Ensin on kuitenkin hyvä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan, onko kyseessä nimenomaan riita.

– Riidassa on lähtökohtaisesti kaksi tasaväkistä osapuolta, jotka voivat ilmaista näkemyksiään, vaikkakin erimielisiä sellaisia. Riitaan ei kuulu pelon tai uhan ilmapiiri, toteaa Ensi- ja turvakotienliiton asiantuntija Päivi Hietanen.

Riita saattaa joskus yltyä kovaääniseksi, mutta silloinkin molempien pitää kokea olevansa turvassa. Riidat kuitenkin kuuluvat osaksi elämää, eikä niiltä kukaan voi välttyä.

– Silloin on enemmän kyse siitä, että miten voisi säädellä omia tunteita niissä tilanteissa. Voi olla hyvä todeta toiselle, että huomaa kiihtyvänsä nyt todella paljon. Pienen aikalisän ottaminen voi silloin kannattaa. Toisaalta voi myös viestiä toiselle, että toisen olisi nyt hyvä tehdä vastaava.

Riitaan ei kuulu väkivalta. Väkivallasta on kyse silloin, jos toinen uhkailee tai toisesta tuntuu, että pitää alkaa varoa puheita siksi, että pelkää toista.

– Yksi klassisen uhkailun muoto on se, että uhataan, että et saa enää nähdä lapsia, jos otat eron. Tällöin kannattaa hakea tukea siihen, miten pääsee lähtemään väkivaltaisesta suhteesta turvallisesti. Jos suhteessa on väkivallan merkkejä, niin turvallisen yhteistyön rakentaminen erossa on vaikeaa. Toisen pitäisi pystyä näkemään oma väkivaltainen käytöksensä ja hakemaan siihen apua, Hietanen sanoo.

Riitaisa ero ja lapset – mitä riidan taustalla kytee?

Erilaiset eroamisen tavat voivat vaikuttaa siihen, miten riitaisa erosta syntyy. Niiden tiedostaminen voi jopa auttaa liennyttämään riidan.

Hietanen kertoo haastattelututkimuksesta, josta hahmottui neljä erilaista eroamisen tapaa. Tavat vaikuttavat siihen, kuinka hyvin vanhemmat pystyvät sopimaan lapsen asioista ja huolehtimaan vanhemmuudesta.

Jos vanhemmat ovat ennen eropäätöksen syntymistä pystyneet keskustelemaan parisuhteen haasteista ja pyrkineet löytämään tavan päästä eteenpäin asioissa joko yksin tai ammattilaisen turvin, ennustaa se yleensä seesteisempää eroa.

Sen sijaan, jos pinnan alla kytee pelkoa tai turvattomuutta, asioista on vaikea päästä keskustelemaan niin, että molemmat kokevat tulevansa kuulluiksi.

Jos eron syynä on esimerkiksi päihdeongelma, haasteita mielenterveydessä tai on muita syitä, jotka vaikeuttavat parin keskusteluyhteyttä, ero voi olla riitaisakin. Toisaalta näissäkin tilanteissa saattaa löytyä ajan kanssa sopivat toimintatavat tai jopa keskusteluyhteys, jos vanhemmat ymmärtävät oman roolinsa vanhempina ja pystyvät irtautumaan päättyneestä parisuhteesta.

Jos ero taas tehdään ennen kaikkea ratkaisuna elämää kuormittavaan tilanteeseen, kuten lapsen erityisyys tai omien vanhempien sairastaminen, keskusteluyhteys löytyy yleensä ajan kanssa. Näissä tilanteissa yleensä vanhemman voimavarat ovat koetuksella, ja tukea tarvitaan perheessä myös muuhun kuin erosta toipumiseen ja sopeutumiseen eron mukanaan tuomiin muutoksiin.

Jos toinen osapuoli päättää erosta hyvin nopeasti esimerkiksi toisen pettämisen takia tai siten, että on itse käsitellyt asiaa ammattilaisen kanssa jo pitkään kertomatta toiselle, ero on yleensä shokki jätetylle. Tällöin erosta voi kehkeytyä riitaisa, kun keskusteluyhteys on minimissään. Jätetty kokee vahvasti tulevansa hylätyksi ja petetyksi, joka syystäkin vaikeuttaa toimivan keskusteluyhteyden ylläpitämistä.

Tosin väkivaltaisessa suhteessa nopea lähteminen on lähes välttämätöntä, sillä väkivallan uhka on erityisen korkea juuri erohetkellä.

Miten riidasta eteenpäin?

Keskusteluyhteyden hakeminen toisen kanssa erosta huolimatta on yleensä kaikki kaikessa, jos riitaa haluaa taltuttaa: Mitä tunteita suhteeseen liittyy? Millainen suhde oli? Miksi eroon on päädytty?

– Haluamme opettaa lapsillekin, että riidat selvitetään ja sitten jatketaan eteenpäin. Vaikka kaikesta ei päästäisi yhteisymmärrykseen, olisi hyvä kuitenkin yrittää selvittää asiat etenkin lasten vuoksi. Viha sen sijaan pitää kiinni vahvasti menneessä ja ex-kumppanissa, Hietanen toteaa.

Riidan taustalla on todennäköisesti kohtaamattomuus, kommunikaatiovaikeudet, läheisyyden tai arvostuksen puute tai jokin kipeä asia, jota ei saa sanotuksi tai jota toinen ei tunnu kuulevan.

– Toista emme voi muuttaa, mutta ainoa, mitä voimme tehdä, on oman toiminnan pohtiminen ja tarkastelu. Monelle ero on myös kasvunpaikka. Myös lapseen ja hänen tarpeisiinsa keskittyminen vie omia ajatuksia muualle kaunoista, joita kokee exää kohtaa, toteaa Niina Neuvonen, Ensi- ja turvakotienliiton asiantuntija.

Voi myös miettiä ainakin yhden hyvän asian, jonka ex-kumppani tekee vanhempana hyvin lapsen kannalta.

Jos suhteessa on väkivaltaa, silloin ennen kaikkea oman toiminnan pohtiminen keskittyy mieluiten ammattilaisen kanssa siihen, miten väkivallan uhkaa voi poistaa ja miten saisi rakennettua rinnakkaisvanhemmuutta, jossa vanhemmat minimoivat kohtaamiset ja viestittelyt toistensa kanssa.

Mitä käytännön asioita kannattaa riitaisassa erossa huomioida?

Erosta on hyvä kertoa lapsen päivähoitopaikkaan ja kouluun, jotta lapsen kanssa päivittäin tekemisissä olevat hoitajat ja opettajat voivat tukea lasta eron keskellä.

Kaikkia erityisvivahteita erosta ei tarvitse kertoa, mutta saattaa olla hyvä mainita siitä, että jos riitoja on, ne pyritään selvittämään.

Lastenvalvojalla voi vahvistaa lapsen tapaamissopimuksen. Hietanen kuitenkin muistuttaa, että lastenvalvoja ei ole oikea paikka riidoille lapsen tapaamisesta.

– Toisilla on vielä se käsitys, että lastenvalvoja ottaisi kantaa tapaamissopimukseen. Hän varmistaa, että lapsen etu toteutuu, mutta yksityiskohtiin ei lastenvalvoja ota kantaa.

Ennen lastenvalvojan luona tehtävää sopimusneuvottelua vanhempien olisi hyvä yhdessä keskustella, miten lapsen asiat eron jälkeen hoidetaan. Apuna voi käyttää esimerkiksi THL:n vanhemmuussuunnitelmaa.

Sopimusta ei tarvitse, eikä ehkä kannatakaan tehdä kerralla lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Se voi hyvin olla määräaikainen, jonka jälkeen esimerkiksi tapaamisjärjestelyä tarkastellaan uudelleen sen hetkisen tilanteen valossa lapsen etu edellä.

Metatyö on myös varmistelua ja toisten puolesta ajattelemista: oletko jo tehnyt läksyt, muistitko ilmoittautua ajoissa tapahtumaan.

Kaksplus kysyi taannoin lapsiperheiden vanhemmilta, millä tavoilla he jakavat metatyövastuuta parisuhteissaan ja perhe-elämässään. Yhteensä vastaajia oli 157. Heistä 140 oli naisia ja 17 miehiä.

Metatyö valuu yhä edelleen äideille

Kaikista naisista 63 prosenttia arvioi kantavansa päävastuuta perheen metatöistä. Naisista valtaosa oli perheellisiä ja parisuhteessa miehen kanssa.

Miehet sen sijaan arvioivat naisia useammin, että vastuu jaetaan tasan. Tuloksia tosin voi vääristää se, että otanta oli pieni ja naisosallistujia oli moninkertaisesti enemmän kuin miehiä.

Pyysimme vastaajia kertomaan, millä tavalla metatyötä on pyritty jakamaan perheissä. Etenkin metatyöstä kuormittuneet naiset ovat kyselyn perusteella yrittäneet kehitellä tapoja, joilla arjen suunnittelutyö voisi jakautua tasaisemmin. Koostimme yhteen viisi monissa vastauksissa toistunutta tapaa.

Kuhunkin jakamislogiikkaan liittyy hyviä puolia ja potentiaalisia kompastuskiviä, joista yleisintä on hankalaa karistaa: jos pariskunnan toinen osapuoli tekee suurimman ajatustyön myös metatöiden jakamisessa, voidaanko todella puhua metatyön puolittamisesta?

1. Tarkasti kaikki tasan

Kaikista vastaajista noin 24 prosenttia ilmoitti, että metatyöt jaetaan arjessa tasan. Joissain perheissä se tarkoittaa varsin tarkkojakin raameja, kuten erään äidin vastaus osoittaa:

”Joka toinen päivä äiti on töiden jälkeen vastuussa lapsen kanssa touhuamisesta ja nukuttamisesta, joka toinen ilta on isän vuoro. Olemme myös jakaneet kokkaus- ja ruokasuunnitteluvuorot siten, että toinen hoitaa perheen ruoat maanantaista tiistaihin ja toinen keskiviikosta torstaihin. Perjantaisin ja viikonloppuisin tarkkoja jakoja ei ole, silloin elämme enemmän hetkessä.”

2. Selkeä vastuunjako

Osa vanhemmista vastasi, etteivät he yritäkään jakaa kaikkea metatyötä tasan tai niin, että vastuita vaihdellaan. Selkeä, kummankin osapuolen vahvuuksiin perustuva vastuunjako vapauttaa suunnittelemasta sitä, kumman vuoro on tehdä mitäkin.

”Äiti huolehtii vaatteiden ostamisesta, huoltamisesta ja pyykkäämisestä. Isä käy kaupassa ja laittaa ruoan.”

”Vuosien kuluessa meille on muodostunut omat vastuualueet, joista huolehditaan.”

3. Kalenterin voimalla

Yhteinen kalenteri auttaa monissa perheissä muistamaan kaiken tarvittavan. Osa vastaajista suosi perinteistä paperikalenteria, toiset olivat tykästyneet sähköiseen alustaan.

”Meillä on perhekalenteri, jossa jokaiselle on oma sarakkeensa. Näin pysymme kartalla päivähoitopäivistä, harrastuksista, syntymäpäivistä ja kaikesta muusta. Mies hoitaa autoon liittyvät asiat, minä lääkäri- ja neuvola-ajat sekä juhliin liittyvät järjestelyt.”

”Meillä on käytössä kännykän kalenteri, johon merkitsen kaikki harrastukset ja muut menot ja asetan muistutukset. Lähetän sitten puolisolleni kutsut tapahtumiin, joista hänenkin on syytä tietää tai joihin hän joutuu osallistumaan.”

4. Arkea helpottavat sovellukset ja palvelut

Kalenterin ohella tai sijasta joissain perheissä on käytössä sovelluksia, jotka helpottavat arjen askareiden suunnittelua.

”Käytämme jaettua to do -sovellusta, johon voi listata kauppaostoksia, merkitä kalenteriin kellonajan tarkkuudella hoidettavia asioita ja lisätä linkkejä helppoihin arkiruokiin. Sovellus on auttanut paljon.”

”Ruokakauppaostosten nettitilaus. Molemmat näkevät, mitä tilauksessa on ja molemmat tietävät milloin se tulee.”

”Kaupassa käydään rutiininomaisesti samassa lähikaupassa, kauppalista jaetaan yhdessä S-ostoslista sovellukseen, johon molemmat voivat täyttää tarpeita myös etänä.”

5. Metatyöstä ei yksinkertaisesti sovita

Arki voi toimia niinkin, että asiat hoidetaan sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan ja asian hoitaa se, joka sattuu olemaan sillä hetkellä saatavilla.

”Siis meillä tehdään hommia ihan miten sattuu”, yksi vastaaja päivitteli.

”Se tekee, joka on paikalla. Lasten ehdoilla mentiin 20 vuotta”, toinen totesi.

Ensi- ja turvakotienliiton asiantuntijat Päivi Hietanen ja Niina Neuvonen vinkkaavat, mitä kannattaa huomioida, kun kertoo lapselle erosta.

Valitse aika ja paikka huolella, kun kerrot erosta

Ennen kuin lapselle kertoo erosta, kannattaa vanhempien mahdollisuuksien mukaan yhdessä miettiä, mikä olisi sopiva hetki ja miten lapsen mahdollisiin kysymyksiin vastataan.

Kannattaa välttää asian kertomista, kun lapsi on illalla väsynyt tai juuri menossa nukkumaan. Parasta olisi kertoa asiasta esimerkiksi viikonloppuna päivällä, kun lapsi ei ole vielä väsynyt päivän touhuista.

Hetkelle kannattaa varata hyvin aikaa, jotta lapsen kysymyksiin voi vastata rauhassa. On myös hyvä huomata se, että kertomisen jälkeen kannattaa varata lapselle aikaa pohtia asiaa ja tarvittaessa tarjota lapselle läheisyyttä ja tukea.

Erosta kertominen on ylipäätään lapselle luottamuksenosoitus. Hän saa kokemuksen siitä, että pysyy tilanteen tasalla. Yleensä lapset ovat saattaneet jo etukäteen osata odottaa eroa perheen ilmapiirin vuoksi.

Jos vanhemmat pystyvät olemaan tekemisissä toistensa kanssa, olisi hyvä, että molemmat ovat paikalla, kun erosta kerrotaan lapselle.

– Eron hetkellä on tärkeää vaalia lapsen turvallisuutta ja säilyttää tunneyhteys lapseen. Aina se ei kuitenkaan onnistu molempien vanhempien osalta. Tällöin yhdenkin turvallisen vanhemman läsnäolo ja tuki kannattelee lasta, Neuvonen toteaa.

”Miksi eroatte?”

Lapsi saattaa esittää hyvin konkreettisia ja suoria kysymyksiä. Lapselle kerrotaan ikätasoisesti, mikä arjessa tulee muuttumaan ja mitkä asiat säilyvät samoina.

Olisi hyvä yrittää järjestää asiat niin, että lapsen elämässä muuttuu mahdollisimman harva asia eron myötä.

– Lapselle on usein tärkeää saada kuulla, että hän voi edelleen tavata itselleen tärkeitä sukulaisia ja lemmikkejä molempien vanhempien tahoilta, Neuvonen muistuttaa.

Kun erosta kerrotaan, on vanhempien kuultava myös lapsen toivetta hänen asioidensa järjestelystä.

Kaikista tärkeintä lienee kuitenkin se, että lapselle sanotaan, että ero ei ole hänen syynsä, eivätkä vanhemmat eroa hänestä vaan toisistaan.

Jos lapsi kysyy eron syytä, voi hänelle todeta, että se on aikuisten välinen asia. Lapsen ei tarvitse ottaa kantaakseen aikuisten murheita tai valita puoltaan erotilanteessa.

”Kertominen lapsille tekee eron todeksi”

Vanhempi saattaa olla eron käynnistyessä poissa olevampi ja väsynyt. Se on täysin ymmärrettävää.

– On kasvattavaa ja opettavaista, että vanhempikin voi näyttää inhimillisyyttä ja suruaan, vaikka sitä ei lapsen kannateltavaksi voikaan kaataa.

Lapsille kannattaakin selittää, mistä vanhemman erilainen olemus tai ajoittainen ajatuksiin vaipuminen johtuu.

– Erosta kertominen on vanhemmalle monesti vaikea paikka siksikin, koska se tekee erosta totta, Päivi Hietanen toteaa.

Vauvalle ero ei vielä välity sanallisesti kertomalla, mutta hän aistii ennen kaikkea perheen ilmapiirin. Eronkin keskellä on tärkeää turvata vauvan tarpeet hoivasta ja huolenpidosta. Kannattaa myös erossa yrittää järjestää asiat niin, että vauva voisi tavata toista vanhempaa erosta huolimatta.

Erosta kannattaa välittää tieto myös lapsen hoitopaikkaan tai kouluun, jotta ammattilaiset voivat sielläkin tukea lasta eron keskellä.

Lisäksi 31 prosenttia äideistä ja 56 prosenttia iseistä kokee, että lapsen saamisen jälkeen seksi on yhtä nautinnollista kuin ennenkin.

Kyselyyn vastasi yhteensä yli 1100 vanhempaa, joista kaksi kolmasosaa ilmoitti olevansa yhdessä lastensa toisen vanhemman kanssa. Suurin osa vastaajista oli 25–44-vuotiaita ja tavallisin lapsiluku oli kaksi.

Enemmistö vanhemmista kertoi harrastavansa seksiä 1–2 kertaa viikossa. Monien mielestä seksiä saisi olla enemmän, mutta sen laatu ei vaikuta kärsineen perheen perustamisen myötä.

Seksin nautinnollisuuteen liittyvät tulokset on laskettu yhteensä 1011 vanhemman vastausten pohjalta. Laskelmista jätettiin pois esimerkiksi ne vastaajat, jotka ovat vastaushetkellä odottaneet esikoistaan eikä kysymys ole täten koskenut heitä.

Mikä tekee seksistä parempaa kuin ennen?

Monet kyselyyn vastanneet vanhemmat raportoivat, että lapsen saaminen on syventänyt heidän parisuhdettaan. Tunneyhteyden kasvamisen ansiosta moni koki, että myös seksistä on tullut parempaa kuin aiemmin.

Toisaalta vastauksista välittyivät myös hektisen lapsiperhearjen asettamat raamit. Aiempaa vähempi parisuhdeaika ei kuitenkaan välttämättä sammuta intohimoa, vaan voi tehdä yhteisistä hetkistä erityisiä.

Useat naisvastaajat kertoivat, että raskauden ja synnytyksen myötä heidän itsevarmuutensa ja orgasmiherkkyytensä on parantunut. Moni totesi, että myös ikä on tuonut lisää itsevarmuutta ja -tuntemusta verrattuna nuoruusvuosiin.

Kaikista kyselyyn vastanneista vanhemmista 43 prosenttia ilmoitti olevansa melko tyytyväisiä seksielämäänsä. Erittäin tyytyväisiksi ilmoittautui 15 prosenttia.

Ei kovin tyytyväinen -vaihtoehdon valitsi 29 prosenttia vastaajista. He perustelivat kantaansa useimmiten sillä, että seksiä on liian vähän.

Ero pettämisen yleisyydessä sukupuolten välillä on hiuksenhieno. Parisuhteessa olevista äideistä 8,6 prosenttia ilmoitti pettäneensä nykyistä kumppaniaan, kun taas vastaava lukema iseillä oli 8,4 prosenttia.

Kyselyyn vastasi yli 1100 vanhempaa. Suurin osa vastaajista oli 25–44-vuotiaita ja tavallisin lapsiluku oli kaksi. Kaikista vastaajista noin kaksi kolmasosaa ilmoitti olevansa yhdessä lastensa toisen vanhemman kanssa.

Kiinnostus avoimeen suhteeseen oli iseillä selvästi yleisempää kuin äideillä. Iseistä jopa kolmasosa valitsi vaihtoehdon ehkä kysyttäessä, olisiko vastaaja valmis sopimaan puolisonsa kanssa, että parisuhteen osapuolilla saa olla muitakin seksikumppaneita. Äideistä samoin vastasi noin kuudesosa.

Vastausten tulkinnassa on huomattava, että kyselyyn osallistui monin kerroin enemmän naisia kuin miehiä. Äitivastaajia oli 871, joista 804 ilmoitti olevansa parisuhteessa. Vastaavat luvut iseillä olivat 209 ja 202. Muuksi vanhemmaksi ilmoittautui 23 henkilöä. Kyselyssä ei eritelty vastaajien seksuaalista suuntautumista.

Kysymys kiinnostuksesta avoimeen suhteeseen esitettiin osallistujille, jotka ilmoittivat olevansa vastaushetkellä parisuhteessa.

Liki viidesosalla on fantasioita tuntemastaan henkilöstä

Kaikista parisuhteessa olevista vastaajista lähes 19 prosenttia myönsi fantasioivansa jostakusta tuntemastaan henkilöstä, joka ei ole oma puoliso.

Osallistujat saivat valita lukuisista vaihtoehdoista, kuka heidän tuttavapiiristään on vastaajan seksifantasioiden kohteena. Äideillä yleisimmät vaihtoehdot ei mikään näistä jälkeen olivat ystävä, työkaveri ja entinen kumppani.

Iseillä vaihtoehto ei mikään näistä jäi täpärästi kakkoseksi työkaverille. Seuraavaksi eniten miehet haaveilivat ystävistään tai ystäviensä puolisoista.

Kaikilla vanhemmilla yleisin fantasian kohde oli kuitenkin joku muu kuin vastaajan tuntema henkilö. Parisuhteessa olevista äideistä noin 31 prosentilla ja iseistä noin 40 prosentilla oli seksifantasioita kuvitellusta tai tuntemattomasta henkilöstä.

Suhteessa olevista äideistä tasan 50 prosenttia ilmoitti, ettei fantasioi muista kuin omasta puolisostaan. Iseillä vastaava luku oli 34 prosenttia.

Väestöliiton toteuttaman Perhebarometri-kyselytutkimuksen mukaan näyttää kuitenkin siltä, että kotitöiden ja lastenhoitovastuun jakautumisessa olisi parannettavaa. Naiset arvioivat hoitavansa kotitöistä keskimäärin 60 prosenttia, miehet 51 prosenttia.

Kotitöiden epätasainen jakautuminen harmittaa varsinkin naisia. Naiset olivat sitä tyytymättömämpiä kotitöiden ja lastenhoidon jakautumiseen, mitä suuremman osan he arvioivat näistä töistä hoitavansa. Miehet olivat yhtä tyytyväisiä tai tyytymättömiä riippumatta omasta panoksestaan, Väestöliiton julkaisemassa tiedotteessa kerrotaan.

Mielenkiintoista on myös, että kotityönjakoon tyytyväisimmät naiset hoitavat kotitöistä oman arvionsa mukaan lähes yhtä suuren osan kuin jakoon tyytymättömimmät miehet.

Kotitöiden mainitaan olevan pariskuntien kolmanneksi yleisin riidanaihe. Eniten kiistellään omista tai kumppanin toimintatavoista ja toiseksi eniten suhteen vuorovaikutuksesta.

Näin vastuut kotona jakautuvat

Naiset itse arvioivat, että he tekevät lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyvistä tehtävistä keskimäärin 66 prosenttia. Miehet puolestaan arvioivat hoitavansa 44 prosenttia lastenhoitoon liittyvistä tehtävistä.

Perhebarometrin 2024 mukaan naiset hoitavat yleensä lasten vaate- ja tarvikehankinnat, lääkärikäynnit, sosiaaliset menot sekä koulunkäynnin tai varhaiskasvatuksen tukemisen. Sekä naisten että miesten mielestä naiset hoitavat miehiä useammin kaikki muut lapsiin liittyvät tehtävät paitsi lasten
kanssa leikkimisen ja rajojen asettamisen.

Naiset ja miehet ovat yksimielisiä myös siitä, että naiset huolehtivat miehiä useammin ruoanlaitosta, ruokaostosten suunnittelusta, siivouksesta, pyykin pesemisestä sekä yhteisten tekemisten ja tapaamisten suunnittelusta. Vain kodin huoltotöissä sekä naiset että miehet arvioivat päävastuun olevan miehillä.

Tulokset vihjaavat, että parisuhdetyytyväisyys on hieman korkeampaa niillä, jotka jakavat kotityöt ja lastenhoitovastuut suurin piirtein tasan kumppaninsa kanssa.

Vuoden 2024 Perhebarometriin vastasi yhteensä 5239 henkilöä, jotka olivat iältään 18–79-vuotiaita. Kotitöitä ja lastenhoitoa koskevat kysymykset osoitettiin vastaajille, jotka ilmoittivat olevansa parisuhteessa tai perheellisiä.

Kaikki kyselytutkimuksen tulokset ja lisätietoa tutkimusmenetelmistä voi lukea Väestöliiton sivuilta.

Seksikyselyyn vastasi yli 1100 vanhempaa, joista kaksi kolmasosaa ilmoitti olevansa yhdessä lastensa toisen vanhemman kanssa. Suurin osa vastaajista oli 25–44-vuotiaita ja tavallisin lapsiluku oli kaksi.

Enemmistö lukijakyselyyn vastanneista kertoi harrastavansa seksiä 1–2 kertaa viikossa. Seuraavaksi yleisin lempimistahti oli pari kertaa kuukaudessa.

Kaikista vanhemmista noin 43 prosenttia ilmoitti olevansa melko tyytyväinen tämänhetkiseen seksielämäänsä. Erittäin tyytyväisiksi ilmoittautui noin 15 prosenttia vastaajista.

Vaihtoehdon ei kovin tyytyväinen valitsi 29 prosenttia ja ei lainkaan tyytyväinen 13 prosenttia.

Minkä vanhempien seksielämässä pitäisi muuttua, jotta siihen voisi olla tyytyväisempi? Vastauksista piirtyi esiin neljä tärkeää seikkaa.

1. Lisää aikaa, lisää spontaaniutta

Enemmän, lisää, useammin – tällaiset toiveet toistuivat vanhempien vastauksissa. Moni ilmoitti, että pelkästään seksin määrän lisääminen kasvattaisi tyytyväisyyttä omaan seksielämään.

Määrän ohella monet kaipasivat rakasteluun enemmän vaihtelua. Kysyttäessä, mikä seksielämässä tällä hetkellä ärsyttää, yli kolmasosa valitsi vaihtoehdon seksi menee aina samalla kaavalla.

Moni vastaaja unelmoi siitä, että seksiä olisi muuallakin kuin makuuhuoneessa. Se kuitenkin koettiin hankalaksi lapsitaloudessa.

Toisaalta kaavamainen seksi ei haitannut kaikkia vastaajia. Yksi kyselyyn vastannut isä tuumasi, että parempi seksiä sovitusti kuin ei ollenkaan. Hän ei kokenut, että sovittu seksi olisi tylsää tai intohimotonta.

2. Väsymys ja ärtymys jäytävät arjessa

Suuri osa vanhemmista harmitteli, että parisuhteen hoitamiselle ja seksin harrastamiselle ei löydy aikaa. Syyksi mainittiin työaikataulut, huonot yöunet, liian pieni asunto, jaettu makuuhuone lasten kanssa, lastenhoitoavun huono saatavuus ja arjen kiireet.

Kysyttäessä, mikä seksielämässä on pielessä, liki puolet äideistä ja noin 40 prosenttia iseistä valitsi vaihtoehdon väsymys tai ärtymys vie halut.

Monissa vastauksissa painottuivatkin stressi ja kuormittuneisuus. Etenkin äidit raportoivat halujensa kadonneen tyystin arjen pyörittämisen jalkoihin. Osalla toipuminen raskaudesta ja synnytyksestä oli vielä kesken.

Useissa vastauksissa myös ilmeni, että puolisojen halut kohtaavat ja molempien tekisi mieli seksiä, mutta arjen kiireessä petipuuhat jäävät helposti välistä.

3. Sekä äidit että isät kaipaavat halun kohteena olemista

Seksielämän väljähtäminen liittyi useissa vastauksissa siihen, että intohimo on hiipunut suhteessa ja seksistä on tullut rutiininomaista.

Jotta tilanne korjaantuisi, vastaajat toivoivat kumppaninsa muuttavan toimintatapojaan. Vain harva mainitsi, että kehittämisen varaa olisi itsessä.

Yksi vastaaja tosin pohti, että hänen pitäisi olla avoimempi toiveistaan, jotta seksielämään tulisi parannusta. Joissain vastauksissa myös ilmeni, että pariskunnat ovat etsineet yhdessä ratkaisuja. Kuten yksi vastaaja kiteytti: haluaisimme haluta enemmän.

4. Onko tässä onnellisen seksielämän salaisuus?

Osa vastaajista hahmotti syys-seuraussuhteen arjen toimivuuden ja makuuhuoneen säpinän välillä. Vastauksissa toistui hyvän puheyhteyden, kosketuksen ja arkisen huomioinnin merkitys.

Moni vanhempi vaikutti toisaalta hyväksyneen sen, että lapsiperhearjen kiireessä seksi ei ole etusijalla. Kommunikaatio ja muunlainen läheisyys nähtiin usein tärkeämpinä.

Seksikyselyn tulokset pähkinänkuoressa

• Kaikista vanhemmista 58 prosenttia ilmoitti olevansa seksielämäänsä joko melko tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen. Ei kovin tyytyväisiä ja täysin tyytymättömiä oli puolestaan 42 prosenttia.
• Yli 1100 vastaajasta noin 870 ilmoittautui äideiksi, yli 200 iseiksi ja parikymmentä vastaajaa muuksi vanhemmaksi.
• Vastaajat toivoivat eniten muutoksia seksin määrään, spontaaniuteen ja vaihtelevuuteen. Myös halujen katoaminen väsymyksen tai ärtymyksen takia harmitti monia.
• Vapaissa vastauksissa korostui toive enemmästä yhteisestä ajasta. Sekä äidit että isät toivoivat kumppaneiltaan enemmän aloitteita.
• Kaksplus toteutti kyselyn lokakuun lopussa 2024.

Tunneherkimmät ihmiset ovat yleensä alttiita uupumaan. Parisuhdeuupumus ei synny vain siitä, että pettyy tai loukkaantuu suhteessaan, vaan kun vaikeat olosuhteet jatkuvat pidempään. Tilanteeseen turtuu. Reagointikyky heikkenee ja välinpitämättömyys toista kohtaan lisääntyy.

– Jos suhde ei korjaannu, tulee toivottomuutta ja kyynisyyttä sekä ajatus siitä, ettei tämä tilanne voi muuttua. Ihminen menee kuoreensa ja etääntyy. Huumori ja leikkimielisyys voivat kadota.

Hyvä parisuhde auttaa löytämään parhaat puolet itsestä, Mattila sanoo. Parisuhteessa uupunut taas on usein luopunut toiveistaan ja tekee vain sitä, mitä kuuluu tehdä ja mikä on hyväksi muille.

– Silloin menettää sen, mitä itse tarvitse ollakseen onnellinen.

Varsinkin pikkulapsiarjessa moni joutuu pohdiskelemaan, kuinka paljon tulisi huomioida puolison ja lapsen toiveita ja kuinka paljon jää tilaa omille haaveille. Nämä pohdinnat synnyttävät ristiriitoja kodeissa.

– Olisi tietoisesti hyvä pitää kiinni myös omista haaveistaan. Toinen ei voi sanattomasti niitä ymmärtää, vaan ne pitää myös kertoa kumppanille.

