelun himoa koulussa. Kouluunkin voi antaa lapselle mukaan terveellisen evään, kuten banaanin tai välipalapatukan, Pihlakoski ehdottaa.

Terveellisestä ruokavaliosta huolehtiminen on tärkeää joka iässä, mutta erityisesti nuorten kohdalla, joita vanhemmat eivät pysty enää ohjaamaan paljoakaan.

– ADHD-nuorten kohdalla olisi tärkeää kiinnittää kotona huomiota ravitsevaan ruokaan, jos nuori ei oikein malta koulupäivän aikana syödä. Iltapalalla olisi esimerkiksi hyvä syödä sämpylää leikkeleellä tai puuroa sokeripitoisen jugurtin sijaan, koska kunnon iltapala tukee unta toisin kuin sokeri ja nopeat hiilarit.

Terveelliset elämäntavat tärkeitä tärkeää kaikille, mutta erityisesti ADHD-lapsille.

– Monipuolisella ruokavaliolla autetaan pitämään lapsen verensokeri tasaisena, jotta hän ei uuvahda. On tärkeää ehkäistä sitä, että keskittyminen ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen tulisi entistä vaikeammaksi heillä, joilla se on jo valmiiksi pulmallista, Pihlakoski kiteyttää.

Lähteet: Käypä hoito

Juttua muokattu 16.12.2024. Ingressiin täsmennetty, että ADHD-lapsen tulisi välttää nopeita hiilihydraatteja ja energiajuomia.

Tuoreessa Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että säännöllisesti urheiluseurassa liikkuneet lapset ja nuoret olivat sukupuoleen katsomatta keski-iässä fyysisesti aktiivisempia kuin ne, jotka olivat liikkuneet nuoruudessa vain vähän.

Lapsuuden ja nuoruuden liikuntaharrastamista seurattiin 9–18 ikävuoden välillä.

– Urheiluseuraharrastaminen voi vahvistaa yhteisöllisyyden tunnetta, liikunnan iloa ja toisaalta myös toimintaan sitoutumista, mikä voi tukea liikunnan harrastamisen jatkumista aikuisuuteen asti, kertoo apulaisprofessori Kasper Salin tiedotteessa. 

Vapaa-ajan liikunta ennusti suurempaa aktiivisuutta vain tytöillä

Seuratoiminnan ulkopuolinen vapaa-ajan liikunta oli vain tytöillä yhteydessä aikuisiän suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen. Omaehtoinen liikunta voi olla monenlaista, kuten vaikkapa lenkkeilyä, pallopelejä tai liikunnallista leikkiä.

Pojilla positiivinen yhteys aikuisiän liikkumiseen havaittiin sen sijaan vain urheiluseuraharrastamisen osalta.  

Myös liikunnan motiiveissa ja tavoitteissa on havaittu aiemmissa tutkimuksissa sukupuolten välisiä eroja, jotka voivat selittää tämänkin tutkimuksen tuloksia.  

– Urheiluseuraharrastamiseen usein liittyvä kilpailu on yleinen motivaatiotekijä erityisesti pojilla, ja etenkin kovatasoinen kilpailu on aiemmissa tutkimuksissa ennustanut suurempaa fyysistä aktiivisuutta aikuisiässä, tutkijatohtori Tuuli Suominen sanoo tiedotteessa.

Tytöillä liikunnan motiivit ovat sen sijaan liittyneet enemmän terveyteen, fyysiseen kuntoon ja sosiaalisuuteen, mikä voi tukea fyysisen aktiivisuuden jatkuvuutta sekä urheiluseuraharrastamisen että omaehtoisen liikunnan osalta.

– Liikuntaan osallistumisen motiivit ovat kuitenkin yksilöllisiä ja moninaisia, ja juuri liiallinen kilpailu on yksi keskeinen syy liikunnasta pois jättäytymiseen molemmilla sukupuolilla, korostaa Salin.  

On myös hyvä huomata, että harrastusten kustannukset ja vähäiset onnistumisenkokemukset voivat olla esteitä liikuntaharrastukselle. Lasten liikkumista tulisi tukea ja mahdollistaa monipuolisesti niin urheiluseuroissa kuin niiden ulkopuolella.

Tutkimus on osa laajempaa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimusta, jossa samoja henkilöitä on seurattu vuodesta 1980 lähtien.

Mykoplasmaa voi esiintyä kaikenikäisillä, mutta eniten se vaivaa kouluikäisiä lapsia ja nuoria aikuisia. Esimerkiksi vuonna 2023 tartuntatautirekisteriin ilmoitetuista 394 diagnosoiduista mykoplasmatapauksista lähes 60 prosenttia oli 0–24 -vuotiailla.

– Emme tiedä miksi mykoplasma aiheuttaa oireista tautia nimenomaan kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Pienemmät lapset voivat myös sairastaa mykoplasman aiheuttamaa infektiota, mutta tänä vuonna epidemia on tuonut erityisesti yleensä aiemmin terveitä koululaisia päivystyspoliklinikoille ja myös osastohoitoon, lasten infektiolääkäri ja lastentautiopin professori Terhi Ruuska-Loewald kertoo.

Mykoplasman aiheuttama tauti kiertää sykleissä: tavallista enemmän tartuntoja kirjataan noin 3–5 vuoden välein. Mykoplasma aiheuttaa herkästi useamman kuukauden pituisia epidemioita esimerkiksi kouluissa.

Mykoplasman oireiden voimakkuus vaihtelee

Mykoplasman tavallisin oirekuva on alahengitystieinfektio eli yskä, ja usein pitkittynyt sellainen. Lisäksi mykoplasma voi aiheuttaa osalla lapsista keuhkoputkentulehduksen tai keuhkokuumeen, ja harvinaisissa tapauksissa myös sydänlihastulehduksen.

– Osalla lapsista oireena voi olla pääoireena pitkittynyt kuume. Voimakkaat suu- ja iho-oireet ovat mahdollisia joillakin lapsilla. Lisäksi mykoplasma voi aiheuttaa harvinaisena oireena keskushermostotulehduksen eli enkefaliitin, Ruuska-Loewald täydentää.

Mykoplasmainfektio varmistetaan vasta-ainetutkimuksilla verinäytteestä. On mahdollista, että lapsi on saanut mykoplasmatartunnan, mutta ei sairastu vaan pysyy täysin oireettomana.

Mykoplasman hoito on pitkäkestoista

Lievää hengitystieinfektiota voi hoitaa kotona oireen mukaisella lääkityksellä. Kuumeeseen kannattaa ottaa kuumetta alentavaa lääkettä. Lisäksi tulee huolehtia, että sairastunut lapsi juo riittävästi nesteitä ja lepää. Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos tauti pitkittyy tai oireet pahenevat.

Mykoplasmaa voidaan hoitaa mikrobilääkityksellä, kuten doksisykliini ja erytromysiini, makrolideilla ja tetrasykliineillä. Hoitokuurin pituus on yleensä kaksi viikkoa ja taudin oireet helpottavat yleensä hitaasti. Antibiootit eivät vaikuta yskään, ja mykoplasma jää hengitysteiden limakalvoille useiksi viikoiksikin.

Lievät mykoplasma-tapaukset voivat parantua itsestäänkin, mutta lapsen voimakkaan tai pitkittyvän oireen vuoksi kannattaa aina hakeutua lääkäriin. Mykoplasma voi vaatia joidenkin lasten kohdalla osastohoitoa, jossa voidaan esimerkiksi antaa lisähappea ja tukea muuten potilaan toipumista.

Ruuska-Loewaldin mukaan suurin osa mykoplasma-tapauksista hoidetaan kuitenkin avohoidossa.

Pahin mykoplasma-epidemia pitkään aikaan

Mykoplasman aiheuttamia hengitystieinfektiotapauksia esiintyy vuoden ympäri, mutta eniten loppusyksystä. Bakteeri tarttuu hengitystie-eritteiden välityksellä, eli pisaratartuntana. Tartunnan lähdettä on vaikea jäljittää, sillä itämisaika on pitkä – tartunnasta oireiden alkuun voi mennä jopa viikkoja.

Mykoplasma aiheuttaa herkästi useamman kuukauden pituisia epidemioita kouluissa. Lokakuussa Suomessa oli todettu jo yli kymmenkertainen määrä mykoplasman aiheuttamia hengitystieinfektiota vuoteen 2023, mitä pidetään pahimpana mykoplasmaepidemiana vuosikausiin.

– Kaikki eivät kuitenkaan sairastu edes voimakkaan epidemian aikana oireiseen infektioon, Ruuska-Loewald huomauttaa.

On tavallista, että yhden sairastuessa perheessä muukin perhe saa tartunnan, vaikka jotkut pysyisivät oireettomina. Tartuntoja voi yrittää ehkäistä huolellisella käsihygienialla.

Mykoplasman uusiutuminen

Mykoplasman voi sairastaa useamman kerran elämässä. Ruuska-Loewaldin mukaan voimakkaita epidemioita ei kuitenkaan nähdä joka vuosi.

Sairastetun taudin jälkeen mykoplasma jää hengitysteihin useaksi viikoksi tai muutamaksi kuukaudeksikin.

– Päiväkotiin ja kouluun voi palata kuten muissa hengitystieinfektioissa, eli kun lapsi on siinä kunnossa, että jaksaa päivän läpi eikä ole enää kuumeinen, Ruuska-Loewald toteaa.

Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveyskirjasto

Samanaikaisesti julkinen terveydenhuolto on pahasti ruuhkautunut. Tutkimuksiin pääseminen ja diagnoosin saaminen voi kestää perheen näkökulmasta kohtuuttoman kauan.

Pattitilanteessa vanhemman mieleen voikin juolahtaa: saisiko lapsi tarvitsemaansa apua nopeammin, jos hänet veisi tutkimuksiin yksityiseen terveydenhuoltoon?

– Kelan palveluiden saatavuuden kannalta asia ei ole niin yksinkertainen, toteaa Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen vastaava suunnittelija Kati Salonpää.

Tällä hetkellä Kelan järjestämiä harkinnanvaraisia neuropsykiatristen häiriöiden kuntoutuspalveluita ei riitä kaikille niitä haluaville. Vaikka diagnoosin voisi saada yksityisestä terveydenhuollosta nopeammin, ohituskaistasta ei ole apua, jos perillä ei ole tarpeeksi paikkoja.

– Asiakas- ja diagnoosimäärän nopea kasvu on luonnollisesti aiheuttanut sen, että Kelan palveluiden kysyntä on kasvanut. Kuntoutuksen saatavuus on kuitenkin rajallista, joten sitä ei riitä kaikille halukkaille, Salonpää kiteyttää.

Salonpään mukaan Kela järjestää 210 sopeutumisvalmennuskurssia vuonna 2024. Kursseille mahtuu yhteensä noin 1680 asiakasta. LAKU-perhekuntoutusta on tarjolla noin1300 lapselle perheineen. Hakijoita on lähes kaksikertainen määrä kuntoutuspaikkoihin nähden.

Laissa on säädetty, että ensisijaisesti neuropsykiatristen häiriöiden kuntoutuksen järjestämisvastuu on julkisella terveydenhuollolla. Kela ei pysty lisäämään nopealla aikataululla palveluiden saatavuutta, koska se järjestää neuropsykiatrisia kuntoutuspalveluja eduskunnan vuosittain myöntämän harkinnanvaraisen määrärahan turvin. Käytettävissä oleva määräraha asettaa reunaehdot järjestettävien palvelujen määrälle.

Salonpää kertoo, että Kela ja hyvinvointialueet suunnittelevat parhaillaan, miten tehtävänjakoa voisi selkeyttää. Tavoitteena on, että palvelut kohdentuisivat paremmin ja kuntoutukseen pääsisi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Vuoden 2025 sopeutumisvalmennukseen on varattu asiakaspaikkoja pääsääntöisesti saman verran kuin kuluvalle vuodelle. LAKU-perhekuntoutukseen asiakaspaikkoja on varattu noin 1200 lapselle perheineen.

Perheet samalla viivalla

Kela järjestää harkinnanvaraisena kuntoutuksena lapsille neuropsykiatristen häiriöiden kuntoutusta, kuten ensivaiheen kuntoutukseksi tarkoitettuja sopeutumisvalmennuskursseja ja niin sanottua LAKU-perhekuntoutusta, joka on kohdistettu 7–15-vuotiaille perheineen.

LAKU-perhekuntoutuksen ehtona on, että perhe on jo saanut ensivaiheen potilas- ja omaisneuvontaa asianmukaisen diagnoosin ja hoidon jälkeen. Lisäksi edellytetään, että diagnoosi on asianmukaisesti asetettu ja kuntoutussuositus laadittu julkisessa terveydenhuollossa.

Jos diagnoosin on saanut jo aiemmin yksityiseltä puolelta, suositus ja hoitosuhde tulee kuitenkin hankkia julkisesta terveydenhuollosta.

Menettelyllä pyritään Salonpään mukaan siihen, että avun ja tuen saatavuus ei ole riippuvaista perheen sosioekonomisesta asemasta.

– On tärkeää, että palvelut ovat tasavertaisesti kaikkien saatavilla ja perheet ovat samalla viivalla. Emme voi lähteä rakentamaan sellaista palvelua, joka edellyttää asiakkaalta merkittäviä taloudellisia resursseja hoidon ja kuntoutuksen saamiseksi.

Salonpää lisää, että kuntoutuspäätösten myöntöedellytykset mietitään siitä näkökulmasta, miten asiakas hyötyisi palvelusta mahdollisimman paljon ja apu ajoittuisi asiakkaan kannalta oikeaan vaiheeseen.

Jotta voi päästä LAKU-perhekuntoutukseen, diagnoosin ohella tarvitaan hoitava taho, joka tekee kuntoutussuosituksen. Hoidon jatkuvuus tulee varmistaa, koska arjen ongelmat eivät aina ratkea yhdellä kuntoutusjaksolla.

Artikkelia on päivitetty 15. marraskuuta klo 12.42 korjaamalla kaksi asiavirhettä. Vuonna 2024 Kela järjestää 210 sopeutumisvalmennuskurssia, ei 1680. Kursseille osallistuu noin 1680 asiakasta.

Artikkelissa on myös täsmennetty, mitä LAKU-perhekuntoutukseen pääsemisen edellytykset ovat. Yksityisestä terveydenhuollosta saatu diagnoosi ei sinänsä ole este, mutta kuntoutussuositus tulee saada julkisesta terveydenhuollosta. Lisäksi vaaditaan, että lapsella on hoitosuhde julkisella puolella.

Hyvinvointivalmentaja ja sosiaalisen median vaikuttaja Petra Wettenranta (o.s. Korpi) oli vain hetkeä aiemmin iloinnut kuopuksensa hyvästä ruokahalusta. Tarjolla oli ollut pinaattilettuja ja lapsen suurinta herkkua, kananmunan valkuaista.

Petra oli murentanut kananmunasta sormin palasia, joita syöttötuolissa istunut poika lappoi suuhunsa innolla. Petra istui vieressä ja mietti, että ruokaa uppoaa ehkä liiankin kovaan tahtiin.

– Sitten lapsen katse meni oudoksi. Hänen silmänsä avautuivat suuremmiksi ja hän tuijotti lasittuneesti eteenpäin. Tuli heti tunne, että nyt on jokin pielessä.

Lapsi ei yskinyt tai hakenut käsillään kontaktia, vaan yritti haukkoa henkeä. Petra ymmärsi, että oli toimittava nopeasti.

Tukehtuva ei yski

Suomen Punaisen Ristin ensiavun ja terveystoiminnan asiantuntija Minna Sihvo toteaa, että tukehtumassa oleva ihminen ei yski. Yskiminen on merkki siitä, että henki kulkee vielä jotenkuten.

– Lapsilla voi olla hyvinkin dramaattisen näköistä, kun tukehtuminen alkaa. Lapsi menee aivan hiljaiseksi. Kasvojen väri muuttuu ensin punertavaksi, sitten huulet ja iho alkavat sinertää. Se käy usein nopeasti ja näyttää pelottavalta, Sihvo kuvailee.

Sihvo ei ota kantaa Petran perheen tapaukseen, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.

Petralla ja hänen puolisollaan Markku Wettenrannalla on kaksi lasta, joita kutsutaan julkisuudessa lempinimillä Pancho ja Juice. Esikoinen Pancho on kolmevuotias, kuopus Juice vuoden ja neljän kuukauden ikäinen.

Juice oli se, jonka hengitysteihin kananmunan palanen joutui. Onnekseen Petra oli käynyt ensiapukurssin jo esikoisensa syntymän aikoihin. Kurssilta hänen mieleensä oli jäänyt pelastajana työskentelevän kouluttajan tositarina.

Kouluttaja oli kertonut arastelleensa oman lapsensa lapojen väliin lyömistä, kun tämä oli lähellä tukehtua Lego-palikkaan. Kouluttaja oli painottanut, että iskuissa pitää olla riittävästi voimaa, jotta ne tehoaisivat. Vaikka hän pelasti ammatikseen ihmishenkiä, oman lapsen ollessa kyseessä hän huomasi aristelevansa iskujen lujuutta.

Myös Petra huomasi, että voiman käyttäminen tuntui epäluontevalta.

– Nostin Juicen tuolista, menin sohvalle istumaan ja asetin lapsen jalkaani vasten niin, että hänen päänsä meni reippaasti alaspäin polveni yli. Yritin lyödä lasta lapojen väliin, mutta tuloksetta.

Ensimmäinen lyönti oli ollut aivan liian hento, eikä toisellakaan ollut vaikutusta. Petraa pelotti. Hän ja Juice olivat kaksin kotona. Puhelin oli toisessa huoneessa. Jos hän ei saisi kananmunan palasta irtoamaan, ehtisikö apu ajoissa?

– Kuulin kouluttajan sanat koko ajan korvissani, kun annoin ensiapua. Tajusin, että nyt on vain uskallettava lyödä paljon lujempaa.

Petra muistelee, että palanen lensi ulos kolmannella tai neljännellä lyönnillä. Kun pala irtosi, Petra kuuli heti, että lapsi pystyi taas hengittämään. Helpotus oli sanoinkuvaamaton.

Kaikki apu on tyhjää parempaa

Petra kertoi kokemastaan myös Bella Table -podcastissa, jota hän juontaa yhdessä ruokavaikuttaja Kia Arpian kanssa. Petra toivoo, että tosipaikan tullen hänen kokemastaan voisi olla jollekin toiselle hyötyä.

– Minulla kokemustarinat painuvat aina parhaiten mieleen. Jos olisin vain lukenut ensiapuohjeita jostain, en usko, että toimintani olisi tullut niin luonnostaan. Kannatti todellakin käydä se kurssi, Petra toteaa.

Jatkossa Petra aikoo kiinnittää erityistä huomiota sormiruuan kokoon. Hän ei kuitenkaan halua lietsoa tarinallaan pelkoa, vaan muistuttaa, että lasten tukehtumiskuolemat ovat harvinaisia.

Tiedon vahvistaa Minna Sihvo Suomen Punaiselta Ristiltä. Lasten tukehtumiskuolemia tapahtuu noin viisi vuodessa, ja yksikin kuolema on valtava tragedia. Siksi myös Sihvo kannustaa käymään ensiapukurssin, etenkin, jos on omista taidoistaan epävarma.

– Kaikista tärkeintä on tunnistaa tilanne ja soittaa hätänumeroon. Jo silloin on tehnyt valtavan paljon. Ihmiset kuitenkin monesti arkailevat ensiavun antamista. Haluaisin painottaa, että kunhan toimii ja auttaa jotenkin, tekee oikein.

Vaikka lapsen lyöminen lujaa lapojen väliin tuntui Petrasta epämukavalta, hän ei pakkotilanteessa osannut pelätä, että lapselle aiheutuisi iskuista enempää vahinkoa.

Se on Sihvon mukaan oikea asenne. Kun pelastetaan ihmishenkeä, kaikki muu on toissijaista.

Tapahtuneen jälkeen Juice tarvitsi vähän aikaa syliä, mutta hän ei ollut Petran mukaan erityisen itkuinen. Pian lapsi olikin valmis palaamaan leikkeihinsä ja rauhoittumaan päiväunille.

– Myrkytysvaara on olemassa erityisesti pienten lasten kohdalla, kertoo ylilääkäri, apulaisprofessori Tuomas Lilius kertoo Lääkärilehden artikkelissa.

