Näin kannattaa lukea satuja lapselle – käytännön neuvot, joilla saat hersyviä keskusteluja aikaiseksi
Pienen lapsen kanssa ei kannata aina lukea kirjaa järjestyksessä tai kuten kuuluisi tehdä, vaan lapsen kiinnostusta myötäillen.
Lastenkirjojen kuvittajat tietävät, miksi lapset rakastavat Mauri Kunnaksen luomaa Herra Hakkaraista ja Richard Scarryn Mato Matalaa. Jos ei jaksa kiinnostua tarinasta, voi etsiä kirjan aukeamalta Hakkaraista.
– Pienen lapsen mielenkiinto ei välttämättä lainkaan kohdistu siihen, mikä luetussa kirjassa on tarinan etenemisen kannalta keskeisintä, kertoo lastenkirjallisuuden tutkija Maria Laakso.
Laakson mukaan pienet lapset ovat anarkistisia lukijoita. Lapset kiinnittävät lukuhetkessä huomiota siihen, mikä heitä kiinnostaa. Monet kuvakirjaililijat ovat tietoisia tästä pienten lasten lukutavasta ja lisäävät kirjoihin kiinnostusta herättäviä yksityiskohtia, kuten unissakävelijä Herra Hakkaraisen tai pikkuriikkisen madon.
Kirjaa voi käyttää aivan toiseen tarkoitukseen kuin mitä kirjailija on ajatellut.
Lasta ei kannata pakottaa etenemään siten kuin kirja ohjaa, vaan lapsen omilla ehdoilla. Pieni lukija saa pysähdellä häntä kiinnostavalle sivulle, pikakelata ohi ne sivut, jotka eivät kiinnosta ja keskittyä aikuisen kanssa ihastelemaan häntä kiinnostavia asioita.
– Hyvässä lukuhetkessä lapsen kanssa pitänee olla avoin lapsen tunteille, kysymyksille ja kiinnostuksen kohteille, Maria Laakso sanoo.
Lue myös: Satujen lukeminen vahvistaa resilienssiä – 6 lastenkirjaa, joilla tuet lapsen mielenterveyttä
Juttele satujen lomassa, miten maailma on muuttunut
Jos lapsi haluaa puhua jostakin kirjassa vastaantulevasta asiasta, vaikkapa pelottavasta hahmosta tai tilanteesta, aikuisen kannattaa pysähtyä keskustelemaan – vaikka olisi nukkumaanmenon aika.
Kirjallisuuden äärellä on mahdollista käsitellä vaikeita tunteita tai teemoja, jotka eivät tavallisessa arjessa nouse esiin.
Vanhempaa lastenkirjallisuutta lukiessa voi olla hyvä keskustella kirjan joiltain osin vanhentuneesta maailmankuvasta lapsen kanssa ikätasoisesti.
– Lapsen kanssa voi puhua vaikka siitä, että joskus äidit ovat hoitaneet kotia ja isät käyneet töissä, mutta tänä päivänä tällaisia tiukkoja sukupuolirooleja ei enää ole, Laakso toteaa.
Joku saattaa miettiä esimerkiksi Peppi Pitkätossu -kirjoja lapselle lukiessaan, onko hyväksi iskostaa lapsen mieleen tarinaa merikapteeni-isän heitteille jättämästä, suunnattoman vahvaksi kasvaneesta pikkutytöstä, jonka äiti on kuollut ja joka kamppailee yksin rosvoja ja viranomaisia vastaan.
Vaahteramäen Eemeli -kirjoissa puolestaan raivoava isä uhkaa poikaa tämän tästä selkäsaunalla.
Laakson mukaan vanhoja klassikoita ei tarvitse hylätä, mutta vanhemman kannattaa käyttää omaa harkintaansa. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää, millaiset asiat ovat liian pelottavia.
– Taitava lukija voi hiukan muokata tekstiä lennosta lukiessaan. Tai sitten asioista voi jutella lapsen tasoisesti.
Myös nuorten kanssa kannattaa lukea yhdessä
Nuoren ja varhaisnuoren kanssakin kannattaa lukea, jos nämä vielä haluavat. Nuori voi myös lukea aikuiselle ääneen.
– Jos yhteiset lukuhetket eivät enää nappaa, aikuinen voi tukea lapsensa lukuharrastusta lukemalla toisinaan tämän kanssa samoja kirjoja ja puhumalla kirjojen sisällöstä yhdessä.
Lukemista tukevan vanhemman vastuulla on kuulostella lapsensa lukumakua ja hiukan seurata ilmestyvää kirjallisuutta, ja sitten auttaa nuorta löytämään itseään kiinnostavaa luettavaa.
– Lapsi ja nuori ei lue kirjoja, jos ikätasoisia ja itseä kiinnostavia kirjoja ei ole helposti saatavilla, Maria Laakso painottaa.
Jaa oma kokemuksesi