Näin parisuhdeuupumus syntyy

Parisuhdeuupumukseen voivat ajaa monenlaiset kumppanin piirteet ja toimintatavat, kuten se, jos toinen on narsistinen ja itsekeskeinen eikä osoita kiinnostusta tai empatiaa toista kohtaan. Haastavaa on myös, jos puoliso on kovin mustasukkainen, rajoittava tai syyttelevä.

Kuormittavia ovat lisäksi kumppanit, jotka tarvitsevat jatkuvasti ahdistukseensa toisen tukea. Mattila mainitsee myös työhönsä liiaksi uppoutuvat kumppanit.

– Vakavampia syitä ovat puolison alkoholisoituminen ja väkivaltaisuus, psykiatri selittää.

Myös ulkopuoliset tekijät usein vaikuttavat taustalla. Monet elämän rasitukset eivät kumpua parisuhteesta itsessään. Esimerkiksi lapsiarki voi tuntua joistakin kuin työleiriltä, Mattila toteaa.

– Pikkulasten vanhempia huolettavat myös monet asiat ja pelot, kuten ehtiikö ja jaksaako kaiken, riittävätkö rahat ja entä jos tulee sairautta ja työttömyyttä.

Joillakin saattaa syntyä ruuhkavuosissa ajatus, että jää odottamaan lasten kasvamista ja tilanteen korjaantumista itsestään. Mattila kannustaa kuitenkin tarttumaan härkää sarvista jo aiemmin, koska muuten parisuhde voi olla sirpaleina lasten lentäessä pesästä.

Yksi konkreettinen vinkki on kirjoittaa päiväkirjaa, jonka avulla voi miettiä omaa oloaan ja parisuhteen tilaa. Tunnenko itseni onnelliseksi? Jos en, miten saisin sen tunteen takaisin?

– Voi myös muistella, millaista oli parisuhteen alussa ja miten sitä hyvää voisi saada jälleen yhteiseen elämään.

”Eroottisella alueella ei kehdata puhua suoraan”

Yhteinen aika on yksi avain ulos parisuhdeuupumuksesta ja myös sen ehkäisemisessä. Kyse ei ole vain yhteisestä tekemisestä vaan myös henkilökohtaisemmasta läheisyydestä, Juhani Mattila korostaa.  

Kommunikaatio sakkaa usein, kun toisella on uupumusta. Heikko keskusteluyhteys toisaalta myös aiheuttaa sitä.

– Kun puolisot puhuvat vain arkisista asioista, se muuttaa suhteen rutiinimaiseksi ja romanttinen ja syvällinen taso jäävät puuttumaan. Jos rakkaussuhde muuttuu työsuhteeksi, se aiheuttaa tyytymättömyyttä ja riski salasuhteelle ja läheisyyden hakemiselle muualta lisääntyy.

Ujous on usein syynä siinä, etteivät kumppanit osaa keskustella omista toiveistaan.

– Erityisesti eroottisella alueella ei kehdata puhua suoraan, Mattila on havainnut.

Miten tahansa asiaansa ei kuitenkaan kannata esittää. Helposti puhumme syyttävään sävyyn puolisolle: miksi et tätä huomannut, miksi jätit tämänkin tekemättä. Väsyneenä on hankalaa säilyttää malttinsa.

Parisuhteessa uupuneen hoitaja ei voi olla puoliso

Nurinkurisesti parisuhdeuupumuksessa kamppailevan puoliso voi olla myös vaarassa uupua, varsinkin, jos hän lähtee ikään kuin hoitamaan kumppaniaan. Psykiatri suosittelee ohjaamaan lempeästi kumppania juttelemaan asiantuntijan kanssa tai osallistumaan yhdessä pariterapiaan.

– Ulkopuolinen voi nähdä ne todelliset kipukohdat ja kertoa, mitä voisi tehdä ennen kuin on liian myöhäistä.

Mattilan mukaan usein parisuhteessa huomataan ongelmia, mutta ei nähdä niiden taakse. Vaikeuksien taustalla voi olla esimerkiksi läheisyyden tai eroottisen jännitteen puuttuminen.  

Asiantuntija-avun lisäksi on tärkeää uskaltaa pyytää apua sukulaisilta ja tuttavilta esimerkiksi lastenhoidossa, jotta voisi viettää aikaa kahdestaan.

Psykiatri Juhani Mattilalla on vielä yksi oleellinen neuvo, jos haluaa välttää parisuhdeuupumusta: pidä tavoitteet ruuhkavuosissa maltillisina.

Joskus tavoitteet ovat kiireisessä elämävaiheessa liian suuret ja kunnianhimoiset. Sosiaalinen media myös saattaa yllyttää siihen.

– Jos jollakin muulla näyttää olevan enemmän kuin itsellä, tulee tunne, että jää jotakin vaille. Sen ajatuksen kanssa ei osaa olla onnellinen oikein mistään, Mattila herättelee.

Tai opitko lapsena, miten toiset ihmiset saadaan taipumaan tahtoosi – ja jos he eivät taivu, millä keinoin oman tahdon saa jyrättyä läpi?

Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntijan Laura Huuskosen mukaan käytämme parisuhteen ristiriitatilanteissa neljää erilaista “riitelykieltä”:  

1. Ristiriitojen välttelyn kieli. Toinen tai molemmat käyttäytyvät kuin ongelmaa tai ristiriitaa ei olisi lainkaan olemassa. Jos kumppani yrittää ottaa ongelman puheeksi, toinen vaihtaa nopeasti puheenaihetta tai liukenee tilanteesta. Ongelmista puhumista väistellään, jolloin ne jäävät lähes aina ratkaisematta.
2. Taivuttelun ja taistelun kieli. Kumppani ikään kuin “myy” oman näkemyksensä ja ratkaisunsa toiselle. Pahimmillaan omaan tahtoon taivuttelu voi olla jopa toisen manipulointia ja uhkailua. Jos toinen ei taivu, taivuttelusta siirrytään taistelun taktiikoihin: äänen korottamiseen, syyttelyyn, nimittelyyn ja ääritapauksissa väkivaltaan.
3. Ongelmien kelluttamisen kieli. Parisuhteessa saatetaan puhua paljon siitä, miten ongelmat ratkaistaan. Muutosta ei kuitenkaan tapahdu. Syynä tähän voi olla se, etteivät kumppanit ymmärrä toisiaan pintaa syvemmin, eivät kohtaa toistensa tarpeita myötätuntoisesti eivätkä sitoudu muutoksen tekemiseen. Ongelmat jäävät kellumaan suhteeseen ratkaisemattomina. Ratkaisemattomat asiat kuluttavat molempien energiaa aiheuttaen turhautumisen ja neuvottomuuden tunteita.
4. Yhteistyön kieli. Molemmat pyrkivät tiedostamaan omat käyttäytymismallinsa riitatilanteissa ja sitoutuvat rakentavan vuorovaikutuksen harjoittelemiseen. Pari pohtii yhdessä, miten meillä riidellään ja miten omaa riitelytyyliä on tarpeen kehittää.

Laura Huuskosen mukaan riitelytyyliin vaikuttavat merkittävästi lapsuudessa omaksuttu kiintymyssuhdetyyli sekä aiemmat ihmissuhteet. Ristiriitatilanteessa turvaudumme nopeasti keinoihin, joiden avulla olemme pärjänneet lapsuudessa tai aiemmissa parisuhteissa.

– Myös temperamenttipiirteiden erot sekä tunne- ja kommunikointitaidot vaikuttavat riitoihin. Kumppani saattaa esimerkiksi tuottaa todella paljon puhetta, jolloin toinen ei saa ääntään kuuluviin eikä tilaa käsitellä asioita.

Huuskonen kehottaa pohtimaan, millainen kuuntelija olet parisuhteessa. Osaatko kuunnella rauhassa ja myötätuntoisesti toisen tarpeita ja ajatuksia? Kuinka hyvin osaat vastata omiin ja kumppanisi tunteisiin?

Nurkkaan ajettu olo johtaa usein tuhoisiin valintoihin

Huuskosen mukaan nurkkaan ajettu olo voi johtaa tuhoavien keinojen käyttämiseen. Tuhoavia keinoja ovat mm. passiivis-aggressiivisuus, väkivallan eri muodot, kontrollointi sekä uskottomuus.

Jos parisuhteessa on ajauduttu pitkittyneeseen tilanteeseen, jossa ongelmia ei saada ratkaistuksi, solmua voi ryhtyä avaamaan pohtimalla vastauksia näihin kysymyksiin:

• Mitä riitelykieltä käytän eniten? Mistä se kumpuaa?
• Käytänkö tuhoavia keinoja? Millaisia ne ovat?
• Osaanko säädellä tunteitani niin, että kykenen toimimaan ristiriitatilanteissa riittävän rauhallisesti ja pystyn kuuntelemaan myötätuntoisesti?
• Osaammeko kumppanini kanssa keskustella ja sopia konkreettisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi?
• Olenko sitoutunut vahvistamaan rakentavaa, asiallista ja rakastavaa vuorovaikutusta parisuhteessani?
• Olenko sitoutunut tekemään joka päivä pieniä tekoja, joista muodostuu vähitellen ratkaisu ongelmaan?

Lisää tietoa parisuhdetaidoista löytyy Kataja ry:n verkkosivuilta.

Nykyään perheeseen kuuluvat myös Elmeri, 14, ja Kaapo, 5. Minea päätti lopettaa golfin pelaamisen ja siirtyä valmentajaksi, kun Kaapo-kuopus oli taapero, pariskunta kertoo Anna-lehdelle.

Se oli intohimoiselle golf-ammattilaiselle vaikea päätös, mutta ura jatkui saman lajin parissa valmentajana. Ensimmäiset vuodet lopettamisen jälkeen olivat kuitenkin haparoivia.

– Tein ja suoritin. Päätin keskittyä perheeseen, valmennusopintoihin ja golfkoulun pyörittämiseen, mutta mikään ei ollut helppoa, Minea kertoo.

Roope seurasi puolisonsa kipuilua huolestuneena vieressä. Myös parisuhde joutui noihin aikoihin koetukselle.

Rakkaus ja hyvinvointi menee golfin edelle

Vaikeiden vuosien jälkeen parisuhdeonni on palannut takaisin.

– Jos ei olisi rakkautta, ei olisi mitään. Ura on tärkeä, mutta sen edelle olen aina valinnut hyvinvoinnin, elämän ja rakkauden, Minni pohtii Annassa.

Nykyään perheessä riittää hymyä ja huumoria. Haastattelussa Minea ja Kalle kertovat, miten heidän esikoisensa oli alle kouluikäisenä reagoinut siihen, kun kuuli kaverinsa pitävän golfista.

– Kun ystäväperheen poika vakuutti tykkäävänsä pelaamisesta, Elmeri kysyi, voiko joku oikeasti tykätä golfista. Hän oli silloin ehkä kuusivuotias.

Lue lisää Anna-lehden numerosta 22/2024 tai osoitteesta anna.fi, mitkä lajit Elmeri on valinnut ja miten perhe viettää yhteistä aikaa.

Olimmehan me aika erilaisia, mutta eikö erilaisuus ole ihan hyvä asia? Tai kyllä minua epäilyttivät tietyt seikat, mutta eihän täydellistä kumppania ole olemassakaan. Tai jopa: yksi piirre huolestutti minua, mutta olin varma, että voisin muuttaa häntä.

– Se, mikä suhteissa lähtee usein rakentumaan vinoon, on liika sormien läpi katsominen. Myötäily ja miellyttäminen oman hyvinvoinnin kustannuksella alkavat pitkän ajan saatossa nakertaa sisintä, sanoo Myllymaa.

Miellyttämisessä on kyse eri asiasta kuin normaalista kompromissien tekemisestä. Miellyttäjä muovaa itseään tai kieltää arvonsa pyrkiessään kelpaamaan toiselle.

Syyt tällaiseen suhteeseen ajautumiselle ovat monet. Esimerkiksi harras toive perheestä voi saada enemmän painoarvoa kuin se, mitä haluaa parisuhteelta tai kumppanilta.

Omavastuuosuuden lisääminen

Joskus ongelma piilee miellyttämisen tai tyytymisen sijaan siinä, että pyrkii muokkaamaan kumppaniaan toivottuun suuntaan. Tällöin puoliso näkee suhteessa vain kehityskohtia ja hakee vikaa toisesta.

Ajan saatossa voi Myllymaan mukaan sokeutua sille, mikä on faktaa ja mikä on oman mielen tulkintaa tilanteesta. Esimerkiksi jos kumppanit valitsevat mököttämisen avoimen keskustelun sijaan, kommunikaatio voi lähteä väärien tulkintojen peittämään suuntaan.

– Kommunikoinnissa pitäisi lisätä omavastuuosuutta ja kyetä pysähtymään omien tunteidensa äärelle ennen kuin syyttää toista. Puhun usein itsensä hämmästelyn taidosta eli siitä, että huomioi myös oman osuutensa tapahtumiin eikä löydä vikoja vain toisesta.

Hanna Myllymaa ajattelee, että keskinkertaiseen suhteeseen tyytymisestä, liiallisesta miellyttämisestä tai edellä kuvatusta perfektionismista on mahdollista selvitä yhdessä. Se vaatii, että molemmat osapuolet ovat avoimia ja vastaanottavaisia muutokselle. 

– Miellyttäjän on pystyttävä myöntämään ääneen, että olen kadottanut itseni tässä parisuhteessa. Monesti kumppani on huomannut saman, jolloin mahdolliset muutokset toisessa tai suhteen dynamiikassa pystyy hyväksymään.

Aina vinoutunutta lähtöasetelmaa ei pysty korjaamaan, eikä toisaalta tarvitsekaan. Joissain tilanteissa ero on parempi vaihtoehto.

– Joskus on niin, että suhteen aikana ihminen on pyrkinyt muovaamaan itseään, jotta saisi homman toimimaan. Eron hetkellä itsensä on sitten löytänyt paremmin.

Parisuhdetta ei voi korjata yksin

Vastaanotollaan Hanna Myllymaa on huomannut, että monesti parisuhteen toinen osapuoli on edennyt eropohdinnoissaan pitkälle ennen kuin ottaa ajatuksiaan puheeksi kumppaninsa kanssa. Se on epäreilua kahdesta syystä.

Ensinnäkin ihmisaivot toimivat Myllymaan mukaan niin, että kerran kun tyytymättömyys suhteeseen nostaa päätään, ihmisen huomio hiljalleen kiinnittyy negatiivisiin asioihin. Kun kurjat kokemukset kumuloituvat, negatiiviset asiat painottuvat kokonaiskuvassa.

– Alamme valikoivasti huomata tilanteita, joissa kumppani toimii toiveidemme vastaisesti tai ei anna kaipaamaamme huomiota. Negatiiviset havainnot vahvistavat eron polkua, jota mielen sopukoissa on lähdetty raivaamaan. Silloin parisuhteen hyvät asiat ja kumppanin hyvät puolet jäävät huomaamatta.

Toiseksi eroaikeet voivat tulla täytenä yllätyksenä puolisolle. Jos toinen on jo päättänyt erota, kumppani saa harvoin tilaisuutta korjata suhdetta tai muuttaa omaa käytöstään.

Hanna Myllymaa kannustaa siihen, että pariskunnat keskustelisivat tunteistaan ja suhteensa epäkohdista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toistuvat pettymyksen, ärtymyksen tai surun tunteet vaativat keskustelua.

Toisaalta kyky ottaa toisen tunteita vastaan on edellytys toimivalle suhteelle. Jos ei osoita kiinnostusta kumppaninsa keskustelunavauksiin tai jopa torjuu ne, on suhde yleensä tuhoon tuomittu. Loppujen lopuksi puolisoita liimaa yhteen tunne siitä, että tulee nähdyksi ja on toisen silmissä arvokas.

Perhe- ja paripsykoterapeutti Tiina Wiklundin mukaan etääntyminen on parisuhteissa tavallista.

– Parisuhteessa on monenlaisia vaiheita ja etääntyminen on yksi niistä. Sitä ei tietenkään välttämättä tapahdu kaikille, sillä jokainen parisuhde on yksilöllinen, Wiklund kertoo.

Etääntyminen parisuhteessa liittyy usein elämänmuutoksiin

Usein etääntymisen tunne osuu elämän muutostilanteisiin, kuten lasten syntymään.

Etääntymistä tapahtuu Wiklundin mukaan tyypillisimmin pariskunnille, joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Erityisesti lasten ensimmäisten elinvuosien aikana parisuhteessa on usein vaihe, jolloin moni saattaa kokea etääntyneensä puolisostaan.

Lasten saaminen muuttaa arkea konkreettisesti ja usein puolisoiden etääntyminen toisistaan liittyy tähän muutokseen. Hyvin pieni lapsi on fyysisesti ja psyykkisesti vanhemmistaan kaikkein riippuvaisin, mikä tekee elämästä kuormittavampaa.

– Yövalvomiset ja epätasainen vastuunjako kotona aiheuttavat usein väsymystä erityisesti kotona olevalle vanhemmalle. Tällaisissa tilanteissa keskustelu puolisoiden välillä voi jäädä vähemmälle, mikä puolestaan aiheuttaa negatiivisia tunteita ja ristiriitoja, Wiklund selittää.

Epätasapaino parisuhteessa aiheuttaa ristiriitoja

Useimmissa pikkulapsiperheissä tulee jossain vaiheessa eteen tilanne, jossa parisuhteen toinen osapuoli käy töissä ja toinen on kotona lapsen kanssa. Tällainen elämäntilanne voi aiheuttaa suhteeseen monia erilaisia ristiriitoja ja epätasapainon tunnetta.

Usein töissä oleva vanhempi kohtaa päivän aikana enemmän vuorovaikusta muiden aikuisten kanssa kuin kotona oleva vanhempi. Kotona oleva saattaa tulla tästä katkeraksi tai mustasukkaiseksi, koska on itse vuorovaikutuksessa pääasiassa lapsen kanssa ja, erityisesti, jos lähellä ei ole samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä jakamassa kokemuksia.

– Olisi hyvä, että molemmat vanhemmat saisivat hetken päivästä aikaa vain itselleen sekä yhdessä olemiselle. Usein molemmat vanhemmat ovat päivän päätteeksi kuormittuneita vaikkakin eri syistä, Wiklund toteaa.

Läheisyys voi tuntua haastavalta

Joskus etääntyminen parisuhteessa liitetään seksin ja läheisyyden puutteeseen.

Erityisesti pikkulapsiarjessa seksi ja fyysinen läheisyys saattavat jäädä vähemmälle huomiolle ja niistä saatetaan kokea jopa painetta.

– Kumppanin kanssa kannattaa puhua toiveista fyysiseen läheisyyteen liittyen. Fyysistä hellyyttä voi olla ilman, että siihen liittyy painetta seksin harrastamisesta. Myös pelkkä läheisyys voi hoitaa mieltä, Wiklund vinkkaa.

On hyvä huomioida myös, että esimerkiksi synnytyksestä palautuminen voi viedä aikaa ja muuttunut keho saattaa kaihertaa synnyttäneen mieltä. Joskus voi tuntua vaikealta ylipäätään päästää puolisoa fyysisesti lähelle.

– Oma keho voi tuntua jopa häpeälliseltä synnytyksen jälkeen. Silloin pelkkä puolison halaaminenkin saattaa tuntua vaikealta. Usein tästäkin aiheesta puhutaan liian vähän kumppanin kanssa, Wiklund toteaa.

Etääntyminen parisuhteessa – Puhuminen on ongelma sekä ratkaisu

Useimmiten etääntyminen parisuhteessa johtuu kommunikaation puutteesta.

– Monesti odotamme parisuhteessa, että puolisomme ymmärtää meitä ilman sanoja ja osaa lukea ajatuksemme. Kuitenkin me ihmiset olemme aika huonoja siinä. Usein parisuhteessa oletetaan liikaa ja puhutaan liian vähän toiveista.

Wiklund korostaa, että pariskuntien olisi tärkeää keskustella ennen lapsen tuloa esimerkiksi siitä, miten lapsen saaminen muuttaa yhteistä elämää, mitä se tarkoittaa vanhemmille ja millä tavalla parisuhteesta pidetään silloin huolta.

– Kumppanin kanssa käytävän keskustelun tulisi olla suoraa, rehellistä ja turvallista myös negatiivisten ja vaikeiden asioiden ilmaisemisen suhteen.

Ystävistä kannattaa hakea vertaistukea, mutta ei päätöksiä

Etääntyminen parisuhteessa voi aiheuttaa paljon yksinäisyyden tunteita. Vertaistuki on monelle merkityksellistä, ja vaikean parisuhdetilanteen puiminen läheisten kanssa saattaa tuntua tilanteessa lohdulliselta. Ulkopuolisilta voi myös saada tilanteeseen näkökulmia, joita itse ei välttämättä tulisi ajatelleeksi.

Toisaalta joskus jatkuva parisuhteen ongelmista avautuminen voi johtaa esimerkiksi siihen, että suojelunhaluinen lähipiiri kääntyy parisuhteen toista osapuolta vastaan. Siitä voi myöhemmin koitua ihmissuhteille monenlaisia ongelmia.

Parisuhteen ongelmien keskellä onkin hyvä muistaa, ettei riitoja yleensä voi ratkaista suhteen ulkopuolisten osapuolten kautta. Wiklund muistuttaa, että parisuhde on loppujen lopuksi kahden ihmisen välinen henkilökohtainen suhde.

– Ystävyyssuhteesta saa hyvää vertaistukea, mutta että jokainen tekee loppupeleissä omat päätökset parisuhteestaan.

Ystävän tehtävä on kuunnella, auttaa, tukea ja kunnioittaa päätöksiä, jotka toinen tekee.

Parisuhteesta täytyy huolehtia tietoisesti

Monilta pareilta saattaa vaikeuksien keskellä unohtua, että parisuhteesta täytyy tietoisesti valita huolehtia. Kumppaneiden tulisi pitää huolta toisistaan ja ymmärtää, että molemmat ovat myös oikeutettuja huolenpitoon.

Jos etääntyminen parisuhteessa johtuu perheellistymisestä, olisi Wiklundin mukaan tärkeää muistaa, että parisuhde on eri suhde kuin vanhempien välinen suhde lapseen.

– Siinä suhteessa on kolme ihmistä ja parisuhteessa on kaksi ihmistä. Parisuhteesta on tärkeää pitää huolta, koska myös lapsi elää vanhempiensa parisuhteen keskellä. Vaikka parisuhde ei ole lapsen suhde, vanhempien hyvinvointi heijastuu suoraan myös lapseen, Wiklund muistuttaa.

Parisuhteessa täytyy muistaa myös toisen huomioiminen. Huomatuksi tulemisen tarve on jokaisella erilainen ja toiveista täytyy myös muistaa jutella kumppanin kanssa suoraan.

– Kumppanin voi huomioida pienillä arjen asioilla kuten kahvin keittämisellä, aamupalan tekemisellä tai yhteisellä tekemisellä. Niiden eri tarvitse olla isoja asioita, vaan tärkeintä on, että molemmat tulevat huomioiduksi parisuhteessa tasapuolisesti.

Neuvolassa ja jälkitarkastuksessa kannustetaan harjoittamaan lantionpohjan lihaksia, mikä vahvistaa lihaksistoa ja helpottaa esimerkiksi ponnistukseen liittyvää virtsankarkailua. Synnytyksen jälkeiseen seksuaalisuuteen vaikuttavat kuitenkin monet eri asiat, kuten hormonaaliset muutokset ja imetys.

Vaikka emättimen limakalvojen kuivuutta voi helpottaa liukuvoiteilla ja rentoutumista lantionpohjan lihasten jumpalla, eivät nämä keinot yksin auta seksuaalisten halujen herättämiseen.

Muuttunut kehonkuva vaikuttaa seksuaalisiin haluihin

On normaalia, että seksi ei ole synnyttäneen henkilön tai puolisonkaan mielessä ensi kuukausina synnytyksen jälkeen. Tämä ei ole aina edes omista ajatuksista kiinni, sillä myös hormonit ohjaavat haluja. Se, että estrogeenitasot laskevat synnytyksen jälkeen, heikentää haluja ja kuivattaa limakalvoja.

– Oksitosiinin eritys puolestaan lisääntyy imettäessä ja vauvan ollessa vanhemman läheisyydessä, mikä ylläpitää tyytyväisyyden tunnetta. ”Imetyshormoni” prolaktiini vielä vähentää haluja huolehtimalla luontaisesti siitä, että äiti keskittyy vauvaan, kertoo äitiys- ja lantionpohjan fysioterapeutti ja seksuaalineuvoja Annakaisa Hinkkanen.

Hinkkanen auttaa työssään äitejä palautumaan synnytyksestä paremmin ja voimaan elinvoimaisemmin. Hän kertoo, että koska äidin seksuaalisuus on vielä hyvin vaiettu teema, hankaloittaa se aiheesta keskustelua joidenkin haasteita kokevien asiakkaiden kanssa.

– Raskausaikana ja synnytyksen jälkeen keho muuttuu hyvin nopeasti. Muuttunut kehonkuva vaikuttaa väistämättä naisellisuuden kokemukseen ja seksuaalisiin haluihin. Vauvan jatkuva iholla oleminen tuo monelle äidille tunteen, että kaipaa vauvan mennessä nukkumaan enemmänkin omaa tilaa ja ”happea ympärilleen” kuin toisen ihmisen läheisyyttä ja kosketusta, Hinkkanen toteaa.

”Äiti voi olla niin väsynyt ja kuormittunut, ettei tilaa seksille vain ole”

Hormonimuutosten lisäksi myös rinnat voivat herättää ristiriitaisia tunteita naiseuden ja seksuaalisuuden suhteen, kun aiemmin eroottinen alue tuottaakin lapselle ruokaa ja on kuin vauvan oma alue. Myös tuttu fyysinen kosketus voi tuntua synnytyksen jälkeen kummalta tai ikävältä muuttuneen kehon myötä.

Hinkkanen on huomannut työssään, miten moni hiljattain synnyttänyt äiti haluaisi haluta, mutta seksi tai mikään siihen liittyvä ei välttämättä herätä minkäänlaisia tunteita. Hän uskoo, että halujen eriparisuus puolison kanssa on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka synnytys vaikuttaa myös miesten haluihin.

– Koetaan huonoa omatuntoa siitä, kun seksiä ei ole ja puoliso kaipaisi sitä jo. Äiti voi kuitenkin olla niin väsynyt ja kuormittunut, ettei tilaa seksille vain olisi.

Myös muuttuneet roolit perheessä voivat herättää yllättävääkin kipuilua.

– Se, että ennen synnytystä on tottunut näkemään toisen puolisona ja yhtäkkiä näkee hänet myös vanhempana, voi osaltaan lisätä kiintymystä ja ihailua. Toisaalta haastavina hetkinä kumppania voi olla vaikea nähdä muuna kuin lapsen vanhempana.

Hinkkanen muistuttaa, että halut muuttuvat läpi elämän.

– Jos nyt on hiljaista ja seksille ei ole kaistaa, taas hetken päästä tulee uusi elämänvaihe ja tilaa voi löytyä eri tavoin.

Hiljattain synnyttäneen seksuaalisuuden herättelyn keskiössä on kokonaisvaltainen hyvinvointi. On tärkeä pysähtyä sen äärelle mistä nauttii ja miten jaksaa; onko saanut huolehdittua itsestään, päässyt hengähtämään säännöllisesti ja tehnyt asioita, joista pitää?

– Äidin oma hyvinvointi ja jaksaminen on pohja kaikelle halulle ja nautinnolle. Sitä edesauttaa lantionpohjan lihasten treenien lisäksi niin levon, ravinnon kuin parisuhteenkin teemat. Pelkkiin lantionpohjan lihasten supistuksiin ja lihaskuntotreeneihin keskittymällä lisätään harvoin hyvinvointia arjessa, Hinkkanen toteaa.

Halujen eriparisuus kumppanin kanssa voi turhauttaa

Hinkkanen kannustaa keskustelemaan synnytyksen jälkeen parisuhteeseen ja seksiin liittyvistä ajatuksista sekä toiveista mahdollisimman avoimesti kumppanin kanssa. Kuinka parisuhde voi? Onko yhteistä aikaa, kosketusta ja toisen huomioimista? Ollaanko aidosti kiinnostuneita toisesta ja toisen kuulumisista? Onko tilaisuuksia huomata toinen myös vanhemman roolin ulkopuolella?

– Monesti näitä teemoja pohditaan omassa päässä ja tehdään vikatulkintoja.

Halujen eriparisuus kumppanin kanssa voi turhauttaa. Hinkkanen kehottaa tarkastelemaan, onko haluille tilaa arjessa ylipäätään.

– Jos ei ole tilaa haluta edes kahvikuppia, on tuskin tilaa haluta seksiäkään. Jos arki on minuuttiaikataulutettua oravanpyörää, niin eivät seksihalut pääse heräämään. On kuitenkin eri tapoja nauttia. Seksi ei ole aina yhdyntää, Hinkkanen huomauttaa.

Seksi ei ole aina yhdyntää

Haluttomuuden ja halujen normalisointi synnytyksen jälkeen auttaisi Hinkkasen mielestä montaa äitiä itsesyytösten kanssa. Hän pitää tärkeänä, että neuvolassa otettaisiin puheeksi seksi synnytyksen jälkeen muutenkin kuin jälkitarkastuksesta annettavan ”vihreän valon” osalta. Neuvolassa olisi hänestä helppo antaa ensiohjeistus esimerkiksi siitä, miten yhdyntäkivut voivat johtua arvista tai limakalvojen kuivuudesta, mitä moni äiti ei tiedosta.

– Neuvolassa voisi muistuttaa myös siitä, kuinka fysiologiset asiat kuten hormonit vaikuttavat seksihaluihin. Tämä auttaisi myös monia puolisoita ymmärtämään, ettei kyse ole siitä, ettei äiti halua kumppaniaan, vaan halujen heräämisen taustalla on muita syitä. Seksistä ja seksuaalisuudesta puhuttaessa saadaan yleensä myös hyvää keskustelua äidin jaksamisesta ja parisuhteen tilasta, Hinkkanen nostaa.

Jos vulvan alueella on kipuja synnytyksen jälkeen, voi kokeilla nauttia esimerkiksi käsin, välinein tai suuseksin avuin. Hinkkanen kehottaa myös unohtamaan paineet siitä, että seksin tulisi aina johtaa tulemiseen tai orgasmiin.

– Sopikaa, ettei kosketuksen tarvitse johtaa seksiin eikä seksin tarvitse johtaa orgasmiin. Kosketus lisää kosketusta ja pienet hipaisut arjen keskellä voivat auttaa seksuaalisten halujen herättämisessä. Hipaisu olkapäälle toisen kattaessa pöytää, tarttuminen käteen autolle kävellessä, halaus nukkumaan mennessä tai käsi reidelle autossa istuessa. Voi myös sopia, että vain toinen saa tehdä aloitteen tietyn ajan, jos hän kokee painetta seksiin ryhtymisestä.

Lähteet: Synnytyksen ponnistusvaiheen hoidon käytännöt

– Ihastuminen on normaali tunne, joka kuuluu ihmisyyteen. Parisuhteessa olevankaan ei kannata säikähtää ihastumisen tunnetta. On eri asia, onko ihastuminen vain sisäinen fantasia vai toimiiko tunteen mukaan, painottaa vastaava psykoterapeutti Annukka Yrjövuori Terveystalo Turku Fokus Mielen erikoisyksiköstä.

