Lasten syntymä ja kasvaminen merkitsevät monesti sitä, että koko perhe alkaa noudattaa terveyttä tukevia rutiineja. Esimerkiksi vanhemman omakin ruokavalio voi monipuolistua, kun hän pyrkii tarjoamaan jälkikasvulleen ravitsemussuositusten mukaista ruokaa.

Miten vanhemmuus on muuttanut elintapojasi – vai onko kaikki sinun osaltasi pysynyt ennallaan? Ota selvää Kaksplussan testillä!

Tee testi alta

Emetofobiasta kärsivän pelko ei rajoitu yleensä vain omaan oksentamiseen, vaan ihminen voi pelätä myös muiden oksentamista, omaa oksentamista muiden nähden tai ylipäätään oksentamiselle altistumisesta.

Miten voi selvitä vanhemmuudesta, jos kärsii emetofobiasta? Vauvat ja pikkulapset oksentelevat usein, eikä vanhempi voi oikein välttyä asialta.

Sennin, 34, kahden pienen lapsen äidin, elämää emetofobia on varjostanut lapsuudesta asti.

– Oksennuksen pelkoon liittyy ajatus siitä, että joku oksentaa päälleni tai tukehtuisin omaan oksennukseeni, Senni, 34, kuvailee.

Hänen on vaikea sanoa, milloin oksentamisen pelko alkoi, koska se on ollut osa hänen elämäänsä niin pitkään. Oksentamisen pelko on kehittynyt Sennillä vain pahemmaksi, sillä viimeisestä omasta oksentamisesta on kulunut paljon aikaa. 

– Olen oksentanut viimeksi 8–9 vuoden ikäisenä vatsataudissa, Senni kertoo.

Emetofobia aiheuttaa ahdistusta, pelkoa ja paniikkia

Emetofobia alkaa tyypillisesti Sennin tavoin lapsuudessa tai nuoruudessa.

On normaalia, jos ihmistä puistattaa hieman ajatus esimerkiksi oksennustaudista. Emetofobia on sen sijaan kohtuutonta ahdistusta, pelkoa tai jopa paniikkia aiheuttava vaiva, josta kärsivän on tyypillistä tarkkailla ja tunnistaa kehonsa tuntemuksia erityisen herkästi.

– Omaan pelkooni liittyy ajatus siitä, että en osaa oksentaa ja menetän kontrollin, jos oksennus vaan tulee enkä voi tehdä sille mitään. Pelko aiheuttaa fyysistä ahdistusta ja tilanteiden välttelyä.

– Kerran eräs lapsi oksensi jalkojeni viereen huvipuistossa, minkä jälkeen olen vältellyt huvipuistoja, Senni kertoo.

Senni on vältellyt myös baareja ja laivoja, joissa ajattelee mahdollisuuden jonkun toisen oksentamisesta hänen päälleen olevan suuri. Ajatuskin tiettyihin paikkoihin tai tilanteisiin joutumisesta ahdistaa häntä.

– Emetofobia on rajoittanut elämääni ajoittain, kun en ole uskaltanut osallistua tapahtumiin sen pelossa, että joku oksentaa päälleni. Lattialle oksentamisesta kuuluva roiskuva ääni aiheuttaa myös itsessään valtavaa ahdistusta, Senni kuvaa.

Sennin emetofobia on siedättynyt lasten myötä

Emetofobia nousi väistämättä esille silloin, kun Senni harkitsi perheen perustamista. Hän ehti käsitellä asiaa aikansa, vaikka ensimmäinen raskaus alkoikin lopulta melko nopeasti.

– Muistan miettineeni asiaa mutta ajatelleeni, että äitiys tulisi olemaan pelon arvoista. Pelkäsin tosin kuollakseni hyperemeesiä eli vakavaa raskauspahoinvointia. Onneksi pahoinvointi oli itselläni lievää eikä kestänyt kuin ensimmäisen kolmanneksen ajan.

Toisessakin raskaudessa Sennillä oli pahoinvointia, mutta hän ei ehtinyt kiinnittää siihen liikaa huomiota, kun kotona oli jo yksi pikkuinen. Pelko siitä, että joku oksentaa päälle, oli vain pakko kohdata.

– Kyllä emetofobia on lieventynyt väkisin. Pelko oli vain pakko kohdata pienen pulauttelevan vauvan kanssa. Ei siinä ollut vaihtoehtoja, kun sitä tapahtui kuitenkin miltei päivittäin.

Normaalisti Senni poistuu nopeasti sellaisesta tilanteesta, jossa joku toinen oksentaa. Omien lastensa kohdalla hän ei kuitenkaan tee niin, koska ei halua pelon siirtyvän heille. Sennin lapset ovat nyt 6- ja 7-vuotiaita.

– Lasten ensimmäinen oksennustauti oli shokki, kun siivosin ja otin vastaan heidän oksennuksiaan. Mutta yllättävän helposti sekin meni. Uskon, että siedätyshoito on toiminut omalla kohdallani tämän kammon kanssa, Senni pohtii.

Lue myös Anna.fi: Emetofobia on oksentamisen pelko, joka aiheutti vuosikausien piinan – häpesin keinoa, jolla sain fobiani kuriin

Toive elämästä ilman emetofobian rajoitteita

Oksennustautiin sairastumisen pelko on Sennillä aina läsnä. Noroepidemioiden aikaan fobia oireilee siten, että ylihygieenisyys nostaa päätään. Sennille on kuitenkin kehittynyt taito olla oksentamatta, vaikka olo olisi kuinka huono. 

– Olen jopa sairastanut vatsatauteja aikuisiällä oksentamatta kertaakaan.

Emetofobia voi rajoittaa elämää yllättävilläkin tavoilla. Senni kertoo jättäneensä jopa reissuja väliin, eikä ole halunnut yöpyä paikoissa, joissa on humalaisia ihmisiä.

Sennin selviytymiskeinona emetofobian suhteen on pyrkiä ajattelemaan, ettei hän kuole, vaikka joku oksentaisikin hänen päälleen, eikä hän todennäköisesti tukehtuisi omaan oksennukseensa vaan keho osaisi toimia siinä tilanteessa.

– Olen käsitellyt pelkoani monessa otteessa ja päättänyt, että sitä ei voi paeta. Kun tilanne on päällä, pyrin ajattelemaan järjellä ja rauhoitan itseni hengittelemällä.

Senni ei ole kertonut oksentamisen pelostaan lapsilleen. Hän on sen sijaan pyrkinyt korostamaan heille, että oksentamista ei tarvitse pelätä vaan se helpottaa oloa.

– Jos lapseni joskus pelkää oksentamista, pyrin olemaan läsnä ja normalisoimaan asiaa. Toivon, että he voisivat elää elämäänsä ilman fobioiden aiheuttamia rajoitteita.

Vaikka emetofobia onkin rajoittanut Sennin uskallusta mennä tiettyihin paikkoihin, perhe on käynyt esimerkiksi laivalla hänen kammostaan huolimatta. Huvipuisto on vielä kokematta.

– En haluaisi antaa tavallaan pienen ja turhan pelon haitata elämäni kulkua tai välittää pelkojani lapsilleni. Ehkä ensi kesänä uskaltaudun huvipuistoonkin.

Lähde: Terveyskirjasto

Töissä tahti on kova, lapsi voi valvottaa ja samalla pitäisi tukea aktiivisesti lapsen kehitystä. Parisuhderintamallakin voi tehdä tiukkaa. Kahdenkeskistä aikaakin pitäisi kaivaa jostain, eikä lihaskunnon ylläpitämistäkään etenkään keski-ikäisen sopisi unohtaa. Joskus olisi hyvä ehtiä myös vetäisemään sohvalle pitkäkseen.

Koulutuspsykoterapeutti, kolumnisti ja tietokirjailija Maaret Kallio kirjoittaa teoksessaan Mielenrauha (WSOY, 2024) siitä, miten nykyihminen, myös vanhempi, voisi tukea omaa mielenrauhaansa.

Tarkemmin ajateltuna mielenrauhan tukeminen on yksi tärkeimmistä teoista, joita vanhempi voi tehdä – itsensä ja lapsensa kannalta.

Kallio nyökyttelee. Vaikka lapsella olisi vaikea päivä ja hän kiukuttelisi kovasti, on vanhempi se, jolla on aikuisen kyvyt ja mahdollisuudet laskea omia kierroksiaan – eli pohtia, millä keinoin voisi edes vähän rauhoittaa itseään.

Sitäkään ei tarvitse tehdä hampaat irvessä.

”Nuoret haluavat nähdä vanhempiensa lepäävän”

Käydään kuitenkin ensin läpi sitä, miten vanhemmasta ei tuntuisi koko ajan siltä, että elämä on turboahdettu täyteen pelkkiä vaatimuksia.

Tässä Kallion mielestä auttaa se, että vanhemmat miettisivät, mikä pikkulapsiaikana on kaikista tärkeintä. Minkä voisi jättää omassa elämässä muutamaksi vuodeksi taka-alalle?

– Näen työssäni tosi paljon sitä, että vanhemmat pitävät todella hyvää huolta lapsistaan, mutta samalla kriteerit muillekin asioille ovat tosi korkealla. On aika mustavalkoista olettaa, että mikään ei muutu, kun perheeseen saapuu pieniä lapsia, Kallio sanoo.

Pienet lapset ovat hyvin tarvitsevia. Koululaisten kanssa juttu on jo eri. Silloin vanhemman tehtävä on enemmän olla tavoitettavissa ja saatavilla, kun lapsella on jo omia juttuja kavereiden kanssa ja harrastuksissa.

– Kun omat lapseni olivat pieniä ja olin kovin väsynyt, minua ärsytti, kun joku tuli sanomaan vuosien vierivän nopeasti. Jälkeen päin katsottuna asia on kuitenkin juuri niin. Ei elämässä tarvitse luopua kokonaan tietyistä asioista, vaikka ne laittaisi muutamiksi vuoksiksi syrjempään. Pikkulapsivaihe vaatii aikuiselta odotustaitoja.

Tällä Maaret Kallio ei tarkoita sitä, että vanhemman pitäisi luopua työstään tai perustarpeista, kuten riittävästä unesta, ravinnosta, liikkumisesta ja levosta.

Lepo on kuitenkin usein se, jonka hän huomaa ensimmäisenä unohtuvan suomalaisilta, kun kierrokset ovat kovilla. Vanhemmat niin sanotusti varastavat aikaa unesta ja levosta muille asioille.

– Lepo ei tarkoita unta, vaan rentouttavaa toimintaa. Se voi olla sohvalla makoilua, ystävien tapaamista, sarjan katselua, neulomista, leipomista, joogaa tai luonnossa liikkumista. Mikä kenellekin on lepoa. Itselleni se on uiminen meressä.

Se kuitenkin on hyvä muistaa, että somen selailu ei ole aivoillemme lepoa.

Kallio on viime aikoine haastatellut sataa nuorta seuraavaa teostaan varten.

– Nuoret kertoivat, että he haluaisivat nähdä aikuisten lepäävän ja sen, että aikuisetkaan eivät ole super ihmisiä. Tämä on minusta todella koskettavaa. Epätäydellistä vanhempaa on helpompi lähestyä.

Tavallinen arki on parasta

Levätä voi myös yhdessä lasten kanssa, sillä niin hekin oppivat hiljalleen sitä, mikä rauhoittaa.

Jo se on Kallion mukaan vanhemmalta suurta viisautta, että osaa tunnistaa, koska on väsynyt ja levon tarpeessa. Silloin kierroksia pitäisi laskea, vaikka kukaan ei saakaan itseään sormia napsauttamalla rauhoitettua.

– Lapsellekin ihan parasta, kehittävintä ja kasvattavinta on aivan tavallinen arki, jossa paistetaan kalapuikkoja ja löhötään sohvalla yhdessä lähekkäin, ihmetellään kotipihassa leppäkerttua tai pompitaan kuralätäköissä. Lapsi kehittyy jopa paremmin, kun ei joka päivä kiirehditä harrastuksiin tai kielikylpyihin.

Lasten perustarpeisiin kuuluvat riittävä uni, lepo, monipuolinen ravinto, säännöllinen päivärytmi, hellyys, leikit yhdessä ja yksin sekä ulkoilu. Jo näillä saa taattua lapselle hyvät lähtökohdat elämään.

Vauvojen vanhempia Kallio muistuttaa siitä, että pienimmille vanhempien omat kasvot ovat kaikista mahtavin juttu.

Senkin Kallio soisi vanhempien muistavan, että rauhoittaakseen itseään on lupa tukeutua toisiin aikuisiin, valittaa omaa väsymystä ja tarvittaessa jakaa kuormaa.

”Lasten kanssa saa ja voi korjata läpi elämän”

Kallion havaintojen mukaan ihmiset etsivät herkästi erilaisia kikkoja mielenrauhan tai tunnesäätelyn tueksi, vaikka perusasioilla päästäisiin jo pitkälle.

Kun on tehnyt itselleen selväksi, mitkä ovat oman elämän tärkeimmät pelimerkit, on helpompi lähteä rajaamaan pois tai sivummalle vähemmän merkityksellisiä asioita.

Näitä asioita pohtiessa on hyvä muistaa se, mitä Kallio kirjoittaa kirjassaankin: ”Tarpeen ja halun ero on usein suuri.”

Se kannattaa myös muistaa silloin, kun käsi hamuaa automaattisesti puhelimen somevirtaa.

Sosiaalisen median koukuttavuudelle ja sille, mitä se tekee mielenrauhalle, on Maaret Kallio omistanut kirjastaan useamman kappaleen.

Hän toteaakin, että meidän kaikkien kannattaisi tietoisesti rajata somen selailua. Aikuisilla pitäisi myös olla selkärankaa tehdä niin lasten ja nuorten ylenmääräiselle ruutuajalle, sillä se on pahimmillaan vaaraksi kehitykselle.

Mielenrauhaa tukevien tekojen äärellä on kuitenkin muistettava, että elämää ei voi suorittaa täydellisesti. Jos vanhemmuudessa on tullut tehtyä mokia, parasta on tarjota lapselle myöhemmin ymmärrystä hetkessä, jolloin lapsi palaa tilanteeseen ja toteaa esimerkiksi, että hänestä vanhemmat tekivät liikaa töitä.

– Teemme kaikki joka tapauksessa vanhempina virheitä. Meistä kukaan ei ole täydellinen tai mustavalkoisesti hyvä tai huono vanhempi. Sen ymmärtämien tuo paljon rauhaa.

– Lasten kanssa saa ja voi korjata läpi elämän. Se on armollista molemmille.

Kaksplussan toimitus listasi tapoja, joilla voit helliä itseäsi ihan vain arjen keskellä ilman suurta budjettia.

Kylpylässä kotona

Etenkin iltaisin lämmin suihku voi helpottaa rauhoittumista ja nukahtamista. Vaikka oma kylpyhuone olisi kalkkitahrojen ja vesilelujen sekamelska, voi himmeällä valaistuksella luoda sinne rauhoittavan tunnelman esimerkiksi paristokäyttöisellä lyhdyllä ja led-tuikulla.

Halutessasi voit laittaa rauhallista musiikkia soimaan puhelimesta ja vaikka kuoria ihon hyväntuoksuisella voiteella.

Aamiainen kuin hotellissa

Monelle herahtaa vesi kielelle, kun kuulee sanan ’hotelliaamiainen’. Kyseessä on kuitenkin tyyris lysti.

Omaan keittiönpöytään voi loihtia hotelliaamiaista jäljittelevän kattauksen, kun varaa ennen viikonloppua kaappiin ainekset muutamia suosikkeja varten, joita hotelliaamiaisella nauttii. Toisille ne ovat hyvät smoothiet ja croissantit, toisilla taas vastapaistetut letut.

Kodin ”hotelliaamiaisesta” voi myös tehdä lasten kanssa leikin: kuvitelkaa, minne olet matkanneet ja millainen loma teillä on meneillään?

Herkuttelua suojassa lasten katseilta

Haluaisitko nauttia rauhassa jonkin makoisan herkun, mutta lapset ovat kärppänä paikalla, jos yritätkin moista?

Monesta asunnosta löytyy pesutilan yhteydestä sauna. Voit huikata lapsille meneväsi hetkeksi pesulle, vaikka todellisuudessa herkuttelet ja henkäiset hetken saunan lauteilla omassa rauhassa.

Huom! Lauteille kannattaa asetella vaikka paksu pyyhe ja saunatyyny, jotta herkutteluhetken aikana ei kankku puudu.

Aivoille lepoa

Tuntuuko, että pää käy aivan ylikierroksilla? Rauhoittavan meditaatioäänitteen kuuntelu, vaikka edes viiden minuutin mittaisen, auttaa usein laskemaan kierroksia.

Lapsille voi todeta, että vanhempi menee muutamaksi minuutiksi omaan rauhaan makuuhuoneeseen. Levitä lattialle esimerkiksi jumppamatto, jonka päällä on mukava makoilla ja aseta kuulokkeet korville.

Olo on takuulla ainakin hitusen rauhallisempi.

Lapsen kotikampaamo

Jos lapsi kaipaa huomiota ja leikkiä, mutta itseäsi väsyttää, kokeilkaa leikkiä kampaamoa. Lapsen tehtävä on harjata hellästi hiuksiasi ja hieroa päänahkaa.

Voitte vuorotella lapsen kanssa asiakkaan ja kampaajan rooleja.

Hierokaa toisianne

Rentouttava kosketus rauhoittaa. Vaikka lapset olisivat kotona ja häärisivät ympärillä, voi puolison kanssa järjestetty hierontahetki tuoda hyvää mieltä.

Silitelkää toisianne ja hierokaa vuorotellen toistenne hartioita. Myös lapsille on hyväksi nähdä vanhempien pitävän huolta toisistaan.

Anna aistien tuulettua

Ulkoilu ja raitis ilma ovat aina varmoja kikkoja tuoda hyvää oloa itselle. Vaikka hikipäässä urheileminen ei juuri innostaisi, kannattaa jo pelkästään ulkona käyskentely tai kävelylenkki.

Lapsetkin usein keksivät ulkona ihmeteltävää ja purkavat energiaa. Lisäksi esimerkiksi metsäympäristö vaimentaa ääniä, jonka myötä vanhemman korvat saavat lepoa.

Eväshetki kruunaa retken.

Venyttele tai tee jumppa

Vaikka lapset pyörisivät ympärillä ja kotijumppa on laitettava useita kertoja paussille, tuo liikkuminen kuitenkin usein positiivisemman olon ja hyvää mieltä.

Usein lapset innostuvat itsekin jumppaamaan mukana, kun aikuinen kuntoilee. Jumppahetkelle ei kuitenkaan kannata asettaa kovia tavoitteita. Pääasia on, että kehoon saa liikettä ja lihakset saavat vahvistusta – vaikka edes hetken.

Jos omat perustarpeet eivät ole täyttyneet riittävästi lapsuudessa, aikuisikää rasittaa tunnevaje.

Tunnevaje on skeematerapian käsite, joka kuvaa kehityskulkua, jossa lapsen tunteisiin ja perustarpeisiin ei ole vastattu riittävän säännönmukaisesti lapsuuden aikana. 

Perustarpeiden ja tunteiden täyttymisen vaje voi näyttäytyvä kalvavana uskomuksena, ettei ole tarpeeksi hyvä ja arvokas eikä riittävä ystävyyteen ja rakkauteen. Vaikka tekisi ja antaisi miten paljon tahansa, ei ole tarpeeksi toisille ja itselle.

Vanhemmuus voi täyttää koko elämän – ja uuvuttaa

Tunnevaje vaikuttaa myös kykyyn luoda suhdetta omiin lapsiin. Tämä voi näyttäytyä esimerkiksi vaikeutena asettaa kestäviä rajoja ja tuottaa näin lapselle tämän tarvitsemia pettymyksen kokemuksia.

– Vanhemmalla on hirveä tarve kaataa täytettä lapsen tarpeeseen, joskus yli äyräiden. Se voi mennä ylihoivaamiseksi, psykoterapeutti Aino Juusola sanoo.

Vanhempi saattaa unohtaa itsensä aivan täysin.  Vanhemmuus täyttää koko pään ja elämän, ja vanhempi saattaa uupua.

Samanaikaisesti vanhemman voi olla vaikea ottaa vastaan lapsen tarvitsevuutta, koska hänen omia tarpeitaan ei ole täytetty lapsuudessa riittävästi.

–  Vanhempi voi haluamattaan ärtyä lapsen tarvitsevuuteen, mikä voi myös tuoda huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä ja tämä taas voi saada vanhemman pyrkimään olemaan kaikin puolin lasta huomioiva vanhempi. Näin noidankehä on valmis.

Vanhemmalla ei ole tarpeeksi omakohtaista kokemusta riittävästä sensitiivisestä hoivasta, kasvatuksesta ja tunneyhteydestä.  

– Lapsi voi saada vanhemmaltaan periaatteessa hyvää hoivaa, mutta tunneyhteys monesti puuttuu, jos vanhemmalla itsellään ei ole tunneyhteyttä vanhempiinsa.

Tunnevajetta poteva on usein vaativa itseään kohtaan

Monet kompensoivat lapsuuden tunnevajetta vaativuudella itseään kohtaan. Usein vaativuus läikkyy myös kumppanin ja lasten suuntaan.

Jos omassa lapsuudessa ei ole ollut riittävästi yhteenkuuluvuuden tunnetta, mieltä jäytää ajatusmalli: ”Minun täytyy olla tosi hyvä asioissa, joita teen”.

Tunteiden säätelyssä voi olla haasteita, erityisesti vihaisuuden ja turhautumisen ilmaisemisessa.

Rajojen asettaminen voi olla tunnevajeessa vaikeaa

Myös rajojen ja vanhemman auktoriteetin osoittaminen lapselle voi olla haastavaa. Vanhempi yrittää kaikin keinoin rakastaa, vaikka läheisyys on hänelle vaikeaa.

Lapsi tunnistaa ristiriitaisen dynamiikan.  

– Joskus riittää pelkästään se, että tiedostaa lapsuuden vaikutukset aikuiselämään ja vanhemmuuteen. Joskus taas on hyvä työstää asioita psykoterapiassa, Juusola toteaa.

Juttua on päivitetty 7.1.2025. tarkentamalla termiä tunnevaje.

Jos langat ovat vetäytyneet kohtuun, kierukan poistamiseen on mahdollista käyttää kapeaa, päästä avautuvaa linnunnokkapihtiä. Joskus kohdunkaulaa joudutaan hiukan laajentamaan kierukan pois saamiseksi. 

Kysyimme lääkärikeskus Mehiläisen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Päivi Galambosilta, mitä kierukan poistoa suunnittelevan on syytä huomioida. 

Sattuuko kierukan poisto?

Yleensä kierukan poistaminen ei juurikaan satu. Joskus poisto voi tuntua hetken vihlaisevan alavatsaa – etenkin silloin, jos kierukka on takertuneena kohtulihakseen, mikä on hyvin harvinaista.

Ennen kierukan poistoa voi ottaa kotona kipulääkettä, kuten ennen kierukan asennustakin: 600–800 milligrammaa ibuprofeenia. Sen lisäksi voi ottaa 500–1000 milligrammaa parasetamolia.

Jos kipu huolettaa, kannattaa asia ottaa puheeksi vastaanotolla. Lääkäri tarjoaa tällöin herkästi kohdunkaulaan ja kohtuun asti suihkutettavaa puudutetta sekä tarvittaessa puuduttaa kohdunkaulan pistettävällä puudutteella.

Milloin kierukka tulee poistaa?

Kierukan poisto tehdään, kun kierukka tulee elinkaarensa päähän. Hormonikierukkaa saa pitää ehkäisytarkoituksessa 3-8 vuotta riippuen kierukkatyypistä, sillä ne sisältävät eri määrän levonorgestreeliä. Jos kierukka on kohdussa tätä pidempään, sen hormonipitoisuus vähenee ja riski ehkäisytehon heikentymiseen ja vuotojen lisääntymiseen kasvaa.

Kierukan materiaali voi myös pitkässä käytössä lähteä haurastumaan kohdussa. 

Vastaava käyttöaika kuparikierukan kohdalla on 10 vuotta.

Tyytyväisen käyttäjän kannattaakin merkitä itselleen ylös, jolloin poisto tai vaihtaminen uuteen kierukkaan on ajankohtaista. 

Voiko kierukan poisto aiheuttaa jälkioireita?

Kierukan poiston jälkeen vuotoa usein tulee hyvin vähän, jos ollenkaan, sillä poistaessa kohdun kaulasta ei tarvitse ottaa instrumentilla kiinni toisin kuin kierukkaa asentaessa.

Normaalit kuukautiset palaavat hedelmällisessä iässä oleville suunnilleen muutaman viikon tai kuukauden sisällä siitä, kun kierukka on poistettu.

Jotkut pohtivat, laskeeko paino hormonikierukan poistamisen myötä. Hormonikierukka aiheuttaa vain harvoin maltillista painonnousua, joten kierukan poistaminen tuskin vaikuttaa painoon.

Jos kierukan poisto tehdään koska toiveissa on raskaus, kannattaa odottaa ensimmäisiin kuukautisiin, jotta lasketun ajan arvioiminen olisi helpompaa. Välttämätöntä odottaminen ei kuitenkaan ole.

Mitä tehdä, jos epäilee kierukan poistuneen itsestään?

Moni voi tuntea kierukan narut kohdunsuulla sormellaan. Niiden kokeilu ei kuitenkaan ole tarpeellista. 

Kannattaa olla varovainen, ettei naruihin koske likaisilla sormilla tai vedä niistä, jotta kohtuun ei pääse bakteereita tai kierukka poistu kotioloissa.

Kierukka kannattaa aina poistattaa lääkärin tai hoitajan vastaanotolla, jotta voidaan varmistua siitä, että se tulee kokonaisena ulos. Tästä syystä kierukan poisto itse ei siis ole mahdollista.

Jos puolestaan epäilet kierukan poistuneen itsestään, kannattaa suunnata lääkärin vastaanotolle, joka voi tarkistaa tilanteen. Kierukka poistuu itsestään kuitenkin hyvin harvoin, useimmiten runsaiden hyytymäisten  vuotojen yhteydessä.

Kysyimme lääkärikeskus Mehiläisen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Päivi Galambosilta, mitä asioita ennen kierukan asentamista olisi syytä ottaa huomioon.

Kumpi kierukka minulle sopii?

Kierukan asentaminen tapahtuu samalla tavalla, halusipa itselleen hormoni- tai kuparikierukan. On kuitenkin hyvä perehtyä kierukoiden eroihin, ennen kuin kierukan asennuttaa.

Kuparikierukka ei sisällä lainkaan hormonivalmistetta. Sen vuoksi se yleensä lisää kuukautisvuodon ja kipujen määrää. Hormonikierukka usein niukentaa huomattavan paljon kuukautisvuodon määrää tai vie kuukautiset jopa kokonaan pois.

Tästä syystä lääkärit yleensä suosittelevat hormonikierukkaa, sillä moni nainen kokee elämänlaatunsa parantuvan vähäisempien kuukautisten myötä. Niukemmat kuukautisvuodot voivat vaikuttaa positiivisesti myös esimerkiksi rauta-arvoihin.

Pitkäaikainen hormonikierukan käyttö vähentää myös kohdun runko-osan syövän riskiä ja joidenkin munasarjasyöpien riskiä. Molempien kierukoiden asennut tapahtuu käytännössä samalla tavalla.

Miten kierukan asentamiseen kannattaa valmistautua?

Jos aiemmin ei ole käyttänyt mitään ehkäisyä, tulee ennen kierukan laittoa varmistaa, ettei ole raskaana.

Kannattaa myös huomioida, että kierukkaa ei voi asentaa heti synnytyksen jälkeen. Kierukan laitto on turvallista, kun synnytyksestä tai sektiosta on kulunut kuusi viikkoa tai pidempään. Silloin kohtu on ehtinyt palautua. Yleensä jälkitarkastuksen yhteydessä on hyvä hetki. 

Monia mietityttää, tekeekö kierukan asentaminen kipeää. Kivun kokeminen on yksilöllistä, mutta toimenpiteen sietämiseen on huomattu vaikuttavan, luottaako potilas hoitohenkilökuntaan. Luottavaisella ololla kokemus on vähemmän kivulias ja helpompi.

Ennen asennusta on hyvä ottaa 600–800 milligrammaa ibuprofeenia. Sen lisäksi voi ottaa 500–1000 milligrammaa parasetamolia.

Jos kierukan asentaminen pelottaa, kannattaa asia ottaa puheeksi lääkärin kanssa. Tällöin lääkäri tarjoaa herkästi kohdunkaulaan ja kohtuun asti suihkutettavaa puudutetta sekä tarvittaessa puuduttaa kohdunkaulan pistettävällä puudutteella.

Yleensä kipu tuntuu hyvin lyhytaikaisena vihlaisuna asennusvaiheessa. Synnyttäneillä naisilla kipu on yleensä lievempi.

Synnyttämättömillä kipu voi olla kovempaa, mutta toisaalta heille ja myös vähemmän hormoneja haluaville on nykyään tarjolla kierukoita, joissa asetinputki on pienempi, mikä tekee asentamisesta miellyttävämpää.

Jos spekulatutkimus onnistuu, voi kierukan asentaa myös ihmisille, joilla ei ole ollut aiempaa yhdyntää. 

On potilaita, joille kierukan asentaminen aiheuttaa pyörtymisreaktion vastaanotolla tai pyörryttävän olon asentamisen jälkeen. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista.

Millaisia oireita kierukan asentaminen voi aiheuttaa?

Heti kierukan laittamisen jälkeen voi muutaman päivän esiintyä kuukautistyyppistä kipua ja verenvuotoa.

Sen jälkeen vuoto muuttuu ajan kuluessa niukkenevaksi tiputteluvuodoksi, joka voi hormonikierukan tapauksessa kestää kuusikin kuukautta.

Viimeistään puolen vuoden kohdalla kuukautisten vuotomäärä pienenee suurimmalla osalla merkittävästi.

Milloin yhdyntä onnistuu kierukan laiton jälkeen?

Yhdyntä kierukan laiton jälkeen on mahdollista heti, kun pariskunnasta siltä tuntuu. Jos kierukka on laitettu yli seitsemän vuorokautta edellisten kuukautisten alkamisen jälkeen, eikä muuta ehkäisyä ole ollut käytössä, on yhdynnässä syytä käyttää kondomia viikon verran ehkäisytehon saavuttamiseksi.

Jos kierukka on asennettu seitsemän päivän sisällä kuukautisten alkamisesta, ei kondomia tarvita.

Mitä kierukan laitto maksaa?

Markkinoilla on olemassa kolme erilaista hormonikierukkaa. Niiden kaikki maksavat ilman Kela-korvausta 151 euroa. Kela-korvauksen jälkeen hormonikierukalle jää hintaa noin 91 euroa.

Kela-korvauksen voi saada vain silloin, jos lääkäri määrää kierukan vuotohäiriöön tai vaihdevuosioireisiin. Pelkkään ehkäisykäyttöön tarkoitettuun kierukkaan Kela-korvausta ei myönnetä.

Kuparikierukoista halvin on hinnaltaan noin 90 euroa ja kalliimpi noin 130 euroa.

Kun kierukan on ostanut, sen asennus perusterveydenhuollossa maksaa alueesta riippuen normaalin terveyskeskusmaksun verran eli noin 0–30 e. 

Yksityisellä lääkäriasemalla kierukan asennus tulee maksamaan asiakkaalle 100–400 euroa, joka sisältää lääkärin palkkion, mahdollisen ultraäänitutkimuksen sekä palvelu-ja kantamaksun. Kierukan voi myös ostaa yksityiseltä lääkäriasemalta. 

Ehkäisyneuvolassa kierukan asennus on maksutonta tietyillä kriteereillä.

Erikoissairaanhoidossa asentaminen maksaa poliklinikka-maksun verran eli vajaat 70 euroa.

Kahdessa viimeisimmässä vaihtoehdossa kierukkaa ei tarvitse ostaa itse, vaan se annetaan hoitoyksiköstä. 

Koska valkovuoto on sekoitus emättimen limakalvon eritettä ja kohdunkaulan limaa, sen väri ja rakenne vaihtelevat kuukautiskierron eri vaiheissa. Näin on siis silloin, kun ei käytä ehkäisypillereitä, jotka aiheuttavat sen, ettei luonnollista kuukautiskiertoa ei ole.

– Ovulaation aikaan kierron puolivälissä valkovuoto on kirkasta, runsasta ja venyvää, mikä kertoo korkeasta estrogeenitasosta. Valkovuoto muistuttaa silloin kananmunan valkuaista. Ovulaation jälkeen keltarauhashormonivaiheessa valkovuoto on sen sijaan vaaleaa tai kellertävää, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen Terveystalosta.

