Bergillä on hallussaan kaavio, jossa esitellään, minkä ikäisenä naisen tulisi olla raskaana, jos toiveissa on yhdestä-kolmeen lasta. Kyse on tutkimuksesta, jossa on simulaatiomenetelmällä luotu lastensaannin todennäköisyydet eri ikäisinä aloittaville.

– Väestöliitossa toivoisimme, että kaavio leviäisi ja tavoittaisi mahdollisimman monen.

Graafinen esitys hätkähdyttää: Mikäli haluaisi taata 90 prosentin todennäköisyyden sille, että saa elämänsä aikana kolme lasta, tulisi katraan ensimmäistä lasta alkaa yrittää jo 23-vuotiaana.

Jos toiveena on kaksi lasta, raskautta tulisi yrittää viimeistään 27-vuotiaana. Mikäli on varma siitä, että toiveissa on vain yksi lapsi, vastaava ikä on 32 vuotta.

– Lastensaanti-ikä on myöhentynyt radikaalisti 15-20 vuoden aikana. Ihmiset eivät tästä syystä ehdi saada kaikkia toivomiaan lapsia. Yrittäminen pitäisi aloittaa todella paljon nykyistä aiemmin, jotta mahdollisimman monen olisi mahdollisuus saada 2-3 lasta, mikä on yleisin lapsilukutoive.

”Ihmiset lykkäävät päätöksen tekemistä liian pitkään”

Väestöliitossa on vuodesta 2018 alkaen alettu aktiivisesti puhua hedelmällisyystietoisuuden viemisestä osaksi koulujen opetussuunnitelmaa.

– Sisällöt puuttuvat oikeastaan kokonaan koulujen seksuaalikasvatuksesta. Tällä hetkellä opetuksessa keskitytään lähinnä ei-toivottujen raskauksien ehkäisyyn, mikä sekin on toki tärkeä asia, eikä sitä sovi vähentää.

Berg pitää erinomaisena sitä, että Suomessa on moneen muuhun maahan verrattuna matalat teiniraskaus ja -aborttiluvut. Rinnalle kuitenkin tulisi tuoda lisää tietoisuutta, naisten ja miesten hedelmällisyydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä – niistä tärkeimpiä ovat ikä, mutta myös muut sairauksiin ja elintapoihin liittyvät tekijät.

Ongelmana hän pitää myös sitä, että terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista puuttuu kokonaan palvelu, johon lasta toivovat nuoret aikuiset voisivat mennä hakemaan tukea pohdintoihin siitä, haluavatko he lasta vai eivät.

Tällaiselle on Bergin mukaan varmasti tarvetta, sillä tutkimuksissa on havaittu, että osa nuorista aikuisista ei saa näin isoa päätöstä tehtyä. Ilmiö on uusi. Aiemmin pohdittiin ehkä lapsilukua tai lapsen saamisen ajoittamista, mutta lasten saamista pidettiin enemmän selviönä.

– Ihmiset lykkäävät päätöksen tekemistä liian pitkään. Nykyään on ihmisiä, jotka miettivät vasta 35-vuotiaina ensimmäisen kerran, haluavatko he lapsia vai eivät.

Myös avoliitot purkautuvat nykyään nopeammin, vaikka niitä solmitaan suunnilleen samaan tahtiin.

Yhtenä syypäänä syntyvyyden laskun taustalla voivat olla älylaitteet ja sosiaalinen media. Ihmiset sanovat paljon aiempaa useammin lastensaannin lykkäämisen syyksi muut mielenkiinnonkohteet ja sen, etteivät he halua luopua nykyisestä elämäntyylistään.

Sekin vaikuttanee, että tutkimusten valossa lapsettomat nuoret aikuiset tietävät perhe-elämästä ennen kaikkea huonot puolet.

Näin hedelmällisyystietoisuutta voisi lisätä eri opetusasteilla

Miten hedelmällisyystietoutta tulisi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa tukea? Asia vaatii Bergin mukaan laajaa ja moniammatillista pohdintaa. Hän kuitenkin valottaa, mitä eri ikäisten hedelmällisyystietoisuuden kehittäminen voisi suurin piirtein olla.

Pienten lasten seksuaalikasvatus painottuu kehotunnekasvatukseen, jotta lapset oppivat tunnistamaan kehon osat, niihin liittyvät toiminnot sekä turvataitoja.

Tässä vaiheessa ei ole ajankohtaista pohtia, tuleeko lapsesta itsestään joskus vanhempi. On kuitenkin relevanttia kertoa, miten vauvat saapuvat maailmaan ja millaisia perhemuotoja on olemassa, esimerkiksi uusperheitä, yhden vanhemman perheitä, lahjasoluilla saatuja lapsia sekä sijaisperheitä.

Yläkoulussa lisääntymisterveyttä olisi hyvä käsitellä nykyistä enemmän. Milloin ja miten raskaaksi voi tulla? Mitä menopaussi tarkoittaa?

– Tärkeää olisi, että nämä tiedot tulisivat riittävän usein toistetuiksi nuoruudessa, jotta ne jäisivät mieleen. Tieto auttaisi kaikkia pitämään huolta omasta lisääntymis- ja seksuaaliterveydestään, ei vain niitä, jotka haluavat lapsia.

Tanskassa tehtyjen tutkimusten mukaan toisella asteella olevat opiskelijat alkavat olla vastaanottavaisia pohtimaan, haluaisivatko he joskus lapsia ja miten se olisi mahdollista.

– Tässä vaiheessa olisi jo hyvä päästä pohtimaan sitä, haluanko ylipäätään lapsia ja miten tärkeä lapsitoive itselle on. Olenko valmis siihen vain silloin, jos löydän kumppanin, vai haluanko lasta niin paljon, että olen valmis esimerkiksi itselliseksi vanhemmaksi?

Tukea priorisointiin ja päätöksen tekemiseen

Myös aikuisille tarvitaan hedelmällisyyspalveluita. Heille olisi hyvä olla tarjolla Bergin aiemmin mainitsemia tukipalveluja, joista perheen perustamiseen liittyviin pohdintoihin voisi saada tukea.

Niissä painottuisi ihmisen biologian lisäksi myös se tosiasia, että lapsen saamista on priorisoitava, kun suunnittelee opiskeluja, uraa ja muuta elämää.

– Ei voi ajatella niin, että ensin opiskelen ja teen uran. Sitten voikin olla jo myöhäistä. Ihmisiä pitäisi herätellä siihen, milloin ja miten kuljen tavoitettani kohti, jos toiveena on joskus saada lapsia.

Korjaus 26. marraskuuta 2024: Aiemmassa infograafissa oli virheellisesti mainittu odottajan ikä ensiraskauden aikaan, vaikka kyseessä on ikä ensiraskautta yrittäessä.

Laura kuvailee urheilu-uraansa ja sen päättymistä iloineen ja suruineen Marika Lehdon kirjoittamassa elämäkerrassa Laura Lepistö − Voittava mieli (Tammi, 2024). Erityisen suuren uhrauksen Laura kokee tehneensä tietämättään lapsihaaveiden osalta.

Kun Lauran ura lähti varsinaiseen nosteeseen kahdenkymmenen ikävuoden tietämillä, hän huomasi kuukautistensa loppuneen. Vaikka Laura pani asian merkille, hän ei osannut tuolloin huolestua asiasta.

Kuukautisten loppuminen on melko yleistä naisurheilijoilla, jotka treenaavat tosissaan. Keho ei pääse palautumaan, ja ruoan sisältämä energia ei riitä ylläpitämään normaalia hormonitoimintoa, sillä kehon rasvaprosentti on minimissään.

Laihtuminen ei ollut Lauran toiveissa. Hän kuvailee, että ei pitänyt lainkaan ulkonäkövaatimuksista, joita taitoluistelijoille saatettiin asettaa. Laihtuminen oli jälkikäteen katsoen tahatonta, ja Laura olisi tarvinnut ravitsemusterapeutin apua riittävän energiamäärä takaamiseen.

”Sisälläni alkoi viritä pelko, jollaista en ollut koskaan ennen kokenut”

Menestyksekäs urheilu-ura päättyi loukkaantumiseen. Laura oli hiljattain voittanut muun muassa MM-pronssia, EM-hopeaa ja menestynyt suomalaisittain poikkeuksellisen hyvin olympialaisissa, kun hänen nilkkansa ei enää kestänyt toistuvaa ja ankaraa treenaamista.

Urheilu-uran loppuminen kuin seinään oli kova paikka. Laura kuvailee elämäkerrassaan, kuinka ahdistavalta ja loputtoman yksinäiseltä tuntui astua ulos kilpakuplasta.

Hiljalleen Laura alkoi etsiä itselleen suuntaa työelämässä urheiluun liittyvissä markkinointitehtävissä. Vaikka hän löysi elämänilonsa takaisin, ja keho alkoi tottua ammattiurheilun päättymiseen, eivät kuukautiset kuitenkaan palautuneet. Eivät edes silloin, kun Laura lopetti e-pillereiden syömisen.

Kauhu iski vasten kasvoja, kun Laura ja Tommi alkoivat toivoa lasta.

”Kului viikkoja ja kuukausia. Kuukautiseni eivät alkaneet. Sisälläni alkoi viritä pelko, jollaista en ollut koskaan kokenut. Aloin muistaa, kuinka kuukautiseni olivat laihduttuani loppuneet. Hiljalleen aloin ymmärtää, etteivät ne olleet koskaan alkaneet uudestaan”

Jälkikäteen ajateltuna Lauran tahti töiden ja liikunnan suhteen oli edelleen liian kova. Keho kävi ylikierroksilla, eikä hormonitoiminta päässyt palautumaan.

Laura alkoi syödä urakalla. Kehon oli saatava energiaa ja lepoa.

”Vaihdoin huikean puolimaratonkuntoni pitkiin päiväuniin ja kävelylenkkeihin. Tein töitä, mutta aloin iltaisin ja viikonloppuisin asettua sohvankulmaukseen. Televisiosarjojen katsominen oli itse asiassa aika kivaa. Keskityin rauhalliseen mieleen ja irti päästämiseen. Annoin itseni tuntea kaikki tunteet.”

