Synnyttäjä kotiutettiin kuumeisena ja märkivän haavan kanssa – Äitien avoin kirje paljastaa hälyttävän tilanteen Naistenklinikan lapsivuodeosastoilta
Synnyttänyt äiti joutui vaatimaan, että saisi vielä jäädä sairaalaan hoitoon, mutta hänet lähetettiin kotiin. Kokemus on vain yksi monista huolestuttavista tilanteista, jotka käyvät ilmi äitien laatimasta avoimesta kirjeestä.
Synnyttäjien turvallisuudesta heräsi suuri huoli, kun 61 äitiä koosti Naistenklinikalle avoimen kirjeen pelottavista kokemuksista ja puutteellisesta hoidosta, joita olivat synnytyksen jälkeen sairaalassa kohdanneet.
Naistenklinikan lapsivuodeosastoilla 61 ja 52 tapahtuneet laiminlyönnit ovat karua luettavaa, ja ne ovat järkyttäneet myös asiantuntijoita. Kyseisille osastoille keskitetään vaativaa hoitoa tarvitsevia synnyttäjiä.
Kirjeen alullepanija Janika Niskanen synnytti toisen lapsensa Naistenklinikalla alkuvuonna 2024. Synnytyksen jälkeen hän huolestui sairaalassa saamastaan hoidosta ja seurasi samalla, miten muita osastolla olevia synnyttäjiä kohdeltiin.
– Olo oli turvaton, vaikka vaikean synnytyksen päätteeksi äiti tarvitsisi erityisen paljon tukea, hoivaa ja apua. Tuntui, että kaikkea hoitoa piti osata itse vaatia.
Myöhemmin Niskanen tavoitti Facebookin kautta muita vuoden 2024 aikana Naistenklinikalla synnyttäneitä ja kyseisille lapsivuodeosastoille joutuneita äitejä. Kirjettä laatimaan perustettiin työryhmä, johon liittyi myös useita asiantuntijoita, kuten kätilö ja tutkija Laura Sandström, kätilö sekä seksuaaliterveyden ja väkivaltatyön asiantuntija Susanna Ruuhilahti sekä psykologi Liisa Vaalasranta.
Jokainen kirjeen allekirjoittanut kertoo kokeneensa osastolla ongelmia.
Lääkkeiden saamista piti itse vahtia
Kirjeessä äidit kuvailevat kohdanneensa lapsivuodeosastoilla turvattomuutta, tarpeiden ohittamista ja yksinäisyyttä. Moni kertoo joutuneensa itse vahtimaan, että saivat asianmukaiset lääkkeet. Monesti hoitaja ei tiennyt, mitä lääkkeitä oli äidille antamassa. Myös lääkkeiden annostelu oli epäpätevää.
Synnytyssairaalaan saapuessaan Niskasen verenpaine korkealla. Kolme vuorokautta kestänyt synnytys oli vaikea ja kivulias.
Korkean verenpaineen vuoksi Niskasella epäiltiin raskausmyrkytystä. Lääkäri määräsi hänelle verenpainelääkityksen synnytyksen jälkeen.
– Yksi hoitajista jätti lääkkeen antamatta vastoin lääkärin ohjeita. Kun kysyin asiasta lääkäriltä myöhemmin, hän oli vihainen tapahtuneesta, sillä verenpaineeni nousivat uudestaan korkealle noin vuorokauden kuluttua synnytyksestä, Niskanen kertoo.
Eräs kirjeen allekirjoittanut äiti kertoo, että hänelle oli määrätty synnytyksen jälkeen epiduraalipumppu kovia kipuja lievittämään, sillä hän oli joutunut synnytyksen yhteydessä isoon leikkaukseen.
– Osastolla useat kätilöt tai hoitajat eivät osanneet käyttää epiduraalipumppua, ja se oli todella pelottavaa. Laite piippasi usein, ja jouduin tämän takia painamaan kutsunappulaa usein, mutta vain harvat hoitajat tiesivät, mitä laitteelle pitää tehdä, äiti kuvailee kirjeessä.
Pelottavinta oli, kun pumpusta piti antaa lisäannos.
– Tätä ei osannut monikaan antaa, ja pumppua ihmetteli kerralla monta hoitajaa ja kätilöä. Näin tapahtui useita kertoja. He opettelivat minulla sen käyttöä, painelivat nappuloita ja lukivat ohjeita. Välillä kuului ”oho” ja ”hups”.
Osa hoitajista oli myös haluttomia tiputtamaan lääkettä ja punasoluja potilaan suoneen. Myös Niskanen koki asian omalla kohdallaan. Hän oli menettänyt synnytyksessä yhteensä neljä litraa verta.