Valkovuoto voi olla keltaista eri syistä

Valkovuoto voi muuttua kellertäväksi erityisesti sen kuivuessa alushousuihin.

– Jos valkovuoto on vaaleankeltaista ilman pistävää hajua ja se ei aiheuta muita oireita, kuten kutinaa tai kirvelyä, ei yleensä ole syytä huoleen, Kuivasaari-Pirinen toteaa.

Kuukautisia ennen ja niiden jälkeen valkovuotoon saattaa myös sekoittua hieman verta, jolloin väri voi olla esimerkiksi kellertävän tai ruskean sävyistä. Yleensä valkovuodon lievästi vaihteleva väri ei siis itsessään kerro vielä mitään – keltainen valkovuoto ei haittaa, jos siihen ei liity pahaa hajua.

– Jos valkovuotoon ilmaantuu pistävää hajua, se on hyvin runsasta tai emättimessä on kirvelyä tai kutinaa, voi tilanne kieliä hoitoa vaativasta tilasta, Kuivasaari-Pirinen huomauttaa.

Milloin keltainen valkovuoto on syy huoleen?

Jos valkovuoto kellertävää, runsasta ja siinä on kalamainen haju, on se vahva merkki bakteerivaginoosista. Väri voi olla tällöin myös vaaleaa tai harmahtavaa.

– Vihertävän keltaisessa valkovuodossa on syytä pitää mielessä klamydia tai trikomonastulehdus. Trikomonas on tosin hyvin harvinainen, Kuivasaari-Pirinen toteaa.

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos valkovuodon väri tai koostumus muuttuu yhtäkkiä huomattavasti ja varsinkin, jos valkovuoto on huomattavan keltaista tai vihreää ja epämiellyttävän hajuista.

Hiivatulehduksesta keltainen valkovuoto ei kuitenkaan Kuivasaari-Pirisen mukaan yleensä kerro.

– Hiivatulehdukseen viittaa paakkuuntuva tai kokkareinen valkovuoto, johon liittyy usein lisäksi kutinaa tai poltetta limakalvoilla.

Keltainen valkovuoto raskausaikana

Raskaana on syytä huomioida emättimen tai valkovuodon merkittäviä muutoksia erityisen tarkasti. Vuodon määrä ja laatu vaihtelevat estrogeenihormonin vaikutuksesta, mutta joskus se voi liittyä emättimen tulehdukseen.

Raskaudenaikaiset emätintulehdukset voivat aiheuttaa ongelmia raskauden kulkuun ja sikiön terveyteen. Ne voivat esimerkiksi lisätä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Pienet muutokset ovat kuitenkin tavallisia.

– Raskauden aikana valkovuodon määrä lisääntyy, loppuraskautta kohti merkittävästikin. Jos väri on vaaleaa tai vaaleankeltaista eikä siihen liity pahaa hajua, kutinaa tai kirvelyä, ei siitä tarvitse olla huolissaan, Kuivasaari-Pirinen rauhoittaa.

Hän lisää kuitenkin, että kuten ilman raskauttakin, jos vuodossa on voimakasta hajua, voi se olla merkki esimerkiksi bakteerivaginoosista.

– Myös, jos erite on hyvin juoksevaa ja housut kastuvat sen vuoksi toistuvasti, on syytä hakeutua tutkimuksiin ennenaikaisen lapsivedenmenon poissulkemiseksi.

Lähteet: Terveyskirjasto, Terveyskirjasto, Terveyskylä, Terveystalo

Lääkäri ja lääketieteen tohtori Jenni Hyysalo kohtaa vastaanotollaan lukuisia naisia, jotka tulevat monenkirjavien oireiden kanssa tapamaan häntä. Kun oireiden syyksi paljastuu perimenopaussi, herättää asia monesti hämmästystä: mistä oikeastaan on kyse?

Hyysalo kertoo, että varsinaisia vaihdevuosioireita, jotka alkavat yleensä 45-55-vuotiailla, edeltävät esivaihdevuodet. Ne voivat alkaa jo 15 vuotta ennen menopaussia, eli viimeisiä, luonnollisesti tulevia kuukautisia. Se tarkoittaa, että osalla naisista perimenopaussi käynnistyy jo alle 40-vuotiaana.

Tämä johtuu progesteronitasoista, jotka alkavat laskea 30 ikävuoden jälkeen. On yksilöllistä, millaisella vauhdilla lasku tapahtuu. Selvää kuitenkin on, että hormonaaliset muutokset käynnistyvät lähes kaikkien 30 vuotta täyttäneiden naisten kehossa.

Progesteroni on sukupuolihormoni, joka kuukautiskierron lisäksi vaikuttaa ihmisen aivoihin. Se muun muassa rauhoittaa aivoja ja parantaa unenlaatua.

Lasku progesteronitasoissa voi aiheuttaa esimerkiksi väsymystä, alentunutta stressinsietokykyä, muutoksia kuukautiskierrossa ja PMS-oireiden voimistumista. Myös ahdistuneisuus ja mielialanvaihtelut voivat lisääntyä. Lisäksi progesteronin vähentyminen elimistössä voi saada aikaan aivosumua ja keskittymisvaikeuksia.

Englanniksi esivaihdevuodet tunnetaan nimellä reverse puberty, eli käänteisenä teini-ikänä. Kun kuvaan astuvat muutokset estrogeenitasoissa, aletaan yleensä olla jo lähempänä vaihdevuosia.

– Tilanne saattaa tuntua erityisen katastrofaaliselta naisista, jotka ovat juuri päässeet uransa huipulle ja mahdollisesti myös johtoasemiin. Siihen kohtaan ei kaipaisi perimenopaussin kaltaista oireistoa.

Hyysalon mukaan tuore tutkimusdata osoittaa, että jopa yksi viidestä naisesta harkitsee irtisanoutumista työstään menopaussioireiden vuoksi, mikä on huolestuttavaa.

Miten tunnistaa esivaihdevuodet ruuhkavuosien tuomasta väsymyksestä?

Lapsiperhearki, työelämän käänteet ja omien vanhempien ikääntyminen sattuvat monilla kolmekymppisillä samoille vuosille. Niinpä voi olla vaikeaa itse erottaa, mistä esimerkiksi väsymys tai ahdistus voivat johtua.

Hyysalo toteaakin, että valitettavan usein hänen asiakkaidensa esivaihdevuosista johtuviin oireisiin on tarjottu hoidoksi muun muassa masennuslääkitystä. Perimenopaussi on vielä lääketieteenkin parissa huonosti tunnettu. Ongelmana on usein se, ettei oireita tarkastella kokonaisuutena.

– Liian usein esivaihdevuosioireiden katsotaan johtuvan stressistä. Tämä on hirveä epäkohta, sillä oikein hoidettuna niin perimenopaussioireet kuin menopaussioireet helpottavat huomattavasti ja naisen elämänlaatu paranee.

Nykyään moni nainen synnyttää esikoisensa yli 30-vuotiaana. Jos esivaihdevuodet ovat alkaneet, elämänmuutos usein korostaa perimenopaussioireita, sillä raskaus ja synnytys aiheuttavat ison hormonimyrskyn kehossa jo itsessään. Näin ollen palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä ei edisty luonnostaan yhtä hyvin kuin parikymppisellä.

– En kuitenkaan missään nimessä sano, että lapsia pitäisi jättää hankkimatta yli 30-vuotiaana. Sen sijaan on erityisen tärkeää jo ennen raskautta ennakoida sitä, miten äiti saa kaiken mahdollisen tuen palautumiselle ja levolle. Samanlaisiin univelkoihin ei ole pitkäkestoisesti varaa kuin 20-vuotiaana.

Miten perimenopaussia hoidetaan?

Juuri kolmekymmentä vuotta täyttäneille naisille Hyysalo suosittaa terveistä elämäntavoista kiinni pitämistä. Näihin kuuluu muun muassa kasvisten, hedelmien ja proteiinien nauttiminen, päihteettömyys ja hyvien ihmissuhteiden vaaliminen.

Myös kuntosaliharjoittelu on tärkeää, sillä hiljalleen kehossa lihasmassa alkaa luonnostaan korvautua rasvalla, mikä puolestaan lisää sairastumisriskiä. Sen ehkäisemiseksi lihaksia on syytä harjoittaa.

– Lisäksi muun muassa rentoutumisharjoitukset vahvistavat mielen lihaksia sietämään paremmin hormonimyrskyä.

Vaikka itsellä ei olisi jälkikasvua tai elämäntilanne ei olisi muuten erityisen kuormittava, kannattaa riittävään lepoon ja yöuniin satsata. Tämä kaikki helpottaa progesteronitason laskemisen vaikutuksia.

Esivaihdevuodet ovat siirtymävaihe vaihdevuosiin. Varsinaista hormonikorvaushoitoa tarvitaankin yleensä vasta silloin, kun myös estrogeenin määrä alkaa kehossa vähentyä. Se tapahtuu yleensä suunnilleen 40-vuotiaana ja sen jälkeen.

Estrogeeni suojaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksilta. Siksi tässäkin vaiheessa terveelliset elämäntavat korostuvat, kun hormonien suojaava vaikutus heikkenee. Hormonikorvaushoito voi kuitenkin olla lisäksi tarpeen.

– Hormonikorvaushoidosta on tehty pelottava mörkö, vaikka oikeasti se voi helpottaa merkittävästi naisen oloa vaihdevuosien keskellä.

Hyysalo korostaakin, että muutoksia hormonitoiminnassa ei tarvitse pelätä, sillä apua vaivoihin on saatavilla. Lisäksi hän muistuttaa, että menopaussin ohittaneet naiset kokevat elämänlaatunsa usein hyväksi.

Esivaihdevuodet tunnetaan Hyysalon mukaan huonosti. Hän toivookin, että tieto perimenopaussista saavuttaisi mahdollisimman monen.

– Puolet väestöstä kärsii merkittävällä tavalla ison osan elämäänsä. Tarvitsemme yhä lisää luotettavaa tutkimustietoa asiasta sekä aiheeseen paneutuvaa osaamista.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Dr. Jenni, Ph.D (@mdjennihyysalo) jakama julkaisu

Jokaisen kannattaisi opetella säätämään omaa vireystilaansa. Jos vireystila vaihtelee tiuhaan tai hermosto on pitkään ylivirittyneessä tilassa, voi se johtaa vähitellen loppuun palamiseen. Eri tilanteissa on hyötyä erilaisesta vireystilasta.

– Alivireys voi olla miellyttävää raukeutta, joka oikeassa kohdassa päivää on edellytys sille, että nukahdamme. Toisaalta voi olla, ettei alivireinen saa itseään käyntiin ja olo on aamusta asti väsähtänyt. Toimintakyvyn lasku voi kieliä siitä, että keho tai aivot ovat uupuneet ja tarvitsevat palautumisaikaa, kertoo vireysvalmentajia kouluttava psykologi ja psykoterapeutti Hanna Markuksela.

Siinä missä alivireys on niin sanottu kehon ja mielen virransäästötila, voi vireyden nousu puolestaan tuntua innostukselta, ylikierroksilla olemiselta tai ahdistukselta. Tunnekokemus riippuu siitä, sopiiko vireystila käsillä olevaan tilanteeseen ja siihen, miten ihminen itse tulkitsee vireystilansa muutokset.

Vireys voi kohota hetkellisesti niin korkeaksi, että se aiheuttaa paniikkikohtauksen tai voimakasta pelkoa. Toisaalta on täysin mahdollista opetella kokemaan esimerkiksi jännittävää tilannetta edeltävä vireytyminen innostuksena ahdistuksen sijaan.

– Hätätilanteessa tai esimerkiksi urheilusuorituksen yhteydessä vireyden kuuluu nousta, sillä silloin tarvitaan räjähtävää voimaa. Hetkellisistä ylivireyspiikeistä toivutaan yleensä nopeasti lepäämällä, mutta pitkittynyt ylivireystila voi aiheuttaa kehon ja mielen ylikuormituksen, joka vähitellen vaikuttaa terveyteen ja johtaa siihen, että keho alkaa oireilla.

Nämä seikat voivat saada hermoston ylivirittymään

Ali- ja ylivireyden välissä on optimivireyden tila, jossa meillä on toimintatarmoa ja jaksamme keskittyä.

– Tässä tilassa vuorovaikutustaidot toimivat parhaiten, emmekä tunne itseämme stressaantuneiksi tai sählää kiireessä. Tekemisessä vallitsee hyvä flow, joka ei kuitenkaan johda siihen, että kierrokset imaisisivat mukanaan, Markuksela toteaa.

Omaan vireystilaansa voi vaikuttaa sekä fysiologisesti että mielen tasolla.

Markukselan mukaan esimerkiksi aterioiden väliin jättäminen, jatkuva aliravitsemus, paleleminen tai jotkin sairaudet, kuten kilpirauhasen liikatoiminta voivat saada hermoston ylivirittyneeseen tilaan. Myös liian runsas valkoisen sokerin käyttö tai verensokereiden vaihtelu aiheuttavat kehoon stressitilan ja nostavat hermoston vireystilaa.

Monien suomalaisten runsaasti suosima kahvikaan ei kaikille sovi, vaikka sitä ei aina itse huomaa.

– Jotkut voivat olla kofeiinille herkkiä ja heillä kahvi nostaa helposti vireystilaa. Joskus kahvi voi toimia hetkellisenä buustina ja parantaa keskittymiskykyä, mutta myös edesauttaa ahdistus- tai jopa paniikkioireilua, jos tilanne on valmiiksi stressaava, Markuksela muistuttaa.

Hermostoa ylivirittävät myös asiat, jotka tulkitsemme jollain tavalla vaaraksi.

– Jos tulkitsee olevansa vaarassa, eikä kykene siksi rentoutumaan, hermosto ylivirittyy helposti. Tilaan voi liittyä itsesyytöksiä, itseä soimaavaa ylisuorittamista, toisen reaktioiden tulkitsemista uhkaavina ja rasittumista aistiärsykkeistä, kuten kovasta melusta.

Vireystilan säätely voi auttaa vanhemmuudessa huimasti

Hyvä vireystilan säätely vaatii itsetuntemusta ja sen havainnoimista, mitkä ärsykkeet rasittavat itseä työ- ja kotioloissa ja miten ärsykkeitä voisi vähentää. Vireystilan säätelystä voi olla runsaasti apua myös vanhemmuuden aiheuttamien stressipiikkien sietämisessä.

Jos kotona on meluisaa ja elimistö reagoi ääneen ylivirittymällä, kannattaa miettiä, miten kodin melukuormaa voisi vähentää. Esimerkiksi äänieristys, oma rauhallinen tila tai vastamelukuulokkeet voivat olla toimivia keinoja, joilla saadaan riittävästi palautumista arjessa.

– Kodin meteliä ja hälyisyyttä kannattaa miettiä yhdessä lasten kanssa, koska lapsetkin voivat rasittua metelistä, Markuksela vinkkaa.

Oman vireystilan muutoksen voi huomata siitä, että syke kohoaa, tekemisen tahti kiihtyy, tauot jäävät väliin ja oma vuorovaikutus suhteessa toisiin muuttuu.

– Jotkut havahtuvat vasta siihen, ettei keho pysty illalla laskemaan kierroksia, eikä uni siksi tule. Ylivirittymisen merkit olisi tärkeää tunnistaa, jotta tilanteeseen voisi puuttua päivän aikana ennen kuin alkaa kärsiä univaikeuksista.

Tärkeintä olisi tutustua itseensä.

– Pitkän tähtäimen itsetuntemus on tärkeää sen havaitsemisessa, tarvitseeko enemmän aikaa kierrosten laskemiseen ja mitkä ovat toimivia keinoja siihen.

Mikäli krooniseen ylivireyteen ei puutu, alkaa keho lähettää ensin hiljaisempia signaaleja ja vähitellen nostaa ääntä.

– Valitettavasti monella vasta fyysinen oireilu saa puuttumaan tilanteeseen. Pienten lasten vanhemmat voivat olla niin syvällä ylivirittyneisyyden tilassa, etteivät pysty pysäyttämään tilannetta ennen kuin havahtuvat siihen, että joko lapset tai he itse alkavat oireilla, Markuksela harmittelee.

Jos elimistö on pitkään voimakkaan ylivireyden tilassa, lasku voi seurata perässä.

– Yleensä ihminen väsähtää, eikä saa enää mitään aikaan, vaikka hetki sitten on mennyt todella lujaa. Elimistö vetää hätäkytkimestä ja pakottaa palautumaan. Tämä on normaali kehoa suojaava ylivireyden jälkitila.

Jos merkit ohittaa ja ylikierrostila pitkittyy huolen tai liian rankan kokonaiskuormituksen vuoksi, voi ylikierroksilla pahimmillaan Markukselan mukaan jatkaa vuodesta toiseen.

– Lopulta keho tai mieli kuitenkin romahtavat. Uupumus voi edetä masennukseksi tai burnout voi lopulta olla niin järisyttävä, että siitä toipumiseen menee vuosia, Markuksela varoittaa.

Psykologi toivoo, että ihmiset pysähtyisivät ajoissa miettimään, miten voisivat kohottaa elämänlaatuaan.

– Se työ on joka tapauksessa edessä, joten miksei sitä tekisi ajoissa. Silloin voidaan vielä ehkäistä tilanne, jossa toivutaan ylikuormituksesta pahimmassa tapauksessa vuosien ajan, Markuksela kehottaa.

Miten vireystilan säätelyn taitoa voi hyödyntää perhe-elämässä?

Vireystilan säätely parantaa unenlaatua ja vuorovaikutusta perheenjäsenten kesken, auttaa tekemään parempia päätöksiä ja suojelee parisuhdetta ja suhdetta vanhemman ja lapsen välillä.

– Lapset ovat pieninä hyvin riippuvaisia yhteissäätelystä eli siitä, miten hermostomme vaikuttavat toinen toisiinsa. Vanhemman oma hyvä vireystilan säätely heijastuu siis suoraan lapseen. Mitä paremmin hermostoaan kykenee säätelemään, sitä paremmin lapsikin pystyy rauhoittumaan, Markuksela tietää.

Omasta vireystilasta voi huolehtia esimerkiksi syömällä säännöllisesti ja riittävästi ja huolehtimalla, että lapsetkin ruokailevat niin.

– Jotkut ihmiset ovat hyvin herkkiä verensokerin vaihtelulle, eivätkä välttämättä pysty illalla rentoutumaan tai nukahtamaan helposti, jos eivät ole päivän aikana syöneet riittävästi. Monet myös juovat päivän mittaan liikaa kahvia, mikä häiritsee hermoston kykyä rauhoittaa itsensä.

Myös taukojen pitäminen päivän aikana on tärkeää.

– Palautuminen käynnistyy töiden jälkeen nopeammin, jos hermostoa ei ole ajanut ylikierroksille jatkuvalla suorittamisella, Markuksela muistuttaa.

Kun vanhempi huolehtii jaksamisestaan, lapsi oppii samalla, että siitä huolehtiminen on tärkeää.

– Lapset oppivat vanhemman mallia seuraamalla. Siksi on hyvä, että lapsi näkee vanhemman ottavan omia hetkiä arjen keskellä ja tällä tavoin säätelevän omaa jaksamistaan.

Hengitystä syventävät hengitystekniikat, rauhoittavat liikkeet ja ajatukset voivat hankalissa tilanteissa saada olon rentoutumaan niin töissä kuin kotona lasten kanssa. Hengitysharjoituksia voi myös opettaa pienillekin lapsille.

– On myös hyvä miettiä, miten itselleen puhuu tilanteissa, joissa vireys alkaa nousta ja sanooko itselleen huomaamattaan jotain negatiivista. Yksikin negatiivinen ajatus voi nostaa virettä, kun taas kannustavat ja rauhoittavat ajatukset ja eleet voivat saada vireen laskemaan.

Näin voit vaikuttaa omaan vireystilaasi

Liikunta, hyvä peruskunto ja esimerkiksi luonnossa liikkuminen auttavat laskemaan virettä. Mitä parempi on kestävyyskunto, sitä parempaa on myös palautuminen, joka taas vaikuttaa suoraan uneen ja hermoston sietokykyyn.

– Herkkäunisella kaikki, mitä päivän aikana tekee, heijastuu uneen. Jos paahtaa koko päivän kovilla kierroksilla, niiden laskemisessa kestää todennäköisesti pidempään. Siksi olisi hyvä oppia hahmottamaan, kauanko aikaa tarvitsee pystyäkseen siirtymään tekemisen tilasta olemaan, hiljentymään ja rauhoittumaan. Jääkö aikaa tarpeeksi, jotta voi rauhassa siirtyä tilaan, jossa on valmiina nukahtamaan?

Iltaan olisi hyvä keksiä muuta puuhaa kuin ylivirittävien uutissivujen ja somen selailua etenkin, jos itsellä on taipumus ylivirittyä somen tai ikävien uutisten takia.

– Kivoja iltarutiineja voi miettiä yhdessä perheen ja lasten kanssa, jotta ilta saataisiin sujumaan niin, että kaikilla olisi hyvä olla ja kaikki saisivat riittävästi unta.

Toistuvat, mukavat rutiinit auttavat koko perhettä laskemaan kierroksia.

– Suosittelen vireystilan säätelyyn palauttavaa joogaa tai rauhoittavan hyvän tuulen sarjan katselua tai äänikirjan kuuntelua, jotta kierrokset saadaan laskemaan hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa, Markuksela neuvoo.

Psykologi suosittelee koko perheelle säännöllistä pyjamapäivää.

– Välillä on hyvä pitää lasten kanssa sellainen päivä, jolloin ei tehdä mitään hyödyllistä, vaan puuhataan yhdessä kivoja juttuja. Ne voivat olla elokuvan katsomista, herkkujen syömistä, lepoa tai rauhallista yhdessäoloa. Sillä tavoin saadaan kierroksia laskettua tehokkaasti ja otettua etäisyyttä arjen rumbaan, Markuksela kehottaa.

– Vuotohäiriöt ovat ehkäisyruiskeen merkittävin sivuvaikutus. Kuukautiset jäävät osalta ruiskeen käyttäjistä kokonaan pois, mutta välivuotoja ja pitkittynyttä tiputteluvuotoa esiintyy, eikä niitä voi ennakoida.  Etukäteen ei myöskään voi ennustaa, ovatko välivuodot niukkoja vai runsaita, Lehmonen toteaa.    

Ylimääräistä vuotoa saattaa ehkäisyruiskeen käyttäjillä esiintyä pahimmassa tapauksessa jopa kolme viikkoa. Vuotohäiriölle tyypillistä on lyhytkestoiset taukopäivät, kunnes jossain kohtaa välivuoto taas jatkuu.

Lisäksi ehkäisyruiske voi aiheuttaa sivuoireina esimerkiksi aknea, painon nousua, päänsärkyä, mielialamuutoksia, rintojen aristelua ja vatsakipuja.  Ruiskeen korkean progesteronitason vaikutuksesta estrogeenitasot laskevat. Tämä lisää osteoporoosiriskiä. Siksi ruiskeen käyttöä suositellaan maksimissaan kahdeksi vuodeksi. 

Suurimmalle osalle käyttäjistä tulee Lehmosen mukaan sivuvaikutuksia.  Jos sivuvaikutuksia ilmenee, ne voivat jatkua ruiskeen vaikuttaman kolmen kuukauden ajan.   

– Ruiskeen teho kestää kolme kuukautta. On hyvä huomioida, ettei hedelmällisyys palaudu heti, kun ruiskeen vaikutus loppuu. Voi mennä kymmenenkin kuukautta ennen kuin raskaaksi tulo on taas mahdollista, Lehmonen kertoo.

Joillekin ehkäisyruiske sopii

Ehkäisyruiske on erityislupavalmiste. Suomessa sen voi siis saada vain erityisluvalla, jonka myöntää Fimea eli lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus. Erityislupakäytäntö on rajattu sellaisiin poikkeustapauksiin, joissa mikään muu hoito ei tule kysymykseen tai anna toivottua tulosta. 

– Ehkäisyruiske sopii sellaisille ihmisille, jotka eivät jonkin sairauden takia voi käyttää yhdistelmäehkäisyä tai joille mikään muu aiemmin käytetty ehkäisyvalmiste ei ole sopinut, Lehmonen kertoo.  

Potilaat, joilla on ollut veritulppa ja siihen altistava geenimutaatio tai sellaiset potilaat, jotka sairastavat verenpainetautia eivät voi käyttää yhdistelmäehkäisyä lisääntyneen veritulppariskin takia. Myös diabeetikot ja yli 35-vuotiaat tupakoivat naiset ovat niitä, joille ehkäisyruiske voisi olla sopiva vaihtoehto.

Lehmosen mukaan esimerkiksi vaikeaa hoitoresistenttiä endometrioosia sairastavat potilaat voisivat hyötyä myös hoidosta, mutta tämä vaatii huolellista hoidon seurantaa osteoporoosiriskin takia. 

– Yksi ehkäisyruiskeen potilasryhmä on myös sellaiset kehitysvammaiset henkilöt, jotka eivät pysty itsenäisesti hoitamaan ehkäisyasioita, mutta ovat seksuaalisesti aktiivisia. Heille pitkäaikainen ja luotettava ehkäisyvaihtoehto voisi olla ehkäisyruiske, Lehmonen kertoo. 

Ehkäisyruisketta ei voi laittaa itse, sillä se pistetään injektiona syvälle lihakseen. Sen takia ruiskeen voi antaa vain koulutuksen saanut hoitohenkilö. Ehkäisyruiskeen annostelu tapahtuu ehkäisyneuvolassa, terveyskeskuksessa tai esimerkiksi yksityisillä lääkäriasemilla. 

Teho perustuu keltarauhashormoniin 

Ehkäisyruiske sisältää vahvan annoksen keltarauhashormonia. Keltarauhashormoni estää ovulaation eli munasolun kypsymisen. Sen ehkäisyteho on yhtä hyvä kuin ehkäisykapselin tai hormonikierukan. 

–  En suosittele ehkäisyruisketta ensisijaisena vaihtoehtona potilailleni, sillä siinä on niin paljon sivuvaikutuksia. Mutta yksittäiset marginaaliset erikoistapaukset voivat siitä hyötyä, Lehmonen toteaa.  

Jos mietit, sopisiko ehkäisyruiske sinulle, kannattaa ottaa asia puheeksi oman gynekologin kanssa ja yhdessä hänen kanssaan pohtia, olisiko se sopiva juuri sinulle.  

– Sanoisin, että ehkäisyruiske on mahdollinen vaihtoehto niille potilaille, joille mikään muu ehkäisykeino ei sovi.    

Artikkelia muokattu 16.5.2024: Korjattu jutun alkuperäistä väittämää ehkäisyruiskeen yleisyydestä muualla Euroopassa. WHO:n tilaston mukaan Ruotsissa ehkäisyruisketta käytti 1,6 prosenttia, Espanjassa 0,2 prosenttia ja Suomessa 0 prosenttia ehkäisyn käyttäjistä vuonna 2021.

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaiset naiset nukkuvat keskimäärin 14 minuuttia miehiä enemmän.

− Tämä ero on tuplaantunut kymmenessä vuodessa, kertoo Terveystalon työterveyslääkäri ja unilääkäri Sanna-Tuulia Mattila.

Hänen mukaansa unen tarpeeseen voi vaikuttaa myös sukupuoli. Tämä selittyy hormoneilla ja unen laadulla.

− Mitä huonompaa unen laatu on, sitä enemmän unta tarvitsee. Jos nainen esimerkiksi heräilee herkästi yön aikana, ei seitsemän tuntia unta riitä verrattuna henkilöön, jolla uni on syvää ja levollista. 

Naisen keho käy läpi koko elämän monenlaisia hormonaalisia vaihteluita, jotka voivat aiheuttaa unettomuutta ja heikentää unen laatua.

− Moni nainen kertoo nukkuvansa huonommin kuukautisten aikaan, mikä johtuu estrogeenin tason laskusta. Kuukautiset voivat myös laskea rauta-arvoja ja aiheuttaa levottomien jalkojen oireilua, mikä vaikeuttaa nukahtamista.

Myös raskauden aikaiset hormonimuutokset sekä muutokset kehossa – kuten pallean nousu – voivat heikentää unta tai aiheuttaa unenaikaisia hengityshäiriöitä.

− Synnytyksen jälkeen puolestaan yöaikainen imetys keskeyttää nukkumista. Monelle myös jää pikkulapsivaiheen jälkeinen levoton nukkuminen ikään kuin päälle, Mattila kertoo.

Vaihdevuodetkin muuttavat unta. 

− Unihäiriöistä ja unettomuusoireista kärsii vaihdevuosien aikana 40–60 prosenttia vaihdevuosi-ikäisistä. Vaihdevuosien jälkeen naisilla esiintyy myös uniapneaa enemmän, ja uniapneariski nousee samalle tasolle kuin miehillä. Kun kaikki nämä useimman naisen kokemat hormonaaliset muutokset ja niiden vaikutukset unen laatuun otetaan huomioon, voivat naiset tarvita unta terveitä miehiä enemmän lähestulkoon läpi elämän.

Myös mielenterveys vaikuttaa unen tarpeeseen

Naiset saattavat kantaa harteillaan enemmän stressiä perheen asioista. Sekin heijastuu lopulta nukkumiseen.

Riittävä uni auttaa säätelemään tunteita, kuten stressiä. Unen puute voi johtaa jopa masennukseen. 

− Kyseessä on ikävä kierre, sillä mielen haasteet voivat aiheuttaa unettomuutta ja unettomuus lisää mielen haasteita, Mattila kuvailee.

Naisilla ahdistuneisuus ja masennusoireet ovat miehiä yleisempiä. Tämä voi olla yksi syy sille, miksi naisten unentarve voi olla keskimäärin miehiä suurempi.

− Havaintoni mukaan naiset ovat taipuvaisempia kantamaan koko perheen psykososiaalista stressiä, ja arki voi olla hyvin kuormittavaa. Esimerkiksi Terveystalossa naisten osuus ahdistuneisuus- ja masennusdiagnooseista on yli kaksinkertainen miehiin verrattuna: naisten osuus noin 68 prosenttia ja miesten 32 prosenttia.

Omalle levolle kannattaa ottaa aikaa

Mattilan mukaan tärkeintä on kuunnella omaa kehoa ja kunnioittaa sen tarpeita – oli sitten nainen, mies tai muunsukupuolinen. 

− Jos elimistössä kuormittaa jokin – esimerkiksi naisella kuukautiset – voi suoda keholleen enemmän unta, noudattaa ehkä tiukemmin unirytmiä ja nukkua päiväunia. On siis oikeus hidastaa tahtia. Jos kuukautiset tai esimerkiksi vaihdevuodet aiheuttavat hankalia uniongelmia, on hyvä keskustella asiasta gynekologin kanssa, Mattila muistuttaa.

Sperman rusehtavan värin aiheuttaa siemennesteeseen päätynyt veri, joka voi johtua monista eri syistä. Vaiva ei ole harvinainen, vaan tuttu varsin monille miehille.

Syitä veren ilmaantumiseen hahmottaa helpommin, kun tuntee faktat siemennesteen muodostumisesta: se on peräisin kolmesta eri lähteestä. Siittiöt syntyvät kiveksissä ja kulkeutuvat siemenjohdinta pitkin kohti virtsaputkea. Virtsaputken alkuosan ympärillä ovat rakkularauhaset, jotka erittävät mukaan valkuaispitoista nestettä. Lisäksi eturauhanen erittää vielä joukkoon omaa nestettään.

Veri tulee siemennesteeseen eturauhasen alueelta, joka on verekäs virtsaputken osa, urologi Riitta Rönkä selittää.

Hänen mukaansa veri siemennesteessä on pääsääntöisesti hyvänlaatuinen ilmiö eikä välttämättä sairauden oire. Tilanne voikin hyvin rauhoittua ja parantua itsestään.

– Ruskea väri liittyy myös vereen, eli se on niin sanotusti ”vanhaa verta”, Rönkä selittää.

Verta siemennesteessä – Lääkäriin kannattaa mennä varmuuden vuoksi

Yksi yleinen selitys verelle siemennesteessä on seksuaalisessa kanssakäymisessä tai itsetyydytyksessä syntynyt pieni virtsaputken vamma, josta saattaa vuotaa siemennesteen joukkoon pieniä määriä verta.

Siemennesteen veri on myös tavallinen jälkioire erilaisten virtsaelinten toimenpiteiden jälkeen. Esimerkiksi eturauhasen näytteenoton jälkeen suurimmalla osalla verta vuotaa ohimenevästi.

