Ystävän ja omien lasten leikit eivät suju – heikentääkö se vanhempien ystävyyttä?
Jatkuvasti nahistelevat lapset voivat aiheuttaa sen, että ystävää tekee mieli tavata mieluummin ilman lapsia. Asiantuntija kannustaa kuitenkin ensin etsimään keinoja lasten vuorovaikutuksen parantamiseen.
Lapset mullistavat elämää, myös ystävyyssuhteita. Monilla on lasten saannin jälkeen vähemmän aikaa ystävien tapaamisille, mutta toisaalta muiden perheiden kanssa voi syntyä uudenlaista yhteishenkeä. Ei kuitenkaan ole taattua, että lapsiperheiden treffit sujuvat mutkattomasti. Vaikka aikuisten kemiat kohtaisivat, voi olla, ettei lapsilla synkkaa samalla tavalla.
Riidatkin ovat osa elämää, eikä niitä tarvitse pelätä, psykologi Leea Mattila toteaa. Jos vanhempi toivoo, että lasten leikit sujuisivat aina hyvin, se on ylimitoitettu toive.
– Pitää sietää se, että lapsille tulee välillä myös kahinoita.
Sosiaalisten taitojen kehitys on lapsilla kesken. Ristiriidat tarjoavatkin mahdollisuuksia oivalluksiin ja sosiaalisten taitojen oppimiseen, Mattila korostaa.
Ennakointi on ratkaisevaa
Lasten suhteet saattavat kuin varkain vaikuttaa myös aikuisten väliseen suhteeseen. Jos yhteinen tapaaminen menee riitojen selvittelyksi, ymmärrettävästi se turhauttaa eikä seuraavaa kyläilyä ehkä odotakaan niin innolla. Kenties seuraavalla kerralla ehdottaakin näkemistä jollekin toiselle perheelle, jonka lasten kanssa omat lapset löytävät yhteisen sävelen ja aikuiset saavat juoda kahvinsa rauhassa.
Siksi tarvitaan keinoja ystävyyden laimentumisen ehkäisemiseksi. Ennakointi on ratkaisevaa. Mattila vinkkaa juttelemaan etukäteen lapsille tulevasta tapaamisesta: lapsen kanssa voi jutella esimerkiksi siitä, mistä leikistä toisen perheen lapsi tykkäisi.
– Vanhempi voi ohjata lasta toisen lapsen mielen äärelle. Lasta on hyvä kannustaa myös joustamaan: voisitko tällä kertaa vähän aikaa leikkiä toisen toivomaa leikkiä, vaikka et viimeksi halunnut, ja sitten on sinun leikkisi vuoro.
Ennakkoon voi myös selvittää, mikä omaa lasta ehkä toisessa lapsessa ja tämän käytöksessä harmittaa. Sitten siitä voi viestiä ystävälle tapaamisen lähestyessä. Neuvottelutaitoja tarvitaan, psykologi muistuttaa.
Kertaa tapaamisen alkuun lapsille pelisäännöt
Myös itse tapaamisissa aikuisten tulisi varmistaa, että lapset saavat leikit alkuun. Otatteko autot esille vai menettekö tänään vesileikkeihin? Lapsia ei kannata suin päin jättää vaikkapa yläkertaan keskenään. Pelisääntöjä ei ole myöskään pahitteeksi kerrata, Leea Mattila neuvoo. Sääntöjä ovat esimerkiksi se, minkälaisissa tilanteissa pyydetään aikuista apuun ja että toista ei saa satuttaa.
Kun sitten aikuista tarvitaan välien selvittelyyn, voi hyvin riittää, että yksi aikuinen nousee sohvalta. Kaverinkin lapsia voi ohjata, jos aikuisten välillä vain on luottamus puolueettomasta tilanteisiin puuttumisesta. Helposti meillä aikuisilla on värittyneet ajatukset omasta lapsesta emmekä usko hänen esimerkiksi tekevän toisille pahaa, Mattila huomauttaa.
Lapsen käytös ei ole vanhemman häpeä
Nahistelut saattavat tehdä kyläilyistä raskaita, mutta aikuisten päätyminen erotuomareiksi ei ole välttämättä ainoa syy, miksi ystävän näkemistä alkaakin vältellä. Mieltä voi painaa myös häpeä ja syyllisyys oman lapsen toiminnasta ystävän lapsia kohtaan. Psykologi Mattila vertaa tilannetta siihen, kun päiväkodin pihassa vanhemmalle raportoidaan, ettei Matti tai Maija tänään syönyt hyvin.
– Se saattaa tuntua siltä, että minua vanhempana nyt torutaan.
Aikuinen ottaa lastensa käytöksen ja epäonnistumisen herkästi omalle kontolleen. Tarvitaankin ajatusjumppaa siinä, että muistaa lapsen olevan itsestä erillinen yksilö.
– Kaikki lapset ovat keskeneräisiä, ihan jokaisella on huonompia päiviä.
Lasten temperamentit ovat myös erilaisia. Jotkut saattavat olla sen takia esimerkiksi helppoja kavereita, etteivät he ole hanakoita pitämään puoliaan tai heille käy usein toisten valitsemat leikit.
– Toiset taas haluavat pomotella ja päättää. Se ei ole kenenkään pahuutta, vaan lapset ovat erilaisia.
Kommunikoi avoimesti ystävän kanssa tunteista ja toiveista
Hyvät ystävät ovat kultaa, ja siksi Leea Mattila kannustaa huolehtimaan ystävyydestä. Huolehtiminen jossain elämänvaiheessa voi tarkoittaa sitä, että on parempi tavata ilman lapsia, jos perhetapaamiset eivät vain mitenkään suju. Mutta ensisijaisesti psykologin mukaan tulisi yrittää opettaa lapsille, miten leikit saadaan sujumaan.
Avoimuus on aina arvokasta, eli ystävän kanssa voi myös puhua siitä, miten olisi hyvä toimia.
– Kaverille voi sanoa, jos toivoo näkemistä välillä ilman lapsia. Meidän mielemme eivät ole läpinäkyviä, eli ajatuksista täytyy kommunikoida, jotta vältytään konflikteilta. Aikuisten kesken kaivataan myös neuvottelua siitä, mitä keksittäisiin, jotta lapset tulisivat paremmin toimeen.
Joskus aikuiset joutuvat näkemään enemmän vaivaa sen eteen, että lapsille luodaan mukavia tilanteita ja leikkejä. Aikuinen voi vaikka järjestää lasten kanssa yhteisen leipomishetken.
– Kivoissa puuhasteluissa lasten mielikuva toisistaan muuttuu helpommin, ja se voi itsessään jo auttaa hyvään vuorovaikutukseen.
Jaa oma kokemuksesi