Maaret Kallio haastaa vanhempia luopumaan liiasta suorittamisesta: ”Lapset haluavat nähdä aikuisten lepäävän”
Miten keskellä ruuhkavuosia voi vahvistaa omaa mielenrauhaansa? Psykoterapeutti Maaret Kallio neuvoo vanhempia laskemaan rimaa sopivissa kohdin ja varmistamaan lepoa myös itselle.
Nykyvanhempien elämä on usein niin täynnä erilaisia velvoitteita ja vaatimuksia, että moni vanhempi uhkaa uupua.
Töissä tahti on kova, lapsi voi valvottaa ja samalla pitäisi tukea aktiivisesti lapsen kehitystä. Parisuhderintamallakin voi tehdä tiukkaa. Kahdenkeskistä aikaakin pitäisi kaivaa jostain, eikä lihaskunnon ylläpitämistäkään etenkään keski-ikäisen sopisi unohtaa. Joskus olisi hyvä ehtiä myös vetäisemään sohvalle pitkäkseen.
Koulutuspsykoterapeutti, kolumnisti ja tietokirjailija Maaret Kallio kirjoittaa teoksessaan Mielenrauha (WSOY, 2024) siitä, miten nykyihminen, myös vanhempi, voisi tukea omaa mielenrauhaansa.
Tarkemmin ajateltuna mielenrauhan tukeminen on yksi tärkeimmistä teoista, joita vanhempi voi tehdä – itsensä ja lapsensa kannalta.
Kallio nyökyttelee. Vaikka lapsella olisi vaikea päivä ja hän kiukuttelisi kovasti, on vanhempi se, jolla on aikuisen kyvyt ja mahdollisuudet laskea omia kierroksiaan – eli pohtia, millä keinoin voisi edes vähän rauhoittaa itseään.
Sitäkään ei tarvitse tehdä hampaat irvessä.
”Nuoret haluavat nähdä vanhempiensa lepäävän”
Käydään kuitenkin ensin läpi sitä, miten vanhemmasta ei tuntuisi koko ajan siltä, että elämä on turboahdettu täyteen pelkkiä vaatimuksia.
Tässä Kallion mielestä auttaa se, että vanhemmat miettisivät, mikä pikkulapsiaikana on kaikista tärkeintä. Minkä voisi jättää omassa elämässä muutamaksi vuodeksi taka-alalle?
– Näen työssäni tosi paljon sitä, että vanhemmat pitävät todella hyvää huolta lapsistaan, mutta samalla kriteerit muillekin asioille ovat tosi korkealla. On aika mustavalkoista olettaa, että mikään ei muutu, kun perheeseen saapuu pieniä lapsia, Kallio sanoo.
Pienet lapset ovat hyvin tarvitsevia. Koululaisten kanssa juttu on jo eri. Silloin vanhemman tehtävä on enemmän olla tavoitettavissa ja saatavilla, kun lapsella on jo omia juttuja kavereiden kanssa ja harrastuksissa.
– Kun omat lapseni olivat pieniä ja olin kovin väsynyt, minua ärsytti, kun joku tuli sanomaan vuosien vierivän nopeasti. Jälkeen päin katsottuna asia on kuitenkin juuri niin. Ei elämässä tarvitse luopua kokonaan tietyistä asioista, vaikka ne laittaisi muutamiksi vuoksiksi syrjempään. Pikkulapsivaihe vaatii aikuiselta odotustaitoja.
Tällä Maaret Kallio ei tarkoita sitä, että vanhemman pitäisi luopua työstään tai perustarpeista, kuten riittävästä unesta, ravinnosta, liikkumisesta ja levosta.
Lepo on kuitenkin usein se, jonka hän huomaa ensimmäisenä unohtuvan suomalaisilta, kun kierrokset ovat kovilla. Vanhemmat niin sanotusti varastavat aikaa unesta ja levosta muille asioille.
– Lepo ei tarkoita unta, vaan rentouttavaa toimintaa. Se voi olla sohvalla makoilua, ystävien tapaamista, sarjan katselua, neulomista, leipomista, joogaa tai luonnossa liikkumista. Mikä kenellekin on lepoa. Itselleni se on uiminen meressä.