Jos siemennesteessä on verta, joskus harvoin syynä on eturauhasen ja siemenrakkuloiden tulehdus. Silloin esiintyy myös muita oireita: esimerkiksi kipuja alapäässä tai virtsaamisvaivoja, kuten tihentynyttä tarvetta virtsaamiselle.

Jotkut sukupuolitaudit voivat myös aiheuttaa sen, että siemennesteen joukkoon päätyy verta. Tällaisia seksitauteja ovat esimerkiksi klamydia, herpes ja tippuri. Muina oireina voi olla samaan aikaan muun muassa eritteen valumista virtsaputkesta tai kirvelyä virtsaamisen aikana.

Hyvin harvoin verisen sperman syynä voi olla eturauhassyöpä tai virtsateiden kasvain.

Jos siemennesteessä on verta tai sperma on ruskeaa, Rönkä suosittelee oireen vuoksi aina lääkärin arviota ja tutkimusta, jotta voidaan sulkea pois juurikin eturauhasen taudit. Poikkeuksena on tietysti toimenpiteiden jälkeinen yleinen verenvuoto.

– Mahdollisesti eturauhasen ultraäänitutkimus olisi hyvä tehdä, ja joskus jopa magneettikuvaus, Rönkä toteaa.

Lääkärin tutkimukset ovat erityisen aiheellisia yli 50-vuotiailla, jos siemennesteessä on verta: yli viisikymppisillä eturauhaskasvaimen mahdollisuus on suurentunut.

− Lapsiperheen arki vaatii vanhemmilta paljon huomiota ja varsinkin pienten lasten kanssa ollaan läsnä jatkuvasti. Silloin itselle ei jää paljoakaan niin sanottua luppoaikaa, että voisi vain antaa mielen vaellella tai olla tekemättä mitään, psykologi ja psykoterapeutti Leea Halmetoja selittää syitä kostovalvomisen taustalla.

Hän ymmärtää ilmiön, mutta kannustaa vanhempia miettimään, ovatko valvomisen haitat hyötyjä suuremmat.

Kostovalvominen korostunut digiaikana

Digiaika on osaltaan vaikuttanut kostovalvomiseen. Digilaitteilta pursuava tieto- ja viihdetulva houkuttavat monia äärelleen rentoutumaan rankan päivän päätteeksi. Kolikon kääntöpuolena on, että älypuhelimien, tablettien ja tietokoneiden säteilemä sininen valo sekoittaa sisäistä kelloamme ja melatoniinintuotantoamme. Siksi se saa valvomaan, vaikka väsyttäisikin.

Digiajan mahdollistamat etätyöt ovat myös vaikuttaneet siihen, että työn ja vapaa-ajan raja on hämärtynyt. Tuntuu, että omaa aikaa ei olekaan tarpeeksi.

− Univajetta todettiin enemmän korona-aikaan, kun monet ihmiset jäivät kotiin tekemään töitä, Halmetoja kertoo.

Vaikka kostovalvominen on tuttua etenkin monelle pikkulapsiperheen vanhemmalle, Halmetoja muistuttaa, että sitä esiintyy myös muilla, etenkin stressaavissa elämäntilanteissa olevilla, kuten opiskelijoilla.

Kostovalvominen on haitallista monestakin syystä

Kostovalvomisessa syntyy univajetta, millä on useita seurauksia arjen toimivuuden kannalta. Väsyneenä pienetkin vastoinkäymiset saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mikä taas voi näkyä tunnepuolella ärtyneisyytenä ja tunnesäätelyn vaikeutena.

Pitkäaikaisen univajeen vuoksi keho ei pääse palautumaan.

− Tämä voi näkyä ajattelun vaikeutumisessa, muistin ja päätöksenteon ongelmina. Valvomisen seurauksena väsymys ja uneliaisuus päivällä vaikuttavat työ- ja koulusuorituksiin, muistuttaa Halmetoja.

Lisäksi pitkäaikaisen univajeen on todettu heikentävän terveyttä ja aiheuttavan altistusta sydän- ja verisuonisairauksille sekä diabetekselle.

− Ahdistuksen ja masennuksen yhteydessä on tutkittu univajetta sekä yhtenä näitä aiheuttavana tekijänä, että niiden seurauksena ja oireena. Lisäksi univaje heikentää itsekontrollia ja lisää impulsiivisuutta, mikä puolestaan voi lisätä valvomista entisestään, Halmetoja selittää.

Kostovalvomisen hyödyt – onko niitä?

Kostovalvominen voi pieninä ripauksina tuntua rentouttavalta, mutta univajetta voi kiireisen arjen keskellä olla hyvin vaikeaa kuroa kiinni.

Halmetoja ei suosittele kostovalvomista, mutta hän näkee asiassa myös toisen puolen.

− Kostovalvomisen mieltäminen vastakohtana työelämän paineille ja suoritusyhteiskunnalle voi auttaa määrittelemään omia arvoja uudelleen ja tekemään valintoja perheen elämänlaadun parantamiseksi siltä pohjalta, mikä elämässä todella on tärkeää juuri meille.

Helpotusta kostovalvomisen kierteeseen

Työn ja vanhemmuuden yhteensovittaminen ei ole helppoa. Jos päivät tuntuvat liian täydeltä, voi miettiä, onko missään joustonvaraa.

− Voisiko esimeriksi työaikoja lyhentää, jos talous sen sallii. Entä voisiko lasten harrastuksista karsia? Hekin tarvitsevat aikaa vain oleilla kotona, Halmetoja pohtii.

Kostovalvomisen kierteen voi yrittää katkaista etenemällä pienin askelin kohti isompaa muutosta.

Halmetoja neuvoo määrittelemään tavoitteen ja tiedostamaan, mitä hyvää siitä seuraa. Tavoite voi olla niinkin yksinkertainen kuin päätös nukkumaanmenosta tuntia aiemmin.

− Positiivista tulevaisuuden näkymää kannattaa verrata tämän hetken todellisuuteen, esimerkiksi väsymykseen seuraavana päivänä. Mieti myös, mikä sinua estää saavuttamasta tavoitteen.

Älypuhelimien, tablettien ja tietokoneiden säteilemä sininen valo sekoittaa sisäistä kelloamme ja melatoniinin tuotantoa, jolloin unen määrä vähenee ja laatu heikentyy. Ruudut olisikin siis hyvä laittaa kiinni ajoissa, vähintään puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa.

− Hyvä keino voi olla asettaa lempeä-ääninen ajastin muistuttamaan siitä, että ruudut menevät kiinni tiettyyn kellonaikaan, pohtii Halmetoja.

Nukkumispaikkaan kannattaa myös panostaa. Hämärä tai pimeä makuuhuone sopivalla lämpötilalla ilman ärsykkeitä auttaa nukahtamaan nopeammin.

Liikunta vähentää stressiä ja nopeuttaa nukahtamista, ja näistä syistä se voi joillekin myös olla avuksi kostovalvomisen ehkäisyssä. Mieti, voisitko saada omaa aikaa vaikkapa työmatkaliikunnalla äänikirjaa kuunnellen.

Olisi tärkeää myös muistaa, että vanhemmuutta ei tarvitse suorittaa. Kalenteria ei tarvitse täyttää lasten menoilla ja huvituksilla.

− Sisällöntuottamisen sijaan tavallinen arki ja sen askareet valmistavat lapsia elämään jopa paremmin kuin elämykset. Pienistäkin lapsista on hauska osallistua kotitöihin aikuisten puuhastelua imitoiden, Halmetoja sanoo.

Kannattaa myös pohtia, voisiko koko perheen nukkumaanmenoaikoja muuttaa. Voisikovatko lapset mennä aikaisemmin sänkyyn rauhoittumaan ja nukkumaan?

Jos uudet rutiinit eivät suju ja kostovalvominen jatkuu, apua voi myös hankkia ammattilaiselta esimerkiksi rentoutumistekniikoiden ja ajanhallinnan suhteen.

Sen paikalleen asettaminen on hyvin samanlaista kuin kuukupin asennus: levy litistetään ja asetetaan sormien avulla emättimeen. Kuukautislevyssä on pieni kolo tai rengas, jonka avulla suoja poistetaan vetämällä.

Toisin kuin kuukuppi, kuukautislevy ei muodosta emättimeen alipainetta pysyäkseen paikallaan, vaan se hyödyntää emättimen anatomiaa. Se asetetaan kuukuppia ylemmäs: kohdunkaulan suuaukolle, häpyluun taakse, jossa sille on luonnostaan sopiva paikka.

Kuukautislevy sopii moneen tilanteeseen

Kuukupin tai tamponin käyttö saattaa joskus tuntua epämiellyttävältä esimerkiksi istuessa – aivan kuin joku törröttäisi ulos emättimestä. Koska kuukautislevy asetetaan niin ylös, ei sen käyttöön pitäisi liittyä tällaisia tuntemuksia.

Oikein asennetun kuukautislevyn ei pitäisi tuntua miltään. Siksi se sopii myös niille, joilla on voimakkaat kuukautiskivut: levy ei voimista mahdollisesti kuukautiskipua lisäävää pissahädän tunnetta, kuten kuukupin on joskus kerrottu tekevän.

Kuukautislevyä voi pitää myös kierukan kanssa, sillä toisin kuin kuukupin aiheuttama alipaine voi joskus tehdä, kuukautislevyn ei pitäisi saada kierukkaa pois paikoiltaan.

Joustavan rakenteensa ansiosta kuukautislevyä voi pitää paikoillaan myös yhdynnän aikana. On kuitenkin hyvä huomioida, että vaikka kuukautislevy muistuttaa kovasti pessaaria, ei sitä voi käyttää ehkäisymenetelmänä.

Myös kuukautislevyyn liittyy tulehdusriski

Kuukautislevy on kaikista kuukautissuojista – siis siteistä, tamponeista ja kuukupeista – imukykyisin. Se vastaa tilavuudeltaan jopa 4–6 tamponia. Markkinoilta löytyy imukyvyltään erilaisia kuukautislevyjä erilaisille vuotomäärille.

On hyvä muistaa, ettei kuukautislevyä saisi pitää paikallaan yli 12 tuntia. Sen riittävän tiuha tyhjennys ja huolellinen puhdistus on tärkeää, sillä kaikkiin emättimeen asetettaviin kuukautissuojiin liittyy tulehdusriski.

Yksi vaarallisimmista tulehduksista on toksisen sokkioireyhtymä, joka on stafylokokkibakteerin aiheuttama harvinainen tulehdus. Toksisesta sokkioireyhtymästä varoitellaan usein tamponin käytön yhteydessä, mutta sen riski liittyy muihinkin emättimeen asetettaviin kuukautissuojiin.

Toksisen sokkioireyhtymän tunnistaa muun muassa äkillisestä korkeasta kuumeesta, ihottumasta, huimauksesta, oksentelusta, ripulista ja päänsärystä. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä hoitoa. Jos outoja oireita ilmenee, on tärkeää hakeutua viipymättä lääkäriin.

Jokaisen anatomia ja mieltymykset ovat yksilölliset, joten itselleen sopivaa kuukautissuojaa on hyvä etsiä ja testailla rauhassa. Jos kuukautislevy tuntuu sopivalta, on se ekologinen ja edullinen vaihtoehto: sen luvataan kestävän jopa 10 vuotta.

Usein lantionpohjan jumppaaminen tahtoo monilta jäädä siksikin, että se tuntuu tylsältä puuhalta. Lantionpohjafysioterapeutti Suzanne Vernazza keksi kuitenkin innostavan keinon, joka on kerryttänyt jo yli 600 tuhatta seuraajaa hänen Tiktok-tililleen.

Suzanne tekee ohjattuja lantionpohjajumppia kansainvälisesti tunnettujen hittibiisien tahtiin. Videoillaan hän näyttää, milloin jumppaajan tulee jännittää lihakset ja milloin rentouttaa. Lisäksi hän antaa ohjeita siihen, miten jumpan yhteydessä tulee hengittää.

@knowyourfloors #icanbuymyselfflowers time to do your pelvic floor exercises #squeezesquad #squeezealong #getstrong #fitnesschallenge ♬ Flowers – Miley Cyrus

Lantionpohjalihasten rentouttaminen on myös tärkeää

Suzanne muistuttaa videoillaan, että esimerkiksi pidätysongelmiin lapsen saamisen jälkeen kannattaa reagoida. Jumppaamalla lihaksia vahvemmiksi noin 70 prosenttia saa apua pidätysvaivoihin.

Jos lihaksia ei kuntouta ja vahvista nuorena, saattavat ne vanhempana aiheuttaa vielä enemmän ongelmia.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että lihaksien rentouttaminen on jumppahetkessä yhtä tärkeää on kuin niiden jännittäminen. Jos esimerkiksi synnytys on ollut vaikea ja pitkä, lihakset ovat saattaneet jäädä puolustusreaktiona jännittyneeseen tilaan, mikä ei ole tarkoituksenmukaista.

Mikä kuparikierukka?

Perinteinen kuparikierukka on jäykkä T:n muotoinen kohtuun asennettava ehkäisyväline, jonka ympärille on kiedottu kuparilankaa. Kuparikierukka erittää kupari-ioneja, jotka heikentävät siittiöiden ja munasolun liikkumista sekä siittiöiden hedelmöittämiskykyä. Jos siittiö kuitenkin onnistuu hedelmöittämään munasolun, estää kupari hedelmöittynyttä munasolua kiinnittymästä kohdunseinämään.

Kuparikierukka lisää usein kuukautisvuodon määrää. Vuotomäärän lisääminen on kohdun limakalvon reaktio vierasesineeseen. Myös kuukautisten pituus ja kuukautiskipujen määrä lisääntyvät monilla käyttäjillä.

– Kivut johtuvat siitä, että kohtu supistelee kuukautisten aikana. Jos kohdun sisällä on jäykkä, kiinteä vierasesine, sen reunat tökkivät supistelevan kohdun seinämiin ja se tuntuu kipuna, selventää naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Dimitrios Scordas.

Moni lääkäri ei suosittele kuparikierukkaa ehkäisymenetelmäksi etenkään silloin, jos kuukautiset ovat jo lähtökohtaisesti kovin runsaat. Useimmiten kuparikierukan vaihtoehdoksi tarjotaan hormonikierukkaa.

Gynefix-kuparikierukka on pehmeä

Perinteiselle kuparikierukalle on olemassa hormonikierukan lisäksi toinen vaihtoehto, jota Suomessa kuitenkin asentavat vain harvat gynekologit.

Gynefix-kierukan sisältämät kuparisylinterit on kiinnitetty sulamattomaan kirurgiseen lankaan. Lanka upotetaan kohtulihakseen kiinni solmun avulla.

Gynefix eroaa perinteisestä kierukasta rakenteeltaan ja asetustavaltaan. Gynefix on ketjumainen ja pehmeä, koska se on kiinni langassa. Juuri pehmeään rakenteeseen perustuvat myös sen edut.

– Kuukautiskipujen ei pitäisi merkittävästi lisääntyä, sillä lankamainen pehmeä kierukka ei tunnu supistelevassa kohdussa kuukautisten aikana, Scordas kertoo.

Vuotomäärä on puolestaan kiinni siitä, miten keho reagoi kupariin. Jonkin verran vuotomäärä Gynefixinkin kohdalla lisääntyy. On kuitenkin yksilöllistä, kuinka paljon.  

Gynefix sopii parhaiten yli 30-vuotiaalle synnyttäneelle

Gynefixin, kuten minkään muunkaan ehkäisyn, ei voi sanoa sopivan kaikille. Parhaiten se sopii yli 30-vuotiaalle jo synnyttäneelle naiselle, jolla ehkä on lapsilukukin jo täynnä.

Hormonaalinen ehkäisy ylläpitää parhaiten hedelmällisyyttä, sillä se ehkäisee endometrioosia. Mutta jos lapsia jo on ja toivoo hormonitonta ehkäisyä, Gynefix on hyvä vaihtoehto.

– Sellaiselle 20-vuotiaalle, joka ei ole aiemmin kokeillut hormonaalista ehkäisyä, tämä ei lähtökohtaisesti ole paras ratkaisu, Scordas sanoo.

Syy, miksi Gynefix ei välttämättä sovellu 20-vuotiaalle on se, että kohdun seinämä on tuossa iässä vielä melko ohut. Silloin kierukkaa ei voi turvallisesti kiinnittää kohtuun.

Muualla normijuttu

Kierukoita asennetaan julkisessa terveydenhuollossa, mutta monilla terveysasemilla ei kuitenkaan ole ultraääntä. Se on suurin syy siihen, miksei julkiselta puolelta saa Gynefixiä.

– Gynefixin valmistaja vaatii, että ennen asetusta ja sen jälkeen tehdään ultraäänitutkimus. Näin varmistetaan kierukan turvallinen asettaminen. Tämä ei päde muihin kierukoihin, Scordas selittää.

Lisäksi Gynefix voidaan asentaa vain, jos on käynyt koulutuksen, jossa opetetaan, miten se asennetaan kohtuun.

Scordas itse tutustui Gynefixiin jo opiskeluaikoinaan Itävallassa. Siellä kohtuun kiinnitettävää kuparikierukkaa on asennettu 1990-luvulta saakka ja se esitellään oppikirjoissa normaalina vaihtoehtona muiden kuparivalmisteiden joukossa.

Scordas on asentanut Gynefixiä Suomessa noin 10 vuotta. Tällä hetkellä sitä asentavat Suomessa muutamat gynekologit yksityisillä terveysasemilla. Helsingin lisäksi ainakin myös Turusta saa Gynefixejä.  

Voiko kierukan kanssa käyttää tamponia?

Moni nainen miettii, voiko kierukan kanssa käyttää tamponia. Scordaksen mukaan pelko on turha.

– Mitä pidempään kierukka on ollut käytössä, sen enemmän sen langat ovat kohdun kaulaa myöten. Ne voi myös lyhentää asetuksen yhteydessä. Näin ollen tamponia voi käyttää huoletta.

Myös kuukuppia voi pitää normaalisti kierukasta huolimatta. Yleisten luulojen vastaisesti ei ole mahdollista, että kuukupin alipaine vetäisi kierukan mukanaan. Kuukupin käyttäjille kierukan langat täytyy kuitenkin lyhentää kokonaan, ettei lanka jää kiinni kuukuppiin.

– Aina on olemassa se mahdollisuus, että kierukka lähtisi itsestään pois. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Myös Gynefix voi asennuksen jälkeen irrota, mutta jos alkuvaihe on mennyt hyvin, se pysyy usein paremmin kuin muut kierukat.

Gynefix vai Flexi-T 300?

Flexi-T 300 on perinteisen mallinen kuparikierukka, mutta pienempikokoinen ja hieman joustavampi kuin ”tavallinen” kuparikierukka

Sen ja Gynefixin ero ei ole kovin suuri. Scordas itse ei suosittelisi muita kuparivalmisteita kuin näitä kahta.  

– Täytyy kuitenkin muistaa, että sellaista ehkäisyvalmistetta, joka olisi kaikille hyvä, ei olekaan.

Väestöliiton nuorten ja nuorten aikuisten seksuaalineuvonnan asiantuntija Viivi Sihvonen kertoo, että emätinyhdyntäkipu voi liittyä monenlaisiin asioihin: taustalla voi olla esimerkiksi seksisuhteeseen liittyviä tekijöitä, kuten seksiin liittyvän vuorovaikutuksen haasteita. 

Yksi yleinen syy yhdyntäkipuihin on yksinkertaisesti se, ettei nainen tai vulvallinen ole tarpeeksi kiihottunut, mutta yhdyntä tapahtuu siitä huolimatta.

– Jos seksiä tehdään toiminta edellä eikä suunnata seksin tekemisen tapoja kohti nautintoa, voi tuntua kipua. Esimerkiksi liian raju eteneminen, yhteyden puute kumppaniin tai rajojen ylittäminen tekee emätinyhdynnästä herkästi epämukavaa tai kivuliasta, Sihvonen aloittaa.

Erittäin tärkeää olisi pitää huolta myös siitä, että seksiä harrastaa aidosti omasta halustaan.

– Emätinyhdyntää saatetaan harrastaa joskus toisen mieliksi. Silloin oma keho ei ole hommassa mukana, ja kivuttoman yhdynnän mahdollistamia seksuaalireaktioita ei välttämättä tapahdu sukuelimissä, Sihvonen toteaa.

Yhdyntäkipu voi juontaa juurensa jalkojen tai korvien välistä

Koska vulvan alue ja emättimen suu ovat täynnä hermopäätteitä, voi kosketus tuntua nautinnolliselta tai kivuliaalta riippuen paljon olosuhteista. Sihvonen huomauttaa, että sukuelinten turpoamisella ja kostumisella on paljon merkitystä siinä, miten yhdyntä onnistuu.

– Anatomiaa kuten klitorista ei välttämättä tunneta, ja emätinyhdynnässä ei aina välttämättä huomioida muita hyväilytapoja, jotka voivat olla keskeisiä nautinnon ja kivuttomuuden kannalta. Mielen mukana oloa ei myöskään pidä vähätellä.

Jos yhdyntäkipu vaivaa usein, Sihvonen ohjeistaa selvittämään sen syitä – etenkin, jos kyse ei ole ohimenevästä seikasta tai selkeästi selitettävissä olevasta syystä, kuten liian nopeasta emätinyhdyntään ryhtymisestä tai seksin harrastamisesta silloin, kun sitä ei oikeasti haluaisi.

Seksisuhteen turvallisuudenkin pohtiminen voi olla tärkeää. Voiko suhteessa olla jotakin sellaista, mihin olisi syytä kiinnittää huomiota?

– Pystytkö keskustelemaan kivusta? Entä millä tavalla seksikumppanisi huomioi kivun kokemuksesi? On tärkeää, että kumppani on kiinnostunut siitä, mistä yhdyntäkipu johtuu ja tukee asiassa. Kipuja tunteva ei saisi kokea tulevansa painostetuksi, Sihvonen korostaa.

Kivun taustalla voi olla myös jokin sairaus

Joskus yhdyntäkipu voi johtua myös siitä, että limakalvot ovat kuivat. Esimerkiksi imetys, hormonaalinen ehkäisy tai vaihdevuodet voivat vaikuttaa emättimen limakalvoihin niin, että ne tuntuvat aiempaa hauraammilta ja kuivemmilta.

– Liian vähäinen kosteus voi aiheuttaa hankauksen tunnetta ja kipua. Jotkut voivat kokea yhdyntäkipuja herkemmin jossakin tietyssä kuukautiskierron vaiheessa, Sihvonen sanoo.

On myös olemassa erilaisia sairauksia, jotka voivat selittää emätinyhdynnän aiheuttamia kipuja. Tällaisia ovat esimerkiksi endometrioosi tai vulvodynia.

Endometrioosissa kohtuun kuuluvaa limakalvoa voi kasvaa muun muassa vatsakalvon pinnalla ja munasarjoissa, mikä aiheuttaa tyypillisesti voimakasta kipua kuukautisten, ulostamisen tai yhdynnän aikana.

Vulvodynialla puolestaan tarkoitetaan yli kolme kuukautta jatkunutta kipua, kuten kirvelyä tai polttelua, ulkosynnyttimissä. Kipu on yleensä paikallista, mutta se voi myös olla jatkuvaa ja säteillä lantionpohjasta reisiin tai alaselkään asti. Vulvodyniasta kärsivällä saattaa olla myös emätinkouristuksia, jotka tunnetaan myös nimellä vaginismi.

Lisäksi yhdyntäkipua voivat aiheuttaa esimerkiksi kysta munasarjoissa, suolistovaivat, tulehdukset (tavallisimpana hiivatulehdus), immenkalvon kireys tai seksitaudit. Sihvonen kertoo, että vakavammissa ja harvinaisissa tilanteissa yhdyntäkipu voi olla myös syövän oire.

Mistä helpotusta yhdyntäkipuun?

Satunnaiset ja ohimenevät emätinyhdyntäkivut ovat melko tavallisia. Jos yhdyntäkipu on jatkuvaa, on hyvä selvittää sen syitä esimerkiksi gynekologin vastaanotolla. Aina lievä epämukavuuden tai kivun tunne ei kuitenkaan poista nautintoa emätinyhdynnässä ja saattaa mennä ohikin.

– Kipua ei kuitenkaan tarvitse tai kannata sietää sen takia, että haluaa olla toiselle mieliksi tai ajattelee, että seksin pitää olla juuri emätinyhdyntää. Kivuliasta emätinyhdyntää ei kannata jatkaa, varsinkaan, jos nautinto uupuu, Sihvonen neuvoo.

Hän jatkaa kertoen, että lantionpohjanfysioterapiasta voi olla merkittävä apu kivun hoidossa.

– Kipu voi liittyä esimerkiksi lantionpohjan kireyteen. Silloin sen rentouttamista voi harjoitella. Esimerkiksi hengitys- ja tietoisuustaitoharjoitukset, jooga tai pilates voivat olla osa harjoitusta.

Myös vulvan liiallinen pesu, hajustettujen pesuaineiden käyttö sekä muoviset, hengittämättömät ja hankaavat alusvaatteet voivat ärsyttää alapäätä. Kotikonstejakin satunnaiseen tai lievään kipuun on.

– Omahoitona voi vaihtaa pesuaineet vähintään hajusteettomiin ja alusvaatteet väljiin ja hengittäviin, eli luonnonkuituisiin.

Myös vulvan liiallista pesua kannattaa välttää – kerta päivässä haalealla vedellä riittää.

– Vettä ei ruiskuteta koskaan emättimeen, vaan se puhdistaa itse itsensä valkovuodon avulla. Voi myös olla hyvä nukkua ilman alushousuja, jotta vulva saa hengittää. Jos emätin tuntuu kuivalta, voi alapäähän levittää esimerkiksi hajusteetonta perusvoidetta tai kylmäpuristettua kookosöljyä pesun jälkeen, Sihvonen luettelee.

Myös peniksessä voi tuntua yhdyntäkipuja

Yhdyntäkipu peniksessä on harvinaisempi ja vähemmän puhuttu vaiva. Sitä saattavat kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi tulehdukselliset syyt, seksitaudit tai kireä esinahka.

– Yhdyntäasennolla voi olla väliä sukuelimiin katsomatta. Myös peniksen muoto, iho-oireet ja sairaudet voivat vaikuttaa kipuihin.

Peniksen kipu yhdynnässä voi liittyä itse yhdyntään, ejakulaatioon tai ilmaantua vasta niiden jälkeen.

– Joskus myös lateksinen kondomi voi olla kivun syynä sukuelimiin katsomatta, sillä lateksi voi aiheuttaa allergiaa, Sihvonen muistuttaa.

Erilaiset syyt selittävät yhdyntäkipuja, ja joskus syyt voivat olla vakavia. Siksi peniksen kivuissa on hyvä hakeutua puolestaan urologin tai yleislääkärin vastaanotolle.

Nainen vuotaa keskimäärin 25-40 ml kuukautisten aikana. Kuitenkin vielä 80 millilitraa pidetään normaalina vuotomääränä. Tavallisesti vuoto alkaa niukempana, muuttuu kuukautisten edetessä runsaammaksi ja vähenee ennen loppua.

– Jos vuoto kestää viikon, ja suojat pitävät, eli runsaimpinakaan päivinä vuoto ei tule parissa tunnissa kuukupin, siteiden tai tamponien läpi, on vuodon määrä normaalin rajoissa, gynekologi Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta linjaa.

Normaalia on myös kuukautisvuodon niukkeneminen elämän aikana, jollei siihen liity hormonitoiminnan häiriöstä kertovia oireita, esimerkiksi kuumia aaltoja tai limakalvojen kuivuutta. Vuodon runsastuminen on puolestaan merkille pantavaa.

– Vuodon muuttuminen runsaammaksi voi olla merkki vuotoa lisäävästä sairaudesta. Siksi tutkiminen on tarpeen, jos runsaat kuukautiset eivät ole aiemmin vaivanneet.

Raskaus voi lisätä kuukautisvuodon määrää

Runsastuvista kuukautisista ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, jos on juuri ollut raskaana, sillä raskauden aikana kohdun koko on kasvanut ja näin myös kuukautiset voivat olla runsaammat. Myös veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet voivat olla syynä runsaaseen vuotoon.

Lääkäriin on kuitenkin hakeuduttava matalalla kynnyksellä, jos kuukautiset ovat niin runsaat, että vuodon määrä tai kesto häiritsee elämää.

–  Runsaisiin vuotoihin kannattaa aina hakea apua. Iän myötä pahanlaatuisten sairauksien riski kasvaa, ja siksi yli 40-vuotiaan lisääntyneen, pitkittyneen tai ylimääräisen vuodon syy pitää tutkia, Heikkinen muistuttaa.

On myös hyvä huomioida, että runsaat kuukautiset voivat kuluttaa rautavarastoja. Tutkiminen ja hoitaminen voivatkin olla tarpeen jopa normaalina pidetyssä vuodossa, jos todetaan anemia tai oireita aiheuttava rautavarastojen lasku.

Runsaat kuukautiset voivat joskus johtua sairaudesta

Noin puolella runsaaksi muuttuneen kuukautisvuodon taustalla on sairaus. Kyse voi olla esimerkiksi hyvänlaatuisesta kohdun kasvaimesta, myoomasta tai polyypista. Myös hormonitoiminnan muutokset voivat muuttaa kuukautisvuodon ja vuotopäivien määrää. Muuttuneeseen vuotoon liittyvä kipu voi viitata myös endometrioosiin tai tulehdukseen. Joskus syöpäkin on mahdollinen diagnoosi, joskin harvinaisempi.

– Jos lisääntyneen vuodon aiheuttaja löytyy, pyritään se hoitamaan. Esimerkiksi kohtuontelon myoomat ja polyypit voidaan poistaa tavallisimmin pienellä polikliinisella toimenpiteellä.

Jos hoidettavaa syytä ei löydy tai syyn hoito ei korjaa vuotoa, voi tulehduskipulääke vähentää vuotoa, samoin veren hyytymiseen vaikuttava traneksaamihappo. Tehokkaimmin vuotoa vähentää hormoniehkäisy: nykyaikaisilla ehkäisyvalmisteilla voidaan päästä jopa kokonaan eroon vuodoista.  Matalahormonisia, turvallisia vaihtoehtoja on paljon.

– Jos hormoniehkäisyn käyttö ei onnistu ja lapsiluku on täysi, on kohdun poistokin mahdollinen vaihtoehto, Anna-Mari Heikkinen sanoo.

– Normaalisti yksittäinen finni paranee itsekseen muutamassa viikossa, sanoo Dosentti, Naistentautien erikoislääkäri Virpi Rantanen Turun yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikalta.

Finnien lisäksi alapäähän voi ilmestyä myös muita näppylöitä tai patteja. Lääkäriin on hyvä mennä yleensä silloin, jos alueella on kipua, tai näppylät eivät häviä itsekseen parin viikon aikana.

Näin vältät finnien ja näppylöiden muodostumista alapäähän

Yhtäkkiä ilmestyvät, punottavat näppylät intiimialueella ovat usein seurausta ihon ärtymisestä. Yleisiä ärsytyksen lähteitä ovat muun muassa pesuaineet, hankaavat vaatteet, terveyssiteiden käyttö ja intiimialueen karvojen ajelu.

– Karvojen poisto tulisi tehdä ainoastaan puhtaalle ja terveelle iholle. Lisäksi höylä on puhdistettava ja vaihdettava riittävän usein ja yritettävä välttää haavojen syntymistä sheivauksen yhteydessä.

Karvojen ajo kannattaa tehdä mieluummin karvojen kasvusuuntaan, eikä vastakarvaan, sanoo Rantanen.

Finni alapäässä on melko tavallinen vaiva. Niitä voi ilmestyä yhtä lailla niin miehille kuin naisillekin, iästä riippumatta.

– Finnit eivät tartu, eikä niiden vuoksi ole tarvetta pidättäytyä seksistä, sanoo Rantanen.

Tärkeää finnien ennaltaehkäisyssä ja myös hoidossa on pitää huolta hyvästä hygieniasta.

Rantasen mukaan ihon kosteudesta on myös huolehdittava. Sheivatulle alueelle kannattaa levittää kosteusvoidetta, joka sisältää ihoa rauhoittavia ainesosia, kuten aloe veraa.

– Ihon kosteuttaminen on tärkeää siitäkin syystä, että vältytään sisään kasvaneilta karvoilta, sanoo Rantanen.

Pahimmillaan sisäänpäin kasvanut karva voi yltyä karvatuppitulehdukseksi, follikuliitiksi. Follikuliitti on karvaisilla ihoalueilla esiintyvä karvatuppien märkäinen tulehdus. Tavallisin aiheuttaja on stafylokokkibakteeri.

