Lapsi on myös kiinnitettävä istuimeen oikein. Vaikka oikean kiinnitystavan hallitsemisen olettaisi olevan selviö kaikille lapsen kanssa autoileville, asia ei kuitenkaan ole näin.

Autoliitto on julkaissut aiheesta Tiktok-kanavallaan videon, jotta mahdollisimman moni havahtuisi, miten vaarallista lapsen on matkustaa väärin kiinnitettynä.

Vaarallisia tapoja, joihin asiantuntijat törmäävät usein

Autoliiton asiantuntija kertoo videolla, että yllättävän yleinen tapa on se, että turvavyö laitetaan kulkemaan lapsen kainalosta sen sijaan, että se kulkisi lapsen rintakehän ja olkapään yli.

Törmäystilanteessa vyö puristaa lasta rintakehästä, ja lapsen yläosa kehosta retkahtaa eteenpäin. Tapa on todella vaarallinen, videolla todetaan.

Jonkun verran on havaittu myös sitä, että lapsen annetaan matkustaa turvaistuimen vöissä niin, että ylävartalo on kokonaan kiinnittämättä. Jos kolari sattuu, lapsen päähän kohdistuu tällöin valtava voima ja lannevyö painuu vatsaan sisälle, mikä saa aikaan tuhoisaa jälkeä.

Asiantuntija huomauttaa myös, että lapsi ei kestä lähellekään samanlaisia törmäysvoimia kuin aikuinen.

Lue aina istuimen käyttöohjeet

Autoliitto testaa yhdessä eurooppalaisten sisarjärjestöjensä kanssa, miten väärin asennettu turvaistuin käyttäytyy törmäystilanteessa.

Tulokset olivat valitettavan huonoja ja ne on havainnollistettu perusteellisesti videolla.

Vaikka turvaistuin itsessään olisi laadukas, väärin asentaminen saattaa tehdä siitä täysin kelvottoman turvan. Videolla näkyy esimerkiksi, miten väärin asennettu turvakaukalo ampaisee törmäystilanteessa liikkeelle.

Autoliiton asiantuntijan muistuttaakin, että käyttöohjeet on syytä lukea huolella, jotta istuin tulee asennettua asianmukaisesti. Samoissa ohjeissa kerrotaan myös siitä, miten lapsi tulee kiinnittää turvallisesti istuimeen.

Osa turvaistuinvalmistajista on julkaissut netissä ohjevideoita istuimen asennuksesta ja oikeaoppisesta käytöstä. Niistäkin voi olla apua asiaan perehtyessä.

Jos ohje on liian monimutkainen ymmärrettäväksi, kannattaa siitä huomauttaa esimerkiksi Autoliittoon, sillä yksi kriteeri turvaistuintesteissä on se, että istuimen ohjeet ovat ymmärrettäviä.

@autoliitto Miten turvaistuin tulisi kiinnittää? 🤔 #suomitiktok #autoilu #liikenne #liikenneturvallisuus #kolari #suomiauto ♬ original sound – autoliitto

Rippijuhlista voi järjestää juuri rippilapsen näköiset, mutta niissä noudatetaan yleensä tiettyä etikettiä.

Kokosimme tietopaketin siitä, mitä rippijuhliin valmistautuvan tai juhlien järjestäjän kannattaa ottaa huomioon.

Prometheus-leirin käyneen nuoren juhlat voi järjestää jokseenkin saman kaavan mukaisesti.

Milloin rippijuhlat järjestetään?

Konfirmaatiotilaisuus kirkossa järjestetään rippikoulun lopuksi, yleensä sunnuntaina seurakunnan jumalanpalveluksen aikaan.

Mitään yleistä konfirmaatiopäivää ei ole, sillä rippikouluja järjestetään nykyään läpi vuoden. Samoin rippileirejä, jonka osana rippikoulu yleensä käydään, järjestetään läpi kesän.

Suurin osa järjestää rippijuhlat konfirmaation jälkeen, mutta juhlat voi pitää myös muuna ajankohtana.

Ketä kutsutaan rippijuhliin?

Rippijuhlien vieraslista kannattaa suunnitella yhdessä nuoren kanssa.

Juhliin on tapana kutsua nuoren kummit, lähimmät sukulaiset ja ystäviä. Jotkut haluavat laajentaa kutsuttujen joukon esimerkiksi naapureihin ja muihin sukulaisiin. Toisilla on tapana kutsua juhliin myös leirin pappi ja isoset.

Tässä kohtaa kannattaa myös pohtia, missä tilassa ja millaisella budjetilla juhlat järjestää. Suurempi vieraiden määrä kasvattaa juhlien kustannuksia.

Konfirmaatioon saapuvat yleensä vanhemmat ja kummit – harvemmin koko vierasjoukko.

Millainen on rippijuhlakutsu?

Rippijuhlan kutsun muodon ja lähetystavan voi valita vapaasti. Toiset suosivat itse askarreltuja kutsuja, toiset tekstiviestejä.

Kutsu kannattaa lähettää muutamia viikkoja ennen juhlia. Kutsuun on hyvä merkitä päivämäärä, jolloin toivoo vieraan ilmoittavan tulostaan ja mahdollisesti erikoisruokavaliosta. Tällöin tarjottavien määrä on helpompi arvioida.

Lähimmille kutsuvieraille alustavan juhlien ajankohdan voi ilmoittaa jo ennen virallista kutsua, jotta nämä tietävät varautua.

Kutsussa ilmaistaan selkeästi, keitä kutsu koskee. On myös hyvä ilmoittaa, mihin aikaan juhlat alkavat tai millä aikavälillä ne pidetään.

Rippijuhlien pukukoodi

Kutsussa kannattaa ilmoittaa pukukoodi, jos toivoo, että vieraat pukeutuvat juhlavasti.

Kutsussa mainittu tumma puku merkitsee juhlavaa ja siistiä pukeutumista eli sellaista, joka on yli arkipukeutumisen. Juhlavaatteiden ei kuitenkaan tarvitse olla kirjaimellisesti tummia.

Toisaalta jos rippilapsi toivoo vaikka tiettyä teemapukeutumista tai hassuttelevia asuja, kannattaa toive ottaa tosissaan. Kyseessä on kuitenkin nuoren suuri juhlapäivä.

Missä rippijuhlat voi pitää?

Rippijuhlat voi hyvin pitää kotona, etenkin, jos vierasmäärä ei ole kovin suuri. Kesällä juhlat voi laajentaa myös ulkotiloihin esimerkiksi pihaan pystytettävän katoksen avulla.

Juhlatilan voi myös vuokrata. Eri tiloja vertaillessa kannattaa selvittää, voiko mukana tuoda omat tarjoiltavat vai tilataanko ne juhlatilan kautta.

Rippijuhlien tarjoilut ja koristelut

Rippijuhlien tarjoilut on hyvä myös suunnitella nuoren kanssa yhdessä. Rippijuhlissa on yleensä tarjolla muun muassa kakkua, pikkuleipiä, jotakin suolapalaa ja kahvia.

Jos tällainen tarjoilu ei ole nuoren mieleen, kannattaa erilaisia vaihtoehtoja pohtia luovasti. Voisiko esimerkiksi pikkuleivät korvata nykyään kovin suositulla karkkibuffetilla?

Tarjoiluja suunnitellessa kannattaa pohtia sitä, kuka huolehtii niistä ja keittää kahvia. Jos nuoren vanhemmat tekevät tämän, voi se olla vieraiden kanssa olemisesta pois. Yksi hyvä keino on sopia vuorot vanhempien ja muutamien läheisten kesken juhlapöydän hoitamisesta.

Juhlatilan voi hyvin koristella, jos nuori sellaista toivoo, esimerkiksi mieluisilla juhlaviireillä, konfeteilla ja ilmapalloilla.

Mitä rippilahjaksi nuorelle?

Perinteisesti vieras tuo mukanaan yhden kukan, jolla hän muistaa rippilasta. Tämän lisäksi voi antaa nuorelle lahjan.

Usein sylikummi antaa nuorelle lahjaksi rippiristin. Rippiristejä on nykyään erilaisia ja niiden muoti vaihtelee. Kannattaa kysyä nuorelta etukäteen, millaista ristiä hän toivoo. Jos kummeja on useita, on hyvä sopia etukäteen, kuka antaa ristin lahjaksi. Muut kummit voivat muistaa nuorta muilla lahjoilla.

Moni nuori suosii rahalahjaa. Ylipäänsä kannattaa tiedustella etukäteen, millaisia lahjatoiveita nuorella on.

Rippijuhlien ohjelma

Rippijuhliin ei tarvitse välttämättä erillistä ohjelmaa, mutta esimerkiksi muutama lyhyt puhe kohottaa tunnelmaa ja jää mieleen.

Rippijuhlien perinteiseen etikettiin kuuluu, että puheen pitää toinen vanhemmista ja mahdollisesti myös kummit. Tästäkin voi poiketa nuoren omien toiveiden mukaisesti.

Jos joku läheisistä osaa soittaa jotain instrumenttia tai laulaa, voi häntä pyytää valmistamaan juhliin pienen ohjelmanumeron. Nuori voi myös itse laatia mieleisen soittolistan juhliin taustamusiikiksi.

Jos nuori on käynyt rippileirin, voi vieraille laatia esimerkiksi tietovisan siitä, mitä hauskaa leirillä tapahtui.

Kannattaa myös miettiä etukäteen, miten juhlia haluaa taltioitavan. Tähänkin kannattaa sopia selkeät kuvausvuorot, jotta kuvat eivät kokonaan unohdu.

Juhliin voi myös palkata valokuvaajaan. Mikäli haluaa ammattilaisen ottamat kuvat, mutta budjetti ei riitä koko juhlien kuvaamiseen, voi valokuvaajan kanssa sopia kuvaushetkestä, jossa hän ottaa niin kutsutut potrettikuvat esimerkiksi nuorelle tärkeässä paikassa.

Rippijuhlien kiitoskortit

Potrettikuvista voi juhlien jälkeen teettää kiitoskortit. Niistä jää usein tärkeä muisto vieraille, ja moni pitääkin mielellään esillä läheisten rippikuvia.

Kiitoskortit lähetään monesti postissa, ja ne voi teettää melko vaivattomasti jonkin kuvapalvelun kautta.

Kortit voi myös askarrella itse tai lähettää sähköisessä muodossa – mikä vain tuntuu luontevimmalta.

Lähde: Kotiliesi & Martat: Kodin hyvä arki – Arjen taitoja ja hyvää elämää (Otavamedia, 2012)

Oinas (21.3.-19.4.)

Energiatasosi on korkealla, mutta nyt olisi hyvä tasapainoilla perhearjen ja omien tavoitteiden välillä. Lasten harrastukset ja koulujutut saattavat viedä tavallista enemmän huomiota, joten muista myös pitää huolta omasta jaksamisestasi. Keskiviikkona jokin perheen sisäinen asia vaatii rakentavaa keskustelua – älä säikähdä, tämä selkeyttää kaikkien ajatuksia.

Härkä (20.4.-20.5.)

Viikko tuo mukanaan rauhallisia hetkiä, mutta myös pieniä yllätyksiä kotirintamalla. Lapset saattavat yllättää uusilla ideoillaan tai innostuksellaan johonkin uuteen, ja sinulta kaivataan joustavuutta. Viikonloppu on hyvä hetki tehdä jotain rentouttavaa koko perheen kanssa – yhteinen leffahetki tai metsäretki voisi toimia!

Kaksonen (21.5.-20.6.)

Tällä viikolla keskustelut kotona voivat pyöriä suurten kysymysten äärellä – ehkä joku lapsista pohtii elämän syvällisiä asioita. Vastaa kärsivällisesti ja ota mukaan huumoria. Viikonloppuna sinulla voi olla tarve saada omaa aikaa, joten pyydä kumppania tai isovanhempia tukemaan hetken, jotta voit hengähtää.

Rapu (21.6.-22.7.)

Olet tällä viikolla erityisen tunteellinen, ja saatat reagoida lasten tai kumppanin tekemisiin tavallista herkemmin. Älä kuitenkaan ota kaikkea liian henkilökohtaisesti – joskus pieni erimielisyys on vain osa arkea. Perhe kaipaa nyt erityistä huolenpitoasi, mutta muista, että sinäkin saat pyytää apua ja aikaa itsellesi.

Leijona (23.7.-22.8.)

Viikko tuo mukanaan tilanteita, joissa saat loistaa vanhempana! Lasten menestys jossakin asiassa, olipa se koulutehtävä tai harrastus, tuo iloa koko perheelle. Huolehdi silti, ettet ylikuormita itseäsi järjestämällä kaikkea yksin – anna myös muille vastuuta. Viikonloppuna on hyvä hetki rentoutua ja tehdä jotain spontaania.

Neitsyt (23.8.-22.9.)

Arjen hallinta on vahvuutesi, mutta tällä viikolla et voi suunnitella kaikkea etukäteen. Jokin muutos kotona tai koulussa voi vaatia nopeaa sopeutumista. Yritä olla joustava ja hyväksyä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Viikonloppuna jokin keskustelu voi vahvistaa suhdettasi lapseen tai kumppaniin.

Vaaka (23.9.-22.10.)

Tasapainon löytäminen on tällä viikolla avainasemassa. Perheesi saattaa vetää sinua eri suuntiin – lapset haluavat huomiota, mutta myös omat tarpeesi kaipaavat täyttymistä. Keskiviikkona jokin arkinen tilanne voi muuttua keskusteluksi, joka selkeyttää perheen pelisääntöjä. Viikonloppuna on hyvä hetki nauttia yhdessäolosta ilman kiirettä.

Skorpioni (23.10.-21.11.)

Jämäkkyyttäsi tarvitaan, mutta yritä muistaa myös pehmeys. Lapset saattavat testata rajoja tällä viikolla, ja sinun tehtäväsi on näyttää, että olet heidän tukenaan, mutta pysyt silti määrätietoisena. Perjantai tuo mukanaan helpottavan hetken – jokin pitkään pohdittu asia perheessä saa ratkaisunsa.

Jousimies (22.11.-21.12.)

Huumorintajusi pelastaa monta tilannetta tällä viikolla! Lapset voivat olla erityisen kekseliäitä, ja sinun tehtäväsi on pysyä mukana menossa. Perheessä voi olla pieniä väärinymmärryksiä, mutta älä jää vellomaan niihin – avoin keskustelu auttaa. Sunnuntai tuo mukanaan hetken, jolloin voit ladata akkujasi ennen uutta viikkoa.

Kauris (22.12.-19.1.)

Tämä viikko kutsuu sinua hidastamaan tahtia. Olet tehokas vanhempi, mutta nyt olisi hyvä tarkistaa, onko aikataulu liian tiukka. Ehkä jokin rutiini ei enää palvele perhettäsi parhaalla mahdollisella tavalla? Keskustele lasten kanssa ja katso, miten voitte tehdä arjesta sujuvampaa. Viikonloppuna voi olla hyvä hetki hemmotella itseäsi.

Vesimies (20.1.-18.2.)

Luovuutesi on tällä viikolla huipussaan! Saatat keksiä jotain uutta ja innostavaa tekemistä perheen kanssa – ehkä pieni taideprojekti tai kokeellinen ruoanlaitto. Viikon puolivälissä voi tulla eteen tilanne, jossa sinun pitää olla rauhallinen ja kuunteleva. Älä kiirehdi ratkaisemaan kaikkea heti, vaan anna tilaa myös muiden näkemyksille.

Kalat (19.2.-20.3.)

Tunteellisuus on tällä viikolla pinnalla. Saatat herkistyä lapsesi kasvun tai jonkin perheen sisäisen tapahtuman äärellä. On tärkeää antaa itsellesi lupa tuntea. Arjen kiireistä huolimatta yritä löytää pieniä hetkiä, joissa voit nauttia vain olemisesta. Viikonloppuna luovuutesi saa tilaa – ehkä maalaat, kirjoitat tai vietät hetken musiikin parissa.

Kaksplussan horoskoopit on tehty tekoälyn avulla, jota on koulutettu Kaksplussan horoskooppiaineistoilla. Tekoälyn omin sanoin: ”Toivottavasti nämä horoskoopit tuovat uutta inspiraatiota ja näkökulmaa vanhemmuuteen.”

Auta meitä kehittämään sisältöjämme!

Vastaa alla olevaan kysymykseen, niin voimme tarjota sinulle entistäkin parempia lukuhetkiä.

Toisinaan hääpäivien nimet voivat aiheuttaa hämmennystä. Käsitykset esimerkiksi pumpulihääpäivän ajankohdasta tai 20-vuotishääpäivän nimityksestä vaihtelevat maasta, paikkakunnasta ja perheestä toiseen.

Kaikille hääpäiville ei kuitenkaan ole omaa nimeä. Jokainen avioliiton alkuvuosille osuva hääpäivä on saanut oman nimityksensä, mutta viidennentoista hääpäivän jälkeen tahti harvenee.

Vaikka hääpäivien nimityksiä on pitkässä liitossa enää joka viidennelle vuodelle, omaa puolisoa on tapana muistaa jokaisena hääpäivänä jotenkin.

Tarkista alta, minkä nimistä hääpäivää vietät rakkaasi kanssa seuraavaksi. Alle on listattu, mitkä hääpäivien nimet ovat kunakin vuotena käytössä.

Hääpäivien nimet vaihtelevat

Hääpäivien nimet eivät ole täysin vakiintuneita, kuten listasta näkyy. Esimerkiksi ensimmäistä hääpäivää kutsutaan joko paperihäiksi tai pumpulihäiksi oman valinnan mukaan. Samalla jompikumpi nimityksistä jää häiden toiselle vuosipäivälle.

Tietyt hääpäivien nimet, kuten rautahäät tai pronssihäät, voivat vaihdella vuosien määrässä merkittävästikin. Esimerkiksi rautahäillä voidaan viitata joko kuudenteen tai 70. hääpäivään.

Hopea- ja kultahäät ovat kuitenkin samoja kaikissa maissa, joissa hääpäiviä vietetään.

Ideoita kunkin hääpäivän juhlintaan

Jokainen aviopari päättää itse, miten haluaa viettää hääpäiviä – vai vietetäänkö niitä ollenkaan.

Hääpäivien nimet itsessään vihjaavat, mitä vuosipäivän kunniaksi voi antaa toiselle lahjaksi. Pumpulihäiden kunniaksi voi esimerkiksi antaa toiselle pehmeän kylpytakin. Lisää ideoita kaikille hääpäiville löytyy täältä.

Kokonaisuutena tarkastellen hääpäivien nimissä mainitut materiaalit lujittuvat ja muuttuvat arvokkaammiksi sitä mukaa, mitä pidempään ollaan naimisissa.

Naisen ja miehen välisessä avioliitossa on tapana, että aviomies ostaa vaimolle kukkia jokaisena naimisiinmenon vuosipäivänä. Romantiikan määrä vain kasvaa, jos kukat muistuttavat jollain tavalla vaimon aikanaan kantamaa morsiuskimppua.

Hääpäivien juhlinnan ja nimitysten historiaa

Kultahäitä on todistetusti vietetty jo 1500-luvun Saksassa, hopeahäitä 1600-luvun lopun Alankomaissa. Pohjoismaihin tavat levisivät 1700-luvun kuluessa. Suomessa kulta- ja hopeahäiden vietto on kuitenkin yleistynyt vasta 1900-luvun alkupuolella.

Muiden hääpäivien nimet ovat kehittyneet 1800–1900-lukujen aikana, mikä voi osaltaan selittää, miksi nimitykset eivät ole yhtä vakiintuneita kuin kulta- ja hopeahääpäivä.

Aiemmin oli tapana, että kulta- tai hopeahääpari sonnustautui hääasuihinsa tai niitä muistuttaviin vaatteisiin juhlapäivän kunniaksi. Sitten häiden vuosipäivää juhlittiin alkuperäistä hääjuhlaa mukaillen puheineen ja vieraineen. Nykyäänkään ei ole tavatonta, että vihkivalat uusitaan pitkän avioliiton aikana.

Perinteen mukaan aviopari maksaa hopeahääpäivän kustannukset itse, mutta kultahääpäivän juhlinnan järjestävät parin lapset.

Lähteet: Kahden kauppa: Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia suomalaisista häistä, toim. Terttu Kaivola (1995, SKS); Suuri perinnekirja: Suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt, toim. Satu Aalto (2000, Karisto).

Poikkeustilanteita on monenlaisia. Kotivara tuo turvaa esimerkiksi laajan vesi- tai sähkökatkon aikana, jonkinlaisen suuronnettomuuden sattuessa tai arkisesti silloin, kun ihminen on sairastuttuaan estynyt käymään kaupassa.

Kotivaran ylläpitäminen on paitsi oman selustan turvaamista myös palvelus yhteiskunnalle. Kolmen vuorokauden vähimmäissuositus perustuu siihen, että laajassa häiriö- tai kriisitilanteessa viranomaiset tarvitsevat toiminta-aikaa tilanteen hallintaan saamiseen ja heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen.

Tähän artikkeliin on koottu tietoa siitä, mitä kotivaraan kannattaa sisällyttää ja miten kotivaraa ylläpidetään.

Kotivara ei ole erillinen varasto

Käytännössä kotivara tarkoittaa ruoka-, juoma- ja lääkevarastoa sekä muita välttämättömyystarvikkeita. Sana varasto ei kuitenkaan tarkoita, että elintarvikkeita olisi tarkoitus jemmata erilliseen laatikkoon, joka häiriötilanteessa kaivetaan esille.

Ideana on, että kotiin hankittuja elintarvikkeita käytetään ja kierrätetään jatkuvasti. Muuten voi käydä niin, että varalle tarkoitetut elintarvikkeet ja juomavesi ovat jo ohittaneet parasta ennen -päivämääränsä poikkeustilanteen äkillisesti iskiessä.

Kotivaran on hyvä koostua tuotteista, joita käyttää normaalistikin arjessaan. Se helpottaa ruokien kiertoa ja ehkäisee hävikkiä. Myös perheenjäsenten mahdolliset allergiat ja lemmikkien tarvitsema ruoka tulee huomioida kotivarassa.

Ruokien kannattaa olla sellaisenaan syötäviä tai helposti valmistettavissa ajatellen niitä tilanteita, kun sähkövirran tai veden saaminen on häiriintynyt.

Suosituksia suppeampikin kotivara auttaa häiriötilanteissa. Vaikka omaan kotiin ei siis olisi mahdollista koota kaikkea tarvittavaa, muutamakin asia on hyödyksi.

Vesi on kotivaran tärkein turva

Suomessa on totuttu siihen, että hanasta saa puhdasta ja juomakelpoista vettä. Kotivaraa kootessa on kuitenkin tärkeää muistaa myös vesi, sillä vesikatkon sattuessa tai veden saastuessa hanavettä ei voi käyttää.

Ihminen tarvitsee noin kaksi litraa juomavettä päivässä. Kolmessa vuorokaudessa tarvitaan siis vettä kuusi litraa henkeä kohden. Lisäksi vettä tarvitaan ruuanlaittoon ja peseytymiseen.

Ensihätään kotona on hyvä säilyttää pullotettua vettä. Yhtä tärkeää on hankkia kannellisia ja puhtaita ämpäreitä tai muita astioita, joilla voi hakea vettä viranomaisten ylläpitämistä vedenjakelupisteistä.

Lähteet ja lisätietoa: 72 tuntia, Martat, Suomi.fi

Tämän kaltaiset heitot ovat tuttuja monelle tuoreelle vanhemmalle. ”Ootapa vaan” -puheita kuulee varsinkin kokeneempien ihmisten suusta, jos itse sattuu olemaan nuori vanhempi. Muun muassa somevaikuttaja Mandimai Sundberg on ihmetellyt ilmiötä Kaksplussan haastattelussa.

”Ootapa vaan” -varoittelu voi harmittaa monesta syystä. Pahimmillaan se luo pahaa mieltä ja jopa epätoivoa. Tulevista haasteista muistuttelu voi lannistaa, jos jo meneillään oleva vaihe tuntuu vaikealta.

Kyse voi olla myös positiivisen kääntämisestä negatiiviseksi. Kun joku iloitsee säästyneensä raskauspahoinvoinnilta tai kehuu lapsen nukkuneen täysiä öitä, ilonpilaaja keksii kertoa, että viimeistään liitoskivut pakottavat vuodepotilaaksi tai hampaiden puhkeaminen valvottaa koko perhettä.

Mihin siis varoittelijat pyrkivät ja mitä heille kannattaisi vastata? Psykologi ja psykoterapeutti Lotta Heiskanen Terveystalosta valaisee ilmiötä.

Varoittelu ei tue lapsiarjessa jaksamista

Heiskanen toteaa, että raskauteen ja lapsuuteen kuuluu erilaisia vaiheita. Yksi vanhempi voi kokea pikkuvauvan tarvitsevuuden kuormittavaksi, kun taas toiselle vauva-aika tuntuu helpolta.

Myös lasten yksilölliset erot sanelevat arjen sujuvuutta. Temperamenttisen taaperon vanhemmilta kysytään enemmän kärsivällisyyttä kuin mukautuvaisen ikätoverin perheeltä.

– Ajattelutapa, jonka mukaan kaikki vain vaikeutuu ja muuttuu raskaammaksi tästä eteenpäin, ei tue jaksamista.

Heiskasen mukaan olisikin hyvä välttää viestimästä, että vanhemmuuden polku olisi tasaisesti vaikeutuva ylämäki. Lapset ja tilanteet ovat erilaisia, joten vanhemmat voivat kokea eri vaiheet eri tavoin.

Huumori on voimavara

Toisaalta Lotta Heiskanen muistuttaa, että ”ootapa vaan” -alkuisen lauseen voi lohkaista monenlaisilla äänensävyillä. Kommentti voi olla synkkää marisemista – tai humoristinen heitto.

