Kohtukuolema on äärimmäisen harvinainen tilanne – jos pahin kuitenkin tapahtuu, näin asiat etenevät
Kohtukuolema eli vauvan kuoleminen kohtuun on Suomessa erittäin harvinainen tilanne, jonka syyt voivat olla moninaisia. Ehkäisemisessä on tärkeää raskauden riskitekijöiden minimoiminen.
Kohtukuolema on Suomessa erittäin harvinainen raskauskomplikaatio. Kun sikiö menehtyy kohtuun 22 raskausviikon täytyttyä tai kun kuolleena syntynyt painaa 500 grammaa tai enemmän, kyseessä on kohtukuolema. Ennen tätä puhutaan keskenmenosta.
Kohtukuoleman yleisyys on Suomessa alle 3/1000 synnytystä vuodessa. Vuonna 2023 kohtukuolemia tapahtui 124.
Kohtukuolemaluvut ovat Suomessa maailman alhaisimpia. Kansainväliset vertailut eri maiden välillä ovat tosin hankalia, sillä kohtukuoleman määrittelevä raskausviikkoraja vaihtelee.
– Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee käyttämään kansainvälisissä vertailuissa 28 raskausviikon viikkorajaa. Tällöin Suomessa kohtukuolemat ovat vieläkin harvinaisempia, noin 1,8/1000 synnytystä. Vastaava luku on Iso-Britanniassa 3,8/1000 ja Intiassa 12,9/1000, lääketieteen tohtori, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maria Pekkola kertoo.
Kohtukuolema voi johtua monesta asiasta
Kohtukuoleman syyt ovat moninaiset. Yleisin syy on istukan vajaatoiminta ja siihen liittyvä sikiön kasvuhidastuma. Lisäksi istukka voi irrota ennenaikaisesti aiheuttaen kohtukuoleman.
Myös napanuorakomplikaatiot (solmut tai kiertyminen tiukasti kaulan ympäri) ja sikiön eri syistä johtuva anemia selittävät osan kohtukuolemista.
Muita syitä ovat esimerkiksi infektiot tai geneettiset syyt, kuten kromosomihäiriöt tai -geenivirheet ja sikiön epämuodostumat.
– Infektioiden osuus kohtukuoleman aiheuttajana korostuu kehitysmaissa, Pekkola toteaa.
Aina kohtukuoleman syy ei selviä
Kuolleena syntyneelle lapselle tehtävä ruumiinavaus, istukan tutkiminen kudosnäytteineen sekä geneettiset testit ovat tärkeimpiä ja hyödyllisintä tietoa kohtukuoleman syistä tuottavia tutkimuksia.
Istukasta ja syntyneestä lapsesta otetaan lisäksi tulehdusnäytteitä ja äidistä laajasti verikokeita, jotta kuolinsyy voitaisiin selvittää.
Tarkoista tutkimuksista huolimatta syy kohtukuolemalle ei valitettavasti läheskään aina selviä. Selittämättömien kohtukuolemien osuus vaihtelee tutkimuksissa 10–50 prosentin välillä.
– Vaikka äidistä, sikiöstä tai istukasta löydetään kuoleman jälkeisissä tutkimuksissa jokin poikkeavuus, voi olla vaikeaa osoittaa, että ilmiö on ollut riittävän voimakas aiheuttamaan kohtukuoleman. Esimerkki tästä on kaulan ympäri kiertynyt napanuora, jota tavataan myös täysin hyväkuntoisilla vastasyntyneillä, Pekkola havainnollistaa.
Kohtukuoleman jälkeisten tutkimusten ja syy-seuraussuhteiden tulkintaan osallistuvat usein synnytyslääkäri, patologi ja perinnöllisyyslääkäri.
Kohtukuoleman riskitekijöitä
Kohtukuolemien ehkäisemisessä on tärkeää kartoittaa ja minimoida raskauden kannalta olennaisia riskitekijöitä.
Merkittävimmät kohtukuoleman riskiä lisäävät tekijät ovat ensisynnyttäjyys, äidin yli 35 vuoden ikä, lihavuus, tupakointi, raskautta edeltävä diabetes, raskautta edeltävä verenpainetauti sekä pre-eklampsia eli raskausmyrkytys.
