Selittämätön lapsettomuus koskettaa noin neljäsosaa pareista, jotka ovat hakeutuneet hedelmöityshoitoihin.

Siinä, koska määritelmää aletaan käyttää, on jonkin verran eroja. Yleensä katsotaan, että spontaanin raskauden mahdollisuus on vielä riittävä, vaikka raskaus ei olisikaan alkanut vuoden yrittämisen jälkeen.

Miten selittämätön lapsettomuus diagnosoidaan?

Lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin hakeutuu vuosittain arviolta 3000–4000 paria tai itsellistä naista. Naisilla yleisimmät lapsettomuuden syyt ovat munarakkulan kypsymishäiriöt ja munanjohdinvauriot. Miehellä lapsettomuutta aiheuttaa puolestaan siittiötuotannon häiriöt.

– Lapsettomuuden taustalla on harvoin yksi konkreettinen selvä syy, kuten ettei ovulaatiota ole lainkaan, munanjohtimet ovat tukossa tai siittiöitä ei ole lainkaan. Yleensä lapsettomuustutkimuksissa löytyy yksi tai useampi tekijä, joka alentaa hedelmällisyyttä, naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri Aila Tiitinen sanoo.

Hedelmällisyyttä alentavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ikä, paino tai elintavat. Myös ajoittainen ovulaatiohäiriö, siittiöiden alentunut määrä tai liikkuvuus sekä endometrioosi voi olla lapsettomuuden taustalla.

– Selittämätöntä lapsettomuutta voi esiintyä miehillä ja naisilla eikä tätä voi tietenkään edes erotella, jos tutkimuksissa ei löydy syytä lapsettomuudelle, Tiitinen huomauttaa.

Hoitokeinoja on useita

Mikäli lapsettomuutta aiheuttavaa tekijää ei ole tiedossa, lapsettomuustutkimukset voidaan aloittaa vuoden raskausyrityksen jälkeen.

– Tutkimuksissa selvitetään parin molempien osapuolten esitiedot ja terveyshistoria sekä tehdään kliininen tutkimus. Lisäksi tutkitaan ainakin sperma-analyysi, selvitetään kierron säännöllisyys (ovulaatio) ja arvioidaan munanjohtimien aukiolo, Tiitinen havainnollistaa.

Jos syytä lapsettomuudelle ei löydy ja diagnoosiksi tulee selittämätön lapsettomuus, vaikuttaa seuraaviin askeliin ja hoitomuodon valintaan Tiitisen mukaan useampi asia.

– Selittämättömän lapsettomuuden hoidon valintaan vaikuttaa esimerkiksi naisen ikä, lapsettomuuden kesto ja se, millaisia pieniä muutoksia tutkimuksissa on havaittu. Ja tietysti parin omat toiveet.

Selittämätöntä lapsettomuutta voidaan hoitaa erilaisin keinoin. Diagnoosin jälkeen jäädään välillä odottamaan riippuen siitä, miten hyväksi spontaanin raskauden mahdollisuus arvioidaan.

– On eri asia, onko raskautta yritetty siinä kohtaa vuosi vai viisi vuotta. Vaihtoehtoina on ovulaation tukeminen hormonihoidolla, siihen mahdollisesti liitettävä inseminaatio tai sitten koeputkihedelmöitys, Tiitinen luettelee.

Selittämättömällekin lapsettomuudelle on onnellisia loppuja

Ei ole tilastoja siitä, kuinka moni lapsettomuudesta kärsivä ei hakeudu lapsettomuustutkimuksiin, moniko ei hakeudu tutkimusten jälkeen lapsettomuushoitoihin tai moniko keskeyttää ne.

Voidaan kuitenkin todeta, että useimmiten selittämätönkin lapsettomuus päätyy hoitojen tuella toivottuun lopputulokseen.

– Yleisesti todetaan, että 80 prosenttia lapsettomuushoitoihin tulevista saa lapsen, jos he käyttävät ne hoitomahdollisuudet, joita on saatavissa, Tiitinen toteaa.

Arviolta jopa 15 prosenttia pareista kärsii tahattomasta lapsettomuudesta jossain vaiheessa elämäänsä.

Lapsettomuustutkimuksiin voi hakeutua terveyskeskuksen, gynekologin tai yksityisen lapsettomuusklinikan kautta.

Lähteet: Terveyskirjasto, Duodecim: Hedelmöityshoidot Suomessa, Duodecim: Lapsettomuuden hoidon valinta

Bergillä on hallussaan kaavio, jossa esitellään, minkä ikäisenä naisen tulisi olla raskaana, jos toiveissa on yhdestä-kolmeen lasta. Kyse on tutkimuksesta, jossa on simulaatiomenetelmällä luotu lastensaannin todennäköisyydet eri ikäisinä aloittaville.

– Väestöliitossa toivoisimme, että kaavio leviäisi ja tavoittaisi mahdollisimman monen.

Graafinen esitys hätkähdyttää: Mikäli haluaisi taata 90 prosentin todennäköisyyden sille, että saa elämänsä aikana kolme lasta, tulisi katraan ensimmäistä lasta alkaa yrittää jo 23-vuotiaana.

Jos toiveena on kaksi lasta, raskautta tulisi yrittää viimeistään 27-vuotiaana. Mikäli on varma siitä, että toiveissa on vain yksi lapsi, vastaava ikä on 32 vuotta.

– Lastensaanti-ikä on myöhentynyt radikaalisti 15-20 vuoden aikana. Ihmiset eivät tästä syystä ehdi saada kaikkia toivomiaan lapsia. Yrittäminen pitäisi aloittaa todella paljon nykyistä aiemmin, jotta mahdollisimman monen olisi mahdollisuus saada 2-3 lasta, mikä on yleisin lapsilukutoive.

”Ihmiset lykkäävät päätöksen tekemistä liian pitkään”

Väestöliitossa on vuodesta 2018 alkaen alettu aktiivisesti puhua hedelmällisyystietoisuuden viemisestä osaksi koulujen opetussuunnitelmaa.

– Sisällöt puuttuvat oikeastaan kokonaan koulujen seksuaalikasvatuksesta. Tällä hetkellä opetuksessa keskitytään lähinnä ei-toivottujen raskauksien ehkäisyyn, mikä sekin on toki tärkeä asia, eikä sitä sovi vähentää.

Berg pitää erinomaisena sitä, että Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna matalat teiniraskaus ja -aborttiluvut. Rinnalle kuitenkin tulisi tuoda lisää tietoisuutta, naisten ja miesten hedelmällisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä – niistä tärkeimpiä ovat ikä, mutta myös muut sairauksiin ja elintapoihin liittyvät tekijät.

Ongelmana hän pitää myös sitä, että terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista puuttuu kokonaan palvelu, johon lasta toivovat nuoret aikuiset voisivat mennä hakemaan tukea pohdintoihin siitä, haluavatko he lasta vai eivät.

Tällaiselle on Bergin mukaan varmasti tarvetta, sillä tutkimuksissa on havaittu, että osa nuorista aikuisista ei saa näin isoa päätöstä tehtyä. Ilmiö on uusi. Aiemmin pohdittiin ehkä lapsilukua tai lapsen saamisen ajoittamista, mutta lasten saamista pidettiin enemmän selviönä.

– Ihmiset lykkäävät päätöksen tekemistä liian pitkään. Nykyään on ihmisiä, jotka miettivät vasta 35-vuotiaina ensimmäisen kerran, haluavatko he lapsia vai eivät.

Myös avoliitot purkautuvat nykyään nopeammin, vaikka niitä solmitaan suunnilleen samaan tahtiin.

Yhtenä syypäänä syntyvyyden laskun taustalla voivat olla älylaitteet ja sosiaalinen media. Ihmiset sanovat paljon aiempaa useammin lastensaannin lykkäämisen syyksi muut mielenkiinnonkohteet ja sen, etteivät he halua luopua nykyisestä elämäntyylistään.

Sekin vaikuttanee, että tutkimusten valossa lapsettomat nuoret aikuiset tietävät perhe-elämästä ennen kaikkea huonot puolet.

Näin hedelmällisyystietoisuutta voisi lisätä eri opetusasteilla

Miten hedelmällisyystietoutta tulisi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tukea? Asia vaatii Bergin mukaan laajaa ja moniammatillista pohdintaa. Hän kuitenkin valottaa, mitä eri ikäisten hedelmällisyystietoisuuden kehittäminen voisi suurin piirtein olla.

Pienten lasten seksuaalikasvatus painottuu kehotunnekasvatukseen, jotta lapset oppivat tunnistamaan kehon osat, niihin liittyvät toiminnot sekä turvataitoja.

Tässä vaiheessa ei ole ajankohtaista pohtia, tuleeko lapsesta itsestään joskus vanhempi. On kuitenkin relevanttia kertoa, miten vauvat saapuvat maailmaan ja millaisia perhemuotoja on olemassa, esimerkiksi uusperheitä, yhden vanhemman perheitä, lahjasoluilla saatuja lapsia sekä sijaisperheitä.

Yläkoulussa lisääntymisterveyttä olisi hyvä käsitellä nykyistä enemmän. Milloin ja miten raskaaksi voi tulla? Mitä menopaussi tarkoittaa?

– Tärkeää olisi, että nämä tiedot tulisivat riittävän usein toistetuiksi nuoruudessa, jotta ne jäisivät mieleen. Tieto auttaisi kaikkia pitämään huolta omasta lisääntymis- ja seksuaaliterveydestään, ei vain niitä, jotka haluavat lapsia.

Tanskassa tehtyjen tutkimusten mukaan toisella asteella olevat opiskelijat alkavat olla vastaanottavaisia pohtimaan, haluaisivatko he joskus lapsia ja miten se olisi mahdollista.

– Tässä vaiheessa olisi jo hyvä päästä pohtimaan sitä, haluanko ylipäätään lapsia ja miten tärkeä lapsitoive itselle on. Olenko valmis siihen vain silloin, jos löydän kumppanin, vai haluanko lasta niin paljon, että olen valmis esimerkiksi itselliseksi vanhemmaksi?

Tukea priorisointiin ja päätöksen tekemiseen

Myös aikuisille tarvitaan hedelmällisyyspalveluita. Heille olisi hyvä olla tarjolla Bergin aiemmin mainitsemia tukipalveluja, joista perheen perustamiseen liittyviin pohdintoihin voisi saada tukea.

Niissä painottuisi ihmisen biologian lisäksi myös se tosiasia, että lapsen saamista on priorisoitava, kun suunnittelee opiskeluja, uraa ja muuta elämää.

– Ei voi ajatella niin, että ensin opiskelen ja teen uran. Sitten voikin olla jo myöhäistä. Ihmisiä pitäisi herätellä siihen, milloin ja miten kuljen tavoitettani kohti, jos toiveena on joskus saada lapsia.

Korjaus 26. marraskuuta 2024: Aiemmassa infograafissa oli virheellisesti mainittu odottajan ikä ensiraskauden aikaan, vaikka kyseessä on ikä ensiraskautta yrittäessä.

Tahattomasti lapsettomat miehet ovat kertoneet Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:lle satuttavista kommenteista ja pilanteosta, joita he ovat kohdanneet.

Yllä olevat lainaukset ovat Lapsettomien yhdistys Simpukan someseuraajien kuulemia. Monet heitoista on ehkä tarkoitettu vitseiksi, toiset tarkoituksella ilkeiksi. Niitä yhdistää se, että ne huonontavat tahattomasti lapsettoman oloa entisestään.

Mies ei ole vain mukana kulkeva sivuhahmo

Lapsettomien yhdistyksen Simpukan toiminnanjohtaja Piia Savio pitää huolestuttavana sitä, että myös ammattilaiset saattavat vähätellä miesten lapsettomuussurua, mikä ilmenee eräässä Simpukka ry:lle saapuneessa kokemuspuheenvuorossa.

Toive lapsen saamisesta on kuitenkin yleensä yhtä suuri molemmilla vanhemmilla. Mies ei ole tällöin vain mukana kulkeva sivuhahmo.

– Lapsettomuushoidoissa miehen rooli ei lopu siemennestenäytteen antamiseen. Parin ollessa hoidoissa kummallakin on lapsitoive, suru lapsettomuudesta ja raskas kokemus hoidoista. Myös puoliso tarvitsee tietoa, tukea ja huomioimista, kertoo Savio tiedotteessa.

Lapsettomuus saatetaan liittää miehisyyteen ja maskuliinisuuteen

Väestöliiton vuonna 2015 julkaiseman arvion mukaan voidaan puhua yli 100 000:sta lapsettomuutta kokevasta miehestä. Tilastokeskuksen mukaan puolet 35-vuotiaista miehistä ja kolmannes naisista on lapsettomia.

Miesten lapsettomuus on harvemmin vapaaehtoisesti valittua. Sen sijaan sitä määrittelee usein elämäntilanne, kuten kumppanin puute. 

Savion mukaan avoin puhe miesten lapsitoiveesta, hedelmällisyydestä, lapsettomuushoidoista ja lapsiperheellistymisen esteistä tuovat ilmiötä näkyvämmäksi.

– Kumppanin raskaaksi tekeminen saatetaan liittää julkisessa keskustelussa maskuliinisuuteen ja miehisyyteen.

Hedelmällisyyshaasteet ovat kuitenkin hyvin yleisiä myös miehillä, vaikka usein ajatellaan syyn olevan naisen hedelmällisyydessä.

– Mitä enemmän on avointa, hyväksyvää ja normalisoivaa puhetta, sitä tutummaksi lapsettomuuden kokemus tulee suurelle yleisölle ja lapsettomuuden tabuilmiö pienenee.

Laura kuvailee urheilu-uraansa ja sen päättymistä iloineen ja suruineen Marika Lehdon kirjoittamassa elämäkerrassa Laura Lepistö − Voittava mieli (Tammi, 2024). Erityisen suuren uhrauksen Laura kokee tehneensä tietämättään lapsihaaveiden osalta.

Kun Lauran ura lähti varsinaiseen nosteeseen kahdenkymmenen ikävuoden tietämillä, hän huomasi kuukautistensa loppuneen. Vaikka Laura pani asian merkille, hän ei osannut tuolloin huolestua asiasta.

Kuukautisten loppuminen on melko yleistä naisurheilijoilla, jotka treenaavat tosissaan. Keho ei pääse palautumaan, ja ruoan sisältämä energia ei riitä ylläpitämään normaalia hormonitoimintoa, sillä kehon rasvaprosentti on minimissään.

Laihtuminen ei ollut Lauran toiveissa. Hän kuvailee, että ei pitänyt lainkaan ulkonäkövaatimuksista, joita taitoluistelijoille saatettiin asettaa. Laihtuminen oli jälkikäteen katsoen tahatonta, ja Laura olisi tarvinnut ravitsemusterapeutin apua riittävän energiamäärä takaamiseen.

”Sisälläni alkoi viritä pelko, jollaista en ollut koskaan ennen kokenut”

Menestyksekäs urheilu-ura päättyi loukkaantumiseen. Laura oli hiljattain voittanut muun muassa MM-pronssia, EM-hopeaa ja menestynyt suomalaisittain poikkeuksellisen hyvin olympialaisissa, kun hänen nilkkansa ei enää kestänyt toistuvaa ja ankaraa treenaamista.

Urheilu-uran loppuminen kuin seinään oli kova paikka. Laura kuvailee elämäkerrassaan, kuinka ahdistavalta ja loputtoman yksinäiseltä tuntui astua ulos kilpakuplasta.

Hiljalleen Laura alkoi etsiä itselleen suuntaa työelämässä urheiluun liittyvissä markkinointitehtävissä. Vaikka hän löysi elämänilonsa takaisin, ja keho alkoi tottua ammattiurheilun päättymiseen, eivät kuukautiset kuitenkaan palautuneet. Eivät edes silloin, kun Laura lopetti e-pillereiden syömisen.

Kauhu iski vasten kasvoja, kun Laura ja Tommi alkoivat toivoa lasta.

”Kului viikkoja ja kuukausia. Kuukautiseni eivät alkaneet. Sisälläni alkoi viritä pelko, jollaista en ollut koskaan kokenut. Aloin muistaa, kuinka kuukautiseni olivat laihduttuani loppuneet. Hiljalleen aloin ymmärtää, etteivät ne olleet koskaan alkaneet uudestaan”

Jälkikäteen ajateltuna Lauran tahti töiden ja liikunnan suhteen oli edelleen liian kova. Keho kävi ylikierroksilla, eikä hormonitoiminta päässyt palautumaan.

Laura alkoi syödä urakalla. Kehon oli saatava energiaa ja lepoa.

”Vaihdoin huikean puolimaratonkuntoni pitkiin päiväuniin ja kävelylenkkeihin. Tein töitä, mutta aloin iltaisin ja viikonloppuisin asettua sohvankulmaukseen. Televisiosarjojen katsominen oli itse asiassa aika kivaa. Keskityin rauhalliseen mieleen ja irti päästämiseen. Annoin itseni tuntea kaikki tunteet.”

Ystävien perheellistyminen tuntui Laurasta hyvin kipeältä. Hän kohtasi lapsen saaneet ystävät hymyssä suin mutta pidätteli samalla itkua.

”Söin syömästä päästyäni. Se oli siinä mielessä helppoa, että unelma perheestä oli niin suuri.”

Urheilijoiden lapsihaaveita on varjeltava

Lopulta, puolitoista vuotta e-pillereiden lopettamisen jälkeen kuukautiset alkoivat. Silloin Lauralla ja Tommilla tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta.

Raskaana Laura ei kuitenkaan voinut sietää minkäänlaista vartalon muotojen kommentointia, sillä kehon saattaminen normaalikuntoon oli ollut kipeä tie.

Pariskunnan esikoinen syntyi heinäkuussa 2021. Sittemmin perhe on kasvanut vielä lisää: kuopus syntyi joulukuussa 2023.

Kun Laura kertoi Anna-lehdessä siitä, miten työn ja tuskan takana raskaaksi tuleminen oli ollut kehon kuormittuneen tilan vuoksi, hän sai valtavasti yhteydenottoja muilta saman kokeneilta.

Lauran näkemys onkin, että asia pitää ottaa tosissaan ja huomioida nykyään urheilumaailmassa, jotta tulevaisuuden lapsihaaveita ei viedä urheilijoilta ja tosissaan kuntoilevilta ihmisiltä.

”Otan osaa kaikkien niiden ihmisten suruun, jotka eivät toiveistaan huolimatta ole saaneet omaa lasta tai joiden terveys on muuten pysyvästi kärsinyt urheilu-uran aikaisista valinnoista. Olimme tietämättömiä. Enää ei saa olla.”

Lähde: Lehto, Marika: Laura Lepistö – Voittava mieli (Tammi, 2024)

Jokaisella lapsesta haaveilevalla eri asiat tuovat lohtua ja auttavat ohjaamaan ajatuksia muualle. Osa keskittyy tilastollisiin faktoihin, joiden mukaan raskaaksi tuleminen vaatii usein useamman yrityskierroksen. Toisia numerot taas eivät lohduta yhtään.

Aura Kostiaista auttoivat eniten oman puolison kanssa jutteleminen, yhdessä sureminen sekä toivon herättäminen. Hän toimii nykyään Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n hallituksessa.

Kostiainen kannustaa myös keskittymään tekemään itselle mielekkäitä asioita ja pysymään sopivasti kiireisenä.

– Minä ostin usein sushia ja katsoin jotain lempisarjaani. Välillä myös kunnon itku ja hikijumppaan meneminen auttoivat.

Samalla hän alleviivaa sitä, että on täysin hyväksyttävää surra, olla pettynyt ja vihainen. Erityisesti jatkuvat pettymykset voivat olla hyvin musertavia.

– Tauon pitäminen yrittämisestä ja siihen liittyvistä ajatuksista voi auttaa, jos tuntuu, että vauvan yrittämisestä on tullut pakkopullaa, Kostiainen sanoo.

Hän antaa myös neuvon makuuhuoneeseen: seksiä ei kannata harrastaa vain raskaaksi tulemisen kannalta otolliseen aikaan, vaan läheisyyttä on hyvä vaalia myös muulloin.

Vauvanvaatteiden hankintaa ja terveyskuuri ennen raskautta?

Kannattaisiko vauvahaaveilijan lähteä optimistisesti suunnittelemaan elämää vanhempana ja valmistautumaan perheenlisäykseen, vaikka varmuutta lapsen saamisesta ei ole? Kaksplussan keskustelupalstalta ainakin löytyy niin toimineita:

”Olen kuluttanut odotteluaikaa hankkimalla kirppiksiltä joitakin mieluisia, hyväkuntoisia ja edullisia vaatteita vauvavuodelle. Osa varmaan pitänee tätä ennen raskautta suorana hulluutena, mutta itse pidän suunnitelmallisuudesta.”

”Itse olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että syön terveellisesti. Paljon folaattia sisältäviä kasviksia ja hyviä rasvoja. Lisäksi koitan liikkua nyt monipuolisesti, koska raskausaika menee paremmin, kun on hyvässä kunnossa.”

– Jokainen toimii niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, Aura Kostiainen korostaa.

– Minullekin pienten vauvanvaatteiden hankinta loi toivoa ja jännitystä tulevaan, mutta raskauden yrittämisen pitkittyessä ne alkoivat ahdistaa. 

Lähipiirin vauvauutiset herättävät ristiriitaisia tunteita – ole armollinen itsellesi

”Lähipiiristä on tullut parit vauvauutiset, mikä on tuntunut vähän vaikealta. En siis koe katkeruutta, mutta jotenkin ajatukset ovat vähän hukassa ja on tavallaan hankalaa, kun emme halua omasta yrityksen aloituksesta julkisesti kertoa”, eräs kävijä kirjoittaa keskustelupalstalla.

Kostiainenkin tietää, että vauvauutiset ja lapsipuheet voivat tuntua ahdistavilta.

– Ne voivat herättää hyvin vaikeita ja ristiriitaisia tunteita. Onnellisuutta toisen puolesta, mutta samalla surua, kateutta, katkeruutta ja jopa vihaa omasta tilanteesta johtuen. Tärkeää on tunteista riippumatta olla armollinen itselleen ja sallia kaikki tunteet. Tunteista puhuminen voi myös auttaa.

Tärkeä ohjenuora on, ettei kenenkään lapsitilanteesta saisi udella eikä olettaa mitään: ne ovat henkilökohtaisia asioita.

– Koskaan ei voi tietää, mitä toinen käy läpi. On myös hyvä huomioida, että on olemassa kaikenlaisia perheitä ja perhemuotoja, lapsiperhe on vain yksi muoto.

Samaa ajatusta korostaa eräs Kaksplussan keskustelija kirjoituksessaan:

”Lähestymme asiaa sellaisella asenteella, että katsotaan, saadaanko lapsi ja elämä on hyvää ilmankin. Mitään hoitoja ei lähdetä hakemaan.”

Tukijoukkoja tarvitaan

Jotkut haluavat kertoa lähipiirilleen lapsihaaveistaan ja niitä koskevista haasteistaan, toisille kertominen taas luo paineita. Keskustelupalstalla yksi äiti toteaa:

”Olen parille kaverille kyllä kertonut, koska on pakko jonnekin purkaa ja ennakoiden puhua. Jos vaikka tulisi keskenmeno, niin ei tarvitsisi koko stooria sitten avata ja olisi jotain tukijoukkoja.”

– Jokaisella on oikeus päättää, kuinka paljon haluaa kertoa omista asioistaan, Kostiainen painottaa.

– Itse kerroin läheisilleni lapsettomuushoidoista, mutta en tarkemmin hoitojen aikatauluista tai esimerkiksi sitä, milloin raskaustesti oli tarkoitus tehdä.

Raskauden yrittämisen pitkittyessä hän suosittelee erityisesti vertaistuen hakemista.

– Vain ihminen, joka kokee samaa kuin sinä, voi ymmärtää, miltä sinusta tuntuu ja mitä käyt läpi. Vertaistuesta voi saada ymmärrystä, lohtua ja toivoa.

Matti ja Sari tunnustautuvat haastattelussa perhekeskeisiksi ihmisiksi, mutta hartaasta toiveesta huolimatta lasta ei kuulunut pitkään aikaan. Lapsettomuuden syy ei selvinnyt.

– Tuntui turhauttavalta, kun aikaa kului, mutta mitään ei tapahtunut. Samalla kriisi lähensi minua ja Mattia, Sari muistelee Seurassa.

Matti on samaa mieltä. Hän kertoo ajatelleensa myöhemmin, että vaikeuksillakin on ollut tärkeä merkitys omaksi itseksi kasvamisessa.

Lopulta haave toteutui

Esikoistytär Armin syntymän aikaan Sari Haapamäki oli 36-vuotias. Kahta vuotta myöhemmin perhe täydentyi vielä toisella tyttärellä, Elsillä. Kuopuksen ollessa vuoden ikäinen Matti jäi vuorostaan kotiin.

Vaikka molemmat näyttelijävanhemmat tekivät epäsäännöllistä työtä, lasten- ja kodinhoito sujuivat. Korvaamattomana apuna pikkulapsiarjessa oli Sarin äiti.

Tätä nykyä pariskunnan tyttäret ovat 15- ja 13-vuotiaita. Seuralle vanhemmat paljastavat, että Matti on vanhemmista lepsumpi, kun taas Sari vaatii läksyissä ja rajoissa enemmän.

– Matin mielestä teinien kuuluukin heitellä vaatteita lattialle, kun itse ajattelen, että niiden noukkimiseen ei mene kuin sekunti, Sari kuvailee.

Miten Matti Ristinen ja Sari Haapamäki tapasivat toisensa? Entä mitä he tuumaavat yhdessä työskentelemisestä? Lue koko juttu Seuran numerosta 5/24 tai verkosta seura.fi!

Mitä odotan vanhemmuudelta?

On hyvä pohtia ennakkoon, ovatko omat odotukset tulevaa vanhemmuutta ja arkea kohtaan realistisia. Liian korkeita odotuksia ei itselle ja omaan vanhemmuuteen tarvitse asettaa. Itseään kohtaan on vanhempana tärkeää olla lempeä ja myötätuntoinen.

Monelle tuoreelle vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että myös ulkoapäin voi tulla vanhemmuuteen liittyviä odotuksia ja vaatimuksiakin. Näihin kaikkiin odotuksiin on lähes mahdotonta yltää. Siksi onkin tärkeä pohtia sitä, millaiset ovat omat arvot, ja miten vastaanottaa sekä kohtaa ulkoapäin tai itseltä tulevia suorituspaineita ja odotuksia.

Millaiset voimavarat minulla on?

Mielenterveyshaasteet eivät ole este vanhemmuuteen, mutta omia voimavaroja tämänhetkisessä elämäntilanteessa on tärkeä pohtia.

Mikäli olet perustamassa perhettä ja taustallasi on aikaisempia kokemuksia mielenterveyden haasteista, on asiasta hyvä mainita esimerkiksi neuvolassa, jotta sinulle voidaan tarjota ennaltaehkäisevää tukea, jos vointisi heikkenee esimerkiksi raskauden, synnytyksen tai lapsiarjen myötä.

Millainen tukiverkkoni on?

Vauva-arki voi olla kuormittavaa. Yöheräämiset voivat uuvuttaa, ja lapselle jatkuvasti saatavilla oleminen voi tuntua kuormittavalta. Lisäksi vauvan syntyminen perheeseen voi olla iso muutos myös parisuhteelle: pikkulapsiaika vie monesti mukanaan ja parisuhde saattaa jäädä jalkoihin. Tukiverkon apu on tällöin merkittävää.

Jos tukiverkkoa ei ole, on hyvä kartoittaa jo perheen suunnittelua pohtiessa, millaista tukea esimerkiksi erilaiset järjestöt tarjoavat. Esimerkiksi Väestöliiton Perhepulma-palvelu tarjoaa maksutonta keskustelutukea vanhemmuuteen, omaan jaksamiseen tai ihmissuhteisiin liittyvissä teemoissa ja haasteissa.

Millainen taloudellinen tilanteeni on?

On hyvä huomioida, että kulutuskäyttäytyminen muuttuu ja kulut lisääntyvät lapsen myötä. Vakaa taloudellinen tilanne vähentää arjen stressiä, mutta ei kuitenkaan ole edellytys perheen perustamiseen. Rakkaus ja välittäminen eivät maksa mitään.Tiettyihin vauva-ajan perushankintoihin on myös saatavissa tukea ja kiertotalous on monille varteenotettava elämänvalinta.

Onko kumppanini valmis vanhemmaksi?

Kumppanin tai kumppanien, joiden kanssa perheen perustamista pohtii, kannattaa keskustella ennalta ainakin siitä, onko teillä yhtenäinen käsitys lapsen kasvattamisesta, koetteko valmiutta vanhemmuuteen ja millainen perhemuoto teille sopisi. Mikäli keskustelujen myötä havahtuu siihen, että käsitykset vanhemmuutta kohtaan ovat hyvinkin eriävät tai arvot eivät kohtaa, on syytä pohtia sitä, onko yhteisen perheen perustaminen realistinen haave. Päätös perheen perustamisesta tule aina olla yhteinen päätös ja tahtotila.

Olenko minä valmis vanhemmaksi?

Moni perheen perustamista pohtiva odottaa elämänvaihetta, jossa kokisi olevansa valmis vanhemmaksi. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan täysin valmis: jokainen lapsi tuo tullessaan muutoksia, joihin ei millään ole osannut varautua ja valmistautua. Esimerkiksi vauva-arjen intensiivisyys voi tulla yllätyksenä monelle vanhemmalle. Asian kyllä tiedostaa ajatuksen tasolla, mutta intensiivisyyden taso voi kuitenkin tosipaikan tullen yllättää.

Itseään kannattaa tutkiskella, ja kun tulee tunne, että lapsi saisi tulla elämään, kannattaa luottaa siihen.

Haastattelimme juttuun Väestöliiton vanhemmuuden asiantuntija Rozjin Rokhzadia.

Perheenlisäystä suunnittelevien kannattaa huolehtia omasta hedelmällisyydestään hyvissä ajoin ennen raskausyrityksiä: esimerkiksi suotuisten elintapojen omaksuminen voi viedä aikaa. Myös siemennesteen laadun paranemisessa kestää 2–3 kuukautta.

Listasimme hedelmällisyyteen vaikuttavat tekijät ja tavat, joilla raskaaksi tulemista on mahdollista edistää.

Normaalipaino ja terveellinen ruokavalio

Raskautta toivovien kannattaa pyrkiä normaalipainoon, sillä yli- ja alipaino heikentävät raskaaksi tulemisen todennäköisyyttä. Ylipainoisilla naisilla on usein ovulaatiohäiriöitä. Jo pieni, 5–10 prosentin painonpudotus voi edistää raskauden alkamista.

Alipaino puolestaan voi aiheuttaa kuukautishäiriöitä, ja kuukautiset saattavat jäädä kokonaan pois.

Myös miesten kannattaa pyrkiä normaalipainoon, sillä miehillä ylipaino vaikuttaa siemennesteen koostumukseen ja siittiöiden laatuun. Rasvakudos muodostaa ylimääräistä estrogeenia, mikä jarruttaa siittiöiden tuotantoa. Pariskunnan molempien osapuolien kannattaakin siis pyrkiä terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon.

Päihteiden käytön lopettaminen

Päihteiden käytön lopettaminen kannattaa, sillä esimerkiksi tupakointi ja alkoholinkäyttö saattavat vaikeuttaa raskauden alkamista. Naisilla runsas alkoholin käyttö voi olla hedelmällisyyden este ja heikentää raskaaksi tulemisen mahdollisuuksia ja tupakoinnin puolestaan on arvioitu selittävän noin 13 prosenttia lapsettomuudesta.

Tupakansavulle altistuminen vähentää munasolujen määrää, vaikeuttaa alkion kiinnittymistä kohdun limakalvoon ja aikaistaa vaihdevuosien alkamista eli lyhentää naisen hedelmällistä aikaa.

Miehillä runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi vähentävät siittiöiden määrää ja huonontavat niiden laatua.

Sukupuolitaudelta suojautuminen ja niiden hoitaminen

Sukupuolitautien ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä hedelmällisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi klamydia saattaa aiheuttaa naiselle sisäsynnytinelintulehduksen, joka voi vaurioittaa munanjohtimia ja niiden toimintaa. Sisäsynnytinelintulehdus altistaa myös kohdunulkoisille raskauksille.

Sukupuolitautitesteissä käyminen on suositeltavaa heti parisuhteen alkaessa.

Tulehduskipulääkkeiden välttäminen

Naisten on syytä välttää tulehduskipulääkkeiden käyttöä raskautta yritettäessä, sillä ne saattavat estää munasolun irtoamisen. Muiden käytössä olevien lääkkeiden osalta on hyvä tiedustella hoitavalta lääkäriltä, vaikuttavatko ne hedelmällisyyteen.

Sopivasti liikuntaa ja hyvät stressinhallintakeinot

Säännöllinen liikunta tukee hedelmällisyyttä ja voi auttaa esimerkiksi stressinhallinnassa. Liian runsas liikunta voi häiritä kuukautiskiertoa ja pitkittynyt stressi raskauden alkamista.

Miehillä raskas fyysinen harjoittelu voi heikentää siemennesteen laatua ja pitkäaikainen stressi siittiöiden tuotantoa. Myös raskauden yrittäminen itsessään saattaa aiheuttaa stressiä, ja siksi omia stressinhallintakeinoja kannattaa pysähtyä miettimään.

Kivesten oikea lämpötila

Siittiöiden tuotanto onnistuu ainoastaan ruumiinlämpöä alemmassa lämpötilassa, joten kivesten lämpötilan kohoamista kannattaa välttää. Esimerkiksi tiukkojen housujen käyttö tai kannettavan tietokoneen pitäminen sylissä pitkiä aikoja ei ole suositeltavaa.

Yhdynnät 2–3 päivän välein

Munasolu on hedelmöitymiskykyinen noin 24 tuntia, siittiöt sen sijaan ovat toimintakykyisiä naisen elimistössä noin 3–4 vuorokautta.

Suositeltavinta onkin harrastaa yhdyntöjä 2–3 päivän välein, ainakin kuukautiskierron puolivälin aikaan, jotta hedelmöitymiskykyisiä siittiöitä on varmasti tarjolla munasolun irrotessa. Ovulaatiotestien avulla voi halutessaan arvioida munasolun irtoamisen ajankohtaa ja otollisinta raskaaksi tulon aikaa.

Jos raskaus ei ala

Ensimmäisen vuoden aikana yli 80 prosenttia naisista tulee raskaaksi. Mikäli raskaus ei ala tässä ajassa, on hyvä olla yhteydessä terveydenhuoltoon. Jos kuukautiskierrossa tai yhdynnöissä on ongelmia tai jommallakummalla on raskauteen vaikuttavia sairauksia tai lääkityksiä, kannattaa olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin jo aiemmin.

Lapsettomuustutkimuksiin hakeutumista pohtiessa kannattaa huomioida, että julkisessa terveydenhuollossa naisen lapsettomuushoitojen ikäraja on yleensä 40 vuotta.

Lähteet: Terveyskylä, Tays, Duodecim

Artikkelia on muokattu 30.1.2025

Aina lapsettomuushoidot eivät tuota toivottua tulosta omilla sukusoluilla. Naispareille ja itsellisille naisille lahjasiittiöt ovat lähtökohtaisesti välttämättömyys.

Spermaa luovuttamalla mies voi siis auttaa tuntemattomia pariskuntia ja naisia saamaan lapsen. Auttaminen kuitenkin vaatii jonkin verran vaivannäköä.

Kaksplus listasi tärkeimmät asiat, jotka siittiöiden lahjoittamista harkitsevan tulee tietää.

1. Siittiöiden luovuttajalle asetetut ikäkriteerit vaihtelevat

Julkisessa terveydenhuollossa sperman luovutus onnistuu pääsääntöisesti 45-vuotiaaksi asti.

Helsingin, Tampereen, Oulun ja Kuopion yliopistollisissa keskussairaaloissa siittiöiden luovuttamisen alaikärajaksi ilmoitetaan 20 vuotta, mutta Turun yliopistollisen keskussairaalassa luovuttajiksi kelpuutetaan jo 18-vuotiaat.

Yksityisellä puolella ikärajat vaihtelevat hieman enemmän. Joillain klinikoilla alaikäraja on esimerkiksi 18 tai 22 vuotta ja yläikäraja voi tulla vastaan jo 40. ikävuodessa.