Ihastumisen tunnetta ei kannata työntää väkisin sivuun, sillä usein tunteet tällöin vain voimistuvat. Tunteen kanssa voi olla kaikessa rauhassa ja antaa sen kulkea läpi kehon ja mielen. On hyvä miettiä rauhassa omia arvojaan ja pohtia, mikä tilanteessa olisi oikein ja mitä ylipäätään elämältä haluaa.

– Ihastuminen luo hyvän kohdan pysähtymiselle, jolloin voi miettiä omia tarpeitaan ja toiveitaan sekä sitä, minkä takia on sitoutunut omaan kumppaniin, Yrjövuori huomauttaa.

Tulevaisuutta voi selkiyttää esimerkiksi kirjoittamalla omia ajatuksia ylös tai lähtemällä kävelylenkille.

Ihastuminen parisuhteessa: Kaikkea ei tarvitse jakaa

Usein ihastuminen on oma sisäinen kokemus, joka tapahtuu vain oman pään sisällä. Yrjövuoren mukaan asiasta ei silloin tarvitse kertoa kumppanille.

– Parisuhteessa on kaksi erillistä yksilöä, joilla on omat sisäiset maailmansa. Ihastuminen, joka ei ole johtanut mihinkään tekoihin, on ihan ok prosessoida omassa mielessä. Tarvittaessa voi hakeutua keskustelemaan asiasta psykoterapeutin kanssa.

Tieto siitä, että kumppani on ihastunut toiseen saattaa herättää epävarmuuden tai riittämättömyyden tunteita. Näistä asioista olisi hyvä keskustella yhdessä, tarvittaessa pariterapiassa.

– Pariterapia on parisuhteen kehittymisen ja vahvistumisen tai asiallisen eron kannalta tärkeää. Pariterapia on turvallinen tila, jossa molempien on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin ja ammattilaisen apua tilanteeseen. On eri asia keskustella asioista kahdestaan kuin parisuhteen ulkopuolisen henkilön kanssa, Yrjövuori muistuttaa.

Kenen kelkkaan hyppäät?

Ihastuminen parisuhteessa tulee elämän aikana monelle eteen. Omassa elämässämme meillä on kuitenkin aina mahdollisuus valintoihin. Lisäksi olemme vastuussa käytöksestämme. Siksi päätökset kannattaakin tehdä omien arvojen pohjalta.

– Mietimme elämän aikana jatkuvasti, miten haluamme elää. Tämän pohdinnan kannattaa olla rehellistä.

Jotta epäröinniltä ja katumukselta välttyisi, on asiaa jaksettava työstää. Ihastumisen huumassa ei kannata tehdä hätiköityjä tekoja. Oman parisuhteen on oltava ykkösfokus ihastuessakin.

– Lähtökohtaisesti on ensin tärkeää prosessoida oma parisuhde ja vasta sitten voi mennä eteenpäin. Jos omista tunteistaan kertoo ihastukselleen, on jo tehnyt sen valinnan, että lähtee viemään ihastumisen tunnetta syvemmälle, Yrjövuori huomauttaa.

Jos perheessä on lapsia, kannattaa omia valintoja pohtia kaksi kertaa huolellisemmin. Silloin ihastuminen parisuhteessa ei ole vain oma asia, vaan tilannetta on tarkasteltava koko perheen kannalta: omia tarpeita, perheen dynamiikkaa ja toimivuutta.

– Lapset kannattaa jättää keskustelun ulkopuolelle ja pitää heidät näin turvassa aikuisten asioilta. Vasta jos perhe-elämään tulee aikuisten päätöksestä muutoksia, on asiasta kerrottava lapsille, Yrjövuori painottaa.

Isot elämänmuutokset, kuten uudelle asuinalueelle muutto tai pitkän parisuhteen päättyminen ovat hetkiä, jolloin olemme usein enemmän auki ihastumiselle. Myös vuodenajat, tarkemmin sanottuna sää, voi vaikuttaa herkkyyteemme ihastua.

– Ei ole tutkimusta siitä, olemmeko alttiimpia ihastumaan keväällä, mutta tällainen hypoteesi voidaan tehdä, sillä auringonvalo lisää dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa, ja lisäksi lämmön takia näemme enemmän paljasta pintaa, lääkäri ja tietokirjailija Emilia Vuorisalmi kertoo.

Se kehen ihastumme, on monimutkainen asia. Tutkimuksien mukaan saatamme etsiä meille sopivaa henkilöä, jonka immuunijärjestelmä täydentää omaamme, eli jonka kanssa voisimme saada mahdollisimman terveitä ja puolustuskykyisiä jälkeläisiä.

– On myös tutkimuksia, joiden mukaan etsimme ihastuksemme kohteesta tuttuutta ja turvaa, tai päinvastoin uutuudenviehätystä. Yhtä kaikki: ihastumisessa on aina jotain maagista mukana, Vuorisalmi muistuttaa.

Ihastuminen ei aina johda rakastumiseen

Rakastuessa jokaisen ihmisen aivoissa aktivoituvat samat alueet sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Aivoissamme lisääntyy muun muassa dopamiinin tuotanto, joka motivoi meitä tekemään töitä tavoitteidemme eteen. Myös stressihormonien: kortisolin ja noradrenaliinin tasot nousevat, jonka vuoksi emme tarvitse niin paljon unta ja myös nälän tunne voi vähentyä.

– Lisäksi kehomme testosteronipitoisuudet nousevat. Tämä voi nostaa seksihaluja.

Feromonit ovat ilmassa leijailevia molekyylejä, jotka saavat meidät tutkiskelemaan, onko ihastuksemme kohde yhteensopiva kanssamme eli onko ilmassa niin kutsuttua kemiaa. Jos kemiaa löytyy, pääsee ihastuminen kehittymään rakastumiseksi, jonka ensimmäinen vaihe tunnetaan ensihuumana. Silloin mielialaamme vaikuttavan serotoniinin pitoisuus saattaa laskea dopamiinin ottaessa ylivallan.

– Tästä syystä saatamme rakkauden ensihuumavaiheessa olla ahdistuneita ja epävarmoja esimerkiksi siitä, tunteeko vastapuoli varmasti samoin.

Huumavaiheessa ihastuksemme kohteesta tulee usein elämämme keskipiste. Puhumme vain hänestä ja haluamme viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa.

– Tämä saattaa johtaa siihen, että meistä tulee hajamielisiä ja alamme unohdella asioita.

Ihastuminen ei aina kuitenkaan ole ihanaa – olosuhteista riippuen se saattaa tuntua myös hämmentävältä, jopa pelottavaltakin. Saatamme yrittää työntää ihastumisen tunnetta pois, mikäli tunne on kielletty tai teemme työtä, joka vaatii tarkkaa keskittymistä.

– Se, että hyväksyy ihastumisen tunteen, auttaa. Jos ihastuksesta haluaa eroon, kannattaa vältellä yhteydenpitoa ja lopettaa henkilön seuraaminen esimerkiksi somessa, Vuorisalmi neuvoo.

Ihastuja- vai suhdetyyppi?

Ihastuminen ei ole ikuista. Huumavaihe kestää keskimäärin puolitoista vuotta, jonka jälkeen etuaivokuoren kuorikerroksen toiminta palautuu. Tämä tarkoittaa sitä, ettemme enää katsele rakkauden kohdettamme vaaleanpunaisten lasien läpi. Alamme nähdä toisen virheet ja saatamme jopa päätyä eroon. Jos päätämme jatkaa suhdetta, on edessä kiintymysvaihe.

– Kiintymysvaihe on tasainen, terveyttä edistävämpi vaihe. Alun huumavaiheen aikana erittyy stressihormoneja, joiden tieteellinen tarkoitus on mobilisoida energiaa kumppanin valloittamiseen ja lisääntymiseen. Se voi olla kuluttavaakin, Vuorisalmi selvittää.

Se, syveneekö ihastuminen koskaan rakkaudeksi, riippuu hyvin monesta tekijästä, eikä kukaan ole pystynyt osoittamaan tarkkaa rakkauden kaavaa. Se kuitenkin tiedetään, että välittäjäaineilla on tässäkin sormensa pelissä.

– Henkilöt, joiden keho erittää enemmän dopamiinia kuin serotoniinia, ovat tutkimusten valossa luontaisesti taipuvaisia vaihtamaan suhdetta herkemmin. Serotoniinipainotteiset ihmiset puolestaan eivät kaipaa huumaa niin paljon ja pysyvät keskimäärin paremmin pitkässä parisuhteessa, Emilia Vuorisalmi selvittää.

Kumpaa sinä olet? Voit testata Vuorisalmen verkkosivuilla.

– Ihastuessamme lähestymme ihastuksen kohdetta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Äänensävymme ja liikkeemme muuttuvat pehmeämmiksi ja olemuksemme on usein rento. Päämme on kallellaan niin, että kaulasuonet paljastuvat, kehonkielen asiantuntija Sami Sallinen avaa.

Kun tarkkailee hyviä ystävyksiä tai vastarakastunutta pariskuntaa kahvilassa, voi huomata, että he peilaavat toisiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että he käyttävät samoja ilmaisuja, elehtivät samalla tavalla ja intensiivisen keskustelun päätteeksi ovat vieläpä vaipuneet täysin samaan asentoon.

– Peilaaminen tapahtuu täysin alitajuntaisesti. Se on yksi aivojemme vahvimmista signaaleista, joka ikään kuin sanoo: ”Katso, pidän sinusta niin paljon, että haluan olla kuin sinä”.

Ihastuneena myös hymyilemme paljon, ja hymy on aitoa. Aidon hymyn tunnistaa silmäkulmien rypistymisestä.

– Silmäkulmien hymyrypyistä voi huomata olemmeko oikeasti iloisia vai hymyilemmekö vain kohteliasuuttamme, Sallinen vinkkaa.

Ehkä söpöin ja selkein merkki ihastumisesta on tahaton punastuminen. Se tarkoittaa, että autonominen hermosto on herännyt – mielemme on kiihtynyt.

Silmät ovat sielun peili

Kun ihastumme, merkittävin muutos sanattomassa viestinnässä tapahtuu katsekontaktissa. Jos pohdit, onko ihastuminen molemminpuolista, kannattaa tarkkailla vastapuolen silmiä.

– Tavallisesti katsomme keskustelukumppaniamme silmiin 60–70 prosenttia ajasta. Jos olemme hyvin kiinnostuneita toisesta ihmisestä, katsekontakti muuttuu tiiviimmäksi. Toki meissä on temperamenttieroja: toiset saattavat ihastuessaan alkaa jopa vältellä katsekontaktia ihastuksen kanssa.

Tutkimusten mukaan myös silmien räpyttelynopeus hidastuu. Normaalisti ihminen räpäyttää silmiään 12–14 kertaa minuutissa. Kun ihastumme ja keskitymme toisen intensiivisesti, räpyttelynopeus laskee jopa vain 1–3 kertaan minuutissa.

– Samalla myös syke hidastuu, kun viihtyy toisen seurassa, Sallinen huomauttaa.

On myös tutkittu fakta, että kun ihminen ajattelee ihastustaan, pupillit voivat laajeta liki sentin kokoisiksi tavanomaisesta 2–4 millistä. Tätä voi itse testata ottamalla videon kasvoistaan, kun ajattelee ihastustaan.

Tarkkaile näitä merkkejä ensitreffeillä

Kun tapaamme uuden ihmisen, skannaamme hänet nopeasti päästä varpaisiin ja teemme muutamassa sekunnissa paljon oletuksia muun muassa henkilön sosiaalisesta statuksesta ja varallisuudesta. Jos vastapuoli tuntuu viehättävältä, haluamme antaa parhaan mahdollisen kuvan itsestämme.

– Aluksi saatamme huokaista ja hymyillä. Sitten liikehdintämme muuttuu: kohennamme itseämme fyysisesti eli asettelemme itsemme hyvään asentoon, nypimme olemattomia pölyhiukkasia vaatteistamme ja asettelemme hiuksiamme.

Jos vastapuoli ei ole kiinnostunut, on energia tilanteessa aivan päinvastainen. Treffikumppani ei ole rento, hänen otsansa on rypyssä ja silmäluomet kireät. Hän saattaa jatkuvasti pälyillä ympärilleen ja etsiä pakokeinoa pois epämiellyttävästä tilanteesta.

Onko ihastuminen molemminpuolista? Joskus tulkinta voi mennä päin mäntyä

Sanattoman viestinnän tulkitseminen on haastavaa, sillä se on nopeampaa kuin puhe. Pelkän sanattoman viestinnän pohjalta ei kannata tehdä aukottomia johtopäätöksiä, sillä sanattomaan viestintään vaikuttavat niin olosuhteet kuin opitut käytösmallitkin. Saatamme esimerkiksi pitää käsiä puuskassa, koska meillä on kylmä tai tulla lähelle keskustelukumppaniamme, koska ympärillä on paljon melua.

– Myös katsekontakti saattaa hämätä: toisen mielestä voit olla vain kiinnostava keskustelukumppani ja mahtava tyyppi, ilman mitään seksuaalista vetovoimaa, Sallinen huomauttaa.

On myös hyvin tavallista, että oma ihastuminen sekoittaa sanattomien viestien tulkinnan. Toive vastapuolen tunteista halutaan uskoa todeksi. ”Hän hymyili minulle, ihastus on siis molemminpuolista” -ajatus on hyvin tyypillinen.

Paras keino selvittää, mitä ihastus kokee, on kertoa hänelle omista tunteistaan ja katsoa, kuinka hän reagoi. Monesti kuitenkin arastelemme tunteidemme paljastamista, sillä pelkäämme nolatuksi tulemista, jos vastapuoli ei tunnekaan samoin. Jos omia tunteitaan ei ole vielä valmis paljastamaan, voi kokeilla pientä kosketusta.

– Kosketuksella on meihin valtava voima, se saattaa muuttaa kohtaamisen energian aivan toiseen suuntaan. Siksi kannattaakin tarkkailla, miten vastapuoli reagoi pieneen, tahattomaan kosketukseen. Jos hän hymyilee, on asia aika selvä, Sami Sallinen huomauttaa.

Näissäkin tilanteissa yhteistä seksielämää voi olla ja sitä voi vaalia, kertoo seksuaaliterapeutti ja naistentautien erikoislääkäri Sami Onoila Mehiläiseltä.

Monesti erillään oleminen nähdään negatiivisena asiana. Suhde ja seksi voivat kuitenkin saada myös piristystä siitä, etteivät osapuolet ole koko ajan saman katon alla. Etäseksi voi tuoda uudenlaisia ja hyviä ulottuvuuksia parisuhteeseen, ja sen kautta voi kokea läheisyyttä.

Puolison kanssa on hyvä aluksi käydä keskustelu, mitä ajatuksia ja toiveita aiheesta herää. Tässä yhteydessä Onoila muistuttaa, että etäseksin harrastamiseen on useita tapoja – esimerkiksi avoin videoyhteys on vain yksi niistä.

Ennen etäseksiin ryhtymistä kannattaa myös sopia säännöistä: Sovitaanko tietty aika, milloin etäseksiä harrastetaan vai voiko toista lähestyä asialla spontaanisti? Missä molemmat ovat yhteisen hetken aikana? Halutaanko seksissä käyttää erilaisia etänä ohjattavia seksileluja, joita löytyy nykyään markkinoilta niin vaginoille kuin peniksille?

Toisaalta etäseksi voi olla myös täysin verbaalista, kuten vihjailevat viestit tai puhelut. Nykypäivän mobiililaitteet kuitenkin mahdollistavat myös kuvien ja videoyhteyden käyttämisen, mihin kannattaa sopia selvät säännöt ja tarkistaa se, että ne eivät pääse osapuolten haluamatta muiden silmille.

– Pari voi sopia, että kuvat esimerkiksi poistetaan heti katsomisen jälkeen. On hyvä keskustella siitäkin, saako kuvia tulostaa, tallentaa tai näyttää muille. Kannattaa myös varmistaa, etteivät kuvat päädy automaattisesti pilvipalvelimelle. Kaikki tällaiset yksityiskohdat on tärkeä käydä yhdessä läpi.

Videokin tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia: kuvaavatko molemmat liveyhteydellä lähetystä toiselle vai onko kyseessä videotallenne, jonka toinen voi katsoa sopivana hetkenä?

Miten päästä yli kiusallisuudesta?

Kun kumppanit ovat erossa toisistaan, täytyy luottamusta rakentaa ennen kaikkea keskustelun kautta.

Onoilan mukaan pariskunnan kannattaa etäseksin lisäksi keskustella myös siitä, missä suhteen rajat menevät erillään ollessa: Mitä pidetään sallittuna ja mikä katsotaan pettämisenä? Onko esimerkiksi pornon katsominen tai toisten tapaaminen sallittua? Jos toisten tapaaminen sallitaan, katsotaanko pettämiseksi esimerkiksi halaaminen, pussailu tai seksin harrastaminen toisen kanssa ilman ihastumista?

Luottamuksen rakentaminen on tärkeää, jotta etäseksi tuntuu luontevalta. Toisaalta uusien asioiden kokeminen voi aluksi tuntua vaivaannuttavalta, mutta samalla suhteen tunneyhteys voi syventyä uudella tavalla.

Onoila myös vinkkaa, että ensimmäiseksi ei tarvitse esimerkiksi videoyhteydellä kuvata sukuelimiä tai rintoja.

– Rakkaan ihmisen kasvojen näkeminen silloin, kun hän saa orgasmin esimerkiksi itsetyydytyksellä, voi syventää kiintymystä ja tuoda uutta ulottuvuutta seksiin.

Puhelun aluksi molemmat voivat rauhassa jutustella kuulumisia ja kertoa miten paljon rakastavat toista. Näin puhelu voi edetä seksiin molempien sitä halutessa. Keskustelussa voidaan myös suunnitella, mitä seuraavalla kerralla tehdään yhdessä, kun toinen tulee esimerkiksi viikonloppuna käymään kotona.

– Läsnäolo on tärkeä elementti, Onoila painottaa.

Myös jälkipuinti on tärkeä osa etäseksiä. Olivatko molemmat tyytyväisiä vai tulisiko jotakin muuttaa suuntaan tai toiseen? Mahdolliset erimielisyydet on hyvä keskustella jo etänä, jotta yhteinen tapaamisaika ei mene riitelyyn.

On hyvä pitää mielessä, että vaihtoehtoja etäseksin suhteen on useita – ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa yhteiselle ilottelulle.

Kaksplus selvitti, mitkä horoskooppimerkit sopivat erityisen hyvin yhteen.

Oinas (21.3.–20.4.)

Oinaat ovat usein kiinnostuneita omista aktiviteeteistaan ja janoavat vaihtelua. He ovat myös persoja kauneudelle. Vaihtelunhalu ei kuitenkaan välttämättä tarkoita parisuhderintamalla kaipuuta vaihtaa kumppania tiheästi. Oinaat eivät vain kaipaa sulautumista kumppaniinsa tai parisuhdetta, jossa on jatkuvaa yhdessäoloa.

Tämä aktiivinen tulimerkki voi luoda toimivan suhteen esimerkiksi eloisan ja vaihtelunhaluisen kumppanin kanssa, kuten kaksosten merkin edustajan.

Toisaalta horoskooppien yhteensopivuus voi perustua monenlaisille seikoille. Kaksosten lisäksi oinaalle sopii myös pehmeä nousumerkki, kuten vaaka, joka pehmentää oinasta ja vetää tätä puoleensa.

Leijonan, toisen tulimerkin edustajan kanssa, vetovoimaa löytyy, mikä täydentyy luontevalla kanssakäymisellä.

Härkä (20.4.–20.5.)

Maamerkkinä härkä ilmentää vankkumattomuutta ja pysyvyyttä. Hän on usein myös mitä romanttisin kaikessa aistillisuudessaan. Härän kanssa yhteen sopiikin hyvin rapu tai neitsyt, jotka kumpikin ilmentävät sopusointuista elämänmenoa. Tosin neitsyen kanssa suhteen kompastuskiveksi saattaa muodostua liika kaverillisuus.

Sen sijaan kauris voi olla härälle unelmakumppani. Maamerkkeinä heillä on riittävästi yhteistä ja he arvostavat samankaltaisia asioita, mutta myös täydentävät toisiaan: Härkä usein ihastuu kauriissa erityisesti hänen herättämäänsä turvallisuudentunteeseen, kauris härässä lempeään ja rauhalliseen olemukseen.

Härkä voi myös rakastua skorpionin kanssa. Suhteella on hyvät edellytykset toimia, sillä horoskooppien yhteensopivuus perustuu sille, että härän rauhallinen olemus tasapainottaa skorpionin intensiivistä tunne-elämää. Skorpioni puolestaan tuo härän elämään energisyyttä.

Kaksoset (21.5.–20.6.)

Kaksoset arvostaa eloisana ja leikkisänä luonteena henkilöä, jonka kanssa ihmetellä ja tutkia maailman menoa. Vaihtuvat tilanteet ja vikkelät liikkeet eivät saa olla kaksosten kumppanille kauhistus.

Jousimies ja kaksoset saattavat ihastua aivan päätä pahkaa. Toisaalta suhde saattaa kariutua liialliseen erilaisuuteen tai siihen, että toinen pelästyy voimakasta tunnekokemusta, eli syvää rakastumista. Suhteella voi kuitenkin olla hyvät edellytykset antoisaan jatkoon: molempia yhdistää tietty vapaudenhalu ja kaipuu seikkailuun.

Vesimies ja kaksoset puolestaan kokevat yhdessä olemisen poikkeuksellisen helpoksi ja luontevaksi. Näiden horoskooppien yhteensopivuus perustuu sille, että he voivat löytää yhdessä leikkisän puolen itsestään.

Rapu (21.6.–21.7.)

Tunteellisella, perhekeskeisellä ja herkällä ravulla kemiat kohtaavat yleensä mainiosti neitsyen kanssa. Voimakas kemia ei välttämättä syty heti ensi hetkessä, mutta molemminpuolista vetovoimaa löytyy yleensä ajan kanssa.

Ravulla ja toisella saksiniekalla, skorpionilla, klikkaa todennäköisesti myös erittäin hyvin ja horoskooppien yhteensopivuus on ilmeistä: Pehmeä rapu saa kaipaamaansa syvällisyyttä mutta myös turvallisuutta intensiivisestä ja energisestä skorpionista.

Myös kalojen kanssa rapu tuntee todennäköisesti olonsa kodikkaaksi sekä luontevaksi, ja mahdollisuudet pitkään parisuhteeseen ovat loistavat.

Leijona (22.7.–22.8.)

Valovoimaa huokuva ja rohkea leijona voi luoda mainion parisuhteen neitsyen kanssa. Vaikka neitsyt on tyypillisesti varovainen ja pidättyväinen, täydentävät nämä eläinradan merkit toinen toistaan.

Myös oinas on leijonalle loistava kumppani, mikäli vetovoimaa löytyy riittävästi. Oletettavasti molemmat kokevat olonsa luonteviksi toistensa seurassa. Sama pätee jousimieheen. Myös vesimiehen kanssa voi synkata hyvin, kunhan nämä kaksi vain sattuvat kohtaamaan toisensa.

Vaaka puolestaan sopii hyvin yhteen leijonan kanssa, sillä tasainen luonne tuo hyvän kontrastin leijonan vahvalle, jopa kulmikkaalle persoonalle. Vaaka nauttii sosiaalisuudesta ja leijona esiintymisestä – niinpä tämä pari saattaa hyvinkin kohdata ja viettää aikaa esittävän taiteen parissa.

Neitsyt (23.8.–22.9.)

Tarkalla ja varovaisellakin neitsyellä kemiat kohtaavat usein hyvin ravun kanssa. Rapu on yleensä tunteikas, mutta myös lämmin ja harkitsevainen, mikä on neitsyestä kodikasta.

Myös kalojen tunteellisuus tarjoaa usein vastapainoa neitsyen järjestelmälliselle luonteelle. Nämä kaksi ovat taipuvaisia viehättymään toisistaan ja parhaimmillaan heidän välilleen muodostuu herkkä ja rakastava suhde.

Horoskooppien yhteensopivuus voi perustua myös samoille elementeille. Esimerkiksi kauriin kanssa neitsyen suhde muodostuu yleensä luontevasti, ovathan nämä kaksi maaelementin edustajia. He eivät kaipaa ympärilleen vilskettä ja säpinää, vaan viihtyvät molemmat mainiosti kodin rauhassa ja iloitsevat pienistä arjen asioista.

Vaaka (23.9.–22.10.)

Vaaka ja vesimies viihtyvät luontevasti yhdessä, ja heidän on helppo tulla juttuun. Joskus kuitenkin tällainen suhde voi olla enemmän ystävyyteen taipuvainen, ellei vaa’alla ole nousumerkkinä esimerkiksi leijona, mikä tuo suhteeseen enemmän ytyä.

Jousimiehen kanssa vaaka saa elämäänsä toimintaa ja vaihtelua – ja pääsee ilmentämään sosiaalisia taitojaan, joita hänellä yleensä on ja jotka merkitsevät paljon.

Myös skorpioni vetää puoleensa harkitsevaista ja tasaista vaakaa, joka nauttii muun muassa kauneudesta. Näiden horoskooppien yhteensopivuus perustuu myös sille, että skorpionin tietty intensiivisyys kiehtoo Vaakaa. Vaikka skorpionin tunne-elämä saattaa välillä olla vaa’alle monimutkaista ymmärtää, löytävät merkit monesti luontevan yhteyden keskenään.

Skorpioni (23.10.–21.11)

Ravun kanssa klikkaa todennäköisesti erittäin hyvin. Pehmeänä saksiniekkana rapu saa kaipaamaansa syvällisyyttä mutta myös turvallisuutta intensiivisestä ja energisestä skorpionista. Myöskin tasainen ja sulava vaaka usein viehättyy skorpionista, joka puolestaan rauhoittuu ja rentoutuu vaa’an seurassa.

Kauris ja skorpioni sopivat hyvin yhteen, sillä skorpioni aistii kauriin rauhan ja tasaisuuden, mikä tuntuu turvalliselta. Kauris puolestaan nauttii skorpionin intensiivisestä ja pysyvyyttä arvostavasta luonteesta. Maaelementeistä myös härän ja skorpionin suhde voi olla ainutlaatuinen, sillä härässä on vakautta, jota skorpioni kaipaa.

Kalat on myös mitä mainioin puolisoehdokas skorpionille. Näiden horoskooppien yhteensopivuus näkyy yleensä siinä, että usein molemmat viehättyvät toisistaan jo ensi silmäyksellä. Tunteiden roihu ja niissä hekumoiminen on molemmille merkeille tärkeää. Kalat arvostaa skorpionin sitkeyttä ja voimaa, skorpioni kaloissa tunteiden lempeää virtaa.

Jousimies (22.11.–21.12.)

Leijonaa ja jousimiestä yhdistää luontevasti seikkailunhaluisuus. Molemmat ovat innokkaita liikkujia ja fyysisesti rohkeita. Parhaimmillaan molemmat innostavat toisiaan, mistä syntyy positiivista energiaa.

Kaksosista jousimies saa puolestaan uteliaan ja vaihteluhaluisen puolison, jonka kanssa juttu todennäköisesti luistaa mainiosti. Näillä kahdella intohimo voi olla hyvinkin suurta, joskin toisen erilaisuus saattaa välillä koetella hermoja.

Jousimies nauttii tyypillisesti toiminnasta ja uusista asioista. Vaaka puolestaan sosiaalisesta elämänmenosta. Näiden horoskooppien yhteensopivuus on kiistatonta, sillä heidän on usein helppo yhdistää toiveensa.

Kauris (22.12.–20.1.)

Kauris ja härkä voivat olla unelmapari. Maamerkkeinä heillä on riittävästi yhteistä ja he arvostavat samankaltaisia asioita, mutta myös täydentävät toisiaan: Härkä usein ihastuu kauriissa erityisesti hänen herättämäänsä turvallisuudentunteeseen, kauris härässä lempeään ja rauhalliseen olemukseen.

Kauris ja skorpioni sopivat hyvin yhteen, sillä skorpioni aistii kauriin rauhan ja tasaisuuden, mikä tuntuu turvalliselta. Toisaalta horoskooppien yhteensopivuus liittyy myös siihen, että kauris puolestaan nauttii skorpionin intensiivisestä ja pysyvyyttä arvostavasta luonteesta.

Kalat ja kauris täydentävät toisiaan luonnollisesti ja mutkattomasti. Kauriin itsekontrolli ja konkreettisuus saavat vastapainoa kalojen tunteellisuudesta ja mielikuvituksellisuudesta.

Vesimies (21.1.–18.2.)

Vesimies ja kaksoset kokevat yhdessä olemisen poikkeuksellisen helpoksi ja luontevaksi. He voivat löytää yhdessä leikkisän puolen itsestään.

Vaaka ja vesimies viihtyvät luontevasti yhdessä, ja heidän on helppo tulla juttuun. Joskus kuitenkin tällainen suhde voi olla enemmän ystävyyteen taipuvainen, ellei vaa’alla ole nousumerkkinä esimerkiksi leijona, mikä tuo suhteeseen enemmän ytyä.

Leijonan edustajassa vesimiestä kiehtoo energisyys ja samankaltainen, intensiivinen rytmi. Sen sijaan leijona näkee vesimiehessä itseään rauhoittavia elementtejä mutta myös toisaalta ihmisen, jonka kanssa leikkisyydelle on hurmaavan paljon sijaa.

Kalat (19.2.–19.3)

Vesielementin edustajana kalat tulee potentiaalisesti hyvin juttuun ravun kanssa. Yleensä kalat on hiukan avoimempi ja spontaanimpi kuin rapu, mutta molemmille eleet, ilmeet ja tunteiden ilmaisu ovat tärkeitä, yhdistäviä asioita.

Kalojen tunteellisuus tarjoaa usein vastapainoa neitsyen järjestelmälliselle luonteelle. Nämä kaksi ovat taipuvaisia viehättymään toisistaan ja parhaimmillaan heidän välilleen muodostuu herkkä ja rakastava suhde. Samoin on kauriin kanssa.

Kalat on myös mitä mainioin puolisoehdokas skorpionille. Usein molemmat viehättyvät toisistaan jo ensi silmäyksellä. Tunteiden roihu ja niissä hekumoiminen on molemmille merkeille tärkeää. Kalat arvostaa skorpionin sitkeyttä ja voimaa, skorpioni kaloissa tunteiden lempeää virtaa.

Lähde: Palomäki, Ulla: Horoskooppimerkkien voima – Tähtimerkit elämässä ja ihmissuhteissa (2018, Gummerus)

Alkuun kalenterin kehittäjäkaksikko ilakoi keksintönsä saamasta suuresta suosiosta, mutta melko pian heidän korviinsa alkoi kantautua toisenlaisia, vielä ilahduttavampia viestejä: joulukuun puoliväliin mennessä jo ainakin yhdeksän onnellista asiakasta oli ilmoittanut olevansa raskaana.