Syyskuun loppuun mennessä yhteydenottoja nikotiinipusseihin liittyen oli tullut Myrkytystietokeskukseen yhteensä 325. Näistä puolet liittyi alle kaksivuotiaisiin.

Myrkytystietokeskuksessa on havaittu, että yleisimmin yhteydenotoissa kuvataan nikotiinipussin päässeen lapsen suuhun, kun lapsi on tutkinut ympäristöään.

– Painotan aikuisten vastuuta siinä, että nikotiinipusseihin suhtauduttaisiin kuin kemikaaleihin tai lääkkeisiin, eli pidetään ne pois lasten ulottuvilta, Lilius sanoo.

Nikotiini alkaa imeytyä nopeasti – kotiin varattava lääkehiiltä

Vaikka lapsi ei nielisi pussia, alkaa nikotiini imeytyä kehoon jo pussin ollessa suussa. Vaikutus alkaa yleensä minuuteissa. Vatsasta nikotiini imeytyy hitaammin, jolloin oireetkin alkavat myöhemmin.

Vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, lisääntynyt syljeneritys, vapina, päänsärky ja kohonnut verenpaine kuuluvat nikotiinimyrkytyksen oireisiin. Vakavimmillaan nikotiinimyrkytys voi johtaa rytmihäiriöihin ja kouristeluun.

Puhelimessa Myrkytystietokeskukseen pyritään selvittämään nikotiinipussien määrä ja vahvuus, altistuksen kesto ja lapsen oirekuva. Usein kestosta ei ole varmuutta, eikä välttämättä siitäkään, onko lapsi todella altistunut nikotiinille.

Jos lapsi on niellyt yhden vahvan nikotiinipussin, hänet lähetetään lääkäriin tutkittavaksi.

– Altisteen arvioinnissa ongelmia asettaa se, että usein nikotiinipussin vahvuus ei ole tiedossa. Ulkomailta on saatavilla nikotiinipusseja, jotka sisältävät yli 200 mg/g nikotiinia, Lilius huomauttaa.

Lääkehiili estää nikotiinin imeytymistä. Niinpä sitä olisi hyvä olla varalla lapsiperheissä.

Sairaalassa vakavan myrkytyksen oireita hoidetaan esimerkiksi tukemalla hengitystä ja verenkiertoa.

Myös teinit ja nuoret aikuiset saavat myrkytysoireita

Toinen merkittävä ryhmä, jota Myrkytystietokeskuksen yhteydenotot koskevat nikotiinipussien osalta, ovat nuoret ja nuoret aikuiset. Tällöin kyseessä on yleensä liikakäytön aiheuttama myrkytyshuoli tai nukkuessa vahingossa nielaistu nikotiinipussi.

Näin kirjoittaa ruotsalainen psykiatrian ylilääkäri Anders Hansen uutuuskirjassaan Aivovoimaa junior, joka ilmestyi suomeksi syksyllä 2024 Atenan kustantamana. Kyseessä on lapsille ja nuorille suunnattu tietokirja, jossa käsitellään Hansenin aiemmasta bestselleristä Aivovoimaa (2017) tuttua teemaa eli liikunnan merkitystä aivoterveydelle.

Uudessa teoksessaan Aivovoimaa junior Hansen käy lapsentasoisesti läpi, millä tavoilla liikkuminen parantaa aivotoiminnan eri osa-alueita, kuten luovuutta ja muistia. Yhdeksi teoksen pääteemoista nousee keskittymiskyvyn parantaminen.

ADHD:ta tai ei, moni nykylapsi ja -nuori kamppailee keskittymisvaikeuksien kanssa. Hansenin mukaan liikunnasta olisi kuitenkin merkittävästi apua keskittymisongelmien selättämisessä.

Kaiken takana on dopamiini

Dopamiini on välittäjäaine, joka tuottaa mielihyvää. Teoksessaan Hansen kiteyttää, että dopamiinin tehtäviin kuuluu kertoa, mihin pitää keskittyä ja kiinnittää huomio. Dopamiinia erittyy, kun ihminen tekee mielestään jotain mukavaa tai hyödyllistä.

Mielihyvän mekanismiin liittyy accumbens–tumake, joka on yhteydessä moniin muihin aivojen osiin. Kun ihminen tekee jotain kivaa, dopamiini löytää tiensä accumbens-tumakkeeseen. Tumake antaa palkkioksi mielihyvän tunteen. Mutta:

– Accumbens-tumakkeen täytyy olla oikeassa vireessä, jotta se ottaa vastaan juuri sopivan kokoisen dopamiiniannoksen. Jos se ottaa dopamiinia liikaa tai liian vähän, vastineeksi ei heru mielihyvän tunnetta. Nykykäsityksen mukaan tällä tapahtumalla on osuutta asiaan, jos ADHD aiheuttaa ongelmia, Hansen kirjoittaa.

Toisin sanoen aivot jäävät kaipaamaan lisää dopamiinia, ja siihen tarvitaan enemmän jännitystä ja lisävirikkeitä. Keskittyminen ja pitkäjänteisyys kärsivät myös siksi, että sopiva dopamiinipitoisuus auttaa aivoja suodattamaan ärsykkeitä ja ohjaamaan huomion oikeaan suuntaan.

ADHD:ssa dopamiinin tarve korostuu, mutta tunne on tuttu muillekin. Hansen kirjoittaa, että teoksen kohdeyleisön sukupolvi on tottunut nopeisiin palkintoihin. Hauskuutta ei jaksaisi odottaa, koska lyhytvideoiden katselu ja muu kännykällä vietetty aika vastaavat tähän tarpeeseen.

Liikunnan hyödyt näkyvät ajan kanssa

Myös liikunta saa aivot erittämään dopamiinia. Se on Hansenin mukaan peruja ihmisen esihistoriasta: ruokaa ei voinut kerätä tai metsästää ilman, että liikkuisi. Aivot siis uskovat, että liikkuessaan ihminen tekee jotain hyödyllistä ja palkitsevaa.

Ruutuaika vetää helposti pidemmän korren, koska sen vaikutukset ovat välittömämpiä ja hetkellisesti voimakkaampia. Liikkumisen hyödyt ovat puolestaan nopeiden palkintojen vastakohtia.

– Joitakin hyötyjä huomaat toki saman tien, mutta jotkin hyödyt huomaat vasta liikuttuasi säännöllisesti viikkoja tai kuukausia, Hansen kuvailee.

Esimerkiksi keskittymiskyky kohenee Hansenin mukaan välittömästi liikunnan jälkeen. Välitön vaikutus kestää pari tuntia, mutta liikkumisen ottaminen tavaksi saa ihmisen keskittymään yleisesti ottaen paremmin ja ajattelemaan nopeammin.

Lista liikkumisen tieteellisesti todistetuista hyödyistä on pitkä ja vaikuttava. Keskittymiskyvyn ohella liikunta parantaa niin lukemisen ymmärtämistä, matemaattisia taitoja kuin ongelmanratkaisukykyä. Se myös lieventää stressiä, lisää luovuutta ja tekee iloisemmaksi.

Tuloksia voi saada Hansenin mukaan jo varsin maltillisilla liikunta-annoksilla. Hengästyttävä liikunta kolme kertaa viikossa vähintään puolen tunnin ajan muun muassa lievittää stressiä, lisää iloisuutta ja parantaa muistia. Keskittymiskyvyn parantamiseksi minimiannos on vain 20 minuuttia, mieluiten aamulla tai aamupäivällä harrastettuna.

Hyvä uutinen on myös se, että aivojen kannalta liikuntalajilla ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että liikkuu.

Vanhempien haasteeksi enää jää sen ratkaiseminen, miten lapsen saisi kiinnostumaan liikunnasta ruudun tuijottamisen sijaan.

Kaksplus ja Atena-kustantamo kuuluvat samaan Otava-konserniin.

Selvitimme, tehdäänkö lusikkatesti todella kouluterveydenhuollontarkastuksessa vai onko se täyttä urbaanilegendaa.

Haastattelimme THL:n kouluterveydenhuollon ohjauksesta vastaavaa ylilääkäriä Marke Hietanen-Peltolaa, jolla itsellään on koululääkäritausta.

Lusikkatestiä ei kivesten tutkimiseen tarvita

Lusikkatesti-termin historia ei ole Hietanen-Peltolalle selvillä, mutta lusikan mainitseminen ihmetyttää häntä.

– En tiedä, miten lusikka liittyisi kivesten tutkimiseen koululääkärin vastaanotolla. Oman urani aikana kivekset on aina tutkittu käsin. En ole kuullut vanhemmiltakaan kollegoilta, että tutkimukseen olisi koskaan käytetty lusikkaa.

Kivekset tarkistetaan jo neuvolassa, mutta myös ensimmäisen, viidennen ja kahdeksannen luokan koululääkärin tarkistuksissa. Tutkimus on täysin kivuton.

– Toimenpide on hyvin nopea ja yksinkertainen, mutta ymmärrettävästi siihen liittyy lapsilla ja nuorilla jännitystä.

Lääkäri tarkistaa, että kivekset ovat sijaitsevat siten, kuten niiden kuuluu ja vaikuttavat muutenkin terveiltä.

Jos pojan puberteetti viipyy ja pituuskasvu on heikkoa, kertoo kivesten tilanne lääkärille lapsen kehityksestä hyvin olennaisia asioita, jotka vaikuttavat lääketieteellisen avun löytymiseen.

Tutkimusta ei tehdä kenellekään väkisin

Hietanen-Peltola toteaa, että pieni jännitys kivesten tutkimukseen liittyen on täysin terve merkki.

– Lapset ja nuoret ymmärtävät tilanteen olevan poikkeuksellinen ja arkaluontoinen. Kuka tahansa ei saa heille sellaista tehdä. Se kertoo mielestäni heidän hyvistä turvataidoistaan.

Jännitystä ja kuhinaa lasten sekä nuorten keskuudessa lisännee sekin, että ylempiluokkalaiset kertovat pienemmille, mitä on luvassa. Kivesten tutkimisesta saatetaankin puhua nuoremmille ”lusikkatestinä” ajattelematta asiaa sen kummemmin.

Hietanen-Peltola korostaa, että tutkimusta ei kenellekään tehdä väkisin, vaan lääkäri sopii tutkimuksen tekemisestä oppilaan kanssa sen jälkeen, kun on kertonut, miksi tutkimus tehdään. Lapsi saa myös päättää siitä, onko huoltaja tai terveydenhoitaja huoneessa tutkimuksen aikana.

Oppilaiden on tärkeä tietää, mitä terveystarkastuksessa tulee tapahtumaan. THL on suositellut, että terveydenhoitaja käy luokassa etukäteen kertomassa, mitä kaikkea lääkärintarkastuksessa jutellaan ja tutkitaan.

Kouluterveydenhuollon laajoihin terveystarkastuksiin luokilla 1., 5. ja 8. kutsutaan mukaan myös huoltaja, joka hänkin voi lieventää jännitystä juttelemalla asiasta lapsen kanssa etukäteen. Sen lapselle voi ainakin kertoa, että niin sanottu lusikkatesti on vain huhu, vaikka kivekset tutkimuksessa tarkastetaankin.

Lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Péter Csonka Terveystalolta on tutkinut lasten ferritiiniä. Hänen mukaansa lapsilla ja nuorilla tehdyissä tutkimuksissa ja suosituksissa käytetyt raja-arvot vaihtelevat 10-16 μg/l välillä. Jos lapsen ferritiini on alle 30, tämä ei siis vielä tarkoita suoraan raudanpuutetta, kuten aikuisilla.

Csonka huomauttaa myös, että hyvävointisen ja oireettoman lapsen rautavarastojen niukkuus saattaa olla täysin normaalia. Esimerkiksi murrosiän kasvupyrähdyksen aikana matalat ferritiiniarvot yleensä korjaantuvat itsestään muutamassa vuodessa.

Mistä lapsen matala ferritiini johtuu?

Rauta on välttämätöntä erityisesti kasvavalle ja kehittyvälle sikiölle ja lapselle. Sikiö saa tarvitsemansa raudan odottavan äidin verestä. Täysiaikaisena syntyneen vauvan rautavarastot riittävän noin kuuden kuukauden ikään saakka.

Jos odottaja kärsii raudanpuutteesta, voi sillä olla vaikutuksia myös lapseen. Raskausaikana odottajan vaikea anemia voi vaikuttaa haitallisesti sikiön hermosolujen ja aivojen kehitykseen ja näkyä myöhemmin lapsen oppimisessa, muistissa sekä matemaattisissa ja kielellisissä taidoissa.

Yleisesti syyt lapsen matalan ferritiiniarvon takana vaihtelevat. Niin varhaislapsuudessa kuin murrosiässä ravitsemuksella on iso merkitys. Esimerkiksi kasvispainotteisessa ruokavaliossa raudan saanti voi jäädä liian vähäiseksi. Lisäksi kasvupyrähdyksissä raudan tarve on korkea, mutta ravinnosta saatu rauta ei aina riitä vastaamaan tätä tarvetta.

Csonka puhuu myös “maitoanemiasta”. Se on tila, jossa pitkäaikainen yksipuolinen maitoruokinta voi haitata raudan imeytymistä maidossa olevan kalsiumin takia.

Suolen limakalvon vauriot tai suolistoinfektiot voivat myös vaikuttaa raudan imeytymiseen. Rautaa voi myös menettää verenvuotojen, kuten runsaiden kuukautisten, nenäverenvuotojen tai suolistovuotojen kautta. Myös vakavat sairaudet voivat aiheuttaa raudanpuutetta.

Alhaisen ferritiinin oireet

Lapsen matala ferritiini voi aiheuttaa moninaisia oireita:

• Yleisin oire: väsymys
• Tyypillisiä oireita: kalpeus, suorituskyvyn heikkeneminen, rasituksen sietokyvyn lasku
• Vakava raudanpuute voi johtaa tai pahentaa lasten kognitiivisia vaikeuksia ja käytöshäiriöitä.

On myös hyvä muistaa, että aina syynä ei ole lapsen matala ferritiini: samat oireet voivat johtua myös esimerkiksi huonosta unihygieniasta, psyykkisistä ongelmista tai ylikuormituksesta.

Lisäksi Csonka huomauttaa, että jos lapsella ei ole todettu anemiaa, ei tarkkaan tiedetä, miten matala ferritiini voi vaikuttaa lapsen terveyteen ja normaaliin kehitykseen.

– On epäselvää, kuinka moni raudanpuuteanemiaan liitetyistä oireista voi johtua pelkästään vähäisistä rautavarastoista ilman muutoksia verenkuvassa. Myöskään ei tiedetä, helpottavatko oireet tällöin rautalisän avulla.

Miten lapsen raudanpuutetta hoidetaan?

– Jos potilaalla on raudanpuutteeseen sopivia oireita, on syytä määrittää verenkuva ja ferritiinipitoisuus sekä harkinnan mukaan muita rautaparametreja, Csonka toteaa.

Mutta raudanpuutosta on haastava arvioida pelkkien verikokeiden perusteella. Siihen liittyy paljon virhemahdollisuuksia. Hemoglobiini tai ferritiini lapsella eivät yksistään ole luotettavia mittareita.

Csonkan mukaan oireetonta lasta ei pitäisi turhaan viedä verikokeisiin eikä altistaa tutkimusten aiheuttamalle stressille.

Viitearvot, joilla lääkäri voi harkita rautalääkitystä:

• oireilevalle lapselle, jolla ferritiinipitoisuus on alle 15 μg/l
• oireettomalle lapselle, jos ferritiinipitoisuus on alle 10 μg/l
• jos lapsella on raudanpuutteeseen sopivia punasolumuutoksia

Suun kautta otettava lääkitys on helppo ja turvallinen tapa korjata raudanpuute. Ensin on kuitenkin varmistettava, ettei lapsella ole sairautta, joka voisi altistaa raudan kertymisen kehoon. Liika rauta on nimittäin haitallista lapsen kehitykselle.

Jos lapsella todetaan matala ferritiini, on tärkeää pohtia, mistä se johtuu. Onko syynä esimerkiksi puutteellinen ruokavalio, imeytymishäiriöt, suolistovuodot, runsaat kuukautiset, kasvupyrähdys tai kilpaurheilu? Raudanpuutteen hoidossa on oleellista pyrkiä vaikuttamaan sen aiheuttajaan.

Liikunta ja terveet elintavat ovat luuston terveydelle välttämättömiä myös aikuisiällä ja ikääntyessä, mutta liikunnan rooli muuttuu iän karttuessa: aikuisiässä liikunta ylläpitää luuston vahvuutta ja ikääntyessä liikunta hidastaa luun menetystä.

Kasvuikä on luustolle korvaamatonta aikaa, mutta ruutuaika syö lasten ja nuorten vapaa-ajan aktiivisuutta. Lasten ja nuorten liikunta –tuloskortin mukaan 4–6-vuotiaille kertyy päivittäin paikallaanoloa keskimäärin lähes 10 tuntia. 7-vuotiailla vastaava lukema on 7 tuntia ja 17 minuuttia, kun taas 15-vuotiailla määrä on jo lähes 9 tuntia.

– Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo lapsuudessa. Kerrytetyn luuston massan lisäksi fyysisesti aktiivinen lapsuus voi edesauttaa luustolle välttämättömän liikkumisen jatkamista myös myöhemmin elämässä, Luustoliiton toiminnanjohtaja Ansa Holm kertoo tiedotteessa.

Pienillä arjen valinnoilla on merkitys

Teot luuston hyväksi ovat lopulta pieniä tekoja arjessa. Luusto tarvitsee liikunnan lisäksi monipuolista ravintoa, riittävästi kalsiumia, D-vitamiinia ja proteiinia sekä sopivassa suhteessa lepoa ja unta. Päihteet ja nikotiinituotteet ovat haitallisia luustolle.

Luovuttaa ei kuitenkaan kannata luuston suhteen myöhemminkään elämässä, sillä luusto uusiutuu jatkuvasti, muistutetaan Luustoliitosta. Luuston hyvinvointiin on kuitenkin syytä suhtautua vakavasti.

– Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä, myös lapsi, nuori tai työikäinen voi sairastua osteoporoosiin. Tällöin taustalla on usein jokin toinen sairaus tai käytetty lääkehoito.

Tarkastelujakso ulottui elokuusta 2019 heinäkuun loppuun 2024. Tänä aikana HUSin sairaaloissa hoidettiin yhteensä 604 sähköpotkulautaonnettomuuteen joutunutta lasta tai nuorta.

Tiedotteen mukaan suurin osa vammautuneista on poikia ja iältään keskimäärin 12–13-vuotiaita. Eniten tapaturmia tapahtuu arkipäivinä.

Uuden lastensairaalan ylilääkäri Mikael Kuitunen toteaa tiedotteessa, että päivystykseen hakeutuvat vain ne nuoret, jotka tarvitsevat lääkärin hoitoa. Potilaita on hänen mukaansa päivittäin.

– Tämän lisäksi on varmasti paljon lapsia, jotka ovat saaneet esimerkiksi haavoja ja ruhjeita käyttäessään sähköpotkulautaa, mutta jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa.

Haavat ja ruhjeet ovat HUSin mukaan myös yleisimpiä sairaalassa hoidettavia vammoja. Sen lisäksi sairaalaan on tultu esimerkiksi murtumien ja pään vammojen takia. Lieviä pään vammoja on diagnosoitu 221 ja vakavia pään vammoja 50. Sisäelinvammoja on ollut 12 lapsella.

Lapsen kuolemaan johtaneita sähköpotkulautaonnettomuuksia on ollut pääkaupunkiseudulla kaksi.

Valtaosalla vammat ovat lieviä ja myös vammautuneiden kokonaismäärä on laskussa, mutta vakavien vammojen osuus on kasvanut tarkastelujakson aikana.

– Viimeisen vuoden aikana erityisesti vakavien vammojen määrä on kasvanut, vaikka vammautuneiden kokonaismäärä on laskussa. Tämä on erityisen huolestuttavaa. Alaikäisen kohdalla vanhemman vastuu sähköpotkulaidan käytöstä korostuu, toteaa lastenortopedi Matti Ahonen Uudesta lastensairaalasta.

Ftalaatit ovat kemikaaleja, joita käytetään lukuisissa kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa niiden levittyvyyden parantamiseksi. Varhaisessa kehitysvaiheessa ftalaateille tai korvaaville aineille altistumisen tiedetään olevan yhteydessä hedelmällisyyden, neurologisen kehityksen ja aineenvaihdunnan ongelmiin.