Joissain tilanteissa hyväntuulinen huumori voi keventää vanhemman mielialaa tai toimia avauksena vertaistuelliselle keskustelulle. Se kuitenkin vaatii, että keskustelun tavoite on molemmille osapuolille selvä.

– Jos vanhempi oikeasti kamppailee vaikean vaiheen kanssa, häntä ei lohduta tai naurata sen povaaminen, että vielä vaikeampaa on luvassa.

Huumori on toisinaan vaikea laji, joten keskustelukumppanin reaktioita on syytä lukea ja toimia niiden mukaisesti. Usein vitsailua turvallisempaa on kannustaa, että vaikea vaihe menee vielä ohi.

Mitä vastata, jos varoittelu ärsyttää?

Varoittelijan käytöksestä voi olla vaikeaa päätellä, yrittääkö hän päteä, purkaa omia tuntojaan vai hyväntahtoisesti luoda yhteyttä toiseen. Heiskanenkaan ei halua ottaa kantaa siihen, mihin ”ootapa vaan” -fraaseja viljelevät ihmiset pyrkivät.

– En lähde arvailemaan toisten motiiveja tai sanomaan, että tee noin tai älä tee näin, koska se on hyvin tilanneriippuvaista.

Heiskanen kuitenkin toteaa, että yleisesti ottaen ihmisen ei tarvitse mukautua keskusteluun, joka ei tunnu itsestä mukavalta. Kommentin heittäneelle voi tarvittaessa sanoa, ettei heitto tuntunut hyvältä.

Tällöin keskustelukumppanin velvollisuus on kunnioittaa toisen toivetta ja korjata käytöstään. Muussa tapauksessa lohkaisulle voidaan nauraa yhdessä.

Vuonna 2022 isät käyttivät reilun 12 prosenttia perhevapaista, mutta vuonna 2024 vastaava luku oli lähes 21 prosenttia.

Mistä tämä reipas kasvu oikein johtuu?

Innostiko perhevapaauudistus isät kotiin?

Pari vuotta sitten voimaan astuneen perhevapaauudistuksen arvellaan vaikuttaneen asiaan.

– On hyvin mahdollista, että elokuussa 2022 voimaan tullut perhevapaauudistus on saanut isät käyttämään vapaita aikaisempaa runsaammin, tutkimuspäällikkö Anneli Miettinen kommentoi muutosta Kelan tiedotteessa.

– Monet isät ovat käyttäneet heille uudistuksen myötä tulleen pidemmän vapaajakson ja tämä näkyy isien käyttämien päivien osuuden kasvuna, Miettinen jatkaa.

Vanhemmat voivat nykymallissa osin itse päättää, miten jakavat vapaat. Kummallakin vanhemmalla on oikeus 160 päivärahapäivään, joista toiselle voi siirtää enintään 63 päivää.

Kumpikin vanhempi voi siirtää vapaiden käyttöä siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta.

Miesten vanhempainraha keskimäärin 20 euroa suurempi

Miesten saama vanhempainpäiväraha oli vuonna 2024 keskimäärin 100 euroa päivässä, kun naisilla se oli 78 euroa. Mistä tämä iso ero johtuu?

Vanhempainpäiväraha on ansiosidonnainen etuus, ja miesten ansiotulot ovat keskimäärin hieman korkeammat kuin naisilla, Kelan tiedotteessa kerrotaan.

Yhdessä maakunnassa isät jäävät ahkerasti kotiin

Alueellisesti suuria eroja isien perhevapaiden käytössä ei Manner-Suomessa ole, mutta yksi alue erottuu koko maan tilastoista.

Ahvenanmaalla isät käyttivät vuonna 2024 jo yli neljänneksen kaikista korvatuista päivistä.

– Alueiden väliset erot ovat vähitellen kaventuneet Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ehkä tämä kertoo siitä, että isien perhevapaiden käytöstä on tullut yhä tavanomaisempaa ja väestöryhmien väliset erot ovat pienentyneet, Miettinen sanoo.

Oletko vanhempainvapaalle jäänyt isä? Millaista se oli? Kerro kokemuksistasi!

Vaikka anopeista on tapana vitsailla ilkeään sävyyn, nämä minitarinat todistavat, miten upeita anopit todellisuudessa voivat olla.

Kaksplus järjesti taannoin leikkimielisen Suomen paras anoppi -kisan. Kokosimme osallistuneiden joukosta 20 ihanaa tarinaa. Näitä lukiessa nenäliinojen on hyvä olla lähettyvillä!

Kun anoppi ottaa siipiensä suojiin

”Vaimoni äiti majoitti minut oman kattonsa alle, kun olin nuorempi. Sen jälkeenkin ovet ovat aina olleet auki, oli kyse sitten lastenhoidosta tai nukkumapaikasta yövuoron jälkeen. Kerran anoppi toi kokonaisen perhepizzan juna-asemalle, kun junamme pysähtyi matkalla silloiselle asuinpaikkakunnallemme Lappiin.”

”Anoppi on maailman ihanin mummi lapsillemme. Olen menettänyt oman äitini, mutta anoppi paikkaa hänenkin rooliaan.”

”Anoppini on maailman lämminhenkisin ihminen. Olen homomies, ja jännitin ensitapaamistamme. Mutta hän otti minut niin avosylin vastaan, ettei ole tarvinnut jännittää enää mitään. Olen hänelle kiitollinen.”

”Kuin toinen äiti. Ilman häntä en tulisi toimeen.”

Kauniiden eleiden mestarit

”Anoppini on paras mahdollinen, etenkin, kun hän muistaa minua pienillä lahjoilla silloin tällöin. Hän tekee lempiruokaani, jos olen kylässä. Hän kohtelee minua kuin omaa poikaansa. Olemme käyneet kaksin katsomassa myös Mattia ja Teppoa.”

”Kesällä meillä on häät tulossa. Sain anopin vanhan vihkisormuksen. Olen ylpeä, kun saan kantaa palan historiaa.”

Ruokahuolto kunnossa

”Anoppi on aina valmis auttamaan. Välillä hän yllättää tuomalla esimerkiksi ruokakassin täynnä kaikkea tarpeellista, kun meillä on koko perhe kipeänä.”

”Kun vaimoni lähtee työmatkalle, anoppini tuo minulle ruokaa. Ilmeisesti luulee, että muuten kuolen nälkään. Mutta en ole valittanut!”

”Anoppini on hoitanut kauppaostoksiamme ja ollut muutenkin valtavana apuna, kun käteni on ollut paketissa ja mies on tehnyt pitkää päivää.”

Neuvoo muttei pyytämättä

”Anoppini ei tuomitse. Hän antaa ihan parhaita vinkkejä lasten kasvatukseen, muttei kuitenkaan liikaa. Aina saa apua, jos sitä pyytää.”

”Anoppini osaa olla puolueeton ja diplomaattinen. Jos puolisoni kanssa tulee erimielisyyksiä, anoppi ei aina automaattisesti ole poikansa puolella.”

Ei puutu liikaa asioihin

”Anoppini ei ole koskaan arvostellut minua.”

”Hän antaa tilaa. On tarvittaessa läsnä, mutta ei sotkeudu toisten asioihin.”

”Hän on kaukana ja ihana.”

Yhteisiä mielenkiinnon kohteita

”Me molemmat tykkäämme Marimekosta, vaniljantuoksuisista kynttilätuikuista ja kirpputoreilla kiertelystä. Ostamme usein toisillemme Marimekon tuotteita lahjaksi.”

Apuna perheen kasvaessa

”Kun esikoisemme syntyi, anoppini oli tukena alusta asti. Hän oli valmis auttamaan vaikka keskellä yötä, ja hänen rauhallinen läsnäolonsa auttoi meitä ensikertalaisina vanhempina luottamaan itseemme. Viime vuonna hän otti lapsemme viikoksi hoitoon, jotta pääsimme miehen kanssa viettämään laatuaikaa.”

”Kaksi lastamme ovat molemmat olleet mummilla yökylässä noin kerran kuussa. Se on ollut henkireikä parisuhteellemme. Esikoisella oli koliikkia ja myöhemmin tuli muita haasteita, minkä takia pohdimme, jaksammeko toista lasta. Anopilta saatu apu oli edellytys sille, että meillä ylipäätään on toinen lapsi.”

Eron jälkeenkin auttamassa

”Meillä on neljä lasta. Eron jälkeenkin ex-anoppini ja hänen miehensä ovat yhä korvaamaton apu arjessa. Apua saa lasten kuljetuksiin, ja kaikki lapset käyvät mielellään mummolassa kylässä.”

Roolimalli

”Olen todellakin voittanut anoppilotossa! Anoppini on minulle korvaava kokemus turvallisesta vanhemmasta elämässäni.”

”Anoppini on kokenut suuria menetyksiä ja sairastanut vakavan sairauden, josta selvisi nipin napin hengissä. Hän huolehtii aina, että kaikilla muilla on hyvä olla. Vastaavaa ihmistä on vaikeaa löytää. Rakastan anoppiani.”

Kokemukset ovat satoa Suomen paras anoppi -kilpailusta, jonka Kaksplus järjesti tammikuussa 2025.

Ensin on kuitenkin hyvä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan, onko kyseessä nimenomaan riita.

– Riidassa on lähtökohtaisesti kaksi tasaväkistä osapuolta, jotka voivat ilmaista näkemyksiään, vaikkakin erimielisiä sellaisia. Riitaan ei kuulu pelon tai uhan ilmapiiri, toteaa Ensi- ja turvakotienliiton asiantuntija Päivi Hietanen.

Riita saattaa joskus yltyä kovaääniseksi, mutta silloinkin molempien pitää kokea olevansa turvassa. Riidat kuitenkin kuuluvat osaksi elämää, eikä niiltä kukaan voi välttyä.

– Silloin on enemmän kyse siitä, että miten voisi säädellä omia tunteita niissä tilanteissa. Voi olla hyvä todeta toiselle, että huomaa kiihtyvänsä nyt todella paljon. Pienen aikalisän ottaminen voi silloin kannattaa. Toisaalta voi myös viestiä toiselle, että toisen olisi nyt hyvä tehdä vastaava.

Riitaan ei kuulu väkivalta. Väkivallasta on kyse silloin, jos toinen uhkailee tai toisesta tuntuu, että pitää alkaa varoa puheita siksi, että pelkää toista.

– Yksi klassisen uhkailun muoto on se, että uhataan, että et saa enää nähdä lapsia, jos otat eron. Tällöin kannattaa hakea tukea siihen, miten pääsee lähtemään väkivaltaisesta suhteesta turvallisesti. Jos suhteessa on väkivallan merkkejä, niin turvallisen yhteistyön rakentaminen erossa on vaikeaa. Toisen pitäisi pystyä näkemään oma väkivaltainen käytöksensä ja hakemaan siihen apua, Hietanen sanoo.

Riitaisa ero ja lapset – mitä riidan taustalla kytee?

Erilaiset eroamisen tavat voivat vaikuttaa siihen, miten riitaisa erosta syntyy. Niiden tiedostaminen voi jopa auttaa liennyttämään riidan.

Hietanen kertoo haastattelututkimuksesta, josta hahmottui neljä erilaista eroamisen tapaa. Tavat vaikuttavat siihen, kuinka hyvin vanhemmat pystyvät sopimaan lapsen asioista ja huolehtimaan vanhemmuudesta.

Jos vanhemmat ovat ennen eropäätöksen syntymistä pystyneet keskustelemaan parisuhteen haasteista ja pyrkineet löytämään tavan päästä eteenpäin asioissa joko yksin tai ammattilaisen turvin, ennustaa se yleensä seesteisempää eroa.

Sen sijaan, jos pinnan alla kytee pelkoa tai turvattomuutta, asioista on vaikea päästä keskustelemaan niin, että molemmat kokevat tulevansa kuulluiksi.

Jos eron syynä on esimerkiksi päihdeongelma, haasteita mielenterveydessä tai on muita syitä, jotka vaikeuttavat parin keskusteluyhteyttä, ero voi olla riitaisakin. Toisaalta näissäkin tilanteissa saattaa löytyä ajan kanssa sopivat toimintatavat tai jopa keskusteluyhteys, jos vanhemmat ymmärtävät oman roolinsa vanhempina ja pystyvät irtautumaan päättyneestä parisuhteesta.

Jos ero taas tehdään ennen kaikkea ratkaisuna elämää kuormittavaan tilanteeseen, kuten lapsen erityisyys tai omien vanhempien sairastaminen, keskusteluyhteys löytyy yleensä ajan kanssa. Näissä tilanteissa yleensä vanhemman voimavarat ovat koetuksella, ja tukea tarvitaan perheessä myös muuhun kuin erosta toipumiseen ja sopeutumiseen eron mukanaan tuomiin muutoksiin.

Jos toinen osapuoli päättää erosta hyvin nopeasti esimerkiksi toisen pettämisen takia tai siten, että on itse käsitellyt asiaa ammattilaisen kanssa jo pitkään kertomatta toiselle, ero on yleensä shokki jätetylle. Tällöin erosta voi kehkeytyä riitaisa, kun keskusteluyhteys on minimissään. Jätetty kokee vahvasti tulevansa hylätyksi ja petetyksi, joka syystäkin vaikeuttaa toimivan keskusteluyhteyden ylläpitämistä.

Tosin väkivaltaisessa suhteessa nopea lähteminen on lähes välttämätöntä, sillä väkivallan uhka on erityisen korkea juuri erohetkellä.

Miten riidasta eteenpäin?

Keskusteluyhteyden hakeminen toisen kanssa erosta huolimatta on yleensä kaikki kaikessa, jos riitaa haluaa taltuttaa: Mitä tunteita suhteeseen liittyy? Millainen suhde oli? Miksi eroon on päädytty?

– Haluamme opettaa lapsillekin, että riidat selvitetään ja sitten jatketaan eteenpäin. Vaikka kaikesta ei päästäisi yhteisymmärrykseen, olisi hyvä kuitenkin yrittää selvittää asiat etenkin lasten vuoksi. Viha sen sijaan pitää kiinni vahvasti menneessä ja ex-kumppanissa, Hietanen toteaa.

Riidan taustalla on todennäköisesti kohtaamattomuus, kommunikaatiovaikeudet, läheisyyden tai arvostuksen puute tai jokin kipeä asia, jota ei saa sanotuksi tai jota toinen ei tunnu kuulevan.

– Toista emme voi muuttaa, mutta ainoa, mitä voimme tehdä, on oman toiminnan pohtiminen ja tarkastelu. Monelle ero on myös kasvunpaikka. Myös lapseen ja hänen tarpeisiinsa keskittyminen vie omia ajatuksia muualle kaunoista, joita kokee exää kohtaa, toteaa Niina Neuvonen, Ensi- ja turvakotienliiton asiantuntija.

Voi myös miettiä ainakin yhden hyvän asian, jonka ex-kumppani tekee vanhempana hyvin lapsen kannalta.

Jos suhteessa on väkivaltaa, silloin ennen kaikkea oman toiminnan pohtiminen keskittyy mieluiten ammattilaisen kanssa siihen, miten väkivallan uhkaa voi poistaa ja miten saisi rakennettua rinnakkaisvanhemmuutta, jossa vanhemmat minimoivat kohtaamiset ja viestittelyt toistensa kanssa.

Mitä käytännön asioita kannattaa riitaisassa erossa huomioida?

Erosta on hyvä kertoa lapsen päivähoitopaikkaan ja kouluun, jotta lapsen kanssa päivittäin tekemisissä olevat hoitajat ja opettajat voivat tukea lasta eron keskellä.

Kaikkia erityisvivahteita erosta ei tarvitse kertoa, mutta saattaa olla hyvä mainita siitä, että jos riitoja on, ne pyritään selvittämään.

Lastenvalvojalla voi vahvistaa lapsen tapaamissopimuksen. Hietanen kuitenkin muistuttaa, että lastenvalvoja ei ole oikea paikka riidoille lapsen tapaamisesta.

– Toisilla on vielä se käsitys, että lastenvalvoja ottaisi kantaa tapaamissopimukseen. Hän varmistaa, että lapsen etu toteutuu, mutta yksityiskohtiin ei lastenvalvoja ota kantaa.

Ennen lastenvalvojan luona tehtävää sopimusneuvottelua vanhempien olisi hyvä yhdessä keskustella, miten lapsen asiat eron jälkeen hoidetaan. Apuna voi käyttää esimerkiksi THL:n vanhemmuussuunnitelmaa.

Sopimusta ei tarvitse, eikä ehkä kannatakaan tehdä kerralla lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Se voi hyvin olla määräaikainen, jonka jälkeen esimerkiksi tapaamisjärjestelyä tarkastellaan uudelleen sen hetkisen tilanteen valossa lapsen etu edellä.

Metatyö on myös varmistelua ja toisten puolesta ajattelemista: oletko jo tehnyt läksyt, muistitko ilmoittautua ajoissa tapahtumaan.

Kaksplus kysyi taannoin lapsiperheiden vanhemmilta, millä tavoilla he jakavat metatyövastuuta parisuhteissaan ja perhe-elämässään. Yhteensä vastaajia oli 157. Heistä 140 oli naisia ja 17 miehiä.

Metatyö valuu yhä edelleen äideille

Kaikista naisista 63 prosenttia arvioi kantavansa päävastuuta perheen metatöistä. Naisista valtaosa oli perheellisiä ja parisuhteessa miehen kanssa.

Miehet sen sijaan arvioivat naisia useammin, että vastuu jaetaan tasan. Tuloksia tosin voi vääristää se, että otanta oli pieni ja naisosallistujia oli moninkertaisesti enemmän kuin miehiä.

Pyysimme vastaajia kertomaan, millä tavalla metatyötä on pyritty jakamaan perheissä. Etenkin metatyöstä kuormittuneet naiset ovat kyselyn perusteella yrittäneet kehitellä tapoja, joilla arjen suunnittelutyö voisi jakautua tasaisemmin. Koostimme yhteen viisi monissa vastauksissa toistunutta tapaa.

Kuhunkin jakamislogiikkaan liittyy hyviä puolia ja potentiaalisia kompastuskiviä, joista yleisintä on hankalaa karistaa: jos pariskunnan toinen osapuoli tekee suurimman ajatustyön myös metatöiden jakamisessa, voidaanko todella puhua metatyön puolittamisesta?

1. Tarkasti kaikki tasan

Kaikista vastaajista noin 24 prosenttia ilmoitti, että metatyöt jaetaan arjessa tasan. Joissain perheissä se tarkoittaa varsin tarkkojakin raameja, kuten erään äidin vastaus osoittaa:

”Joka toinen päivä äiti on töiden jälkeen vastuussa lapsen kanssa touhuamisesta ja nukuttamisesta, joka toinen ilta on isän vuoro. Olemme myös jakaneet kokkaus- ja ruokasuunnitteluvuorot siten, että toinen hoitaa perheen ruoat maanantaista tiistaihin ja toinen keskiviikosta torstaihin. Perjantaisin ja viikonloppuisin tarkkoja jakoja ei ole, silloin elämme enemmän hetkessä.”

2. Selkeä vastuunjako

Osa vanhemmista vastasi, etteivät he yritäkään jakaa kaikkea metatyötä tasan tai niin, että vastuita vaihdellaan. Selkeä, kummankin osapuolen vahvuuksiin perustuva vastuunjako vapauttaa suunnittelemasta sitä, kumman vuoro on tehdä mitäkin.

”Äiti huolehtii vaatteiden ostamisesta, huoltamisesta ja pyykkäämisestä. Isä käy kaupassa ja laittaa ruoan.”

”Vuosien kuluessa meille on muodostunut omat vastuualueet, joista huolehditaan.”

3. Kalenterin voimalla

Yhteinen kalenteri auttaa monissa perheissä muistamaan kaiken tarvittavan. Osa vastaajista suosi perinteistä paperikalenteria, toiset olivat tykästyneet sähköiseen alustaan.

”Meillä on perhekalenteri, jossa jokaiselle on oma sarakkeensa. Näin pysymme kartalla päivähoitopäivistä, harrastuksista, syntymäpäivistä ja kaikesta muusta. Mies hoitaa autoon liittyvät asiat, minä lääkäri- ja neuvola-ajat sekä juhliin liittyvät järjestelyt.”

”Meillä on käytössä kännykän kalenteri, johon merkitsen kaikki harrastukset ja muut menot ja asetan muistutukset. Lähetän sitten puolisolleni kutsut tapahtumiin, joista hänenkin on syytä tietää tai joihin hän joutuu osallistumaan.”

4. Arkea helpottavat sovellukset ja palvelut

Kalenterin ohella tai sijasta joissain perheissä on käytössä sovelluksia, jotka helpottavat arjen askareiden suunnittelua.

”Käytämme jaettua to do -sovellusta, johon voi listata kauppaostoksia, merkitä kalenteriin kellonajan tarkkuudella hoidettavia asioita ja lisätä linkkejä helppoihin arkiruokiin. Sovellus on auttanut paljon.”

”Ruokakauppaostosten nettitilaus. Molemmat näkevät, mitä tilauksessa on ja molemmat tietävät milloin se tulee.”

”Kaupassa käydään rutiininomaisesti samassa lähikaupassa, kauppalista jaetaan yhdessä S-ostoslista sovellukseen, johon molemmat voivat täyttää tarpeita myös etänä.”

5. Metatyöstä ei yksinkertaisesti sovita

Arki voi toimia niinkin, että asiat hoidetaan sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan ja asian hoitaa se, joka sattuu olemaan sillä hetkellä saatavilla.

”Siis meillä tehdään hommia ihan miten sattuu”, yksi vastaaja päivitteli.

”Se tekee, joka on paikalla. Lasten ehdoilla mentiin 20 vuotta”, toinen totesi.

Vastaava tuottaja Teija Ryösä toisinaan törmää jopa oletukseen, että ohjelman sisältöä ei juuri mietittäisi.

– Kyllä se on aika monelta kantilta mietitty, hän naurahtaa.

Ryösä on toiminut Pikku Kakkosen vastaavana tuottajana vuodesta 2017 asti. Hän vastaa Pikku Kakkosen ohjelmistosta ja budjetista. Lisäksi hän on esihenkilö seitsemäntoista hengen tiimissä, joka toteuttaa ja julkaisee ohjelmiston.

Pikku Kakkosen ohjelmat on suunnattu alle kouluikäisille katsojille, ja Ryösän ja ohjelmantekijöiden tehtävänä on palvella heitä kaikkia. Jos jokin ohjelma on päässyt Pikku Kakkoseen asti, se on läpäissyt tarkan seulan.

Työssä ei ole kyse söpöjen ja kivojen ohjelmien katselusta ja tilaamisesta. Jos jokin ohjelma on päässyt Pikku Kakkoseen asti, se on läpäissyt tarkan seulan.

Sisältö on tarkasti kuratoitua 

Kaikkien Pikku Kakkosen ohjelmien tulee täyttää ainakin neljä kriteeriä. Ensinnäkin ohjelman on täydennettävä olemassa olevaa sarjavalikoimaa, eli käsitellä jotain uutta aihetta tai lähestyä aihetta uudenlaisesta näkökulmasta.

Toiseksi ohjelman tulee sopia valikoimaan myös niin, että kaiken ikäisille lapsille olisi tasaisesti ohjelmia tarjolla. Kolmanneksi ohjelmalta toivotaan hienoa visuaalista toteutusta, joka mielellään saisi erottua olemassa olevasta valikoimasta.

Neljänneksi kaikkien ohjelmien lähtökohtana on laadukkuus. Ryösän mukaan räiskintä, nopeat kuvaleikkaukset tai yletön mekkala eivät kuulu Pikku Kakkosen ohjelmatarjontaan. Väkivaltaa ei koskaan käsitellä ihannoiden tai tarjota ratkaisuksi.

– Toivoisin, että lapsen aloitellessa median käyttöä vanhemmat tutustuisivat Pikku Kakkosen tarjontaan. Ohjelmamme on kuratoitu ikäryhmäkohtaisesti ja vanhempi voi luottaa ikärajoituksiin.

Lisäksi Ryösä kannustaa vanhempia katsomaan ohjelmia yhdessä lasten kanssa. Aivan pienimmille hän suosittelee tv-ohjelmien sijaan audiosisältöjä, kuten vauvamuskaria.

Omaa ja ulkomaalaista tuotantoa

Suurin osa Pikku Kakkosen ohjelmistosta on ulkomaalaisia animaatiosarjoja. Uusia lastenohjelmia etsitään alan kansainvälisiltä messuilta, joita järjestetään muutaman kerran vuodessa. Messuille matkustaa yleensä Ryösän kollega, tilaaja-tuottaja Virve Schroderus.

– Virve neuvottelee lukuisten eri toimijoiden kanssa ja yrittää löytää meille parhaat ohjelmat eli ne, jotka sopivat meidän ohjelmistoomme, Teija Ryösä kertoo.

Neuvottelut kestävät joskus kauan. Jotkin ohjelmat ovat neuvotteluvaiheessa vasta tekeillä, joten voi vierähtää muutama vuosi ennen kuin sarja päätyy suomalaistelevisioihin.

Lisäksi Pikku Kakkosella on omatuotantoisia ohjelmia. Niiden taustalla on Ryösän mukaan aina jokin tietty tarve. Esimerkiksi marraskuussa 2024 esitetty viisiosainen Lapsen oikeudet -sarja tuotettiin itse, koska aiheesta ei ollut entuudestaan sopivaa sisältöä saatavilla.

Omatuotantoisten ohjelmien kehittelyssä on Ryösän mukaan aina mukana suomalaisia asiantuntijoita, jotka tarkistavat faktat. Ihmisen anatomiaa käsittelevässä Ihmeellinen ihminen -ohjelmassa taustajoukkoina oli lääketieteen ammattilaisia, kun taas tunnetaitoihin keskittyvä Jyrkin ja Neposen tunneloikkia -sarja tehtiin yhteistyössä lastenpsykiatrian professori Kaija Puuran kanssa.

