Nykyvanhemmat eivät aina uskalla pitää lapsilleen kuria – Nämä 8 asiaa olisi hyvä muistaa jokaisessa perheessä
Muutama selkeä periaate voi auttaa merkittävästi perheen rajojen ylläpitämisessä ja sosiaalisten taitojen opettamisessa lapsille.
Useimmat lapset tykkäävät säännöistä ja rutiineista. Lapsista on hauska kuulla ja ymmärtää, miksi jokin sääntö on keksitty ja miksi sääntöjä kannattaa noudattaa. Mitä enemmän päivässä on tuttujen rutiinien ja vapaan leikin säännönmukaista rytmitystä, sitä tyytyväisempiä lapset yleensä ovat.
Sääntöjen ja päivärutiinien välityksellä lapsi harjoittelee omatoimisuutta, tunteiden säätelyä, toisten ihmisten tunteiden ja käyttäytymisen ymmärtämistä sekä vastuuntuntoa ja järkevien päätösten tekemistä.
Nämä kahdeksan asiaa on hyvä muistaa, kun luot ja ylläpidät perheen arkirutiineja sekä sääntöjä.
1. Temperamenttipiirteet vaikuttavat sääntöjen omaksumiseen
Osalle ihmisistä rutiinien ja sääntöjen omaksuminen on helpompaa, toisille vaikeampaa. Rutiinihakuisuuteen ja rutiinien välttelyyn vaikuttaa osaltaan synnynnäiset temperamenttipiirteet. Osa ihmisistä on synnynnäisesti rytmisempiä: heillä on esimerkiksi selkeä unirytmi ja nälkä tulee aina tietyllä kellonlyömällä. Mitä rytmisempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee rutiineja ja sääntöjä.
Näin lapsen rytmisyys vaikuttaa tilanteeseen:
- Jos synnynnäinen rytmisyys on keskitasolla, lapsi oppii yleensä noudattamaan sääntöjä sekä hieman joustamaan ja sopeutumaan yllättävissä tilanteissa.
- Jos rytmisyys on hyvin voimakasta, lapsi saattaa usein hämmentyä ja ahdistua muutoksista päivärytmissään.
- Jos synnynnäinen rytmisyys on vähäistä, lapsen voi olla vaikea muistaa sääntöä ja pitää kiinni päivärutiineista.
Jos vanhemman rytmisyys on vähäistä ja lapsen voimakasta, seurauksena voi olla paljon kiukkua ja hallinnasta karanneita tilanteita. Lapsi huutaa rytmin ja rajojen tarvettaan, kun taas vanhemmalle rutiineista kiinni pitäminen on vaikeaa.
2. Lapsen on helpompi omaksua sääntöjä, kun hänestä aidosti välitetään
Kakki lapset haluavat tuntea olevansa turvassa, arvostettuja ja kuuluvansa perheeseen sekä omaan ryhmäänsä. Turvallisuus, arvostus ja yhteenkuuluvuuden kokemus ovat jokaisen ihmisen perustarpeita. Kun lapsi kokee kuuluvansa perheeseen, ryhmään ja yhteisöön, hän käyttäytyy vastuuntuntoisemmin.
Jotta lapsi voi oppia välittämään toisista ja säännöistä, hän tarvitsee riittävästi kokemuksia siitä, että vanhemmat ja muut hänen elämässään mukana olevat aikuiset välittävät hänestä.
Kun aikuisen ja lapsen välille on muodostunut turvallinen ja välittävä suhde, lapsen on helpompi hyväksyä aikuisen asettamat rajat ja säännöt. Luo ensin hyvä, lämmin suhde lapseen ja ryhdy vasta sen jälkeen opettamaan sääntöjä.
Lapsen on tärkeää kokea, että aikuinen välittää hänestä silloinkin, kun hän tekee virheitä ja käyttäytyy ei-toivotulla tavalla.
3. Aikuinen luo odotukset käyttäytymiselle
Lapsi tarvitsee turvallisen ja kasvattavan ympäristön, jossa voi oppia, millaiset käytöstavat ovat sopivia ja toimivia, ja millaiset käytöstavat aiheuttavat harmia itselle ja toisille ihmisille. Lapsen on helpompi olla ja käyttäytyä hyvin, kun arki on aikuisilla hallinnassa.
