Valeäiti-Hanne havahtui olevansa ”väsymysautomaatti” – kun hän pyysi puolisoaan ottamaan lisää vastuuta, reaktio yllätti
Neljän lapsen äiti Hanne alkoi ihmetellä, miksi hän ja hänen tuntemansa naiset ovat koko ajan väsyneitä. Pohdinnoista syntyi kirja – ja merkittävä muutos Hannen arkeen.
Joskus pinaattilettu symboloi kokoaan suurempaa ongelmaa. Niin kävi Valeäiti-blogistaan tunnetun Hanne Kettusen ja hänen puolisonsa perheessä.
Pariskunnalla on neljä suuta ruokittavana: kaksi alle kouluikäistä, kaksi teiniä. Harmiksi kumpikaan vanhemmista ei erityisemmin nauti kokkaamisesta.
Niihin aikoihin, kun perheeseen oli syntynyt kaksi lasta, Hanne ja hänen puolisonsa sopivat laittavansa ruokaa vuorotellen. Omalla vuorollaan Hanne pilkkoi ja paistoi, keitti ja kattoi. Homma vei aikaa, mutta ainakin perhe sai kunnon aterian.
Kun vuoro vaihtui, puoliso saattoikin lämmittää mikrossa pinaattilettuja.
– Se oli klassikkoriitamme vuosien ajan. Minulle einekset olivat viimeinen vaihtoehto, johon olisin turvautunut, jos olisin ollut ihan loppu.
Tosiasiassa Hanne oli ihan loppu. Päivisin hän työskenteli liikkeenjohdon konsulttina ja iltaisin kirjoitti blogiaan. Kotona hän siivosi ja järjesteli, sopi lasten menot eikä mennyt nukkumaan ennen kuin keittiön työtaso oli pesty.
Noin 30-vuotiaana Hanne havahtui ensimmäistä kertaa siihen, että on todella väsynyt.
Huomioon ottaminen kuormittaa
Ruuhkavuosien varrella ja perheen kasvettua vielä kahdella lapsella Hanne on saanut huomata, ettei ole ainoa laatuaan. Kun hän vaihtaa kuulumisia naistuttaviensa kesken, useimmiten kaikki valittelevat väsymystä ja kiirettä.
Myös Hannen saamat viestit Valeäiti-blogin kymmeniltä tuhansilta seuraajilta ovat vahvistaneet, että moni nainen kamppailee väsymyksen kanssa. Hannea alkoi mietityttää, miksi hyväosaiset ja keskiluokkaiset naiset ovat usein niin uupuneita – ulkoapäin katsottuna heillähän menee hyvin.
Niin Hanne sai idean esikoisteokselleen Väsyneet naiset: Kirja näkymättömän työn sankareille, joka ilmestyy helmikuussa 2025 WSOY:n kustantamana. Kirjassa käsitellään piiloon jäävää työtä, joka usein kasautuu naisille.
– Naisen rooliin liittyy paljon huomioon ottamista. Ota huomioon toiset ihmiset, muista aikataulu, tarkista, että jääkaapissa on ruokaa. Se ei metatyön tavoin rajoitu vain koteihin tai parisuhteeseen, vaan sitä tehdään kaikkialla, Hanne luettelee.
Pinaattiletut ovat osuva esimerkki tunnollisten ihmisten harrastamasta huomioinnista. Vain Hannen päässä oli laskelma siitä, kuinka usein lapset saavat syödä eineksiä. Vain Hanne uhrautui laittamaan ruoan pitkän kaavan mukaan silloinkin, kun hän ei olisi jaksanut.
Mutta miksi vain Hanne oli kiinnittänyt asiaan huomiota ja kokenut olevansa siitä vastuussa?
Jo tytöiltä vaaditaan paljon
Hanne uskoo, että monet naiset omaksuvat huolehtijan ja vastuunkantajan rooliin lapsuudesta lähtien. Kirjassaan hän mainitsee Tilastokeskuksen pysäyttävän tilaston vuodelta 2022.
Sen mukaan kotitöihin käytetty aika alkaa sukupuolittua jo 10–14 vuoden iässä niin, että tytöt tekevät päivittäin 20 minuuttia poikia enemmän kotitöitä. Myöhemmin määrä kasvaa jo puoleen tuntiin.
Tyttöjen myös odotetaan käyttäytyvän hillitymmin kuin poikien. Itseään valveutuneena kasvattajana pitävälle Hannelle oli järkytys ymmärtää, että hänkin on kasvattanut kahta tyttöään ankarammin kuin kahta poikaansa.
– Olen sallinut poikalapsiltani paljon enemmän riehumista ja metelöintiä, kun taas tyttöjä olen komentanut vastaavissa tilanteissa rauhoittumaan. Nyt kun tiedostan tämän, olen jopa kannustanut tyttäriäni pieneen rämäpäisyyteen.
Kun Hanne aloitti Valeäiti-bloginsa kirjoittamisen vuonna 2013, hän ajatteli taistelevansa äitimyyttiä vastaan. Silti hän alkoi huomaamattaan luoda arjessa sääntöjä niin kodin siisteydelle kuin lasten päiväunien ajankohdallekin.