Julkista keskustelua usein dominoi naisten ikääntymisestä johtuva hedelmällisyyden laskeminen, mutta ikä vaikuttaa myös miesten hedelmällisyyteen. Noin nelikymppisestä alkaen riski siittiöiden laadun heikentymiselle kasvaa.

2. Sperman luovutus voi tyssätä sairauteen

Sopivan iän ohella sperman luovutus edellyttää, että mies on perusterve eikä hänen lähisuvussaan esiinny perinnöllisiä vakavia sairauksia. Lievät sairaudet tai allergiat eivät ole este luovuttamiselle, jos ne ovat hyvässä hoitotasapainossa.

Alkukeskustelun jälkeen luovuttaja antaa siemennestenäytteen, jonka laatu analysoidaan ja joka koepakastetaan.

Lisäksi luovuttajalta otetaan veri- ja virtsakokeita, joilla tarkistetaan, ettei hänellä ole kromosomipoikkeavuuksia, HIV- tai hepatiittitartuntaa tai sukupuolitauteja.

Prosessin aikana myös varmistetaan, että luovuttaja ymmärtää, mihin hän on ryhtymässä niin juridisessa, lääketieteellisessä kuin psykologisessa mielessä.

Varsinainen sperman luovutus alkaa vasta, kun miehen on todettu soveltuvan luovuttajaksi ja luovutussopimus on allekirjoitettu. Luovutuskertoja on useita. Luovuttajasta otetaan vielä kertaalleen verinäytteet, ennen kuin hänen sukusolujaan annetaan käyttöön.

3. Sperman käytölle on rajoituksia

Lain mukaan yhden luovuttajan spermaa voidaan käyttää niin, että enintään viiteen eri perheeseen syntyy lapsi tai lapsia.

Siittiöiden luovuttaja voi itse määritellä, keille hänen spermaansa saa luovuttaa. Luovuttajalta kysytään, saako hänen lahjoittamiaan siittiöitä käyttää niin heteropariskuntien, naisparien kuin itsellisten naisten hoidossa vai haluaako hän, että spermaa luovutetaan vain tietyn tai tiettyjen ryhmien käyttöön.

Halutessaan sperman luovuttaja voi perua sukusolujensa lahjoittamisen, eikä perumisesta vaadita selvitystä tai syytä. Luonnollisesti peruminen koskee vain käyttämättä olevia sukusoluja.

4. Sperman luovutus on hyväntekeväisyyttä, josta ei makseta palkkiota

Sukusolujen lahjoittamisesta ei lain mukaan saa maksaa palkkiota. Toisin sanoen sekä sperman että munasolujen luovutus lähtee aidosta halusta auttaa lapsettomia.

Kaikki lahjoittamista edeltävä tutkiminen on luovuttajalle maksutonta. Luovuttaja saa kulukorvauksia jokaiselta käyntikerralta.

5. Lapsi saa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden

Siittiöiden tai munasolujen lahjoittajalla ei ole juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia hedelmöityshoitojen seurauksena syntyvään lapseen.

Sukusolujen lahjoittajan on kuitenkin suostuttava siihen, että hänen tietonsa ilmoitetaan Valviran ylläpitämään luovuttajarekisteriin.

Vuonna 2007 Suomessa astui voimaan hedelmöityshoitolaki, jonka mukaan luovutetusta sukusolusta alkunsa saaneella lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville biologisen vanhempansa henkilöllisyys, mikäli hän niin haluaa.

Edellytyksenä tosin on, että lapsen vanhemmat ovat kertoneet lapselle, että hän on saanut alkunsa luovutetusta sukusolusta.

Lähteet: HUS, Lääkärilehti, OYS, Pohjois-Savon hyvinvointialue, TAYS, TYKS

Miehen hedelmällisyys jatkuu pidempään kuin naisen

Naisen hedelmällisyydestä puhutaan jatkuvasti, mutta miehen hedelmällisyys jää usein paitsioon. Sitäkin on kuitenkin tärkeää pitää esillä, korostaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Jarna Moilanen. Hän työskentelee hedelmällisyystutkimuksiin ja -hoitoihin erikoistuneessa Ovumiassa.

– Miehet jäävät usein syrjään hedelmällisyyteen liittyvästä infosta, jota naiset tulevat hakeneeksi enemmän, Moilanen sanoo.

Moilasen mukaan miehet eivät välttämättä ole naisten kanssa samalla kartalla siitä, miten naisen ikä vaikuttaa raskautumiseen. Hän on todistanut tätä työssään.

– Miesten kannattaa tiedostaa naisten aikataulujen rajallisuus ja mahdollisten hankaluuksien ilmaantuminen, vaikka miehen hedelmällisyys riittääkin pidempään. Tarpeettomasti ei kannata lykätä lasten hankintaa.

Millaiset asiat voivat heikentää miehen hedelmällisyyttä?

Miehen hedelmällisyys heikentyy esimerkiksi ylipainon, aineenvaihdunnan ja tupakoinnin vuoksi. Iän karttuessa siemennesteen tilavuus alkaa laskea ja siittiöiden liikkuvuus huonontua. Myös  harvinaiset sairaudet saattavat lisääntyä.

Miehillä ei kuitenkaan ole iässä hyppäystä, jolloin raskauden alkaminen olisi riskitöntä tai riskialtaista, Jarna Moilanen selittää. 50–70-vuotiaana voi tulla erektiohäiriöitä, tosin niitä voi olla jo aikaisemminkin.

Syitä hedelmällisyyden heikkenemiseen voi etsiä myös hormonipuutoksesta tai perinnöllisyystekijöistä.

– Voi olla myös jokin tukos, minkä vuoksi siittiöt eivät pääse eteenpäin kiveksistä.

Testosteronilääkitys voi vaikuttaa spermaan

Siittiöiden pääsy kohtuun asti edellyttää avoimia siementiehyitä. Lisäksi jotkut lääkitykset voivat vaikuttaa siemennesteen laatuun. Erityisesti testosteroni heikentää siittiötuotantoa.

– Jos miehellä on väsymystä ja ärtymystä, energia ei riitä eikä seksikään oikein maistu, saatetaan aloittaa testosteronilääkitys. Se saattaakin vaikuttaa tehokkaasti, mutta toimii kuten e-pilleri, eli vaikuttaa spermaan. Tästä lääkityksestä johtuvat siittiöntuotannon ongelmat voivat kestää kauan, Moilanen huomauttaa.

Miehen hedelmällisyys tutkitaan spermanäytteellä

Spermanäyte on tärkein miehen hedelmällisyystutkimuksista. Jos näytteestä löytyy jotain poikkeavuutta, tutkimuksia jatketaan tarpeen mukaan. Jatkotutkimukset ovat yleensä hormonitutkimuksia ja perinnöllisyystutkimuksia, Moilanen kertoo. Myös kivesten ultraäänitutkimus ja kudosnäyte ovat mahdollisia tutkimustapoja.

Kimuranttia tutkimisesta tekee se, että spermanäytteet voivat vaihdella keskenään. Siksi jos ensimmäinen näyte herättää kysymyksiä, on viisasta ottaa pian toinenkin näyte ja katsoa, onko tulos samansuuntainen.

– Tiedän esimerkiksi tapauksen, jossa ensimmäisessä näytteessä siittiöitä oli nolla, mutta seuraavassa näytteessä paljon.

Siittiöitä voidaan ottaa suoraan kiveksestä hedelmöityshoidossa

Vaikka sperman arvot olisivat huonot, joillakin miehillä se ei aiheuta mitään ongelmia raskautumisen kannalta. Toisilla on taas toisin päin, eli lasta ei kuulu, vaikka siittiöt olisivat ihan täydelliset.

Moilanen haluaa rohkaista lapsettomuuden kanssa kamppailevia.

– Vaikka siittiöissä olisi häikkää, hoitokeinoja kyllä löytyy, eli toivoa on.

Esimerkiksi vaikka siittiötuotanto olisi vähäistä, niitä voi hakea kiveksestä suoraan hedelmöityshoidoissa.

Miehen hedelmällisyystesti voi aiheuttaa pelkoa

 Jarna Moilanen on havainnut työssään, että miehen hedelmällisyys ja siittiöiden laatu on monesti miehille tärkeä ja henkilökohtainen asia.

– Jos siittiöitä kehuu tai moittii, joistakin voi tuntua siltä, kun koko miehuutta ja ihmisyyttä käsiteltäisiin. Siittiöt ovat kuitenkin vain yksi yksityiskohta miehuudessa.

Jotkut saattavatkin arastella spermanäytteeseen lähtemistä. Mutta sinne kannattaa lähteä, jos on tarve, Moilanen kannustaa.

Toivo oli mennä, sillä lasta ei kuulunut vuosien yrittämisestä huolimatta. Valtonen paljastaa asian Gogin kantabaari -podcastissa, jossa tunnettu mediakasvo Constantinos ”Gogi” Mavromichalis haastattelee Valtosta.

– Elämäni suurin haave on ollut tulla äidiksi. Tuntui kauhean epäreilulta, miksi se on niin vaikeaa.

Unelma ei kuitenkaan ottanut toteutuakseen helpoimman kautta. Anniina ja hänen aviomiehensä aloittivat hedelmöityshoidot. Hormonicocktail sai kuitenkin Anniinalle aikaan vaihdevuosioireiden kirjon. Podcastissa hän myös kuvailee, että välillä olotila muistutti murrosikää.

– Kasvoihini nousi rokon kaltaisia paiseita, jotka olivat kutisevia ja kipeitä.

Vielä tuolloin Anniina ei halunnut töissään paljastaa, että oireet johtuvat nimenomaan yrityksistä saada lapsi. Niinpä hän kertoo todenneensa kauhistelevalle meikkaajalle, että on saanut jostain ikävän allergisen reaktion.

– Henkisesti ja fyysisesti se oli yhtä helvettiä.

Raskaaksi koeputkihedelmöityksellä

Epäonnistumiset raskaaksi tulemisessa alkoivat tuntua osalta normaalia arkea.

– Olen luontaisesti optimistinen ihminen, mutta sen prosessin aikana musta tuli täysin pessimistinen.

Anniina kertoo miehensä olleen heistä toiveikkaampi puolisko. Lopulta raskaaksi tuleminen onnistui koeputkihedelmöityksellä. Sen jälkeen huono olo jatkui vielä alkuraskauden verran, kun Anniina kärsi väsymyksestä ja raskauspahoinvoinnista.

Anniina kiittelee työkavereitaan, jotka tsemppasivat häntä ennen suoria lähetyksiä, kun Anniina epäili, pystyykö menemään kameran eteen.

– He lupasivat keksiä jotain, jos minun olisi tarvinnut lähteä vessaan.

Lue myös: Huolestuttaako hedelmällisyys? Hedelmällisyystesti voi antaa osviittaa siitä, millaiset ovat mahdollisuudet lapsen saamiseen

Emättimen pH on siemennesteelle liian hapanta, joten jos siittiöt eivät ui tarpeeksi nopeasti, ne kuolevat jo matkan alkumetreillä. Siittiöiden määrän täytyykin olla suuri, jotta riittävän paljon siittiöitä pääsee lähellekään lopullista kohdettaan.

– Miehen siemennesteessä on miljoonia siittiöitä. Käytännössä yhdessä siemensyöksyssä vapautuu normaalisti yli 15–20 miljoonaa siittiötä yhtä millilitraa kohden, kertoo Felicitas Mehiläisen vastaava biologi Anni Haltia.

Matka munasolun luo kestää vähintään tunnin. Siksi siittiöiden määrän lisäksi laadulla ja etenkin uintinopeudella on väliä.

– Jotta munasolu voi hedelmöittyä, siittiöiden täytyy olla hyvin liikkuvia ja nopeita liikkeissään. Huonossa tapauksessa siittiöitä voi olla siemennesteessä paljonkin, mutta ne liikkuvat vain vähän paikoillaan eivätkä etene, tai ne ovat kokonaan kuolleita tai jostain muusta syystä täysin liikkumattomia, Haltia kertoo.

Siittiö elää jopa viikon

Kun siittiö on päässyt munasolun luo, se voi säilyä useammankin päivän hedelmöittymiskykyisenä. Siksi munasolu voi hedelmöittyä, vaikka yhdyntä olisikin tapahtunut muutamia päiviä ennen ovulaatiota.

– Siittiöt voivat pysyä naisen elimistössä elossa jopa viikon, ja tutkimusten mukaan ne pysyvät hedelmöittämiskykyisinä korkeintaan muutaman vuorokauden ajan, Haltia kertoo.

Hän huomauttaa, että siittiöiden laatu vaihtelee väestön keskuudessa kuitenkin paljonkin.

– Yleensä hedelmöittämiskyky säilyy parin päivän ajan, mutta toki, jos siemenneste on laadultaan huippuluokkaa, mukaan voi mahtua myös yksilöitä jotka säilyvät pidempään hedelmöittämiskykyisinä, Haltia huomauttaa.

Toisinaan puhutaan, että ”tyttö-” ja ”poikasiittiöt” käyttäytyisivät toisistaan poikkeavalla tavalla eliniän ja nopeuden suhteen. Haltian mukaan väitteelle ei ole kuitenkaan tieteellisiä perusteita.

– Käytännössä tutkimukset eivät anna osviittaa siitä, että ”tyttö-” tai ”poikasiittiöt” olisivat esimerkiksi toistaan parempia tai nopeampia uimareita, hän sanoo.

Siittiöt tarvitsevat sopivan lämpötilan 

Mikä sitten tekee siemennesteestä laadukkaan ja siittiöistä riittävän pitkäikäisiä ja tarpeeksi nopeita uimareita? Haltian mukaan siemennesteen laatuun vaikuttavat lukuisat eri tekijät.

– Ensinnäkin pidättäytymisajalla on väliä. Siemenneste on parhaimman laatuista silloin, kun edellisestä siemensyöksystä on kulunut vain 1–3 vuorokautta. Jos edellisestä ejakulaatiosta on kulunut yli viikko, joukossa on useimmiten paljon suurempi osuus kuolleita siittiöitä. Jos siemensyöksy taas on tapahtunut edellisen kerran alle vuorokauden sisään, siittiöitä ei ole ehtinyt vielä muodostua riittävästi, Haltia kertoo.

Siittiö tarvitsee sopivan lämpötilan säilyäkseen hengissä. Liian kireät alusvaatteet voivat nostaa lämpötilan liian korkeaksi, jos kivekset ovat jatkuvasti ihoa vasten.

– Kehon normaali ruumiinlämpö on siittiöille liian korkea. Ne viihtyvät pari astetta viileämmässä, joten sille, että kivekset roikkuvat hieman irrallaan kehosta, on syynsä, Haltia sanoo.

Lisäksi elintavoilla on väliä. Tupakointi, alkoholinkäyttö tai muu päihteidenkäyttö voi vaikuttaa suoraan siemennesteen laatuun. Samoin ylipaino tai stressi voivat saada kehossa aikaan hormonaalisia muutoksia, jotka vähentävät siittiöiden tuotantoa.

– Myös tietyt sairaudet voivat laskea siemennesteen laatua. Jos taustalla on syöpähoitoja tai voimakkaita iskuja kiveksiin, laatu on voinut kärsiä. Mutta ihan tavallinen korkea kuumekin tai esimerkiksi hiljattain sairastettu korona voi vaikuttaa. Siittiöt kehittyvät miehen kehossa parin–kolmen kuukauden ajan. Jos tänä aikana sairastaa korkean kuumeen, se vaikuttaa kyllä siemennesteen laatuun, Haltia sanoo.

Miehen iällä on väliä

Haltia työskentelee lapsettomuushoitojen parissa Felicitas Mehiläisessä. Hän huomauttaa, että vastaanotolle hakeutuu ajoittain myös miehiä, joiden siittiöiden laatu on heikentynyt anabolisten stereoididen käytön myötä.

– Stereoideilla voi olla hyvinkin pitkäaikaisia vaikutuksia siemennesteen laatuun. Monelle tulee yllätyksenä, että siemennesteen laatu voi olla heikentynyt vielä vuosia myöhemmin, Haltia sanoo.

Haltia painottaa, että vaikka naisen hedelmällisyys laskee miehiä aiemmassa elämänvaiheessa, myös miehen iällä on hedelmällisyyden kannalta merkitystä.

– Miesten siemennesteen laatu on ollut tutkimusten mukaan viime vuosikymmeninä heikkenemään päin. Vielä ei tiedetä tarkkaan, johtuuko syy elintavoista, teollistumisesta, ympäristömyrkyistä tai jostain muista osatekijöistä. Miesten iällä on kuitenkin huomattu olevan väliä. Vaikka mies voi olla hedelmällinen vielä yli 60-vuotiaana, riski siittiöiden erilaisiin dna-vaurioihin ja siittiöiden laadun laskuun kasvaa jo 40 ikävuoden jälkeen, Haltia huomauttaa.

Hänen poikansa perheessä on kahdet kaksoset, 4-vuotiaat ja 13 kuukauden ikäiset. Nuorimmaisten synnytyksen jälkeen miniältä jouduttiin poistamaan kohtu, mutta perheeseen olisi toivottu lisää lapsia.

Nancy ehdotti pojalleen, että hän voisi toimia vauvan sijaissynnyttäjänä.

Helmikuussa Nancy Hauckin kohtuun siirrettiin alkio, ja marraskuun alussa hän synnytti lapsenlapsensa.

Voisiko näin tehdä Suomessa?

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Cambria Hauck (@cambriairene) jakama julkaisu

Suomessa sijaissynnytys ei ole mahdollista

– Suomessa sijaissynnytykset on laissa kielletty. Kohtua ei voi vuokrata eikä lainata, ei rahasta eikä hyvää hyvyyttään, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eero Varila Dextran Lapsettomuusklinikalta.

Sijaissynnytys tarkoittaa sitä, että alkio viedään toisen naisen kohtuun kasvamaan. Synnytyksen jälkeen raskauden läpikäynyt nainen luovuttaa lapsen toiselle vanhemmalle tai pariskunnalle kasvatettavaksi. Synnyttäjä luopuu äitiydestä ja lapsi siirtyy adoption kautta vanhemmilleen.

– Sijaissynnytykset kiellettiin Suomessa vuonna 2006, kun hedelmöityshoitolaki tuli voimaan. Sitä ennen Suomessa tehtiin 11 sijaissynnytyshoitoa. Kokemukset olivat hyviä, mutta nyt niitä ei voida tehdä, Varila kertoo.

Hedelmöityshoitolakiin toivotaan muutosta sijaissynnytyksen osalta.

– Sijaissynnytys voi olla tarpeen silloin, kun omaa kohtua ei ole synnynnäisen vian tai leikkauksen takia, tai jos kohtu on pysyvästi vaurioitunut esimerkiksi kasvainten tai useiden kaavintojen tai tulehduksen takia, Varila sanoo.

Varila itse on sitä mieltä, että sijaissynnytykset tulisi sallia myös Suomessa.

– Sijaissynnyttäjä voi auttaa toista pelkästään auttamisen takia, kuten ne kaikki 11 tapausta Suomessa olivat. Näissä synnytyksissä sijaissynnyttäjä oli useimmiten sisar tai oma äiti.

Varila sallisi myös sellaisen järjestelyn, jossa sijaissynnyttäjä on perheen ulkopuolinen. Sijaissynnytys voisi olla rahallisesti korvattavissa.

– Sijaissynnyttäjän on oikeus saada kohtuullinen korvaus, mutta ei mitään suuria summia. Viranomaiset voisivat määritellä sopivan korvauksen, Varila ehdottaa.

Vanheneminen vaikuttaa munasoluihin, ei kohtuun

Yhdysvalloissa sijaissynnytys on yleinen ilmiö. Nancy Hauckin tapauksesta poikkeuksellisen tekee hänen 56-vuoden ikänsä – yleensä sijaissynnyttäjät ovat nuorempia.

Suomessa ikä on yksi kriteeri esimerkiksi hedelmöityshoidoille.

Hedelmöityshoitoja tarjotaan vain alle 40-vuotiaille ja hoitokertojen määrä on rajattu yleensä kolmeen. Yksityisellä puolella ikäraja on 45– 46 vuotta, jos hedelmöityshoidoissa käytetään naisen omia munasoluja.

Laissa ei kuitenkaan ole asetettu ikärajaa, minkä ikäiselle hedelmöityshoitoa voi tarjota. Hedelmöityshoitolaissa todetaan vain, että hedelmöityshoitoa ei saa antaa, jos raskaus aiheuttaisi naisen iän tai terveydentilan vuoksi huomattavan vaaran naisen tai lapsen terveydelle.

– Monissa maissa hedelmöityshoidon yläikäraja on 50 vuotta. Suomessa ei ole selkeää lain asettamaa ikärajaa, mutta käytännössä yli 50-vuotiaille ei meillä anneta hedelmöityshoitoa omilla munasoluilla. Tulokset ovat lähes toivottomia, ja riskit lisääntyvät merkittävästi, Varila kertoo.

Luovutetuilla munasoluilla hoitoa olisi periaatteessa mahdollista tehdä minkä ikäiselle potilaalle tahansa.

–  Meillä Suomessa näissä asioissa ollaan kuitenkin järkeviä. Meidän täytyy ottaa huomioon riskit ja se, että lapsella olisi turvallinen lähtökohta elämään. Kyseenalainen maailmanennätys on 74-vuotiaan synnytys.  Sellainen on täysin epäeettistä lapsen kannalta, Varila toteaa. 

Naisen ikä vaikuttaa munasoluihin ja alkioihin, mutta ei kohtuun. Reilusti yli 40-vuotias terve nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää luovutetuilla munasoluilla tai alkiolla. Kuten Nancy Hauckin tapaus osoittaa – myös sijaissynnytys on mahdollista.

– Munasolujen määrä ja laatu heikkenevät iän myötä. Ikä heikentää raskausmahdollisuutta ja keskenmenojen riski kasvaa. Mutta ongelmat johtuvat nimenomaan munasoluista, ja harvemmin kohdusta, Varila sanoo.

Vaikka sijaissynnytys ei ole Suomessa mahdollista, voi lapsi saada alkunsa esimerkiksi luovutetuista munasoluista.

Oli tausta mikä tahansa, Varila kehottaa olemaan siitä lapselle avoin.

– Lapselle kannattaa rehellisesti kertoa, mikä hänen tarinansa ja taustansa on.

Lue myös: Koskettava tositarina: Ystävän lahjamunasolulla raskaaksi

Ajatus munasolujen pakastamisesta juolahti Tarun mieleen muutama vuosi sitten. Hän oli juuri täyttänyt 30 vuotta ja eronnut pitkästä parisuhteesta.

– Olin pitkään tiennyt, että omaa hedelmällisyyttään voisi pidentää munasoluja pakastamalla. Kun ikää karttui, pohdin ensimmäistä kertaa vakavasti, pitäisikö minun pakastaa niitä varmuuden vuoksi, Taru kertoo.

Aikaa kului, ja ajatus jäi hautumaan. Muutaman vuoden kuluttua Taru huomasi edelleen näkevänsä tulevaisuudessa itsensä äitinä.

– Lapsihaaveet eivät olleet kadonneet minnekään, mutta olin taas eronnut, ja nyt ikää oli jo 34 vuotta. Päätin, että pakastan munasolujani varmuuden vuoksi, jotta en myöhemmin katuisi, nyt 35-vuotias Taru kertoo.

Monta lääkärikäyntiä

Tammikuussa 2022 Taru istui hedelmällisyyshoitoihin erikoistuneen Ovumia-klinikan toimenpidehuoneessa ja pohti lääkärin kanssa, miten munasolujen pakastamiseen käytännössä ryhdyttäisiin.

Tätä ennen Taru oli selvitellyt eri vaihtoehtoja ja keskustellut lääkärin kanssa etäyhteydellä siitä, sopisiko munasolujen pakastaminen hänelle.

– Olin lukenut verkosta aiheesta paljon jo ennakkoon, mutta ensimmäisellä etäkäynnillä opin lääkäriltä lisää prosessista ja siitä, millaisilla todennäköisyyksillä munasoluja saataisiin kerättyä.

Tarulle kerrottiin tarkkaan, mitä tulisi tapahtumaan, jos hän lähtisi prosessiin.

Hänelle tarjottiin myös mahdollisuutta keskustella munasolujen pakastamisesta psykologin kanssa. Sille ei ollut tarvetta.

– Olin käynyt prosessin mielessäni jo monta kertaa läpi – en tuntenut oloani epävarmaksi.

Etätapaamisen jälkeen Taru kävi verikokeissa. Niissä mitattiin veriarvot ja tehtiin lakisääteiset sukupuolitautitestit.

Koska kaikki vaikutti olevan kunnossa, hän pääsi pian ensimmäiselle varsinaiselle lääkärikäynnille.

Niin prosessi lähti todella käyntiin.

Ultraäänitutkimuksessa selvitettiin munasarjojen ja munarakkuloiden tilanne. Lisäksi lääkäri teki suunnitelman siitä, mitä edessä olisi seuraavaksi.

Vaikka kyse oli isoista asioista, Tarua ei varsinaisesti jännittänyt.

– Olin aiemminkin käynyt ultraäänessä. Verikokeissa otetut hormoniarvot olivat aika korkeat, joten jännitin lähinnä sitä, onko se huono asia.

Lisäksi ultraäänessä munarakkuloita näkyi paljon, mutta lääkäri rauhoitteli, että se ei haittaisi. Asia huomioitaisiin lääkityksessä.

– Käynnistä jäi varsin rauhallinen olo.

Kotiin viemisiksi hän sai listan lääkkeistä, jotka täytyisi käydä ostamassa apteekista.

Kun Tarun kuukautiset seuraavan kerran alkaisivat, hänen tulisi soittaa klinikalle.

”Täytyi pärjätä yksin”

Lääkityksen aloittaminen oli Tarulle jo astetta jännittävämpi kokemus. Jotta munasolut voidaan pakastaa, niitä luovuttavan henkilön täytyy käydä läpi pari viikkoa kestävä hormonihoito.

Näin munasolut kasvavat sopivassa tahdissa oikean kokoisiksi, ja ne pystytään keräämään talteen.

Käytännössä hormonihoito toteutui niin, että Tarun tuli pistää lääkitys itse itselleen kotona.

– Minulla ei ole piikkikammoa, mutta eivät ne piikit kovin mukaviakaan olleet. Pistäminen ei kuitenkaan tuntunut oikeastaan miltään. Olin saanut jo aiemmin klinikalla tosi hyvät ohjeet sitä varten, ja toimenpide oli lopulta yllättävän helppo ja kivuton.

Pistoslääkitys kotona jatkui parin viikon ajan. Silloin Taru harmitteli, että hän joutui käymään prosessin läpi yksin. Lapsettomuushoidossa käyvä pariskunta voi tukea hoidon aikana toisiaan, ja jos itsensä pistäminen ahdistaa, puolison voi pyytää avuksi.

– Minun täytyi pärjätä yksin, ja se vähän hirvitti aluksi. Lopulta selvisin siitä kuitenkin oikein hyvin, Taru muistelee.

Turvotusta ja raskasta oloa

Taru jatkoi normaalia arkea pari viikkoa kestävän pistoslääkityksen ajan.

– Kävin töissä, mutta en raaskinut treenata ja liikkua niin paljon kuin yleensä. Hormonihoito kyllä tuntui omassa olossa.

Tarun alavatsaa turvotti, ja olo oli muutenkin raskas.

– Päällepäin kukaan ei kuitenkaan olisi pystynyt päättelemään, että hormonihoito oli käynnissä.

Lääkityksen ajan hän kävi klinikalla pariin otteeseen. Munasarjojen ja munarakkuloiden tilannetta seurattiin ultraäänitutkimuksilla.

Viimeisessä ultraäänitutkimuksessa sovittiin varsinainen toimenpidepäivä.

–  Sain taas reseptin pistettäviin lääkkeisiin. Tällä kerralla kyseessä oli lääke, jonka tehtävänä oli irrottaa munarakkulat siten, että ne olisivat keräyshetkellä helposti poimittavissa.

Tarkoituksena oli, että toimenpide tapahtuisi tasan 36 tuntia viimeisen pistoksen jälkeen.

Toimenpide ei sattunut

Kun toimenpidepäivä vihdoin koitti, Tarun olo oli rauhallinen. Toimenpiteestä oli puhuttu lääkärin kanssa jo moneen otteeseen, ja Taru tiesi melko tarkkaan, mitä tuleman piti.

– Otin töistä vapaata ja suuntasin aamulla klinikalle. Käteeni laitettiin kanyyli, ja sain hieman rauhoittavaa lääkettä sekä kipulääkettä.

Sitten Taru istahti toimenpidehuoneen sängylle.

– Tuntui siltä, kuin olisin ollut vähän tavallista pidemmällä gynekologikäynnillä, hän muistelee.

Taru seurasi toimenpidettä ruudulta ja näki koko ajan, mitä tapahtui.

– Lääkäri ultrasi samalla ja keräsi munasolut keräyslaitteella. Laite oli käytännössä ultraäänipuikko, jonka päässä oli neula.

Se näytti jännittävältä. Taru pelkäsi, että toimenpide olisi kivulias.

– Tunsin kyllä, että jotain tapahtuu, mutta lääkityksen ansiosta en kuitenkaan tuntenut lainkaan kipua.

Hoitaja keräsi munarakkuloissa olevan nesteen näyteputkiin. Toimenpiteen jälkeen hän poimi nesteestä munasolut talteen.

Yllätys oli iloinen: Keräyksessä saatiin talteen 21 munasolua. Niistä 17 päätyi pakastimeen.

– Se on enemmän kuin oli odotuksena. Minulle kerrottiin, että yleensä pakkaseen asti saadaan noin kymmenisen kypsää munasolua.

Todennäköisyys sille, että useat munasolut selviävät pakastuksesta, on nyt parempi.

– Olin ehtinyt miettiä, että täytyisikö toimenpide tehdä kahteen kertaan, mutta nyt vaikuttaa siltä, ettei se välttämättä ole tarpeen.

Yksi murhe vähemmän

Itse toimenpide oli nopeasti ohi. Sen jälkeen Taru pääsi erilliseen huoneeseen lepäämään parin tunnin ajaksi.

Sen aikana hoitaja irrotti kanyylin kädestä ja kävi kysymässä vointia. Kun olo alkoi olla hyvä, pääsi Taru lähtemään kotiin.

Elämä jatkui sen jälkeen entiseen malliin, ja alavatsan turvotuskin hävisi pian.

– Olen tosi tyytyväinen, että tämä tuli tehtyä. Tuntuu siltä, kuin minulla olisi nyt yksi huoli vähemmän. Munasolujen pakastaminen tuntuu tavallaan vakuutukselta tulevaisuuteen. Se tuo mielenrauhaa, Taru kertoo.

Rauhaa lapsihaaveiden pohtimiseen

Munasolujen pakastaminen ei ole ilmaista puuhaa.

Yksityisellä klinikalla käynnit tulivat Tarun mukaan kustantamaan kaiken kaikkiaan noin 3 600 euron verran. Lisäksi pakastamisesta täytyy maksaa vuosittain vuokraa klinikalle. Se tekee Tarun mukaan noin parisataa euroa vuodessa.

Taru ei ole vielä päättänyt, kauanko munasolut saavat säilyä pakkasessa. Sen pohtiminen tuntuu vielä liian aikaiselta.

– Olisin itse valmis vaikka heti äidiksi. Olen ajatellut, että otan munasolut käyttöön, jos sopivaa kumppania ei löydy. Tai voi olla, että ne tulevat tarpeeseen, jos kumppani löytyykin, mutta en tule luonnollisesti raskaaksi, hän pohtii.

Taru kertoo olevansa toiveikas äidiksi tulon kanssa. Munasolujen pakastamisen ansiosta ikä tule niin nopeasti esteeksi, ja lapsihaaveita sekä perheen perustamista voi pohtia rauhassa.

– Jäin jälkikäteen miettimään, että olisin voinut tehdä tämän aiemminkin. Onneksi nyt ei ollut iän ja munasolujen kunnon puolesta liian myöhäistä, ja munasoluja saatiin vielä kerättyä reilusti talteen, hän sanoo.

Yksityisten lääkäriasemien tarjoama​ AMH-mittaus ​auttaa arvioimaan munasarjojen jäljellä olevaa munasolureserviä. Mittaus ei kuitenkaan yksinään kerro suoraan munasolujen laadusta​ tai hedelmällisyydestä, eikä testin tuloksia kannata siksi yrittää tulkita itse.

Felicitas Mehiläisen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tiina Koskela-Koivisto huomauttaa, että hedelmällisyystesti onkin sanana harhaanjohtava.

– Kyseessä on yksittäinen laboratoriokoe, jota käytetään vain osana hedelmällisyyden arviointia. Jotta arvoa voidaan tulkita, on tärkeää katsoa kokonaisuutta eli esimerkiksi ikää, kuukautiskierron pituutta, aiempia raskauksia ja muita mahdollisesti hedelmällisyyteen vaikuttavia terveystietoja puolison terveystietoja unohtamatta, Koskela-Koivisto sanoo.

Mittauksesta saa parhaimman hyödyn irti, kun tuloksia tulkitsee yhdessä hedelmällisyyteen perehtyneen lääkärin kanssa, sillä hedelmällisyystesti on parhaimmillaan kokonaisvaltainen kartoitus yksilön tilanteesta.

Ehkäisypillereiden käytön aikana testiä ei kannata tehdä, sillä ehkäisypillerit vaikuttavat AMH:n eritykseen. Hedelmällisyystutkimus kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun ehkäisypillereiden lopettamisesta on kulunut ainakin 2-3 kuukautta.

Lue myös: Voiko hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa lapsettomuutta? Tarkista faktat tästä

– Tuloksia kannattaa arvioida yhdessä alan ammattilaisen kanssa. Lääkäri osaa arvioida sairaushistoriaa ja ottaa esimerkiksi perussairaudet huomioon. Kun samalla tehdään myös normaali gynekologinen tutkimus ja munasarjat tutkitaan ultraäänellä, hedelmällisyyden kokonaistilanteesta saa jo paljon kattavamman kuvan, Koskela-Koivisto sanoo.

Hedelmällisyyttä kannattaa arvioida, jos taustalla on siihen vaikuttavia sairauksia

AMH-mittaus on käytännössä verikoe, eikä sen ottaminen satu sen enempää kuin tavallisen verinäytteen otto.

Parhaimmillaan mittaus antaa osviittaa siitä, miltä hedelmällisyystilanne vaikuttaa. Koskela-Koiviston mukaan arvioon kannattaa suunnata etenkin silloin, jos raskaus ei ole alkanut ja yritystä on takana jo jonkin aikaa.

Hedelmällisyyden arvioinnille on paikkansa myös silloin, jos kuukautiskierto alkaa lyhentyä tai pidentyä reilusti, tai jos  on tiedossa, että munasarjojen toiminta alkaa hiipua suvussa aikaisin. Myös kovat kuukautiskivut tai muu epäily endometrioosista voi olla hyvä syy teettää hedelmällisyystesti.

Lue myös: Ovulaatiotesti selvittää, milloin on mahdollista tulla raskaaksi – ei kuitenkaan sovi ehkäisyyn

– Lisäksi silloin, jos taustalla on hedelmällisyyteen vaikuttavia sairauksia tai munasarjojen toimintaan vaikuttava lääkitys, AMH-mittauksessa voi olla hyvä idea käydä. Silloinkin kuitenkin kannattaa neuvotella hedelmällisyyteen perehtyneen asiantuntijan kanssa, jotta näytteenotto ajoitetaan oikein.

Testiin hakeutumista kannattaa arvioida tilannekohtaisesti. Eniten siitä saa hyötyä osana kokonaisvaltaista hedelmällisyyden arviointia.

– Kansainvälisten tutkimusten mukaan AMH-mittauksen tärkein hyöty saadaan, kun suunnitellaan hedelmöityshoitojen lääkitysannoksia. Munasarjatoiminnan hiipumista ja sen nopeutta voidaan jonkin verran ennustaa toistuvien mittausten avulla, jolloin laskusuunnassa oleva arvo voi olla merkittävä ennusmerkki hedelmällisyyden heikkenemisestä, Koskela-Koivisto sanoo.

Joskus hedelmällisyystesti voi säikäyttää turhaan

Vaikka AMH-testin tulos olisi normaalia matalampi, matala testitulos ei välttämättä tarkoita sitä, että raskaaksi tuleminen olisi tavallista hankalampaa.