Jos lapselta ei odoteta tapoja ja rutiineja, hän tuskin noudattaa niitä. Vanhemman keskeinen tehtävä on opettaa lapselle itsesäätelyä ja -hillintää, tarpeelliset sosiaaliset normit sekä sosiaaliset taidot.
Lapset testaavat rajoja ja haastavat aikuisia. Se on luonnollinen osa lapsuutta. Käytöspulma on aina mahdollisuus oppia uusia tapoja, ei kuvaus lapsen luonteesta.
Lapsen on tärkeä oppia pohtimaan, miten oma käytös vaikuttaa toisiin. Monesti lapset ovat aika itsekeskeisiä ja heidän on vaikea ymmärtää toisten näkökulmia. Tästä ei pidä lasta syyllistää. Silti on tärkeää jutella toistuvasti huomaavaisuuden periaatteesta. Kun lapsi opettelee huomaavaisuutta yhdessä vanhemman kanssa, lapsen motivaatio huonon käytöksen välttämiseen kasvaa.
Jotkut lapset tykkäävät yllätyksistä, mutta eivät läheskään kaikki lapset. Monille yllätyksenä tulevat asiat aiheuttavat stressiä ja epämukavuuden tunnetta. Aikuisten tulisi ennakoida tilanteita ja kertoa lapselle etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu, miten kannattaa toimia ja millaista käytöstä seuraavassa tilanteessa odotetaan.
4. Toisten satuttaminen ei ole koskaan ok
Aggressio on luonnollista. Osa lapsista on synnynnäisesti taipuvaisia aggressioon.
Joskus aggressiivinen käytös voi olla lapsen reaktio arkeen, joka ylittää hänen sietokykynsä. Arjessa voi olla liikaa epävarmuutta, hälyä, rajattomuutta tai vastaavasti liian voimakasta kontrollointia.
Lapselle voi opettaa hyviä keinoja aggression käsittelemiseen. Alle kolmevuotias lapsi tarvitsee ensisijaisesti aikuisen syliä kiukkunsa tyynnyttämiseen sekä huomion suuntaamista myönteisiin asioihin. Kiukkuisen taaperon kanssa voi vaikka katsella ulos ikkunasta ja ihmetellä lintuja tai ohi ajavia autoja, tai mitata hiiriajastin -sovelluksella, kauanko kiukun vaimenemiseen ja esimerkiksi vaatteiden pukemiseen kuluu aikaa.
Lapsen on keskeistä oppia, että toisten satuttaminen ei ole koskaan ok. Asiat selvitetään puhumalla, ei käyttämällä käsiä, jalkoja tai suuta satuttamiseen. Tunnesanojen käyttö auttaa lasta käsittelemään haastavia tilanteita sanoilla satuttamisen sijasta.
Lue myös: Kun lapsi lyö – Näin asiaan tulisi puuttua, ennen kuin lyöminen muodostuu tavaksi
Jos lapsi vastustaa anteeksi pyytämistä, anna hänelle 5-20 minuuttia aikaa rauhoittua ennen kun puhut anteeksi pyytämisestä. Lapsen kanssa voi sopia etukäteen, missä on rauhoittumisalue, jonne hän menee vaikka rakentamaan legoilla tai katselemaan lempikirjaansa, kunnes on rauhoittunut.
Lapselle kannattaa puhua rauhoittumisen taidosta, ei rangaistuksesta: Et voi leikkiä toisten kanssa, jos satutat toisia. Olet täällä sen aikaa, että rauhoitut ja voit taas leikkiä toisten kanssa.
5. Korjaa häiritsevää tai epäkunnioittavaa käytöstä ystävällisesti
Kun lapsen käytös on häiritsevää, huomauta siitä ystävällisesti ja kiitä lasta, kun hän korjaa välittömästi käytöstään. Pysy rauhallisena ja lasta arvostavana.
Voit myös käyttää tiettyä katsetta tai käsimerkkiä, josta lapsi tietää, että hänen käytöksensä ei ole nyt sopivaa.
Tarjoa lapselle mahdollisuus käytöksen korjaamiseen: Ei ole ok puhua minulle tuolla tavalla. Yritäpä uudelleen, miten voit sanoa saman asian ystävällisesti.
Et voi heitellä tavaroita. Voit käyttää sitä oikealla tavalla tai laittaa sen paikalle, johon se kuuluu. Kumman valitset?