– Kesti pitkään tajuta, ettei äitimyytti vaikuta minuun vain ulkopuolelta, vaan elää sisälläni.
Vapaamatkustajat, herätys
Teoksessaan Hanne kuvailee luoneensa itsestään väsymysautomaatin, joka teki kotona tuhat asiaa kenenkään pyytämättä. Kun sen päälle lisätään vielä osallistuminen lasten harrastusten vanhempainyhdistyksiin ja päärooli perheen sosiaalisten menojen järjestelijänä, on ainaisen väsymyksen resepti kasassa.
Tässä kohtaa Hannelle ja hänen kaltaisilleen usein kuitataan, että mitäs teet niin paljon. Se on Hannen mielestä epäreilua, koska ilman tunnollisia ihmisiä lapsen ystävä jäisi ilman syntymäpäivälahjaa, urheiluseuran tapahtumasta puuttuisi mokkapalatarjoilu ja vaatteet jäisivät lojumaan lattialle.
– On hirveän yleistä syyllistää sanomalla, että ei pitäisi olla niin vaativa. Sen sijaan, että toiset tarjoutuisivat auttamaan, asian ratkaiseminen jätetään tunnollisten puurtajien harteille.
Hanne on kivuliaan tietoinen siitäkin, että kasvatusoppaita, uupumusta käsitteleviä self help -kirjoja ja hänenkin teostaan lukevat lähinnä naiset. Kun keskustelua epäkohtien korjaamisesta käydään naisilta naisille, naiset jäävät keskenään pohtimaan ongelmaa, jonka ratkaisemiseksi tarvittaisiin myös miesten panos.
Toisaalta Hanne on omalla kohdallaan huomannut, että hän ei aina ole edes yrittänyt jakaa vastuuta puolisolleen. Tunnolliselle ja miellyttämisenhaluiselle ihmiselle ominaisesti hän on useimmiten ajatellut, että asioita on helpompi hoitaa itse kuin aloittaa keskustelu aiheesta.
Omat prioriteetit ensin
Tehtävälistan karsimisen puolestapuhujat ovat silti oikeassa yhdestä seikasta. Loputtomia velvollisuuksia kannattaa tarkastella kriittisesti, jotta ymmärtää niiden perimmäisen motiivin.
Suuttuessaan pinaattiletuista Hanne ajatteli puolustavansa lasten terveellistä ruokavaliota ja tasaisempaa työnjakoa kotona. Tarkemmin pohdittuaan Hanne kuitenkin ymmärsi omaksuneensa ajatuksen, jonka mukaan ihannevanhempi tarjoilee lapsilleen vain kotitekoista ruokaa.
– Todellisuudessa monien einesruokien ravintoarvot ovat varmaan ihan kohdillaan verrattuna minun keitoksiini, Hanne naurahtaa.
Sittemmin Hanne on alkanut kyseenalaistaa muitakin uskomuksiaan. Aiemmin hän saattoi järjestellä kaappeja vapaapäivinään, koska ajatteli sen tuovan hyvää mieltä. Nyt hän harkitsee puuhaan ryhtymistä tarkemmin.
– Olenko iloinen kaappien siisteydestä itsessään vai siitä, että olen suoriutunut velvollisuudesta, jonka olen kuvitellut kuuluvan minulle?
Väsyneiden naisten puolesta
Teoksen kirjoittaminen vei Hannelta noin kahdeksan kuukautta. Projektin loppuvaiheessa hänen miehensä totesi, että kirjan työstäminen oli tehnyt Hannelle hyvää.
– Tiesin heti, mitä hän kommentillaan tarkoitti. Olin vähentänyt kotitöitä, alkanut pyytää puolisoltani enemmän ja lakannut olettamasta, että hän ärsyyntyisi pyynnöistäni.
Lisäksi kirjoittaminen auttoi Hannea hahmottamaan, ettei väsymys ole hänen omaa syytään. Jos kantaa harteillaan ylisukupolvisia ja yhteiskunnallisia odotuksia, voimat eivät palaudu sillä, että jättääkin yhtenä iltana tiskipöydän siivoamatta.
– Inhoan puhetta armon antamisesta itselleen, mutta ehkä kirjani avulla tätä ilmiötä ja itseään voisi ymmärtää paremmin. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan epäonnistuneensa elämässään, koska on niin poikki.
Kaikista hienointa tietysti olisi, että toiset alkaisivat vuorostaan huomioida väsyneitä. Sellaisessa maailmassa einesruoista ei tulisi riitaa. Tai ainakaan pinaattiletuista pillastuville ei vain tuhahdettaisi, että höllennä nyt vähän.
Lue myös
Lue myös Annan juttu: Karoliina Pentikäinen tajusi terapiassa, millaista taakkaa hän oli vuosia kantanut: ”Kovan kuoren rakentaminen oli keinoni selviytyä”
Jaa oma kokemuksesi