– Myös monisikiöraskaus on merkittävä riskitekijä. Erityisesti, jos raskaus on niin sanottu monokoriaalinen, jolloin sikiöillä on yhteinen istukka, Pekkola lisää.
Kohtukuoleman kohonneeseen riskiin vaikuttaa lisäksi matala koulutustaso ja huono sosioekonominen tilanne. Pekkola kertoo etnisellä taustallakin olevan merkitystä.
– Yhdysvalloissa afroamerikkalaisilla naisilla on todettu kaksinkertainen kohtukuoleman riski verrattuna eurooppalaisen etnisen taustan omaaviin naisiin, vaikka raskauden seuranta olisi toteutunut samalla tavalla.
Raskauden seuranta on tärkeää kohtukuoleman ehkäisemiseksi
Verenpaine- ja verensokeritason optimoiminen sekä normaalipainon tavoittelu ennen raskautta ovat tärkeitä toimia kohtukuoleman ehkäisyssä.
Raskautta suunnitteleville naisille suositellaan myös foolihappolisää, koska sen riittävä saanti ehkäisee alkion hermostoputken sulkeutumishäiriöitä.
Myös raskauteen liittyvien tilojen ja kroonisten sairauksien optimaalinen hoito on tärkeää kohtukuoleman ehkäisyä. Neuvolassa seurataan esimerkiksi verenpainetta ja virtsanäytteitä proteiinivirtsaisuuden havaitsemiseksi, jotta pre-eklampsia voidaan tunnistaa varhaisvaiheessa. Pre-eklampsian estoon käytetään lääkehoitoa valituille riskipotilaille.
Raskausdiabetes pyritään tunnistamaan sokerirasituskokeella. Tyypin 1 diabeetikon raskautta seurataan erikoissairaanhoidossa.
Kaikille raskaana oleville tarjottavat kaksi seulontaultraäänitutkimusta ovat suositeltavia. Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana tehtävä tutkimus on tärkeä kromosomihäiriön riskin arvioimiseksi, mutta myös mahdollisen monisikiöraskauden havaitsemiseksi sekä raskauden keston tarkistamiseksi. Raskauden keston tarkka määrittäminen on tärkeää seurannan ja oikea-aikaisen synnytyksen kannalta.
Toisen raskauskolmanneksen aikana tehtävässä ultraäänitutkimuksessa taas tarkistetaan sikiön rakenteet systemaattisesti, jolloin mahdolliset poikkeavuudet kehityksessä voidaan havaita.
Äitiysneuvola on avainasemassa sikiön kasvuhäiriön havaitsemisessa. Mikäli häpyluun yläreunan ja kohdunpohjan välinen mitta on raskausviikkoihin nähden pieni tai putoaa mittauksessa alemmalle käyrälle, on sikiön kasvun arvioiminen ultraäänellä tarpeen.
– Samalla voidaan arvioida istukan toiminnan riittävyyttä tutkimalla muun muassa napanuoran verisuonivirtauksia. Sen sijaan normaalisti kasvavan sikiön loppuraskauden rutiininomaisista ultraäänitutkimuksista ei ole todettu olevan hyötyä, Pekkola sanoo.
Kohtukuolema johtaa synnytyksen käynnistämiseen
Kohtukuoleman toteamisen jälkeen synnytys käynnistetään. Kohdunsuuta voidaan kypsytellä lääkkeellisesti tai mekaanisesti kohdunkaulan sisäsuulle asetettavalla ballongilla. Myös sikiökalvot voidaan puhkaista synnytyksen jouduttamiseksi.
Synnyttäjä ja puoliso voivat halutessaan mennä kohtukuoleman todettua vielä yöksi kotiin, mutta pidempää odottelua vältetään riskien takia.
– Kohtukuolema saattaa altistaa veren hyytymisjärjestelmän häiriöille, Pekkola selventää.
Synnytyksen aikana on mahdollista saada kivunlievitystä kuten normaalitilanteessakin. Keisarileikkaus tulee Pekkolan mukaan kyseeseen vain harvoin, sillä sen välttäminen on tärkeää seuraavien raskauksien ja synnytysten vuoksi.
– Keisarileikkaus lisää muun muassa istukan kiinnittymishäiriöiden riskiä seuraavissa raskauksissa. Siksi keisarileikkaukseen tulisi aina olla synnytysopillinen syy, kuten synnytyksen estävä etinen istukka, tarjontavirhe tai runsas verenvuoto.