Ulkomaalaisista sarjoista Ryösä näkee yleensä muutaman pilottijakson ennen kuin päättää sen ottamisesta ohjelmistoon. Omatuotantoisista sarjoista Ryösä katsoo jokaisen jakson.

Yhtenäiskulttuurin aika on ohi

Vaikka Ryhmä Hau ja muutama muu sarja voidaan laskea sukupolvikokemuksiksi, Ryösä ajattelee, että paluuta entisenlaiseen yhtenäiskulttuuriin ei ole. Nykyperheet eivät enää kokoonnu television ääreen joka päivä samaan kellonaikaan.

– Toisaalta on tervetullutta, että lapset voivat katsoa heille mieluisia ohjelmia juuri silloin, kun perheelle sopii.

Yhtenäiskulttuurin murtuminen näkyy myös lastenohjelmien saamissa palautteissa. Palautteenantajat kuvailevat joskus yksityiskohtaisestikin sitä, millaiset ohjelmat palvelisivat kyseisen perheen tarpeita parhaiten. Yksi toivoo tietynlaista kerrontatapaa ja tiettyjen aiheiden välttämistä, toinen haluaisi täsmälleen päinvastaista.

Varsinaisia palautevyöryjä tulee Ryösän mukaan lähinnä silloin, kun jonkin suositun ohjelman esittäminen loppuu joko sopimuksen tai viimeisimmän tuotantokauden päätyttyä.

– Lasten suosikkisarjoja pyritään toki aina jatkamaan. Yksittäisten toiveiden kohdalla uusintaa harkitaan tarkemmin, koska ohjelman esittäminen on aina jostain muusta pois.

Ulkomaisten animaatiosarjojen sopimuskausi kestää noin neljä vuotta kerrallaan.

Ajat muuttuvat, lapsi pysyy samana

Teija Ryösä aloitti Pikku Kakkosessa vuonna 1984 kuvaussihteerinä. Sittemmin hän eteni ohjelma-assistentiksi, apulaistuottajaksi, tuottajaksi ja vuodesta 2017 alkaen vastaavaksi tuottajaksi. Iso osa urasta on hoitunut ruuhkavuosien melskeessä, sillä Ryösä on neljän lapsen äiti ja tätä nykyä myös isoäiti kahdelle lapsenlapselle.

Yli neljänkymmenen vuoden aikana työssä käytetty tekniikka on muuttunut, mutta lasten tarpeet ovat sisällöllisesti pysyneet työn ytimessä.

– Mediaympäristö on muuttunut, mutta lapsen kehitysvaiheet pysyvät samoina. Lapset kiinnostuvat edelleen tietyn ikäisenä tietyistä asioista. Siksi ajatukset lastenohjelmien taustalla voivat olla hyvinkin vanhoja, vaikka toteutustavat olisivat uusia.

Ryösän mukaan erilaisten kulttuurien sekä lasten ja perheiden moninaisuus on huomioitu ohjelmistossa aiempaa paremmin. Jatkuva tavoite on, että jokaiselle lapselle löytyisi ohjelma, jossa hän tulisi kohdatuksi joko tarinan tai hahmon kautta.

Vastaavana tuottajana Ryösän täytyy huolehtia, että ohjelmisto palvelee mahdollisimman monia. Yhtä tärkeää on kuitenkin pysähtyä miettimään, minkälaisen lapsen tarinaa ei vielä ole kerrottu.

Silloin työpöydällä on jotain, josta voi tulla jollekin lapselle ensimmäistä kertaa tunne: minut on nähty.

Jos pieni lapsi ei keksi, mitä voisi piirtää seuraavaksi, ehdota vaikkapa söpöjä piirustusideoita. Myös kulkuneuvot tai eläimet voivat olla lapselle mieluisia, helppoja aiheita.

Isommat taiteilijat voivat innostua eritoten taruolennoista tai maisemista, mutta kaikki tähän kootut piirustusideat taipuvat niin yksinkertaiseen kuin kunnianhimoisempaankin toteutukseen.

Katso helpot ja astetta haastavammat piirustusideat aihealueittain selaamalla listaa!

Söpöjä piirustusideoita

• cupcake
• delfiini
• donitsi
• hymyilevä aurinko tai kukka
• karamelli
• kilpikonna
• kirsikat
• kuumailmapallo
• kärpässieni
• leppäkerttu
• mehiläinen
• perhonen
• pilvi
• pingviini
• pupu
• sammakko
• sushi
• tikkari
• tipu
• toukka

Helpot piirustusideat lapsille

• aurinko
• auto
• banaani
• hymynaama
• kukka
• omena
• planeetta
• puu
• sateenkaari
• sydän
• talo tai oma koti
• tähti

Hauskoja eläinaiheita

• ankka
• apina
• dinosaurus
• flamingo
• hevonen
• hiiri
• hylje
• jänis
• jääkarhu
• kala
• karhu
• kirahvi
• kissa
• koira
• krokotiili
• käärme
• lehmä
• leijona
• merihevonen
• mustekala
• norsu
• panda
• papukaija
• possu
• pöllö
• rapu
• seepra
• siili
• tiikeri

Erilaisia maisemia

• aavikko
• avaruus
• hiekkaranta
• ikkunasta avautuva maisema
• kaupunki
• kukkaniitty
• lumihuippuiset vuoret
• maapallo
• meren tai järven ranta
• merenpohja
• metsä (muista eri vuodenajat)
• pelto
• puisto
• tulivuori
• vihreät kukkulat
• öinen tähtitaivas

Piirustusideoita tutuista henkilöistä

• omakuva
• äiti tai isä
• sisko tai veli
• mummo tai vaari
• kummitäti- tai setä
• serkku tai muu sukulainen
• paras kaveri
• päiväkodin hoitaja tai opettaja
• perhepotretti

Kulkuneuvoja ja tekniikkaa

• ambulanssi
• avaruusraketti
• bussi
• helikopteri
• kännykkä
• laiva
• lentokone
• lumiaura
• mopo
• mönkijä
• nosturi
• paloauto
• poliisiauto
• polkupyörä
• purjevene
• rekka
• robotti
• roska-auto
• ruohonleikkuri
• sukellusvene
• tietokone
• traktori

Ruoka-aiheiset piirustusideat

• avokado
• hampurilainen
• hedelmäkori
• hot dog
• jäätelöannos
• kaakaokupillinen
• kakku
• kroissantti
• mansikka
• mehulasi
• oma lempiruoka
• paistettu kananmuna
• pizza
• porkkana
• smoothie
• vesimeloniviipale

Harrastuksiin liittyviä piirustusideoita

• balettitanssija
• huulipuna tai muu meikkituote
• kaukoputki
• keilat ja keilapallo
• leija
• luistimet
• maalipaletti
• onkivapa
• pallo
• rummut
• sukeltaja
• sulkapallomaila
• taikuri

Mielikuvituksellisia piirustusideoita

• enkeli
• haltia
• hirviö
• keijukainen
• lohikäärme
• maahinen
• menninkäinen
• merenneito
• noita
• peikko
• tonttu
• velho
• yksisarvinen
  

Tiesitkö, että kouluikäisten lasten piirustuksia voi lähettää julkaistavaksi Koululainen-lehteen? Lähetä piirustus linkistä valitsemalla lomakkeelta vaihtoehto ”postia lukijoiden sivulle”.

Ensi- ja turvakotienliiton asiantuntijat Päivi Hietanen ja Niina Neuvonen vinkkaavat, mitä kannattaa huomioida, kun kertoo lapselle erosta.

Valitse aika ja paikka huolella, kun kerrot erosta

Ennen kuin lapselle kertoo erosta, kannattaa vanhempien mahdollisuuksien mukaan yhdessä miettiä, mikä olisi sopiva hetki ja miten lapsen mahdollisiin kysymyksiin vastataan.

Kannattaa välttää asian kertomista, kun lapsi on illalla väsynyt tai juuri menossa nukkumaan. Parasta olisi kertoa asiasta esimerkiksi viikonloppuna päivällä, kun lapsi ei ole vielä väsynyt päivän touhuista.

Hetkelle kannattaa varata hyvin aikaa, jotta lapsen kysymyksiin voi vastata rauhassa. On myös hyvä huomata se, että kertomisen jälkeen kannattaa varata lapselle aikaa pohtia asiaa ja tarvittaessa tarjota lapselle läheisyyttä ja tukea.

Erosta kertominen on ylipäätään lapselle luottamuksenosoitus. Hän saa kokemuksen siitä, että pysyy tilanteen tasalla. Yleensä lapset ovat saattaneet jo etukäteen osata odottaa eroa perheen ilmapiirin vuoksi.

Jos vanhemmat pystyvät olemaan tekemisissä toistensa kanssa, olisi hyvä, että molemmat ovat paikalla, kun erosta kerrotaan lapselle.

– Eron hetkellä on tärkeää vaalia lapsen turvallisuutta ja säilyttää tunneyhteys lapseen. Aina se ei kuitenkaan onnistu molempien vanhempien osalta. Tällöin yhdenkin turvallisen vanhemman läsnäolo ja tuki kannattelee lasta, Neuvonen toteaa.

”Miksi eroatte?”

Lapsi saattaa esittää hyvin konkreettisia ja suoria kysymyksiä. Lapselle kerrotaan ikätasoisesti, mikä arjessa tulee muuttumaan ja mitkä asiat säilyvät samoina.

Olisi hyvä yrittää järjestää asiat niin, että lapsen elämässä muuttuu mahdollisimman harva asia eron myötä.

– Lapselle on usein tärkeää saada kuulla, että hän voi edelleen tavata itselleen tärkeitä sukulaisia ja lemmikkejä molempien vanhempien tahoilta, Neuvonen muistuttaa.

Kun erosta kerrotaan, on vanhempien kuultava myös lapsen toivetta hänen asioidensa järjestelystä.

Kaikista tärkeintä lienee kuitenkin se, että lapselle sanotaan, että ero ei ole hänen syynsä, eivätkä vanhemmat eroa hänestä vaan toisistaan.

Jos lapsi kysyy eron syytä, voi hänelle todeta, että se on aikuisten välinen asia. Lapsen ei tarvitse ottaa kantaakseen aikuisten murheita tai valita puoltaan erotilanteessa.

”Kertominen lapsille tekee eron todeksi”

Vanhempi saattaa olla eron käynnistyessä poissa olevampi ja väsynyt. Se on täysin ymmärrettävää.

– On kasvattavaa ja opettavaista, että vanhempikin voi näyttää inhimillisyyttä ja suruaan, vaikka sitä ei lapsen kannateltavaksi voikaan kaataa.

Lapsille kannattaakin selittää, mistä vanhemman erilainen olemus tai ajoittainen ajatuksiin vaipuminen johtuu.

– Erosta kertominen on vanhemmalle monesti vaikea paikka siksikin, koska se tekee erosta totta, Päivi Hietanen toteaa.

Vauvalle ero ei vielä välity sanallisesti kertomalla, mutta hän aistii ennen kaikkea perheen ilmapiirin. Eronkin keskellä on tärkeää turvata vauvan tarpeet hoivasta ja huolenpidosta. Kannattaa myös erossa yrittää järjestää asiat niin, että vauva voisi tavata toista vanhempaa erosta huolimatta.

Erosta kannattaa välittää tieto myös lapsen hoitopaikkaan tai kouluun, jotta ammattilaiset voivat sielläkin tukea lasta eron keskellä.

Kokosimme kolme eri ideaa, mitä puuron päälle voi laittaa. Nämä ohjeet sopivat koko perheelle ja ovat myös niin helppoja, että kouluikäinen lapsi osaa tehdä ne itse. Keitä siis ensin kattilallinen herkullista kaurapuuroa alla olevalla perusohjeella ja tuunaa puuroannos sen jälkeen jollain kolmella eri maulla: karamelli-omenalla, mysli-hedelmällä tai nutellalla.

Herkullinen kaurapuuro (4 annosta)

Tarvitset:
1 l kauramaitoa tai vettä
½ tl suolaa
4–5 dl kaurahiutaleita

1. Mittaa kauramaito tai vesi ja suola suureen, paksupohjaiseen kattilaan. Anna kiehahtaa ja lisää sitten kaura­hiutaleet.
2. Keitä puuroa 5–7 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna sitten vetäytyä hetki kannen alla.
3. Annostele puurot kulhoihin ja tuunaa!

Karamelliomenapuuro (1 annos)

Tarvitset:
1 omena
2 rkl fariinisokeria
1 rkl voita tai kasvimargariinia
½ tl kanelia
1 rkl pähkinöitä

1. Pese omena. Poista omenan kota omenaporalla. Leikkaa sitten omena pieniksi kuutioiksi.
2. Kumoa omenat lämmönkestävään astiaan, mittaa mukaan sokeri ja voi.
3. Lämmitä mikrossa 5–8 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmoisia ja karamelli vähän paksumpaa. Lisää joukkoon kaneli ja annostele puuron pinnalle pähkinöiden kera.

Mysli–hedelmäpuuro (1 annos)

Tarvitset:
2 klementiiniä
½ dl mustikoita
2 rkl mysliä
(2 rkl mehukeittoa tai maapähkinävoita)

1. Kuori klementiinit ja annostele ne sekä mustikat ja mysli lämpimän puuron pinnalle.
2. Voit halutessasi lisätä myös vähän mehukeittoa tai maapähkinävoita. Herkuttele.

Nutella-herkkupuuro (1 annos)

Tarvitset:
2 rkl nutellaa
½ suklaapatukan
+ marjoja, strösseliä tai karkkeja

1. Pehmennä nutellaa lusikalla tai lämmittämällä, annostele puuron pinnalle.
2. Lisää rouhittu suklaapatukka ja muut lisukkeet puuron joukkoon. Viimeistele strösseleillä ja herkuttele.

Kysyimme Takuusäätiön asiantuntijalta Hanna Siltaselta, miten vanhempi voi tukea lapsen rahan käytön opettelua eri ikävaiheissa, milloin lapselle on hyvä antaa omaa rahaa käytettäväksi ja milloin lapselle kannattaa hankkia oma pankkikortti tai verkkopankkitunnukset.

Rahataitoja opetellaan joka päivä

Rahataitoja opitaan läpi elämän, eivätkä ne ole irrallisia asioita muusta elämästä. Siksi olisikin Siltasen mukaan hyvä alkaa pohtia jo vanhemmaksi tulemisen kynnyksellä sitä, millainen oma suhde on rahaan ja mitä asioita haluaa omalle lapselleen rahasta välittää.

– Jo pieniä lapsia kiinnostaa, mitä raha on ja mistä sitä tulee. Oman haasteensa rahan hahmottamiseen tänä päivänä lapsen kannalta tuo se, että raha on nykyään diginä.

Kun lapsi haluaa kaupasta jotakin, mitä ei voi ostaa, on yleensä tilanteen rauhoituttua jälkeenpäin luontevaa jutella siitä, miksi kaikkia houkutuksia ei voi kaupoista ostaa.

– Pienellekin lapselle voi ikätasoisesti selittää, mihin vanhempien saamaa rahaa tarvitaan.

Yleensä tällaisia menoeriä ovat asuminen, ruoka, vaatteet, puhelinlaskut ja mahdolliset harrastukset. Lapselle voi kertoa, että esimerkiksi sellaiset, itsestään selviltä vaikuttavat asiat kuin vesi- ja sähkö maksavat – eli niihinkin tarvitaan rahaa.

– Kannattaa muistaa, että lapset ovat hyvin herkkiä aistimaan sitä, millä tavalla aikuiset asioista puhuvat. Raha-asioista kannattaa yrittää kertoa mahdollisimman neutraalisti, jotta lapsi ei ota murehdittavakseen mahdollisia taloushuolia.

Milloin ja miten omaa rahaa lapselle?

Pienille lapsille konkreettisin tapa havainnollistaa rahaa ovat kolikot. Lapselle voi antaa esi- ja kouluiän kynnyksellä rahaa, jolla hän saa aikuisen avulla maksaa lähikaupassa.

Lapsi voi myös kerätä omia kolikkosäästöjä esimerkiksi säästöpossuun, jonka avulla hän voi opetella sitä, että säästämällä rahan määrä kasvaa.

Vanhempi ja lapsi voivat askarrella yhdessä säästötoukan, josta väritetään aina yksi pallo eli osa toukan vartaloa, kun lapsi on saanut vaikkapa kaksi euroa possuun. Näin lapselle havainnollistuu se, kuinka paljon matkaa säästötavoitteen täyttymiseen on.

Milloin pankkikortti lapselle?

Kouluun mennessä laskutoimitusten hallinta alkaa vahvistua. Tällöin lapselle voi hankkia pankkikortin, jonka useimmat pankit myöntävät aikaisintaan 7-vuotiaalle huoltajien suostumuksella.

Asian kanssa ei kuitenkaan tarvitse hätäillä. Pankkikortti kannattaa hankkia sitten, kun lapsi pystyy muistamaan tunnuslukunsa ulkoa, pitämään sen salassa ja harjoittelemaan kortin tallessa pitämistä.

Jos perheen taloudellinen tilanne sallii, voi lapsen omalle käyttötilille siirtää sopivan määrän viikkorahaa. Näin lapsi pääsee harjoittelemaan rahan käyttämistä myös digitaalisessa muodossa nuoresta pitäen sekä vertailemaan hintoja ja suunnittelemaan ostoksia.

– Ylilyönnit ja mokailut kuuluvat rahan käyttämisen harjoitteluun, joten niistä ei kannata liikaa huolestua tai mollata lasta. On hyväkin asia, että rahan käyttö ei aina suju. Näin lapsi huomaa, että harkitsematon ostos saattaa jälkikäteen harmittaa.

Siltanen vinkkaa, että ostamista ja rahan käyttämistä voi harjoitella myös esimerkiksi lautapelien avulla.

Milloin verkkopankkitunnukset lapselle?

Verkkopankin käyttäminen ja tutkiminen avaa lapselle uuden näköalan rahan käyttöön. Riippuu pankista, milloin se sallii lapsen käyttää verkkopankkia.

Verkkopankissa lapsi voi seurata tilinsä tilannetta, tehdä tilisiirtoja ja maksaa laskuja. Tunnukset mahdollistavat myös ostosten tekemisen verkossa.

Esimerkiksi S-pankissa lapsi saa verkkopankkitunnukset 12-vuotiaana. Osuuspankissa 7–14-vuotiaille on tarjolla rajatut digipalvelut. Nordeassa puolestaan verkkopankkitunnusten hankkimiselle ei ole tiettyä ikärajaa, vaan sopiva hetki on vanhempien harkinnan varassa.

Sen sijaan e-tunnisteen, jolla voi vahvistaa kirjautumisen esimerkiksi Omakantaan, saa yleensä pankeista aikaisintaan 10–12-vuotiaalle lapselle. E-tunniste on tarpeen esimerkiksi terveystietojen tarkasteluun, sillä vanhemmat eivät voi sen ikäiseltä lapselta niitä enää katsoa omilta tunnuksiltaan ilman, että terveydenhuollon järjestelmiin tehdään tarvittavat tietojenluovutusmyönnytykset.

Lapselle on kerrottava, että verkkopankkitunnuksia ei saa antaa kenellekään, eikä niitä saa syöttää mihin vain. On myös hyvä käydä yhdessä läpi, millaisia ostoksia lapsi saa tehdä verkossa.

Lapsilla on esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan mahdollisuus tehdä ilman huoltajan suostumusta vain heille tavanomaisia ja vähämerkityksellisiä ostoksia.

Jos lapsi tekee jonkin merkittävän ostoksen ilman huoltajan lupaa, vanhempi voi pyytää myyjältä kaupan purkamista. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Kerro lapselle, että meitä houkutellaan jatkuvaan ostamiseen

Siltasen mukaan lapsen ja nuorenkin kanssa on tärkeää käydä yhdessä läpi sitä, että meitä houkutellaan kuluttamaan monenlaisin keinoin.

Esimerkiksi verkossa ja televisiossa näytetään mainoksia siksi, että ihmiset saataisiin ostamaan mahdollisimman paljon. Sama pätee muuhun mainontaan.

Myös kaupoissa ja kauppakeskuksissa tuotteita asetellaan siten, että ne olisivat mahdollisimman houkuttelevasti tarjolla.

Ostamista pohtiessa kannattaa yleensä ottaa tuumaustaukoa ja pohtia ainakin yö yli, haluaako todella hankkia kyseisen asian.

Noin joka yhdeksäs lapsi elää pienituloisessa perheessä, jossa rahat ovat tiukilla.

Siltanen toivoo, että myös hyvätuloisissa perheissä keskusteltaisiin lasten kanssa siitä, että hankinnat ja ostokset eivät määrittele ihmisen arvoa. Näin lapset voivat kohdata ymmärtäväisemmin ne, joilla ei ehkä ole mahdollisuuksia samaan kuin omassa perheessä.

Raha-asioihin liittyvät vaikeudet aiheuttavat monesti vaikeaa häpeää, minkä Siltanenkin on kohdannut työssään.

– Lapselle kannattaa kertoa, että jos rahan kanssa tulisi hankaluuksia, niistä kannattaa aina kertoa aikuiselle mahdollisimman pian. Silloin ongelmaan on helpompi saada apua ja omakin olo kevenee.

Vanhemman kannattaa muistaa neuvon avun pyytämisestä koskevan myös itseään.

– Rohkaisen myös vanhempia hakemaan apua ja tukea tilanteeseen, jos perheessä on talousvaikeuksia. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi Takuusäätiön neuvontaan tai Oikeuspalvelutoimiston talous- ja velkaneuvontaan.  

Budjetointia voi harjoitella jo lapsena

Säästötoukasta seuraava askel voi jo olla harkitumpi taulukko tai budjetointisovellus, jolla lapsi tai nuori voi opetella seuraamaan sitä, mihin omat rahat kuluvat.

Omien tulojen ja menojen seuraaminen on avain taloudenhallintaan ja siihen, että rahaa jäisi myös säästöön.

Siltanen vinkkaa, että muun muassa Takuusäätiön sivuilta löytyy budjetointiin apuvälineitä.

Nuoren kanssa voi jo puhua siitäkin, että kun täysi-ikäisyys koittaa, on oltava tarkkana erilaisten osamaksujen ja laskulle ostamisten kanssa, sillä ne tulevat joka tapauksessa maksettavaksi.

Myös maksuhäiriömerkinnöistä ja ulosotoista kannattaa kertoa hyvissä ajoin, sillä nuorelle voi joskus tulla hänelle itselleen osoitettuja laskuja. Laskut on maksettava ajallaan tai anottava eräpäivän siirtoa.

Raha-asioista ei kuitenkaan kannata Siltasen mukaan tehdä mörköä – välillä ne ovat paremmalla tolalla, välillä heikommalla. Näin on suurimmalla osalla ihmisistä.

Tässä jutussa Kaksplussan toimitus esittää valistuneita arvauksia siitä, mitkä asiat ovat teinien suosiossa vuonna 2025. Katso listaus ja äänestä kunkin ennustuksen kohdalla, uskotko sen toteutuvan. Äänestettyäsi näet, ajatteletko samoin kuin enemmistö muista vastaajista.

1. Somelakot omasta aloitteesta

Nuoret ovat fiksumpia kuin monet aikuiset luulevat: kyllä he huomaavat, että TikTokissa roikkumisesta tulee vain ylivirittynyt tai lamaantunut olo.

Etenkin tieto siitä, että sosiaalisen median alustat on suunniteltu mahdollisimman koukuttaviksi, voivat herätellä teini-ikäistä ajattelemaan omaa somenkäyttöään.

Ai miksi some menettäisi hohtoaan juuri nyt? Uskomme, että tämä trendi liittyy laajempaan hyvinvointia ja itsen kehittämistä vaalivaan ilmiöön, jolta ainakaan valveutuneimmat nuoret eivät ole voineet välttyä. Niin pitkällä ei kuitenkaan olla, että sosiaalisesta mediasta luovuttaisiin kokonaan.

2. Rikkaana on kivaa

Kalliit merkkivaatteet ja -laitteet ovat teineille tärkeitä. Ylipäätään varakas elämäntyyli kiehtoo niin lapsia kuin aikuisiakin, mihin sosiaalisella medialla on varmasti ollut vahvistava vaikutus.

Me mutuilemme, että nämä lähtökohdat ruokkivat teinien kiinnostusta omaisuuden kartuttamiseen. Kyse ei kuitenkaan ole vain uusimpien muotituotteiden hankkimisesta.

Somen välityksellä sijoituspuhe rantautuu nuortenkin ruuduille, mikä voi johtaa rikastumisen tavoitteluun jo kypsässä viidentoista vuoden iässä.

3. Muutoksia muotirintamalla

Teinit ovat aina parhaiten kartalla muotimaailman muutoksista. Listasimme alle trendejä, joiden uskomme näkyvän teinien pukeutumisessa vuonna 2025. Arvio perustuu Parents-lehden muotiasiantuntijahaastatteluihin.

4. Rippileiri otetaan vakavammin kuin koskaan

Uskomme, että rippileiri nousee entistä merkittävämmäksi kokemukseksi monen nuoren elämässä.

Tämän väitteen puolesta puhuu tieto siitä, että kristinusko on kasvava trendi nuorten miesten keskuudessa. Lisäksi yhä useampi nuori viettää ristiäisiään rippikoulussa, eli riparille hakeudutaan, vaikka ei olisi saanut vauvana kastetta.

Rippileirin ja konfirmaatiojuhlan tärkeys näkyy myös muodissa, sekä vaatteiden että korujen osalta. Tytöt panostavat rippijuhlamekkoihinsa lähes vanhojentanssimekkojen tapaan ja ovat valmiita käyttämään niihin suuriakin summia (vanhempiensa rahoja). Halutuimpia mekkoja ostetaan ja varataan jo keväällä, kuukausia ennen juhlapäivää.