Ystävien perheellistyminen tuntui Laurasta hyvin kipeältä. Hän kohtasi lapsen saaneet ystävät hymyssä suin mutta pidätteli samalla itkua.

”Söin syömästä päästyäni. Se oli siinä mielessä helppoa, että unelma perheestä oli niin suuri.”

Urheilijoiden lapsihaaveita on varjeltava

Lopulta, puolitoista vuotta e-pillereiden lopettamisen jälkeen kuukautiset alkoivat. Silloin Lauralla ja Tommilla tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta.

Raskaana Laura ei kuitenkaan voinut sietää minkäänlaista vartalon muotojen kommentointia, sillä kehon saattaminen normaalikuntoon oli ollut kipeä tie.

Pariskunnan esikoinen syntyi heinäkuussa 2021. Sittemmin perhe on kasvanut vielä lisää: kuopus syntyi joulukuussa 2023.

Kun Laura kertoi Anna-lehdessä siitä, miten työn ja tuskan takana raskaaksi tuleminen oli ollut kehon kuormittuneen tilan vuoksi, hän sai valtavasti yhteydenottoja muilta saman kokeneilta.

Lauran näkemys onkin, että asia pitää ottaa tosissaan ja huomioida nykyään urheilumaailmassa, jotta tulevaisuuden lapsihaaveita ei viedä urheilijoilta ja tosissaan kuntoilevilta ihmisiltä.

”Otan osaa kaikkien niiden ihmisten suruun, jotka eivät toiveistaan huolimatta ole saaneet omaa lasta tai joiden terveys on muuten pysyvästi kärsinyt urheilu-uran aikaisista valinnoista. Olimme tietämättömiä. Enää ei saa olla.”

Lähde: Lehto, Marika: Laura Lepistö – Voittava mieli (Tammi, 2024)

Perheenlisäystä suunnittelevien kannattaa huolehtia omasta hedelmällisyydestään hyvissä ajoin ennen raskausyrityksiä: esimerkiksi suotuisten elintapojen omaksuminen voi viedä aikaa. Myös siemennesteen laadun paranemisessa kestää 2–3 kuukautta.

Listasimme hedelmällisyyteen vaikuttavat tekijät ja tavat, joilla raskaaksi tulemista on mahdollista edistää.

Normaalipaino ja terveellinen ruokavalio

Raskautta toivovien kannattaa pyrkiä normaalipainoon, sillä yli- ja alipaino heikentävät raskaaksi tulemisen todennäköisyyttä. Ylipainoisilla naisilla on usein ovulaatiohäiriöitä. Jo pieni, 5–10 prosentin painonpudotus voi edistää raskauden alkamista.

Alipaino puolestaan voi aiheuttaa kuukautishäiriöitä, ja kuukautiset saattavat jäädä kokonaan pois.

Myös miesten kannattaa pyrkiä normaalipainoon, sillä miehillä ylipaino vaikuttaa siemennesteen koostumukseen ja siittiöiden laatuun. Rasvakudos muodostaa ylimääräistä estrogeenia, mikä jarruttaa siittiöiden tuotantoa. Pariskunnan molempien osapuolien kannattaakin siis pyrkiä terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon.

Päihteiden käytön lopettaminen

Päihteiden käytön lopettaminen kannattaa, sillä esimerkiksi tupakointi ja alkoholinkäyttö saattavat vaikeuttaa raskauden alkamista. Naisilla runsas alkoholin käyttö voi olla hedelmällisyyden este ja heikentää raskaaksi tulemisen mahdollisuuksia ja tupakoinnin puolestaan on arvioitu selittävän noin 13 prosenttia lapsettomuudesta.

Tupakansavulle altistuminen vähentää munasolujen määrää, vaikeuttaa alkion kiinnittymistä kohdun limakalvoon ja aikaistaa vaihdevuosien alkamista eli lyhentää naisen hedelmällistä aikaa.

Miehillä runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi vähentävät siittiöiden määrää ja huonontavat niiden laatua.

Sukupuolitaudelta suojautuminen ja niiden hoitaminen

Sukupuolitautien ehkäisy ja hoito ovat tärkeitä hedelmällisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi klamydia saattaa aiheuttaa naiselle sisäsynnytinelintulehduksen, joka voi vaurioittaa munanjohtimia ja niiden toimintaa. Sisäsynnytinelintulehdus altistaa myös kohdunulkoisille raskauksille.

Sukupuolitautitesteissä käyminen on suositeltavaa heti parisuhteen alkaessa.

Tulehduskipulääkkeiden välttäminen

Naisten on syytä välttää tulehduskipulääkkeiden käyttöä raskautta yritettäessä, sillä ne saattavat estää munasolun irtoamisen. Muiden käytössä olevien lääkkeiden osalta on hyvä tiedustella hoitavalta lääkäriltä, vaikuttavatko ne hedelmällisyyteen.

Sopivasti liikuntaa ja hyvät stressinhallintakeinot

Säännöllinen liikunta tukee hedelmällisyyttä ja voi auttaa esimerkiksi stressinhallinnassa. Liian runsas liikunta voi häiritä kuukautiskiertoa ja pitkittynyt stressi raskauden alkamista.

Miehillä raskas fyysinen harjoittelu voi heikentää siemennesteen laatua ja pitkäaikainen stressi siittiöiden tuotantoa. Myös raskauden yrittäminen itsessään saattaa aiheuttaa stressiä, ja siksi omia stressinhallintakeinoja kannattaa pysähtyä miettimään.

Kivesten oikea lämpötila

Siittiöiden tuotanto onnistuu ainoastaan ruumiinlämpöä alemmassa lämpötilassa, joten kivesten lämpötilan kohoamista kannattaa välttää. Esimerkiksi tiukkojen housujen käyttö tai kannettavan tietokoneen pitäminen sylissä pitkiä aikoja ei ole suositeltavaa.

Yhdynnät 2–3 päivän välein

Munasolu on hedelmöitymiskykyinen noin 24 tuntia, siittiöt sen sijaan ovat toimintakykyisiä naisen elimistössä noin 3–4 vuorokautta.

Suositeltavinta onkin harrastaa yhdyntöjä 2–3 päivän välein, ainakin kuukautiskierron puolivälin aikaan, jotta hedelmöitymiskykyisiä siittiöitä on varmasti tarjolla munasolun irrotessa. Ovulaatiotestien avulla voi halutessaan arvioida munasolun irtoamisen ajankohtaa ja otollisinta raskaaksi tulon aikaa.

Jos raskaus ei ala

Ensimmäisen vuoden aikana yli 80 prosenttia naisista tulee raskaaksi. Mikäli raskaus ei ala tässä ajassa, on hyvä olla yhteydessä terveydenhuoltoon. Jos kuukautiskierrossa tai yhdynnöissä on ongelmia tai jommallakummalla on raskauteen vaikuttavia sairauksia tai lääkityksiä, kannattaa olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin jo aiemmin.

Lapsettomuustutkimuksiin hakeutumista pohtiessa kannattaa huomioida, että julkisessa terveydenhuollossa naisen lapsettomuushoitojen ikäraja on yleensä 40 vuotta.

Lähteet: Terveyskylä, Tays, Duodecim

Artikkelia on muokattu 30.1.2025

Aina lapsettomuushoidot eivät tuota toivottua tulosta omilla sukusoluilla. Naispareille ja itsellisille naisille lahjasiittiöt ovat lähtökohtaisesti välttämättömyys.

Spermaa luovuttamalla mies voi siis auttaa tuntemattomia pariskuntia ja naisia saamaan lapsen. Auttaminen kuitenkin vaatii jonkin verran vaivannäköä.

Kaksplus listasi tärkeimmät asiat, jotka siittiöiden lahjoittamista harkitsevan tulee tietää.

1. Siittiöiden luovuttajalle asetetut ikäkriteerit vaihtelevat

Julkisessa terveydenhuollossa sperman luovutus onnistuu pääsääntöisesti 45-vuotiaaksi asti.

Helsingin, Tampereen, Oulun ja Kuopion yliopistollisissa keskussairaaloissa siittiöiden luovuttamisen alaikärajaksi ilmoitetaan 20 vuotta, mutta Turun yliopistollisen keskussairaalassa luovuttajiksi kelpuutetaan jo 18-vuotiaat.

Yksityisellä puolella ikärajat vaihtelevat hieman enemmän. Joillain klinikoilla alaikäraja on esimerkiksi 18 tai 22 vuotta ja yläikäraja voi tulla vastaan jo 40. ikävuodessa.

Julkista keskustelua usein dominoi naisten ikääntymisestä johtuva hedelmällisyyden laskeminen, mutta ikä vaikuttaa myös miesten hedelmällisyyteen. Noin nelikymppisestä alkaen riski siittiöiden laadun heikentymiselle kasvaa.

2. Sperman luovutus voi tyssätä sairauteen

Sopivan iän ohella sperman luovutus edellyttää, että mies on perusterve eikä hänen lähisuvussaan esiinny perinnöllisiä vakavia sairauksia. Lievät sairaudet tai allergiat eivät ole este luovuttamiselle, jos ne ovat hyvässä hoitotasapainossa.

Alkukeskustelun jälkeen luovuttaja antaa siemennestenäytteen, jonka laatu analysoidaan ja joka koepakastetaan.

Lisäksi luovuttajalta otetaan veri- ja virtsakokeita, joilla tarkistetaan, ettei hänellä ole kromosomipoikkeavuuksia, HIV- tai hepatiittitartuntaa tai sukupuolitauteja.

Prosessin aikana myös varmistetaan, että luovuttaja ymmärtää, mihin hän on ryhtymässä niin juridisessa, lääketieteellisessä kuin psykologisessa mielessä.

Varsinainen sperman luovutus alkaa vasta, kun miehen on todettu soveltuvan luovuttajaksi ja luovutussopimus on allekirjoitettu. Luovutuskertoja on useita. Luovuttajasta otetaan vielä kertaalleen verinäytteet, ennen kuin hänen sukusolujaan annetaan käyttöön.