Jos häiritsevä käytös ei lopu, vie lapsi rauhoittumisalueelle. Hän voi palata toisten pariin, kun kykenee käyttäytymään sopivalla tavalla.
Vältä huutamista, vihaisuutta ja uhkailua. Ole jämäkkä ja rauhallinen, pidä tilanne hallinnassa.
6. Jos lapsi on jatkuvasti äänessä, opeta vuorottelua
Lapset eivät useinkaan malta odottaa omaa vuoroaan, vaan haluavat kertoa asiansa impulsiivisesti purskautellen. Päiväkodissa oman vuoron odottamista harjoitellaan päivittäin. Myös kotona olisi hyvä opetella kunnioittamaan muiden puheenvuoroa ja odottamaan omaansa. Kaiken aikaa ja kaikissa tilanteissa ei voi olla suuna päänä äänessä.
Vuoron odottamista voi harjoitella juttelemalla ruokapöydässä tai vaikka automatkalla niin, että aikuinen jakaa puheenvuorot. Järjestä lapselle tilanteita, jossa hän saa rauhassa kertoa omat juttunsa vuorollaan ja aikuiset kuuntelevat keskittyneesti tarkentavia kysymyksiä esittäen.
Lue myös: Jos lapsi jatkuvasti keskeyttää puheesi, kokeile tätä
Äänekkyydelle on aikansa ja paikkansa. Lapsilla pitää olla mahdollisuus liikkua päivän aikana juosten, keinuen, huutaen ja vapaasti leikkien riittävän usein ja pitkäkestoisesti. Se on tärkeää myös aivojen kehityksen vuoksi.
Lasten täytyy saada myös pitää ääntä ja riehua, mutta ei kaiken aikaa eikä sopimattomissa paikoissa.
Vuoron odottamista opitaan myös lautapelien äärellä. Pelit sekä leikkipuiston välineissä vuorottelu ovat hyviä keinot oppia sääntöjä ja toisen vuoron kunnioittamista.
7. Ohjaa rauhallisesti koskettamisen ja villiintymisen rajoja
Lasten välinen koskettaminen voi olla liian rajua painimista, tönimistä, halaamista vasten toisen tahtoa, puremista, sylkemistä, toisen hiusten jatkuvaa koskettelua, poskien puristamista tai ”uikkarialueella” leikkimistä.
Lapsen on tärkeää kuulla aikuiselta toistuvasti tämä ohje: Kosketus ei aina tunnu toisesta kivalta. Jos kaverisi tai aikuinen sanoo ei, silloin koskettaminen pitää heti lopettaa.
Kun lapset riehaantuvat leikeissään, mieti ennen kuin kiellät sen: Voitko antaa lasten iloita ja riehua tässä tilanteessa? Häiritseekö tämä ketään? Jos häiritsee, voivatko lapsen siirtyä riehumaan sopivampaan paikkaan?
Jos riehuminen voi jatkua, kuinka kauan annat sen kestää ja miten rauhoitat tilanteen ohjaamalla lapset tekemään jotakin muuta?
Lue myös: Lasten painiminen on hyvästä – tästä syystä sille kannattaa antaa mahdollisuus
8. Opeta lapselle ongelmanratkaisua
Lapsia kehotetaan usein kertomaan aikuiselle, jos toinen lapsi käyttäytyy huonosti. Samalla lapsi saattaa oppia joka asiasta kantelemista.
Aikuisille kertomista olennaisempaa on oppia ratkaisemaan ongelmia. Ongelmat kannattaa selvittää aina toistuvalla kaavalla. Kaava voi olla esimerkiksi tämän tapainen:
- Mitä tapahtui? (molempien näkökulmat)
- Miltä sinusta tuntuu?
- Mikä tässä on ongelma?
- Mikä voisi olla ratkaisu tähän ongelmaan?
- Minkä ratkaisun valitsemme?
Erimielisyyksien selvittämistä voi harjoitella myös näyttelemällä. Aikuiset voivat aluksi näytellä tilanteet ja mallintaa ongelmanratkaisua kavereiden kesken.
Lapset voivat oppia selvittämään pienet asiat keskenään, ensin aikuisen tuella ja vähitellen omin päin. Lasten kanssa voi pohtia, mikä on pieni ja mikä iso ongelma, johon tarvitaan aikuisen apua.
Jaa oma kokemuksesi