Myös rippiristit ovat taas muodissa. Ennen konfirmoitu nuori sai lahjaksi yksinkertaisen ristiriipuksen ja oli siihen tyytyväinen. Me veikkaamme nuorten määrittelevän tästedes tarkasti, minkälainen ristikoru on juuri heidän näköisensä.

5. Ruotsin kielestä tulee taas trendikästä

Yläkoululaiset suhtautuvat ruotsin kielen opiskeluun nihkeästi. Siinä ei ole mitään uutta: toisen kotimaisen kielen aseman puolesta on pelätty ainakin vuodesta 2005 asti, kun ruotsin pakollisesta ylioppilaskokeesta luovuttiin.

Me kuitenkin arvelemme, että ruotsi parantaa tänä vuonna asemaansa. Suomalaisnuoret seuraavat ruotsinkielisiä vaikuttajia ja tubettajia, joten ehkä he motivoituvat opiskelemaan kieltä edes sen verran, että ymmärtävät idoleidensa puhetta.

Voihan myös paitsi olla, että rikastumisesta haaveilevat nuoret äkkäävät, että ruotsin opiskelusta on myöhemmin työelämässä hyötyä.

6. Meikkimania loppuu, vihdoin!

Teinitytöt ovat viime vuosina tuijotelleet somessa itseään meikkaavia vaikuttajia ja vertaisiaan, toteuttaneet 20 askeleen ihonhoitorutiineja ja haalineet kaupasta jopa ryppyvoiteita. Me ennustamme, että ylenpalttinen seerumeilla ja meikeillä läträäminen vähenee.

Toiveikkaasti uskomme, että edellä mainituista syistä nuoret kiinnittävät entistä enemmän huomiota rahan- ja ajankäyttöönsä.

Vähemmän toiveikkaasti toteamme, että pitkään jyllänneiden muoti-ilmiöiden tilalle tuppaa aina tulemaan jotain uutta – ja todennäköisesti jotain yhtä järjetöntä.

Yli kymmenenvuotisen uransa aikana Katariina on kuullut uimahallissa monenlaisia lausahduksia vanhempien suusta. Seuraavia asioita hän ei koskaan sanoisi omalle lapselleen uimahallissa tai ylipäätään veden äärellä, sillä ne voivat haitata oppimista tai johtaa vaaratilanteisiin.

1. ”Älä mene liian syvälle”

Uimataitoisen aikuisen kanssa lapsi voi turvallisesti harjoitella tunnustelemaan sitä, miltä tuntuu uida ilman, että jalat ja kädet osuvat pohjaan. Tämä edellyttää yleensä sitä, vanhempi itse yltää seisomaan vedessä, jotta vanhempi voi kannatella uimataidotonta lasta.

Vanhempi on kuitenkin aina vastuussa lapsesta vedessä, ja uimataidottomasta tulee aina olla käden mitan päässä.

– Ei kannata kieltää lasta menemästä liian syvälle, vaan olla koko ajan lapsen lähellä tukena ja turvana. Tällöin uimiseen ei liity riskejä.

Siinä kohtaa, kun lapsen uimataito on vahvistunut sen verran, että hän voi kokeilla veteen hyppäämistä, on tärkeää, että pohja ei tule liian nopeasti vastaan. Vanhemman tulisi tällöinkin olla vedessä varmistamassa, että lapsi jaksaa uida rappusten luo hypättyään.

2. ”Muista ottaa nenästä kiinni”

Katariina törmää usein siihen, että vanhempi kehottaa lasta ottamaan nenästä kiinni ennen kuin lapsi hyppää tai sukeltaa veteen.

– Se ehkä kertoo siitä, että vanhemmalla itsellä menee herkästi nenään vettä ja hän haluaa varoittaa lasta siitä. Uimaopettajan näkökulmasta sillä kuitenkin tekee karhunpalveluksen lapselle.

Parempi tapa olisi Katariinan mukaan opettaa lasta puhaltamaan nenällä tai suulla ilmaa ulos, jolloin vettä ei samanaikaisesti voi mennä nenään. Tätä kutsutaan veteen hengittämiseksi. Näin lapsella on molemmat kädet käytössä uimiseen.

3. ”Ei ilman kellukkeita veteen”

Lapsen pukeminen erinäisiin kellukkeisiin on Katariinan mielestä ymmärrettävää.

– Haluamme kellukkeilla suojella pieniä uimataidottomia. Näin lapsi kyllä pysyy pinnalla, mutta se ei ehkä opeta lasta uimaan, koska tietyntyyppiset kellukkeet estävä käsien liikkeitä. Pidemmän päälle kellukkeista voi olla haittaa.

Etenkin, jos lapsi on vedessä, jossa jalat yltävät joka tapauksessa pohjaan.

Katariina muistuttaa, että uimataidottomasta lapsesta pitää silti olla käden mitan päässä, vaikka tällä olisi kellukkeet.

– Vertaisin tätä esimerkiksi kävelemisen opetteluun. Eihän se hyvin suju paksuissa talvivaatteissa. Samalla tavalla kellukkeet voivat rajoittaa liikkeitä.

Katariina mainitsee erikseen kelluntaliivin, joka voi olla tiettyyn vaiheeseen opettelua erittäin hyvä.

– Joka kerralla on kuitenkin hyvä uida myös ilman kellukkeita.

4. ”Odota tässä, kun käyn saunassa”

Katariina haluaa korostaa sitä, että uimataitoistakaan lasta ei voi automaattisesti jättää yksin veteen. Vaikka lapsi osaisi jo uida, järki ei yleensä vielä kulje yhtä matkaa uimataidon kanssa.

Pitää osata toimia uimahallin sääntöjen mukaan ja arvioida realistisesti omia kykyjään. Turhia riskejä ei kannata veden äärellä ottaa.

– Mitkään kellukkeet eivät turvaa lapsen henkeä.

Riskitilanteita syntyy Katariinan mukaan etenkin niin, että vanhempi on toisella puolella allasta tai altaan reunalla, kun lapsi on vedessä. Silloin hän saattaa olla jo liian kaukana lapsesta, eikä pysty reagoimaan riittävän nopeasti, jos jotakin yllättävää kävisi.

Vaikka turvallisuusohjeet on tärkeä pitää mielessä ja noudattaa niitä, haluaa Katariina muistuttaa, että uiminen on ennen kaikkea ihanaa yhteistä puuhaa koko perheelle.

– Leikkikää yhdessä lapsen kanssa vedessä, liikkukaa eri tavoin ja antakaa veden roiskua. Tutustutaan veteen yhdessä lapsen tahdissa.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Uimaopettaja Katariina Linha (@uimaopekatariina) jakama julkaisu

Viikon ruokalistan ruoat on tarkoitettu yli yksivuotiaille. Vältä suolaa, mutta käytä muita mausteita ennakkoluulottomasti. Ota taaperon annos erilleen ja mausta vasta sitten muun perheen ruoka suolalla.

Kalaa on hyvä sisällyttää ruokalistaan ainakin kaksi kertaa viikossa. Mitä pienempiä lapsia perheessä on, sitä ruodottomampaa kalaa kannattaa valita, esimerkiksi kirjolohta, pakastekalaa ja välillä purkkikalaakin.

Lasten tulisi saada päivässä kasviksia, hedelmiä ja marjoja noin puolet aikuisille suositellusta vähintään 500 gramman määrästä – se tarkoittaa noin kolmea pienen lapsen kourallista.

Näin lapsiperheen ruokalista sujuvoittaa arkea

Kun ruoat on mietitty valmiiksi, on helpompi välttää turhat heräteostokset. Jos suunnittelet vaikka koko viikon etukäteen, vähennät myös kauppareissujen määrää, jolloin todennäköisesti säästät aikaa ja rahaa.

Voit myös miettiä ateriat niin, että saat mahdollisimman hyvin hyödynnettyä edellisen päivän tähteet. Esimerkiksi eilisen muusia voi käyttää kalapulliin, rieskoihin tai sosekeittoon. Jos ruokaa jää yli, voit tehdä annoksia evääksi töihin tai laittaa varalle pakastimeen.

Jos aika on kortilla ja ruoanlaittoon tuntuu uppoavan liikaa aikaa, kannattaa ottaa haltuun meal prepping, ruoan valmistaminen etukäteen. Hektisessä arjessa tärkeää on, että ruokia voi valmistella jo edellisenä päivänä. Valmista kerralla iso satsi ruokaa ja jaa se pienempiin kerta-annoksiin. Esimerkiksi keittoja ja laatikkoruokia on helppo valmistaa kerralla suurempi määrä.

Ota lapset mukaan ruoanlaittoon

Säännöllinen ruokailurytmi on terveyden perusta niin lapsilla kuin aikuisillakin. Myönteiset ruokailu- ja ruoanlaittotilanteet tuovat koko perheelle iloa ja kehittävät lapsen ruokatottumuksia suotuisaan suuntaan.

Kun on riittävästi aikaa ja sekä lapset että aikuiset kokit ovat hyvin levänneitä, kannattaa kokata yhdessä koko perheen kanssa. Ruoanlaitto lasten kanssa on palkitsevaa ja hauskaa. Samalla lapset oppivat kokeilemaan uusia ruokia, maistelemaan aineksia. Lapsen ennakkoluulot ruokia kohtaan hälvenevät, kun osa ruoista on tehty omin sormin.

Anna lapselle pieniä, lapsen ikään sopivia selkeitä tehtäviä, esimerkiksi juuston paloittelua, ainesten sekoittamista tai vihannesten huuhtelua. Innosta, kannusta ja kehu!

Viikko 1

Maanantai: Helpot kasvispihvit

Kasvispihvit voivat ensi silmäyksellä tuntua työläiltä, mutta nämä pihvit tehdään valmiista kasvissoseesta noin puolessa tunnissa. Pihvit paistuvat kätevästi lettupannulla. Tarjoa lisukkeena esimerkiksi kirsikkatomaatteja, kermaviilikastiketta, hölskykurkkuja ja perunamuusia.

Vinkki: Tee perunamuusia kerralla hieman enemmän ja voit hyödyntää sen seuraavan päivän kalapullissa.

Tiistai: Savukalapullat ja keitetyt perunat

Savukalapullat saavat mehevyyttä ja pehmeää makua edellispäivän muusista. Kalapullat maustetaan sitruunalla ja tillillä. Peruskermaviilikastikkeen sijaan tee pirteä rahkatsatsiki ja keitä lisukkeeksi perunoita ja porkkanoita.

Keskiviikko: Broileri-linssikastike

Broilerin jauhelihasta ja linsseistä tehty kastike maistuu spagetin tai perunoiden kanssa. Annos on runsas ja siitä riittää myös seuraavan päivän lounaaksi. Se sopii hyvin myös pakastettavaksi.

Torstai: Hernekeitto pakasteherneistä

Pakasteherneistä valmistuu vikkelästi makean maukas hernekeitto, josta lapset pitävät. Tähän hernesoppaan tulee ruokakermaa, mutta makua voi vielä halutessaan rikastuttaa ja pyöristää sulate- tai vuohenjuustolla. Tarjoa keiton kanssa tuoretta leipää, tai jos ehdit, itse leivottuja lämpimiä, superhelppoja sämpylöitä. Perinteiseen tapaan hernekeiton jälkkärinä maistuu tietysti pannukakku.

Perjantai: Yrttibroileria ja paahdettuja juureksia

Teresa Välimäen ohjeella valmistuvat broilerinfileet ovat lasten mieleen. Samassa vuoassa broilerin kanssa paahtuvat kätevästi peruna- ja bataattilohkot. Tämä ruoka on laktoositon ja gluteeniton.

Perjantain raikas jälkiruoka on omenapiirakanmakuinen rahkasmoothie.

Lauantai: Lounaaksi curryrisotto ja tikkukasvikset, päivälliseksi limettilohi

Pähkinöillä höystetty, tummasta riisistä tehty risotto maustetaan ripauksella currya. Curryn voi jättää pois, jos se ei ole lasten mieleen, sillä valkosipuli ja kasvisliemi antavat risottoon makua. Rapsakat tikkukasvikset sopivat sormiruokailua opettelevalle, sillä niitä on helppo napsia käsin.

Lauantain kalaruoka valmistuu uunissa. Kirjolohi maustetaan limetillä, soijalla ja hunajalla herkullisen hapanimeläksi. Vihreistä pavuista, ruokavehnästä ja kurkusta syntyy maukas lisuke kalalle. Limettilohen ohje on kahdelle, joten varaa kirjolohta neljän hengen perheelle ohjeesta poiketen 500 grammaa ja ruokavehnää puolentoista desin sijaan kaksi desiä.

Tarjoa jälkiruokana raikasta hedelmäsalaattia tai pakastemarjoista tehtyä marjakiisseliä.

Sunnuntai: Lounaaksi juustoinen pakaste-kalakeitto, päivälliseksi raketti-spagettilaatikko

Pakastekala on turvallinen valinta taaperollekin, sillä se on taatusti tuoretta. Juustoinen kalakeitto täysjyväleivän kera pitää nälän loitolla pitkään.

Raketti-spagettilaatikko herättää ruokahalun jo pelkällä nimellään. Ohjeen laatikko tehdään lampaanjauhelihasta, mutta yhtä hyvin siihen sopii naudan jauheliha tai kasvissyöjälle härkis. Tarjoa spagettilaatikko raikkaan salaatin kanssa.

Jos laatikkoa jää yli, pakkaa se eväsrasiaan ja ota mukaan työlounaaksi tai tuikkaa se pakkaseen ja lämmitä seuraavana viikonloppuna lapsille lounaaksi.

Sunnuntain jälkiruokana maistuu hedelmä-rahkaherkku, jonka voi tehdä yhdessä lasten kanssa.

Viikko 2

Maanantai: Tonnikala-pastapaistos

Tonnikala-pastapaistos koukuttaa taatusti koko perheen. Pastavuoka maustetaan chilikastikkeella, mutta sen määrää voi vähentää vaikkapa yhteen teelusikalliseen tai jättää kokonaan pois, sillä valkosipuli ja yrtit riittävät maustamaan tämän paistoksen. Tarjoa pastapaistos pilkottujen kasvisten kanssa.

Tiistai: Sileä linssikeitto

Säilykelinsseistä tehty sosekeitto on edullinen, maukas ja helppo arkiruoka. Tarjoa keitto tuoreen ruisleivän tai vastaleivottujen pikaporkkanasämpylöiden kanssa. Jos keittoa jää yli, pakkaa se mukaan töihin evääksi.

Keittopäivän jälkiruokana maistuvat reilussa vartissa valmistuvat uunibanaanit ja vaniljajäätelö.

Keskiviikko: Kana-nuudelisalaatti

Koko perheen kana-nuudelisalaatti on ruokaisa ja maukas ateria, joka valmistuu alle 30 minuutissa. Ohjeen kastikkeessa on makeaa chilikastiketta ja currya, mutta jos ne tuntuvat liian mausteisilta perheellesi, tee salaatille helppo kermaviilikastike ja mausta se sitruunalla, hienonnetuilla yrteillä ja teelusikallisella hunajaa. Tarjoa salaatti tuoreen leivän kera.

Torstai: Täysjyväpinaattiletut ja savukalatäyte

Itsetehdyt pinaattiletut eivät petä. Savukalatäytteisten pinaattilettujen valmistamiseen kuluu aikaa vähän alle tunti. Jos ruoalla on kova kiire, voit napata kaupasta valmiita pinaattilettuja ja täyttää ne savukalatäytteellä tai jollain muulla peratusta, kypsästä kalasta tehdyllä täytteellä. Tarjoa pinaattilettujen kanssa kurkku- ja porkkanatikkuja ja kirsikkatomaatteja.

Perjantai: Perunasose-nyhtökauravuoka

Tähän perunamuusipaistokseen voit käyttää yhtä hyvin nyhtökauraa tai härkistä. Vuoan valmistelu uunia varten vie maksimissaan vartin, mutta kypsymiselle kannattaa varata reilut 30 minuuttia. Tarjoa perunasosevuoka broccolinisalaatin kanssa. Pienemmille ruokailijoille voi varata sormin popsittavia vihannessuikaleita.

Perjantai-illan jälkiruokana maistuvat uuniomenat.

Lauantai: Lounaaksi pasta ja tomaattikastike, päivälliseksi kalapyörykät

Maukas tomaattikastike ja pasta on mainio lauantain lounas. Kastike kannattaa laittaa työn alle jo aamusta, sillä sitä haudutetaan pari tuntia.

Kalapöyrykät tehdään hauesta, mutta voit käyttää lohtakin, jos haukea ei ole saatavilla. Nämä haukipullat maistuvat ainakin aikuisille piparjuurella maustetun kermaviilikastikkeen kanssa, perheen pienimmille voi tehdä sitruunalla ja yrteillä maustetun kermaviilisoosin. Tarjoa haukipullat keitettyjen perunoiden kanssa.

Jälkiruokana maistuu raikas hedelmärahka.

Sunnuntai: Lounaaksi omenainen kurpitsakeitto, päivälliseksi lasagne

Kun päivällisenä on ruokaisa lasagne, voi lounaaksi nauttia kevyen kasviskeiton. Tarjoa omenainen kurpitsakeitto täysjyväsämpylöiden kanssa.

Lasagne on klassikkoruoka, joka maistuu taatusti koko perheelle ja pitää nälän loitolla pitkään. Lasagnen teko vaatii hieman aikaa, joten se sopii hyvin sunnuntaihin. Yhdestä lasagnevuosta riittää taatusti vielä evästä seuraavan päivän lounaaseen.

Tarjoa lasagne raikkaan salaatin tai dippikasvisten kanssa. Sunnuntain jälkiruokana maistuu marjat vadelmajogurtin ja marengin kera.

Viikko 3

Maanantai: Porkkanakeitto

Porkkanasosekeiton maku pyöristyy ihanasti muutamalla ruokalusikallisella smetanaa. Lisää täyteläisyyttä keittoon tulee parista perunasta. Sosekeitto valmistuu kohtuullisen nopeasti ja on helppo valmistaa. Tarjoa keitto kaupasta napatun tuoreen leivän tai itse tehtyjen nopeiden pannurieskojen kanssa.

Tiistai: Kanakastike ja uunijuurekset

Broilerinjauhelihasta tehty kastike ja uunissa paahdetut juurekset on helppoa koko perheen arkiruokaa. Jos kanakastiketta jää tähteeksi, tarjoa se seuraavan päivän lounaana pastan kanssa.

Keskiviikko: Avokadopasta ja tomaattisalsa

Soseutetusta avokadosta syntyy mainio kastike pastalle. Höysteeksi tehdään vielä makeista kirsikkatomaateista salsa. Mausta avokadopasta vasta sitten suolalla, kun olet annostellut perheen pienimmän aterian.

Tarjoa avokadopasta tuoreen leivän tai itse leivotun helpon vuokaleivän kanssa.

Torstai: Porkkanalettuihin kätketyt kasvikset

Arkaileeko lapsesi kasviksia? Kokeile, miten kasvikset maistuvat, kun piilotatte ne yhdessä herkullisiin porkkanalettuihin. Valitse täytteeksi kerrallaan vain yksi kasvis, joka ei kuulu suosikkeihin ja loput kasvikset, joille lapsesi on suopeampi. Esimerkiksi makea maissi maistuu useimmille taaperoille.

Perjantai: Uunikirjolohta, kasviksia ja riisiä

Uunilohi, kasvikset ja riisi on näppärästi valmistuva ateria. Kirjolohifilee kypsyy noin 20 minuutissa uunissa. Leikkaa kalafileestä lapsen pala erikseen. Pane kalapalat uunivuokaan ja suolaa aikuisten kalapalat. Samalla, kun kirjolohi kypsyy uunissa voit keittää riisin ja kananmunat. Laita tarjolle myös tuoretta leipää.

Vinkki: Kokoa taaperoikäisen annos lautaselle sormin syötäviksi paloiksi, voit myös sekoittaa lapsen annoksen risotoksi. Aikuiset popsivat aterian trendikkäänä kulhoruokana.

Perjantai-illan jälkiruokana maistuu mummolasta tuttu marjapöperö.

Lauantai: Lounaaksi pinaattikeitto, päivälliseksi jauheliha-papupyörykät

Pinaattikeitto on maukas lounas. Keitto on helppo tehdä itse. Nokare maustamatonta jogurttia pyöristää sopivasti keiton maun. Sopan kanssa maistuu tuore leipä.

Vähennä lihan määrää lisäämällä lihapullataikinaan kidney-papuja. Tee jauheliha-papupyörykät kahdessa erässä, mausta taikina taaperolle sopivaksi ilman suolaa ja vain ripauksella chiliä, lisää loppuun aikuisille ja vanhemmille lapsille tarkoitettuun taikinaan mausteet ohjeen mukaan. Tee kastikkeen kanssa samoin, mausta se vasta sitten suolalla, kun olet ottanut lapselle kastiketta.

Tarjoa jauheliha-papupyörykät ja mustaherukalla maustettu ruskea kastike peruna-tai juuresmuusin kanssa. Laita tarjolle kurkkutikkuja ja kirsikkatomaatteja.

Lauantai-illan jälkiruokana maistuvat hauskat mustikkapiirakka-jäätelöpuikot, jotka valmistuvat ilman jäätelökonetta.

Sunnuntai: Lounaaksi couscous-kasvissalaatti, päivälliseksi kalapuikot ja kolikkoperunat

Täysjyvä-couscousista ja kasviksista syntyy maistuva lounassalaatti. Ohjeen annos on vain yhdelle aikuiselle ja taaperolle. Lisää määrää oman perhekoon mukaan. Aikuisten ja vähän vanhempien salaattiin lisätään fetaa.

Sunnuntairuokana maistuvat lohesta tai kirjolohesta tehdyt kalapuikot ja jogurttidippi. Tarjoa lisukkeena hauskat kolikkoperunat. Aterian voi täydentää kurkkutikuilla ja höyrytetyillä pakasteherneillä, joita lapsen on helppo popsia sormin.

Jälkiruoaksi sopii kuohkeaksi vatkattu vadelmavispipuuro, jota kannattaa tehdä reilu satsi, puuro sopii vaikkapa maanantain aamupalaksi. Sunnuntaina puuron voi säväyttää nokareella kermavaahtoa.

Viikko 4

Maanantai: Uunimunakas

Uunimunakkaan voi tehdä jauhelihan sijaan härkiksestä tai ihan vain sellaisenaan kasvisten kanssa. Tarjoa lisäksi tuoretta täysjyväleipää.

Tiistai: Nopea papu-tomaattikeitto

Papu-tomaattikeitto on arkiruokien kermaa. Tärkeintä on tietysti ruoan maku, mutta pelkkää bonusta on se, että ruoka on valmista ennen kuin nälkäkiukku ehtii yllättää perheen pienimmät. Pavut ja mifu tekevät ruoasta ruokaisan. Tarjoa keitto helposti valmistuvien solmusämpylöiden tai täysjyväleivän kanssa.

Keskiviikko: Helpot kalapihvit

Helpot kalapihvit voi valmistaa purkkilohesta tai tähteeksi jääneestä kypsästä lohesta. Tarjoa lohipihvit porkkanapyreen ja höyrytetyn parsakaalin kanssa. Pyree valmistuu alle puolessa tunnissa vaivatta. Pyreen mausteena on tähtianista, mutta sen voi tarvittaessa jättää kokonaan pois. Jos päivän mittaan vihanneksia on ollut vähemmän tarjolla, kokoa pöytään myös dippikasvikset. Niitä voi maistella, mikäli ruoan odottelu ottaa voimille tai hermoon.

Torstai: Tomaattinen papupasta

Hyvin haudutettu tomaattinen pastakastike toimii ilman lihaa, kun siihen on lisätty papuja tai kikherneitä. Kastike ei vaadi monia työvaiheita, mutta noin 15 minuutin keittoajan. Tarjoa kastike täysjyväpastan ja tuoreen leivän kanssa.

Perjantai: Vappu Pimiän pizzapannari

Perjantai on perinteinen pizzapäivä. Jos taikina vaivaaminen ei houkuttele, tee vaihteeksi pizzapannari Vappu Pimiän hittiohjeella. Ota lapset mukaan pizzapannarin tekoon. Tarjoa pannukakun lisukkeena tuoreita kasviksia tai raikasta salaattia, esimerkiksi vesimelonisalaattia.

Perjantai-illan jälkkäri on vikkelästi valmistuva suklaa-banaanijäätelö. Ohje on kahdelle, joten tuplaa annos neljälle tarvittaessa.

Lauantai: Lounaaksi kasvisbowl, päivälliseksi kalaperunasoselaatikko

Letkeän lauantain lounas on rento ja helppo kasviskulho. Tähän ruokaan on helppo osallistaa lapset jo kaupassa. Jos mahdollista, anna lasten ottaa osaa vihannesten valintaan ja koota kotona aineksista omanlaisensa kasvisbowl.

Kalaperunasoselaatikko on mainio uunissa valmistuva viikonloppuruoka. Valitse kalaksi kuhaa tai jotain muuta vaaleaa kalaa. Kalaa ja perunamuusia täydentää sitruunalla raikastettu kermainen kastike, jota höystävät katkaravut. Paahda lisukkeeksi porkkanoita uunissa. Jos perheen pienin on vasta täyttänyt vuoden, jätä hänen porkkanoistaan suola ja hunaja pois.

Paista lauantai-illan jälkiruoaksi vohvelit ja tarjoa ne tuoreiden tai pakastemansikoiden kanssa.

Sunnuntai: Lounaaksi ”kalaton keitto”, päivälliseksi kananugetit

Kalaton keitto on ruotoja pelkäävän lapsen unelma. Keitto on kuin perinteiseen tapaan tehty kalasoppa, mutta kalan sijaan keiton täydentää tofu. Tarjoa keitto tuoreella kurkulla päällystetyn ruisleivän kanssa.