Kohtukuolema ja sen käsittely edellyttää psyykkistä hoitoa
Synnytys kohtukuoleman yhteydessä on henkisesti todella raskas prosessi. Pekkola korostaa, että hoitavan kätilön läsnäolo on tilanteessa tärkeää.
– Käsin kosketeltavien muistojen, kuten hiuskiehkuran tai jalanjäljen, tarjoaminen on tärkeää, jotta vanhemmilla on mahdollisuus muodostaa traagisesta tilanteesta myös kauniita muistoja. Kätilön tai hoitavan lääkärin tehtävä on auttaa vanhempia myös vaikeiden päätösten tekemisessä, kuten ruumiinavausluvan antamisessa.
Kohtukuoleman kokeneille vanhemmille tarjotaan synnytyssairaalassa synnyttäneen fyysisen hoidon lisäksi henkistä tukea. Vanhemmille tarjotaan mahdollisuus tavata sairaalapastoria, psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa tai psykiatria. Käytännön järjestelyissä, kuten hautajaisjärjestelyissä auttaa Pekkolan mukaan sosiaalityöntekijä.
– On myös hyvä käytäntö, että hoitohenkilökunta on yhteydessä neuvolaan tapahtuneesta, jotta hoito erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rajapinnassa toteutuisi sujuvasti.
Tutkimustiedon perusteella näyttäisi siltä, että Suomessa henkistä tukea saa sairaalahoidon aikana riittävästi, mutta tuki sairaalasta kotiutumisen jälkeen jää usein riittämättömäksi.
– Äitiysneuvoloilta ei välttämättä löydy erityisosaamista kohtukuolemaperheiden tukemiseen, sillä tapahtuma on Suomessa kovin harvinainen. Tukikäynnit esimerkiksi sairaalan poliklinikalla voisivat olla ratkaisu tähän, Pekkola ehdottaa.
Kaikki kohtukuoleman kokeneet äidit ovat oikeutettuja 105 päivän äitiysrahaan ja isät 18 päivän isyysrahaan, minkä lisäksi voidaan kirjoittaa sairaslomaa.
Kohtukuolema ei ole este uudelle raskaudelle
Kohtukuoleman käsitteleminen vie aikaa. Synnyttäneen jälkitarkastus tehdään neuvolassa normaalisti eli noin 5–12 viikon kuluttua synnytyksestä, mutta esimerkiksi kuolinsyyn selvittämisessä voi mennä kuukausia.
– Kaikki kuolinsyyn selvittämisessä tarvittavat tutkimustulokset ovat käytettävissä vasta noin kolmen kuukauden kuluttua synnytyksestä. Vasta silloin voidaan järjestää tulosten kuuleminen, Pekkola kertoo.
Vanhemmille voidaan tarjota kohtukuoleman jälkeen niin sanottu ensitukiryhmäistunto, jossa on tarkoituksena tarjota tukea ja verkostoitumismahdollisuuksia vaikeassa tilanteessa. Istunnon vetää tehtävään koulutettu terveydenhuollon ammattilainen, mutta mukana on myös koulutettu vertaisvanhempi. Siihen voivat osallistua myös isovanhemmat ja sisarukset.
Kohtukuoleman jälkeiseen uuteen raskauteen suunnitellaan seuranta yksilöllisesti. Kohtukuoleman kokeneiden raskaudet sujuvat pääsääntöisesti hyvin, mutta istukkaperäisten komplikaatioiden riski on lisääntynyt verrattuna muihin uudelleensynnyttäjiin.
Riski kohtukuolemalle ei näyttäisi olevan suurentunut, mikäli täysiaikaisen sikiön menehtymiselle kohtuun ei löytynyt syytä.
– Seuraavan raskauden seurannassa huomioidaan aiemman kohtukuoleman ajankohta ja syy sekä perheen psyykkiset tarpeet. Seuranta toteutuu äitiysneuvolan ja äitiyspoliklinikan yhteistyönä. Synnytys käynnistetään ongelmattomassa tilanteessa viimeistään lasketussa ajassa, usein raskausviikolla 39, Pekkola sanoo.
Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveyskirjasto
Jaa oma kokemuksesi