3. Sperman käytölle on rajoituksia

Lain mukaan yhden luovuttajan spermaa voidaan käyttää niin, että enintään viiteen eri perheeseen syntyy lapsi tai lapsia.

Siittiöiden luovuttaja voi itse määritellä, keille hänen spermaansa saa luovuttaa. Luovuttajalta kysytään, saako hänen lahjoittamiaan siittiöitä käyttää niin heteropariskuntien, naisparien kuin itsellisten naisten hoidossa vai haluaako hän, että spermaa luovutetaan vain tietyn tai tiettyjen ryhmien käyttöön.

Halutessaan sperman luovuttaja voi perua sukusolujensa lahjoittamisen, eikä perumisesta vaadita selvitystä tai syytä. Luonnollisesti peruminen koskee vain käyttämättä olevia sukusoluja.

4. Sperman luovutus on hyväntekeväisyyttä, josta ei makseta palkkiota

Sukusolujen lahjoittamisesta ei lain mukaan saa maksaa palkkiota. Toisin sanoen sekä sperman että munasolujen luovutus lähtee aidosta halusta auttaa lapsettomia.

Kaikki lahjoittamista edeltävä tutkiminen on luovuttajalle maksutonta. Luovuttaja saa kulukorvauksia jokaiselta käyntikerralta.

5. Lapsi saa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden

Siittiöiden tai munasolujen lahjoittajalla ei ole juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia hedelmöityshoitojen seurauksena syntyvään lapseen.

Sukusolujen lahjoittajan on kuitenkin suostuttava siihen, että hänen tietonsa ilmoitetaan Valviran ylläpitämään luovuttajarekisteriin.

Vuonna 2007 Suomessa astui voimaan hedelmöityshoitolaki, jonka mukaan luovutetusta sukusolusta alkunsa saaneella lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville biologisen vanhempansa henkilöllisyys, mikäli hän niin haluaa.

Edellytyksenä tosin on, että lapsen vanhemmat ovat kertoneet lapselle, että hän on saanut alkunsa luovutetusta sukusolusta.

Lähteet: HUS, Lääkärilehti, OYS, Pohjois-Savon hyvinvointialue, TAYS, TYKS

Miehen hedelmällisyys jatkuu pidempään kuin naisen

Naisen hedelmällisyydestä puhutaan jatkuvasti, mutta miehen hedelmällisyys jää usein paitsioon. Sitäkin on kuitenkin tärkeää pitää esillä, korostaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Jarna Moilanen. Hän työskentelee hedelmällisyystutkimuksiin ja -hoitoihin erikoistuneessa Ovumiassa.

– Miehet jäävät usein syrjään hedelmällisyyteen liittyvästä infosta, jota naiset tulevat hakeneeksi enemmän, Moilanen sanoo.

Moilasen mukaan miehet eivät välttämättä ole naisten kanssa samalla kartalla siitä, miten naisen ikä vaikuttaa raskautumiseen. Hän on todistanut tätä työssään.

– Miesten kannattaa tiedostaa naisten aikataulujen rajallisuus ja mahdollisten hankaluuksien ilmaantuminen, vaikka miehen hedelmällisyys riittääkin pidempään. Tarpeettomasti ei kannata lykätä lasten hankintaa.

Millaiset asiat voivat heikentää miehen hedelmällisyyttä?

Miehen hedelmällisyys heikentyy esimerkiksi ylipainon, aineenvaihdunnan ja tupakoinnin vuoksi. Iän karttuessa siemennesteen tilavuus alkaa laskea ja siittiöiden liikkuvuus huonontua. Myös  harvinaiset sairaudet saattavat lisääntyä.

Miehillä ei kuitenkaan ole iässä hyppäystä, jolloin raskauden alkaminen olisi riskitöntä tai riskialtaista, Jarna Moilanen selittää. 50–70-vuotiaana voi tulla erektiohäiriöitä, tosin niitä voi olla jo aikaisemminkin.

Syitä hedelmällisyyden heikkenemiseen voi etsiä myös hormonipuutoksesta tai perinnöllisyystekijöistä.

– Voi olla myös jokin tukos, minkä vuoksi siittiöt eivät pääse eteenpäin kiveksistä.

Testosteronilääkitys voi vaikuttaa spermaan

Siittiöiden pääsy kohtuun asti edellyttää avoimia siementiehyitä. Lisäksi jotkut lääkitykset voivat vaikuttaa siemennesteen laatuun. Erityisesti testosteroni heikentää siittiötuotantoa.

– Jos miehellä on väsymystä ja ärtymystä, energia ei riitä eikä seksikään oikein maistu, saatetaan aloittaa testosteronilääkitys. Se saattaakin vaikuttaa tehokkaasti, mutta toimii kuten e-pilleri, eli vaikuttaa spermaan. Tästä lääkityksestä johtuvat siittiöntuotannon ongelmat voivat kestää kauan, Moilanen huomauttaa.

Miehen hedelmällisyys tutkitaan spermanäytteellä

Spermanäyte on tärkein miehen hedelmällisyystutkimuksista. Jos näytteestä löytyy jotain poikkeavuutta, tutkimuksia jatketaan tarpeen mukaan. Jatkotutkimukset ovat yleensä hormonitutkimuksia ja perinnöllisyystutkimuksia, Moilanen kertoo. Myös kivesten ultraäänitutkimus ja kudosnäyte ovat mahdollisia tutkimustapoja.

Kimuranttia tutkimisesta tekee se, että spermanäytteet voivat vaihdella keskenään. Siksi jos ensimmäinen näyte herättää kysymyksiä, on viisasta ottaa pian toinenkin näyte ja katsoa, onko tulos samansuuntainen.

– Tiedän esimerkiksi tapauksen, jossa ensimmäisessä näytteessä siittiöitä oli nolla, mutta seuraavassa näytteessä paljon.

Siittiöitä voidaan ottaa suoraan kiveksestä hedelmöityshoidossa

Vaikka sperman arvot olisivat huonot, joillakin miehillä se ei aiheuta mitään ongelmia raskautumisen kannalta. Toisilla on taas toisin päin, eli lasta ei kuulu, vaikka siittiöt olisivat ihan täydelliset.

Moilanen haluaa rohkaista lapsettomuuden kanssa kamppailevia.

– Vaikka siittiöissä olisi häikkää, hoitokeinoja kyllä löytyy, eli toivoa on.

Esimerkiksi vaikka siittiötuotanto olisi vähäistä, niitä voi hakea kiveksestä suoraan hedelmöityshoidoissa.

Miehen hedelmällisyystesti voi aiheuttaa pelkoa

 Jarna Moilanen on havainnut työssään, että miehen hedelmällisyys ja siittiöiden laatu on monesti miehille tärkeä ja henkilökohtainen asia.

– Jos siittiöitä kehuu tai moittii, joistakin voi tuntua siltä, kun koko miehuutta ja ihmisyyttä käsiteltäisiin. Siittiöt ovat kuitenkin vain yksi yksityiskohta miehuudessa.

Jotkut saattavatkin arastella spermanäytteeseen lähtemistä. Mutta sinne kannattaa lähteä, jos on tarve, Moilanen kannustaa.

Emättimen pH on siemennesteelle liian hapanta, joten jos siittiöt eivät ui tarpeeksi nopeasti, ne kuolevat jo matkan alkumetreillä. Siittiöiden määrän täytyykin olla suuri, jotta riittävän paljon siittiöitä pääsee lähellekään lopullista kohdettaan.

– Miehen siemennesteessä on miljoonia siittiöitä. Käytännössä yhdessä siemensyöksyssä vapautuu normaalisti yli 15–20 miljoonaa siittiötä yhtä millilitraa kohden, kertoo Felicitas Mehiläisen vastaava biologi Anni Haltia.

Matka munasolun luo kestää vähintään tunnin. Siksi siittiöiden määrän lisäksi laadulla ja etenkin uintinopeudella on väliä.

– Jotta munasolu voi hedelmöittyä, siittiöiden täytyy olla hyvin liikkuvia ja nopeita liikkeissään. Huonossa tapauksessa siittiöitä voi olla siemennesteessä paljonkin, mutta ne liikkuvat vain vähän paikoillaan eivätkä etene, tai ne ovat kokonaan kuolleita tai jostain muusta syystä täysin liikkumattomia, Haltia kertoo.

Siittiö elää jopa viikon

Kun siittiö on päässyt munasolun luo, se voi säilyä useammankin päivän hedelmöittymiskykyisenä. Siksi munasolu voi hedelmöittyä, vaikka yhdyntä olisikin tapahtunut muutamia päiviä ennen ovulaatiota.

– Siittiöt voivat pysyä naisen elimistössä elossa jopa viikon, ja tutkimusten mukaan ne pysyvät hedelmöittämiskykyisinä korkeintaan muutaman vuorokauden ajan, Haltia kertoo.

Hän huomauttaa, että siittiöiden laatu vaihtelee väestön keskuudessa kuitenkin paljonkin.

– Yleensä hedelmöittämiskyky säilyy parin päivän ajan, mutta toki, jos siemenneste on laadultaan huippuluokkaa, mukaan voi mahtua myös yksilöitä jotka säilyvät pidempään hedelmöittämiskykyisinä, Haltia huomauttaa.

Toisinaan puhutaan, että ”tyttö-” ja ”poikasiittiöt” käyttäytyisivät toisistaan poikkeavalla tavalla eliniän ja nopeuden suhteen. Haltian mukaan väitteelle ei ole kuitenkaan tieteellisiä perusteita.

– Käytännössä tutkimukset eivät anna osviittaa siitä, että ”tyttö-” tai ”poikasiittiöt” olisivat esimerkiksi toistaan parempia tai nopeampia uimareita, hän sanoo.

Siittiöt tarvitsevat sopivan lämpötilan 

Mikä sitten tekee siemennesteestä laadukkaan ja siittiöistä riittävän pitkäikäisiä ja tarpeeksi nopeita uimareita? Haltian mukaan siemennesteen laatuun vaikuttavat lukuisat eri tekijät.