Erityisen koskettava palaute saapui Viivi Rintasen Instagram-seuraajalta, joka oli kärsinyt lapsettomuudesta jo tovin. Vuoden yrittämisen jälkeen hän oli jo luopunut toivosta, mutta joulukuussa viimein tärppäsi.

– Kamasutrakalenteri yllätti meidät täysin suosiollaan ja ollaan iloisia jokaisesta vauvauutisesta! Kalenterin tarkoitus oli tuoda iloa kaamoksen keskellä sekä leikkisyyttä ja huumoria petipuuhiin, ja palautteesta päätellen se on tehnyt juuri tämän, Desire ja Viivi ilakoivat Kaksplussalle.

Voi hyvinkin olla, että seksikalenterin inspiroimana alkunsa saaneita vauvoja on luvassa lisääkin, sillä joulukuuta on vielä jäljellä.

Joulukalenterikaupan lisäksi Viivi ja Desire äänittävät Paritellen-podcastia, jossa keskitytään puimaan seksiä ja intiimiaiheita. Desirellä on Kaksplussan alla myös oma blogi.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön VIIVI & DESIRE (@paritellenpodi) jakama julkaisu

Jopa silloin, kun joutuu raskaana oman kumppaninsa ja lapsen isän pahoinpitelemäksi.

Puoliso oli saanut Kaisan uskomaan, että hän on huono ja saamaton tapaus, jonka syytä kaikki oli. Kaisa oli valmiiksi kärsinyt huonosta itsetunnosta, jota Mikko käytti hyväkseen alkurakkauden huuman jälkeen.

Kaisa ja Mikko olivat alkaneet seurustelemaan parikymppisinä. Kun onnensa kukkuloilla oleva pariskunta muutti yhteiseen asuntoon, alkoi Mikosta näkyä väkivaltainen puoli.

Ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen Kaisa oli hämmentynyt. Miten hän oli päätynyt väkivaltaiseen suhteeseen? Kaisa kuitenkin pohti, ettei ehkä pärjäisi vieraassa kaupungissa omillaan taloudellisesti, sillä vain Mikko oli heistä töissä. Kaisa yritti löytää omaa alaansa, mutta menneiltä vuosilta tuttu masennus hiipi takaisin elämään.

Mikko sätti masentunutta Kaisaa, joka tunsi itsensä yhä arvottomammaksi. Ehkäisy oli jätetty muuton yhteydessä pois ja pian Kaisa olikin raskaana.

Odotusaikana tapahtunutta vakavaa pahoinpitelyä kuvaillaan teoksessa Vaitonaiset (Atena, 2023), jossa väkivaltaa kokeneet naiset kertovat tarinansa.

”Kaisa ei enää muistanut kunnolla, mitä oli tapahtunut. Riita Mikon kanssa oli äitynyt, mutta sen jälkeen muisti oli katkennut.

Seuraavassa hetkessä Kaisa oli taas maannut lattialla, tällä kertaa osuma oli tullut vatsaan. Lattialla Kaisa tunnusteli kipujaan, jotka säteilivät navan vierestä koko vatsaan. Hänen katseensa oli kiinnittynyt olohuoneen sohvan vieressä odottavaan pahvilaatikkoon, jonka kylkeen oli kuvattu kaksi isompaa ja kaksi pienempää ankkaa ja yhdet lastenrattaat. Ankoilla oli erilaisia talvivaatteita yllään.

Pahvilaatikon sisällä oli viikattuna ainakin toppahaalari, potkupukuja, liinoja ja unipupu.”

Unohtuneesta pyyhkeestä seurasi uhkailua

Kaisa oli hyvin järkyttynyt iskusta. Hän käski Mikkoa välittömästi kutsumaan ambulanssin paikalle. Sairaalassa todettiin, että vauva oli kaikeksi onneksi kunnossa.

Kotimatkalla taksissa Kaisa vaati Mikkoa lupaamaan, että kerran täytyi olla viimeinen.

Mikko piti lupauksensa, ainakin siihen asti, että vauva syntyi. Sen sijaan taloudellinen väkivalta, joka oli alkanut jo aiemmin, jatkui läpi raskauden.

Mikko velvoitti Kaisaa maksamaan äitiyspäivärahastaan pariskunnan vuokran ja sähkön. Kaisalle jäi ostosten jälkeen tilille kuukausittain suunnilleen sata euroa. Myös fyysinen väkivalta jatkui raskauden päätyttyä.

Suhteeseen syntyi vielä toinen lapsi, mutta ero pyöri Kaisan mielessä jatkuvasti. Kahdentoista vuoden liitto päättyi lopulta yhteisymmärryksessä, sillä Mikolla oli kiikarissa jo toinen suhde.

Valitettavasti Mikko on jatkanut kiusantekoa eron jälkeen, vaikka Kaisa elää lastensa ja uuden puolisonsa kanssa nykyään eri paikkakunnalla. Lapset tapaavat Mikkoa joka toinen viikko.

”Viimeksi hän uhkaili Kaisaa käräjäoikeudella, koska Kaisan pakkaamasta lapsen jumppapussista oli puuttunut pyyhe”, teoksessa kerrotaan.

Lähisuhteissa tapahtuva väkivalta on aina väärin

On ymmärrettävää, että väkivallan uhri yrittää löytää syitä sille, miksi läheinen kohdistaa häneen väkivaltaa. Usein uhri yrittää löytää näitä syitä itsestään. Ihmisellä on tarve yrittää löytää järkevä selitys sille, miksi jotakin hyvin kamalaa on tapahtunut.

Väkivalta on kuitenkin aina väärin ja täysin tarpeetonta. Turvallisessa parisuhteessa riitely ja nahistelu on tasavertaista, eikä siihen sisälly pelkoa tai väkivallan uhkaa.

Myös uhkailu on väkivaltaa, joka aiheuttaa uhkailun kohteelle suurta kärsimystä ja ahdistusta.

Lähteet: Nurmo, Saara 2023. Vaitonaiset – kirja suomalaisesta lähisuhdeväkivallasta (Atena)

Satu paljastaa Annassa, ettei hän koskaan varsinaisesti haaveillut vanhemmuudesta vaan epäröi, sopisiko äitiys hänelle. Kirjailija kertoo, että hän alkoi odottaa esikoistaan yllättäen.

– Olin 30-vuotias enkä ehdottomasti ajatusta vastaan, se vain tuntui oudolta. Sitten ajattelin, että minä totun tähän kyllä.

Toisen lapsen raskaudessa koettiin sen sijaan hurja käänne, sillä odotuksen riemu vaihtui hetkellisesti keskenmenon suremiseen. Sitten lääkärissä kävi ilmi, että raskaus olikin jatkunut normaalisti.

Nyt sekä Satu että Björgvin tuumaavat Annassa, että elämästä on tullut sitä hauskempaa, mitä isommaksi tytöt ovat kasvaneet. Björgvin on saanut jälkikasvustaan harrastuskavereita rakastamiinsa lajeihin, kuten kiipeilyyn ja lasketteluun.

– [He] tekevät siis kaikkea sitä, mitä minä en uskalla tehdä, Satu nauraa Annalle.

Työnjako kotona on yksimielisesti sovittu

Saga-esikoisen synnyttyä pariskunnalle oli selvää, että vastuu lapsenhoidosta jaettaisiin mahdollisimman tasan. Tällä hetkellä vetovastuu arjesta on Björgvinillä.

Satu Rämö on julkaissut kolme kirjaa puolessatoista vuodessa. Dekkarisarjan avausosa Hildur oli viime vuoden myydyin kirja Suomessa. Jättimenestyksen ansiosta Satu on ollut kysytty esiintyjä niin kirjastoissa, kirjamessuilla kuin kirjakaupoissakin. Dekkareihin pohjautuvan tv-sarjan kuvaukset alkavat ensi vuoden lopulla.

Sillä aikaa, kun Satu on markkinoinut kirjojaan Suomessa, Björgvin on hoitanut perheen lapsia ja kotia Islannin Länsivuonoilla. Koulutukseltaan Björgvin on solubiologi, mutta pariskunta on sopinut, että tällä hetkellä Satu elättää perheen töillään.

– Minun hommani on tukea Satua nyt ja pitää huolta siitä, että kotona on kaikki kunnossa, Björgvin sanoo Annassa.

– En voisi tehdä työtäni tällä tahdilla, jos Björgvin työskentelisi kuten minä. Olen kiitollinen siitä enkä koskaan ajattele sitä, että tienaan enemmän rahaa kuin hän, Satu puolestaan sanoo.

Björgvin toteaa Anna-lehdessä tietävänsä, että on miehiä, joille ei sovi se, että vaimo tuo leivän pöytään. Sellainen tuntuu hänestä vieraalta.

– En voi ymmärtää sitä ajattelutapaa. Mehän olemme yksikkö, työskentelemme yhteisen päämäärän eteen.

Miten Satu Rämö ja Björgvin Hilmarsson tapasivat toisensa? Mitä Björgvin tuumaa puolisonsa kirjoista? Lue koko juttu Annan numerosta 47/2023 tai verkosta anna.fi!

1. Me-henki

Hyvän parisuhteen lähtökohtana on aina molempien aito halu olla suhteessa vapaasta tahdostaan. Halu sitoutua toiseen ja yhteiseen suhteeseen on jo vankka perusta yhdessäololle.

– Näen, että molemmille tulee olla tärkeä arvo haluta olla yhdessä ja vaalia me-henkeä. Tiiminä pari voi yhdessä selvitä vaikeuksien yli, pari- ja perhepsykoterapeutti Jutta Lundius aloittaa.

Tiimiksi kehittyminen ei hänen mukaansa ole helppoa, sillä edellytys on joustavuus ja vuorovaikutus.

– Kiitä, älä moiti, kuuntele ja anna tilaa. Pareilla, jotka toimivat tiiminä on enemmän läheisyyttä kuin etäisyyttä

Myös yhteinen tulevaisuuden näkymä on tärkeä – Lundiuksen mielestä omien lisäksi olisi hyvä olla myös riittävästi yhteisiä visioita sekä tavoitteita. Työssään monia pareja auttanut Lundius pitää erityisen tärkeänä myös sitä, että suhteessa tuetaan ja kannustetaan toinen toista. Joskus on tärkeää katsoa hankaluuksia sormien välistä.

– On tärkeää keskittyä näkemään toisen hyvät puolet ja ruokkia niitä parhaita puolia esiin sen sijaan, että keskittyisi liikaa siihen, mikä ei välttämättä toimi. Kaikki ovat toki yksilöitä, mutta yhteistä suhteissa tulisi olla halu ja vaivannäkö suhteeseen sitoutumisesta.

2. Keskusteluyhteys

Parisuhteen on helpompi toimia, kun osapuolilla on samanlaisia perusarvoja elämässä. Tutkimukset osoittavat, että poikkeavat arvomaailmat voi olla vaikea sovittaa yhteiseen arkeen.

– Jos toinen suhteessa on pehmeiden ja humanististen arvojen puolestapuhuja ja toisella on kärjessä kovemmat arvot, kuten esimerkiksi talous tai raha, voi siitä tulla liian suuria arvoristiriitoja, mitkä heijastuvat suhteeseen negatiivisesti, Lundius huomauttaa.

Joskus liian suuri arvoristiriita, kuten esimerkiksi toisen ehdotus avoimesta suhteesta, voi olla toiselle liikaa. Hyvälle parisuhteelle on kuitenkin tärkeää avoin vuorovaikutus ja keskustelukulttuuri. On myös olennaista miten ristiriidoista tai asioista ylipäätään voidaan keskustella ja mistä on lupa olla eri mieltä.

Lundius korostaa, että hyvään parisuhteeseen ei tulisi kuulua sen pelkäämistä, mistä voi puhua tai miten toinen ottaa vastaan eriävät mielipiteet. Hän suosittelee asiakkaitaan tekemään parisuhteesta silloin tällöin kuin auton vuosihuoltoa ja pitämään check-upin siitä mitä suhteeseen kuuluu, mikä toimii ja mihin kumpikin on tyytyväinen.

– Suosittelen, että pysähdyttäisiin rauhassa sen äärelle, mitä meille kuuluu yhdessä, mitkä asiat eivät ehkä toimi niin hyvin tällä hetkellä ja mihin olemme menossa yhdessä. Teemmekö yhdessä töitä kodin ja perheen eteen? Kantaako kumpikin vastuuta? Onko aikaa hellyydelle? Kuuntelemmeko toistemme intiimiä toiveita? Saammeko riittävästi lepoa ja rentoutumista?

3. Kyky katsoa peiliin

Riitely liittyy jossain määrin jokaiseen suhteeseen. Hyvän parisuhteen voi kuitenkin erottaa epäterveestä suhteesta Lundiuksen mielestä siitä, miten riidat hoidetaan ja käsitellään jälkikäteen.

– Riidat kuuluvat parisuhteeseen. Ne on hyväksyttävä jossain määrin, mutta jos riidat jäävät päälle kovin pitkiksi ajoiksi eikä niistä pääse palautumaan, tulee suhteeseen ikävä jännite. Se voi johtaa jatkuvaan pieneen ahdistukseen, jolloin pitää olla vähän varuillaan joka tilanteessa.

Hyvään parisuhteeseen ei kuulu minkäänlainen väkivalta. Toisen jatkuva arvostelu tai negatiivinen palaute voi olla henkistä väkivaltaa, mitä ei ole aina helppo tunnistaa.

Joillekin pareille on tavallisempaa olla eri mieltä asioista. Lundius kuitenkin nostaa, että oleellista on, miten parisuhteen hyvä yhteys palautetaan riidan jälkeen, ja miten suhteen osapuolet osaavat myös katsoa välillä peiliin.

– On tärkeä taito kääntää katse suhteessa myös itseensä ja siihen, mitä itse voi tehdä suhteen eteen. Jos parisuhteessa olo ahdistaa pidemmän päälle, on hyvä tarkastella johtuuko ahdistus suhteesta vai kenties omasta elämäntilanteesta tai arjen kuormituksesta ylipäänsä. Helposti vikaa haetaan toisesta, vaikka suhdetta voi haastaa myös oma henkilökohtainen kriisi, Lundius havainnollistaa.

”Parisuhde voi muuttua herkästi kaverilliseksi tai perhe oy:n pyörittämiseksi”

Lundius kertoo, että parisuhdeterapiassa näkyy yleisimmin pohjimmiltaan hyvin samanlaisia arvoristiriitoja ja sitä, että panostus suhteeseen tai seksiin muuttuvat parilla ajan myötä erilaisiksi. Esimerkiksi lasten saamisen myötä parisuhde voi muuttua paljonkin. Silloin saattaa tuntua, että on etäännytty toisesta tai kasvettu erilleen prioriteettien kenties muuttuessa. 

– Seksuaaliterapeutin näköalatornista parisuhde voi muuttua herkästi kaverilliseksi tai sellaiseksi perhe oy:n pyörittämiseksi, jos pari ei kiinnitä riittävästi huomiota hellyyteen ja läheisyyteen. On ymmärrettävää, että välillä on kuivempia kausia, seksuaalista haluttomuutta ja halujen eriparisuutta.

Hyvässä suhteessa kummankin tarpeet huomioidaan riittävän hyvin. Lundius muistuttaa, että asioista ei välttämättä tule suuria ongelmia tai riitoja, jos ne tiedostetaan ja niistä keskustellaan.

– Jos aikaa suhteelle tuntuu olevan jossain elämäntilanteessa liian vähän, kannattaa sopia tai vaikka laittaa ihan kalenteriin joku yhteinen hetki kuten lounas tai treffi-ilta. On muistettava arvostaa ja osoittaa rakkautta, esimerkiksi antamalla yhden hyvän palautteen päivässä. Voimaantuminen vahvistaa.

Validointi tarkoittaa vahvistamista. Ihmissuhteissa validointi on prosessi, jossa vahvistat ymmärtäväsi toisen kokemuksen ja tunteet oikein. Ihmissuhteet, joissa on toimivaa validointia, koetaan turvalliseksi ja arvostavaksi. Validoinnin on havaittu myös vahvistavan parisuhteen molempien osapuolten itsearvostusta.

Jos parisuhteessa on toistuvasti kovia, äänekkäitä riitoja, validointi on yleensä vähäistä tai virheellistä. Pari ei ymmärrä toistensa kokemuksia, näkökulmia ja tunteita – tai he tekevät virhetulkintoja. 

Heikko validointikyky voi johtua siitä, ettei ihminen ole saanut omien elämänkokemustensa kautta mallia tunteiden ymmärtämiseen ja käsittelyyn.

Vuorovaikutuksessa validointi ei helppoa silloin, kun tunteet kaappaavat vallan aivoissa ja hermostossa. Tunteiden säätely on kuitenkin taito, jonka voi oppia.

Tunteidensäätelyn vahvistaminen on vaihtoehtoisten ilmaisu- ja toimintatapojen harjoittelua, kunnes tapa muodostuu osaksi omaa identiteettiä.

Näin kehität omaa validointikykyäsi

• Kun tunteet ja keskustelu alkavat kiihtyä, kiinnitä ensimmäiseksi huomiosi hengitykseesi ja äänensävyysi. Pidä tietoisesti äänesi tyynenä ja rauhallisena. Kiinnitä huomiota myös siihen, miten rauhallinen äänensävysi vaikuttaa kumppaniin.
• Kun olet varmistanut, että olet rauhallinen, kykenet harkitsemaan järjellä, mitä tässä tilanteessa tarvitaan ja miten sinun kannattaa toimia.
• Muistuta itseäsi ja kumppaniasi, että olette tilanteessa samassa veneessä, ja siinä veneessä seilataan tai upotaan yhdessä.
• Raivoavalle kumppanille voi sanoa rauhallisesti ja vakavasti:
  • ”Tahdon sinulle pelkästään hyvää.”
  • ”Haluan, että ratkaisemme tämän tilanteen rauhassa.”
  • ”Toivon, että olemme samalla puolella ja selvitämme tämän ongelman yhdessä.”

• Validoi myös itseäsi. Ymmärrä ja hyväksy omat tunteesi, tilanne ja kokemushistoriasi. Hyväksy asiat niin kuin ne ovat, ei niin kuin haluaisit niiden olevan. Mieti, mihin voit vaikuttaa. Pidä kiinni itsekunnioituksestasi ja pyri käyttäytymään arvokkaasti.

Tehokkaaseen kommunikointiin tarvitaan kahta asiaa: faktoihin perustavaa asianmukaista itseilmaisua sekä validointia eli toisen tarkkaa kuuntelemista, ymmärtämistä ja tarkentavien kysymysten esittämistä. 

Keskity ongelmanhallintaan

Ongelmat eivät useinkaan ratkea yhdessä keskustelussa, vaan niiden ratkaisu on pitkä prosessi, jossa on monia vaiheita. Ongelmia pitäisi pikemminkin pyrkiä hallitsemaan kuin ratkaisemaan.

Kumppanilta kannattaisikin kysyä pikemminkin: Miten me hallitsemme tätä tilannetta yhdessä?

Lähteet: Alan E. Fruzzetti: The High-Conflict Couple.

– Flirttailu on vuorovaikutuksen taso, millä toiseen kohdistetaan esimerkiksi katseita, sanoja ja eleitä. Se voi viritellä seksuaaliseenkin tunnelmaan, vaikka flirtti itsessään ei olisi seksuaalista. Usein flirttailu on harmitonta ja sen tarkoituksena on vain saada toiselle kiva tunne, Vaaranen kuvailee.

Flirttailussa harjoitus tekee mestarin

Suomalaiset ovat Vaarasen mielestä melko ”yksitotista porukkaa” ja vähäisiä flirttailemaan. Hän kannustaakin ihmisiä flirttailemaan enemmän – varsinkin parisuhteessa olevien kannattaisi tehdä sitä oman kumppaninsa kanssa.

– Flirttailu on aikuisten leikkiä, ja siinäkin harjoitus tekee mestarin. Toiselle voi sanoa ihan arkistenkin asioiden keskellä vaikka leikkimielisesti, että voi kun sä oot hottis. Jokainen kaipaa sitä, että tulee huomatuksi, kehutuksi ja saa tuntea itsensä nuoreksi ja kauniiksi iästä riippumatta.

Flirttailun avulla toiselle voi saada hyvän mielen hyvin pienellä kohottavalla sanailulla. 

– Onhan se kiva tunne, kun tulee huomioiduksi. Joskus parisuhde arkipäiväistyy niin, että kehuja ja flirttailua kuulee vain sen ulkopuolella. Hienointa olisi, ettei tarvitsisi flirttailla muille kuin omalle kumppanille, Vaaranen miettii.

Yleensä flirttailu on helppo tunnistaa, mutta väärinkäsityksiäkin sattuu

Flirttailemiseen ja sen kokemiseen vaikuttaa kaikilla tottumus avoimuuteen, läheisyyteen, sosiaalisuuteen ja kontaktin ottamiseen. Vaaranen uskoo, että yleensä flirttailun kohde kyllä tunnistaa flirtin oikein.

Väärinkäsityksiäkin kuitenkin tapahtuu. Joidenkin ihmisten itseilmaisu ja vuorovaikutustaidot voivat toisten mielestä tuntua hämmentäviltä, minkä takia vilpittömät sanat tai eleet tulkitaan joskus virheellisesti flirttailuksi.

Joskus flirttailu taas voi Vaarasen mukaan kuulua tietyissä ammateissa ikään kuin työnkuvaan työtehtävien tai -tapojen puolesta.

– Jos esiintyy paljon julkisissa paikoissa ja on kykyä katsoa toista pitkään silmiin ja mennä lähelle, voidaan se tulkita väärin. Esimerkiksi myyntityössä voi olla mahdollista kohdata asiakas flirttailevasti tämän huomion saamiseksi. Baarimikkokin voi olla flirttaileva ihan vain tehdäkseen ilmi sen, että on kiva kun asiakas on paikalla nostattamassa hyvää tunnelmaa, Vaaranen havainnollistaa.

Flirttailu onnistuu myös arjessa

Tärkeintä flirttailussa on Vaarasen mukaan opetella sellaisia kielellisiä ilmaisuja ja eleitä, joiden vastaanottaminen tuntuu toisesta hyvältä eikä loukkaavalta. Siksi flirttiä olisikin helpoin ja turvallisin harjoittaa parisuhteessa, kun toisen tuntee hyvin.

– Flirttailulla voi olla monenlaisia tarkoitusperiä kuten kohottaa toisen itsetuntoa, ilahduttaa tai keventää tunnelmaa. Jotkut flirttailevat myös parisuhteen ulkopuolisille henkilöille esimerkiksi työpaikalla tai netissä. Varsinkin nettikeskustelut ovat helposti flirttivetoisia, Vaaranen toteaa.

Hän korostaa kuitenkin hyväntuulisen arkiflirtin merkitystä, kuten kivoja sanoja ja kommentteja toisen ulkonäöstä, olemuksesta tai tekemisestä. Jopa siivoamisessa ja ruoanlaitossa voi olla sensuellia flirttailua.

– Ruoasta voi kiittää flirttailevasti tai heittää flirttailevia kommentteja toisen siivotessa vieressä. Aina voi sanoa esimerkiksi miten ihanan hymyn toinen väläytti tai miten hyvältä hänen kampauksensa näyttää. Flirttailua tarvitaan arjessa, koska elämä on aika kovaa välillä. Flirttailu on vastavoima, joka kertoo, että olet ihana ja yhdessä on ihana olla. Sen voi ilmaista tuhansilla tavoilla.

Sen sijaan naisen orgasmille on hyvin olennaista riittävä klitoriksen stimulaatio. Klitoriksessa on nimittäin jopa tuplasti enemmän hermopäätteitä kuin peniksessä. Miksi orgasmi on siitä huolimatta naisille usein vaikeampi saavuttaa?

Naisen orgasmilla ei ole biologista tehtävää

Naisen orgasmi ei ole hedelmöittymisen kannalta tarpeellista toisin kuin miehen laukeaminen. Siksi naisen orgasmi hämmentää tutkijoita, jotka ovat yrittäneet keksiä sille selvän biologisen tarkoituksen.

On esitetty, että orgasmi kannustaa naisia seksiin ja lisää näin hedelmöittymisen todennäköisyyttä, tai että orgasmin aiheuttama kohdun supistelu edistää siittiön ja munasolun kohtaamista. Orgasmia ei kuitenkaan tarvita naiselta raskaaksi tulemiseksi.

Kaniineja tutkimalla on huomattu parittelun laukaisevan kaniineilla ovulaation, mutta ihmisillä ei ole tällaista valttikorttia ovulaation hallitsemiseksi. Kuukautiskierron vaihe voi kuitenkin vaikuttaa seksuaaliseen kiihottumiseen ja orgasmin saamiseen – joko hyvällä tai huonolla tavalla.

Naisia kiihottaa usein romanttisuus enemmän kuin fyysisyys

Onko naisen orgasmi työn ja tuskan takana? Kaikki kiihottuvat omalla tavallaan, mutta karkeasti yleistettynä siinä missä miesten seksuaalisuuden on uskottu kumpuavan haarovälistä, naisilla kaikki alkaa korvien välistä pään sisällä.

Toiminnallisella magneettikuvauksella on nähty, että romanttinen erotiikka aktivoi naisten aivoja enemmän kuin fyysinen erotiikka. Naisia kiihottivat tutkimuksessa enemmän hienovaraiset viittaukset seksiin kuin seksin suoraviivainen kuvaus.

Miehillä tilanne oli tutkimuksessa täysin päinvastainen, mikä voi selittää sn, että miehet saavat orgasmin usein naista helpommin ja nopeammin.

Naisen orgasmi vaikeutuu liiasta häiriötekijöistä

Vaikka sekä naisia että miehiä haittaa orgasmin saamisessa yleisesti yhtä lailla esimerkiksi väsymys, stressi tai vaikeus keskittyä nautintoon, on naisten epävarmuuden todettu monesti häiritsevän seksiin keskittymistä ja orgasmin saavuttamista.

Kotimaisessa FINSEX-tutkimuksessa miehistä 93 prosenttia ilmoitti saavansa orgasmin ainakin useimmiten heteroseksissä, kun naisilla vastaava osuus oli vain 46 prosenttia.

Tutkimuksissa ja kyselyissä on ilmennyt, että naisen orgasmi on ollut vaikeaa esimerkiksi alhaisen itsetunnon takia, kun omaa ulkonäköä on ajatellut kriittisesti ylipäätään tai emättimen kannalta. Itsensä hyväksymisen vaikeus saattaa myös lisätä tiedonpuutetta oman kehon toiminnasta. Myös yhdyntäkipu tietyissä asennoissa voi tehdä maaliin pääsemisestä vaikeaa.

Useimmin naisen orgasmin saamisen vaikeudeksi on mainittu kuitenkin vaikeus rentoutua. Orgasmi vaatii monilta ajatustyötä, jotta tunnelmaan ja nautintoon voi heittäytyä täysin. Mieltä kuormittavat ajatukset esimerkiksi työstä tai lapsista saattavat vaikeuttaa seksiin keskittymistä – ja näin ollen myös pienentää mahdollisuutta kokea orgasmi.

Toimiva suhde edistää naisen nautintoa

Tiedetään, että miehet saavat orgasmin myös parisuhdeseksissä naista todennäköisemmin. FINSEX-tutkimustulosten mukaan silti sellainen suhde, joka tuntuu hyvältä ja jossa seksiä lähestytään avoimesti ja arvostavasti, edistää myös naisen orgasmin saamista.

Tärkeitä tekijöitä orgasmin saamiseksi naiset ovat luetelleet muun muassa seksuaalisen itsetunnon ja orgasmin henkilökohtaisen merkityksen – kuinka paljon haluaa ja jaksaa nähdä vaivaa asian eteen?

Naisen orgasmi voi olla harjoituksen tulos

Monet naiset tarvitsevat useita peräkkäisiä tai rinnakkaisiakin seksuaalisia ärsykkeitä saadakseen riittävästi orgasmiin johtavaa nautintoa; koskettelua, suutelua, hieromista, puhumista…

Orgasmin saamista voi siksi edesauttaa ennen kaikkea fyysisesti moninainen seksi – joko yhden tai usean kumppanin kanssa tai itsekseen erilaisia seksileluja käyttämällä. Suurin osa naisista saa orgasmin kuitenkin helpoiten itsetyydytyksen kautta, fantasiat, mielikuvat tai aikuisviihde tukenaan.

Lantionpohjan lihasten harjoittaminen kannattaa, koska se parantaa verenkiertoa ja lisää tuntoherkkyyttä intiimialueella. Siispä mitä paremmassa kunnossa alakerran lihakset ovat, sitä voimakkaammin orgasmin voi tuntea.

Apua orgasmihäiriöön voi hakea seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta.

Lähteet: Terveyskirjasto, Väestöliitto, Tieteen Kuvalehti

Vuosia ja vuosikymmeniä kestäneellä parisuhteella tiedetään kuitenkin olevan monia positiivisia vaikutuksia ihmisen henkiseen kasvuun:

1. Pitkässä parisuhteessa eläneellä on kokemus kahden aikuisen välisestä kiintymyssuhteesta

Mitä pitempään pari elää yhdessä, sitä enemmän he kiintyvät toisiinsa. Kiintymys voi olla turvallista, hieman etäistä tai ristiriitaista. Mutta se on joka tapauksessa kahden aikuisen välisessä kiintymyssuhteessa elämistä.     

Silloinkin, kun pitkä parisuhde on haastava ja päättyy eroon, kiintymys ja kumppanuus jättävät pysyvät jälkensä suhteen kumpaankin osapuoleen. Vaikka suhde on ollut epätäydellinen, siitä jää muistot vuosia kestäneessä ihmissuhteessa elämisestä.

2. Tyytyväisyys omaan elämään lisääntyy, mitä kauemmin parisuhde kestää

Parisuhteiden onnellisuutta tutkineen Larry A. Kurdekin mukaan parisuhteessa on kaksi kriittistä kohtaa, joissa tyytyväisyys suhteeseen laskee. Ensimmäinen kriittinen piste on parin yhdessä eletyn vuoden jälkeen ja toinen noin seitsemän vuoden jälkeen.

Kurdekin tutkimusten mukaan parit ovat sitä tyytyväisempiä elämäänsä ja hyvinvointiinsa, mitä pitempään he ovat eläneet parisuhteessa.

Psykologi John Gottman kutsuu seitsemän yhteisen vuoden jälkeistä kriittistä pistettä itsenäistymisen vaiheeksi ja siirtymäksi kumppanuuden aikaan.

Itsenäistymisen vaihe on vahvaa oman henkisen kasvun aikaa. Pari saattaa todeta, etteivät he ole enää samanlaisia kuin aikoinaan rakastuessaan. Itsenäistymisen vaiheessa neuvotellaan, jatketaanko kumppaneina, yhdessä vai erillään. 

Jos pari pysyy yhdessä itsenäistymisen vaiheen läpi, he siirtyvät uudenlaisen kumppanuuden aikaan. Itsenäistymisen jälkeiselle kumppanuudelle on tyypillistä, että yhdessä eläminen on aiempaa vapaampaa ja väljempää, ja sitoutuminen parisuhteeseen on yhä vahvempaa. Kumpikin on valinnut toisensa ja tämän parisuhteen jo kahdesti, alussa ja suhteen uudelleen arvioinnin jälkeen. 

