Lapsi tarvitsee rajoja – onko sinun lapsellasi niitä riittävästi? Tunnista viisi varoitusmerkkiä
Uhmakkuus kuuluu luonnollisena osana lapsen kehitysvaiheisiin. Mutta milloin rajojen vastustaminen on liiallista?
Lastenpsykiatri Marie Korhosen mielestä vanhemmuus ei ole Suomessa hukassa. Päinvastoin.
Hän näkee työssään lastenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, että vanhemmat ovat aidosti omistautuneita lapsen hyvän kehityksen tukemiseen.
Lasten oireet eivät ole muuttuneet aiemmista vuosikymmenistä eikä lasten keskittymiskyky ole heikentynyt. Mutta lapsia ympäröivä yhteiskunta on muuttunut, ja se heijastuu lapsiin.
– Lasten voi olla vaikea keskittyä leikkimään ja toimimaan niissä puitteissa, jotka aikuiset ovat heille rakentaneet, Korhonen toteaa.
Lue myös: Rajojen asettaminen lapselle – näin pidät kiinni ja joustat sopivassa suhteessa
Ongelman ydin on liian pehmeä kasvatus
Korhonen on tutkinut äidin masennuksen vaikutusta lapseen sekä mielenterveysongelmien ylisukupolvisuutta. Hän kohtaa työssään erikoissairaanhoidossa ”jäävuoren huipun”.
– Kolmella prosentilla lapsista psyykkiset ja neurologiset oireet ovat niin vakavia, että he tarvitsevat erikoissairaanhoitoa. Se on jäävuoren huippu, joka meille ohjautuu, Korhonen kertoo.
Pinnan alla on kotien seinien sisäpuolelle kätkeytyviä arjen haasteita, jotka jäävät paljolti piiloon.
Keskeinen syy lasten käytösongelmiin ei Korhosen mielestä ole se, etteivätkö vanhemmat asettaisi lapsille rajoja ja kasvattaisi heitä. Kyse on enemmänkin kielteisen vuorovaikutuksen kehästä, joka lapsen kasvuympäristöön on muodostunut.
Ongelman ydin on pikemminkin pehmeät kasvatuskeinot ja se, ettei lapselle haluta tuottaa pettymyksiä.
– Lasten kanssa neuvotellaan huomaamatta. Vanhemmat haluavat puhua lapselle kauniisti ja kohteliaasti, jolloin pyyntö saatetaan pukea huomaamatta kysymysmuotoon. Tähän on hyvä kiinnittää huomioita, Korhonen sanoo.
Lapsi ymmärtää vanhemman lempeät sanat niin, että lapsi saa päättää, syökö hän mitään vai ei, millaiset vaatteet hän pukee päälleen ja lähdetäänkö päiväkodista kotiin vai ei.
– Jos lapsi ei saa päätä, lähdetäänkö vai jäädäänkö, silloin asiaa ei kysytä. Pieni lapsi ei ymmärrä konditionaalimuotoa. Lempeä ”nyt meidän on aika lähteä” on riittävän kohtelias lapsen näkökulmasta.
Kun aikuinen päättää, lapsi tuntee turvaa
Aikuisuusjohtoisuus on tarpeen lapsen turvallisuuden tunteen kannalta.
– Jos lapsesta tuntuu, että aikuinen ei kykene kannattelemaan tilannetta, lapsi ryhtyy kannattelemaan sitä itse – ja se on lapselle turvatonta, Korhonen sanoo.
Aikuisjohtoisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lapsen mielipidettä tarvitse kuunnella.
– Omien mielipiteiden perustelu on todella tärkeä taito ja sitä kannattaa harjoitella lapsen kanssa. Neuvottelutaitoja on myös hyvä oppia. Aikuisen täytyy kuitenkin tietää, mikä on lapselle hyväksi.
Paras hoito on vanhemmuuden vahvistaminen
Marie Korhosen mukaan ensisijainen hoito uhmakkuudessa ja käytöshaasteissa on vanhemmuuden vahvistaminen.
– Mitä pienempi lapsi, sitä keskeisempää on työskennellä vanhempien kanssa ja vähemmän työskennellään suoraan lapsen kanssa
Vanhempien kannattaa keskittyä aivan ensimmäiseksi vahvistamaan perheen arjen rakennetta, joka muodostuu päivittäisistä rutiineista, selkeästä aikataulusta, tavoista ja yhdessä sovituista periaatteista.
Toinen tsekkauksen aihe on perheen aikuisjohtoisuus. Vanhemman tulee kannatella arjen tilanteita selkeästi ja luotettavasti. Lapselle kannattaa myös kertoa selvästi, ymmärrettävästi ja toistuvasti, mitä häneltä odotetaan.
– Elämme aikaa, jossa ihmiset miettivät paljon sitä, mitkä ovat minun oikeuteni ja miten minua saa kohdella. Tämä heijastuu lapsiin. Kun lapsi sanoo aikuiselle: ”Sinä et saa koskea minuun”, se ei kyllä tule lapsen maailmasta, vaan aikuisten, Korhonen sanoo.
Joskus aikuisjohtoisuus on sitä, että aikuinen tarttuu lasta kädestä, ottaa syliin, ohjaa lempeästi olkapäistä tai kantaa lasta vastusteluista huolimatta.
Perheen myönteinen vuorovaikutus on rajojen asettamisen perusta. Myönteistä vuorovaikutusta ja iloa tulisi olla arjessa monin verroin enemmän kuin tiukkaa puhetta.
Kun lapsi voi luottaa vanhempaansa ja saa toistuvasti kuulla olevansa hyvä, rakas ja taitava, hänen on helpompaa asettua turvallisesti omien vanhempien sekä toisten aikuisen asettamiin rajoihin.
Jaa oma kokemuksesi