– Se voi antaa viitteitä tästä, mutta usein raskaus alkaa luonnollisesti matalammallakin arvolla. Toisaalta korkeita arvoja mitataan esimerkiksi monirakkulaisten munasarjojen yhteydessä, jolloin munasolujen kypsymisessä voi olla haasteita ja siksi raskaus ei välttämättä alakaan hyvästä munasarjareservistä huolimatta, Koskela-Koivisto sanoo.

Koskela-Koivisto muistuttaa, että raskautta suunniteltaessa etenkin iällä on väliä. Ikä vaikuttaa erityisesti sukusolujen laatuun ja raskauden alkamisen todennäköisyyden lisäksi myös keskenmenon riskiin.

Hedelmällisyystesti antaa osviittaa juuri tämänhetkisestä tilanteesta. Hedelmällisyys ja AMH-arvo laskevat joka tapauksessa iän myötä, joten jos oma testitulos mietityttää ja oman hedelmällisyyden tila mietityttää, arviossa voi käydä uudelleen esimerkiksi parin vuoden kuluttua.

​Mitään tarkkaa ikärajaa AMH-mittaukselle ei ole. Koskela-Koiviston mielestä testiin voi olla hyvä hakeutua, vaikka raskaus ei olisikaan juuri nyt ajankohtainen, mutta se saattaa olla myöhemmin haaveissa.

– Takuuta raskauden alkamiselle ei kuitenkaan voida antaa hyvästä AMH-tasosta huolimatta, eikä toisaalta matalilla arvoilla voida sanoa, ettei raskaaksi tuleminen olisi lainkaan mahdollista. Raskautta suunniteltaessa on hyvä muistaa​ terveelliset elämäntavat, monipuolinen ruokavalio, painonhallinta ja sopivasti liikunta ja lepoa, hän painottaa.

Adoptioprosessi oli vaatinut paljon selvitys- ja paperityötä, omistautumista, sitkeyttä ja rahaa.

– Minulla kävi valtava tuuri, sillä odotukseni palkittiin jo kolmen vuoden jälkeen. Hakemus lähti juuri oikealla hetkellä oikeaan paikkaan, kun koronasulut aukesivat. Sattumoisin lapsiesityksiä tuli tuolloin erityisen paljon Intiasta.

Lapsiesityksillä tarkoitetaan adoptioprosessin vaihetta, jossa adoption hakijalle nimetään adoptiolapsi.

Avioerosta kohti itsellistä vanhemmuutta

Vielä neljä vuotta sitten Ulriikka oli naimisissa. Hän oli pitkään yrittänyt lasta ex-puolisonsa kanssa, tuloksetta.

Vuosien vieriessä puolisot kasvoivat erilleen ja erosivat ystävinä. Tuolloin 36-vuotias Ulriikka tiesi, että mikäli hän yhä halusi tulla äidiksi, olisi iän puolesta ryhdyttävä tositoimiin.

– En kuitenkaan ollut kiinnostunut hankkimaan uutta parisuhdetta. Keinohedelmöityskään ei kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta, koska pelkäsin liikaa keskenmenon riskiä. Se olisi henkisesti ollut liian raskasta.

Adoptioprosessi tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta, vaikkei sekään ollut kivuton polku. Prosessi vei kaikki Ulriikan säästöt, ja vastaan tuli vain lisää yllättäviä menoeriä, kuten rikosrekisteriotteen ja psykologin lausunnon hankkiminen.

Ne olivat suuria summia Ulriikalle, joka työskentelee kaupassa myyjänä 30 tuntia viikossa.

– Selvisin onneksi hyvin kuluista, vaikka lähdin prosessiin yksin ja olen pienituloinen. Kelasta sai myös kiinteän summan adoptiotukea, joka kohdallani kattoi koko hakumatkan kulut aina majoittumisesta lentolippuihin.

Adoptioprosessi ensiaskelista ensikohtaamiseen

Ulriikan lähdettyä adoptioprosessiin ensimmäinen odotusvuosi kului  adoptioneuvonnassa. Siellä käytiin läpi Ulriikan henkilökohtaisia asioita hänen taloudellisesta tilanteestaan ja lapsuudestaan lähtien.

Adoptioneuvonnan lopuksi Ulriikalle tehtiin kotiselvitys, joka toimitettiin palvelunantajalle. Ulriikan kohdalla palvelunantaja oli Interpedia ry, joka vastaa kansainvälisestä adoptiosta.

Interpedialta paperit lähtivät adoptiolautakuntaan, joka on Valviran alainen viranomainen. Sen jälkeen hakupaperit lähetettiin Intiaan.

– Minulle oli melko pian selvää, että adoptoin lapsen ulkomailta. Sain ymmärtää, että adoptiolapsen saaminen Suomesta on yksinhuoltajana vaikeaa.

Adoptioprosessin kulku ja sen kriteerit vaihtelevat maakohtaisesti. Ulriikan mielestä Intia vaikutti olevan helpoimmasta päästä, vaikka hänelle iskikin muutamaan otteeseen uskon puute.

– Paperityötä ja odottamista oli paljon. Loppujen lopuksi kaikki tapahtui kuitenkin nopeasti, sillä olin varautunut ainakin pari vuotta pidempään odotusaikaan.

Olo oli epätodellinen ja onnellinen, kun Ulriikka sai tiedon, että hän voi tulla hakemaan lapsen.

Lue myös: Intiasta adoptoitu Aada ei osannut leikkiä eikä hyväksynyt aluksi muita kuin äitiään

Adoptioprosessi huipentui lastenkodin kokoushuoneessa

Ulriikka sai tutustua etukäteen poikansa virallisiin papereihin, historiaan ja terveystietoihin. Joissakin maissa, kuten juuri Intiassa, hakupapereihin saa laittaa toiveen lapsen sukupuolesta. Ulriikalle ei kuitenkaan ollut väliä, mitä sukupuolta lapsi olisi.

– Eihän sitä voi päättää biologisenkaan lapsen kohdalla, hän tuumaa.

Hartaasti odotettu ensikohtaaminen Amolin kanssa tapahtui Delhissä lastenkodin kokoushuoneessa. Paikalla olivat lastenkodin lääkäri sekä hoitaja, joka toi pian kaksi vuotta täyttävän pojan Ulriikan luokse.

Amolin nimi on muutettu lapsen yksityisyyden suojaamiseksi.

– Ojensin pojalleni pehmolelun ja otin hänet hieman häkeltyneenä syliini. Siitä lähtien olemme pikkuhiljaa tutustuneet toisiimme.

Ulriikka kertoo, että hän ja Amol ovat yhdessä hyvä tiimi. Arki on adoptiolapsen kanssa kuitenkin erilaista kuin biologisten lasten kanssa.

– Vaikka Palnan lastenkoti on hyvä lastenkoti, Amol joutui varsinkin aluksi opettelemaan tunteiden ilmaisua ja sitä, että tunneilmaisuihin myös vastataan. Hän ei välttämättä itkenyt, vaikka kaatui ja polvista valui verta, sanoo Ulriikka.

Amolin biologisista vanhemmista ei ole mitään tietoa.

– Intiassa on yleistä, että lapsia tuodaan öisin lastenkotien ovien taakse. Palnan lastenkotiin on jopa erikseen jätetty vaa’an päälle kori, josta lähtee hälytys henkilökunnalle.

Myös Amol oli tuotu keskellä yötä oven taakse koriin. Tuolloin hän oli vain viiden tunnin ikäinen.

Kansainvälisessä adoptiosopimuksessa on määritelty aikaraja, kuinka pitkään biologiset vanhemmat ja sukulaiset voivat hakea lapsen takaisin lastenkodista. Tietyn ajan kuluessa lapsi vapautuu adoptoitavaksi.

Vauhtia riittää!

Ulriikka sai kertasysäyksellä opetella, minkälaista on olla äiti touhukkaalle kaksivuotiaalle. Vauhdikkaat ensikuukaudet ovat kasvattaneet tärkeää kiintymyssuhdetta.

– Amol on helppo ja ihana lapsi, joka näyttää monin tavoin, että olen hänelle hänen tärkein aikuisensa.

Amol on ollut äidistään erossa vain muutamia kertoja ja korkeintaan parin tunnin ajan. Noina kertoina poika on ollut hoidossa Ulriikan äidillä tai hänestä on huolehtinut perhetyöntekijä, joka käy pari kertaa kuussa.

Ulriikka on vanhempainvapaalla vielä 10 kuukautta.

– Ja jos taloudellinen tilanne sen sallii, vielä toisen vuoden.

Amol on oppinut jo paljon uusia sanoja. Arkipäivät sujuvat kuin missä tahansa lapsiperheessä. Äiti ja poika käyvät muskarissa, perhekerhossa ja avoimessa päiväkodissa.

– Amol pitää musiikista. Laulan hänelle paljon samalla, kun hän säestää rummuttamalla.

Haastavinta aikaa ovat yöt.

– Amol voi herätä monta kertaa yössä, eikä minulla ole raskauden tuomia hormoneja kehossani. Lisäksi ikää on jo 40 vuotta. Väsymys painaa, mutta sehän on normaalia pikkulapsiarjessa.

Vaikka Ulriikka on päässyt elämään unelmaansa äitinä, adoptioprosessi ei ole vielä ohi.

– Prosessiin kuuluu yhä jälkiseurantaa seuraavat pari vuotta. Kaikki se on vaivan arvoista. Tämä ei ole ihan tavallisin tapa saada lapsi, mutta hyvä tapa kumminkin.

Listauksen tarkoituksena on muistuttaa, että keskenmeno voi tapahtua kelle tahansa ja kukin kokee kipeän menetyksen omalla tavallaan. Keskenmenoa on oikeus surra juuri niin kauan kuin siltä tuntuu.

Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen

Kuvataiteilija ja näyttelijä Manuela Bosco, 41, ja laulaja-lauluntekijä Tuure Kilpeläinen, 53, saivat nuorimman lapsensa pääsiäisenä 2022. Tytär on pariskunnan uusperheen kuudes lapsi ja heidän toinen yhteinen lapsensa.

Ennen kuopuksen syntymää Manuela kuitenkin sai kaksi keskenmenoa.

– Se oli fyysisesti rankkaa, ja sen jäljiltä jäi tyhjyys, hän kuvaili tuntemuksiaan Anna-lehdelle antamassaan haastattelussa.

Haastattelussa Manuela kertoo, että hän tunsi pelkoa sekä syytti tapahtumista itseään. Luonnossa oleminen ja usko hyvään auttoivat häntä toipumaan menetyksistä.

Lauri Ylönen

The Rasmus -yhtyeen laulaja Lauri Ylönen, 44, ja hänen kihlattunsa Katriina Mikkola kokivat peräti neljä keskenmenoa yrittäessään toista yhteistä lastaan. Parilla on vuonna 2017 syntynyt poika Oliver ja vuonna 2021 syntynyt tytär Ever.

Anna-lehdelle antamassaan haastattelussa Lauri kuvailee rooliaan puolisonsa tukijana. Laulaja koki, että hänen oli yritettävä olla vahva pettymysten edessä.

– Oli raskasta, kun toivo nousi ja sammui niin monta kertaa.

Lauri arvelee, että keskenmenot olivat erityisen raskaita Katriinalle.

– En usko, että mies voi täysin edes ymmärtää, mitä nainen käy kehossaan noissa tilanteissa läpi.

Sampo ja Minttu Kaulanen

Kauppiaspariskunta Sampo Kaulanen ja Michele Murphy-Kaulanen olivat sopineet, etteivät he koskaan mene naimisiin saati hanki lapsia. Toisin kuitenkin kävi, kun Sampoon iski vauvakuume.

Seuralle antamassaan haastattelussa vuonna 2017 pariskunta kertoi, että Michele sai kaksi keskenmenoa ennen Rianna-tyttären syntymää.

– Olivathan ne keskenmenot rankkoja ja pettymys suuri, mutta minulle lähinnä siksi, että Sampon haave ei toteutunut, Michele kuvaili tuolloin.

Ernest Lawson

Näyttelijä-juontaja Ernest Lawson, 35, avautui perheensä kipeästä kokemuksesta vuonna 2021 Instagram-tilillään sekä Kolme Käännekohtaa -podcastissa.

Ernestin vaimo sai keskenmenon vuonna 2019.

– Se suru oli murskaava. Tuntui että tukehtuu. On se vieläkin siellä, Ernest kuvaili tapahtuman aiheuttamia tuntemuksia julkaisussaan.

Toisaalta aika on tuonut suruun uusia sävyjä.

– Ilman tuota menetystä meidän perhe ei olis just tällänen. Ja että ilman sitä menetystä me ei oltais saatu meidän toista, täydellistä tytärtä.

Ernestillä ja hänen vaimollaan on vuonna 2017 ja vuonna 2020 syntyneet tyttäret.

Vappu Pimiä

Koko kansan tunteman juontajan Vappu Pimiän, 45, ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon.

– Keskenmeno tuli aivan raskauden alussa, emme ehtineet käydä edes ultrassa. Oli se silti kova kolaus, Vappu kuvaili Kaksplussalle vuonna 2012.

Uusi raskaus sai alkunsa pian keskenmenon jälkeen. Vapun ja hänen puolisonsa Teemu Huuhtasen perheeseen kuuluu tätä nykyä kaksi tytärtä.

Keskenmenon kokeneiden päivä

• Keskenmenon kokeneiden päivä on 15. lokakuuta.
• Ensimmäisen kerran keskenmenon kokeneiden päivää vietettiin vuonna 2002.
• Suomeen muistopäivän on tuonut Simpukka ry, joka on tahattomasti lapsettomien yhdistys.

Artikkelia on päivitetty 10.10.2023.

Kumppanin miellyttävä tuoksu ei kuitenkaan ole osoitus siitä, että hän on sukusoluiltaan sopivin lisääntymiskumppani, biologian alaan kuuluva tuore väitöstutkimus Itä-Suomen yliopistosta osoittaa.

Lue myös: Millaisella seksillä vauva sai alkunsa? Lapsen syntymäpäivä sen kertoo

Jos kumppani tuoksuu naisen mielestä hyvältä, hänellä on todennäköisesti hyvin samankaltainen immunigeeneiltään.

Immunigeenit puolestaan säätelevät ihmisen immuunipuolustusta eli vastustuskykyä.

Mahdollisimman erilaisten immunigeenien yhdistelmä takaa jälkeläiselle kattavimman vastustuskyvyn.

Ei ole sattumaa, mikä siittiöistä hedelmöittää munasolun.

Haju versus sukusolut

Naisen lisääntymiselimistö suosii immunigeeneiltään mahdollisimman erilaisen kumppanin sukusoluja. Ei ole siis sattumaa, mikä siittiöistä pääsee hedelmöittämään munasolun.

Asia on ristiriidassa sen kanssa, millaisen puolison nainen valitsisi itselleen hajun perusteella.

– Väitöskirjani tulokset viittaavatkin siihen, että siittiön hedelmöittämiskyky on voimakkaasti riippuvainen lisääntymiskumppanien välisestä geneettisestä yhteensopivuudesta, filosofian maisteri Annalaura Jokiniemi toteaa tiedotteessa.

Jokiniemi pohtii, että tutkimustulokset voivat auttaa lapsettomuudesta kärsiviä.

– Tämä voisi mahdollistaa onnistuneiden hedelmöityshoitojen todennäköisyyksien parantumisen sekä diagnostiikan tarkentumisen.

Tutkimukseen osallistuneiden miesten siittiöt yhdistettiin naisten lisääntymiselimistön nesteiden eli munarakkulanesteen tai kohdunkaulan liman kanssa.

Siittiöiden liikkuvuutta ja elinkykyä mitattiin tietokoneavusteisesti sen jälkeen, kun siittiöt oli aktivoitu munarakkulanesteellä tai kohdunkaulan limalla.

Tutkimuksen viimeisessä osiossa selvitettiin hajuperusteisen parinvalinnan ja sukusolutason valinnan yhdistelmää.

Lue myös: Luulitko, että naisen immenkalvo puhkeaa ensimmäisessä yhdynnässä? Väärä uskomus kiertää sitkeästi

Raskauskomplikaatiot, traumaattinen synnytyskokemus, vauvan terveyshuolet, imetyksen haasteet tai vauvavuoden parisuhdepulmat voivat kaikki aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, kun seuraava raskaus tulee ajankohtaiseksi.

Jos ahdistus tuntuu valtaavan mielen, asioita voi onneksi työstää läheisten tai ammattilaisen kanssa keskustelemalla. Joskus jo ajatusten sanominen ääneen voi saada solmut purkaantumaan.

– Vaikkei kukaan voi luvata, että kaikki sujuisi toisen lapsen kohdalla helpommin, on äiti kuitenkin jo kokenut samat asiat kerran. Voi olla, että hän saattaa seuraavalla kerralla suhtautua asioihin eri tavalla kokemuksen vuoksi, psykologi Katri Laine Terveystalosta huomauttaa.

Hyvin tuttu ajatusmalli on myös se, ettei lottovoitto voi osua kohdalle kahdesti. Pelätään, että seuraavan lapsen kohdalla sattuu jotain ikävää, koska ensimmäisellä kerralla kaikki sujui hienosti ilman suurempia ongelmia. Tämä on kuitenkin vain mielen omaa spekulointia, johon ei kannata lähteä mukaan.

– Elämä on hyvin sattumanvaraista. On huonoja ja hyviä vaiheita, pieniä ja isoja suruja sekä iloa. Toisen ihmisen elämässä sattuu enemmän ikäviä asioita kuin toisen, eikä siihen liity mitään todennäköisyyksiä. Elämän epävarmuutta on vain opittava sietämään, Laine muistuttaa.

Tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet ja lievät pelkoajatukset ovat luonnollisia. Jos ajatuksiin liittyy lisäksi ahdistuneisuutta ja alakuloisuutta, eikä pelkoajatuksista pääse yli vaan niitä jää vatvomaan, on hyvä hakea apua.

Käsittele huolet heti

Jo ensimmäistä lasta suunniteltaessa on hyvä olla avoin myös niille ikäville puolille, mitä lastenhankinta voi mahdollisesti tarkoittaa ja miettiä ennakkoon, millaisia tunteita ja ajatuksia tällaisiin ikäviin tilanteisiin voi liittyä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tulevaisuuteen pitäisi suhtautua lähtökohtaisesti pessimistisesti.

– Vaikka kuinka varautuu siihen, että kaikki voi mennä huonosti, ei se suojaa surulta, Laine muistuttaa.

Jos jotain ikävää sattuu, on apua hyvä hakea heti. Esimerkiksi synnytyspelkopolilla tai äitiys- ja lastenneuvolassa osataan antaa tukea hyvin erilaisiin pelkoja aiheuttaneisiin tilanteisiin ja tarvittaessa ohjata eteenpäin.

– Synnytyspelkopoliklinikoilla on erilaisia vertaistukiryhmiä raskaana oleville sekä jo synnyttäneille. Jos kokee, että vauva-aikana jokin asia on huonosti, voi hakeutua vanhempien ja lasten asioihin paneutuneen psykologin vastaanotolle tai esimerkiksi varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaan.

Jos vauva on esimerkiksi kovin itkuinen, saattaa hoitajasta tuntua, että on epäonnistunut vanhempana. Pahimmillaan häpeä voi jopa estää avun hakemisen.

Laine painottaa, että tällaisissa tapauksissa avun hakeminen olisi erittäin tärkeää, sillä kyse on tulkintavirheestä: vauvan itkuisuuteen voi olla todella monta syytä eivätkä ne liity huonoon vanhemmuuteen.

– Terveydenhuollon tulisi matalalla kynnyksellä tarjota apua lapsiperheille, koska vanhempi ei välttämättä pysty sitä itse syystä tai toisesta hakemaan. On hyvin vahingollista, jos apua ei saa oikea-aikaisesti.

Myös tukiverkoston rooli on erittäin tärkeä, sillä läheisille juttelu on hyvä ensiaskel avun piiriin. Läheiset voivat auttaa myös tilanteessa, jos terveydenhuollosta tarjottu apu ei olekaan tuottanut toivottua tulosta. Silloin kannattaa pyytää vaikkapa ystävää tai äitiä pohtimaan yhdessä, mistä vielä voisi yrittää saada apua.

Kumppanin painostus voi johtua tiedonpuutteesta

Kumppanille on tärkeää kertoa mahdollisimman yksityiskohtaisesti, miltä pelkoa aiheuttanut tilanne tuntui ja mitä ajatuksia se sai aikaan. Muuten kumppanin haaveet toisesta lapsesta saattavat alkaa tuntua painostavilta.

– Voi olla, ettei kumppani ole ymmärtänyt, kuinka pelottavalta jokin asia on tuntunut. Myös pariterapia on hyvä mahdollisuus pohtia, miten toista voisi tukea pelkojen yli.

Joskus tuntuu, että aika ikään kuin parantaa haavat ja toive toisesta lapsesta kasvaa niin suureksi, että se peittoaa pelot. Tällöin mieli on kuitenkin jo käsitellyt asiaa riittävästi tiedostamattamme.

Jos asioiden käsittely on sen sijaan jäänyt kesken mielen suuntautuessa uuden elämänvaiheen käsittelyyn, on mahdollista, että pelot pulpahtavat uudelleen pintaan, kun raskaustestiin piirtyy jälleen kaksi viivaa.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä kohdata omia suruja ja pelkojaan. Itseään on hyvä kuunnella herkällä korvalla ja tarvittaessa hakea apua. Jos huolet liittyvät synnytykseen, voi olla hyödyllistä lukea oma synnytyskertomus läpi: mitä tapahtui ja millä tavalla, Laine vinkkaa.

Suomessa tehdään tällä hetkellä noin 14 000 hedelmöityshoitoa vuodessa. Niistä viidesosassa käytetään luovutettuja munasoluja, siittiöitä tai alkioita. Monelle lapsettomalle luovutetut munasolut ovat ainoa vaihtoehto saada lapsi.

Jo yhden munasolujen luovuttajan avulla voi auttaa lapsettomuudesta kärsivää saamaan lapsen. Luovuttajista on jatkuva pula, vaikka luovuttajien määrä on jatkuvasti noussut.

THL:n mukaan vuonna 2021 Suomessa kirjattiin 401 munasolun luovuttajaa. Vuonna 2020 munasolun luovuttajia oli 290 ja vuonna 2019 heitä kirjattiin 239. Vuosittain noin 150–200 lasta syntyy lahjamunasolujen avulla.

Mitä munasolun luovutusta harkitsevan olisi hyvä tietää ennen päätöksen tekemistä?

Lue myös: Tositarina: ”Halusin auttaa lapsettomia – lahjoitin munasolujani”

Voiko kuka tahansa luovuttaa munasoluja?

Kuka tahansa ei voi luovuttaa munasoluja. Lahjoittamiselle on tietyt kriteerit, jotka luovuttajan tulee täyttää.

Munasolujen luovuttajaksi sopii 22–35-vuotias perusterve nainen, joka haluaa auttaa itselleen tuntematonta pariskuntaa lahjoittamalla munasolujaan. Hänellä ei saa olla esteenä munasolujen luovutukseen vaikuttavia vakavia periytyviä sairauksia.

Luovuttamisen esteenä ovat myös esimerkiksi sellaiset taudit tai tautitekijät, jotka voivat aiheuttaa vakavan sairauden hedelmöityshoitoa saavalle naiselle tai hoidon tuloksena syntyvälle lapselle.

Munasolujen luovutus: esteet

• Luovuttajan perinnölliset sairaudet tai perinnölliset mielenterveysongelmat
• Perinnölliset sairaudet luovuttajan lähisukulaisilla, eli lapsilla, sisaruksilla tai vanhemmilla
• Diagnosoidut neuropsykiatriset häiriöt
• HIV-, hepatiitti B- tai hepatiitti C-infektio
• Runsas ali- tai ylipaino
• Runsas tupakointi
• Runsas päihteiden käyttö
• Huumeiden käyttö
• Raskaus ja imetys
• Liian matala tai korkea ikä: lahjoittajan tulee olla 20-35-vuotias.

Voiko munasolujen luovuttajalla olla omia lapsia?

Omat lapset tai raskaudet eivät ole este munasolujen luovutukselle, kunhan muut kriteerit täyttyvät.

Mitä riskejä munasolujen luovutus aiheuttaa lahjoittajalle? 

Moni munasolujen luovuttamista harkitseva miettii, mitä riskejä luovuttamiseen liittyy. Moni saattaa pelätä esimerkiksi sitä, että oma hedelmällisyys kärsii ja vaihdevuodet alkavat aiemmin.

Pohdintoihin on syynsä, sillä lähes kaikkiin lääketieteellisiin operaatioihin sisältyy jonkinlainen riski. Riskit luovuttamishoidossa ovat kuitenkin minimaaliset ja yleensä hoidettavissa.

Kaikki luovutukseen liittyvät riskit käydään aina mahdollisen luovuttajan kanssa läpi ennen operaatiota.

Munasolujen luovutus ei vaikuta luovuttajan omaan hedelmällisyyteen, eikä siis aikaista esimerkiksi vaihdevuosia. Luovuttaminen ei myöskään vaikeuta luovuttajan mahdollisuuksia saada omia lapsia.

Yleisimmät riskit liittyvät lieviin sivuvaikutuksiin, joita hormonihoito saattaa pienelle osalle luovuttajista aiheuttaa. Myös riski hyperstimulaatioon, munasarjan kiertymään ja verisuonitukoksiin kasvaa hieman, mutta todennäköisyys niihin on edelleen hyvin pieni.

Onko munasolujen luovutus kivuliasta?

On hyvin yksilöllistä, kuinka kivuliasta munasolujen luovuttaminen luovuttajalle on.

Valtaosa munasolujen lahjoittajista lahjoittaa munasoluja toistamiseen, moni jopa maksimimäärän, eli kolmesti. Tämä luultavasti kertoo ainakin jotakin prosessin kivuttomuudesta ja helppoudesta.

Kivunlievityksestä huolehditaan tarkasti ennen munasolujen luovutusta: luovuttaja saa ennen toimenpidettä esilääkkeen sekä suonensisäisen kipulääkkeen.

Munasolujen kerääminen kestää noin 10 minuuttia ja toimenpiteen jälkeen klinikalle jäädään muutamaksi tunniksi voinnin seurantaan.

Onko luovuttajalla velvoitteita syntyvää lasta kohtaan?

On erityisen tärkeää, että luovuttaja ymmärtää, ettei hänestä tule lapselle vanhempaa eikä kasvattajaa.

Munasolun luovuttajalla ei ole oikeudellisia velvoitteita eikä myöskään oikeuksia syntyvää lasta kohtaan. Luovuttaja ei ole lapsen vanhempi eikä huoltaja.

Vuonna 2007 voimaan tulleen hedelmöityshoitolain mukaan lahjoitetuilla sukusoluilla syntyneellä lapsella on kuitenkin 18-vuotiaana oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys.

Syntyykö munasolujen luovuttajalle kustannuksia?

Munasolujen luovuttajalle ei tule luovuttamisesta kustannuksia. Sen sijaan hänelle maksetaan pieni korvaus.

Munasolujen luovuttamisesta maksetaan 250 euroa. Summa on määritelty hedelmöityshoitolaissa. Lisäksi luovuttajalle korvataan matkakulut sekä työttömyysturvalain määrittelemä peruspäivärahan suuruinen korvaus jokaiselta käyntikerralta.

Myös kaikki munasolujen luovutusta edeltävään selvittelyyn sekä luovutukseen liittyvät tutkimukset ja toimenpiteet ovat luovuttajalle maksuttomia.

Vaatiiko munasolujen luovutus luovuttajalta paljon?

Munasolujen luovutus on pyritty tekemään luovuttajalle mahdollisimman kevyeksi ja helpoksi.

Prosessiin sisältyy huolellinen lääketieteellinen ja psykologinen taustatyö, joka valmistaa lahjoittajaa itse hoitoon ja tulevaan tilanteeseen.

Lahjoittajalle tehdään myös perusteellinen gynekologinen tutkimus ja hänen oman hedelmällisyytensä tila tarkistetaan. Hoitoihin kuuluu yleensä 2-4 käyntiä.

Suurin osa luovuttajista kokee prosessin antoisana kokemuksena. Hyvän tekeminen palkitsee myös lahjan antajaa.

Lue myös: Koskettava tositarina: Ystävän lahjamunasolulla raskaaksi

Anna.fi: Munasoluja luovuttanut Mikaela: ”Tunsin, että saatan tehdä elämää mullistavan palveluksen jollekin”

Lähteet: Felicitas Mehiläinen ja lapsettomuuslääkäri Merja Tuomi-Nikula sekä Ovumia

Olemme molemmat hiljaa. Susanna pyyhkii kyyneleitään, kuten myös minä. En usko, että on olemassa montaa ihmistä, joiden sisuskaluja suru ei viiltäisi Susannan tarinaa kuunnellessa.

En, vaikka me molemmat päädymme vielä haastattelun päätteeksi hymyilemään. Minä ennen kaikkea sille, että Susanna on tässä – kaiken kokemansa jälkeen.

Kirjeitä merkittäviin hetkiin

Naistenpäivänä maaliskuussa 2020 Susanna Juntusen kohdunkaulansyöpäseula näytti viimein negatiivista.

Takana oli pimeä talvi. Ennen kaikkea siksi, että Susanna oli syksyllä saanut tietää sairastavansa kohdunkaulansyöpää.

Sairastuminen oli tullut täytenä yllätyksenä terveellistä ja liikunnallista elämää suosivalle Susannalle.

– Olin aina ollut varovainen ja pitänyt hyvää huolta itsestäni. Luulin urheilijana tuntevani kehoni, mutta syöpä pääsi silti kehittymään huomaamattani, Susanna pohti Kaksplussan taannoisessa haastattelussa.

Diagnoosin saatuaan hän oli keskittänyt ajatuksensa 1-vuotiaaseen Peetu-poikaansa sekä hyvinvointialan yritykseensä.

Aluksi tilanne näytti siltä, että syöpä oli levinnyt imusolmukkeisiin. Silloin Susanna alkoi varautua niihin aikoihin Peetun elämässä, joita hän ei olisi enää näkemässä.

– Suunnittelin kirjoittavani kirjeitä niihin merkittäviin hetkiin Peetun elämässä, joissa toivoisin olevani mukana kannustamassa häntä. Pyysin, että niitä luettaisiin noina tärkeinä hetkinä, Susanna kertoo.

Sitten selvisikin, että syöpä on vain kohdun alueella. Edessä olisi leikkaus, jossa koko kohtu olisi parasta poistaa.

Susanna ja hänen miehensä toivoivat perheeseen kuitenkin kovasti vielä toista lasta. Siksi pienempi leikkaus sai riittää alkuun. Kohtu tultaisiin poistamaan vasta myöhemmin.

Niin alkoi kaksosraskaus

Puoli vuotta leikkauksen jälkeen, kun luonto loi uuttaa elämää ja kevätaurinko lämmitti, Susanna oli vaikean valinnan äärellä: tulisivatko hän ja hänen miehensä yrittämään lasta keinohedelmöityksellä?

Lääkärit olivat havainneet Susannan munatorvien menneen tukkoon marraskuisen kohtuleikkauksen tietämillä.

Susanna oli 33-vuotias. Halusiko hän todella toista lasta niin paljon, että olisi valmis henkisesti ja fyysisesti raskaisiin lapsettomuushoitoihin?

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Susanna Juntunen | coach & mentor (@susannajuntunen_) jakama julkaisu

– En ollut ehtinyt ajatella asiaa loppuun. Päätös ikään kuin pakotettiin tekemään kiireesti. Pelkäsin, että katuisin myöhemmin sitä, että en yrittänyt, Susanna kertoo nyt.

Pariskunnan oli päätettävä nopeasti, halusivatko he yrittää toista lasta. Kohtu täytyisi poistaa lopullisesti mielellään mahdollisimman pian – viimeistään toisen lapsen jälkeen.

Syksyllä 2021 alkoivat keinohedelmöityshoidot. Susannalta ja hänen mieheltään kerätyt sukusolut hedelmöitettiin laboratoriossa ja pakastettiin alkionsiirtoa varten.

– Mitään suunnitelmia ei voinut tehdä, sillä oli jatkuvasti oltava valmiina hoidon erilaisiin vaiheisiin, Susanna muistelee.

Hieman ennen joulua Susannan kohtuun istutettiin pakastealkio. Se kiinnittyi kohdun seinämään.

Pariskunnan hartaasti toivoma joululahja oli saapunut etuajassa.

Myös Peetu sai pian kuulla, että hän saattaa saada pienen sisaruksen. Susanna ja hänen miehensä päättivät kertoa asiasta esikoiselleen varhain, sillä Susannalla oli rankkaa pahoinvointia ja olo oli usein huono. Tuntui järkevältä antaa lapselle selitys äidin pahoinvoinnille.

Raskausviikolla 7 Susannalle tehtiin ultraäänitutkimus, jossa näkyi, että alkio oli jakautunut identtisiksi kaksosiksi.

Susannan aiemman kohtuleikkauksen vuoksi raskaus oli lähtökohtaisesti riskiraskaus jo yhdellekin sikiölle. Kohtu ei välttämättä tulisi kestämään kaksosraskautta.

Lääkärit tekivät erilaisia arvioita siitä, miten suuret riskit raskaus aiheuttaisi niin Susannan kuin sikiöiden hengelle.

Lääkäreiden ennusteet olivat liian synkkää katsottavaa: ensimmäisen kolmanneksen loppupuolella raskaus keskeytettiin.

– Sen päätöksen olisin halunnut jättää tekemättä. Uskon, että raskauden keskeyttäminen voi jättää monelle jonkinlaisen trauman, vaikka päätös olisi oikea, Susanna sanoo.

Keskeytyksen jälkeen selvisi, että kohtu olisi pikimmiten poistettava. Uutta raskautta ei enää kannattaisi yrittää.

– En halunnut alkaa leikkiä ylijumalaa lääkäreiden suosituksia vastaan.

Lopulta Susanna pääsi leikkaukseen loppukesästä 2022.

– Uskon, että nyt oloni alkaa kohentua, kun kohtu on poissa ja laskettu aika takana. Tähän asti olen miettinyt, minkä kokoisia kaksoset olisivat, Susanna kertoo.

Kokonainen perhe

Jääkö Peetu jostain paitsi, kun ei saa sisaruksia?

Susanna ja hänen miehensä pohtivat raskauden keskeyttämistä paljon Peetun kannalta.

Kipeä päätös on tuntunut Susannasta oikealta. Siitä huolimatta asiasta kertominen yli 10 000 someseuraajalle pelotti.

– Pelkäsin, että saisin syytteleviä kommentteja. Sitten rohkaistuin: kukaan muu ei ole elänyt elämääni ja tiedä minua paremmin, hän toteaa.

Vaikka surutyö jatkuu edelleen, Susanna toivoo, että ”isot asiat” olisivat toistaiseksi poissa ja hän pystyisi viimein keskittymään täysillä Peetun äitiyteen.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Susanna Juntunen | coach & mentor (@susannajuntunen_) jakama julkaisu

Peetulle Susanna on kertonut, että heille ei tulekaan pientä sisarusta.

– Totesimme Peetulle, että meidän perheemme on nyt kokonainen.

Nyt kun kohtu on poistettu, Susannan olo on kevyempi.

– Toiveiden murskaantuminen on ollut kaikista raskainta. Silti olen alkanut näkemään sen, että asiat ovat meillä todella hyvin näinkin.

Susanna lohduttautuu psykologinsa toteamuksella: lapsi ei traumatisoidu siitä, että on perheen ainokainen.

Hiljalleen parille selvisi, ettei raskaus olisi tällä kertaa läpihuutojuttu.

Puolen vuoden yrittämisen jälkeen Sepät päättivät lähteä lapsettomuushoitoihin. He menivät yksityiselle lapsettomuusklinikalle, koska julkinen puoli ei hoida enää yli 40-vuotiaita.

Yksityiselläkin lääkäri totesi heti alkuun, että Saaran ikä olisi merkittävä haaste. Lääkäri näytti keskiarvokäyrän siitä, kuinka suuri osa hedelmöittyneistä alkioista sisältää kromosomipoikkeavuuksia Saaran ikäisillä naisilla.

– Oli vain 13 prosentin mahdollisuus saada terve lapsi, Saara muistelee.

Lääkäri kuitenkin kertoi, että alkiodiagnostiikka minimoisi riskejä. Alkiodiagnostiikka tarkoittaa alkion tutkimista kromosomivikojen varalta, ennen kuin alkio siirretään kohtuun.