Tuore tutkimus osoitti, että erityisesti saippuan, shampoon ja muiden ihonhoitotuotteiden käyttö oli yhteydessä korkeampiin ftalaattipitoisuuksiin lasten virtsassa. Useiden eri tuotteiden käyttö ennusti ftalaattien korkeampaa pitoisuutta.

Tutkimukseen osallistui 630 iältään 4–8-vuotiasta lasta eri puolilta Yhdysvaltoja.

Varhaisteini-ikä on altistumiselle herkimpiä aikoja

– Löydös ei ole ollenkaan yllättävä, sanoo Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tutkimuksista tiedetään, että iholle voidellut ftalaatit imeytyvät elimistöön. Vaikka ne poistuvat sieltä nopeasti, jatkuva altistus voi aiheuttaa ongelmia. Ftalaatit saattavat esimerkiksi heikentää kivesten toimintaa. Lisäksi ne lisäävät valkoisten rasvasolujen muodostumista, mikä puolestaan voi aiheuttaa lihavuutta.

Lasten endokrinologian erikoislääkärinä toimiva Toppari varoittaakin Helsingin Sanomissa, ettei lasten ja varhaisnuorten tulisi käyttää ihonhoito- ja hygieniatuotteita ilman erityistä syytä.

Lapsen vartaloa ei Topparin mukaan lähtökohtaisesti ole tarpeellista pestä saippualla eikä voidella voiteilla. Alle murrosikäisen ei tarvitse käyttää shampoota, sillä pienten lasten hiukset eivät vielä rasvoitu. Lapsen atooppista ihoa tulisi hoitaa vain apteekin perusvoiteilla.

Myös nuorten olisi hyvä käyttää ihonhoito- ja hygieniatuotteita maltillisesti.

– Varhainen teini-ikä on yksi herkimpiä aikoja, jolloin voi saada haittoja aikaan sukupuolielinten kehityksessä.

Lähde: HS

Maailmanlaajuisesti lapsikuolleisuus on suuri ongelma, vaikka viime vuosikymmeninä lasten kuolemissa onkin tapahtunut merkittävää laskua. Suuri osa lasten ja nuorten kuolemista olisi ehkäistävissä, tutkijat muistuttavat.

Suomessa lapsikuolleisuus on vähentynyt huomattavasti 1900-luvun alusta lähtien. Vaikka Suomi kuuluu jo entuudestaan hyvin matalan lapsikuolleisuuden maihin, parannusta tapahtuu Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan edelleen.

Suomessa kuoli vuosina 2005–2020 yhteensä 3 685 alle 16-vuotiasta. Heistä poikia oli hieman enemmän kuin tyttöjä. Selvästi suurin osa kuolleista oli alle 1-vuotiaita.

Tutkimuksen mukaan alle 16-vuotiaiden lasten ja nuorten kuolleisuus laski 50 prosenttia vuosien 2005 ja 2020 välillä.

Alle yksivuotiaiden kuolema selittyy yleensä keskosuudella, synnynnäisillä epämuodostumilla ja kätkytkuolemilla.

Yli 1-vuotiailla yleisimmät kuolinsyyt liittyivät ulkoisiin tekijöihin, kuten liikenneonnettomuuksiin ja muihin tapaturmiin sekä syöpiin.  

Tutkimuksessa hyödynnettiin Digi- ja väestötietoviraston väestötietojärjestelmää ja Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoja.

– Lasten ja nuorten kuolleisuutta voidaan pitää terveydenhuollon laadun ja toimivuuden tärkeänä mittarina, ja on rohkaisevaa nähdä, että myönteistä kehitystä tapahtuu yhä, päätutkijana toiminut Riikka Sallinen Oulun yliopistosta toteaa tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että kliinisen hoidon kehittymisellä, tutkimuksella ja terveyspoliittisilla päätöksillä pystytään edelleenkin vähentämään lasten kuolemia. Lisätietoa tarvitaan silti esimerkiksi kuolleisuuden riskitekijöistä.

Erityisesti syksyllä tai talvella syntyminen vaikuttaa olevan yhteydessä suurempaan sairastumisriskiin.

– Kun kesä otettiin vertailukaudeksi, havaittiin, että mihin tahansa muuhun vuodenaikaan syntyminen oli merkittävästi yhteydessä allergiseen nuhaan, ja syksyllä tai talvella syntyminen oli yhteydessä astmaan, kertoo korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori Sanna Salmi Itä-Suomen yliopistosta tiedotteessa.

Kuitenkaan kroonisella nenän sivuontelotulehduksella eli rinosinuiitilla tai tulehduskipulääkkeen pahentamalla hengitystiesairaudella ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä syntymävuodenajan kanssa.

Astmaa sairastavien osuus talvella syntyneiden ryhmässä oli 43,1 prosenttia, keväällä syntyneiden ryhmässä 42,1 prosenttia, syksyllä syntyneiden ryhmässä 42,7 prosenttia ja kesällä syntyneiden ryhmässä 41,1 prosenttia.

Allergista nuhaa sairastavien osuus talvella syntyneiden ryhmässä oli 12,6 prosenttia, keväällä syntyneiden ryhmässä 12,0 prosenttia, syksyllä syntyneiden ryhmässä 12,1 prosenttia ja kesällä syntyneiden ryhmässä 10,7 prosenttia.

Vaikuttaako D-vitamiini suurempaan riskiin?

Syy ilmiölle saattaa löytyä muun muassa D-vitamiinin määrän vaihtelusta aineenvaihdunnassa, sillä kesällä ihmiset saavat luonnostaan enemmän D-vitamiinia auringosta. Myös osin vuodenajasta riippuvaiset kasvillisuus ja ilmansaasteet vaikuttavat mahdollisesti allergeenisuuteen ja immunologisiin vasteisiin sekä allergisen nuhan riskiin.

Tutkimusryhmä osoitti jo aiemmassa väestöpohjaisessa tutkimuksessaan, että Suomessa talvella tai keväällä syntyneillä on suurempi riski sairastua aikuisiän astmaan.

Jopa kymmenen lapsen viidestätoista terveystarkastuksesta ajoittuu yleensä ensimmäiseen ikävuoteen. Neuvolakäyntien ajoituksessa tai sisällössä voi olla kuntakohtaista vaihtelua. Vauvan neuvolakäynneistä ja siitä, mitä niillä tehdään voit lukea tarkemmin täältä.

Lastenneuvolat tiivistetysti – taulukko kertoo, miten neuvolakäynnit ajoittuvat

Kaksi lapsen neuvolakäynneistä vauvavuoden jälkeen on laajoja terveystarkastuksia, joissa on lääkäri mukana. Muuten neuvolassa tavataan pääosin terveydenhoitajaa.

Alta voit lukea tarkemmat kuvaukset siitä, mitä lapsen kullakin neuvolakäynnillä tapahtuu.

Lastenneuvola tekee laajat terveystarkastukset 4 kk, 18 kk ja 4 v iässä

Neuvolassa mitataan aina lapsen paino, pituus ja päänympärys. Laajassa terveystarkastuksessa arvioidaan lisäksi lapsen hyvinvoinnin, terveydentilan ja kehityksen lisäksi myös koko perheen hyvinvointi ja vanhempien mahdolliset tuen tarpeet.

Laaja terveystarkastus on terveydenhoitajan ja lääkärin yhdessä tekemä. Käynteihin kutsutaan lapsen mahdolliset molemmat huoltajat, ja selvitetään heidän näkemys lapsen terveydestä ja kehityksestä.

Huoltajien kirjallisella suostumuksella 4-vuotisneuvolaan välitetään varhaiskasvatuksen henkilökunnan, kuten lapsen päiväkotiryhmän opettajan, arvio lapsesta. Arvio sisältää muun muassa lapsen oppimiseen ja selviytymiseen varhaiskasvatuksessa liittyviä teemoja niiltä osin kuin se on välttämätöntä hoidon ja tuen järjestämiseksi.

Lapsen neuvolakäynnit: 1,5-vuotisneuvola

Laaja terveystarkastus: terveydenhoitaja ja lääkäri

Asialistalla mittausten lisäksi esimerkiksi: 

• perheen terveys, hyvinvointi, voimavarat, vertaistuki ja avun saanti
• lapsen kasvuympäristö ja kodin turvallisuus
• varhainen vuorovaikutus, kosketus ja läsnäolo
• lapsen voimakas oppimisen ja oman tahdon kehittyminen
• lapsen uni, perheen uni ja lepo
• lapsen motorinen kehitys kuten kahden palikan kokoaminen ja kävelykyky ilman tukea
• puheen ymmärrys kuten pallon hakeminen lelulaatikosta ohjeistettuna
• rokotusten tarkistaminen ja täydentäminen tarvittaessa: vesirokkorokote, kausittainen influenssarokote (vuosittain)
• D-vitamiinilisästä muistuttaminen

Lapsen neuvolakäynnit: 2-vuotisneuvola

Terveydenhoitajan tekemä tarkastus

Asialistalla mittausten lisäksi esimerkiksi: 

• tahtoikä, tunteiden säätely
• tutista ja tuttipullosta luopuminen (suun terveys)
• puheen ymmärrys, kahden sanan lauseiden kehitys, lapselle lukeminen
• lapsen motorinen kehitys kuten pallon potkaiseminen ja juokseminen
• hienomotoriikan kehitys kuten kynän käyttö
• sosiaaliset suhteet ja leikki
• näkö, katsekontakti, karsastus

Lapsen neuvolakäynnit: 3-vuotisneuvola

Terveydenhoitajan tekemä tarkastus

Asialistalla mittausten lisäksi esimerkiksi: 

• lapsen ravitsemus ja perheen ruokailutottumukset
• perheen yhteinen aika, voimavarat ja kannustava kasvatus
• kehotunnekasvatus ja turvataidot
• hoitojärjestelyt ja varhaiskasvatus kuten päiväkodin aloittaminen
• perheen arkiliikunta ja liikuntatottumukset
• puheen kehitys ja sosiaaliset suhteet kuten leikki
• turvallisuus kodissa ja liikenteessä
• Mahdolliset huolenaiheet, avun ja tuen tarve
• mahdollinen LENE-tutkimus (leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointimenetelmä)
• TBE-rokote riskiryhmäläisille, kausittainen influenssarokote

Lapsen neuvolakäynnit: 4-vuotisneuvola

Laaja terveystarkastus: terveydenhoitaja ja lääkäri

4-vuotiaana on mahdollista havaita useimmat koulumenestystä aiheuttavat vaikeudet, kuten neurologisen kehityksen ongelmat, psyykkisen kehityksen häiriöt, mitkä edellyttävät lisätukea. 4-vuotisneuvolan laajassa terveystarkastuksessa keskitytään muun muassa seuraaviin asioihin:

• leikki-ikäisen lapsen neurologisen kehityksen arviointi (LENE-tutkimus)
• psyykkisen terveyden ja psykososiaalisen hyvinvoinnin arviointi 
• vuorovaikutus ja tunteiden säätely
• kaveri- ja leikkitaidot
• vahvuudet ja vaikeudet
• uni ja lepo
• liikunta ja ravitsemus
• perheen hyvinvointi ja mahdolliset huolenaiheet
• vertaistuki ja ryhmätoiminta kuten varhaiskasvatus tai harrastukset
• kokonaisvaltainen terveystilanne kuten näkö, kuulo, iho, kivekset, verenpaine ja suvun sairauksien kartoittaminen
• muut yksilöllisen tarpeen mukaiset tutkimukset ja toimenpiteet

Lapsen neuvolakäynnit: 5-vuotisneuvola

Terveydenhoitajan tekemä tarkastus

Asialistalla mittausten lisäksi esimerkiksi: 

• tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky
• media ja ruutuaika
• mahdollinen yökastelu
• sukupuolten tasa-arvo
• ravitsemus ja D-vitamiinilisästä muistuttaminen
• kielellinen ja neurologinen kehitys
• ylipainon tai ylipainoriskin puheeksi ottaminen ja riskitekijöiden tarkempi kartoitus
• suun terveys ja ohjaus 5–6-vuotiaan suun terveystarkastukseen

Lapsen neuvolakäynnit: 6-vuotisneuvola

Tämä on lastenneuvolan viimeinen käynti, sillä 7-vuotiaana lapsi siirtyy kouluterveydenhuollon piiriin. Terveydenhoitajan tekemä tarkastus.

Asialistalla mittausten lisäksi esimerkiksi: 

• lukivalmiudet ja lapselle lukeminen
• uimataito
• lepo, liikunta
• digiturvataidot ja ruutuaika
• kannustava kasvatus 
• tottumusten oppiminen esimerkiksi ravitsemuksen suhteen
• keskustelu varhaiskasvatuksen kanssa mahdollisista huolenaiheista
• tarvittaessa esimerkiksi ADHD-oirekysely tai lähisuhdeväkivallan kartoituslomake

Neuvolassa järjestetään tarvittaessa lisä- tai kotikäyntejä esimerkiksi erityisen tuen tarpeen arvioimiseksi ja toteuttamiseksi.

Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Jos erite ei häviä välikorvasta tavanomaiseen tapaan seuraavien kuukausien aikana, kehittyy niin sanottu liimakorva. Liimakorvataudissa eritettä on ollut välikorvassa yleensä jo kolmen kuukauden ajan ja se on koostumukseltaan liimamaista.

Vaikka liimakorva syntyy useimmiten korvatulehduksen jälkeen, liimakorvatautia voi esiintyä myös ilman edeltävää tulehdusta, kertoo Jaakko Korpi. Hän toimii Aavan ja Pikkujätin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärinä.

– Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ei juuri ole, Korpi toteaa.

Liimakorva ja äkilliset korvatulehdukset tulevat myös usein päällekkäin ja limittäin. Siksi liimakorva tulkitaankin herkästi akuutiksi bakteerin aiheuttamaksi korvatulehdukseksi virusflunssien yhteydessä.

Liimakorva voi syntyä myös korvatorven toiminnallisten tai rakenteellisten ongelmien seurauksena, kuten suurentuneen kitarisan tai suulakihalkion myötä, Korpi kertoo.

Entä voiko lapsen uimaharrastus olla syypää liimakorvaan?

– Uiminen itsessään ei aiheuta liimakorvaa, mutta se voi altistaa lapsen tai aikuisen korvakäytävätulehdukselle.

Antibiootit eivät tepsi

Liimakorva ei onneksi aiheuta kipua tai infektio-oireita. Kuulonalenema on yleisin oire. Lisäksi voi tuntua korvan lukkoisuutta.

– Tämän voi huomata siitä, että lapsi haluaa esimerkiksi television äänenvoimakkuuden kovemmalle, puhuu kovalla äänellä tai kysyy usein ”mitä?”.  Pitkittynyt välikorvaerite ei kuitenkaan aiheuta terveelle lapselle pysyviä puheenkehityksen ongelmia, hän vakuuttaa.

Liimakorvataudin hoidossa on käytetty lukuisia eri lääkeaineita, mutta mikään niistä ei ole vakuuttavasti antanut pitkäaikaista hoitotulosta. Korpi korostaakin, ettei oireetonta, eritteistä välikorvaa tule hoitaa mikrobilääkkeillä.

Jos potilaan nenä on jatkuvasti tukkoinen ja nuhainen, nenää kannattaa hoitaa esimerkiksi sopivalla nenäsuihkeella seuranta-ajan.

– Antibiootit eivät liimakorvaan tepsi, sillä kyse ei ole bakteeritulehduksesta.

Vanhempia lapsia voidaan opettaa puhaltamaan ilmaa välikorvaan puristamalla nenä tukkoon ja sitten puhaltamalla, tai vaihtoehtoisesti Otovent-pallon avulla. Pienemmillä lapsilla pelkkä seuranta riittää alkuun.

Miten liimakorva paranee?

Liimakorvataudin esiintyvyys vaihtelee runsaasti vuodenajoittain. Runsaimmillaan se on talvikuukausina, jolloin myös virusperäisiä flunssia on eniten liikkeellä.

– Tulehdusten rauhoituttua kesäaikana tauti paranee usein itsestään. Liimakorvatautiin sairastuneista 70–80 prosentilla korva tai korvat paranevat kolmessa kuukaudessa, Jarkko Korpi kertoo.

Jos välikorvassa on eritettä yhtäjaksoisesti yli kolmen kuukauden ajan, lapsi lähetetään korvalääkärille arvioon. Hoitopäätös on aina yksilöllinen.

– Seuranta-aika voi olla pidempi muun muassa silloin, jos liimakorva on toispuolinen tai kesä on alkamassa.

Pitkittynyt välikorvaerite hoidetaan ensisijaisesti tärykalvoputkituksella ja tarvittaessa kitarisan poistolla. Putkitus parantaa liimakorvasta johtuvan kuulonaleneman.

Tärykalvoputket pysyvät keskimäärin 6–18 kuukautta ja poistuvat itsestään. Putken poistoa harkitaan, jos putki on tärykalvolla vielä kahden vuoden kuluttua.

– Putkitettu liimakorva ei juuri vaikuta lapsen arkipäivään. Esimerkiksi tavalliset pesut ja vedessä polskiminen onnistuvat ilman suojausta. Jos kuitenkin aikeena on sukellella, suojaus on hyvä laittaa, jotta vältytään korvatulehduksilta, Korpi opastaa.

Jokainen on kuitenkin yksilö. Lämpötilan ja hikoilun määrän ohella veden tarve riippuu ihmisen koosta ja iästä.

Kuinka paljon lapsen pitää juoda vettä päivässä?

Alle neljän kuukauden ikäisen vauvan ei tarvitse juoda vettä lainkaan. Pienelle vauvalle äidinmaito tai äidinmaidonkorvike antaa kaiken tarvittavan. Helteellä vauvalle kannattaa kuitenkin tarjota maitoa tavallista useammin.

Kun vauva alkaa syödä rintamaidon lisäksi kiinteitä ruokia, hänelle voi tarvittaessa antaa vettä helteellä. Vesi kannattaa tarjota esimerkiksi nokkamukista tai tuttipullosta.

Lapset tarvitsevat nestettä päivittäin noin saman verran kuin aikuiset, eli ruuan lisäksi noin 1–1,5 litraa päivässä. Helteellä nesteen tarve voi kasvaa.

Niin lapselle kuin aikuiselle paras janojuoma on vesi. Lapselle suositellaan ruokajuomaksi rasvatonta maitoa tai täydennettyä kasvijuomaa. Yksi tuoremehulasillinen päivässä riittää. Satunnaisesti lapsi voi juoda limsoja, mehuja ja sokeroituja tai rasvaisia juomia, kuten kaakaota. Ne eivät kuitenkaan kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon.

Jos lapsi käy pissalla normaalia harvemmin ja virtsa on väriltään tummempaa kuin yleensä, hän on juonut liian vähän. Muita nestehukan oireita ovat päänsärky ja ärtyneisyys.

Nesteen tarve raskauden ja imetyksen aikana

Normaalisti aikuinen tarvitsee nestettä 1–1,5 litraa päivässä ruuan lisäksi. Raskauden aikana kehon verimäärä kasvaa, joten odotusaikana pitäisi juoda hieman reilummin verrattuna tavanomaiseen suositukseen. Riittävä veden saanti vähentää turvotusta ja ehkäisee ummetusta.

Raskaana oleva tarvitsee myös reilusti D-vitamiinia ja kalsiumia. Siksi päivittäin kannattaa juoda myös 5–6 desilitraa rasvattomia maitovalmisteita tai täydennettyjä kasvijuomia.

Imettämisen aikana ihminen menettää paljon nestettä, joten myös imettäjän täytyy juoda reilusti. Normaalin 1–1,5 litran suosituksen lisäksi nestettä tulisi juoda suunnilleen imetetyn maidon verran. Runsas nesteytys ei lisää rintamaidon määrää.

Imettäjän olisi hyvä juoda vettä, rasvatonta maitoa tai piimää. Vähäsokeriset mehut, tee sekä täydennetyt ja sokeroimattomat kasvijuomat ovat myös imettäjälle sopivia.

Kofeiinia saa juoda vain maltillisesti, koska osa siitä kulkeutuu rintamaitoon. Liiallinen kahvinjuonti saattaa tehdä lapsesta levottoman.