Kananugetit ovat parhaimmillaan rapeat pinnalta ja pehmeät sisältä. Kun teet nugetit uunissa, vältyt liialta rasvalta. Pienemmille lapsille kannattaa tehdä ohjeesta poiketen miedosti maustettu herne-jogurttidippi. Valmista lisukkeeksi esimerkiksi lohkoperunat. Tarjoa lisäksi täysjyväleipää.

Sunnuntai-illan jälkiruokana maistuu itse tehty pirtelö. Käytä pirtelöön esimerkiksi kotimaisia pakastemarjoja.

Kysyimme lukijoilta, mikä on sopiva määrä viikkorahaa suhteutettuna lapsen ikään. Tiedustelimme myös, tarvitseeko lapsen tehdä viikkorahaa saadakseen kotitöitä.

Ei viikkorahaa päivähoitoikäisille

Vastaajat olivat lähes yhtä mieltä siitä, että alle kouluikäinen ei tarvitse viikkorahaa. Näin vastasi 73 prosenttia.

Ne, joiden mielestä alle kouluikäiselle kannattaisi maksaa viikkorahaa, pitivät sopivana summana 1–5 euroa. Joukkoon mahtui muutama vastaaja, joiden mielestä kohtuullinen määrä oli 5–10 euroa.

Alle kouluikäiset liikkuvat harvemmin yksin, joten se saattaa olla syy, miksi heidän kohdallaan ei nähdä tarvetta viikkorahalle.

Alakoululaiselle viikkoraha on tarpeen

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että alakouluikäinen lapsi tarvitsee viikkorahaa. Sopivimpana summana pidettiin 1–5 euroa.

Noin 34 prosenttia vastaajista piti tämän ikäiselle lapselle sopivana hieman suurempaan summaa, 5–10 euroa.

Kuitenkin 14 prosenttia vastaajista totesi, että heidän mielestään alakoululainen ei tarvitse ollenkaan viikkorahaa.

Esimerkiksi Takuusäätiö suosittaa, että mikäli perheen taloudellinen tilanne sallii, on hyvä, että lapsi alkaa opetella oman rahan käyttöä pienillä summilla suunnilleen siinä iässä, kun siirtyy kouluun.

Ylilyönneiltä ei tässä kohtaa usein voi välttyä, mutta nekin harjaannuttavat taloustaitoja, kun lapsi huomaa, että kannattaa miettiä tarkasti, mihin rahansa käyttää.

Teinille viikkorahaa vähintään 10 euroa viikossa

Noin 45 prosenttia vastaajista totesi, että yläkouluikäiselle tulisi maksaa viikkorahaa 10–20 euroa viikossa. 27 prosenttia oli 5–10 euron kannalla.

20 prosenttia kannatti 20–40 euroa viikossa.

Yläkouluikäiselle sopivaa summaa pohtiessa kannattaa huomioida se, mitä yläkouluikäisen on tarkoitus viikkorahalla hankkia.

Jos ajatuksena on, että nuori ostaa viikkorahalla vaatteet, kengät ja välipalat sekä maksaa esimerkiksi julkisen liikenteen liput ja puhelinlaskun, tämä on tärkeää huomioida viikkorahan suuruudessa.

Viikkorahataulukko eri-ikäisille lapsille

Jotta saa viikkorahaa, on tehtävä kotitöitä

Noin 63 prosenttia vastaajista totesi, että kotitöiden tekeminen on edellytys sille, että perheessä maksetaan viikkorahaa lapselle.

30 prosenttia kertoi, että viikkorahaa maksetaan joka tapauksessa, mutta oletuksena on, että lapsi tai nuori osallistuu perheen kotitöihin.

– Pienen lapsen mielenkiinto ei välttämättä lainkaan kohdistu siihen, mikä luetussa kirjassa on tarinan etenemisen kannalta keskeisintä, kertoo lastenkirjallisuuden tutkija Maria Laakso.

Laakson mukaan pienet lapset ovat anarkistisia lukijoita. Lapset kiinnittävät lukuhetkessä huomiota siihen, mikä heitä kiinnostaa. Monet kuvakirjaililijat ovat tietoisia tästä pienten lasten lukutavasta ja lisäävät kirjoihin kiinnostusta herättäviä yksityiskohtia, kuten unissakävelijä Herra Hakkaraisen tai pikkuriikkisen madon.

Kirjaa voi käyttää aivan toiseen tarkoitukseen kuin mitä kirjailija on ajatellut.

Lasta ei kannata pakottaa etenemään siten kuin kirja ohjaa, vaan lapsen omilla ehdoilla. Pieni lukija saa pysähdellä häntä kiinnostavalle sivulle, pikakelata ohi ne sivut, jotka eivät kiinnosta ja keskittyä aikuisen kanssa ihastelemaan häntä kiinnostavia asioita.  

– Hyvässä lukuhetkessä lapsen kanssa pitänee olla avoin lapsen tunteille, kysymyksille ja kiinnostuksen kohteille, Maria Laakso sanoo.

Juttele satujen lomassa, miten maailma on muuttunut

Jos lapsi haluaa puhua jostakin kirjassa vastaantulevasta asiasta, vaikkapa pelottavasta hahmosta tai tilanteesta, aikuisen kannattaa pysähtyä keskustelemaan – vaikka olisi nukkumaanmenon aika.

Kirjallisuuden äärellä on mahdollista käsitellä vaikeita tunteita tai teemoja, jotka eivät tavallisessa arjessa nouse esiin. 

Vanhempaa lastenkirjallisuutta lukiessa voi olla hyvä keskustella kirjan joiltain osin vanhentuneesta maailmankuvasta lapsen kanssa ikätasoisesti.

– Lapsen kanssa voi puhua vaikka siitä, että joskus äidit ovat hoitaneet kotia ja isät käyneet töissä, mutta tänä päivänä tällaisia tiukkoja sukupuolirooleja ei enää ole, Laakso toteaa.

Joku saattaa miettiä esimerkiksi Peppi Pitkätossu -kirjoja lapselle lukiessaan, onko hyväksi iskostaa lapsen mieleen tarinaa merikapteeni-isän heitteille jättämästä, suunnattoman vahvaksi kasvaneesta pikkutytöstä, jonka äiti on kuollut ja joka kamppailee yksin rosvoja ja viranomaisia vastaan. 

Vaahteramäen Eemeli -kirjoissa puolestaan raivoava isä uhkaa poikaa tämän tästä selkäsaunalla.

Laakson mukaan vanhoja klassikoita ei tarvitse hylätä, mutta vanhemman kannattaa käyttää omaa harkintaansa. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää, millaiset asiat ovat liian pelottavia.

– Taitava lukija voi hiukan muokata tekstiä lennosta lukiessaan. Tai sitten asioista voi jutella lapsen tasoisesti.

Myös nuorten kanssa kannattaa lukea yhdessä

Nuoren ja varhaisnuoren kanssakin kannattaa lukea, jos nämä vielä haluavat. Nuori voi myös lukea aikuiselle ääneen.

– Jos yhteiset lukuhetket eivät enää nappaa, aikuinen voi tukea lapsensa lukuharrastusta lukemalla toisinaan tämän kanssa samoja kirjoja ja puhumalla kirjojen sisällöstä yhdessä.

Lukemista tukevan vanhemman vastuulla on kuulostella lapsensa lukumakua ja hiukan seurata ilmestyvää kirjallisuutta, ja sitten auttaa nuorta löytämään itseään kiinnostavaa luettavaa.

– Lapsi ja nuori ei lue kirjoja, jos ikätasoisia ja itseä kiinnostavia kirjoja ei ole helposti saatavilla, Maria Laakso painottaa.

Keräsimme vinkkejä, joilla nopeutat ruoanlaittoa ja säästät hermoja.

Hyvä suunnittelu nopeuttaa kokkausta

• Suunnittele arjen ruokalista etukäteen ja tee ostokset ennen maanantai-iltaa. Näin kaikki tarvittava löytyy jo valmiiksi kaapista.
• Monet vihannekset säilyvät jääkaapissa pilkottuina jopa viikon, kun ne säilöö lasiseen rasiaan. Esimerkiksi perunat voi kuoria ja pilkkoa edellisenä iltana. Ne eivät tummu, kun rasiaan laskee lisäksi kylmää vettä, joka peittää perunat. Tällöin perunat on käytettävä vuorokauden sisällä.
• Keittiössä ei tarvita valtavaa reserviä erilaisia välineitä. Kun sieltä löytyy laadukas veitsi, hyvä paistinpannu, tukeva leikkuulauta ja tehokas sauvasekoitin, pääsee jo pitkälle. Tavaroiden etsimiseltä säästyy myös aikaa.
• Valitse tuttu resepti, sillä sen avulla ruoka syntyy nopeammin. Jos haluat testata jotakin uutta ruokaohjetta, kannattaa huomioida, että siihen kuluu enemmän aikaa.

Näin valmistat ruoan nopeasti

• Mikäli ruoanlaitossa tarvitaan uunia, laita se lämpenemään aivan ensimmäiseksi.
• Harkitse ilmafriteerauskeittimen eli air fryerin hankintaa. Se kypsentää ruoan usein nopeammin kuin tavallinen uuni.
• Vedenkeittimellä voi nopeuttaa esimerkiksi pastaveden kiehumista. Keitä vesi ensin vedenkeittimellä ja kaada sitten kattilaan.
• Pilko pannulle ensimmäiseksi ne aineet, jotka kypsyvät pisimpään. Niiden paistuessa voit pilkkoa seuraavan erän kasviksia.
• Suurien määrien valmistaminen kerralla säästää myös aikaa seuraavana päivänä. Jos esimerkiksi lämmität uunin makaronilaatikkoa varten, voit samalla lämmityskerralla paahtaa kasviksia ja juureksia jääkaappiin varalle, jossa ne säilyvät 3-4 päivää.

Lähteet: Elina Innanen & Suvi Auvinen: Lapsiperheen vegaanikeittokirja (Kosmos, 2020) ja K-ruoka.fi

– Olen viime vuodet elänyt hyvin tiukasti aikataulutettua elämää. Nyt haaveilen ainakin muutaman kuukauden rauhallisemmasta jaksosta.

Komissaarina Jutta vastasi Euroopan unionin kansainvälisistä kumppanuuksista. Työhön sisältyi jopa viikoittaista matkustamista maasta ja maanosasta toiseen.

Kun perhe muutti Brysseliin, Jutan ja hänen puolisonsa Juha Mustosen lapset olivat vasta 3- ja 4-vuotiaita. Euroopan komissiossa Jutta oli poikkeus naiskollegoiden joukossa, koska muilla ei ollut yhtä pieniä lapsia.

Anna-lehdessä kuvaillaan, että ennen komissaarin pestin aloittamista Jutta keskusteli työn ja perhe-elämän yhdistämisestä komission puheenjohtajan ja seitsemän lapsen äidin Ursula von der Leyenin kanssa. Se vahvisti Jutan uskoa siihen, että pikkulasten äitinäkin voi selviytyä paljon matkustamista vaativasta työstä.

Lapset silti etusijalla

Jutta toteaa Annassa tärkeysjärjestyksensä olleen aina selvä. Hän kertoo pyrkineensä olemaan mahdollisimman paljon lastensa kanssa ja minimoimaan kaiken muun voitavan.

– Esikunnalleni on ollut selvää, että lasten syntymäpäivinä en ole varmasti matkustanut minnekään, ja lasten sairastaessa olen pyrkinyt jäämään kotiin.

Matkustustyössä hyvistä unenlahjoista on ollut Jutalle hyötyä. Kiireisinä komissaarivuosinaan hän kehitti tehokkaan tavan matkustaa: hän matkusti öisin, jotta voisi käyttää päivät työntekoon tai päästä aamuksi kotiin.

– Hyvät unenlahjani ovat pelastaneet minut. Nukuttuani koneessa olen vaihtanut vaatteet lentokentällä ja ollut valmis päivän tapaamisiin, Jutta kuvailee.

Viime kesäkuussa Jutta päätti olla asettumatta ehdolle EU-vaaleissa. Päätöksen taustalla vaikuttivat perhesyyt, sillä puoliso Juhan nykyinen työ diplomaattina Suomen pysyvässä EU-edustustossa päättyy kevään aikana.

– Jos minut olisi valittu europarlamenttiin, mieheni ja lapseni olisivat todennäköisesti palanneet Suomeen ja minä olisin ryhtynyt sukkuloimaan Suomen ja Brysselin väliä. Se ei ollut vaihtoehto. Haluan elää arkea samassa maassa lasteni kanssa.

Mitä Jutta Urpilainen tuumaa Brysselistä kaupunkina? Entä millä kahdella sanalla hän kuvailee identiteettiään? Lue koko juttu Annan numerosta 3/2025 tai verkosta anna.fi!

Tiukka taloustilanne perheessä ymmärrettävästi lietsoo riitelyä, mutta rahan riittämättömyys ei ole ainoa kiistakapula. Kuten Anna-lehdessä osuvasti kiteytetään: kun riidellään rahasta, samalla riidellään myös tasa-arvon toteutumisesta, sitoutumisesta ja toisen kunnioittamisesta.

Usein rahariitojen syynä on puutteellinen kommunikaatio. Miten rahasta siis tulisi keskustella kumppanin kanssa, jotta riitelyltä vältyttäisiin?

Listasimme Psychology Today -lehteä mukaillen viisi yleistä virhettä, jotka helposti johtavat tunteiden kuumenemiseen raha-asioissa. Alkuperäisen, englannin kielellä julkaistun artikkelin voi lukea täältä.

1. Pariskunnat eivät puhu rahasta

Kun raha-asioita ei rohkene ottamaan puheeksi arjessa, rahaan liittyvät tunteet kasautuvat ja lopulta leimahtavat. Puhumattomuudella ehkä pyritään välttämään konflikteja, mutta tosiasiassa se on vain polttoainetta erimielisyyksille.

Jos spontaani raha-asioiden esille ottaminen tuntuu vaikealta, kumppanin kanssa voi esimerkiksi pitää viikoittaisen keskustelutuokion, jolloin käydään rahatilannetta läpi.

2. Rahan ei ymmärretä herättävän tunteita

Rahasta keskusteleminen ei ole pelkkää numeroiden sovittelua yhteen. Rahaan liittyvät tunteet ja asenteet kertovat kumppaneiden taustasta, arvomaailmasta ja tavoitteista. Jos niissä ilmenee selvittämättömiä ristiriitoja, perheen taloudesta alkanut keskustelu voi johtaa jostain toisesta aiheesta riitelemiseen.

Joskus parisuhteessa onkin paikallaan käydä arvokeskustelu, jossa molemmat saavat kertoa suhtautumisestaan rahaan. Kuulluksi tuleminen ja toisen ajattelutavan ymmärtäminen ehkäisevät rahariitoja tulevaisuudessa.

3. Luvut ovat pimennossa

On tärkeää, että puolisot tietävät toistensa tulot, velat ja menot – mieluummin melko hyvin kuin suurin piirtein. Erään Danske Bankin toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan lähes joka kymmenes tuntee puolisonsa kuukausitulot huonosti.

Kumppaneiden kannattaa siis kertoa toisilleen taloustilanteestaan rehellisesti ja avoimesti, koska se helpottaa perheen talouden hallintaa.

4. Kumpikaan ei ilmaise, mitä oikeasti haluaa

Parisuhteen toinen osapuoli haluaa ehkä säästää, toinen käyttää rahat matkusteluun. Jos näistä toiveista ei kommunikoida rehellisesti, puhumattomuus luo hedelmällistä kasvualustaa riidoille.

Lääke tämän välttämiseksi on yksinkertainen. Puolisoiden kannattaa keskustella toiveistaan ja prioriteeteistaan rahankäytössä, jolloin aitojen kompromissien tekeminen helpottuu ja katkeruuden tunne vähenee.

5. Yhteiset tavoitteet puuttuvat

Talousasioiden järjestelystä on syytä sopia selkeästi. Jos parisuhteessa ei ole käyty kunnon keskustelua siitä, millaisilla osuuksilla puolisot osallistuvat laskujen maksamiseen tai mitä varten yhteistä rahaa säästetään, toisen osapuolen näkemykset voivat tulla täytenä yllätyksenä ja aiheuttaa eripuraa.

Rahasta puhuminen voi vaatia totuttelua, mutta lopputulos palkitaan. Avoin keskustelu rahasta voi lisätä puolisoiden välistä luottamusta ja kunnioitusta. Parhaimmillaan rahapuhe vahvistaakin paitsi perheen taloutta myös parisuhdetta.

Lähde: Psychology Today

Mikä parasta, pulkkamäen laskeminen on lähes ilmainen talviaktiviteetti – muovisen pulkan saa uutena noin kymmenellä eurolla, ja se kestää useita laskuja hyvin pidettynä.

Jos oman asuinalueen mäki alkaa tuntua moneen kertaan lasketulta, kannattaa tehdä retki toiseen laskupaikkaan. Pakkaa omat eväät mukaan, niin nälkäkään ei pääse yllättämään.

Listasimme pääkaupunkiseudun parhaat pulkkamäet.

Helsingin parhaat pulkkamäet

Malminkartanonhuippu

Pulkkamäki, josta saa halutessaan kunnon vauhdit. Mäeltä löydät myös pitkät kuntoportaat, ja 91 metriä merenpinnasta yltävän huipun laelta kelpaa tiirailla mahtavia näkymiä.

Paloheinän urheilupuiston pulkkamäki

Tämä mäki on tehty ennen kaikkea pulkkailuun. Vuonna 2024 kunnostetulta pulkkamäeltä löytyy myös portaat, joita pitkin voi kivuta mäen laelle. Paloheinän ulkoilumajan kahvilasta saa myös ostettua purtavaa ja lämmintä juotavaa, jos omat eväät unohtuvat matkasta.

Kaivopuiston pulkkamäki

Klassikkomäki lienee yksi Helsingin eteläisimmistä. Täällä kannattaa kuitenkin olla tarkkana, että ei törmää puihin. Laskiaisen tienoilla mäki on opiskelijoiden suosiossa.

Leikkipuisto Oravan viereinen mäki

Vanhassa Herttoniemessä sijaitsevassa mäessä saa kunnon vauhdit, mutta pienemmille laskijoille löytyy myös sopivia kohtia. Mäki sijaitsee metrolta pienen kävelymatkan päässä. Läheltä löytyy leikkipuisto Orava.

Kontulan kelkkapuisto

Kilometrin päässä Kontulan metroasemalta löytyy mäki, joka innostaa laskijoita vauvasta vaariin. Kannattaa pitää mielessä, että kesällä samaiselle paikalle voi tulla viettämään aikaa skeittiparkissa.

Taivaskallion mäki

Tämä klassikkomäki löytyy Käpylän kaupunginosasta. Laskun lomassa voi ihastella komeita näkymiä ja ympäröivää luontoa.

Vantaan parhaat pulkkamäet

Möskäri Simonkylässä

Vantaan suosituin pulkkamäki on ulkopaikkakuntalaisellekin testaamisen arvoinen – etenkin jos nauttii vauhdikkaista laskuista. Perille pääsee muun muassa bussilla tai autolla.

Rekolan täyttömäki

Rekolan Rukanakin tunnettu mäki tarjoilee hyvät vauhdit pulkkailuun.

Espoon parhaat pulkkamäet

Oittaan ulkoilukeskuksen mäki

Täältä löydät pulkkamäen lisäksi muun muassa grillauspaikan. luontopolkuja ja hiihtolatuja. Paikalle pääsee julkisilla, mutta myös parkkitilaa on runsaasti.

Olarin Ruduksenmäki

Mäki sopii koko perheelle. Pulkkamäen lähistöllä on myös hiihtolatu ja koirapuisto.

Suosittu pulkkamäki Keravalla

Keinukallion mäki on paikallisten ja muidenkin keskiuusimaalaisten suosiossa. Pulkkamäestä pystyy laskemaan moneen eri suuntaan.

Pulkkamäki nuotiopaikalla Järvenpäässä

Paavonpolun mäki

Paavonpolusta löytyy sopivia laskukohtia erilaisille laskijoille. Vieressä on myös nuotiopaikka, jossa on mukava lämmitellä omia eväitä.

Monipuolinen pulkkamäki Tuusulassa

Notkopuiston mäki

Pulkkamäen lisäksi alueelta löytyy myös hiihto- ja luistelumahdollisuuksia sekä leikkipaikka. Jos siis koko perhe ei halua pulkkamäkeen, löytyy tekemistä varmasti muillekin.

Pulkkamäki historiallisessa Porvoossa

Vanha Porvoo

Vanhan Porvoon ja Linnamäen välistä Maarin alueelta, löytyy hieno pulkkamäki, jonne suuntaaminen on hauska yhdistää Porvoo-visiittiin. Laskun lomassa voi ihastella Porvoon historian havinaa.

Hurja pulkkamäki Vihdissä

Salmen ulkoilualueen pulkkamäki

Entinen laskettelurinne tarjoaa hurjapäillekin viihdykettä. Mäessä ei myöskään yleensä ole tungosta. Pienimmät laskijat voi lähettää matkaa hieman alempaa.

Eikö suosikkiasi löydy listalta? Vinkkaa meille alta löytyvässä kommenttikentässä mielestäsi PK-seudun paras pulkkamäki ja perustelut valinnallesi.

Sadun pikkuveli menehtyi kätkytkuolemaan vauvana. Kätkytkuolema tarkoittaa terveen vauvan selittämätöntä äkkikuolemaa.

Satu oli tapahtuneen aikaan viisivuotias.

– Olin sen ikäinen, että ymmärsin jo paljon, ja toisaalta en kuitenkaan. Ympärillä oli paljon tunnekuormaa, dekkaristi kuvailee Seurassa.

– Jouduin kokemaan elämän epäreiluuden ja sattuman raakuuden vähän liian nuorena, mistä jäi varmasti jokin pysyvä surun tunne. Mutta se on vain osa minua, ei ongelma, joka pitäisi ratkaista.

Edesmenneen veljen lisäksi Sadulla on kaksi pikkusiskoa. Kun Sadun vanhemmat erosivat Sadun ollessa 12-vuotias, äiti ja kolme tytärtä jäivät asumaan perheen maatilalle Tammelaan isän muuttaessa muualle.

Perhettä oli uhata toinenkin menetys

Oli lähellä, että Satu olisi aikuisiällä menettänyt myös toisen sisaruksensa. Hänen siskonsa työskenteli Afganistanissa ja joutui siellä vaaralliseen tilanteeseen.

– Siskoni joutui Afganistanissa hengenvaaraan, kun lahjottu turvamies alkoi ampua länsimaista avustusryhmää. Hän soitti äidille, että on juoksemassa turvatalolle ja joku ampuu, Satu muistelee Seurassa.

Sadulla ja hänen islantilaisella puolisollaan Björgvinillä on kaksi kouluikäistä tytärtä, esikoinen Saga ja kuopus Sæla. Satu oli syksyllä Suomessa markkinoimassa uusinta kirjaansa Rakelia, joka odotetusti kohosi myyntilistojen kärkeen.

Kirjakiertueen ajan Sadun perhe jäi kotiin Islantiin, jotta lasten arki pysyisi mahdollisimman samanlaisena.

– Ennen joulua olikin sitten mahtavaa palata kotiin!

Miten Sadun kipinä kirjoittamiseen syttyi? Entä miten hän suhtautuu rahaan ja menestykseen? Lue koko juttu Seuran numerosta 2/2025 tai verkosta seura.fi!

Vanhemmat voivat tahallisesti laiminlyödä lapsen perustarpeista huolehtimisen, kohdella perheen lapsia eriarvoisesti, toimia huolimattomasti lapsen raha-asioiden hoidossa tai käyttää lasta taloudellisesti hyväksi esimerkiksi ottamalla velkaa lapsensa nimiin.

Viides taloudellisen väkivallan muoto liittyy pääasiassa kouluun tai vapaa-aikaan. Lapselta voidaan esimerkiksi varastaa tai häntä voidaan painostaa varastamaan.

Turun yliopiston tutkijat Anniina Kaittila, Mia Hakovirta ja Jarno Tuominen sekä Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tutkija Heini Kainulainen katsovat, että lapsiin kohdistuva taloudellinen väkivalta on jäänyt Suomessa liian vähälle huomiolle.

Tutkimusryhmän mukaan tarvitaan vielä lisätietoa siitä, miten yleistä lapsiin kohdistuva taloudellinen väkivalta on, miten se ilmenee ja millaista apua lapset ja perheet tarvitsisivat selviytyäkseen.

Myös yhteiskunnan vastuulla

Tutkijat tiedostavat, että vanhempien toiminnan taustalla voivat piillä perheen kokemat talousvaikeudet.

– Kyse voi olla pikemminkin yhteiskuntapolitiikan seurauksista, jotka tuottavat tai ylläpitävät köyhyyttä. Lapsiin kohdistuu rakenteellista välinpitämättömyyttä, jos yhteiskunta ei kykene poistamaan lasten köyhyyttä, toteaa Mia Hakovirta Turun yliopiston tiedotteessa.

Hakovirta lisää, että vanhemmilla voi olla myös osaamattomuutta tai voimattomuutta lapsesta huolehtimiseen. Tällöin Hakovirran mukaan on yhteiskunnan tehtävä suojella lasta ja tarjota tukea vanhemmille.

Tutkijat ehdottavatkin lapsiin kohdistuvan väkivallan kartoittamiseksi omaa työvälinettä, jota käytettäisiin lasten kanssa tehtävässä psykososiaalisessa työssä.

Normaalin ja väkivallan raja

Erikoistutkija Anniina Kaittila kertoo tiedotteessa, että taloudellisella väkivallalla voi olla pitkäkestoisia seurauksia lapselle. Lapsi voi esimerkiksi velkaantua vanhempien väärinkäytösten seurauksena.

– Se [taloudellinen väkivalta] myös aiheuttaa haavoittavan kokemuksen, erityisesti silloin, kun väärinkäyttäjänä on lapselle läheinen henkilö, Kaittila toteaa.