– Koska hoitaja oli haluton pistämään uutta kanyylia, hän laittoi punasolut tippumaan jo umpeutuneeseen suoneen, minkä seurauksena veret valuivat pitkin lattioita ja sänkyjä.
Kirjeen allekirjoittaneet epäilevät, että osastoilla useammalla hoitajalla ei ollut toimenpiteeseen riittävää osaamista.
Tieto ei kulkenut
Synnyttäjät ovat myös huomanneet, että Omakantaan on ilmestynyt virheellisiä kirjauksia. Niskasen tapauksessa Omakantaan oli merkitty, että hänellä on ollut spontaani alatiesynnytys, vaikka synnytys käynnistettiin.
Eräs kirjeessä esiintyvä äiti kertoo, että häneltä poistettiin vaikean ja traumaattisen synnytyksen päätteeksi kohtu, jotta äidin henki pystyttiin pelastamaan. Tieto ei välittynyt hoitajille, jotka kävivät rutiininomaisesti painelemassa äidin vatsaa olettaen, että kohtu on paikallaan.
– Minulla repesi myös virtsarakko synnyttäessä. Hoitajat kauhistelivat veristä pissapussia ja pohtivat, onko se normaalia. Asia olisi pitänyt selvittää hiljaisuudessa, eikä kauhistella potilaan kuullen. Tätä tapahtui usean hoitajan toimesta.
Kotiutus märkivän sektiohaavan kanssa ja kuumeisena
Yksi kirjeen järkyttävimmistä kokemuksista on itselliseltä äidiltä, jonka vauva syntyi kiireellisellä sektiolla.
Keisarileikkauksesta oli kulunut vain kaksitoista tuntia, kun hoitaja tuli ensimmäisen kerran kysymään, olisiko äiti jo halukas lähtemään kotiin. Ennen tätä kovissa kivuissa ollut äiti ei ollut päässyt sängystä ylös, jälkivuotoa tuli niin paljon, että sänky oli aivan veressä, eikä hän ei ollut päässyt pesulle synnytyksen jälkeen.
Seuraavana päivänä hoitaja tuli jälleen tiedustelemaan, olisiko äiti valmis lähtemään kotiin, vaikka sektiohaava oireili.
– Tässä kohtaa minulla oli alkanut ilmestyä laajeneva mustelma alavatsalle, jälkivuoto ”ryöpsähteli”, haavan aluetta poltteli ja iho meni allergisen reaktion takia ihottumalle teippausten alueella. – – Vaihdoin itse veriset alustat sängystäni ja peitin pahimmat sotkut lakanalla, jotta pystyin pitämään vauvan vieressäni. Suihkuun en päässyt vieläkään.
Äiti pyysi apua sairaalan sosiaalityöntekijältä, jonka avulla hän sai pari päivää lisäaikaa. Lopulta hänet kuitenkin kotiutettiin haava märkivänä ja kuumeisena. Siitä seurasi kierre, jossa äiti joutui useamman kerran palaamaan sairaalaan vaikeasti oireilevan haavan kanssa. Lopulta sektiohaavan alue oli hoidettava uudella leikkauksella.
Nukkuminen osastolla oli vaikeaa
Kirjeestä selviää, että äitien kokemuksia yhdisti kaikkien muiden epäkohtien lisäksi myös kokemus siitä, ettei osastolla tuettu synnyttäneiden nukkumista.
Niskanen kertoo pyytäneensä kolme päivää kestäneen synnytyksen jälkeen useita kertoja mahdollisuutta nukkua keskeytyksettömästi. Hän oli niin väsynyt synnytyksestä, että nukahteli tahtomattaan, mikä ei ollut vauvan kannalta turvallista.
Unta häiritsivät hoitajien kovaäänisesti ja kirkkailla valoilla tekemät hoitotoimenpiteet viereisten sänkyjen synnyttäjille.
Niskanen pyysi myös, että vauva otettaisiin hetkeksi hoitajien hoiviin, jotta hän saisi nukuttua tovin.
Vasta kun Niskasen verenpaineet alkoivat olla vaarallisen korkealla, eikä niitä saatu laskettua lääkkeillä, vauva suostuttiin ottamaan hetkeksi hoitajien huomaan.
Hoitajien kiire, vähäinen määrä ja heikko ohjaus näkyivät myös siinä, että imetysohjaus jäi monen synnyttäjän kohdalla olemattomaksi.
Monet äidit myös kiittelevät niitä muutamia hoitajia ja kätilöitä, jotka pystyivät heikoista resursseista huolimatta tarjoamaan hyvää hoitoa. Äitien kertomuksista välittyy, että oli kuitenkin täysin arpapeliä, millainen kohtaaminen seuraavana vuorossa olevan hoitajan tai kätilön kanssa olisi.
Jaa oma kokemuksesi