Sepät päättivät, että tehdään niin.

Kerrasta ei luovuteta

Kun Saaran munasoluja kerättiin ensi kertaa, selvisi, että hän oli ikäisekseen poikkeuksellisen hedelmällinen. Kahdestakymmenestä kerätystä munasolusta jopa 18 hedelmöittyi IVF-hoidossa eli koeputkihedelmöityksessä.

Alkioita saatiin talteen yhdeksän. Ne lähetettiin tutkittavaksi Isoon-Britanniaan, jossa alkiodiagnostiikka tehtiin.

Saara muistaa istuneensa pyörän satulassa, kun puhelin soi. Tulokset olivat tulleet. Yksikään alkio ei ollut kromosomeiltaan täysin normaali.

– Olisin ollut valmis heittämään kirveen kaivoon, mutta mieheni kysyi, kokeiltaisiinko vielä yhden kerran. Jos vain mitenkään jaksaisin. Silloin ei jäisi olo, että luovutimme kerrasta.

Toisella kierroksella saatiin lähetettyä 12 alkiota solubiopsiaan. Pelonsekaisten päivien jälkeen tulokset jättivät hataran toivon elämään, sillä yksi normaali alkio oli löytynyt.

– Olin klassinen esimerkki siitä, mitä hedelmällisyydessä tapahtuu naisella, kun ikää karttuu tarpeeksi.

Saaran mielestä alkiodiagnostiikka on ilman muuta suositeltavaa.

– Sillä säästetään ennen kaikkea mielenterveyttä. Itse olisin ollut henkisesti ihmisraunio, jos olisin kokenut varhaisia keskenmenoja uudelleen ja uudelleen.

Alkiodiagnostiikka herättää uteliaisuutta

Saara tiedostaa, että ajatus alkioiden tutkimuksesta voi olla todella pelottava. Mitä jos selviääkin, että terveen vauvan saaminen on epätodennäköistä tai mahdotonta?

Toisaalta ilman tutkimusta on kuin laput silmillä pelkän toivon, ei tiedon varassa.

Kun Saara on myöhemmin kertonut muille alkiodiagnostiikasta, moni on ollut utelias ja halunnut kuulla lisää. Kritiikkiä ei ole tullut, vaikka joidenkin mielestä alkiodiganostiikka on eettisesti arveluttavaa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa alkiotutkimuksessa voidaan selvittää alkioiden sukupuoli. Suomessa sukupuolta ei tutkita.

Alkiodiganostiikka ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista. Hoidot maksoivat Sepän pariskunnalle yhteensä noin 30 000 euroa, josta diagnostiikan osuus oli noin 10-12 000 euroa. Jokainen uusi istutus vastaavasti olisi maksanut 1500 euroa.

Koronavuodet tavallaan palvelivat taloudellisessa mielessä Seppiä. Kun matkustaminen ja ravintoloissa käyminen jäivät rajoitusten myötä, rahaa jäi enemmän säästöön. Lisäksi he myivät omaisuutta ja ottivat lainaa.

– Lapsi oli asia, johon halusimme investoida.

Outo kuva monitorissa

Yksi alkio, yksi mahdollisuus siihen, että Saara pitäisi vielä omaa vauvaa käsivarsillaan. Alkionsiirto tehtiin huhtikuun lopussa 2021.

Äitienpäivän aamuna Saara teki raskaustestin. Kaksi viivaa. Mutta se ei tarkoittanut vielä mitään.

– Jokainen lapsettomuuden polulla kulkenut tietää, mistä puhun. Henkisesti odotuksessa kulkee kuin munankuorilla.

Verikoe toi vahvistuksen, samoin varhaisultra. Viidennellä viikolla alkoi raju pahoinvointi. Saara muistaa heijanneensa itseään keittiön pöydän ääressä ja viestittäneensä siskolleen: mulla lähtee henki.

Ultrassa monitoriin piirtyi outo kuva. Selitys saatiin nopeasti. Vauvoja oli kohdussa kaksi.

Eihän se ollut mahdollista. Ei heidän suvussaan ollut kaksosia!

Lääkäri alkoi nauraa holtittomasti Saaran reaktiolle.

– Hän totesi, että emme olleet ensimmäiset emmekä viimeiset, jotka saavat lapsettomuushoidoissa kaksoset.

Lue myös: ”Kaksi sykkivää sydäntä. Meinasin pudota pöydältä” – 3 äitiä kertoo mitä seurasi, kun ultrassa näkyikin kaksoset

Myöhemmin selvisi, että vauvat ovat identtiset kaksoset. Se oli riski. Istukkoja oli vain yksi ruokkimassa molempia.

Pelko varjosti koko raskautta, mutta odotusmatka päättyi onnellisesti. Saara sai pojat syliinsä ennen joulua.

Ei mitään kalapuikkovauvoja

Haasteet eivät jääneet synnytyssaliin.

Vauvavuotta on värittänyt molempien poikien koliikki ja voimakas refluksi. Pojat eivät nuku päivällä kuin liikkuvissa vaunuissa. Haastattelua edeltävällä viikolla on kertynyt 60 kävelykilometriä.

Kaksoset ovat myös temperamenttisia, niin kuin oli esikoinenkin. Ja sitä ovat myös vanhemmat.

– Joku voisi sanoa meitä vaikeiksi, ja siksi taidamme tehdä vaikeita lapsia emmekä kalapuikkovauvoja, jotka tyytyväisesti pötköttelevät katsomassa maailman menoa, Saara lohkaisee.

Esikoinen Peppi, nyt 7-vuotias tomera ekaluokkalainen, on kuitenkin ottanut ihanasti pikkuveljet vastaan. Korona-aikana sosiaalinen lapsi oli kokenut yksinäisyyttä ja ilmoittanut vanhemmilleen, että hän haluaa pikkusisaruksen.

Vaikka arki on kaaosta, Peppi on nyt vauvoista äärimmäisen onnellinen.

– Kerran esikoinen sanoi, että äiti, minua vähän kaduttaa, kun toivoin sisarusta. Vastasin, että saa kaduttaa. Tämä on ollut raskasta meille kaikille. Mutta silti joka ilta Peppi halaa veljiä ja joka aamu antaa heille halit ennen kouluun lähtöä.

Sepät antavat parhaansa mukaan myös Pepille omistettua aikaa, vaikka kaksosten vanhemmuus tuntuukin kaikennielevältä.

Lupa myös väsyä

Vaikka Saaran sanoin vaaleanpunaiset höttövauvakuplat ovat kaukana todellisuudesta, se ei poista loputonta kiitollisuutta pojista. Häntä risookin oletusarvo, että pikkuvauvan vanhemman tulisi laulaa pelkkää hoosiannaa todistellakseen onneaan.

Jo odotusaikanaan Saara perusti blogin ja Instagram-tilin, jotka tarjoilevat rehellistä puhetta siitä, miltä raskaus tuntuu, miten siitä toipuu ja miten rankka vauvavuosi on yli 40-vuotiaana.

”Kaksosuuden lahja antaa parastaan myöhemmin.”

Julkisesti Saara haluaa myös kertoa lapsettomuushoidoista, jotta voisi hälventää tietämättömyyttä ja poistaa stigmaa.

– Ei ole huonompi ihminen, jos hakee lääketieteellistä apua lapsen saamiseen. Tässä ei ole mitään häpeää.

Saara toivoo myös viimein loppua sille, että ihmiset laittavat aprillipäivänä sosiaaliseen mediaan raskausuutisia, kommentoivat jonkun pömpöttävää vatsaa tai sukujuhlissa kyselevät perheenlisäyksestä. Aina tulisi muistaa, miten herkkä aihe lapsen saaminen voi olla.

– Me olemme todella onnellisia, että saimme lapset. Myös se, että on yhden sijaan kaksi, on varmasti rikkaus. Kaksosuuden lahja antaa parastaan myöhemmin. Se aika ei ole nyt, mutta se tulee vielä.

Toiset monikkovanhemmat ovat kannustaneet, että puolentoista vuoden kohdalla helpottaa, kun lapsista on jatkuvasti seuraa toisilleen.

Saara seuraa jännityksellä ja mielenkiinnolla kaksikon kehitystä.

– Tämä on omanlaisensa seikkailu.

Riikka ja hänen aviomiehensä Janne saivat poikansa Amoksen 12 vuoden yrittämisen jälkeen. Tarina, joka Riikalla on kerrottavanaan, ei kuitenkaan ole vain kertomus vastoinkäymisistä, jotka lopulta palkittiin unelmista suurimmalla.

Matkan varrella Riikka nimittäin onnistui jossain sellaisessa, mistä hän ei ollut osannut edes haaveilla.

Lue myös: Pienen pojan isä vaikeni 8 vuoden piinasta – ”Nostan hattua niille, jotka kykenevät avautumaan kun tilanne on päällä”

Palava toive

Riikka Lauanne alkoi haaveilla lapsesta 22-vuotiaana. Kahta vuotta aiemmin hän oli alkanut seurustella Jannen kanssa.

Ensin pariskunta ei yrittänyt lasta kovin vakavissaan. Lapsitoive oli kuin iloinen ajatusleikki. Mutta kun lasta ei kuulunut parin vuoden sisällä, Riikka alkoi huolestua.

– Kun tajusin, että tämä ei tapahdukaan ihan helposti, halu onnistua kasvoi. Hiljalleen aloin tahtoa lasta palavasti. Mitä tahansa teinkin, ajatus lapsesta pyöri taustalla.

Tavallinen kaava oli, että Riikka tuli raskaaksi, mutta seuraavalla kerralla testi ei enää näyttänyt kahta viivaa. Hän koki muutaman keskenmenonkin. Niistä jokainen tapahtui hyvin aikaisilla viikoilla.

Lue myös: Raskaus, jota ”ei lasketa” – kemiallinen raskaus on monelle suru, jollaista ei ennen ollut olemassa

Riikka ja Janne kävivät tutkimuksissa. He kuitenkin päättivät olla hakeutumatta lapsettomuushoitoihin, koska ongelma ei ollut hedelmöittymisessä, vaan raskauden jatkumisessa.

Riikka oli joka kuukautiskierrossa vakuuttunut, että tällä kerralla tärppää.

– On käsittämätöntä, miten ihminen voi uskoa läpi vuosien mahdottomaan, mutta niin minä tein. En tiedä, voiko sellaista toivoa kokonaan blokata.

Pettymyksen hetket ja huoli silti romauttivat hänet kerta toisensa jälkeen. Aika oli henkistä vuoristorataa. Lapsettomuuden kokemus alkoi nakertaa Riikkaa sisintä myöten.

– Lapsettomuus oli minulle todella paha kriisi. Aloin miettiä jopa, että mikä on arvoni naisena ja ihmisenä, jos en saa lasta.

Uskomus kerrallaan

Kun yrittämistä oli takana kolme vuotta ja Riikka oli täyttänyt 25, hän havahtui omaan tuskaansa.

Riikka ajattelee, että kriisi on aina asia, joka puhdistaa ja avaa näkymiä johonkin muuhun. Jos vakava sairastuminen tai läheisen kuolema saa jonkun pohtimaan elämäänsä ja minuuttaan, Riikalle tällainen havahduttaja oli lapsettomuus.

–  Aloin kohdata kaikkea, mitä minulla oli sisälläni, ja siellä oli paljon tuskaa. Lapsettomuus ei suinkaan ollut ainoa asia, joka painoi.

Riikka aloitti meditoimisen ja ryhtyi käsittelemään menneisyytensä kipukohtia. Hän oivalsi, että lapsena koettu vanhempien avioero ja sitä seuranneet tapahtumat olivat jättäneet häneen jäljet.

Samalla hän alkoi pohtia ja purkaa uskomuksiaan yksi kerrallaan. Hän haastoi itseään: miksi ajattelen, että lapsettomana olisin jonkinlainen hylkiö?

Riikan perhe asuu ison osan vuodesta Teneriffalla.

Riikka puhuu itsensä arvostamisen ja henkisen kasvun prosessista. Hän arvioi, että viimeistään 30-vuotiaana hän oli päässyt irti pinttyneistä ajatuksistaan ja oppinut arvostamaan itseään.

Viimeiset vuodet ennen tietoa Amoksen tulosta Riikka oli tyytyväinen elämäänsä. Hän päästi sisäisen taiteilijansa valloilleen ja keskittyi luovaan tekemiseen.

–  Se, että pystyin löytämään onnen jo ennen Amoksen syntymää, voi tuntua mahdottomalta, mutta onnistuin silti. Pidän sitä elämäni suurimpana saavutuksena.

35-vuotiaana, yhteensä yli 12 vuoden toivomisen jälkeen, Riikasta tuli äiti. Tietysti se oli suuri käänne. Kun Riikka sai Amoksen syliinsä, hänestä tuntui kuin jokin viimeinen palanen olisi loksahtanut paikoilleen.

Lähes tavallinen äiti

Riikka Lauanne uskoo, että lapsettomuuden kokemus kasvatti häntä paremmaksi vanhemmaksi kuin mitä hän olisi ollut aiemmin. Toisaalta hän ei koe, että hän eroaisi paljoakaan tavallisesta suomalaisesta ensisynnyttäjästä ikänsä tai elämäntilanteensa puolesta.

– Olen ajatellut, että lapsettomuuden jälkeen lasta rakastaa täysillä ja häneen haluaa panostaa sataprosenttisesti, mutta niin varmaan suurin osa vanhemmista tekee muutenkin.

Paitsi lapsi, myös ajattelutavan muuttuminen mullistivat Riikan koko elämän.

Lapsettomuuden tuska ei koskaan ole värittänyt Riikan muistoja ajalta, joka edelsi lasta. Tuntuu kuin paha olo olisi pyyhkiytynyt kokonaan pois.

Se ei johdu vain siitä, että toive lapsesta toteutui, Riikka korostaa.

– Niinä vuosina ymmärsin, että olen ihan yhtä arvokas, olin äiti tai lapseton. Annoin itselleni luvan rakastaa itseäni ja elää mielekästä aikuisuutta ilman lasta. Sen sisäistäminen muutti koko elämäni ja minäkuvani.

Riikka Lauanne

• 37-vuotias taideterapeutti, taiteilija ja positiivisen psykologian maisteri.
• Asuu perheineen Teneriffalla ja Suomessa.
• Perheeseen kuuluvat aviomies Janne ja reilun vuoden ikäinen poika Amos.
• Kirjoittaa itsetuntemusaiheista Atlantin lootus -blogia sekä naiseuteen keskittyvää Flowwolf -blogia.
• Ylläpitää myös blogeihin liittyviä Instagram-tilejä.

Lue myös: Kun Nina oli kuolla lapsettomuushoitoihin, lääkäri keskeytti ne – sitten aviomies soitti: ”Meistä tulee vanhempia”

Podcast

Mitä kaikkien tulisi tietää lapsettomuushoidoista? 5 + 1 totuutta – Asiantuntija: "40-vuotiaan munasolu on ollut olemassa jo 40 vuotta"

Lapsettomuus

Lapsettomuuden monet kasvot: "Muistan lapsen syntymäpäivän ja sen, minkä ikäinen hän nyt olisi"

Lapsettomuus

Myös sekundäärinen lapsettomuus on suru: "Rattaat ja pinnasänky on myyty"

Myoomien ilmaantuminen on jossakin määrin perinnöllistä. Lisäksi riskitekijöitä ovat muun muuassa aikainen kuukautisten alkamisikä, ylipaino ja synnyttämättömyys.

Ikä lisää myoomien todennäköisyyttä. Niitä on 20–30 prosentilla yli 30-vuotiaista naisista, ja arviolta jopa kahdelle kolmesta naisesta kehittyy myooma 50 ikävuoteen mennessä.

Suurin osa myoomista ei oireile mitenkään tai korkeintaan runsaina kuukautisina ja ajoittaisina alavatsakipuina.

Lue myös: Kohdunulkoinen raskaus on surullinen sattuma – Nämä oireet on syytä ottaa vakavasti

Suurentunut keskenmenoriski

Yleisyytensä ja väestön keskimääräisen synnytysiän noustessa myoomat nousevat yhä useammin esiin lapsettomuusongelmien tai raskauskomplikaatioiden yhteydessä.

Myoomat sinänsä eivät kuitenkaan välttämättä heikennä hedelmällisyyttä tai aiheuta lapsettomuutta siinäkään tapauksessa, että niitä olisi useampikin kappale.

Ratkaisevaa on, missä kohdassa kohtua myooma sijaitsee.

Suurin osa myoomista ei vaikuta mitenkään raskaaksi tulemiseen, vahvistaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Päivi Härkki Helsingin Naistenklinikalta.

– Tietty myoomatyyppi eli kohtuonteloon pullistuva submukoottinen myooma, voi kuitenkin olla raskauden kannalta ongelmallinen. Se vaikuttaa kohdun limakalvon verenkiertoon ja toimii kierukan kaltaisesti vierasesineenä kohdussa.

Vaikka raskaus pääsisi alkamaan ja alkio kiinnittymään kohtuun, keskenmenoriski on submukoottisten myoomien kohdalla suurentunut.

Alkuraskauden aikana sekä myöhemminkin raskauden edetessä voi olla runsaitakin vuotoja, toistuvia kipuja ja supistelua.

– Submukoottinen myooma on yleensä huonoennusteinen, eli raskaaksi tuleminen ja raskauden jatkuminen selvästi vaikeutuu. Näin on varsinkin silloin, jos alkio kiinnittyy joko kokonaan tai osittain myooman päälle, jolloin istukan verenkierto häiriintyy.

Härkki kuitenkin muistuttaa, että kaikki meistä ovat yksilöitä, ja on myös tapauksia joissa jatkuvien vuotojen ja supistelujenkin kanssa raskaus etenee onnelliseen loppuun asti.

– Jos alkuraskaudesta päästään eteenpäin, tilanne yleensä helpottuu niin vuotojen kuin muiden huolien osalta.

Lue myös: Kohdunkaulan syöpää sairastanut Susanna Juntunen: ”Suunnittelin kirjeitä 1-vuotiaan Peetu-poikani merkittäviin hetkiin”

Raskauden todennäköisyyttä heikentävä myooma voidaan poistaa

Myoomaraskauksissa on hieman normaalia yleisempää, että istukka kiinnittyy lähelle kohdunsuuta tai muuhun epäedulliseen paikkaan.

Joissakin tapauksissa istukan sijainti estää alatiesynnytyksen, jolloin lapsi syntyy keisarileikkauksella. Myös isokokoinen ja kohdunsuun tai -kaulan tienoille sijoittuva myooma voi johtaa sektioon.

– Keisarileikkaukseen päädytään myoomaraskauksissa selvästi useammin kuin tavallisissa raskauksissa, Härkki huomauttaa.

Härkin mukaan myoomien määrä, koko ja sijainti kannattaa mahdollisuuksien mukaan selvittää jo ennen kuin lapsenhankintayritykset pannaan käytäntöön.

Tällöin mahdolliset raskauden todennäköisyyttä heikentävät myoomat voidaan poistaa.

Myoomien poiston tarpeellisuuteen vaikuttaa niiden sijainnin lisäksi myös koko.

Jos myoomat sijaitsevat kohdun ulkopinnalla tai pelkästään kohtulihaksen sisällä, ne eivät vaikuta raskauteen eikä niitä tarvitse poistaa, ellei puhuta hyvin suurikokoisista, yli 7-8 senttimetrin myoomista eikä vuotohäiriöitä tai kipuja ole.

– Submukoottisia myoomia voidaan sen sijaan poistaa jo sentin, parin kokoisina, sillä ne ovat niin selkeä riskitekijä raskaudelle, Härkki kertoo.

Lähteet: Duodecim, Terveyskirjasto

Hän haaveili nuorena arkeologin ammatista, mutta päätyi opiskelemaan psykologiaa New Yorkiin ja myöhemmin kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistoon.

Nykypäivänä hänet voi löytää televisiosta ja uutisista, joissa hän analysoi sodan uusia käänteitä ja niiden heijastuksia maailmanpolitiikkaan ja Suomeen.

Aaltolan ajatuksissa on myös maaliskuussa syntyvä esikoinen, sillä Aaltola saa yhdessä vaimonsa Kirsin kanssa lapsen.

Laskettu aika on 23. maaliskuuta.

– Elämä on mennyt niin nopeasti, se on ollut kuin vilahdus. En tiedä, milloin olisi ollut oikea hetki tulla isäksi, mutta ehkä se on juuri nyt, kertoo Aaltola Seura-lehden haastattelussa.

Lue myös: Synnytys edessä, ja maailman tilanne ahdistaa: ”Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen saa olla nyt ykkösprioriteetti”

Poika tulossa

Mika Aaltola aikoo jäädä lapsen kanssa kotiin muutamaksi kuukaudeksi.

Kun poika vähän kasvaa, hänen kanssaan voi tehdä asioi­ta. Aaltola suunnittelee jo yhteisiä tekemisiä. Kun hän itse oli pieni, hän keräsi kolikoita ja lennätti lennokkeja. Ehkä poikakin innostuu niistä.

Aaltola on läheinen oman äitinsä kanssa. Jo vuosien ajan hänen äidillään on ollut tapana lähettää pojalleen viikoittain tekstiviesti: Ole luja ja rohkea.

Aaltola yrittää pitää sen mielessä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina ollut Suomessa herkkä aihealue, josta on ollut vaikea puhua niin, että ihmiset ymmärtävät.

– Jonkun täytyy uskaltaa sanoa, miten asiat ovat. On oltava rehellinen, eikä saa luoda ihmisille harhakuvia. Mielestäni olen sen velkaa veronmaksajille.

Mutta mikä on hänen kasvatusfilosofiansa?

Ennen kaikkea Mika Aaltola haluaa kasvattaa lastaan niin, että tämä uskaltaa tehdä kaipaamiaan asioita.

Lue koko haastattelu Seurasta.

Munasolu irtoaa yleensä noin 12–14 vuorokautta ennen kuukautisten alkamista. Se on ovulaation jälkeen hedelmöittymiskelpoinen noin 12–24 tuntia, joten raskautta toivovan aikaikkuna on kohtuullisen lyhyt.

Päivä ennen ovulaatiota keho alkaa tuottaa LH-hormonia eli lutenisoivaa hormonia. Kun LH-hormonin pitoisuus on huipussaan, sitä seuraavat kuukauden 2–3 otollisinta päivää tulla raskaaksi.

Ovulaatiotestit ovatkin löytäneet tiensä apteekkien, markettien ja verkkokauppojen hyllyille. Ovulaatiotesti havaitsee muutoksen LH-hormonissa ja paljastaa sen avulla, koska hedelmällinen ajankohta lähestyy.

Siittiöt säilyvät hedelmöityskykyisinä 3–4 vuorokautta ollessaan naisen kohdussa. On havaittu, että raskaus voi alkaa jopa 5–6 päivää ennen ovulaatiota olleista yhdynnöistä. Siksi siittiöiden on hyvä päästä kohtuun jo ennen ovulaatiota mutta myös sen jälkeen, jos toive raskaudesta on olemassa.

Säännöllisiä yhdyntöjä olisikin hyvä olla pari päivää kuukautisten loppumisen jälkeen, jos raskautta toivoo. Pelkkään ovulaatiotestiin ei siis kannatta luottaa.

Ovulaatiotesti voi auttaa, jos kuukautiset ovat epäsäännölliset

Ovulaatiotesti auttaa selvittämään LH-hormonipitoisuudessa tapahtuvan nousun, jota seuraa ovulaatio. Myös estradiolihormonia mittaavia testejä löytyy.

Testien hintahaarukassa on suurta vaihtelua. Esimerkiksi digitaalisista testeistä voi joutua pulittamaan lähemmäs 50 euroa. Niissä testiliuskoja on yleensä mukana 1o kappaletta yhdessä pakkauksessa.

Edullisemmasta päästä ovat noin 14 euron suuruiset testipakkaukset. Ne sisältävät yleensä 7 testiliuskaa.

Ennen varsinaista testaamista olisi suositeltavaa selvittää muutaman kierron ajan kuukautiskierron keskimääräinen pituus. Jos kierron pituus ei ole selvillä, kannattaa ensimmäinen ovulaatiotesti tehdä 11. päivänä kuukautisvuodon alkamisesta.

Testipakkaus sisältää yleensä useamman testiliuskan, jotta ovulaatiotestin voi toteuttaa useana päivänä, kunnes LH-huippu löytyy. Testi suositellaan tehtäväksi aina samaan kellonaikaan perättäisinä päivinä, jotta huippulukema ei jäisi piiloon.

Testipakkauksissa yleensä muistutetaan, että testi ei sovellu ehkäisykäyttöön.

Kuinka testi tehdään?

Suurin osa testeistä toimii samankaltaisella periaatteella kuin kotona tehtävät raskaustestit: testiliuskaa pidetään joko virtsasuihkussa tai sitten virtsa otetaan talteen purkkiin, johon ovulaatiotesti kastetaan.

LH-hormonin pitoisuus on suurimmillaan päivällä, joten testin tekeminen kannattaa tähdätä päiväsaikaan. Jos nauttii paljon nestettä ennen testin tekemistä, voi se vaikuttaa tulokseen, sillä runsas juominen laimentaa virtsaa.

Testipakkauksen ohjeissa kerrotaan, kuinka pitkään tuloksen valmistumista tulee odottaa ja milloin tulos ei enää ole tulkitsemiskelpoinen. Ohjeet kannattaa siis lukea tarkasti.

Lähteet: Terveyskyla.fi: Raskauden alkaminen, Kotitesti.fi

Lisää ovulaatiosta:

Vauvahaaveet

Ovulaatiotesti selvittää, milloin on mahdollista tulla raskaaksi – se ei kuitenkaan sovi ehkäisyyn

Vauvahaaveet

Aamulämpö paljastaa ovulaation ajankohdan – täsmäohjeet aamulämmön mittaamiseen

Vauvahaaveet

Kaikki ovulaatiolimasta – voiko valkovuodosta tunnistaa ovulaation?

Vanhemman terveys

Ovulaatiokipu on todellinen ilmiö – Tästä kovat ovulaatiokivut johtuvat

Vauvahaaveet

Myöhäinen ovulaatio – mikä se on, ja vaikuttaako se raskaaksi tulemiseen?

Vauvahaaveet

Ovulaation oireet: Näin selvität, milloin ovuloit

”Omasta takaa” hoitoon tarvitaan vähintään kohtu, toimivat munasarjat sekä vähintään yksi toimiva munanjohdin. Niinpä inseminaatiolla voidaan hoitaa paitsi erilaisia pariskuntia, myös itsellisiä naisia.

Lue myös: Yksin vauvaa odottanut Kira, 40: En aio kieltää lastani puhumasta isästä, jota emme tunne

Inseminaatiossa siittiöitä ruiskutetaan suoraan kohtuonteloon. Ennen varsinaista inseminaatiota edeltää valmisteluja, joilla varmistetaan, että naisen kuukautiskierto on oikeassa vaiheessa hoidon aikaan ja h-hetki muutenkin otollinen hedelmöittymiselle.

Milloin inseminaatio on aiheellinen?

Inseminaatio on varteenotettava hoitomuoto monenlaisissa tapauksissa.

Jos lapsettomuuden syynä on lievä spermavika, voidaan kokeilla inseminaatiota. Liikkuvia siittiöitä tulee kuitenkin olla riittävästi. Siemennesteen laatu tarkistetaan laboratoriotutkimuksilla.

Lue myös: Jo joka kahdeskymmenes vauva Suomessa syntyy hedelmöityshoidoilla

Inseminaatio on mahdollinen vaihtoehto, jos lapsettomuuden syyksi epäillään kohdunkaulan limasta johtuvia tekijöitä. Jos lapsettomuuden syytä ei tarkalleen tiedetä, inseminaatiohoitoon usein yhdistetään munarakkulan kypsytyshoito.

Inseminaatiohoidon onnistuminen edellyttää, että vähintään toisen munanjohtimen täytyy olla terve, sillä hedelmöittyminen tapahtuu munanjohtimessa.

Luovutettuja siittiöitä tarvitaan paitsi naisparien ja itsellisten naisten hoidossa, myös silloin, jos miehen siittiöt puuttuvat, ne ovat viallisia tai niitä on liian vähän.

Mikäli käytetään luovutettuja siittiöitä, lapsella on oikeus täysi-ikäisenä saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä. Vanhemmat eivät kuitenkaan voi saada tätä tietoa.

Inseminaatio ajoitetaan tarkasti

Inseminaatio voidaan tehdä naisen luonnollisessa kuukautiskierrossa tai silloin, kun hän käyttää hormonilääkityksenä letrotsolitabletteja.

Varsinainen hoito alkaa ovulaatiotestistä, joka tehdään kotona. Ovulaatiotesti mittaa virtsan LH-hormonin pitoisuutta. Pitoisuus on korkeimmillaan noin vuorokauden ennen ovulaatiota.

Tällöin inseminaatio tehdään 12–42 tuntia positiivisen testin jälkeen.

Jos käytetään gonadotropiinihormonihoitoja, sopiva ajankohta toimenpiteelle päätetään kaikututkimuksen perusteella. Inseminaatio toteutetaan 24–42 tuntia sen jälkeen, kun nainen on ottanut hCG-pistoksen eli koriongonadotropiinipistoksen, joka käynnistää ovulaation.

Mikäli kyseessä on mies-naispari ja hoidossa käytetään miehen omia siittiöitä, mies vie tuoreen siemennestenäytteen laboratorioon toimenpidepäivänä. Jos hoidossa käytetään luovutettuja tai muusta syystä aiemmin pakastettuja siittiöitä, ne sulatetaan samana päivänä kuin inseminaatio tehdään.

Lue myös: Näin ikä vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen

Ennen kohtuun ruiskuttamista siemenneste pestään, jotta parhaiten liikkuvat siittiöt erottuisivat muista.

Pestyt siittiöt saadaan kohtuonteloon ohuella muovikatetrilla. Siittiöt pääsevät inseminaatiossa nopeammin munatorveen kuin suojaamattomassa yhdynnässä.

Inseminaatio itsessään kestää vain vähän aikaa, eikä se vaadi seurantaa poliklinikalla.

Onnistumisprosentti on melko alhainen

Inseminaation onnistuminen on siemennesteen laadun ja oikean ajoituksen summa. Mahdollisuus onnistua pienenee, kun nainen ikääntyy.

Onnistumisprosentti on  melko alhainen: alle 37-vuotiailla naisilla 10–15 prosenttia hoitokertaa kohden.

Terveyskirjaston tietojen mukaan alle 30-vuotiailla aloitetuista inseminaatiohoidoista liki 14 prosenttia eteni synnytykseen, mutta 40 vuotta täyttäneillä vain hieman yli kolme prosenttia.

Lue myös: Mitä kaikkien tulisi tietää lapsettomuushoidoista? 5 + 1 totuutta – Asiantuntija: ”40-vuotiaan munasolu on ollut olemassa jo 40 vuotta”

Hoitokertoja voidaan toistaa 3–4 kertaa. Jos inseminaatio ei tehoa, monissa tapauksissa voidaan harkita siirtymistä koeputkihedelmöitykseen.

Inseminaatiohoitoja tehdään Suomessa useita tuhansia vuosittain.

Lähde: Terveyskirjasto, Terveyskylä

Lue myös: Adoptioneuvonta alkoi, ja Tiia, 30, ja Riku, 36, lopettivat hedelmöityshoidot – onni hartaasti odotetusta adoptioluvasta yllätti tänä kesänä

Vauvahaaveet

Laura Lepistö paljastaa Annassa lapsettomuuskamppailunsa – kova urheilu-ura jätti jälkensä: "Pelkäsin, saanko koskaan lasta"

Minun tarinani

Vapaaehtoisesti lapseton Minna Aittala otti yksin hoiviinsa ex-miehen 7-vuotiaan lapsen: "En pidä itseäni äitinä"

Minun tarinani

Mira on hankkinut kolme lasta yksin hedelmöitysklinikalla: ”Olen ylpeä tavastani perustaa perhe”

Laulaja on ollut viisi vuotta yhdessä puolisonsa Katriina Mikkolan kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta, vuonna 2017 syntynyt Oliver ja tytär Ever, joka on kolmekuinen.

Ennen Everin syntymää pari eli vaikeaa aikaa.

– Halusimme kovasti vauvan vielä Oliverin jälkeen. Yritys kesti melkein kaksi vuotta, ja koimme neljä keskenmenoa. Oli raskasta, kun toivo nousi ja sammui niin monta kertaa.

Lue myös: Toistuvien keskenmenojen syy jää usein mysteeriksi – 7 yleistä riskitekijää tiedetään

Vaikea tie vanhemmiksi

Lauri Ylönen tunnetaan The Rasmus -yhtyeen laulajana. Hän ja Katriina Mikkola asuvat nykyisin Honolulussa, Havaijilla. Pari kihlautui jouluna.

Vaikeina aikoina Lauri yritti kannatella sekä itseään että puolisoaan.

– Samaan aikaan kun painin omien tunteideni kanssa, yritin olla vahva. Tunsin huolta puolisostani ja siitä, miten hän jaksaa toistuvat pettymykset, Lauri kertoo Annalle.

Lauri uskoo, että keskenmenot ovat olleet erityisen raskaita Katriinalle.

– En usko, että mies voi täysin edes ymmärtää, mitä nainen käy kehossaan noissa tilanteissa läpi.

Lue myös: Mikä vauvojen vuosi! Nämä suomalaisjulkkikset saivat lapsen vuonna 2021

Lauri Ylönen: ”Meillä on niin hyvä perhe”

Lauri Ylönen toteaa, että vaikeina aikoina pariskunnan usko oli loppua monta kertaa.

– Nyt olen onnellinen, että emme luovuttaneet.

Lue myös: Tubettaja Lakko menetti lyhyen ajan sisällä kaksi lasta samalla tavalla: ”Toivon, että raskausutelut loppuvat”

Elämää pienen lapsen kanssa Lauri kuvailee onnelliseksi ja väsyttäväksi. Hän kertoo nauttivansa siitä, että hän pääsee vielä kerran konttaamaan lattialla vauvan kanssa.

– Keskenmenojen jälkeen isyyttä osaa arvostaa vielä enemmän.

Laurilla on yhteensä kolme lasta. Oliverin ja Everin lisäksi hän on vuonna 2008 syntyneen Julius-pojan isä.

–  Nyt olen onnellinen kolmen lapsen isä, tripladad, lapsiluku on omalta kohdaltani täynnä. Meillä on niin hyvä perhe ja ihana balanssi kaikin puolin.

Lue koko juttu Annan numerosta 6/2022 tai lyhennelmä Anna.fi:ssä!

Lue myös: Anna: Manuela Bosco, 39, koki viime keväänä kaksi keskenmenoa: ”Voin hyväksyä tapahtuneen, vaikken pysty sitä ymmärtämään”

Minun tarinani

Keskenmenon jälkeen toinen, ja kolmas – äiti kertoo, miltä peräkkäiset keskenmenot tuntuvat: "Ensin sitä kysyy, miksi tämä tapahtuu minulle"

Vauva

Näin Suomi-julkkikset nimesivät lapsiaan vuonna 2021 – listassa ei ole juuri kotimaisia nimiä, ja sille on monta selitystä

Vauvahaaveet

"Mitään syytä ei löytynyt" – keskenmenon kokeneet naiset kertovat surustaan

Edellä mainittuja lauseita on alkanut vilahdella somessa, blogiteksteissä ja jopa sanomalehtiartikkeleissa.

Lue myös: Raskausaikana otetaan täysin uusi sanasto haltuun – ovatko nämä 45 termiä sinulle tuttuja?

Miksi kelpo ilmaus tulla raskaaksi on alkanut väistyä raskautua-sanan ja sen johdosten tieltä? Kysyimme kieliasiantuntija Ilona Paajaselta, joka työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa Kielitoimiston sanakirjan toimittajana.

Raskautua tarkoitti ennen ihan muuta

Sana raskautua ei ole uusi, mutta sitä käytetään nykyisin hyvin eri merkityksessä kuin ennen.

Raamatun Uuden testamentin käännöksessä 1920-luvulta kirjoitetaan: ”Pitäkää vaari itsestänne, ettei sydämenne raskaudu päihtymisestä ja juopottelusta ja elatuksen huolista.”

– Raskautuminen on siis tarkoittanut ensisijaisesti henkistä rasittumista tai sitä, että ihminen on saanut jonkin syntisen murheen kannettavakseen, Paajanen sanoo.

