Kaj ja Niko etsivät lapselleen äitiä – lopulta hän löytyi odottamattomalla tavalla
Isyys on mahdollista myös homopareille. Sen käsittäminen avasi kirjailija Kaj Korkea-ahon silmät sille, että hänkin voisi saada lapsen kumppanuusvanhemman avulla.
Kun Kaj Korkea-ahon aviomies Niko alkoi puhua lapsihaaveistaan, huomasi Kaj hiljalleen saman toiveen kumpuavan sisältään – hän vain ei koskaan ollut ajatellut isyyden olevan itselleen mahdollista.
Pohjanmaalla 1980-luvulla syntynyt Kaj muisti lapsena tienneensä vain yhden miesparin, joka kertoi julkisuudessa avoimesti hankkineensa jälkikasvua kumppanuusvanhempien kanssa.
Vaikka toive omasta jälkikasvusta yltyi, ei lapsenhankintaan ryhtyminen ollut helppoa. Kumppanuusäitejä ei aivan joka nurkan takaa löydy. Niinpä Kaj ryhtyi kirjamaan ajatuksiaan ylös, sillä se tuntui ammattikirjailijasta luontevalta tavalta purkaa omia tuntoja.
Niin syntyi teos Äitiä etsimässä (Otava, 2024), joka asettuu autofiktion ja kumppanuusvanhemmuusoppaiden välimaastoon. Kirja kertoo siitä, miten kahdesta helsinkiläisestä homosta tuli lopulta isiä.
Mistä löytää äiti lapselle?
Teos kuvaa, kuinka jännittävän ja pitkän matkan Kaj ja Niko kulkevat vanhemmiksi yhdessä. Kun molemmat ovat lapsipäätöksestä yksimielisiä, alkaa kaikista hermostuttavin osa matkalla isäksi. Missä voisi kohdata unelmiensa äidin, sillä eihän omalle lapselle voi ketä tahansa valikoida vanhemmaksi?
Kaj ja Niko osallistuvat speed dating -tyyppiseen tapahtumaan, jossa kumppanuusvanhempaa etsivät tapaavat toisiaan ja saavat keskustella rajatun ajan yhden ehdokkaan kanssa.
Ihmisten skannaaminen on uuvuttavaa. Paljon on ensivaikutelman ja kemioiden varassa, vaikka pari rustaa muistiinpanoja ja yrittää hahmottaa, menevätkö äitiehdokkaan ja heidän toiveensa yksiin.
Uuvuttavan etsinnän tuloksena yksi mahdollisuus nousee ylitse muiden. Kirjassa Kaj kutsuu häntä nimellä ”Sinna”, joka ei tosielämässä ole naisen oikea etunimi.
“Moni asia viittaa siihen, että Sinna on erilainen kuin muut naiset, joita olemme tavanneet, ja sen huomaa heti, kun hän tulee huoneeseen. Hän on pieni ihminen, täsmälleen sataviisikymmentäviisisenttinen, käy ilmi, mutta sen unohdan nopeasti. Hän ottaa huoneen haltuunsa luonnollisella arvovallalla ja tekee kaikki saapumisen eleet niin määrätietoisesti, että jään tuijottamaan.”
Jämptiyden alta kuoriutuu herttainen persoona, joka toivoo omaa lasta mutta miesystävällä on jo lapsi, eikä hän halua lisää.
Ennen lapsihaaveen toteuttamista Sinna aikoo kuitenkin hankkia ja remontoida asunnon, johon lapsikin mahtuu asumaan. Kolmikko sopii, että vajaan vuoden kuluttua on hyvä aika alkaa yrittää lasta inseminaatiolla, jossa spermaa ruiskutetaan kohtuun hedelmöittymistä varten.
Tapaamiset ovat lämminhenkisiä ja toivoa täynnä. Yhteinen sävel lapseen liittyviin asioihin vaikuttaa löytyvän. Mitä lähemmäs raskauden yrittämisen aloittamista kuljetaan, alkaa Sinnaa kuitenkin mietityttää miesten vaatimus siitä, että lapsi kävisi ruotsinkielistä koulua.
Lopulta äidin löytämisen tuoma huumaava onni lässähtää. Sinna ei haluakaan lastaan sittenkään ruotsinkieliseen kouluun, vaikka alkuun se on kuulostanut hänestä hyvältä ajatukselta.
Synkkyys valtaa lukijankin mielen, kun Kaj ja Niko joutuvat palaamaan lähtöruutuun.
Äiti, joka häikäisee
Epätoivoisimpina hetkinä Kaj miettii musertavaa kommenttia, jonka hän luki erään miesparin saaneen, kun nämä kertoivat julkisesti lehtihaastattelussa toivovansa lasta. Nainen kirjoitti, että pariskunnan tulisi hankkia koira, koska heidän ei ole tarkoitettu saavan lapsia yhdessä.
Homofobia muistuttaa taas olemassaolostaan ja luikertelee alakuloiseen mieleen.
“Koska melkein kaikki vastaukset masentavat minua, olen aktiivisesti lakannut kysymästä itseltäni mitä minulle on tehnyt se, että niin moni asia, jota olen elämässä eniten kaivannut: läheisyys, rakkaus, seksi, naimisiinmeno ja lapsen saaminen, on ollut kielletty tai ulottumattomissani niin pitkään, että olen ehtinyt tottua niiden puutteeseen ja alkanut kivettää tunteitani.”
Vaikean kesän 2021 jälkeen tulee pitkä ja pimeä talvi, mutta sen jälkeen kevään valo on jotakin ennennäkemätöntä. Kaj ja Niko kohtaavat ”Emmin”, jonka kasvoilta Kaj lukee sen kaikkein tärkeimmän: hän rakastaa elämää. Sellainen valoisuus tulisi säteilemään lapseenkin.
Yllättäen lasta toivova Emmi on etsinyt sopivaa miesparia jo vuosia, sillä Emmille on ollut selvää, että hän haluaisi jakaa vanhemmuuden. Emmi kertoo, että jos hän joskus seurustelisi, hän luultavasti olisi naisen kanssa.
Monet asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Viidennellä yrityksellä Emmi alkaa odottaa lasta, joka syntyy heinäkuussa 2023. Molemmat isät ovat mukana synnytyksessä.
“Että siitä tuli juuri hän, että hän on olemassa. Ja että minä voin rakastaa häntä niin kovasti. Siinä se järkyttävä ja mystinen, se mikä erottaa entisen nykyisestä: että sellaisia itsestäänselvyyksiä voi ilmetä, keskellä elämää.”
Teoksen äärellä moni varmasti pyyhkii kyyneleitä. Kyseessä on rakkaustarina, jossa kauan odotettu lapsi saa viimein alkunsa.
Äitiä etsimässä -kirjan merkitys sateenkaariperheestä haaveileville on takuulla mullistava. Toivottavasti Kaj Korkea-ahon teos saa vielä joskus jatko-osan, jossa kuullaan lisää kumppanuusvanhempina elämisestä.
Jaa oma kokemuksesi