Tutkijat kuitenkin tähdentävät, että lapsen taloudellisten resurssien valvonta ja rajoittaminen ei ole lapselle haitallista. Tällaista normaalia toimintaa ei tule käsitellä väkivaltana.

Osassa sarjoista myös suositaan nopeita leikkauksia ja lyhyitä jaksoja, joka ei ole aivoterveyden kannalta otollista.

Esimerkiksi kasvatustieteiden professori ja neuropsykologian erikoispsykologi Nina Sajaniemi on puhunut siitä, miten laadukkaan lastenohjelman parissa lapsi voi rauhoittua. Sen sijaan huonosti lapsille sopiva sisältö ei tue rauhoittumista ja aivojen kehittymistä.

Kaksplussan toimitus listasi joukon esimerkkisarjoja, jotka ovat rytmiltään rauhallisia ja sisältävät rakentavia juonenkäänteitä. Sarjat löytyvät ilmaiseksi Yle Areenasta, ellei siitä ole erillistä mainintaa ohjelman kohdalla.

Kaapo

Animaatiosarjan päätähti on utelias nelivuotias Kaapo, jolla jokainen päivä on uusi seikkailu ja uuden oppimisen paikka.

Kaapo on monelle nykyvanhemmallekin tuttu omasta lapsuudesta.

Olipa kerran keksintö

Olipa kerran -tv-animaatiosarjasta on ilmestynyt vuosikymmenten varrella erilaisia versioita, muun muassa ihmisen anatomiaan keskittyvä Olipa kerran elämä. Sarjasta on tehty uudistettu versio Olipa kerran keksintö, jossa esitellään ihmiskunnan keskeisiä esineitä ja ideoita. Ainoa miinus on, että yksi jakso kestää 7 minuuttia, joten asiat käydään melko vauhdikkaasti läpi.

Pipsa Possu

Possuperheen hassunhauskat toilailut huvittavat hyväntuulisessa animaatiossa. Pipsa on viisivuotias ja hiukan taipuvainen pomottelemaan muita. Onneksi asiat ratkeavat yleensä parhain päin. Vaikka yhden jakson kesto on noin viisi minuuttia, tarinat ovat rauhallisia rytmiltään.

Isot koneet

Isoja koneita katsoo mielellään aikuinenkin, niin jännittäviä yksityiskohtia ohjelmaa katsoessa oppii. Isoissa koneissa esitellään perinteisten ajoneuvojen lisäksi myös muun muassa sähköpyörätuoli ja huvipuistolaite.

Täältä tulee myyrä

Myyrä on klassikko, joka on ilahduttanut lapsia vuosikymmeniä. Animaatiossa Myyrä kohtaa monia metsän eläimiä ja ihmettelee maailman menoa. MTV Katsomossa.

Milli & Molli

Milli ja Molli ovat kaveruksia, joille sattuu erilaisia kommelluksia. Kaikesta huolimatta he pysyvät ystävinä ja saavat selvitettyä asiat. Suloinen animaatio on ystävyyden ylistys.

Martta puhuu

Kun koira saa puheenlahjat, mullistuu perheen elämä. Martalla on hauskoja juttuja, jotka vievät välillä mitä erikoisimpiin seikkailuihin.

Postimies Pate, erikoislähettipalvelu

Pate on myös tuttu monelle omasta lapsuudesta. Viherlaakson elämää seurataan edelleen uudistetussa sarjassa, jossa postinkuljettaja törmää erilaisiin pulmiin. Yhdessä kylälaisten kanssa ongelmat ratkeavat.

Tuuri (Bluey)

Leikkisä Tuuri on rodultaan australiankarjakoira. Hän seikkailee yhdessä perheensä ja ystäviensä kanssa hyväntuulisessa animaatiossa, joka sijoittuu australialaisiin maisemiin.

Barbapapa

Barbapapat ovat myös takuu varma hitti. Ne ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmeniä. Barbapapa-sarjasta ei huumoria puutu. Sitä katsoo mielellään myös vanhempi.

Richard Scarry: Touhulan arvoituksia

Richard Scarryn lastenkirjoista tutut hahmot touhuilevat Touhulassa ja ratkaisevat salapoliisityyliin erilaisia arvoituksia.

Stella ja Sami

Stella ja Sami ovat sisaruksia, jotka ihmettelevät maailman menoa ja yrittävät selvittää vastauksia monenlaisiin kysymyksiin. Jaksoissa on rauhallinen tunnelma, ja ne ovat kaunista katsottavaa.

Muumilaakson tarinoita (vanha versio)

Uusista muumianimaatioista voi olla montaa mieltä. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, sillä niin sanotusti vanhoja muumeja löytyy edelleen MTV Katsomosta. Niiden leppoisa rytmi ja kutkuttavat tarinat vievät mukanaan.

Viiru ja Pesonen

Höpsö Pesonen touhuilee kissaystävänsä Viirun kanssa kaikenlaista pöljää. Kirjoista tutut hahmot ovat lämminhenkistä seurattavaa myös tv-sarjan muodossa.

Kikattava kakkiainen

Kakkiainen tarkastelee asioita positiivisessa valossa, mikä auttaa muita metsän asukkeja ratkaisemaan ongelmat parhain päin.  

Albi Lumiukko

Sympaattinen Albi muistuttaa hiukan Pingu-animaatiohahmoa. Albi ei juuri puhu, mutta sen aivoitukset käyvät katsojalle selväksi sympaattisessa animaatiossa.

Nämä helpot reseptit voit valmistaa myös yhdessä lasten kanssa.

Lämmin vanukasjuoma

1 annos

Tarvitset:

2 dl maitoa
1 purkki toffeevanukasta (120g)
+ pinnalle kanelia ja strösseleitä

1. Mittaa maito ja toffeevanukas lämmön­kestävään astiaan tai suureen mukiin.
2. Lämmitä mikrossa lämpimäksi aina välillä sekoitellen. Vanukasjuoma on valmis, kun se on kokonaan lämmennyt ja ainekset ovat sekoittuneet toisiinsa.
3. Tarjoile kanelin ja strösseleiden koristamana.

Retkelle juoman voi laittaa termospulloon ja strösselit ottaa mukaan pieneen pussiin. Näin saat loihdittua kauniin juoman myös retkimukiin.

Juoman voi tehdä myös suklaa-vanukkaasta.

Gluteenittomat appelsiini-mantelikeksit

9 kpl

Tarvitset:

100 g mantelijauhetta (n. 2 ½ dl)
1 dl sokeria
1 luomuappelsiinin kuoriraaste
1 valkuainen
½ tl appelsiinimehua

tomusokeria

1. Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivin­paperilla.
2. Mittaa kulhoon mantelijauhe ja sokeri. Sekoita.
3. Mittaa toiseen kulhoon valkuainen ja appelsiinimehu. Vatkaa jämäkäksi muttei kovaksi vaahdoksi.
4. Sekoita nuolijalla valkuaisvaahto kuivien aineiden joukkoon. Kääntele, kunnes seos on tasainen, hieman tahmea massa.
5. Muodosta taikinasta käsin yhdeksän noin pingispallon kokoista palloa. Pyörittele ne tomusokerissa ja laske pellille. Voit painaa niitä vähän hellästi alaspäin.
6. Paista uunin keskitasolla noin 25–30 minuuttia. Keksien kuuluu ottaa väriä lähinnä vain pohjasta ja ”haljeta” pinnalta.
7. Nosta jäähtymään ja herkuttele!

Liikuntavalmentaja Susanna Ylisen Instagramin perusteella laskettelu vaikuttaa sujuvain auvoisesti jo taaperoikäisiltä. Susanna kertoo, miten heillä on saatu koko perhe nauttimaan lasketteluretkistä.

Miten lasten laskettelu kannattaa aloittaa?

”Meillä harjoittelu on aloitettu kotipihassa sekä muun muassa päiväkoti- ja kirjastomatkoilla. Esikoisemme innostui aikoinaan jo neljävuotiaana laskemaan yli-isolla lumilaudalla pientä pihan kumparetta alas.

Nuorimmat lapsemme ovat myös innostuneet lumilaudasta, minkä kyydissä heitä on vedetty vuorotellen esimerkiksi hoitopaikkaan ja kirjastoon. He ovat myös saaneet kotioloissa totutella muun muassa siihen, miltä lasketteluvarusteet ylipäätään tuntuvat.

Tässä on mielestäni koko jutun salaisuus. Olisi hyvä, että varusteet ja liukuminen olisi lapselle tuttua jo ennen kuin suunnataan varsinaiseen laskettelukeskukseen.

Tämä toki edellyttää, että lapsella on omat lasketteluvarusteet. Niitä saa kuitenkin huokeasti nettikirpputoreilta ja sporttidivareista. Ne myös maksavat itsensä takaisin, jos talven aikana käy kahdesta kolmeen kertaa laskemassa.

Toisen lapsen kanssa teimme lasketteluretken, joka osoittautui jälkikäteen ajatellen virheeksi.

Kolmevuotias odotti kovasti laskemaan pääsemistä, joten lähdimme ajamaan kohti laskettelukeskusta. Automatkaan ja välineiden vuokraamiseen kului suunnilleen kaksi tuntia.

Kaikki oli lapselle uutta ja jännittävää: liukuminen, hissit ja varusteet. Meillä oli kuitenkin kovat odotukset, että hissilipun hinnalla tulemme viettämään rinteessä aikaa hyvän tovin.

Lapsi laski kerran, ja totesi, että ei jaksa enää. Muistan olleeni pettynyt ja hämmentynyt, mutta kun pääsin siitä yli, ymmärsin odottaneeni pieneltä lapselta liikaa.

Jatkossa olemme käyneet läheisessä laskettelukeskuksessa useasti mutta viettäneet siellä lyhyitä aikoja kerrallaan – sen verran kuin lapset jaksavat.”

Minkä ikäisen lapsen kanssa voi suunnata rinteeseen?

”Nuorimpien lasten kanssa minulla on jo ollut kokemusta laskettelun opettamisesta lapsilleni. He ovat päässeet jo vuoden ikäisinä kokeilemaan varusteita ja liukumisen harjoittelua, ensin kotipihassa ja sitten lastenrinteissä.

Painonsiirtoa olen lapsille opettanut niin, että he saavat pitää aluksi tukea omasta sauvastani. Sitten he ovat alkaneet pikkuhiljaa kerätä rohkeutta laskea ilman sitä. Samalla pystyn myös ohjailemaan lasta, jotta laskeminen ei mene syöksylaskuksi.

Kainaloista pitämistä en suosittele, sillä silloin lapsi oppii helposti vain roikkumaan aikuisen mukana.

Yksi parhaista keksinnöistäni on ollut ämpärin kannesta tehty ”ratti”, jonka annoin kaksivuotiaalle käteen ja kehotin häntä kääntämään rattia rinteessä laskiessaan edestakaisin. Silloin lapsi oppi leikin kautta laskettelusuksilla kääntymistä ja painonsiirtoa.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön SUSANNA YLINEN (@susanna_ylinen) jakama julkaisu

Pienimpien kanssa olen liikkunut lastenrinteessä aluksi jalkaisin, mutta heti kun vauhtia tulee lisää, olen siirtynyt itse suksille, jotta pysyn lapsen tahdissa.

Isompiin rinteisiin olemme menneet sitten, kun lapsi osaa jarruttaa, pysähtyä ja kääntyä. Sinne otamme vielä varmuuden vuoksi valjaat mukaan, joista vanhempi voi tarvittaessa jarruttaa lasta, jos vauhti meinaa yltyä liian kovaksi.”

Miten lasten kanssa kannattaa toimia hiihtohississä?

”Laskettelukeskuksia on usein harjoitushissejä, joissa lapsi voi opetella hissistä kiinni pitämistä ja sen perässä liukumista.

Mattohissit ovat aluksi helpoin vaihtoehto. Kun niissä meneminen sujuu, voidaan siirtyä sompahissiin. Hyvin pienetkin pärjäävät sompahississä, kunhan heille autetaan hissi jalkojen väliin.

Jos lapsen kanssa menee ensimmäistä kertaa ankkurihissillä, voi olla hyvä pyytää rohkeasti apua hissityöntekijältä. Avun pyytämistä ei kannata jännittää! Työntekijä voi neuvoa, miten kulkeminen yhdessä sujuu parhaiten ja hidastaa hissiä sopivasti, jotta hissiin meno onnistuu.

Itse toimin ankkurihississä niin, että lapsi asettuu edelleni ja nojaa minuun. Omat sukseni ovat lapsen suksien ulkopuolella. Ankkuri on vain minun takanani, jolloin se kuitenkin vetää meitä molempia.

Tällöin lapsi voi rennosti nojata minuun ja saa samalla lepoa. Se, että aikuinen kannattelee lasta esimerkiksi pitämällä kiinni, voi olla melkoisen voimia kuluttavaa.”

Mikä tukee lasten laskettelun oppimista?

”Lapsen kannattaa olla syönyt ja juonut hyvin ennen rinteeseen menemistä. Pientä välipalaa ja juotavaa kannattaa varata mukaan, jotta niitä voi napsia laskettelun lomassa. Ne antavat lapselle puhtia.

Erilaisten lajien kokeileminen ja harjoittelu auttaa myös laskettelun oppimista. Hyviä lajeja ovat muun muassa hiihtäminen ja liukuminen, sillä niissäkin opetellaan liukumista, koordinaatiota ja tasapainoilua.”

Muita hyviä vinkkejä rinteeseen?

”Kannattaa suunnata rinteeseen valmiiksi sillä asenteella, että sinne mennään pitämään rennosti yhdessä hauskaa. Vanhemman ei tarvitse itse olla huipputason laskija. Kun lasta opettaa, oppii itsekin samalla.

Välillä tulee huonoja päiviä tai sukka on koko ajan hankalasti rutussa. Silloin kannattaa kokeilla toisella kertaa, eikä vielä lannistua siitä, että laskettelu ei ole ollenkaan meidän perheen juttu.”

Kaksplus tiedusteli asiaa taannoin lukijoilta. Selvisi, että perinteisten loppiaisen ja Nuutin päivän ohella vuodenvaihde on suosittu ajankohta joulun pois siivoamiselle.

Ylivoimaisesti eniten ääniä sai loppiainen 49 prosentin osuudella. Uudenvuoden aikaa kannatti 19 prosenttia vastaajista ja Nuutin päivää 17 prosenttia.

Nopeimmat siivoavat joulun pois jo 27. joulukuuta tai jopa aiemmin. Tämä vaihtoehto keräsi kuitenkin kaikista vähiten suosiota, sillä sen valitsi vain kolme prosenttia vastaajista. Samoin vaihtoehdot ennen uuttavuotta ja myöhemmin kuin Nuutin päivänä saivat vain vähäisesti kannatusta.

Kaikkiaan kyselyyn vastasi 142 henkilöä.

Miten loppiainen ja Nuutin päivä liittyvät joulunaikaan?

Pienestä otannasta huolimatta tulos antanee luotettavan kuvan suomalaisten tottumuksista. Perinteisesti loppiainen ja Nuutin päivä ovat vahvoilla kysyttäessä, milloin joulukuusi pitää viedä pois. Molempien päivien katsotaan päättävän joulunajan omalla tavallaan.

Luterilaisessa kirkossa loppiaista vietetään itämaan tietäjien muistoksi, mutta alun perin loppiainen miellettiin Jeesuksen syntymä- ja kastejuhlaksi. Toisaalta loppiaista kutsutaan myös epifaniaksi, joka tarkoittaa Herran ilmestymistä. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta.

Vanhastaan 20 vuorokautta kestävä joulurauhan aika päättyy puolestaan Nuutin päivään. Nuutin päivä 13. tammikuuta on almanakassa Nuutin ja Knutin nimipäivä. Siitä tulee myös vanha sanonta hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.

Perheen omat menot määrittävät, milloin joulukuusi viedään pois

Joulun pois siivoamiseen vaikuttavat muutkin seikat kuin perinteiden seuraaminen. Joissain lapsiperheissä kuusi viedään pois pian pyhien jälkeen, koska lapsen syntymäpäivä osuu joulunajalle. Silloin joulu ei peittoa lapselle tärkeää merkkipäivää.

”Meidän esikoisen synttärit ovat jo ennen loppiaista, joten joulutunnelma väistyy hyvin nopeasti vuodenvaihteessa synttärihuuman tieltä”, yksi vastaaja perusteli perinteisistä päivämääristä poikkeamista.

Joulukuusen pois viemisen ajankohtaan voi vaikuttaa sekin, onko kyseessä aito kuusi vai tekokuusi. Oikein hoidettuna aito kuusi kestää viikkokausia, mutta kuivahtaneena se ei enää ole kaunista katsottavaa. Aidon kuusen ystävät joutuvatkin miettimään tekokuusen suosijia tarkemmin, milloin on hyvä aika pystyttää joulukuusi.

Kaksplussan kyselyn mukaan neljäsosa vastaajista kannattaa kuusen laittamista muutamaa päivää ennen joulua, viidesosa ensimmäisenä adventtina.

Kaksplus tutki joululaulukirjaa ja valikoi lapsiperheen kannalta kauheimmat joululaulut, joiden sanoma tai sävy kuulostaa kirjaimellisesti tulkiten muulta kuin on tarkoitus.

Jouluhössötykseen ja laulujen rallatteluun kyllästyneet, tämä juttu on teille!

Kauheimmat joululaulut x 12

1. Ei itkeä saa, ei meluta saa / joku voi tulla ikkunan taa.

Ensin kielletään lapsilta normaali tunneilmaisu ja sitten perustellaan käskyä varoittamalla, että joulupukin kätyrit saattavat vakoilla. Kuulostaa tervehenkiseltä!

2. Kello löi jo viisi / lapset herätkää!

Jo viisi? Löytyykö tästä maasta yhtäkään vanhempaa, joka toivoisi pikkulapsen nousevan aamuviideltä jouluaattona?

3. Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.

Karmaiseva kohtalo. Ja vieläpä jouluna!

4. Ja koukkuselkä suortuu / niin kaikk’ on mielissään.

Itse asiassa olisi mukavampaa, että kaikki arvostaisivat vanhuksen kumaraa olemusta ihan sellaisenaan.

5. Poski on punainen omena / mieli tekisi haukata.

Mitäpä olisi joulu ilman kannibalismi-impulssia!

6. Reippahasti käypi askeleet / äidin hommat on niin kiireiset.

Niinpä näyttävät olevan. Kävikö avun tarjoaminen mielessä?

7. Nyt paras myöskin poliisin on / alta mennä pois.

Yleisen turvallisuuden nimissä lienee kuitenkin parempi, että poliisi on juuri siellä, missä hurjastellaan.

8. Pääsköön vangit vankiloistaan.

Vankilapaoissa avustaminen tuo ehtaa joulumieltä.

9. Hiljaa hiipii joukko varpahillaan, varpahillaan / kotikoloihinsa alle sillan, alle sillan.

Ja me vain iloisesti rallattelemme, että toiset asuvat sillan alla.

10. Hetken kestää elämä / ja sekin synkkä ja ikävä.

Kyllähän tämä tiedetään, pitääkö siitä joulunakin muistuttaa?

11. Turhuuden turhuus kaikki on / niin turhaa touhu tää.

Rohkaisevaa kuulla, että kaikki jouluaskareet valuivatkin hukkaan.

12. Sisään pukki nyt kiiruhtaa / lahjat hän lapsille heittää vaan.

Joulupukkivälitysfirman sivustolla puhuttiin kylläkin unohtumattomasta jouluelämyksestä eikä tällaisesta hosumisesta. Rahat takaisin!

Seura-lehden haastattelusta selviää, että Suomi-jouluissa on Vapun mielestä kuitenkin erityistä taikaa, joka on syventynyt lasten syntymän myötä. Suomessa perhe kokoontuu Salon mökillä, jossa keräännytään juhlapöydän äärelle maistelemaan Vapun itse tekemiä herkkuja. Silloin pimeyskään ei häiritse.

Edesmennyt mökkinaapuri kysyi Vapulta vuosia sitten, saisiko hän tulle hetkeksi seuraamaan, kun perheeseen saapuu joulupukki.

– Hetkeen tiivistyi, kuinka lasten riemu tuottaa iloa myös vanhemmalle ikäpolvelle. Tuntui hienolta saada olla mukana naapurinmiehen tärkeässä hetkessä.

Ruoanlaitto tuo rakkaat muistot mieleen

Viola ja Selma leipovat piparkakut joulupöytään. Se on ikään kuin perinne, sillä myös Vapun tehtävä oli omassa lapsuudessaan valmistaa jälkiruoat pöytään.

Ruoanlaittoon liittyykin paljon rakkaita muistoja. Vappu on saanut omilta isoäideiltään lapsuudessa paljon niksejä muun muassa korvapuustien tekemiseen.

– Isänpäivänä pyöräytin pöytään herkulliset korvapuustit ja kehaisin estotta tyttärilleni olevani maailman paras pullanleipoja. Viola ja Selma katselivat minua epäileväisesti, ja jouduin myöntämään isomummini olleen minuakin parempi korvapuustien tekijä. Hän ei koskaan tinkinyt voissa.

Lue lisää Vappu Pimiän perheen joulusta Seura-lehdestä 51-52/2024 tai Seuran verkosta.

Toiseksi sijoittui vihreä muovikuusi 29 prosentilla. Valkoisten tekojoulukuusien ystäviä oli kahdeksan prosenttia vastaajista. Loput äänestivät vaihtoehtoa muu.

Lopputulos ei ole kivenkova totuus vaan pikemminkin suuntaa antava arvio, koska kyselyn otanta oli melko pieni. Vastauksia kertyi 142 kappaletta.

Selvä enemmistö eli 92 prosenttia kaikista äänestäjistä ilmoitti, että kuusi koristellaan joulusta toiseen samalla tyylillä. Vastaajat jakautuivat selkeämmin kahteen leiriin kysyttäessä, kuka määrää joulukuusen visuaalisen ilmeen.

Äänestäjistä 51 prosenttia kannatti harmonista ilmettä, kun taas 41 prosenttia ilmoitti, että kuusi koristellaan lasten ehdoilla. Loput ilmoittivat, että kuusi koristellaan joka joulu hieman eri tavalla vuosittain vaihtuvan teeman mukaan.

Joissain perheissä kysymys visuaalisesta määräysvallasta oli ratkaisu kompromissilla. Lapset saavat koristella, mutta koristeet on äidin valitsemia, yksi vastaaja kertoi.

Kaikkia eivät miellytä aitous eikä muovisuus

Aidon joulukuusen miellyttävyyttä perusteltiin ennen kaikkea perinteikkyydellä, tunnelmallisuudella ja neulasten tuoksulla. Yksi vastaaja kuvaili, että joulukuusen tuoksu tuo joulun kotiin.

Vapaissa vastauksista tosin kävi ilmi, että kaikki eivät asetu kannattamaan sen enempää aitoa kuusta kuin tekokuusiakaan. Perusteluiksi mainittiin ympäristöystävällisyys ja laatu.

En pidä ekologisena joulukuusten tuomista sisälle. Kuusia voisi koristella esimerkiksi eri kaupunginosissa tietyllä metsäalueella, ja koristeet pitää tietysti myös hakea pois. Sisälle voidaan askarrella kuusia pahvista, langasta, metallista ja niin edelleen, yksi osallistuja kommentoi.

Aika on jo ajanut perinteisen kuusen ohi ja muovikuuset ovat huonoja. Pitäisi keksiä jotain muuta, vaati toinen.

Joulukyliä myydään valmiina kokonaisuuksina, mutta hinnat voivat huimata päätä. Kaksplus kokeili, millaisen joulukylän saa askarreltua kotona helposti ja edullisesti mehutetroista akryllivärien avulla. Tetroista syntyneet talot voi valaista led-kynttilöillä.

Näin teet joulukylän talon

Joulukylän taloihin tarvitset:

• tyhjiä mehu- tai maitotetroja
• akryylivärejä
• kuivan keittiö- tai askartelusienen
• pienen siveltimen
• mattoveitsen
• sakset
• led-tuikkuja

Huomio!

Leikkaushommat ovat tämän askartelun vaativin osuus, sillä mehutetrat ovat paksua elintarvikekartonkia. Jos aiot askarrella lyhdyt lasten kanssa, suosittelemme etukäteisvalmisteluna leikkaamaan lyhdyt valmiiksi.

Tee näin:

• Poista mahdollinen korkki tetran päältä.
• Viillä mattoveitsellä tetran pohja auki, jotta voit lopuksi sujauttaa kynttilän valmiin lyhdyn alle. Käytä saksia apuna paksuimmissa kohdissa. Voit myös leikata ikkuna- ja oviaukot valmiiksi.
• Töpöttele maalia tetran pintaan sienellä. Tarkimmat osuudet voit viimeistellä siveltimellä. Jos maalaat valkoisella, joudut todennäköisesti maalaamaan useampia kertoja, jotta tetran kuviot peittyvät.
• Kun maali on kuivunut, voit tehdä pieniä koristeluja siveltimellä esimerkiksi ikkunoiden ympärille ja kattoon.
• Aseta lopuksi led-kynttilät sisälle. Valmista tuli!

Kaksplus kysyi taannoin suomalaisperheiltä, milloin joulukuusen saa heidän mielestään laittaa esiin. Eri ajankohdista tarjottiin yhdeksää vaihtoehtoa, minkä lisäksi vastaajat pystyivät valitsemaan vaihtoehdon emme laita kuusta ollenkaan.

Toiseksi eniten ääniä sai vaihtoehto ensimmäisenä adventtina, jota vietetään koulujen joululoman alkamista huomattavasti aikaisemmin. Ensimmäinen adventtisunnuntai osuu vuodesta riippuen marraskuun 27. päivän ja joulukuun 3. päivän väliin. Tätä vaihtoehtoa kannatti viidesosa vastaajista.