Lähteet: Ruokavirasto ja THL

Anafylaksia on äkillinen, hengenvaarallinen allerginen yleisreaktio, jonka syynä voi olla ruoka-aine, hyönteisen pisto tai lääkkeet. Sen esiintyvyys on suurinta alle kouluikäisillä.

– Ajatus, ettei voi suojella lastaan, pelottaa äärettömästi. Vaaranpaikkoja on joka puolella, Jonna sanoo.

Jonnan lapsen anafylaksia tuli ilmi, kun tämä oli vain kuuden kuukauden ikäinen. Vauva ehti saada vain muutaman pisaran korvikemaitoa, kun kasvoille ja kehoon levisi puna ja näppylöitä. Vauva alkoi myös yskiä.

Perhe lähti nopeasti terveyskeskukseen, jossa vointi tasaantui, mutta vauva oli kuitenkin vetelä, vaisu ja kalpea. Jonna aavisti pahaa.

– Vaadin jäädä odotusaulaan vauvan kanssa, ja pian vauva sai uuden pahoinvointiaallon ja oksensi kaaressa. Tämän jälkeen hän meni aivan veteläksi, mutta virkosi onneksi muutamassa minuutissa.

Jonnan lasta lääkittiin terveyskeskuksessa useamman elimen allergiseen reaktioon. Hänellä on anafylaksian vaara maito-, kananmuna-, kala- ja pähkinäallergioissa. Niiden lisäksi lapsella on muita lievempiä allergioita, jotka eivät kuitenkaan ole hengenvaarallisia pienellä maistamisella.

”Se, että kaikkien muiden tekemiset vaikuttavat, pelottaa”

Anafylaksia on vaikein mutta erittäin harvinainen ruoka-allergian oire, joka on hengenvaarallinen.

Anafylaksiassa todetaan nopeasti eteneviä oireita useammasta elinjärjestelmästä (iho, suoli, hengitys, verenkierto). Ainoa hoito on nopeasti lihakseen pistettävä adrenaliini, minkä jälkeen tulee hakeutua päivystysseurantaan, sillä osalla anafylaksia palautuu uudestaan muutaman tunnin latenssivaiheen jälkeen.

Terveeseen lapseen verrattuna arki on Jonnan mukaan allergioiden ja anafylaksian riskin kanssa paljon haastavampaa, ja elämää pitää suunnitella tarkasti päivittäin.

– Pitää miettiä, mihin kaikkialle uskaltaa ja haluaa lähteä. Kauppareissut, kyläilyt, lomamatkat ja bussimatkat tulee kaikki miettiä etukäteen ja ennakoida mahdolliset vaaranpaikat, ottaa adrenaliinikynät mukaan, huolehtia niiden oikea säilytyslämpötila, varata tarpeeksi sopivaa evästä ja huolehtia mitä ja missä itse ja muu seurue syö, ettei vaaraa anafylaksiaan aiheudu, Jonna kuvailee.

Häntä pelottaa ajatus siitä, että vaaroja on joka puolella.

– Se, että kaikkien muiden tekemiset vaikuttavat anafylaksian riskiin, pelottaa. On esimerkiksi todella stressaavaa miettiä sitä, uskallanko viedä lapsen leikkipuistoon, jos siellä joku syö jäätelöä ja jäätelöä kantautuu jotenkin lapseeni, joka saa siitä hengenvaarallisen reaktion.

Anafylaktisesta reaktiosta palautuminen vie aikaa

Jonnan lapsi sai anafylaktisen reaktion esimerkiksi ilmateitse siitä, kun kotona paistettiin kalapuikkoja. Hoito edellytti lääkitsemistä kotona, matkaa ambulanssilla tarkkailuun sairaalaan ja lisää lääkitystä siellä.

Anafylaktisesta reaktiosta palautuminen voi viedä jopa viikkoja.

– Anafylaktisen reaktion jälkeen kotona eletään rauhallisesti. Palataan moniallergisen niin sanottuihin turvaruokiin, jotka eivät varmasti aiheuta pieniäkään allergiaoireita, koska elimistö on jo valmiiksi kovilla. Pikkuhiljaa palataan tuttuun ruokavalioon, Jonna havainnollistaa.

”Uhmaikä koettelee allergisen lapsen itsehillintää”

Jonna on tehnyt kaikkensa, ettei siirtäisi pelkoa anafylaksiasta lapseensa. Häntä on kuitenkin pitänyt opettaa tietämään allergiansa ja kantamaan niistä omalle ikätasolle sopivan vastuun.

– Nyt kolmevuotiaana lapsi osaa kysyä, saako syödä ennen kuin syö. Toki uhmaikä välillä koettelee allergisen lapsen itsehillintää. Otamme hänelle aina omia herkkuja mukaan ja hän osaa nauttia niistä, vaikka välillä harmistuukin, jos toisilla on erilaista syötävä.

Isommat juhlat on Jonnan mukaan haastavia paikkoja moniallergisen lapsen kanssa, kun allergeeneja on kaikkialla. Esimerkiksi se, etteivät vieraat muista nostaa omia lautasia tiskiin käytön jälkeen, lisää allergiareaktion vaaraa.

– Kun meille pelottavat kermakakkulautaset jäävät pyörimään tasoille, pöydille, penkeille, ulos ja sisälle, emme voi päästää lasta leikkimään vapaana toisten lasten tavoin. Täytyy vahtia koko ajan, ettei kermaa pääse käsien kautta suuhun vahingossakaan.

Lähipiirin suhtautuminen allergioihin on Jonnan mukaan vaihtelevaa – osan on ollut vaikea ymmärtää allergioiden vakavuutta ja sitä, miten pienestä on kyse. Roiskekin voi aiheuttaa sairaalareissun.

Lähimmäisten kanssa Jonna on sopinut tietyt pelisäännöt: yhteisenä aikana ei tarjoilla allergeeneja. Kyläillessään Jonnan perhe vie mukanaan turvalliset tarjottavat kahvipöytään tai sitten sovitaan yhdessä mitä syödään.

Allergiat venyttivät päivähoidossa aloittamista

Jonnan lapsen moniallergisuus on vaikuttanut suuresti päätökseen siitä, että lapsi ei ole ollut päivähoidossa. Nyt hoitovapaan loputtua päiväkodin aloitus on tullut ajankohtaiseksi, ja uusi arki alkaa syksyllä. Järjestelyjä on käyty tarkkaan läpi päiväkodin henkilökunnan kanssa.

– Päiväkodin aloitukseen valmistautuminen on ollut henkisesti vaikea kamppailu. Olimme kuitenkin juuri aloituskeskustelussa ja olin todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten hienosti he olivat hakemuksen perusteella valmistautuneet tapaamisen ja päiväkodin aloittamiseen syksyllä, Jonna kiittelee.

Jonna selitti jo varhaiskasvatuspaikkaa hakiessa selvästi sen, mitä toimia lapsen allergiat vaativat konkreettisesti: esimerkiksi puhtaita ruokailuvälineitä ja omia ruokia erotettuina muiden ruoista. 

– He olivat jo etukäteen sopineet, miten tilanteissa toimitaan ja mihin lapseni istuu ruokailemaan niin, että on muiden kanssa samassa tilassa mutta saa turvallisen paikan. Päiväkodissa oli juuri kokemusta anafylaksian vaarasta, joten asia oli ymmärretty ja tietoutta levitetty hienosti eteenpäin päiväkodin muullekin väelle.

Koska kalasta voi saada anafylaksian jo ilmateitse, sopivat Jonna ja päiväkodin henkilökunta, että lapsi ei aluksi mene päiväkotiin kalapäivinä lainkaan. Kalaa on kerran viikossa ja perhe saa viiden viikon ruokalistan etukäteen sopiakseen hoitopäivät ennakkoon. 

– Kehitämme siihen vielä ratkaisun myöhemmäksi yhdessä. Päiväkodista toivottiin vielä lääkärin infopakettia siitä, mikä anafylaksia on, koska täytyy pistää adrenaliinikynä ja milloin allergialääke riittää.

”Olisinpa pyytänyt apua pelkooni lapsen anafylaksiasta aiemmin”

Jonnan mukaan pelko lapsen anafylaksiaan liittyen on läsnä joka päivä – välillä vähemmän, välillä enemmän. Pelon takana on pelko lapsen menettämisestä.

– Pelottaa, ettei lapsi selviä anafylaksiasta vaan menehtyy. Pelon vuoksi punnitsee asioita, riskejä ja mahdollisuuksia onnistumiseen.

Jonna tiedostaa, että hän tarvitsee pelon käsittelyyn tarvitsee apua ja tukea. Sitä hän on pyytänyt ja saanut, mutta toivoo, että olisi pyytänyt apua pelkoonsa lapsen anafylaksiasta jo aiemmin.

– Olisinpa osannut pyytää apua jo heti alkuun enkä pelännyt toista vuotta yksin tai kaksin puolison kanssa. Pelko on lieventynyt keskustelun ja ajan saatossa. Jokainen onnistunut puistoreissu ja kerhokerta on saanut pelkoani kutistumaan hieman pienemmäksi.

Jonna ei esiinny jutussa kokonimellään suojellakseen lapsensa yksityisyyttä.

– Ahdistus, masennus ja itsensä vahingoittamisen kehitys oli pysynyt hyvin vakaana 2000-luvulle asti. Niissä ei oikeastaan ollut muutosta vuodesta 1993 vuoteen 2013 mennessä. Sitten ne alkoivat yhtäkkiä kasvaa, varsinkin tytöillä, Haidt toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa.

Hänen mukaansa nuorten ja erityisesti nuorten naisten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet nopeasti noin vuodesta 2010 lähtien. Tällöin älypuhelimilla ja sosiaalisen median parissa on alettu viettää runsaasti aikaa.

Haidt on erityisen huolissaan siitä, millaisia asioita lapsilta jää kokematta runsaan älylaitteiden käytön vuoksi ja millaisille asioille he altistuvat.

– He eivät käytä läheskään yhtä paljoa aikaa leikkimiseen keskenään, nauramiseen, ulkona auringossa olemiseen, luonnon tarkkailuun ja ihmisten kanssa jutteluun. Kirjojen luku, harrastukset, kaikki tuo vähenee, kun puhelimen kanssa kuluu 5–10 tuntia päivässä.

Pitääkö Haidtin teoria paikkaansa?

On vaikea osoittaa aivan vedenpitävästi, että nuorten kasvava ahdistus johtuisi nimenomaan kasvaneesta ruutuajasta.

– On tehty paljon kokeita, joissa syy-seuraussuhde on voitu näyttää, tai ainakin vahva viite siihen, Haidt vastaa kritiikkiin.

Sosiaalinen vuorovaikutus kasvotusten, läheisten ja hyvien ystävien kanssa ei korvaannu älylaitteiden sosiaalisella maailmalla, jossa ollaan alttiita täysin tuntemattomien ihmisten toiminnalle, Haidt muistuttaa.

– Jos kysyy itsemurhan tehneen lapsen vanhemmilta mistä kaikki johtui, moni vastaa että lasta oli kiusattu sosiaalisessa mediassa tai että tämä oli joutunut seksuaalisen kiristyksen kohteeksi. No nyt kriitikkoni sanovat, että tuo kaikki on vain korrelaatiota ja tottahan se on, kaksi asiaa tapahtui. Silti minusta on hieman hämmentävää, että ilmeistä syy-yhteyttä ei nähdä, Haidt sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa.

4 keinoa pelastaa lasten mielenterveys

Monet vanhemmat ja kasvatuksen asiantuntijat kantavat huolta älylaitteiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Niiden käyttö on kuitenkin jo niin ehtinyt juurtua kulttuuriimme, että harva vanhempi uskaltaa harata vastaan ja kieltää lapseltaan älypuhelimen.

Jonathan Haidt on ehdottomasti sitä mieltä, että nyt tarvittaisiin selkeitä ja yksinkertaisia keinoja, joilla lapsia ja nuoria saataisiin suojeltua älylaitteilta.

Hän esittelee Helsingin Sanomien artikkelissa neljä teesiään:

1. Ei älypuhelinta ennen lukiota.

2. Ei sosiaalista mediaa ennen 16. ikävuotta.

3. Puhelimet lukittuun säilöön koulupäivän ajaksi.

4. Paljon enemmän leikkiä ja omaehtoista tekemistä ilman vanhempien jatkuvaa hyysäystä ja valvontaa.

Mitä mieltä sinä olet Haidtin teeseistä? Vastaa kyselyyn!

Harppaus neljävuotiaasta viisivuotiaaksi on yleensä maltillinen; lapselle tulee muutama kilo painoa, pituutta noin 5–10 senttimetriä, ei suuria muutoksia kehityksessä. Taidot lisääntyvät ja hioutuvat hurjaa vauhtia, mutta usein arki 4 v 9 kk ikäisen lapsen vanhempana on useimmiten hyvällä tavalla ennalta-arvattavaa.

Vertaisoppimista ja mallintamista | 4 v 9 kk ikäinen hallitsee sääntöleikit

Kun lapsi lähestyy viiden vuoden ikää, on hänen tyypillistä innostua leikeistä ja peleistä, joissa on selkeät säännöt. Lapset oppivat vertaisiltaan sekä jäljittelevät paljon aikuisilta näkemäänsä ja kuulemaansa – vanhempi hoivaa vauvaa, lääkäri mittaa kuumeen ja poliisi toruu rosvoa.

4 v 9 kk ikäinen lapsi nauttii roolileikeistä entistä enemmän, kun kaikki leikkijät noudattavat yhteisiä sääntöjä. Lapsi ymmärtää nyt juonenkäänteitä aiempaa paremmin. Riitoja ei synny kavereiden välillä enää yhtä paljon kuin ennen, kun kaikilla on taitoja kertoa toiveistaan ja tunteistaan.

Lapsi kunnioittaa kavereitaan ja osaa jo neuvotella riitatilanteissa. On tavallista, että hän haluaa tehdä vaikutuksen vertaisiinsa ja saattaa mahtailla eri asioilla tai taidoilla. Leuhkiminen voi olla myös omien puutteiden peittelyä.

Lasten keskinäistä leikkiä kannattaa hyödyntää paljon, koska vertaissuhteiden merkitys oppimisessa vain kasvaa. Jos lapsi haluaisi leikkiä vain yksinään eikä hakeudu muiden seuraan esimerkiksi päiväkodissa tai harrastuksissa, kannattaa häntä kannustaa siihen mahdollisimman paljon. Ujous voi helpottaa, kun leikkitaitoja harjoitellaan ja niissä tulee paremmaksi. Lapsen yksilöllisyyttä tulee kuitenkin aina kunnioittaa.

Lapsen taidot | Lue lapselle, vaikka hän oppisi lukemaan itse

Alle viiden vuoden ikäinen lapsiko osaa lukea? Ei mahdotonta. Lukemaan oppiminen on hyvin yksilöllistä ja useimmilla lapsilla ajankohtaista eskarilaisena tai ekaluokkalaisena. Myös poikkeuksia sattuu: jotkut lapset oppivat lukemaan jo 4-vuotiaana, ja pieni osa lapsista 5-vuotiaana.

Lukemaan opettelu on vaiheittaista. Se etenee kirjainten ja tavujen tunnistamisesta sanojen muodostamiseen ja myöhemmin lauseiden hahmottamiseen. Vaikka 4-vuotias osaisi jo aakkoset, voi häneltä kestää kauan kirjainten yhdistämisessä. Toiset lapset lukevat 1. luokalla vasta sanoja tuskaillen, kun toisilta saattaa sujua jo kirjan lukeminen kokonaan – yksilöllisyys on siis tässäkin asiassa suurta.

Vaikka 4 v 9 kk ikäinen lapsi osaisi lukea, on hänelle tärkeää lukea edelleen myös ääneen. Lukukokemus on nimittäin erilainen kuunneltuna kuin itse luettuna. Itse lukiessaan lapsi joutuu keskittymään ja ponnistelemaan osatakseen, mikä voi latistaa intoa huonona päivänä tai väsyneenä. Tässä piilee riski lukutaidon ja luetun ymmärtämisen heikentymisestä, jos lukeminen ei enää kiinnostakaan. Lapsen lukiessa itse sisällön suuruudessa on myös paljon eroja, kun jotkut jaksavat lukea vain muutaman minuutin ja toiset paljon pidempään. 

Lukeminen yhdessä ja yksin on monin tavoin hyväksi lapselle: keskittymiskyky paranee, oppiminen sujuvoituu ja lapsi saa vanhemaltaan kiireetöntä läheisyyttä. Lukemaan opettelussa kannattaa tukea etenkin, jos vanhemmalla tai suvussa on lukivaikeutta, sillä lukivaikeudet ovat vahvasti perinnöllisiä.

Hieman alle puolet lapsista oppii lukemaan esikoulussa. Mitään kiirettä lukemaan oppimisella ei vielä tässä iässä ole!

Suun terveys | Hampaat alkavat vaihtua

4 v 9 kk iässä lapsella voi alkaa heilua hammas ensimmäistä kertaa. Väliaikaisten maitohampaiden tarkoitus on ollut auttaa pitämään leukaa oikeassa asennossa pysyvien hampaiden kasvaessa ikenissä. Lapsille puhkeavat ensimmäiset pysyvät hampaat, niin kutsutut ”rautahampaat”, noin 5–6-vuotiaana.

Maitohampaita ei tule repiä irti. Hammasta voi kuitenkin heilutella puhtailla käsillä edestakaisin tai myötä- ja vastapäivään. Hampaiden vaihtumistahti on yksilöllistä ja maitohammas voi pysyä kiinni pitkäänkin siitä, kun se on alkanut heilua.

Hampaiden harjaukseen täytyy alkaa kiinnittää nyt erityistä huomiota, kun pysyvät poskihampaatkin puhkeavat – niiden kun tulisi säilyä suussa koko elämän ajan. Vaikka 4 v 9 kk ikäinen lapsi harjaisi hampaat jo omatoimisesti, on vanhemman vastuulla tarkistaa harjauksen tulos. Lapsen hampaiden harjaukseen pitäisi osallistua kouluikään asti, kunnes motoriikka on kehittynyt tarpeeksi.

Hampaat reikiintyvät herkästi puhkeamisaikana ja sitä seuraavina vuosina. Lapsuuden huono suuhygienia vai pahimmillaan johtaa hampaiden menetyksiin myöhemmällä iällä.

Lähteet: Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Oppi & Ilo

Jyrsiminen voi johtua tylsistymisestä, stressistä, uteliaisuudesta tai yrityksestä purkaa levottomuutta. Joskus kynsien pureskelu on vain toistuva tapa ilman sen kummempaa syytä. Vastaavasti lapsi voi kaivella nenäänsä tai kieputella hiussuortuviaan sormen ympärille.

Mitä haittaa kynsien pureskelusta on?

Lievä kynsien pureskelu lapsilla on yleensä harmitonta. Tapa voi mennä ohi myös itsekseen.

Kuitenkin jos kynsien pureskelu kroonistuu, se voi altistaa kynnen alueen kivuille ja terveysongelmille. Pahimmillaan pureskelu voi aiheuttaa kynsivallitulehduksen. Myös siitä on näyttöä, että pureskelu haittaisi suun ja hampaiden terveyttä.

Periaatteessa myös virukset ja bakteerit voivat tarttua lapseen helpommin, kun kynsiä ympäröivä iho on rikkoontunut ja lapsi vie sormiaan tiuhaan suuhun.

Jos kynsien pureskelu on pakkomielteistä, saattaa se olla yksi oire vakavasta ahdistuneisuudesta tai masentuneisuudesta. Silloin juurisyyt vaativat ammattilaisen apua. Useimmiten pureskelun ongelmallisuus kuitenkin liittyy lähinnä siihen, että tapa ei näytä kovin tyylikkäältä.

Kynsien pureskelu hallintaan näillä konsteilla

Koska kynsien pureskelu on monesti tiedostamatonta, ensimmäinen askel on tehdä lapsi tietoiseksi käytöksestään ja siitä, millaisissa tilanteissa hänellä on taipumusta jyrsiä kynsiään.

Muutos onnistuu helpoiten, jos lapsi on itse motivoitunut pääsemään pureskelusta eroon. Esimerkiksi ikätoverien huomauttelu aiheesta on monesti paljon tehokkaampaa kuin vanhemman kiellot.