Lue myös: Kivunlievitys jumalanpilkkaa? 10 entisajan outoa ja karmivaa synnytystapaa

Hän kuitenkin arvelee, että enemmistö sanan nykykäyttäjistä ei ole sen historiasta tietoinen.

Raskautuminen viittaa suunnitelmallisuuteen

Miksi raskautumista on sitten alettu käyttää uudessa merkityksessä? Onko kielenkäyttäjien vaivalloista sanoa kaksi sanaa (tulla raskaaksi) yhden sijaan?

Paajanen vahvistaa, että suomen kielelle on luonnollista muodostaa johdoksia ja yhdyssanoja. Siksi raskautua voi tuntua kotoisammalta tai sujuvammalta kuin kaksiosainen ilmaisu tulla raskaaksi.

Mutta siinä ei ehkä ole kaikki, hän huomauttaa.

– Nykykielenkäyttäjille saattaa kalahtaa jonkinlainen sattumanvaraisuuden tai jopa suunnittelemattomuuden vivahde korvaan, kun puhutaan raskaaksi tulemisesta. Raskautua sen sijaan ilmentää, että raskaus on suunniteltu ja toivottu yrittämisen tulos.

”Raskautuminen” viittaa tarkoituksellisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen.

Paajanen on kiinnittänyt huomiota siihen, että raskautumisesta puhutaan etenkin hedelmöityshoitojen yhteydessä.

– Tilastollisesti on vaikeampaa tulla raskaaksi kuin ennen. Ehkä sanaa raskautua käyttämällä halutaan ilmentää sitä, että raskaaksi ei vain tulla, vaan raskaus voi olla monille mutkien takana.

Kyse ei siis välttämättä ole vain kielenkäyttäjän laiskuudesta tai kielenkäytön luonnollisesta kehityksestä, vaan nykyajan vaatimasta sävyerosta. Paajanen kuitenkin korostaa, että asian varmistaminen vaatisi tutkimusta.

Lue myös: Sanasto, jolla pädet äitikeskusteluissa: katso, montako koodisanaa tunnistat

Raskautua on kotoperäinen johdos

Paajanen itse ei ole sisällyttänyt ilmaisuja raskautua tai raskautuminen sanavarastoonsa, koska ne tuntuvat hänestä hieman vierailta. Kieliasiantuntijana häntä kuitenkin lämmittävät muutamat piirteet.

– Raskautuminen tai raskautua eivät ole lainaa muista kielistä, ja ne on johdettu suomen kieliopillisten sääntöjen mukaan. Lisäksi ne ovat hyviä sanoja, koska ne on helppo ymmärtää. Viimeistään konteksti paljastaa, mistä on kyse.

Raskautua on oikea sana, koska ihmiset käyttävät sitä. Yleiskieleen se ei kuitenkaan kuulu – vielä.

– Yleiskielisessä tekstissä tämä vielä pistää silmään, mutta ei varmaan mene pitkään, että raskautua eri johdoksineen vakiintuu neutraaliin kielenkäyttöön.

Vanhemmuuden slangisanoja syntyy koko ajan

Paajanen on työssään tutkinut vanhemmuuden myötä aktiivisesti käytettyjä sanoja ja puhetapoja. Hän on itsekin 2-vuotiaan lapsen äiti.

– Omana raskausaikanani ja vauvavuotena sanavarastoni laajeni paljon, hän naurahtaa.

– Tuntuu, että äitien kieli on oma jargoninsa.

Vanhemmuussanasto paisuu koko ajan. Paajanen antaa lukuisia esimerkkejä viime vuosina päätään nostaneista sanoista. Toistuvuutta ilmaisevalla frekventatiivijohdoksella muodostettuja verbejä on kokonainen liuta: pottailla, tissitellä, kärrytellä, kestoilla ja turvotella.

Raskautua eri johdoksineen on kenties laajalle levinneistä yksittäisistä sanoista uusin, mutta ei ensimmäinen. Esimerkiksi verbi plussata on jo saanut Kielitoimiston sanakirjassa yhteenlaskemisen ohelle toisen merkityksen. Plussaaminen tarkoittaa raskaustestin tekemistä ja siitä positiivisen tuloksen saamista.

– Plussata on mielenkiintoinen sana, koska Suomen markkinoilla olevista raskaustesteistä enemmistö osoittaa positiivisen tuloksen kahdella viivalla, ei plusmerkillä. Silti puhumme plussaamisesta emmekä esimerkiksi tuplaviivaamisesta.

Lue myös: Kuinka hyvin tunnet lastenvaatteisiin liittyvän sanaston? Testaa, oletko todellinen guru

– Meistä tulee vanhempia, Nina, mies sopersi puhelimeen. Ninaa ärsytti. Eikö Robert jo tajunnut, että he eivät voi saada lapsia?

– Ajattelin, että hän on mennyt ihan sekaisin. Kunnes Robert sai sanotuksi, että Tampereen seutuvilta löytyy pieni poika, joka odottaa meitä.

Käsittämättä vielä kunnolla, mitä oikeastaan oli tapahtumassa, Nina kaivoi esiin listan vauvan tarvitsemista tavaroista. Se oli laadittu juuri tätä päivää varten.

Ninalla ja Robertilla oli tiistai-päivä aikaa haalia kaikki kokoon. Keskiviikkona olisi lähdettävä ajamaan Alavetelistä kohti Tamperetta.

Pitkä lapsettomuus taustalla

Nina ja Robert olivat ehtineet toivoa lasta 8 vuotta ennen kuin käänteentekevä puhelu saapui. Nina oli kärsinyt vaikeasta endometrioosista, joka pahentui entisestään raskausyritysten myötä.

Jatkuvasti epäonnistuneet hedelmöityshoidot nakersivat Ninan itseluottamusta.

– Olen yleensä hyvin optimistinen, mutta silloin ajattelin, että olenpa minä huono. Lapsiahan vain tehdään.

Opettajana työskentelevä Nina vietti päivät luokkansa kanssa. Iltasin hän veti jumppia. Matkustaminen ympäri Eurooppaa oli myös keino saada ajatukset muualle.

– Surusta oli pyristeltävä ylös, kun kohtasi ihmisiä. Nokka ylös vain.

E-pillerien lopettamisen jälkeen endometrioosipesäkkeet pääsivät kasvamaan kohdun ulkopuolella valtoimenaan. Lopulta Nina kykeni vain oksentamaan, ja hänet kiidätettiin ambulanssilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan.

– Silloin lääkärimme totesi, että hengelläni leikkimistä ei voi enää jatkaa. Oli aika laittaa adoptiopaperit vetämään.

Ninan ja Robertin toiveena oli, että lapsi saapuisi heille mahdollisimman pienenä. Niinpä he päätyivät kotimaiseen adoptioon, vaikka odotusajat erityisesti kotimaisen adoption kohdalla voivat olla hyvin pitkiä.

Ninan ja Robertin adoptio-odotus kesti lopulta vain kaksi ja puoli vuotta.

– Se, miten asiat lapsemme ympärillä ovat järjestyneet, on suurta ihmettä.

Sinisilmäinen Elmeri

Omakotitalon eteisessä 10-viikkoinen Elmeri-vauva lepäili sijaisäitinsä käsivarsilla. Vauva katseli Ninaa ja Robertia epäileväisesti sinisillä silmillään.

”Mitä te täällä oikein teette?” Nina muistelee Elmerin katsetta ensikohtaamisella.

Vaaleahiuksinen Elmeri oli jäntevä ja potra vauva, ihana siloposki.

Pian Nina löysi itsensä sohvalta istumassa lapsi sylissään.

– Valokuvista huomaa, kuinka loistin ja hehkuin Elmeri sylissäni. Mietin, että ihanko oikeasti juuri minä saan pitää häntä sylissäni.

Saman illan aikana Robert pääsi kylvettämään Elmerin. Illan kääntyessä yöksi Nina ja Robert kömpivät nukkumaan vierashuoneeseen. Sitä ennen Elmeri nukahti pinnasänkyyn, joka oli nyt siirretty Ninan ja Robertin sängyn viereen.

Seuraavana päivänä lounaan jälkeen Elmerin tavarat pakattiin autoon. Seurue lähti Elmerin päiväunien aikaan kahdella autolla ajamaan kohti Alaveteliä. Toisessa autossa olivat sijaisäiti, Nina ja Elmeri, toisessa matkusti Robert.

Nina vuodatti matkan aikana tunteitaan sijaisäidille. Samalla tämä sai kertoa Ninalle omista ajatuksistaan Elmeristä.

– Siitä alkoi läheinen suhde heihin. Olen sijaisperheelle valtavan kiitollinen siitä, miten hyvää huolta he pitivät Elmeristä hänen ensimmäisten elinviikkojensa aikana.

Ensimmäiset päivät Elmerin kanssa

Sijaisäiti jäi vielä yhdeksi yöksi pariskunnan kotiin tukemaan heitä Elmerin hoidossa. Seuraavana päivänä hän pakkasi tavaransa ja toivotti vielä kerran onnea.

Myös Robert joutui lähtemään pian sijaisäidin jälkeen, sillä alkukesän kylvötyöt oli tehtävä aurinkoisella säällä.

Nina jäi kahden Elmerin kanssa. Vauva nukkui tyytyväisenä päiväuniaan. Epäilevät ajatukset alkoivat kuitenkin vyöryä Ninan mieleen.

– Esiin nousi kaikenlaisia pelkoja. Miten minä osaan hoitaa lapsia? Mitä jos Elmeri tulee koulukiusatuksi? Saako hän koskaan ajokorttia?

Puhelimen päässä ollut  ystävä sai Ninan rauhoitettua. Hän vakuutti Ninan, että tämä tulee pärjäämään ja miettimään vain seuraavaan vaipanvaihtoa ja tuttipullohetkeä.

Siitä alkoivat yhteiset vuodet Elmerin kanssa.

Kuvassa pienen pienet sormet lepäävät tuoreen isän suurella kämmenellä. Vauva näyttäisi makaavan äitinsä rinnalla.

– Kun olit pieni mä sanoin: paina tää kotilo korvaasi vasten ja voit kuulla meren kohinan, Kasmir kirjoittaa.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Käyttäjän @kasmirvirallinen jakama julkaisu

Julkaisu on saanut muut suomalaiset julkkikset riemuitsemaan. Kommenttikenttä on täyttynyt lämpimistä onnitteluista.

– Onnea maailman eniten ihanaaaaaaa!!!!!!! kirjoittaa laulaja Sanni, kuudentoista ihastuneen emojin kera.

Muun muassa juontajat Anni Hautala ja Tuija Pehkonen sekä laulajat Chisu, Anna Puu ja Krista Siegfrids ovat myös onnitelleet perheenlisäyksestä.

Kasmir, oikealta nimeltään Thomas Kirjonen, on tavallisesti vaitonainen yksityiselämästään.  Julkisuudessa tiedetään, että hänen avopuolisonsa on nimeltään Julia ja että tämä on häntä useita vuosia nuorempi.

Pari vuotta takaperin puolestaan uutisoitiin, että pariskunta oli asettunut asumaan Espooseen. He asuvat omakotitalossa Laaksolahdessa, jossa Kasmir on viettänyt lapsuutensa.

Kasmir: ”Ihmettelen, miten selviäisin vauvan kanssa”

Isyys on ollut Kasmirin pitkäaikainen haave. Jo kolme vuotta sitten Annassa laulaja paljasti, että lapsi on hänen haaveistaan ainoa, joka ei ole vielä toteutunut.

Lehtijutun aikoihin hän oli hankkinut vastikään labradorinnoutajan. Paavoksi nimetty koira voitti heti laulajan sydämen.

Kasmir kertoi Annan artikkelissa katkonaisista yöunista, kun hän kävi toistuvasti varmistamassa, onhan lemmikillä kaikki hyvin.

– Ihmettelen, miten selviäisin vauvan kanssa, kun olen koiranpennustakin näin huolissani, hän sanoi tuolloin.

Laulaja näki tilanteessa paljon hyvääkin:

– Ehkä tämä on hyvää harjoittelua tulevaa varten, hän lisäsi.

Kaksplus onnittelee koko perhettä!

Anna.fi: Isyydestä haaveileva laulaja Kasmir: ”Lapsi on ainoa toive, joka ei ole elämässäni vielä toteutunut”

Carolina ja Viljami olivat saaneet jo ilmoituksen nelikuisesta tytöstä, jonka he saisivat adoptoida Intiasta. Vanhemmat olivat ostelleet vauvanvaatteita ja -tarvikkeita. Pikkusiskon kuvaa oli ihailtu 2-vuotiaan esikoisen Denisen kanssa, ja perhe pohdiskeli yhdessä, mitä vauva mahtaa milläkin hetkellä tehdä.

Kului vuosi, vauvasiskosta kasvoi taapero. Elettiin kevättä 2014. Vaikka oikeuden päätös vanhemmuudesta oli saapunut, kukaan ei kertonut, milloin he saavat hakea pikku Aadan Suomeen.

Carolina ja Viljami pelkäsivät papereiden häviävän tai adoptioluvan menevän umpeen, ennen kuin he ehtisivät Intiaan.

– Se oli todella raastavaa, Carolina kertoo. – Emme enää vain kestäneet.

Perhe teki päätöksen. He lähtisivät hakumatkalle omalla vastuullaan.

”Huomasi, ettei kaikki ollut hyvin”

Ensikohtaaminen oli kaikkea muuta kuin perhe oli odottanut.

Kun vierastalon ovi viimein avautui, lastenkodin johtajan sylissä oli aliravittu tyttö. Hän ei itkenyt, huutanut tai ottanut kontaktia. Puolitoistavuotias Aada painoi vain kahdeksan kiloa – saman verran kuin puolivuotiaat vauvat.

Huolestuttavinta oli lapsen tyhjä katse.

– Huomasi heti, että kaikki ei ole hyvin. Mietin, mitä hänelle on tapahtunut: pelkääkö hän meitä?

Lastenkodin johtaja istahti tuolille Aada sylissään ja kutsui Deniseä silittämään pikkusiskoaan. Denise meni ja kosketti Aadan hiuksia ja jalkoja. Aada ei reagoinut.

Vanhemmat seurasivat tilannetta huolestuneena. Carolina halusi tyttärensä syliin, totta kai – mutta häntä pelotti, miten Aada siihen suhtautuisi.

Aada kuitenkin tarrautui Carolinaan tiukasti kiinni. Kuin hän olisi tiennyt heti, että tämä on äidin syli.

Muu perhe poistui huoneesta, jotta Aada sai totutella yhteen perheenjäseneen kerrallaan. Äiti ja tytär viettivät huoneessa useita tunteja.

– Olimme tuoneet mukanamme paljon lahjoja, mutta en uskaltanut liikahtakaan. Pelkäsin, että ostoskassien rapisteleminen säikäyttäisi Aadan, Carolina muistelee.

Niinpä he vain istuivat, katselivat ja syleilivät toisiaan.

”Perheeni höpsöttelee paljon”

Carolina oli tiennyt jo nuoruusvuosinaan, että hän haluaisi adoptoidun lapsen äidiksi. Viljami oli ajatuksessa heti mukana, kun pari tapasi ja alkoi seurustella parikymppisinä.

Nyt he ovat 34- ja 36-vuotiaat viisihenkisen helsinkiläisperheen vanhemmat. He asuvat Helsingissä vastikään rakennuttamassaan hirsitalossa, ja Carolina kirjoittaa perheen elämästä Loghousemama-blogissaan.

Denise käy neljättä luokkaa, Aada on ekaluokkalainen ja isosiskojen silmäterä Benjamin 1-vuotias.

– Perheeni höpsöttelee ja nauraa paljon, Aada itse kertoo.

Aada on äidin mukaan koulussa pidetty kaveri ja tällä on paljon ystäviä. Leikin ilon Aada on tosin löytänyt vasta vuosi sitten. Isosiskon kanssa leikitään päivä päivältä enemmän.

– Tykkään leikkiä Denisen kanssa Barbeilla ja Petseillä.

Aadalla on lisäksi vahva hoivavietti. Jo päiväkodissa hän hakeutui kaikista pienimpien lasten seuraan, jotta voisi paijata heitä. Hän on omistautunut hoitaja myös pikkuveljelleen.

– Benjaminille on kiva lukea kirjaa. Tai auttaa, jos sillä on jokin hätänä.

Benjamin on nyt saman ikäinen kuin Aada silloin, kun tämä tuli perheeseen.

Adoptoitu lapsi voi olla aluksi arka ja itkuinen

Lentokentällä kiirii huuto.

Viljami heijaa tytärtään. Carolina kuulee itkun vessaan asti. Muut matkustajat tuijottavat.

Puolitoistavuotias Aada ei vielä ollut ymmärtänyt, että häntä sylissään pitävä mies on hänen isänsä. Adoptoiduille lapsille on tyypillistä, että he aluksi hyväksyvät vain toisen vanhempansa.

– Onneksi se vanhempi olin minä. Viljami käsitteli hyvin sen, että Aada ei heti muodostanut häneen suhdetta. Minulle se olisi ollut kestämätöntä, Carolina huokaa.

Aina äidinkään syli ei riittänyt. Sama ahdistunut huuto raikui kotona yötä päivää.

Carolina ei ollut tullut ajatelleeksi, miten paljon vastasynnyttäneen äidin hormoneilla on merkitystä valvomisen sietämisessä. Oli aivan eri asia, kun adoptoitu lapsi tuli perheeseen 1,5-vuotiaana. Pieni Aada ei nukkunut vuoteen.

Ja se itku – se ei ollut tavallista itkua, johon lohduttaminen auttaa ja joka lopulta laantuu. Se oli sydäntä särkevää kauhun huutoa, joka jopa paheni, kun tuli lasta lähelle.

Carolina oli ymmällään. Ensikodissa työskennelleenä ja jo yhden lapsen äitinä hänellä oli kokemusta lasten hoitamisesta, mutta mitkään keinot eivät tuntuneet tehoavan.

–  Minulla oli äitinä todella riittämätön olo. Mietin koko ajan, miksen osaa auttaa lastani.

Leikki ei tullut luonnostaan

Carolina uskoo, että lastenkodin työntekijät yrittivät parhaansa. Kierros lastenkodissa oli kuitenkin paljastanut, ettei resursseja ollut tarpeeksi.

– Missään ei ollut leluja, oli vain paljon lapsia, jotka halusivat syliin.

Vanhemmat pääsivät katsomaan sänkyä, jossa Aada oli nukkunut. Carolinan valtasi suru.

– Olin lähettänyt hymynaamojen kuvia, jotta ne kiinnitettäisiin sänkyyn Aadan katseltavaksi. Niitä ei näkynyt missään.

Vanhemmille alkoi valjeta, miksi Aada oli niin passiivinen. Koska Aada ei leikkinyt oma-aloitteisesti lainkaan, hänet piti opettaa leikkimään.

”Miksi minut on adoptoitu?”

On yleistä, että ulkomailta adoptoitu lapsi pohtii erilaisuuttaan vanhempiinsa tai sisaruksiinsa verraten. Siitä lähtien kun Benjamin ilmoitti tulostaan, Aada on miettinyt kovasti sitä, miksei hän ole tullut äidin vatsasta niin kuin sisaruksensa.

Asiaa korostaa se, että perheen esikoinen ja kuopus ovat harvinaisen samannäköisiä keskenään.

– Benjamin ja Denise ovat kuin identtiset kaksoset, Carolina naurahtaa. – Kaikkihan sitä hämmästelevät ääneen, ja silloin Aadalle tulee helposti ulkopuolinen olo.

Pikkulapsiajan itkuisuus ja se, ettei Aada reagoinut pienenä virikkeisiin, hankaloittivat sisarussuhteen muodostumista perheen esikoiseen Deniseen. Isosisko oli kolmen, kun Aada tuli perheeseen – hän oli odottanut pientä vauvaa ja oli ihmeissään, kun jo vähän isommaksi kasvanut pikkusisko ei lähtenytkään leikkiin mukaan.

– Kesti kuukausia, ennen kuin Aada päästi siskonsa lähelle. Denise varmasti myös aisti vanhempiensa huolen, mikä ehkä vaikutti hänen varovaisuuteensa.

Tytöt riitelevät usein, ja he kilpailevat keskenään vanhempiensa huomiosta. Aada vertailee itseään siskoonsa ja tämän saavutuksiin, vaikka Denise on monta vuotta Aadaa vanhempi. Ilmapiiri on kuitenkin parantunut valtavasti parin viime vuoden aikana.

Vaikka Aadan tummat ja paksut hiukset ovat lähes joka vastaantulijan unelma, häntä itseään harmittaa, etteivät hiukset ole vaaleat. Vanhemmat toivovat, että Aada voisi vielä joskus nähdä itsensä sellaisena kuin muut hänet näkevät.

–  Asiat, joita Aada itse pitää puutteinaan, ovat oikeasti hänen vahvuuksiaan.

Lääkärin vastaanotolla luettu kirje muutti kaiken

Aada on herkkä ja tarkkaavainen lapsi, joka tarvitsee paljon läheisyyttä. Se on adoptoiduille lapsille hyvin tavallista.

Aadan on tärkeää tietää, missä vanhemmat menevät. Jos Carolina sanoo lähtevänsä kauppaan pian, Aada mieluusti kuulisi, milloin äiti tarkalleen ottaen sinne menee ja koska hän sieltä palaa.

Ennen äiti ja isä lukivat iltasadun vuoroilloin. Joskus he saattoivat unohtaa, kumpi oli vuorossa. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, koska Aada on omaksunut jo pienestä pitäen hyvän periaatteen – sen, että sovitusta pidetään kiinni. Isä lukee iltasadun nykyään aina.

Iloisetkin tapahtumat ja yllätykset voivat toisinaan saada Aadan tunteet raiteiltaan. Vanhemmat pyrkivät tarkasti annostelemaan tekemistä, joka voi herättää voimakkaita tunteita.

Vähitellen vanhemmat alkoivat pohtia, voisiko Aadan jatkuvaan turvattomuuden tunteeseen saada jostain apua.

Kynnys avun hakemiseen oli korkea. Adoptioperheet valikoituvat tiukan seulan läpi, joten Carolinalla ja Viljamilla oli tunne, että heidän on yksinkertaisesti pärjättävä. Monesti ongelmista mainitseminen kuitattiinkin sanomalla, että ”kuulostaa normaaleilta haasteilta, joita adoptiolapsilla on”.

– Lisäksi Aada käyttäytyy aina hyvin kauniisti, joten paha olo ei näy ulospäin.

Lopulta Carolina luki lääkärin vastaanotolla kirjoittamansa kirjeen. Kirje päättyi sanoihin: Äitinä en halua mitään muuta kuin sitä, että lapseni saa apua.

He tulivat viimein kuulluiksi.

Hetkistä arvokkaimmat

Carolina viettää iltaisin kummankin tyttärensä kanssa kahdenkeskistä laatuaikaa, jotta kumpikin tytöistä saa olla vuorollaan huomion keskipisteenä. Denisen kanssa katsotaan usein televisiota, ja Aadan kanssa harrastetaan kauneudenhoitoa, kuten jalkakylpyjä tai hiustenlaittoa. Aada pitää myös askartelusta.

– Äidin kanssa tykkään piirtää, koska äiti on siinä taitava, Aada kehuu.

Siskokset ovat lähentyneet etenkin viimeisen vuoden aikana. Jos aiempina vuosina he olivat sylikkäin edes sekunnin ajan, vanhemmilla oli kiire kaivaa kamera esille.

Haastattelua edeltävänä päivänä Aada on askarrellut siskolleen kaulakorun. Hän leikkasi itse kartongista suuren sydämen ja pujotti siihen langan.

Eikä sisko riisunut korua moneen tuntiin.

Pariskunta on ollut naimisissa vuodesta 2015, ja haave yhteisestä lapsesta oli virinnyt suhteen alusta asti. Matka unelman täyttämiseksi on kuitenkin ollut pitkä.

– Raskaus ei ollut minulle itsestäänselvyys, Lepistö paljastaa.

Urheilusta ei ollut pelkkää hyötyä

Lepistö kertoo Annan haastattelussa, että urheilutausta ja urheilijan identiteetti ovat olleet raskaudessa ja synnytykseen valmistautumisessa sekä eduksi että haitaksi.

Vaikka Lepistön liikunnallisuus on säästänyt häntä raskausvaivoilta, oli kilpauran aikaansaama kuormitus lähellä estää raskaaksi tulemisen. Rankka treeni lakkautti kuukautiset. Ongelma kuitattiin määräämällä e-pilleriresepti ja toteamalla, että kuukautisten ajoittainen loppuminen on hyvin yleistä naisurheilijoilla.

– Kuormituksen vaikutuksista kehoon ja hedelmällisyyteen ei ollut minun aikanani tarjolla mitään tietoa, Laura Lepistö pohtii haastattelussa. – Nykyään Suomessa kyllä jo puhutaan aktiviiuran aikaisista hormonimuutoksista, mutta keskustelun pitäisi laajentua koskemaan myös uran jälkeistä aikaa.

Kun lapsen hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, Lepistön keho oli pariskunnan aikeista eri mieltä. Näin kävi siitä huolimatta, että Lepistö oli lopettanut urheilu-uransa vuonna 2012 – siis jo vuosia aiemmin.

– Pelkäsin, saanko koskaan lasta.

Laura Lepistö oppi pysähtymisen tärkeyden

Lepistö kertaa haastattelussa kivikkoista matkaansa raskaaksi tulemiseen. Lääkäristä ei ollut apua, ja Lepistö koki olevansa ajatustensa kanssa yksin. Vertaistuenkin etsiminen tuntui vaikealta, liian intiimiltä.

Lopulta selvisi, että Lepistön keho kävi yhä ylikierroksilla. Keho ei ollut palautunut vuosikausia kestäneestä treenistä, ja Lepistö oli paiskinut kovatahtisesti töitä vielä kymmenen vuotta urheilu-uran lopettamisenkin jälkeen.

– Ei tarvitse olla edes ammattiurheilija törmätäkseen vastaaviin ongelmiin, Laura Lepistö miettii viitaten nykyajan työelämän hektisyyteen.

Entiselle ammattiurheilijalle oli vaikeaa höllentää otetta ja ryhtyä tietoisesti kasvattamaan rasvaprosenttiaan. Tahdin hidastaminen ja raskausaika ovat kuitenkin antaneet Lepistölle arvokkaan oppitunnin.

– Unelma lapsesta opetti minulle pysähtymisen tärkeyden, vaikka se pitikin opetella kantapään kautta.

Laura Lepistön täyspitkä haastattelu ilmestyi Annan numerossa 16/2021. 

Ensimmäisen raskaus keskeytyi vuoden 2019 kesällä. Silloin Lakko julkaisi omien sanojensa mukaan hetken mielijohteesta itkuisen videon. Syytä surulleen hän ei tuolloin halunnut avata tarkemmin.

– Olin silloin shokin vaikutuksen alaisena, Lakko kertoo nyt pari vuotta myöhemmin tubekanavallaan.

Raskaus oli toivottu. Tuore aviopari iloitsi tulevasta vauvastaan, hankki vauvantarvikkeita ja Lakon sanoin ”rakensi pesää”, kunnes rakenneultrassa paljastui pysäyttävä tieto.

– En lähde erittelemään, mitä sieltä löytyi, mutta löydökset olivat vakavia.

Lakon mukaan riski kohtukuolemaan oli olemassa, eikä vauvalla olisi ollut tulevaisuutta kohdun ulkopuolellakaan. Niinpä raskaus keskeytettiin viikolla 22.

– Silloin me molemmat tiputtiin korkealta.

Sairaalassa lohdutettiin, että vauvan kohtalo oli hyvin harvinainen. Pahimmasta surusta toivuttuaan Lakko ja Julia päättivät yrittää uutta raskautta.

Toinen raskaus päättyi samalla tavalla

Toinen raskaus päättyi lähes samalla tavalla kuin ensimmäinen. Raskaus keskeytettiin viikolla 23, viime joulukuussa.

Lakko kertoo pohtineensa moneen kertaan, miksi heille on käynyt näin. Miksi vauvat menehtyivät, vaikka he tekivät kaiken terveydenhuollon ohjeiden mukaan?

Suru, katkeruus, viha ja pettymys ovat vuorotelleet. Molemmat ovat turvautuneet terapiaan, mistä on ollut apua ja tukea.

Pariskunta on tukenut toisiaan, ja Lakko kertookin vaikeuksien lähentävästä voimasta.

– Emme ole toipuneet vieläkään täysin, emmekä varmaan koskaan toivu. Mutta aika on auttanut tässäkin.

Lakko on kiitollinen saamastaan avusta ja tuesta, mutta erityisesti vertaistukea hän olisi kaivannut.

– Toivon, että oma videoni voisi toimia vertaistukena vastaavan kokeneelle.

Tällä hetkellä Lakko ja Julia ovat mukana geenitutkimuksissa, jotta selviäisi, mistä heille sattuneet tapaukset johtuvat.

Lakko toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät olla hienovaraisia, eivätkä kyselisi toisten lastenhankintasuunnitelmista.

– Uskon, että suurin osa ihmisistä kokee jälkipolven raskausutelua. Joillekin se on arka paikka. Milloin teette lapsia? Milloin tulee pikku-Lakko? Toivon, että tämänkaltaiset kyselyt loppuvat kaikkien kohdalla.

Lue myös: Keskenmenon jälkeen toinen, ja kolmas – äiti kertoo, miltä peräkkäiset keskenmenot tuntuvat: ”Ensin sitä kysyy, miksi tämä tapahtuu minulle”

Aiemmin saman päivän aamuna hän oli käynyt lääkärin vastaanotolla. Siellä lääkäri kertoi kohdunkaulassa olevasta syövästä, joka on levinnyt myös lantion imusolmukkeisiin.

– Kukaan ei ole varmastikaan ruudun toisella puolella pystynyt tulkitsemaan, että olen saanut näin kamalan uutisen juuri pari tuntia sitten. Äitini katsoi treenilähetystä ja mietti, miten tuo pystyy vetämään tuolla, toteaa hyvinvointiyrittäjänä työskentelevä, 33-vuotias Susanna Juntunen.

Treeniryhmän ohjaamisen lisäksi Susanna antaa urheilijoille psyykkistä valmennusta. Hänet tunnetaan myös Miss Suomi -perintöprinsessana 2008.

Vielä ennen viime syyskuuta Susanna eli elämäänsä aivan kuten ennenkin. Lämpimään vuodenaikaan mahtui retki Muumimaailmaan, yhteisiä uintihetkiä koko perheen kesken ja ystävän häät. Haaveissa siinsi sisarus 1-vuotiaalle Peetu-pojalle.

Susannan perheen kesä ennen diagnoosia oli auvoinen koronasta huolimatta. Kuva: Susannan kotialbumi

Syyskuussa Susanna sai rutiiniseulonnan seurauksena tietää, että kohdussa on pahanlaatuisia solumuutoksia. Lokakuussa saapunut syöpädiagnoosi oli kova kolaus lapsihaaveelle. Ensi alkuun lääkärit olivat sitä mieltä, että säde- ja sytostaattihoidot olisi aloitettava välittömästi.

– Silloin kävin läpi sen, että en oikeastaan tarvitsekaan kahta lasta. Tajusin, että monet hetket, joita en ole välttämättä osannut arvostaa, saattavat jäädä kokematta uudestaan. Ainut lapsikin on kuitenkin ansainnut sen, että hän riittää.

Esikoisenkin kohdalla raskaaksi tuleminen oli ollut epävarmaa. Susanna ja hänen puolisonsa olivat ehtineet käymään lapsettomuushoitojen alkukartoituksessa, mutta juuri silloin Peetu ilmoitti tulostaan.

Kuva on ajalta, kun Susanna Juntunen odotti esikoistaan. Kuva: Katri Haavisto

– Näin diagnoosin myötä arkiset asiat Peetun kanssa ihmeellisinä ja arvokkaina. Yhtäkkiä ei enää ollut tärkeää murehtia, milloin Peetu oppii potalle.

Susanna Juntunen: ”En haluaisi pilata viimeisiä hetkiä”

Normaali arki ja rutiinit pitivät Susannaa kasassa vaikeimpina hetkinä – sellaisina kuin lokakuinen jumppatunti heti lääkärissä käynnin jälkeen.

– En ehkä ihan vielä ollut sisäistänyt, mistä on kyse. Toisaalta ajattelin, että haluaisin tehdä viimeisistä hetkistäni mahdollisimman hyvät. En voisi jäädä vain surkuttelemaan.

Kului pitkä, piinallinen viikko. Sen jälkeen selvisi, että syöpä ei ollutkaan levinnyt imusolmukkeisiin. Syövän hoitona tehtävä leikkaus oli silti edessä marraskuussa.

Susanna ja hänen puolisonsa puhuivat syöpähoidoista ja ajatuksistaan avoimesti kotona. Alle kaksivuotiaalle syöpä on kuitenkin vielä käsittämätön asia, eikä Peetun kanssa syövästä voinut vielä juuri keskustella.

”Halusin tallettaa videoihin hassuttelun. Jotta hänelle jäisi lämpimiä muistoja äidistä.”

Leikkauksen jälkeen oli kuitenkin selitettävä, että äidillä ei nyt ole voimia leikkiä eikä nostella.

– Välillä en jaksanut keskittyä enkä olla yhtä iloinen kuin tavallisesti. Silloin tällöin iski hermoromahdus. Psykiatrisen sairaanhoitajani kanssa olemme käyneet läpi, miten tärkeää Peetulle on nähdä, että äiti taas elpyy huonon hetken jälkeen.

Syöpädiagnoosi pakotti pohtimaan, millaista Peetun elämä olisi ilman äitiään.

– Halusin tallettaa videoihin sen lämpimän hassuttelun, jota Peetun kanssa meillä on. Jotta hänelle jäisi lämpimiä muistoja ajasta äidin kanssa.

Susanna ei myöskään voinut olla varma, olisiko hän näkemässä Peetun päiväkodin tai koulun aloitusta.

– Suunnittelin kirjoittavani kirjeitä niihin merkittäviin hetkiin Peetun elämässä, joissa toivoisin olevani mukana kannustamassa häntä. Pyysin, että niitä luettaisiin noina tärkeinä hetkinä.

Psyykkinen kuorma fyysistä suurempi

Leikkauksen jälkeen kului aikaa kolme kuukautta, kunnes kohdun tila voitiin arvioida uudelleen.

– Se olisi poistettu saman tien ellei meillä olisi haavetta toisesta lapsesta.

Susannan syöpä sijaitsi kohdunkaulankanavassa, mistä syöpä on hankalasti todennettavissa. Siksi kohdun poisto oli vääjäämättä vielä edessä, jotta voitaisiin varmistua, että syöpä ei uusi huomaamatta.

Susanna puolisoineen huomasi nauttivansa elämästä eri tavalla kuin ennen odottaessa lääkärien päätöstä, oliko toista lasta enää mahdollista yrittää.

– Nopeasti aloimme myös tuntea kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet kokea tällaisen elämän perustuksia ravistelevan kokemuksen. Emme jaksa enää riidellä turhista pikkuasioista kuten aiemmin.

– Täytyy toivoa, että tämä asenne säilyy pitkälle tulevaan, Susanna naurahtaa.

Paras mahdollinen lahja

Naistenpäivänä maaliskuussa 2021 Susanna sai parhaimman mahdollisen lahjan. HPV-näyte oli viimein negatiivinen ja kontrollituloksissa kaikki oli loistavasti. Lähete lapsettomuushoitoihin pistettiin heti vireille.

– Tuntuu kuitenkin absurdilta, että tarvitsee saada lupa johonkin niin luonnolliseen, joka osalle ihmisistä tapahtuu vahingossa.

Kohdun poisto on kuitenkin mahdollisen raskauden jälkeen edessä. Paljon urheilevaa Susannaa elimen poisto mietityttää.

– En tarvitse raskauden jälkeen kohtua enää mihinkään, mutta mielessä pyörii paljon kysymyksiä: Miten poisto vaikuttaa hormonitoimintaan? Entä miten sisäelimet pysyvät paikoillaan – varsinkin kun liikkuu paljon?

Syöpädiagnoosi jo itsessään oli kova kolaus Susannan identiteetille.

– Olin aina ollut varovainen ja pitänyt hyvää huolta itsestäni. Luulin urheilijana tuntevani kehoni, mutta syöpä pääsi silti kehittymään huomaamattani.