– Ensinnäkin pidättäytymisajalla on väliä. Siemenneste on parhaimman laatuista silloin, kun edellisestä siemensyöksystä on kulunut vain 1–3 vuorokautta. Jos edellisestä ejakulaatiosta on kulunut yli viikko, joukossa on useimmiten paljon suurempi osuus kuolleita siittiöitä. Jos siemensyöksy taas on tapahtunut edellisen kerran alle vuorokauden sisään, siittiöitä ei ole ehtinyt vielä muodostua riittävästi, Haltia kertoo.

Siittiö tarvitsee sopivan lämpötilan säilyäkseen hengissä. Liian kireät alusvaatteet voivat nostaa lämpötilan liian korkeaksi, jos kivekset ovat jatkuvasti ihoa vasten.

– Kehon normaali ruumiinlämpö on siittiöille liian korkea. Ne viihtyvät pari astetta viileämmässä, joten sille, että kivekset roikkuvat hieman irrallaan kehosta, on syynsä, Haltia sanoo.

Lisäksi elintavoilla on väliä. Tupakointi, alkoholinkäyttö tai muu päihteidenkäyttö voi vaikuttaa suoraan siemennesteen laatuun. Samoin ylipaino tai stressi voivat saada kehossa aikaan hormonaalisia muutoksia, jotka vähentävät siittiöiden tuotantoa.

– Myös tietyt sairaudet voivat laskea siemennesteen laatua. Jos taustalla on syöpähoitoja tai voimakkaita iskuja kiveksiin, laatu on voinut kärsiä. Mutta ihan tavallinen korkea kuumekin tai esimerkiksi hiljattain sairastettu korona voi vaikuttaa. Siittiöt kehittyvät miehen kehossa parin–kolmen kuukauden ajan. Jos tänä aikana sairastaa korkean kuumeen, se vaikuttaa kyllä siemennesteen laatuun, Haltia sanoo.

Miehen iällä on väliä

Haltia työskentelee lapsettomuushoitojen parissa Felicitas Mehiläisessä. Hän huomauttaa, että vastaanotolle hakeutuu ajoittain myös miehiä, joiden siittiöiden laatu on heikentynyt anabolisten stereoididen käytön myötä.

– Stereoideilla voi olla hyvinkin pitkäaikaisia vaikutuksia siemennesteen laatuun. Monelle tulee yllätyksenä, että siemennesteen laatu voi olla heikentynyt vielä vuosia myöhemmin, Haltia sanoo.

Haltia painottaa, että vaikka naisen hedelmällisyys laskee miehiä aiemmassa elämänvaiheessa, myös miehen iällä on hedelmällisyyden kannalta merkitystä.

– Miesten siemennesteen laatu on ollut tutkimusten mukaan viime vuosikymmeninä heikkenemään päin. Vielä ei tiedetä tarkkaan, johtuuko syy elintavoista, teollistumisesta, ympäristömyrkyistä tai jostain muista osatekijöistä. Miesten iällä on kuitenkin huomattu olevan väliä. Vaikka mies voi olla hedelmällinen vielä yli 60-vuotiaana, riski siittiöiden erilaisiin dna-vaurioihin ja siittiöiden laadun laskuun kasvaa jo 40 ikävuoden jälkeen, Haltia huomauttaa.

Yksityisten lääkäriasemien tarjoama​ AMH-mittaus ​auttaa arvioimaan munasarjojen jäljellä olevaa munasolureserviä. Mittaus ei kuitenkaan yksinään kerro suoraan munasolujen laadusta​ tai hedelmällisyydestä, eikä testin tuloksia kannata siksi yrittää tulkita itse.

Felicitas Mehiläisen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tiina Koskela-Koivisto huomauttaa, että hedelmällisyystesti onkin sanana harhaanjohtava.

– Kyseessä on yksittäinen laboratoriokoe, jota käytetään vain osana hedelmällisyyden arviointia. Jotta arvoa voidaan tulkita, on tärkeää katsoa kokonaisuutta eli esimerkiksi ikää, kuukautiskierron pituutta, aiempia raskauksia ja muita mahdollisesti hedelmällisyyteen vaikuttavia terveystietoja puolison terveystietoja unohtamatta, Koskela-Koivisto sanoo.

Mittauksesta saa parhaimman hyödyn irti, kun tuloksia tulkitsee yhdessä hedelmällisyyteen perehtyneen lääkärin kanssa, sillä hedelmällisyystesti on parhaimmillaan kokonaisvaltainen kartoitus yksilön tilanteesta.

Ehkäisypillereiden käytön aikana testiä ei kannata tehdä, sillä ehkäisypillerit vaikuttavat AMH:n eritykseen. Hedelmällisyystutkimus kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun ehkäisypillereiden lopettamisesta on kulunut ainakin 2-3 kuukautta.

Lue myös: Voiko hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa lapsettomuutta? Tarkista faktat tästä

– Tuloksia kannattaa arvioida yhdessä alan ammattilaisen kanssa. Lääkäri osaa arvioida sairaushistoriaa ja ottaa esimerkiksi perussairaudet huomioon. Kun samalla tehdään myös normaali gynekologinen tutkimus ja munasarjat tutkitaan ultraäänellä, hedelmällisyyden kokonaistilanteesta saa jo paljon kattavamman kuvan, Koskela-Koivisto sanoo.

Hedelmällisyyttä kannattaa arvioida, jos taustalla on siihen vaikuttavia sairauksia

AMH-mittaus on käytännössä verikoe, eikä sen ottaminen satu sen enempää kuin tavallisen verinäytteen otto.

Parhaimmillaan mittaus antaa osviittaa siitä, miltä hedelmällisyystilanne vaikuttaa. Koskela-Koiviston mukaan arvioon kannattaa suunnata etenkin silloin, jos raskaus ei ole alkanut ja yritystä on takana jo jonkin aikaa.

Hedelmällisyyden arvioinnille on paikkansa myös silloin, jos kuukautiskierto alkaa lyhentyä tai pidentyä reilusti, tai jos  on tiedossa, että munasarjojen toiminta alkaa hiipua suvussa aikaisin. Myös kovat kuukautiskivut tai muu epäily endometrioosista voi olla hyvä syy teettää hedelmällisyystesti.

Lue myös: Ovulaatiotesti selvittää, milloin on mahdollista tulla raskaaksi – ei kuitenkaan sovi ehkäisyyn

– Lisäksi silloin, jos taustalla on hedelmällisyyteen vaikuttavia sairauksia tai munasarjojen toimintaan vaikuttava lääkitys, AMH-mittauksessa voi olla hyvä idea käydä. Silloinkin kuitenkin kannattaa neuvotella hedelmällisyyteen perehtyneen asiantuntijan kanssa, jotta näytteenotto ajoitetaan oikein.

Testiin hakeutumista kannattaa arvioida tilannekohtaisesti. Eniten siitä saa hyötyä osana kokonaisvaltaista hedelmällisyyden arviointia.

– Kansainvälisten tutkimusten mukaan AMH-mittauksen tärkein hyöty saadaan, kun suunnitellaan hedelmöityshoitojen lääkitysannoksia. Munasarjatoiminnan hiipumista ja sen nopeutta voidaan jonkin verran ennustaa toistuvien mittausten avulla, jolloin laskusuunnassa oleva arvo voi olla merkittävä ennusmerkki hedelmällisyyden heikkenemisestä, Koskela-Koivisto sanoo.

Joskus hedelmällisyystesti voi säikäyttää turhaan

Vaikka AMH-testin tulos olisi normaalia matalampi, matala testitulos ei välttämättä tarkoita sitä, että raskaaksi tuleminen olisi tavallista hankalampaa.

– Se voi antaa viitteitä tästä, mutta usein raskaus alkaa luonnollisesti matalammallakin arvolla. Toisaalta korkeita arvoja mitataan esimerkiksi monirakkulaisten munasarjojen yhteydessä, jolloin munasolujen kypsymisessä voi olla haasteita ja siksi raskaus ei välttämättä alakaan hyvästä munasarjareservistä huolimatta, Koskela-Koivisto sanoo.

Koskela-Koivisto muistuttaa, että raskautta suunniteltaessa etenkin iällä on väliä. Ikä vaikuttaa erityisesti sukusolujen laatuun ja raskauden alkamisen todennäköisyyden lisäksi myös keskenmenon riskiin.

Hedelmällisyystesti antaa osviittaa juuri tämänhetkisestä tilanteesta. Hedelmällisyys ja AMH-arvo laskevat joka tapauksessa iän myötä, joten jos oma testitulos mietityttää ja oman hedelmällisyyden tila mietityttää, arviossa voi käydä uudelleen esimerkiksi parin vuoden kuluttua.

​Mitään tarkkaa ikärajaa AMH-mittaukselle ei ole. Koskela-Koiviston mielestä testiin voi olla hyvä hakeutua, vaikka raskaus ei olisikaan juuri nyt ajankohtainen, mutta se saattaa olla myöhemmin haaveissa.

– Takuuta raskauden alkamiselle ei kuitenkaan voida antaa hyvästä AMH-tasosta huolimatta, eikä toisaalta matalilla arvoilla voida sanoa, ettei raskaaksi tuleminen olisi lainkaan mahdollista. Raskautta suunniteltaessa on hyvä muistaa​ terveelliset elämäntavat, monipuolinen ruokavalio, painonhallinta ja sopivasti liikunta ja lepoa, hän painottaa.

Suomessa tehdään tällä hetkellä noin 14 000 hedelmöityshoitoa vuodessa. Niistä viidesosassa käytetään luovutettuja munasoluja, siittiöitä tai alkioita. Monelle lapsettomalle luovutetut munasolut ovat ainoa vaihtoehto saada lapsi.

Jo yhden munasolujen luovuttajan avulla voi auttaa lapsettomuudesta kärsivää saamaan lapsen. Luovuttajista on jatkuva pula, vaikka luovuttajien määrä on jatkuvasti noussut.

THL:n mukaan vuonna 2021 Suomessa kirjattiin 401 munasolun luovuttajaa. Vuonna 2020 munasolun luovuttajia oli 290 ja vuonna 2019 heitä kirjattiin 239. Vuosittain noin 150–200 lasta syntyy lahjamunasolujen avulla.

