Kirjailija Riikka Pulkkisen lapsi ei tykännyt lukea – sitten äiti loi innostavan keinon
Perheissä kipuillaan sen kanssa, miten lapset saisi innostettua lukemaan. Näin asiaan on tartuttu kirjailijan kodissa.
Yksitoistavuotias esikoinen asettuu kirja kädessään sohvalle kolmelta iltapäivällä koulun jälkeen. Silloin kirjailija Riikka Pulkkinenkin pitää kirjoittamisesta tauon ja nappaa kirjan käteensä. Heidän yhteinen lukutuntinsa on alkamassa.
Lukutunti on ollut Riikan perheessä vastaus siihen, että esikoinen alkoi mieltyä lukemiseen ja kehittyä siinä.
– Esikoiseni oli neljännellä luokalla, kun havahduin siihen, että hän osaa lukea, mutta mekaanisen lukutaidon lisäksi hän tarvitsee harjoitusta keskittymiseen ja tekstien tulkintaan.
Riikka itse muistelee lukeneensa ensimmäisen kokonaisen kirjansa 7-vuotiaana. Siitä lähtien lukeminen on ollut hänelle luonnollinen tapa jäsentää maailmaa.
Riikan lapselle lukeminen vaikutti kuitenkin olevan hiukan työlästä, eikä hän itse juurikaan tarttunut kirjoihin, vaikka nauttikin äänikirjoista ja oli viehättynyt Harry Pottereiden maailmasta. Niinpä Riikka päätti kokeilla sitä, että he lukisivat joka päivä yhdessä.
– Uskon, että lukeminen on maailman monitulkintaisuuden hahmottamisen perusta. Sen harjaannuttaminen jo lapsena on aivan välttämätöntä, jotta luova ja abstrakti ajattelu voisivat kehittyä.
Aluksi lukutunti kesti kaksikymmentä minuuttia, sillä lapsi jaksoi vain harvoin keskittyä tätä kauemmin. Oleellista oli se, että myös Riikka tarttui kirjaan samaan aikaan.
– Se, että olisin itse ollut jollakin älylaitteella tai puuhannut muuta, ei olisi rauhoittanut tunnelmaa yhtä hyvin lukemiselle. Myös minulle itselleni antoisinta on ollut asettua paperikirjan äärelle lapsen viereen.
Lukutunnin aikana lapsi kertoilee äidilleen, jos kirjassa tapahtuu jotakin jännittävää. Myös Riikka juttelee lapselle lukemastaan.
Lapsi voi tarvita aikuisen tukea vielä pitkään lukemaan opittuaan
Nykyään kaksikon lukutunnit saattavat venyä puolesta tunnista tuntiinkin. Aika voi tuntua joskus pitkältä aikuisesta, joka on saattanut tottunut hamuamaan älypuhelinta käteensä harva se hetki.
– Ainakin itse huomaan tämän toisinaan. Tunnetta kannattaa vastustella.
Lukutunti on havahduttanut Riikan siihen, että mekaanisen lukutaidon oppimisen jälkeen vanhemman tuki on edelleen tarpeen.
– Vanhemman pitää kulkea lapsen vierellä mahdollisesti pitkäkin matka, jotta lukutaito ja -tottumukset alkavat syventyä.
Riikka tietää hyvin, ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta järjestää lapsensa kanssa lukutuntia iltapäivisin. Hän on miettinyt kuitenkin, miten lapsista voidaan kasvattaa aikuisia, jotka kykenevät paitsi syvälliseen lukutaitoon, myös muuhun abstraktiin ja luovaan ajatteluun.
– Millaista mallia näytämme heille lukemisesta, ja miten järjestämme heidän vapaa-aikansa niin, että he löytävät kirjojen äärelle? Tämä on perusteellisen yhteiskunnallisen keskustelun aihe.
Miten ylipäänsä puhumme kirjoista lapsille, Riikka pohtii.
– Lukeminen avaa maailmoja ja ulottuu niin kutsuttuun ”todellisuuden lukutaitoon”, eli ei koske pelkkää fiktion lukemista.
Lukutunnin pitäminen vaatii vanhemman läsnäolon lisäksi rauhallisen hetken. Viikonloppuisin perheen pian 5 vuotta täyttävä kuopus puuhailee isänsä kanssa muuta, kun Riikka lukee yhdessä esikoisensa kanssa.
Kuopus tunnistaa jo kirjaimet, nauttii iltasaduista ja alkaa hiljalleen hahmottaa, että lukutunti vaatii erityistä rauhoittumista. Silloin tällöin hän kuitenkin yrittää käydä härnäämässä lukevaa isosisarustaan, jotta tämä nostaisi katseensa kirjasta.
Lahjoakin saa
Erilaisten älylaitteiden parissa touhuaminen on muodostunut monessa perheessä tavaksi tarjota lapsille tekemistä ja aikuiselle hetki aikaa huokaista.
Riikka on kuitenkin päättänyt asettaa riman korkealle, jotta kirjoihin tarttuminen kouluiässä sujuisi vaivattomasti.
– Tiedän hyvin, miten ihanan hengähdyshetken lasten ruutuaika tarjoaa. Toisaalta voisimme kuitenkin haastaa itseämme ja tarjota silloin tällöin pienillekin lapsille selailtavaksi kirjoja esimerkiksi tv-ohjelman sijasta.
Riikka on myös huomannut, että esimerkiksi Monopoly ja Trivial pursuit -lautapelit kehittävät viisivuotiaan lukutaitoa lähes huomaamatta, jos hän haluaa tavata kirjaimia pelin lomassa.
Esikoistaan Riikka on kannustanut lukemisen pariin myös keksimällä jonkin mukavan palkinnon, kun lapsi on lukenut sata sivua. Toisinaan hän ja esikoinen ovat suunnanneet kahvilaan lukemaan. Myös kirjastot ovat hyviä paikkoja paneutua lukemiseen.
– Lahjonta ei ole jaloin keino. Lapselle kannattaakin selittää, miksi vanhempi pitää lukemista niin tärkeänä, että on valmis palkitsemaan siitä.
Äänikirjoja Riikka pitää porttina painettujen kirjojen pariin, vaikka ne eivät kehitä lukutaitoa. Esikoinen on nauttinut niiden kuuntelemisesta samalla, kun askartelee. Jälkeen päin lapsi on halunnut tarttua kuuntelemiinsa kirjojen fyysisiin kappaleisiin, jotta näkee esimerkiksi Neropateista kuvat.
Vaikka omassa perheessä lukeminen on ottanut tuulta alleen, on Riikka huolissaan nykypäivän tilanteesta.
– Miten voimme varmistaa sen, että kaikenlaisissa perheissä lapset saisivat riittävät valmiudet lukemiseen niin, ettei se jäisi vain hyväosaisten jälkikasvulle?
Jaa oma kokemuksesi