Liikunta ja urheilu ovat aina piristäneet Susannaa, myös vaikeina aikoina. Kuva: Susannan kotialbumi

Alussa Susannaa pelotti myös se, miten syöpädiagnoosi vaikuttaa asiakkaiden mielikuviin.

– Miten voin opettaa hyvinvointia ja tuoda sitä esiin omalla esimerkilläni, kun samalla kehossani on käynnissä jotain täysin päinvastaista?

Susanna Juntusen syöpä sai asiakkaat avautumaan

Susannaa helpotti kuitenkin lopulta ajatus, että kohdunkaulan syövän kehittymiselle ei olisi voinut tehdä mitään. Se ei ollut kenenkään syytä. Eivätkä asiakkaat kaikonneet mihinkään – päinvastoin.

– Syövästä kertominen avoimesti on avannut omia silmiäni. Monet seuraajani ovat kertoneet heitä koskettaneista hankalista asioista. Monissa perheissä on kipeitä ja hankalia asioita, jotka eivät välttämättä vain näy päälle päin.

Susanna ohjaa myös etänä äiti-vauvajumppia MyBnB-treeniyhteisössä. Hän haluaa omissa treeneissään korostaa sitä, että äidit nauttisivat omista vartaloistaan ja liikunnasta.

”Lapsen kanssa voi olla uuvuttavaa ja kiukkuista. Lopulta on tärkeintä, että saa olla mukana niissäkin hetkissä.”

Vauvavuosi Peetunkin kanssa oli väsyttävä, mutta liikunnan tuomat mielihyvähormonit saivat Susannan hakeutumaan liikkeeseen.

– Luotan vahvasti siihen, että kun kehossa on hyvä olo, se palautuu paremmin synnytyksestäkin – sellaiseksi kuin sen kuuluukin. Ei meidän tarvitse näyttää ja olla samanlaisia kuin ennen lapsia. Elämisen jäljet saavat näkyä.

Muutenkin Susanna on saanut oivalluksen syöpäkokemuksen myötä: asioiden ei tarvitse aina tapahtua siten miten haluaisi, jotta voi olla onnellinen.

– Itselleen kannattaa antaa lupa iloita ja nauttia elämästä, vaikka se ei olisi joka mittapuulla täydellistä. Arki voi olla lapsen kanssa toisinaan uuvuttavaa, kiukkuista ja kiireistä. Mutta lopulta on tärkeintä, että saa olla mukana niissäkin hetkissä.

Lue myös: Kahden lapsen äiti Anita sairastui kohdunkaulan syöpään: ”Uni oli hyvä pakopaikka”

Anna.fi: Parantumatonta syöpää sairastava Astrid Swan ja hänen miehensä Nick Triani ovat olleet 19 vuotta yhdessä: ”Meillä ei ole turhan paljon aikaa yhdessä”

Minun tarinani

Ronjan vauva sai kohdussa asfyksian – kukaan ei vielä tiedä miten Saimi, 5 kk, siitä selvisi

Kasvatus

Voiko vanhemman näkeminen alastomana häiritä lasta? Monessa perheessä saunotaan murrosiän jälkeenkin yhdessä

Raskaus

Osalla odottajista on liikaa lapsivettä – Niina, 22: "Vatsan koko on valtava, ja olo on aika tukala"

Syntyvyyden lasku on pohdituttanut niin tutkijoita kuin tavallista kansaa. On ihmetelty, miksi vauvojen hankkiminen ei houkuttele. Entä millaisia esteitä kohtaavat ne, jotka lapsia haluaisivat, mutta eivät saa? Selityksiä on tarjottu usealta saralta, työelämän epävarmuudesta miehiä koskevaan syrjäytymiseen.

Ennakkotietojen mukaan vuonna 2020 syntyi 46 452 lasta. Se on 839 lasta enemmän kuin vuonna 2019, kerrotaan Tilastokeskuksesta.

– Helppo selitys on se, että kyllä tätä jo odotettiinkin: syntyvyys ei voi vain ikuisesti laskea. Mutta sitä, onko pieni nytkähdys ylöspäin merkki syntyvyyden noususta vai siitä, että lasku taittui, ei pysty vielä sanomaan, tutkimusjohtaja Venla Berg Väestöliitosta kertoo.

Kokonaishedelmällisyysluvun valossa kasvu näyttää toki vielä niukalta. Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen keskimäärin synnyttäisi elinaikanaan, jos syntyvyys pysyisi laskentavuoden tasolla.

Vuonna 2019 se oli 1,35, kun vuoden 2020 ennakollinen kokonaishedelmällisyysluku näyttää olevan 1,37.

Myös pk-seudulla kasvua – vaikuttaako koronapandemia syntyvyyteen?

Myös HUS-alueen syntyvyystilasto on lähtenyt nousuun ensimmäistä kertaa 10 vuoteen.

Uudenmaan syntyvyystilastoissa erottuu edukseen Lohjan sairaala, jossa kasvua oli peräti 11 prosenttia. Hyvinkäällä nousua oli 5 prosenttia.

Espoossa ja Helsingissä lukemat eivät juurikaan eronneet vuodentakaisesta. Naistenklinikalla synnytysten määrä väheni 0,7 prosenttia ja Espoossa kasvoi 1,5 prosenttia.

Koronan vaikutuksesta ylipäätään syntyvyyteen ei voida vielä sanoa mitään, totesi HUSin naistentautien ja synnytysten toimialajohtaja Seppo Heinonen.

– Sen vaikutus alkaa näkyä syntyvyydessä vasta tänä keväänä. Loppuvuodesta vauvoja on kuitenkin syntynyt jopa edellisvuotta vähemmän. Voimme tehdä johtopäätöksiä epidemian vaikutuksesta vasta myöhemmin.

Vanhemmuus

Li Andersson rehellisenä 2-viikkoisen äitiydestä: "Kukaan ei puhunut, mihin tajuttomaan tunnemyrskyyn joutuu" – uusi kuva vauvasta

Synnytys

Syntyvyys on lähtenyt nousuun Uudellamaalla – aivan erityisesti Lohjan sairaalassa: "Joinakin päivinä meillä on paljon synnyttäjiä"

Perhe-elämä

Iina Kuustonen äitiydestä Annassa: "Haluan kannustaa nauttimaan myös kotonaolosta"

Suurin osa perheistä kuitenkin haluaa ja saa tietää sukupuolen tuolloin. Vanhemmat voivat kokea, että ensihankintoja on helpompaa alkaa toteuttaa vauvaa varten juuri rakenneultran jälkeen, kun tietää hänen voivan hyvin ja olevan tiettyä sukupuolta.

Hyviä syitä riittää myös sukupuolen pimentoon jättämiselle.

Näistä syistä vanhempi haluaa tietää sukupuolen

1. Isosisaruksella on läjä vaatteita, jotka kannattaa ehkä säästää. Tai sitten ei.

Vanhemmille ei välttämättä ole mitään väliä, pitääkö lapsi yllään sinistä, pinkkiä, röyhelöä vai ninjarobottikuoseja. Useissa perheissä se on pikkusisarus itse, jolle ei ”vastakkaisen sukupuolen” perintövaatetus kelpaa – ja tämä vaihe voi yllättää missä tahansa iässä taaperoudesta alakouluun.

Tieto sukupuolesta voi siis helpottaa sen päätöksen tekemistä, raivaako kunnolla tilaa aivan toisenlaisille printtipaidoille ja haalareille.

2. Pääset henkisesti lähemmäs sitä, kuka perheeseenne on tulossa.

Uteliaisuus uutta perheenjäsentä kohtaan on valtava. Sukupuolitieto voi olla vanhemmista riippuen olennaista kiintymisen vahvistamiselle ja tulevaan vauvaan tutustumiselle raskausaikana.

Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija, sosiaalipsykologi Milla Sinnemäki arvioi tämän monelle tärkeimmäksi syyksi selvittää, onko tulossa tyttö vai poika.

– Joillekin myös esimerkiksi vaatetuksen sukupuolittuneisuus on tärkeää. Tulevilla vanhemmilla voi olla ajatuksia siitä, millainen tytön tai pojan temperamentti on, tai millaisia harrastuksia tulevan lapsen kanssa ”voi” miettiä. Myös nimen pohtimisen kannalta vanhemmat voivat haluta tietää lapsen sukupuolen etukäteen, Sinnemäki sanoo.

Todellisuudessa lapset tietysti ovat yksilöllisiä siinä, millaisia asioita he haluavat harrastaa tai millaisia vaatteita he pitävät sopivina. Sukupuoli itsessään ei määritä sitä, mikä on sopiva vaate tai nimi – normit tulevat kulttuurin eli ympäröivän yhteiskunnan kautta.

Lue lisää: Suosikkibloggaaja Lotta Salonen kertoo, miksi halusi juhlia vauvan sukupuolta

3. Ei vain malta olla ottamatta selvää!

Raskaana saattaa haluta uusimmasta perheenjäsenestä irti jokaisen mahdollisen tiedonmurusen. Seuraamme sovelluksilla viikosta toiseen, onko pikkuinen kasvanut mandariinin kokoiseksi ja missä vaiheessa sisäelinten muotoutuminen on tässä kohtaa raskautta.

Silloin tuntuu vain luonnolliselta, että sukupuoli kuuluu tähän vanhempien tietopankkiin niin pian kuin se on mahdollista varmistaa.

Osalle varhainen tieto sukupuolesta on juhlan aihe. Yhdysvalloissa jo tavaksi muodostuneet sukupuolen paljastusjuhlat ovat isompi juttu kuin nimiäiset, joita ei juurikaan vietetä. Gender reveal -kemut voi olla hauska syy kutsua muutama lähin ystävä juhlimaan syntyvää vauvaa etukäteen.

4. Koska nimen valitseminen on niin vaikeaa.

Jos sukupuolen tietää etukäteen, saa keskittyä vain todellisiin vaihtoehtoihin eikä mahdollisesti-tytön ja mahdollisesti-pojan nimiin samanaikaisesti.

5. Olet ansainnut tiedon.

Etenkin jos raskaus on ollut rakenneultraäänitutkimukseen saakka hankala, tieto terveestä pojasta tai tytöstä voi olla voimaannuttava välietappi.

Äitiyden ihanuus -blogi: Sukupuolisensitiivinen kasvatus

Sukupuoli salassa: näistä syistä vanhempi haluaa yllättyä

1. Koska nimen valitseminen on niin ihanaa.

Autuaassa epätietoisuudessa saa pyöritellä loppumetreille saakka sekä pojan nimirimpsua että tytön nimivaihtoehtoja. Tai aidosti makustella neutraaleja nimiä, jotka sopisivat tasan yhtä hyvin, tuli mitä tuli.

2. Voisiko selvittämättömyys olla kannanotto?

Jotkut, tosin harvat vanhemmat jättävät ottamatta kehityshäiriöitä kartoittavat sikiöseulonnat, koska esimerkiksi vammaisuuden selvittäminen ja aborttipohdinta ovat heidän arvojensa vastaista.

Myös sukupuolen selvittämättä jättäminen voi olla vahva kannanotto siihen, ettei sukupuolella todella ole vanhemmille merkitystä. Moni kokee, että tieto tytöstä tai pojasta alkaa ohjata suhtautumista vauvaan tarpeettoman aikaisin.

3. Tyttö vai poika – vastaus kuuluu synnytyskokemukseen.

Lähes kaikille synnytyksen kohokohta on saada vastasyntynyt ensi kertaa syliin. Osalle siihen kuuluu erottamattomasti, että vasta sillä hetkellä kuulee ”poika tuli” tai tyttö tuli”! Se voi olla vanhemmista riippuen se ripaus synnytyskokemuksen taika, joka tekee huippuhetkestä täydellisen.

4. Käsittelet paremmin satavarmaa tietoa.

Ultraäänen perusteella tehty sukupuolioletus on usein epävarma. Kaikki eivät siedä virheen mahdollisuutta ultraäänitutkimuksen antamassa sukupuolitiedossa. Joskus vanhempien on helpompi käsitellä täyttä epätietoisuutta ja ottaa tyttö tai poika vastaan sitten, kun sellainen on varmuudella sylissä.

5. Pääset sanomaan: ”Minä tiesin sen koko ajan!”

Usein vanhemmilla on vahva ennakkoaavistus vauvan sukupuolesta. Tärpännyttä arvausta voi tuulettaa jo rakenneultrassa, mutta erityisen makealta tuntuu olla yhdeksän kuukautta vankkumattomasti yhtä mieltä ja osua oikeaan.

Lue myös: Tyttö, poika vai joku muu? Yliopisto-lehti

Raskaus

Nub-teorian mukaan jo ensimmäinen ultrakuva paljastaa vauvan sukupuolen – Husista kerrotaan, kuinka luotettava "kyhmyteoria" on

Raskaus

Poikamaha vai tyttömaha – testaa itse kuvista, pystytkö erottamaan ne toisistaan!

Minun tarinani

Päivi sai 4 poikaa kahdessa vuodessa: "Rakensimme elämän sellaiseksi, ettei se ole vain selviytymistä vaan siitä voi nauttia"

Sanniella oli soittanut töistä vapisevin käsin tyttärilleen kertoakseen, että perheeseen saapuisi viimeinkin kolmas lapsi, pieni sisko.

”Ruusunkukka” oli tyttöjen keksimä nimi, jonka he halusivat antaa siskolleen.

Pari kuukautta puhelusta koitti kylmä alkutalven yö, kun Sanniella ja Pasi sekä heidän silloin 5- ja 7-vuotiaat biologiset lapsensa nousivat lentokoneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä. Määränpäänä heillä oli Etelä-Afrikka, Johannesburg.

Vuorokauden kuluttua he paistattelivat keskikesän paahteessa lastenkodin pihalla. Perheen luokse käveli lastenkodin johtaja, joka avasi oven leikkihuoneeseen. Huoneessa ei ollut heidän lisäkseen ketään muita, ennen kuin ovi viereisestä huoneesta avautui. Sisään käveli lastenhoitaja, joka talutti pientä yksivuotiasta tyttöä.

Sitä hetkeä Sanniellan oli vaikea uskoa todeksi. Heidän kolmas lapsensa oli todella siinä eikä enää vain valokuvana, jota he kotona ihailisivat uteliaina.

– Olin aivan lapsen lumoissa. Lastenkodin johtaja yritti kertoilla, mitä lapsen ensimmäiseen vuoteen oli kuulunut, mutta se kaikki meni täysin ohi.

Tytär katseli perhettään vaisuna ja mietteliäänä. Luukkaiset olivat ottaneet mukaansa muovisen leikkikannun ja mukin, joilla lapsen kanssa aloitettiin ensimmäinen yhteinen leikki. Tyttö uskaltautui heidän jokaisen syliinsä toviksi.

Sinä päivänä Luukkaiset haalivat kaupoista vaippoja ja pientä purtavaa, joilla he pärjäisivät hotellissa yksivuotiaan kanssa muutamat yöt.

Kun byrokratia maassa oli hoidettu, he olivat valmiita. Pariviikkoinen hakumatka Etelä-Afrikkaan päättyi viisihenkiseksi kasvaneen Luukkaisen perheen paluulentoon kotiin, Suomeen.

Ihailua ja nukkumisvaikeuksia

Aliisasta tuli nopeasti suosikki. Vanhempien siskojen ystävät olisivat kilvan halunneet sylitellä häntä, mutta Sanniella kielsi sen, kuten myös ruoan antamisen ja pusut. Kuopuksen piti oppia ymmärtämään ja tuntemaan ensin oman perheensä, jotta hän voisi oppia luottamaan ja rentoutumaan sen jäsenten parissa.

– Adoptiovanhemmaksi ei synnytä vaan opitaan. Olemme tehneet paljon tarkkaan mietittyjä asioita. Kaikki adoptiolapset ovat traumataustaisia, sillä he ovat kokeneet isoja menetyksiä. Lastenkodissa eläminen vauvana on myös vaurioittavaa.

Sanniella perehtyi adoptiokirjallisuuteen, josta hän koki saavansa paljon apua siihen, miten adoptiolapsen kanssa kannattaa toimia. Neuvolan ohjeet eivät nimittäin aina päteneet adoptoitujen lasten kanssa. Paljon oli myös selvitettävä itse.

– Univaikeudet nuorimmalla tyttärellämme jatkuivat vuosia. Ennen sitä en edes tiennyt, mitä valvominen yöllä oikeasti tarkoittaa.

Lapsi valvoi joka yö jopa tunteja. Traumataustaiset lapset voivat oireilla univaikeuksin tai syömisongelmin. Myös vessa-asiointiin liittyviä vaikeuksia voi ilmetä.

Lopulta Sanniella oli palaa loppuun valvomisen vuoksi. Niinpä Pasi päätti ottaa vastuun öistä perhepedissä, ja Sanniella siirtyi alakerran sohvalle nukkumaan.

Pasi paini ja hassutteli Aliisan kanssa läpi yöt.

– Näin tyttäremme vähitellen rentoutui ja nukkui eräänä yönä aamuun asti.

– Neuvolasta saimme vinkkejä hyssytellä ja rauhoitella lasta. Siitä ei ollut apua. Vasta, kun mieheni keksi alkaa leikkiä ja hassutella, lapsen stressi alkoi purkautua. Valvomiset alkoivat lyhentyä ja jäivät lopulta kokonaan pois.

Tytär innostuu imetyksestä

Kun Aliisa oli vuoden ja yhdeksän kuukautta, hän näki perhekerhossa, kuinka toinen äiti imetti lastaan. Sanniellan nuorin tytär halusi myös kokeilla rinnalla oloa, ja hän nukahti imiessään rintaa.

– Imuotekin oli kohdillaan. Rinnan imeminen oli hänelle tosi mieluinen asia. Aloin selvittää, voisinko käynnistää maidontuotannon, jolloin imettäminen tuntuisi minustakin miellyttävämmältä.

Sanniella pumppasi kaksi viikkoa kahdeksan kertaa päivässä maitoa, ja lapsi oli samaan aikaan toisella rinnalla.

– Se tapahtui. Maitoa alkoi tulla. Lapseen tuli hänen syödessään minun tuoksuni. Se oli käsittämättömän ihanaa meille molemmille. Niin sain imettää häntäkin vuoden, kuten olin imettänyt isosiskojansakin.

Sanniella hoiti nuorinta lastaan kotona kaksi vuotta. Puolentoista vuoden ajan yläkoulun opinto-ohjaajana työskentelevä Sanniella ja erityisopettaja Pasi tekivät vuoropäivinä töitä. Yhden päivän viikossa tyttö oli isovanhempien huomassa. Tytär oli lopulta lähes viisivuotias, kun hän aloitti päiväkodissa.

– Kotihoito oli ehdottomasti sijoitus. Vauvaikänsä laitoksissa viettäneille perheessä oleminen ja henkisen tasapainon löytäminen on tärkeämpää.

Adoptiovanhemmaksi uudestaan

Adoptiovanhemmuus on kerta kaikkiaan mahtava juttu, Sanniella tuumasi.

– Jos vanhemmuudessa kohtaa haasteita, niin ilon ja rakkauden määrä vain moninkertaistuu, kun niistä selvitään yhdessä. Jos minulla olisi neljä biologista lasta, niin en varmaan päivittäin pysähtyisi miettimään, että vitsi meillä on kaikki hyvin. Luultavasti kiroisin, että lapset meluaa ja koti on sotkuinen.

Sanniella ja Pasi toivoivat saavansa perheeseensä vielä toisen adoptiolapsen. Häntä oli odotettava paljon kauemmin kuin nuorinta tytärtä. Kuuden vuoden odotuksen jälkeen perheeseen saapui neljäs lapsi, poika Etelä-Afrikasta.

– Tämän kontaktin kautta kansainväliseen adoptioon tulevat lapset olivat vähentyneet radikaalisti vuosien aikana, ja lapsia sijoitettiin lähinnä kotimaahansa Etelä-Afrikkaan. Yllätys, ilo ja hämmästys olivat sanoinkuvaamattomat, kun perheemme sai tiedon 1-vuotiaasta pojasta.

”Tuore isosisko palasi takaisin ylpeämpänä eteläafrikkalaisuudestaan.”

Hakumatkalle lähtivät tällä kertaa myös Sanniellan vanhemmat.

– Adoptiotyttäremme oli tuolloin 8-vuotias. Hän on syntynyt samassa kaupungissa, josta haimme pojan, joten reissu oli samalla hänen juurimatkansa.

Perheelle oli unohtumaton elämys käydä lastenkodissa, josta tytär oli 1-vuotiaana lähtenyt.

– Kävimme reissulla tietenkin lukuisissa nähtävyyksissä ja safarilla. Ihastuimme kaikki uudestaan Etelä-Afrikkaan. Tuore isosisko palasi takaisin ylpeämpänä eteläafrikkalaisuudestaan. Haaveilemme jatkuvasti Etelä-Afrikan matkoista, mutta kuusihenkisen perheen täytyy säästää siihen vuosia.

Adoptiovanhemmuus: Neljän lapsen äiti ei koe kaipaavansa omaa aikaa

Sanniella haaveili imettävänsä myös Eetua. Rinnalla oleminen ei kuitenkaan kiinnostanut poikaa, vaan hänelle riitti muunlainen iholla oleminen ja läheisyys.

– Eetu on viihtynyt paljon iholla. Ensimmäiset puoli vuotta hän vietti paljon aikaa kantoliinassa myös öisin.

Sanniella hakeutui puoli-istuvaan asentoon sängyssä, ja niin Eetu nukkui vatsallaan pää Sanniellan rintakehää vasten.

–  Toisen adoptiolapsen kanssa olemme osanneet hakea perusturvallisuutta enemmän kuin ensimmäisen. Virikkeitä on vähemmän kuin Aliisalla. Eetu on ollut enimmäkseen minun kanssani.

Toisaalta Sanniella on ehtinyt kolmen vanhemman lapsen kanssa tottua lapsiperhe-elämään, jossa oma aika jää monilla niukaksi.

– En enää hirveästi kaipaa omaa aikaa. Sellaista ei voi kuitenkaan vaatia heiltä, ketkä tulevat ensimmäistä kertaa vanhemmiksi ja ovat ennen lasta viettäneet toisenlaista elämää.

”Adoptiolapsille kotihoidon merkitys on paljon suurempi kuin biologisille lapsille.”

Jos Sanniella ja Pasi haluavat silloin tällöin viettää aikuisten kesken aikaa, Eetulle löytyy luotettava hoitaja omasta perheestä.

– 14-vuotias tyttäremme ja Eetu ovat käsittämätön pari. Eetu voi mennä minne tahansa, kunhan yläkoululaisemme on hänen seuranaan. Eetu myös menee hyvillä mielin unille, jos sisko laittaa hänet nukkumaan.

Eetu on ensi syksyyn asti Sanniellan kanssa kotona. Arkena työaikaan maanantaista torstaihin heidän kanssaan on myös hoitolapsi – hänetkin on adoptoitu Etelä-Afrikasta.

– Eetu ja hän ovat taitava, fiksu ja sporttinen kaksikko. Käymme paljon luistelemassa, ja ihmiset ihmettelevät, miten kolme- ja neljävuotiaat voivat olla niin taitavia. He rakastavat myös uimista ja sukeltavat pitkän matkaa veden alla. Muskarikin on mieluisaa tekemistä.

Jos toinen oppii jonkin taidon, on toisella kiire oppimaan perässä.

– Toki he myös riitelevät paljon keskenään. Näille lapsille on kuitenkin tärkeää, että saavat viettää päivänsä rauhallisesti yhden tutun aikuisen kanssa.

Pojat opettelevat kotihoidossa ollessaan sopimaan riitansa sekä sanomaan kiitos ja anteeksi.

– Rinnalla on ystävä, jonka kanssa on turvallista opetella näitä taitoja.

Adoptiolapsen kanssa voi tuetusti olla yleensä vain kaksi vuotta kotona.

– Sen haluaisin kyllä tässä maassa muuttaa. Adoptiolapsille kotihoidon merkitys on paljon suurempi kuin biologisille lapsille.

”Miksi en ole samanvärinen kuin sinä?”

Lapsiin kohdistuvaa rasistista huutelua tai kiusaamista perhe ei ole onneksi joutunut kohtaamaan.

Haastatteluhetkellä Aliisan huoneeseen on ahtautunut viidesluokkalaisia tyttöjä. Ilonpito raikuu alakertaan asti.

– Aliisa on todella suosittu kaveri. Hän osaa olla fiksu ja ihastuttava. Pelkään kuitenkin, millaista kohtelua hän saa aikuisena, kun on kaunis, afrikkalaisen näköinen nainen.

Eetukin on pienestä iästään huolimatta miettinyt paljon ihonväriään.

– Hän haluaisi kovasti olla samanvärinen kuin minä. Silloin sanon hänelle, että kukaan ei voi valita ihonväriään ja minäkin haluaisin olla samanvärinen kuin hän. Puhumme siitä, että hän on syntynyt tummaihoisesta äidistä, kun taas minun äitini on vaaleaihoinen ja siksi se on minun ihonvärini.

”Poikalapselle värillisiä esikuvia tuntuu olevan vähemmän.”

Aliisan kanssa Sanniella iloitsi siitä, että tyttärelle löytyi samaistumispintaa ja mieluisia tummaihoisia esikuvia. Disney-prinsessa Tiana oli Aliisan lempihahmo, ja hän pukeutui mielellään hahmolle kuuluviin leikkimekkoihin. Edelleen Aliisa kuitenkin toivoo voivansa vaihtaa Sanniellan hiukset itselleen.

– Ai nämä harmaantuvat, vastaan silloin.

– Poikalapselle tällaisia värillisiä esikuvia tuntuu olevan vähemmän. Lapseni on myös kysynyt, miksi muumit ovat kaikki valkoisia ja sitten ikävä hahmo, Haisuli, on ruskea. En usko, että Tove Jansson olisi tänä päivänä piirtänyt kaikista muumeista valkoisia.

”Jos jossakin on lapsi, joka tarvitsee vanhempaa”

Toisinaan joku mainitsee, että onpa hienoa, että adoptiolapset ovat päässeet juuri Luukkaisten perheeseen.

– Silloin en tiedä, mitä oikein vastaisin. He ovat kaikki miljoonaprosenttisesti minun lapsiani. Totean yleensä vain, että on huippua saada olla heidän äitinsä.

Adoptiovanhemmaksi hakevia on useita, ja lasta saattaa joutua odottamaan pitkäänkin.

– Ajattelin adoptiolapsia toivoessa, että jos jossakin on lapsi, joka tarvitsee vanhempia, niin tässä me olemme. Halukkaita on kuitenkin vaikka kuinka paljon. Me olemme äärettömän kiitollisia, että olemme päässeet heidän vanhemmikseen.

Aliisan ja Eetun nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.

Endometrioosi juuri munasarjoissa tai kohdussa saattaa aiheuttaa kipujen lisäksi myös raskaaksi tulemisen vaikeuksia tai lapsettomuutta. Näin lääkärit olettivat myös Kiiralle käyvän, joten hänelle varattiin lapsettomuusklinikalle aika. Kiiraa ja puolisoa Eetua, 29, jännitti tuleva. Kiira oli aina ajatellut tulevansa äidiksi.

– Joskus nuorena kuvittelin, että olen kolmen lapsen äiti jo 25-vuotiaana.

Toisin kävi. Kiira oli juuri 25-vuotias, kun hänet leikattiin. Suuri leikkaus kesti yli viisi tuntia. Toivuttuaan operaatiosta Kiira alkoi odotella aikaa lapsettomuusklinikalle.

Toki Kiira ja Eetu toivoivat koko ajan, että Kiira tulisi raskaaksi luonnollisin keinoin. Loppukesästä 2020 näin kävikin, kaikkien yllätykseksi.

Ensin tulivat hämmennys ja ilo. Niiden rinnalle hiipi ahdistus.

Raskaus masentaa – kaikki tunteet pinnalle

Kiira ei uskonut aluksi olevansa raskaana. Koska endometrioosi oli tehnyt niin suurta tuhoa, lääkärit olivat antaneet jo lapsettomuusdiagnoosin.

– Tein raskaustestin viikoittain viikolle 12 saakka. Halusin varmistua asiasta. Pelkäsin, että raskaus päättyy keskenmenoon, ja kyselin tästä huolissani myös neuvolassa.

Kiira ja Eetu hankkivat kotiin myös doppler-laitteen sikiön sydänäänten kuuntelua varten. Kun raskaus alkoi tulla todelliseksi, Kiira alkoi pohtia tulevaa äitiyttään pelonsekaisesti.

– Osaanko kaiken tarvittavan? Olenko riittävä? Olenko sittenkään valmis?

Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry:n mukaan yksi raskaudenaikaisen masennuksen oireista on ylikorostunut huolehtiminen niin vauvasta kuin tulevaisuudesta, ja omasta vanhemmuudesta.

– Syyllistin näistä tunteista heti itseäni. Miksi koen näin, kun olen raskaana?

Kiiralle ahdistavat tunteet ja pelot olivat monien asioiden summa. Pienessä ajassa tapahtui paljon. Endometrioosidiagnoosi, suuri leikkaus, fyysinen toipuminen sekä psyykkinen sokki lapsettomuusdiagnoosista olivat taustalla tiheänä sarjana ennen raskaaksi tulemista.

Kiira ja Eetu ovat alusta asti keskustelleet myös raskaudesta ja raskauden herättämistä tunteista avoimesti yhdessä. Myös neuvolassa Kiira kertoi alakuloiset ajatuksensa jo hyvin alussa, ja neuvolan työntekijä otti asian vakavasti. Kiiralle tehtiin masennusoireita mittaava testi, jonka mukaan terapiasta voisi olla hänen tapauksessaan apua.

– Oli hienoa, kuinka myös Eetulta kysyttiin, miten hän on voinut, ja kuinka hän kokee minun ahdistukseni. Mielestäni miehet unohdetaan usein muutenkin raskaudessa. Yhtä lailla he ovat muutoksen edessä.

Raskaana masentumisesta avoimesti puhuminen auttaa kaikkien perheiden asiaa, Kiira toivoo.

Neuvolasta varattiin Kiiralle lääkäriaika, ja pian hän pääsi aloittamaan terapian. Eetu on ollut omasta halustaan myös mukana. Kokkiset asuvat Helsingissä ja Kiira muistuttaa, että oli onnea, että heidän neuvolallaan oli tarjota nopeasti apua.

– Kun raskaana olevalta kysytään miten hän on voinut, niin helposti ajatellaan kaiken olevan hyvin, jos ei ole ollut oksentelua. Myös psyykkisen hyvinvoinnin soisi olevan mukana tässä keskustelussa.

”Tämä ei vie pois onnea lapsesta”

Kiira toivoo, että avoimuus tuo tähän muutoksen. Raskausajan masennuksesta puhuminen voi madaltaa kynnystä ottaa asia puheeksi esimerkiksi juuri neuvolassa. Vaikka nainen on raskaana, hän on yhä ihminen kaikkine tunteineen ja pelkoineen.

– Haluan käsitellä nämä tunteet nyt. Tiedän, että käsittelemättöminä ne voivat tulla myöhemmin eteen, jopa suurempina.

Kiiran mielestä on  hyvä opetella tunnistamaan omia tunteitaan ja olemaan rehellinen niiden äärellä.

– Tämä ei vie iloa ja onnea tulevasta lapsesta pois, Kiira sanoo.

– Päinvastoin, haluan tehdä kaiken, jotta olisin mahdollisimman hyvä vanhempi. Kukaan ei voi olla täydellinen. On tärkeää tehdä omien tunteidensa kanssa töitä, kun huomaa niissä muutoksia, joiden syitä ei oikein itsekään ymmärrä.

Raskaus

Raskausajan masennus – jopa yleisempää kuin synnytyksen jälkeinen masennus

Työ ja raha

Lapsilisät heti käyttöön vai säästötilille? Äitibloggaaja Terhi ihmettelee: "Joskus kuulee, että lapsilisillä eläisi herroiksi"

Lapsi

Jutta sai punapäiset kolmoset, joihin somekansa rakastui: "Jo keskolassa huomasin, miten erilaisia he ovat"

Onneksi olkoon! Suomen adoptiolautakunta on kokouksessaan 16.6.2020 myöntänyt teille adoptioluvan yhden lapsen adoptoimiseksi.

Viesti sinetöi puolitoistavuotisen prosessin kohti adoptiovanhemmuutta. Ilouutinen saapui nopeammin kuin pariskunta oli odottanut. Lapsen kohtaamiseen on kuitenkin vielä hieman matkaa.

– Luvan saamisen jälkeen paperimme ovat lähdössä kohti Etelä-Afrikkaa, Tiia kertoo.

Pariskunta toivoo, että tarvittavat tiedot vietäisiin pian perille adoptiomaahan, mutta koronaviruksen vuoksi niiden käsittely saattaa Etelä-Afrikassa venyä.

Lapsiesityksiä saatetaan kyllä edistää, mutta paikalliset tuomioistuimet eivät pääse sinetöimään päätöksiä kokoontumisrajoitusten vuoksi ja lapsia ei myöskään päästä adoptiomaista hakemaan.

– Olemme seuranneet Etelä-Afrikan koronatilannetta tarkasti. Siellä alkaa nyt hieman helpottaa, mutta tuskin vielä pääsisi lasta hakemaan, Riku kertoo.

Etelä-Afrikka valikoitui kahdeksan maan joukosta siksi, että sieltä Ruonamoiden perheeseen saapuva lapsi on todennäköisesti iältään vielä hyvin pieni, alle kolmevuotias.

– Etelä-Afrikkaan oli mahdollista tehdä kansio, joka kertoo meistä. Siitä on suuri apu, kun adoptiomaassa mietitään, kuka lapsi sopii parhaiten mihinkin perheeseen, Tiia iloitsee.

Myös pariskunnan Lapa-koira on adoptoitu. Hän on 11-vuotias rescuekoira Pietarista. Kuva: Maria Kiraly Photography

Hedelmöityshoitojen päättäminen oli helpotus

Kansiossa on kuvia muun muassa sukulaisista, ystävistä, kodista, työpaikoista sekä häistä. Kesällä 2016 Tiia ja Riku seisoivat innostuneen jännittyneinä Turussa Manillan vanhan viinatehtaan pihamaalla häävieraiden ympäröimänä. Tiia ja Riku saivat toisensa juhlavasti heinäkuun lämmössä, ikimuistoisena päivänä.

”Yhä uudestaan valetaan pieni toivonkipinä ja sitten se murskaantuu.”

Kun häät oli tanssittu, pari alkoi suunnitella perheenlisäystä. Kului vuosi, ja huoli hiipi suuremmaksi. Tuolloin 27-vuotias Tiia ja 33-vuotias Riku suuntasivat lääkärin pakeille: ennen hedelmöityshoitoja selvisi Tiian endometrioosi ja munasarjojen toiminnan ennenaikainen hiipuminen.

– Pohdimme jo silloin, aloitammeko hoidot vai suoraan adoptioprosessin, Riku kertoo.

Tuohon vuoteen ei tuntunut mahtuvan muuta kuin hedelmöityshoidot.

– Hoidot eivät tehonneet omilla soluilla eivätkä lahjasoluilla. Vastoinkäymisiä tuli toisensa perään, Tiia toteaa.

– Aika oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Yhä uudestaan valetaan pieni toivonkipinä ja sitten se murskaantuu. Taas pitää kerätä itsensä uutta yritystä varten, Riku pohtii.

Adoptioneuvonta toi mukanaan uusia ystäviä

Hoitojen lopettaminen tuntui helpottavalta molemmista, vaikka Rikun tarvitsi sulatella hieman pidempään ajatusta, että hoidot eivät onnistuneet.

Tiia puolestaan koki hoidot fyysisestikin niin raskaiksi, että oli valmis lopettamaan ne.

– Adoptioprosessi sen sijaan on mennyt meillä todella miellyttävästi, ja samalla on voinut elää tavallista, mukavaa elämää. Lisäksi olemme tavanneet paljon muita adoptioperheitä ja adoptiovanhemmiksi aikovia. Elämä on yhteisöllisempää kuin hoitojen aikana, Tiia kertoo.

Adoptioperheiden piknikeillä ja kyläilyillä Tiia ja Riku ovat päässeet näkemään vilauksen lapsiperhe-elämästä. He ovat saaneet paljon uusia ystäviä.

– On ollut hyvä nähdä, miten tavallista arkea perheissä eletään, Riku kertoo.