3. Parisuhde antaa turvaa elämän kriiseissä

Jaetut haastavat kokemukset voivat vahvistaa pariskunnan henkistä yhteyttä ja keskinäistä luottamusta.

Tällaiset kokemukset voivat olla yhteisiä matkoja, projekteja ja haaveiden toteuttamista tai syviä kriisejä, joihin elämä on heittänyt.

Kestävä parisuhde luo turvallisuutta elämän kriiseissä. Vaikka kumppani ei olisikaan osallisena kaikissa kriiseissä, hän on kuitenkin taustatukena. Pelkästään kumppanin olemassaolo auttaa selviytymään.

4. Pitkä parisuhde vahvistaa itsetuntemusta

Kumppani on peili, josta sinun täytyy peilata itseäsi viikosta toiseen. Kumppani kertoo vahvuutesi ja osoittaa heikot kohtasi. Parisuhteessa molemmat näkevät toistensa kauneimmat ja rumimmat puolet. 

Pitkä parisuhde pistää toistuvasti pohtimaan, mitä itsessä ja vuorovaikutuksessa tarvitsee kehittää. Se syventää itsetuntemusta.

Silloinkin, kun tuntuu, että olet kadottanut itsesi parisuhteessa, pitkä suhde saa tutkimaan toistuvasti omaa mieltä ja vuorovaikutusta: kuka olen ja mitä elämältäni tahdon. 

Lähteet: NewYork Times, Gottman.com, Psychology Today

Empatiatutkimuksiin perustuen ihmisten tavat kokea empatiaa voidaan jakaa kuuteen erilaiseen tyyliin:

1. Herkkä empatiakyky

Kun yksilö tuntee empatiaa toisia ihmisiä kohtaan hyvin herkästi tai ylivirittyneesti, empatia voi aiheuttaa kokijalleen stressiä ja uupumusta. Empatia saattaa ajoittain kaapata vallan aivoissa. Silloin toisen ihmisen kokemukset pyörivät taukoamatta mielessä. Herkkä empatiakyky voi aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta esimerkiksi auttamistyössä.

Parisuhteessa: Herkästi tai ylivirittyneesti empatiaa tunteva yksilö on taipuvainen kiinnostumaan ihmisistä, jotka tarvitsevat apua ja hoivaa. Joskus tämä empatiatyyli voi johdattaa parisuhteeseen, jossa toinen osapuoli ei kykene elämään tasavertaisessa ihmissuhteessa, vaan hyväksikäyttää toisen empaattisuutta – tai alkuihastuksen jälkeen alkaa torjua empaattisen kumppanin hyväntahtoisuutta.

Kumppanilla on oma empatiatyylinsä, ja jos se on kylmä tai motivaatioon pohjautuva, hänen voi olla vaikea arvostaa voimakkaasti affektiivista eli tunnevaltaista empatiaa. Jos myös kumppani on herkästi ja affektiivisesti empaattinen, suhde voi toimia hyvin – tai olla rajatonta tunteissa vellomista.

Parisuhteen saaminen toimivaksi saattaa edellyttää, että herkästi empaattinen tiedostaa empatiatyylinsä riskit ja lisää empatiakokemuksiinsa assertiivisuutta, arkista puolensa pitämisen taitoa. Voit ymmärtää, mitä toinen käy läpi elämässään, mutta sinun ei tarvitse tuntea ja elää hänen kokemustaan. Omaa tunne-energiaa on lupa säästää ja käyttää harkiten.

2. Motivaatioon perustuva empatiatyyli

Suuri osa ihmisistä tuntee motivaatioon perustuvaa empatiaa. Valitsemme, kenelle ja milloin olemme empaattisia.

Monet ovat empaattisia ihmisiä kohtaan, jotka kuuluvat omaan lähipiiriin ja joiden elämäntyyli on samanlainen kuin itsellä. Kiusaaminen perustuu paljolti tähän sisäpiiri-teoriaan ja motivaatioon perustuvaan empatiaan. Ihmiset saattavat torjua ja olla julmia ihmisiä kohtaan, jotka eivät kuulu lähipiiriin ja joiden elämäntyyli on erilainen kuin heillä itsellään.

Parisuhteessa: Kun empatiatyyli on motivaatioon perustuva, kumppanin valinnassa voi korostua samankaltaisuus ja ulkoiset seikat. Motivoitunutta empatiaa tunteva etsii useimmiten kumppanin, joka sopii hyvin lähipiiriin ja jolla on samankaltainen työura, tulot sekä lapsuusmuistot kuin hänellä itsellään. Hänen voi olla vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä joku valitsee elämänkumppanin joillakin muilla kriteereillä.

Motivoitunut empatia on hyvin yleistä. Sen heikko puoli on kuitenkin se, että se saattaa johtaa erilaisten ihmisten torjumiseen, jopa kiusaamiseen ja ilkeyteen heitä kohtaan. Motivoituneesti empaattisen voi olla esimerkiksi vaikea hyväksyä sitä, että kumppanin lapsuudenperhe ei sovi hyvin hänen kuvioihinsa. Tämä voi tuoda parisuhteeseen jännitettä ja surua. Toisesta voi tuntua, ettei hän ole kokonaan hyväksytty tässä suhteessa. 

3. Kognitiivinen empatiatyyli

Osa ihmisistä on biologisesti virittyneitä tuntemaan kognitiivista empatiaa. Heillä affektiivinen, tunnetason empatia ei syty kovin helposti, mutta he voivat pohtia paljonkin järjen tasolla toisten ihmisten elämäntilanteita ja ratkaisuja.

Kognitiivinen empatia on työkalu, jota voi käyttää monissa ammateissa. Esimerkiksi asiakkaiden ja työkavereiden kokemuksiin ei voi eikä aina kannata mennä tunteella sisään. Kognitiivisella tasolla voi kuitenkin ilmaista, että ymmärtää toisen kokemuksen ja haluaa olla ammatillisesti tukena.

Parisuhteessa: Kognitiivinen empatiatyyli ei useinkaan ole ongelma parisuhteessa, jos molempien tyyli on samantapainen tai kumppanit ymmärtävät toistensa empatian ilmaisua: Toinen reagoi enemmän tunteella ja toinen järjellä.

Parhaimmillaan affektiivisen ja kognitiivisen empatian liitto on yhteistyötä, jossa kumppanit täydentävät toisiaan. Toinen voi auttaa toista tuntemaan ja olemaan myötätuntoinen. Kognitiivisempi osapuoli vastaavasti auttaa kumppaniaan ajattelemaan ja toimimaan strategisesti. 

Kognitiivinen empatiatyyli voi loukata silloin, jos kumppani odottaa ja vaatii tunnetason empatian ilmaisua. Loukkaavaa on myös itsekeskeisyys ja se, ettei toinen kykene lukemaan sosiaalisia tilanteita edes kognitiivisesti.

4. Kylmä empatiatyyli

Pieni osa ihmistä on tunnekylmiä. Toiset ihmiset eivät herätä heissä kovinkaan vahvoja tunteita, ei varsinkaan empatiaa. Tunnekylmyys voi olla geneettistä tai elämänkokemuksista johtuvaa.

Kaikki tunnekylmät ihmiset eivät ole suinkaan psykopaatteja. He voivat olla sosiaalisesti aivan tavallisia ja taitavia, he eivät vain tunne kovinkaan vahvasti.

Parisuhteessa: Tunnekylmiä ihmisiä on pieni osa väestöstä. Silti lähes kuka tahansa voi löytää itsensä suhteesta, jota häiritsee empatian puute. 

Jos kumppanin on vaikea ottaa toisia ihmisiä huomioon ja eläytyä toisen kokemukseen, aiheesta kannattaa virittää keskustelua tuomitsematta. Kylmä empatiatyyli voi olla synnynnäistä tai seurausta vaikeista elämänkokemuksista.

Parisuhteessa voi sopia säännöt ja tavat, miten voi pyytää empatiaa silloin, kun toinen ei osaa sitä ilmaista. Suhteeseen voi olla tarpeen hyväksyä, ettei toisen empatia ole spontaania. Kumppanilta voi oppia pyytämään empatianosoitusta: Tarvitsen nyt halauksen. Tuotko suklaalevyn, on tosi huono päivä. Jaksatko kuunnella, jos vuodatan hetken tämän päivän tapahtumia.  

5. Elämänarvoihin perustuva empatiatyyli

Arvoihin perustuva empatia on kaikkein vaikuttavinta. Se on empatiaa, joka perustuu selkeään henkilökohtaiseen arvojärjestelmään sekä yhteisöllisyyteen.

Kun empatiatyyli perustuu arvoihin, motivaatiota ja empaattisia tekoja eivät ohjaa omat mieltymykset, vaan ajatukset siitä, mikä tuottaa yhteistä hyvää ja mitkä ovat hyviä tekoja oman itsen, parisuhteen, perheen ja yhteiskunnan näkökulmista.

Arvoperustaista empatiaa kokeva toimii empaattisesti silloinkin, kun häntä varsinaisesti kiinnosta eikä huvita tuntea empatiaa. Arvoperustainen empatia on prososiaalista: Yksilö on lähtökohtaisesti auttavainen ja huomaavainen kaikkia kohtaan.

Parisuhteessa: Kun oma empatiatyyli perustuu arvoihin, useimmiten myös kumppaniksi valikoituu ihminen, jolla on selkeät elämänarvot. Arvoperusteisessa parisuhteessa ja perheessä sosiaalinen odotus on, että toisten tarpeet otetaan huomioon ja käyttäytyminen on toisia arvostavaa.

Toisaalta arvoperustainen ihmissuhde voi kaatua hyvinkin napakasti ja yllättäen, jos arvojen ja arvostuksen perustalle elämänsä rakentanut kokee, että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja loukkaavasti. Todennäköisesti hän ei suutu mistään niin voimakkaasti kuin epäoikeudenmukaisuudesta.

Arvo-empaattisen on joskus tarpeen oppia sietämään ihmisten epätäydellisyyttä. Läheskään kaikki muut eivät mieti elämänarvoja ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta samalla tavalla.

6. Kiintymykseen perustuva empatiatyyli 

Empatiaa on kaikkein helpointa tuntea ihmistä kohtaan, johon on syvä yhteys. Vanhempi esimerkiksi voi tietää lapsensa pienestäkin vihjeestä, mitä lapsi tarvitsee juuri nyt.

Joidenkin ihmisten kanssa klikkaa välittömästi ja sosiaalinen side lähtee vahvistumaan. On helppo olla yhdessä ja ymmärtää toisen kokemusmaailmaa.

Parisuhteessa: Kahden toisilleen tuntemattoman ja hyvinkin erilaista elämää elävän ihmisen välinen kiintymys alkaa muotoutua, kun pääsee sisään toisen tarinaan. Kumppanit saattavat sanoa toisilleen: En voi tietää, mitä olet kokenut. Silti ymmärrän, millaisen matkan olet kulkenut.

Kahden aikuisen väliseen kiintymykseen perustuvat ihmissuhteet ovat kestäviä. Niitä voi kuitenkin haavoittaa pelko ja kietoutuneisuus. Side kahden välillä voi olla niin tiivis, että siinä eläminen ja siitä lähteminen on vaikeaa.

Pakonomainen suhteen kelaaminen omassa päässä voi myös olla merkki läheisriippuvuudesta suhteessa tai läheisriippuvista taipumuksista, mikä voi näkyä esimerkiksi siten, että on ylifokusoitunut toiseen eikä enää huomaa itseään.

Lyhytterapeutti, pariterapeutti ja kirjailija Eevi Vuoristo toteaa, että läheisriippuvaisen voi olla vaikea keskittyä muihin asioihin ja esimerkiksi nukkuminen voi kärsiä, kun suhteen punnitseminen lähtee laukalle.

Yleensä niin kutsuttu ylikelaus on merkki turvattomuuden tunteesta. Mieli yrittää ratkaista epävarmuuden punnitsemalla asiaa monelta kantilta. Tavallisesti asiat eivät kuitenkaan riipu vain ylikelaajasta itsestään tai ne eivät ole hänen ratkaistavissaan ajatusten tasolla.

– Läheisriippuvuudessa tyypillistä on se, että kelaa mielessään asioissa, joihin ei voi itse välttämättä edes voi vaikuttaa.

Turvattomuuden tunteen lisäksi läheisriippuvuuteen liittyy usein myös vaikeutta ilmaista omia rajoja tai se, että rajoista on vaikea pitää kiinni.

Vuoristolla on itselläänkin kokemusta taipuvaisuudesta läheisriippuvuuteen. Toipumisen tiellä oleellista on ollut se, että kääntää huomion toisesta ihmisestä omiin tunteisiin ja tarpeisiin. Myös oman itsensä rauhoittaminen on tärkeää silloin, kun huomaa, että ylikelaus on lähdössä käyntiin.

– Me voimme vaikuttaa vain siihen, miten itse kommunikoimme toiveistamme ja tunteistamme, mutta toisen ihmisen reaktioon emme voi vaikuttaa. 

Voiko olla läheisriippuvuus näkyä suhteessa omiin lapsiin?

Vuoristolta kysytään silloin tällöin, voiko läheisriippuvuutta ilmetä suhteessa omiin, alaikäisiin lapsiin. Vuoristo kuitenkin rajaisi läheisriippuvuuden koskemaan vain aikuisia ihmissuhteita, sillä aikuisen velvollisuus on pitää huolta alaikäisestä lapsesta.

Toisaalta on hyvin tyypillistä, että varsinkin esikoislapsen saaminen saattaa laukaista sellaisia pelkoja ja huolia, joihin ei ehkä ole aiemmin elämässään törmännyt tai ne on sivuuttanut.

Perheen perustamiseen liittyy paljon sellaista, mikä ei ole täysin omissa käsissämme. Sellainen voi myös herättää ahdistusta, jota ihminen yrittää ratkaista esimerkiksi ylikelauksella tai yrittämällä kontrolloida vaikkapa lapsen syömisiä.

Joskus läheisriippuvuus saattaa myös näytellä osaa lapsen hankkimiseen liittyvissä päätöksissä.

– Toisen vuoksi lapsen hankkimiseen myöntynyt puoliso saattaa myöhemmin olla katkera tai pettynyt, kun toisen miellyttäminen ei ratkaissutkaan kaikkia parisuhteen ongelmia. 

Lapsen saaminen saattaa kärjistää joitakin parisuhteen kiistoja. Vuoristo muistuttaa, että läheisriippuvaisia taipumuksia olla suhteessa on hyvin varmasti ollut jo ennen lapsen saamista. Uusi elämäntilanne saattaa nostaa piirteen selkeämmin esiin.

– Parhaissa tapauksissa vanhempi voi havahtua mahdollisesti kuormittavaan tapaansa olla suhteissa ja on valmis hakemaan apua sekä tekemään töitä tilanteen muuttamiseksi. Taustalla on usein omia haavoja, jotka eivät ole läheisriippuvuuteen taipuvaisen syytä.

Vuosipäivälahja ennen ja nyt

Vuosipäivä on päivämäärä, jona jostakin on kulunut täysi vuosi tai täysiä vuosia.

Vuosipäivää voi juhlia vuosittain esimerkiksi siitä päivästä, jolloin pariskunta aloitti seurustelusuhteensa. Myöhemmin voi alkaa juhlistamaan häävuosipäivää.

Monet hääpäivät, kuten hopea-, kulta- ja timanttihääpäivät ovat tuttuja häiden vuosipäiviä, mutta hääpäivänimityksiä on muitakin, kuten pitsihäät ja puuhäät. Hääpäivien nimityksillä viitataan avioliiton kestoon sekä materiaaliin. Perinteisesti mies on antanut puolisolleen vuosipäivän nimenmukaisesta materiaalista valmistetun lahjan.

Perinteinen vuosipäivälahja on kukat. Ne toimivat aina.

Siinä missä mies on muistanut vaimoaan vuosipäivinä yhtä monella kukalla kuin on kertyneitä aviovuosiakin, voi jokainen pari tehdä vuosijuhlaperinteestä näköisensä. Tänä päivänä vuosipäivälahjoja antavat molemmat osapuolet toisilleen.

Vuosipäivän muistaminen – tärkeää kiireisen arjen keskellä

Vuosipäivät ovat parisuhteen tärkeimpiä merkkipaaluja, ja niiden muistaminen puolin ja toisin on tärkeää.

Ruuhkavuosien keskellä parisuhdeajan löytäminen on usein kortilla. Kiireen keskellä rakkaan puolison huomioiminen voi jäädä vähemmälle.

Vuosipäivä on hyvä tapa muistuttaa mieleen suhteenne ensihetket tai muut teille tärkeät yhteiset ja merkitykselliset päivät.

Pariskunta voi keskenään sopia, millä tavalla vuosipäivää juhlistetaan ja hankitaanko toisille lahjat. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa juhlia vuosipäivää.

Mitä vuosipäivälahjaksi?

Nykyään vuosipäivälahja voi olla humoristinen, ylellinen, romanttinen, tai vaikkapa käytännöllinen. Pääasia, että se on lahjan saajan näköinen.

Yhteistä tekemistä

Mikä olisikaan parempi lahja kuin yhteisen ajan järjestäminen?

Lapsivapaana päivänä kahdenkeskistä aikaa voi nauttia vaikkapa kansallispuistossa retkeillen, tai elokuvissa. Miettikää yhdessä mikä on teille mieluisaa tekemistä. Tai entä miltä kuulostaisi yö ulkona? Hassutelkaa ja nukkukaa pimeässä teltassa kylkikyljessä.

Vuosipäivälahjaa voi myös viettää Hot Joogan lumoissa, jonka jälkeen puhdistava yrttisauna ja rentouttava kylpylä varmasti maistuvat. Muita vinkkejä yhdessä vietettyyn aikaan:

• Vuokratkaa asuntoauto ja lähtekää viikonloppureissulle ilman selvää määränpäätä
• Kokeilkaa yhdessä jotakin uutta lajia, kuten avantouintia, itämaista tanssia, ammuntaa tai suppailua
• Palatkaa yhdessä aikaan, jolloin vuosipäivänne alkoi. Onko lempiravintolanne vielä olemassa?
• Vuokratkaa tandempyörä ja pyöräilkää piknikille puistoon
• Testatkaa yhteistyötaitojanne pakopelihuoneessa
• Varatkaa aika ammattivalokuvaajalta ja ikuistakaa hetkiänne kuviin
• Viettäkää viikonloppu Tallinnassa tai jossain teille vieraassa kaupungissa
• Nauttikaa teatterista tai konsertista
• Varatkaa kuumailmapallolento
• Lähtekää kanoottiretkelle
• Hankkikaa yhteinen lahja, kuten kuksat kaiverruksilla yhteisille retkillenne

Uusien asioiden kokeilu tuo parisuhteeseen mukavaa vaihtelua. Onko tandemilla ajaminen teille jo tuttua?

Vuosipäivälahja naiselle

Korut ovat klassinen esimerkki lahjoista, jotka huokuvat arvokkuutta ja kestävät aikaa. Naiselle hyvä vuosipäivälahja voi olla korvakorut, kaulakoru, nilkkakoru tai rannekoru.

Kaiverrettu rakkauslukko voi olla myös mieleenpainuva lahja, etenkin kun käytte yhdessä lukitsemassa sen teille tärkeään ja merkitykselliseen paikkaan. Kaiverruksilla monesta lahjasta saa persoonallisemman.

Rakkauslukko symbolisoi kestävää rakkautta.

Muita hyviä vuosipäivälahjoja naiselle ovat:

• Kirjat
• Nimikoitu termosmuki
• Kosmetiikka
• Hemmotteluhoito
• Kynttilät
• Laukku
• Kylpytakki
• Äly -tai urheilukello
• Kukkakimppu
• Artesaanisuklaa
• Villasukat
• Tyylikäs tai huumoria huokuva avaimenperä
• Lehtitilaus
• Rakkausruno tai kiitoskirje
• Kokovartalohieronta
• Aamiainen sänkyyn

Vuosipäivälahja voi myös olla kauniita tekoja, kuten aamupala sänkyyn.

Vuosipäivälahja miehelle

Myös miehille on olemassa paljon tyylikkäitä koruvaihtoehtoja, jotka kestävät aikaa. Esimerkiksi kaulakoru, kello tai rannekoru voivat olla mieluisia lahjoja.

Yhtä lailla lahja voi myös sisältää huumoria, tai olla käytännöllinen.

Muita vuosipäivälahjaesimerkkejä miehelle:

• Kylpytakki
• Kynttiläillallinen kotona
• Hieronta
• Äly- tai urheilukello
• Lehtitilaus
• Partavesi
• Jotakin itsetehtyä, kuten kaulahuivi tai leivonnainen.
• Huumoria huokuva kahvikuppi
• Kahvikone
• Pullo kuohuvaa
• Valokuva-albumi yhteisistä hetkistänne
• Itsetehty brunssi
• Kirje, jossa kerrotaan, miksi yhä rakastaa toista.

Lähteet:

Haat.fi

Huomenlahja – traditio vuosien takaa

Huomenlahjalla on pitkä historia takanaan. Sen antamisesta on entisaikana jopa säädetty lailla. Vanhimmat merkinnät huomenlahjan antamiseen liittyen ovat löydettävissä germaanien lainsäädännöstä jo 1200-luvun sydänkeskiajalta.

Huomenlahjan tarkoitus historiassa oli turvata vaimon toimeentulo mahdollisen leskeksi tulon jälkeen.  Huomenlahjana saattoi toimia lehmä, torppa, pala maata, rahaa tai astioita. Entisaikana huomenlahja oli myös miehen tapa kiittää morsianta tämän neitsyydestä. Nimitys huomenlahja tuleekin siitä, että se annettiin morsiamelle aina hääyön jälkeisenä aamuna.

Myöhemmin,  kun aviopuolisot saivat avio-oikeuden toistensa omaisuuteen, huomenlahja menetti merkityksensä.

Huomenlahjan merkitys tänä päivänä

Huomenlahjoja annetaan tänä päivänä niin morsiamelle kuin sulhasellekin. Pakollinen se ei kuitenkaan ole.

Lahjan merkitys on muuttunut taloudellisen hyvinvoinnin turvaamisesta osoitukseksi lahjan antavan puolison rakkaudesta lahjan saajaa kohtaan. Huomenlahjan tarkoituksena onkin nykyään muistuttaa yhteisen elämän tärkeimmästä päivästä vielä vuosienkin jälkeen.

Hyvä huomenlahja on esimerkiksi tällainen

Huomenlahja on monesti yllätys, mutta tuleva aviopari voi halutessaan yhdessä sopia, hankitaanko huomenlahjat. Tärkeintä on tuntea lahjan saaja ja antaa hänen näköisensä lahja. Hyviä ideoita huomenlahjoista riittää.

1. Huomenlahja-korut

Koru on klassinen esimerkki huomenlahjasta. Se on arvokas ja säilyy pitkään. Naiselle tyypillisiä koruja ovat kaulakoru, korvakorut ja rannekorut. Myös korurasia voi toimia hyvänä huomenlahjana ja muistona elämän tähtihetkistä.

Kaiverrus tekee korusta entistä persoonallisemman. Kannattaa myös miettiä, voisiko lahjaksi annettavan korun tehdä tai suunnitella itse.

Tavallisia miehille suunnattuja koruja ovat useimmiten kaulakorut, persoonalliset kalvosinnapit, rannekorut, rannekello ja solmioneulat.

Koru on klassinen huomenlahja. Myös miehille löytyy useampia koruvaihtoehtoja.

2. Elämykset

Elämyslahjat ovat myös mainio huomenlahja, jota voi muistella yhdessä pitkään. Onko tandemlaskuvarjohyppy tai kuumailmapallolento teidän näköisenne juttu? Entä oletteko pitkään haaveilleet ravintolaillallisesta Michelin-ravintolassa? Suklaahieronta toimii rentoutusta kaipaavalle. Musadiggari voi arvostaa lempiartistin keikkalippuja. Liput balettiin, oopperaan tai teatteriin ovat myös mainio idea kulttuurinnälkäisille. Tai jos puolisosi pitää autoista, ferrari-ajelu voisi toimia.

Mikäli menette häämatkalle, hyvä lahjaidea on toteuttaa matkalla jokin yhteinen elämys. Miltä kuulostaisi joogatunti vuoristossa, tai sukellusretki meduusojen keskellä?

Elämyksiä rakastavalle löytyy runsaasti lahjavaihtoehtoja.

3. Jotakin yhteiseen kotiin

Koti on paikka, jossa vietetään paljon yhteistä aikaa. Miksi et siis ostaisi lahjaksi jotakin yhteiseen kotiinne? Huomenlahjana voi toimia vaikkapa olohuonetta kaunistava design-esine, arkiaamuja piristävä kahvikone, paraatipaikalla oleva taulu, viihde-elektroniikka tai seinäryijy. Voit myös panostaa yhteiseen aikaan kotiinne pihalla. Nuotiogrillin äärellä olisi varmasti tunnelmallista viettää yhteistä aikaa.  Tai ehkäpä istutatte pihalle yhdessä puun.

4. Nollabudjetti-huomenlahja

Häät ovat usein arvokkaat juhlat myös taloudellisesti. Mikäli huomenlahjan haluaa toteuttaa hyvin pienellä budjetilla, tai jopa ilmaiseksi, sekin onnistuu. Kirjoita rakkaallesi kiitoskirje tai rakkausruno. Kokoa yhteisistä hetkistänne sähköinen valokuva-albumi, tai hemmottele puolisoasi kokovartalohieronnalla tai hunajakasvohoidolla.

5. Jotain ihan muuta

Rohkeimmat ikuistavat huomenlahjansa ihoon tatuoinnin muodossa. Mikäli puolisosi rakastaa urheilua, jokin liikuntaan liittyvä lahja voi olla hyvinkin mieleinen. Kaiverrettu rakkauslukko ja sen kiinnittäminen johonkin teille tärkeään paikkaan on myös mukava muisto. Valokuvakalenteri tai taulukollaasi yhteisistä kuvistanne voi toimia myös, samoin kuin design-laukku tai ovelle saatu kukkalähetys.

Lähteet:

Häät ja juhlat.fi

Häät.fi

Rakkauden ja parisuhteen vakiinnuttua ihminen on oppinut kumppanistaan jo paljon. Viehättymisen ensihetkillä voi kuitenkin vain aistinvaraisesti havainnoida, miltä toinen näyttää, kuulostaa ja tuoksuu – ehkä myös tuntuu, jos vauhdilla edetään.

Parinvalinnan mekanismit ovat kiinnostaneet myös tutkijoita. Tutkimuksen kohteena ovat useimmiten olleet heteroseksuaaliset naiset ja miehet sekä sen selvittäminen, millä perusteella he päättävät ryhtyä suhteeseen ja saada biologisia lapsia juuri tietyn henkilön kanssa.

1. Tuoksu

Hajuaistilla on yllättävän suuri rooli parinvalinnassa, ainakin jos uskotaan Turun yliopiston evoluutiopsykologi Markus J. Rantalaa.

Rantala sanoi vuonna 2019 Kotilieden haastattelussa, että miehen ominaisuuksista juuri tuoksu on tärkein tekijä naisen hurmaamisessa.

Evoluutiopsykologian näkökulmasta tuoksu vaikuttaa viehätyksen syntymiseen alitajuisesti: hyvältä tuoksuva kumppaniehdokas ilmentää terveyttä, mikä enteilee tervettä jälkikasvua.

Tuoksulla ei tarkoiteta partavettä vaan ominaistuoksua, jota ei Rantalan mukaan tulisi peitellä liiallisilla hajusteilla. Toisaalta jos miehen ominaishaju on naisen mielestä epämiellyttävä, se Rantalan sanoin ”tappaa seksuaalisen puoleensavetävyyden”.

Ei kuitenkaan ole objektiivista mittaria, joka kertoisi, tuoksuuko mies naisen mielestä hyvältä vai epämiellyttävältä. Tuoksumieltymykset vaihtelevat.

Miehillekin naisen haju on tärkeä tekijä parinvalinnassa. Kotiliedessä vaikutuksen kuitenkin kerrotaan olevan suurempi naisilla, koska heillä on miehiä herkempi hajuaisti.

2. E-pillereiden käyttö 

On jonkin verran näyttöä siitä, että ehkäisypillereillä olisi vaikutusta parinvalintaan.

Ehkäisypillerit estävät ovulaation ja siten väliaikaisesti madaltavat hedelmällisyyttä, kuten tapahtuu raskaudenkin aikana. On arveltu, että tällöin nainen etsisi miehestä erilaisia piirteitä kuin ovulaation eli potentiaalisen hedelmöittymisen aikana.

Raskaana – tai hormonaalisesti raskautta muistuttavassa tilassa – nainen saattaa viehättyä miehestä, jolla on samankaltaisia geneettisiä ominaisuuksia kuin naisella itsellään. Tästä viestivä miehen haju voi antaa naiselle alitajuisesti vaikutelman, että kyseessä olisi hyvä isä ja kumppani.

Sen sijaan ”normaaliolosuhteissa” nainen voi etsiä kumppania, joka on ennen kaikkea geneettisesti yhteensopiva lisääntymistä ajatellen eli naiseen itseensä verrattuna geneettisesti erilainen.

Jos nainen lopettaa ehkäisypillereiden käytön, on mahdollista, ettei hän hormonitoimintansa muuttuessa ei olekaan enää tyytyväinen valitsemaansa kumppaniin vaan viehättyy ennemmin geneettisesti toisenlaisista miehistä.

3. Ulkonäön ja aseman samankaltaisuus

Evoluutiopsykologian näkökulmasta ihmisen seksuaalinen vetovoima perustuu siihen, kuinka potentiaaliseksi lisääntymiskumppaniksi toinen hänet mieltää.

Hedelmällisyyden vetovoima toistuu myös länsimaisissa ulkonäköihanteissa. Ostamme ryppyvoiteita siinä toivossa, että nuori olemus kohentaisi ulkonäköämme ja siten myös seksuaalista puoleensavetävyyttämme.

Parinvalintapeli ei kuitenkaan ole pelattu, jos ei satu täyttämään vallitsevia ulkonäköihanteita. Useiden tutkimustulosten mukaan joku saattaa näyttää mielestämme viehättävältä siksi, että hän muistuttaa meitä itseämme tai jotakuta sukulaistamme.

Jotkin tutkimukset ovat tulleet siihen tulokseen, että sekä miesten että naisten mieltymykset kumppanin valinnassa heijastelevat oman, vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman ulkonäköä.

Samankaltaisuuden suosiminen kumppanin valitsemisessa voi tapahtua paitsi ulkonäöllisten myös kulttuuristen ja sosioekonomisten tekijöiden perusteella. Tutkimuksissa onkin havaittu, että puolisoita usein yhdistävät muun muassa sama koulutustaso, uskonto sekä etnisyys.

4. Syntymäkuukausi

Alankomaissa tutkittiin 1970-luvulla, minkälaisia yhteyksiä syntymäkuukaudella on avioliiton solmimiseen sekä avioeroihin. Tutkimuksen otanta oli 3392 sattumanvaraisesti maistraatin tietokannasta valittua avioparia.

Selvisi muun muassa, että tammikuun jälkipuoliskolla syntyneet miehet ja lokakuun jälkipuoliskolla syntyneet naiset suosivat toisiaan parinvalinnassa 2,3-kertaisesti odotettua enemmän, mikä on tilastollisesti merkittävä lukema.

