Näin opetat lapselle rahataitoja eri ikävaiheissa – suositusiät käteiselle, pankkikortille ja verkkopankille
Lapsi aloittaa rahan käytön harjoittelun jo varhain. Selvitimme, missä iässä lapselle kannattaa opettaa rahankäytön perusasioita ja esimerkiksi hankkia oma pankkikortti.
Lapsi alkaa opetella rahan käyttämistä ja taloudenhallintaa jo aivan pienestä pitäen, vaikka sitä ei heti tule ajatelleeksi. Pienistä lapsista esimerkiksi kaupassa käyminen on jännittävää, ja kauppaleikki onkin monien suosikki. Samalla tavalla kuin lapset ja nuoret seuraavat muutenkin vanhempiensa toimia, he kuuntelevat, miten vanhempi puhuu rahasta ja miten vanhemmat rahaa käyttävät.
Kysyimme Takuusäätiön asiantuntijalta Hanna Siltaselta, miten vanhempi voi tukea lapsen rahan käytön opettelua eri ikävaiheissa, milloin lapselle on hyvä antaa omaa rahaa käytettäväksi ja milloin lapselle kannattaa hankkia oma pankkikortti tai verkkopankkitunnukset.
Rahataitoja opetellaan joka päivä
Rahataitoja opitaan läpi elämän, eivätkä ne ole irrallisia asioita muusta elämästä. Siksi olisikin Siltasen mukaan hyvä alkaa pohtia jo vanhemmaksi tulemisen kynnyksellä sitä, millainen oma suhde on rahaan ja mitä asioita haluaa omalle lapselleen rahasta välittää.
– Jo pieniä lapsia kiinnostaa, mitä raha on ja mistä sitä tulee. Oman haasteensa rahan hahmottamiseen tänä päivänä lapsen kannalta tuo se, että raha on nykyään diginä.
Kun lapsi haluaa kaupasta jotakin, mitä ei voi ostaa, on yleensä tilanteen rauhoituttua jälkeenpäin luontevaa jutella siitä, miksi kaikkia houkutuksia ei voi kaupoista ostaa.
– Pienellekin lapselle voi ikätasoisesti selittää, mihin vanhempien saamaa rahaa tarvitaan.
Yleensä tällaisia menoeriä ovat asuminen, ruoka, vaatteet, puhelinlaskut ja mahdolliset harrastukset. Lapselle voi kertoa, että esimerkiksi sellaiset, itsestään selviltä vaikuttavat asiat kuin vesi- ja sähkö maksavat – eli niihinkin tarvitaan rahaa.
– Kannattaa muistaa, että lapset ovat hyvin herkkiä aistimaan sitä, millä tavalla aikuiset asioista puhuvat. Raha-asioista kannattaa yrittää kertoa mahdollisimman neutraalisti, jotta lapsi ei ota murehdittavakseen mahdollisia taloushuolia.
Milloin ja miten omaa rahaa lapselle?
Pienille lapsille konkreettisin tapa havainnollistaa rahaa ovat kolikot. Lapselle voi antaa esi- ja kouluiän kynnyksellä rahaa, jolla hän saa aikuisen avulla maksaa lähikaupassa.
Lapsi voi myös kerätä omia kolikkosäästöjä esimerkiksi säästöpossuun, jonka avulla hän voi opetella sitä, että säästämällä rahan määrä kasvaa.
Vanhempi ja lapsi voivat askarrella yhdessä säästötoukan, josta väritetään aina yksi pallo eli osa toukan vartaloa, kun lapsi on saanut vaikkapa kaksi euroa possuun. Näin lapselle havainnollistuu se, kuinka paljon matkaa säästötavoitteen täyttymiseen on.
Milloin pankkikortti lapselle?
Kouluun mennessä laskutoimitusten hallinta alkaa vahvistua. Tällöin lapselle voi hankkia pankkikortin, jonka useimmat pankit myöntävät aikaisintaan 7-vuotiaalle huoltajien suostumuksella.
Asian kanssa ei kuitenkaan tarvitse hätäillä. Pankkikortti kannattaa hankkia sitten, kun lapsi pystyy muistamaan tunnuslukunsa ulkoa, pitämään sen salassa ja harjoittelemaan kortin tallessa pitämistä.
Jos perheen taloudellinen tilanne sallii, voi lapsen omalle käyttötilille siirtää sopivan määrän viikkorahaa. Näin lapsi pääsee harjoittelemaan rahan käyttämistä myös digitaalisessa muodossa nuoresta pitäen sekä vertailemaan hintoja ja suunnittelemaan ostoksia.
– Ylilyönnit ja mokailut kuuluvat rahan käyttämisen harjoitteluun, joten niistä ei kannata liikaa huolestua tai mollata lasta. On hyväkin asia, että rahan käyttö ei aina suju. Näin lapsi huomaa, että harkitsematon ostos saattaa jälkikäteen harmittaa.
Siltanen vinkkaa, että ostamista ja rahan käyttämistä voi harjoitella myös esimerkiksi lautapelien avulla.
Milloin verkkopankkitunnukset lapselle?
Verkkopankin käyttäminen ja tutkiminen avaa lapselle uuden näköalan rahan käyttöön. Riippuu pankista, milloin se sallii lapsen käyttää verkkopankkia.
