Älylaitteet mahdollisesti syynä ADHD:n yleistymiseen – Tutkija kehottaa vanhempia radikaaliin tekoon puhelimien suhteen
Älylaitteista on paljon haittaa aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöstä kärsiville lapsille.
Kymmenellä prosentilla 10–12-vuotiaista pojista Suomessa on ADHD, ja joillain alueilla jopa joka viidennellä.
ADHD:n nopealle yleistymiselle voidaan tutkijoiden mielestä etsiä syitä ympäristön muutoksesta, koska geeniperimä tai aivojen kehitystahti ei ole muuttunut yhtä nopeasti.
– Kyllä hypoteesini on, että älylaitteet ovat mahdollisesti yksi syy ADHD-diagnoosien määrän kasvun takana. Teoriaa voi pitää aika vahvana, kun tiedämme millaisia vaikutuksia puhelimilla ja sovelluksilla on, Länsi-uudenmaan hyvinvointialueen tutkimusjohtaja, nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola sanoo.
Lyhytjänteinen tekeminen voi pahentaa ADHD-oireilua. Kosola kehottaa kaikkia suhtautumaan ruutuaikaan harkiten, mutta etenkin, jos lapsella on ADHD.
– Lapsi, jolla on ADHD, tarvitsee korostettua johdonmukaisuutta ja vahvistusta siihen, että puhelimella ei olla läksyjä tehdessä tai ollessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Se heikentää lapsen vielä muutenkin kehittyvää keskittymiskykyä.
”Tarvittaisiin ryhtiliike vanhemmilta”
Älylaitteissa ja niiden suosituissa sovelluksissa on Kosolan mukaan useita huonoja puolia lapsen keskittymiskykyä ajatellen.
Tärkeimmäksi hän nostaa esiin sen, kuinka koukuttavia somesovellukset ovat – on huono asia tottua lapsena sovellusten nopeaan tempoon ja siihen, ettei syötteelle näy loppua. Varsinkin, jos lapsella on ADHD.
– Vasta 25 ikävuoden hujakoilla aivojen etuotsalohko, mikä on vastuussa pitkäjänteisemmästä toiminnasta, alkaa olla täysin valmiina. Jos lapsi oppii, että koko ajan pitää tapahtua jotain, on siitä poisoppiminen vaikeaa. Vaikeudet korostuvat heillä, joilla on ADHD.
Kosola toivoisi vanhempien kiinnittävän erityisesti yhteen asiaan huomiota lasten älylaitteiden valvonnassa.
– Kaikissa kodeissa pitäisi kiinnittää huomiota älylaitteisiin nukkumaanmenon lähestyessä, tähän tarvittaisiin ryhtiliike vanhemmilta. Puolet yläkoululaisista nukkuu liian vähän, mikä heikentää keskittymiskykyä, oppimista, mielenterveyttä ja fyysistä terveyttä.
Kansalliset suositukset älylaitteiden käytöstä kannustavat perhettä perustamaan puhelinparkin, jonne laitteet kerätään yöksi.
ADHD-lapsen kanssa voi opetella keskittymisen tehostamista
ADHD-oireet lievenevät valtaosalla iän myötä, kun taidot kehittyvät. Kosola kehottaa myös opettelemaan vilkkaan lapsen kanssa sitä, miten purkaa energiaa sopivana aikana.
– Viikonloppuna voi mennä aamupalan jälkeen heti pihalle, missä saa juosta ja touhuta. Sitten on taas helpompi keskittyä sisällä johonkin rauhallisempaan tekemiseen. Perheen ollessa yhdessä tulisi huomioida, ettei kenenkään älylaite kilahtelisi koko ajan.
Kosola kertoo, että kouluikäisen ADHD-lapsen keskittymistä häiritsee älylaitteiden lisäksi herkästi muutkin häiriötekijät ympärillä.
Vilkkaan tai ADHD-diagnoosin saaneen lapsen keskittymistä voidaan tukea esimerkiksi asettamalla tämän pulpetti seinän viereen, jolloin puolet ympärillä tapahtuvista asioista on karsittu ja houkutus kääntyillä ympäriinsä pienenee.
– Voi myös sopia, että oppitunnin aikana saa käydä vaikka kahdesti jalottelemassa tarpeen tullen. Hallinnan tunteen ja myönteisen tekemisen kautta päästään usein parempaan lopputulokseen kuin vain rajoittamalla tekemistä, Kosola lisää.
Älylaitteista ei ole ADHD:lle hyötyjä, mutta haittoja kyllä
Älylaitteilla on oma osansa lasten ja nuorten liikunnan ja unen määrän vähenemisessä. Tämä on Kosolasta erityisen haitallista lapsille, joilla on ADHD.