Avioerot olivat puolestaan kahdeksan kertaa yleisempiä maaliskuussa syntyneiden miesten ja heinäkuussa syntyneiden naisten solmimissa liitoissa kuin muissa syntymäkuukausiyhdistelmissä.

Tulee silti muistaa, että tutkimustulos on yli 50 vuotta vanha ja rajautuu Alankomaihin. Ehkä nykysuomalaisen ei siis kannata ottaa sitä liian vakavasti!

Orgasmi vapauttaa oksitosiinia

Aivotoiminnan saavutettua huippunsa orgasmissa vereen vapautuu valtavasti hormoneja, kuten oksitosiinia. Ei ihme, että orgasmi tuottaa hyvän olon tunnetta koko kehossa – puhutaanhan oksitosiinista rakkaushormonina, ja opioidien vaikutus muistuttaa huumeiden käytöstä seuraavaa euforista oloa.

Syvällä aivokuoressa sijaitseva aivosaari toimii sitä vilkkaammin, mitä lähempänä tyydytystä kiihottuminen on. Kun orgasmi on saatu, aivosaari rauhoittuu. Genitaalialueiden hyväily tai yhdyntä ei ole kuitenkaan edellytys orgasmille.

Orgasmi voi onnistua nännejä hyväilemällä

Orgasmi yhdistetään usein sukupuoliyhdyntään, mutta sen voi saada minkä tahansa muunkin asian avulla, mikä saa kiihottumaan tarpeeksi vahvasti. Siispä minkä vain kehon osan hyväileminen voi aiheuttaa orgasmin.

Nänneissä on runsaasti hermopäätteitä aivan kuten genitaaleissakin. Siksi niiden stimulointi aktivoi aivoissa herkästi samat alueet laittaen oksitosiinin virtaamaan. Jotkut voivat laueta pelkästään nännien hyväilyn seurauksena, joskin nänniorgasmit voivat olla erilaisia kuin yhdynnässä – toisilla vaimeampia mutta joillakuilla voimakkaampia.

Orgasmi synnytyksessä ei ole myytti

Orgasmin voi saada periaatteessa miten ja missä tahansa. Joillekin jopa synnyttäminen voi olla todella nautinnollista. Se voi selittyä sillä, että ”rakkaushormoni” oksitosiini liittyy merkittävästi niin orgasmiin kuin synnytykseen, jossa sillä on tärkeä tehtävä kohdun supistamisessa synnytyksen nopeuttamisessa.

Positive Birth Movementin vuoden 2016 tutkimuksessa 2 200 naisesta kuusi prosenttia oli kokenut orgastisen synnytyksen. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista piti synnytystä myös hyvin positiivisena kokemuksena, vaikka kaikki eivät saaneet orgasmia.

Orgasmien voimakkuutta vaikea verrata

Useimmiten orgasmin tuottaa miehille peniksen ja naisille klitoriksen kiihottaminen. Vaikka naisten orgasmihäiriöistä puhutaan paljon, on myös yleinen käsitys, että naisilla on miehiä voimakkaammat, pitkäkestoisemmat ja toistuvatkin orgasmit.

On kuitenkin lähes mahdotonta verrata orgasmien voimakkuutta, sillä niiden kokemiseen vaikuttaa esimerkiksi lihasten kunto sekä verenkierto. Myös sitä, kuinka kauan orgasmi tai sitä seuraava muu hyvän olon tunne kestää, on hankala erottaa.

Orgasmin saaminen vaihtelee jokaisella myös eri kerroilla eikä voida yleistää, että se olisi kaikilla naisilla aina miehiä voimakkaampaa.

Kliimaksi voi olla miehille tärkeämpi

On tehty lukuisia tutkimuksia esimerkiksi siitä, miten miehistä valtaosa saa orgasmeja koko seksielämänsä ajan ja lähes joka kerralla, kun taas vain kolmasosaa naisista saattaa lykästää yhdyntäkerroilla, eikä loppuhuipennus ole lainkaan taattu seksielämän eri vaiheissakaan.

Orgasmit ovatkin tunnetusti erilaisia sukupuolten välillä, mutta seksuaalisen kiihottumisen laukeamisessa on myös paljon yhteistä. Sekä naisia että miehiä esimerkiksi haittaa orgasmin saamisessa yleisesti etenkin väsymys, stressi tai vaikeus keskittyä nautintoon.

On kuitenkin yleisempää, että naiset pitävät orgasmeja tärkeämpinä kumppaneilleen kuin itselleen. Monet naiset arvostavat kumppaninsa orgasmia keskimäärin omaansa enemmän, ja voivat saada nautintoa jo kumppaninsa tyytyväisyydestä.

Ikä ei tee orgasmeille hallaa

Seksi voi vaikeutua vanhemmalla iällä suorituskyvyn heikentyessä, mutta orgasmit voivat sen sijaan parantua ja niiden saaminen helpottua.

Naisille positiivisesti vaikuttava asia voi olla se, että miehen erektion sekä orgasmin saavuttamisen hidastuessa seksi voi kestää pidempään. Erään tutkimuksen mukaan yli 80-vuotiaista naisista jopa puolet saavat orgasmin aina tai lähes aina.

Orgasmin vaikutus hedelmöittymiseen

Joidenkin tutkimusten mukaan naisen orgasmi saattaa auttaa hedelmöittymistä tapahtuessaan yhtä aikaa miehen orgasmin kanssa, kun emättimen supistukset auttavat siittiöitä löytämään päämäärään paremmin. Mikään ei kuitenkaan osoita, että hedelmöittyminen vaatisi naisen laukeamista, toisin kuin ennen luultiin.

Raskauden aikana orgasmin saaminen voi joillain naisilla kuitenkin helpottua. Seksuaalisen halukkuuden lisääntyminen on nimittäin yksi yleinen ”raskausoire”. Orgasmin saaminenkin helpottuu, kun lantion alueen verenkierto lisääntyy ja suuret hormonimäärät tekevät emättimen limakalvot kosteiksi.

Yhtä yleistä on tosin myös haluttomuus raskauden aikana. Odottavalla äidillä siihen voi vaikuttaa pahoinvointi ja väsymys, kun taas seksikumppania voi pelottaa ajatus sikiön vahingoittamisesta.

Orgasmit normaalisti etenevän raskauden aikana ovat kuitenkin turvallisia, joskin voivat tuoda mukanaan supistuksia. Siksi yhdyntöjä ei suositella, jos raskaana olevalla on voimakkaita ennenaikaisia supistuksia. Orgasmin saamisella ei ole kuitenkaan yhteyttä ennenaikaiseen synnytykseen.

Eläimetkin saavat orgasmeja

Ejakulaatio (siemensyöksy) ja orgasmi (siihen liittyvä voimakas mielihyvän tunne) ovat eri asioita, mutta jotenkin tutkijat tietävät eläintenkin saavan orgasmeja.

Ihmisten orgasmit ovat maallikon olettamana kenties helpompia ymmärtää ottaen huomioon, että eläinkunnasta löytyy kaikenlaista kulkijaa aina kerran vuodessa orgasmin saavasta keisaripingviinistä puolentunnin mittaisen orgasmin saavaan sikaan.

Toki ihmisistäkin joku voi laueta vaikka harjaamalla hampaita, ja tunnetaanpa tieteessä myös pelkän fyysisen ponnistelun aiheuttamia orgasmeja. Orgasmeja on todellakin joka lähtöön.

Lähteet: Rfsu, Terveyskylä, Terveyskirjasto, Tieteen Kuvalehti, Askel Terveyteen, Yle, Metro

– Tämä on aika yleinen parisuhteen ongelma, että ärsyyntyminen ja riitely äityy liian rajuksi, kertoo perhe – ja paripsykoterapeutti Riikka Siitonen Väestöliiton terapiapalveluista.

Jos parisuhteessa on usein riitaa, jota on vaikea saada loppumaan, suhteen tunne- ja vuorovaikutustaidoissa on jotakin korjattavaa.

– Taipumus ärsyttää ja ärsyyntyä voimakkaasti juontaa usein siitä, ettei kykene hallitsemaan riittävästi tunnetilojaan. Tunteet lähtevät viemään liian suurella voimalla, Siitonen sanoo.

Kun riidassa on liian kova tunneintensiteetti, kyky hyvään vuorovaikutukseen heikkenee. Voimakkaat tunnereaktiot häiritsevät silloin aivojen ajatteluprosesseja. Kun ajattelu on heikentynyt, on vaikea ratkaista ongelmia.

Monesti rajut riidat johtavat noidankehään, jossa ongelmia ei saada koskaan ratkaistua eikä erimielisyyksiä kunnolla selvitettyä. Riitely samoista asioista toistuu yhä useammin ja kerta kerralta voimakkaammin.

Voimakkaaseen ärsyttämiseen ja ärsyyntymiseen löytyy neljä keskeistä syytä:

1. Väsymys ja stressaantuminen

Stressi ja väsymys ovat voineet kasvaa niin suureksi, että tunteiden säätely on alkanut heikentyä. Tunteet nousevat ja vyöryvät hallitsemattomana eikä niiden virtaa saa pysähtymään.

On tärkeää, että kumppani tunnistaa toisen stressin ja vastaa siihen myötätuntoisesti. Myös oma stressi on hyvä tunnistaa ja siitä kannattaa kertoa.

– Yhdessä voidaan sopia esimerkiksi jokin lause tai sana, joka on merkki siitä, että nyt meidän kannattaa rauhoittua, Siitonen ehdottaa.

2. Yhteisten vuosien myötä muovautuneet riitelymallit ja -roolit

Pitkässä parisuhteessa muodostuu riitelyrooleja ja tiettyjä käyttäytymismalleja. Yhdellä on ikään kuin lupa räjähtää, räyhätä tai valittaa kaikesta, ja toinen on ottanut miellyttäjän tai paikalta pakenijan roolin.

Riitelyrooleilla on taipumus vahvistua ajan myötä.

– Usein molemmat osapuolet vahvistavat toisen riitelymallia omalla käytöksellään. Yksi hyökkää vahvemmin ja vahvemmin, ja toinen pakenee enemmän ja enemmän, Siitonen kuvailee.

– Riitelymallit ja -roolit voivat juontaa myös omasta lapsuudenkodista tai aiemmasta parisuhteesta. Pariterapiassa usein tunnistetaan parisuhteen dynamiikka, millaiset roolit ja riitelymallit suhteessa vallitsevat.

3. Tunnetaitojen ja empatian heikkous

Puutteelliset tunnetaidot ovat hyvin yleinen syy siihen, että suhteessa on paljon riitaa eikä riitoja saada loppumaan asiallisesti. Osalla ihmisistä on myös tavallista heikompi empatiakyky. Heidän on vaikea nähdä, pohtia ja kunnioittaa toisen näkökulmaa tilanteeseen.

Sekä tunnetaitoja että empatiaa voi vahvistaa. Se edellyttää, että ihminen itse tiedostaa taitojensa puutteellisuuden ja ryhtyy työstämään niitä, esimerkiksi opettelemalla systemaattisesti omien ja toisten tunteiden tunnistamista, tunteiden säätelykeinoja sekä erilaisten näkökulmien tutkimista.

4. Taipumus nähdä haastavat vuorovaikutustilanteet kilpailuna

Kun ihmisellä on voimakas taipumus ottaa vuorovaikutustilanteet pelin kaltaisina haasteina, hän näkee riidan otteluna, joka hänen täytyy voittaa.

Hän ajattelee lähes automaattisesti: ”Ok, sinä haluat tulla kokeilemaan, täältä pesee.”

Peliajattelusta voi olla hyötyä esimerkiksi työelämässä, mutta parisuhteessa se on tuhoisaa.

– Jos riidasta muodostuu peli, kumpikin lyö omaa vuoroaan. Tavoitteena on voittaa ottelu, ei niinkään ongelmien ratkaisu yhteisvoimin, Siitonen sanoo.

Kovia konflikteja syntyy, kun ei pystytä puhumaan hyvässä hengessä omista tarpeista ja toiveista.

Siitosen mukaan parisuhteessa on tärkeää harjoitella optimaalisessa tunnetilassa pysymistä. Työelämässä totumme siihen, ettei aivan kaikkea voi eikä kannata ilmaista ääneen. Samalla tavalla parisuhteessa voi opetella säätelykeinoja, joiden avulla vuorovaikutustilanteet saadaan pysymään siedettävissä raameissa eikä rajuja tunnereaktioita synny ainakaan kovin usein.

Kehossa tapahtuu muutoksia, kun tunteet lähtevät ottamaan valtaa. Kannattaa opetella tunnistamaan omia kehotuntemuksia, esimerkiksi sykkeen nousu tai hengityksen tihentyminen.

– Kun saa kropan rauhoittumaan, se rauhoittaa myös mieltä. Tämä on hyvä tehdä ennen kuin tunteet lähtevät viemään meitä, Siitonen sanoo.

– Yhdessä voidaan sopia, että tilanteesta voi tässä kohtaa vetäytyä pois ja palata asiaan esimerkiksi puolen tunnin päästä, kun tunnereaktio on rauhoittunut. Turvasanana voi toimia esimerkiksi: Pidetään tauko.

Pariterapiaan voi hakeutua ennaltaehkäisevässä mielessä. Pariterapiassa voi käsitellä myös pieniä ja arkisia ongelmia, ei pelkästään suuria ja syviä ongelmia.

– Olen huomannut, että nuoremmat ihmiset tulevat nopeammin terapiaan. Terapiassa käyminen ei ole heille niin iso asia kuin ehkä vanhemmille ikäluokille, kertoo perhe – ja paripsykoterapeutti Riikka Siitonen Väestöliiton terapiapalveluista.

– Jos keskinäisessä vuorovaikutuksessa on haasteita ja tuntuu, ettei tule ymmärretyksi ja kuulluksi eivätkä omat ongelmanratkaisukeinot toimi, silloin on tärkeää tulla pariterapiaan.

 Jos kumppani ei halua lähteä terapiaan, voiko pariterapian aloittaa yksin?

– Toki voi tulla yksinkin. Jos päätyy tulemaan yksin, olisi hyvä kertoa kumppanille, että aloittaa terapian ja hänelle kannattaa antaa mahdollisuus tulla matkan varrella mukaan. Pariterapiassa on tärkeää, että opitaan ymmärtämään toisen näkökulmaa, Siitonen sanoo.

Jos parisuhteessa on väkivaltaa tai akuutti mielenterveysongelma, voivatko ne olla este pariterapiatyöskentelylle?

Mielenterveyden on hyvä olla sellaisessa kunnossa, että on voimavaroja terapiatyöskentelyyn. Tutkimuksissa on kuitenkin saatu hyviä tuloksia, kun pariterapia on aloitettu masennuksen tai päihdeongelmasta toipumisen aikana.

– Turvallisuus on ensisijaisen tärkeä asia. Terapeutille on tärkeä kertoa terapian alussa, jos suhteessa on väkivaltaa. Terapeutti voi kartoittaa, onko pariterapaityöskentelylle edellytyksiä vai olisiko yksilöterapia parempi vaihtoehto, Siitonen kertoo.

Jos terapeutti kokee, ettei ole oikea henkilö auttamaan, hän voi ohjata eteenpäin paremmin soveltuviin palveluihin.

Mitä terapeutista ja terapiasuuntauksesta on hyvä tietää etukäteen?

Parispsykoterapeutti on suojattu ammattinimike, mikä tarkoittaa, että psykoterapeutti on saanut Valviralta oikeuden työskennellä paripsykoterapeuttina. Pariterapeutti sen sijaan ei ole suojattu ammattinimike.

Periaatteessa kuka tahansa voi siis nimittää itseään pariterapeutiksi, millä tahansa koulutuspohjalla. Kannattaa siis etsiä hakusanalla paripsykoterapeutti.

Pariterapia voi olla kognitiivista, ratkaisukeskeistä, tunnekeskeistä, psykodynaamista tai integratiivista. Eri suuntauksiin voi tutustua ja pohtia, mikä itselle sopii parhaiten.

– Tutkimusten valossa kaikkein tärkeintä on hyvä vuorovaikutus terapeutin ja parin välillä. Hyvä yhteistyösuhde ennustaa hyviä hoitotuloksia, Siitonen kertoo.

Kannattaako pariterapia aloittaa, jos on jo päätetty muuttaa erilleen?

Terapia voidaan aloittaa myös siinä vaiheessa, kun on päätetty jo erota tai muuttaa erilleen.

– Terapiaprosessi voi auttaa ymmärtämään paremmin, mitkä asiat ovat johtaneet eroon. Pariterapia voi myös nopeuttaa eroprosessia, kun eroa käydään läpi yhdessä kumppanin kanssa, Siitonen sanoo.

– Keskustelun avulla voi kehittyä ihmisenä ja parisuhdetaidoissa, ja välttyä viemästä samoja asioita seuraaviin parisuhteisiin. Hyvin hoidettu ero antaa paremmat mahdollisuudet seuraavaan suhteeseen.

Terapiassa voidaan suunnitella uudella tavalla rakennettua vanhemmuutta. Jos eropäätös syntyy terapiaprosessin aikana, terapian tavoitteita tarkistetaan ja ryhdytään käsittelemään eroa.

Kauanko pariterapia yleensä kestää?

Terapiaprosessi voi kestää yhdestä tai muutamasta kerrasta jopa vuosien terapiaan.

– Jos parilla on jokin selkeä yksittäinen haaste, he voivat saada apua itselleen jo kertakäynnillä. Useimmiten kuitenkin parisuhteen vaikeudet ja erityisesti muutokset suhteessa vaativat useamman kerran prosessin.

Millaisia vaiheita pariterapiassa on?

Alussa kartoitetaan ongelmat ja asetetaan tavoitteet työskentelylle. Keskivaihteessa työstetään asioita, joita terapiassa on tarkoitus käsitellä. Asiakas ja terapeutti arvioivat käyntikertojen välillä, miten työskentely etenee. Lopetusvaiheessa kootaan terapiaprosessi yhteen, arvioidaan tavoitteiden toteutumista ja suunnitellaan tulevaisuutta.

– Asiakkaan kannattaa kertoa terapeutille, jos kokee ettei pääse asioissaan eteenpäin, ei pääse puhumaan tärkeistä teemoistaan tai haluaa toisenlaista lähestymistapaa.

Terapiaa ei tulisi lopettaa yhtäkkiä ilmoitusluontoisesti. Pariterapia tulisi päättää yhdessä niin, ettei prosessi jää auki, vaan se suljetaan yhdessä.

Mistä voi huomata, että terapiasta on ollut hyötyä?

– Jos tuntuu, että voi paremmin yksilönä ja parisuhteessa on helpompi olla, silloin pariterapiasta on ollut apua. Pariterapia voi vaikuttaa siihen, että parisuhteessa tullaan paremmin kuulluksi ja konflikteja syntyy harvemmin, Riikka Siitonen kiteyttää.

– Parisuhteessa voidaan jakaa yhteiset velvollisuudet, mutta yhteinen kepeys ja tunneyhteys saattavat olla kateissa, sanoo pari- ja perheterapeutti Katja Väänänen Väestöliiton terapiapalveluista.

Parisuhteessa elävän sinkkumainen käytös voi olla flirttailevia viestejä sosiaalisessa mediassa toisten kanssa tai Tinderin selailua ajankuluksi, juhlimista yhä useammin omien kavereiden kesken ja lomamatkoja ilman kumppania.

Kumppanista itsenäistyminen on luonnollinen osa parisuhteen kehitystä.

– Kuvaan usein parisuhteessa itsenäistymistä kahtena vierekkäisenä latuna. Aluksi ladut menevät hyvinkin lähekkäin ja vähitellen ne alkavat hieman erkaantua toisistaan, Väänänen kertoo.

– On kuitenkin hyvä pohtia, mikä on hyvä, kummallekin sopiva latujen välinen välimatka, että pystyy keskustelemaan ja säilyttämään hyvän yhteyden.

Väänänen kehottaa miettimään, puuttuuko parisuhteesta omien, kaikkein henkilökohtaisimpien asioiden jakaminen toiselle.

– Monet sanovat, että elämä on niin kiireistä, ettei ole kunnolla aikaa keskustella siitä, millaisen parisuhteen ja elämän haluamme.

Joskus elämien erkaantuminen toisistaan voi olla niin voimakasta, että se loukkaa, herättää epävarmuutta ja arvostuksen puutetta.

Toisesta saattaa tuntua, ettei hän ole enää lainkaan tärkeä kumppaninsa elämässä.

– Jos eriytyminen lähtee voimakkaasti liikkeelle, enää ei osata tehdä asioita yhdessä. Kumppani voi tehdä päätöksiä pelkästään itsestään käsin eikä hahmota juuri lainkaan, mitä on yhteinen elämä, Väänänen toteaa.

– Itsenäisyyden tarpeeseen liittyvät ajatukset voivat olla aika pelottaviakin. Ne voivat aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä eikä niitä ole aina helppo ottaa puheeksi.

Mikä on ok meidän suhteessamme?

Katja Väänänen kannustaa ottamaan rohkeasti puheeksi, mikä on suhteessa ok. Voiko esimerkiksi Instagramissa tykkäillä toisten naisten tai miesten kuvista?

– Sosiaalinen media on nykyisin aika isossa osassa monissa parisuhteissa. Aikaa kuluu paljon somea selaillessa ja sen taakse on myös helppo piiloutua, jos on väsynyt ja uupunut. Sosiaalisessa mediassa on myös helppo lähteä viestittelemään toisten naisten ja miesten kanssa.

Myös hyvin erilaiset kaveripiirit voivat aiheuttaa ulkopuolelle jäämisen ja yksinäisyyden tunteita.

– Jos kumppanin kaveripiirin seurassa on joskus tapahtunut jotakin ikävää, siitä on voinut jäädä kokemus, ettei halua enää altistaa itseään samankaltaisille tilanteille.

Seurauksena voi olla, että pari viettää vapaa-aikaansa eri kaveripiireissä – tai toisella on kaveripiiri ja toisella ei.

Itsenäisyyden tarpeesta kannattaa puhua

Väänäsen mielestä vaikeita aiheita kannattaa ottaa puheeksi silloin, kun kumpikin on voinut valmistautua keskustelemaan.

– Vaikka asian ottaa puheeksi rauhallisena hetkenä, se voi kuitenkin tulla toiselle täytenä yllätyksenä. Toisesta voi tuntua, että haluan nyt tässä vaan katsoa rauhassa telkkaria ja levätä töiden jälkeen enkä keskustella parisuhteesta, hän sanoo.

– On hyvä oppia tunnistamaan oma vireystila ja kysymään myös toiselta, voidaanko keskustella. Yli- tai alivireisenä käytössämme ovat taistele- pakenemekanismit ja silloin keskustelut eskaloituvat herkästi riidoiksi.

Rakentava keskustelu voi syntyä, jos kumppanille kertoo, että haluaisin puhua tästä asiasta, jutellaanko huomenna.

– Tilannetta voi lähteä pohtimaan arvojen kautta: Mitä me haluamme elämältä? Haluammeko samoja asioita? Vaikka tuntuu, että arvot ovat erilaiset, voidaankin huomata, että itse asiassa haluamme pohjimmiltaan samoja asioita.

Omaa latua kulkiessa on olennaista, pitääkö oman kumppanin mielessään. Elämäntavat voivat olla myös sinkkumaiset, jos suhteessa on luottamus kaiken aikaa läsnä.

Lue myös: Kannattaako lasten vuoksi pysyä yhdessä? Kaksi asiantuntijaa kertoo mielipiteensä

Toisissa perheissä puolestaan ei pyydetä eikä anneta anteeksi, vaan erimielisyyksistä vaietaan ja niitä hillotaan hiljaisuudessa jopa vuosikymmeniä.

Osa ihmisistä opii elämänsä varrella, että sanat ovat halpoja, siksi anteeksipyytämiseen tarvitaan tekoja ja muutosta.

The 5 Love Languages -bestsellerin kirjoittaneen Gary Chapmanin mukaan eri ihmiset arvostavat erilaisia anteeksipyyntöjä – ja anteeksipyytämisen tapa tulisi valita vastaanottajan, ei niinkään omien mieltymysten mukaan.

Ihmiset arvostavat anteeksipyynnön viittä eri kieltä:

1. Muutoksen suunnittelun kieli. Mitä opit tilanteesta ja miten aiot toimia jatkossa, jotta samat virheet eivät enää toistusi?
2. Vastuunottamisen kieli. Uskallatko nostaa käden pystyyn virheesi merkiksi ja otat vastuun teostasi?
3. Hyvittämisen kieli. Millä tavalla pyrit hyvittämään tekosi? Osalle ihmisistä on tärkeintä, että he saavat esimerkiksi lahjan tai korvauksen hyvitykseksi tapahtuneesta.
4. Katumuksen kieli. Miten ilmaiset omalla tavallasi katumusta?
5. Anteeksiannon kieli. Pyydätkö anteeksiantoa ihmiseltä, jota olet vahingoittanut?

Mitkä kielet tahdot opettaa lapsellesi?

Ihmisillä on suuri tarve kuulla juuri itselle sopivalla kielellä ilmaistu anteeksipyyntö. Jos sanot muutoksen kieltä ja vastuunottamista arvostavalle pelkästään ”olen pahoillani”, hän todennäköisesti pitää sitä tyhjänpäiväisenä latteutena ja tilanteen vähättelynä.

Jos ihminen kokee  arvokkaaksi, että virheet ja väärät teot hyvitetään, pelkkä anteeksipyyntö tuskin tehoaa. Sen sijaan pienikin korvaus tai lahja saa hänet leppymään.

Pelkkä anteeksipyytely voi olla aika tehotonta myös silloin, jos loukattu osapuoli kaipaa katumuksen kieltä ja toteamuksen, ettet tekisi samaa uudelleen.

Kaikkein vaikeimpia ovat anteeksipyynnöt tilanteissa, joissa on aiheuttanut toiselle traumaattisen muiston. Traumatyöskentelyn asiantuntija antaa Psychology Today –lehdessä muutaman ohjeen, miten voi pyytää anteeksi käyttämättä lainkaan sanaa anteeksi, mikä voi tuntua liian pinnalliselta ja vähättelevältä aiheutuneeseen vahinkoon nähden.

Ota vastuu siitä, mitä olet tehnyt: Minä toimin väärin, olen todella pahoillani.

Huomaa, miten tekosi on vaikuttanut toiseen ihmiseen: Näen, että olet todella pettynyt minuun. Olen pahoillani.

Kerro, miten aiot toimia tästä eteenpäin: Yritän olla tarkempi, ettei näin tapahdu enää uudelleen.

Tarjoudu kuuntelemaan. Onko jotain, mitä toivot minun erityisesti ymmärtävän tässä tilanteessa?

Jos anteeksi-sana on sinulle tärkeä ja arvokas, anteeksipyynnön voi esittää myös kysymysmuodossa: Voitko antaa minulle anteeksi?

Parisuhteessa luottamus ei liity pelkästään uskollisuuteen, vaan pieniin arkisiin asioihin: Voiko toisen lupauksiin luottaa? Tapahtuvatko asiat niin kuin on yhdessä sovittu? Voiko luottaa siihen, että toinen pärjää yksin lasten kanssa ja osaa hoitaa yhteisiä asioita oikein?

– Luottamuspula parisuhteessa on yleistä ja se näkyy nimenomaan arjen pienissä asioissa. Melkein jokainen pari käy jossain vaiheessa luottamukseen liittyviä keskusteluja, kertoo pari- ja perheterapeutti Katja Väänänen Väestöliiton terapiapalveluista.

Luottamus merkitsee parisuhteessa turvallisuutta ja arjen sujuvuutta. Elämää on helpompi ohjata, kun itseen ja läheisiin ihmisiin voi luottaa pienissäkin asioissa.

– Luottamuksen puute voi näkyä kontrollointina. Jos ei voi luottaa toiseen ja asioiden sujumiseen, silloin ryhdytään vaistomaisesti tarkistelemaan ja varmistelemaan: Olethan varmasti hoitanut tämän? Muistathan varmasti?

Monissa perheissä luottamus kärsii arjen kovan kuormituksen vuoksi.

– Kun on paljon kiirettä ja tehtävää, ei enää pysty enää pitämään asioita mielessään eikä voimavaroja aina riitä kotiasioiden hoitamiseen. On inhimillistä, että luottamus säröilee kovan kuormituksen alla.

Luottamuksen korjaaminen vaatii työtä ja sitoutumista

Keskinäisen luottamuksen rikkoutuminen johtaa syvään pettymykseen ja turhautumiseen, joka purkautuu usein ikävänä puhetapana sekä arvosteluna ja kontrollointina.

– Tunnereaktioille on toki paikkansa, mutta on hyvä muistaa, että parisuhteen kummankin osapuolen tulisi kantaa vastuunsa parisuhteen hyvinvoinnista. Toista ei voi roikottaa mukana ikävässä ilmapiirissä, vaan tilanne tulisi saada rauhoittumaan, Väänänen sanoo.

– Molempien tulisi tehdä oma osuutensa, että parisuhteessa on hyviä elementtejä ja turvallisuuden tunnetta. Silloin kun on pettynyt ja turhautunut, kannattaa yrittää palauttaa mieleen myös kumppanin ja parisuhteen hyvät puolet.

Luottamusta kannattaa miettiä. Mitä minä tarvitsen, jotta minulla on tarpeeksi luottavainen ja turvallinen olo? Miten voin kommunikoida luottamuksen ja turvallisuuden tarvettani perheessä? Tietävätkö kumppanini ja perheeni, millaista luottamusta toivon?

Jos parisuhteessa on usein asioiden piilottelua ja salailua, Katja Väänänen pitää tärkeänä, että asioita salaileva havahtuu tähän toimintamalliin itsessään ja tutkii sitä.

Miksi salailen? Mitä pelkään?

– Toimintamalli voi juontaa syvältä, omasta lapsuudesta. Se ei aina liity millään tavalla omaan kumppaniin ja nykyiseen parisuhteeseen.

Väänäsen mukaan toimintamallin muuttaminen on paljolti tapojen muuttamista. Itselle tulisi kirkastaa, millä tavoilla nykyinen toimintamalli tulisi muuttaa.

– Luottamuksen korjaaminen lähtee ennen kaikkea asian tunnistamisesta sekä omasta halusta – päätöksestä, että haluan nyt käsitellä tämän luottamusongelman.

Lue myös: Jatkuvaa valehtelua ja luottamusongelmia parisuhteessa? Paripsykoterapeutti kehottaa etsimään ratkaisua omasta lapsuudesta

On kuitenkin tiettyjä yleisiä piirteitä, mitä rakastuminen saa aivoissa ja muualla kehossa aikaan.

Rakastunut ei tarvitse muuta – vain rakkaansa

Rakastuneena ruoka ei välttämättä maistu, unta on vaikea saada ja olo on ylivirittynyt. Ajatukset pyörivät jatkuvasti rakkauden kohteessa.

Rakastuminen onkin eräänlainen stressitila elimistölle, vaikka olo saattaakin olla hyvin ekstaattinen. Rakkauden kohdetta kaipaa yleensä jatkuvasti lähelleen.

Intensiivinen tunnemyrsky voi jopa ahdistaa, mikäli tiedostaa, ettei rakastuminen välttämättä tule jatkumaan auvoisana parisuhteena.