Verkkopankissa lapsi voi seurata tilinsä tilannetta, tehdä tilisiirtoja ja maksaa laskuja. Tunnukset mahdollistavat myös ostosten tekemisen verkossa.
Esimerkiksi S-pankissa lapsi saa verkkopankkitunnukset 12-vuotiaana. Osuuspankissa 7–14-vuotiaille on tarjolla rajatut digipalvelut. Nordeassa puolestaan verkkopankkitunnusten hankkimiselle ei ole tiettyä ikärajaa, vaan sopiva hetki on vanhempien harkinnan varassa.
Sen sijaan e-tunnisteen, jolla voi vahvistaa kirjautumisen esimerkiksi Omakantaan, saa yleensä pankeista aikaisintaan 10–12-vuotiaalle lapselle. E-tunniste on tarpeen esimerkiksi terveystietojen tarkasteluun, sillä vanhemmat eivät voi sen ikäiseltä lapselta niitä enää katsoa omilta tunnuksiltaan ilman, että terveydenhuollon järjestelmiin tehdään tarvittavat tietojenluovutusmyönnytykset.
Lapselle on kerrottava, että verkkopankkitunnuksia ei saa antaa kenellekään, eikä niitä saa syöttää mihin vain. On myös hyvä käydä yhdessä läpi, millaisia ostoksia lapsi saa tehdä verkossa.
Lapsilla on esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan mahdollisuus tehdä ilman huoltajan suostumusta vain heille tavanomaisia ja vähämerkityksellisiä ostoksia.
Jos lapsi tekee jonkin merkittävän ostoksen ilman huoltajan lupaa, vanhempi voi pyytää myyjältä kaupan purkamista. Tarvittaessa voi ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.
Kerro lapselle, että meitä houkutellaan jatkuvaan ostamiseen
Siltasen mukaan lapsen ja nuorenkin kanssa on tärkeää käydä yhdessä läpi sitä, että meitä houkutellaan kuluttamaan monenlaisin keinoin.
Esimerkiksi verkossa ja televisiossa näytetään mainoksia siksi, että ihmiset saataisiin ostamaan mahdollisimman paljon. Sama pätee muuhun mainontaan.
Myös kaupoissa ja kauppakeskuksissa tuotteita asetellaan siten, että ne olisivat mahdollisimman houkuttelevasti tarjolla.
Ostamista pohtiessa kannattaa yleensä ottaa tuumaustaukoa ja pohtia ainakin yö yli, haluaako todella hankkia kyseisen asian.
Noin joka yhdeksäs lapsi elää pienituloisessa perheessä, jossa rahat ovat tiukilla.
Siltanen toivoo, että myös hyvätuloisissa perheissä keskusteltaisiin lasten kanssa siitä, että hankinnat ja ostokset eivät määrittele ihmisen arvoa. Näin lapset voivat kohdata ymmärtäväisemmin ne, joilla ei ehkä ole mahdollisuuksia samaan kuin omassa perheessä.
Raha-asioihin liittyvät vaikeudet aiheuttavat monesti vaikeaa häpeää, minkä Siltanenkin on kohdannut työssään.
– Lapselle kannattaa kertoa, että jos rahan kanssa tulisi hankaluuksia, niistä kannattaa aina kertoa aikuiselle mahdollisimman pian. Silloin ongelmaan on helpompi saada apua ja omakin olo kevenee.
Lue myös: Saako lapselle sanoa, että heräteostoksiin ei ole varaa – vaikka oikeasti olisi? Asiantuntija vastaa
Vanhemman kannattaa muistaa neuvon avun pyytämisestä koskevan myös itseään.
– Rohkaisen myös vanhempia hakemaan apua ja tukea tilanteeseen, jos perheessä on talousvaikeuksia. Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi Takuusäätiön neuvontaan tai Oikeuspalvelutoimiston talous- ja velkaneuvontaan.
Budjetointia voi harjoitella jo lapsena
Säästötoukasta seuraava askel voi jo olla harkitumpi taulukko tai budjetointisovellus, jolla lapsi tai nuori voi opetella seuraamaan sitä, mihin omat rahat kuluvat.
Omien tulojen ja menojen seuraaminen on avain taloudenhallintaan ja siihen, että rahaa jäisi myös säästöön.
Siltanen vinkkaa, että muun muassa Takuusäätiön sivuilta löytyy budjetointiin apuvälineitä.
Nuoren kanssa voi jo puhua siitäkin, että kun täysi-ikäisyys koittaa, on oltava tarkkana erilaisten osamaksujen ja laskulle ostamisten kanssa, sillä ne tulevat joka tapauksessa maksettavaksi.
Myös maksuhäiriömerkinnöistä ja ulosotoista kannattaa kertoa hyvissä ajoin, sillä nuorelle voi joskus tulla hänelle itselleen osoitettuja laskuja. Laskut on maksettava ajallaan tai anottava eräpäivän siirtoa.
Raha-asioista ei kuitenkaan kannata Siltasen mukaan tehdä mörköä – välillä ne ovat paremmalla tolalla, välillä heikommalla. Näin on suurimmalla osalla ihmisistä.
Jaa oma kokemuksesi