Nalkuttaminen ja kieltäminen ovatkin yleensä tehottomia keinoja, ellei lapsi nimenomaan pyydä, että häntä huomautettaisiin asiasta tarpeen tullen. Harva lapsi kuitenkaan kokee asian häiritseväksi omasta aloitteestaan.

Etenkin pienten lasten vanhempien on hyvä varmistaa, että lapselle tarjoutuu päivän mittaan tilaisuuksia leikkiä ja temmeltää. Silloin lapsi ei välttämättä koe tarvetta suunnata ylimääräistä energiaansa kynsien pureskeluun.

Jos kynsien pureskelu häiritsee sosiaalisissa tilanteissa tai pienen lapsen sormet näyttävät kärsivän pureskelusta, voi vanhempi yrittää harhauttaa häntä muulla tekemisellä. Lisäksi kynnet kannattaa pitää lyhyinä ja siisteinä, jotta jyrsittävää olisi mahdollisimman vähän.

Lähteet: Babycenter, Parents, Terveyskirjasto

Näitä ongelmia ratkotaan useissa järjestöissä heti kesän jälkeen, kerrotaan Ensi- ja turvakotien liiton tiedotteessa.

– Järjestöt yrittävät tukea perheitä, mutta erityisesti kesän jälkeen avuntarve kiihtyy. Elokuussa haetaan moninkertaisesti apua muihin kuukausiin verrattuna. Pelkästään loma-ajan alkoholin käytön lopettaminen tai vähentäminen aiheuttaa runsaasti yhteydenottoja, huomauttaa A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki tiedotteessa. 

Alkoholin ongelmakäyttö aiheuttaa myös välillisiä ongelmia, kuten vanhempien riitaisuutta, lähisuhdeväkivaltaa sekä haittaa lasten tilannetta eron hetkellä.

Lapset jäävät alkoholin varjoon

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore tutkimus (2024) kertoo, että Suomessa on noin 89 000 lasta, jonka vanhemmista vähintään toisella on ollut päihdeongelma.

Lapset joutuvat liian usein kärsimään vanhempiensa juomisen vuoksi.

– Alkoholin ongelmallinen käyttö tekee lapsista näkymättömiä ja turvattomia. Kotona he katoavat vanhemman juomisen tieltä ja kantavat huolta vanhemmistaan sekä arjen sujuvuudesta”, Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Riitta Särkelä kertoo.

Suurimmassa riskissä ovat vauvat.

– Näkymättömistä lapsista ei puhuta eikä heidän äänensä tule kuuluviin. Heitä on hälyttävän paljon ja he kantavat pahimmillaan koko elämänsä merkittävän osan niistä haitoista, joita alkoholi maassamme aiheuttaa.

Hallitusohjelmaan kirjatut uudistukset voivat koitua kohtalokkaiksi

Perheitä auttavissa järjestöissä ollaan huolissaan siitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu useita uudistuksia, joissa alkoholisääntelyn painopistettä siirretään pois sosiaali- ja terveyspolitiikasta.

Huolestuttavinta uudistuksissa on, että ne uhkaavat viedä alkoholinkäyttöä vahvemmin koteihin, joissa sivullisina kärsijöinä ovat näkymättömät lapset.  

Uusin valmistelussa oleva uudistus on alkoholin kotiinkuljetus, joka antaisi muun muassa pikaläheteille oikeuden kuljettaa alkoholia kotiin.

THL:n kyselyn mukaan 75 prosenttia suomalaisista ei luota siihen, että kotiinkuljetuksessa pystytään valvomaan ikärajoja tai päihtymystä. Samaan lopputulokseen ovat tulleet monet kansainväliset tutkimukset.

– Tyttöjen oireet painottuvat tarkkaamattomuusoireisiin. Pojilla taas tyypillisempiä oireita ovat hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus, sanoo Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professori ja HUSin lastenpsykiatrian ylilääkäri Eeva Aronen.

Tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta tunnetaan nimellä ADD. Se on yksi ADHD:n kolmesta esiintymismuodosta.

Arosen mukaan tyttöjen oirekuvan painottuminen tarkkaamattomuuteen ei välttämättä häiritse ympäristöä, ja siksi tyttöjen ADHD on myös vaikeampi tunnistaa. Tytöt saattavat myös peitellä oireitaan sopeutuakseen paremmin joukkoon.

– Kun lapsi ei esimerkiksi häiritse muiden oppimista, opettaja ei välttämättä huomaa oireita, Aronen selittää.

ADHD voi tytöillä olla lähes päinvastainen kuin pojilla

ADHD:n tyypillisiä oireita ovat keskittymisvaikeudet, levottomuus, ylivilkkaus, kärsimättömyys ja harkitsematon toiminta. Näitä esiintyy kuitenkin erityisesti pojilla.

– Tyttöjen ja poikien kehitys on usein eriaikaista. Pojilla on usein motorista vilkkautta ja impulsiivisuuden hallinta kehittyy monilla hieman myöhemmin kuin tytöillä, sanoo Aronen.

Tytöillä ADHD-oireet voivat olla poikiin verrattuna lähes päinvastaiset.

– Tyttöjen tarkkaamattomuusoireet voivat ilmetä esimerkiksi siten, että lapsi ei ikään kuin kuule mitä sanotaan tai hän viihtyy omassa maailmassaan ja haaveissaan. Koulussa tämä voi näkyä siinä, että lapsi ei opi asioita kuten muut, koska hän ei keskity oppimiseen vaan on omissa ajatuksissaan, sanoo Aronen.

Etenkin kaverisuhteet ja ryhmässä toimiminen voivat olla haastavia, kun lapsi haaveilee, eikä enää tiedä, mistä puhuttiin ja mitä piti tehdä.

ADHD:ta potevan lapsen on usein vaikea hahmottaa ajankulua, ja kiirehtiminen on erityisen vaikeaa. Tämä voi konkreettisesti näkyä esimerkiksi kouluaamujen hitautena. Myös vanhemman neuvojen kuuntelu, asioiden sisäistäminen ja hoitaminen, sekä aloittaminen ja loppuunsaattaminen voivat tuottaa vaikeuksia.

Myös aistitoiminnan säätelyn kanssa voi olla haasteita. Lapsi ei välttämättä kestä esimerkiksi kovia ääniä tai vaatteiden hankaamista.

Monesti oppimisongelmat kulkevat käsikädessä ADHD:n kanssa. Pitkiä ohjeita ja lauseita on vaikea muistaa tai edes ymmärtää. Työskennellessään lapsi voi olla hidas, eikä ehdi tehdä tehtäviä niille annetussa ajassa.

Sen sijaan etenkin luovuutta vaativissa aineissa ADHD-lapsi saattaa olla erityisen lahjakas. AD(H)D-lapsi voi myös uppoutua pitkäksikin aikaa mieluisaan tekemiseen, kuten legojen rakentamiseen.

ADHD-diagnoosit lisääntyneet myös tytöillä

ADHD-diagnoosit ovat selvästi yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Tyttöjen ADHD-diagnoosit ovat kuitenkin lisääntyneet viime vuosina suhteessa enemmän kuin poikien.

Kahdeksan vuoden aikana ADHD-diagnoosin osuudet ovat pojilla lähes kolminkertaistuneet ja tytöillä yli viisinkertaistuneet.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitokset rekisteritiedot paljastavat, että vielä vuonna 2015 pojista 2,9 prosentilla oli ADHD-diagnoosi, mutta vuonna 2022 osuus oli kasvanut jo 8,3 prosenttiin. Samalla ajanjaksolla tyttöjen ADHD-diagnoosit olivat kasvaneet 0,7 prosentista 3,3 prosenttiin.

Aronen arvioi tyttöjen ADHD-diagnoosien lisääntyneen, sillä tyttöjen ADHD-oireet osataan nykyään paremmin tunnistaa. Osa ADHD-oireisista henkilöistä saa diagnoosin kuitenkin vasta aikuisena, kun oirekuva alkaa haitata selvästi enemmän elämää.

Diagnoosi ei tule hetkessä

Aronen painottaa, että ADHD-diagnoosi vaatii aina laaja-alaista tarkastelua. Oireiden on pitänyt olla pitkäaikaisia, ne ovat alkaneet yleensä ennen kouluikää ja niitä on esiintynyt kotona, päiväkodissa, koulussa ja harrastuksissa.

– Arjen sujuminen on tärkein mittari sille, onko paikallaan epäillä lapsella ADHD:ta, Aronen sanoo.

Epäilyä ADHD:sta kannattaa lähteä selvittämään paremmin esimerkiksi neuvolan, perheneuvolan tai kouluterveydenhuollon kautta. Diagnoosia tehdessä kartoitetaan lapsen kehityshistoriaa ja elämäntilannetta, sekä käyttäytymistä eri tilanteissa. Joskus avuksi voidaan ottaa psykologin arvio, tai tehdä muita tarkempia tutkimuksia, kuten unitutkimus.

– Harvemmin ADHD:ta todetaan vielä ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Tärkeää on tehdä huolellinen kartoitus koko tilanteesta, toteaa Aronen.

Näin tuet ADHD-tyttölasta

Vaikka pienet haaveilijatytöt eivät ole yhtä hankalia ryhmän kannalta kuin levottomasti käyttäytyvät pienet pojat, myös he tarvitsevat apua ja ymmärrystä aikuisilta.

ADHD voi etenkin hoitamattomana tuoda mukanaan laaja-alaisiakin ongelmia. Ne voivat liittyä sosiaalisiin suhteisiin ja haasteisiin koulussa, työssä ja perhesuhteissa. Tutkimusten mukaan ADHD vaikuttaakin erityisen negatiivisesti kaveri- ja perhesuhteisiin etenkin tytöillä.

Nämä kaikki yhdessä voivat aiheuttaa myös itsetunnon puutetta, mikä taas voi näkyä esimerkiksi masennuksena tai ahdistuneisuutena.

– Tärkeää olisi tukea ja kehua lasta oppimisessa, koulunkäynnissä ja esimerkiksi läksyjen tekemisessä, sanoo Aronen.

On erittäin tärkeää, että lapsen vanhemmat ja opettajat eivät pidä lapsen unohtelevaisuutta ja vitkastelua henkilökohtaisena loukkauksena ja ilkeytenä. Oireista annetut rangaistukset vain lisäävät lapsen jännitystä ja epävarmuutta.

ADD-oireinen lapsi hyötyy usein muistilistoista ja kuvien tai sarjakuvien käytöstä arjen apuna. Lisäksi hän kaipaa asioiden ja tapahtumien ennakointia, ohjausta ja kannustusta ja loputonta kärsivällisyyttä. Arjessa kannattaa suosia lyhyitä, selkeitä käskyjä ja ohjeita. Lapsen voi myös pyytää toistamaan vanhemmalta kuullun ohjeen, ja näin varmistaa, että asia tuli ymmärretyksi.

– On tärkeää ymmärtää, millainen haaste ADHD on lapsen kehityksen kuluessa, sanoo Aronen.

ADD-oireiden hoidossa käytetään psykososiaalisia hoitoja, esimerkiksi käyttäytymisen ohjausta palkkioiden avulla kotona ja koulussa, neuropsykiatrista valmennusta tai toimintaterapiaa. Myös lääkehoitoa on saatavilla.

Vanhempainryhmistä tai keskustelukäynneistä voi saada tukea kasvatuksellisiin ongelmiin.

– Jos ADHD diagnosoidaan, psykososiaaliset tukitoimet lapsen ja nuoren kehityksen aikana täytyy aina järjestää. Pelkkä lääkehoito ei ole riittävä, muistuttaa Aronen.

Pieniin ja pinnallisiin haavoihin riittää usein kotihoito, ja vanhemmasta saattaakin tuntua, että laastareita ja desinfiointiainetta kuluu etenkin kesällä runsaasti. Tiesitkö, että puhdistusaineen käyttäminen ei kuitenkaan ole haavaa hoitaessa nykyään suositeltavaa?

Haavan hoitoon valmistautuminen

Haavanhoito-ohjeet jaotellaan yleensä haavatyypin mukaan. Tässä jutussa keskitytään nimenomaan pienten haavojen hoitoon, jotka eivät ole syviä tai vuoda runsaasti verta.

Haavan hoito alkaa sillä, että haavan tilanne arvioidaan. Runsaasti verta vuotavien haavojen, kuten pisto- ja puremahaavojen kohdalla, on syytä suunnata lääkäriin tai vaikeissa tapauksissa soitettava hätänumeroon. Tällöin haava pyritään sitomaan ensiaputoimena napakasti niin, että verenvuoto tyrehtyisi. Jatkohoidosta vastaa lääkäri.

Ennen haavaan koskemista pestään kädet huolellisesti saippualla. Pese myös mahdolliset sakset ja pinsetit esimerkiksi astianpesuaineella ja pyyhi ne mahdollisuuksien mukaan käsidesillä. Sama on hyvä toistaa sen jälkeen, kun haava on hoidettu.

Näin haava puhdistetaan

Kotihoidossa haava puhdistetaan mieluiten pelkästään puhtaan, juoksevan vesijohtoveden alla kahdesta kolmeen minuuttia. Haavan puhdistamiseen voi tarvittaessa käyttää myös keittosuolaliuosta. Haavaan ei nykysuositusten mukaan ole syytä laittaa mitään puhdistusaineita tai -pulvereita.

Haavan puhdistaminen kannattaa aloittaa heti, kun haava on syntynyt, jotta haavan paraneminen ei viivästy.

Samalla, kun haava suihkutetaan vedellä, poistetaan haavasta kevyesti esimerkiksi hiekka ja lasinsirut. Jos niitä on hankala saada irti, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Haavan hoitoon kuuluu kuivaus. Tämä tehdään kevyesti taputellen puhtaalla pyyhkeellä tai harsotaitoksella. Kuivaaminen on tärkeä osa haavan hoitoa, sillä silloin märkä ei jää muhimaan haavaan.

Selkeät haavan reunat kannattaa yrittää saattaa mahdollisimman yhteen laastarilla tai perhosteipillä. Näiden lisäksi päälle voidaan laittaa vielä puhdas ja kuiva side.

Haava on parasta pitää puhtaana ja kuivana 3-7 vuorokautta. Aika riippuu haavan koosta ja paranemisnopeudesta. Tämän jälkeen haavan voi antaa arpeutua ilman siteitä vähitellen.

Haavan hoito ja tulehduksen merkit

Jos haava erittää niukasti vihreää märkää, mutta haavan ympäristö ei punoita tai kuumota, hoitoa voidaan jatkaa kotona. Tällöin haavan puhdistamista jatketaan puhtaan veden avulla.

Tulehtumisen merkkejä ovat muun muassa haavan ympäristön punoittaminen. Vakavaksi tulehdus katsotaan, jos haava punoittaa yli kahden senttimetrin alueelta, on kipeä ja turvonnut sekä erittää märkää. Tällöin on syytä olla yhteydessä lääkäriin.

Lähteet: Terveyskylä ja Terveyskirjasto

Lääketieteen lisensiaatti Jandeh Jallow Oulun yliopistosta todisti väitöstutkimuksessaan, että äidin raskaudenaikainen stressi ja ei-toivottu raskaus voivat lisätä ADHD-oireiden esiintymistä lapsella. On myös mahdollista, että synnytyksen jälkeisistä riskitekijöistä lyhyempi imetyksen kesto lisää ADHD-oireiden esiintymistä.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD:n varhaisiin riskitekijöihin kuuluvat muun muassa keskosuus ja äidin päihteiden käyttö raskauden aikana.

Näiden lisäksi on raskaudenaikaisia ja varhaislapsuuden tekijöitä, joita on tutkittu vain vähän tai niistä on ristiriitaista tietoa aikaisemmissa tutkimuksissa.

ADHD-lapsilla on persoonallisuuseroja muihin verrattuna

Jallow selvitti väestöpohjaisessa väitöskirjatyössään, liittyvätkö äidin raskaudenaikainen tulehdus ja stressi, imetyksen kesto sekä lapsen persoonallisuuspiirteet tai psykiatriset sairaudet kohonneeseen ADHD-riskiin lapsuudessa ja nuoruudessa.

Tutkimuksessa todettiin, että ei-toivotulla raskaudella ja alle kolme kuukautta kestäneellä täysimetyksellä voi olla yhteys yliaktiivisiin oireisiin 8-vuotiaana. Äidin raskauden aikainen stressi ja alle kuusi kuukautta kestänyt osittainen imetys olivat merkkejä lisääntyneestä riskistä ADHD-oireisiin 16-vuotiaana.

Myös lapsen oma persoonallisuusprofiili liittyi ADHD-diagnoosiin nuoruusiässä. Tutkimuksessa paljastui eroja temperamentissa ja luonteenpiirteissä terveen kontrolliryhmän ja niiden välillä, joilla todettiin ADHD. Nuoret, joilla diagnosoitiin ADHD, olivat useammin elämyshakuisia sekä vähemmän itseohjautuvia, yhteistyöhaluisia ja sinnikkäitä kuin ne nuoret, joilla ei diagnosoitu ADHD:ta.

Väitöskirjatutkimus on Oulun yliopiston mukaan yksi ensimmäisistä ja tähän mennessä edustavimmista ADHD:n varhaisten riskitekijöiden tutkimuksista.

ADHD-diagnoosien määrä ovat Suomessa viime vuosina kasvaneet räjähdysmäisesti. Koska ADHD on paikoin myös yli- ja väärin diagnosoitu, riskitekijöiden tunnistaminen voi tulevaisuudessa tuoda uusia työkaluja ADHD:n tarkempaan diagnosointiin.

Siedätyshoidolla lisätään ihmisen sietokykyä allergiaa aiheuttavaa allergeenia kohtaan. Siedätyshoitoa annetaan pistos- tai kielenalustablettihoitona.

Kliinisen allergologian professori ja ylilääkäri Johannes Savolainen suosittelee siedätyshoitoa kaikille, joille allergialääkitys ei riitä.

– Erityisesti 5–7-vuotiaille vaikeasti siitepölyallergisille lapsille, Savolainen sanoo.

Ruoista maapähkinälle löytyy myös kaupallinen siedätysvalmiste, jota tosin ei ole Suomessa saatavilla ainakaan vielä. Lapsilla kokeellista tutkimuksellista siedätystä on tehty onnistuneesti Suomessa maapähkinän lisäksi myös kananmunalle ja lehmänmaidolle.

Miksi valita siedätyshoito?

Yksi tärkeä syy hakeutua siedätyshoitoihin on, että ne vähentävät riskiä sairastua allergiseen astmaan tai uusiin allergioihin.

Hyvin onnistuessaan siedätyshoito lievittää kaikkia allergisia oireita, kuten nuhaa, nenän tukkoisuutta, silmäoireita sekä allergeenikontaktista johtuvia astmaoireita.

– Siedätyshoidossa allergian aiheuttava immunologinen tasapainohäiriö korjaantuu, sanoo Savolainen.

Allergian siedätyshoito on tehokasta. Savolaisen mukaan siitepölysiedätyksistä hyötyy noin 90 prosenttia, ja eläinsiedätyksistä noin 60 prosenttia hoidon läpikäyvistä.

– Ei kuitenkaan ole varsinaisia keinoja, jotka takaisivat, että siedätyshoito varmasti auttaa, Savolainen muistuttaa.

Ero allergialääkkeiden ja siedätyshoidon välillä voi kuitenkin olla merkittävä. Allergialääkkeenä käytetyt antihistamiinit, nenäsumutteet ja silmätipat eivät vaikuta allergian perussyyhyn, vaan lievittävät oireita vain hetkellisesti. Siedätyshoidon kanssa oireet voivat hävitä pitkäksi aikaa merkittävästi.

– Siedätyshoidon vaikutus kestää keskimäärin kymmenen vuotta, toisilla pidempään ja toisilla lyhempään. Erot ovat yksilöllisiä, sanoo Savolainen.

Joskus allergiasta voi toipua kokonaan siedättymällä, ja esimerkiksi lasten ruoka-aineallergiat voivat korjaantua itsestään iän myötä.

Siedätyshoito tehdään pistoksena tai tabletilla

Siedätyshoitoja on tehty pitkään, ja ne on havaittu turvalliseksi.

– Pistossiedätystä on tehty sata vuotta, tablettisiedätystä Suomessa reilut 15 vuotta, Savolainen kertoo.

Kielen alle laitettavaa tablettihoitoa annetaan heinä-, koivu- ja huonepölypunkkiallergiaan.

