Tätä vanhemmat eivät aina ymmärrä: Lapsella voi olla kehnot kaveritaidot, vaikka ystäviä olisi paljon
Vaikka lapsella olisi paljon sosiaalisia kontakteja, voivat kaveritaidot jäädä ohuiksi. Psykologit kertovat, miten niitä voi tukea.
”Nykyvanhemmat puuttuvat liikaa lasten leikkeihin.” Tällaiset kannanotot saivat psykologit ja lastenkirjailijat Heidi Livingstonin ja Julia Pöyhösen hätkähtämään, sillä se, että entisaikaan lasten uskottiin oppivan parhaiten sosiaalisia taitoja keskenään, ei pidä nykytiedon valossa paikkaansa.
He ovat työssään psykologeina törmänneet siihen, että aggressiivinen toiminta lasten keskuudessa vahvistuu, jos heillä ei ole aikuisia auttamassa kaveritaitojen kehityksessä.
– Aikuinen voi kuvitella itsensä oikein kiukkuiseksi tai nälkäiseksi. Silloin ihmiseltä vaatii paljon enemmän toimia ystävällisesti ja rakentavasti, Pöyhönen toteaa.
Lapsilla tilanne on puolestaan se, että aivojen ja sosiaalisten taitojen kehitys on vielä kesken, mikä vaatii hyvien tapojen ja rakentavien kaveritaitojen harjoittelua.
”Mitä minussa tapahtuu ennen kuin lyön?”
Livingston ja Pöyhönen ovat luoneet lasten tunnetaitoihin keskittyvän kirjasarjan Fanni-elefantista ja Miu-liikeristä (luit oikein, liikeri esitellään kirjassa tiikeriäidin ja leijonaisän jälkikasvuna). Näiden tarinoiden avulla lapsi pääsee pohtimaan tunne- ja kaveritaitoja.
Teoksessa Miu ja hyvän kierre (Kumma, 2024) Miulla tulee riita isosisaruksensa kanssa, kun aamulla Ralf-veli syö viimeisen mansikan. Siitä alkaa kiukkuinen kierre, joka lopulta päättyy äidin keskeyttämään riitaan.
”Taidan arvata, mitä tässä kävi. Teille pääsi syntymään kurja kierre, joka vain kasvoi kasvamistaan aamupalalta lähtien”, äiti toteaa ymmärtäväisesti ja pyytää molempia kiinnittämään huomiota päivän aiempiin tapahtumiin.
Tähän tilanteeseen kiteytyy Livingstonin ja Pöyhösen mukaan hyvien tunnetaitojen ydin.
– Lasten kinastelua kannattaa lähestyä ymmärtäväisenä sovittelijana ja pyrkiä saamaan lapset ennen kaikkea ymmärtämään syitä, jotka riitaan johtivat, Livingston sanoo.
Lasta ei auta toimimaan toisin vain se, että aikuinen tulee paikalle vain toteamaan, että ei saa lyödä, ja poistuu sitten tilanteesta.
– Mitä minussa tapahtuu ennen kuin tönäisen toista tai lyön toista? Sen ymmärtäminen on lapselle avain siihen, että käytöstä voi muuttaa rakentavaksi.
Temperamentti määrittelee paljon sitä, millaista tukea lapsi tarvitsee
Lapsella voi olla paljon kavereita ympärillään, mutta se ei aina korreloi hyvien kaveritaitojen kanssa.
Lapsena kaveripiiri muodostuu yleensä niistä, jotka sattuvat olemaan ympärillä vaikkapa pihapiirissä, päiväkodissa tai koulussa, eikä kavereita sen kummemmin tietoisesti valikoida.
Toisilla saattaakin olla ystäviä paljon siksi, että he nauttivat erityisen paljon ryhmässä olemisesta. Tällaisen lapsen taidot eivät kuitenkaan välttämättä pääsee harjaantumaan, jos ympärillä olevat joustavat aina määrätietoisemman yksilön keksiessä leikin ja sen, miten sitä leikitään.
Johtajatyyppinen lapsi tarvitsee aikuisen apua tilanteisiin, jossa hänen on vaikea joustaa.
Toinen ääripää, jatkuvasti myötäilevä lapsi, sen sijaan tarvitsee aikuisen apua siihen, että uskaltaa tuoda oman näkemyksensä esille.
– Aikuisen ei tarvitse seistä jatkuvasti vieressä ja manageroida leikkiä, Livingston toteaa.
Toisaalta aikuisen kannattaa varautua olemaan lasten tukena, jos tietää jo valmiiksi, että omalla tai päiväkotiryhmän lapsella leikki lähtee heti esimerkiksi riehumisen puolelle.
Annetaan välillä toisen kertoa, miten leikki etenee. Miten voisimme ratkaista tämän tilanteen niin, että molemmat olisivat tyytyväisiä? Näitä kysymyksiä paikalle tuleva aikuinen voi esittää lapsille rauhalliseen sävyyn. Tärkeää olisi, että tilanteessa päästäisiin kompromissiin.
– Se, että lapsi toteaa, että ”en leiki enää sun kanssa”, kun tilanne ei mene hänen mielensä mukaan, tuntuu vastaanottajasta todella kurjalta. Ristiriitoja tulee leikeissä, mutta paras olisi oppia selvittämään niitä rakentavasti satuttavien tekojen ja sanojen sijaan, Pöyhönen toteaa.
Livingston ja Pöyhönen ovat molemmat sitä mieltä, että kiistatilanteeseen on tehokkainta puuttua, kun se on vielä päällä.
– Lapsen on hyvin vaikeaa muuttaa toimintaansa vain sen perusteella, että jälkikäteen mainitsee, että voisit ensi kerralla toimia toisin. Parhain oppi syntyy itse tilanteessa, sanoo Pöyhönen.
Hyvän kierteen oivaltaminen voi auttaa lasta
Miu-liikerikin löytää lopulta sovun veljensä Ralfin kanssa. He keksivät, että on saatava aikaiseksi hyvän kierre. Se kartuttaa hyvää mieltä ja lisää hyviä tekoja puolin ja toisin lumipalloefektin tavoin.
Ralf keksii halata Miuta ja pyytää anteeksi. Miulle tulee iloinen olo, josta seuraa lisää ystävällisiä tekoja.
Lapsilla, kuten aikuisillakin, on tarve yhteisöllisyyteen ja siihen, että kokee itsensä osaksi ryhmää tai ystävyyssuhdetta.
Kaveri- ja tunnetaitojen opettelun voi aloittaa jo pienten lasten kanssa. Miu-sarja on suunnattu 0-3-vuotiaille. Fanni-sarjan kohderyhmää ovat puolestaan 3-8-vuotiaat lapset.
– Yläkoulun vakavia kiusaamistilanteita pystyttäisiin ehkäisemään parhaiten siten, että kaveritaitoja tuettaisiin pienestä pitäen. Huonoista taidoista on vaikeampaa oppia pois.
Livingston ja Pöyhönen kuitenkin muistuttavat myös, että peli ei ole koskaan menetetty – jopa aikuisena voi oppia olemaan parempi kaveri.
Jaa oma kokemuksesi