Even kumppani ei kerta kaikkiaan suostunut tekemään kotitöitä tai huolehtimaan lapsista – ”Aloin syyllistää itseäni”
Nuorena äidiksi tullut Eve joutui huolehtimaan yksin vauvasta, erityislapsesta ja kodista, vaikka teki samalla kolmivuorotyötä. Nyt hän katuu, ettei eronnut ex-kumppanistaan aiemmin.
Kaksi asiaa on helpommin sanottu kuin tehty: toisen ihmisen käytöksen muuttaminen ja huonosta parisuhteesta eroaminen. Sen tietää Eve, joka on yrittänyt molempia.
Eve ja hänen poikaystävänsä olivat vain 17-vuotiaita, kun Eve alkoi odottaa heidän esikoistaan. Raskaus oli alkanut ehkäisystä huolimatta, mutta nuoripari päätti pitää lapsen ja muuttaa oman kattonsa alle.
Varsin pian vauvan synnyttyä Evelle valkeni, ettei poikaystävä ollut kovin valmis perhe-elämään. Even mukaan kumppani pelasi enemmän videopelejä kuin osallistui kodinhoitoon.
– Hän taisi olla tottunut siihen, että pyykit peseytyvät itsestään ja ateriat vain ilmestyvät pöytään, kuten lapsuudenkodissa. Pyysin häntä osallistumaan arjen pyörittämiseen, mutta muutosta ei tapahtunut.
Nuorelle pariskunnalle oli ikänsä puolesta järjestetty erilaisia tukitoimia, mutta Even mukaan poikaystävä kieltäytyi osallistumasta niihin. Niinpä Eve kävi lapsen asioita koskevissa tapaamisissa yksin vauvan kanssa.
Eve ei esiinny artikkelissa oikealla nimellään lastensa yksityisyyden suojaamiseksi. Hänen henkilöllisyytensä on Kaksplussan tiedossa.
Hetken näytti paremmalta
Lapsen täytettyä kolme vuotta Eve ja hänen poikaystävänsä erosivat. Lapsi jäi asumaan Even luo, eikä ex-kumppani ollut Even mukaan isän roolissa kovin aktiivinen.
Eve teki kolmivuorotyötä ja hoiti pitkälti yksin lapsen asiat. Käyntejä neuvolassa ja lääkärissä riitti, koska lapsella oli erityispiirteitä.
Muutaman vuoden erossaolon jälkeen jokin muuttui. Ex-poikaystävä halusi tavata enemmän parin lasta kuin aiemmin. Pian Eve huomasi olevansa jälleen raskaana.
– Alkuun näytti paremmalta. Palattuamme yhteen hän vaihtoi työpaikkaan, joka mahdollisti hänelle enemmän aikaa kotona. Hän alkoi myös hoitaa vastasyntynyttä vauvaa, mutta vastuu erityisestä esikoisestamme jäi yhä minulle.
Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun arki alkoi valua vanhoihin uomiinsa. Niinä kertoina, kun Evellä oli jokin oma meno ja kumppanin olisi pitänyt jäädä yksin vahtimaan esikoista, jouduttiin hälyttämään Even äiti apuun.
Even mukaan asiasta keskusteltiin, mutta kumppani ilmoitti osallistuvansa arjen pyörittämiseen enemmän vain, jos Eve palaisi vanhempainvapaalta töihin. Niin Eve myös teki.
Lue myös: Suomalaisäidin ongelma: ”En pääse koskaan ulos, sillä mies ei pärjää lastemme kanssa”
Yövuorosta suoraan lapsen lääkärikäynnille
Perhe alkoi rakennuttaa itselleen taloa Even isän avustuksella. Arjen vastuiden epätasainen jako alkoi silloin paisua käsittämättömiin mittasuhteisiin.
– Minulle saatettiin ilmoittaa torstaina, että perjantaina pitäisi mennä rakennustyömaalle tekemään välisiivous. Vietin raksalla 11 tuntia, kiirehdin hakemaan lapset päiväkodista, vein heidät talon pihalle leikkimään ja annoin pientä välipalaa, kun viimeistelin hommia. Sitten vein lapset kotiin iltatoimiin, laitoin heidät nukkumaan ja lähdin itse yövuoroon.