Pistoksina siedätyshoitoa annetaan koivu-, timotei-, huonepölypunkki-, koira- ja kissa-allergian hoitoon, sekä pistiäisallergiaan.

Kokeellista ruokasiedätyshoitoa voidaan antaa merkittäviä oireita, kuten anafylaksiaa, aiheuttavaan ruoka-aineallergiaan.

Siedätyshoidon aloittaminen ja eteneminen

Siedätyshoitoarvioon voi hakeutua perusterveydenhuollossa lääkärin lähetteellä. Myös yksityiset lääkäriasemat tarjoavat hoitoa. Siedätyshoitoarviossa päätetään yhdessä lääkärin kanssa sopivin hoitomuoto. Esimerkiksi siitepölyallergian pistossiedätyshoidot aloitetaan syksyllä, ja tablettisiedätyshoito tammikuussa.

Siedätyshoito kestää pitkään. Siihen pitää jaksaa sitoutua yleensä kolmeksi vuodeksi, minkä aikana tabletteja syödään joka päivä, ja pistoksiakin otetaan lähes kuukausittain. Pistiäisallergian hoito kestää viisi vuotta. Lisäksi hoidot tuntuvat kukkarossa.

– Kolmen vuoden pistossiedätyshoito maksaa julkisessa terveydenhuollossa noin 100–400 euroa, ja tablettisiedätys noin 1800 euroa. Siedätyshoidon hinta on sama lapsille ja aikuisille, sanoo Savolainen.

Hoitojen tehotessa rahan säästää kuitenkin siinä, ettei allergialääkkeitä välttämättä enää tarvita.

Siedätyshoidoissa ei ole yläikärajaa. Aikaisintaan hoidot voidaan aloittaa 5-vuotiaana.

Yli puolitoista miljoonaa suomalaista kärsii jostain allergiasta, mutta siedätyshoitoa saavia on tällä hetkellä vain noin 10 000. Luku voisi olla huomattavasti korkeampi, mutta kaikki eivät syystä tai toisesta pysty tai halua sitoutua hoitoihin. Lisäksi Suomessa on suuret alueelliset erot siedätyshoidon toteutumisessa.

– Mikäli oman alueen sairaala ei siedätä, hoitoon pääsy vaikeutuu, sanoo Savolainen.

Siedätyshoidon haittavaikutukset

Kuten muutkin lääketieteelliset toimenpiteet, myös allergian siedätyshoito voi aiheuttaa haittoja. Savolaisen mukaan pistoshoidolla haittavaikutukset ovat harvinaisia.

– Tavallisin on pistospaikan oireilu pistospäivän iltana. Harvinaisempia haittoja ovat astma-, nuha-, iho-oireet ja väsymys. Hyvin harvoissa tapauksissa voi tulla myös anafylaksia.

Tablettisiedätyksessä vakavia reaktioita ei ole, mutta lähes puolella siedätettävistä ilmenee suun kutinaa.

Erityisesti atooppisesta ihottumasta kärsivät vauvat allergisoituvat kananmunalle huomattavasti muita herkemmin. Harvoin kyseessä on kuitenkaan elinikäinen kielto syödä kananmunaa missään yhteydessä.

Kananmuna-allergia oireilee samoin kuin maitoallergia

Kananmuna-allergian oireet ovat yleensä välittömiä. Tyypillisesti kananmuna-allergia aiheuttaa vatsakipua, oksentelua, kasvojen turvotusta, nokkosihottumaa tai hengenahdistusta.

On kuitenkin myös mahdollista, että kananmunasta tulee sille allergiselle lapselle pidemmäksi aikaa esimerkiksi todella huono olo ilman iho-oireita. Pahoinvointi kestää silloin tunteja.

– Oireet ovat usein samanlaisia kuin maitoallergiassa. Oireet ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä riippuen siitä, kuinka korkealla IgE-luokan vasta-aineet ovat ja missä iässä on ehtinyt herkistyä, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi Péter Csonka kertoo.

Pahimmillaan kananmuna-allergian oireisiin kuuluu myös anafylaksia. Anafylaksia on äkillinen, hengenvaarallinen allerginen reaktio, jossa todetaan nopeasti eteneviä oireita useammasta elinjärjestelmästä kuten iholla, suolessa, hengityksessä ja verenkierrossa.

Lapsilla anafylaksiaa aiheuttaa kananmunan lisäksi lähinnä maito, vehnä, pähkinät, kalat ja äyriäiset.

Anafylaksian riskiin on suhtauduttava aina vakavasti, sillä anafylaksia on hengenvaarallinen oire ja ainoa hoito siihen on nopeasti lihakseen pistettävä adrenaliini.

Kananmunalle voi herkistyä ihon kautta

Kananmuna-allergia on yksi niistä ruoka-aineallergioista, jotka alkavat oireilla varsin varhaisessa vaiheessa: käytännössä silloin, kun kananmuna tulee ensimmäistä kertaa käyttöön.

– Ensin pitää olla herkistynyt kananmunalle, eli jonkinlainen kontakti siihen on ollut. Se voi tarkoittaa ensimmäisiä maisteluita, mutta herkistyä voi myös ihon kautta. Jos herkistyminen tapahtuu ensimmäisellä ruokailukerralla, tulevat oireet vasta sen jälkeen eivätkä välttämättä heti, Csonka selventää.

Iho on merkittävä herkistymisreitti erityisesti kananmunalle. Csonka kuvailee, että vaikkei lapsi olisi syönyt koskaan lainkaan kananmunaa, on hän silti voinut ihokosketuksen kautta ehtiä kehittämään vasta-aineita kananmunan valkuaisaineita kohtaan.

– Jos vasta-aineet ovat valmiiksi koholla, oireita ilmenee sitten, kun rupeaa oikeasti syömään kananmunaa. Atooppinen iho on merkittävä herkistymisreitti varsinkin kananmunalle, Csonka toteaa.

Allergioihin vaikuttaa myös perimä

Lapset, joilla on atooppista ihottumaa, herkistyvät kananmunalle muita useammin. Csonka kertoo, että vauvoilla, joilla on keskivaikea- tai vaikea-asteinen atooppinen ihottuma, on korkea riski herkistyä kananmunan valkuaisaineille ihon kautta jo ennen kananmunan maistelun alkamista.

– Atooppinen iho on huono suoja, koska iho tulehtuu ja allergia läpäisee ihoa.

On tavallista, että alle vuoden ikäisellä lapsella, jolla on vaikea atooppinen ihottuma, on myös ruoka-aineallergia. Suurella osalla allergisista lapsista ruoka-aineet eivät kuitenkaan pahenna atooppista ihottumaa, vaan altistuminen kananmunalle aiheuttaa muita oireita, kuten esimerkiksi nokkosihottumaa tai oksentelua.

Allergiat ovat myös jossain määrin periytyviä. Jos lähisukulaisilla, eli vanhemmilla tai sisaruksilla, on paljon allergioita tai astmaa, on lapsella korkeampi riski allergisiin sairauksiin. Yksittäinen allergia ei kuitenkaan periydy, eli vaikka vanhemmalla olisi kananmuna-allergia, ei lapselle sitä välttämättä tule.

Csonka on huomannut työssään, että vanhemmat ihmettelevät, miten vielä täysimetyksellä olevalla vauvalla voi olla allergiatesteissä veren vasta-ainetasot koholla ruokia kohtaan, vaikka lapsi ei ole koskaan kyseisiä ruokia syönytkään.

– Monesti ajatellaan, että herkistyminen on tapahtunut rintamaidon kautta, mutta herkistymisreitti on merkittävässä määrin se atooppinen iho. Siksi on tärkeää hoitaa atooppista ihoa todella hyvin eli saada tulehdusta pois. Mitä paremmassa kunnossa iho on sitä vähemmän todennäköisesti herkistyy ruoka-aineille.

Lapsen sietokyvyn ruoka-aineille tiedetään syntyvän parhaiten, kun kiinteiden maisteleminen aloitetaan 4–6 kuukauden iässä.

Kananmuna-allergia väistyy yleensä lapsen kasvaessa

Kananmuna-allergia on tyypillinen lapsuusiän allergia, joka suurimmalla osalla lievittyy tai häviää kokonaan iän myötä. Muita ennen kouluikää helpottuvia lasten allergioita ovat maito- ja vilja-allergia, kun taas esimerkiksi pähkinä- ja kala-allergia jatkuvat yleensä aikuisikään.

– Kananmuna-allergian ennuste on todella hyvä. Jotkut myös saavat oireita vain raa’asta tai huonosti kypsennetystä kananmunasta, Csonka lisää.

Suurin osa kananmunalle allergisista sietää kananmunia pienissä määrin, erityisesti voimakkaasti kuumennettuna. Osa kananmuna-allergisista lapsista voikin syödä kananmunaa esimerkiksi kypsennetyissä ruoissa ja leivonnaisissa. Sen, missä muodossa allergisoiva ruoka-aine sopii kenellekin, määrittelee lääkäri.

– Allergiadiagnoosi ei ole yksinkertaisesti sellainen, että lapsella joko on tai ei ole allergia. Aina katsotaan, missä määrin ruoka-ainetta voi kukin käyttää. Kananmuna-allergisten elämää voi ajatella helpottaneen vegaanisten tuotteiden kasvanut tarjonta. Esimerkiksi yleensä raa’asta kananmunasta valmistettujen majoneesien vaihtoehdoksi on nykyään vegaanimajoneeseja, Csonka muistuttaa.

Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto, Käypä hoito

Yksi pähkinäallergia on kuitenkin viime vuosina yleistynyt suomalaislapsilla huomattavasti. Syytä asiaan ei tunneta, vaikka teorioita onkin.

– Erityisesti cashewpähkinäallergia on lisääntynyt Suomessa. Tämä voi johtua siitä, että pähkinöiden käyttö ruoassa on lisääntynyt merkittävästi, lastentautien erikoislääkäri, lastenallergologi Péter Csonka kertoo.

Cashewpähkinän käytön tiedetään yli 30-kertaistuneen Suomessa 2000-luvulla. Vakavaa cashewpähkinäallergiaa kuvaillaankin Lääkärilehdessä ”uudeksi lastentaudiksi”.

Toisille allergisia oireita tulee vain yhdestä pähkinälajista, kun taas toisilla niitä voi ilmaantua useista pähkinöistä. Harva on kuitenkaan vaikeasti allerginen monelle eri pähkinälajille.

Pähkinäallergia oireilee yleensä nopeasti

Pähkinäallergiassa herkistävä proteiini ei liity siitepölyihin, vaan kyseessä on pähkinälle ominainen ja kuumennusta kestävä proteiini. Ristiallergiaa siitepölyn aikaan ilmenee sitä todennäköisemmin mitä lähempänä pähkinät ovat kasvikunnan sukulaissuhteessa. Ihopistokokeella ei voi erottaa ristiallergiaa vaikeasta pähkinäallergiasta.

Paljon allergisoiva maapähkinä ei ole läheistä sukua muille pähkinöille – virallisesti se on palkokasvi, eikä siis pähkinä ollenkaan. Esimerkiksi cashew- ja pistaasipähkinä sen sijaan ovat samaan heimoon kuuluvia sumakkikasveja, joten ristiallergia niiden välillä on yleistä.

Pähkinälle allergisen oireilu tarkoittaa yleensä iho-oireita, hengenahdistusta tai oksentelua. Pähkinäallergiassa reaktiot ovat usein välittömiä ja nopeasti eteneviä.

– Harvemmin pähkinäallergiassa esiintyy sellaista kuin esimerkiksi kananmuna-allergiassa, että tulee pidemmäksi aikaa todella huono olo ilman iho-oireita. Pähkinäallergioissa oireet tulevat nopeasti ja ovat siksi kohtuullisen helppoja tunnistaa, Csonka kuvailee.

Jos joku syö vieressä pähkinää, ei tämä vielä itsessään aiheuta allergikolle oireita: pähkinää pitää käytännössä lähes aina saada elimistöön tavalla tai toisella, jotta allergiaoireita ilmaantuu.

Periaatteessa on mahdollista, että esimerkiksi huonosti pyyhityn pöydän pinnalta voi välittyä käsien kasvoille kautta ruoka-ainetta, joka aiheuttaa oireilua, vaikka ruokaa ei olisi itse syönytkään. Kosketuksen kautta tulevat allergiaoireet ovat yleensä kuitenkin paikallisia esimerkiksi siten, että silmät kutiavat tai turpoavat sen jälkeen, kun niitä on hierottu pähkinään koskemisen jälkeen.

– Sellainen pähkinäallergia, että saa oireita siitä, kun joku syö lentokoneessa pähkinöitä ja se kiertää ilmassa, on äärimmäisen harvinainen tilanne, Csonka kertoo.

Pähkinäallergia ei yleensä väisty itsestään kuten muut allergiat

Ruoka-allergiaa epäillään jopa noin kolmasosalla pikkulapsista, vaikka tutkimusten mukaan sitä ilmenee vain 3–6 prosentilla.

Kun vauvan ruokavalioon lisätään uusia ruoka-aineita, alkavat niiden aiheuttamat mahdolliset allergiaoireet useimmiten muutamien päivien tai viikkojen kuluessa. Alkuun eri ruoka-aineista voi tulla lieviä oireita, kun elimistö ei ole vielä tottunut niihin.

Ruoka-aineet ovat yleisimpiä allergiaoireiden aiheuttajia erityisesti alle 2-vuotiailla lapsilla, mutta monet ruoka-allergiat lieventyvät tai jopa väistyvät kokonaan kolmeen vuoteen tai kouluikään mennessä. Pähkinäallergia lievittyy itsestään kuitenkin huonommin kuin muut ruoka-aineallergiat.

– Se, että spontaani sietokyky lisääntyy, on pähkinäallergiassa huomattavasti vähemmän todennäköistä. Syytä tälle ei tiedetä, Csonka kertoo.

Pähkinäallergia ei välttämättä silti ole elinikäinen, kuten ennen on luultu.

– Osalla se saattaa lievittyä tai väistyäkin, vaikkakin hyvin harvoin. Varsinkin maapähkinäsiedätyshoitoa tutkitaan tällä hetkellä paljon.

Anafylaksiaa esiintyy pähkinäallergiassa verrattain paljon

Pähkinät ovat merkittävimpiä ruoka-aineanafylaksian aiheuttajia Suomessa. Erityisesti maapähkinäallergikoilla anafylaksiariski on suuri. Lapsilla anafylaksiaa aiheuttaa pähkinöiden lisäksi lähinnä maito, vehnä tai kananmuna.

Anafylaktinen reaktio tarkoittaa koko elimistön vaarallista yliherkkyysreaktiota. Reaktio voi olla raju, jopa hengenvaarallinen.

Erityisesti cashewpähkinäanafylaksiat ovat yleistyneet voimakkaasti: eräässä suomalaistutkimuksessa cashewpähkinälle allergisista lapsista 48 prosenttia sai anafylaktisen reaktion.

Anafylaksia on ruoka-allergian oireista vaikein, mutta yleisesti ottaen erittäin harvinainen. Riski anafylaksiaan riippuu herkistymisen määrästä ja olemassa olevista vasta-aineista eli siitä, miten paljon ja miten allerginen lapsi on saanut allergiaa aiheuttavaa ruoka-ainetta. Jos pähkinäallergia aiheuttaa lapselle anafylaksiariskin, täytyy hänen pitää adrenaliiniruisketta aina mukanaan.

Suomessa elintarvikemerkinnöissä täytyy eritellä onko tuotteessa maapähkinää. Muuten merkinnät voivat olla luokkaa ”saattaa sisältää pähkinää” tarkentamatta sitä, mistä pähkinästä on kyse.

– Tämä on vielä huonosti ratkaistu potilaan näkökulmasta, koska pähkinäallergisen ei tarvitse useinkaan välttää kaikkia pähkinälajeja, Csonka harmittelee.

Lasten ruoka-allergioista on tulossa uusi suositus

Keväällä siitepölykaudella erityisesti koivun sukulainen, hasselpähkinä, voi aiheuttaa monille ristiallergiaa, vaikka varsinaista pähkinäallergiaa ei olisi. Samaan joukkoon kuuluu pähkinäpensas, mikä kukkii tosin jo varhain maalis–huhtikuussa.

Harvinaisempia pähkinäallergioita ovat palmukasveihin kuuluvasta kookospähkinästä tai proteakasveihin kuuluvasta macadamiapähkinästä aiheutuvat allergiareaktiot.

Vielä pari vuosikymmentä takaperin allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita suositeltiin Suomessa välttämään täysin ja pitkäänkin. Nykyään pitkän välttämisen sijaan ohjeistetaan totuttelemaan lieviä oireita aiheuttavaan ruoka-aineeseen vähitellen. Vaikeassa pähkinäallergiassa ruokavaliossa kannattaa myös nykytiedon valossa pitää mukana esimerkiksi mantelia ja niitä pähkinöitä, joihin ei liity oireita.

– Ruokatikapuiden avulla otetaan tiettyjä ruokia käyttöön hallitusti ja turvallisesti lääkärin antamia ohjeita noudattaen. Käypä hoito -suosituksia päivitetään aina uusien tietojen valossa, ja uusi suositus liittyen lasten ruoka-allergiaan on tulossa vuoden sisällä, Käypä hoito -suositusten lasten ruoka-allergioiden työryhmään kuuluva Csonka kertoo.

Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto, Lääkärilehti, Terveyskirjasto, Terveyskylä 

Kosmetiikkavalvonnassa on Tukesin mukaan toisinaan ennenkin havaittu, että kosmetiikkaa markkinoidaan erilaisten iholla esiintyvien sairauksien hoitamiseen. Kosmetiikkavalmisteilla ei kuitenkaan voi parantaa sairauksia, eivätkä kosmetiikkavalmisteet siis tehoa syyhypunkin häätämisessä.

– Tällaiset väittämät ovat virheellisiä. Kosmetiikalla ei voi parantaa syyhytartuntaa eikä estää syyhyn leviämistä muihin ihmisiin. Ihmisiä harhaanjohtavat markkinointiväittämät voivat viivästyttää hoitoon hakeutumista, sanoo Tukesin ylitarkastaja Anna Vuori tiedotteessa.

Vuori toteaa, että kosmetiikkaa ei ylipäätään saa markkinoida virheellisillä terveysväittämillä eikä minkään sairauden parantamiseen. Tukes kehottaa tekemään ilmoituksen, mikäli havaitsee kosmetiikan virheellistä markkinointia.

Syyhy on kevään pelätyin tartunta

Suomessa on alkuvuoden aikana puhuttu syyhyepidemioista. Muun muassa HUS-alueella sekä Keski-Suomessa syyhytartuntojen määrä on merkittävästi kasvanut kevään mittaan. Riesa on tullut tutuksi myös monissa lapsiperheissä.

Syyhy tarkoittaa kutisevaa ihottumaa, jonka aiheuttaa hämähäkkieläimiin kuuluva syyhypunkki. Syyhy tarttuu kosketustartuntana iholta, vaatteiden sekä vuodevaatteiden välityksellä. Voimakkaasti kutiseva ihottuma alkaa noin 3–6 viikon kuluessa tartunnasta.

Syyhyn hoidossa käytetään lääkevoiteita ja tarvittaessa -tabletteja. Apteekista saa permetriiniä sisältävää voidetta ilman reseptiä. Lääkärin käyttämiä syyhyhoitoja ovat permetriinivoide ja suun kautta otettavat ivermektiinitabletit.

Terveyskirjasto ohjeistaa, että syyhyn leviämistä voi ehkäistä parhaiten hoitamalla asianmukaisesti sekä oireilevat henkilöt että heidän lähipiirinsä. Lapsen syyhystä tulee ilmoittaa päiväkotiin tai kouluun. Eristys on tarpeen, kunnes hoito on annettu.

Terveystalon neuropsykologian erikoispsykologi Sira Määttä on tehnyt neurokirjon diagnoosin saaneiden lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kanssa töitä jo 15 vuoden ajan. 

− Mitä varhaisemmin lapsi saa tukea ADHD:n kanssa, sitä vähemmän se pääsee aiheuttamaan aikuisena ongelmia esimerkiksi työelämässä tai ihmissuhteissa. Parhaimmassa tapauksessa ihminen on oppinut tunnistamaan, mitkä tilanteet itselle on vaikeita ja saanut elämän varrella reppuun eväitä sen verran, että osaa ennakoida ja toimia näissä tilanteissa, Määttä kertoo tiedotteessa.