Mitä munasolun luovutusta harkitsevan olisi hyvä tietää ennen päätöksen tekemistä?

Lue myös: Tositarina: ”Halusin auttaa lapsettomia – lahjoitin munasolujani”

Voiko kuka tahansa luovuttaa munasoluja?

Kuka tahansa ei voi luovuttaa munasoluja. Lahjoittamiselle on tietyt kriteerit, jotka luovuttajan tulee täyttää.

Munasolujen luovuttajaksi sopii 22–35-vuotias perusterve nainen, joka haluaa auttaa itselleen tuntematonta pariskuntaa lahjoittamalla munasolujaan. Hänellä ei saa olla esteenä munasolujen luovutukseen vaikuttavia vakavia periytyviä sairauksia.

Luovuttamisen esteenä ovat myös esimerkiksi sellaiset taudit tai tautitekijät, jotka voivat aiheuttaa vakavan sairauden hedelmöityshoitoa saavalle naiselle tai hoidon tuloksena syntyvälle lapselle.

Munasolujen luovutus: esteet

• Luovuttajan perinnölliset sairaudet tai perinnölliset mielenterveysongelmat
• Perinnölliset sairaudet luovuttajan lähisukulaisilla, eli lapsilla, sisaruksilla tai vanhemmilla
• Diagnosoidut neuropsykiatriset häiriöt
• HIV-, hepatiitti B- tai hepatiitti C-infektio
• Runsas ali- tai ylipaino
• Runsas tupakointi
• Runsas päihteiden käyttö
• Huumeiden käyttö
• Raskaus ja imetys
• Liian matala tai korkea ikä: lahjoittajan tulee olla 20-35-vuotias.

Voiko munasolujen luovuttajalla olla omia lapsia?

Omat lapset tai raskaudet eivät ole este munasolujen luovutukselle, kunhan muut kriteerit täyttyvät.

Mitä riskejä munasolujen luovutus aiheuttaa lahjoittajalle? 

Moni munasolujen luovuttamista harkitseva miettii, mitä riskejä luovuttamiseen liittyy. Moni saattaa pelätä esimerkiksi sitä, että oma hedelmällisyys kärsii ja vaihdevuodet alkavat aiemmin.

Pohdintoihin on syynsä, sillä lähes kaikkiin lääketieteellisiin operaatioihin sisältyy jonkinlainen riski. Riskit luovuttamishoidossa ovat kuitenkin minimaaliset ja yleensä hoidettavissa.

Kaikki luovutukseen liittyvät riskit käydään aina mahdollisen luovuttajan kanssa läpi ennen operaatiota.

Munasolujen luovutus ei vaikuta luovuttajan omaan hedelmällisyyteen, eikä siis aikaista esimerkiksi vaihdevuosia. Luovuttaminen ei myöskään vaikeuta luovuttajan mahdollisuuksia saada omia lapsia.

Yleisimmät riskit liittyvät lieviin sivuvaikutuksiin, joita hormonihoito saattaa pienelle osalle luovuttajista aiheuttaa. Myös riski hyperstimulaatioon, munasarjan kiertymään ja verisuonitukoksiin kasvaa hieman, mutta todennäköisyys niihin on edelleen hyvin pieni.

Onko munasolujen luovutus kivuliasta?

On hyvin yksilöllistä, kuinka kivuliasta munasolujen luovuttaminen luovuttajalle on.

Valtaosa munasolujen lahjoittajista lahjoittaa munasoluja toistamiseen, moni jopa maksimimäärän, eli kolmesti. Tämä luultavasti kertoo ainakin jotakin prosessin kivuttomuudesta ja helppoudesta.

Kivunlievityksestä huolehditaan tarkasti ennen munasolujen luovutusta: luovuttaja saa ennen toimenpidettä esilääkkeen sekä suonensisäisen kipulääkkeen.

Munasolujen kerääminen kestää noin 10 minuuttia ja toimenpiteen jälkeen klinikalle jäädään muutamaksi tunniksi voinnin seurantaan.

Onko luovuttajalla velvoitteita syntyvää lasta kohtaan?

On erityisen tärkeää, että luovuttaja ymmärtää, ettei hänestä tule lapselle vanhempaa eikä kasvattajaa.

Munasolun luovuttajalla ei ole oikeudellisia velvoitteita eikä myöskään oikeuksia syntyvää lasta kohtaan. Luovuttaja ei ole lapsen vanhempi eikä huoltaja.

Vuonna 2007 voimaan tulleen hedelmöityshoitolain mukaan lahjoitetuilla sukusoluilla syntyneellä lapsella on kuitenkin 18-vuotiaana oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys.

Syntyykö munasolujen luovuttajalle kustannuksia?

Munasolujen luovuttajalle ei tule luovuttamisesta kustannuksia. Sen sijaan hänelle maksetaan pieni korvaus.

Munasolujen luovuttamisesta maksetaan 250 euroa. Summa on määritelty hedelmöityshoitolaissa. Lisäksi luovuttajalle korvataan matkakulut sekä työttömyysturvalain määrittelemä peruspäivärahan suuruinen korvaus jokaiselta käyntikerralta.

Myös kaikki munasolujen luovutusta edeltävään selvittelyyn sekä luovutukseen liittyvät tutkimukset ja toimenpiteet ovat luovuttajalle maksuttomia.

Vaatiiko munasolujen luovutus luovuttajalta paljon?

Munasolujen luovutus on pyritty tekemään luovuttajalle mahdollisimman kevyeksi ja helpoksi.

Prosessiin sisältyy huolellinen lääketieteellinen ja psykologinen taustatyö, joka valmistaa lahjoittajaa itse hoitoon ja tulevaan tilanteeseen.

Lahjoittajalle tehdään myös perusteellinen gynekologinen tutkimus ja hänen oman hedelmällisyytensä tila tarkistetaan. Hoitoihin kuuluu yleensä 2-4 käyntiä.

Suurin osa luovuttajista kokee prosessin antoisana kokemuksena. Hyvän tekeminen palkitsee myös lahjan antajaa.

Lue myös: Koskettava tositarina: Ystävän lahjamunasolulla raskaaksi

Anna.fi: Munasoluja luovuttanut Mikaela: ”Tunsin, että saatan tehdä elämää mullistavan palveluksen jollekin”

Lähteet: Felicitas Mehiläinen ja lapsettomuuslääkäri Merja Tuomi-Nikula sekä Ovumia

Jutussa esitelty teoria perustuu siihen, että siittiöt eivät pääse valumaan ulos emättimestä, kun kuukuppi laitetaan paikoilleen sitä estämään. Teorian mukaan näin hedelmöittymisen todennäköisyys on suurempi.

”Kuukuppi ei päästä spermaa valumaan ulos emättimestä, jolloin se voi liikkua vain yhteen suuntaan eli kohti munasolua,” sanoi jutussa Parents-sivuston haastattelema naistenlääkäri Sherry Ross.

Teoria kuulostaa sinänsä aivan loogiselta, mutta toisaalta raskaaksi tulon nopeuttamiseen liittyy monia myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa.

Kysyimme kuukupista suomalaisilta lapsettomuuslääkäreiltä, eikä asia ole heidän mukaansa aivan niin yksinkertainen, kuin Ross sen on selittänyt.

Siittiöiden säilöminen ei hyödytä

Felicitas Mehiläisen asiantuntijalääkäreiden mukaan siitä, parantaako kuukuppi raskaaksi tulon mahdollisuutta, ei löydy lääketieteellisiä tutkimustuloksia suuntaan tai toiseen.

”Todennäköisesti kuukupin käytöstä ei ole hyötyä raskaaksi tulossa. Yleensä ajatellaan, että siittiöt, jotka pääsevät munasolut hedelmöittämään, menevät välittömästi kohdunkaulakanavaan”, Felicitas Mehiläisestä kerrotaan.

Vaikka terveet siittiöt pystyvät periaatteessa elämään kolme päivää, ei niiden pitäminen lähellä kohdunsuuta kuukupin avulla ole todennäköisesti vaivan arvoista. Asiantuntijalääkäreiden mukaan tämä johtuu siitä, että emättimen pH:ssa siittiöt kuolevat nopeasti.

Jotta hedelmöittyminen onnistuisi, olisi siemennesteen päästävä siirtymään munanjohtimiin ja hedelmöittämään munasolun mahdollisimman nopeasti.

Kuukuppi-metodia voi tietysti edelleen halutessaan kokeilla, sillä ei siitä toisaalta haittaakaan ole. Tieteelliseltä arvoltaan kuukuppiteoria on kuitenkin ehkä lähempänä vinkkejä siitä, missä asennoissa raskaaksi tuleminen onnistuu helpoiten. Joku voi vinkin avulla onnistuakin, mutta siitä on vielä hankala tehdä johtopäätöksiä siitä, oliko tietty asento tai kuukuppi todella se tekijä, jolla oli hedelmöittymisen onnistumisessa merkittävää vaikutusta.

Fertify-nimisen geenitestin avulla on mahdollista selvittää jo ennakkoon, minkälainen riski naisella on ennenaikaiseen munasarjatoiminnan hiipumiseen ja varhaisiin vaihdevuosiin.

Aikaisemmin hedelmällisyystesteistä on voitu todeta vain jo muuttunut hedelmällisyystilanne, mutta sen ennakointi ei ole ollut mahdollista.

Geenitesti apuna ajankohtaa valitessa

Lapsenteon ajankohta on siirtynyt länsimaissa jatkuvasti myöhäisemmäksi. Tämän seurauksena myös syntyvyys on laskenut Suomessa jo 10 vuoden ajan.

Naisen hedelmällisyyden lasku on hyvin yksilöllistä. Siihen vaikuttavat monet asiat, joista osaan voi itse vaikuttaa.

Uusi geenitesti voi olla apuna esimerkiksi tilanteissa, joissa harkitaan munasolujen pakastamista myöhempää käyttöä varten.