Rakastuneena tuntemattomien kasvot ylipäätään alkavat viehättää, ja olotila on himokas, mikä tekee rakastuneen alttiiksi syrjähypyille.

Rakastuminen on kuin luonnon huumetta

Rakastuneen aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin ihmisen saadessa annoksen morfiinia. Kehon omat, morfiinin tapaiset aineet saavat olon euforikseksi.

Lääketieteellisissä kokeissa on havaittu myös, että rakastuminen vähentää miehillä testosteronihormonin eritystä, kun taas naisilla se lisääntyy rakastuneena.

Tämä saattaa saada miehet mukautuvaisemmiksi, kun taas naisilla vaikutuksen katsotaan liittyvän lisääntyneeseen määrätietoisuuteen jatkaa suhdetta. Pari saattaa näin ollen ikään kuin virittäytyä enemmän toistensa taajuudelle.

Aivojen välittäjäaineen serotoniinin eritys kasvaa rakastuneena. Se saa aikaan hurmoksellisen onnen tunteen. Serotoniini myös lisää ihmisen empaattisuutta ja edesauttaa keskittymään myötätuntoisesti toisen tunteisiin.

Mantelitumakkeen toiminta aivoissa sen sijaan hiipuu. Se säätelee muun muassa pelkoa, jota rakastunut ei tunne entiseen tapaan. Tämä lisää luottavaisuutta rakastumisen kohdetta kohtaan, sillä melko usein rakastumme entuudestaan tuntemattomaan ihmiseen.

Dopamiini on myös välittäjäaine, jota rakastuminen vaatii. Se liittyy esimerkiksi sellaisen mielihyvän tavoitteluun, joka vaatii ponnisteluja.

Dopamiini vahvistaa valppautta, mutta myös kaventaa sitä laajuutta, jolla rakastunut tarkastelee asioita. Vastarakastuneet ihmiset näkevätkin yleensä ennen kaikkea hyviä puolia uudessa kumppanissaan.

Rakastuneiden lemmen huuma luo otolliset olosuhteet parisuhteen muodostumiselle, mutta suhde testataan todellisuudessa vasta siinä vaiheessa, kun pari alkaa syvemmin tutustua toisiinsa. Pelkkä vetovoima ei enää riitä.

Lähteet: THL ja Duodecim

Tällöin puhutaan erohehkusta, joka näkyy ulos päin ihmisen valoisana olemuksen, mutta tuntuu myös sisäisenäkin kokemuksena.

Mistä erohehkussa oikein on kyse? Voiko sellaista kokea, jos ero on ollut vaikea?

Lue myös: Exälle ei huvita puhua, mutta yhteisen lapsen asiat pitää hoitaa – ratkaisu voi olla rinnakkaisvanhemmuus

Erohehkussa ihminen saa itsensä takaisin

Erohehkun voisi kuvitella koskettavan vain niitä, joiden eroaminen on tapahtunut kivuttomasti.

Seksuaaliterapeutti ja tietokirjailija Marika Rosenborgin mukaan hehku on kuitenkin usein syvintä ja pitkäkestoisinta niillä, jotka ovat antaneet itselleen tilaa kohdata ja käsitellä eroon liittyviä vaikeitakin tunteita.

– Erohehku on sitä, että kokee saaneensa itsensä takaisin ja näkee uuden elämän todellisena mahdollisuutena. Ihminen saa jälleen yhteyden itseensä, ehkä jopa vuosien jälkeen. Parhaimmillaan erohehkusta asetutaan hyvään sisäisen turvan olotilaan, jossa voidaan rakentaa omaa, uudenlaista tulevaisuutta – joko yksin tai uudessa suhteessa, Rosenberg toteaa tiedotteessa.

Rosenborgin mukaan eron käsittely on kolmivaiheinen prosessi, jonka kolmas vaihe on erohehku. Siihen ei voi päästä ennen kuin kaksi edellistä vaihetta haastavine tunteineen on käyty läpi.

Ensimmäinen vaihe on ehkä kaikista vaikein ja vaativin. Eronnut hyväksyy sen, ettei voi vaikuttaa menneeseen sekä sen, että ero sattuu ja siitä toipuminen vie oman aikansa.

Toinen vaihe on hellittämistä. Tässä vaiheessa tilanne pyritään hyväksymään sellaisena kuin se on, vaikka se ei olisi toivotun kaltainen. Tässä vaiheessa myötätunto ja lempeys ovat tärkeitä elementtejä.

Kolmas vaihe on erohehku. Se voi syntyä vasta, kun irrottautuminen ex-kumppanista on tapahtunut. Vaiheeseen kuuluu sen ajatuksen käsitteleminen, että eron syyt liittyvät myös omaan itseen.

Erohehku nousee surun keskeltä

Muun muassa vaikuttaja Irene Naakka on kirjoittanut teoksessa Ärhäkkä kuin äidiksi tullut (Minerva, 2023) omasta erohehkukokemuksestaan:

”Eroni jälkeen kuulin lukemattomia kertoja: sinä ihan hehkut, olet jotenkin muuttunut, tykkään tosta sun uudesta meiningistä. Olin ymmärtänyt, ettei elämää ollutkaan peruttu. Päinvastoin.”

Irene pohtii teoksessaan muun muassa sitä, miten ärsyttäviltä tuntuivat kommentit siitä, että eron jälkeen kannattaa hetken pysytellä ilman parisuhdetta. Silti niissä oli Irenen mukaan järjen siemen, jotta eroa saa käsiteltyä rauhassa kaikkine tunteineen.

”Eron jälkeen alkoi elämäni kesä. Olin surullinen, mutta otin huteria askelia kohti uutta elämää, ja se tuntui kaiken tuskankin keskellä huumaavalta. Ei aikaakaan kun se tuntui pelkästään huumaavalta.”

Myös Rosenborg on samoilla linjoilla siinä, että ennen seuraavaan suhteeseen loikkaamista kannattaa ottaa itselleen hetki aikaa käsitellä eroa.

Toisaalta aina elämä ei mene oppikirjakaavan mukaisesti. Jos uusi suhde alkaa nopeasti, Rosenborgin mukaan olisi hyvä, että tuore kumppani antaisi toiselle myös tilaa eron käsittelemiseen.

Erohehkua ei kannata jahdata ihastumisen tunteen tavoin. Se tulee, jos on tullakseen. Asiantuntija Rosenborg lohduttaa eron keskellä olevia:

– Haluan sanoa, että tämäkin menee ohi. Anna itsellesi aikaa. Älä pelkää tunteita, sillä tunteet ovat tarkoituksenmukaisia. Ole lempeä itsellesi, sillä nyt on se aika, kun itsemyötätunnolle on käyttöä, Rosenborg toteaa.

Lähde: Hidasta Elämää

Korkeatasoista kuuntelemista tutkivan Guy Itzchakovin mukaan kuunteleminen on tyydyttävän vuorovaikutuksen perusta. Jos parisuhteessa ja perhe-elämässä ei ole riittävästi hyvälaatuista kuuntelemista, tyytymättömyys, stressi ja arvottomuuden kokemukset lisääntyvät.

Kuuntelemisen taito on sekä sosiaalisten suhteiden että oppimisen kannalta tärkeä taito. Sen merkitykseen ei ole vieläkään täysin herätty, ja siksi kasvatuksessa painotetaan edelleen passiivisista kuuntelemista.  Meitä opetetaan joko olemaan sujuvasti äänessä tai kuuntelemaan hiljaa. Aktiivista ja keskustelukumppania kunnioittavaa kuuntelemista opetetaan harvemmin.

Itzchakovin mukaan olisi tärkeää harjoittaa nimenomaan aktiivista ja korkeatasoista kuuntelemista. Korkeatasoisella kuuntelemisella hän tarkoittaa vuorovaikutusta, jonka tunnusmerkkejä ovat katsekontakti, vastavuoroisten kysymysten esittäminen sekä myönteinen kehonkieli.

Kuulluksi tulemisen kokemuksella on mittava vaikutus ihmissuhteiden laatuun sekä kuulluksi tulleen itseluottamukseen, kognitiiviseen joustavuuteen, yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja suhteeseen sitoutumiseen.

Oli sitten kysy lapsen ja vanhemman suhteesta, parisuhteesta tai työsuhteesta, kuulluksi tulleet ovat tyytyväisempiä suhteeseen ja sitoutuvat siihen vahvemmin.

Kuunteleminen on arjen terapiaa

Jokapäiväiset kokemukset kuulluksi tulemisesta voivat vaikuttaa ihmismieleen samalla tavoin kuin terapia.

Kun koet, että sinua todella kuunnellaan, ryhdyt jakamaan enemmän ajatuksiasi, kokemuksiasi sekä tunteitasi. Itseluottamus vahvistuu ja se vaikuttaa myönteisesti myös muihin vuorovaikutussuhteisiin.

Läheskään kaikki eivät ole hyviä kuuntelemaan. Itzchakovin mukaan kuuntelemisen taito on osittain synnynnäinen piirre, mutta myös taito, joka kehittyy harjoituksen myötä. Myös esimerkiksi tutkijat ja toimittajat, jotka kuuntelevat työkseen ihmisten puhetta, oppivat todella kuuntelemaan vasta tuhansien tuntien harjoittelun myötä.

Jotkut ihmiset eivät pidä kuuntelemista kovinkaan tarpeellisena tai kiinnostavana.

Vuorovaikutus, jossa toinen ei kuuntele eikä ymmärrä puhettasi, on näännyttävää. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset perheessä eivät useinkaan johdu siitä, etteikö puhetta olisi riittävästi, vaan enemmänkin siitä, että kuunteleminen on heikkotasoista.

Kuuntelemisen taitoa voi parantaa

Heikon kuuntelijan tunnistaa siitä, ettei hän malta odottaa omaa puheenvuoroaan, vaan puhuu päälle. Hän ei esitä keskustelukumppanille kysymyksiä lainkaan tai kysymykset ovat epäolennaisia.

Hän viestii kehonkielellään, ettei keskustelu juurikaan kiinnosta häntä. Hän saattaa myös käyttää epäkunnioittavaa kehonkieltä, kuten ylimielistä naurahtelua tai ilmeitä, joilla hän osoittaa pitävänsä puhujaa tyhmänä.

Huonot tavat kuuntelemisessa vahingoittavat vuorovaikutuksen molempia osapuolia. Yhteys jää heikoksi, stressi ja tyytymättömyys lisääntyvät – suhteen laatu heikentyy.

Joskus kuuntelemisen taidot voivat olla heikot tarkkaavaisuushäiriön, kielellisten vaikeuksien tai hyvin aktiivisen temperamentin vuoksi. Kuuntelemisen taitoa voi kuitenkin aina parantaa.

“Yritä kuunnella niin, että opit jotain uutta”, Itzchakovin kehottaa. Usein pidämme läheisiä itsestäänselvyytenä ja kuvittelemme tuntevamme heidät jo läpikotaisin. Joskus tämä johtaa vuorovaikutuksen latistumiseen ja tylsistymiseen. Vuorovaikutus toistaa samaa rataa vuodesta toiseen.

Yritä kysyä kysymyksiä, jotka auttavat sinua ymmärtämään paremmin. Kysy kysymyksiä, jotka avaavat toisesta jotain uutta, mitä et ole aiemmin ymmärtänyt tai ottanut huomioon.

Kuuntelemistaitojen perustan luovat keskittyminen ja kunnioitus. Jos et aina pysy kunnioittamaan keskustelukumppania, kunnioita kuuntelemista.

Lähteet: How to foster perceived partner responsiveness: High‐quality listening is key (wiley.com), Does Anyone in Your Life Give You High-Quality Listening? (Psychology Today)

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asiantuntija ja yleislääkäri Emilia Vuorisalmi kertoo, miten eron keskellä voi voida mahdollisimman hyvin.

1. Miten selvitä erosta? Luovu odotuksista

Parisuhteen päättyessä yksi vaikeimmista asioista on sen hyväksyminen, etteivät asiat menneet niin kuin olimme kuvitelleet. Omista odotuksista luopuminen voi olla todella kivuliasta.

Tilannetta voi kuitenkin helpottaa se, ettei eroamiseen liity enää samanlaista häpeän tunnetta kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Nykyään monet parit päätyvät eroon, eli et ole kummajainen erotessasi.

Ero on kaikille osapuolille parempi ratkaisu, jos suhde on pahasti kriisiytynyt. Silti monet päätyvät lykkäämään eroamista sen pelossa, että lapset kärsisivät ydinperheen särkymisestä.

Useinkaan lapset eivät kärsi itse erosta, vaan ennemminkin kodin riitaisasta ilmapiiristä. Kahdessa kodissa asuminen voi lapsista tuntua jopa hauskalta vaihtelulta.

Kannattaa muistaa, että lapset voivat hyvin silloin, kun me aikuisetkin voimme. Satsaamalla omaan hyvinvointiimme, kohennamme lastemmekin hyvinvointia. Toisin sanoen tekemällä töitä itsemme kanssa, teemme töitä myös lastemme puolesta.

2. Etsi vertaistukea

Eron keskellä voi tuntea itsensä yksinäiseksi, kun parisuhteen tuoma turva onkin yhtäkkiä poissa. Eroon, kuten haasteisiin yleensäkin, liittyy henkistä kasvua, jonka johdosta saatamme kasvaa eroon vanhoista ystävyyssuhteista ja olla uusille ihmissuhteille ja kohtaamisille avoimempia.

Eronneesta voi tuntua siltä, etteivät ydinperheessä elävät ystävät ymmärrä hänen uutta elämäntilannettaan, eivätkä sitä, mitä hän käy läpi. Uusi parisuhde ei välttämättä ole paras ratkaisu tilanteeseen, sillä tukea voi saada muiltakin ympärillä olevilta ihmisiltä.

Kun mietit, miten selvitä erosta, onkin hyvä muistaa vertaistuen merkitys.

Erotilanteessa vertaistuen merkitys voi olla korvaamatonta. Ihmiset, jotka ovat itse käyneet läpi eron, voivat antaa vinkkejä tilanteesta selviämiseen. Samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin voi tutustua esimerkiksi erilaisissa kaverisovelluksissa. Joskus riittää yksikin luottoystävä tai vaikka naapuri, jonka kanssa voi jakaa arkeaan.

3. Huolehdi hyvinvoinnistasi

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on eron keskellä ensiarvoisen tärkeää. Voimme vaikuttaa omaan tasapainoomme pienillä jokapäiväisillä valinnoilla, kuten sillä, mitä syömme, mitä juomme ja miten liikumme.

Unenpuutteessa stressihormonit pääsevät helposti ottamaan vallan kehostamme. Pitkittynyt stressi puolestaan saa aikaan sen, ettemme näe ratkaisuja, vaan keskitymme pelkoihin ja uhkiin. Taistele ja pakene -tilassa unohdamme syödä ja juoda tai syömme liikaa, mikä saa kehomme entistä pahempaan epätasapainoon.

Omaa tasapainoaan ja untaan voi parantaa hengitysharjoituksilla, meditaatiolla ja erilaisilla palauttavilla harjoituksilla. Omasta hyvinvoinnista huolehtimalla pääsemme todennäköisesti nopeammin eteenpäin erostakin.

Ravinto, liikunta, uni, hengitys, merkityksen löytyminen, ilo, ystävät, luonto sekä yhteys itseen ja muihin auttavat kehoa palautumaan.

Lapsetkin voi ottaa mukaan monenlaiseen tekemiseen ja myös leikkipuistossa voi liikkua. Usein jo siitä tulee parempi mieli, että poistuu kotoa ulos tekemään asioita.

4. Hakeudu seuraan, kun mietit miten selvitä erosta

Erokurjuuden keskellä voi helposti tuntua siltä, ettei jaksa nähdä ketään tai lähteä minnekään. Sellaisessa tilanteessa toisten ihmisten seuraan hakeutuminen on tärkeämpää kuin koskaan. Monesti se, että lähtee ulos kävelemään ja tapaamaan ihmisiä voi parantaa omaa oloa suuresti.

Vaikka yksinolo ja meditointi kodin rauhassa auttavat myös palautumaan, kotiin ei silti kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa märehtimään asioita. On tärkeää löytää sopiva tasapaino rauhallisen yksinolon ja voimauttavassa seurassa vietetyn ajan välillä.

5. Tilaa positiiviselle ajattelulle

Muista, että jokainen muutos on aina mahdollisuus. Vaikka sitä voi olla vaikea erokipuilun keskellä nähdä, tilanne voi parin vuoden kuluttua olla paljon parempi kuin ennen eroa.

Tuskaillessasi sen kanssa, miten selvitä erosta, kuvittele mielessäsi hetki parin vuoden päästä, kun seisot tyytyväisenä omassa keittiössäsi. Millaista on uusi arkesi ja mitä mahdollisuuksia siinä piilee?

Negatiiviseen ajatteluun jumiutuminen hidastaa eteenpäin menemistä, siksi vaikeassa tilanteessa auttaa usein se, että etsii positiivisen lähestymistavan asiaan.

Eron keskellä kannattaa pysähtyä miettimään, millaisia mahdollisuuksia muuttunut elämäntilanne voisi tarjota. Ainakin se mahdollistaa sen, että voit kuunnella itseäsi ja miettiä, mitkä asiat tuottavat sinulle iloa ja sitten lähteä kulkemaan niitä asioita kohti. Ilo on oivallinen kompassi.

Vaikka ydinperhe tuntuisi monen mielessä ideaalilta, muuttuneesta elämäntilanteestakin on mahdollista luoda toimiva kokonaisuus.

Vaikeallakin hetkellä on hyvä pitää kiinni toivosta. Silloin kun tuntuu, ettei erosta ole mahdollista selvitä, kannattaa muistuttaa itseään siitä tosiasiasta, että yleensä ihmiset aina lopulta kuitenkin selviävät.

Kaiken kokemasi jälkeen aurinko voi paistaa jopa kirkkaammin. Muista, että siemenkin on pimeässä ennen kuin se puhkeaa kukkaan.

6. Tunne tunteesi

Miten selvitä erosta? Omien vaikeidenkin tunteiden ääreen kannattaa pysähtyä sen sijaan, että yrittäisi sivuuttaa ne ja porhaltaa eteenpäin.

Voimakkaan tunteen ääreen kannattaa pysähtyä miettimään, miksi itsestä tuntuu siltä ja mistä reaktiot kumpuavat. Onko vihan tunne itseasiassa pelkoa? Johtuuko suutahdus lapselle tosiasiassa siitä, että olet väsynyt ja pelkäät, ettet uupumuksesi vuoksi pärjää?

Jos tunnistat tunteen taustalla olevan pelon, voit olla itsellesi armollisempi ja ymmärtää, mitä voisit tehdä, jotta pääsisit pelon tunteesta eroon. Entäpä, jos keskittyisit hengittämään tunnetilan läpi ja päästämään siitä hiukan irti?

7. Vältä turhia riitoja

Erotilanteessa emme välttämättä voi vaikuttaa entisen kumppanimme käytökseen, mutta omaamme voimme. Jos ero on kovin riitaisa, kommunikaatio toisen osapuolen kanssa kannattaa pitää minimissä. Lasten asioista voisi pyrkiä keskustelemaan vain tekstiviestein ja pitämään keskustelu lapsiin liittyvissä asioissa.

Jokainen ero on aina omanlaisensa ja siihen voi liittyä monenlaisia tunteita. On helppoja eroja, vaikeita eroja ja kaikkea siltä väliltä. Suhtautumiseen vaikuttaa paljon esimerkiksi se, tuleeko ero toiselle yllätyksenä vai ovatko molemmat osapuolet yhtä mieltä erosta. Se, miten nopeasti erosta pääsee ylitse, on myös hyvin yksilöllistä.

8. Miten selvitä erosta? Yksin ei tarvitse pärjätä

Jos arki tuntuu liian kuormittavalta, eikä omien tunteiden käsitteleminen yksin onnistu, kannattaa tilanteeseen hakea ulkopuolista keskusteluapua. Apua kannattaisi oikeastaan hakea jo siinä vaiheessa, kun asiat ovat vielä hyvin, jottei tilanne pääsisi kriisiytymään.

Eroa olisi hyvä käsitellä yhdessä ammattilaisen kanssa siksikin, ettei omia ystäviä tulisi rasitettua liiaksi. Ero voi olla kova kolaus omalle itsetunnolle.

Terapia on usein hyödyllinen väline itsetunnon uudelleen rakentamisessa. Asioiden käsitteleminen yhdessä ammattilaisen kanssa on myös väylä sitä kohti, että voisi voida hyvin mahdollisessa uudessa parisuhteessa.

Lisää Emilian ajatuksia mm. parisuhteesta ja eroista Instagramissa @docemilia

Juontaja ja yrittäjä Vappu Pimiä, 45, kertoo Anna-lehdessä, miten hän erosi pitkästä, 18-vuotiaana solmitusta suhteesta kolmekymppisenä. Samoihin aikoihin perheen perustaminen alkoi olla hänelle ajankohtaista.

Sinkkuvuosina Vappu tajusi, että sopivan puolisokandidaatin löytäminen ei ole helppo nakki.

– Kohtasin erilaisia ihmisiä ja huomasin, ettei olekaan ihan helppoa löytää sellaista kumppania, jonka rinnalla voisi asettua aloilleen.

Nykyisen aviomiehen Teemu Huuhtasen kanssa otti myös aikansa, ennen kuin molemmat olivat valmiita sitoutumaan.

– Varsin pian tiedustelin Teemulta, haluaako hän lapsia. Tällaiset asiat kannattaa selvittää varhaisessa vaiheessa, jottei tule tuhlanneeksi aikaa kumppaniin, jolla on aivan erilaiset toiveet ja päämäärät. Perheen perustaminen on liian iso asia tehdä kompromisseja.

Teemun kanssa Vapulla on nyt kaksi kouluikäistä tytärtä, Viola, 10, ja Selma, 7.

Äitiys on muokannut Vappua enemmän kuin mikään muu.

– Oli uskomaton kokemus huomata, miten rakkaus lapseen syntyi jo laitoksella. Äitinä rakastan ensimmäistä kertaa jotakuta toista enemmän kuin itseäni.

Lue lisää verkosta tai Anna-lehden numerosta 20/2023, mitä Vappu ajattelee parisuhteestaan ja tulevaisuuden näkymistään!

Lue myös: Anna-Maija Tuokko pelkäsi, ettei saisi kokea äitiyttä – Sitten hän tapasi 26 vuotta vanhemman Karin

Tuore tutkimus avaa, miten parisuhteen syyttelypeli käynnistyy ja miten se kiihtyy kielteisyyden kehäksi.

Toisten ihmisten syyttelyn ja arvostelun on klassisesti ajateltu olevan tunteensiirtoa: mielen puolustusmekanismi, jonka avulla ihminen vähentää tai kieltää omia syyllisyyden ja arvottomuuden tunteitaan näkemällä virheitä toisessa.

Freudilaisen tunteensiirtoselityksen mukaan ihminen syyttää ja arvostelee toisia kärkevästi, koska ei kykene käsittelemään omia sisäisiä syyllisyyden ja arvottomuuden tunteitaan muilla tavoin.

Nyt tutkijat antavat parisuhteessa esiintyvälle syyttelylle toisenlaisen selityksen. Heidän tutkimuksensa avainkäsite on parisuhteen mindfulness. Mindfulness ei tarkoita tällä kertaa pariskunnan yhteisiä tietoisuusharjoituksia, vaan hyväksyvää mielen yhteyttä.

Parit, joilla on riittävän vahva yhteys toisiinsa sekä tunteiden että mielen tasolla, syyttelevät ja arvostelevat toisiaan vähemmän.

Kun parisuhteen mindfulness on hyvä…

• molemmat hyväksyvät toisensa vikoineen ja puutteineen,
• psyykkinen läsnäolo suhteessa on vahvaa
• pari osaa lukea toistensa mieliä

Usein puhutaan parisuhteen tunneyhteyden merkityksestä, mutta pelkkä tunneyhteys ei aina riitä. Suhteessa tarvitaan sekä tunneyhteyttä että kognitiivista tasoa eli yhteyttä: yhteistä käsitystä siitä, mikä elämässä on arvokasta, oikein ja järkevää.

Yksinäisyys parisuhteessa johdattaa kielteisyyden kehälle

Heikko tunnetason ja mielen yhteys johtaa useimmiten yksinäisyyden tunteisiin parisuhteessa. Toisesta tai molemmista saattaa tuntua, että he elävät parisuhteessa, mutta yksin.

Suhteesta on kadoksissa me-tunne, riittävän yhtenäinen ja rehellinen käsitys meistä, parisuhteesta ja yhteisestä elämästä.

Tutkimusten mukaan heikko tunnetason ja mielen yhteys lisää kielteisiä ajatuksia kumppanin käyttäytymisestä ja motiiveista. Kielteisistä ajatuksista alkaa muodostua parisuhteen negatiivisen vuorovaikutuksen kehä, joka kiihtyy jatkuvaksi syyttelyksi ja arvosteluksi. Riitely lisääntyy ja muuttuu yhä tylymmäksi.

Psykologi John Gottman on esittänyt, että kielteisyyden kierre johtaa lopulta kumppanin halveksuntaan, ellei sitä saada pysähtymään.

Kun kielteisyyden kierre pääsee vauhtiin, sen suuntaa ei ole enää helppo muuttaa – edes pariterapiassa. Kun olet alkanut nähdä toisen negatiivisesti, valtaan päässyttä käsitystä on vaikea muuttaa.

Kehän suunnan voi kuitenkin vielä kääntää yhteyttä vahvistamalla. Kuuntelemalla paremmin, koskettamalla useammin, olemalla enemmän katsekontaktissa ja ilmaisemalla suoremmin myötätuntoa sekä arvostusta.

Toisen hyväksyntä vahvistuu, kun mielen yhteys vahvistuu.

Miksi perheen pikkulapsivaihe on kriittistä aikaa?

Parisuhteen syyttelypeli voimistuu monilla, kun perheessä on pieniä lapsia. Huolenpito lapsista on perheen keskiössä, eikä parisuhteen yhteyden vaalimiseen ole usein motivaatiota.

Väsyneenä ja lapsiarjen hulinan keskellä parisuhteeseen keskittyminen voi tuntua tarpeettomalta, jopa tukalalta. Väsynyt keho huutaa: Älä vaadi minulta yhtään enempää.

Perheen vuorovaikutuksen ja parisuhteen jatkuvuuden vuoksi olisi kuitenkin hyvä pitää viikoittain mielessä, miten yhteys kumppaniin toimii tunteiden ja mielen tasolla. Onko yhteisessä arjessa riittävästi lempeyttä, myötätuntoa, arvostusta ja hyväntahtoisuutta? Kannatko mielessäsi lasten rinnalla myös myönteisiä ajatuksia kumppanistasi?

Kun syyttely ja arvostelu leimahtavat arjessa, liekkeihin ei kannata vastata bensalla. Käytä sammutuspeitettä. Yritä ottaa selvää, miksi kumppani syyttelee. Keskustele, kunnes myötätunto alkaa voimistua.

Lähteet: Journal of Social and Personal Relationships 2022

Erillään nukkuminen ei uhkaa parisuhdetta, jos molemmat osapuolet ovat asiasta samaa mieltä ja läheisyydestä huolehditaan muulla tavoin, muistuttaa asiantuntija.

– Eri huoneissa nukkuminen ei ole välttämättä haitallista parisuhteelle, eikä siitä voida tehdä johtopäätöksiä suhteen tilasta, toteaa pari- ja perhepsykoterapeutti Kaisa Humaljoki Terveystalosta.

Humaljoen mukaan merkityksellisempää on se, miksi ratkaisuun on päädytty ja ovatko molemmat osapuolet siihen tyytyväisiä.

– Monille yhdessä nukkuminen, toisen kainalo ja läheisyys on eräänlainen lähtöoletus, mutta se ei ole mikään mittari suhteen laadulle. On paljon onnellisia pareja, jotka eivät nuku yhdessä, Humaljoki muistuttaa.

Eri vuoteissa nukutaan monista syistä

Lapsiperheessä vanhemmat voivat päätyä eri sänkyihin monestakin syystä. Yöimetyksiä voi olla tiuhaan ja vauva saattaa nukahtaa äidin viereen, jolloin eri huoneissa nukkuminen on järkevää vanhempien unen turvaamiseksi.

– Uupumuksen keskellä saattaa tuntua helpoimmalta ratkaisulta, että edes toinen pääsee nukkumaan. Jos perheessä on vanhempia sisaruksia, on tärkeä turvata heidänkin unensa. Vanhemmat saattavat ratkaista tilanteen niin, että toinen nukkuu vauvan kanssa ja toinen vanhemman lapsen kanssa.

Joskus eri sänkyihin päädytään siksi, että toinen vanhemmista on niin herkkäuninen, että herää puolison kuorsaukseen tai jopa siihen, että tämä kääntää kylkeä. Puolisoilla voi myös olla niin erilainen vuorokausirytmi, että molempien unen turvaamiseksi on järkevämpää nukkua eri huoneissa.

– Erillään nukkuminen voi myös helpottaa tilanteita, joissa lapsi sairastaa ja toisen vanhemmista on valvottava kipeän lapsen kanssa. Eri huoneissa nukkuminen voi olla järkevää silloinkin, jos on pieni koti, eikä haluta, että koko perhe joutuu heräämään vauvan itkuun. Jos työssä käyvällä vanhemmalla on tiukka työputki ja unta on varjeltava, jotta jaksaisi töissä, voi olla viisasta nukkua hetken aikaa toisessa huoneessa, Humaljoki toteaa.

Tappaako erikseen nukkuminen läheisyyden?

Yksin nukkuminen voi johtaa läheisyyden puutteeseen, jos läheisyyttä ei korvata mitenkään. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että pariskunta erkaantuu vähitellen toisistaan.

– Jos arjen läheisyys uupuu, eikä öitäkään vietetä enää saman peiton alla, se voi johtaa seksuaalisen läheisyyden hiipumiseen. Seksuaalisväritteinen kosketus saattaa tuntua oudolta, jos muutakaan arkista hellyyttä ei ole, Humaljoki kertoo.

Lapsiperheessä parisuhdenäkökulma saattaa kutistua kokonaan elämän täyttyessä vanhemmuudesta.

– Vähitellen iltasuukot ja toisen kainaloon nukahtaminen eivät kuulu enää rutiineihin, vaan tilalla ovat muut perherutiinit. Silloin aikuisten välinen suhde alkaa kaventua ja unohtuu se, että täällä asuu kaksi aikuista ihmistä, Humaljoki kertoo.

Parisuhteen läheisyyttä voi ylläpitää halauksilla kesken päivän, hiusten pörrötyksellä tai heittämällä ”yläfemmat” onnistumisen jälkeen. Humaljoki muistuttaa, että seksuaalista koskettamista voi tapahtua muissakin tilanteissa kuin nukkumaan käydessä.

– Tärkeintä on huolehtia siitä, että suhteessa on jonkinlaista fyysistä läheisyyttä. Monet parit nauttivat siitä, että saavat käpertyä yhdessä lepäämään. Vaikkei ihokosketusta olisi öiseen aikaan, voisiko yhdessä ottaa päiväunet tai katsoa tv-sarjaa lähekkäin sohvalla? Läheisyys voi olla vain vierekkäin olemista, siihen ei välttämättä tarvita ihmeellisiä jippoja.

