Sekoittaako lapsesi värit? Lapsen värisokeus on vaaratonta, mutta nämä ammatit jäävät silloin haaveeksi
Punavihersokeus on värisokeuden yleisin muoto. Selvitimme, mistä värisokeus johtuu ja miten sen voi tunnistaa lapsella.
Värisokeus tarkoittaa sitä, että väriaisti toimii huonosti tai puuttuu kokonaan.
Silmälääkäri Timo Hellstedtin mukaan termi on hieman harhaanjohtava, koska täysin värisokeita ihmisiä on todella vähän. Nykyisin puhutaankin mieluummin värinäön heikkoudesta.
Mistä värisokeus sitten johtuu?
Verkkokalvolla on kolme aistisolutyyppiä, tappisoluja, joista jokainen reagoi eri valon aallonpituuksiin: punaiseen, vihreään ja siniseen. Jokin näistä tappisoluista voi toimia huonosti tai puuttua kokonaan, mikä johtaa värinäön heikkouteen.
Useimmiten värisokeus on periytyvää eli syyt ovat geneettisiä.
Lue myös: Näin geenit periytyvät – vastaukset kysymyksiin perinnöllisyydestä
Mitä eroa on punavihersokealla ja värisokealla?
Punavihersokeus on yleisin värinäön heikkous. Punavihersokeudessa ihmisen on vaikea erottaa punaista ja vihreää väriä toisistaan. Tämä johtuu siitä, että punaiselle tai vihreälle herkät tappisolut toimivat huonosti tai puuttuvat.
Punavihersokeutta esiintyy enemmän pojilla. Noin kahdeksan prosenttia miehistä on punavihersokeita, kun taas naisilla yleisyys on alle prosentin. Punavihersokeus periytyy pojille äideiltä X-kromosomissa. Nainen voi olla kantaja ilman oireita.
Sinisokeus tarkoittaa sitä, että ihmisen on vaikea erottaa sinistä ja keltaista. Sinisokeita on erittäin vähän, noin promille väestöstä, ja sitä esiintyy naisilla ja miehillä yhtä paljon.
Täydellinen värisokeus, jossa henkilö näkee maailman mustavalkoisena, on hyvin harvinaista. Kun arkikielessä puhutaan värisokeudesta, yleensä tarkoitetaan punavihersokeutta, koska se on yleisin värinäön heikkous.
Miltä maailma näyttää värisokean silmin?
Värisokea näkee maailman väreissä, mutta sävyjen määrä on vähäisempi. Tietyt värit voivat sekoittua toisiinsa, kuten vihreä ja oranssi tai punainen ja vihreä. Esimerkiksi metsässä punaiset marjat voivat näyttää samansävyisiltä vihreiden lehtien kanssa.
Värisokeus on vaaratonta. Värisokean lapsen silmät ovat terveet ja toimivat. Näöntarkkuus ja silmän rakenne ovat normaaleja. Lapsi on nähnyt syntymästään saakka maailman omilla väreillään eli se ei haittaa häntä.
– Lapsen aistimaailma on vain erilainen kuin normaalit värit näkevällä. Tästä ei pidä tehdä numeroa, Hellstedt sanoo.
Miten lapsen värisokeuden tunnistaa?
Värinäkö kehittyy vauvana noin neljän kuukauden iässä, mutta värisokeutta on vaikea tutkia niin pieniltä lapsilta.
Yleensä värinäköä testataan neljän vuoden iässä neuvolassa. Viimeistään sitä seulotaan yläkoulun 8. luokalla kouluterveydenhuollossa ennen toisen asteen opintoja.
Värisokeuden merkkejä lapsella ovat lääkäri Timo Hellstedtin mukaan esimerkiksi nämä:
- Lapsi saattaa sekoittaa värit piirustuksissa, esimerkiksi maalata taivaan vihreäksi ja maan siniseksi.
- Hänellä voi olla vaikeuksia värien nimeämisessä tai erottamisessa ja hän voi sekoittaa esimerkiksi punaiset ja vihreät värikynät.
- Lapsi ei ehkä ole kiinnostunut väritehtävistä tai välttelee niitä.
- Vanhemmalla iällä voi ilmetä vaikeuksia lukea värilliselle taustalle kirjoitettua tekstiä, kuten punaista tekstiä vihreällä taustalla.
- Lapsi voi valittaa päänsärkyä tai epämukavuutta, mikä voi johtua värien erottamisen vaikeudesta.
Onko värisokeudesta lapselle haittaa?
Värisokeudesta ei ole lapselle haittaa nyt tai tulevaisuudessa, mutta se rajoittaa jonkin verran ammatinvalintaa. Tietyt ammatit, kuten lentäjä, veturinkuljettaja, laivan kapteeni, sähkötyöt ja graafiset alat voivat vaatia normaalia värinäköä.
Nykyään yhteiskunnassa huomioidaan värinäön heikkoutta enemmän. Esimerkiksi opasteet suunnitellaan niin, ettei niissä käytetä punaista tai vihreää väriä ja isoissa kaupungeissa on erilliset metrokartat värisokeille.
Jaa oma kokemuksesi