Ethän jatkuvasti hyssyttele kovaäänistä lasta? Kailottamisella on tärkeä kehityksellinen tehtävä
Kielteinen palaute äänenkäytöstä voi jopa haitata lapsen puheen kehitystä ja minäkuvaa. Puheterapeutti kertoo, miten kovaääniseen lapseen kannattaa suhtautua.
Suomalaisessa kulttuurissa aikuiset helposti kokevat, että lapset metelöivät liikaa. Pahimmassa tapauksessa kovaäänistä lasta hyssytellään monta kertaa päivässä niin ruokapöydässä, julkisilla paikoilla kuin isossa lapsiryhmässäkin. Älä huuda, puhu hiljempaa, shh!
Puheterapeutti Assi Aherto on ilmiöstä harmissaan. Hän haluaisi kaikkien muistavan, että pienet lapset eivät pidä ääntä tai puhu kovaäänisesti aikuisia kiusatakseen.
– Lapset vielä harjoittelevat ymmärtämään, millainen äänenvoimakkuus sopii ja riittää mihinkin tilanteeseen.
Monissa arjen tilanteissa vanhemman täytyy ohjata lasta hiljenemään. Kirjastossa tai kesken toisen ihmisen puheenvuoron ei sovi puhjeta pulputtamaan, varsinkaan kovalla äänellä.
Jatkuva kielteinen palaute äänenkäytöstä voi kuitenkin haitata paitsi puheen kehitystä myös lapsen minäkuvan muodostumista.
Kovaääninen lapsi harjoittelee vielä äänenkäyttöään
Aherton mukaan lapsen varhaiset itsesäätelytaidot kehittyvät noin kolmevuotiaaksi asti. Äänenkäytön voimakkuuteen vaikuttavat myös aistitietojen yhdistäminen, tunnesäätelytaidot sekä puhemotoriikan ja puheen tuottamisen taidot.
Pienet lapset kokeilevat äänen tuottamista kiljahduksin ja karjahduksin. Niissä volyymi on toisinaan kova.
– Lapsen puheen kehitykseen kuuluu onomatopoeettisten äänteiden harjoittelu. Pikkulapset matkivat esimerkiksi eläimiä oppiakseen äänteitä ja äänenkäyttöä.
Syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen alkaa puolestaan kypsyä noin 4–5-vuotiaana. Aikaisintaan silloin lapsi voi ymmärtää, että jos esimerkiksi kahvilassa kailottaa kovaan ääneen, voi käytös häiritä muita asiakkaita. Aherto kuitenkin painottaa, että lapset kehittyvät tässäkin asiassa yksilöllisesti.
Äänenvoimakkuuteen vaikuttavat myös lapsen temperamentti, totuttu äänenkäytön tapa ja tunnetilat, kuten vihastuminen tai innostuminen. Lisäksi kaikilla ihmisillä lapsista aikuisiin on erilaiset äänet ja äänenvoimakkuudet, mikä perustuu kurkunpään ja hengityselimistön rakenteisiin.
Hyssyttele lasta harkiten
Toistuva kielteinen palaute äänenkäytöstä voi hämmentää lasta. Kun aikuinen käskee lasta olemaan hiljempaa asiaa sen enempää perustelematta, pyynnön syy ei aukea lapselle.
Jos huomaa hyssyttelevänsä lasta yhtenään, on paikallaan pohtia, onko lapsen äänenkäyttö todellisuudessa häiritsevää. Joskus kyse on pikemminkin siitä, että lapsen kovaäänisyys hävettää vanhempaa julkisella paikalla tai vanhempi on niin rasittunut, ettei jaksaisi kuunnella kovia ääniä kotona.
Aherton mukaan hyssyttelyn seurauksena lapselle voi syntyä kielteinen kuva itsestään toimijana ja ryhmän jäsenenä. Se voi vaikuttaa kielteisesti myös lapsen oppimisen iloon, jos puhutaan päiväkoti- tai kouluympäristöstä.
– Päiväkodeissa ja kouluissa ne, joilla äänenkäyttö ei vielä ole hanskassa, saavat helposti paljon negatiivista palautetta. Siihen toivoisin kulttuurin muutosta, Aherto toteaa.
Moittimisen sijaan Aherto kehottaa ohjaamaan lasta lempeästi. Kannustava palaute, pyynnön perusteleminen ja kuvatuki ovat monesti myös tehokkaita tapoja puuttua asiaan.
– Voi esimerkiksi sanoa, että sinulla on tosi hieno ääni ja osaat käyttää sitä voimakkaasti, mutta sellainen ei nyt sovi tähän tilanteeseen. Tai että kuulen ihan hyvin, voit kyllä puhua hiljempaa.
Lue myös: Hävettääkö lapsen huono käytös muiden edessä? Älä silti sorru näihin keinoihin
Maailmaan mahtuu ääntä
Sopivaksi mielletty äänenkäyttö on kulttuurisidonnaista. Jossain toisessa kulttuurissa tällaisen artikkelin kirjoittaminen ei välttämättä tulisi edes mieleen, mutta Suomessa varsinkin julkista metelöintiä katsotaan vinoon.
Aherto toivoisi, että jokainen haastaisi omia ajattelutapojaan, jos pikkulasten äänenkäyttö tuppaa ärsyttämään. On valitettavan yleistä ajatella, että pikkulapset ovat aina vain häiriöksi aikuisten rauhalle.
Ylipäätään Aherto kaipaisi enemmän lapsimyönteisyyttä.
– Lapset ovat arvokkaita olentoja ja he harjoittelevat erilaisia taitoja. He tarvitsevat paljon enemmän armollista suhtautumista ja ymmärrystä siitä, että he eivät ole valmiita.
Aikuisetkaan eivät ole valmiita ja täydellisiä ihmisiä, joten sen vaatiminen lapsilta on paljon pyydetty.
Jaa oma kokemuksesi