Yksi arkinen tapa voi saada pikkulapsen vaivihkaa älylaitekoukkuun – Asiantuntija: ”Vanhemman on hyvä ennakoida”
Pikkulapsen tylsistymistä tai kiukkua ei kannata toistuvasti taltuttaa videoiden katselulla.
Lääkärin odotusaulassa tai bussimatkalla monet aikuiset kaivavat älypuhelimensa esiin. Pienelle lapselle ei kannata opettaa samaa, toteaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton mediakasvatuksen asiantuntija Rauna Rahja.
Varsinkaan kiukuttelevaa lasta ei saisi harhauttaa laitteilla hiljaiseksi, vaan aikuisen tehtävä on kohdata tunne ja tukea lasta.
– Tunnesäätelyä ei saisi jättää älylaitteiden varaan. Pitkällä tähtäimellä on ongelmallista, jos lapsi oppii turruttamaan tunteitaan laitteiden avulla, Rahja toteaa.
Pieni lapsi tarvitsee normaalin kehityksensä tueksi kasvokkaista vuorovaikutusta ja riittävästi unta, kun taas älylaitteet tarjoilevat pikkulapsen käsityskyvyn ylittäviä virikkeitä. Siksi ruutuajan määrää ja laatua on syytä valvoa.
Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että alle kaksivuotiaat eivät altistuisi digitaaliselle medialle. Noin 2–4-vuotiaat lapset saisivat olla älylaitteilla korkeintaan alle tunnin päivässä. Tällä hetkellä Suomessa kehitetään kansallisia ruutuaikasuosituksia.
Lue myös: Saako lasta harhauttaa kiukun keskellä? Asiantuntija vastaa
Ruuturiippuvuutta tulee ehkäistä pienestä pitäen
Monia pienten lasten vanhempia huolettaa jo valmiiksi, miten digikeskeinen tulevaisuus heidän lapsiaan odottaa. Rauna Rahja ymmärtää murheen hyvin.
– Näiden asioiden pohtimista ei voi aloittaa liian aikaisin. Vaikka digitaalisten taitojen oppiminen on tänä päivänä tärkeää, on hyvä miettiä etukäteen, miten älylaitteiden mukaantulo muuttaisi perheen vuorovaikutusta. Ennakoimalla voi välttää sudenkuoppia.
Rahja suosittelee huolehtimaan, että pikkulapsen kuluttama digisisältö on tunnelmaltaan rauhallista. Lastenohjelmien nopeasti vaihtuvat leikkaukset, kova meteli ja voimakkaat värit voivat olla liian aktivoivia ja lumoavia.
Pienen lapsen mediahetket liikkuvan kuvan tai pelien ääressä kannattaa pyrkiä pitämään lyhyinä. Pikkulasta ei kannata jättää yksin katsomaan lyhytvideoita tai pitkiksi ajoiksi lastenohjelmien ääreen.
– Pieni lapsi ei pysty sanoilla kertomaan, että mediakokemus tuntuu hänestä liian virikkeelliseltä. Siihen tarvitaan aikuisen havainnointia.
Jos lapsi on levoton jonkin sisällön näkemisen jälkeen tai hänen on vaikeaa siirtyä muihin puuhiin, on sisältö saattanut olla hänelle liian virikkeellistä tai median parissa vietetty aika on voinut kestää liian pitkään.
Lue myös: Älylaitteet ovat mahdollisesti syynä ADHD:n yleistymiseen
Näin siirtymäkiukulta voi välttyä
Taaperoiden ja leikki-ikäisten kiukkukohtaukset iskevät usein silloin, kun jokin puuha pitäisi lopettaa ja siirtyä toiseen paikkaan. Siksi jo pienelle lapselle kannattaa sanoittaa etukäteen, milloin esimerkiksi videoiden katselu päättyy.
– Vanhemman on hyvä olla pari askelta edellä ja ennakoida. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee toiminnanohjausta ja sen sanoittamista, mitä tapahtuu seuraavaksi.
Suoratoistopalvelut ja muut digitaaliset alustat on suunniteltu mahdollisimman koukuttaviksi. Rahja kehottaa kytkemään automaattisen toiston pois, jotta lapsen silmille ei lävähdä heti seuraavan sisällön alku edellisen loputtua.
Aikuisenkin on joskus vaikeaa lopettaa mieleisen ohjelman katselu tai saada näkemäänsä sisältöä pois mielestään. Rahja huomauttaa, että lapsella kokemus voi viipyä kehossa ja mielessä vielä pidemmän aikaa.
– Tunne ei välttämättä poistu kuin veitsellä leikaten. Se, että fyysisesti aletaan tekemään jotain muuta, auttaa lasta usein myös mielensiirtymässä.
Vanhempien esimerkki on avainroolissa
Vanhemman tulee huolehtia ennen kaikkea siitä, ettei itse roiku jatkuvasti puhelimella. Ei ole kestävä ratkaisu, että odottelutilanteissa vanhempi itse liimautuu ruudun ääreen ja edellyttää lasta istumaan vieressä hiljaa.
Pahimmillaan median liikakäyttö perheessä häiritsee varhaislapsuudessa normaalia kasvua ja kehitystä.
– Pienelle lapselle voi olla käsittämätön tilanne, että vanhempi keskittyy puhelimeensa yhteisen tekemisen tai olemisen sijaan. Vanhemman toistuva ja pitkäkestoinen uppoutuminen omalle älylaitteelleen pienen lapsen läsnä ollessa voi haastaa lapsen kehityksen kannalta merkityksellistä varhaista vuorovaikutussuhdetta.
Niin lapsen kuin aikuisen on toisinaan hyvä harjoitella tylsyyden sietämistä.
– Aivojen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta virikkeettömät hetket ovat todella tärkeitä, Rahja toteaa.
Seuraavan kerran bussissa tai odotusaulassa istuessa voi tehdä testin: mitä tapahtuu, jos kännykkää ei kaivetakaan esille?
Jos lapsi tai aikuinen tuskastuu ja muihin puuhiin tyytyminen on vaikeaa, perheen älylaitetottumukset todennäköisesti kaipaavat muutoksia.
Lue myös
Lue myös Kotilieden juttu: Jatkuva somen selailu on turmiollista aivoille – näin pääset puhelimen pauloista ja elvytät keskittymiskykysi
Jaa oma kokemuksesi