Altistavia tekijöitä karvatuppitulehdukselle ovat muun muassa ihon rikkoutuminen, hautuminen ja hikoilu. Sisäänpäin kasvaneet karvat ovat paitsi kurjan näköisiä, ne voivat usein myös kutittaa, olla kipeitä, ja täyttyä finnin tavoin talilla. Joissain tapauksissa follikuliitti voi kehittyä paiseeksi. Silloin on syytä hakeutua lääkäriin.

Finni alapäässä voi joskus olla paise tai kysta

Intiimialueelle ilmestyy toisinaan myös sarveisonteloita. Sarveisonteloista käytetään myös nimiä epidermaalikysta, aterooma tai talirauhaskysta. Niissä karvatupen solut muodostavat pussin, johon kertyy keratiinia eli sarveisainetta. Syynä on talirauhasen tiehyen tukkeutuminen. Joskus siitä voi vuotaa paksua, kellertävää pahanhajuista nestettä.

Kystien syntyyn ja kokoon ei Rantasen mukaan voi vaikuttaa itse. Ne eivät yleensä vaadi hoitoa paitsi aiheuttaessaan haittaa sijaintinsa, esteettisten syiden tai toistuvien tulehdusten takia.

– Tavallisimmin näille ei tarvitse alapäässä tehdä mitään. Joskus lääkäri voi poistaa ne. Jos kysta tulehtuu, mahdollinen paise voidaan avata lääkärin vastaanotolla.

Jos finni alapäässä sijaitsee häpyhuulessä, voi kyseessä olla Bartholinin rauhasen tulehdus eli Bartholiniitti. Sen sairastaa muutama prosentti naisista. Tulehdus on tavallisesti bakteerien aiheuttama. Rauhasen tulehtuessa häpyhuulen alueelle muodostuu arka, punoittava paise.

– Yleensä vaiva on kivulias ja moni hakeutuu lääkärin vastaanotolle muutaman päivän kuluessa sen ilmaannuttua, toteaa Rantanen.

Jälkitilana Bartholiniitista voi syntyä Bartholinin rauhasen kysta, joka voi kehittyä myös ilman edeltävää tulehdusta. Kysta voidaan tarvittaessa avata ja poistaa kirurgisesti.

– Bartholinin rauhasen kystan hoito ei ole kiireellistä. Kystat eivät myöskään tartu, muistuttaa Rantanen.

Myös sukupuolitaudit voivat aiheuttaa näppyjä

Joissain tapauksissa finni alapäässä onkin jotain muuta kuin finni: tietynlaiset näpyt kielivät sukupuolitaudista. Kondylooma eli visvasyylä voi ilmestyä niin miehelle kuin naisellekin. Kondyloomat tunnistaa niiden ulkonäöstä.

– Ne ovat karheapintaisia, kukkakaalimaisia tai luomimaisia, sanoo Rantanen.

Kondyloomia aiheuttavat matalan riskin papilloomavirukset, (HPV), jotka tarttuvat iho- ja limakalvokontaktissa.

Kondyloomat voivat hävitä itsestään ilman hoitoa. Virus ei kuitenkaan hoidollakaan heti häviä elimistöstä ja siksi kondyloomamuutokset voivat uusia herkästi. Näkyviä kondyloomia voidaan hoitaa paikallishoidolla tai poistamalla ne kirurgisesti.

HPV-tulehdusta ja siihen liittyviä kondyloomia esiintyy eniten nuorilla aikuisilla. HPV- tulehduksen esiintyvyys on nuorilla korkea, sillä suurin osa saa tartunnan seksielämän aloittamisen jälkeen. Usein virus on kuitenkin oireeton ja näkyviä kondyloomia kehittyy vain melko pienelle osalle tartunnan saaneista.

Naistyypillisessä kehossa emättimen etuseinämän alue aiheuttaa erityisen voimakasta kiihotusta yhdynnässä. Se, onko naisella emättimessään kuitenkaan oikeasti varsinaista G-pisteeksi nimettyä tiettyä kohtaa, on kiistelty asia.

G-piste terminä elää vahvasti

G-piste on alun perin saanut nimensä saksalaisen gynekologi ja tutkija Ernst Gräfenbergin mukaan. Termiä on käytetty 1980-luvun alkupuolelta, vaikka Gräfenberg julkaisi jo vuonna 1950 tutkimuksen, jossa kuvaili erogeenista aluetta emättimen etuseinämässä.

G-pisteen kerrotaan sijaitsevan noin neljän sentin syvyydessä emättimen etuseinämän keskellä. Varsinaista yksiselitteistä pistettä kuten hermokimppua lääketieteessä ei kuitenkaan ole etsinnöistä huolimatta onnistuttu löytämään. G-pistettä ei ole onnistuttu myöskään kuvantamaan, eikä sitä ole löydetty koepalatutkimuksissa tai ruumiinavauksissa.

Koska lääketieteellinen tutkimus ei ole pystynyt aukotta selittämään tätä nautinnon lähdettä tiettynä anatomisena rakenteena, on nykyään käsite erogeenisesti herkästä G-alueesta G-pistettä kuvaavampi.

G-pistettä voi hyväillä emättimen, välilihan tai peräaukon kautta

G-pisteen alueita voi olla erilaisia, aivan kuten vaginoitakin. Naistyypillisissä kehoissa G-alue ulottuu kuitenkin enintään noin kuusi senttiä emättimen etuseinämän yläpuolelle.

G-piste löytyy myös miestyypillisestä kehosta. Miehillä samankaltainen alue nimittäin tunnetaan tutummin nimellä eturauhanen. Miehen G-piste löytyy peräaukon etupuolelta noin 2,5–5 sentin syvyydeltä, ja sitä voi stimuloida joko välilihan alueen tai peräaukon kautta. Eturauhanen voi kiihottuessa paisua ja tuntua jopa muutaman sentin kokoiselta kiinteältä alueelta.

G-piste voi aiheuttaa tavallista voimakkaamman orgasmin

Sekä emättimessä että peräaukossa olevan G-alueen ärsytys voi kiihottaa seksuaalisesti hyvinkin paljon. Esimerkiksi hieromalla eturauhasta peräsuolen kautta voidaan laukaista niin sanottu G-pisteorgasmi, joka ei edellytä peniksen koskemista välttämättä lainkaan. Se voi myös olla tavallista orgasmia voimakkaampi kokemus.

Vaginaorgasmien puolestaan uskotaan nykytiedon valossa olevan klitorisorgasmeja. Klitoriksen tiedetään olevan niin suurikokoinen elin, ettei vaginaa käytännössä voi stimuloida ilman klitoriksenkin stimulointia. Koska G-pistestimulaatio aiheutuu jokaisella erilaisista ärsykkeistä, voi niin sanottu G-pisteorgasmi koostua todellisuudessa useiden eri alueiden hermostollisista yhteyksistä.

Vaginaalista G-pistettä voidaan kuitenkin kiihottaa hyväilemällä emättimen etuseinämää noin etusormen mitan syvyydeltä. Vaginaalinen G-alueen stimulaatio voi tuntua kihelmöintinä virtsaputken hermotuksissa. G-alueen hieronta voi myös saada naistyypillisissä kehoissa aikaan ejakulaation eli sen, että ulkoisista sukuelimistä purkautuu nestettä.

On tavallista, ettei G-aluetta välttämättä löydä

Onko G-piste hukassa? Ei hätää – erityisen kiihotusherkkää aluetta ei välttämättä löydy, eikä tarvitsekaan. G-alue ei tunnu välttämättä millään tavalla erilaiselta kuin muukaan kudos niin kutsutun G-pisteen ympärillä.

G-pistettä voi yrittää hyväillä sormin, erilaisilla välineillä tai vaginaalisessa yhdynnässä peniksellä. Kannattaa huomioida, että G-alueen hyväily voi aiheuttaa sekä nais- että miestyypillisissä kehoissa pissahädän tunteen.

Jos hyväilee eturauhasta, eli ”miehen G-pistettä”, peräaukon kautta, on kannattavaa käyttää vesipohjaista liukuvoidetta.

Lähteet: Sexpo, Terveyskirjasto, Tieteen Kuvalehti, Yle, Yle

Esiliukaste sujuvoittaa seksiä

Touhutipat eli esiliukaste on nestemäistä ainetta, jota pääsee peniksestä vaihtelevissa määrin kiihottumisen aikana. Toisilla esiliukasteen määrä voi olla hieman häiritseväkin, toisilla huomaamaton.

Esiliukasteen tarkoitus on liukastaa terskan päätä ja näin tehdä seksistä sujuvampaa. Touhutipat myös suojaavat herkkiä limakalvoja ja ihoa rikkoutumiselta. Tämän lisäksi esiliukaste auttaa siemennestettä liikkumaan virtsaputkessa.

Mies- ja naistyypilliset kehot kostuvat omilla tavoillaan

Touhutippa tai useampikin voi valua peniksen kärjestä nopeastikin sen jäykistyessä. Vaikka esiliukasteesta puhutaan usein siemennesteen edeltäjänä, voi touhutippoja päästä, vaikkei siemensyöksyä tulisi.

Touhutipat tulevat Cowperin rauhasista, jotka sijaitsevat lantionpohjassa ja aukeavat virtsaputkeen. Naistyypillisissä kehoissa vastaava kostuminen lähtee emättimen aukon ympärillä olevista Bartholinin rauhasista, jotka tuottavat limaista nestettä tarkoituksena myös helpottaa yhdyntää.

Touhutipat ovat nuorilla yleisempiä

Esiliukastetta voi erittyä varsinkin nuoremmalla iällä huomattavastikin, mutta tilanne rauhoittuu yleensä vanhetessa. Touhutippojen tuloa ei voi hillitä samoin kuin siemensyöksyn tuloa, mutta siemensyöksyä vastaavista määristä esiliukasteessa ei kuitenkaan ole kyse. 

Alushousujen kostuminen voi nolottaa, mutta siinä ei ole mitään hävettävää. Touhutipat ovat yhtä tavanomaisia kuin erektiot ja voivat yllättää tahattomasti odottamattomissakin tilanteissa. Runsaastikaan tulevat touhutipat eivät ole vaarallinen asia.

Touhutipat voivat sisältää siittiöitä

Touhutippoja ei välttämättä edes huomaa, koska niiden määrä voi olla lähes olematon. On kuitenkin syytä tietää, että esiliukasteen seassa voi mahdollisesti olla hedelmöityskykyisiä siittiöitä, minkä takia raskauden mahdollisuus on aina olemassa suojaamattomassa penis-emätinyhdynnässä.

On yleinen harhaluulo ajatella, että esiliukaste ei itsessään riittäisi hedelmöittämään munasolua. Touhutippoja tuottavat Cowperin rauhaset eivät tuota siittiöitä, mutta niitä voi teoriassa kuitenkin vuotaa esiliukasteen joukkoon ennen siemensyöksyäkin. Ei ole mahdollista tietää itse, onko omissa touhutipoissa siittiöitä vai ei.

Touhutipat ovatkin yksi syy siihen, miksi esimerkiksi keskeytetty yhdyntä on suhteellisen tehoton ehkäisymenetelmä. Siitä huolimatta se on esimerkiksi Yhdysvalloissa ainoa käytössä oleva ehkäisymenetelmä jopa 13 prosentissa yhdynnöistä.

Jos raskautta ei ehkäistä muilla tavoin eikä hedelmöittyminen ole toivottua, on koko penis-emätinyhdynnän ajan syytä käyttää touhutippojenkin varalta kondomia.

Ehkäisy tulee muistaa sukupuolitautienkin varalta

Kondomin käyttö on tarpeellista myös seksitautien ehkäisemisessä. Tartunta on mahdollinen kaikissa sellaisissa seksitavoissa, joissa on limakalvokontakti. Tämän takia seksitaudin riski on olemassa myös, mikäli esiliukastetta päätyy sukuelinten limakalvoille tai suuhun.

Seksitaudin tarttuminen kuitenkin edellyttää aina toki sen, että seksikumppanilla on tartunta. Seksitautitestit ovat julkisella puolella ilmaisia, ja testiin voi hakeutua esimerkiksi omalla terveysasemalla tai sukupuolitautien poliklinikoilla.

Lähteet: Sexpo, Väestöliitto, Fressis

– Suurin osa naisista kärsii satunnaisista kivuista kuukautisten aikaan, mutta voimakkaista, toistuvista kivuista kärsii 5–15 prosenttia, gynekologi Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta kertoo.

Kuukautiskivun taustalla on kipua välittävien aineiden, kuten prostaglandiinien vapautuminen, kun raskauteen valmistautunut kohdun sisällä oleva limakalvo alkaa irrota. Kivun välittäjäaineet aiheuttavat kipuaistimukset kohdun tiheässä hermotuksessa.

– Prostaglandiinit saavat myös aikaan kohdun tyhjenemistä auttavia supistuksia, jotka voivat tuntua kouristavina kipuina.

Jokainen kuukausi on erilainen

Joskus kuukautiskivut saattavat olla lamaavia, toisinaan ne taas ovat hyvin lieviä ja nopeasti ohimeneviä. Syytä vaihteleviin kiputiloihin ei tarkkaan tiedetä. Kivun voimakkuus voi muuttua myös iän ja elämänvaiheiden myötä. Esimerkiksi raskaus voi vaikuttaa kuukautiskipuihin helpottamalla kipuoireilua niin, että kuuvatiskivut vaivaavat synnytyksen jälkeen aiempaa harvemmin.

–  Kivun välittäjäaineisiin ja kipuhermoihin raskaus ei vaikuta, mutta raskaudesta johtuva kohdun venyminen voi vähentää kivuliasta kohdun supistelua, Heikkinen avaa.

Kuukautiskipuja voi kokeilla lievittää liikunnan ja lämmön avulla sekä syömällä tavallisia tulehduskipulääkkeitä.

– Kipulääkkeistä paras vaikutus on tavallisilla prostaglandiinia estävillä tulehduskipulääkkeillä, kuten ibuprofeinilla. Lääke on otettava mahdollisimman aikaisin ennen kivun alkua ja riittävän isolla annoksella. Parasetamoli ei ole yhtä tehokas, mutta yhdistettynä tulehduskipulääkkeeseen sen vaikutus tehostuu.

Kuukautiskivut voidaan hoitaa

Lääkäriin on tärkeää hakeutua aina, jos kuukautiskivut haittaavat elämää, eivätkä normaalit särkylääkkeet auta.

– Voimakkaista kuukautiskivuista kärsiminen ei ole tarpeen, vaan voi jopa johtaa noidankehään: elimistössä käynnistyy mekanismi, joka lisää kivun aistimista. Siksi kipuun puuttuminen on tärkeää heti, jos kuukutiskivut häiritsevät elämää, Heikkinen muistuttaa.

Jos aiemmin kivuttomat kuukautiset muuttuvat yhtäkkiä kivuliaiksi, voi syynä olla kipua aiheuttava sairaus kuten endometrioosi.

– Endometrioosiin viittaa se, että kuukautiskivut ovat voimakkaita ja alkavat jo ennen vuotoa. Kohdun ja munasarjojen kasvaimet voivat aiheuttaa kuukautiskierrosta riippumatonta kipua, mutta myös lisätä kuukautiskipua, samoin hoitamaton tulehdus.

Parhaan helpotuksen kipuun saa hormoniehkäisyllä. Parhaimmillaan sillä estetään munasolun irtoaminen ja sitä kautta koko tapahtumaketju, joka kuukautiskivut elimistössä aiheuttaa.

– Hormonikierukka, minipillerit ja yhdistelmäpillerit ovat kaikki tehokkaita vaihtoehtoja. Yhdistelmäpillereissä tehokkaimmin kipu saadaan estettyä, jos pillereitä käytetään jatkuvasti ilman taukoviikkoa tai lumepillereitä, Anna-Mari Heikkinen neuvoo.

Usein rinnat koetaan tärkeinä esimerkiksi imetyksen ja seksuaalisuuden näkökulmasta. Useimmat naiset kokevat rinnat erogeenisiksi eli helposti mielihyvää tuottaviksi alueiksi, joiden koskettaminen tuntuu nautinnolliselta. Etenkin nänni on herkkä kosketukselle ja voi jäykistyä kiihottuessa.

Rintojen elämänkaari on monivaiheinen

Kun rintojen kehitys murrosiässä alkaa, voi se nostattaa nuoren itsetuntoa ja tulla tärkeäksi osaksi sukupuolta ja identiteettiä. Tilanne voi kuitenkin olla myös päinvastainen, ja nuoren sopeutuminen muuttuvaan kehoon ja kasvaviin rintoihin saattaa olla vaikeaa.

Rinnat kasvavat merkittävimmin 3–5 vuoden ajan alkaen noin 10 vuoden iästä, mutta kasvu voi jatkua yli 20-vuotiaaksi. Kasvua säätelevät progesteroni ja estrogeeni. Rinnan kokoon ja muotoon vaikuttaa myös rasvakudoksen määrä sekä perinnöllisyys, sillä rinnan muotoon vaikuttavan sidekudoksen rakenne on pitkälti perinnöllistä.

– Rintojen merkitys ihmisille on hirmu yksilöllistä. Joku on tyytyväinen pienempiin rintoihin, kun taas joku toivoo hartaasti kookkaampia. Suuriakin rintoja joku voi ihailla ja toinen inhota. Joillekin rinnat eivät välttämättä aiheuta sen suurempia tunteita, Taysin osastonylilääkäri, rintarauhaskirurgiaan profiloitunut plastiikkakirurgi Ulla Karhunen-Enckell kertoo.

Rinnat muuttuvat läpi elämän

Vaikka rintojen kasvusta puhutaan eniten murrosiässä, voivat ne muuttua läpi elämän. Rintojen koko reagoi esimerkiksi kuukautiskiertoon siten, että kierron puolivälissä rinnan maitorakkulat täyttyvät nesteestä ja rinnat turpoavat ja voivat olla arat.

Myös painon vaihtelu voi vaikuttaa rintojen kokoon, koska rinnoissa on paljon rasvakudosta. Lisäksi raskaus ja imetys yleensä suurentavat rintoja hetkellisesti. Raskauden lopussa rinnan koko ja paino voivat jopa kaksinkertaistua.

– Ihotyypilläkin on vaikutusta siihen, miten rinnat venyvät ja laskeutuvat raskauden ja imetyksen myötä, Karhunen-Enckell lisää.

Se, että rinnat ovat pienet tai suuret, on Karhunen-Enckellin mukaan yhtä tavallista kuin se, että toisilla on vaaleat ja toisilla tummat hiukset – kaikki ovat erilaisia.

Rintamaito on luonnon oma terveystuote

Tietoisuus rinnoista ja niiden merkityksellisyys voi lisääntyä imetyksen aikana. Maidontuotannon käynnistävän prolaktiinin pitoisuus nousee jo raskauden alussa, ja imetyksestä keskustellaan äitiysneuvolakäynnillä ennen vauvan syntymää. Imetystuki on tärkeää niin kansanterveyden- kuin taloudenkin tasolla.

Rintarauhanen koostuu rauhaskudoksesta, rasvasta, sidekudoksesta ja maitotiehyistä, joiden avulla imetys on mahdollista. Rinnat ovat melkoinen keksintö imetyksen suhteen, sillä rintamaito muuttuu jatkuvasti vauvan tarpeita vastaavaksi – esimerkiksi kesällä rintamaito on vesipitoisempaa ja vanhemman sairastaessa siihen kehittyy vauvaa suojaavia vasta-aineita.

Rinnat osaavatkin tuottaa melkoista superfoodia, sillä sen lisäksi, että vauva voi kasvaa alkuun pelkällä rintamaidolla, sen ainesosat auttavat myös vahvistamaan vauvan immuunipuolustusta. Kuitenkin myös ilman rintamaitoa kasvaa terveitä lapsia, ja on jokaisen oma valinta imettääkö vai ei.

Imetyksestä on kuitenkin hyötyä myös imettäjälle, sillä imettäneillä naisilla on tutkitusti esimerkiksi pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja rintasyöpään.

Rintasyöpä on maailman yleisin syöpä

Rintasyöpään sairastuu Suomessa elämänsä aikana noin joka seitsemäs tai kahdeksas nainen. Uusia rintasyöpiä todetaan maassamme vuositasolla yli 5000. Kun lasketaan mukaan kaikki löydetyt rintasyövän esiasteet (DCIS) sekä paikalliset uusiutumat, on rintasyöpäleikkausten määrä vuosittain yli 6000.

– Luku on todella suuri, ja käytännössä lähes kaikki leikataan jossain vaiheessa. Siksi rintarauhaskirurgia on varsin yleistä, Karhunen-Enckell toteaa.

Rinnat työllistävät julkista terveydenhuoltoa rintasyöpäkirurgian lisäksi esimerkiksi rintojen pienennysleikkausten, rintojen kehityshäiriöiden kuten tubulaaristen rintojen ja gynekomastian eli miesten rintojen kasvun osalta. Vain merkittävää gynekomastiaa tai terveyshaittaa aiheuttavia liian suuria rintoja operoidaan julkisin varoin.

Rintojen kohotuksia julkisessa terveydenhuollossa ei pelkästään tehdä, mutta rintasyövän jälkihoidoksi lasketaan se, jos syövän takia poistetun rinnan tilalle rakennetaan kokonaan uusi rinta käyttäen plastiikkakirurgisia menetelmiä.

– Osalle tehdään jo rinnan poiston yhteydessä uusi rinta, mutta kaikille sitä ei voi tehdä samalla. Suomessa uusi rinta tehdään yleensä omista alavatsan tai selän kudoksista, mutta silikoni-implanttejakin voidaan käyttää, Karhunen-Enckell selventää.

Rinnat pitää tutkia säännöllisesti

Rinnat on hyvä tutkia omatoimisesti säännöllisesti. Tunnustelu kuukautiskierron eri vaiheissa on kannattavaa, jotta oppii erottamaan rintojen tavalliset kierrosta johtuvat muutokset mahdollisista yllättävistä muutoksista.

Rintojen tutkiminen voi kuulostaa vaikealta, mutta tarkoittaa yksinkertaisuudessaan katsomista, tunnustelemista ja reagoimista. On hyvä tietää miltä omat rinnat näyttävät eri suunnista ja esimerkiksi kädet ylhäällä tai alhaalla. Tarkastelussa voi käyttää apuna peiliä, ja rinnan painelu muutosten, kuten kyhmyjen, varalta voi tuntua miellyttävämmältä pinnan ollessa liukas saippuasta tai vedestä.

Näkyviä ihomuutoksia ja tuntuvia patteja on syytä käydä näyttämässä lääkärissä.

Rintojen pienennysleikkaukset nousussa

Rintojen pienennysleikkausten määrä on kasvanut Suomessa vuosikymmenen sisällä. Erityisesti 18–30-vuotiaiden naisten leikkaukset liki tuplaantuivat vuodesta 2015 vuoteen 2022 (noin 300 leikkausta). Eniten leikkauksia tehdään kuitenkin 40–50-vuotiaille.

– TAYS:ssa tehdään pienennysleikkauksia noin sata vuodessa, joten arvioisin leikkausten määrän olevan Suomessa vuosittain useita satoja, todennäköisesti tuhannen toimenpiteen luokkaa. Kyseessä on yksi yleisimpiä plastiikkakirurgisia leikkauksia, plastiikkakirurgian ylilääkäri Minna Kelloniemi kertoo.

Rintojen pienennysleikkauksia julkisella puolella määrittää tarkat kriteerit, kuten rintojen aiheuttamat niska-, hartia-, ja selkäivut tai rintojen alaisen ihon rikkoutuminen hankauksesta. Leikkaukseen pääsemiseksi on myös oltava haavakomplikaatioihin liittyvistä turvallisuussyistä tupakoimaton ja BMI arvo 30 tai alle. Parikymmentä vuotta TAYS:ssa työskennellyt Kelloniemi kertoo, että ylipaino on yhä useammin este leikkaukselle.

– Lähetteissä on selvästi enemmän havaittavissa merkittävää ylipainoa, eli leikkaukseen hakeutuvat ovat ylipainoisempia useammin kuin ennen. Toinen ilmiö on, että rinnat ovat roikkuvat ja toivotaan ennemminkin sen asian korjaamista. Julkisella sektorilla ei kuitenkaan pelkästään kohoteta tai muotoilla rintoja paremman näköiseksi, Kelloniemi huomauttaa.

Rinnat pienenevät merkittävästi

Oleellista rintojen pienennysleikkauksessa on Kelloniemen mukaan, että rintaa todella pienennetään, jotta oireistoon voidaan vaikuttaa. Suomessa noudatetaan pääosin kansallisesti sovittuja kriteereitä.

– Toimenpiteessä painottuu kookkaiden rintojen aiheuttaman terveyshaitan korjaaminen. Lääkäri keskustelee asiasta aina potilaan kanssa. Joka tapauksessa lähtökohta on, että poistettavan kudoksen määrä on vähintään 300–500 grammaa per rinta. Ajatus on, että potilaalla on sopusuhtaiset rinnat toimenpiteen jälkeen, Kelloniemi sanoo.

Rintojen pienennysleikkaukseen ei pääse sormia napsauttamalla. Hoitoon hakeutuva on kärsinyt isoista rinnoista yleensä jo pitkään, ja leikkausarvioonkin pääsemiseen vaikuttaa jonotilanne.

– Lähetteen vastaanottavassa päässä plastiikkakirurgialla arvioidaan täyttyvätkö kriteerit. Jos täyttyvät, niin potilas saa ajan poliklinikalle kolmen kuukauden sisään. Vastaanottotilanteessa arvioidaan rintojen aiheuttamat vaivat, soveltuvuus leikkaukseen ja kriteerien täyttyminen. Jos nämäkin asiat täyttyvät, potilas asetetaan leikkausjonoon. Leikkaus tehdään puolen vuoden kuluessa jonoon asetuksesta, eli kaikkinensa prosessin pitäisi kestää lähetteestä enintään 9 kuukautta, mikäli hoidon järjestämisessä ei ole vaikeuksia, Kelloniemi luettelee.

Rintojen pienennysleikkaus itsessään kestää vain noin 2–2,5 tuntia, kotiin pääsee useimmiten samana päivänä ja sairausloma on muutamia viikkoja työstä riippuen.

Lähteet: Väestöliitto, Tays, Imetyksen tuki, Pursiainen, M. & Raasumaa, E., Aava, Mehiläinen

– En siis tarkoita, että vaikutukset olisivat välttämättä kovin yleisiä, mutta kokemukseni mukaan ne korostuvat perusteluissa naisilla, jotka toivovat hormonitonta ehkäisyä, hän selittää.

Mielialan ja halujen muutoksien lisäksi hormonaalinen ehkäisy voi aiheuttaa muitakin sivuoireita. Esimerkiksi painon muutokset, rintojen arkuus tai akne ovat melko yleisiä sivuvaikutuksia.

Hormoniton ehkäisy tarkoittaa keinoja estää raskauden alkamista ilman naissukuhormoneja, kuten estrogeenia tai keltarauhashormonia.

Hormonittomien ehkäisymenetelmien merkittävät edut ovat siinä, etteivät ne vaikuta käyttäjän omaan hormonitasapainoon eikä niillä siten juuri ole sivuvaikutuksia. Mikään niistä ei muuta kuukautiskiertoa tai ovulaatiota.

Hormoniton ehkäisy on hyvä myös vaihtoehto ihmisille, jotka eivät voi tukeutua tiettyihin hormonaalisiin ehkäisyihin terveydellisistä syistä, kuten veritulppariskin tai migreenin vuoksi.

Toisaalta jos hormonilliset ehkäisykeinot eivät ole käytössä, saattaa menettää sellaisia hyötyjä kuin vähäisemmät kuukautiskivut ja PMS-oireet tai mahdollisuuden kuukautisten siirtoon ja pitkään kuukautiskiertoon.

Hormonittomien ehkäisymenetelmien teho vaihtelee merkittävästi, ja osan niistä tehoon vaikuttaa käyttäjän tarkkuus ja tunnollisuus.

Listaamme kaikki hormonittomat menetelmät, joista Saloranta nostaa esiin jonkin plussan ja miinuksen.

Hormoniton ehkäisy: Kuparikierukka on asiantuntijan valinta

Saloranta suosittelisi erityisesti kondomia seksitautien ehkäisyyn ja kuparikierukkaa raskauden ehkäisyyn.

Kuparikierukan ehkäisyteho perustuu kierukan runkoon kiedottuun kuparilankaan, josta irtoaa paikallisesti kohtuun kupari-ioneja. Kuparikierukka on siis hormoniton, mutta hedelmöittymisen todennäköisyys on erittäin pieni: kupari heikentää siittiöiden liikkumiskykyä. Kupari on siittiöille myrkyllistä, ja munasolun luokse munatorviin asti pääsevät siittiöt ovat huonokuntoisia.

Jos munasolu kuitenkin hedelmöittyisi, se todennäköisesti tuhoutuu matkalla kohti kohdun korkeampaa kuparipitoisuutta.

+ Hyvä teho raskauden ehkäisyssä. Estää hyvin myös kohdun ulkopuolisia raskauksia.

– Lisää monilla kuukautisvuotojen ja kipujen määrää, mikä on sen suosiota merkittävästi rajoittava tekijä.

Kondomi

Kondomi on yksi käytetyimmistä ehkäisymenetelmistä ja luultavasti tunnetuin hormoniton ehkäisymuoto. Sitä käytetään usein myös toisen menetelmän ohessa tuplaavana ehkäisynä.

Kondomin käyttö kysyy tarkkuutta. Usein sen rikkoutuminen ja vuotaminen nostetaan esiin epävarmuustekijöinä, mutta näitä tavallisempaa on kondomin luisuminen pois paikaltaan käytön aikana.

Tiesitkö, että myös naisille on olemassa kondomi? Sen käytössä on kuitenkin enemmän teknisiä hankaluuksia verrattuna miesten kondomiin. Suomessa naisten kondomeja on saatavilla vain nettikaupoissa.

+ Suojaa seksitaudeilta

– Heikko teho raskauden ehkäisyssä, jos virheitä tapahtuu

Sterilisaatio on varma hormoniton ehkäisy

Piuhat poikki, sanotaan miesten sterilisaatiosta eli vasektomiasta. Siinä siemenjohtimet katkaistaan paikallispuudutuksessa tehtävässä toimenpiteessä. Vasektomiat ovat 2000-luvulla yleistyneet Suomessa, vaikka täällä määrät ovatkin kansainvälisesti vertaillen pieniä.

Suomessa sterilisaatiota varten tarvitaan hakemus. Jos mies on täyttänyt 30 vuotta tai on vähintään kolmen lapsen vanhempi, riittää toimenpiteen suorittavan lääkärin lausunto.

Naisten sterilointien määrät sitä vastoin ovat Suomessa vähentyneet 2000-luvulla muun muassa nousevan synnytysiän sekä hormonikierukan suosion myötä. Sterilisaatio tehdään joko asettamalla puristimet tukkimaan munatorvet tai keisarileikkauksen yhteydessä katkaisemalla ja ompelemalla munatorvet tukkoon.

Sterilisaatiosta säädetään lailla. Toimenpiteeseen voi olla pitkät jonot varsinkin pääkaupunkiseudulla.

+ Hyvä ehkäisyteho

– Peruuttamaton menetelmä, jolla on myös huono saatavuus

Pessaari ja spermisidit

Pessaaria käytetään yleensä yhdessä spermisidigeelin kanssa. Pessaaria ei ole helppoa asettaa paikoilleen ilman asiantuntijan ohjeistusta, mikä tekee siitä hyvin riskialttiin ehkäisykeinon. Pessaari toimii esteenä siittiöiden matkalla kohtuun, mutta se ei kiinnity kohdunkaulaan tiiviisti.

Pessaari tulee myös laittaa kaksi tuntia ennen yhdyntää ja pitää paikoillaan ainakin kuusi tuntia sen jälkeen. Pessaari onkin hormoniton ehkäisy, joka soveltuu lähinnä tilanteeseen, jossa hyväksytään kohtalaisen suuri raskausriski.

Spermisidit ovat yksinään käytettyinä varsin tehottomia. Ne voivat myös aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten vahingoittaa emättimen limakalvoa ja altistaa virtsatietulehduksille.

+ Ei mainittavia plussia

– Hankalia käyttää ja huono ehkäisyteho

Hedelmällisten päivien seuranta

Raskaaksi voi tulla milloin vain, mutta tavallisesti riski on suurin viiden päivän aikana ennen ovulaatiota tai ovulaatiopäivänä. Jos haaveissa on hormoniton ehkäisy, pyrkii osa pareista pidättäytymään yhdynnästä näinä hedelmällisinä päivinä. Tätä kutsutaan myös luonnolliseksi perhesuunnitteluksi.