Uuden hedelmällisyystestin tarkoituksena onkin auttaa sopivimman perheenperustamisajankohdan valitsemisessa. Testin avulla jokaisen henkilökohtainen ajankohta, jolloin lasta kannattaisi viimeistään alkaa yrittää, on selvitettävissä.

Toisaalta testillä voidaan myös vähentää ahdistusta siitä, jota lapsenteon ajankohdan valinta voi aiheuttaa.

Uusi geenitesti on kehitetty tutkimushankkeessa, jossa yli 70 000 naisen geeneistä etsittiin muuttujia, jotka liittyvät ennenaikaiseen munasarjan toiminnan heikentymiseen ja varhaisten vaihdevuosien riskiin.

Oman tulevan hedelmällisyyden tilan testaaminen ei ole vaikeaa, sillä näyte otetaan suun limakalvolta. Kuten muutkaan hedelmällisyyteen liittyvät hoidot ja tutkimukset, halpaa se ei kuitenkaan ole: Fertify-testi maksaa 320 euroa.

Lähde: Felicitas Mehiläinen

Pitkäaikaisesti käytettynä ibuprofeeni altistaa

Tutkimuksessa koehenkilöillä havaittiin lievä ja tilapäinen testosteronin puutostila, mutta tutkijoiden mukaan on olemassa riski, että pitkäaikaisessa käytössä testosteronin puutoksesta tulee pysyvä. Pitkäaikainen testosteronin puutos taas voi aiheuttaa myös muita ongelmia, kuten lihasheikkoutta, väsymystä ja osteoporoosia. 

Tanskalaistutkimukseen osallistui 31 miestä, jotka käyttivät 600 milligrammaa ibuprofeenia kaksi kertaa päivässä kuuden viikon ajan. Miehet olivat 18–35-vuotiaita.

Lyhytkestoisessa käytössä ibuprofeeni on turvallinen ja hyvä lääke tilapäiseen kipuun, mutta pitkäkestoisempaan yli viikon kuuriin tai suurina annoksia sitä ei suositella kuin lääkärin määräyksestä.

Tutkimustulos on julkaistu amerikkalaisessa Proceedings of the National Academy of Sciences -julkaisussa.

– Hampaiden kiinnityskudossairauksiin liittyvistä terveydellisistä riskeistä on kyllä tiedetty, mutta aikaisemmin ei ole havaittu, että bakteerit vaikuttaisivat raskaaksi tulemiseen, kertoo erikoishammaslääkäri, dosentti Susanna Paju.

Monella raskautta suunnittelevalla on ientulehdus

Suun iensairaudet ovat varsin yleinen vaiva. Ientulehduksesta kärsii jopa 74 prosenttia väestöstä. Lapsia saadaan nykyään noin 30–34-vuotiaana. Sen ikäisistä naisista jo 60 prosentilla on ientulehdus.

Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan hampaiden kiinnityskudossairauteen eli parodontiittiin liittyviä syventyneitä ientaskuja esiintyi 55 prosentilla suomalaisnaisista ja 70 prosentilla miehistä. Kiinnityskudossairauden todennäköisyys lisääntyy iän myötä, mutta tulehdusta löytyy myös nuoremmilta, etenkin tupakoivilta henkilöitä.

Suun ientulehduksen tunnistaa siitä, että ikenet punoittavat, turpoavat ja vuotavat verta varsinkin hammasväleistä.

Suun bakteeri kolminkertaistaa hedelmöittymättä jäämisen riskin

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin noin 250 terveen, keski-iältään 29-vuotiaan naisen suun terveyttä. Naiset eivät olleet raskaana, mutta olivat jättäneet ehkäisyn pois ja pyrkivät tulemaan raskaiksi. Tutkimusten jälkeen seurattiin vuoden ajan, onnistuivatko he tulemaan raskaaksi vai eivät.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että hampaiden kiinnityskudostulehdukseen liittyvää bakteeria löytyi merkitsevästi useammin naisilta, jotka eivät tulleet raskaaksi tutkimusvuoden aikana verrattuna niihin, jotka tulivat. Heillä oli myös huomattavasti korkeammat syljen ja seerumin vasta-aineet bakteerille.

– Tutkimustulokset viittaavat siihen, että iensairauksien bakteerit vaikuttavat koko kehoon hyvinkin pieninä määrinä, ja jo ennen kuin ikeniin on ehtinyt edes kehittyä selkeästi näkyvää tulehdusta, kertoo Paju.

Bakteerin löytyminen syljestä ja korkeat vasta-aineet bakteerille lähes kolminkertaistivat hedelmöittymättä jäämisen riskin.

Riski kasvoi jopa nelinkertaiseksi, jos taustalla oli muitakin hedelmöittymistä vaikeuttavia tekijöitä, kuten korkea ikä, tupakointi tai bakteerivaginoosi.

Raskautta suunnittelevan kannattaa huolehtia suun terveydestä

Uuden tutkimustuloksen valossa etenkin lisääntymisikäisten naisten kannattaa pitää huolta suunsa terveydestä ja harjoittaa hyvää suun omahoitoa, jotta he välttyisivät iensairauksilta.

Lapsettomuuden hoitoon ja hedelmällisyyshoitoihin käytetään runsaasti aikaa ja rahaa. Siksi kannattaisikin panostaa yleisten iensairauksien hoitoon ja ottaa paremmin huomioon niiden mahdolliset vaikutukset terveyteen ja hedelmöittymiseen.

– Hampaiden ja ikenien terveydestä on syytä huolehtia hyvin jo siinä vaiheessa, kun raskautta vasta suunnitellaan, Paju kehottaa.

Lue myös Anna.fi: Hammasharjassa voi piillä infektioriski – lääkäri kertoo, millaisten tautien jälkeen hammasharja tulisi laittaa vaihtoon

Onkin syytä muistaa, että jokaisen naisen keho toimii yksilöllisesti, ja sitä kuuntelemalla ja gynegologin kanssa keskustelemalla löytää parhaiten itselle sopivimman ehkäisykeinon. Ehkäisymenetelmien ympärillä velloo paljon myyttejä ja jopa kauhukertomuksia.

Kaikkea kuulemaansa ei kuitenkaan pidä uskoa, sillä esimerkiksi hormonaaliseen ehkäisyyn yhdistetään usein lapsettomuus, vaikka tällaista yhteyttä ei ole tieteellisesti havaittu.

Hormonaalinen ehkäisy ei ole lapsettomuuden taustalla

Ennen kuin ehkäisystä luovutaan raskauden yrittämisen vuoksi, on nainen ehtinyt käyttää usein hormonaalista ehkäisyä jo vuosien ajan. Moni pohtiikin, voiko pitkäaikainen hormonaalinen ehkäisy vaikuttaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuteen. Edes pitkäjaksoisen hormonaalisen ehkäisyvalmisteen käytön ei ole kuitenkaan todettu vaikuttavan hedelmällisyyteen tai pitkittävän raskaaksi tulemisen odotusta.

Tämän sitkeästi elävän harhakäsityksen taustalta voi löytyä syy siitä, että naisen hedelmällisyys laskee luonnollisesti jo 30 ikävuoden jälkeen. Kolmekymppisenä äidiksi pyrkivä saattaakin yhdistää raskaaksi tulemisen vaikeudet ikänsä sijasta jopa 15 vuoden ajan jatkuneeseen hormonaalisen ehkäisyn käyttöön. Hormonaalinen ehkäisy ei kuitenkaan lisää itsessään lapsettomuuden todennäköisyyttä.

Tyypillisesti ehkäisyn lopettamisen jälkeen kuukautiskierto palautuu nopeasti, ja uusien munarakkuloiden kehitys palautuu parhaimmillaan jo seitsemän vuorokauden kuluttua pillereiden lopettamisesta. Raskautta voi siis yrittää heti pillereiden lopettamisen jälkeen ilman pitempiä taukoja.

Mikäli kuukautiset eivät käynnisty puolen vuoden sisällä ehkäisystä luopumisesta, kannattaa hakeutua lääkärille tutkimuksiin.

Hormonaalinen ehkäisy suojaa hedelmällisyyttä

Vastoin yleistä käsitystä, nainen saattaakin hedelmöittyä jopa normaalia helpommin kolmen ensimmäisen hormonaalisen ehkäisyn poisjättämistä seuraavan kuukauden aikana. Tälle ilmiölle ei kylläkään ole löydetty vedenpitävää selitystä.

Sen sijaan on todettu, että hormoniehkäisy suojaa naisen hedelmällisyyttä estämällä sisäsynnytintulehduksia. Hormonien aikaansaama kohdunkaulan liman paksuuntuminen auttaa turvaamaan munanjohtimia tulehduksiltä. Sairastettu munajohdintulehdus onkin syynä jopa 20–30 prosenttiin naisten lapsettomuuksista.

Lähteet: Lapsettomuus.fi / Mehiläinen, Terve.fi, Tiede.fi.

Moni nainen siirtää lasten hankintaa yhä myöhempään elämänvaiheeseen: yli 35-vuotiaiden ensisynnyttäjien määrä on lisääntynyt Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana.

Kolmasosa naisista, jotka yrittävät ensimmäistä lasta 35–39-vuotiaana, ei saa koskaan omaa biologista lasta. Tämä voi olla suuri suru.

Ennakoiva munasolujen pakastus tehtiin ennen vain sairauden vuoksi

Munasolujen pakastus on ollut mahdollista jo 1980-luvulta lähtien, mutta aluksi tulokset olivat huonoja. Hoidoissa keskityttiin pitkään esimerkiksi syöpäpotilaisiin, jotka olisivat muuten menettäneet mahdollisuuden oman lapsen saamiseen.

Viime vuosina munasolujen pakastamista on tarjottu ratkaisuksi terveillekin naisille, joiden lastenhankinta viivästyy syystä tai toisesta, ja tasa-arvokin on otettu mukaan keskusteluun.

– Miehet ovat jo pitkään voineet pakastaa siittiöitä ei-lääketieteellisistä syistä muun muassa ennen sterilisaatiota, jotta he saisivat mahdollisuuden lapsen hankkimiseen myöhemmin. Sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta myös naisilla tulisi olla sama mahdollisuus munasolujen pakastukseen, kirjoittavat dosentti, LT Viveca Söderström-Anttila ja biologi Sirpa Mäkinen Duodecim-lehden pääkirjoituksessa.