Se kuitenkin on hyvä muistaa, että somen selailu ei ole aivoillemme lepoa.
Kallio on viime aikoine haastatellut sataa nuorta seuraavaa teostaan varten.
– Nuoret kertoivat, että he haluaisivat nähdä aikuisten lepäävän ja sen, että aikuisetkaan eivät ole super ihmisiä. Tämä on minusta todella koskettavaa. Epätäydellistä vanhempaa on helpompi lähestyä.
Tavallinen arki on parasta
Levätä voi myös yhdessä lasten kanssa, sillä niin hekin oppivat hiljalleen sitä, mikä rauhoittaa.
Jo se on Kallion mukaan vanhemmalta suurta viisautta, että osaa tunnistaa, koska on väsynyt ja levon tarpeessa. Silloin kierroksia pitäisi laskea, vaikka kukaan ei saakaan itseään sormia napsauttamalla rauhoitettua.
– Lapsellekin ihan parasta, kehittävintä ja kasvattavinta on aivan tavallinen arki, jossa paistetaan kalapuikkoja ja löhötään sohvalla yhdessä lähekkäin, ihmetellään kotipihassa leppäkerttua tai pompitaan kuralätäköissä. Lapsi kehittyy jopa paremmin, kun ei joka päivä kiirehditä harrastuksiin tai kielikylpyihin.
Lasten perustarpeisiin kuuluvat riittävä uni, lepo, monipuolinen ravinto, säännöllinen päivärytmi, hellyys, leikit yhdessä ja yksin sekä ulkoilu. Jo näillä saa taattua lapselle hyvät lähtökohdat elämään.
Vauvojen vanhempia Kallio muistuttaa siitä, että pienimmille vanhempien omat kasvot ovat kaikista mahtavin juttu.
Senkin Kallio soisi vanhempien muistavan, että rauhoittaakseen itseään on lupa tukeutua toisiin aikuisiin, valittaa omaa väsymystä ja tarvittaessa jakaa kuormaa.
”Lasten kanssa saa ja voi korjata läpi elämän”
Kallion havaintojen mukaan ihmiset etsivät herkästi erilaisia kikkoja mielenrauhan tai tunnesäätelyn tueksi, vaikka perusasioilla päästäisiin jo pitkälle.
Kun on tehnyt itselleen selväksi, mitkä ovat oman elämän tärkeimmät pelimerkit, on helpompi lähteä rajaamaan pois tai sivummalle vähemmän merkityksellisiä asioita.
Näitä asioita pohtiessa on hyvä muistaa se, mitä Kallio kirjoittaa kirjassaankin: ”Tarpeen ja halun ero on usein suuri.”
Se kannattaa myös muistaa silloin, kun käsi hamuaa automaattisesti puhelimen somevirtaa.
Sosiaalisen median koukuttavuudelle ja sille, mitä se tekee mielenrauhalle, on Maaret Kallio omistanut kirjastaan useamman kappaleen.
Hän toteaakin, että meidän kaikkien kannattaisi tietoisesti rajata somen selailua. Aikuisilla pitäisi myös olla selkärankaa tehdä niin lasten ja nuorten ylenmääräiselle ruutuajalle, sillä se on pahimmillaan vaaraksi kehitykselle.
Mielenrauhaa tukevien tekojen äärellä on kuitenkin muistettava, että elämää ei voi suorittaa täydellisesti. Jos vanhemmuudessa on tullut tehtyä mokia, parasta on tarjota lapselle myöhemmin ymmärrystä hetkessä, jolloin lapsi palaa tilanteeseen ja toteaa esimerkiksi, että hänestä vanhemmat tekivät liikaa töitä.
– Teemme kaikki joka tapauksessa vanhempina virheitä. Meistä kukaan ei ole täydellinen tai mustavalkoisesti hyvä tai huono vanhempi. Sen ymmärtämien tuo paljon rauhaa.
– Lasten kanssa saa ja voi korjata läpi elämän. Se on armollista molemmille.
Jaa oma kokemuksesi