Kuusettomuus sai kolmanneksi eniten ääniä jopa 15 prosentin äänisaaliillaan. Tulos voi liittyä siihen, että moni perhe suuntaa joulunviettoon isovanhempien tai muiden läheisten luokse.

Noin 11 prosenttia vastaajista ilmoitti, että kuusen saa pystyttää vasta jouluaattona. Samoin 11 prosenttia äänestäjistä katsoi, että sopiva aika on viikko ennen joulua.

Useissa vapaissa vastauksissa lisäksi toistui näkemys, että itsenäisyyspäivä on sopiva ajankohta kuusen pystyttämiselle. Itsenäisyyspäivä ei ollut kyselyssä valmiina vaihtoehtona, joten sen saamaa kannatusta ei voi arvioida prosentuaalisesti.

Kyselyn otanta ei tosin ollut järin suuri: vastauksia kertyi yhteensä 142.

Tällaisia joulukuusiperinteitä lapsiperheillä on

”Meillä koristellaan kuusi aina itsenäisyyspäivänä! Tulee mukavasti juhlatunnelmaa.”

”Perinteinä kuusenhakuretki ystävien kanssa. Lapset koristelevat kuusen aattoaamuna serkusten kesken.”

”Kerran joulukuusemme oli koivu, koristeinaan kuivattuja ruusun kukkia. Hieno!”

”Meillä kuusi pystytetään aatonaattona ja koristellaan runsaasti ja näyttävästi.”

”Joulukuusi tulee marraskuun alkupuolella ja se koristellaan vain valoilla, mutta 6.12. kuusi saa myös lasten koristelemana joulupuvun ylleen.”

Artikkelia päivitettiin 12.12.2024 klo 7.57 täsmentämällä äänestyksen prosenttiosuuksia.

Yhtä suuri osuus kertoo käyttävänsä lahjoihin ja jouluvalmisteluihin vähemmän rahaa kuin viime vuonna.

Asia ilmenee Fredman Groupin teettämässä, 1000 vastaajan kyselytutkimuksessa, jossa selvitettiin, kokevatko suomalaiset joulustressiä. Samassa tutkimuksessa vastaajat pääsivät kertomaan myös sen, mikä joulussa stressaa heitä eniten.

Selvisi, että joulun taloudelliset kustannukset ovatkin juhlakauden suurin stressinaihe. Sitä murehtii 45 prosenttia vastaajista. Lahjojen ostaminen ahdistaa 37 prosenttia.

– Yksinkertaistaminen liittynee kustannusten kurissa pitämiseen, mutta oletettavasti myös tiedostavaan kuluttamiseen. Vähempikin riittää oikein hyvin, ja tarpeetonta materiaa ja mahdollisesti hävikkiin joutuvaa ruokaa halutaan välttää, Fredmanin viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Sara Hokkanen avaa kyselyn tuloksia.

Rahanmeno ahdistaa erityisen paljon 25–35-vuotiaita. Heistä 17 prosenttia viettää asian takia unettomia öitä ja 41 prosentilla pinna kiristyy. Yli 65-vuotiaista joulukulujen takia öitänsä valvoo vain kaksi prosenttia.

Lahjojen ostaminen tuo painetta erityisesti ruuhkavuosia eläville. Iän myötä lahjastressi vähenee, mutta nousee taas hieman vanhemmissa ikäluokissa. 

Liki puolet suomalaisista pitää joulua vuoden stressaavimpana juhlana. Vastaajista 43 prosenttia oli asiasta täysin tai melko samaa mieltä. Kolmanneksen mielestä stressi kuuluu olennaisesti jouluun.

Joulussa mieluisinta perheen kanssa vietetty aika ja ruoan laittaminen

Jouluruokien valmistaminen ja perhe-elämä aiheuttaa harmaita hiuksia vain viidennekselle suomalaisista. Ruoanlaitto on 16 prosentille lempipuuhaa, ja valtaosa sanoo sen hoituvan rutiinilla.

Perhe-elämä on joka neljännelle joulun suosikkiasia. Sen sijaan siivous stressaa 35 prosenttia ja on lempipuuhaa ainoastaan 8 prosentille.

Yhdessä oleminen ja ruokien tekeminen liittyvät yleensä toisiinsa. Ruokaa laittaessa ja leipoessa voi viettää yhteistä aikaa läheisten kanssa. Erityiset jouluruoat tuovat myös kotiin jouluista tunnelmaa.

Kokkailuistakin saa kuitenkin helposti stressin aiheen, jos laitettavaa on turhan paljon yhden ihmisen tehtäväksi. Monissa perheissä myös jouluruokien kustannukset voivat aiheuttaa stressiä, jos rahat ovat hyvin vähissä.

Ylivoimaisesti paras keino vähentää joulustressiä on suomalaisten mielestä hyvä suunnittelu: 90 prosenttia on täysin tai melko samaa mieltä siitä, että hyvin suunniteltu on jo puolivalmis. Myös joulun budjettia kannattaa suunnitella etukäteen.

Suomalaisista suurin osa jakaa hommia myös muille. Vain seitsemän prosenttia tekee kaiken yksin.

Euromääräisesti kasvu ei päätä huimaa. Täysimääräinen elatustuki on vuoden 2025 alusta alkaen jokaisesta lapsesta 198,13 euroa kuukaudessa, kun se on vuonna 2024 ollut 196,02 euroa kuukaudessa. Elatustuki suurenee siis 2,11 euroa kuukaudessa.

Kela ottaa indeksikorotukset elatustuen maksussa automaattisesti huomioon. Sen sijaan elatusvelvollisen, joka maksaa elatusapua, on huomioitava itse, että maksaa elatusavun oikean suuruisena. Elinkustannusindeksin nousu suurentaa myös elatusapua.

Elatusavun määrän laskukaava on seuraava: elatusavun määrä vuonna 2024 × (2343 : 2318) = elatusavun määrä vuonna 2025. Elatusvelvollisen pitää siis maksaa elatusapua tammikuusta 2025 alkaen noin 1,08 prosenttia enemmän.

Elatustuki 2025: Elatusapuvelvollisen maksuvapautukseen muutoksia

Jos Kela maksaa elatustukea sen perusteella, että elatusvelvollinen on jättänyt vahvistetun elatusavun maksamatta, elatusvelvollinen voi tarkistaa uuden elatusavun määrän OmaKelasta viimeistään tammikuun 2025 alussa.

Jos Kelan maksama elatustuki perustuu ulkomailla vahvistettuun elatusapuun, elatustuen saajan täytyy itse ilmoittaa Kelaan mahdollisista elatusavun määrän muutoksista.

Myös elatusapuvelan maksuvapautuksen tulorajat muuttuvat vuonna 2025. Elatusvelvollinen voi saada jatkossa maksuvapautuksen, jos hänen tulonsa ovat enintään 1338,86 euroa kuukaudessa. Tulorajaa korotetaan jokaisesta alaikäisestä lapsesta 334,72 euroa kuukaudessa. Tulorajaa eivät kuitenkaan korota ne lapset, joille on myönnetty elatustuki.

Elatussopimuksen sisältö kannattaakin aina tarkistaa pikimmiten, jos elatusapuvelvollisen tuloissa tapahtuu muutos – erityisesti, jos tulot pienenevät. Jos elatusapuvelvollinen ei kykene maksamaan elatusapua, voi sitä saanut vanhempi hakea Kelasta elatustukea. Silloin elatusapua maksava vanhemmalle alkaa kertyä velkaa Kelalle.

Lähde: Kela

Suklaakuuset

Tarvitset:
suolatikkuja
valkosuklaata
nonparelleja tai strösseleitä
+ pursotinpussi/pakastepussi

1. Laita lautaselle leivinpaperi. Aseta siihen suolatikkuja.
2. Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa. Kaada pursotin- tai pakastepussiin.
3. Pursota valkosuklaata kuusen muotoon suolatikkujen päälle ja ripottele pinnalle nonparelleja tai strösseliä koristeeksi.
4. Nosta kylmään jähmettymään. Tarjoiltaessa irrota leivinpaperista ja laita tikut pystyyn vaikkapa sokeriin.

Yön yli -joulukeksit (18 kpl)

Tarvitset:
115 g voita, huoneenlämpöisenä
1 dl fariinisokeria
1 dl hienoa sokeria
1 kananmuna
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
½ tl kardemummaa
150 g suklaata, nappeina tai rouhittuna

1. Mittaa kulhoon tai yleiskoneeseen voi ja sokerit. Vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sitten kananmuna edelleen vatkaten.
2. Mittaa toiseen kulhoon kuivat aineet lukuun ottamatta suklaata. Lisää kuivat aineet kahdessa erässä vaahdon joukkoon sähkövatkaimella sekoittaen. Älä vatkaa liikaa, jotta kekseistä ei tule sitkeitä. Lisää viimeisenä suklaa ja sekoita huolella joukkoon.
3. Kun taikina on valmis, peitä se kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään seuraavaan päivään tai vähintään 8 tunnin ajaksi.
4. Kun taikina on levännyt seuraavaan päivään, muodosta siitä 18 noin pingispallon kokoista palloa. Keksi on jähmeää, joten käytä apuna tukevaa lusikkaa. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Aseta leivinpaperilla vuoratulle pellille yhdeksän keksiä. Jätä hyvät välit.
5. Paista keksejä noin 8–12 minuuttia tai kunnes keksit ovat reunoilta kiinteät ja keskeltä vielä hieman pehmeät. Toista lopuilla kekseillä.

1. Joulupukki ja noitarumpu (1996)

Lastenkirjailija Mauri Kunnaksen samannimiseen teokseen perustuva animaatioelokuva Joulupukki ja noitarumpu oli ylivoimaisesti suosituin listan elokuvista. Tämän vaihtoehdon valitsi peräti 65 prosenttia kaikista äänestäjistä.

Vain 51-minuuttinen elokuva on ikärajaltaan S eli sallittu kaikenikäisille. Vauhdikkaassa tarinassa Korvatunturin väki joutuu kummien kepposten uhriksi ja Joulupukki yrittää selvittää, mitä hänen saamassaan mystisessä kirjeessä lukee. Lopulta selviää, että kaiken takana on shamaani Vekara, jonka suurin unelma on tulla tontuksi.

Vaikka monet perustelivat valintaansa tarinan ikivihreydellä, sittemmin elokuvaa ja kirjaa on myös kritisoitu saamelaisen kulttuurin loukkaamisesta.

2. Yksin kotona (1990)

Yhdysvaltalainen klassikkokomedia Yksin kotona sai ääniä lähes 30 prosentilta äänestäjistä. Ikonisessa elokuvassa perheen kuopus Kevin unohdetaan lähtökiireessä kotiin, kun muu perhe suuntaa joulunviettoon Pariisiin. Kun murtovarkaat pyrkivät ryöstämään talon, Kevin torppaa heidän aikeensa nokkelasti.

Myöhemmin elokuvasta on tehtailtu viisi jatko-osaa, joista jokaisen juoni mukailee ensimmäisestä elokuvasta tuttua kaavaa.

Elokuvan ja sen kaikkien jatko-osien ikäsuositus on Disney+:n mukaan kuusivuotiaista ylöspäin. Leffaelämyksestä saa eniten irti, jos lapsi pystyy itse lukemaan tekstityksiä. Vanhempien on hyvä tietää etukäteen, että Yksin kotona -elokuvia värittää sangen mielikuvituksellinen, huumorilla höystetty väkivalta.

3. Lumiukko (1982)

Brittiläinen lyhytanimaatio Lumiukko jäi täpärästi kolmanneksi saaden ääniä 28 prosentilta vastaajista.

Elokuva kertoo pienestä pojasta, joka rakentaa lumiukon ensilumen tultua. Yöllä lumiukko herää henkiin ja vie lapsen unohtumattomalle seikkailulle Joulupukin pitoihin. Seuraavana aamuna luminen ystävä on sulanut pois, mutta pojalle jäänyt lahjakaulaliina todistaa, että kaikki tapahtunut oli totta.

Moni vastaaja mainitsi, että Lumiukon katsominen jouluaattona televisiosta kuuluu perheen jouluperinteisiin. Elokuvaa on esitetty Ylellä jouluisin vuodesta X asti.

Lumiukon ikäraja on S ja se kestää 26 minuuttia. Elokuvassa ei kuulla vuorosanoja, vaan tarinaa kannattelevat musiikki ja ilmeikäs kuvitus.

Emilia-äiti mietti aluksi lähimatkailua, mutta siinä ei ollut tarpeeksi haastetta. Piti kiertää koko Suomi.

– Ehdotin asiaa lapsille, ja he olisivat heti olleet valmiita lähtöön. 2024 alkukesästä lähdimme ensimmäiselle seikkailullemme. Kohteeksi valikoitui kartasta summamutikassa otettu Ristijärvi.

Perheenisä Brian oli myös myötämielinen haasteen kanssa, mutta muistutti siihen menevän aikaa. Tahti on kuitenkin ollut kova: marraskuun puoliväliin mennessä Savolaiset ovat seikkailleet jo yli neljässäkymmenessä Suomen kunnassa.

Tavoitteena on kahden vuoden aikana kiertää kaikki Suomen 309 kuntaa.

Korona muutti ajatukset koulunkäynnistä

Koko perheen seikkailut ovat aikataulun puolesta hyvin mahdollisia, sillä lapset siirtyivät kotiopetukseen neljä vuotta sitten, kun koronapandemia sulki koulut. Järjestely osoittautui toimivaksi, eivätkä lapset enää halunneet palata tavalliseen kouluun.

Brian työskentelee kansainvälisen liiketoiminnan ja Emilia verkostomarkkinoinnin parissa. Heille töiden tekeminen onnistuu etänä tien päältäkin.

Savolaisten perheeseen kuuluvat vanhempien lisäksi Jillian 18, Tristan 16, Sebastian 15, Eliel 13, Jaiden 11, Cody 9, Jocelyn 4, ja Kelsie 2 vuotta. Viime vuodet perhe on viettänyt Emilian kotiseudulla Pohjois-Karjalassa, mutta aiemmin perhe on asunut Kanadassa, mistä Brian on kotoisin.

Kanadassa asuvat tällä hetkellä myös perheen kaksi vanhinta lasta. Kanadassa kotiopetus on yleistä, ja Savolaisilla oli siitä entuudestaan kokemusta.

– Kotikoulu on elämäntyyli. Se ei sovi kaikille, mutta uskon että jokainen aikuinen pystyy tähän halutessaan. Tätä on aidosti haluttava, sillä kotikoulu on myös itse kustannettava. Opettamisesta ei makseta palkkaa, ja ruuat ja kirjat maksetaan itse, Emilia kertoo.

Emilia-äiti nauttii siitä, että saa viettää aikaansa mahdollisimman paljon yhdessä lasten kanssa.

– Kotikoulu ottaa aikaa, mutta miksi en haluisi antaa sitä lapsilleni. Aika menee todella nopeasti. Meiltäkin jo kaksi lasta on muuttanut pois.

Kotikoulussa lapset oppivat käytännön kautta

Emilia näkee kotikoulussa monta etua. Vapaus on niistä yksi. Kotikoulua ei käydä kahdeksasta neljään.

– Koulua käydään seikkaillen ja kokemusten kautta oppien, opetussuunnitelman sisältöä noudattaen. Koulukirjat ovat tällä hetkellä pelkästään matikan ja kielten opiskeluihin.

Emilia uskoo lasten myös oppivan asioita paremmin kotikouluopinnoissa, etenkin kun siihen yhdistää kokemusten kautta oppimisen.

– Haapajärvellä vieraillessamme pääsimme tutustumaan maatilan elämään. Maatilan isäntä esitteli meille lehmät, ja kertoi meille kaiken navettaelämästä ja lehmien utareista aina vasikointiin. Kumpi on se, mistä oppii enemmän, kirja vai tutustuminen asiaan paikan päällä?

Perheen seikkailut Emilia tallentaa valvovaa opettajaa varten reaaliajassa internetiin luomilleen kotisivuille. Instagramissa perheen seikkailuista pidetään matkapäiväkirjaa.

– Samalla meille jää arvokkaita muistoja talteen hienoilta hetkiltämme. Instagramissa olemme saaneet valtavasti ihanaa palautetta ja matkavinkkejä paikallisilta. Moni odottaa vierailuamme omalla paikkakunnallaan.

Emilian on yllättänyt se, miten paljon merkityksellisyyttä sosiaalinen media on heidän seikkailuilleen antanut.

– Ilo kasvaa kun sitä jakaa. Some ei myöskään meille ole kiiltokuvaa. Lasten kanssa tehdessä kaikki on aitoa.

Savolaiset yöpyvät jokaisessa vierailukohteessaan, ja monesta kunnasta on tarjoutunut majapaikka yhteistyön merkeissä. Majoitus onnistuu tarvittaessa myös tien päällä asuntoautossa. Nukkumapaikkoja on jopa kymmenelle hengelle.

Budjettia seikkailulle ei ole, sillä eläminen maksaa joka tapauksessa. Jokainen käyttää rahaa siihen, mikä on tärkeää. Lopulta kyse on vain valinnoista.

– Voimme kokata ruokaa asuntoautossa tai nuotiolla. Yhdessä tekemiseen ja kokemiseen emme myöskään tarvitse paljon rahaa. Suomessa riittää luontopolkuja, uimarantoja ja paljon muuta, mikä ei maksa mitään, toteaa Emilia.

”Välillä mietin, mitä lapsista oikein tulee”

Perheen seikkailuissa yhdistyvät monesti historian, maantiedon ja biologian opinnot. Esimerkiksi Ilomantsissa vieraillessaan perhe tutustui sotahistoriaan sotatiereitillä. Hyvinkäällä Savolaiset seikkailivat ainakin kirjastossa järjestetyn pakopelin äärellä. Salossa tulivat tutuksi muun muassa Mathildedalin ruukkikylä ja Teijon kansallispuisto.

Töiden tekeminen, kotikoulun pitäminen neljälle eri ikäiselle lapselle, ja reissujen organisointi vaatii Emilialta paljon.

– Välillä mietin, olenko kotikoulun osalta varmasti tehnyt tarpeeksi, ja mitä lapsista oikein tulee. Haasteita tulee ja menee. Mutta niitä tulee elämässä muutenkin. Kyse on siitä, miten asioihin suhtautuu. Tärkeintä on uskaltaa elää juuri sitä elämää mikä on itselle ja koko perheelle paras.

Emilian mukaan moni näkee kotikoulun haasteena sosiaalisten suhteiden puutteen.

– Isossa perheessä tulee sosiaaliseksi väkisinkin. Yhden lapsen kanssa en varmaankaan pitäisi kotikoulua, koska lapset haluavat nähdä myös muita lapsia. Tosin moni unohtaa sen, että opiskelujen jälkeenkin on elämää. Meidän pojat näkevät paljon myös kavereitaan esimerkiksi jääkiekkokaukalossa.

Lapset saavat luoda juuriaan Suomeen

Kotikoulun ja seikkailujen pitäminen ei myöskään tarkoita, etteikö Emilia voisi tehdä asioita myös itsekseen.

– Otan säännöllisesti itselleni omaa aikaa. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Akut ladattuina on taas mukavampi lähteä kohti uusia seikkailuja.

Perheen pienimmät ovat kotihoidossa, ja hekin ovat seikkailulla aina mukana.

– Automatkoilla lapset lukevat kirjoja, tekevät väritystehtäviä tai pelaavat korttipelejä. Isommat voivat myös opiskella. Ruutuja meillä ei juuri käytetä, sanoo Emilia.

Lapset ovat aina innoissaan lähdössä seuraavaan paikkaan. Koululaiset pakkaavat tavaransa hetkessä mukaan.

– Välillä lähdemme matkaan lyhyelläkin varoitusajalla. Kohteita emme käy järjestyksessä, vaikka se olisi ehkä järkevää. Seikkailuinto säilyy parhaiten, kun menee fiiliksen mukaan.

Emilialle merkityksellisyyttä kotikoulussa seikkaillen luo myös se, että lapset pääsevät kunnolla tutustumaan Suomeen ja luomaan juuriaan.

– En tiedä minne päin maailmaa he muuttavat. Mutta ainakin on rikkaus, että lapset voivat kertoa vierailleensa jokaisessa Suomen kunnassa.

Savolaisten seikkailuja voi seurata Instagramissa nimellä @savolaisetseikkailee, tai nettisivuilla Savolaisetseikkailee

Anna-lehden tuoreessa haastattelussa Mimosa kertoo ajatelleensa aiemmin, että haluaisi jonain päivänä myös omia lapsia. Hän oli kuvitellut, että kolmikymppisenä hänellä olisi ainakin kolme lasta.

Marraskuussa näyttelijä täytti 30 vuotta, eikä perheen perustaminen ole tullut ajankohtaiseksi.

– Ei siinä unelmassa ole mitään pahaa, mutta sitten halusin muita asioita, eikä elämä vienyt siihen suuntaan. En edelleenkään ole tietoisesti menossa lapsettomuutta tai lapsellisuutta kohti, Mimosa toteaa Annassa.

Mimosa kuitenkin mainitsee luovuttaneensa munasolujaan muutaman kerran, jotta muut voisivat saada mahdollisuuden äitiyteen. Hän ei koe, että asia olisi kovin henkilökohtainen.

– Miten voit antaa geenejäsi, on joku ihmetellyt. En ajattele, että nämä ovat mitään master-geenejä. Kiva, jos kelpaavat jollekin. On outo ajatus, että geeninsä pitäisi pitää vain itsellään.

Kolmenkymmenen vuoden virstanpylvään saavuttaminen ei ole ahdistanut näyttelijää, päinvastoin. Haastattelussa kuvaillaan, miten Mimosalla on ollut nuoresta pitäen kiire kasvaa isoksi ja päästä omilleen.

Mimosan lapsuudessa koko seitsemänhenkinen perhe asui 95-neliöisessä rivitaloasunnossa. Vanhempien tulot olivat pienet eikä perhe voinut esimerkiksi matkustella, mutta Mimosa ei koe, että hänen lapsuutensa olisi ollut köyhä.

Mimosa halusi muuttaa heti 18-vuotiaana pois kotoa. Nyt hänen arkensa on kovin erilaista kuin lapsuusvuosina.

– Olen mukavuudenhaluinen verrattuna vanhempiini. Porukoilla oli viisi lasta ja pyörät, joilla meitä kyydittiin. Minulla on Vespa, koti Helsingin kantakaupungissa, ei yhtäkään lasta ja vuokraan auton, kun sellaista tarvitsen, näyttelijä kuvailee elämäntyyliään.

Mitä Mimosa Willamo ajattelee isäsuhteestaan? Mistä asioista hän huomaa heti, että joku on kasvanut pienemmässä perheessä kuin hän? Lue koko juttu Annan numerosta 49/2024 tai verkosta anna.fi!

Suosituimmissa tuotteissa on kauppaketjukohtaista vaihtelua, mutta vastauksista piirtyi esiin selvä trendi: klassisten LEGO-palikoiden sekä pala- ja lautapelien rinnalla interaktiivisista pehmoleluista odotetaan myyntimenestyksiä.

Keskon käyttötavaran osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä kertoo Kaksplussalle sähköpostitse, että tekoälyllä varustettu ja tarinoita kertova Play-I Poe -nalle on suosittu lelu-uutuus. Prisman kodin myyntipäällikkö Matti Viitanen povaa puolestaan hittiä interaktiivisesta Real FX Stitch -pehmolelusta SOK:n julkaisemassa tiedotteessa.

Interaktiiviset pehmolelut ovat joulun 2024 hitti

Mihin interaktiivisten pehmolelujen lumo perustuu? Lelu- ja leikintutkija Katriina Heljakka Turun yliopistosta toteaa niiden tarjoavan moniaistisia kokemuksia.

Interaktiiviset pehmot on paitsi valmistettu koskettamiseen houkuttelevasta materiaalista myös suunniteltu yllättämään lukuisilla tavoilla.

– Interaktiiviset lelut tuovat leikkiin ääntä, valoa ja liikettä. Ne antavat leikin lomassa uusia vau-efektejä ja rikastavat leikkiä digitaalisesti tuomalla siihen jotain, mitä perinteisissä leluissa ei ole.

Heljakan mukaan interaktiivisia leluja, kuten internetiin kytkeytyviä älyleluja, on tullut enenevissä määrin markkinoille 2010-luvulta lähtien. Tutkijana Heljakka näkee interaktiivisissa pehmoleluissa leikkiarvoa eli sitä, kuinka pitkään lelu kiinnostaa lasta ja miten monipuolista käyttöä lapsi keksii lelulle.

Play-I Poe -nallen ikäsuositus on 3+, Stitch-pehmolelun 8+. Heljakka vahvistaa, että kehittyneemmät interaktiiviset lelut eivät usein sovi perheen pienimmille, koska lelujen teknologia ei välttämättä kestä kovakouraista käsittelyä.

Interaktiiviset pehmolelut ovat kalliita: nalle maksaa noin 50–60 euroa, kun taas Stitchistä saa pulittaa 90–120 euroa ostopaikasta riippuen.

Klassiset lahjat tänäkin vuonna suosiossa

LEGO-palikat ovat suosittuja lahjoja joulusta toiseen. Heljakan mukaan menestys perustuu palikoiden monikäyttöisyyteen.

– Legoilla leikkimiseen liittyy vahvasti maailmojen rakentelu ja se, että kartutetaan jo olemassa olevaa lelukokoelmaa. Legot ovat hyvä esimerkki kestävästä lelusuunnittelusta ja sukupolvia ylittävästä leikkikokemuksesta. Ajattelen, että ne ovat kestävyydellään ja tuoteturvallisuudellaan myös vastaisku Temu-ostoksille.

LEGO-palikoiden ja -rakennussarjojen suosio näkyy niin Keskon, SOK:n kuin Tokmanninkin myyntitilastoissa. Tänä vuonna erityismaininnan sai Lego Icons 10330 McLaren MP4/4 & Ayrton Senna -rakentelusetti, joka on eräänlainen pienoismalli tai kolmiulotteinen palapeli. Sen ikäsuositus on 18+, joten aivan lasten lahjasta ei ole kyse.