Menetelmän suurin haaste on se, että vain noin joka kymmenennellä naisella ovulaatio tapahtuu aina juuri kierron 14. päivänä säännöllisestä 28 päivän kuukautiskierrosta huolimatta. Vaikka kuukautiset olisivat säännölliset, ovulaation ajankohta ei välttämättä ole aina silloin, kun luullaan.

Ovulaatioajankohta voidaan tunnistaa mittaamalla aamulämpöä, arvioimalla kalenterin avulla ovulaatioajankohtaa, mittaamalla estrogeenin ja luteinisoivan hormonin (LH) pitoisuutta virtsasta tai tarkastelemalla kohdunkaulan eritettä. Hedelmällisten päivien tunnistamiseen löytyy avuksi useita sovelluksia.

Menetelmän teho riippuu käyttäjän huolellisuudesta. Esimerkiksi joka-aamuinen peruslämmön mittaus vaatii omistautumista ja on altis virheille.

+Lisäävät kehotuntemusta

– Vaativia käyttää, useimmiten heikko ehkäisyteho

Keskeytetty yhdyntä on yleinen hormoniton ehkäisy

Keskeytetty yhdyntä tarkoittaa, että siitin vedetään pois emättimestä ennen siemensyöksyä. Tätä menetelmää käytetään edelleen maailmalla paljon ehkäisynä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa se on 13 prosentissa yhdynnöistä ainoa ehkäisymenetelmä.

Siemensyöksyä edeltävässä nesteessä eli touhutipoissa voi kuitenkin jo olla siittiöitä. Tutkitusti keskeytys myös haittaa seksinautintoa.

+ Aina saatavilla oleva ehkäisykeino seksin aikana

 – Heikko ehkäisyteho ja hankala toteuttaa

Täysimetys

Joskus hormoniton ehkäisy voi olla toiveissa erityisesti silloin, kun perheeseen on vastikään saatu vauva ja raskausaika on ohi.

Salorannan mukaan täysimetyksen suoja on erittäin hyvä, kunhan tiukat käyttöehdot oikeasti toteutuvat. Suoja on 98-prosenttinen, kun synnytyksestä on alle kuusi kuukautta, kuukautiskierto ei ole käynnistynyt, vauva saa yksinomaan rintamaitoa eikä imetysväli pidenny yli neljään tuntiin edes öisin.

Imetys heikentää hedelmällisyyttä, joten imetys yhdistettynä kondomiin tarjoaa erinomaisen ehkäisytehon.

+ Oikein tehtynä varsin varma aluksi

– Täysimetyksen kriteerit ovat tiukat

Lähteenä käytetty haastattelun lisäksi Tuire Salorannan ja Oskari Heikinheimon Duodecim-lehden artikkelia Hormonittomat ehkäisymenetelmät – ratkaisu ehkäisyongelmiin?

Kotimaisen FINSEX-tutkimuksen mukaan miehistä 93 prosenttia kertoo saavansa orgasmin heteroseksissä ainakin useimmiten, kun taas naisista vastaava osuus on vain 46 prosenttia. Etenkin pelkkä emätinyhdyntä johtaa naisilla orgasmiin vain harvoin, mutta siitä huolimatta kosteatkin purkaukset ovat mahdollisia.  

Ejakulaatio tapahtuu emättimestä

Ejakulaatio tarkoittaa nesteen purkautumista peniksestä tai emättimestä yleensä orgasmin yhteydessä. Emättimen ejakulaatiossa emättimestä valuu noin muutaman millilitran verran vaalean väristä nestettä, joka on koostumukseltaan paksuhkoa eli muistuttaa peniksestä purkautuvaa siemennestettä.

Emättimen ejakulaatio on peräisin Skenen rauhasista eli parauretraalisista rauhasista. Yleensä naistyypillisen kehon kiihottumisen purkauksista puhutaan orgasmin yhteydessä, mutta ejakuloida voi ilman orgasmiakin kokemalla tarpeeksi kiihotusta ja mielihyvää itselle oikeissa paikoissa.

Squirttaaminen purkautuu virtsaputkesta

Squirttaus, ruiskutus tai suihkuorgasmi on nykytiedon valossa eri asia kuin emättimen ejakulaatio. Silloin, kun emättimen kosteus lisääntyy runsaasti kiihottumisen seurauksena nestettä voi valua emättimestä, kun taas squirtatessa nestettä purkautuu virtsarakosta.

Squirttaaminen on emättimen ejakulaatiota vetisempää. Nestettä purkautuu squirtatessa yleensä nimittäin enemmän: 10 millilitraa tai enemmänkin. Squirttaamisesta tulevaa läpinäkyvää nestettä voi mitata jopa deseissä.

Onko squirttaaminen virtsan karkaamista?

Vaikka tutkimuksia aiheesta on vähäisesti, eikä emättimen ejakulaation ja squirttaamisen eroista puhuta aina samoin termein ja perustein, virtsarakostakaan seksin aikana poistuvan nesteen ei uskota olevan ainakaan kokonaan virtsaa. Squirttaamisen aikana purkautuva neste on täysin kirkasta, emättimestä valuvaa nestettäkin kirkkaampaa.

Squirttaaminen tai emättimen ejakulaatio eivät siis kummatkaan ole virtsan karkaamista. Neste on värittömän lisäksi myös tavallisesti hajutonta. Naisen ejakulaatio ja squirttaaminen voivat ilmetä samanaikaisesti, mutta niiden uskotaan olevan erilaisia tapahtumia. Kumpikaan ei välttämättä edellytä orgasmia tapahtuakseen.

Mikä saa naisen ejakuloimaan tai squirttaamaan?

Naisen ejakulaatio tai squirttaaminen tapahtuu yleensä orgasmin yhteydessä, mutta kaikki ovat erilaisia. Jotkut eivät tiedä orgasmista ilman suihkuamista, kun taas toiset eivät ole kokeneet kosteaa purkausta koskaan.

Ei ole voitu osoittaa varmaa tietoa siitä, mikä saa naisen ejakuloimaan tai squirttaamaan, tai minkä ikäisillä se on yleisintä. Käytännössä suihkuorgasmi voi tapahtua minkä ikäisenä tahansa, mutta kehonsa ja sen reaktioiden tunnistamisen uskotaan auttavan asiassa. Eli ejakuloinnin voi olettaa olevan todennäköisempää iän tai ainakin kokemuksen myötä.

Squirttaamiseen tai emättimen ejakulaatioon voi myös vaikuttaa hyväilytapa tai yhdyntäasento. Lantionpohjan lihasten harjoittaminen kannattaa, koska se lisää tuntoherkkyyttä intiimialueella eli mitä paremmassa kunnossa lihakset ovat, sitä voimakkaampia orgasmit voivat usein olla.

Ejakulaatio on normaali asia – Paikkojen kastumista ei tarvitse pelätä tai hävetä

Vaikka squirttaaminen ja emättimen ejakulaatio ovat vielä huonosti tutkittuja aiheita, ovat ilmiöt melko tavallisia. Vetistä orgasmia tai purkausta yhdynnän muussa vaiheessa ei suinkaan tarvitse hävetä.

Parhaiten voimakkaan orgasmin ja ejakulaation kokee tilanteen ollessa rento ja itselle kaikin puolin hyvin mieluinen. Joillekin emättimen ejakulaatio tai squirttaaminen aiheuttaa ihmetystä, mutta monia se myös kiinnostaa.

Orgasmin saavuttamisen vaikeus on toiseksi yleisin naisten kokema seksuaalisuuteen liittyvä ongelma, joten yhtään lisää paineita kostean orgasmin saavuttamisesta ei kannata ottaa. Seksi voi olla nautinnollista myös ilman orgasmia.

Lähteet: Pastor Z & Chmel R, Ryynänen J: Orgasmin saamisen haasteet naisilla, Sexpo, Fressis

Kuparikierukan käyttäjistä vain noin 0,6–0,8 prosenttia tulee raskaaksi, kun esimerkiksi yhdistelmäehkäisypillerien käyttäjillä lukemat ovat 0–2,18 prosenttia.

Kuparikierukka on yleensä T:n muotoisen ehkäisyväline, jonka ympärille on kierretty kuparilankaa, joka erittää kupari-ioneja. Kupari heikentää siittiöiden ja munasolun kulkua sekä siittiöiden hedelmöittämiskykyä. Kupari myös muuttaa kohdun limakalvon rakennetta niin, ettei hedelmöittynyt munasolu pystyisi kiinnittymään siihen.

Kuparikierukan ehkäisyteho säilyy 5–10 vuotta

Kuka vain voi halutessaan asennuttaa kuparikierukan kohtuunsa: sitä voi käyttää ehkäisynä myös, vaikkei olisi synnyttänyt koskaan.

Kuparikierukan saa ostettua apteekista ilman reseptiä ja sen asentaa kohtuun lääkäri tai hoitaja. Kierukan voi asentaa kierron missä vaiheessa tahansa, mutta kuukautisten aikaan asentaminen on helpompaa. Toimenpide kestää noin viisi minuuttia.

– Asettaminen tuntuu tyypillisesti kuukautiskipukramppeina, ehkäisy- ja perhesuunnitteluvastuulääkäri Tuire Saloranta Vantaan terveyskeskuksesta kertoo.

Kun kuparikierukka on paikoillaan, se toimii ehkäisynä jatkuvasti jopa 5 –10 vuoden ajan. Se myös suojaa raskaudelta heti asettamisen jälkeen. Kierukan voi poistattaa jo aiemmin, jos esimerkiksi lapsen saaminen on toiveissa. Poisto on asetusta helpompi toimenpide.

Kuukautiskivut ja -vuodot usein lisääntyvät

Kuparikierukan erittämän kuparin määrä on niin pieni, ettei siitä ole riskiä terveydelle, Saloranta kertoo. Yleisiä haittavaikutuksia kuitenkin löytyy: Niitä ovat esimerkiksi kuukautiskipujen ja -vuodon määrän lisääntyminen sekä kuukautisten keston pidentyminen.

– Kuparikierukka ei siksi sovi naisille, joilla on jo muutenkin runsaat kuukautisvuodot tai kaksiosainen kohtu.

Heti kuparikierukan asentamisen jälkeen voi myös esiintyä kohdun supistelua, joka muistuttaa kuukautiskipuja. Ensimmäisten kuukausien aikana kuukautisvuoto voi olla normaalista poikkeavaa, esimerkiksi pelkkää tiputteluvuotoa.

Entä voiko kuparikierukka vain huomaamatta lähteä paikoiltaan?

– Voi. Ei ilman vuotoa ja kipuja, mutta kun kuparikierukka lisää vuotoja, joskus kierukka tippuu vuodon ja supistusten mukana pois. Riski ei ole kuitenkaan suuri, Saloranta vastaa.

Kierukan paikoillaan oleminen kannattaakin käydä säännöllisesti tarkistuttamassa gynekologilla.

Hormonikierukka kirkkaasti suositumpi kuin kuparikierukka

Salorannan mukaan kuparikierukka sopii kaikille, jotka toivovat varsin varmaa ehkäisyä ja joita mahdollisesti lisääntyneet kuukautisvuodot ja -kivut eivät haittaa. Hormonikierukan valitsee kuitenkin karkeasti 95 prosenttia kierukan valitsevista naisista, hän huomauttaa.

– Lääkärinä en keksi ainuttakaan syytä valita mieluummin kuparikierukka. Jos hormoneista kokee haittoja, silloin kuparikierukka voi olla hyvä valinta.

Kuparikierukka ei vaikuta naisen luonnolliseen hormonitoimintaan. Sitä voidaan käyttää siksi myös esimerkiksi imetyksen aikana tai jos jokin hormonaalinen ehkäisy ei terveydellisistä syistä sovi.

Kuparikierukka on rinnastettu raskauden keskeytykseen

Kuparikierukan tavasta ehkäistä saattaa olla ehkäisymenetelmiä pohtivilla vääränlaisia käsityksiä. Sen pääasiallinen vaikutus on estää hedelmöityminen. Siittiö ja munasolu tuhoutuvat kuparin vuoksi. Viime kädessä tuhoutuu myös hedelmöitynyt munasolu, mutta hedelmöitymisen tapahtuminen on hyvin epätodennäköistä. Siksi Saloranta ei näekään perustetta verrata kuparikierukkaa raskauden keskeytykseen. 

– Aiemmin ajateltiin, että kuparikierukan ehkäisyvaikutus perustuisi kiinnittymisen estymiseen. Mutta se ei ole kuparikierukan oikea toimintamekanismi. Vertaus aborttiin perustui vanhentuneeseen käsitykseen, hän sanoo.

– On normaalia, että erektiokyky vaihtelee tilanteesta ja elämänvaiheesta riippuen, eikä erektion saaminen aina onnistu tai erektio kestä. On itsestä kiinni, haluaako silloin ajatella, että on kyse terminä erektiohäiriöstä vai vain erektiotoiminnan normaalista vaihtelusta, kertoo urologi Lauri Flöjt Lääkärikeskus Pihlajalinnasta.

Erektiohäiriössä ongelmana voi olla se, ettei erektiosta tule tarpeeksi jäykkä ja voimakas tai erektion kesto on heikko eli erektio lopahtaa liian nopeasti.

– Normaalissa erektiossa peniksen paisuvaiskudokset laajentuvat verentungoksesta voimakkaasti, mikä mahdollistaa yhdynnän ja laukeamisen. Jos paisuvaiskudokset eivät täyty verellä tarpeeksi, erektiosta ei tule riittävän voimakas. Erektiohäiriöön voi liittyä verenkiertovajauksen lisäksi myös muita sitä heikentäviä tekijöitä kuten tuntohäiriötä tai kipua, jotka johtuvat muista syistä, Flöjt toteaa.

Nämä tekijät voivat vaikuttaa erektiohäiriön syntyyn

Erektiohäiriö voi johtua monista eri syistä. Siihen vaikuttavat elintavat, mutta myös terveydelliset seikat, kuten sairaudet, lääkitykset sekä leikkauksesta toipuminen.

Erektiohäiriöiden lisääntyminen iän myötä liittyy yleensä verenkierron heikentymiseen. Verenkierron heikkeneminen näkyykin miehen terveydessä usein ensimmäisenä juuri peniksen ohuissa verisuonissa.

Myös henkinen puoli ja arjen kuormittavuus vaikuttavat erektiokykyyn.

– Verenkiertoa, hermotusta ja hormonitasapainoa tarvitaan siihen, että erektio toimii. Myös kiihottumisen henkisen puolen on oltava kunnossa, jotta erektion voi saada ja ylläpitää. Jos näissä osa-alueissa on haasteita, ne voivat heijastua erektioon.

Diabetes kolminkertaistaa erektiohäiriön riskin ja nuorellakin diabeetikolla voi jo olla vaikea-asteinen erektiohäiriö. Verenpainesairaus ja verenpainelääkkeiden käyttö voivat myös vaikuttaa erektioon. Lisäksi ylipaino sekä alkoholin ja nikotiinituotteiden käyttö altistavat häiriöille.

– Diabetes, ylipaino, unihäiriöt sekä kiireinen ja stressaava arki voivat heikentää hormonitasapainoa tai verenkiertoa ja vaikuttaa sitä kautta erektioon. Jos arkistressiä on paljon, palautuminen heikkoa ja yöunet lyhentyvät, sillä voi olla erektioon voimakaskin vaikutus, Fjölt sanoo.

Liikunnan puute ja runsas istuminen heikentävät lantion verenkiertoa, mikä taas voi näkyä erektiossa.

– Painonpudotuksella voi vaikuttaa seksuaaliterveyden haasteisiin. Jos painoindeksi on yli 30, on sen todettu haittaavan hormonitasapainoa ja erektiota. Jo 5–10 prosentin painonpudotuksella voi olla merkittävä erektiokykyä parantava vaikutus, Flöjt kertoo.

Joskus erektiota haittaavat anatomiset tekijät. Esimerkiksi osalla miehistä voi olla ahdas esinahka tai kireä esinahan jänne, jotka saattavat haitata erektiota mekaanisesti.

– Penikseen voi tulla arpireaktio seksissä aiheutuvasta vääntövammasta ja se voi käyristää penistä ja aiheuttaa kipua ja erektiohäiriöitä. Vaikka kyseessä on melko harvinainen tila, tulee urologin vastaanotolla tällaisia tapauksia vastaan tasaisesti.

Mielialaongelmat ja masennus heikentävät hormonituotantoa ja erektiota ja saattavat aiheuttaa sen, ettei seksihaluja ole lainkaan

– Erektiohäiriöt kuuluvat myös mielialalääkkeiden sivuvaikutuksiin. Monien lääkkeiden tiedetään aiheuttavan sivuvaikutuksena erektiohäiriöitä. Yleisimpiä näistä ovat verenpaineeseen ja sydämen rytmiin vaikuttavat lääkkeet, vahvat kipulääkkeet sekä masennus- ja psykoosilääkkeet.

Erektiohäiriö voi haitata raskauden yrittämistä – Tästä syystä lääkäriin hakeutuminen kannattaa

Urologin vastaanotolla erektiohäiriö on jokapäiväinen ongelma.

– Vastaanotolleni hakeutuu päivittäin potilaita erektiohäiriön vuoksi tai muista syistä, jolloin samalla tulee ilmi myös erektiohäiriö. Lääkärin arvioon kannattaa hakeutua ajoissa, jos erektiohäiriö aiheuttaa haittaa joko itselle tai parisuhteessa, jotta voidaan selvittää, onko taustalla jokin sairaus, joka voidaan hoitaa.

Fjölt on huomannut työssään, että erektiohäiriö voi tuntua miehestä hyvinkin huolestuttavalta etenkin silloin, kun se tulee eteen ensimmäistä kertaa elämässä. Ongelma kannattaa pyrkiä ratkaisemaan, eikä jättää lääkärikäyntiä häveliäisyyssyistä väliin.

– Monesti jo pelkkä lääkärin vastaanotolle hakeutuminen ja asiasta keskusteleminen voi helpottaa ongelman henkisen puolen käsittelemisessä ja auttaa suhtautumaan erektiohäiriöön eri tavalla, Flöjt kannustaa.

Urologin vastaanotolle voi hakeutua myös silloin, jos erektiohäiriö haittaa raskauden yrittämistä.

– Erektiohäiriöön ja raskauden yrittämiseen voi liittyä erilaisia harhakäsityksiä, kuten se, että erektiohäiriö heikentäisi siittiöiden laatua. Siitä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä ongelmat erektiossa eivät vaikuta itsessään hedelmällisyyteen tai siittiöihin.

Erektiovaikeudet voivat aiheuttaa henkistä stressiä ja suorituspaineita, jos raskauden yrittäminen ei niiden vuoksi onnistu.

– Jotkut potilaat kokevat sen todella stressaavana tilanteena, jos äärimmillään vaimo saattaa jo työpäivän aikana laittaa viestiä, että tule äkkiä kotiin, nyt on ovulaatioaika, jos taas miehestä tuntuu, ettei pysty erektioon, eikä seksiä tee edes mieli.

Pahimmillaan tilanne aiheuttaa voimakkaita suorituspaineita ja heijastua koko parisuhteeseen.

– Silmukka kiristyy nimenomaan miehen ympärillä, koska hänen pitäisi pystyä aina saavuttamaan erektio. Sellaisessa tilanteessa se voi olla oikeastaan epäreilukin vaatimus, Flöjt muistuttaa.

Urologin vastaanotolla tilannetta käydään yhdessä läpi ja mietitään, mitä sille olisi tehtävissä.

– On tärkeää hyväksyä se, että erektion saaminen ei välttämättä aina onnistu. Itselleen on oltava siinä tilanteessa armollinen. Asia olisi hyvä läpi myös parisuhteessa, koska on tärkeää, että toinenkin osapuoli ymmärtää, mistä on kyse, ja ettei mies pysty säätelemään erektiotaan robottimaisesti.

Hyvällä hoidolla erektiohäiriö voi korjaantua pysyvästi

Erektiohäiriöitä voidaan hoitaa joko vain ennen seksiä tai säännöllisesti joka päivä otettavilla tablettilääkkeillä, tarvittaessa penikseen laitettavalla paikallisella erektiogeelillä ja pistoslääkkeillä.

– Viagra on tablettimuotoisista lääkkeistä yleisin ja tunnetuin. Se on nopeavaikutteinen erektioverenkiertoa vahvistava ja tukeva lääke. Suurinta osaa potilaista lääkitys auttaa. Yleensä hoidossa lähdetään liikkeelle kevyemmistä lääkkeistä, joista tarvittaessa siirrytään säännöllisesti käytettäviin lääkkeisiin ja vahvempiin pistoshoitoihin.

Myös erilaisista apuvälineistä voi olla hyötyä.

– Esimerkiksi peniksen tyveen laitettavista penisrenkaista ja vakuumipumpusta, jolla erektio pumpataan alkuun, voi olla apua erektion saamisessa ja sen vahvistamisessa, Flöjt kertoo.

Erektiohäiriöstä on mahdollista päästä kokonaan eroon. Oikeanlaisella hoidolla ongelma alkaa tavallisesti helpottaa jo viikoissa tai viimeistään parin kuukauden kuluessa.

– Usein ongelmat voivat mennä parempaan suuntaan pienelläkin muutoksella ja ongelma voi korjaantua pysyvästi. Erektiohäiriö voidaan saada hoitojakson jälkeen sellaiselle tolalle, ettei lääkkeitä enää tarvita. Jos tilanne on hyvin hankala, voi olla järkevää, että oiretta hoidetaan jatkuvasti ja säilytetään erektiokyky sillä tavoin. Sellaisessa tapauksessa voi lääkkeitä joutua syömään säännöllisesti.

Erektiohäiriö ei välttämättä uusiudu helposti, jos sen taustalla olevat syyt korjataan kuntoon.

– Alkoholin ja nikotiinin käyttö voivat heikentää jo valmiiksi heikentynyttä erektiota ja siksi niitä kannattaa välttää varsinkin, jos tietää potevansa erektiohäiriötä. Stressi, kiire ja ahdistus tuppaavat yleensä pahentamaan ongelmaa, joten itse tilanteen liiallista stressaamista kannattaisi pyrkiä välttämään. Kun keho ja mieli rauhoittuvat ja rentoutuvat, erektion saaminenkin voi helpottua, Flöjt toteaa.

Erektiovaikeuksista ei kannata ryhtyä ainakaan riitelemään. Puhumattomuus usein myös vaikeuttaa ongelman selvittämistä.

– Jos ongelmaa ei tule otettua esille kumppanin kanssa, siitä voi muodostua henkinen lukko. Erektio-ongelmissa kannattaakin olla itselleen armollinen ja kumppanilleen avoin. Asian käsittelemistä yhdessä toisen kanssa ei kannata ryhtyä arkailemaan.

Lantionpohjan lihaksiston toimintahäiriöiden hoitoon ja ennaltaehkäisyyn erikoistunut fysioterapeutti Ira Rissanen tietää kertoa, että lantionpohjan lihasten kireydet voivat ilmetä kipuna lantionpohjassa, ja kipu voi heijastua myös esimerkiksi alavatsaan, reiden lähentäjiin ja pakaralihaksiin.

Liian kireät lihakset voivat aiheuttaa myös virtsaamiseen liittyviä ongelmia, kuten virtsankarkailua, virtsaamisen vaikeutta ja epätäydellistä virtsarakon tyhjentymistä. Myös yhdyntäkipujen syy saattaa löytyä jännittyneestä lantionpohjasta.

Synnytyksessä lihaskireydet puolestaan saattavat ohjata vauvaa virheasentoon, jolloin alatiesynnytyksen sijaan voidaan päätyä sektioon. Lantionpohjan harjoittamisessa kannattaakin panostaa voimistamisen lisäksi myös rentouttamiseen.

Mistä tietää onko lantionpohjassa jännityksiä?

– Kireän lantionpohjan voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että lantionpohjaan on haastavaa saada tuntumaa tai on vaikea tunnistaa lantionpohjan aktiivista supistusta, kertoo Ira.

Hampaiden narskuttelijoille Iralla on selvä viesti:

– Jos puret hampaita yhteen eli narskuttelet ja purentalihakset ovat jännittyneet, todennäköisesti myös lantionpohja on jännittynyt. Purentalihasten ja lantionpohjan lihasten välillä on vahva yhteys.

Helppo hengitysharjoitus

Ira kehottaa opettelemaan lantionpohjan rentouttamista seuraavan hengitysharjoituksen avulla:

• Tee pyyhkeestä rulla, ja aseta se tuolille pitkittäin. Istu pyyherullan päälle hajareisin.
• Tarkista, että et pure hampaitasi yhteen. Jätä hampaiden väliin rako.
• Hengitä sisään, ja tunne kuinka rintakehä laajenee lempeästi joka suuntaan.  Anna vatsan olla rentona. Se saa pullahtaa ulospäin.
• Tunne istuinluut pyyherullaa vasten. Mieti missä on häntäluu ja häpyluu. Kuvittele näiden luiden muodostavan salmiakkikuvion pyyherullan päälle. Anna sisäänhengityksellä lantionpohjan levitä rullaa vasten salmiakkikuvion mukaisesti.
• Toista muutaman minuutin ajan.

Henkilökohtaista ohjausta

Joskus voi olla vaikea tietää ovatko lantionpohjan lihakset liian heikot tai kireät. Ira suosittelee lantionpohjan fysioterapeutin vastaanotolle hakeutumista, mikäli lantionpohjaan on vaikeaa saada yhteyttä, lantionpohjassa on kipuja tai virtsaamisen kanssa on haastetta.

Alan ammattilaisia voi etsiä esimerkiksi Suomen lantionpohjan fysioterapeuttien yhdistyksen ylläpitämältä listalta.

Kohtu on lantio-ontelossa sijaitseva lihasontelo, jossa jälkikasvun on mahdollista kasvaa, kunnes on kehittynyt tarpeeksi pärjätäkseen elinkelpoisena yksilönä kohdun ulkopuolella.

Kohtu muodostuu paksummasta yläosasta, kohdunrungosta, sekä kapeammasta alaosasta, kohdunkaulasta. Kohdun seinämässä on puolestaan kolme kerrosta, joista uloin on päällyskalvo (perimetrium), keskimmäinen kohtulihas (myometrium) ja sisin kohdun limakalvo (endometrium).

Minkä kokoinen kohtu on?

Kohdun muotoa ja kokoa kuvaillaan usein päärynän kautta. Synnyttämättömän ihmisen kohtu on noin seitsemän senttimetriä pitkä, viisi senttimetriä leveä ja seinämältään kaksi senttimetriä paksu.

Synnyttäneillä koko on suurempi, minkä lisäksi myös sen muoto vaihtelee enemmän kuin ei-synnyttäneillä.

Kohtu painaa normaalisti noin sata grammaa. Raskauden lopulla kohdun paino on saattanut kuitenkin jopa kymmenkertaistua. Myös kohdun koko kasvaa raskauden aikana huomattavasti, joskin alkuraskaudessa se kasvaa sikiötä nopeammin, kun taas loppuraskaudessa sikiön kasvu on kohdun kasvua nopeampaa.

Kohdunnapukan voi tuntea sormin

Kohtu sijaitsee alavatsan ja häpykarvoituksen yläreunan kohdalla, virtsarakon ja peräsuolen välissä. Lantio-ontelon seinämään ja häntäluuhun kohdun kiinnittää nivelsiteet (ligamentit), jotka tukevat kohtua ja joiden kautta sinne kulkee verisuonia ja hermoja.

Kohdunkaula työntyy emättimen alueelle kohdunnapukkana. Se on teoriassa mahdollista tuntea sormin ja voi tuntua tutulta varsinkin, jos on käynyt papa-kokeessa, missä yksi näyte otetaan kohdunnapukan pinnasta. Kohdunnapukka on sileä ja tuntuu pieneltä painaumalta tai kohoumalta.

Kohdun sijainti ja muoto on kuitenkin yksilöllistä. Useimmilla kohtu on kallellaan eteenpäin emätintä kohti, mutta joka viidennellä se on kallellaan taaksepäin. Kallistuma voi joillain naisilla aiheuttaa kipua kuukautisten tai yhdynnän aikana. Taaksepäin kallistunut kohtu voi vaikuttaa raskausaikana myös esimerkiksi raskausvatsan kokoon.

Vahva ja tehokas

Kohtu valmistautuu kuukausittain raskauteen kasvattamalla limakalvoa. Jos raskaus alkaa, alkio kehittyy sikiöksi kohdussa.

Kohdun yläosasta lähtee molemmin puolin munanjohtimet. Kohdun kaksikerroksisesta limakalvosta ulompi irtoaa ja poistuu kehosta kuukautisten aikana. Sisempi puolestaan toimittaa osan kuukautisverestä ja kasvattaa jälleen uuden pintakerroksen. 

Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella estrogeeni-hormoni lisää kohdun lihassoluja, ja ne myös pitenevät raskauden aikana. Kohtulihas supistelee voimakkaasti synnytyksen aikana auttaen sikiötä syntymään. Synnytyksen jälkeen kohtu supistelee tehokkaasti takaisin normaaliin kokoonsa, milloin synnyttäjä voi tuntea kivuliaitakin jälkisupistuksia ja kokea verenvuotoa kohdun tyhjentyessä.

Kohdunlaskeuma voi vaivata varsinkin alateitse synnyttäneitä

Joka kymmenes nainen kärsii kohdunlaskeumasta jossakin vaiheessa elämäänsä. Nuorilla ja synnyttämättömillä kohdunlaskeumat ovat harvinaisia, mutta ikääntymisen myötä kohdunlaskeuma voi koskettaa jopa joka viidettä naista.

Kohdunlaskeuma syntyy, kun lantionpohjan rakenne heikkenee ja tämä synnytinelimiä kannattava tuki pettää. Vaiva ei aiheuta välttämättä lainkaan haittaa tai kipua. Alatiesynnytys on yksi kohdunlaskeuman riskitekijöistä.

Tyypillisimmin kohdunlaskeuma ilmenee noin 20–30 vuoden jälkeen ensimmäisestä synnytyksestä.

Kohtu voidaan poistaa tarvittaessa

Kohdunpoisto (hysterektomia) on tavallisin gynekologinen leikkaus. Kohtu voidaan joutua poistamaan, jos esimerkiksi kärsii kohdun takia vuotohäiriöistä tai kovista kivuista, joihin ei auta lääkehoito. Myös kohdunlaskeuma ja kohdun kasvaimet voivat vaatia kohdun poistamista.

Kohdunpoisto tehdään tavallisesti joko vatsaontelon tähystyksessä tai emättimen kautta. Aiemmin on käytetty eniten avoleikkausta, mutta sitä menetelmää tarvitaan nykyään enää harvoin.

Yleinen harhaluulo on, että kohdunpoisto käynnistää vaihdevuodet. Ne eivät kuitenkaan ole ajankohtaiset niin kauan, kun munasarjat tuottavat vielä estrogeeniä. 

Kohdunpoisto ei vaikuta seksuaalisuuteen eikä hormonitoimintaan.

Lähteet: Terveyskylä, Väestöliitto, Terveystalo

Emätin on naisen yhdyntäelin sekä synnytyskanavan osa, josta käytetään montaa erilaista kuvailua. Terveyskirjasto määrittelee sen ”kohtua ja naisen ulkoisia sukupuolielimiä yhdistäväksi sidekudos- ja lihasputkeksi, jota verhoaa kerrostuneen levyepiteelin peittämä limakalvo”.

Emättimellä on tärkeä tarkoitus

Emättimen aukko on joustava ja virtsaputken suuta suurempi. Synnyttäneillä naisilla emätin on hieman väljempi kuin synnyttämättömillä. Synnytyskanavana toimiminen onkin yksi emättimen tärkeimpiä tarkoituksia.

Muita putkimaisen emättimen tarkoituksia ovat kuukautisveren poistaminen ja siittimen sekä siemennesteen vastaanottaminen vaginaalisessa yhdynnässä.

Hedelmällisessä iässä emätintä päällystää paksu limakalvo, joka suojaa tulehduksilta. Limakalvoja vahvistaa munasarjojen tuottama estrogeeni.

Valkovuoto vaihtelee kuukautiskierrossa

Emättimen kautta poistuu kuukautisveren lisäksi säännöllisesti valkovuotoa. Se on emättimen limakalvojen erittämää nestettä ja kohdunkaulan rauhasten erittämää limaa. Mukana on myös limakalvojen pinnasta irtoavia soluja.