Munasolun pakastuksen hinta voi muodostua esteeksi

Jos biologinen kello tikittää ja sopivaa kumppania ei ole löytynyt, munasolujen pakastus voi kiinnostaa. Kynnys toimenpiteeseen on kuitenkin terveillä naisilla varmasti korkea, sillä hoito on kallista, eikä siihen saa Kela-korvausta ilman lääketieteellistä syytä.

Raskaaksi tuleminen pakastettuja omia munasoluja käyttäen on kallista; yhden hoitokerran hinta on lähes 3 000 euroa, ja usein yrityksiä tarvitaan enemmän kuin yksi. Kokonaishinta tutkimuskäynteineen saattaakin kivuta 10 000 euroon.

Lue myös: Eikö vauvaa kuulu? Tarkista nämä 9 asiaa ennen hedelmöityshoitoja

Munasolujen pakastus ei ole täysin riskitöntä

Söderstöm-Anttilan mukaan paras mahdollinen ikä munasolujen ennakoivalle pakastukselle on 23–30 vuotta, ja pääsääntöisesti pakastus pitäisi tehdä ennen 35 vuoden ikää.

Munasolujen kerääminen ja pakastaminen voi tuntua työläältä, ja siihen liittyy myös pieni verenvuodon ja infektion riski. Se voi kuitenkin kannattaa, sillä muut keinot eivät ratkaise iän tuomia ongelmia; naisen ikääntyessä munasolujen laatu yksinkertaisesti laskee.

Yli 40-vuotiaiden naisten osuus on jatkuvasti lisääntynyt hedelmöityshoidoissa, mutta munasolukeräyshoito tässä ikäryhmässä ei useinkaan johda raskauteen.

Ennakoiva munasolujen pakastus voi kuitenkin olla yksi vaihtoehto hedelmällisyyshaasteiden ratkaisuun.

Lue myös: Näin mies voi parantaa hedelmällisyyttään – 4 vinkkiä

Munasolun luovutukseen liittyy hylkimisriski

Suomessa tehdään vuosittain 600–700 hoitoa luovutetuilla munasoluilla, joista yli puolet yli 40-vuotiaille naisille. Munasolunluovutushoidolla alkaneissa raskauksissa esiintyy enemmän komplikaatioita kuin omilla sukusoluilla tehdyissä IVF-hoidoissa. Tämä johtuu erilaisista elimistön puolustusjärjestelmään liittyvistä tekijöistä. Omia sukusoluja käyttämällä nämä ongelmat voitaisiin välttää.

Suomen Fertiliteettiyhdistyksen suosituksen mukaan munasolujen ennakoivalle pakastamismenetelmälle ei tulisi asettaa esteitä. Munasolupakastusta harkitsevalle tulisi kuitenkin tarjota huolellista lääketieteellistä ja psykologista neuvontaa. Jos hoitoa pakastetuilla munasoluilla suunnitellaan, pitäisi myös arvioida hoidon onnistumisen edellytyksiä.

Parhaimmillaan munasolujen pakastus tuo naiselle lisävuosia lapsenhankintaan.

Lue myös: Näin ikä vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen

Lähde: Viveca Söderström-Anttilan ja Sirpa Mäkisen pääkirjoitus Ennakoiva munasolujen pakastus (Duodecim)

Artikkelia on muokattu 21.1.2025.

Ovulaatiossa munasolu irtoaa munasarjasta. Se on kuukautiskierron hedelmällisin ajankohta, eli tuolloin raskauden mahdollisuus on suurimmillaan.

Ovulaatio voi olla täysin oireeton, mutta osa naisista kokee sen aikana muun muassa alavatsan nipistelyä, vatsan turvotusta ja runsaampaa limaneritystä.

Myös alkuraskauden aikana monet kokevat vahvojakin oireita. Sen sijaan hedelmöittymisen oireet tuntuvat yhä olevan enemmän tai vähemmän mysteeri: onko sellaisia olemassakaan?

Kuinka hedelmöittyminen tapahtuu?

Irronnut munasolu vetää siittiöitä lähelleen, mutta ei itse liiku. Siittiöt liikkuvat munasolun ympärillä, ja munasolu kaappaa yhden niistä. Näin tapahtuu hedelmöittyminen.

Tästä alkaa intensiivinen solujen jakautuminen, joka jatkuu vielä koko matkan munanjohtimeen. Alkiossa onkin monta solua jo vain kolme päivää hedelmöittymisen jälkeen, kun se saapuu kohtuun.

Tässä vaiheessa raskautta puhutaan jo raskausviikosta 2. Sen aikana aikana naisen kohtu valmistautuu vastaanottamaan hedelmöittyneen munasolun.

Voiko hedelmöittymisen tai alkion kiinnittymisen tuntea?

Moni nainen pohtii, onko ensimmäisiä oireita mahdollista tuntea jo silloin, kun hedelmöittyminen tapahtuu. Hedelmöittymisen tuntemisesta ei kuitenkaan ole varsinaista tieteellistä näyttöä, mutta sen sijaan alkion kiinnittymisen on arveltu aiheuttavan monilla naisilla esiintyvää verenvuotoa.

Jotkut naiset kertovat myös kokevansa kiinnittymiskipua silloin, kun tsygootti eli hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdunseinämään. Kevyttä kiinnittymisvuotoa esiintyy yleensä noin 11–12 päivää hedelmöittymisen jälkeen.

Naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri Minna Kuusisto kertoo, että monia kehon tuntemuksia on haastavaa tulkita.

– Monilla naisilla on tuntemuksia ovulaatioon liittyen ja vielä yleisempiä ovat alkuraskauden oireet. Itse munasolun hedelmöittymistä eli munasolun ja siittiön yhdistymistä sen sijaan ei tunne, eikä solujen jakautumista, kun tsygootti siirtyy munajohtimesta kohtuonteloon.

Sen jälkeen, kun hedelmöittyminen on tapahtunut ja alkion kiinnittyminen, eli implantaatio kohtuun tapahtuu noin kuudentena alkiopäivänä, alkavat tietyt solut alkiossa erittää koriongonadotropiinia (hcg), joka ylläpitää munasarjassa sijaitsevan keltarauhasen toimintaa.

Tässä vaiheessa kiertoa (eli muutamasta päivästä viikkoon ennen kuukautisten alkua) naisilla on usein kuukautisia edeltäviä oireita, vaikka raskautta ei siinä kierrossa alkaisikaan.

Näin ollen on usein vaikea erottaa alkavan raskauden ja loppukierron tuntemuksia.

– Teoriassa on mahdollista tuntea oireilua alkion kiinnittymisen jälkeen, mutta käytännössä on vaikea erottaa, mistä tuntemukset johtuvat, Kuusisto sanoo.

Jokaisen keho ja mieli toimivat kuitenkin omalla tavallaan. Toinen voi jälkikäteen miettiä tunteneensa pientä pahoinvointia kun hedelmöittyminen tapahtui tai kiinnittymiskipua kun alkio kiinnittyi, toisen raskaus yllättää vasta useamman raskausviikon jälkeen.

Raudanpuutteen oireet ovat usein epämääräisiä: voi olla väsymystä, masennusta, heikotusta, huimausta, päänsärkyä ja huonounisuutta.

– Hälytyskellojen pitäisi soida myös, jos on levottomat jalat ja runsaasti suonenvetoja, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Annika Tulenheimo-Silfvast Lapsettomuusklinikka Dextrasta sanoo.

Tarkka syy siihen, miksi raudanpuute alentaa hedelmällisyyttä on vielä selvittämättä, mutta Tulenheimo-Silfvast epäilee sen liittyvän alkion kiinnittymiseen raskauden alkumetreillä.

Lue myös: Uutta lapsettomuushoidoissa: hoidon kesto lyhenee

Rautavarastot tyhjinä?

Raudanpuute tutkitaan usein mittaamalla hemoglobiinia, mutta arvo voi olla normaali, vaikka rautavarastot olisivat tyhjät.

–Rautavarastot tyhjenevät ensin ja hemoglobiini laskee vasta sen jälkeen, Tulenheimo-Silfvast sanoo.

Ferritiiniarvo kertoo rautavaraston tilanteesta, ja arvon olisi Tulenheimo-Silfvastin hyvä olla raskautta suunnittelevalla 50–60.

–Raskausaikana pelkästään istukan toimintaan ja sikiön kasvuun kuluu keskimäärin 60 yksikköä rautaa, Tulenheimo-Silfvast kertoo.

Raskausajan raudanpuute on yleistä: jopa kolmasosa raskaana olevista kärsii raudan puutteesta.

Normaalin ferritiiniarvon alaraja on Suomessa hyvin alhainen, 13, kun esimerkiksi Britanniassa se on 30.

Raudanpuute voidaan lääkitä myös suonensisäisesti

Raudanpuutosta hoidetaan yleensä rautatableteilla.

– Lääkitys nostaa kuitenkin rauta-arvoja hitaasti: voi kulua 3–5 kuukautta ennen kuin rautavarastot rupeavat täyttymään, Annika Tulenheimo-Silfvast sanoo.

Kun ferritiiniarvo on riittävän alhainen, rautaa voidaan antaa suonensisäisesti nestemäisessä muodossa. Suonensisäinen rautalääkitys täyttää rautavaraston nopeasti. Lääkitys on annettava valvotusti, sillä se voi joskus aiheuttaa allergisia ihoreaktioita. Vatsavaivoja se ei sen sijaan aiheuta, kuten tablettimuotoinen rauta.

–Meillä on klinikalla melkein viikoittain joku rautatiputuksessa, raudanpuute on yllättävän yleistä, Tulenheimo-Silfvast kertoo.

Tulenheimo-Silfvastin mukaan lapsettomuudesta kärsivät raudanpuutteiset ovat hyötyneet selvästi suonensisäisestä rautalääkityksestä, kun ferritiiniarvo on ollut alle 30.