Tarkkaavaisuuden ja oman toiminnanohjauksen taidot eivät vain ilmaannu, vaan niitä pitää etenkin ADHD-lapsen kanssa harjoitella. Samalla opetellaan huomaamaan, milloin keskittyminen katoaa ja miten sen voisi palauttaa. 

− Uusia taitoja voi oppia läpi elämän, mutta lapsena aivojen muovautuvuus on suurimmillaan ja uudet taidot muuttuvat helpommin rutiineiksi.

ADHD ei välttämättä tule kaikkialla esiin

Joskus ADHD:n aiheuttamat ongelmat saattavat näkyä vain koulussa mutta eivät kotona – tai toisin päin.

− Koulupäivän aikana lapsi on voinut joutua tsemppaamaan jo valtavasti ja sitten käykin niin, että ongelmat näkyvät kotona. Yksi tärkeä kotona opittava taito onkin se, että lapsi oppii tuntemaan, mikä itseä kuormittaa ja miltä se omassa kehossa tuntuu, Määttä kuvailee. 

Kun on oppinut tunnistamaan kuormittumisen, voi oppia keinoja rentoutumiseen. 

− Lapsi voi tarvita lepohetkiä pitkin päivää. Tarkkaavaisuuden häiriöön liittyy usein aistiherkkyyksiä ja tällöin lapsen kanssa voi yhdessä keksiä, mikä olisi sopiva palautumisen keino. Auttaisiko kevyt liikunta, keinuminen, silittely tai ihan vain olemisen opettelu. Jonkin verran alkaa olla näyttöä siitä, että mindfullnessiin pohjautuvat harjoitukset toimivat hyvin rauhoittumisen tukena.

Itsetuntemus auttaa myös siinä, kun harjoitellaan keskittymisen hallintaa ja kykyä palata työskentelyyn. 

− Kun esimerkiksi vastaanotollani huomaan, että lapsen keskittyminen herpaantuu, palaamme hetkeen. Keskustelemme siitä, huomasiko lapsi, milloin keskittyminen loppui, mitä siinä tapahtui, miksi niin tapahtui ja miltä se omassa kehossa tuntui, Määttä kuvailee.

Omien taitojen lisäksi lapsi tarvitsee ympäristön tukea

Määtän mukaan on yleistä, että ADHD-lapsella on jo taitoja esimerkiksi läksyjen tekemiseen, mutta hän tarvitsisi ympäristöltään vielä vahvemmin tukea, jotta pääsisi hyödyntämään taitojaan.

− Tämän vuoksi on tärkeä pohtia yhdessä perheen kanssa, miten kotona muokataan ympäristö sellaiseksi, että se tukee oppimista ja onnistumista. Vanhempi voi esimerkiksi pilkkoa läksyjä pienempiin osiin, huolehtia siitä, että tila on rauhallinen tai motivoida lasta vaikkapa uudella tarralla vihkoon. ADHD vaikeuttaa motivoitumista, joten ulkoinen motivaatiotuki voi tulla tarpeeseen, Määttä kertoo.

Monesti vanhempia huolettaa Määtän mukaan ajatus siitä, että lapsen pitäisi jo osata tietyssä iässä tiettyjä asioita. 

− Neuvon aina päästämään tällaisesta ajatuksesta irti. Jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja ADHD voi hidastaa omatoimisuustaitojen oppimista. Lapsi voi tarvita pitkäänkin tukea iltatoimiin tai läksyjen tekemiseen, mutta hiljalleen ne muodostuvat itsenäisiksi taidoiksi.

Tärkeintä on Määtän mukaan luottamus ja kärsivällinen yhdessä tekeminen.

− Lapsi oppii kyllä, ei vain ihan samaan aikaan kuin ikätoverit. Ja kun arjen taitoja on opetellut lapsesta asti, ne kantavat läpi elämän, Määttä kertoo.

Lähde: Terveystalo

Toisin kuin joskus luullaan, on maitoallergia eri asia kuin laktoosi-intoleranssi: maitoallergiselle ei sovi edes laktoositon maito. 

Laktoosi-intoleranssissa keho reagoi laktoosiin eli maidon sisältämään sokeriin. Ihminen, jolla on laktoosi-intoleranssi, voi käyttää laktoosittomia tai valtaosa jopa vähälaktoosisia tuotteita. Laktoosi-intoleranssiin ei liity iho-oireita kuten maitoallergiaan, vaan ainoastaan suolioireita kuten vatsakipua, ilmavaivoja tai ripulia.

Keskeiset ruoka-aineallergiat alkavat jo imeväisiässä

Maitoallergia alkaa yleensä imeväisiässä, kun vauva alkaa saada maitoa ensimmäisiä kertoja. Allergialla voi olla jossain määrin periytyvyyttä, mutta ei huomattavasti. Suomalaisista imeväis- ja leikki-ikäisistä 2–3 prosenttia on allergisia maidolle.

Ruoka-allergian diagnoosi perustuu esitietoihin sekä välttämis-altistuskokeeseen. Välttämis-altistuskokeessa maito jätetään ensin kokonaan pois ruokavaliosta 2-4 viikoksi. Sen jälkeen tehdään valvottu altistus, jossa maitoa taas tarjotaan lapselle. Jos oireet palaavat, on kyseessä maitoallergia.

Jos imeväisellä, eli alle 1-vuotiaalla, on vaikeaa atooppista ihottumaa, tulisi mahdollisuus ruoka-aineallergiaan aina selvittää.

– Myös ruoka-aineen nauttimiseen yhdistetty nokkosrokkoilu tai turvotusreaktio esimerkiksi huulissa, silmäluomilla tai korvanlehdissä johtaa allergiaselvittelyyn, lastenallergologian dosentti Marita Fallström kertoo.

Iho-oireet ovatkin maitoallergikolle yleisiä.

– Harvoissa tapauksissa vaikean koliikin tai vaikean ummetuksen taustalta löytyy maitoallergia, Fallström sanoo.

Suoli- ja iho-oireet ovat allergioissa yleisimpiä

Maitoallergiaan, kuten muihinkin ruoka-allergioihin, liittyy usein sekä iho- että suolioireita. Suolioireista tyypillisiä ovat ripuli ja oksentelu. Oireet voivat olla Fallströmin mukaan välittömiä tai viivästyneitä.

– Alle kymmenellä prosentilla ruoka-allergikoista on iho- tai suolioireiden lisäksi hengitysoireita, kuten kuivaa yskää tai uloshengityksen vinkunaa ruoka-allergiareaktion yhteydessä.

On myös mahdollista, että imeväisikäinen lapsi oksentaa poikkeuksellisen voimakkaasti 2–4 tunnin kuluessa ruoan nauttimisesta. Kyseessä on vaikein ja huonosti tunnettu  ruoka-allergian suolisto-oireen muoto FPIES.

– Yleisin FPIES-reaktion aiheuttaja on maito. Harvinaisen FPIES-tyyppisen ruoka-allergian ennuste on kuitenkin erinomainen: se ohittuu pääosin kolmen vuoden ikään mennessä, Fallström kertoo.

Anafylaksian riskiin tulee suhtautua vakavasti

Anafylaksia on vaikein, mutta erittäin harvinainen ruoka-allergian oire. Se tarkoittaa koko elimistön hengenvaarallista yliherkkyysreaktiota.

Myös vakava maitoallergia voi johtaa anafylaksiaan. Lapsilla anafylaksiaa aiheuttavat ruoka-aineista maidon lisäksi lähinnä vain vehnä, kananmuna tai pähkinät.

– En halua pelotella anafylaksialla, koska se on harvinaista. Kaikkien on silti hyvä tietää, että oire on hengenvaarallinen ja ainoa hoito on nopeasti lihakseen pistettävä adrenaliini. Sen jälkeen tulee aina soittaa hätänumeroon ja hakeutua päivystysseurantaan, sillä osalla anafylaksia palautuu uudestaan muutaman tunnin latenssivaiheen jälkeen, Fallström kertoo.

Anafylaksiassa todetaan nopeasti eteneviä oireita useammasta elinjärjestelmästä: iholla, suolessa, hengityksessä ja verenkierrossa. Eli esimerkiksi aluksi kämmenten ja päänahan kutinaa, ihon punoitusta tai laajaa nokkosrokkoa, limakalvoturvotusta ja hengenahdistusoireita. 

Fallström korostaa, että kotien lisäksi koulujen ja päiväkotien on tärkeää tunnistaa vakava allerginen reaktio.

– Jokaisella allergikkolapsella on oikeus turvalliseen päivähoitoon ja koulunkäyntiin. Hoitava lastenallergologi tiimeineen auttaa asiassa.

”Määrätietoinen ja rauhallinen ruokavalion laajentaminen auttaa usein”

Maitoallergiselle on olemassa useita erilaisia niin sanottuja hydrolysaattimaitoja. Fallström kertoo, että yleensä lapselle löydetään sopiva valmiste niiden joukosta hyvin. Hän on harmissaan siitä, että maassamme määrätään jopa 19 prosentille maitoallergikoista aminohappomaitoja, jotka koostuvat pienen pienistä aminohapoista.

– Aminohappomaidot eivät edistä millään tavalla maitoallergiasta toipumista ja niistä voi tulla jopa tuhannen euron kuukausihinta. Yli 2-vuotiaat maitoallergikot eivät tarvitse erityiskorvikkeita, vaan voivat käyttää esimerkiksi soija- tai kaurajuomaa. Jos lapsella on pelkästään maitoallergia, siirrytään kaupan soija- tai kaurajuomaan useimmiten jo vuoden iässä, Fallström ohjeistaa.

Maitoallergiassa maidon proteiineja vältetään lääkärin ohjeen mukaan. Lapsi perheineen saa ravitsemusterapeutilta tukea ruokavalion laajentamisessa ja tietoa esimerkiksi siitä, millä nimillä maito saattaa näkyä elintarvikkeissa. Ruokapakkauksen tuoteselosteessa saattaa esimerkiksi lukea maidon sijaan pelkästään maitoproteiinin nimi, kuten hera tai kaseiini.

Jos lapsi välttää maitoa, katsotaan ruokavalio kokonaisuuden kannalta kuntoon niin, että se on kattava turvaamaan lapsen kasvun ja kehityksen esimerkiksi vitamiinien osalta. Suurella osalla maitoallergia väistyy ennen kouluikää ja on siihenkin asti hoidettavissa melko hyvin.

– Jos lapsella ilmenee iho-oireita, voidaan jo hyvällä perusrasvauksella päästä eteenpäin. Lievien suolioireidenkin kanssa voidaan edetä rauhallisesti. Vakavat allergiaoireet tulee tietenkin ottaa vakavasti, mutta hyvin usein lasten ruoka-allergioissa auttaa määrätietoinen ja rauhallinen ruokavalion laajentaminen, Fallström sanoo.

Lasten maitoallergialle voidaan tehdä siedätyshoitoa

Kun imeväisikäisellä lapsella on altistuskokeessa todettu maitoallergia, hän välttää lehmänmaitoa määräajan, yleensä 1–2 vuoden ikään saakka. Osalla välttöaika on tätäkin lyhyempi ja lapsen elimistöä autetaan tottumaan maitoproteiiniin niin sanottujen maitotikkaiden avulla.

Kaksi kolmesta maitoallergikosta toipuu 2–3-vuotiaaksi mennessä. Lapsen voi myös päästä tutkimukselliseen maitosiedätykseen, jos välitönoireinen anafyklaksiariskinen maitoallergia jatkuu vielä esikouluiässä.

– Parisataa maitosiedätyslasta sairaalassa hoitaneena voin todeta sen toimivan hyvin. Siedätys toteutetaan aina lääkärin valvonnassa. Aloitetaan pienestä vesi-maitopisarasta ja puolen vuoden päästä sieto on parhaimmillaan maitolasillinen tai jäätelöannos päivittäin. Pitkäaikaisseurannassa yli puolella lapsista ei ole enää anafylaksiariskiä, kun he nauttivat päivittäisen maitoproteiiniannoksensa, Fallström kuvailee.

Suomessa oli vuonna 2022 lähes tuhat alle 2-vuotiasta maitoallergikkoa. Vielä pari vuosikymmentä takaperin allergiaoireita aiheuttavia ruoka-aineita suositeltiin välttämään täysin ja pitkäänkin, mutta nykyään tilanne on toinen – pitkän välttämisen sijaan ohjeistetaan totuttelemaan allergisoivaan ruoka-aineeseen vähitellen.

Imetys voi suojata ruoka-aineallergioilta

Vaikka vauvalla olisi maitoallergia, ei imettävää äitiä ohjeisteta nykyisin jättämään maitoa pois omasta ruokavaliostaan. Fallströmin mukaan tämä perustuu siihen, miten vähän maitoproteiinia välittyy vauvalle imetyksen kautta.

– Maitoproteiinia välittyy imetyksessä vain tuhannesosia siitä määrästä verrattuna siihen, että vauva hörppäisi lehmänmaidon korviketta.

Joskus imettäjä voidaan kuitenkin ohjata välttämään maitoproteiinia. Yleensä vauvan suolioireisiin auttaa se, että suoli saa hetken rauhan tietystä ruoka-aineesta. Mitä laajempi imettäjän ruokavalio on, sen paremmin hän välttyy puutoksilta. Fallström toivoo, että imettävä äiti ei lähtisi laajoihin ruokavalion välttöihin itse, koska se on harvemmin toimiva ratkaisu.

– Olisi tärkeää jutella asiantuntijan kanssa kokonaisuudesta, eli miten esimerkiksi yö eroaa päivästä oireissa ja mitä kaikkea vauvan oloon ja äidin vointiin tai pelkoihin kuuluu.

Se, että oireet häipyvät jonkin maidon lopettamisen jälkeen, ei vielä takaa, että lapsella olisi maitoallergia.

– Lapsen suoli on voinut olla ärtynyt kunnes saa tauon. Kuukauden päästä suoli voikin sietää samaa ruoka-ainetta jälleen hyvin, Fallström huomauttaa.

Vauva ei voi olla allerginen oman äitinsä rintamaidolle. Harvoissa tilanteissa lapsi voi allergisoitua esimerkiksi äidin syömän suuren maapähkinämäärän kautta maapähkinälle. Äidinmaito voi suojata vauvaa tulevilta ruoka-allergioilta, koska siinä on suoliston bakteerikasvua ohjaavia tekijöitä. Kaikille vauvoille 4–6 kuukauden ikä on hyvä aloitusikä kiinteiden maisteluun. Nykyisin tiedetään, ettei kiinteiden aloituksen viivästäminen suojaa allergioilta.

Lastenallergologian dosentti Marita Fallström työskentelee PK-seudun Mehiläisessä sekä Tays allergiakeskuksessa.

Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry, Terveyskylä

– Hoitamattomana allergia voi pahentua ja astman puhkeamisen riski kasvaa, sanoo kliinisen allergologian professori ja ylilääkäri Johannes Savolainen.

Flunssaa vai allergiaa? Näistä merkeistä tunnistat allergian

Allergialääke on tehokas apu allergiaan, ja sitä voi antaa myös lapselle. Ennen kuin tukkoista nenää ja kutiavia silmiä ryhtyy hoitamaan lääkkeillä, on kuitenkin tärkeää tunnistaa, onko kyseessä allergia vai flunssa.

– Flunssassa on monesti kurkkukipua. Allergiassa usein silmät kutisevat. Allerginen nuha on kirkasta, kun taas flunssanuha muuttuu sameaksi ja keltaiseksi, Savolainen listaa.

Flunssaoireet menevät yleensä ohi noin viikossa. Jos flunssan kaltaiset oireet jatkuvat pidempään etenkin keväisin ja kesällä, tai toistuvat vuosittain, on aiheuttajana usein allergia.

Myös lapsen jatkuva väsymys voi olla merkki allergiasta. Allergia voi puhjeta missä iässä tahansa, ja allergiaoireita voi Savolaisen mukaan esiintyä jo hyvin pienillä lapsilla.

– Nuorimmat, jotka olen nähnyt sairastavan allergiaa, ovat olleet juuri kaksi vuotta täyttäneitä. Näitä näkee kuitenkin todella harvoin.

Allergiaoireita aiheuttaa keväisin ja kesäisin ilmassa leijuva heinän, koivun, lepän tai pujon siitepöly. Vanhempien on hyvä seurata siitepölytiedotteita, jotka kertovat, paljonko mitäkin siitepölyä on kulloinkin ilmassa. Mikäli tiedot täsmäävät lapsen oireisiin, allergiaepäilylle on vahvat perusteet, ja lääkitys on hyvä aloittaa.

Allergialääke lapselle: Näin lääkitset lasta oikein

Antihistamiinit ovat yleensä tehokkaimpia allergiaoireiden hoitajia. Ne estävät histamiinin vapautumisen kehossa. Apteekista on saatavilla allergialääkkeitä ilman reseptiä. Usein voimakkaiden allergiaoireiden kanssa kannattaa yhdistellä eri hoitomuotoja, kuten antihistamiinitabletteja, allergiasilmätippoja ja allergianenäsuihketta.

Savolaisen mukaan lapsille määrättyjä käsikauppalääkkeitä voi melko huoletta antaa allergiaoireista kärsivälle lapselle. Apua niiden käyttämiseen voi kysyä apteekin henkilökunnalta.

Yksi virhe lapsen allergialääkitsemisessä kuitenkin usein tapahtuu: allergialääke voi nimittäin annosteluohjeista huolimatta olla haastavaa annostella lapselle. Oikean kokoisen allergialääkeannoksen antaminen pikkulapselle voi olla hankalaa, ja varsinkin kouluikäisten lasten kohdalla annoksesta olisi hyvä keskustella lääkärin kanssa.

Lääkeannos ei siis aina ole oikea, vaikka annostuksessa noudatettaisiin pakkausohjetta, koska niissä annos määrätään iän mukaan.

– Annos olisi parempi säännöstellä painon mukaan, Savolainen toteaa.

Lisäksi lääkäri voi tarvittaessa määrätä lapselle allergialääkettä reseptillä, jolloin niihin voi saada kelakorvauksen.

Lääkkeitä ei kannata suin päin testata, sillä antihistamiinia sisältävät allergialääkkeet voivat myös aiheuttaa sivuvaikutuksia. Usein ne kuitenkin pysyvät lievinä.

– Yleisimpiä oireita ovat väsymys ja suun kuivuminen, sanoo Savolainen.

Mikäli tietää varmaksi lapsen kärsivän vuosittain siitepölyallergiasta, kannattaa antihistamiinia sisältävät lääkkeet Savolaisen mukaan silloin kun allergiaoireita ilmaantuu. Allergialääkkeiden antamista ei siis ole tarpeen alkaa käyttämään niitä ennakoiden.

– Sen sijaan kortisoninenäsumutteita voidaan aloittaa käyttämään kaksi viikkoa ennen oletettujen oireiden alkamista.

Jos allergialääke ei auta ja lapsen allergiaoireet ovat jatkuvasti kovin voimakkaita, voi lääkärin kanssa keskustella siedätyshoitojen mahdollisuudesta lapselle.

Näin helpotat lapsen allergiaoireita kotikonstein

Jos allergialääkettä ei ole saatavilla, voi lapsen allergiaoireita yrittää helpottaa myös kotikonstein.

Pyykkiä ei kannata kuivattaa ulkona, jotta siihen ei tulisi ulkoa siitepölyä.

Allergikon olisi hyvä käydä ennen nukkumaanmenoa suihkussa, ja pestä ainakin vedellä myös hiukset, jotta siitepöly hiuksista irtoaa. Sänky on hyvä pedata aamuisin, jotta petivaatteisiin tulisi mahdollisimman vähän siitepölyä. Ikkunat on hyvä pitää kiinni.

Nenäkannuhuuhteluita voi Savolaisen mukaan myös kokeilla, ja pahimmassa tapauksessa välttää ulkoilua.

– Tämä on uusi suomalainen periytyvä sairaus, joka on noin 300 suomalaisella. Sen yksi ilmenemismuoto on raju mononukleoosi, joka kuitenkin paranee lopulta itsestään, kertoo ylilääkäri Mikko Seppänen HUSin Lasten ja nuorten sairauksilta ja Helsingin yliopistosta.