Yksin nukkuminen ei saa olla riidan väline

 Erillään nukkumisen olisi hyvä perustua yhteiseen sopimukseen. Mikäli parisuhteen osapuolet ovat asiasta eri mieltä, se voi aiheuttaa suhteeseen kitkaa.

– Tilanne voi uhata suhteen tulevaisuutta, jos toinen päättää erillään nukkumisesta ja toinen tuntee sen vuoksi itsensä yksinäiseksi.

Vaikka riitatilanteissa toisen häätäminen yhteisestä sängystä voisi tuntua houkuttelevalta, ei Humaljoen mukaan näin saisi koskaan toimia.

– Erillään nukkuminen ei saa olla riidan väline tai keino ilmaista vihaa esimerkiksi toteamalla, että sinä et muuten tule tähän viereen nukkumaan, mene muualle.

Erillään nukkuminen on yhteinen päätös

Jos toinen nauttii yksin nukkumisesta, mutta toinen kaipaisi läheisyyttä yölläkin, olisi hyvä pysähtyä miettimään tilannetta yhdessä.

– On tärkeää, että molemmilla on käsitys siitä, mitä erillään nukkuminen tarkoittaa, jotta taustalla ei olisi väärinkäsityksiä siitä, että toinen ei enää välitä tai inhoaa, eikä siksi halua viettää öitä yhdessä.

Toisen osapuolen on helpompi ymmärtää tilannetta, jos puoliso kertoo, miksi kaipaa rauhassa nukkumista. Syynä voi olla vaikkapa tiukempi työpuki.

–  Erillään nukkuminen ei tunnu silloin hylkäämiseltä, koska siihen on selkeä peruste.

Mikäli toinen toivoo nukkumisjärjestelyihin pysyvämpää muutosta esimerkiksi herkkäunisuutensa vuoksi, kannattaa miettiä, olisiko tilanteeseen mahdollista keksiä kompromissia.

– Yhdessä voidaan miettiä, olisiko yhteiseen yöhön silloin tällöin kuitenkin mahdollisuutta tai voitaisiinko esimerkiksi nukahtaa yhdessä tai sopia, että aamulla kömmitään makoilemaan toisen viereen.

Tärkeää olisi, että päätös on tehty yhteisymmärryksessä.

– Nukkumisjärjestelyistä on tärkeä sopia yhdessä ja ottaa toisen toiveet ja mielipiteet huomioon, Humaljoki muistuttaa.

Entiseen ei ole pakko palata, jos uusi nukkumisratkaisu on molemmista hyvä

 Joskus vauva-ajan nukkumisjärjestelystä voi tulla pysyvä ratkaisu. Silloin on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, ovatko molemmat tilanteeseen tyytyväisiä ja halutaanko erillään nukkumista edelleen jatkaa.

– Tilannetta kannattaa pohtia silloin, jos havahtuu huomaamaan, että toinen vanhemmista on vauva-aikana siirtynyt nukkumaan vauvan ja toinen isomman lapsen kanssa, mutta onkin mennyt jo kolme vuotta ja edelleen nukutaan samalla tavalla.

Vaikka nukkumisjärjestely olisi vauva-aikana löytänyt uudet uomansa, entiseen on mahdollista palata, jos molemmat vanhemmat sitä toivovat.

Samaan sänkyyn palaaminen ei kuitenkaan välttämättä luonnistu heti, vaan sen mahdollistamiseksi tarvitaan keskustelua ja perheen uusien, yhteisten pelisääntöjen luomista.

Jos tilanteeseen liittyy lapsia, myös heidät pitää opettaa uudenlaisiin nukkumisjärjestelyihin.

– Asia tulisi joka tapauksessa eteen jossain vaiheessa, koska kouluikäiset lapset alkavat jo yleensä kaivata itsenäisyyttä ja omaa tilaa, eivätkä välttämättä enää halua nukkua vanhemman kanssa samassa huoneessa. Se, missä vaiheessa lapset alkavat kaivata yksityisyyttä, on kuitenkin hyvin yksilöllistä, Humaljoki toteaa.

Tärkeintä olisi, että kaikki perheenjäsenet ovat tyytyväisiä nukkumisjärjestelyihin. Mikäli erikseen nukkuminen tuntuu molemmista hyvältä, ei entiseen ole pakko palata.

– Yhdessä ei ole mikään pakko nukkua, eikä se ole hyvän parisuhteen edellytys. Olisi tärkeää, etteivät ulkopuoliset normit tai paineet sanelisi perheen nukkumisjärjestelyjä. Se, missä ja miten perheenjäsenet nukkuvat, kuuluu vain ja ainoastaan yhteistä kotia asuttaville, Humaljoki painottaa.

Lue myös: Miten saada parisuhdeaikaa vauva- ja pikkulapsiarjen keskellä? Kokeile tätä kolmen K:n kikkaa!

Naimisiin karkaaminen (englanniksi elopements) voi olla sopiva vaihtoehto, jos perinteiset hääjuhlat eivät kuulosta kutsuvilta, vaan häitä viettäisi mieluummin kahden kesken.

Naimisiin karkaaminen voi olla yhtä ikimuistoista kuin suuret hääjuhlat

Koronapandemia sai hääparit keksimään luovia ratkaisuja korvata perinteiset hääjuhlat, kun kokoontumisrajoitukset vaikuttivat häiden järjestelyihin.

Naimisiin karkaamisessa hääpari lähtee viettämään ikimuistoista rakkausjuhlaansa kahden kesken parille merkitykselliseen paikkaan.

Osa haluaa järjestää vihkitilaisuuden osana päiväänsä. Toisille toimiva ratkaisu saattaa olla se, että muodollisuudet hoidetaan vasta merkittävän päivän tai matkan jälkeen esimerkiksi maistraatissa.

Naimisiin karkaamisen etuna on, että sen vois järjestää hyvin pienimuotoisesti ja spontaanista parin niin halutessa. Toisaalta hyvin suunniteltu karkaus voi toisaalta kannattaa, jotta päivästä saa kaiken irti.

Naimisiin karkaaminen onnistuu myös pienellä budjetilla

Jos perinteisten hääjuhlien kustannukset tuntuvat liian huimilta, naimisiin karkaaminen voi olla hyvä budjettivaihtoehto.

Esimerkiksi 2000 eurolla saa varmasti järjestettyä jo monen moista ekstraa päivään. Pienemmälläkin budjetilla selviää hyvin, kun selvittää ensin itselleen, että mitkä asiat ovat päivässä kaikista tärkeimpiä.

Moni haluaa järjestää vihkihetken kauniissa paikassa luonnon helmassa. Tällöin itse paikka harvemmin maksaa mitään, mutta vihkijän järjestäminen paikalla maksaa matkakuluista riippuen joitakin satoja euroja.

Vihkimistä voi edeltää jokin parille mieluisa, yhteinen aktiviteetti. On kuitenkin täysin sallittua vain nauttia olosta yhdessä ja viettää aikaa ilman kummempia suunnitelmia.

Vihkimisen jälkeen naimisiin karkaamisen henkeen sopii hyvin esimerkiksi romanttinen piknik. Jos budjetti on hyvin rajallinen, tarjoilut voi valmistaa yhdessä piknik-koriin kotona.

Syötävät on kuitenkin myös mahdollista tilata esimerkiksi kahvilasta tai pyytää hääsuunnittelijaa hoitamaan piknikin järjestelyt.

Jos sää ei salli piknik-ruokailua, voi ensimmäisen illallisen avioparina nauttia myös ravintolassa. Jos budjettinne sallii hääsuunnittelijan, häneltä voi myös kysyä mahdollisuutta ruokailuun jossakin ikimuistoisessa ja yksityisessä paikassa.

Myös häitä seuraavaan aamuun kannattaa varautua

Yöksi pariskunta voi suunnata esimerkiksi hotelliin, telttailemaan tai vaikkapa asuntoautoon. Jos hääyön viettää kotona, voi makuuhuoneen koristella tunnelmalliseksi etukäteen: ripotelkaa puhtaiden lakanoiden päälle ruusunterälehtiä ja asetelkaa led-kynttilöitä tuomaan tunnelmavalaistusta.

Aamiaiseen kannattaa myös varautua, viettipä hääyön kotona tai yhdessä. Niin ensimmäinen päivä avioparina alkaa iloisissa merkeissä.

Budjettiin kannattaa myös jättää varaa kuvaukselle. Vaikka ette järjestäisi isoja juhlia, on naimisiin karkaamisestakin aivan yhtä ihanaa tallettaa muistoja.

– Aloimme tapailla toisiamme viikonloppuisin ja siitä suhde sitten aika nopeasti eteni ja tunteet syvenivät. Toisen kanssa oli niin helppo olla alusta asti ja kaikki tuntui tosi luontevalta, Pauliina kertaa.

Mikosta tuli Pauliinan sekundääri-kumppani, sillä Pauliina oli tuolloin avoimessa suhteessa ex-miehensä kanssa. Kolmikon suhde sujui ongelmitta ja myös Mikon lapset ottivat Pauliinan hyvin vastaan.

– Minulla on kolme lasta aiemmasta suhteesta. He ovat tottuneet näkemään elämäntapaamme arjessa, joten heille se on normaalia. Uusi sukupolvi on muutenkin avarakatseisempaa, Mikko kiittelee.

Pauliinan primääri-suhde päättyi myöhemmin eroon. Oli luonnollista, että Pauliina ja Mikko jatkoivat yhdessä eläen edelleen avoimessa suhteessa.

– Tämä on tietynlainen elämäntapa. Avoin suhde tuntuu hyvältä, koska tässä on lupa tuntea, eikä ihastusta tarvitse peitellä. Kukaan ei rajoita tekemisiämme ja meillä on vapaus toteuttaa itseämme muidenkin kanssa, Pauliina perustelee.

Pariskunta on ollut yhdessä kuusi vuotta, joista kaksi naimisissa. Nykyään Pauliinalla ja Mikolla on yksi yhteinen taaperoikäinen lapsi ja he odottavat toista pian saapuvaksi.

Raskausaikana suhde on suljetumpi

Raskaus on vaikuttanut pariskunnan suhteen avoimuuteen. Molempina raskausaikoina Pauliina on halunnut pitää Mikon lähellään, eikä se, että Mikolla olisi juuri nyt muita suhteita tunnu Pauliinasta hyvältä.

– Raskaudet eivät ole olleet itsestään selviä, joten olen tosi herkkä asian suhteen. Haluan myös itse olla hyvin varovainen, enkä tahdo, että kukaan muu kuin Mikko koskee minuun intiimisti, kun olen raskaana. Se tuntuisi juuri nyt epämukavalta.

Mikko on halunnut kunnioittaa Pauliinan toiveita ja elää niiden mukaan. Kumppanin kunnioittaminen onkin avoimessa suhteessa erityisen tärkeää.

– Mielipiteet, ajatukset, tunteet ja tarpeet voivat suhteen aikana muuttua. Niistä on pystyttävä avoimesti keskustelemaan ja niitä on kunnioitettava. Muuten avoin suhde ei toimi, Mikko painottaa.

Hän toivoisi, että myös monogamisissa suhteissa keskusteltaisiin enemmän erityisesti tunteista ja tarpeista. Näin voitaisiin välttyä paljolta mustasukkaisuudelta, jopa pettämiseltä.

– Tunteille ei voi mitään. On kuitenkin asia erikseen, mitä tekee tai jättää tekemättä ihastumisen jälkeen, Mikko muistuttaa.

Myös kiinnostus avoimeen suhteeseen olisi tarvittaessa pyrittävä esittämään suoraan, mutta niin, ettei toiselle jää kuva, että hänessä on puutteita. Halu ryhtyä avoimeen suhteeseen on oltava yhteinen ja tarvittaessa päätös suhteen avaamisesta pitää voida perua, jos jommastakummasta alkaa tuntua epämiellyttävältä, Saxlundit painottavat.

Pauliina oli aiemmassa suhteessaan itse se osapuoli, joka ehdotti suhteen avaamista.

– Olimme olleet yhdessä yläkoulusta asti ja aikuisiällä aloin pohtia, miltä jonkun toisen ihmisen kanssa oleminen tuntuisi. Avoin suhde oli aluksi vain sellainen puolivitsillä heitetty ehdotus, johon silloinen kumppanini yllättäen suostui, Pauliina kertoo.

Vaikka suhde päättyi myöhemmin eroon, toi päätös suhteen avaamisesta Pauliinan mielestä mukanaan paljon hyvää.

– Koen, että suhteemme sai siitä uutta kipinää. Lisäksi saimme molemmat uusia ajattelukulmia.

Mustasukkaisuus taltutetaan yhteisillä pelisäännöillä

Ex-kumppaninsa kanssa Pauliina ei kokenut mustasukkaisuuden tunteita, mutta Mikosta Pauliina myöntää olleensa mustasukkainen erityisesti suhteen alussa. Myös Mikolla on herännyt vastaavia tunteita.

– Meillä mustasukkaisuuden tunteet ovat liittyneet erityisesti siihen, jos toinen menee jonkun sellaisen henkilön luo kyläilemään, jota toinen ei ole tavannut. Nykyään haluamme tutustua myös toistemme kumppaneihin, Mikko kertoo.

Mikolle kyse on myös Pauliinan turvallisuudesta ja huolenpidosta: hän ei halua joutua tilanteeseen, jossa ei tietäisi, missä Pauliina on ja onko hän tekemisissä turvallisen ihmisen kanssa.

– Haluankin, että Pauliina ilmoittaa aina, että on kunnossa.

Pauliinalla ja Mikolla on useita kaverisuhteita, joissa on myös seksiä. Toisen, pysyvämmän elämänkumppanin hankkiminen ei kuitenkaan tunnu pariskunnasta juuri nyt luonnolliselta, sillä arkea on mukava pyörittää vain oman puolison kanssa.

Avoin suhde rikastuttaa myös lasten elämää

Perheen taapero ei vielä ymmärrä vanhempiensa elämäntavasta muuta kuin sen, että kotona käy välillä kahvilla mukavia aikuisia. Kun aika on, aikovat Pauliina ja Mikko kertoa avoimesta suhteestaan lapsilleen ikätasoisesti.

– Ajankäytön suunnittelu ja keskusteluyhteys ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä. En usko, että asian suhteen ilmenee mitään ongelmia, sillä lapset tottuvat tähän elämäntapaan luonnollisesti. Se on heille osa arkea, Mikko huomauttaa.

Avoin suhde on rikastuttanut paitsi Pauliinan ja Mikon elämää uusilla ystävillä ja uusilla kokemuksilla, myös lasten elämää turvallisilla, luotettavilla aikuisilla.

– Koemme myös rikkaudeksi, että lapset näkevät omassa arjessaan erilaisia seksuaalisuuksia, erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämiä, Mikko painottaa.

Pariskunta ei koskaan ole saanut elämäntavastaan ikäviä kommentteja suoraan. Ennemminkin ihmiset ovat olleet uteliaita ja pohtineet, sopisiko avoin suhde myös heille. Positiivista palautetta on myös tullut pariskunnan esiintymisestä Sextape Suomi -ohjelman toisella kaudella.

– Se oli hieno yhteinen kokemus ja olemme tosi onnellisia, että uskalsimme lähteä mukaan, vaikka Mikko aluksi hieman empikin asiaa. Jaksomme oli tosi rohkea, mutta samalla intiimi ja herkkä, Pauliina kertoo.

Joskus pareilla voi olla eri käsitykset siitä, kuinka pitkä asumusero on ja mikä on sen tarkoitus. Jos asioista ei ole pystytty keskustelemaan, toinen saattaa ajatella, että kyseessä on muutaman kuukauden tuumaustauko. Suhteen toinen osapuoli puolestaan voi miettiä, kuinka paljon muutoksia täytyy tapahtua ennen kuin yhteen muuttaminen on taas mahdollista.

Asumuserolle kannattaakin sopia määräaika: jo alussa on hyvä päättää, kuinka kauan erillään asuminen jatkuu, neuvoo asiantuntija.

– Asumuseron määräaika on ”tällöin viimeistään pitää tietää, miten tästä jatketaan” -päiväys, sanoo Ero lapsiperheessä -työn asiantuntija Päivi Hietanen.

Erillään asuminen voi olla hyvä vaihtoehto silloin, jos ei oikein tiedetä, jatketaanko yhdessä vai ei.

– Asumuseroaika voi auttaa pohtimaan parisuhdetta ja sitä, millaisin eväin ja muutoksin yhteistä elämää voisi jatkaa. Puolisoiden on hyvä hakea apua myös pariterapiasta tai muusta parisuhdetuesta, sillä harvoin asiat muuttuvat pelkästään erillään asumalla, Hietanen sanoo.

Usein asumusero liittyy avioeron harkinta-aikaan, joka on määrätty yhden vuoden pituiseksi. Jos pari on jättänyt avioerohakemuksen ja muuttaa harkinta-ajaksi erilleen, taloudellista yhteisvastuuta ei ole.

Jos eroa ei haeta, vaan ainoastaan asutaan erillään, taloudellinen yhteisvastuu on voimassa. Silloin toinen saattaa olla velvollinen maksamaan asumiskuluja kodista, jossa ei asu. Pariskunta voi kuitenkin keskenään sopia myös toisin.

Vanhemmat ovat aina velvollisia huolehtimaan yhdessä lastensa huoltajuudesta riippumatta siitä, asuvatko he yhdessä vai erillään – myös silloin, kun kyseessä on asumusero. Jos vanhemmat asuvat eri osoitteissa, yhteisestä kodista pois muuttanut vanhempi on velvollinen maksamaan elatusmaksua.

Elatussopimuksen laatiminen ei ole pakollista, mutta elatusvelvollisuus on. Pari voi kuitenkin aina sopia elatusapukysymyksiin oman ratkaisunsa. Kirjallinen, lastenvalvojan vahvistama elatussopimus voi selkeyttää tilannetta ja antaa molemmille juridista turvaa.

Elatussopimuksen tekemiseen liittyvät pulmat nousevat usein esille Ensi- ja turvakotien liiton Apua eroon -chatissa, Hietanen kertoo.

– Yleinen ongelma tuntuu olevan se, että toinen vanhempi ei suostu tekemään elatussopimusta avioeron harkinta-aikana tai sen jälkeen. Myös se on noussut esille, ettei puoliso suostu eron jälkeen muuttamaan pois asunnosta.

Jos erillään on asuttu kaksi vuotta tai enemmän, käräjäoikeus myöntää avioeron ilman harkinta-aikaa. Asumuseron toteutuminen on näissä tilanteissa voitava todistaa oikeudelle.

Lapselle kannattaa kertoa tilanteesta avoimesti

Vanhempien asumusero on lapselle iso muutos. Lapsen pelkona voi olla, että vanhemmat eroavat lopullisesti.

Jos vanhemmat etsivät asumuseron avulla ratkaisua ja apua yhteen palaamisen mahdollistumiseksi, tämä kannattaa kertoa myös lapselle. Samoin on hyvä kommunikoida avoimesti, jos vanhemmat ovat oikeasti eroamassa, eivätkä aio muuttaa enää takaisin saman katon alle.

Lapselle on tärkeää kertoa selvästi, ettei erillään asuminen ole hänen syytään ja että tilanne on vanhemmilla hallinnassa.

– Lapselle on hyvä kertoa, että vanhemmat saavat tilanteeseen tukea muilta aikuisilta.

Asumusero voi olla aikaa, jolloin kokeillaan erilaisia ratkaisuja esimerkiksi lapsen ja vanhempien yhteydenpidon ja luonapidon osalta ennen kuin lasta koskevat viralliset huolto- ja tapaamissopimukset laaditaan.

– Asumuseron sääntönä voisi olla, että aikuiset eivät kohtele toisiaan tavoilla, joilla eivät haluasi itseään kohdeltavan. Ennen asumuseroa on hyvä keskustella rehellisesti siitä, ollaanko asumuseron aikana yhdessä vai eletäänkö jo eroavina puolisoina, Hietanen sanoo.

– On myös hyvä sopia, millä tavoin ja miten usein aikuiset pitävät toisiinsa yhteyttä, voiko toisen asunnolla käydä vapaasti vai sovitusti ja miten molempien aikuisten taloudellinen tilanne huomioidaan.

Jos perhe saa Kelan etuuksia, kannattaa selvittää, vaikuttaako asumusero niiden määräytymiseen tai suuruuteen.

Asumusero voi olla parisuhteen työstämisen aikaa

Ulkopuolinen, ammattilaiselta saatu tuki voi auttaa tarkastelemaan omaa toimintaa parisuhteen osapuolena. Apua voi hakea vain itselleen tai yhdessä kumppanin kanssa, jos mahdollista.

Hietasen mukaan ulkopuolinen apu voi auttaa ymmärtämään paremmin niin itseään kuin toista ja näkemään sen, mistä suhteen ristiriidat juontavat juurensa ja mitä tarvitaan mahdollisen yhteen paluun toteutumiseksi.

Tukea saa muun muassa perheasianneuvottelukeskuksista, Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä, Väestöliitosta ja Parisuhdekeskus Katajasta.

Myös vertaistuki voi auttaa ymmärtämään, että muillakin on suhteissaan samankaltaisia ongelmia.

– Usein tarvitaan peiliin katsomista ja sen pohdintaa, miten itse jatkossa voisi toimia toisin parisuhteessa, miten ilmaista tahtoaan, toiveitaan, ajatuksiaan ja tunteitaan toiselle.  ’

Apua voi hakea vaikkapa Apua eroon -chatista. Ensi- ja turvakotienliiton ylläpitämässä chatissa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ongelmiin, eron harkintaan sekä erillään asumiseen liittyvistä aiheista. Myös Parisuhdekeskus Katajan Parisuhdepuhelin tarjoaa apua parisuhteen pulmiin ja huoliin.

Hyvä ja huono asumusero

Parhaimmillaan asumusero voi pelastaa parisuhteen. Huonoimmillaan se taas voi ajaa puolisot erilleen toisistaan.

– Hyvä asumusero on sellainen, jossa molemmilla suhteen osapuolilla on ymmärrys siitä, miksi ratkaisuun on päädytty, mikä on asumuseron päämäärä ja ajallinen kesto. Lisäksi suhteen osapuolet ovat valmiita hakemaan ja vastaanottamaan apua, jotta parisuhteen ristiriitoja tai eroamiseen liittyviä tunteita, ajatuksia ja toiveita voidaan käsitellä, Päivi Hietanen summaa.

Huono asumusero saattaa olla sellainen, joka tapahtuu yksipuolisella päätöksellä ja tulee toiselle osapuolelle täysin yllättäen. Keskusteluyhteys toisen kanssa katkeaa kokonaan.

Uusista, intiimeistä suhteista asumuseron aikana kannattaa keskustella jo etukäteen. Jos kumpikin kokee, etteivät toisten tapailu ja seksisuhteet haavoita, asiassa ei välttämättä ole ongelmaa. Jos tietää toisen haavoittuvan ja itsekin toivoo yhteen palaamista, voi miettiä, kannattaako uusi suhde aloittaa asumuserotilanteessa.

Lisäksi on pienempiä seikkoja ja vivahteita, joihin vanhempien on erotilanteessa hyvä kiinnittää huomiota. Näin eron tuomaa stressiä voi lievittää ja samalla välttyy siltä, että viestittäisi lapselle tahattomasti negatiivisia asioita tämän toisesta vanhemmasta.

Yhdysvaltalaismedia PureWow listasi psykologien Carolyn Rubensteinin ja Lauren Cookin tuella esimerkkejä fraaseista, joita eroavan vanhemman ei kannata sanoa lapselleen.

Huomaathan, että tämä artikkeli käsittelee ensisijaisesti eroja, joihin ei liity väkivaltaa tai turvattomuutta. Tekstin pohjana on pyrkimys sujuvaan yhteisvanhemmuuteen, joka ei kaikissa erotilanteissa ole mahdollista tai edes lapsen edun mukaista.

1. ”Sun äiti” tai ”sun isä”’

Lauren Cookin mukaan olisi parempi unohtaa moiset erittelyt ja puhua lapselle vain ”äidistä” tai ”isästä” siihen tapaan kuin perheessä on ennenkin puhuttu.

Vanhempien ero muuttaa perheen dynamiikkaa, mutta tällä pienellä sanavalinnalla voi ylläpitää perheen yhtenäisyyttä eron aikanakin. Se luo lapselle turvaa ja ilmentää sitä, että vanhempi kunnioittaa lapsen suhdetta toiseen vanhempaan.

2. ”Tilanteeseen” viittaaminen

Lasten kuullen voi tuntua helpommalta vältellä sanan ”ero” lausumista ääneen. Vaikka taustalla on hyvä tarkoitus, ei kannattaisi tehdä niin, varoittaa Rubenstein.

Lapset aistivat omituisen tunnelman eroa koskevissa keskusteluissa. Jos aihetta kierrellään ja kaarellaan käyttämällä sen tyyppisiä sanoja kuin ”tilanne”, voi epämääräinen sanavalinta luoda vaikutelman jostain todella pelottavasta tai huonosta asiasta.

Eroon on parempi viitata sen oikealla nimellä. Pienelle lapselle sanan ”ero” merkitys voi tosin jäädä abstraktiksi, jolloin hänelle on kerrottava ikätasoisesti, mistä on kyse.

3. Lupaukset tuplaamisesta

Ero on koko perheelle suuri elämänmuutos. Varsinkin alussa lapsen ikävät tunteet voivat olla pinnassa, jolloin vanhempi voi kokea tarvetta etsiä hyviä puolia.

Vanhemman suusta voikin helposti lipsahtaa lupaus, että ”nythän saat kaikki kivat asiat tuplana”. Se voi tarkoittaa esimerkiksi useampia kesälomareissuja, lahjoja, omia huoneita tai perhejuhlia.

Carolyn Rubenstein kuitenkin huomauttaa PureWow’n artikkelissa, että tällainen lausahdus valitettavasti vähättelee lapsen kokemia negatiivisia tunteita. Sen sijaan Rubenstein ohjeistaa vanhempia korostamaan, että vastedes lapsi saa viettää enemmän kahdenkeskistä laatuaikaa kummankin vanhemman kanssa.

4. ”Tämä on hyvä asia”

Ero ei ole välttämättä pahasta: parhaimmillaan eropäätös parantaa jokaisen perheenjäsenen elämänlaatua. Lapsi kuitenkaan harvemmin ymmärtää sitä heti kättelyssä.

Lapsen murheita on tärkeää kuunnella niitä vähättelemättä. On hyvä sanallistaa ääneen, että ero on juuri nyt kaikille perheenjäsenille vaikea asia.

Rubenstein kuitenkin suosittelee kertomaan lapselle rehellisesti ja ikätasoisesti eron syistä ja sen hyvistä seurauksista.

Lapselle voi aivan hyvin sanoa, että vanhemmat haluavat varmistaa hänelle sellaisen kodin, jossa ei riidellä jatkuvasti ja jossa kaikilla on hyvä olla – ja että vanhempi on myös parempi äiti tai isä, kun on onnellinen.

5. ”Juuri mikään ei muutu”

Tämä on puhdas valhe. Ja jos vanhempi valehtelee lapselle, saattaa tämän luottamus horjua häneen tulevaisuudessa, Rubenstein varoittaa.

Muutoksien laajuudesta ja laadusta on siis parasta olla rehellinen, mutta hyviä puolia on lupa painottaa. Suhtautumalla eroon hyväksyen mutta määrätietoisesti aikuinen näyttää lisäksi lapselle mallia siitä, miten vaikeiden elämänmuutosten edessä kannattaa toimia.

Lähde: PureWow

Tai no, ainakin kone kertoo sen, tuleeko kumpikaan näistä tapahtumaan tänä vuonna. Ennustuksiin kun sisältyy sopiva annos epämääräisyyttä.

Paina nappia ja katso tulos, se voi yllättää!

Lue myös: Millaiset häät olisivat teille täydelliset? Testaa!

Lue myös: Mikä on rakkautesi kieli? Tee testi, joka auttaa sinua ymmärtämään sekä itseäsi että kumppaniasi paremmin

Anna.fi: Rakkaustesti: testaa, mikä teitä yhdistää voimakkaimmin

Kun kotityöt jakautuvat perheessä epätasaisesti ja puoliso tuntuu lapsenkaltaiselta, naisen halut petipuuhiin hiipuvat herkästi, tutkijat toteavat Archives of Sexual Behaviorin julkaisemassa tutkimuksessa.

Kaksiosainen tutkimus keräsi tietoja yli tuhannelta heteroparisuhteessa elävältä naiselta, joiden perheeseen kuului puolison lisäksi alle 12-vuotiaita lapsia.

Yleisesti on oletettu, että haluttomuuden syy löytyy biologisista tekijöistä. Tutkijoiden mukaan saatavilla oleva tutkimusdata ei kuitenkaan tue riittävästi olettamaa siitä, että joidenkin naisten matalat seksihalut johtuisivat ainoastaan biologisista syistä.

Nyt tuore tutkimus aiheesta osoittaakin, että myös miehen käyttäytymisellä kotona on merkitystä.

Naisen halut hiipuvat, jos mies tuntuu lapselta

Tutkimukseen osallistuneet naiset listasivat, kuka heidän taloudessaan tekee tietyt askareet. Lisäksi naiset arvioivat, kuinka epäreiluna he pitävät työnjakoa parisuhteessaan sekä sitä, kuinka riippuvaiseksi he kokivat kumppaninsa itsestään.

Pelkkä epäreilu kotitöiden jakautuminen ei välttämättä aiheuta ongelmia vällyjen välissä, tutkimus osoitti. Selkeä korrelaatio oli kuitenkin haluttomuuden, kotiaskareiden sekä puolisoiden välisen riippuvaisuuden välillä.

Ne naiset, jotka raportoivat suorittavansa perheessään suurimman osan kotitöistä, pitivät kumppaniaan myös kaikkein todennäköisemmin riippuvaisena itsestään. Tämä puolestaan johti merkittävään laskuun seksihaluissa.

Jos naisesta siis tuntui, että mies on hänelle kuin ylimääräinen lapsi, oli tällä myös suora vaikutus naisen seksuaalisiin haluihin. Tutkijat kutsuvat tilannetta ”mieslapsi-ilmiöksi”.

Tutkijat toteavat, ettei ole mikään ihme, että naiset, jotka pitivät puolisoaan miltei kykenemättömänä selviytymään arjesta omin avuin, tunsivat vähemmän eroottista vetoa mieheensä. Yleensä äidit pitävät vain lapsiaan näin avuttomina.

Huomioitavaa kuitenkin on, että liki kaikki tutkimukseen osallistuneet naiset olivat valkoisia ja länsimaisia. Lisäksi kaikki osallistuneet pariskunnat olivat heterosuhteissa. Tutkijat toivovatkin, että aihetta tutkittaisiin vielä paljon lisää.

Tutkimuksessa ei myöskään selvitetty sitä, mitä tapahtuu pariskunnan seksihaluille, jos mies huolehtii parisuhteessa suurimmasta osasta yhteisiä askareita ja nainen heittäytyy avuttomaksi: onkin aivan mahdollista, että kuka tahansa saattaa olla perheensä ”mieslapsi”.

Lähteet: The Conversation, Archives of Sexual Behavior