Emättimestä valuvan valkovuodon tarkoitus on sekä kosteuttaa että pitää emätin puhtaana. Valkovuotoa alkaa ilmaantua murrosiän kynnyksellä merkkinä siitä, että munasarjojen toiminta käynnistyy ja keho valmistautuu kuukautisten alkamiseen.

Valkovuodon määrä on yksilöllistä. Se vaihtelee kuukautiskierron vaiheen ja estrogeenivaikutuksen mukaan. Erityisen runsasta valkovuoto on kuukautiskierron puolivälissä, jolloin vuoto myös muuttuu tyypillisesti kirkkaammaksi ja venyväksi.

Lisääntynyt tai normaalista poikkeava valkovuoto voi olla merkki emätintulehduksesta.

Emättimen tyypillisimpiä vaivoja

Yleisimmät emätinongelmat ovat hiivatulehdus ja bakteerivaginoosi.

Hiivatulehduksen aiheuttaa lähes aina emättimessä muutenkin oleva hiivasieni, joka on yltynyt liikakasvuun. Hiivatulehdus oireilee kokkareisena valkovuotona ja kutinana tai kirvelynä ulkosynnyttimissä. Hiivatulehdukselle altistavat muun muassa raskaus, antibioottien tai ehkäisypillereiden käyttö, diabetes sekä immuunivajaustilat.

Bekteerivaginoosi on puolestaan emättimen bakteerikannan häiriö, jossa limakalvoa suojaavat maitohappobasillit korvaantuvat haitallisilla, ”anaerobisilla” bakteereilla. Kun valkovuodon pH-arvo on normaalisti 3,8–4,0, nousee se taudinkuvassa yli 4,5 arvoon. Lisäksi bakteerimäärä kohoaa tuhat- tai jopa 10 000-kertaiseksi. Riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi tupakointi ja kuparikierukan käyttö.

Limakalvojen kuivumiseen on monipuolisia itsehoitovalmisteita

Emättimen limakalvot voivat ohentua ja kuivua estrogeenin puutteesta johtuen. Tyypillisintä limakalvojen kuivuminen on ikääntymisen ja etenkin vaihdevuosien aikana, mutta sitä voi aiheuttaa myös lääkehoito kuten ehkäisypillerit tai imetys.

Estrogeenin puute aiheuttaa limakalvojen ohenemisen ja verenkierron vähentymisen. Kuivuuteen ja kirvelyyn voi auttaa erilaiset kosteuttavat valmisteen, joista useita saa ilman reseptiä. Emättimen kosteuttamiseen on olemassa esimerkiksi voiteita, öljyjä, geelejä ja puikkoja.

Limakalvojen kuivuus voi haitata esimerkiksi yhdynnässä. Valmisteiden tarkoituksena on kosteuttaa limakalvoja mutta myös ylläpitää emättimen normaalia pH-arvoa.

Tiesitkö, että emätin voi puuttua kokonaan?

Emättimen yläosa ja kohtu muodostuvat sikiön kehityksessä kahdesta Müllerin tiehyestä. Mikäli kyseiset tiehyet kehittyvät sikiökaudella vajavaisesti, voivat emätin ja kohtu jäädä muodostumatta.

Kohtu voi puuttua osittain siten, että jompikumpi puolisko jää kehittymättä tai kehittyy vajaasti. Tähän liittyy usein emättimen puuttuminen tai emättimen väliseinä. Müllerin tiehyiden poikkeavuudet ovat kuitenkin harvinaisia, sillä niiden esiintyvyys on arviolta yksi noin 4 000–5 000 vastasyntynyttä tyttöä kohti.

Lähteet: Terveyskirjasto, Väestöliitto, Opetushallitus

Munasarjoissa on eri alueita

Sekä munasarjat että munanjohtimet ovat parilliset. Munasarjat sijaitsevat vatsakalvon muodostamassa syvennyksessä kohdun ja lantion sivuseinän välissä. Munanjohtimet lähtevät puolestaan kohdun yläosan molemmin puolin, ja munanjohtimen kohtuun liittyvä osa on kokonaan kohdun seinämän sisässä. Munanjohtimen suuaukko avautuu siis kohtuonteloon.

Munasarjassa on rakenteellisesti ja toiminnallisesti toisistaan eroavia alueita, joista puhutaan ydin- ja kuorikerroksena. Sidekudosmaisen ydinkerroksen sisällä kulkee veri- ja imusuonia sekä hermoja, kun taas kuorikerroksessa on sen sijaan munarakkulat, joissa munasolu kehittyy.

Munasolu irtoaa munasarjasta puolessa välissä kuukautiskiertoa. Tätä kutsutaan ovulaatioksi eli ajaksi, jolloin raskauden alkamiselle on tilastollisesti suurin mahdollisuus.

Lue myös: Parikymppisenä Maria ihmetteli, miksei tule raskaaksi – sitten löytyi munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Munasarjat painavat noin kuusi grammaa

Munasarja on lähes valkoinen elin, joka on pinnaltaan poimuinen. Lisääntymisen kannalta keskeiset munasarjat ovat hedelmällisessä iässä olevalla naisella noin 4 x 2 x 1 senttimetrin kokoiset ja painavat noin kuusi grammaa.

Munasarjojen tehtävänä on tuottaa ja varastoida munasoluja. Lisäksi munasarja tuottaa naisen sukupuolihormoneja, eli estrogeenia ja progesteronia. Nämä munasarjojen erittämät hormonit säätelevät kohdun limakalvon rauhasten toimintaa.

Munanjohtimet ovat puolestaan noin 10–12 senttimetrin pituiset käyrät elimet, joita pitkin munasarjoissa kypsynyt munasolu kulkeutuu kohtuun. 

Suurin osa munasoluista menee hukkaan

Miehille muodostuu uusia sukusoluja koko eliniän, mutta naisella on kaikki munasolut jo syntyessään.

Munasarjat alkavat kehittyä alkiolle jo aivan raskauden ensimmäisillä viikoilla. Munasolu, josta sinä olet saanut alkusi, on siis ollut biologisen isoäitisi sisällä hänen raskausaikanaan.

Kehittyvän munasarjan pintaosassa on 6.–7. raskausviikolla jo noin 10 000 alkumunasolua, eli oogoniota. Myöhemmin munasoluja on noin raskauden puolivälissä enimmillään jopa 6–7 miljoonaa, mutta syntymän hetkellä niitä on jäljellä ”enää” 1–2 miljoonaa.

Kuukautisten alkamisiässä munasarjoissa on jäljellä noin 400 000 primaarista munasolua. Suurin osa munasoluista menee sittemmin hukkaan solukuoleman takia, koska ainoastaan 300–500 niistä valikoituu ovuloitumaan naisen ollessa hedelmällisessä iässä noin 30–40-vuotiaana. 

Munasarjat hiipuvat vaihdevuosina

Kuukautisten alkamisesta vaihdevuosiin asti munasarjoista on siis irronnut keskimääräisesti noin 400 kypsää munasolua. Vaihdevuosilla tarkoitetaan aikaa, jolloin munasarjojen toiminta heikkenee ja sammuu lopulta. Tällöin estrogeenituotanto hiipuu, munarakkuloiden määrä vähenee ja ovulaatiot loppuvat. Munasarjat ovat vaihdevuosi-ikäisillä enää noin 1,5 x 0,7 x 0,5 senttimetrin kokoiset.

Vaihdevuosioireet, kuten hikoilu ja kuumat aallot, liittyvät munasarjojen estrogeenituotannon vähenemiseen. Oireet ovat useimmiten ohimeneviä, vaikka estrogeenitaso jääkin menopaussin eli viimeisten, spontaanisti tulevien kuukautisten jälkeen pysyvästi matalaksi. 

Vaihdevuodet alkavat yleensä 45–55 ikävuoden aikana. Ne voivat kuitenkin alkaa aiemminkin esimerkiksi munasarjojen poiston seurauksena. Munasarjojen toiminnan hiipuessa aivolisäkkeen follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) taso nousee. Yksittäisistä estrogeenitasojen mittauksista ei ole välttämättä hyötyä, vaan FSH-tason määritys on luotettavin laboratoriotutkimus menopaussin osoittamiseksi. Yli 40 IU/l tarkoittaa yleensä menopaussia.

Menopaussin jälkeen munasarja on surkastunut ja kellertävä elin, jossa ei ole enää munarakkuloita.

Lähteet: Väestöliitto, Terveyskirjasto, Anttonen A.

Vaikka häpyluusta saattaa kuulla yleensä raskauteen liittyvien häpyluuliitoskipujen yhteydessä, se on kaikilla ihmisillä, eikä siis vain naisilla.

Häpyluu on erilainen aikuisilla ja lapsilla

Aikuisilla molemmat lonkkaluut muodostuvat yhteen kasvaneista häpyluusta, suoliluusta ja istuinluusta. Lapsilla häpyluu on sen sijaan lonkkaluusta erillinen ruston erottama osa, joka yhtyy lonkkaluuhun vasta vähitellen murrosiässä, kun rusto luutuu.

Häpyluu on kaksihaarainen. Sen ylempi haarake kulkee lonkkanivelen tasosta lantion eteen, jossa se kiinnittyy vastakkaiseen häpyluuhun. Häpyluun alempi haarake suuntaa puolestaan alaspäin ja kiinnittyy istuinluuhun.

Yleisimmin häpyluu vaivaa raskauden aikana

Häpyluuliitos pitää lantion eutseinämää yhdessä, mutta riippuen lantion eri asennoista siihen voi kohdistua samanlaista vääntöä kuin SI-niveliinkin. 

Raskauden aikana häpyluuliitos liikkuu tavallista enemmän, kun keho valmistautuu synnytykseen. Lantion liitoksia häpyluussa pehmittää relaksiinihormoni, jota erittyy vielä kuukausia synnytyksen jälkeen tai jopa koko imetysajan.

Röntgenillä on havaittu, että raskaana häpyliitos voi jopa kaksinkertaistua leveyssuunnassa. Ei siis ihme, että joka viides raskaana oleva kokee lantion alueella kipua, mikä liittyy useimmiten häpyliitokseen.

Häpyluuliitoksen repeämä on erittäin harvinainen raskauden tai synnytyksen aikana. Mahdolliset vaikeat repeämät voidaan kuitenkin korjata kirurgisesti.

Häpyluu voi naksua

Raskausaika kuormittaa lantion aluetta merkittävästi, minkä lisäksi hormonit pehmentävät kudoksia ja löystävät nivelsiteitä. Häpyluuliitoksen löystyminen alkaa jo alkuraskaudessa, mutta lisääntyy viimeisellä raskauskolmanneksella. Voimakkaimpia kivut ovat yleensä 6. ja 9. raskauskuukauden välillä – silloin häpyluu yleensä oireilee eniten.

Häpyliitoskivut ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia, mutta yleensä häpyliitos on aristava painettaessa. Tyypillisesti kipua esiintyy häpyliitoksen alueen lisäksi alaselässä, alavatsalla, reisissä tai nivustaipeissa. Loppuraskaudessa kipu voi rajoittaa kävelyä ja tehdä pystyasennossa olemisesta vaikeaa. Joillakin häpyluun alueella kuuluu naksuvaa ääntä raskauden aikana.

Häpyliitoskivut (tai symfyysikivut) voivat vaivata sekä raskausaikana että vielä synnyttämisen jälkeenkin. Puhutaan raskausajan tai synnytyksen jälkeisistä häpyliitoskivuista, jos kivut ovat kestäneet yli viikon. Häpyliitoksen kipu ei ole yleensä koskaan este alatiesynnytykselle. 

Lantio sekä joustaa että tukee

Häpyluut liittyvät toisiinsa häpyliitoksen välityksellä. Häpyliitoksessa tapahtuu normaalisti pientä joustoliikettä esimerkiksi kävelyn aikana. Lantion alue on siis sekä joustava että tukeva. Vartaloa estää kippaamasta taaksepäin kehon vahvin side; suoliluu–reisiluuside.

Nivusside yhdistää suoliluun etukärjen häpyluuhun. Sen ja lonkkaluun välissä kulkee muun muassa suurimmat alaraajaan menevät verisuonet. Häpyluun ylempi nivelside kulkee poikittain häpyluiden välissä häpykummun päältä.

Alempana nivelside puolestaan yhdistyy syyrustoon ja liittyy nivelsiteeseen, joka säätää eniten nivelen vakautta. Takimmainen häpyluun nivelside on puolestaan kalvomainen ja yhdistyy luukalvon kanssa.

Helpotusta häpyliitoskipuihin

Hormonaalisten muutosten lisäksi häpyluuliitoksen löystymiseen ja liitoskipuihin voi vaikuttaa vartalon painopisteen muuttuminen sekä lantion alueen nivelongelmat ja muut heikkoudet. Miehillä häpyluun alueeseen liittyvä arkuus tai nivuskipu voi säteillä myös kivespussin alueelle. Tätä esiintyy usein palloilulajien harrastajilla, joilla tulee paljon suunnanmuutoksia.

Häpyluu voi myös tulehtua. Häpyluun tulehdukseen auttaa muun muassa lepo, venyttely ja fysioterapia, mutta vaikeimmissa tapauksissa voidaan suorittaa jopa leikkaus. 

Yleensä, etenkin raskaudenaikaisen, häpyliitoskivun oireita helpottaa lepääminen. Liikkumista on kuitenkin suotavaa jatkaa kivun sallimissa rajoissa. On tavallista, että häpyliitoskipu on voimakkainta liikkeelle lähtiessä, mutta helpottuu liikkeen jatkuessa. 

Kylkiasennossa nukkuessa kannattaa laittaa polvien väliin tyyny tukemaan lonkkien asentoa. Häpyliitoskipuun voi auttaa myös lantion tukivyö.

Lähteet: Terveyskylä, Pohjola, K. & Simola. O, Vartiainen, J., Väisänen, J. & Ylönen, A.

1. Mikä hiivatulehdus on?

Hiivatulehdus on Candida Albicans -nimisen hiivasienen aiheuttama emätintulehdus. On arvioitu, että 75 prosenttia naisista saa hiivatulehduksen elämänsä aikana.

Hiivatulehduksen uusiminen 2–3 kertaa vuodessa on tavallista. Varsinaiseen tulehdukseen liittyy aina oireita, joten pelkästään näytteessä näkyvä hiiva ilman oireita on normaali löydös.

2. Mistä voi päätellä potevansa hiivatulehdusta?

Hiivatulehdus on vaaraton vaiva, mutta se voi aiheuttaa ikäviä oireita, kuten alapään kutinaa, kirvelyä ja valkovuotoa. Emättimen ja ulkosynnyttimien limakalvot voivat olla punaiset ja turvonneet. Joskus limakalvoille voi tulla myös pieniä pinnallisia haavoja.

Hiivatulehduksen voi helposti sekoittaa sytolyysiin, eli happamasta valkovuodosta johtuvaan kutinaan ja kirvelyyn, atrofiseen vaginiittiin, eli vaihdevuosien jälkeisen estrogeenitason laskusta johtuvaan oireiluun ja valkojäkälään, eli limakalvojen autoimmuunisairauteen.

3. Mistä hiivatulehdus yleensä johtuu?

Hiivasieni ei ole tarttuva tauti, vaan sitä löytyy pieniä määriä melkein kaikkien naisten limakalvoilta.

Kaikki elimistön puolustusmekanismia heikentävät tekijät voivat altistaa hiivatulehduksen oireiden puhkeamiselle. Jos emättimen suojaava bakteerikanta häiriintyy esimerkiksi antibioottikuurin seurauksena, saattaa hiiva saada ylivallan ja alkaa aiheuttaa oireita.

4. Voiko jokin tietty ominaisuus altistaa hiivatulehdukselle?

Sokeriaineenvaihdunnan häiriö, tietyt diabeteslääkkeet, huono yleiskunto sekä antibioottikuurit voivat altistaa hiivatulehdukselle. Myös runsashiilihydraattinen ruokavalio voi joskus puhkaista hiivatulehduksen.

Raskaus ja yhdistelmäehkäisypillereiden käyttö lisäävät hiivatulehduksen riskiä. Sen sijaan vaihdevuosien jälkeinen estrogeenitasojen lasku ei lisää riskiä hiivatulehdukseen, vaan silloin elimistöä suojaavan bakteeritasapainon häiriö johtaa muiden bakteereiden kuin hiivasienen ylivaltaan.

5. Voiko hiivatulehdukseen sairastumista ennaltaehkäistä?

Pesuaineilla peseminen ja tarpeeton emättimeen laitettavien paikallisvalmisteiden käyttö kannattaa lopettaa, jos saa herkästi hiivatulehduksen. Joskus myös runsaiden sokeripitoisten ruokien välttäminen voi auttaa.

Maitohappovalmisteiden käyttö tukee suojaavaa bakteerikantaa ja voi siten estää hiivatulehduksia, mutta hiivatulehduksen oireita maitohappobakteerivalmisteet voivat jopa lisätä, sillä hiiva viihtyy happamassa ympäristössä.

6. Voiko hiivatulehdusta hoitaa itse?

Itsehoitovalmisteita on saatavilla apteekista suun kautta otettavina kertakapseleina ja paikallisina emätinpuikko- ja voidevalmisteina.

7. Milloin hiivatulehduksen vuoksi on syytä käydä lääkärissä?

Jos hiivatulehduksen oireet ovat selvät, voi tulehduksen hoitaa omin päin. Jos tulehdus ei parane, se uusii heti hoidon jälkeen tai limakalvoille ilmaantuu muutoksia, jotka eivät häviä, kannattaa käydä gynekologilla.

Valkojäkälä on limakalvosairaus, jonka aiheuttamaa kutinaa hoidetaan usein hiivatulehduksena. Pitkittynyt kipu hiivatulehduksen jälkeen voi olla merkki kipuhermojen ärtymisestä ja voi vaatia muuta hoitoa kuin hiivakuureja.

8. Mitä kannattaa välttää, jos kärsii hiivatulehduksesta?

Hiivatulehduksen aikana kannattaa välttää pesuaineita, maitohappovalmisteita ja kiristäviä vaatteita. Jos limakalvot ovat turvonneet ja arat, niihin tulee helposti haavoja.

9. Kuinka pitkään hiivatulehduksen paraneminen kestää?

Varsinkin suun kautta otetun kapselin jälkeen voi kestää jopa viikon ennen kuin oireet helpottavat. Paikallisvoide helpottaa oireita usein nopeasti.

10. Kuinka herkästi vaiva uusiutuu?

Hiivatulehdus on yleinen, mutta myös ylidiagnosoitu ja ylihoidettu vaiva. Kannattaa muistaa, että kutinan syynä ei aina ole hiiva, ja jos tulehdus uusii usein, pitäisi selvittää mistä se johtuu. Vain alle 10 prosenttia naisista saa hiivatulehduksia useammin kuin 2–3 kertaa vuodessa.

Jos hiivatulehdus ei parane hoidolla tai uusii heti, kannattaa käydä gynekologilla, joka selvittää, onko kyse hiivatulehduksesta. Joskus sitkeään hiivaan tarvitaan gynekologin suunnittelema pitkä hoito.

Asiantuntijana jutussa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, synnytys- ja naistentautiopin dosentti Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta.

Alapään kutinaan voi liittyä myös kirvelyä, kipua, valkovuotoa, kuivuutta, haavoja sekä iho- ja limakalvomuutoksia.

– Usein kutinan ajatellaan johtuvan hiivatulehduksesta ja oireita hoidetaan virheellisesti hiivana, vaikka ne johtuisivat jostain muusta, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, synnytys- ja naistentautiopin dosentti Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta.

Hänen mukaansa pelkkä alapään kutina ei tavallisesti ole oire syövästä tai muusta vakavasta sairaudesta.

– Mikäli kutinaan liittyy limakalvojen haavauma tai muu muutos, joka ei parane, voi kyse olla jostain vakavammasta.

Näin alanpään kutina lievittyy kotikonstein

Alapään kutinaa voi ennaltaehkäistä ja lievittää välttämällä liian tiheitä pesuja, limakalvoja ärsyttäviä pesuaineita, suosimalla vesipesua sekä välttämällä pikkuhousunsuojien ja liian tiukkojen vaatteiden turhaa käyttöä. Vesipesun lisäksi intiimialueella voi käyttää hajustamatonta ja kosteuttavaa perusvoidetta tai öljyä. Myös pyykinpesuaine kannattaa vaihtaa hajusteettomaan versioon, joka ei ärsytä ihoa ja limakalvoja.

Alapään kutina voi lievittyä limakalvoja kosteuttavien emätinvoiteiden ja -geelien avulla. Turhan tehokasta limakalvojen hoitoon tarkoitettujen valmisteiden käyttöä kannattaa kuitenkin välttää, sillä se saattaa pahentaa kutinaa.

– Mikäli sairastaa atopiaa, voi kutinaa kokeilla lievittää allergialääkkeellä ja miedolla kortisonivoiteella. Jos oireeseen liittyy kokkareista valkovuotoa, kannattaa kokeilla apteekista ilman reseptiä saatavaa hiivalääkettä, Heikkinen kehottaa.

Mikäli alapään kutina ja limakalvojen kuivuus johtuvat vaihdevuosista, paikalliset estrogeenikorvausvalmisteet, kuten voiteet, emätinpuikot ja -tabletit ovat tehokas apu. Niitä on saatavilla apteekista myös ilman reseptiä, eikä niiden käyttöön liity riskejä.

– Paikallinen estrogeeni ei imeydy ja sitä voi käyttää, vaikka olisi esimerkiksi sairastanut rintasyövän. Kun oma estrogeenituotanto loppuu, on limakalvojen kuivuus väistämätön ilmiö. Paikallishoitoa voi suositella kaikille ongelmien välttämiseksi.

Heikkisen mukaan apteekissa myytävät hormonittomat, vaihdevuosista johtuvan kuivuuden hoitoon tarkoitetut valmisteet sen sijaan eivät ole tehokkaita, vaan usein johtavat vain ongelmiin.

– Ne eivät auta oireen syyhyn, vaikka tilapäisesti helpottavatkin. Niiden käytössä oire pitkittyy ja limakalvot voivat ärtyä valmisteen kemikaaleista, koska varsinainen syy jää hoitamatta.

Heikkisen mielestä estrogeenia sisältäviä paikallishoitoja pelätään turhaan.

– Esimerkiksi Vagifem-valmisteen vuosiannos emättimeen laitettuna vastaa yhtä matalahormonista suun kautta otettua estrogeenitablettia.

Jos alapään kutina alkaa aina yhdynnän jälkeen, oiretta voi lievittää perusvoiteella tai öljyllä.

Liukuvoidetta kannattaa käyttää seksiä harrastaessa, sillä se vähentää hankausta ja alapään ärtymistä. Hajustamaton öljy ärsyttää limakalvoja vähemmän kuin runsaasti kemikaaleja sisältävä liukuvoide.

Joskus voi olla myös tarpeen selvittää, johtuuko kutina sukupuolitaudista, jos se ilmenee suojaamattoman seksin jälkeen tai uuden kumppanin kanssa. Vaihdevuosien jälkeen paikallisestrogeenin käyttö ehkäisee yhdyntään liittyviä limakalvo-oireita tehokkaasti.

Alapään kutina: Tässä vaiheessa on syytä hakeutua gynekologille

Mikäli kutina ei helpota itsestään tai apteekin itsehoitovalmisteen avulla tai limakalvoilla näkyy haavoja tai muita muutoksia, on syytä hakeutua gynekologille.

– Lääkäriin hakeutumisen kanssa ei kannata viivytellä, sillä usein lukuisat hoitoyritykset saattavat ärsyttää limakalvoja ja lisätä kutinaa entisestään, Heikkinen muistuttaa.

Alapään kutinan hoito riippuu sen aiheuttajasta. Hiivatulehdusta hoidetaan suun kautta otettavilla kertakapseleilla tai paikallisilla emätinpuikko- ja voidevalmisteilla. Kuivuutta ja valkovuodon happamuutta eli sytolyysia hoidetaan paikallisilla estrogeenivalmisteilla ja valkojäkälän oireita taas vahvalla kortisonivoiteella tai takrolimuusivoiteella.

Kutinan aiheuttajasta riippuu, kuinka kauan alapään kutina kestää. Esimerkiksi valkojäkälä on krooninen sairaus, johon ei ole lopullisesti parantavaa hoitoa, mutta oireet ja etenevät limakalvomuutokset saadaan hallintaan hoidolla.

– Hiivatulehdus sen sijaan paranee yleensä nopeasti. Oireet helpottavat viikossa suun kautta otetun kapselin jälkeen ja paikallisvoiteen avulla vielä nopeammin, Heikkinen kertoo.

Kondyloomasta on käytetty ennen yleisemmin nimitystä visvasyylä, viitaten virheellisesti taudin oirekuvaan. HP-virus voi nimittäin myös piillä oireettomana ilman näkyviä ihomuutoksia.

– Kondyloomaan ei ole seulontatestiä kuten esimerkiksi klamydiaan. Yleensä papilloomavirustartunta on jo saatu kuukausia ennen kuin ihomuutokset ilmenevät, HUSin iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back kertoo.

”Valtaosa ihmisistä kantaa jossain vaiheessa papilloomaviruksia”

Joka kolmas tai neljäs käynti HUSin iho- ja sukupuolitautien poliklinikalla liittyy kondylooman toteamiseen tai hoitamiseen. Arviolta Suomessa hoidetaan kondylooman vuoksi lähes 12 000 henkilöä vuodessa, mutta sitä aiheuttavaa HP-virusta kantaa useampikin. 

– Valtaosa ihmisistä kantaa jossain vaiheessa papilloomaviruksia, mutta usein oma immuniteetti hävittää viruksen, eikä silloin tule välttämättä oireita. Kondyloomahan tulee hyvin pienelle osalle niistä ihmisistä, joilla on tartunta. On kauhean ikävää potilaille, kun koskaan ei voi sanoa varmaksi, onko tartuntaa vai ei, ellei ole näkyviä muutoksia, Hiltunen-Back sanoo

Kondylooma on suomalaisille melko tuntematon tauti. Koska se ei välttämättä vaivaa mitenkään, voi olla vaikea ymmärtää edes saaneensa sitä. Kondylooma voi olla muutenkin vaikeaa tunnistaa itse.

– Pääsääntöisesti kondyloomat ovat hyvin oireettomia syylämäisiä muutoksia, jotka eivät aiheuta kipua. Moni luulee kondyloomia luomiksi, koska ne ovat ihonvärisiä pieniä nystyröitä. Ne voivat kutista, mutta ei välttämättä.

Kondylooma voi tulla myös suuhun, mutta Hiltunen-Backin mukaan kondyloomat suun alueella ovat harvinaisia.

– Meillä sukupuolitautipolilla genitaalialueen syyliä omaava potilas ottaa hyvin harvoin puheeksi suun alueen muutoksia.

Kondylooma vaivaa eniten nuoria aikuisia

HP-virus tarttuu pääasiassa seksin kautta limakalvo- ja ihokosketuksessa. Lähes puolet todetuista kondyloomatartunnoista löytyy 20–30-vuotiailta. Hiltunen-Backin mukaan kondyloomalta on lähes mahdotonta suojautua ilman rokotetta. Kondomikin ehkäisee tartuntaa vain noin 70-prosenttisesti.

HPV:stä tunnetaan melkein 200 erilaista virustyyppiä, minkä takia se on vaikeaselitteinen ammattilaisillekin. Hiltunen-Back kuvaileekin kondylooman taudinkuvaa ja hoitoa haastavaksi.

– Sanon potilaille aina, ettei kaikkeen ole vastausta. En voi sanoa, että hoito on tämä ja sillä kondylooma paranee heti, koska kaikilla ei valitettavasti toimi kaikki.

Kondylooma on yleensä vaarallisen sijaan kiusallinen

Valtaosa HPV-infektioista paranee itsestään ajan kanssa. Kondyloomat kuitenkin uusiutuvat helposti ja niitä voidaan joskus joutua hoitamaan useamman vuoden. Useimmiten ihminen kuitenkin paranee niistä.

– Aika näyttää, onko tartunta nopeasti väistyvä vai pitkäaikainen. HP-virukset aiheuttavat monia erilaisia ilmentymiä. Kondylooman aiheuttaja on kuitenkin kiltti virus, josta on yleensä helppo päästä eroon ja se jää harvemmin vaivaamaan ikuisesti, Hiltunen-Back toteaa.

Moni ei tajua epäillä kondyloomaa ja yleensä lääkäriin mennäänkin viiveellä vasta ihomuutosten ilmetessä. Hiltunen-Back sanoo, ettei hoitamaton kondylooma ole kuitenkaan katastrofi.

– Hoitamaton kondylooma ei aiheuta välttämättä yhtään mitään. Se on potilaalle vaivana useammin kiusallinen ja ahdistava kuin vaarallinen. Näppylät eivät välttämättä muutu pahempilaatuisiksi, vaikka niitä ei hoitaisi. Joskus kondyloomat katoavat jopa spontaanisti

Rokote voisi hävittää kondyloomat lähes kokonaan

Kansallisessa rokotusohjelmassa annettava HPV-rokote kohdistuu pääosin syöpää aiheuttavia virustyyppejä vastaan.

– Ensimmäisen rokoteeen tarkoituksena oli estää tiettyjä pahanlaatuisia virustyyppejä, jotka aiheuttavat kohdunkaulan syöpää, johon ihmisiä kuoli. Mutta nyt tiedetään, että maissa, joissa käytetään rokotetta, jossa on sekä syöpää aiheuttavia virustyyppejä että ”kilttejä” kondyloomaa aiheuttavia virustyyppejä, on kondyloomat saatu hävitettyä lähes kokonaan, Hiltunen-Back kertoo.

Toistaiseksi syövän ohella myös kondyloomaa vastaan suojaa antava HPV-rokote ei ole kuitenkaan kansallisessa rokoteohjelmassa, kuten Hiltunen-Back toivoisi.

– Tietysti kun hoidan kondyloomia enkä muita HPV-muutoksia niin toivon, ettei niitä olisi niin paljon. Silloin potilaille ei aiheutuisi taudista ahdistusta ja muuta psyykkistä haittaa. Onneksi maksullinen rokote on kuitenkin saatavissa kaikille reseptillä apteekista.

Tartuttavuus on harvalla elinikäistä – Kondylooma ei ole syy häpeään

Kondyloomasta tai muistakaan seksitaudeista ei pidä olla häpeissään, sillä ne ovat sairauksia siinä missä muutkin. Se ei tarkoita loppua seksielämälle, joskin hoidosta ja tartuttamisesta on syytä ottaa selvää.

Kondyloomat ovat Hiltunen-Backin mukaan yleensä merkkejä siitä, että virus on aktiivinen. Siispä kun kondyloomia on näkyvillä, ne voivat tarttua. Tartuttavuus on harvalla kuitenkaan elinikäistä, mikä on Hiltunen-Backin sanoin yleinen harhaluulo.

– Täytyy pitää mielessä, että kun tauti on tuore ja on oireita, niin sitä on mahdollista tartuttaa. Mutta täytyy myös muistaa, että koska kondylooma on niin yleinen, voi seksikumppanillakin olla jo virustartunta eli aina ei ole selvää mistä ja milloin se tulee. Naisten papa-muutokset, jotka eivät ole kondyloomia vaan muita HPV:n aiheuttamia solutason muutoksia, eivät välttämättä tartu.

Kondyloomaan on itsehoitolääkkeitä

Kondyloomia voi hoitaa kotona liuoksella tai voiteella, joita laitetaan syylien päälle. Yleensä niitä käytetään useampana päivänä ja annetaan olla yön yli.

Lääkärin vastaanotolla voidaan tehdä puolestaan jäädytyshoitoa, ja myös laserhoito tai leikkaus on mahdollinen. Koska kondyloomat uusivat helposti, ei yhtä varmaa hoitokeinoa kuitenkaan ole.

– Kondyloomien hoitojen ongelma on, että vaikka näkyvät syylät saadaan pois, virus voi olla aktiivinen ja uusia muutaman kuukauden päästä ilman, että hoito on epäonnistunut. Hoitomenetelmä valitaan yksilöllisesti, sillä koska kondyloomaan ei ole parantavaa ratkaisua, ei hoidoista haluta olevan ihmisille haittaakaan, Hiltunen-Back toteaa.

Juttua päivitetty 24.10.2023. Täsmennetty HPV-rokotetta koskevaa kohtaa: toistaiseksi syövän ohella juuri kondyloomaa vastaan suojaa antava HPV-rokote ei ole kansallisessa rokoteohjelmassa.

Kyseessä on rintojen kehityshäiriö, joka saa alkunsa jo sikiönkehitysvaiheessa, kertoo plastiikkakirurgian erikoislääkäri Elena Surcel HUS:lta. 