HUSin tiedotteessa kerrotaan, että Suomalaisgeenivirheen kantajia on nykyisin eniten Kymenlaaksossa, Helsingin seudulla ja Savossa asuvilla. Geenivirhe on suomalaisilla noin 50 kertaa yleisempää kuin muissa väestöissä.

Mikä on mononukleoosi?

Mononukleoosi, eli pusutauti on viruksen aiheuttama infektio, jonka aiheuttaa Epstein-Barr-virus. Virus jää loppuelämäksi kaikkien sen saaneiden elimistöön, ja limakalvokontaktissa tarttuvaa virusta kantaakin suomalaisista noin 95 prosenttia.

Lähes kaikki suomalaiset saavat tartunnan ja puolet heistä sairastavat sen jo alle viisivuotiaana, joko ilman oireita tai ainoana oireenaan mononukleoosi.

Pieni osa sairastuneista joutuu sairaalahoitoon. Vaikean mononukleoosin oireina on useimmiten kuume sekä voimakas imusolmukkeiden ja pernan suureneminen. Sairaalahoitoa vaativia oireita ovat esimerkiksi vaikeat tulehdusoireet, voimakas imukudoksen liikakasvu, yleistilan lasku tai pernan repeäminen

Virus voi aiheuttaa vakavan sairauden

Osa vakavaan mononukleoosiin sairastuneista saa myöhemmin muita Epstein-Barr-virukseen liittyviä sairauksia. Virus voi aiheuttaa esimerkiksi imukudoksen liikakasvun, joka voi johtaa imusolmukkeiden syöpiin tai vaikeaan tulehdukseen.

Suomalaistutkimuksessa selvisi, että nyt löydetty geenivirhe esti geenin toiminnan, joka johti tavallista oireisempaan äkilliseen tulehdukseen.

Samalla geenivirhe vaikutti kuitenkin yllättäen suojaavan kasvaintauteihin johtavalta, hengenvaaralliselta imukudoksen kasvulta ja hallitsemattomalta yleistulehdukselta. Näitä voi ilmaantua monissa perinnöllisissä immuunivajeissa nopeasti tai esimerkiksi lääkitysten aiheuttamissa puolustuskyvyn alenemissa vuosikymmenienkin kuluttua. Imukudoksen hallitsemattomaan liikakasvuun siis vaadittiin toimiva geeni.

– Meitä kiinnostaakin jatkossa, voisiko imukudoksen liikakasvun etenemistä estää löytynyttä viestireittiä hiljentävällä hoidolla. Jos hoito vaikuttaisi, saattaisimme saada monien hankalimpien verisyöpien ja imusolmukekasvainten etenemisen pysäytettyä, Seppänen toteaa.

Tutkimuksen kulku

Tutkimuksessa seurattiin sairastuneita vain muutaman vuoden ajan, joten uuden tutkimuksen valmisteleminen on jo aloitettu. Tarkoituksena on selvittää, löytyykö suomalaisista biopankeista ja Uudesta lastensairaalasta mononukleoosin vuoksi hoidetuilta lapsilta kyseistä geenivirhettä.

– Biopankkitutkimuksella selviää nopeastikin, pitäisikö näiden lasten varautua myöhemmässä elämässään jonkin immuunisairauden riskiin. Saamme samalla selville taudin koko kirjon, Seppänen sanoo.

– Lähtökohtaisesti vesi on riittävä nesteytysjuoma lapselle ja nuorelle, Jaakola toteaa.

Tätä Prime-juoma sisältää

Puolen litran muovipullossa oleva, nesteyttävä Prime Hydration sisältää muun muassa kookosvettä, elektrolyyttejä, B-vitamiineja, antioksidantteja ja BCAA:ta.

– Proteiinit koostuvat aminohapoista. Aminohapot, eli tässä yhteydessä BCAA:t edistävät lihaskasvua ja auttavat lihasten palautumisessa. Totuus kuitenkin on, että lasillisessa maitoa on enemmän proteiinia kuin Prime-pullollisessa, Jaakola sanoo.

Vitamiinit ovat Primessa erikoisessa suhteessa, sillä B-6 ja B-12 vitamiineja on lähes kaksinkertainen määrä ihmisen päivittäiseen tarpeeseen nähden.

– Pitää myös muistaa, että ihminen tarvitsee näiden lisäksi muitakin B-ryhmän vitamiineja, Jaakola toteaa.

Myös kehoon varastoituvia A- ja E-vitamiineja on paljon, ja osana monipuolista ruokavaliota niiden suositusmäärät voivat Primea nauttivilla ylittyä helposti. Pahimmassa tapauksessa vitamiinien yliannostus voi johtaa liikasaantiin ja jopa myrkytystiloihin.

Nesteyttävän Prime-juoman lisäksi tuotteesta on olemassa myös kofeiinia sisältävä energiajuomaversio. Sitä myydään tölkeissä.

Kofeiinipitoisia juomia ei suositella lapsille ja nuorille, sillä kofeiinin vaikutukset ovat kasvavalle nuorelle haitalliset. Kofeiinin nauttiminen näkyy helposti yöunien menettämisessä. Univelka taas heijastuu monella tapaa nuoren arkeen.

– Vertailun vuoksi, yhdessä kahvikupillisessa on kofeiinia 100 milligrammaa. Kupillisessa Primea kofeiinia on 200 milligrammaa. Kofeiinin vaikutukset ovat sitä suuremmat, mitä pienikokoisempi ihminen on kyseessä, sanoo Jaakola.

Lisäksi sekä Primen nesteytysjuomassa että energiajuomassa molemmissa on sitruunahappoa, mikä on hammaskiilteelle pahaksi.

”En sanoisi haittaa, mutta ei hyötyäkään”

Jaakolan mukaan Primesta ei saa mitään sellaista, mitä ei tavallisesta ruuasta saisi.

– Esimerkiksi B-vitamiinien tarve tulee hyvin saavutettua tavallista sekaruokaa, kuten viljaa ja lihatuotteita nauttimalla.

Prime-nesteytysjuomia satunnaisesti nauttiville Jaakolalla on näkemyksensä.

– En sanoisi niistä olevan haittaa, mutta en varsinaisesti hyötyäkään.

Juomassa on urheiluun tarvittavia suoloja ja vettä, mutta Jaakolan mukaan markkinoilta löytyy siihen tarkoitukseen parempiakin vaihtoehtoja.

– Pitkäkestoisessa, hikoiluttavassa urheilusuorituksessa tarvitaan usein nesteen lisäksi myös energiaa hiilihydraateista. Primessa hiilihydraattien osuus on pieni tai niitä ei ole ollenkaan. Tämä on hieman ristiriitaista.

Lapset ja nuoret voivat Jaakolan mukaan käyttää viikkorahansa paremminkin.

Ovelaa markkinointia

Prime-juomien suuri suosio on perustunut onnistuneeseen markkinointiin. Vaikuttajien keskuudessa sosiaalisen median alustoilla levinneet suositukset ovat saaneet monen lapsen ja nuoren ostamaan Primea – Suomessa aluksi jopa kolmenkymmenen euron litrahinnalla.

Lisäksi Primen tultua markkinoille, sen saatavuudessa oli ongelmia, mikä osaltaan teki tuotteesta houkuttelevan. Alkuhuuman jälkeen hinnat ovat tulleet roimasti alas, ja suurin villitys on hiipunut. Prime-juomaa myydään kuitenkin edelleen.

– Lasten ja nuorten kohdalla voidaan puhua fomo-ilmiöstä (fear of missing out). Siinä ei haluta jäädä paitsi mistään, mitä muutkin tekevät. Tämä on ymmärrettävää, mutta myös huolestuttavaa. Ei ole mitään rationaalista syytä, miksi Prime-juomaa pitäisi nauttia, sanoo Jaakola.

Tärkeää olisikin, että vanhemmat valvoisivat lastensa kulutuskäyttäytymistä ja puhuisivat heille siitä, mitä tuotteita on järkevää ostaa.

Moni käyttää vehnä-ohra-ruisallergiasta myös nimeä vehnäallergia, koska edellä mainitut gliadiiniviljat ovat lajiopillisesti lähellä toisiaan ja yleisimpänä arjessa niistä esiintyy vehnä. Ilahduttavasti vehnä-ohra-ruisallergia on pikkulapsilla nykyään aiempaa harvinaisempi, muttei täysin kadonnut.

Vilja-allergia paranee usein iän myötä

Vilja-allergia ilmenee yleensä imeväisiässä, kun vauva alkaa saada viljoja ensimmäisiä kertoja, yleensä puuron kautta.

Vilja-allergian toteaminen etenee hyvin samalla tavalla esimerkiksi maitoallergian kanssa: ensin vältetään epäiltyä allergisoivaa ruoka-ainetta 2–4 viikon ajan, minkä jälkeen lääkärin vastaanotolla tehdään altistus kyseiselle aineelle. Jos oireet palaavat selkeinä altistuksen yhteydessä, on kyseessä vilja-allergia.

– Viljojen välttämis-altistuskoe toteutetaan aina valvotusti lastenlääkärin tai allergologin vastaanotolla, koska viljojen osuus imeväisikäisen ravinnossa on suuri, lastenallergologian dosentti Marita Fallström huomauttaa.

Vilja-allergia sekoitetaan monesti keliakiaan, vaikka kyseessä on eri vaiva. Vilja-allergiassa tietty vilja, yleensä vehnä, ohra tai ruis, aiheuttaa joko välittömiä tai viivästyneitä suoli- tai iho-oireita, harvoin hengitystieoireita. Keliakia on sen sijaan autoimmuunisairaus, jossa viljojen gluteeni vaurioittaa ohutsuolta ja aiheuttaa esimerkiksi pitkittynyttä ripulia ja vatsakipua.

Vilja-allergiasta kertoo allerginen reaktio ja välttämis-altistuskoe, kun taas keliakia todetaan laboratoriokokeilla sekä suoliston tähystyksellä.

– Vehnä-ohra-ruisallergialla on hyvä paranemisennuste. Keliakia sen sijaan edellyttää elinikäistä gliadiiniviljojen välttämistä, Fallström toteaa.

Suhtautuminen lasten ruoka-aineallergioihin on muuttunut

Vehnä-ohra-ruisallergiaa ilmeni aiemmin noin 0,5 prosentilla väestöstä, mutta sen yleisyys on vähentynyt viime vuosina huomattavasti aiemmasta. Samaa ei ole havaittu esimerkiksi maitoallergian kohdalla.

Lasten ruoka-aineallergioihin suhtautuminen on muuttunut viime vuosikymmeninä täysin. Fallströmin mukaan muutosta on edesauttanut laajentunut tutkimustyö ja ymmärrys sekä kansallisen allergiaohjelman ihmisiin lisäämä rohkeus.

Koska viljat ovat niin keskeinen osa ravintoa, on vehnä-ohra-ruisallergiassa hoitona vain niiden määräaikainen välttö ja korvaavien viljojen käyttö – ei suinkaan viljojen täysi välttäminen. Korvaavia viljoja ovat esimerkiksi kaura, riisi, maissi, hirssi ja tattari.

– Tiede kertoo, että pieni määrä monia eri ruoka-aineita on allergologisesti paljon parempi kuin tarkka välttöruokavalio, jossa parin ruoka-aineen määrät nousevat suuriksi. Lievät iho- tai suolioireet ovat todella tavallisia, ja ne liittyvät allergiaan harvemmin.

Yleensä vilja-allergia väistyy kouluikään mennessä.

Suolen tottumattomuus ei vielä tarkoita vilja-allergiaa – näin tunnistat oireet

On yleistä, että vilja-allerginen lapsi saa pieniä oireita jo kokeillessaan viljoja ensimmäistä kertaa. Kaikki oireilu ei kuitenkaan tarkoita, että lapsella olisi vilja-allergia: kiinteiden ruokien aloituksen alkuvaiheessa oireet johtuvat useimmiten siitä, että suoli vielä totuttelee uuteen ruoka-aineeseen. 

– Suolen pitää oppia vastaanottamaan pieniä määriä uusia proteiineja. Kun suoli vähän mietiskelee, mitä tämä uusi aine on, on tavallista, että vatsa kipristää ja menee löysälle tai tulee iho-oireita. Aivan kuten lapsi oppii syömään lusikallakin harjoiteltuaan tarpeeksi monta kertaa, samoin suolen pitää saada oppia ja tottua, Fallström kuvailee.

Useimmiten vilja-allergia näkyy iholla tai suolisto-oireina. Yleisimmät oireet ovat iho-oireita, kuten atooppista ihottumaa ja nokkosrokkopaukamia. Suolisto-oireita voivat olla pulauttelu, oksentelu, ilmavaivat, ripuli tai ummetus.

Lisäksi voi esiintyä hengitystieoireita, kuten limaisuutta, yskää, hengitysvaikeuksia ja astmaa. Niitä on kuitenkin ruoka-aineallergian yhteydessä iho- ja suolioireiden lisäksi alle 10 prosentilla allergikoista.

Anafylaksiariskisen vehnäallergian siedätys on ollut heikkoa

Vilja-allergia voi aiheuttaa anafylaksiariskin. Anafylaksialla tarkoitetaan vaikeinta, mutta erittäin harvinaista ruoka-allergian oiretta. Siinä todetaan nopeasti oireita useammasta elinjärjestelmästä (iho, suoli, hengitys, verenkierto). Aluksi voi ilmentyä esimerkiksi kämmenten ja päänahan kutinaa, ihon punoitusta tai laajaa nokkosrokkoa, limakalvoturvotusta ja hengenahdistusoireita.

Kaikkien on hyvä tietää, että anafylaksia on hengenvaarallinen oire ja ainoa hoito siihen on nopeasti lihakseen pistettävä adrenaliini. Lapsilla anafylaksiaa aiheuttavat yleensä maito, kananmuna, pähkinät tai vehnä.

– Anafylaksiariskisessä vehnäallergiassa ruokasiedätys ei ole toiminut yhtä onnistuneesti kuin esimerkiksi maitoallergiassa. Anafylaksian jälkeen tulee aina soittaa hätänumeroon ja hakeutua päivystysseurantaan, sillä osalla anafylaksia palautuu uudestaan muutaman tunnin latenssivaiheen jälkeen, Fallström huomauttaa.

Joskus imeväisikäisellä lapsella voi myös tulla poikkeuksellisen voimakasta oksentamista 2–4 tunnin kuluessa viljojen nauttimisesta. Kyseessä on vaikein ja huonosti tunnettu ruoka-allergian suolisto-oireen muoto FPIES, joka myöskin onneksi ohittuu yleensä kolmen vuoden ikään mennessä.

Kaurallekin voi olla allerginen – se on kuitenkin harvinainen vilja-allergia

Kaurallekin voi olla allerginen, mutta kaura-allergia on vehnää, ohraa ja ruista harvinaisempaa. Kaura poikkeaa rakenteellisesti muista edellä mainituista viljoista, koska se ei ole gliadiinivilja kuten vehnä, ohra tai ruis, jotka ovat hyvin toistensa kaltaisia.

– Satunnaisesti tapaa myös kauralle allergisia, mutta se on hyvin erityyppinen allergia. Kaura saattaa allergisoida esimerkiksi vain muutaman kuukauden tai puoli vuotta sen käyttöönoton yhteydessä, Fallström selventää.

Käytännössä ei ole olemassa ruoka-ainetta, joka ei aiheuttaisi allergiaa. Kaikelle sille voi periaatteessa allergisoitua, mitä ruokavalioon kuuluu. Valtaosa ruoka-allergioista on kuitenkin lieviä ja yleensä kolmeen ikävuoteen mennessä ohittuvia.

Jos imeväisikäisellä, eli alle 1-vuotiaalla, ilmenee vaikeaa atooppista ihottumaa, tulee selvittää mahdollista ruoka-allergiaa sen taustalla.

Lastenallergologian dosentti Marita Fallström työskentelee PK-seudun Mehiläisessä sekä Tays allergiakeskuksessa.

Lähteet: Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry, Terveyskirjasto

Jordanin ja Orkla Care Finlandin teettämän tutkimuksen mukaan lähes kaikki alle 12-vuotiaiden lasten vanhemmat kokevat, että heillä on hyvät valmiudet lastensa hampaiden hoitamiseen. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Hammaslääkäri Jasmine Ben-Ami listaa neljä virhettä, joiden hän on huomannut olevan suomalaisperheissä yleisiä.

1. Lapsen annetaan harjata hampaat itse eikä jälkeä tarkisteta

Tällä hetkellä suositellaan, että lasten harjausjälki tarkistettaisiin yläkouluikäiseen asti. Ben-Ami kuitenkin toteaa, että hampaiden harjauksen jälkeä olisi hyvä tarkkailla välillä yläasteikäiseltäkin.

Usein vanhemmat saattavat ainoastaan muistutella lasta hampaiden pesemisestä ja sen tärkeydestä, mutta harjauksen jäljen tarkistaminen voi unohtua kokonaan.

– Myös aikuisille käy välillä niin, että joku kohta hampaista tulee harjattua huolellisemmin kuin toinen. Tämän takia lapsen omaan harjaukseen ei voi luottaa, Ben-Ami toteaa.

Ben-Amin mukaan hammaslääkärin vastaanotolla tulee usein vastaan vanhempia, jotka luottavat liikaa pienen lapsen omiin hampaidenharjaustaitoihin. Jos vanhemmat eivät tarkista harjausjälkeä, saattaa lapsen suusta pian löytyä paljon reikiä.

– En ikinä laittaisi lapsen hammashoitoa yksin lapsen vastuulle. Se on aina aikuisen tehtävä, Ben-Ami toteaa.

Lisäksi vanhempien olisi hyvä huolehtia siitä, että lapsen hampaat todella harjataan oikein. Ben-Ami suosittelee esimerkiksi ylä- ja alahuulen nostamista, jotta etuhampaat puhdistuvat varmasti kunnolla.

2. Mehua annetaan janojuomaksi

Harva tietää, että appelsiinituoremehu voi olla hampaille jopa limua pahempi vaihtoehto. Kaikista pienin haitta mehuista ja limuista tulee silloin, kun niitä nautitaan aterian yhteydessä.

– En ottaisi lapselle janojuomaksi retkelle appelsiinituoremehua tai limsoja. Juomapullon täyttäisin vedellä, Ben-Ami toteaa.

Happohyökkäysten määrää kannattaa muutenkin muistaa rajoittaa eli käytännössä vältellä turhaa napostelua. Sopiva happohyökkäyksien määrä on 5–6 per päivä.

Ben-Ami kuitenkin painottaa, että myös rentous on tärkeää muistaa – ylitarkka ei tarvitse olla.

3. Puhkeavat hampaat unohdetaan hammaspesussa

Ensimmäiset poskihampaat puhkeavat keskimäärin noin kuusivuotiaana. Toiset poskihampaat puhkeavat 10–13-vuotiaalle ja ne ovat lapselle hyvin tärkeät, koska ne pysyvät hänellä aikuisuuteen asti.

– Näiden puhkeavien poskihampaiden harjaaminen on tärkeää. Aikuisen on hyvä tietoisesti tarkistaa, ovatko ne tulossa ja tulevatko ne puhdistettua hyvin, Ben-Ami muistuttaa.

Puhkeavat hampaat ovat erityisen herkkiä reikiintymiselle ja siksi niistä täytyy huolehtia hyvin. Lapsi ei välttämättä edes itse huomaa uusien hampaiden tuloa, joten aikuisen on tärkeää tarkistaa tilanne aina silloin tällöin.

4. Sähköhammasharjan käyttöä ei aloiteta ajoissa

Ben-Ami kokee sähköhammasharjan käytön lasten kanssa jopa helpommaksi kuin tavallisen hammasharjan. Sähköhammasharjaa voi aloittaa käyttämään heti, kun lapsi siihen suostuu.

– Ilmeisesti kaikki eivät tiedä, että sähköhammasharjalla harjatessa harjaa pidetään paikoillaan jokaisen hampaan kohdalla muutaman sekunnin ajan ja sitten vasta siirretään. Sitä ei siis tarvitse heilutella niin kuin tavallista hammasharjaa, Ben-Ami neuvoo.

Kun lapsi aloittaa itse harjaamaan omia hampaitaan, kannattaa sähköhammasharjan käyttöä harjoitella huolellisesti. Myös silloin aikuisen on hyvä tarkistaa hammaspesun jälki.

Artikkelia päivitetty 8.4.2024. Vaihdettu otsikkoon sana ”vaurioittaa”.