– Adoptioneuvonnassa muistutettiin myös, että adoptiolapsi on aina erityislapsi hylkäämistrauman vuoksi, Tiia sanoo.

Ennen adoptioluvan saamista on käytävä adoptioneuvonta, joka kestää yleensä noin vuoden. Syväluotaavan prosessin on tarkoitus valmistaa tulevia vanhempia adoptiota varten, jotta nämä olisivat mahdollisimman valmiita lapsen saapumiseen.

Keskusteluissa käydään myös läpi lapseen mahdollisesti kohdistuva rasismi.

Neuvontaan kuuluu harjoitteita ja tehtäviä, joissa vanhemmat puivat omaa lapsuuttaan ja elämään sekä sitä, mitä haluavat omaan perheeseensä kuljettaa mukanaan.

– Adoptioneuvonta näyttäytyy toisille niin, että siellä kaivellaan ihmisestä kaikki esille. Me koimme neuvonnan positiivisena asiana, ja tekisi varmasti hyvää kaikille vanhemmille käydä läpi vastaava ennen vanhemmaksi ryhtymistä, Tiia sanoo.

Ruonamot selvittivät myös mahdollisuutta adoptoida lapsi Suomesta, mutta odotusaika olisi pidempi kuin ulkomailta adoptoitaessa. Kotimaisissa adoptioissa voi olla yhteydenpitovelvollisuus lapsen biologisiin vanhempiin.

”Meidän täytyi miettiä, mihin voimavaramme riittävät.”

Terveystietolomakkeen täyttäminen tuntui prosessin vaativimmalta osalta. Siinä adoptiovanhemmat kertovat toiveistaan lapsen terveyden suhteen.

– Meidän täytyi miettiä, mihin voimavaramme riittävät. Toisaalta vaikka lapsi vaikuttaisi meille tullessaan täysin terveeltä, saattaa myöhemmin paljastua jotakin hoitoa vaativaa, Riku sanoo.

Loppuelämän koti odottaa pienokaista

Lelut ja pinnasänky odottavat uutta perheenjäsentä. Kuva: Ruonamoiden adoptiokansio

Kun adoptiomaassa Ruonamot on valittu vanhemmiksi lapselle, pariskunta alkaa järjestellä matkaa kohti Etelä-Afrikkaa. Näihin aikoihin alkaa Tiian äitiysloma.

”Jään lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tarve on.”

Neljä viikkoa maassa kuluvat lapseen tutustuen ja muun muassa passin ja muiden virallisten asiakirjojen hankkimisessa.

– Jään lapsen kanssa kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tarve on. Adoptiolapsen kanssa suositellaan noin kahden vuoden kotihoitoa, Tiia kertoo.

Rikun on tarkoitus myös olla alussa kotona niin paljon kuin suinkin.

– Kaikki voi toki muuttua, ja kovin tarkkaan ei voikaan suunnitella. Paljon riippuu siitä, minkälainen lapsi on, kuinka kiintymyssuhteen muodostuminen etenee kummankin vanhemman kanssa ja miten arki alkaa sujua, Tiia sanoo.

Hoitosuunnitelmien lisäksi uuden perheenjäsenen saapumiseen on valmistauduttu myös järjestelemällä kotia lasta varten. Ruonamoiden kolmiossa odottaa jo valmiiksi sisustettu lastenhuone.

– Halusimme, että saamme huoneesta kuvan lasta varten tekemäämme kansioon. Täällä on kaikki valmiina, Tiia kertoo.

Minun tarinani

Ellen Jokikunnas adoptiosta Annassa: Ei tietoa prosessin etenemisestä - "Kun lapsi tulee, tuskin työskentelen kuin nyt"

Adoptio

Adoptio-odotus voi kestää vuosia – Miten käyttää pitkä odotusaika?

Adoptio

Mitä adoptioneuvonnassa kysytään? Näiden asioiden pohtimisesta hyötyvät kaikki vanhemmat

Harvinainen nimi – vain 5 tytöllä:

Sunelma

Sunelma-nimisiä naisia on syntynyt jo 1900-luvun puolivälissä. Valloittavan aurinkoinen yhdistelmä unelmaa ja suudelmaa.

Puro

Naisen nimenä Puroa esiintyy ensimmäisen kerran 1980–90-luvuilla. Tänä vuonna ainakin yksi vauva on saanut Puron nimekseen. Nimi liittyy luonnonläheiseen, sukupuolineutraaliin nimeämistrendiin.

Päivitys 5.7.2021: Kuudes Puro on kirjattu väestötietoihin!

Marjalee

Nimessä on enemmän mahtipontisuutta kuin Marjassa, mutta on kompaktimpi kuin Marjaleena. Viisi suomalaista Marjaleetä on syntynyt vuosien 1920–1979 aikana.

Juulietta

Nimi hakee vaikutteita Shakespearen tutusta rakkaustarinasta. Juulietta lausutaan hyvin samaan tapaan kuin näytelmän italialaissankaritar Giulietta kotimaassaan. Ensimmäinen Juulietta nimettiin Suomessa vuosina 1980–99.

Euli

Euli on etunimenä tällä haavaa viidellä elossa olevalla suomalaisnaisella, mutta sennimisiä syntyi enemmänkin vuosina 1920–39. Nimi sopisi täydellisesti nykytrendiin, jossa vauvat saavat erityisesti E:llä alkavia vanhahtavia nimiä.

Arija

Kuin murrealueen Arja – harvinainen naisen etunimi on esiintynyt Suomessa jo 1900–19. Arija on myös pienenpieni kylä Pohjois-Espanjassa.

Aito

Viime vuosisadan alkupuolella oli useampiakin Aito-naisia, mutta nimi on annettu tyttölapselle tällä vuosituhannella vasta kerran. Naisen nimenä hyvin havinainen, kun taas Aito-miehiä on nimetty 252.

Dagmari

Skandinaavisesti nimi voidaan nähdä yhdistelmänä, jonka alkuosa tarkoittaa päivää ja loppuosa neitoa. Mari-loppuisena nimi suomalaistuu. Ensimmäinen Dagmari sai tämän kauniin nimen 1900-luvun alussa.

Hilu

Suomessa Hilu on ollut takavuosina tuttu lempinimi Hildalle, pikkurahalla tai kotieläimen nimenä. Ensimmäinen merkintä Hilu-tytöstä löytyy vuosilta 1940–59, viimeisin vuosilta 2010–19.

Likka

Herttainen etunimi on esiintynyt jo 1940–59, ja on astetta harvinaisempi kuin myös rekisterissä oleva Tyttö (11 naisen etunimi).

Nanetta

Reipassointista nimeä on annettu hyvin harvakseltaan vuoden 1960 jälkeen. Nanette-muotoinen etunimi sen sijaan on 127 suomalaisnaisella.

Sannah

Myös esimerkiksi Jennah-nimisiä on viisi, Saarah-nimisiä 13. H-päätteiset tytönnimet alkoivat näkyä nimistössä 1960–1970-luvuilla.

Tuuna

Tuuna-nimiset ovat syntyneet 1920–2009. Kuin tuunattu Tuula, joka onkin Suomen yleisin nimi naisen ensimmäisenä etunimenä (31 188 naisella).

Monella harvinaisella nimellä on pitkä historia. Ensimmäinen Eepu on jo seniorikansalainen ja viides Eepu on syntynyt 2020.

Harvinainen nimi – vain 5 pojalla:

Olmo

Uudehko nimi, jonka vaikutteet ovat yleisemmissä Elmossa ja Osmossa.

Tiittus

Titus oli antiikin Rooman keisari. Vasta 2000-luvulla nimirekisterissä esiintyvä nimi on perisuomalaistetussa asussa.

Sipe

Esiintyi miehen nimenä ensimmäisen kerran 1940–1959. Nuorin Sipe on syntynyt Apulannan ja rumpalinsa Simo ”Sipe” Santapukin vaikutusaikana 2010-luvulla.

Riemu

Kuinka riemukas nimi! Sen historia on Suomessa yli satavuotinen.

Mietti

Nimi, jossa on paljon ajatusta. Ensimmäinen Mietti on syntynyt 1960–1979.

Päivitys 5.7.2021: Kuudes Mietti on kirjattu väestötietoihin!

Lauritsa

Mahtipontisuutta perinteiseen Lauriin? Suomen viisi Lauritsaa ovat syntyneet vuosien 1900–1999 välillä, eikä sitä ole annettu nimeksi kertaakaan 2000-luvulla.

Kaij

Muunnos Kai-nimestä, joka lienee kantautunut Ruotsin Caj-nimen peruina. Alkujaan tämänkuuloiset nimet ovat parhaan arvauksen mukaan lähteneet esiroomalaisesta Gaius-nimestä, jonka merkitys on pimeän peitossa. Kaij on annettu viiden pojan nimeksi vuosina 1920–59.

Iggy

Erittäin kansainvälinen ja rokahtava nimi, joka tuo heti mieleen ”punk-musiikin isoisän” Iggy Popin. Alkoi esiintyä Suomessa nimiharvinaisuutena 1980–90.

Päivitys 5.7.2021: Kuudes Iggy on kirjattu väestötietoihin!

Halvard

Kuin suosion uusrenesanssia elävä Alvar, mutta koristeellisempi. Vanha norjalainen nimi, joka merkitsee vartijaa. Sopii suomalaiseen suuhun ja esiintyi täkäläisessä rekisterissä jo yli sata vuotta sitten.

Eepu

E-trendiin kiinni valtavan harvinaisella nimellä – viidestä suomalaisesta kantajasta ainakin yksi on syntynyt vuonna 2020. Ensimmäinen Eepu on rekisteröity 1920–39.

Päivitys 5.7.2021: Väestötiedoissa on nyt 7 Eepua!

Cari

Suomalainen suurten ikäluokkien suosikkinimi, mutta alkukirjaimellaan aavistuksen kansainvälistettynä. Ei ole käytetty vielä 2020-luvulla, mutta Kari-vauvoja on tänä vuonna tehty tähän mennessä 17. Kreikkalainen kantanimi Makarios tarkoittaa onnellista.

Arro

Vahvasointinen ja räväkkä Arro ilmestyi nimirekisteriin 1960–79. Nimessä on yhtäaikaisesti perisuomalaista ja fantasiamaailman kaikua.

Aattu

Kekseliäs välimuoto Aatto– ja Arttu-nimistä. Uudehko idea, sillä nimi tuli käyttöön vasta 1980–1999.

Kaikkiaan Suomessa on yli 3000 etunimeä, jolla on vain viisi kantajaa. Hyvin suuri osa niistä on vierasperäisiä tai Katri-Maaritin kaltaisia yhdysnimiä, joita annettiin paljon 1900-luvun jälkipuoliskolla. Tietosuojasyistä nimirekisterissä ei ole etunimiä, joita käyttää vain 1–4 suomalaista.

Lue myös: 

Kaisli, Elo tai Viima? Katso 20 x kauneimmat harvinaiset luontonimet tytöille ja pojille!

Huomasitko, mikä yhdistää Suomen rakastetuimpia etunimiä? 5 tämän hetken nimitrendiä

”Poika sai alkunsa kesämökillä ulkosaunassa tai Turussa hotellissa. Mies haluaa ehdottomasti uskoa, että tärppi kävi saunareissulla. Niin rakas tuo sukupolvelta toiselle siirtynyt kesäpaikka hänelle on, ja tuleehan aikanaan siirtymään pojallekin.” Äiti, 31

”Kun esikoisemme sai alkunsa, tilanne oli kaikkea muuta kuin kiihkeä: kumpikaan ei ollut lähelläkään hedelmöityspaikkaa, emmekä olleet edes lähellä toisiamme. Siittiöt oli kuljetettu purkissa hedelmöitysklinikalle ja munasolut poimittu etukäteen talteen. Siellä ne kohtasivat lasimaljassa, kun me pakersimme aivan arkisesti töissä. Iltaisin kyllä ehdimme jännittää, mitä soluillemme mahtaa kuulua.” Äiti, 36

”Panamassa. Puoli vuotta ennen reissua oli koettu kohdunulkoinen raskaus, ja sitä ennen useita keskenmenoja. Olimme lapsettomuuspuolen asiakkaita, mutta poika sai reissussa alkunsa tätä asiaa lainkaan miettimättä. Olimme päättäneet siirtää hoitojen alkamista ja nauttia hetken elämästä ilman loputonta kiertojen vahtaamista.” Äiti, 33

Muistojeni säkkituoli

”Kakkonen sai alkunsa palattuani innoissani gynekologilta. Odotin, että mies tulee töistä, ja pyysin ystävätärtäni lasten kanssa hiekkalaatikolle. Yhdynnässä meni kaksi minuuttia, ja olin viiden minuutin kuluttua takaisin hiekkalaatikolla kertomassa ystävättärelleni, kuinka ovulaatio on tänään tapahtunut. Että ei kovin romanttista meillä.” Äiti, 30

”Olihan siinä tunnelmaa, kun hipit hoilasivat pihalla ’Vastusta ylikansoitusta’!”

”Noloa, että tiedän niin tarkkaan hedelmöityksen… se antaa kuvan, että harvaanpa tapahtuu ’sitä’. Esikoinen sai alkunsa kotona säkkituolissa. Sama säkkituoli toimi toisellakin kerralla. Että tuntui haikealta hävittää tuo säkkituoli. Muut eivät voisi kuvitella, mitä sen historiaan mahtuukaan!” Äiti, 39

”Esikoisemme sai alkunsa erityisen vauhdikkaasti, noin 140 km:n tuntinopeudella. Ihan tarkka paikka ei ole tiedossa, mutta Pasilasta Turkuun päin mentiin. Toisen alku ei ollut yhtä nopea, mutta tunnelmallisempi. Kiasma on edelleen suosikkipaikkojani.
Olemme sateenkaariperhe, ja treffasimme luovuttajan kanssa vain pikaisesti ovulaatiopäivänä. Treffipaikka oli aikataulusyistä Pasilan asema, ja suoritin yrityksen kotimatkalla IC-junassa. Toisella kerralla tapasimme Kiasmassa ja koska siellä oli hyvät tilat, oli helpointa hoitaa itse asiakin siellä.
Olen harkinnut isänpäiväkorttien lähettämistä VR:lle ja Kiasmalle.” Äiti, 31

Pölyinen koriste-esine muistuttaa rakkauden hekumasta.

”Olimme uutena vuotena Kuusamossa mökkeilemässä parin päivän ajan. Ovulaatio osui sattumalta näille päiville, seksiä harrastimme kerran. Nauroin ja sanoin: ’Jos nyt sitten tärppäsi, lapsen nimeksi tulee Kuusamo.’ Tärppäsihän se, mutta lapsi jäi nimeämättä Kuusamoksi.” Äiti, 26

”Tyttöä piti ihan tehdäkin pari kuukautta, joten tiedän, että hän sai alkunsa olohuoneen sohvalla. Päivää en tarkalleen tiedä, mutta joskus joulun aikoihin. Minulla on yhdestä koriste-esineestä pyyhkimättä pölyt, joita katselin silloin joulun maissa, kun kylvöjä suoritettiin. Nyt en saa niitä pyyhittyä; ne ovat kuin muistoja, joita vaalin.” Äiti, 30

”Lapsi sai alkunsa lopputyöstressin hellitettyä opiskelija-asunnon parvella ja paikallisten hippien hoilatessa taistolaislauluja ikkunan takana kevään ensimmäisissä grillibileissä. Olihan siinä tunnelmaa, kun pihalta kuuluu ’vastusta ylikansoitusta’!” Äiti, 26

Lähde: Kaksplussan arkisto, 6/2009

Muistatko ikuisesti, missä oma rakkauden hedelmänne saatettiin alulle? Jätä kommentti!

Synnytys- ja naistentautiopin dosentti Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta kertoo, mistä tuulimunaraskaudet johtuvat – ja millä tavalla ne vaikuttavat uusiin raskautumisyrityksiin.

Mitä tuulimunaraskaus tarkoittaa?

Tuulimunaraskaus alkaa onnistuneesta hedelmöittymisestä, mutta sikiö ei syystä tai toisesta ala kehittyä. Naisella on samanlaisia alkuraskauden oireita kuin tavallisessakin raskaudessa, sillä raskaushormoni hCG:tä erittyy jo.

– Tuulimunaraskaudessa ainoastaan tyhjä istukkapussi ja istukka kasvavat, Heikkinen kertoo.

Istukka myös jatkaa hCG-hormonin erittämistä, vaikka alkiota ei kohdussa olisikaan.

Tuulimuna johtuu tavallisimmin viallisesta munasolusta. Näitä viallisia munasoluja löytyy terveiden joukosta kaikilta naisilta.

– Tuulimunaraskauden alkaminen on useimmiten vain sattumasta ja huonosta tuurista johtuvaa.

Heikkinen kertoo, että on kuitenkin tiedossa, että naisen ikääntymisen myötä viallisten munasolujen ja keskenmenojen määrä lisääntyy.

Toinen, harvinaisempi syy tuulimunaraskauteen on naisen ja miehen kromosomien yhteensopimattomuus.

– Jos kromosomit eivät ”sovi yhteen”, hedelmöittynyt munasolu ei voi kehittyä. Tämä on kuitenkin harvinainen syy, jota aletaan epäillä vasta, jos parilla ei ole yhteisiä lapsia ja tuulimunaraskauksia on kolme peräkkäin.

”Ultrassa emme nähneetkään pientä sisarusta”

Tuulimunaraskaus on yleinen: se on syynä noin 70 prosenttiin kaikista keskenmenoista. Ylipäätään jopa joka kymmenes alkanut raskaus on tuulimunaraskaus. Sen yleisyys tarkoittaa, että moni on läpikäynyt saman. Viime keväänä sen koki Janette, 21, joka päätti jakaa kokemuksensa sosiaalisen median kautta myös muille.

– Ultrassa emme sitten nähneetkään pientä sisarusta, emmekä päässeet kertomaan vauvauutisia, hän kirjoittaa pitämällään Instagram-tilillä Tuulimunanimun.

– Muistin vahvasti vielä esikoisesta, miten hyvin 13. viikolla kuva kohdusta ja vauvasta näkyi heti, eikä sitä tarvinnut etsiä. Nyt näin tyhjän, mutta kasvaneen kohdun.

Janette kamppaili sen kanssa, onko hänellä oikeutta olla murheellinen. Hän itki lasta, jota ei koskaan ollutkaan, ja ajatteli toisia, joilla lapsen sydän on lakannut lyömästä.

– Edelleen minua ehkä jopa hävettää se suru, mitä tunnen tällaisesta tapauksesta. Mutta surua ei saisi verrata. Sillä jokaisen suru on oma.

Moni saman kokenut on löytänyt Janetten somesta ja saanut purkaa hänelle omat tunteensa. Sekä Janette että hänen lukijansa ovat saaneet lohtua toisiltaan.

– Omasta kokemuksestani on nyt kulunut aikaa neljä kuukautta. Koen, että suurin suru on takanapäin, mutta ajoittain tulee hetkiä, kun asia nousee vahvasti mieleen, Janette kertoo Kaksplussalle.

Tuulimuna todetaan tavallisesti kahdessa ultrassa

Tuulimunaraskauden oireena on yleensä ainoastaan verinen vuoto, joka alkaa jossakin vaiheessa alkuraskautta.

– Tavallinen oire, josta tuulimunaraskauden voi huomata, on ylimääräinen verinen vuoto, joka voi olla alkavan keskenmenon merkki, dosentti Anna-Mari Heikkinen kertoo.

Useimmiten tuulimunaraskaus löydetään kuitenkin ultraäänitutkimuksessa, sillä niitä tehdään jo alkuraskauden aikana.

– Tällöin ultraäänitutkimuksessa kohdusta löytyykin vain pieni nesteontelo eikä merkkejä sikiöstä.

Toisaalta hyvin varhaisessa vaiheessa tehdyssä ultraäänitutkimuksessa voi olla, ettei sikiö vielä näy, koska raskauden kesto on niin varhainen. Se ei siis aina ole tuulimunaraskauden merkki.

– Jotta oireeton tuulimunaraskaus voidaan todeta, tarvitaan tavallisesti kaksi vähintään viikon välein tehtävää ultraäänitutkimusta, Heikkinen toteaa.

Tuulimunaraskaus voi tulla useasti

Usein tuulimunaraskaus keskeytyy itsestään noin 8.–12. raskausviikkoon mennessä. Tällöin raskaus poistuu luonnostaan vuodon mukana. Joskus tarvitaan kuitenkin apukeinoja.

– Joskus vuoto ei ala itsestään tai kohtu ei tyhjene kokonaan. Tällöin tilannetta voidaan joutua auttamaan lääkkeillä tai kaavinnalla, Heikkinen kertoo.

Tuulimunaraskaus voi olla suuri pettymys ja sen toistuminen voi huolettaa lasta toivovaa. Se ei kuitenkaan yleensä vaadi jälkiseurantaa, ja uutta raskautta voi lähteä yrittämään melko nopeasti.

– Jos vuoto loppuu itsestään, ei seurantaa tarvita. Raskautta voi yrittää heti uudelleen, vaikka yleensä keskenmenon jälkeen suositellaan odottamaan yhdet kuukautiset.

Lohduttavaa voi olla myös kuulla, ettei tuulimunaraskauteen pysty itse vaikuttamaan. Se ei ole riippuvainen perinnöllisyydestä tai elintavoista, vaan voi sattua kenen tahansa kohdalle.

– Tuulimunaraskaus on hyvin tavallinen, joten on myös suhteellisen yleistä, että se sattuu kahdesti saman naisen kohdalle. Kolme tuulimunaraskautta samalla naisella taas on jo selvästi harvinaisempaa.

Kolmannen tuulimunan kohdalla syytä aletaankin selvittää tarkemmin ja varmistamaan, ettei kyseessä ole esimerkiksi kromosomien yhteensopimattomuus.

Janette on varma, että tulee aina muistamaan kätilön sanat: ”Rutistaisin sinua nyt oikein kovasti, jos voisin”. Hän uskoo kätilön tarkoittaneen koronavirustilannetta.

– Mutta ne sanat lämmittivät todella paljon siinä tilanteessa, ja ne merkitsevät minulle edelleen todella paljon, Janette kertoo.

– Ajattelin, että joko uupumus on ottanut vallan tai sitten jotain muuta on meneillään.

Toukokuun alussa Terhi tekee positiivisen raskaustestin. Tieto pikkusisaruksesta saa aikaan iloa ja onnea, mutta Terhin mielessä vallitsee silti synkkä pohjavire.

– Tietenkin sitä luulisi, että olisi onnellinen toivotusta raskaudesta.

Varsinkin toinen kuukausi lähinnä kotona pysytellen käy voimille.

Ylimääräisiä kontakteja tulee vältellä, joten isovanhemmiltakaan ei voi pyytää apua.

– Olisi pitänyt olla ihan superäiti ja kehittää koko ajan jotain uutta askarreltavaa taaperoa viihdyttääkseen. Mutta ei vain ollut voimavaroja siihen.

Kesäkuun alussa Terhi pääsee palaamaan töihin osa-aikaisesti ja taapero päiväkotiin.

– Nyt on jo helpompaa, kun saan olla muutakin kuin kotiäti. Se on oman jaksamiseni kannalta tärkeää.

Pitkä matka syliin

Kun Terhin nyt 2-vuotias esikoinen syntyi, asiat menivät hyvin eri tavalla kuin tuore äiti oli odottanut. Synnytys kuitenkin käynnistyi normaalisti, raskausviikolla 39.

Terhi oli synnytystä edeltävänä päivänä saanut kutsun ystävänsä luo. ”Tervetuloa ihailemaan suloisia villakoiran pentuja”, viestissä luki. Pienet herttaiset koiranpennut olivat Terhistä vastustamattoman hellyyttäviä.

Oktosiinihormoni mitä todennäköisimmin hyrräsi vierailun myötä, ja ehkä jopa auttoi synnytyksen käynnistymisessä, kun se seuraavana päivänä alkoi.

Synnytys itsessään sujui hyvin. Jatkuva pieni liikehtiminen auttoi vauvaa etenemään, ja kipuun löytyi helpotusta aquarakkuloista, tens-laitteesta ja akupunktiosta.

Kun vauva saapui maailmaan, hän oli hiljainen. Isän leikatessa napanuoraa, kätilö yritti virvoittaa vauvaa. Se ei tuottanut tulosta, joten lastenlääkäri oli hälytettävä paikalle.

Terhi jäi yksin synnytyssaliin, kun poika kiidätettiin saamaan happinaamarilla lisää happea. Myös puoliso lähti vauvan mukaan.

Kätilöillä oli vuoronvaihto, ja Terhi odotteli yksin salissa repeämien ompelua. Terveydenhuollon ammattilaisena Terhi tiesi, että lyhytkin happivaje voi saada aikaan tuhoja aivoissa.

Vauvan hengitys alkoi suureksi helpotukseksi kulkea, mutta Terhi ei ollut vielä saanut kuulla sitä. Yksin synnytyssalissa minuutit tuntuivat tuhottoman pitkiltä.

Lopulta kätilö saapui ja niin myös lastenlääkäri, joka kertoi lapsen tilanteen. Poika kärrättiin hetkeksi Terhin viereen. Silloin hän sai hetken silittää vauvan kättä. Terhi itse ei vielä päässyt jalkeille, sillä repeämien ompelu oli kesken.

Ensimmäiset sylittelyt eivät olleet seesteisiä, kuten Terhi oli kuvitellut. Pitkittynyt synnytyksen jälkeinen masennus voi alkaa lapsivuoteen kokemuksista.

Neljä tuntia synnytyksen jälkeen Terhi sai vauvan syliinsä. Lapsi oli kivulias ja itki kovaa sylissä. Kätilö totesi, että olisi parempi antaa vauvan vain levätä ja toipua synnytyksestä.

Terhi nukkui eri osastolla kuin poikansa, sillä vastasyntyneiden teho-osastolla ei ollut perhehuoneita vapaana. Vauva tarvitsi tehohoitoa ja kipulääkitystä kolme vuorokautta. Sen jälkeen koitti vihdoin aika, kun perhe pääsi aloittamaan yhteisen elämän.

Masennus tuttua esikoisen vauva-ajoilta

Raskaasta alusta ja vauvan jatkuvasta sylin vaatimuksesta huolimatta Terhi nautti vauva-ajasta.

– Odotan, että pääsen imettämään toista lastamme. Esikoisen kanssa imetys oli aluksi vaikeaa, mutta silti läheisyys oli aivan ihanaa.

Elo yhdessä lipui eteenpäin. Terhin olo oli kuitenkin ajoittain henkisesti turta. Vauva oli toisinaan voimakkaan tyytymätön ja kärsi vatsavaivoista. Terhiä turhautti.

”Perjantaisin meillä oli yhteinen vapaapäivä. Niinä päivinä tunsin itseni monesti ärtyneeksi ja huonoksi äidiksi.”

1-vuotissyntymäpäivän paikkeilla Terhistä alkoi tuntua, että hän tarvitsi elämäänsä muutakin, jotta voisi hyvin. Esikoinen sai päiväkodista paikan, ja Terhi aloitti osa-aikatyöt.

Alkuun kaikki tuntui sujuvan hyvin. Uusi arki vei mukanaan, ja ratkaisu tuntui oikealta. Kunnes muutaman kuukauden päästä Terhi oli uupunut ja voi huonosti.

– Kaikki hommat tuntuivat jäävän ikään kuin kesken, kun ennen olisin hoitanut ne tehokkaasti alta pois. Lisäksi taaperon kanssa kaksin oleminen oli haastavaa. Perjantaisin meillä oli yhteinen vapaapäivä. Niinä päivinä tunsin itseni monesti ärtyneeksi ja huonoksi äidiksi.

Terhin mielessä kävi, voisiko hän olla masentunut.

Pitkittynyt synnytyksen jälkeinen masennus – terapia kannatti

Terhi itse kertoo Terapiaa Terhin kanssa -blogissaan, miten tärkeää äitien on pitää huolta fyysisestä hyvinvoinnistaan. Fysioterapian ammattilaisena hän antaa lukijoilleen äitiysfysioterapiaan ja kehonhuoltoon liittyviä vinkkejä.

Terhi muistuttaa, että henkinen puoli on myös yhtä tärkeä. Synnytyksen jälkeinen masennus tuli näkyviin työssä uupumisen myötä.

”Kesti pitkään, ennen kuin tajusin, että voin olla masentunut, vaikka olisin touhukas.”

– Menin psykologin juttusille, kun esikoinen oli 1,5-vuotias. Ensimmäinen käynnin jälkeen tunsin pitkästä aikaa surua, mutta toisaalta sen jälkeen myös iloiset hetket ovat tuntuneet voimakkaammin.

Masennusta Terhi ei ollut kokenut aiemmin elämässään.

– Kesti pitkään, ennen kuin tajusin, että voin olla masentunut, vaikka olisin touhukas, enkä mitenkään erityisen surullinen.

Toipuminen on vielä kesken, ja olo ajoittain tukala. Hän käy tapaamassa säännöllisesti neuvolapsykologia.

– On helpottavaa, että tiedän, kenen puoleen kääntyä, jos oloni menisi huonommaksi.

Toive raskaudesta viriää

Terhin touhukas esikoinen tykkää pomppia sohvalla ja rämpytellä kitaraa. Menossa oleva taapero ei enää juuri malta pysytellä sylissä.

– Viime syksynä aloin ajatella, että voisin hyvin taas tulla raskaaksi ja synnyttää, vaikka muuten esikoisen syntymän jälkeen olin ollut täysin toisissa ajatuksissa.

Marraskuussa Terhi kävi otattamassa kierukan pois.

Terhi nautti erityisesti imetyshetkistä esikoisensa kanssa.

– Päätimme, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Emme kuitenkaan tehneet raskautumisesta projektia.

Raskaus toteutui juuri silloin, kun suomalaisia ajettiin kotiensa suojaan koronapandemialta. Moni vitsailikin, että omaehtoiset eristäytymiset näkyvät ruuhkana synnytyssairaaloissa 9 kuukauden päästä, vaikka tieteilijöiden mukaan totuus voi olla päinvastainen.

Mitä merkitystä korona-arjella oli siihen, että Terhin raskaus onnistui?

– Iltaisin ei ollut menoja. Kumpikin oli kotona, joten oli hyvin aikaa keskittyä toisiimme. Toisaalta töistä pois jääminen alensi stressiäni, kun ei enää tarvinnut miettiä mahtaako minulla tai jollain asiakkaalla olla koronavirus oireettomana.

Terhi kertoi raskaudestaan varhain sometileillään ja blogissaan.

”Olen kyllästynyt peittelemään tunteita. Jos esimerkiksi keskenmeno vielä koittaisi, haluaisin murtaa tabua, että suru pitäisi surra salassa.”

– Olen nykyään Instagramissa hyvin avoin ja tykkään höpötellä stooreihin arkipäiväisiä mutta myös syvällisiä juttuja. Asian salaaminen olisi vienyt energiaa, ja toisaalta nyt voin kysellä muidenkin kokemuksia alkuraskaudesta sekä saada vinkkejä.

Toive uudesta raskaudesta yllätti Terhin itsensäkin. Kuva: Lense Productions

Vaikka raskaus ei sujuisi suunnittellusti, Terhi haluaisi kertoa silloinkin kuulumisistaan.

– Olen kyllästynyt peittelemään ja salailemaan tunteita. Jos esimerkiksi keskenmeno vielä koittaisi, haluaisin kertoa myös siitä ja ikään kuin murtaa tabuja, että suru pitäisi surra yksin ja salassa.

Terhiä mietitytti, miten hänen toipumisensa ja raskaus istuisivat yhteen.

– Päätin luottaa kehooni. Jos olisin liian uupunut, tuskin edes tulisin raskaaksi.

Sitä, kauanko Terhin toipuminen kestää, ei voi tietää. Terhin pelkona on, että masennus jää; että aina uudestaan tulee synkkiä vaiheita.

Tukea ja turvaa antaa kuitenkin ajatus siitä, että on oppinut pyytämään apua. Esikoinen myös todennäköisesti jatkaa tutussa hoitopaikassaan.

Somen rajat

Fysioterapeuttina Terhi on tottunut seuraamaan muun muassa lasten motoriikan kehittymistä. Tieto lisää toisinaan huolta.

– Olin huomaavinani, kun esikoinen oli vauva, että toinen puoli hänen vartalostaan olisi vahvempi. Ero tasoittui kuitenkin yhteen vuoteen mennessä, eikä se ole nyt näkynyt hänen liikkumisessaan.

Vauvavuonna alakuloa ei myöskään helpottanut somessa pyörivien, helppojen ja rauhallisten vauvojen äitien päivitykset. Välillä Terhille tuli ajatuksia, eikö hänen vauvansa ole koskaan tyytyväinen.

– Tykkään itse olla avoin ja kertoa niistä huonoistakin hetkistä somessa. Oli oppimista siinä, että jotkut saattavat paljastaa vain ne hyvät hetket, jolloin hankalat ajat jäävät näkymättömiin.

Aktiivisen taaperon äitinä elämä on tasapainottelua, tietää Terhi.

Hän toivoo, että tarinansa kertominen voisi auttaa muita, joilla on kokemuksia synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

– Vaikka ei olisi masennustakaan, allekirjoitan täysin väittämän siitä, että jokaisen ihmisen kannattaisi ainakin kerran elämässään käydä psykologin juttusilla.

Korona-aika ja masennuksen pitkittyminen eivät kuitenkaan estä Terhiä haaveilemasta uudesta tulokkaasta. Fysioterapeuttia ilahduttavat erityisesti motorisen kehityksen virstanpylväät.

– Kaiken muun hienon ohella on huikeaa, kun vauva, joka aluksi vain pötköttelee, alkaa hiljalleen löytää itsensä ja kroppansa.

Lue myös: Annikan paino lähti raskausaikana poikkeuksellisen rajuun nousuun – yllättävä syy vei leikkaukseen, joka kevensi 50 kiloa

– Rasvakudos tuottaa naissukuhormoni estrogeeniä, ja sen pitoisuus on suurentunut ylipainoisilla naisilla. Ylipaino aiheuttaa naisilla myös poikkeavan korkeita miessukuhormonitasoja, mikä johtuu pääosin insuliiniherkkyyden heikentymisestä, tutkimuslääkäri Susanna Savukoski Oulun yliopistollisesta sairaalasta kertoo.

Epänormaalit sukupuolihormonitasot häiritsevät aivojen ja munasarjojen välistä säätelyjärjestelmää, ja siten munasolun kypsyminen voi häiriintyä. Tämä ilmenee pitkittyneinä tai epäsäännöllisinä kuukautiskiertoina ja ovulaatiohäiriöinä.

On hyvä huomioida, että ylipainon vaikutus hedelmällisyyteen liittyy nimenomaan keskimääräistä suurempaan rasvakudoksen määrään. Painoindeksi (BMI) on melko karkea mittari tästä, koska se ei huomioi lainkaan esimerkiksi lihaskudoksen määrää.

Ylipaino ja raskaus: terveysriskit suurenevat

Se, kuinka paljon ylipainoa pitää olla, jotta raskaaksi tuleminen voi vaikeutua, on hyvin yksilöllistä.

– On synnyttäjiä, jotka on hyvinkin ylipainoisia ja joilla raskaus alkanut helposti. Osalla taas pienikin ylipaino voi tehdä raskaaksi tulemisesta vaikeaa, Susanna Savukoski sanoo.

Erityisesti naisilla, jotka kärsivät munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, jo lievä ylipaino voi häiritä kuukautiskiertoa ja vaikeuttaa raskautumista. Heille suositellaankin normaalipainoon (BMI ≤ 25) pyrkimistä.

– Monilla, joilla on taipumusta monirakkulaisiin munasarjoihin, jo viiden prosentin painonpudotus korjaa hormonitasapainoa niin, että kuukautiskierto säännöllistyy ja raskaus pääsee alkamaan.

Toisaalta on naisia, joilla on hyvin merkittävästi ylipainoa, mutta raskaus alkaa kuitenkin ongelmitta.

– Hormonitoiminnassa ja aineenvaihdunnassa on suuria yksilöllisiä eroja. Osa näistä selittyy perintötekijöillä. Myös elämäntavoilla voi olla vaikutusta.

Suositusten mukainen ruokavalio, liikunta ja tupakoimattomuus auttavat aineenvaihduntaa ja voivat edistää raskaaksi tuloa sekä vähentää riskiä raskauskomplikaatioihin, vaikka ylipainoa olisikin.

