Lapsi mankuu jatkuvasti uusia tavaroita – näin selviät kauppareissusta taipumatta maanitteluun
Kun lapsi marisee ja hinkuu uusia tavaroita, saattaa vanhemman tehdä mieli antaa periksi. Asiantuntija kertoo, miten tilanteessa ei ainakaan kannata toimia.
Lapsen toiveet uusista leluista ja lahjoista ovat tuttuja kaikille vanhemmille. Eikä tämä ole asia, joka olisi kitkettävä lapsesta pois, Mehiläisen psykoterapeutti Maija-Riitta Hirvonen huomauttaa.
– Lelut ovat lapsella tärkeässä osassa ympäröivän maailman hahmottamisessa ja sosiaalisten taitojen kehittymisessä, hän muistuttaa.
Lelujen mankuminen saa monissa vanhemmissa aikaan ärtymystä ja pelkoa tilanteen hallitsemattomuudesta erityisesti yhteisten kauppareissujen aikana. Joskus saattaa iskeä kiusaus suostua lapsen pyyntöihin, jotta tilanteesta pääsisi helpommalla.
Lapset ovat kuitenkin fiksuja. Jos vanhempi antaa periksi mankumiselle, oppii lapsi saavansa haluamansa lelun, kun vain aikansa kyselee niiden perään. Hirvonen toteaakin, että tilanteessa on tärkeää, miten aikuinen suhtautuu ja reagoi lapsen vaatimuksiin.
Siinä, ettei anna periksi, auttaa esimerkiksi poikkeuksien pohtiminen: millaisia ovat tilanteet, joissa lapsi ei vaadikaan leluja tai lahjoja?
– Mitä minä vanhempana teen silloin toisin, miten tilanne on erilainen? Vaikka tällaisia hetkiä olisi vähän, niitä tulisi ruokkia, Hirvonen korostaa.
Kannusta lasta antamaan lelulle merkitys ja pohtimaan sen hyötyjä
Lelujen kohdalla kannattaa myös olla kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia leikkejä lapsi niillä haluaisi leikkiä.
– On hyvä, että lapsi antaa lelulle merkityksen. Silloin se ei ole vain lelu muiden joukossa.
Lapsen kanssa voi myös yhdessä pohtia lelun hyötyjä: minkä kotoa löytyvien lelujen kanssa uusi lelu sopisi yhdessä käyttöön ja onko se todella välttämätön? Vai löytyisikö vastaava jo omasta kellarista, ja sen voisi pitkästä aikaa kaivaa esiin?
– Joskus on kyse siitä, että jollakin kaverilla on tietty lelu ja lapsi haluaa tyydyttää tarvettaan saada samanlainen, Hirvonen sanoo.
Lapsi mukaan seuraamaan kauppalistaa
Kauppareissuista ilman leluostoksia selviämistä edistää, jos etukäteen sopii lapsen kanssa, miten tällä kertaa kaupassa toimitaan. Jos lelu on luvattu ostaa, kannattaa sopia etukäteen, mikä tai minkä hintainen se saa olla.
Kun kaupassa on tarkoitus välttää leluhyllyjä, lapsi voi sen sijaan osallistua vaikka kauppalistan tekemiseen.
– Kaupassa häntä voi muistuttaa listasta ja tarvittavista ostoksista aina, kun huomaa ei-toivotun käyttäytymisen oireita, Hirvonen neuvoo.
Kauppalista tuo tunteen lapselle siitä, että hänkin on tärkeä ostoksilla.
– Lapsen lista voi olla koostettu kuvista, ja se voi sisältää jotakin lapselle mieluista. Hänelle voi antaa kaupassa esimerkiksi tehtäväksi etsiä jonkun listalla olevan tarvikkeen. Joissakin kaupoissa on myös lapsille omia pikkukärryjä, joihin he voivat etsimänsä tuotteet kerätä. Ja jos kauppareissulla on tarkoitus ostaa lelu, voidaan ensin hoitaa ruoka-asiat ja sen päätteeksi etsiä lelu yhdessä.
Jälkeenpäin kotona voi vielä muistuttaa lasta siitä, miten hyvin hän teki kaupassa ostoksia. Esimerkiksi ruokapöydässä kannattaa kehua perheelle, että tämä maito on muuten Petterin valitsema ja hän löysi sen hienosti.
– Pienillä asioilla kasvatetaan lapsen itsetuntoa.
Lisäksi Hirvonen muistuttaa, että ei haittaa, vaikka ei aina onnistuisi pitämään lasta iloisena kassalle asti yrityksistä huolimatta.
– Ei siihen kukaan kuole, että joku lapsi vähän kaupassa huutaa, hän rohkaisee.
Lahjoja palkinnoksi edistymisestä
Lapsi myös nauttii aina siitä, kun häntä palkitaan. Lelut ja tavarat ovat helppo palkitsemismuoto. Palkitsemista saattaa usein edeltää esimerkiksi tarrakalenteri, jonka pitää tulla ensin täyteen. Silloin kun ei ole merkkipäivä, lahjat voikin hyvin säästää palkinnoiksi.
Matkan palkintoon voi myös pilkkoa pienempiin asioihin, Hirvonen vinkkaa. Lapsi on hyvä ottaa suunnitteluun mukaan, sillä lapset ovat itse taitavia keksimään palkkioita onnistumisistaan.
– Tällä matkalla on hyvä korostaa lapsen taitoja ja onnistumisia, ei epäonnistumisia.
Samaa asiaa ei ole hyvä myöskään käyttää sekä palkkiona ja rangaistuksena.
– Jos sovitaan konkreettisesta palkkiosta, ei uhata sen pois ottamisella ei-toivotun käyttäytymisen aikana.
Tarrakalenterin sijaan voi kokeilla myös muita vastaavia, jopa parempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi voi kerätä lapsen kanssa kauniita kiviä talteen, tai maalata ne kauniisti, ja sitten etsiä lapsen kanssa niille sopivan purkin, mieluiten lasisen, koska siitä näkyy läpi.
– Jokainen kivi purkkiin on merkki onnistumisesta. Purkin täytyttyä palkkio, kuten uusi lelu tai joku muu mukava asia, voidaan toteuttaa. On hyvä aloittaa pienestä purkista, jotta lapsen motivaatio säilyy, kun hän näkee purkin täyttyvän nopeasti. Palkkiokin voi olla aluksi pienempi.
Sitten jos lapsi maanittelee muissa tilanteissa lahjoja itselleen, voi muistuttaa, että meillähän on se kiva yhteinen keräily menossa. Missä vaiheessa siinä ollaankaan?
– Näin ajatus siirretään positiiviseen asiaan.
Johdonmukaisuus on valttia
Johdonmukaisuudella on suuri merkitys lahjojen ja lelujenkin kohdalla. Tärkeää on pyrkiä toimimaan ennalta odotettavasti. Psykoterapeutti Hirvonen opettaa ihmisen hermosoluista, joita kutsutaan peilisoluiksi. Niiden näkökulmasta toistot ja mallit vahvistavat lapsen kykyä jäljitellä, oppia ja sisäistää uusia taitoja.
Vanhemman johdonmukaista toimintaa helpottaa sopimusten tekeminen lapsen kanssa.
– Sen noudattamista pyritään ylläpitämään, ei seuraamaan sitä, milloin sitä rikotaan, hän myös painottaa.
Johdonmukaisuus auttaa myös luomaan turvallisuuden tunnetta, mikä puolestaan rohkaisee lasta osallistumaan ja oppimaan lisää.
Jaa oma kokemuksesi