Heljakka toteaakin, että LEGO-palikoilla rakentaminen on hyvä esimerkki myös aikuisille mieleisestä leikkimisestä.

Rakentelun viehätys ulottuu lisäksi palapeleihin. Tokmannin sijoittajasuhde- ja viestintäpäällikkö Maarit Mikkonen toteaa Kaksplussalle sähköpostitse, että suurien laatupalapelien kysyntä korostuu joulun alla. Esimerkkinä hän nostaa Falcon de luxe -merkkiset tuhannen palan palapelit.

Tutkija Katriina Heljakka huomauttaa, että palapelit tarjoavat ongelmanratkaisun iloa ja visuaalista mielihyvää iästä riippumatta. Palapelien nostetta on viime vuosina vauhdittanut koronapandemia, koska palapelit tarjosivat viihdykettä kotiin lukittautumisen aikana.

Heljakka näkee palapeleissä mindfulness-harjoitteen mahdollisuuden, kun puhutaan aikuisille suunnatuista tuotteista. Lasten kanssa palapelin kokoaminen on enemmänkin perheen yhteistä laatuaikaa.

Kesko, SOK ja Tokmanni raportoivat, että myös lautapelit myyvät joulun alla hyvin. Heljakka ei ole yllättynyt tiedosta.

– Lautapeli on oivallinen ylisukupolvinen ohjelmanumero, joka kokoaa joulunviettäjät vaivattomasti yhteen ja jakamaan yhteisen hetken. Lautapeleistä viriää myös hyviä puheenaiheita, hän perustelee.

Monet lautapelit ovat Heljakan mukaan kestäviä lahjavalintoja, koska useiden pelien valmistuksessa on viime vuosina panostettu kierrätysmateriaaleihin. Hyväkuntoisia pelejä on myös helppoa kierrättää eteenpäin.

Kaksplus testasi tehdä jogurtista huurrelasin, joka toimii samalla ikkunataideteoksen lumikinoksena ja näkösuojana. Huurrelasi on hajuton, edullinen ja siisti. Sen voi myös pestä helposti pois kevään koitettua.

Huurrelasin voi lopuksi koristella piirtämällä ikkunaan jouluisia kuvia. Tähän parhaiten sopivat lasille ja posliinille sopivat tussit. Ne maksavat muutamia euroja kappaleelta, mutta hyvin säilytettynä kestävät taas seuraavaan juhlapyhään tai inspiraation hetkeen.

Myös esimerkiksi ikkunaan kiinnitettävät paperikoristeet toimivat huurrelasin kanssa hyvin.

Näin teet huurrelasin

Huurrelasiin tarvitset:

• laakean lautasen
• jogurttia tai piimää (käytimme Lidlin soijajogurttia)
• kuivan keittiösienen

Tee näin:

• Valitse sopiva korkeus, mihin asti ikkunaa haluat huurteen ylettyvän. Merkkaa lyijykynällä ikkunanpieleen sopiva korkeus.
• Kaada jogurtti tai piimä lautaselle. Kasta keittiösienen laakea sivu valitsemaasi aineseen ja ala taputella sitä ohuita kerroksia ikkunaan. Märkänä huurrelasi ei näytä niin peittävältä ja huurteiselta kuin kuivuttuaan.
• Kun lasi on kunnolla kuivunut – esimerkiksi seuraavana päivänä, on aika kaivaa koristeet tai ikkunatussit esille. Koristeet voi myös jättää tekemättä, jolloin ikkuna on aavistuksen neutraalimman näköinen.
• Valmista tuli! Jouluinen ikkuna ja näkösuoja on valmis.

Kun lapsen visio vauvan sukupuolesta ei vastaakaan todellisuutta, voi pettymys olla suuri. Pohjimmiltaan torailussa lienee kyse siitä, että isosisarus kokee asemansa uhatuksi vauvan syntymän takia.

Kaksplussan lukijat jakavat huvittavat muistonsa aiheesta.

Vaihtokauppoja

”Siskontyttöni olisi halunnut pikkusiskon, mutta saikin pikkuveljen. Juhlissa hän huomasi, että olen raskaana. Kerroin odottavani tyttövauvaa. Siskontytär kysyi, haluaisimmeko vaihtaa vauvan hänen pikkuveljeensä. Kun sanoin, että ei vaihdeta, hän lähti suuttuneena matkoihinsa.”

”Kun minä synnyin, kaksi isoveljeäni olivat sitä mieltä, etteivät huoli tyttöä kotiin. Tuttu mies vitsaili, että vaihdetaan vauva hevoseen sitten. Veljet alkoivat parkumaan, ettei hevoseen sentään!”

Jospa sittenkin…

”Kun kuopuksemme syntyi, viisivuotias isoveli kysyi, onko vauva tyttö vai poika. Kerroin, että tyttö, johon hän tokaisi: ’Heitä se roskiin, älä sitä kotiin tuo!’ Parin päivän kuluttua esikoinen totesi, että on jo ’vähän tuohon tottunut’.”

Ei auta kuin väistyä

”Naapuriimme odotettiin vauvaa. Perheen 6-vuotias poika vannoi muuttavansa meille, jos vauva olisi tyttö. Äiti kysyi, mihin pojan sänky laitettaisiin meillä, jos kerran aikoo muuttaa. Siihen poika tuumasi: ’Ei se nyt niin kauhia okkaan, kyllä mää meen kotia.'”

”Tyttö kysyi pikkuveljen nähdessään, että jääkö tuo meille. Viimeistä lasta odottaessani sama tyttö aikoi muuttaa pois kotoa, jos tulee poika. Kun lähdin laitokselle, tyttö halasi ja kuiskasi: ’Ei se äiti haittaa, vaikka olisi poika.’ Hyvin ovat välit säilyneet!”

Vähältä piti

”Ystäväni odotti toista lastaan. Esikoiselta kysyttiin, kumpi sieltä mahtaa tulla. Hän vastasi: ’Jos se on tyttö, se saa leikkiä mun kanssa hiekkalaatikolla. Mutta jos se on poika, se saa katsoa vain vierestä!’ Onneksi oli tyttö!”

Kokemukset on kerätty Kaksplussan Facebook-sivulta.

Varatuomari Olli-Matti Korhonen työskentelee Lakitoimisto Takaisinperinnässä ja auttaa pikavippikierteeseen joutuneita. Hän haluaa kumota tämän yleisen harhaluulon siitä, ketkä ovat taipuvaisia ottamaan pikavippejä.

Korhonen toivoo, että kyseiset henkilöt saisivat apua jo ennen kuin pikavipit alkavat näyttää heidän silmissään ainoalta vaihtoehdolta. Pikavippikin kun on yleensä laina, joka ei lyhene valtavien korkojen vuoksi.

Lakitoimiston teettämässä kyselytutkimuksessa, johon vastasi 765 ylivelkaantunutta ihmistä, vahvistui se, minkä Korhonen oli kohtaamisissaan asiakkaiden kanssa havainnut.

Ylivelkaantuneista 53 prosenttia onkin naisia, joista hyvin monilla on lapsia.

Äidit ottavat pikavippejä maksaakseen muita lainoja

Tyypillinen pikavipin ottaja on 37-vuotias nainen, jolla on ammattikoulutus, kokopäivätyö ja jonka bruttotulot ovat on noin 2700 euroa kuukaudessa.

Lisäksi hän on usein ulosoton asiakas ja pikavipin lisäksi hänellä on tavallisimmin luottokorttivelkaa.

Pikavipeillä yritetään yleensä kuitata arjen menoja. Kyselytutkimuksessa yleisin pikavipin ottamiseen ilmoitettu syy oli, että laina on otettu muiden velkojen lyhentämiseen. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi luottokorttivelat ja osamaksut.

Asumiskuluihin pikavipin oli ottanut 47 prosenttia vastaajista, kun taas ruokakulujen kattamiseen sen oli ottanut 43 prosenttia. Terveyskuluihin, kuten lääkkeisiin, pikavipin oli ottanut 17 prosenttia vastaajista.

– Tämä jos mikä on masentavaa. Pikavipin ottaneelle on saatettu todeta sosiaalitoimessa, ettei häntä auteta rahallisesti, joten hän päätyy ottamaan pikavipin. Kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma, Korhonen sanoo.

Talousvaikeuksien aiheuttama häpeä on usein kaiken nielevä. Korhosen kokemuksen mukaan ihmiset syyllistävät ankarasti itseään, vaikka usein kierre on alkanut yhdestä pikavipistä, jonka ihminen on toiveikkaasti kuvitellut pystyvänsä maksamaan takaisin.

– Nämä ihmiset ovat saattaneet kituuttaa vuosia velkakierteessä. He eivät ole reppanoita. He ovat ennen kaikkea tsemppareita.

Terveysongelmat ja erot ovat yleisiä syitä pikavipeille

Pikavipin aiheuttamaan velkakierteeseen voi joutua monesta syystä. Kyselyn mukaan yleisin syy oli oma terveysongelma. Näin oli 42 prosentilla vastaajista. Eron vuoksi pikavipin oli ottanut 40 prosenttia vastanneista.

Erityisesti naisten kohdalla ero oli usein johtanut pikavippien ottoon ja sitä kautta ylivelkaantumiseen.

Uhkapeliongelma oli kolmanneksi yleisin syy. Sen mainitsi 32 prosenttia vastaajista. Korhosen kokemuksen mukaan peliongelma on yleisimpi syy miehillä kuin naisilla.

30 prosenttia vastanneista kertoi ottaneensa pikavipin työttömyyden vuoksi. Se oli neljänneksi yleisin syy pikavippien käyttämiselle.

Kyselyssä tiedusteltiin myös muun muassa sitä, kuinka suuri on yksittäinen suurin pikavippi, jonka vastaaja on ottanut. Yleisin vastaus oli 2000–3000 euroa. Sen verran pikalainaa oli ottanut 33 prosenttia vastaajista.

Toiseksi yleisin summa oli 3001–5000 euroa ja sen oli ottanut 20 prosenttia vastaajista. Kolmanneksi yleisin oli 5001–10 000 euroa, jonka oli ottanut 26 prosenttia vastaajista.

Korhonen muistuttaa, että vaikka lainasumma itsessään ei vielä keikauttaisi taloutta, ovat korot yleensä kolminkertaiset lainattuun pääomaan nähden. Jos perintäyhtiö vielä ostaa lainan, sen määrä lisääntyy perintäkuluilla.

Usein velkasopimukset on laadittu hähmäisesti ja tarkoituksella niin, että yhtiö käärii mahdollisimman isot voitot yksilön hädästä piittaamatta.

Pikavippejä myöntävät yhtiöt rikkovat usein lakia

Häpeän lisäksi avun hakemista velkakierteeseen vaikeuttaa se, että velkaantunutta usein pelottaa vastapuolella oleva iso konserni, jonka kanssa pitäisi lähteä neuvottelemaan järkevämmästä maksusuunnitelmasta.

Korhonen on valitettavan usein törmännyt siihen, että jos velallinen on yrittänyt neuvotella, häntä on höynäytetty uudelleen. Joskus myös jo kerran maksettua velkaa on alettu periä uudelleen.

– Pikavippejä ottanut ihminen kokee, että velkavankeus on kuin elinkautinen rangaistus. Haluan kuitenkin muistuttaa, että toivoa on aina.

Talousneuvonnasta ei aina ole apua pahimmassa pikavippikierteessä. Sen sijaan lakiteitse oikeuden hakeminen saattaa olla yllättävän toimivaa.

Korhosen mukaan lainoja myöntävät pikavippiyhtiöt tietävät rikkovansa lakia. Vähemmistö kuitenkin alkaa hakea oikeutta itselleen juristien avustuksella, joten lain rikkominen ei ole yhtiölle tappiollista. Lisäksi ne eivät saa sanktioita, vaan joutuvat yleensä vain palauttamaan asiakkailtaan viemänsä rahat.

Siksi lakeja pitäisi Korhosen mukaan kiristää, jotta yhtiöt eivät pääsisi toimimaan näin härskisti ja aiheuttamaan valtavaa kärsimystä – pahimmillaan myös perheen lapsille.

– Haluan herättää keskustelua siitä, kuka viime kädessä maksaa selkänahastaan ahneiden yhtiöiden vedätyksen.

Kangasalla asuvan isän isyysvapaa 3- ja 1-vuotiaiden poikien kanssa oli käynnistymässä. Eero saikin nerokkaan idean: hän alkaisi kierrellä lasten kanssa puistoja ja laatia niistä arvioita. Kiitos lämpimän ja poutaisen syksyn, takana on jo uskomaton määrä puistoja – yli 250. Kierros jatkuu, kunnes lumi peittää maan.

Yleensä kolmikko suuntaa puistoon pyöräkärryn kanssa, ja Eero saa samalla arkiliikuntaa.

– Isyysvapaa on ollut parempi kuin osasin odottaa. Etukäteen jännitti, että kökötänkö vain kotona. On ihan parasta, että meillä on yhteinen tavoite poikien kanssa, Eero iloitsee.

Sen lisäksi, että puistokäynnit tuovat sisältöä ja vaihtelua päiviin, Eeron tarkoitus on luoda nettisivusto. Siellä tullaan esittelemään Tampereen ja naapurikuntien julkiset leikkipaikat sekä kunnallisten päiväkotien ja koulujen pihat.

– Vielä matkaa riittää, ja ensi kesälle jää paljon leikkipaikkoja testattavaksi. Nettisivuja on tarkoitus tehdä talven aikana siten, että kaikki syksyllä tehdyt arviot olisivat sivuilla ennen kuin viimeiset lumet sulavat kevätauringossa, Eero kertoo.

Suomen puistot ovat hyvin huollettuja – mutta tavoittavatko ne kävijät?

Usein Eeroa ja poikia on ollut vastassa puistossa sama näky: se on tyhjillään. Eero onkin yllättynyt siitä, miten vähän monia puistoja hyödynnetään. Hän on huomannut, että usein edes lähialueen asukkaat eivät tiedä puistojen olemassaolosta.

Erityisesti tähän Eero toivoisi muutosta, ottaen huomioon senkin, miten hyvää huolta puistoista Suomessa pidetään. Julkiset leikkipaikat tarkistetaan kolme kertaa vuodessa ja testataan kerran vuodessa.

– Ne ovat siis toiminnallisesti merkittävästi paremmassa kunnossa kuin vaikka taloyhtiöiden pihat, joita ei välttämättä mitenkään kontrolloida. Puistoihin saa lähteä tosi turvallisin mielin.

Lelut ja laitteet puistoissa eivät myöskään ole vain muutaman valmistajan käsissä. Eero on yllättänyt positiivisesti siitä, että valmistajia on ainakin 15.

– Australiasta asti on leluja puistoissa, Eero hämmästelee.  

Puistoista saattaa löytyy myös yksittäisiä upeita elementtejä, joista tieto leviää vain puskaradion kautta. Kierroksen aikana Eero on löytänyt muun muassa Ryhmän Haun vahtitornin, viisi metriä pitkän helikopterin ja ison bussin. Puistoissa saattaa olla myös teema, kuten merirosvot tai dinosaurukset. Ja kaikki nämä mahdollisuudet ovat tarjolla ilmaiseksi.

– Yhdessä lähipuistossa olin käynyt useamman kerran, ennen kuin tajusin, että sen yhteydessä puiden takana olikin köysirata piilossa.

Varjopaikkoja, katoksia, aidattu alue – mitkä asiat puistoissa ovat tärkeitä lapsiperheille?

Miten Eero itse sitten löysi kaikki puistot, kun ne tuntuvat olevan suurelta yleisöltä pimennossa? Hän tutkaili usein aamuisin kuntien karttapalveluista tulostamiaan karttoja ja mietti, minne sinä päivänä lähdettäisiin kiertelemään.

– Yleensä valittiin poikien kanssa jokin tietty kaupunginosa tai muuten sopivaa kierros.

Pienemmissä puistoissa Eero saattaa tehdä alustavia arviointeja jo paikan päällä leikkien lomassa. Isomman puiston arviointi ottaa noin 20 minuuttia, mutta projekti on silti säilynyt rentona ajanvietteenä.

Luodessaan arviointikriteerejä hän pohti ja kyseli, mikä lapsiperheille on puistoissa merkittävää. Mikä saa lähtemään niihin leikkimään? Syntyi 11 kohdan kriteeristö ja arvosteluasteikko yhdestä viiteen.

Eeron mukaan puiston viihtyvyydessä ratkaisevaa on elementtien määrä, laitteiden kunto, yleinen puiston siisteys ja kuinka puisto huomioi eri ikäiset leikkijät.

Lisäksi tärkeää on, onko puistoalue aidattu, onko puistossa varjopaikkoja auringolta sekä onko siellä penkkiä, pöytiä tai katoksia. Entä kuinka pitkäksi aikaa puistossa riittää erilaista leikittävää ja onko puiston sisällä tai sen välittömässä läheisyydessä oheistoimintaa, esimerkiksi jalkapallokenttää, uimarantaa tai ulkopunttisalia? Silläkin on vaikutusta kokonaiskuvaan, onko puisto jotenkin erilainen tai yllättävä muihin verrattuna.

– Näin arviot ovat vertailukelpoisia keskenään, eikä niihin vaikuta esimerkiksi vaikuta päivän fiilis tai se, onko puistopäivänä hyvä sää.

Eeron mielestä mistään leikkipuistosta ei voi ehdottomasti väittää, että se olisi jotain toista parempi. Esimerkiksi pienikin puisto voi olla jollekin perheelle erinomainen, jos se on lähellä kotia tai puiston ominaisuudet soveltuvat omalle porukalle.

– Lopullisen arvion leikkipuistosta tekee kukin itse leikkiessään siellä.

Eero on jo avannut Instagram-tilin leikkipuistoprojektiinsa liittyen: @tampereenleikkipaikat.

Toisinaan ulkoministerin tehtävät on kuitenkin laitettava perheen edelle.

Elina kertoo Anna-lehdelle, että hänen Helsingin-kodissaan juhlittiin lapsen syntymäpäiviä 7. lokakuuta. Silloin myös Hamas hyökkäsi Israeliin, ja samana viikonloppuna Itämeressä vaurioitettiin kaasuputkea ja telekaapeleita. Viikonloppusuunnitelmat menivät uusiksi.

Tehtävä ulkoministerinä onkin opettanut arvostamaan nykyhetkeä.

– Nautitaan nyt vaikka tästä mukavasta hetkestä, sillä se voi keskeytyä milloin tahansa.

Työ vie ministeriä luonnollisesti myös paljon ulkomaille. Silloin lastenhoidossa auttaa muun muassa Elinan äiti Leena Valtonen sekä ystävät.

Äitiys on kuitenkin Elinan elämässä kaikki kaikessa. Perhettään hän hemmottelee ehtiessään laittamalla ruokaa, sillä kokkaaminen on Elinan intohimo.

– Lapset antavat välillä palautetta, että miksi en voi laittaa ihan vain normi siskonmakkarakeittoa.

Lue lisää Elinan elämästä ulkoministerinä Anna-lehden numerosta 48/2024 tai verkosta Anna.fi.

Lisäksi 31 prosenttia äideistä ja 56 prosenttia iseistä kokee, että lapsen saamisen jälkeen seksi on yhtä nautinnollista kuin ennenkin.

Kyselyyn vastasi yhteensä yli 1100 vanhempaa, joista kaksi kolmasosaa ilmoitti olevansa yhdessä lastensa toisen vanhemman kanssa. Suurin osa vastaajista oli 25–44-vuotiaita ja tavallisin lapsiluku oli kaksi.

Enemmistö vanhemmista kertoi harrastavansa seksiä 1–2 kertaa viikossa. Monien mielestä seksiä saisi olla enemmän, mutta sen laatu ei vaikuta kärsineen perheen perustamisen myötä.

Seksin nautinnollisuuteen liittyvät tulokset on laskettu yhteensä 1011 vanhemman vastausten pohjalta. Laskelmista jätettiin pois esimerkiksi ne vastaajat, jotka ovat vastaushetkellä odottaneet esikoistaan eikä kysymys ole täten koskenut heitä.

Mikä tekee seksistä parempaa kuin ennen?

Monet kyselyyn vastanneet vanhemmat raportoivat, että lapsen saaminen on syventänyt heidän parisuhdettaan. Tunneyhteyden kasvamisen ansiosta moni koki, että myös seksistä on tullut parempaa kuin aiemmin.

Toisaalta vastauksista välittyivät myös hektisen lapsiperhearjen asettamat raamit. Aiempaa vähempi parisuhdeaika ei kuitenkaan välttämättä sammuta intohimoa, vaan voi tehdä yhteisistä hetkistä erityisiä.

Useat naisvastaajat kertoivat, että raskauden ja synnytyksen myötä heidän itsevarmuutensa ja orgasmiherkkyytensä on parantunut. Moni totesi, että myös ikä on tuonut lisää itsevarmuutta ja -tuntemusta verrattuna nuoruusvuosiin.

Kaikista kyselyyn vastanneista vanhemmista 43 prosenttia ilmoitti olevansa melko tyytyväisiä seksielämäänsä. Erittäin tyytyväisiksi ilmoittautui 15 prosenttia.

Ei kovin tyytyväinen -vaihtoehdon valitsi 29 prosenttia vastaajista. He perustelivat kantaansa useimmiten sillä, että seksiä on liian vähän.

Testaa Kaksplussan leikkimielisellä testillä, mikä joulukalenteri sopii luonteellesi kuin tonttulakki päähän. Ehkä sinulla jo onkin tuloksen mukainen kalenteri hankittuna!

Näin kävi juontaja ja näyttelijä Jani Toivolalle, jonka rahavaikeudet olivat kestäneet kymmenen vuotta ennen kuin hän uskalsi puhua niistä ensimmäisen kerran. Isäksi tuleminen sai Janin tarttumaan härkää sarvista, vaikka häntä pelotti.

– Mietin, miten olen voinut ajautua tällaiseen tilanteeseen, jossa vastuullani on toisen ihmisen elämä ja hänestä huolehtiminen. Lopulta se oli aika impulsiivinen hetki, kun päätin, että en jaksa kantaa salaisuutta. Otin puhelimen, soitin ystävälle ja kysyin, voidaanko mennä kahville. On asia, josta haluaisin puhua, Jani kertoo Lakitoimisto Takaisinperinnän järjestämässä mediatilaisuudessa.

Vain tunti myöhemmin Jani ja hänen ystävänsä istuivat kahvilassa ja pohtivat, mistä Jani voisi ensimmäisenä hakea apua. Jani kokee, että taakka keveni ainakin puolella, kun hän uskalsi ensimmäisen kerran avata suunsa.

– Tärkein viesti oli se, että kukaan ei hylkää. Kaikki sanoivat eri tavoin, että olen heille edelleen se sama ihminen ja minulla on arvoni ja että meille kaikille tapahtuu erilaisia asioita.

Puheenvuoron tarkoituksena oli avata pikavippikierteeseen joutuneen yksilön kokemusta, jossa harmittavan usein ovat vastakkain vaikeuksissa räpiköivä yksityishenkilö ja kansainvälinen, suuri konserni, joka monesti rikkoo lakia.

”Oli vain jatkettava säätämistä yksin”

Velkaantumiskierre alkoi Janilla noin 24-vuotiaana, kun hän pääsi televisioon juontamaan Idolsia. Rahaa tuli yhtäkkiä paljon, mutta Jani koki, ettei rahaneuvojen kysyminen ollut luonteva puheenaihe.

Myös mielenterveyden haasteet, tunne siitä, että ei kelpaa ja taipumus addiktoitumiseen vauhdittivat Janin mukaan rahavaikeuksia.

Jani tunnistaa monta kohtaa, jossa kierteen olisi voinut pysäyttää. Häpeä oli kuitenkin niin iso, että hän päätti yrittää paikata talouttaan pikavipeillä. Se kasvatti entisestään häpeää, kun Jani huomasi, että ratkaisu ei ollut kestävä.

– Oli vain jatkettava säätämistä yksin.

Jani pohtii, että raha-asiat ovat erittäin arka asia.

– Olen muillakin tavoilla mokannut elämässä, mutta silloin olen uskaltanut puhua asiasta läheisilleni.

Lapselleen Jani pyrkii opettamaan järkevää suhdetta rahaan

Jani kertoo kiinnittävänsä tänä päivänä paljon huomiota siihen, miten hän puhuu rahasta ja hankinnoista lapselleen.

Hän panostaa siihen, että tukee lapsen ymmärrystä siitä, mitä raha on ja mistä se tulee. Milloin asioita on mahdollista hankkia ja milloin kannattaa tutkailla, voiko hankintaa siirtää tai tarvitseeko sitä oikeasti?

– Tämä ei ole aina helppoa 10-vuotiaan kanssa, kun maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Jani kertoo huomaavansa, että lapsi vertaa heitä toisiin perheisiin ja pohtii, miksi he eivät ole käyneet matkalla vuoteen, mutta joku toinen on käynyt matkalla kolme kertaa vuoden aikana.

Kun postiluukusta tipahtaa kirje tai meiliin saapuu jokin raha-asioita koskeva sähköposti, Jani säpsähtää. Nykyään hän kuitenkin avaa sen heti, jotta tilanne pysyy hallinnassa.

Jani kokee olevansa etuoikeutettu, sillä vaikka hänen on lyhennettävä velkojaan, on hänellä kuitenkin työ, joka sen mahdollistaa.

Velkojen lyhentäminen ei myöskään enää ole sitä, että vain korot lyhenisivät.

– Olen tilanteessa, jossa voi katsoa kohti päätepistettä, mikä tuntuu uskomattomalta. Jokunen vuosi ajattelin, että sellaista päätepistettä ei koskaan tule.