Kehityshäiriö aiheuttaa joko toiseen tai yleisimmin molempiin rintoihin tiettyjä rakenteellisia muutoksia. Rintarauhakudosta on normaalia vähemmän ja se on sidekudosmaisen tiivistä, toisin kuin normaali rintarauhaskudos. Nännipiha on tubulaarisessa rinnassa laakea ja siitä usein puuttuu selkeä nänninipukka. 

– Kehityshäiriössä rinnan alaosa ei lähde normaalisti kehittymään. Nännipiha voi olla laajentunut ja työntynyt rintarauhaskudoksen kevyemmän vastuksen suuntaan, mikä aiheuttaa putkimaisen rakenteen, Surcel kuvaa.

Toisin sanoen rinta ei pääse kehittymään normaalisti, vaan se laajenee siihen suuntaan mihin pääsee. Rinnan ihotasku on alaosasta vajaavaisesti kehittynyt, jolloin alaosassa ei ole tilaa, johon rinta pääsisi laajentumaan. 

Tubulaariset rinnat on luultua yleisempi kehityshäiriö – voi jäädä myös huomaamatta

Häiriön yleisyyttä ei tiedetä varmasti, sillä kaikki tapaukset eivät päädy terveydenhuollon tietoon – eikä välttämättä edes henkilö itse huomaa kehityshäiriötään. Sen vaikeusaste nimittäin jaetaan kolmeen ryhmään, joista aste 1 on lievin ja aste 3 vakavin muoto. 

Lievimmässä asteessa ero tavallisiin rintoihin voi olla hyvin vähäinen. 

– Lievää kehityshäiriötä on vaikea erottaa terveistä rinnoista, koska terveitäkin rintoja on monenlaisia. Tubulaarisuutta voi verikokeilla tai muulla tavalla todeta, vaan diagnoosi tehdään rinnan ulkonäön perusteella. 

Toisessa asteessa tubulaarisuuden merkit ovat selkeämmin havaittavissa, ja kolmannessa eli vakavimmassa asteessa ero tavallisiin rintoihin on jo huomattava.

Hoitoon luonnollisesti hakeutuvat vain ne, jotka kokevat häiriöstä koituvan haittaa. 

– Oletettavasti tubulaariset rinnat on huomattavasti luultua yleisempi kehityshäiriö, Surcel arvelee.

Ei terveydellisiä riskejä

Kehityshäiriön vakavuudesta puhuttaessa on muistettava, ettei tubulaarisiin rintoihin liity terveydellisiä riskejä tai kehityshäiriöitä. 

Toiminnallista haittaa voi ilmetä, jos rinnoissa on voimakas eriparisuus eli toinen rinta on painava ja toinen pieni. Tällöin esimerkiksi sopivien liivien löytäminen voi olla hankalaa.

– Yleensä ero on pieni, mutta joskus huomattava. Jos on yli 30 prosentin puoliero, puhutaan epäsymmetrisistä rinnoista, Surcel selventää. 

Korjausleikkaus tehdään julkisella puolella sosiaalisen haitan perusteella

– Sosiaalinen haitta voi olla suurikin, kun ottaa huomioon, että kehityshäiriö tulee ilmi rintojen alkaessa kasvaa murrosiässä, jolloin muutenkin ollaan herkässä vaiheessa, Surcel huomauttaa.

Vaikkei fyysisiä terveydellisiä ongelmia putkirinnoista yleensä seuraakaan, esteettistä puolta ei voi väheksyä, sillä tubulaariset rinnat voivat olla kantajalleen iso sosiaalinen haitta.

Korjausleikkaukseen voi hakeutua jo nuorena, mutta monet saattavat elää ja tuskailla pitkäänkin tubulaaristen rintojensa kanssa, ennen kuin koettu sosiaalinen haitta ajaa plastiikkakirurgin pakeille. 

Korjausleikkaukseen voi esteettisen ja sosiaalisen haitan perusteella päästä julkisessa terveydenhuollossa, mikäli haitta todetaan vakavaksi. Yleensä julkisen puolen korjausleikkauksissa hoidetaan pääasiassa vaikeusasteen 2 ja 3 putkirintoja. 

Tubulaariset rinnat voivat joskus estää imetyksen onnistumisen

Selkeää toiminnallista haittaa tubulaariset rinnat sen sijaan voivat aiheuttaa imetyksessä. 

– Ne ovat keskimäärin heikompia imettämään kuin niin sanotut normaalirinnat, mikä osittain johtuu rinnan tiiviistä kudoksesta, rintarauhaskudoksen vähyydestä, nännipihan rakenteesta ja selkeän nänninipukan puuttumisesta. Lapsi ei välttämättä pysty tarttumaan rintaan, puhumattakaan hyvästä imetysotteesta, Surcel kertoo.

Myös maidontuontanto voi olla edellä mainituista syistä vähäisempää. 

Rintojen korjausleikkaus ei imetyksen onnistumiseen auta, päin vastoin. Kaikki rintojen kirurgiset leikkaukset arpineen voivat vaikuttaa haittaavasti tuleviin imetyksiin, joten putkirintojen korjausleikkausta ei voi tehdä imetysongelmien korjaamiseksi. 

Kaikissa tapauksissa tubulaariset rinnat eivät ole este imetykselle. Asiaa on kuitenkin mahdoton tietää etukäteen. 

– Se pystyykö imettämään, selviää vasta kun tilanne tulee eteen eli imetyksen pitäisi alkaa.

Se on kieltämättä helppo johtopäätös, jos serkut ja heidänkin lapsensa ovat enimmäkseen miehiä ja poikia.

Herää kysymys, miksi toisiin sukuihin syntyy enemmän poikia kuin tyttöjä tai päinvastoin. Onko sukupuolien epätasainen jakauma jollain tavalla perinnöllinen ominaisuus?

Geenitutkija Kirmo Wartiovaara Helsingin yliopistosta vastaa, että suvun vahva mies- tai naisedustus on silkkaa sattumaa. Sukupuoli periytyy lähes aina samalla todennäköisyydellä, vaikka maallikkona toisin voisi ajatella.

Jotkin muut sukupuolen määräytymiseen liittyvät tekijät ovat silti tieteellekin mysteereitä.

Todennäköisyyden laskentaa

Palataanpa hetkeksi koulunpenkille.

Ihmisen sukukromosomeja on kahdenlaisia, eli X ja Y. Munasolut sisältävät X-kromosomin, mutta siittiöissä on joko X- tai Y-kromosomi.

Lapsen biologisen sukupuolen määrää siis siittiö. Yhdistelmä XX tarkoittaa naista, XY miestä. Kun vaihtoehtoja on lähtökohtaisesti kaksi, kummallakin lopputuloksella on 50 prosentin todennäköisyys toteutua.

– Vaikka kolikkoa heittämällä saisi peräkkäin viisi kruunaa, seuraavassakin heitossa on aina 50 prosentin mahdollisuus. Ei se mene niin, että nyt kun meillä on jo kolme poikaa, seuraava on varmasti tyttö. Aina on vain 50 prosentin todennäköisyys, Wartiovaara toteaa.

Mutta miten on mahdollista, että samaan sukuun syntyy kuin säännönmukaisesti liki ainoastaan tyttöjä tai poikia?

– Numerot ovat aika vaikeita ja suuret numerot ovat meille liian suuria ymmärtää, Wartiovaara tuumaa.

– Pitää melkein kynällä ja paperilla käydä läpi, onko mahdollista heittää vaikka kahdeksan kruunaa peräkkäin. Jos yrittää miljoona kertaa, niin kyllähän se onnistuu. Koska kukaan meistä ei yritä miljoonaa kertaa, onhan se sitten meidän mielestämme ihmeellistä, jos sattumalta heittääkin kahdeksan peräkkäin.

Wartiovaara muistuttaa myös vahvistusharhan vaikutuksesta. Vahvistusharhassa on kyse siitä, että ihminen tulkitsee ja valikoi uutta tietoa siten, että se tukee aiempia näkemyksiä.

Joihinkin sukuihin kuuluu enemmän tietyn sukupuolen edustajia kuin toisen. Biologian näkökulmasta asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Kuitenkin jos mieltää sukunsa sukupuolijakauman jollain tavalla hassuksi, asialle ehkä antaa erityistä huomiota ja painoarvoa.

Silloin esimerkiksi poikalapsen syntymästä voi tulla huudahtaneeksi, että ”tiesinhän minä”, vaikka asia on puhdasta sattumaa. Todennäköisyys tytön syntymiselle on yhtä suuri, vaikka kaikki sisarukset ja serkut olisivat poikia.

Muillakin tekijöillä on sivuroolinsa

Poikia syntyy luonnostaan hieman enemmän kuin tyttöjä. Suhdeluku on Suomessa noin 105 poikaa sataa tyttöä kohti.

Tiede ei ole toistaiseksi onnistunut selvittämään, mitkä asiat sattuman ohella vaikuttavat syntyvän lapsen sukupuoleen.

– On esimerkiksi havaittu, että jos syttyy sota, poikia syntyy muutama prosentti normaalia enemmän. Syytä ilmiölle ei tunneta.

Koko maailman väestön tasolla sukupuolijakauma on vinoutunut, koska joissain maissa on yleistä abortoida tyttösikiöitä sukupuolen perusteella. Wartiovaaran mukaan maailmasta puuttuu noin 300 miljoonaa naista.

Eräät periytyvät kromosomisairaudet voivat puolestaan johtaa siihen, että poikasikiöiden kohdalla raskaus menee kesken ja vain tyttösikiö selviää syntymään asti. Wartiovaaran mukaan nämä sairaudet eivät ole Suomessa tavattomia, mutta silti melko harvinaisia.

Varsinainen sukupuolen epätasainen periytyvyys on kuitenkin nolla, Wartiovaara summaa. Sen osoittaa myös laaja ruotsalaistutkimus vuodelta 2020.

Tutkimuksessa selvisi, että samaan perheeseen syntyvät sisarukset ovat yhtä suurella todennäköisyydellä joko samaa tai vastakkaista sukupuolta. Tutkimuksen aineisto koostui 4,7 miljoonan ruotsalaisen tiedoista.

Lääketieteen lisensiaatti ja yleislääketieteen erikoislääkäri Hanni Rönnlundin tuoreesta väitöskirjatutkimuksesta selviää, että huonosti nukkuvat vanhemmat arvioivat lapsillaan enemmän univaikeuksia kuin hyvin nukkuvat vanhemmat. Tutkimusta varten tehdyssä lasten unen aktigrafimittauksessa ei kuitenkaan todettu vanhempien kuvaamia eroja lasten uniongelmissa, mutta muut tutkimukset valottavat asiaa.

– Tällä tutkimuksella ei voida ottaa kantaa syy-yhteyksiin, mutta aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että unettomuudesta kärsivät ihmiset esimerkiksi arvioivat unensa pituutta todellista lyhyemmäksi ja kiinnittävät ylipäätään enemmän huomiota uniasioihin, Rönnlund kertoo.

Uniongelmien tarkastelu voi olla vaikeaa väsyneenä

Ellin vanhempi voi siis mahdollisesti huomata lapsensa univaikeuksia helpommin kuin Allin vanhempi, koska Ellin vanhempi nukkuu itsekin huonosti. Ilmiötä tutkinut Rönnlund ei kuitenkaan usko, että huonosti nukkuvat vanhemmat mitenkään tietoisesti liioittelevat lastensa univaikeuksia.

– Tiedämme ihan arkielämästä, että kaikki tuntuu väsyneenä ikävämmältä. Voisi ajatella, että kun vanhemmat nukkuvat huonommin, niin lastenkin nukahtamisvaikeudet tai yöheräilyt tuntuvat kuormittavammilta ja niitä huomataan enemmän. Useat aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että vanhemman arvio lapsen unesta on kuitenkin yleensä luotettava, Rönnlund analysoi.

Löydös julkaistiin tiedelehti Pediatricsissa vuonna 2016, eikä täysin vastaavia tutkimuksia kuin Rönnlundin ole tehty aiemmin. Julkaisun jälkeen toinen tutkimus tuli samaan tulokseen, että vanhempien väsyneisyys on yhteydessä siihen, että lapsen unta kuvataan todellista huonommaksi.

Lue myös: Vauvan uni: 7 asiaa, joista moni vanhempi stressaa mutta jotka ovat vauvan unelle täysin luonnollisia

Vanhemman huono uni ei huononna lapsen unta

Vaikka Ellin vanhemmalla on univaikeuksia, eivät nämä välttämättä häiritse Ellin unta. Tutkimustuloksissa Rönnlundin yllätti se, että vanhemman huono uni ei ole yhteydessä lapsen unen heikkenemiseen.

– Vuoden seurannassa ilmeni, että huonosti nukkuvien vanhempien lapset eivät ala nukkua huonommin.

Tämä oli Rönnlundin mukaan yllättävää, koska tiedetään, että väsyneille ihmisille voi olla vaikeampaa esimerkiksi tunnistaa toisten tunteita ja hallita omiaan tai vaihtaa keskittymistä tehtävästä toiseen, eli niin sanotusti multitaskata vanhemmuudessa.

Lue myös: Kun väsymys ei lopu vauvavuoteen – asiantuntija kertoo, milloin on syytä huolestua ja hakea apua

Aamuvirkkuus voi olla hyväksi

Kolmas keskeinen löydös vuoden seurannassa oli, että lapsen aamuvirkkuus suojaa vanhemman unen laatua.

– Lähtötilanteesta vuoden seurannan päätökseen huomattiin, että aamuvirkkujen lasten vanhempien uni paranee iltavirkkujen lasten vanhempien uneen verrattuna, Rönnlund kertoo.

Aamu- ja iltavirkkuutta selvitettiin kysymällä vanhemmilta esimerkiksi mihin aikaa päivästä lapsi tekee jotain tarkkuutta vaativaa asiaa mieluiten tai miten vaikeaa aikaisin herääminen olisi lapselle.

– Pelkkä kellonaika heräämisen suhteen ei kerro kaikkea, kun otetaan huomioon monen perheen rytmin olevan arkisin aikainen työaikojen takia.

Lue myös: Vauvan syntymäaika voi kertoa, tuleeko hänestä aamu- vai iltavirkku

”Univaikeuksia saa ja pitääkin hoitaa” 

Tyytyväinen ja levännyt vanhempi jaksaa touhuta lasten kanssa väsynyttä ja ärtynyttä paremmin. Rönnlundin mukaan vanhempien kannattaisi kiinnittää omaan kuormitukseen enemmän huomiota, jotta he voivat hoitaa lastensa univaikeuksia paremmin.

– Lasten univaikeuksia saa ja pitääkin hoitaa tarvittaessa. On kuitenkin hyvä myös yrittää vähentää omaa kuormitusta siten mikä siihen on kullakin hyvä tapa, jotta jaksaa paremmin kaiken keskellä.

Ellinkin äidin kannattaa siis hakea apua omaan uniongelmaansa ja arvioida sen jälkeen uudelleen lapsen tilanne.

Lue myös: Yksi asia on vanhempien jaksamisen kannalta olennainen, mutta se voi hukkua arjen kiireisiin

Toisinaan meistä moni pysähtyy miettimään, mitä valintoja on tullut tehtyä ja mihin suuntaan elämää haluaisi viedä. Joskus näihin mietteisiin liittyy huolta tai stressiä, joten nimeämme pohdinnan arkikielisesti ikäkriisiksi.

Tutkimusjohtaja Katja Kokko Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksesta, liikuntatieteellisestä tiedekunnasta on kuitenkin eri mieltä siitä, miksi ilmiötä pitäisi kutsua. Hänen mukaansa kyseessä ei nimittäin välttämättä ole kriisi eikä ikä itsessään laukaise elämänkulkuun ja -valintoihin liittyviä pohdintoja.

Ikäkriisi ei ole ikäsidonnainen – ainakaan enää

Aloitetaan termin ikäkriisi alkuosasta, siis iästä.

Katja Kokko on elämänkaaripsykologiaan perehtynyt tutkija. Hän on huomannut, että ihmisten puheissa erilaiset elämäntapahtumat usein liitetään tiettyihin ikiin.

Sille löytyy teoreettista taustaa kehityspsykologiassa, jonka klassikkoteorioissa määritellään kunkin ikävaiheen kehitystehtävä. Jujuna näissä teorioissa on, että jokainen kehitystehtävä on käsiteltävä tai ikään kuin ratkaistava ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä.

Tiukkaan istuvan käsityksen voisi tiivistää näin: varhaisaikuisuudessa eli noin 18–30-vuotiaana etsitään parisuhdetta, valmistutaan koulutuksesta, kiinnitytään työelämään ja pohditaan perheellistymiseen liittyviä kysymyksiä. Kolmi-nelikymppisestä alkaen noin kuudenkympin tietämille vietetään keskiaikuisuutta, jolloin viiletetään työuran huipulla ja eletään vaihetta, jossa omat vanhemmat ikääntyvät ja lapset aikuistuvat. Perinteisesti aikaa kuudestakymmenestä ikävuodesta eteenpäin kutsutaan puolestaan myöhäisaikuisuudeksi, jota määrittävät eläköityminen, lastenlasten saaminen ja terveyden heikkeneminen.

Kokko ei kiellä, etteikö tällaisissa jaotteluissa olisi mitään perää. Yhteiskunnissa on tiettyjä ikään liittyviä velvoitteita, kuten koulunaloittamisikä, täysi-ikäisyys ja eläkeikä, jotka jonkin verran rytmittävät elämänkulkua. Biologia puolestaan sanelee sen, että lasten saaminen useimmiten ajoittuu hedelmälliseen ikään.

Kokko kuitenkin huomauttaa, että osin nämä teoriat ja niiden ruokkimat mielikuvat ovat peräisin 1950-luvulta.

– On mahdollista, etteivät ne enää ole niin ajankohtaisia, koska ne on kehitetty erilaisena aikana, jolloin eliniänodotekin oli toinen. Eli sekä mielikuvien että tutkimuksen näkökulmasta teoriat saattavat laahata perässä.

Ikäkriisi on ongelmallinen käsite

Kokon mukaan nykyisin on paljon enemmän heterogeenisyyttä ja sallivuutta siinä, että tietyt elämäntapahtumat eivät ole niin sidottuja kronologiseen ikään. Nykyään on tavallista, että ihmiset kouluttautuvat uudelleen tai eroavat ja solmivat uusia parisuhteita.

– Erityisesti miehet voivat olla vielä viisikymppisenä siinä tilanteessa, että on aikuisia lapsia ja sitten ihan pieniä lapsia. Voiko silloin ajatella, että heidän elämänvaiheensa muistuttaa perinteisesti varhaisaikuisuuteen liittyvää elämänvaihetta vai viisikymppisen elämää? Kokko kysyy.

Siitä huolimatta, että edellä mainitut muutokset verrattuna vuosikymmenten takaiseen maailmaan ovat nykyihmisille peruskauraa, ajatukset elämän ”oikeanlaisesta” etenemisestä pysyttelevät aiemmin asetetuissa raameissa. Silloin kuvaan astuvat mukaan niin sanotut ikäkriisit: koska olen tietyn ikäinen, minun olisi pitänyt saavuttaa jo jotain tiettyyn elämänvaiheeseen perinteisesti kuuluvaa.

Toisin sanoen ikään liittyvä stressaaminen ylläpitää käsityksiä siitä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa elämää. Se puolestaan kaventaa sen hahmottamista, mitä myönteisiä puolia ja mahdollisuuksia toisenlainen elämän kulku sisältää.

On tietenkin suotavaa ja hyödyllistä pohtia, mitä elämältään haluaa. Kokko kuitenkin kyseenalaistaa, onko ikäkriisin käsite sopivin kuvaamaan prosessia. Kaikki eivät pohdi samoja asioita samassa iässä eivätkä välttämättä negatiivisessa mielessä.

– Onko se kriisi, jos pohtii jossain tietyssä elämänvaiheessa tiettyyn elämänalueeseen liittyviä asioita? En usko, että ikä sinällään aiheuttaa kriisin, vaan sen taustalla ovat nimenomaan elämäntapahtumat tai muunlaiset asiat kuin ikä sinänsä.

Katja Kokon Jyväskylän yliopistossa vetämän Lapsesta aikuiseksi –pitkittäistutkimuksen osaottajat tekivät saman huomion. Tutkimuksessa nyt 61-vuotiaita henkilöitä on tutkittu 8-vuotiaasta asti.

Kokko kertoo, että tutkittavien ollessa 42- ja 50-vuotiaita heiltä kysyttiin, ovatko he kokeneet niin sanottua keski-iän kriisiä. Kysymyksenasettelussa keski-iän kriisi määriteltiin elämän uudelleen arvioimisen hetkenä ja sen pohtimisena, mitä tutkittavat haluaisivat tehdä jäljellä olevan elämän aikana.

– Siinä yhteydessä osa tutkittavista kertoi, että elämän uudelleen arviointi ja pohdiskelu kuulostaa aivan erilaiselta kuin kriisi. Se ikään kuin kääntyy myönteiseksi asiaksi, että on hyvä toisinaan pysähtyä miettimään, elääkö sellaista elämää kuin haluaa.

Tämä ajatus on kantava rakenne Kokon väitteessä siitä, miksi ikäkriisi-termin viljely pitäisi lopettaa. Hän myöntää olevansa tutkijana huumorintajuton, mitä tulee aiheesta vitsailuun.

Etenkin keski-iän kriisi on ihmisten puheissa se kuuluisa ikäkriisi, jolloin ”viisikymppinen mies ostaa mopon”, kuten Kokko asian ilmaisee. Hänen mukaansa huumori voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan.

– Ajattelen, että ikään liittyvät huumorijutut voivat ylläpitää negatiivisia ja vääränlaisia mielikuvia. Esimerkiksi yli viisikymppisistä naisista saatetaan ajatella, että he ovat huonoja työntekijöitä tai hitaita oppimaan, eikä sille ole mitään empiiristä taustaa.

Samalla ikäkriisistä vitsailu voi Kokon mukaan hämärtää käsitystä siitä, mitä kriisit todellisuudessa ovat ja jopa häiritä kriisien tunnistamista ja niissä tukemista.

Alamäet kuuluvat elämään

Sanan ikäkriisi loppuosa eli kriisin käsite onkin tässä yhteydessä ongelmallinen, Kokko painottaa.

Psykologiassa kriisillä tarkoitetaan äkillistä toimintakyvyn muutosta, joka usein liittyy johonkin poikkeukselliseen menetykseen tai traumaattiseen kokemukseen. Avioero, sairastuminen, työttömyys tai läheisen kuolema ovat monien elämäntielle osuvia kriisejä.

Toki jotkin huolenaiheet ovat sidotumpia ikään kuin toiset. Esimerkiksi neljääkymppiä lähestyvät naiset voivat kokea voimakasta ahdistusta, jos perheen perustaminen ei toiveista huolimatta vaikuta ajankohtaiselta.

Toisaalta samanlaista ahdistusta voi kokea jo kymmenen tai kaksikymmentä vuotta aiemmin, jos äidiksi tuleminen on elämän suurin toive. Siksi voimakkaan kokemuksen nimeäminen juuri ikäkriisiksi on hieman kyseenalaista, jos taustalla on esimerkiksi ero tai se, että sopivaa kumppania ei ole löytynyt.

Ihmiset tunnistavat kriisejä ja kokevat niiden voimakkuuden yksilöllisesti, Kokko kertoo. Se kuitenkaan ei ole kriisi, jos ajoittain pohtii syvällisiä tai tuntee negatiivisia tunteita.

Onnellisuuden maksimointi joka hetki ei ole mahdollista, Kokko muistuttaa. Elämään kuuluvat myös alamäet.

– Tutkijana tarkoitukseni ei ole kiistää kriisin merkitystä, se on tietysti aito kokemus. Mutta isossa kuvassa olisi hyvä tiedostaa, että normaali elämän pohdiskelu ei ole kriisiä. Sen voi kääntää positiiviseksi asiaksi, että pohdiskelee ja pysähtyy.

Valkovuoto koostuu limasta, maitohappobakteereista ja uusiutuvista soluista.

– Käytännössä sen tehtävänä on pitää emätin puhtaana, sanoo Lääkärikeskus Aavan gynekologi Satu Wedenoja.

Vuodon määrä voi vaihdella eri kuukautiskierron vaiheissa runsaastikin. Siksi runsastakaan valkovuotoa ei kannata säikähtää.

– Jos sen kummempia oireita tai hajua vuodossa ei ole, ei ole syytä huoleen. Välillä vuoto voi olla runsaampaa, välillä vetisempää, Wedenoja kertoo.

Runsas valkovuoto ja paha haju voivat kieliä tulehduksesta

Joskus valkovuoto voi muuttua voimakkaan hajuiseksi tai sen koostumus voi muuttua selvästi. Runsas, pistävän hajuinen valkovuoto voi olla merkki bakteerivaginoosista.

– Tällöin vuotoon liittyy voimakas kalamainen haju. Vuodon väri voi myös muuttua harmahtavaksi.

Bakteerivaginoosilla tarkoitetaan emätintulehdusta, jossa emättimen bakteerikanta on epätasapainossa. Oireisiin liittyy joskus lievää kutinaa tai kirvelyä.

Lievän tulehduksen voi saada kuriin kotikonstein ja apteekista saatavien reseptittömien lääkevalmisteiden avulla. Jos käsikauppavalmisteista ei ole apua, on hyvä käydä lääkärissä.

Wedenoja huomauttaakin, että bakteerivaginoosin hoito vaatii usein lääkityksen, joka edellyttää lääkärin määräämää reseptiä.

Valkovuodon värillä ei yleensä ole väliä

Kokkareinen valkovuoto ja voimakas kutina tai kirvely ovat sen sijaan yleensä hiivatulehduksen oireita.

Hiivatulehduksesta pääsee useimmiten eroon käsikauppavalmisteiden avulla.

– Jos oireita ilmenee ja ne väistyvät lääkekuurin jälkeen, voi olla melko varma siitä, että kyseessä tosiaan oli hiivatulehdus. Jos oireet jatkuvat tai muuttuvat, kannattaa suunnata lääkärin puheille, Wedenoja sanoo.

Hän huomauttaa, että valkovuodon väristä ei sinänsä kannata olla huolissaan.

– Valkovuoto voi olla joko valkoista tai kellertävää. Väri ei yksistään kerro mitään, eikä esimerkiksi keltainenkaan valkovuoto haittaa, jos siihen ei liity pahaa hajua.

Välivuodon taustalla voi olla monta eri syytä. Joskus kuukautiskierron puolessavälissä ilmestyy niukkaa, muutaman tunnin tai maksimissaan pari päivää kestävää vuotoa, joka liittyy ovulaatioon. Myös kuukautisvuotoa edeltävät tiputteluvuodot ovat tavallisia.

Joskus välivuoto johtuu hormonaalisesta ehkäisystä

Välivuoto voi olla seurausta myös hormonaalisesta ehkäisystä. Lääkärikeskus Aavan Gynekologi Satu Wedenoja kertoo, että tiputteluvuodot ovat melko tavallisia, jos esimerkiksi e-pillereitä syö pitkään ilman taukoa.

– Vaiva kuitenkin yleensä korjaantuu, jos tiputteluvuodon alkaessa pitää 4–7 päivän tauon ja antaa kuukautisvuodon tulla.

Jos selkeästi verinen vuoto ilmaantuu ensimmäistä kertaa eikä se liity hormonaalisen ehkäisyn tai vaihdevuosien hormonihoidon aloitukseen, Wedenoja kehottaa olemaan yhteydessä lääkäriin matalalla kynnyksellä.

– Esimerkiksi papa-kokeen ottaminen on tällöin ajankohtaista. Välivuodot tai toistuvat yhdyntään liittyvät verenvuodot voivat nimittäin liittyä kohdunkaulan syöpään tai sen esiasteisiin. Siksi syy kannattaa aina selvittää.

Wedenojan mukaan lääkäriin on hyvä olla yhteydessä muutenkin, jos välivuoto on uusi vaiva, se runsastuu tai jos siihen liittyy kipua. Etenkin raskautta suunnittelevan kannattaa ottaa välivuodot vakavasti.

– Jos kuukautiskierrossa on minkäänlaisia häiriöitä, taustalla voi olla jotain, mikä vaatii syyn selvittämistä ja vaikeuttaa raskaaksi tulemista.

Sangen yleinen vaiva

Wedenojan mukaan välivuodot ovat varsin tavallinen vaiva hedelmällisessä iässä olevilla naisilla.

– Hormonaalista ehkäisyvalmisteita käyttävillä naisilla voi olla niistä johtuvia vuotohäiriöitä. Jos hormonaalinen ehkäisy ei ole käytössä, ovulaation aikaan tapahtuva pieni verenvuoto tai niukka tiputteluvuoto juuri ennen kuukautisia ovat tavallisia. Aina tietyssä kohtaa kuukautiskiertoa esiintyvästä niukasta vuodosta ei ole siksi välttämättä syytä olla kovin huolissaan.

Myös stressi voi aiheuttaa häiriöitä kuukautiskiertoon. Tavallisesti välivuoto ei kuitenkaan johdu stressistä.

– Yleensä stressi vaikuttaa kuukautiskiertoon siten, että kierto epäsäännöllistyy ja kuukautiset voivat olla myöhässä.

Välivuoto saattaa olla polyypin tekosia

Monella tiputteluvuodon syyksi paljastuu polyyppi.

– Polyypit ovat hyvänlaatuisia limakalvon muutoksia. Niitä voi esiintyä kohtuontelossa tai kohdun kaulakanavassa, Wedenoja sanoo.

Usein polyypit löytyvät sattumalta gynekologisessa tutkimuksessa tai kohdun ultraäänitutkimuksessa. Jos polyyppi on pieni eikä se aiheuta oireita, sitä ei välttämättä tarvitse poistaa.

– Polyypit ovat melko tavanomainen vaiva. Jos polyyppi paljastuu syyksi välivuotoihin, sen poistaminen onnistuu helposti kohdun tähystyksessä.

Lääkärikeskus Aavan gynekologi Satu Wedenoja kertoo, että kuukautisten siirtäminen on myös käytännössä hyvin helppoa.

Siirron voi tehdä eri tavoilla. Jos käytössä ovat e-pillerit, kuukautisia voi siirtää eteenpäin periaatteessa hyvinkin pitkälle, kun jättää pilleritauon pitämättä. Minipillereitä käytettäessä siirtäminen on hankalampaa, mutta sitä voi yrittää nostamalla annoksen tilapäisesti kahteen tablettiin päivässä. Jos pillerit eivät ole käytössä, kuukautisia voi siirtää keltarauhashormonien avulla.

– Käytännössä keltarauhashormonin avulla kuukautisia voi siirtää ainakin pari viikkoa eteenpäin. Jos keltarauhashormonin syömistä jatkaa tämän jälkeen, tiputteluvuotojen riski kasvaa, Wedenoja kertoo.

Kuukautisten siirtäminen onnistuu helposti kahdella tapaa

Keltarauhashormoni toimii siten, että hormonin syöminen aloitetaan muutamaa päivää ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää.

– Lääkkeen syömistä jatketaan siihen asti, että kuukautisten halutaan alkavan, tavallisimmin 1-2 viikon ajan. Kuukautiset alkavat yleensä parin kolmen päivän kuluttua keltarauhashormonin lopettamisesta.

Erityisen helppoa kuukautisten siirtäminen on yhdistelmäehkäisypillereiden käyttäjille. E-pillereitä syömällä kuukautisia voi siirtää jopa puolen vuoden päähän. Silloin e-pillereitä vain syödään putkeen taukoviikkoa pitämättä.

– Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä pitää muutaman päivän tauko ja antaa välivuodon tulla. Muuten vaivana voi olla tiputteluvuotoa, Wedenoja sanoo.

Kuukautisten siirtäminen on harmitonta, mutta kaikkiin lääkkeisiin liittyy pieni haittavaikutusten riski. Esimerkiksi keltarauhashormonit voivat aiheuttaa lieviä haittavaikutuksia, kuten lievää turvotusta tai rintojen arkuutta. Lisäksi siirto itsessään voi sekoittaa hieman tulevaa kiertoa.

Keltarauhashormonit sopivat kuitenkin pääsääntöisesti myös sellaisille henkilöille, jotka eivät voi käyttää yhdistelmäehkäisypillereitä.

– Keltarauhashormoniin ei pääsääntöisesti liity esimerkiksi veritulppariskiä, joitakin tiettyjä valmisteita lukuun ottamatta, Wedenoja sanoo.

