”Älä lue niin paljon kokeisiin” – Miksi neuvon näin lähipiirini lapsia?
Julkisuudessa puhutaan paljon poikien kouluongelmista, mutta yhtä huolissamme meidän pitäisi olla hikipinkotytöistä.
”Mulla on huomenna ruotsin sanakokeet”, 13-vuotias tyttö parahti minulle ja näytti epätoivoiselta.
”Enkä mä ole lukenut yhtään!”
”Älä stressaa, lue sanat pari kertaa läpi. Älä pingota liikaa näistä koulujutuista”, vastasin tytölle ja pukkasin häntä hellästi kylkeen.
Olimme juuri lopettaneet urheilutreenimme, minä valmentajan roolissa, hän valmennettavanani. Tiesin, että tytön epätoivo oli teeskentelyä. Hän osaisi aivan varmasti kokeessa, lukemattakin. Saisi kympin, jälleen kerran.
Samanlaisia keskusteluja olimme käyneet monesti hänen ja ryhmän muidenkin tyttöjen kanssa. Aina olin antanut heille saman neuvon: älä lue kokeisiin niin paljon.
Tytön äiti kuuli keskustelumme ja näytti kauhistuneelta. Miten minä, lasten ja nuorten urheiluvalmentaja, saatan neuvoa lapsia laistamaan koulutöistä?
Ei saa unohtaa kympin tyttöjä
Kyllä, uskon koulutukseen ja pidän opiskelua tärkeänä asiana. Mielestäni mahdollisimman monen ikäluokasta kannattaa opiskella mahdollisimman pitkälle, ja esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikkoja pitäisi mielestäni lisätä.
Ja kyllä, olen huolissani poikien tyttöjä huonommasta opintomenestyksestä ja kaikista koulupudokkaista, joita uutisoinnin perusteella tuntuu olevan yhä enemmän.
Mutta yhtä huolissani, tai jopa vielä enemmän, olen ilmiöstä, joka on vallalla ainakin omassa kuplassani: tyttöjen järkyttävästä hikipinkoilusta ja ylisuorittamisesta koulussa.
Kasi ei enää riitä
Omana kouluaikanani noin sata vuotta sitten joka luokalla oli muutama kympin tyttö tai poika. Suurin osa porukasta oli keskiverto-oppilaita, jotka hoitivat koulutyönsä säällisesti ja saivat todistuksiin seiskoja ja kaseja. Niihin oltiin tyytyväisiä. Niillä päästiin lukioon ja sen jälkeen myös korkeakouluihin.
Näistä kasin oppilaista tuli myöhemmin yhteiskuntamme selkäranka: insinöörejä, sairaanhoitajia, opettajia. Koulumenestys oli tietenkin ihailtavaa, mutta se ei ollut kaikki kaikessa kuin ehkä muutamalle poikkeusyksilölle.
Toisin on tänä päivänä. Tuntuu siltä, että luokat ovat täynnä tyttöjä, joille koearvosana 9- on kauhistus.
Koulumenestystä ihaillaan, arvosanoja vertaillaan avoimesti ja kympin oppilaat nauttivat kavereidensa suurta arvostusta. Mitä enemmän pakerrat koulun eteen, sen siistimpi tyyppi kaveripiirissä olet.
Toki täydelliseen pakettiin kuuluu koekymppien lisäksi myös oikeanlaiset, muodikkaat vaatteet ja huoliteltu ulkonäkö. Meikki pitää olla tavallisena loskamaanantainakin peräkylän koulun pihalla kuin catwalkilta ja pitkät, kiiltävät hiukset täydellisillä laineilla.
Kasin – tai vielä pahempaa, seiskan tai kutosen – oppilaana et ole mitään. Saat jo alakoulun viimeisillä luokilla kuulla kavereiltasi, pahimmassa tapauksessa ehkä perheeltäsikin, että tulevaisuutesi on jo pilattu. Et pääse lukioon tai ainakaan hyvään, jos et nyt ryhdistäydy ja ala saada kunnon arvosanoja.
Opettajat kyllä yrittävät pitää positiivista mieltä yllä vanhempainvarteissa ja hokevat, että kasikin on ihan hyvä arvosana. Mutta eivät tytöt heitä usko. Ja miksi uskoisivat, kun lukioihin ei enää päästä seiskan keskiarvoilla ja korkeakoulujen aloituspaikkoja on karsittu.
Yliopistoihin mennään sisälle ällärivillä, ei seiskoilla.
Kymppirivi ei takaa menestystä
Ja samaan aikaan ihmetellään, miksi tytöt ovat yhä ahdistuneempia ja masentuneempia. Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Olisin ollut itsekin ahdistunut lapsi, jos olisin joutunut jo alakoulussa tavoittelemaan täydellisyyttä, peläten sitä, että keskivertosuoritus pilaa tulevaisuuteni.
Mitä me aikuiset sitten voimme tehdä? Koulutuspoliittisiin päätöksiin on tavantallaajan vaikea vaikuttaa muuten kuin äänestämällä.
Oma ratkaisuni on ollut puhua läheisille lapsille siitä, miten usein elämässä riittävän hyvä todellakin on riittävän hyvä.
Kaikessa ei tarvitse olla aina täydellinen, joka kokeesta ei tarvitse saada kiitettävää, eikä koulumenestys määritä sinua ihmisenä. Tärkeintä koulussa pitäisi olla oppimisen, ei arvosanojen.
Kukaan ei tule kysymään sinulta aikuisena, paljonko seiskaluokan joulutodistuksen keskiarvosi oli, on yksi lempilauseeni valmennettavilleni. Parhaiten elämässä menestyvät tyypit, jotka ovat kivoja toisille ihmisille, on toinen lempparini.
Siksi aion jatkossakin sanoa lapsille: älä lue liikaa kokeisiin.
Jaa oma kokemuksesi