Joinain aamuina yövuorojensa jälkeen Eve jäi vielä valvomaan, jotta voisi viedä lapset aamulla päiväkotiin tai lääkäriin. Kaiken ohessa hän kertoo valmistaneensa perheen ateriat, laittaneensa kumppanilleen eväät töihin sekä pyykänneensä ja siivonneensa kotona.
Joskus Even piti soittaa äitinsä auttamaan, koska hänen omat voimansa tai aika eivät yksinkertaisesti riittäneet.
Kumppani ei Even mukaan ennakoinut arkea ollenkaan tai osallistunut askareisiin, vaikka Eve pyysi. Miksi Eve suostui hoitamaan kaiken?
– Sitä vain haluaa, että arki toimii. Elämä oli hektistä, olin jatkuvassa hälytysvalmiudessa ja yritin selvitä kaikista velvollisuuksista.
Even mukaan kumppania ei juuri näkynyt rakennustyömaalla, vaan tämä ilmoitti viideltä töistä päästyään, ettei jaksanut rankan työpäivän jälkeen enää huhkia. Kun Eve toi lapsia kotiin nukkumaan, hän löysi kumppaninsa pelaamasta videopelejä.
Jossain vaiheessa Eve alkoi miettiä, kuuluiko arjen olla tällaista sinnittelyä päivästä toiseen. Hän alkoi kyseenalaistaa myös itseään ja pärjäämistään.
– Aloin myös syyllistää itseäni siitä, etten ole tarpeeksi hyvä äiti, koska en suoriudu kaikesta.
Viiden vuoden yhdessäolon jälkeen Eve päätti, että nyt saa riittää.
Kukaan ei kyseenalaistanut
Eve on katunut sitä, ettei lopettanut suhdetta aiemmin. Jälkikäteen hän on myös pohtinut, että taloprojekti olisi pitänyt jättää toteuttamatta.
– Mutta kun voimat menevät, tilanteisiin turtuu. Aloin kuvitella, että tällaista elämäni nyt vain on. Jälkeenpäin olen kauhistellut asiaa ja vähän katkeroitunutkin siitä, miksi siedin tilannetta niin pitkään.
Toisaalta Eve ajattelee, että tilanteelle sokeutuminen ei ole vain hänen omaa syytään. Even mukaan neuvolassa tai sosiaalipalveluiden tapaamisissa ammattilaiset eivät kertaakaan kysyneet häneltä, missä lasten isä oli tai miten tämä osallistui arkeen.
– Esikoisemme vauva-aikana kukaan ei edes olettanut kumppanini olevan osa lapsen elämää, koska olimme niin nuoria. Samalla minulla oli tarve pärjätä ja näyttää, että olen hyvä äiti nuoresta iästäni huolimatta.
Even mielestä alan ammattilaisten olisi pitänyt kyseenalaistaa hänen vastuunsa määrää. Hän ajattelee olevan ennen kaikkea lasten edun mukaista, että isät olisivat lasten elämässä hoivaajina ja kasvattajina siinä missä äiditkin.
Joka tapauksessa yksin
Vaikka ero on ollut Evelle helpotus, se on ollut myös riitaisa. Even mukaan ex-kumppani oli ensi alkuun sitä mieltä, että lasten tulisi jäädä isälleen. Asumis- ja huoltajuuskuvioita on täytynyt käydä läpi lastenvalvojan johdolla.
Kotitöitä ja lasten asioita on hoidettavana yhtä paljon kuin ennenkin, mutta Eve kokee kaikesta suoriutumisen aiempaa helpommaksi.
– On paljon parempi elää yksin kuin parisuhteessa niin, että käytännössä pyörittää arkea yksinään. Jälkimmäinen on paljon kuormittavampaa, koska silloin joutuu vain pettymään kerta toisensa jälkeen.
Even eropäätöksen lopulta sinetöi pohdinta siitä, miten hän pärjäisi yksin.
– Sitten tajusin, että minähän olen jo yksin. Sitä paitsi käytännön järjestelyihin saa apua, itsekseen ei tarvitse selvitä.
Muita vastaavasta suhteesta eroa harkitseville Eve haluaisikin rohkaista luottamaan itseensä: jos on pärjännyt tähänkin asti, pärjää tulevaisuudessakin.
Lue myös
Lue myös Annan juttu: Naiset kertovat, mikä oli eropäätöksen viimeinen niitti: ”Vein lastenvaatetta ja mies seurasi toisella autolla”
Jaa oma kokemuksesi