Raskautta suunnittelevan on syytä olla tarkkana

Kotikonstein kuukautisten siirtäminen ei kuitenkaan onnistu.

– Jos e-pillerit eivät ole käytöstä, aiheesta kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Suurimmalle osalle löytyy siis kyllä keino siirtää kuukautisia, jos tarve vaatii, Wedenoja sanoo.

Ihan aina kuukautisten siirtäminen ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Esimerkiksi raskautta suunnittelevan kannattaa olla tarkkana.

– Keltarauhashormonin vaikutuksesta alkuraskauteen ei vielä tiedä tarpeeksi. Raskauden mahdollisuus täytyy poissulkea ja ehkäisystä täytyy huolehtia keltarauhashormonikuurin aikana, Wedenoja huomauttaa.

1. Sperma on kymmenien ainesosien sekoitus

Siittiöt muodostavat vain pienen osan siemennesteestä: mukana on kymmeniä erilaisia ainesosia, kuten valkuaisaineita, joiden tehtävänä on pitää siittiöt hengissä.

Käytännössä yhdessä siemensyöksyssä vapautuu normaalisti yli 15–20 miljoonaa siittiötä yhtä millilitraa kohden.

2. Siittiö kehittyy viikkojen ajan

Yksittäisen siittiön kehitys sen syntymisestä siihen, että se voi purkautua siemennesteestä ja on valmis hedelmöittämään munasolun, vie jopa parin–kolmen kuukauden ajan. Ejakulaation yhteydessä naisen kehoon päätynyt siittiö säilyy elossa kuitenkin vain parin päivän tai korkeintaan viikon ajan.

3. Siemennesteen ulkonäöstä on vaikea päätellä sen laatua

Siemennesteen ulkonäkö ei sellaisenaan kerro, onko sen mukana hedelmöittymiskykyisiä siittiöitä. Siittiöt ovat hyvin pienikokoisia, joten niiden laatua voidaan tarkastella vain mikroskoopin avulla. Värillä on kuitenkin väliä: opaalinvärinen sperma on yleensä hyvä merkki siinä, missä hyvin läpikuultava väritys voi kertoa siitä, että siittiöitä on siemennesteessä varsin vähän.

4. Usko tai älä – sperma on terveellistä

Siemenneste on koostumukseltaan yllättävän ravinteikasta. Se sisältää hivenaineita, kuten sinkkiä, seleeniä, fosforia ja kaliumia. Lisäksi spermasta löytyy C-vitamiinia, B12-vitamiinia, kalsiumia ja esimerkiksi magnesiumia. Määrät eivät kuitenkaan ole niin suuria, että spermaa kannattaisi terveyshyötyjen takia lisätä omaan ruokavalioon.

5. Sperma voi olla laadukasta – elintavoilla on iso merkitys

Sperma on parhaimman laatuista silloin, kun edellisestä siemensyöksystä on kulunut vain 1–3 vuorokautta. Jos edellisestä ejakulaatiosta on kulunut yli viikko, joukossa on useimmiten paljon suurempi osuus kuolleita siittiöitä. Jos siemensyöksy taas on tapahtunut edellisen kerran alle vuorokauden sisään, siittiöitä ei ole ehtinyt vielä muodostua riittävästi.

Siittiöt tarvitsevat lisäksi sopivan lämpötilan säilyäkseen hengissä. Esimerkiksi kireät alusvaatteet voivat nostaa lämpötilan liian korkeaksi, jos kivekset ovat jatkuvasti ihoa vasten. Sama vaikutus on esimerkiksi korkealla kuumeella.

Lisäksi elintavat vaikuttavat aidosti siihen, millaista sperma on laadultaan. Tupakointi, alkoholinkäyttö tai muu päihteidenkäyttö vaikuttaa suoraan siemennesteen laatuun. Esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö vaikuttaa suoraan kiveksiin ja vähentää siittiöiden tuotantoa.

Samoin ylipaino tai stressi voivat saada kehossa aikaan hormonaalisia muutoksia, jotka heikentävät siemennesteen laatua. Kun elintapojaan korjaa terveellisemmiksi, siemennesteen laatu voi parhaimmillaan parantua jo parissa kuukaudessa.

6. Miehen iällä on väliä

Vaikka miehen hedelmällisyys säilyy huomattavasti naisia pidempään, miehen korkea ikä heikentää siemennesteen laatua. Sairaudet ja muut elämän aikana kertyneet altistukset elintapatekijöineen vaikuttavat siemennesteeseen. Riski siittiöiden erilaisiin dna-virheisiin ja siittiöiden laadun laskuun kasvaa huomattavasti jo 40 ikävuoden jälkeen.

7. Luulitko olevasi allerginen spermalle? Se on hyvin epätodennäköistä

Moni epäilee seksin jälkeen alkavien epämääräisten oireiden johtuvan sperma-allergiasta. Nykytutkimusten mukaan sperma-allergia on kuitenkin hyvin harvinaista. Jos tulehdus, punoitus tai muut allergiaan viittaavat oireet alkavat pian yhdynnän jälkeen, kyseessä on todennäköisemmin esimerkiksi emätintulehdus.

Lähteet: Women´s Health, Duodecim. Juttuun on myös haastateltu Felicitas Mehiläisen vastaavaa biologia Anni Haltiaa.

Nykyisellään synnytysvaurioiden kuntoutus jää fysioterapeuttien mukaan usein pinnalliseksi ohjaukseksi, ja seurauksena voi olla pitkäkestoisia toiminnallisia vaivoja. Synnytysvaurio voi olla esimerkiksi sisäelinten laskeuma, lantion virheasento, selkäkipuja, vatsalihasten erkauma tai synnytysarvista aiheutuvia kipuja.

Lue myös: Pitäisikö synnytyksen jälkeen saada ilmainen äitiysfysioterapia? ”Kaikilla ei ole varaa käydä omakustanteisesti”

Suomen Äitiysfysioterapeutit ry:n puheenjohtaja Emma Mälkiä toivoo, että tieto erilaisista synnytysvaurioista ja niiden hoidosta lisääntyisi Suomessa.

– Sitä kannattaisi tutkia, millä tavalla yksikin äitiysfysioterapeutin ohjauskäynti voi vaikuttaa esimerkiksi liikuntatottumuksiin ja huoliin, joita äideillä on kehoistaan.

Valitettavasti äitiysfysioterapiaan pääsy hankaloitui maaliskuun 2023 alusta alkaen entisestään. Äitiysfysioterapiaan ei voi enää saada lääkärin lähetettä eikä yksityisellä äitiysfysioterapeutilla käynnistä saa Kela-korvausta. Muutos on seurausta hallituksen päätöksestä, jonka myötä yksityisten terveydenhoitopalveluiden Kela-korvaus poistettiin.

Lääkärin ja fysioterapeutin vuorovaikutus vaikeutuu

– Vaikka kelakorvaus on rahallisesti pieni, vanhempainpäivärahalla toimeentulevalle korvaus voi olla tärkeä, Mälkiä sanoo.

Osa asiakkaista on hakeutunut fysioterapiaan tai äitiysfysioterapiaan lääkärin lähetteellä, jolloin jokaisesta käyntikerrasta on saanut kelakorvauksen.

– Lähetekäytännön poistuminen vaikuttaa kuitenkin eniten äitiysfysioterapeuttien työhön, Mälkiä kertoo.

– Lääkärin lähetteestä fysioterapeutille käy ilmi hoitava lääkäri sekä hänen ajatuksensa kuntoutuksesta. Fysioterapeutin oli helpompi kohdentaa kuntoutusjaksosta kirjoitettava fysioterapiapalaute oikealle henkilölle. Nyt asiakas itse toimii linkkinä fysioterapeutin ja lääkärin välillä.

Mälkiän mukaan usein käy niin, että juuri ne ihmiset, jotka hyötyisivät eniten fysioterapiasta, eivät sinne omaehtoisesti hakeudu. Lääkärin lähetteellä voi olla ratkaiseva merkitys kuntoutuksen kannalta.

Unohtivatko päättäjät fysioterapian merkityksen?

Koronavuosien jälkeen tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat lisääntyneet. Emma Mälkiä toivoo, että ihmisten pääsy fysioterapiaan, äitiysfysioterapiaan ja liikuntapalveluihin helpottuisi, ei vaikeutuisi.

– Näillä palveluilla on kansanterveydellistä vaikutusta. Myös raskauteen ja synnytykseen liittyvissä vaurioissa ja kiputiloissa fysioterapian roolia tulisi lisätä.

Käykö kela-korvauksen poistumisen myötä niin, että äitiysfysioterapiasta tulee yksityinen palvelu, johon vain hyvätuloisilla on varaa?

– Äitiysfysioterapiaa tulisi olla enemmän tarjolla myös julkisessa terveydenhuollossa. Usein raskauden jälkeisiin oireisiin liittyy toiminnallisia haasteita, joita voidaan ratkoa äitiysfysioterapeutin vastaanotolla. Toisinaan on toki tarpeen käydä myös lääkärin vastaanotolla, esimerkiksi gynekologilla. Jos haaste ei ole toiminnallinen, äitiysfysioterapeutti voi ohjata lääkärin puheille.

Emma Mälkiä toivoo, että äidit eivät jää pärjäämään yksin synnytysvaurioiden kanssa, vaan ottavat yhteyttä äitiysfysioterapeuttiin.

– Usein siitä alkaa vähitellen syntyä suunnitelma, mitä äiti voi itse tehdä tilanteen parantamiseksi.

Lue myös: ”Ei ihme, että tuntuu päässä asti” – synnyttäjän toipuminen ottaa aikansa, ja tätä kaikkea kehossa sillä välin tapahtuu

1. Mitään normaalia kokoa ei ole

Nännipihan tyypillinen läpimitta vaihtelee kahdesta kymmeneen senttiin, mikä kertoo jo paljon nännien omalaatuisuudesta jokaisella ihmisellä.

2. Nännejä on monenvärisiä

Nännien väri voi olla oikeastaan mitä tahansa vaaleanpunaisen ja tummanruskean väliltä. On luonnollista, että tummaihoisten ihmisten nännipiha on tummempi kuin vaaleaihoisten, mutta sävyjä on monia.

Nännien on myös tavallista muuttua eri elämänvaiheissa, kuten murrosiässä ja kuukautiskierron eri vaiheissa. Useimmat muutokset ovat luonnollisia ja hyvälaatuisia. Esimerkiksi nännien värin on tyypillistä tummua varsinkin raskauden, imetyksen ja vaihdevuosien aikana.

Nännit palaavat yleensä alkuperäiseen väriinsä hormonitoiminnan normalisoituessa. Samoin käy tavallisesti raskauden tai imetyksen suurentamien rintojen koolle.

3. Jopa viidesosalla naisista on sisäänpäin kääntyneet nännit

Matalat rinnanpäät, tai sisäänpäin kääntyneet nännit, ovat yleinen ilmiö. Arviolta 10–20 prosentilla naisista on nimittäin vähintään toinen nänneistä kääntynyt sisään päin.

Matalat rinnanpäät eivät ole itsessään haitaksi, mutta ne voivat joskus vaikeuttaa imetystä. Yleensä sisäänpäin kääntyneet rinnat ovat vain vetäytyviä: silloin ne on mahdollista saada nostettua riittävästi esille imetyksen onnistumiseksi. Monesti vetäytyvät rinnanpäät voivatkin alkaa kohota raskausaikana itsestään hormonaalisten muutosten ansiosta.

On kuitenkin olemassa myös niin sanottuja ontelonisiä eli nännejä, jotka eivät nouse ollenkaan. Sekin on normaalia. Lääkärintarkastukseen on syytä hakeutua vasta silloin, mikäli normaalisti ulkonevat nännit litistyvät yhtäkkiä.

4. Karvoja, muhkuroita ja eritteitä – mikä on normaalia?

Rintakudos on luonnollisesti muhkuraista ja nännipihassa on nähtävissä useita pieniä rauhasia. Ne voivat muistuttaa ulkonäöltään pieniä pullistumia. Nämä niin kutsutut Montgomeryn rauhaset erittävät voidemaista ainetta, joka ikään kuin rasvaa ihoa nännien ympärillä. Rauhaset näkyvät parhaiten imettävillä naisilla.

On normaalia, että nännipihassa on joitakin karvoja. Mahdollinen eritekin on yleensä hyvälaatuista mikäli sitä tulee molemmista nänneistä puristettaessa, raskauden aikana tai kuukautiskierron tietyissä vaiheissa. Verinen nännierite tai esimerkiksi violetin värimuutoksen tai kutinan kanssa ilmenevä vuoto on sen sijaan syytä tarkistuttaa.

Myös nännien toistuvaan kutinaan, arkuuteen, haavaumiin tai ihottumaan kannattaa puuttua. Useimmat muutokset ovat kuitenkin luonnollisia, ja esimerkiksi arat rinnat voivat olla yksi varhaisin merkki raskaudesta.

5. Viidellä prosentilla ihmisistä on ylimääräisiä nännejä

Ylimääräiset nännit ovat yleisiä. Niitä on noin viidellä ihmisellä sadasta ihmisestä.

Useimmiten ylimääräinen nänni on pieni ja saattaa muistuttaa esimerkiksi luomea tai pigmenttiläiskää. Joskus niiden yhteydessä voi olla myös maitorauhasen kudosta ja niistä voi erittyä maitoa.

Tyypillisesti ylimääräiset nännit kehittyvät muiden nännien lähelle, mutta joskus niitä on muodostunut jopa jalkapohjaan ja kasvoihin.

6. Mutta miksi miehillä on nännit?

Ei tiedetä tarkasti, miksi myös miehillä on maitorauhaset.

Hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa kummankin sukupuolen alkioilla on mahdollisuus kehittää joko miehen tai naisen sukupuolielimet. Nännit alkavat muotoutua jo raskausviikkojen neljä ja kuusi välillä, ennen kuin sukupuolen määrittävä geeni on aktivoitunut.

Myöhemmissä kehitysvaiheissa suurin osa maitojuosteeksi kutsuttua harjannetta katoaa miehiltä, mutta nännit muodostavat solut rinnan ympärillä säilyvät. Syntymän hetkellä poikien ja tyttöjen nännit näyttävätkin vielä samalta, koska vasta murrosiässä muuttuva hormonitoiminta vaikuttaa nännien ja rintojen muutoksiin.

Miesten nänneistä on myös käytännössä mahdollista tulla hyvin samankaltaista maitoa kuin imettäviltä naisilta. Syynä on usein nälkiintymisestä toipuminen tai muut lääketieteelliset tilat, jotka aiheuttavat hormonien epätasapainoa.

Valtaosalle miehistä nännit ovat maidon suhteen hyödyttömät. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että ne ovat erogeeninen eli seksuaalista mielihyvää tuottava alue miehille siinä missä naisillekin.

Lähteet: Terveyskirjasto, The Conversation

Mikä kohdunnapukka on?

Kohdunkaula on kohdun ja emättimen välissä oleva kapea käytävä, joka alkaa kohdunsuusta – tai toisin sanoen kohdunnapukasta. Kohdunnapukan erottaa siten, että se on kova ja tiivis verrattuna joustavaan emättimeen.

Pyöreästä kohdunnapukasta alkaa reitti kohtuun kohdun kaulakanavan kautta. Se voi sijaita toisilla lähellä emättimen aukkoa ja toisilla puolestaan ylempänä riippuen siitä, onko itse kohtu alempana vai ylempänä. On tyypillistä, että kohdunnapukka laskeutuu alemmas synnytysten myötä.

Kohdunsuu voi olla myös kallellaan emättimen etu- tai takaseinään päin.

Kohdunkaulalla on monta tehtävää

Kohdunkaula on kuin aktiivinen monitoimitalo: se tuottaa muun muassa kuukautiskierron vaiheesta riippuen joko raskauden edistämiseen tai estämiseen sopivaa limaa ja huolehtii, etteivät esimerkiksi tamponit pääse kulkeutumaan emättimestä kohtuun.

Lisäksi se osaa muuntautua suureen tehtävään ja päästää syntyvän lapsen kulkemaan lävitseen.

Kohdunnapukka on teoriassa mahdollista tuntea sormin

Kohdunnapukan voi löytää sormella tunnustelemalla. Ensin tuntuvat emättimen pehmeät seinät, joiden jälkeen erottuu kiinteämpi kohdunsuu. Se on sileä ja voi vaikuttaa pieneltä painaumalta tai kohoumalta.

Kohta voi tuntua tutulta varsinkin, jos on käynyt papa-kokeessa, missä yksi näyte otetaan kohdunnapukan pinnasta.

Koska kohdunnapukka on verrattain helposti löydettävissä, voi esimerkiksi yhdyntä tehdä siihen joskus kipeää. Jotkut asennot voivat aiheuttaa epämukavaa tunnetta syvällä emättimessä tai alavatsalla riippuen kohdunsuun sijainnista.

Kohdunkaulan pituus voi kertoa ennenaikaisen synnytyksen riskistä

Kohdunsuun keskivertokorkeus on tyypillisesti noin 4,5–5,5 senttiä. Jos kohdunsuulle on vaikea yltää itse, on kohdunkaula todennäköisesti korkeammalla. Ja jos kohdunnapukka päinvastoin tuntuu lähellä emättimen aukkoa, saattavat sekä kohtu että kohdunkaula olla matalalla.

Monelle kohdunkaulan pituus tulee ensi kertaa mieleen raskauden aikana, sillä kohdunkaula pehmenee ja lyhenee synnytyksen lähestyessä.

Raskauden aikana kohdunkaula on tyypillisesti 3–4 sentin pituinen kiinteä kanava. Tarkka pituus on yksilöllistä ja riippuu raskauden kestosta, mutta hyvin lyhyt – alle 2,5 sentin pituinen – kohdunkaula kertoo suuresta ennenaikaisen synnytyksen riskistä. 

Jos kohdunkaulan pituus on raskaana puolestaan yli 3,5 senttiä, on ennenaikaisen synnytyksen mahdollisuus varsin pieni. Kohdunkaulan tilanne tarkistetaan aina raskauden loppupuolella pidettävässä synnytystapa-arviossa.

Lähteet: Lunette, Duodecim, Terveyskirjasto

Tutkimuksessa seurattiin 18–30-vuotiaiden henkilöiden liikkumista 37–49 vuoden ikään saakka. Vertailukohteena olivat lapsettomien ja lapsia eri ikäisinä saaneiden vanhempien liikuntatottumukset.

Tutkimukseen osallistui 761 henkilöä, joita siis tutkittiin 19 vuoden ajan.

Yliopistonlehtori Sanna Palomäen mukaan lähes puolet tutkittavista liikkui aikuisten kestävyysliikuntasuosituksen täyttäen ennen lasten saantia.

– Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeisinä vuosina tämä osuus tippui noin kolmannekseen, Palomäki toteaa yliopiston tiedotteessa.

Osallistujat luokiteltiin kestävyysliikuntasuositusten täyttäviksi, mikäli he harrastivat reipasta liikuntaa ainakin 2–3 kertaa viikossa siten, että liikuntaa kertyi viikon aikana yhteensä vähintään 2–3 tuntia.

Koskee erityisesti äitejä

Sekä äitien että isien liikunnan harrastaminen oli vähäisempää verrattuna lapsettomiin henkilöihin. Eritoten äidit liikkuivat vähäisemmin silloin, kun heillä oli 0–2-vuotias lapsi.

Tutkijat pitävät jokseenkin yllättävänä sitä, että lasten lukumäärällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta vanhempien liikkumiseen.

– Vanhemmat, joilla oli kolme lasta tai enemmän, saavuttivat kestävyysliikuntasuosituksen samassa määrin kuin yhden tai kahden lapsen vanhemmat, Palomäki kertoo.

Erityisen hyvä uutinen on se, että lasten kasvaessa kouluikäisiksi havaittiin, ettei vanhempien liikunnan harrastaminen eronnut enää lapsettomista. Kestävyysliikuntasuositukset täyttävien osuus perheellisien joukossa palautui keski-iässä samalle tasolle kuin se oli ollut ennen lasten saamista.

– Tulos on tietenkin myönteinen kansanterveyden kannalta, ja ehkä se tuo tulevaisuuden toivoa myös niille pienten lasten vanhemmille, joille omien liikuntaharrastusten ylläpitäminen arjessa on vaikeaa.

Liikunnan harrastaminen tukee jaksamista

Tutkimus ei ota erikseen kantaa siihen, miten liikuntaa voisi mahdollisesti lisätä lapsiperhearjen kiireissä.

Tiedotteeseen lausuntonsa antanut yliopistonlehtori Sanna Palomäki kuitenkin kommentoi aihetta liikuntakasvattajan näkökulmasta. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että liikunnan harrastaminen mitoitettaisiin lapsiperhearjessa niin, ettei siitä tule yhtä stressin aihetta lisää.

– Suomessa monet vanhemmat ovat jo nyt väsyneitä ja pinnistelevät erilaisten ’hyvään vanhemmuuteen’ kuuluvien vaatimusten ja suoritusten kanssa. Ei ole tarkoitus, että liikunta olisi tätä kuormaa lisäämässä, vaan päinvastoin tuomassa vireyttä ja hyvää oloa vanhempien arkeen.

Palomäki mainitsee, että monille sopii ulkoilu ja liikkuminen yhdessä lasten kanssa, jolloin ei tarvitse erikseen huolehtia lastenhoitojärjestelyistä.

– Uskoisin pienten lasten vanhempien hyötyvän siitä, jos heillä olisi muutaman kerran viikossa mahdollisuus myös omaan liikunta-aikaan.

Tällöin liikuntamuodon ja liikunnan intensiteetin voisi päättää vapaammin itse.

Tutkimustiedotteessa lisäksi muistutetaan, että vanhempien liikuntakäyttäytyminen toimii esimerkkinä lapsille. Tutkimusten perusteella tiedetään, että äidin ja isän liikunta-aktiivisuus on yhteydessä heidän lastensa liikkumiseen aina varhaiseen aikuisikään saakka.

Lue myös: Muu maailma ihailee tiettyä vanhemmuuden piirrettä, joka ei länsimaissa nouse ihanteeksi – samalla länsimaissa vanhemmat ovat uupuneimpia

Anna.fi: Millä sykkeellä kannattaa liikkua? Tunnista eri sykealueet ja treenaa oikealla sykkeellä

Kätilö Silva Puukko Naistenklinikalta kertoo, mitä kannattaa ottaa huomioon saunomisessa, jos on vastikään synnyttänyt.

Milloin voi mennä saunaan synnytyksen jälkeen?

Sauna synnytyksen jälkeen on aihe, josta on melko vähän tutkimustietoa. Puukon mukaan ei ole olemassa virallista ohjeistusta siitä, milloin voi mennä synnytyksen jälkeen saunaan.

Niinpä Puukon vastaukset pohjautuvat hänen omaan ammatilliseen osaamiseensa ja kokemukseensa, eivätkä ohjeet edusta minkään synnytyssairaalan tai muun tahon kantaa.

Puukon mukaan alatiesynnytyksen jälkeen saunomisen aloittamiselle ei ole aikarajaa. Toisin sanoen lauteille voi mennä halutessaan heti, kun oma vointi sen sallii.

Kuitenkin jos synnytyksessä on tullut ompelua vaativa repeämä tai jos synnyttäneelle on tehty episiotomia, ennen saunomisen aloittamista olisi suotavaa odottaa, että ompeleet ovat sulaneet.

Myös sektion jälkeen on hyvä odottaa, kunnes ompeleet on poistettu ja haava ei enää tihuuttele. Tällöin riski haavan tulehtumiselle pienenee.

Näin saunot turvallisesti synnytyksen jälkeen

Sauna synnytyksen jälkeen ei vaadi mitään erikoistoimenpiteitä. Hygieniaan kannattaa silti kiinnittää huomiota, jotta tulehtumisriski minimoituu.

– Synnytyksen jälkeisessä saunomisessa on hyvä huolehtia hygieniasta esimerkiksi käyttämällä puhdasta laudeliinaa, Puukko opastaa.

On hyvä muistaa, että synnytyksessä on lähes poikkeuksetta verenvuotoa ja myös jälkivuoto voi kestää viikkojen ajan. Etenkin jos  synnytyksessä on menettänyt paljon verta, Puukko ei suosittelisi kovia löylyjä heti alkuun.

– Aloittelisin saunomisen miedoilla löylyillä enkä menisi varhain synnytyksen jälkeen saunaan yksin.

Nopeat lämpötilanvaihtelut voivat nimittäin heilautella verenpainetta ja riskinä on, että saunaan pyörtyy.

Sauna synnytyksen jälkeen tunnetaan huonommin kuin sauna synnytyksessä

Sauna liitetään harvemmin juuri synnytyksen jälkeiseen aikaan. Monet kuitenkin tietävät, että entisaikoina Suomessa saunaan hakeuduttiin synnyttämään.

Saunan lämmöllä ja perinteisesti myös hämäryydellä on katsottu olevan synnytyskipuja ja -stressiä lievittävä vaikutus.

– Lisäksi vedenlämmitys on siellä helppoa ja sauna on mahdollisesti ollut ainoa paikka, joka on taannut synnytysrauhan.

Siinä missä saunassa synnyttäminen on jäänyt historiaan, eräs toinen traditio on säilynyt nykypäivään saakka.

– Yliaikaisen synnytyksen käynnistely saunassa on yhä elävä tapa, Puukko kertoo.

Samasta syytä saunomista ei suositella odottajille, joilla on kohonnut ennenaikaisen synnytyksen riski. Muut raskaana olevat voivat kuitenkin löylytellä huoletta.

Minipillerit sisältävät keltarauhashormonia eli progestiinia. Ne sopivat ehkäisyksi myös niille naisille, jotka eivät voi käyttää estrogeenia ja keltarauhashormonia sisältäviä yhdistelmäehkäisypillereitä.

Minipillerit muuttavat kohdunkaulan liman koostumukseltaan sellaiseksi, etteivät siittiöt pääse enää liikkumaan siellä. Osa minipillereistä myös ehkäisee ovulaation.

– Toisin kuin e-pillereissä, useimmissa minipillereissä ei pidetä lainkaan väliviikkoa niiden syömisestä. Uusimmassa minipillerivalmisteessa pidetään neljän päivän tauko varsinaisista pillereistä. Niissäkin tauon aikana otetaan silti lumepillereitä, koska päivittäinen pilleri auttaa muistamista, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, gynekologi Eeva Kajalo Terveystalosta.

Minipillereihin ei liity vakavia haittavaikutuksia, joten niitä voi käyttää huoletta silloinkin, kun yhdistelmäehkäisyn käyttäminen ei ole mahdollista.

– Estrogeeniä sisältävät yhdistelmäehkäisyvalmisteet eivät sovi aurallista migreeniä sairastaville, juuri synnyttäneille, alle puolivuotiasta lasta imettäville tai henkilöille, joilla on jokin laskimo- tai valtimotukokselle altistava tekijä, Kajalo muistuttaa.

Pian synnytyksen jälkeen laskimotukosriski on koholla raskauden takia, joten silloin ei saa käyttää yhdistelmäehkäisyä. Lisäksi yhdistelmäehkäisypillereiden sisältämä estrogeeni saattaa vähentää äidinmaidon eritystä. Minipillerit sopivat kuitenkin tässäkin tilanteessa.

– Keltahormoniehkäisyn voi aloittaa aikaisintaan kuusi viikkoa synnytyksestä, kun taas yhdistelmäehkäisyvalmisteiden kanssa imettävän äidin on odotettava siihen asti, että lapsi on puolivuotias.

Minipillerit aiheuttavat usein tiputteluvuotoa – koska kannattaa kokeilla toista valmistetta?

Uusimmat minipillerivalmisteet ovat ehkäisyteholtaan käytännössä yhtä tehokkaita kuin yhdistelmäehkäisyvalmisteet.

Uskomus minipillereiden huonommasta ehkäisytehosta on vanhentunut. Aiemmin vanhojen minipillereiden ehkäisyteho ei ollut yhtä hyvä kuin e-pillereillä, ja niitä käyttävän piti olla tarkkana sen suhteen, ettei pillereiden ottamisaika heitellyt yli kuutta tuntia.

Minipillereiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, vaikka yhdistelmäehkäisypillerit ovat edelleen suositumpia. Kajalon mukaan Minipillerit ovat kasvattaneet suosiotaan osittain siksi, että laskimotukosten esiintyvyys on viime vuosina ollut kasvussa.

– Vielä kymmenen tai 20 vuotta sitten lähes kaikille ehkäisyn aloittajille suositeltiin yhdistelmäehkäisyä. Nykyään ei enää toimita niin, koska tukosriski on todellinen uhka ylipainon ja liikkumattomuuden lisääntyessä.

Nykyään hormonikierukkaa pidetään hyvänä vaihtoehtona myös nuorille, jotka ovat ehkäisyn tarpeessa. Sekä minipillerit että kierukka sopivat käyttöön silloin, kun tukosriski on normaalia korkeampi.

– Nuoremmille suositellaan nykyään ehkäisyksi usein hormonikierukkaa, koska se niukentaa vuotoja ja on varma ehkäisymuoto pitkäaikaiseen ehkäisyyn, jollaista nuoret monesti tarvitsevat. Kierukka on myös huoleton, koska sitä ei tarvitse muistaa toisin kuin e-pillereiden ottamista, Kajalo toteaa.

– Perinteisesti on ajateltu, että kierukka on helpompi laittaa synnyttäneelle, mutta nykyään tiedetään, että se on helppo laittaa myös synnyttämättömälle.

Monet synnyttäneet naiset valitsevat ehkäisymuodoksi minipillerit, hormoni- tai kuparikierukan.

Kierukan laiton jälkeen saattaa aluksi tulla ylimääräisiä vuotoja, mutta imetysaikana vuotoja ei tule yhtä herkästi, koska imetys pitää vuodot usein poissa. Minipillereiden kanssa epäsäännöllisiä vuotoja voi sen sijaan tulla helposti.

– Minipillereiden yleinen haittavaikutus on, että vuodot tulevat miten sattuu ja voi olla tiputteluvuotoa. Se ei ole vaarallista, mutta ärsyttäväähän se voi olla. Jos tiputteluvuodot jatkuvat kolmen käyttökuukauden jälkeen, kannattaa valmistetta tai ehkäisymuotoa vaihtaa, sillä tilanne ei silloin yleensä enää korjaannu, Kajalo kehottaa.

Kajalo kertoo, että minipillerien haittavaikutuksiin voi tiputteluvuotojen lisäksi kuulua päänsärkyä, mielialanvaihteluita ja aknen pahentumista. Yleisesti ottaen ne kuitenkin sopivat suurimmalle osalle hyvin.

Minipillereiden vakavat haitat ovat äärimmäisen harvinaisia

Kuukautiset voivat minipillereiden kanssa jäädä kokonaan pois. Se ei ole merkki siitä, että minipillerit eivät sovi, vaan päinvastoin. Kuukautisten poisjäänti johtuu siitä, että kohdun limakalvo menee lepotilaan.

– Uusilla ehkäisyvalmisteilla pyritäänkin siihen, että vuoto muuttuisi mahdollisimman niukaksi, koska se yleensä helpottaa naisten elämää. Vuodoista ei ole mitään hyötyä, joten niiden poisjääminen on tavoitteena. Yleensä naiset, joilla vuodot jäävät kokonaan pois, ovat ehkäisyynsä tyytyväisimpiä, Kajalo toteaa.

E-pillereiden sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä. Siinä missä toinen voi kokea yhdistelmäehkäisystä aiheutuvat mielialavaihtelut rajumpina, toista koettelevat enemmän minipillereiden aloituksen jälkeiset oireet.

– Sitä ei voi etukäteen tietää, millaisia oireita pillereistä tulee vai tuleeko mitään.

Yhdistelmäehkäisy saattaa minipillereitä herkemmin aiheuttaa estrogeenin takia turvotusta. Osalla minipillereiden käyttö voi vähentää merkittävästi elimistön omaa estrogeenipitoisuutta.

– Joskus naisilla, jotka käyttävät minipillereitä, saattaa olla estrogeenin puutosoireita, kuten kuumia aaltoja, limakalvokuivuutta ja mielialanvaihteluita. Toisaalta kaikki ehkäisyvalmisteet, jotka ehkäisevät ovulaation, kuten yhdistelmäehkäisy ja uudemmat minipillerit, voivat vaikuttaa pms-oireisiin helpottavasti.

Minipillerit ovat kuitenkin siitä turvallinen ehkäisymuoto, että niistä aiheutuu harvoin mitään vakavampaa haittaa.

–  Minipillereistä aiheutuvat vakavat haittavaikutukset ovat äärimmäisen harvinaisia, joten ne voi aloittaa huoletta lähes jokainen, Kajalo tietää.