Ahtaat olot Naistenklinikalla traumatisoivat: kuuntelin kauhuissani toisten synnyttäjien tuskanhuutoja
Tupaten täynnä olevissa synnytyssairaaloissa synnyttäminen ei tunnu turvalliselta.
Jos Suomen syntyvyyttä halutaan kohentaa, keksin ainakin yhden hyvän keinon: synnytysyksiköiden määrästä eikä niiden hoidon laadusta kannata tinkiä. Muuten monen perheen haaveet useammasta lapsesta saattavat tyssätä siihen, että edeltävä synnytys on ollut äidille liian pelottava kokemus.
Siksi päätös sulkea Lohjan synnytyssairaala on erityisen surullinen.
Synnytin alkuvuodesta 2018 Naistenklinikalla, joka oli hyvin täynnä. Helsingin Kätilöopiston synnytysyksikkö oli suljettu vain pari kuukautta aiemmin. Sinne osa helsinkiläisistä synnyttäjistä olisi muuten ohjattu.
Myös Porvoon synnytysyksikkö oli laitettu kiinni säästösyistä vuonna 2016.
Lue myös: Lohjan synnytyssairaalan sulkeminen voi ajaa alalta monta kätilöä – ”Osuu kaikkiin synnyttäjiin”
Naistenklinikalle riitti siis tulijoita tuona aamuna, kun minun oli sinne lähdettävä. Lapsivesien mentyä yllättäen nukkuessani en voinut jäädä moneksi tunniksi kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, sillä tulehdusriski alkaa nousta lapsivesikalvojen puhjettua.
Supistuksia tuli kuitenkin sairaalan saapuessani vasta harvakseltaan, ja niitä päätettiin tehostaa ballonkilla, jotta synnytys saataisiin vauhtiin.
Balonkin asettamisen jälkeen minut ohjattiin huoneeseen kolmen muun käynnistyspotilaan kanssa. Meidät erotti toisistamme vain verhot.
Kuulin, miten muutaman äidin supistukset alkoivat voimistua. He huusivat tuskissaan, valittivat ja voihkivat. En ollut ensisynnyttäjä, joten tiesin kyllä, mitä olisi edessä. Silti muiden synnyttäjien kivuliaisuuden kuuleminen tuntui aivan ylivoimaiselta: kuin olisin odottanut omaa teurastusvuoroani.
En saanut nousta sängystä kävelemään käytävälle tai edes vessaan, sillä vauvan napanuora olisi lääkärin mukaan saattanut luiskahtaa ulos.
Toivoin hartaasti hädissäni, että kohdunsuu aukeaisi mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin huoneesta pois. Valitettavasti synnyttäjän kokema stressi vain hidastaa synnytyksen etenemistä ja voi näin ollen haitata myös vauvan turvallisuutta.
Usean tunnin odottelun jälkeen pääsin iltapäivällä synnytyssalin rauhaan. Muistikuvani tästä vaiheesta ovat toki kivuliaat mutta silti onnentäyteiset. Sain vihdoin vetäytyä rauhassa omaan synnytyskuplaani. Vielä saman päivän aikana sain perheemme nuorimman tulokkaan syliini kätilöiden ja puolisoni tsempatessa minua ensiluokkaisesti.
En ole ainoa synnyttäjä, joka on kokenut käynnistysolot epäinhimillisinä ja asiattomina. Naistenklinikan uuteen vastavalmistuneeseen Aallokko-siipeen rakennettiin valitusten myötä huoneita, joissa synnyttäjät voivat odotella synnytyksen käynnistymistä omassa rauhassa tukihenkilönsä kanssa.
Toivon todella, että tällaisten huoneiden määrä tulee Uudenmaan synnytyssairaaloissa riittämään Lohjan synnytyssairaalan sulkemisen jälkeen. Synnytysyksiköt eivät saisi olla niin ahtaita, että niiden olot aiheuttavat synnytyspelkoa.
Jaa oma kokemuksesi