– Kuitenkin painoasioihin olisi hyvä kiinnittää huomiota raskauden suunnitteluvaiheessa, koska ylipaino valitettavasti suurentaa riskiä esimerkiksi raskausdiabetekseen ja verenpaineen nousuun, vaikka raskaus sinänsä alkaisikin helposti.

Raskauskomplikaatioiden riskin suuruus kasvaa sitä mukaan, mitä enemmän ylipainoa on.

Näistä syistä ylipaino ja raskaus on riskiyhdistelmä:

• Merkittävästi ylipainoisilla (BMI ≥ 35) riski raskausdiabetekseen on 6-kertainen verrattuna normaalipainoisiin.
• Ylipainoisilla naisilla (BMI ≥ 30) on 3-kertainen riski raskaudenaikaiseen verenpaineen nousuun.
• Heillä on myös suurentunut riski sikiön suureen syntymäpainoon. Kasvun kiihtymisen riskiä lisää myös merkittävästi, jos normaalipainoisen odottajan paino nousee raskausaikana poikkeavan paljon.
• Ylipaino haastaa ultraäänitutkimusta. Sikiöön saadaan sitä tarkempi näkyvyys, mitä lyhyempi etäisyys kohdusta on äidin iholle. Runsas rasvakerros voi jättää näkymän epätarkaksi, ja rakenteiden sekä painon arvio vaikeutuvat.
• Ylipainoisilla yleistyvät myös synnytyksen ja lapsivuodeajan komplikaatiot: synnytysverenvuoto, tulehdukset sekä laskimotukos. On yleisempää, että vastasyntynyt tarvitsee lastenlääkärin hoitoa synnytyksen jälkeen.

Riskeistä puhuessa tulee huomioida, että ne tarkoittavat asioiden todennäköisyyksiä, Susanna Savukoski muistuttaa.

– Ylipaino ja raskaus eivät tarkoita, että ongelmia välttämättä tulisi. Komplikaatioita voi myös tulla, vaikka odottajan paino olisi normaali.

Ylipainon lisäksi esimerkiksi tupakointi ja äidin korkeampi ikä ovat raskauskomplikaatioiden riskiä suurentavia tekijöitä.

Pieniä tapojen muutoksia ennen raskautta

Painonhallintaan on hyvä kiinnittää huomioita jo ennen raskautta. Painonpudotuksesta ennen raskautta on ylipainoiselle naiselle hyötyä, vaikkei normaalipainoon päästäisikään.

”Moni voi olla päivän syömättä ja illalla on sitten tullut syötyä paljon.”

Säännöllisillä aterioilla, kasvisten ja hyvien rasvojen lisäämisellä ja annoskokoa omaan energiankulutukseen sopivaksi viilaamaalla voidaan jo saada tuloksia. Hedelmällisyyden parantumisen lisäksi yleinen hyvinvointi voi kohentua, kun elämäntavat muuttuvat terveellisemmiksi.

– Esimerkiksi monet raskausdiabeetikot sanovat huomanneensa, miten suuri merkitys säännöllisellä syömisellä on hyvinvoinnille. Aiemmin moni on voinut olla koko päivän syömättä ja illalla on sitten tullut syötyä paljon ja epäterveellisesti.

Lisäksi liikunta kannattaa ottaa osaksi arkea. Se korjaa tehokkaasti insuliiniresistenssia, vaikuttaa rasvakudoksen jakautumiseen ja auttaa pudottamaan keskivartalolle kertyineitä liikakiloja, jotka tekevät aineenvaihdunnalle hallaa.

Susanna Savukoski painottaa, ettei liian suuria tavoitteita painonpudotukselle tarvitse asettaa. Tiettyyn painolukemaan pyrkiminen ei edes ole perusteltua, vaan tärkeämpää on miettiä, onko ruokailu- ja liikuntatottumuksissa jotakin, mitä olisi hyödyllistä muuttaa.

–  Hedelmällisyyden ja aineenvaihdunnan terveyden kannalta pienikin painon pudotus on ehdottomasti eteenpäin. On tosi hyvä alku, jos lisää kasvisten määrää ja ottaa tavoitteeksi vaikka kävelylenkin kolme kertaa viikossa.

Lähes joka viidennellä synnyttäjällä Suomessa diagnosoidaan raskausdiabetes. Äitien sokerirasituskoe paljastaa diabeteksen viimeistään viikoilla 24–28. Toisaalta niillä, joiden riski sairastua raskausdiabetekseen arvioidaan korkeaksi, koe tehdään jo viikoilla 12–16.

Tehtiinpä sokerirasitus aiemmin tai myöhemmin, käytössä ovat samat raja-arvot. Ne on määritelty loppuraskaudessa tehtyjen tutkimusten avulla.

Yli 1 600 odottavaa äitiä osallistui Etelä-Karjalassa vuosina 2013–2017 tutkimukseen Early Diagnosis of Diabetes in Pregnancy (EDDIE), jonka tulokset on nyt julkaistu. Siinä selvitettiin, muuttuvatko sokerirasituskokeen tulokset raskauden aikana ja voidaanko samoja raja-arvoja käyttää sekä alku- että loppuraskaudessa.

Raskausviikoilla 12–16 olevat äidit joivat aamulla paaston jälkeen 75 grammaa glukoosiliuosta. Verensokeri mitataan sokerirasituskokeessa ennen liuoksen juomista sekä sen jälkeen. Koe toistettiin viikoilla 24–28 niille, joiden tulokset olivat nykyisten arvojen puitteissa normaalit.

Sokerirasitus – Eri viitearvot alku- ja loppuraskauteen

Tutkimuksessa selvisi, että nykyiset viitearvot eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla läpi raskauden.

– Käytössä olevilla seulonnan raja-arvoilla ei kuitenkaan löydetty niitä naisia, joilla diagnosoitiin myöhemmin insuliinihoitoa vaativa raskausdiabetes raskausviikoilla 24–28, erikoistuva lääkäri, lääketieteen tohtori Miira Klemetti HUSin Naistenklinikalta kertoo tiedotteessa.

– Alkuraskauteen tarvitaan siis omat näyttöön perustuvat sokerirasituskokeen viitearvot, jotta pystyttäisiin paremmin tunnistamaan kliinisesti merkittävät glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja toisaalta välttämään ylidiagnostiikkaa, Klemetti sanoo.

Tutkimuksessa alkuraskauden diabeteksen esiintyvyys oli suurta, noin 15 prosentin luokkaa.

Odottajan sokeriaineenvaihdunta muuttuu huomattavasti raskauden edetessä, vaikka kyseessä olisi normaali raskaus. On siis todennäköistä, että samat raja-arvot eivät ole ihanteelliset koko raskauden ajalle.

Ei ole kuitenkaan vielä selvää, millaiset raja-arvot toimivat parhaiten alkuraskaudessa.

– Toistaiseksi on siis epäselvää, millaisilla raja-arvoilla raskausdiabetes tulisi diagnosoida ennen 24. raskausviikkoa, Klemetti toteaa.

Nämä lisäävät raskausdiabeteksen riskiä – elämäntapamuutokset hoidettava jo raskautta suunnitellessa

Elämäntaparemontti kannattaisi tehdä jo raskautta suunnitellessa.

Raskausdiabeteksen riskiä kasvattavat muun muassa odottajan ylipaino, perintötekijät ja korkea ikä. Odottajien ylipaino on yhä yleisempää, kuten myös raskausdiabetes.

Tällä hetkellä raskausdiabeteksen syihin puututaan vasta loppuraskaudessa, kun diagnoosi saadaan selville. Hoidoksi suositellaan verensokerin seurantaa, ruokavaliohoitoa ja liikuntaa sekä tarvittaessa lääkitystä.

– Äidin lihavuus vaikuttaa kuitenkin jo varhaisraskaudesta lähtien metaboliseen ympäristöön, jossa sikiö ja istukka kehittyvät. Elintapamuutosten tekemiseen tulisikin kannustaa ja avustaa jo raskautta suunnittelevia naisia ja nuoria perheitä, Klemetti sanoo.

Todellisuudessa monet stressaavat raskausaikana suuren elämänmuutoksen vuoksi, vaikka odotus olisikin toivottu. Raskaus tuo myös mukanaan osalle odottajista erilaisia vaivoja. Tämä voi yllättää esikoistaan odottavat vanhemmat.

Kysyimme lukijoilta, mitä he tekisivät toisin raskausaikana.

1. Lepäisin ja nukkuisin

– Ehkä olisin voinut levätä enemmän enkä häärätä koko maailmaa valmiiksi.

– Lepäisin enemmän ehdottomasti. Nukkuisin varastoon, jos niin olisi voinut tehdä.

Suurin osa vastaajista korosti levon merkitystä. Vaikka unta ei voi varastoida tai tallettaa, on aina parempi, jos ei vauvan syntyessä ole valmiiksi uupunut.

Levänneenä ei myöskään hermoile yhtä helposti kuin väsyneenä. Tunnekuohuja voi  yrittää loiventaa nukkumalla riittävästi. Herkkuhimokin pysyy paremmin kurissa.

2. Raskausaika – Hermoilisin vähemmän

– Keskittyisin enemmän mielen tasapainoon ja tekisin enemmän asioita, jotka ilahduttaisivat itseäni.

– Olisin armollisempi omia ajatuksiani kohtaan. Puoliso oletti, että olisin vain onneni kukkuloilla. Tosiasiassa mietin monta kertaa, että oliko raskautuminen sittenkään hyvä ajatus ja miten elämämme tulee muuttumaan. Loppuraskaudessa alkoi tuntua, että olin märehtinyt tarpeeksi.

”Älä hermoile!” Helpommin sanottu kuin tehty. Suureen elämänmuutokseen, jonka raskaus tuo tullessaan, kuuluu vääjäämättä myös negatiivisia tunteita. Niiden tarkoituksena on valmistaa vanhempia tulevaan.

Odottajan kannattaa kuitenkin pyrkiä vahvistamaan positiivisia mielikuvia omasta vanhemmuudesta ja vauvasta. On myös tärkeää tehdä asioita, jotka vievät ajatukset hetkeksi muualle intensiivisestä odotuksesta.

Jos murehtiminen tuntuu karkaavan liiallisuuksiin tai olo on masentunut, kannattaa huoliin ehdottomasti hakea apua. Neuvolapsykologille voi kysyä lähetettä oman kunnan neuvola-ajanvarauksen kautta.

Raskausaika: Uiminen on sopivaa liikuntaa, ja se onnistuu yleensä loppuraskaudessakin. Kuva: iStock

3. Aloittaisin kuntoilun

– Ehdottomasti liikkuisin enemmän, jos siitä jäisi into liikkua paljon myös vauvan kanssa.

– Synnytyksen jälkeen palautuminen olisi helpompaa, jos olisin liikkunut enemmän.

Raskaana liikunta ei välttämättä houkuttele – varsinkin, jos kuvottava olo jatkuu yötä päivää tai väsymys vaivaa. Moni lukija kuitenkin toivoi, että olisi joko aloittanut jumppaamisen tai pitänyt kuntoa yllä raskausaikana. Niin vauvan synnyttyä olisi matalampi kynnys lähteä liikkeelle.

Lantionpohjan lihasten jumppaa voi tehdä vaikka sängyssä tai sohvalla nuutuneimpina päivinä. Säännöllinen jumppa ehkäisee virtsankarkailua ja laskeumia.

4. Viettäisin enemmän aikaa ystävien kanssa

– Ystäviä tapaisin enemmän. Synnytyksen jälkeen ei jaksa nähdä kavereita niin usein.

– En kehdannut toivoa baby shower -juhlia, vaikka olisin sellaisia kovasti kaivannut. Nyt yrittäisin vihjaista kaverilleni asiasta.

Vauvan synnyttyä ystävien tapaaminen voi jäädä joksikin ajaksi taka-alalle. Varsinkin imettävän vanhemman voi olla vaikea irtautua pienestä, tiheään maitoa halajavasta vauvasta.

Raskaana kannattaakin nauttia ystävien seurasta, pitää yhdessä hauskaa ja iloita vauvan saapumisesta. Läheisten ihmisten seura voi sitä paitsi rauhoittaa, kun odottaja tuntee olevansa herkimmillään.

5. Söisin toisin

– Tekisin vielä terveellisempää ruokaa odottavalle puolisolle.

– Olisin liikkunut enemmän ja syönyt terveellisemmin, koska voin koko raskauden todella hyvin. Turhaan kertyi yli 20 raskauskiloa, kun söi miten sattui. Puolet aivan turhaa, joita nyt sitten hikipäässä yritän sulatella.

Raskausaikana ruokavaliota saattaa joutua muuttamaan, sillä odottajan pitää huomioida monta ravitsemuksellista seikkaa. Alkoholi on ehdottomassa pannassa, kuten myös listerioosiriskin sisältävät tuotteet. Sen sijaan esimerkiksi kofeiinia voi nauttia rajoitetusti.

Turvallinen ravinto takaa odottajan ja vauvan hyvinvoinnin, ja se auttaa myös painonhallinnassa.

6. Hellisin itseäni

– Raivaisin kalenterista tilaa mammajoogalle ja vyöhyketerapialle. Söisin myös huolettomammin, enkä stressaisi jokaista suupalaa.

– Kävisin elokuvissa, yksin uimahallissa ja kävelyillä luurit päässä.

Kun vauva ilmoittaa tulostaan, alkaa moni miettiä, mitä kaikkea tekemätöntä pitäisi vielä ehtiä hoitaa ennen kuin raskausaika on ohi ja h-hetki käsillä. Voi olla toki rauhoittavaa ajatella, että vielä ehtii tehdä asian jos toisenkin.

On kuitenkin hyvä myös pysähtyä hemmottelemaan itseään – nyt jos koskaan se kannattaa.

Rentoutunut ja hyvä olo vaikuttaa myös vauvan hyvinvointiin. Lisäksi pienten lasten vanhemmilla oma aika on tunnetusti kortilla, joten raskausaikana siihenkin kannattaa satsata.

Raskausaika on lupa käyttää osiltaan myös loikoiluun. Kuva: iStock

7. Raskausaika: Viettäisin aikaa lasteni seurassa

– Halaisin esikoistani vieläkin useammin.

– Retkeilisin ja touhuaisin enemmän yhdessä vauvan isosisarusten kanssa. 

Vauva vaatii paljon vanhemman huomiota. Niinpä perheen muut lapset usein kokevat mustasukkaisuutta, mikä on täysin normaalia. Odottaja itsekin saattaa olla huolissaan, miten huomiota ja aikaa riittää kaikille lapsille vauvan synnyttyä.

Lasten kanssa oleminen ja yhdessä tekeminen kannattaa ennen vauvan saapumista. Lapsille ja vanhemmallekin jää hyviä muistoja, jotka lämmittävät silloin, kun yhteistä aikaa ei ole niin helppoa järjestää.

8. Tallettaisin muistoja raskausajasta

– Kävisin odotusajan kuvauksessa. Ammattilaisen ottamat kuvat olisivat takuulla kauniita muistoja.

– Valokuvia raskausajalta löytyy, mutta vatsasta ei varsinaisesti ole otoksia. Ihastelisin niitä mielelläni nyt, kun oma olo ei enää ole tukala.

Raskausvatsa ja muut ulkoiset keholliset muutokset ovat ainutlaatuisia. Vatsan kanssa olo saattaa olla kömpelö, mutta joskus tulet vielä muistelemaan kaiholla pyöristynyttä kaunistusta.

Monet lukijat haikailivat valokuvien perään. Muista kuvata tai pyytää jotakuta toista ottamaan otoksia vartalostasi. Niistä on varmasti iloa myöhemmin.

9. Valmistaisin ruokia pakastimeen

– Tekisin pakkaseen ruokia ja kahviherkkuja valmiiksi.

Vauvan kanssa ruuan laittaminen ei ole aina mutkatonta hommaa. Varsinkin ensimmäiset kuukaudet voivat olla taiteilua, sillä yleensä vauvat kaipaavat maitoa tiheään.

Kaupan valmisruuat ovat täysin hyväksyttävää murkinaa, mutta ruokaa voi myös pakastaa niiden päivien varalle, kun alat olla aivan kyllästynyt valmismakaronilaatikkoon.

10. Mikä tärkeintä… nauttisin olostani ja kasvavasta vauvasta

– Nauttisin jokaisesta hetkestä ja potkusta.

– Silittelisin kasvavaa vatsaa ja juttelisin vauvalle.

On päiviä, jolloin raskausaika ja sen tuoma olotila kyllästyttää. Vauva-arkeen valmistautuminen saattaa viedä niin paljon huomiota, että odottaja unohtaa pysähtyä iloitsemaan raskaudesta.

Helli vatsaasi ja siellä elävää pientä ihmettä. Sinulla on lupa unohtaa kaikki ulkopuoliset murheet hetkeksi ja iloita vauvasta, jonka kanssa elämänmittainen matkanne on juuri alkamassa.

Anna.fi: Raskaus ei aina olekaan niin auvoisaa aikaa

Kursivoidut kohdat ovat vastauksia Kaksplussan Facebook-kyselyyn.

Onko asennolla väliä?

Erilaisiin asentoihin liittyy paljon myyttejä. Joidenkin uskomusten mukaan perinteinen lähetyssaarnaaja on paras, koska siinä nainen on makuuasennossa.

Todellisia tieteellisiä tutkimuksia ei ole tukemassa sitä, että jokin asento olisi toista parempi. Kannattaa siis pitää hauskaa vauvantekopuuhissa ja kokeilla erilaisia asentoja. Haittaakaan siitä ei ole!

1990-luvulla tutkittiin uskomusta, jonka mukaan lähetyssaarnaja-asennossa saisi alulle tyttövauvan. Amerikkalaistutkimuksen tuloksena oli, ettei asennolla eikä yhdynnän ajoituksellakaan ollut mitään vaikutusta sukupuoleen.

Hedelmöitys: Voiko särkylääkkeitä syödä?

Tulehduskipulääkkeiden vaikutukset hedelmöittymiseen vaihtelevat valmistekohtaisesti. Etenkin sellaisten särkylääkkeiden, jotka toimivat prostaglandiinien estäjinä, on todettu olevan haitallisia. Esimerkiksi suosittu ibuprofeeni on tällainen.

Jatkuva särkylääkkeiden käyttö saattaa aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä ja heikentää raskaaksi tuloa. Tilapäisesti käytettynä niillä ei kuitenkaan ole todettu olevan haittaa. Käyttöä kannattaa kuitenkin välttää erityisesti ovulaation aikoihin.

Harvakseltaan syötynä särkylääke ei häiritse hedelmöittymisen mahdollisuutta.

Uskaltaako alkoholia käyttää?

Runsaan alkoholin käytön on tutkittu laskevan hedelmällisyyttä ja alentavan estrogeenitasoa, jolla voi olla vaikutusta ovulaatioon.  Usein naisia kehotetaankin lopettamaan alkoholin käyttö kokonaan jo raskautta suunniteltaessa. Eli kyllä, alkoholin käyttöä kannattaa ainakin vähentää, jos ei kokonaan lopettaa, jos hedelmöitys on haaveissa.

 Voiko roskaruoka estää hedelmöittymisen?

Pelkällä roskaruokalinjalla ei kannata elellä, jos toiveissa on lapsi. Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio nimittäin lisäävät raskaaksi tulon mahdollisuuksia.

Perinteisen lautasmallin noudattaminen voi auttaa syömään terveellisesti. Tietyillä ruoka-aineilla, kuten rasvaisilla kaloilla, kalaöljyllä, täysjyväviljalla sekä hedelmillä ja kasviksilla on joidenkin tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus hedelmällisyyteen.

Kofeiinin määrään kannattaa kiinnittää huomiota ja pitää kahvittelu 2-3 kupillisessa päivässä.

Hedelmöitys: Nostanko jalat ylös?

Pääsisivätkö siittiöt helpommin uimaan perille ”maata kohti”, jos nostaisi yhdynnän jälkeen jalat ylös? Näin voisi kuvitella, mutta tieteellisesti käytännöllä ei ole todettu olevan vaikutusta siemennesteen liikkumiseen.

Makuuasento on kuitenkin todettu hyödylliseksi. Seksin jälkeen ei siis kannata kiiruhtaa suihkuun. Joidenkin tutkimusten mukaan 15–30 minuutiksi makaamaan jääminen voi edistää raskaaksi tuloa. Painovoimalla voi siis sittenkin olla väliä.

Entä onko kuume tai turvotus enne, että tärppäsi?

On liian aikaista tehdä raskaustestiä, mutta oireita on ilmassa. Voiko raskauden aavistaa ennen plussaa? Turvotus on yleinen raskausoire, jota voi esiintyä jo ennen kuin kuukautiset jäävät väliin.

Raskauden aikana lisääntyvä keltarauhashormoni aiheuttaa kohdun sisäpinnan paksuuntumisesta ja aineenvaihdunnan hidastumisesta. Toisaalta myös kuukautiset aiheuttavat turvotusta, joten se voi olla yhtä lailla enne raskaudesta kuin tulevista kuukautista.

Koska raskaus heikentää vastustuskykyä, ei ole epätavallista, että flunssa iskee jo raskauden alkuvaiheessa. Toisaalta flunssa voi olla vain flunssa.

Lukuisat oireet voivat enteillä plussaa, mutta vain raskaustesti todella kertoo, tapahtuiko hedelmöitys.

Kun haaveissa on vauva, tärkeintä ovat terveelliset elämäntavat ja oikea ajoitus. Hedelmöittymismahdollisuus on korkeimmillaan ovulaatiopäivänä ja kaksi päivää sitä ennen.

Ovulaatiota kannattaa siis seurata, mutta asiasta ei kannata ottaa stressiä. Stressillä nimittäin tiedetään olevan negatiivinen vaikutus hyvinvointiin ja sitä kautta myös raskautumisen mahdollisuuteen. Kannattaa siis pitää mieli rentona ja kroppa hyvänä, ja nauttia!

Lähteet: Apteekki.fi, Terveyskylä, Women’s Health Mag, Aava, Mehiläinen, Medical News Today

Joidenkin mielestä vapaaehtoinen lapsettomuus on itsekäs päätös. Se, että nainen haluaa jättää lapset hankkimatta, on monille vaikea pala.

– Mutta eikö lasten hankkiminenkin ole itsekästä? Eihän lapsia hankita valtiolle veronmaksajiksi tai yrityksille työvoimaksi. Eikö lapsia hankita juuri itsekkäistä syistä, siksi että halutaan saada lapsi, Susanna Jääkangas kysyy.

Susanna ei ole koskaan halunnut saada lasta – yksinkertaisesti siitä syystä, ettei hän pidä lapsista.

– En ole koskaan pitänyt lapsista, mutta eihän sellaista saa sanoa ääneen. Niin ajatteleva leimataan huonoksi ihmiseksi. Kun ystäväni alkoivat perustaa perheitä, tunne siitä, etten halunnut omia lapsia vain vahvistui. Tapasin ystäviäni tuoreiden vauvojensa kanssa ja mietin aina uudelleen, voisiko lasten saaminen olla minunkin juttuni, hän kertoo.

– Tulin siihen tulokseen, ettei minulla ollut pienintäkään kiinnostusta perheen perustamiseen. En edes tiedä, voisinko saada lapsia, sillä asiasta ei ole koskaan ollut tarvetta ottaa selvää.

Taru Väkimiehen päätös olla hankkimatta lapsia juontaa hänen lapsuuteensa.

– Vanhempieni avioliitto ei ollut onnellinen. Koin perhe-elämän todella ahdistavana ja muistan jo teini-ikäisenä ajatelleeni, etten halua sellaista koskaan itselleni. Parikymppisenä ajatus maapallon ylikansoittumisesta vahvisti päätöstäni olla hankkimatta lapsia. Silloin ajattelin, että voisin joskus adoptoida lapsen, koska maailmassa on niin paljon kotia tarvitsevia lapsia.

Vapaaehtoinen lapsettomuus kariutti parisuhteen

Parisuhde voi ajautua karille, jos molemmat osapuolet eivät ole yhtä mieltä lasten hankkimisesta. Susannan pitkäaikainen parisuhde päättyi, koska hän ei halunnut lasta.

– Minulle päätös oli ollut jo pitkään selvä. Silloinen kumppanini toivoi, että muuttaisin mieleni ja etenisimme suhteessamme, kuten kuului edetä. En voinut hankkia lasta vain siksi, että toinen halusi sitä. Vaihtoehtoina oli jäädä ja ruveta lisääntymään tai erota, joten päätin pakata laukkuni ja lähteä. Sen jälkeen löysin miehen, joka onneksi oli lapsensa jo tehnyt, Susanna kertoo.

Vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla myös bonusperheen ”äidin” valinta, kun kumppanilla on lapsi aiemmasta suhteesta. Kuvituskuva.

Taru meni naimisiin 30-vuotiaana miehen kanssa, joka ei myöskään halunnut lapsia.

– Ajattelimme kumpikin, että maailmassa oli jo tarpeeksi porukkaa. Päätimme, että jos joskus tulisimme toisiin ajatuksiin, voisimme harkita adoptiota, Taru muistelee.

– Seurasin läheltä ystävieni perhe-elämää ja kun heillä oli hankaluuksia vauvojensa kanssa, olin helpottunut, ettei minun tarvinnut hankkia lapsia. Opin nopeasti arvostamaan vapauttani. Toki minullakin joskus oli kymmenen minuutin vauvakuume, joka syttyi, kun sain pienen vauvan syliini. Vauva oli maailman suloisin ja avuttomin, mutta vauvakuume meni silti ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Onko uusperheessä velvollisuus huolehtia kumppanin lapsista?

Tarun avioliitto kariutui kymmenen vuoden jälkeen. Sen jälkeen hän vietti vuosia sinkkuna, kunnes tapasi nykyisen kumppaninsa, jolla on lapsia.

– Muutimme yhteen, sillä olin valmis kokeilemaan perhe-elämää. Kahden vuoden yhdessä asumisen jälkeen jouduin toteamaan, että tarvitsen edelleen oman yksityisyyteni. Jatkoimme seurustelua, mutta muutimme erillemme. En halua arjessani miettiä muiden tarpeita, vaan tehdä asiat niin kuin haluan itse ne tehdä. Ehkä se sitten on itsekkyyttä, Taru miettii.

Susannakin on seurustellut pitkään miehen kanssa, jolla on lapsia. Aiemman parisuhteensa kariuduttua vapaaehtoiseen lapsettomuuteen, Susanna halusi jo uuden suhteen alkumetreillä tehdä selväksi, että jos kumppani haluaisi lisää lapsia, suhde kannattaisi lopettaa heti.

– Hän onneksi hyväksyi päätökseni, eikä itsekään halunnut enempää lapsia. En ole halunnut ottaa äitipuolen roolia. En koe, että minulla on velvollisuuksia kumppanini lapsia kohtaan. En laita ruokaa tai pese lasten pyykkejä, vaan se on mieheni tehtävä, koska kyseessä ovat hänen lapsensa. Monet varmasti osallistuvat uusperheessä lasten hoitoon paljonkin, mutta itse olen valinnut tällaisen linjan.

Mikä sinussa on vikana, kun et halua lapsia?

Susannan vanhemmat toivoivat pitkään, että vapaaehtoinen lapsettomuus olisi vaihe.

– Nyt kun täytän tänä vuonna 44, perheeni on pikkuhiljaa hylännyt ajatuksen siitä, että saisin omia lapsia, Susanna kertoo.

Hänen kahdesta siskostaan toinen on Susannan tavoin lapseton omasta tahdostaan.

– Toisella siskollani on lapsia ja vanhemmillani siten lapsenlapsia, joihin keskittyä. Se on onneksi vähentänyt painettani omien lasten hankkimiseen.

Tarun perhe on hyväksynyt hänen päätöksensä olla hankkimatta lapsia.

– Suvussamme on aina muutamien sukupolvien välein ollut nainen, jolla ei ole ollut lapsia. Oman tiensä kulkija, joka on tehnyt omat ratkaisunsa. Kukaan perheestäni ei ole kysynyt minulta, aionko tehdä lapsia tai painostanut minua millään tavoin.

Sen sijaan vieraat ihmiset ovat kommentoineet Tarun ja Susannan päätöstä välillä rajullakin tavalla.

”Minulle on sanottu, ettei nainen voi olla kokonainen ilman lapsia.”

– Minua on säälitty, ihmetelty ja moitittu ratkaisuni vuoksi, Taru huokaa.

– Joku on joskus kysynyt, mikä minussa on vikana, kun en halua lapsia. Minulle on myös sanottu, että nainen ei voi olla kokonainen, jos hän ei hanki lapsia. Vielä joitakin vuosia sitten minulle saatettiin sanoa, että älä huoli, kyllä sinä vielä ehdit.

Susannaa on varoiteltu siitä, että hän saattaisi katua päätöstään myöhemmin.

– Olen itse ajatellut sen niin päin, että entä jos minä katuisin lapsen hankkimista. Minulta on monesti kysytty, kuka minut hoitaa, kun olen vanha. Eihän vanhempi voi olettaa, että lapsi hoitaa hänet siinä vaiheessa. Entä jos lapsi asuu kaukana tai ei muuten vain halua hoitaa vanhempaansa?

Vapaaehtoinen lapsettomuus: surutyötä päätöksestä

Kumpikaan naisista ei ole katunut valintaansa tai tullut toisiin ajatuksiin. Taru kuitenkin havahtui hieman ennen 40-vuotispäiväänsä siihen, että häntä alkoi itkettää joka kerta, kun hän näki pieniä lapsia.

– Silloin tajusin tekeväni surutyötä päätökseni vuoksi. Olen kehottanut nuorempia ystäviäni, jotka miettivät lapsettomuutta puntaroimaan päätöstään tarkkaan, etteivät katuisi sitä myöhemmin. Olisi surullista havahtua 50-vuotiaana siihen, että olisi halunnut lapsia, mutta onkin jo liian myöhäistä.

Oma ratkaisu on tuntunut täysin oikealta.

– Olen monesti huokaissut helpotuksesta, että olen pysynyt valinnassani.

Taru täyttää tänä vuonna 50. Hänen kuukautisensa loppuivat äskettäin ja sen vuoksi hän on viime aikoina miettinyt lapsettomuuttaan uudestaan.

– Huomasin, että minullekin iski pieni haikeus siitä, että nyt on oikeasti liian myöhäistä. Toisaalta kuukautisten loppuminen oli helpotus. Olen vuosia seurannut lapsiperhe-elämää läheltä, koska veljelläni ja serkuillani on lapsia. Olen huomannut, että vanhemmat ovat ihanan ylpeitä lapsistaan. Vanhemman ja lapsen välisen rakkauden hehkutetaan olevan jotain aivan ainutlaatuista. Olen miettinyt, että jäänkö jostain olennaisesta paitsi, kun en itse voi kokea sellaisia tunteita.

Taru myöntää tuntevansa välillä haikeutta seuratessaan ystäviensä yhteydenpitoa teini-ikäisten tai jo aikuisiksi varttuneiden lastensa kanssa.

– En tuntenut haikeutta silloin, kun ystäväni perustivat perheitä. Hassua kyllä tunnen haikeutta vasta nyt, kun ystävieni lapset ovat parikymppisiä. Joskus mietin, kuka minusta pitää huolta, kun vanhenen.

”Sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä.”

Susanna ei ole joutunut miettimään ratkaisuaan missään vaiheessa uudelleen. Vapaaehtoinen lapsettomuus on aina ollut hänelle varma päätös.

– Jotkut ystävistäni ovat äideiksi tultuaan kadonneet lapsimaailmaan. En ole jaksanut tavata ihmisiä, jotka puhuvat loputtomasti korvatulehduksista. Vain sellaiset äidit ovat jääneet ystävikseni, jotka ovat säilyttäneet itsensä ja kykenevät muuhunkin kuin lapsen ympärillä pyörimiseen. Itse en ole missään vaiheessa kokenut menettäneeni mitään, kun en ole hankkinut lapsia. Eläimet ovat minun rakkauteni ja kiinnostukseni kohteita. Minulla on koiria, kissoja, lampaita, kanoja, kaneja ja mehiläisiä. Joku saattaa ajatella, että eläimet ovat minulle lapsen korvikkeita, mutta en itse ajattele niin.

Omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunet ja hyvä seksielämä

Molemmat naiset kokevat voineensa elää enemmän omannäköistään elämää, kun ovat jättäneet lapset hankkimatta. Mitä he ovat saaneet tilalle?

– Olen ollut yli 20 vuotta yrittäjänä. Arvostan vapauttani ja sitä, että olen pystynyt säätelemään aikaani, niin kuin parhaaksi koen. Monesti olen tuntenut helpotusta, ettei minun tarvitse miettiä tuollaisia, kun olen seurannut ystäviäni, jotka rasittuvat lastensa kouluista tulevista viesteistä ja keräyksistä, Taru kertoo.

Susanna kokee, että on voinut paremmin keskittyä mielenkiintoisiksi kokemiinsa asioihin, kun hänen aikansa ei ole mennyt lapseen.

– Arvostan valtavasti omaa aikaa, rauhaa, kunnon yöunia ja hyvää seksielämää. Uskon, että lapsi veisi minulta ne kaikki, hän sanoo.

– En kestä meteliä, hässäkkää tai sitä, että joku on koko ajan vaatimassa minulta jotain. Kyse ei ole siitä, että olisin uraohjus tai ikuinen bilettäjä, joka ei raaski luopua teini-iästään. En vain yksinkertaisesti ole kiinnostunut lapsista.

Lue myös: Miten kohdata ystävä, joka ei voi saada lapsia? 8 kultaista neuvoa

Nyt hoitoja on käynnistetty uudestaan Euroopan fertiliteettiyhdistys ESHRE:n suositusten mukaisesti.

Jo huhti-toukokuun taitteessa sekä julkisella että yksityisellä puolella alettiin tehdä ovulaatioinduktio- ja inseminaatiohoitoja sekä pakastettujen alkioiden siirtoja.

HUS ilmoitti tiedotteessaan, että se jatkaa myös koeputkihedelmöityshoitoja (IVF/ICSI) 14. toukokuuta alkaen. HUSin lisääntymislääketieteen yksikkö on arvioinut epidemiatilanteen sellaiseksi, että koeputkihedelmöityshoidot voidaan aloittaa.

Myös KYSissa IVF-stimulaatiohoidot aloitetaan uudelleen toukokuun 2020 aikana. TAYS, OYS ja TYKS eivät ole vielä kertoneet koeputkihedelmöityshoitojen jatkumisesta.

Tämänhetkisen tiedon mukaan raskaus ei lisää riskiä koronavirustartuntaan. Tartunta ei myöskään näytä lisäävän keskenmenoriskiä tai aiheuttavan haittaa sikiölle.

Lapsettomuushoidot jatkuvat, mutta kaikki eivät vielä pääse niihin

Vaikka lapsettomuushoitoja jatketaan, aivan kaikki eivät vielä pääse hoitoihin. Hoitoon voidaan ottaa vain potilaita, jotka eivät kuulu vakavan Covid 19 -taudin riskiryhmään. Riskiryhmään kuuluvat esimerkiksi diabeetikot, verenpainetautia sairastavat tai immunosuppressiivista lääkitystä käyttävät potilaat.

– Koronavirusepidemia ei ole vielä ohi. Voimme aluksi tehdä hoitoja selvästi normaalia vähemmän, emmekä voi heti hoitaa kaikkia halukkaita, apulaisylilääkäri Varpu Ranta kertoo HUSin tiedotteessa.

Silloin, jos potilaalla ilmene koronavirustartuntaan viittaavia oireita kesken hoitojen, hoidot joudutaan keskeyttämään. Hoito voidaan joutua keskeyttämään myös epidemiatilanteen muuttuessa.

HUSin potilaat voivat ilmoittautua koeputkihedelmöityshoitoihin kuukautisten alkaessa 14. toukokuuta alkaen. Muihin lapsettomuushoitoihin eli ovulaatioinduktio- ja inseminaatiohoitoihin sekä pakastettujen alkioiden siirtoihin on voinut ilmoittautua jo 4.5 alkaen.

Ennen hoitojen aloittamista niiden turvallisuus arvioidaan yksilöllisesti jokaisen potilaan kohdalla.

Tiedotteessa muistutetaan, että poliklinikkakäynneille on tultava ilman tukihenkilöä.

Lue myös: Korona-ajan huoli: Moni äiti jää nyt todella yksin vastasyntyneen vauvan kanssa – ”Saamme päivittäin epätoivoisia yhteydenottoja”