Lue myös: Näin ikä vaikuttaa naisen hedelmällisyyteen

Ylijäämärauta varastoituu maksaan

Rautaa ei pitäisi raskautta toivoessakaan ottaa purkista vain varmuuden vuoksi, ilman rauta-arvojen mittaamista.

–Rautaa voi saada liikaakin, ja ylimääräinen rauta varastoituu maksaan. Se voi aiheuttaa myös suolisto-oireita ja nivelkipuja, Tulenheimo-Silfvast kertoo.

Maitotuotteiden käyttöä tulisi välttää pari tuntia ennen ja jälkeen rautalääkkeen ottamisen. C-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä.

Lue myös: 20 kysymystä odottajan ruokavaliosta

Raudanpuute runsaista kuukautisista?

Raudanpuute voi johtua runsaista kuukautisista. Jos ne ovat jatkuneet hoitamattomina pitkään, rautavarastot tyhjenevät herkästi.

Puutosta voi aiheuttaa myös raudan huono imeytyminen, mikä voi liittyä perimään.

Odottajalla vaikea raudanpuute lisää ennenaikaisen synnytyksen ja sikiön pienipainoisuuden riskiä.

Artikkelia on muokattu 21.1.2025

Keskustele: Raudanpuute ja raskaus

Lue myös Anna.fi: Ferritiinin mittaus kotona pikatestillä onnistuu nopeasti – onko tulos luotettava?

Ero on siis huima jo lähtötilanteessa, ja lisäksi munasoluja poistuu ”reservistä” kuukausittain yksilöllinen määrä.

Ikä ja hedelmällisyys: hedelmällisyyden lasku on yksilöllistä

Keskimäärin munasolut loppuvat suomalaisnaiselta 51-vuotiaana. Vaihtelu on kuitenkin suurta.

– Vaihdevuodet voivat alkaa jo 41-vuotiaana tai vasta 61-vuotiaana. Hedelmällisyys laskee jyrkästi jo kymmenen vuotta ennen vaihdevuosia, kertoo lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Niklas Simberg Lapsettomuusklinikka Dextrasta.

40-vuotiaista naisista keskimäärin enää noin kolmannes tulee raskaaksi vuoden yrittämisen aikana, kun 30–34-vuotiailla vastaava luku on 63 prosenttia.

Perimä vaikuttaa vaihdevuosien alkamiseen

Se, milloin äidin vaihdevuodet ovat alkaneet, ennustaa yleensä myös tyttären vaihdevuosi-ikää.

Kun laskee äidin vaihdevuosien alkamisiästä pois kymmenen vuotta, ollaan lähellä kriittistä rajaa, jolloin tyttären raskaaksi tuleminen todennäköisesti vaikeutuu huomattavasti.

Jos siis oman äidin menopaussi on alkanut jo 45-vuotiaana, tyttären lastenhankinnalla on kiire 35-vuotiaana. Jos taas äidin menopaussi on alkanut vasta 60-vuotiaana, tytärkin on todennäköisesti pitkään hedelmällinen.

Hedelmällisyyttään voi tutkituttaa

Omaa hedelmällisyyttään voi nykyään kartoittaa tutkimuksin.

– Luotettavin mittari on anti-Mullerian hormonin määrä, joka voidaan mitata verestä, Simberg sanoo.

Menopaussiin mennessä anti-Mullerian hormonin määrä laskee mittaamattomiin.

Toinen tapa mitata naisen hedelmällisyyttä on laskea ultraäänen avulla alkavien munarakkuloiden määrää.

Kolmas keino on mitata aivolisäkkeen erittämän FSH-hormonin määrää.

– FSH on epäluotettavin mittari, sillä tätä hormonia erittyy sykäyksittäin, Simberg sanoo.

Tupakointi alentaa hedelmällisyyttä

Hedelmällisyyden yksilöllisen vaihtelun syitä ei vielä tunneta: perimä ja elintavat selittävät osan, mutta eivät kaikkea.

– Monet syyt ovat vielä tunnistamatta. Törmäämme klinikalla nelikymppisiin naisiin, jotka ovat normaalipainoisia ja joilla on terveet elämäntavat. Siitä huolimatta munasarjojen toiminta voi olla heikkoa, Simberg sanoo.

Tupakointi kannattaa joka tapauksessa lopettaa, jos haaveilee lapsesta kypsässä iässä. Tupakka alentaa hedelmällisyyttä aikaistaen selvästi vaihdevuosien alkua. Se voi myös vaurioittaa munasoluja.

Kromosomivirheet yleistyvät iän myötä

Munasolut ovat olleet olemassa koko naisen eliniän, joten niiden laatuun voi vaikuttaa koko naisen eletty elämä.

– Sairastetut taudit, kuten sikotauti, voivat vaikuttaa munasoluihin. Syy-yhteyksiä on kuitenkin vaikea selvittää jälkikäteen, Simberg sanoo.

On havaittu, että naisten ikääntyessä myös alkioiden kromosomivian riski lisääntyy: alle 35-vuotiailla epänormaalien alkioiden osuus on keskimäärin kolmasosa, mutta 44-vuotiailla niitä on keskimäärin jo yli 80 prosenttia.

Kromosomivirheistä seuraa keskenmenoja

Yleensä alkioiden kromosomivirheet eivät rajoitu yhteen; tämä on havaittu tutkittaessa alkioita koeputkihedelmöitysten yhteydessä.

– Kromosomivirheitä voi olla vaikka kuinka monta samassa alkiossa. Tällainen alkio ei edes kiinnittyisi kohtuun, tai jos kiinnittyisi, tulisi todennäköisesti keskenmeno, Simberg sanoo.

Valtaosa yli 40-vuotiaiden naisten keskenmenoista johtuukin juuri kromosomivirheistä: alkio ei yleensä lähde kehittymään, jos sillä ei ole elämän edellytyksiä.

Miehenkin siittiöiden laatu laskee iän myötä

Ikä ja hedelmällisyys kannattaa huomioida myös miehen kohdalla. Miehellä kehittyy siittiöitä vanhuuteen saakka, mutta niiden laatu alkaa heiketä 45. ikävuoden jälkeen. Jos raskaaksi tulossa on ongelmia, miehenkin hedelmällisyyttä kannattaa tutkia.   

Lasta yrittävillä pareilla aika naisen raskaaksi tuloon pitenee miehen iän karttuessa, ja myös keskenmenoriski lisääntyy miehen ikääntymisen myötä.

Kokeile hyvinvointikirjailija Kaisa Jaakkolan vinkkejä. Muista kuitenkin, että hedelmällisyyden parantaminen vaatii kärsivällisyyttä. Uusien siittiöiden kypsyminen vie 75 vuorokautta.

1. Kiinnitä huomiota ruokavalioosi

Miehen hedelmällisyys kärsii vitamiinien, mineraalien ja antioksidanttien puutteesta. Niitä saa eniten prosessoimattomasta ruoasta. Jos mielit isäksi, syö siis ruoka mahdollisimman alkuperäisessä muodossa, äläkä unohda vihanneksia. Niissä on runsaasti antioksidantteja, joiden saanti tekee hedelmällisyydelle hyvää.

2. Hedelmällisyyden parantaminen vähentämällä sokerin syöntiä

Sokeripitoinen ruokavalio aiheuttaa ennen pitkään insuliiniresistenssin, jolloin insuliinin teho heikkenee. Silloin siittiöiden on vaikea saada sokeria solujensa sisään. Tällöin keho tarvitsee entistä enemmän sokeria, jotta homma tulisi suoritetuksi. Insuliiniresistenssin myötä myös testosteronitaso laskee.

3. Vältä ylipainoa ja laihduta tarvittaessa

Liiallinen vartalon rasva aiheuttaa impotenssia ja häiritsee hedelmällisyyttä. Hedelmällisyyden parantaminen voi onnistua liikakilojen häädöllä. Tee se järkevästi ilman pikadieettejä.

Pyri polttamaan rasvaa painoharjoittelulla, sillä silloin kehonkoostumus muuttuu. Älä tuijota vaakaa: punttitreenin ja proteiinipitoisen ruoan vuoksi paino voi jopa kasvaa, mutta rasvaprosentti laskee. Voimaharjoittelu raskailla painoilla lisää myös testosteronin eritystä.

4. Kiinnitä huomio kemikaaleihin

Ympäristöestrogeenit eli xenoestrogeenit uhkaavat miehen lisääntymiskykyä. Ne ovat synteettisiä kemikaaleja, joilla on estrogeenin kaltaisia vaikutuksia elimistössä. Altistumista niille voi vähentää pienillä muutoksilla.

• Useat muovituotteet sisältävät BPA:ta, joka vähentää miesten testosteronin esiaste androsteenidionin tuotantoa. BPA-altistusta voi pienentää välttämällä muovisten ruoka-astioiden kuumentamista, käyttämällä muovipullon sijaan teräksistä juomapulloa ja ostamalla kahvin kestokuppiin.
• Parabeenit puolestaan ovat päivittäiskosmetiikassa käytettyjä säilöntäaineita. Ne voivat alentaa testosteronitasoa ja vaurioittaa siittiöiden DNA:ta. Parabeenittomia ihovoiteita, shampoita ja hiusaineita on hyvin saatavilla.
• Ftalaatit tekevät muovista pehmeitä. Niitä käytetään kosmetiikassa ja muissa päivittäistarvikkeissa kuten suihkuverhoissa, leluissa, elektroniikassa, hiuslakassa, deodorantissa, vinyylilattioissa ja hajustetuissa tuotteissa. Mitä enemmän ftalaattia miehen virtsassa on, sitä vähemmän siinä on testosteronia ja siittiöt liikkuvat huonosti.
• Homemyrkyt sisäilmassa voivat vaurioittaa miehen lisääntymiskykyä. Huono sisäilma aiheuttaa jatkuvaa väsymystä ja sairastelua. Oireet kannattaa ottaa tosissaan, sillä niillä on kauaskantoisia vaikutuksia koko terveyteen.

Lähde:  Kaisa Jaakkola: Reipas, Rakas Raskaus (Tammi)