– Syntyy noidankehä, kun älylaitteiden käyttö kasvaa ja liikunnan, ulkoilun ja unen määrä vähentyy. Kaikki tämä vaikuttaa keskittymiskykyyn haitallisesti.
Aivot kuormittuvat paljon tehtävien välillä hyppimisestä, minkä takia lapsena tulisi saada keskittyä yhteen asiaan kerrallaan – siis leikkiä leikkiessä ja oppia oppiessa, eikä vilkuilla viestejä tai ohjelmia samalla.
Myöskään se, mitä lapset tekevät älylaitteilla, ei ole yksi ja sama, sillä toiset sisällöt ovat toisia haitallisempia. Tiedetään, että lyhyet, nopeita palkintoja validoivat toiminnot heikentävät lapsen jo ennestään puutteellista tarkkaavaisuutta. Etenkin ADHD-lapsilla ja nuorilla tulisi suosia pitkiä elokuvia tai hidastempoisia ohjelmia, jos antaa jotain katsoa.
– Pikku Kakkonen on pääsääntöisesti oikein hyvää sisältöä. Valitettavan monissa piirretyissä on hirveän nopea tempo, kurjaa kielenkäyttöä tai kiusaamista. Kaiken älylaitteilla nähtävän ja tehtävän tulisi olla lapsen ikätasolle sopivaa. Kosola muistuttaa.
Hän lisää, että etenkin alle kouluikäisille näytettävissä sisällöissä kannattaa olla tarkkana.
– Suhtaudun aika nihkeästi digin käyttöön alle kouluikäisillä, ellei ole kunnolla tutkittu hyötyjä lapselle. Suuri osa päiväkodin älylaitteiden käytöstä perustuu digi-intoiluun eikä kehitykseen.
Lue myös: Yksi arkinen tapa voi saada pikkulapsen vaivihkaa älylaitekoukkuun
ADHD:hen liittyy lisääntynyt riski lukivaikeuteen
Tuoreet älylaitesuositukset suosittelevat 2–6-vuotiaille lapsille ruutuaikaa korkeintaan tunnin päivässä. Kosola huomauttaa, että vaikka on olemassa sovelluksia tai pelejä, joiden voisi ajatella olevan lapselle kehittäviä, älylaitteet eivät ole yleensä paras vaihtoehto oppimiselle.
– Ei ole esimerkiksi sama tehdä palapeliä tabletilla tai oikeasti. Tabletilla paloja laitetaan paikoilleen vain yhdellä sormella pyyhkäisemällä, kun taas oikeaa kolmiulotteista palaa joutuu pyörittelemään ja upottamaan oikeaan kohtaan.
ADHD:hen liittyy lisääntynyt riski lukivaikeuteen, minkä avuksi Suomessa on kehitetty erinomainen Ekapeli. Kosola kuitenkin neuvoo, että sitäkään ei saisi käyttää rajattomasti.
Oman älypuhelimen hankintaa suositellaan lykkäämään lapsille ainakin yläkouluikään, ja some-alustojen käyttöä 15–16-vuotiaaksi.
– Niin kauan kuin lapsi on alle 18 vuotta, on huoltajalla vastuu ja myös oikeus kantaa se vastuu älylaitteisiin liittyen, Kosola painottaa.
Älä anna puhelimen korvata kehityksen kannalta tärkeää tekemistä
Suositukset korostavat, ettei alle kaksivuotiaille suositella älylaitteita lainkaan. Tämä pohjautuu siihen, että pienten kontaktit ihmisten kanssa ovat täysin korvaamattomia.
– Pieni lapsi ei hahmota vielä edes olevansa erillinen olento, vaan oppii nähdessään aikuisen reagoivan ilmeillä ja sanoittamalla maailmaa. Lapsi ei yhdistä ruudulta näkemäänsä todelliseen maailmaan millään tavalla, Kosola huomauttaa.
Hän lisää, että päiväkoti-ikäiset tarvitsevat unta niin ison osan vuorokaudesta, että hereilläoloaikaan jää paljon opeteltavaa – pitäisi harjoitella esimerkiksi hienomotoriikkaa kynää käyttämällä ja karkeamotoriikkaa juoksemalla sekä kiipeilemällä.
– Noin kolmevuotiaana lapsi alkaa leikkiä toisten kanssa ja ymmärtää, milloin hän itse ja milloin toinen saa päättää mitäkin. Älylaitteet kyllä koukuttavat vilkkaankin lapsen hetkeksi hämmentyneenä ruudun ääreen, mutta siitä voi seurata enemmänkin haittaa, Kosola sanoo.
Jaa oma kokemuksesi